Toyota - palvelevaa huoltoa?

Autojen merkkihuollot ovat parjattua todellisuutta, vai ovatko? Vuosikymmen sitten tehtiin useita epävirallisia testejä, joilla mitattiin merkkihuoltojen toimivuutta, asiakaspalvelua ja laatua. Tulokset olivat karmaisevia. Hinnoittelu oli väärin, huollon laatu ala-arvoista ja kaikkia luvattuja toimenpiteitä ei edes tehty. Puhuttiin valohoidosta. Miten tilanne on nyt? Käydään läpi blogin lukijan omakohtainen huoltotarina Toyota Itäkeskuksesta. Vaikka huolto ei mennytkään suunnitelmien mukaan se kuitenkin osoitti, että huoltokulttuuri on ehkä muuttunut. Jokainen voi itse miettiä oliko kokemus huollosta asiakkaan kannalta positiivinen vai negatiivinen.

Eräänä sunnuntai-iltana auton sähköjärjestelmän varoitusvalo syttyi palamaan. Ajoneuvon manuaalin mukaan kyse oli sähköjärjestelmän virheestä joka vaatii nopeaa yhteydenottoa Toyotan merkkihuoltoon. Autoilija ajoi ajoneuvonsa maanantaiaamuna Toyotan pikahuoltoon Itäkeskukseen. Autoa käynnistettäessä merkkivalo ei palanut. Pikahuollossa liitettiin testeri auton tietokoneeseen ja tapahtunut virhe saatiin lokista esiin. Kyse oli viasta virranjakajan ja ajoneuvon kampiakselin anturin virtapiirissä. Koska virhe ei nyt ollut "päällä" ajoneuvolle ei voinut tehdä mitään. Pikahuollon hinta 45 euroa.

Muutamaa tuntia myöhemmin merkkivalo syttyi taas. Kuljettaja oli Itä-Helsingissä joten hän ajoi ajoneuvonsa uudelleen samaan pikahuoltoon samalle huoltomiehelle. Pikahuollossa kampiakselin anturi tutkittiin ja todettiin toimivaksi. Vika olisi todennäköisesti virranjakajassa. Uuden virranjakajan hinta n. 500 euroa. Huoltoon oli pitkä jono, mutta huoltomiehen avustuksella ajoneuvo otettiin suoraan sisään ja luvattiin korjata seuraavana päivänä. Pikahuollon hinta 0 euroa.

Tiistaina Toyotan huollosta soitettiin ja kerrottiin että vika oli löytynyt. Kampiakselin tunnistin on viallinen ja se on vaihdettu. Autoilijaa hivenen ihmetytti miten anturi oli viallinen kun se edellisenä päivänä oli pikahuollossa todettu toimivaksi. Huollosta kuitenkin vakuutettiin että auto toimii nyt. Virranjakaka on erikseen testattu. Asiakas haki ajoneuvon tiistaina iltapäivällä. Huollon hinta 290 euroa.

Tiistai-iltana myöhään sähköjärjestelmän varotusvalo syttyi jälleen. Onneksi oli ilta myöhä ja Toyotan huolto ei ollut enää auki - sen verran kuljettajalta kiehui yli.

Keskiviikko aamuna laantunut, mutta vieläkin kohtuullisen kiukkuinen autoilija vei ajoneuvonsa heti aamusta Toyotalle. Tilannetta pahoiteltiin ja ajoneuvo otettiin uudelleen tutkittavaksi. Keskiviikkona iltapäivällä Toyotalta soitettiin. Ajoneuvolle oli tehty uusi vianhaku ja nyt oli todettavissa, että vika onkin virranjakajassa eikä tiistaina vaihdetussa anturissa. Anturin vaihto oli siis tehty turhaan ja tiistainen vianmääritys oli virhediagnoosi. Ajoneuvoon vaihdettaisiin uusi virranjakaja hintaan 500 euroa ja työt n. 100 euroa. Tähän mennessä kustannukset siis lähellä 1 000 euroa. Samalla Toyotan huollon ehdotuksesta sovittiin että ajoneuvo jää Toyotan häkkiin yöksi. Huoltomiehet testaavat autoa vielä aamulla kylmiltään.

Torstaina aamupäivällä huollosta soitettiin. Ajoneuvoa oli testattu ja sillä oli ajettu 20 kilometriä. Nyt pitäisi toimia. Autoilija oli tietysti kiitollinen, mutta ilmoitti että hän ei maksa päällekkäisistä töistä, kahdesta vianhakukerrasta, eikä turhaan vaihdetusta anturista eikä anturin vaihtoon liittyvästä työstä. Toyotalta pahoiteltiin virhediagnoosin aiheuttamaa harmia ja viimeisestä laskusta vähennettiin kokonaisuudessaan anturin vaihdosta aiheutunut vajaan 300 euron lasku sekä ylimääräinen vianhakukerta ja virranjakajasta myönnettiin 15% alennus. Viimeinen lasku oli 280 euroa sisältäen virranjakajan sekä virranjakajan vaihdosta aiheutuneen työn. Autoilija haki ajoneuvonsa, joka odotti pestynä pihalla. Tämän jälkeen auto näytti toimivan.

Kokonaiskustannus oli n. 600 euroa mikä itseasiassa on hivenen halvempi hinta kuin kerralla onnistunut vianetsintä työ, virranjakajan vaihto sekä vaihdosta aiheutunut työ. Asiakas tietysti harmitteli korkeaa kustannusta, mutta oli samalla varauksellisen tyytyväinen palveluun. Aikaa oli tuhrautunut 4 päivää. Jokaiselle, myös huoltomiehelle, voi sattua työssään virheitä ja tärkeintä on oikaista virheet rehellisesti ja ilman että siitä koituu lisäkustannuksia kuluttajalle.

Lue myös

Keskustelun tallentaminen (autokauppa ja huolto)
Väistämisvelvollisuus
Ketjukolarin päätös
Oletko myynyt autosi

Fiksua huutoa tyhmille

Onko olemassa täydellistä rahantekokonetta? Ei varmaankaan, mutta joskus on annettava varauksellinen tunnustusta henkilöille, jotka ovat kehittäneet Fiksuhuuto.fi kaltaisen palvelun, eli senttihuutokaupan. He mainostavat sivuillaan keksinnön olevan suomalainen ja maailman ainoa laatuaan. Todellisuudessa vastaavanlaisia palvelua toimii useita. Esimerkiksi huutokauppa Telebid ja Bidster.com.

Senttihuutokaupan idea on nerokkaan yksinkertainen. Kuka tahansa täysi-ikäinen voi huutaa tuotteita. Tuotteiden hintaa korotetaan jokaisesta huudosta yhden sentin. Tuotteella on huutoaika, esimerkiksi 4 minuuttia. Jokaisesta huudosta huutoaika alkaa alusta. Mikäli huutoajan kuluessa kukaan muu ei tee uutta huutoa tuotteesta, tuotteen pitäisi jäädä sen hetkisellä hinnalla viimeksi huutaneelle.

