Sananvapautta ja loukattua kunniaa

Suomessa sananvapaus on turvattu perustuslain (11.6.1999/731) 12 §:ssä; "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä." Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita vapautusta oikeudellisesta vastuusta. Sananvapaus tarkoittaa käytännössä oikeutta esittää mielipiteensä ilman että mielipiteen kertomista yritetään sensuroida tai estää etukäteen. Suomessa ei siis pitäisi olla ennakkosensuuria. Jälkeenpäin voidaan joutua selvittämään onko mielipidettä esitettäessä syyllistytty rikokseen, kuten kunnian- tai yksityisyydensuojan loukkaamiseen. Sananvapaus antaa siis periaatteessa oikeuden sanoa mitä tahansa, mutta ei välttämättä ilman seuraamuksia.

Sananvapaus on perustuslaissa turvattu perusoikeus. Sananvapautta on kuitenkin lakiteitse rajoitettu joissakin tapauksissa. Esimerkiksi kuvaohjelmien ennakotarkastukset ennen julkaisua kun kohderyhmänä on alle 18 vuotiaat.

Internetin suosion nousu, blogit, sähköpostit ja keskustelupalstat ovat pelästyttäneet suomalaisen hallintokoneiston ja viranomaiset. Ensimmäisen kerran tämä nähtiin tekijänoikeuslain hyväksymisen yhteydessä, jolloin päättäjien kauhuksi asiasta nousi suuren mittaluokan mediatapahtuma kun yksittäiset kansalaiset pystyivät selvittämään ja kommunikoimaan ja kertomaan mielipiteensä asiassa, helposti ja näkyvästi internetin palvelujen kautta. Osittain tämän ilmiön pelästyttämänä Suomessa otettiin vuonna 2007 käyttöön perustuslain vastaisesti liikenne- ja viestintämisteri Susanna Huovisen ajama ennakkosensuurijärjestelmä. Ennakkosensuuria perusteltiin lapsipornografian levittämisen estämisellä, vaikka todellisuudessa oli kyse Suomen hallituksen ja viranomaisten tarpeesta ja pyrkimyksestä rajoittaa sananvapautta ja keskustelua. Salaisiin listoihin perustuva ennakkonsensuurijärjestelmä oli helppo toteuttaa ratsastamalla lapsipornografian iljettävyydellä ja tuomittavuudella. Eikä ollut yllätys että lain voimaan tulon jälkeen ennakkosensuuria vaadittiin laajennettavaksi rasismiin, väkivaltaan, tekijänoikeuteen ja uhkapeleihin. Tästä on lyhytmatka tilanteeseen jossa viranomaiset pääsevät päättämään minkälaiset mielipiteet ja kirjoitukset ovat sallittuja. Mallia otetaan suoraan Kiinasta. Sananvapaus on olemassa kunhan olet samaa mieltä kuin viranomainen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan positiivisesti vastaan tai mielipiteitä joita pidetään vaarattomina. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.

Sanavapautta pitää vaalia ja siitä pitää keskustella. Sananvapaus on yksi tärkeimmistä perusoikeuksista jonka rajoittamiseen Suomessa on valitettavasti ryhdytty viime vuosien aikana yhä järeämmin keinoin. Sanavapautta on puolustettava nyt. Jos sananvapaus päästetään murenemaan, myöhemmin sen puolustaminen on mahdotonta.

Kunnianloukkaus

Kunnianloukkaus on ehkä yleisin rikoslaissa säädetty rikos yksityisyyden suojan lisäksi johon syyllistytään sananvapauden perusteella. Kunnianloukkaus on säädetty rikoslaissa (19.12.1889/39) 24 luku 9 § ja 10 §. Kunnianloukkaus on kyseessä silloin kun esittää toisesta valheellisen tai vihjaavan tiedon joka on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai aiheuttaa häneen kohdistuvaa halveksuntaa tai edellä tarkoitetulla tavalla halventaa toista. Kunnianloukkaus voi olla törkeä mikäli rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai loukkaus aiheuttaa erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa ja kärsimystä.

Lain 9 §:ssä on erikseen säädetty, että kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua joka kohdistuu henkilön menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä tai taiteessa tai muussa julkisessa toiminnassa ja arvostelu ei pääsääntöisesti ylitä sitä mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Oikeudesta saatujen ennakkopäätösten perusteella julkisuuden henkilön, kuten poliitikon tai yrityksen toimitusjohtajan tulee kestää huomattavasti normaalista poikkeavaa tai rajumpaa arvostelua.

Oikeushenkilöillä ei ole sellaista kunniaa jota pääsääntöisesti voitaisiin loukata. Oikeushenkilöllä tarkoitetaan henkilöiden tai pääomien yhteenliittymää. Tällaisia ovat mm. osakeyhtiöt, osuuskunnat, yhdistykset, yritykset, säätiöt ja julkisyhteisöt kuten valtiot, kunnat ja seurakunnat. Yrityksen, kunnan tai valtion kunniaa ei siis voi loukata.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut kunnianloukkaustapauksissa, että lähtökohtaisesti oikean, vaikkakin kohteen kannalta kiusallisen tai epämielyttävän tiedon esittäminen ei ole kunnianloukkaus. Tosin paikkaansa pitävänkin tiedon levittämisestä voi joutua vastuuseen yksityisyyden suojaan kuuluvan tiedon levittämisestä.

Kunnianloukkaus ei edellytä yleisöä. Kunnianloukkaus voidaan tehdä kahden ihmisen välisessä keskustelussa joko suullisesti tai esimerkiksi kirjeen tai sähköpostin välityksellä. Solvaus ja herjaus eivät ole enää juridisesti käytössä. Ne on korvattu nykyisen rikoslain nimikkeillä kunnianloukkaus ja törkä kunnianloukkaus. Herjaus tarkoitti toisen henkilön halventamista tai syyttämistä perättömästä teosta. Solvaus puolestaan tarkoitti toisen kunnian loukkaamista yksittäisellä lauseella, nimittelyllä tai halventaen julkisesti.

Kunnianloukkaus on asianomistajarikos, joten uhrin tulee vaatia poliisilta rangaistusta tekijälle, jotta poliisi voisi tutkia asiaa. Mikäli rangaistusta ei vaadita tai ilmoitus perutaan, poliisi ei voi tutkia tapahtunutta. Poliisille tehtyjen tutkintapyyntöjen määrä kunnianloukkauksissa ovat lisääntyneet. Poliisien ammattitaito näiden rikosten selvittämisessä on puutteellinen. Turhan helposti kunnianloukkausten tutkimiseen käytetään kohtuuttomasti poliisin resursseja vaikka aihetta edes esitutkinnan aloittamiseen ei olisi. Monesti myös poliisin epävarmuus laintulkinnasta johtaa siihen että asia esitutkinnan jälkeen viedään syyttäjän pöydälle vaikka perusteita asian eteenpäin viemiseksi ei ole edes syyttäjällä. Turhat kunnianloukkaustutkimukset kuluttavat ali-resurssoidun poliisin aikaa paljon tärkeämpien rikosten selvittämisen kustannuksella.

Ovatko ihmiset sitten liian herkkänahkaisia? - "Kunniaton kunniaansa oikeudessa etsii". Voisin melkein väittää, että kun henkilö tuntee kunniaansa loukatun kovan arvostelun jälkeen on todennäköisesti arvostelu osunut suoraan maaliinsa. Ei savua ilman tulta. Blogin ylläpitäjät ovat saaneet vuosien aikana monia halventavia ja solvaavia ja uhkailevia viestejä joissa haukutaan mm. "hulluksi ja inhottavaksi paskiaiseksi sekä pahaksi ja vittumaiseksi ihmiseksi". Ei siitä oikeuteen tarvitse lähteä, diagnoosi on harvinaisen oikea.

Yhteiskunnan kehittymisen ja demokratian kannalta on äärimmäiseen tärkeää että kaikki mielipiteet saa tuoda esille. Yritysten ja viranomaisten toimintatapoja kuuluu ja niitä pitää myös saada arvostella. Mielipiteiden esittämisessä on tärkeää pysyä aiheessa. Arvostelu saa olla kovaa, kunhan se kohdistuu oikeisiin elementteihin, kuten toimintatapoihin, päätöksiin, palveluun, laillisuuteen, moraaliin, eettisiin arvoihin, hyötyyn, tarpeellisuuteen jne. Suoraan "henkilöön" kohdistuvat perättömät ja halventavat väitteet eivät kuulu demokraattiseen keskusteluun. Susanna Kurosta herjaavien viestien tuomat syytteet suomi24.fi palvelussa osoittivat, että nykyinen lainsäädäntö on riittävä valvomaan asiattomuuksien selvittelyä ilman että yhteiskunnan pitäisi puuttua sananvapauteen vielä lisää nykyisten rajoitusten lisäksi.

Yksittäisten ihmisten pitämät blogit ovat nostaneet yhteiskunnallisen keskustelun aivan uudelle tasolle. Valitettavasti näidenkin keskustelujen tyrehdyttämiseksi on viranomaisten suunnalta vaadittu toimenpiteitä kuten käyttäjien tunnistaumista, ennakko moderointia ja vastuun vierittämistä ylläpitäjille ja palvelun tarjoajille. Nämä vaatimukset tappaisivat vapaan keskustelun, mikä lienee tarkoituskin. Kuten suomi24.fi tapaus on osoittanut, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa palvelussaan julkaistuista viesteistä. Jokainen kirjoittaja vastaa aina itse omasta kirjoituksestaan. Esimerkiksi nykyisen lainsäädännön perusteella yksittäisten kansalaisten pitämien blogien ja keskustelupalstojen ylläpitäjät eivät ole vastuussa komenttipalstoille lähetetyistä viesteistä jos viestejä ei tarkisteta etukäteen.

Sananvapaus, kunnia ja kunnian loukkaaminen sekä yksityisyyden suoja ovat asioita joiden välillä on osattava luovia. Sananvapautta on suojeltava rohkeasti ja vilpittömästi - niin kauan kuin edes rippeet vapauksista on jäljellä.

Lue myös:
Loukkaako sinun operaattorisi sananvapautta?
Nettisensuuri iskee
Rikosilmoitusta ja esitutkintaa

EFFI: Sananvapaus

Haitallista melua

Ilta hämärtyy on aika käydä nukkumaan. Kaksi sekuntia kestävä vinkuva ääni ja lopuksi kuuluva terävä klonksahdus täyttävät makuuhuoneen hetkellisesti. Käännän kylkeä ja yritän nukkua. Ääni kuuluu hetken kuluttua uudelleen. Herään, en saa unta, jään vaistomaisesti odottamaan seuraava hiljaisuuden rikkovaa vingahdusta.

Terveydensuojelulain (19.8.1994/763) tarkoituksena on edistää yksilön ja yhteisön terveyttä ja ylläpitää ympäristöä, sekä ehkäistä ja vähentää sellaisia tekijöitä joista voi seurata terveyshaittoja. Alueellinen terveydensuojelu kuluu läänien alueella lääninhallituksille. Kunnan tehtävänä on omalla alueellaan edistää ja valvoa terveydensuojelua, jotta asukkailla olisi terveellinen elinympäristö. Kunnassa on siis oltava terveydensuojeluviranomaiset. Helsingissä viranomainen on ympäristölautakunta ja valvontatyötä tekevät ympäristövalvontyksikkö ja siellä ympäristötarkastajat.

Terveyshaittoja on monenlaisia. Yleisimpiä, esimerkiksi kerrostaloasunnoissa esiintyviä haittoja ovat melu, haju, savu, kosteus, pöly, epäpuhtaudet, ilmanvaihto-ongelmat ja asunnon lämpötila.

Asukkailla on oikeus elää asunnossaa altistumatta sellaisille terveyshaitoille, jotka ohjearvojen mukaisesti, ympäristöviranomaisten toimesta tulkitaa haitallisiksi. Artikkelin alussa olevassa esimerkkitapauksessa kyse on taloyhtiön hissin pysähtymisäänen kuulumisesta yläkerran asuntoon. Asukkaan ensimmäinen tehtävä on keskustella meluongelmasta isännöitsijän kanssa ja pyytää häneltä toimenpiteitä asian korjaamiseksi. Mikäli isännöitsijän kanssa neuvottelut ja toimenpiteet eivät johda toivottuun lopputulokseen asukas voi kääntyä asiassa kunnan terveysviranomaisten puoleen. Isännöitsijöillä on taipumuksena vähätellä terveyshaittoihin liittyviä ongelmia, koska ongelmien korjaaminen voi monesti olla taloyhtiöille ja sitä myöten taloyhtiöiden muille osakkaille hyvin kallista. Isännöitsijän mielipiteeseen, puolueettomuuteen ja asiantuntemukseen kannattaa siis suhtautua suurella varauksella!