Kuluttajan kannalta tuotteita näyttää menevän todella hurjan halpaan hintaan. Uusi auto vaihtoi omistajaa 49 eurolla. Samsungin 42 tuuman plasma-TV:n on saanut omaksi n. 51 euron hinnalla. Tom Tom autonavigaattorin onnellinen omistaja maksoi tuotteesta vain 2,51 euroa. Miten tämä oikein toimii? Mistä huutokauppa saa rahansa? Kuinka halvalla tuotteet oikeasti saa itselleen?

Jokainen tekemäsi huuto korottaa tuotteen myyntihintaa yhdellä sentillä. Jokainen tekstiviestillä jätetty huuto maksaa huutajalle 1,90 euroa. Huutoja voi tehdä myös internetpalvelusta käsin. Tällöin on mahdollista ostaa huutopaketteja. Esimerkiksi kymmenen huutoa hintaan 14,95 euroa, kaksikymmentä huutoa hintaan 24,90 euroa ja sata huutoa hintaan 84,90 euroa. Keskimääräinen huutohinta pakettien kautta on n. 1,20 euroa / huuto.

Huutokauppa saa siis parhaillaan jokaisesta sentin korotuksesta 1,90 euroa itselleen. Riippuen ostettujen huutopakettien hinnasta ja määrästä voidaan kuitenkin katsoa, että jokainen huudettu sentin korotus tuottaa huutokaupalle keskimäärin 1,20 euroa. Eli jos tuote myydään esimerkiksi hintaan 10,00 euro, huutokauppa saa tuotteesta 1 200 euroa ja huutaja maksaa huutamastaan tuotteesta huutohinnan 10 euro sekä hinnan jonka hän on käyttänyt huutojen ostamiseen.

Samsungin television myynti on tuottanut huutokaupalle 6 193 euroa. Onnellinen omistaja on maksanut siitä 51,61 euroa + omien ostamiensa huutojen hinnan. Nesteen 100 euron lahjakortin on saanut itselleen alle seitsemän euron ja huutokauppa on tienannut yli 800 euroa. Kaikista parhainta rahantekoa on kuitenkin myydä tyhjää. Huutokauppa on ansainnut 273 euroa myymällä yhden paketin omia huutojaan.

Osa tuotteista menee varmasti tappiolla, ainakin autojen osalta, mutta joistakin tuotteista saatu kate on hirvittävän suuri. Huutaminen on myös addiktoivaa koska tuotteiden hinnat kuluttajan kannalta ovat normaaleihin kauppahintoihin nähden ennennäkemättömän halvat. Huutamiseen jää koukkuun ja ennen kuin huomaakaan voi olla käyttänyt satoja huutoja yhden halvan tuotteen ostamiseksi.

Laillista?

Juridinen puoli asiassa on herkullisen epäselvä. Sisäasianministeriön mukaan huutokaupalle on ominaista tietoisuus muista huudoista sekä mahdollisuus mitoittaa oma tarjous aikaisempien huutojen perusteella. Huutokaupassa huutaminen ei myöskään pidä maksa kuluttajalle mitään. Sisäasianministeriön mukaan fiksuhuuto.fi tyyppisissä palveluissa on kyse arpajaisista mikä taas vaatii sivustolta toimiakseen arpajaisluvan.

Arpajaislaki 1 luku 2 § (23.11.2001/1047) määrittelee arpajaiset: "osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton". Fiksuhuuto.fi palvelun yksi huuto on käytännössä arpa, jolla voi osallistua arpajaisiin. Arpoja voi ostaa etukäteen ja yrittää käyttää juuri sillä hetkellä jolloin kukaan muu ei arpaansa käytä. Palkintona on oikeus ostaa tuote hintaan joka määräytyy käytettyjen huutojen, eli arpojen määrän perusteella. Arpajaisilta tuo minusta kuulostaa. Ostajan kannalta arpajaisveron maksaa aina järjestäjä, mutta verottajalla on paha tapa innostua perimään myös muita veroja kohtuuttomasti saadusta hyödystä.

Jos haluaisin osallistua fiksuhuuto.fi:n arpajaisiin, haluaisin ehdottomasti ja konreettisesti tietää miten arvontakoneiston toiminta on sertifioitu ja miten sitä valvotaan. Vainoharhainen asiakas voisi kuvitella, että palvelun takana pyörivä serveri on voitu ohjelmoida tekemään tekaistuja huutoja palvelun voiton maksimoimiseksi. Internetin keskustelupalstoja selaamalla törmää helposti kommentteihin, todellisiin tai tekaistuihin, että myytävänä olleen tuotteen laskuri on pysähtynyt, arvan ostaja on luullut voittaneensa, mutta laskuri on käynnistynyt uudelleen. Kun katsoo fiksuhuuto.fi:n palveluehtoja törmää aikamoisiin kummallisuuksiin, joiden tarkoituksena on vain rajata vastuuta pois palvelun tuottajalta. Palvelun tuottaja ei esimerkiksi vastaa vioista tai virheistä omissa palvelimissaan tai sovelluksissa eikä mistään heidän itse aiheuttamistaan teknisistä ongelmista. Kuka niistä sitten vastaa? Mikäli huutokauppa keskeytyy odottamattoman syyn takia kellojen laskurit käynnistetään alusta. Ehdoissa mainitaan myös 14 päivän palautusoikeus. Yleisen etä- ja internetmyynnin säännösten perusteella ostajalla on oikeus palauttaa tuote 14 päivän sisällä ja purkaa kauppa. Tässä tapauksessa sen pitäisi myös tarkoittaa maksetun tuotteen hinnan lisäksi tuotteen saamiseksi käytettyjen huutojen tai arpojen hintoja.

Nerokas idea, sitä ei voi kieltää. Erinomainen palvelun tuottajalle ja varmasti mieluinen arvonnan voittajalle. Laillisuus selviää varmasti aikanaan kun sisäministeriö saa tutkimuksensa päätöksiin ja asiaa käsitellään oikeudessa.