Asukas voi tehdä toimenpidepyynnön kunnan terveydensuojeluviranomaisille kirjeitse ja monesti myös sähköpostilla. Kunnan ympäristötarkastajat suorittavat katselmuksen asunnossa ja selvitttävät terveyshaitan olemassaolon. Tarkastajat tekevät kohteessa mittauksia ja tutkimuksia. Tarkastukset ja mittaukset eivät ole ilmaisia. Kustannukset maksaa kuitenkin kiinteistön omistaja ei asukas. Tarkastuksen kohteena voivat olla myös selvityspyynnön tehneen asukkaan asunnon lisäksi toisen asukkaan asunto tai kiinteistön yhteiset- tai suljetut tilat. Toisen asukkaan asunto tulee kysymykseen silloin kun terveyshaitan katsotaan mahdollisesti aiheutuvan toisen asukkaan asunnosta tai toiminnasta. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tupakansavu tai virheellisesti asennetusta parketista kuuluva melu. Viranomaisten tarkastuspäätöksestä ei voi valittaa, eikä kiinteistön omistaja tai tarkastuksen kohteena oleva toinen asukas voi estää tarkastuksen suorittamista.

Jos terveyshaitan olemassaolo todetaan, terveydenvalvontaviranomaiset, monesti siis ympäristökeskus tai ympäristölautakunta voivat antaa kiinteistön omistajalle korjausmääräyksen. Mikäli isännöitsijä tai taloyhtiö ei korjausta suorita päätöstä voidaan tehostaa uhkasakolla. Viranomaiseen tekemään korjausmääräykseen on mahdollisuus hakea muutosta hallinto-oikeudelta ja edelleen korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Räikeimmissä tapauksissa kunnan viranomaisella on myös mahdollisuus määrätä annettu päätös noudatettavaksi kiinteistön omistajan muutoksenhausta huolimatta.

Artikkelin esimerkin mukaisessa hissin aiheuttamassa meluhaitasta makuuhuoneessa, keskiäänitaso saa päiväsaikaan olla enintään 35 dB ja yöaikaan enintään 30 dB. Hissin aiheuttama ääni on kuitenkin hetkellinen melutapahtuma jolloin arvioidaan tarvittaessa myös melun kestoa ja toistuvuutta. Mitä isompi taloyhtiö sitä useammin hissi on liikkeessä.

Asukkaiden on kuitenkin hyvä tiedostaa, että isännöitsijän välinpitämättömään asenteeseen ei tarvitse tyytyä. Viranomaiset voivat mitata tilanteen ja määrätä ongelman korjattavaksi. Mikäli olet muuttanut juuri valmistuneeseen asuntoon kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti edellämainittuihin terveyshaittoihin. Monissa tapauksessa rakennusmääräykset ovat huomattavasti tiukemmat kuin terveyshaitoista annetut määräykset. Moni ongelma esimerkiksi melun suhteen voidaan korjauttaa rakennusvirheen perusteella heti asuntoon muuton jälkeen. Myöhemmin asiaa arvioitaessa käytetään terveydellisiä perusteita, jolloin korjausmääräykseen johtavat raja-arvot voivat olla huomattavastikin korkeammat.

Pankeilla on oikeus loukata yksityisyyttä

Hämmästys oli suuri kun asiakas halusi tallettaa tililleen käteistä rahaa vajaat 3 000 euroa. Pankkivirkailija halusi selvityksen rahojen alkuperästä. Selvitykseksi olisi kelvannut esimerkiksi mahdollinen kauppakirja. Asiakas koki pankin menettelyn yksityisyyden loukkaamiseksi. Pankkitili oli hänen, rahat olivat hänen eikä hän katsonut velvollisuudekseen selventää pankille eikä varsinkaan pankkivirkailijalle rahojen alkuperää.

Asiaa kysyttiin rahoitustarkastusvirastosta. Kävi ilmi että Euroopan unionin asetus 1781/2006 määrittelee varainsiirtoon liittyvät pakolliset maksajaa koskevat tiedot. Asetus on tullut voimaan 2007 vuoden alusta. Rahanpesuun liittyvän lainsäädännön pohjalta pankilla on oikeus ja velvollisuus selvittää rahojen alkuperä.

"Velvoite perustuu Euroopan unionin asetukseen 1781/2006 maksajaa koskevien tietojen toimittamisesta varainsiirron mukana. Asetus on ollut voimaassa 1.1.2007 alkaen kaikissa EU valtioissa. Sen mukaan maksuissa, jotka ylittävät 1000 euroa, pitää olla maksajan / tallettajan tiedot, kuten maksajan nimi ja tilinumero. Myös talletusta omalle tilille tai laskun maksua käteisellä pidetään maksuna. Pankin vastuulla on tietojen tarkistaminen. Pankilla on velvollisuus tunnistaa asiakkaansa ja sillä on myös rahanpesulain perusteella velvollisuus ja oikeus pyytää selvitystä maksun alkuperästä sekä tarkoituksesta. Pankki voi pyytää selvityksen tueksi asiakirjan, joka todentaa maksun perusteen. Summasta riippumatta pankilla on oikeus tarkistaa asiakkaan henkilöllisyys ja pyytää selvityksiä. " (Rahoitustarkastuksen vastaus)

Summasta riippumatta? Tämä oli hämmentävää. Jos vien pankkiin käteisenä 3 000 euroa pitääkö minun selvittää mistä rahat ovat peräisin? Entä jos en pysty siihen? Jos vaikka kyse on "sukanvarsi" -säästöistä. Entä jos siirrän summan tililtä tilille tilisiirtona. Silloinko kukaan ei kysy mitään? Vai tarkoittaako tämä sitä, että pankki valvoo yksityisten ihmisten pankkitilejä ja tilisiirtoja kokonaisvaltaisesti?

Kyllä valvoo. Nykyaikaisen tietotekniikan puitteissa tämä on kaiken lisäksi erityisen helppoa. Pankilla on siis tilisiirtojenkin osalta oikeus pyytää tilinomistajalta selvitystä tilille panoista. Käytännössä pankki valvoo tietotekniikan keinoin tilannetta, jossa asiakkaan tilille tullut maksu eroaa suuruudeltaan tilin aikaisemmasta käytöstä. Suomalaiset pankit ajavat tietojärjestelmissään säännöllisesti tarkastusajoja jotka etsivät poikkeavia tilitapahtumia.