Lue: Netin huutokauppa olikin laiton

Artikkelin kuvan lähde: Fiksuhuuto.fi

Taloyhtiön ja isännöitsijän vastuu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta

Suomalaisissa taloyhtiöissä on viimeisten parin vuoden aikana enemmän tai vähemmän innokkaasti käytetty yksityisen pysäköinninvalvonnan palveluja. Taloyhtiöiden hallitusten jäsenet ja isännöitsijät ovat ottaneet tietoisen riskin käyttäessään palvelua jonka laillisuus on ollut alusta asti hyvin epäselvä. Vantaan käräjäoikeuden joulukuussa 2007 antaman päätöksen mukaan yksityinen pysäköinninvalvonta on laitonta. Tieliikennelaki, laki pysäköintivirhemaksusta sekä korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen (1996-A-55 ) perusteella käräjäoikeus totesi pysäköinninvalvonnan kuuluvan lain mukaan kunnalliselle pysäköinninvalvonnalle tai poliisille, myös yksityisellä alueella. Kyseessä oli julkisen vallan käyttö joka sisältää mahdollisuuden rangaista pysäköintivirhemaksulla. Julkisen vallan käyttö on sallittu ainoastaan laissa määrätyille viranomaisille eikä oikeutta voida siirtää yksityisoikeudellisin sopimuksin yksityiselle valvontayritykselle. Oikeudessa hävinnyt valvontayhtiö ParkCom Oy on valittanut asiasta hovioikeuteen. Käräjäoikeuden kolmen tuomarin perustelut ja laintulkinta asiassa ovat kuitenkin harvinaisen selkeää luettavaa, joten hovioikeudessa päätös tuskin muuttuu. Yksityinen pysäköinninvalvonta on laitonta.

Olen keskustellut usean isännöitsijän kanssa aiheesta ja yleisin vastakommentti yksityiseen pysäköinninvalvontaan on ollut, että pysäköinninvalvonta on asukkaiden parhaaksi, valvonnalla lisätään viihtyisyyttä taloyhtiöiden alueella ja samalla pelastustiet saadaan pidettyä vapaana. Moni isännöitsijä on lopulta, pitkällisen rautalangan vääntämisen jälkeen ymmärtänyt mistä oikeasti on kysymys. Tarkoitus ei voi pyhittää keinoja. Säännöksiä ja lakia ei voi valvoa rikkomalla lakia riippumatta siitä kuinka holtitonta tai häiritsevää väärinpysäköinti on. Anarkiaan ja vastuuttomuuten on lyhyt matka jos kuka tahansa voi aloittaa yksityisesti valvomaan lakia kuten yksityiset pysäköintivalvontayhtiöt ovat viime vuosina tehneet. Sitäpaitsi, ei se väärin pysäköity ajoneuvo pelastustieltä itsestään katoa yksityisellä valvontamaksulla.

Mikä on talohallitusten jäsenten sekä isännöitsijän vastuu lainvastaisen palvelun käyttämisestä?

Vastuu voi käytännössä perustua osakeyhtiölaissa ja asunto-osakeyhtiölaissa tarkoitettuun yhtiöoikeudelliseen vahingonkorvausvelvollisuuteen silloin kun vahinko on aiheutettu yhtiölle tai osakkaille tai yleiseen vahingonkorvausvelvollisuuteen silloin kun vahinkoa on aiheutettu sivulliselle. Yhtiöoikeudellisen vastuun lisäksi talohallitus ja isännöitsijä ovat siis myös rikosoikeudellisessa vastuussa. He ovat toimeksiantajia lainvastaisen palvelun käyttämiseen hallinnoimissaan taloyhtiöissä.

Yhtiöoikeudellisen vahingonkorvausvelvollisuuden edellytyksenä on yleensä, että vahinko on aiheutettu hoidettaessa isännöitsijän tai hallituksen jäsenelle määrättyjä tehtäviä. Muutoinhan kysymys on yleisestä korvausvastuusta.

Lähtökohta laissa on, että isännöitsijän tai talohallituksen jäsenen tulee tehtäviensä hoidossa noudattaa lakia, yhtiöjärjestystä, yhtiökokouksen taloyhtiölle päättämiä säädöksiä ja ohjeita sekä erityistä huolellisuutta. Lainvastaiset toimet, viranomaisten määräysten noudattamatta jättäminen ja esimerkiksi tuottamuksellinen teko, tahallinen tai huolimattomuudella aiheutettu vahingonteko ovat selkeitä. Toisaalta, tehtävien huolimaton hoitaminen ei välttämättä edellytä isännöitsijältä tai hallitukselta suoranaisia lain vastaisia toimia. Tällaisia vastuita ovat mm. taloyhtiön puolesta tehdyt epäedulliset tai jopa lainvastaiset sopimukset ulkopuolisten kanssa. Pelkkä hyvä usko tarkoitusperistä ei riitä, vaan hallituksen ja isännöitsijän tulee varmistua huolellisesti toimenpiteidensä lainmukaisuudesta. Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei Suomessa ole säädetty lailla ja yksinkertaisimmankin huolellisuusperiaatteen perusteella ennen palvelun tilaamista isännöitsijän ja hallituksen olisi pitänyt varmistua siitä, että toiminta on Suomen lain mukaista. Jos asiassa on epäselvyyttä, palvelua ei pitäisi käyttää tai sopimusta asiasta tehdä.

Taloyhtiön hallituksen jäsenet sekä isännöitsijä ovat juridisesti samanlaisessa vastuussa tekemistään päätöksistä. Käytännössä isännöitsijällä voidaan tulkita olevan suurempi vastuu lopullisessa korvausvelvollisuudessa, koska isännöitsijänä toimii yleensä kiinteistöhallinnan ammattilainen.

Jos taloyhtiön hallitus ja isännöitsijä tekevät ulkopuolisen kanssa sopimuksia, jotka rikkovat lakia tai ovat muutoin sopimusoikeudellisten periaatteiden vastaisia, talohallituksen jäsenet sekä isännöitsijä ovat vastuussa taloyhtiön osakkaille tai ulkopuoliselle aiheuttamastaan vahingosta. Käytännössä, mikäli isännöitsijä tai hallituksen jäsen ei ole rikkonut yhtiöjärjestystä, asunto-osakeyhtiölakia tai osakeyhtiölakia korvausvastuu ei suoranaisesti ole henkilökohtainen. Vastuussa on yhtiö, eli kaikki osakkeen omistajat. Koska sopimuksen ovat kuitenkin tehneet yhtiön puolesta hallitus ja isännöitsijä he ovat vastuussa sopimuksen yhtiölle aiheuttamasta vastuusta eli korvausvelvollisuudesta.

Vaikka isännöitsijällä ja hallituksen jäsenillä onkin vastuuvakuutus toimissaan, se ei välttämättä korvaa, koska kyse on lainvastaisen palvelun käyttämisestä ja toimeksiannosta palveluun jota taloyhtiölläkään ei ole oikeutta toteuttaa.

Kun hovioikeus aikanaan vahvistaa Vantaan käräjäoikeuden päätöksen yksityisen pysäköinninvalvonnan laittomuudesta, valvontamaksun maksaneet ihmiset haluavat rahansa takaisin. Palautuksia on kuitenkin turha odottaa valvontayhtiöiltä koska siinä vaiheessa yhtiöt ovat konkurssissa. Joulukuussa 2007 käydyssä käräjäoikeuden istunnossa ParkCom Oy todisti toiminnan olevan vahvasti tappiollista vaikka edellisinä vuosina tulos on ollut aivan toisenlainen. Miksiköhän?