"Tilisiirron mukana kulkee tieto, mistä pankista, mistä tililtä ja kenen asiakkaan tilisiirrosta on kyse. Käteismaksuissa näitä tietoja ei ole. Pankki voi tilisiirroissakin pyytää selvitystä varojen alkuperästä tai käyttötarkoituksesta, varsinkin jos maksu ei suuruudeltaan tai rakenteeltaan sovi yhteen asiakkaan normaaliin asiointiin. Luottolaitoslain mukaan pankilla on velvollisuus tuntea asiakkaansa toiminnan laatua ja laajuutta. Rahanpesulain huolellisuusvelvollisuus edellyttää, että pankki havaitsee asiakkaan poikkeavat liiketoimet, ts. pankilla on riskienhallinnan ja rahanpesulain perusteella velvollisuuskin seurata tilitapahtumia ja asiakkaiden toimintaa. Nämä velvollisuudet tulevat entisestään korostumaan kun uusi rahanpesulaki tulee voimaan lähiaikoina. " (Rahoitustarkastuksen vastaus)

Pankkisalaisuus on yksinkertaisuudessaan vaitiolovelvollisuutta asiakkaan raha-asioista ja tilitiedoista. Pankilla ja pankin virkailijalla on "ehdoton" vaitiolovelvollisuus. Pankkisalaisuus on selkeästi osa yksityisyyden suojaa. Pankkisalaisuuden ehdottomuuteen on kuitenkin joitain laissa säädettyjä poikkeuksia esimerkiksi verottajan ja poliisin tiedonsaantioikeuden perusteella.

Entä käytännössä? Nykypäivänä "pankkisalaisuutta" on rikottu viranomaisten, rahoitustarkastuksen ja lainsäädännön toimesta hyvin laajamittaisesti yhteiskunnan edun nimissä, järjestäytyneen rikollisuuden ja rahanpesun estämiseksi. Käytännössä kansalaisten yksityisyyden suoja on uhrattu.

Ehkä meidän pitäisi ottaa oppia Sveitsistä. Toisaalta, ei pankki ole ainoa joka joutuu lainsäädännön perusteella loukkaamaan yksityisyyttä. Autokauppiailla ja jopa kiinteistövälittäjillä on velvollisuus ilmoittaa poliisille epäilyttävistä käteismaksuista. Eli loppujen lopuksi sitä uutta ajoneuvoa ei kannata ostaa käteisellä, koska se on varmin tapa saada yhteydenotto keskusrikospoliisista.

Lue myös: Oletko sinä luokkaa A?

Rikosilmoituksia ja esitutkintaa

Blogi on saanut viimeisen vuoden aikana useita erilaisia kysymyksiä poliisin, uhrin ja asianomistajan oikeuksista, velvollisuuksista ja menettelytavoista. Artikkeliin on kerätty muutamia perusasioita edellämainitusta aiheesta. Esitettyjen kysymysten perusteella on tulkittavissa, että ainakin kysyjille moni perusasia on turhankin epäselvä.

1. Poliisin on vastaanotettava ja kirjattava rikosilmoitus tai tutkintapyyntö aina kun ilmoituksen tekijä kokee joutuneensa rikoksen uhriksi. Poliisi ei voi käyttää asiassa harkintavaltaa ja kieltäytyä kirjaamasta ilmoitusta. Rikosilmoituksen kirjaamisen edellytykseksi riittää, että asianomistaja pitää tapahtunutta rikoksena riippumatta siitä onko oikeasti kyse rikoksesta. Tämä ehdoton oikeus on määritelty asetuksessa esitutkinnasta ja pakkokeinosta (1§, 17.6.1988/575). Poliisi ei voi siis kieltäytyä kirjaamasta rikosilmoitusta sillä perusteella että heidän mielestään rikosta ei ole tapahtunut tai kyse on siviilikanteen tyyppisestä tapahtumasta.

2. Virallisen syytteen alaisissa rikoksissa uhrin tai asianomistajan mielipiteellä tutkinnan ja mahdollisen syytteen osalta ei ole merkitystä. Poliisi voi tutkia tällaisia rikoksia ja syyttäjä voi nostaa syytteen ja vaatia rangaistusta riippumatta asianomistajan halusta vaatia rikolliselle rangaistusta. Itseasiassa suurin osa rikoksista on virallisen syytteen alaisia rikoksia, kuten pahoinpitelyt ja raiskaukset. Pahoinpitelyjen osalta voi aiheuttaa tulkinnallista epäselvyyttä se, että lievä pahoinpitely on asianomistajarikos.

3. Asianomistajarikoksen poliisi ottaa tutkittavakseen vain jos asianomistaja vaatii rikoksentekijälle rangaistusta. Mikäli asianomistaja ei vaadi rangaistusta tai peruu ilmoituksen myöhemmässä vaiheessa, poliisi ei tutki rikosta tai joutuu keskeyttämään rikoksen tutkinnan. Asianomistajarikoksia ovat esimerkiksi kunnianloukkaus, lievä pahoinpitely tai kotirauhanrikkominen. Syyttäjällä on kuitenkin mahdollisuus joissakin tapauksissa, yleisen edun nimissä, nostaa syyte asianomistajan tahdon vastaisesti vaikka kyseessä olisikin asianomistajarikos.

4. Raiskaus on virallisen syytteen alainen rikos vaikka se tapahtuisi kotona ja vaikka tekijänä olisi lähiomainen.

5. Poliisi kysyy asianomistajalta vaatiiko hän rangaistusta rikoksen tekijälle. Tähän kannattaa aina vastata kyllä. Mikäli rikosnimike muuttuu asianomistajarikokseksi, poliisi tutkii asiaa vain jos uhri vaatii rangaistusta. Uhri voi menettää oikeutensa nostaa syytteen tekijää vastaa myöhemmin, varsinkin jos syyttäjä päättää jättää syytteen nostamatta.

6. Jos on syytä epäillä rikosta poliisin on tehtävä asiassa esitutkinta. Esitutkintapöytäkirjan poliisi lähettää syyttäjälle. Uhrilla on oikeus kieltää poliisia merkitsemästä yhteystietojaan esitutkintapöytäkirjaan. Esitutkintapöytäkirjasta on annettava ilmainen kopio sekä uhrille että rikoksesta syytetylle.

7. Jos olet kuulustelussa tai todistajana oikeudessa sinun ei tarvitse paljastaa sellaisia asioita jotka voivat johtaa syytteen nostamiseen sinua itseäsi tai sinun lähiomaistasi vastaan. Tämä oikeus ei anna lupaa valehdella asiassa tai muuttaa totuutta. Oma kanta on ilmoitettava selkeästi. Lähiomaisena pidetään puolisoa, kihlattua, lasta, sisarusta ja sisaruksen puolisoa.

8. Jos sinua kuulustellaan rikoksesta epäiltynä sinun ei tarvitse vastata yhteenkään kysymykseen. Sinun ei myöskään tarvitse pysyä totuudessa. Kenenkään ei tarvitse edesauttaa itsensä tuomitsemista rikoksesta.

9. Kuulustelupöytäkirja pitää lukea erittäin huolellisesti läpi. Älä hyväksy, äläkä allekirjoita kuulustelupöytäkirjaa mikäli siinä on pieniäkin virheellisyyksiä. Kysymys on sinun oikeusturvasta.