Korvausvastuu ei välttämättä rajoitu pelkästään valvontayhtiöön, vaan se voidaan laajentaa koskemaan myös laittoman palvelun tilaajia eli toimeksiantajia. Myös heillä on vastuu toimistaan. Kansanomaisesti voisi todeta, että jos tilaat ulkopuolisen pahoinpitelemään vihamiehesi, olet aivan samalla tavoin vastuussa tapahtuneesta kuin itse pahoinpitelyn suorittanut henkilö.

Mitä minun taloyhtiön osakkaana tulee tehdä?

Kevät koittaa ja taloyhtiöt valmistautuvat pitämään yhtiökokouksiaan. Asioista keskustellaan ja päätetään. Yksityinen pysäköinninvalvonta on ehdottomasti nostettava keskustelun aiheeksi ja tehdyt sopimukset valvontayhtiöiden kanssa on esitettävä purettavaksi viivytyksettä. Kun tulee aika miettiä vastuuvapautta kehottaisin vakavasti kaikkia taloyhtiön osakkaita esittämään vastuuvapauden eväämistä talohallituksen jäseniltä ja isännöitsijältä liittyen yksityisen pysäköinninvalvonnan käyttämisestä syntyneisiin vastuisiin, sopimuksiin ja mahdollisiin korvausvelvollisuuksiin.

Vastuuvapauden myöntäminen ei saa olla mikään automaatti. Vastuuvapauden eväämiseen riittää yksinkertainen äänten enemmistö. Mikäli yhtiökokous kaikesta huolimatta myöntää vastuuvapauden, osakkeen omistajan kannattaa merkityttää eriävä mielipiteensä yhtiökokouksen pöytäkirjaan. Toisaalta, vaikka vastuuvapaus myönnettäisiinkin kyse ei välttämättä ole yhtiöoikeudellisesta vastuusta, joten myönnetty vastuuvapaus ei kuitenkaan poista yleistä vahingonkorvausvelvollisuutta.

Esittäkää ajoissa isännöitsijälle yhtiökokouksen käsittelyyn yhdeksi aiheeksi yksityinen pysäköinninvalvonta. Ilmoittakaa samalla että tulette vaatimaan vastuuvapauden eväämistä ja kehoittakaa isännöitsijää välittömästi purkamaan tehty valvontasopimus yksityisestä pysäköinninvalvonnasta riippumatta siitäkö toimiiko taloyhtiönne alueella ParkCom Oy, ParkPatrol Oy tai jokin muu hämäräperäisistä valvontayrityksistä.

Kyse on jokaisen yksittäisen taloyhtiön osakkaan omasta edusta.

Lue myös:

ParkCom Oy luovutti Helsingin käräjäoikeudessa
ParkCom Oy hävisi Vantaan käräjäoikeudessa
Poliisi jätti tutkintapyynnön yksityisestä pysäköinninvalvonnasta
ParkCom Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Helsingin hallinto-oikeuden päätös koettelee yksityisen pysäköinninvalvonnan rajoja

Lue myös kuinka valvontayhtiöt ovat toimineet

"Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?"
Oi valvoja, miksi piileksit?
ParkPatrol Finland Oy - Cloaca maxima
McDonalds haluaa eroon lapsiperheistä?

Autoparkki Norden Oy on menetellyt lainvastaisesti

Muistanette blogin aikaisemman artikkelin Autoparkki Norden Oy:stä. Autoparkki Norden Oy suorittaa yksityistä pysäköinninvalvontaa Helsingin keskustan City-Center pysäköintihallissa. Alueelle pääsee ajamaan ja pysäköimään vapaasti. Pysäköintiehdoista kertovia kylttejä ei ole sisääntuloväylillä. Maksullisen pysäköinnin laiminlyönnistä seurauksena on 45 euron pysäköintivirhemaksu. Todellisuudessa pysäköintivirhemaksun voi kuitenkin kirjoittaa vain kunnallinen pysäköinninvalvonta tai poliisi, myös yksityisillä alueilla. Useampi autoilija oli myös vedonnut henkilötietolaissa (1999/523) mainittuun tiedonsaantioikeuteen sekä oikeuteen saada nähtäville rekisteriseloste yhtiön tallentamista autoilijaa koskevista tiedoista. Rekisteriselosteen saa pääsääntöisesti nähtäville yrityksen toimipaikassa. Mikäli yrityksellä ei ole toimipaikkaa, rekisteriseloste on toimitettava pyydettäessä muutoin nähtäville. Autoparkki Nordean Oy:n vastaus näihin pyyntöihin oli kielteinen.

"Olemme luonnollisesti toimintamme alussa olleet yhteydessä kaikkiin niihin viranomaistahoihin, jotka jollakin tavalla liittyvät toimintaamme tai säätelevät sitä, myös Tietosuojavaltuutetun toimistoon. Meiltä ei ole edellytetty rekisteröitymistä. Olemme kuitenkin ilmoittaneet, mitä tietoja tarvitsemme ja mihin tarkoitukseen. Emme ylläpidä mitään rekisteriä." (Asiakaspalvelu sähköposti)

Asiasta tehtiin kantelu tietosuojavaltuutetun toimistoon. Tietosuojavaltuutettu totesi 26.2.2008 toimittamassaan lausunnossa Autoparkki Norden Oy:n rikkovan henkilötietolakia. Tietosuojavaltuutettu velvoitti yhtiön ensitilassa, kuitenkin viimeistään 15.3.2008 mennessä järjestämään toimintansa siten, että rekisteriseloste on lain edellyttämällä tavalla nähtävillä ja tarkastusoikeus toteutettavissa lain säännösten mukaisesti.

Jokainen voi laissa määrätyllä oikeudella vapaasti tiedustella rekisteriselostetta nähtäville Autoparkki Norden Oy:ltä. Se pitää olla saatavilla viimeistään 15.3.2008. Mikäli näin ei ole, asiasta kannattaa kannella uudelleen tietosuojavaltuutetulle. Edelleen haluan myös muistuttaa, että Helsingin keskustassa on lukuisia maksullisia pysäköintihalleja (Eliel, Forum ja Kamppi), joissa autoilija maksaa vain pysäköidystä ajasta, ilman pelkoa 45 euron yksityisoikeudellisista maksusta. Miksi siis käyttää viihtyisyydeltään ala-arvoista, epäsiistiä ja kylmässä ulkoilmassa sijaitsevaa epämääräisen yrityksen ylläpitämää pysäköintialuetta, kun vieressä on useita lämmitettyjä hyvillä yhteyksillä varustettuja pysäköintihalleja?

"Olette kirjeessänne tiedustellut sitä, miksi AutoParkki Norden Oy:n ei tarvitsisi laatia rekisteriselostetta, vaikka se toiminnassaan kerää rekisteriinsä tietoja virheellisesti pysäköidyistä autoista. Kirjeeseenne liittyy rekisterinpitäjän kirje, jonka mukaan em. tietoja ei kerätä. siinä myös mainitaan tietosuojavaltuutetun toimiston kautta saatu neuvo, ettei yhtiön tarvitse rekisteröityä. Tämän syyksi on ilmoitettu, ettei yhtiöllä ole sen laatuista tietoa, mikä ei olisi muutenkin saatavissa.

Vastaus

Henkilötietolain 10 § edellyttää rekisteriselosteen laatimista, sikäli kuin rekisterinpitäjä käsittelee henkilötietoja. Pääsäännön mukaan rekisteriseloste on pidettävä jokaisen saatavilla. Käytännössä on lähdetty siitä, että jos toiminta tapahtuu verkossa, myös seloste tule olla siellä nähtävissä.

AutoParkki Norden Oy:ssä on annettu neuvonta ymmärretty väärin. Tosiasiassa yhtiö on toimittanut tietosuojavaltuutetulle 1.1.2005 laaditun rekisteriselosteen, jossa on kerrottu lain edellyttämänä mm. henkilötietojen käsittelyn tarkoitus ja rekisterin tietosisältö.

Vastattaessa yhtiön lähettämään ilmoitukseen on todettu, että talletettaessa rekisteriin asiakassuhteessa olevien henkilöiden tietoja, ei rekisterinpitäjällä ole ilmoitusvelvollisuutta. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan selvitetä onko kyseessä asiakassuhde vai ei.

Se, että rekisterinpitäjä ei lain nojalla ole ilmoitusvelvollinen toiminnastaan, ei suinkaan merkitse sitä, että kyseessä ei olisi lain tarkoittama henkilötietojen käsittely siihen liittyvine rekisterinpitäjän velvollisuuksin. Eräs niistä juuri on velvollisuus pitää rekisteriseloste saatavilla lain edellyttämällä tavalla.

Juuri rekisteriselosteen avulla rekisterinpitäjä voi tarkastusoikeuden toteuttamista koskevissa tilanteissa selvittää rekisteröidylle rekisterin tietosisältöä.

AutoParkki Norden Oy:lle annettavassa vastauksessa tullaan yhtiö velvoittamaan ensi tilassa, kuitenkin viimeistään 15.3.2008 järjestämään toimintansa siten, että rekisteriseloste on lain edellyttämällä tavalla nähtävillä ja tarkastusoikeus toteutettavissa lain säännösten mukaisesti."

(Tietosuojavaltuutetun vastaus)


Lisätietoa tietosuojavaltuutetun toimivallasta:

Henkilötietolain (523/1999) 38 §:n 1 momentin mukaan tietosuojavaltuutettu antaa henkilötietojen käsittelyä koskevaa ohjausta ja neuvontaa sekä valvoo henkilötietojen käsittelyä tämän lain tavoitteiden toteuttamiseksi ja käyttää päätösvaltaa siten kuin tässä laissa säädetään. Henkilötietolain 40 §:n 1 momentin mukaan tietosuojavaltuutetun on edistettävä hyvää tietojenkäsittelytapaa sekä ohjein ja neuvoin pyrittävä siihen, ettei lainvastaista menettelyä jatketa tai uusita. Tarvittaessa tietosuojavaltuutetun on saatettava asia tietosuojalautakunnan päätettäväksi taikka ilmoitettava syytteeseen panoa varten. Henkilötietolain 40 §:n 2 momentin mukaan tietosuojavaltuutetun on ratkaistava asia, jonka rekisteröity on saattanut 28 ja 29 §:n nojalla hänen käsiteltäväkseen. Tietosuojavaltuutettu voi antaa rekisterinpitäjälle määräyksen rekisteröidyn tarkastusoikeuden toteuttamisesta tai tiedon korjaamisesta. Tietosuojavaltuutettu valvoo yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain (työelämän tietosuojalaki) (759/2004) 22 §:n mukaan lain noudattamista yhdessä työsuojeluviranomaisten kanssa. Sähköisen viestinnän tietosuojalain (516/2004) 32 §:n mukaan tietosuojavaltuutetun tehtävänä on valvoa mm. lain 7 lukuun (26-29 §) sisältyvien suoramarkkinointia koskevien säännösten noudattamista.

Lue myös: Autoparkki Norden Oy

ParkCom keskeytti käräjöinnin

Helsingin Sanomatkin on viimein herännyt aiheeseen: "Suomen suurin yksityinen pysäköinninvalvontayhtiö ParkCom ei ainakaan toistaiseksi hae oikeusteitse korvauksia niiltä autoilijoilta, jotka eivät suostu maksamaan pysäköintivirhemaksuja. Yhtiö on vetänyt entisetkin kanteensa pois käräjiltä kesken oikeuskäsittelyjen. " (Helsingin sanomat)

Lue: Helsingin sanomien artikkeli

Blogi on raportoinut asiasta jo muutama viikko sitten:

Lue: ParkCom Oy luovutti Helsingin käräjäoikeudessa

ParkCom Oy luovutti Helsingin käräjäoikeudessa

Helsingin käräjäoikeudessa piti olla kaksi yksityisoikeudellisiin valvontamaksuihin, eli yksityisiin pysäköintivirhemaksuihin, liittyvää oikeuskäsittelyä 12.2.2008. Istuntoja ei kuitenkaan koskaan pidetty. Osapuolet pääsivät sopimukseen 28.1 ja 4.2.2008. Sovinnon mukaisesti ParkCom Oy luopuu kanteesta ja peruuttaa käräjäoikeudessa esittämänsä oikeudenkäyntikulujen korvausvaateen.

Tapaus osoittaa että valvontayhtiö ParkCom Oy ei uskaltanut kokeilla onneaan uusien oikeudenkäyntien muodossa hävittyään 14.12.2007 ratkaisevan ensimmäisen oikeudenkäynnin Vantaan käräjäoikeudessa (tuomio 07/11275).

Laki pysäköinninvalvonnasta on selkeä, samoin Vantaan käräjäoikeuden päätös 14.12.2007. Yksityisellä yrityksellä ei ole oikeutta määrätä maksuja virheellisestä pysäköinnistä, edes yksityisellä alueella.