10. Jos rikoksessa kuullustellaan lasta, huoltajalla on oikeus osallistua kuulusteluun ja huoltajalle on varattava tilaisuus olla läsnä kuulustelussa. Mikäli huoltajaa epäillään kyseiseen lapseen kohdistuneesta rikoksesta, silloin tätä oikeutta ei ole. Tällöin lapselle määrätään yleensä erillinen edunvalvoja. Kun lasta kuulustellaan, tapahtuma on videoitava ja äänitettävä.

11. Pakkokeinolain mukaisesti poliisi voi pitää kiinni henkilöä enintään yhden vuorokauden jonka jälkeen henkilö on päästettävä vapaaksi tai pidätettävä. Pidätetty on päästettävä vapaaksi viimeistään kolmantena päivänä jollei pidätettyä ole vaadittu vangittavaksi. Vangitsemispäätöksen tekee tuomioistuin.

12. Poliisi saa suorittaa kotietsinnän jos on syytä epäillä rikosta jonka ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta. Jos kyseessä on rikos jonka maksimirangaistus on esimerkiksi kaksi kuukautta vankeutta, rikoksen selvittämiseksi ei saa suorittaa kotietsintää. Kotietsintä muun kuin rikoksesta epäillyn tiloihin voidaan tehdä jos rikollinen on otettu kiinni tai rikoksen epäillään tapahtuneen kyseisissä tiloissa tai on erityisen pätevä syy jonka perusteella etsinnän voidaan katsoa selvittävän tapahtunutta rikosta.

13. Poliisilla kuten ei myöskään vartijoilla ole oikeutta kieltää valokuvaamista julkisilla alueilla. Julkisia alueita ovat muut kuin kotirauhan- tai julkisrauhan suojaamat alueet. Julkisrauhan suojaama alue tulee olla yleisöltä suljettu. Julkisia paikkoja ovat esimerkiksi kaikki sellaiset paikat, joihin yleisöllä on vapaa pääsy. Kadut, kaupat, ravintolat, koulut, terveyskeskusten odotustilat jne. Kuvaaminen on siis sallittua myös toimistoissa, virastoissa ja vaikkapa tehtaissa, jos niihin pääsee vapaasti. Julkisrauhan suojaama alue täytyy olla yleisöltä eristetty jotta kuvaamiseen tarvitsee luvan. Poliisia saa siis kuvata työtehtävissään, samoin diplomaattiautoja ja siellä alkossakin saa vapaasti kuvata vaikka tuotehyllyjä.

Lue myös:
Puheluiden tallentaminen ja keskustelun tallentaminen
Kirjeen julkaiseminen
Kuluttajan oikeudet
Vartijan oikeudet

Onko sinulla tietoa?

Blogin ylläpitäjät suunnittelevat julkaistavaksi artikkeleja uusista aiheista aikaisemmin saamiensa viestien pohjalta. Tähän mennessä kasaan kerääntyneet tiedot ovat hyvin mielenkiintoista luettavaa. Tarvitsemme kuitenkin konkreettista lisätietoa. Viestit käsitellään luottamuksellisesti. Lähetä kokemuksesi ja aineistosi blogin osoitteeseen.

Scientology. Oletko jäsen tai eronnut? Kerro omakohtaisia kokemuksia järjestön toiminnasta.

Seurojen järjestämä nuorisotoiminta Helsingissä. Toimintatavat, hallinnointi, kustannusrakenteet ja vanhemmilta perityt maksut.

HUS:n Peijaksen sairaala. Hoidosta, hoitovirheistä ja potilasvakuutuskeskuksen maksamista korvauksista ja perusteista.

Gigantti ja Markantalo. Yhtiön sisäinen ja anonyymisti käytettävä ilmiantopuhelin.

Nuorten kesätyöt. Onko sinua kohdeltu huonosti tai peräti lainvastaisesti? Kerro tapauksestasi ja liitä mukaan yhtiön nimi.

Lisäksi haluamme huomauttaa blogin tiedotteesta joka löytyy blogin jokaisen sivun oikeasta reunasta. Kommentoikaa asiallisesti ja muistakaa että olette vastuussa kirjoituksistanne. Blogi ei vastaa kommenttien sisällöstä ja kommentit julkaistuvat realiajassa ilman ennakkotarkastusta. Mikäli artikkelissa on selviä virheellisyyksiä ottakaa rohkeasti yhteyttä korjausehdotuksen ja perustelun muodossa.

Mikäli Teillä on tarvetta ottaa yhteyttä blogin ylläpitäjään, käyttäkää blogin sähköpostiosoitetta oikeusjakohtuus(a)yahoo.com. Saapunut sähköposti käydään läpi muutaman kerran kuukaudessa. Kaikkien kirjoitusten asiasisältö on pyritty tarkistamaan mahdollisimman paikkaansapitäväksi. Artikkelit ovat mielipiteitä. Mikäli sivustolla on kuitenkin mielestänne selkeitä virheellisyyksiä, ottakaa yhteys perusteluineen ja korjausehdotuksineen blogin ylläpitäjään. Kaikki asialliset korjausehdotukset selvitetään. Kommentit ovat tervetulleita. Blogin ylläpitäjät eivät vastaa artikkelien kommenttipalstoille lähetetyistä kirjoituksista. Jokainen kommentoija vastaa itse omasta kirjoittelustaan. Kommentit julkaistuvat realiajassa osaksi artikkelia eikä kommentteja blogin ylläpitäjien toimesta seurata, moderoida tai editoida ennen julkaisua. "Lukijan artikkeli" on blogin lukijan kirjoittama artikkeli, jonka aihesisältö ja ajankohtaisuus sopii blogin omaan sisältöön. Lukijan kirjoittaman artikkelin julkaisemisesta päättää blogin ylläpitäjä lukijan toivomuksesta. Artikkelin sisällöstä vastaa kirjoittaja. Muun kuin blogin itsensä kirjoittaman artikkelin merkkinä on artikkelin otsikkotiedon alussa oleva teksti "Lukijan artikkeli:". Ehdotuksia artikkeleiksi? Erityisen kiinnostavia ovat aiheet joiden julkaisemisesta on hyötyä ja oppia myös muille lukijoille. Lähettäkää ehdotukset osoitteeseen oikeusjakohtuus(a)yahoo.com. Kaikki ehdotukset luetaan ja arvioidaan. Kaikista ehdotuksista ei välttämättä tehdä artikkelia tai ne jäävät odottamaan muita vastaavanlaisia tapauksia. Mikäli artikkeli aiheesta julkaistaan se voi tapahtua ajankohtaisuudesta riippuen muutamassa päivässä tai vasta kuukausien tai jopa puolen vuoden jälkeen.