Lue myös: ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa
Lue myös: ParkCom Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Lue myös: Pitääkö yksityinen valvontamaksu maksaa

Viking Line

Luin Iltalehdestä uutisen "Viking Line vei lapsen keksit ja banaanit" ja tuli mieleen läheltä seurattu asiakaspalvelukokemus Viking Linen kanssa, joka tapahtui 90-luvun lopussa. Mitä nyt vanhoja muistelemaan, mutta uutisesta päätellen mikään ei ole punaisilla laivoilla muuttunut. Blogia ei vielä silloin ollut, mutta ehkä nyt on aika palata asiaan. Aikaa on mennyt 10 vuotta enkä kyseisen kokemuksen jälkeen ole kertaakaan käyttänyt Viking Linen palveluja, vaikka vuosittaisia laivamatkoja niin Ruotsiin kuin Tallinnaankin on kertynyt 3-5 kertaa vuosittain. Vielä kymmenen vuoden jälkeenkin kuin kuulen ihmisten suunnittelevan laivamatkaa tai risteilyä muistan mainita ettei Viking Linea pidä missään nimessä käyttää. Aika monet uskovat.

Kaksi lapsinen perhe lähti 24-tunnin risteilylle 90-luvun lopussa. Laivana oli muistaakseni Viking Linen Cinderella. Hytti oli karmaisevassa kunnossa. Haju oli ummehtavan virtsamainen, petivaatteet riekaleiset ja ilmastointi puhalsi lämmintä. Ilmastoinnin säädinkään ei toiminut. Hytistä yritettiin tehdä valitus 7-kannen info-pisteeseen, mutta turhaan. Laiva ei ollut täynnä, joten hytin vaihto ei olisi ollut ongelma. Virkailijan mukaan hytit eivät nyt aina ole "priimakunnossa". Entä haju? "Eikös lapsiperheissä toi paska tuoksu muutenkin." Aika pistämättömästi jäi mieleen virkailijan sanavalinta ja kielenkäyttö. Kun virkailijalta kysyttiin osaisiko hän puhua yhtään ystävällisemmin, hän kehoitti siirtymään syrjemmälle, että muitakin ihmisiä keritään palvella.

Viking Line oli tuolloin mainostanut risteilyä nimen omaan lapsiperheille. Lapsille omat leikkipaikat, -nurkkaukset ja -huoneet. Yhdestä neuvotteluhuoneesta oli tehty ns. leikkihuone jossa oli yhteensä kolme lelua ja tuolit seinän vieressä. Siinä sitä oli lapsille virikettä. Entä se leikkinurkkaus? Lasikuidusta tehty hökkeli ravintolan kulmassa. Pieni 2 x 4 metrin tila johon kulkeutui metrin päässä istuvien ravintolan asiakkaiden tupakansavu. Kaiken lisäksi leikkinurkkauksessa haisi Viking Linen virkailijan omalla kielellä mainittu "paska". Oli kuulema putkistossa jotain vikaa.

Iltaruokailu buffet-ravintolassa sujui kohtuullisen mallikkaasti. Palvelu oli kuitenkin harvinaisen tympeää ja ammattitaidotonta. Tarjoilijalta kysyttiin mahdollisuutta lämmittään pienen alle kaksi vuotiaan lapsen oma ruokajuoma mikroaaltouunissa. Tarjoilijan vastauksen mukaan ravintolaan ei saanut tuoda omia juomia eikä ruokia. Kuulostaako tutulta? Siis hetkinen, nyt kyse oli kaksi vuotiaan ruokajuomasta. Lapsi ei voinut juoda tavallista maitoa tai limsaa, puhumattakaan nyt viinistä. Vasta toinen tarjoilija kertoi että mikroaaltouuni on ravintolan toisella seinustalla. Kiitos.

Nukkumisesta hytissä ei tullut hajun takia mitään. Jopa lapset jotka nyt tottuvat nopeasti kaikkeen valittivat tuoksusta. Petivaatteiden tilalle laitoimme pyyhkeet. Pyyhkeet sentään näyttivät puhtailta. Aamulla useamman silmät kirvelivät ja punoittivat. Olen samaa mieltä, selvästi hytti ei ollut "priimakunnossa".

Aamu sujui rauhallisesti. Aamiaiselle mentäessä sama illalla kiukutellut tarjoilija kehoitti syömään nopeasti. Ei tarvitse sitten niiden lasten kanssa "vitkastella". Täällä on jonoa.

Risteilyn jälkeen asiasta tehtiin sähköpostitse kirjallinen reklamaatio, jossa koko tapahtuma kuvattiin. Tarjoilijan ja info-pisteen virkailijoiden nimet mainittiin. Reklamaatiossa oli yhteystiedot puhelinnumeroineen eikä siinä pyydetty mitään hyvitystä. Ainoastaan todettiin tapahtunut ja pyydettiin Viking Linea kommentoimaan asiaa.

Kolmeen viikkoon ei kuulunut mitään. Reklamaatio lähetettiin uudelleen. Viking Linen palvelunumeroon soitettiin ja kysyttiin toimiiko sähköpostilla lähetetty reklamaatio vai pitääkö se tehdä perinteisesti. Sähköpostilla voi kuulema lähettää. Kahden viikon päästä tuli lyhyt vastaus. Reklamaatio oli lähetetty Maarianhaminaan käsiteltäväksi. Ei anteeksipyyntöä tai pahoittelua. Neljä kuukautta myöhemmin asiaa tiedusteltiin. Vastaus oli sama. Maarianhamina käsittelee. Ei anteeksipyyntöä.

Tämän jälkeen alkoi Viking Line boikotti ja se jatkuu edelleen hyvällä menestyksellä. Pelkkä anteeksipyyntö tai pahoittelu olisi riittänyt. Reklamaatiosta ei koskaan kuulunut mitään.

Vuonna 2005 asiaa tiedusteltiin piruttain uudelleen. Tilanne kuvattiin vielä kerran, kerrottiin reklamaatiosta ja että Maarianhaminan konttori on luvannut käsitellä asian. Kauanko se vielä kestää? Nyt vastaus tuli tylysti, yllättäen kahdessa tunnissa: "Reklamaationne on niin vanha ettemme pysty siihen enää vastaamaan. Terveisin XXXX XXXXXXXXXXXXX Oy Viking Line Ab". Eikä taaskaan, edes pahoittelua.

Seuraavan kerran kun lähdette risteilylle. Vartakaa matkanne puhelinnumerosta 0600 174 552 tai osoitteesta http://www.tallinksilja.com/ .

Onko sinulla ParkCom Oy:n "lupa" ?

Kauppakeskus Sellossa Espoossa on liikennemerkein määritelty pysäköintiajaksi viisi tuntia. Hallissa on pysäköintiruutukohtainen valvontajärjestelmä joka vihreällä, punaisella tai vilkkuvalla punaisella valolla kertoo onko pysäköintiruutu vapaana tai onko ajoneuvo ollut pysäköitynä liian kauan. Kauppakeskus Sello on tehnyt pysäköinninvalvonnasta sopimuksen yksityisen valvontayhtiö ParkCom Oy:n kanssa. ParkCom Oy kirjoittaa ajoneuvon kuljettajalle yksityisoikeudellisen valvontamaksun eli pysäköintivirhemaksun. Vantaan käräjäoikeus on 14.12.2007 antamassaan päätöksessä todennut, ettei yksityisellä yrityksellä ole oikeutta rangaista virheellisestä pysäköinnistä edes yksityisalueella. Päätöksen mukaisesti valvontamaksua ei tarvitse maksaa.

Kauppakeskus Sellon pysäköintialueella näkee päivittäin useita ajoneuvoja joiden yläpuolella olevan pysäköinninvalvontajärjestelmän punainen valo vilkkuu merkiksi viiden tunnin pysäköintiajan ylittämisestä. Nämä ajoneuvot saavat kuitenkin olla rauhassa yksityiseltä valvontamaksulta. Syynä on ajoneuvon tuulilasista löytyvä 3x5 cm kokonoinen pieni sininen "lupatarra", jonka perusteella ajoneuvolle ei määrätä yksityisoikeudellista maksua, vaikka ajoneuvo seisoisi pysäköintiruudussa aamusta iltaan.





Kenellä sitten on oikeus saada erillinen lupa liikennemerkeistä määrättyyn poikkeavaan pysäköintiin? Saako lupia ostaa? Onko luvat käytössä kauppakeskus Sellon henkilöstöllä? Asiaa kysyttiin sähköpostitse kauppakeskus Sellon toimitusjohtajalta sekä kiinteistöpäälliköltä. Vastausten sisällöstä voi päätellä ettei kauppakeskuksen edustajilla ollut mitään käsitystä kyseisten lupien olemassaolosta. Selvää oli kuitenkin, ettei lupia myydä eikä niitä ole käytössä kauppakeskuksen henkilöstöllä.

Blogin edustaja otti useita valokuvia kyseisistä ajoneuvoista sekä tarkisti ajoneuvorekisteristä ajoneuvojen haltijat ja omistajat sekä rekisteristä löytyneen haltijan tai omistajan yhteystiedot. Yhteystiedot tarkistettiin jotta saatiin selville kuinka lähellä pysäköintihallia kyseisen ajoneuvon omistaja asuu. Yhdellä ajoneuvolla oli osoitteenluovutuskielto, mutta sekin saatiin selville kiertoteitse. Kaikki ajoneuvot olivat yksityisessä omistuksessa nimetyllä henkilöllä.

Jos kyse on ParkCom Oy:n omista valvojista niin voi tietysti rehellisyyden nimissä kysyä miksi näillä valvojilla on oikeus työtehtäviensä ulkopuolella pysäköidä alueelle vapaasti ilman seuraamusta? Kuuluko tämä oikeus peräti työsuhde-etuihin? Ilmainen ja vapaa liityntäpysäköinti tai peräti ilmainen pysäköintihalli lähellä asuvan asukaspysäköintiin?

Huomaatteko miksi laissa viranomaiselle määriteltyä julkisen vallan käyttöä ei pidä millään tavoin siirtää yksityiselle yritykselle. Yksityinen yritys voi ilman lain määrittelemää velvoitetta mielivaltaisesti päättää ketä säännöt koskevat ja ketä ei. Laki ei siis yksityisen valvomana ole sama kaikille.

Miksi sanottiin sitä yhteiskunnallista järjestelmä jossa sama laki ja säännöt eivät koskekaan kaikkia?

Lue myös: Pitääkö yksityinen valvontamaksu, "parkkisakko" maksaa?

Lue myös: ParkCom Oy hävisi Vantaan käräjäoikeudessa

Lue myös: ParkCom Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa kauppakeskus Selloon liittyvän kantelun

ParkCom Oy hovioikeudessa

ParkCom Oy hävisi 14.12.2007 Vantaan käräjäoikeudessa (tuomio 07/11275) kanteen yksityistä autoilijaa vastaan. Käräjäoikeus totesi päätöksessään ettei yksityisen pysäköintivalvontayhtiön määräämiä yksityisoikeudellisia maksuja virheellisestä pysäköinnistä tarvitse maksaa. ParkCom Oy ilmoitti valittavansa päätöksestä hovioikeuteen. Vantaan käräjäoikeus on toimittanut asiakirjat Helsingin hovioikeudelle tällä viikolla. Asiakirjat jaetaan aikanaan Helsingin hovioikeudessa käsittelystä vastaavalla viskaalille. Hovioikeudenistunnon lopullinen ajankohta selviää kevään aikana. Joudumme siis vielä hetken odottamaan lopullista niittiä lainvastaiselle yksityiselle pysäköinninvalvonnalle. Siihen asti, huolimatta valvontayhtiöiden perusteettomasta uhkailusta, yksityiset pysäköintivirhemaksut kannattaa jättää maksamatta.

ParkCom Oy hävisi Vantaan käräjäoikeudessa
ParkCom Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Poliisi on tehnyt tutkintapyynnön ParkCom Oy:n toiminnasta
Helsingin hallinto-oikeuden päätös koettelee yksityisen valvonnan rajoja
Pitääkö yksityinen valvontamaksu maksaa?

Saako vuokratun DVD levyn kopioida laillisesti yksityiseen käyttöön?

Uutuus elokuva DVD levynä maksaa n. 18-25 euroa. Saman elokuvan voi vuokrata videovuokraamosta 4-6 eurolla. Vuokrattu DVD pitää tietysti palauttaa, mutta entä jos kopioin DVD levyn itselleni ennen palautusta?

Saako vuokratun DVD levyn kopioida?

Kyllä, ei ja ehkä.

Tekijänoikeuslaki (12§ 1 mom sekä 11§ 5 mom sekä 5. luku 50a§) sallii laillisesti julkaistun teoksen kopioimisen yksityiseen käyttöön. Kopioita saa valmistaa muutamia kappaleita. Kopioita saa valmistaa myös lähipiirille, kuten perheenjäsenille. Mikäli teos, kuten videovuokraamosta lainattu DVD-levy, on kopiosuojattu, laki kieltää tehokkaan teknisen suojausmenetelmän purkamisen tai kiertämisen, myös silloin kun teoksesta valmistettaisiin kopio yksityiseen käyttöön.

Paino on kahdella sanalla: laillisesti ja tehokkaan. Jotta teoksen voi yleensä kopioida se tulee julkaista laillisesti yleisön saataville. Videovuokraamon DVD-levyt ovat julkaistu laillisesti. Mikäli vuokrattu DVD-levy sisältää tehokkaan suojausmenetelmän, laki kieltää suojauksen purkamisen tai kiertämisen. Jos suojausta ei saa purkaa tai kiertää, levyä ei voi laillisesti kopioida.