Pikavipit

Suomeen on vuosien aikana rantautunut "pikavippi" yrityksiä, jotka tarjoavat tekstiviestillä rahaa vaivattomasti ja nopeasti pankkitilille, mihin vuorokauden aikaan tahansa. Muutaman sadan euron vippaaminen tekstiviestillä tapahtuu nopeasti ja vaivattomasti. Rahat ovat yleensä heti käytettävissä. Houkutus pikalainaan on suuri kun esimerkiksi juhlimisen tuoksinnassa huomaa rahojensa loppuneen. Kännykkä käteen ja rahat ovat tilillä. Lainan hinta on kuitenkin suuri ja korkoprosentit huikeat.

Tätäkin toimintaa säätelevät lainsäädännönvaatimukset sopimusten muodostumisesta ja sopimusehdoista. Olennaisinta sopimuksen muodostumisen kannalta on, että kuluttaja saa riittävän ajoissa, ja selkeästi luettavakseen sopimukseen sekä palveluun liittyvät tiedot että sopimusehdot. Tekstiviestipalvelun osalta tämä on hyvinkin vaillinaista ja yleensä lainvastaista. Kuluttajan pitää saada sopimusehdot sellaisessa muodossa, että hän voi tallentaa ja toisintaa ne muuttumattomana (kuluttajansuojalaki, 6A luku, 11§). Se, että kuluttaja ilmoittaisi tekstiviestillä hyväksyvänsä lainayhtiön internetsivuilla olevat ehdot ei täytä lain määräämää vaatimusta. Yrityksen laiminlyödessä nämä lain vaatimukset ehdot eivät sido kuluttajaa.

Luotonantajalla on velvollisuus tarkistaa, että henkilö joka luottoa hakeaa on täysi-ikäinen ja että hakijan henkilötiedot että tilitiedot täsmäävät keskenään. Luotonantajan vastuulla on tunnistaa hakija luotettavasti. Hakutilanteessa tulee huomioida, että matkapuhelin ei identifioi luotonhakijaa. Luotonhakija ei välttämättä ole sama henkilö kuin matkapuhelinliittymän omistaja. Luoton voi periä takaisin vain ja ainoastaan luotonhakijalta, ei liittymän omistajalta. Moni pikavippiyritys käynnistää kuitenkin agressiivisen perinnän, jonka kohteena monesti on liittymän omistaja. Tämä avaa tietysti väärinkäytön mahdollisuuksia oikeuksistaan tietoisille kuluttajille, kun lainaa haetaan kaverin kännykällä. Kaverilta lainaa ei kuitenkaan voi periä takaisin. Ongelma ei ole kuluttajan, vaan lainanmyöntäjän.

Kuluttajalla on myös lakisääteinen oikeus perua hakemansa luotto 14 päivän sisällä (kuluttajansuolaki, 7 luku, 11§). Peruuttamisoikeutta ei ole jos kumpikin osapuoli on jo kerinnyt täyttää velvoitteensa kuluttajan nimenomaisesta pyynnöstä. Luotonmyöntäjän velvoitteisiin kuuluu mm. sopimusehtojen toimittaminen edellämainittujen lakipykälien mukaisesti. Sopimusehdoissa ei peruutusoikeutta voi rajata pois. Peruutusoikeuden rajaava sopimusehto on mitätön eikä sido kuluttajaa. Kulutusluoton etämyynnin säädökset ovat aina pakottavia kuluttajan hyväksi, ei luotonantajan. Toisin sanoen, jos elinkeinoharjoittaja tarjoaa luottoa, jonka kuluttaja saa käyttöönsä ennen peruuttamisajan päättymistä, elinkeinoharjoittaja kantaa vastuun ja riskin siitä, että kuluttaja peruu luoton ja palauttaa saamansa rahamäärän. Suomeksi sanottuna kun aamulla juhlinnan jälkeinen "krapula" kolkuttaa hermoa ja otettu luotto kaduttaa, kuluttajalla on oikeus perua tekemänsä luottosopimus.

Luotonantajien puutteellisten luotonmyöntämismenetelmien takia pikavipin ottaminen toisen henkilön nimiin on helppoa. Tosin jos rahat haluaa saada omalle tilille myös kiinnijääminen on harvinaisen yksinkertaista. Ongelmia on syntynyt kuitenkin siitä, että pikavippiyhtiöt vaativat väärinkäytöksen tapahtuessa aina rikosilmoituksen tekoa ennen kuin suostuvat lopettamaan luoton perinnän väärältä henkilöltä. Turun käräjäoikeus on antanut päätöksen 2006, jossa oikeus piti pikavippiyhtiöiden vaatimusta rikosilmoituksen teosta kohtuuttomana.

Entäpä huikeat luoton korot? Miltä 700% korko kuulostaa? Onko tämä rikoslaissa määriteltyä koronkiskontaa? Kuluttajavirasto ei valvo luotonantajien korkovaatimuksiin liittyviä epäasiallisuuksia. Myöskään rahoitustarkastusvirasto ei valvo pikavippiyrityksiä nykyisen lainsäädännön määräysten takia. Ainoa keino ratkaista koronkiskontaepäily on tehdä asiasta poliisille rikosilmoitus. Tuomioistuin ratkaisee epäilyt tapauskohtaisesti.

Rikoslain mukaan kiskonta on kyseessä kun, "kiskonnasta tuomitaan myös se, joka luotonannossa ottaa tai edustaa itselleen tai toiselle korkoa tai muuta taloudellista etua, joka huomattavasti ylittää julkisen valvonnan alaisten rahalaitosten vastaavassa luotonannossa ottaman tavanomaisen koron".

Luottokielto

Jos halut varmistua siitä, ettei kukaan pysty ottamaan lainaa sinun henkilötiedoillasi, ainoa lainmukainen ja pätevä keino on käyttää luottokieltoa. Luottokielto varmistaa sen ettei sinun henkilötiedoilla myönnetä luottoa. Mikäli luotto kuitenkin myönnetään sinun tiedoillasi toiselle henkilölle, vastuu on luotonantajan. Luottokielto ei estä sinua hakemasta luottoa esimerkiksi pankista.

Tiedoksi - blogiin viittaavat nimimerkit

Blogi on saanut useita ihmetteleviä kyselyjä ovatko netin keskustelupalstoilla blogin nimeen viittaavilla nimimerkeillä / käyttäjätunnuksilla kirjoittavat henkilöt blogin ylläpitäjiä ja ovatko kommentit blogin mielipiteitä? Eivät ole. "Oikeus ja kohtuus" on yleinen sanonta ja sitä voi vapaasti käyttää nimimerkkinä. Blogin ylläpitäjät eivät kommentoi blogin omia kirjoituksia eivätkä kommentoi muilla keskustelupalstoilla sellaisilla nimimerkeillä jotka voisivat viitata oikeusjakohtuus -blogiin.

Eduskunnan oikeusasiamies

Eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävänä on valvoa, että viranomaiset ja virkamiehet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Mikäli kansalaisena koet oikeuksiasi loukatun, esimerkiksi kunnan viranomaisten toimesta, voit tehdä asiasta kantelun oikeusasiamiehelle. Kantelun voi tehdä itseään koskevassa asiassa tai jonkun toisen henkilön puolesta. Kantelun käsittely on maksutonta ja kantelun voi tehdä kuka tahansa. Oikeusasiamiehen kantelun kohteena voivat olla henkilöt aina tuomareista terveyskeskuslääkäreihin ja opettajiin sekä poliisista kirkon työntekijöihin ja kunnan virkamiehiin.

Yhdeksi ongelmaksi muodostuu oikeusasiamiehen valtuudet. Hänellä ei ole valtuuksia kumota viranomaisen tekemää päätöstä. Oikeusasiamies ei myöskään voi puuttua viranomaisen toimintaan silloin kun viranomainen on käytänyt hänelle määriteltyä harkintavaltaa. Yleisin toimenpide oikeusasiamiehen lausunnon jälkeen on yleensä huomautus viranomaiselle. Johtaako huomautus mihinkään? Yleensä ei.

Kanteluaan tutkiessaan oikeusasiamies voi pyytää toimistonsa tarkastajia tutkimaan asiaa. Oikeusasiamies voi tarvittaessa pyytää myös poliisilta tutkintapua. Yleisin tutkintatapa on kuitenkin pyytää kantelun kohteena olevalta viranomaiselta selvitys tai lausunto asiasta. Tämä muodostuukin suurimmaksi ongelmaksi miksi oikeusasiamiehelle kanneltu asia ei yleensä johda kantelian kannalta toivottuun lopputulokseen.

Blogin edustajalla on kokemusta kahdesta eri kantelusta oikeusasiamiehelle. Kumpikin tapaus koski kaupungin viranomaisen toimintaa. Kummassakin tapauksessa oikeusasiamiehen kanslia lähetti kantelun kohteena olleelle viranomaiselle selvityspyynnön. Kummassakin tapauksessa viranomainen lähetti vastauksen. Virkamiehen antaman vastauksen perusteella oikeusasiamies totesi ettei virheellistä menettelyä ole tapahtunut. Kummassakin tapauksessa kanteluun vastannut kaupungin virkamies valehteli. Valehtelua ei kuitenkaan jälkeenpäin pystytty osoittamaan toteen, koska asioista oli sovittu puhelimitse.

Oikeusasiamies ei siis todellisuussa tutkinut kantelua kuten normaalisti voisi käsittää. Tapausten yhteydessä ei tutkittu todisteita tai kerätty aineistoa ja lausuntoja siitä mitä oli tapahtunut ja miten. Virkamieheltä pyydettiin lausunto, jonka perusteella oikeusasiamies teki päätöksensä. Virkamiehen sana painoi oikeusasiamiehen mielestä siis enemmän kuin kantelijan.

Tällä hetkellä eräs toinen henkilö on vastaavassa tilanteessa saman viranomaisen ja virkamiehen kanssa ja blogin neuvosta tallentanut käymänsä keskustelun kyseisen viranomaisen kanssa. Viranomaisen päätös oli jälleen ristiriitainen sovittuihin asioihin nähden. Päätöksen saanut henkilö on tehnyt kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle ja hänen päätöstään odotetaan. Nyt sovitut asiat voidaan kuitenkin todistaa tallenteelta ja mikäli virkamies jälleen kerran valehtelee vastineessaan oikeusasiamiehelle kantelun tehnyt osapuoli on luvannut tuoda asian ja keskustelun sekä virkamiehen tiedot julkisuuteen. Blogi seuraa tilannetta ja raportoi kun asia tulee ajankohtaiseksi.

Kliseisesti voi todeta, että virkamiehetkin ovat ihmisiä. Kun tällainen ihminen joutuu kantelun kohteeksi hänen pyrkimyksensä on selviytyä tilanteesta kunnialla. Yllättävän harva ihminen todellisuudessa pystyy myöntämään virheensä rehellisesti, eikä varsinkaan silloin jos teko on ollut tahallinen. Jos kyse ei ole selkeästä virheestä, ihmisillä on monesti vähintään tapana kaunistella asiaa omaksi hyväkseen. Naivi ja sokea luottamus suomalaisten virkamiesten ja viranomaisten toimintaan ja rehellisyyteen kannattaa unohtaa heti alkuunsa. En tarkoita sitä, että kaikkien toimintaa ja tarkoitusperiä pitää epäillä. Kannattaa kuitenkin käyttää puhdasta maalaisjärkeä ja olla sokeasti luottamatta kaikkeen mitä kerrotaan.

Jälleen kerran katson velvollisuudekseni muistuttaa, että henkilökohtaisesta oikeusturvasta kannattaa pitää huoli. Kaikissa tärkeissä asioissa oli vastapuolena sitten kunnan tai valtion virkamies, verohallinto, vakuutusyhtiö, perintäyhtiö, luottoyhtiö tai pankki, niin pitäkää huoli että sopimanne ja kertomanne tai teille kerrottu asia voidaan jälkeenpäin todistaa. Vastapuolen kanssa käytyyn tiedonvaihtoon kannattaa käyttää aina, mikäli mahdollista sähköpostia. Tärkeään sähköpostiin kannattaa aina liittää loppuun kysymys johon vastapuolen on vastattava. Vastauksen saatuasi tiedät hänen ainakin lukeneen viestin. Sähköpostijärjestelmien automaattiset lukukuittaukset eivät välttämättä ole kytketty päälle tai niiden lähetys ulkopuolisiin osoitteisiin on estetty. Mikäli asiasta sovitaan puhelimessa tai kasvotusten keskustelu kannattaa tallentaa. Tallentamisesta ei tarvitse kertoa vastapuolelle.

Nykypäivänä pyrin itse käyttämään sähköpostia asioiden hoitamiseen niin paljon kuin mahdollista. Nykyaikaisten kännyköiden muistikorteille riittää kuitenkin tilaa tallentaa keskusteluja tai puheluita. Mikäli sovin virkamiesten kanssa tärkeistä asioista puhelimitse, tallennan ne aina. Samoin olen tehnyt asioidessani pankin, luottokunnan ja vakuutusyhtiön kanssa. Jos on tarpeen, keskustelu tallennetaan olin sitten puhelimessa tai paikanpäällä tiskin ääressä. Älkää jättäkö oikeuksianne olettamusten varaan ja sen suomalaisen perisynnin, eli pohjattoman uskon viranomaisten, pankkien, vakuutusyhtiöiden ja laitosten rehellisyyteen. Oma selusta kannattaa turvata aina.