Mikä on sitten tehokas suojausmenetelmä?

Laissa sitä ei määritellä ja jos tekijänoikeusjärjestöiltä kysytään niin kaikki menetelmät ovat tehokkaita. Esimerkiksi vuoden 2007 käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti DVD levyissä yleisesti käytetty CSS-suojaus on ns. tehoton, eikä lain tarkoittama tehokas suojausmenetelmä. Tämän tulkinnan perusteella CSS-suojatun DVD-levyn kopioiminen yksityiseen käyttöön on sallittu. Syyttäjä on kuitenkin tästä päätöksestä valittanut hovioikeuteen. Koska mitään listaa tehokkaista suojauksista ei ole olemassa kyse on tulkinnasta ja oikeuskäytännön puutteesta. Varmuus siitä mikä on tehokasta suojausta saadaan vasta kun asia käsitellään oikeudessa. Prosessi tulee kuitenkin aina laahaamaan perässä, koska uusia kopiosuojauksia ilmestyy jatkuvasti ja oikeudenpäätöksiä vanhoista menetelmistä saa odottaa vuosia.

Opetusministeriön sivuilla todetaan että "Tekninen suojaus ei ole laissa tarkoitettu tehokas tekninen suojaus silloin, jos se voidaan kiertää tai purkaa vahingossa. Jos käyttäjän tietokoneohjelma purkaa suojauksen käyttäjän tietämättä, kyse ei ole rikkomuksesta, sillä purkaminen ei tällöin tapahdu tahallisesti tai törkeästä huolimattomuudesta. Rangaistavaa on vain tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta tapahtuva teknisen suojauksen kiertäminen." Seuraavaksi tietysti pitäisi keskustella siitä milloin tietokoneelle asetettu ohjelma purkaa salauksen vahingossa ja käyttäjän tietämättä.

Levyihin on asennettu useita erilaisia suojausmenetelmiä kuten Macrovision, CSS, AACS, Arccos, Puppetlock jne. DVD-levy voi sisältää yhden tai useamman suojausmenetelmän tai se on suojaamaton. Näiden suojausmenetelmien käyttäminen kuitenkin maksaa levyn valmistajalle ja tuotantoyhtiölle. Tämän takia markkinoilla on julkaistu paljon DVD elokuvia, myös lukuisia uutuuksia, joissa ei ole käytetty minkäänlaista kopiosuojausta tai pelkästään käräjäoikeuden tehottamaksi luokittelemaa CSS-suojausta.

Videovuokraamosta vuokratun DVD-levyn saa siis varmasti kopioida yksityiseen käyttöön mikäli DVD-levy ei ole kopiosuojattu. Levyn voi kopioida myös silloin kun siinä ei ole käytetty tehokasta kopiosuojausmenetelmää. Oikeus kopioida yksityiseen käyttöön ei koske tietokantoja tai tietokoneohjelmia.

Videovuokraamon vuokrausehdoissa kielletään kopioiminen. Vuokrausehdot ovat osa yksityisoikeudellista sopimusta joka syntyy videovuokraamon ja palveluja käyttävän vuokraajan välille. Kopioimalla vuokratun DVD-levyn rikot vuokrasopimusta. Kyse on kuitenkin vain sopimusrikkomuksesta eikä lain rikkomisesta. Sopimusoikeudellisen käytännön mukaan se joka katsoo sopimusta rikotun tulee esittää näyttö asiassa. Tässä tapauksessa videovuokraamon tulisi osoittaa, että vuokraaja on kopioinut DVD-levyn. Tämä on kuitenkin käytännössä mahdotonta. Lisäksi vuokraehdoissa sovittu sanktio sopimusehtojen rikkomisesta on yleensä vuokrasuhteen purkaminen ja korvausvelvollisuus aiheutetusta vahingosta. Levyn kopiominen ei kuitenkaan aiheuta taloudellista vahinkoa vuokraamoolle.

Myös DVD-levyille tallennettujen elokuvien alussa on monesti kielto sisällön kopioimisesta. Tällaiset "ilmoitusluonteiset" ehdot eivät yleensä muodosta minkäänlaista sopimusta kuluttajan ja mahdollisen tuotantoyhtiön välille. Lain sallimia oikeuksia ei pääsääntöisesti voi kaventaa erillisillä ilmoituksilla tai vuokraamon yksityisoikeudellisen sopimuksen ehdoin.

Eli saako sen vuokratun DVD-levyn kopioida vai ei?

Kyllä, jos DVD-levy ei sisällä mitään kopiosuojausta.

Ehkä, jos DVD levy sisältää kopiosuojauksen joka ei ole tehokas. Suojaus ei ole tehokas jos käyttäjän tietokoneella oleva ohjelma purkaa suojauksen vahingossa käyttäjän tietämättä. Oikeuskäytäntö asiassa on kuitenkin epäselvä.

Ei, jos DVD-levy sisältää tehokkaan kopiosuojauksen.

Tekijänoikeuslaki

Tekijänoikeuslainsäädännöstä ja siihen liittyvistä tulkinnoista voisi keskustella loputtomiin. Vuonna 2005 tekijänoikeusjärjestöt saivat tahtonsa läpi kun hallituksessa oli kulttuuriministerinä Tanja Karpela (Saarela) jota asiassa ja lainvalmistelussa vietiin kuin pässiä narussa. Tekijänoikeuslain valmistelussa oli mukana kulttuuriministeriön alaisuudessa toiminut opetusministeriön päällikkö Jukka Liedes, joka samaan aikaa edusti opetusministeriötä myös tekijänoikeusjärjestö Gramexissa. Tulkinnan mukaan hän oli jäävi. Jukka Liedestä tehtiin useita kanteluja oikeusasiamiehelle ja apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstet 7.10.2007 antamassaan päätöksessä piti lainvalmisteluun liittyvää toimintaa moitittavana. Tanja Saarela, ymmärtämättä asiaa kokonaisuuden ja kansalaisten oikeuksien kannalta, puolusteli tekijänoikeuslain ankaruutta ja mm. rangaistusvaadetta teknisen suojauksen kiertämisestä EU-direktiivivaatimuksella. Myöhemmin kuitenkin kävi ilmi kansanedustaja Henrik Laxin selvityspyynnöstä EU komissiolle, että EU:lla ei ollut mitään tarvetta kriminalisoida tai vaatia rikosoikeudellista vastuuta tehokkaan suojausmenetelmän kiertämisestä. Tekijänoikeusjärjestöt saivat kuitenkin aikaan pelonilmapiirin ja se onnistui silloisen kulttuuriministerin välinpitämättömyyden ja täydellisen tietämättömyyden takia.

Lue myös: Vältä maksamasta hyvitysmaksuja
Lue myös: TKVK