Lue myös:

Keskustelun tallentaminen
Puheluiden tallentaminen
Valokuuvaminen julkisilla paikoilla
Kirjeen julkaisu

Muut artikkelit:
Keskustelun nauhoittaminen (http://www.helsinki.chamber.fi/)
Lainvastaiset kuvauskiellot yleistyvät

LUKIJAN ARTIKKELI: Kuluttajavirasto ja yksityinen pysäköinninvalvonta

Tämä yhteenveto ei ole käytettävissä. Näytä postaus klikkaamalla tätä.

Harhaluulot liikennevakuutuksesta

Suomessa on ajoneuvoilla käytössä pakollinen liikennevakuutus. Pakollisen vakuutuksen tarkoituksena on korvata syyttömälle osapuolelle vahingosta aiheutuneet kulut. Yleisin harhaluulo on, että syytön osapuoli saa aina korvauksen vastapuolen liikennevakuutuksesta. Näin ei kuitenkaan ole.

Ajoneuvon aiheuttama vahinko liikenteessä muulle kuin toiselle ajoneuvolle, korvataan aina liikennevakuutuksesta objektiivisen eli ns. ankaran vastuun perusteella. Ajoneuvon kuljettajan ei tarvitse olla syyllinen vahinkoon, eikä kenenkään tarvitse olla henkilökohtaisesti vastuussa vahingosta, riittää että ajoneuvoa on käytetty liikenteessä. Yleisin esimerkki on lienee kadulle auton eteen yllättäen juokseva lapsi. Ajoneuvon liikennevakuutuksesta korvataan kustannukset, vaikka ajoneuvon kuljettaja ei siis olisi syyllistynyt mihinkään.

Mikäli ajoneuvo aiheuttaa vahinkoa toiselle ajoneuvolle puhutaan tuottamusvastuusta. Toiselle ajoneuvolle aiheutettua vahinkoa ei korvata vahingon aiheuttaneen liikennevakuutuksesta, ellei vahinko ole aiheutunut ajoneuvon omistajan, haltijan, kuljettajan tai matkustajan tuottamuksesta, liikennesääntöjen vastaisesta kulusta tai mahdollisesta ajoneuvon puutteellisesta kunnosta. Tuottamuksellisuudella ei tarkoiteta tahallista tekoa, vaan tekoa, huolimattomuutta, joka johtuu esim. liikennesääntöjen rikkomisesta. Liikennevahingon korvausperuste on siis kuljettajan tai matkustajan tuottamus, mutta myös ajoneuvon puutteellinen kunto tai liikennesääntöjen vastainen kulku. Vakuutusyhtiöt yleensä vaativat todisteita teon tuottamuksellisuudesta korvatakseen mitään vahinkoja liikennevakuutuksesta. Hyvä esimerkki on kolmen auton ketjukolari, jossa kaksi ensimmäistä ajoneuvoa ovet kerinneet pysähtyä ja kolmas ajoneuvo iskeytyessään toisenena olevan ajoneuvon perään työntää toisena jonossa olevan auton ensimmäisen perään. Ensimmäisen ajoneuvon vahinkoja ei korvata toisen ajoneuvon liikennevakuutuksesta. Toinen hyvä esimerkki on autolautan kannella kaatunut moottoripyörä joka vahingoitti vieressä ollutta ajoneuvoa. Ajoneuvon korjauskuluja ei kateta liikennevakuutuksesta koska kyse ei ole tuottamuksellisuudesta. (kappaleen sanamuotoa tarkennettu 20.5.2008)

Kannattaako hankkia vapaaehtoinen Kasko -vakuutus?

Jos kyse ei ole tuottamuksellisesta vahingosta liikennevakuutus ei korvaa. Mikäli vahingon aiheuttajalla ei ole vapaaehtoista kasko-vakuutusta, korvauksen maksu jää täysin omalle vastuulle. Kasko-vakuutus kannattaa hankkia pelkästään jo sen takia, että kolaritilanteen jälkeen syyllisyyden selvittely voi kestää viikkoja tai jopa kuukausia ellei peräti vuosia. Yksikään vakuutusyhtiö ei anna korjauslupaa kenenkään liikennevakuutuksesta ennen kuin syyllisyys ja tuottamuksellisuus on selvitetty. Oman ajoneuvon korjaamiseen voi käyttää kuitenkin aina omaa kasko -vakuutusta. Tällöin ajoneuvon saa heti korjattavaksi ja vakuutusyhtiöt selvittävät aikanaan keskenään korvausvastuut. Kun syyllinen osapuoli selviää kasko -vakuutuksen omavastuut ja menetetyt bonukset palautetaan ennalleen.

Tässä eräs todellinen esimerkki nuoren miehen ensimmäisen auton kohtalosta.

"Kiitos valaisevasta artikkelista sen ketjukolarin suhteen. Mäkin ymmärsin aikanaan kasko-vakuutuksen merkityksen. Mulla oli ekana autona sellanen teini-corolla. Liikennevakuutus oli, mutta ei kaskoa. Kävin opiskelemassa 45 km päässä kotitalosta ja julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen täällä perähikijällä on kohtuuttoman vaikeeta. Yks aamu menin sitten kouluun. Pysähdyin punaisiin valoihin ja uudempi Opeli pamahti persuksiin varsin reippaasti. Corolla meni hinauskuntoon. Asia selvitettiin suullisesti paikan päällä ja perään ajanut nainen lupasi ottaa yhteyttä omaan vakuutusyhtiöönsä. Meni pari viikkoa. Corolla oli vakuutusyhtiön varikolla odottamassa. Naiskuskin vakuutusyhtiö kuitenkin ilmoitti että ei voi antaa korjauslupaa ennen kuin saa lisäselvityksiä naiskuskilta. Meni 3 viikkoa lisää. Soittelin perää ja vakuutusyhtiössä sanottiin että lisäselvityksiä on pyydetty jo toistamiseen. Corolla korjaukset maksaa n. 3 500 euroa. Juuri lunastuksen rajalla, mutta korjataan heti kun asia on selvä. Mulla itellä ei ollut moisia rahoja pistää korjauskuluihin. Mulla ei tietysti ollut kasko-vakuutusta enkä vielä silloin edes tiennyt että olisin oman auton voinut korjauttaa kaskon avulla. Taas odoteltiin ja odoteltiin. Viimein 4 viikon päästä vakuutusyhtiö ilmoitti että heidän asiakkaansa, tämä naiskuski, on erimieltä syyllisyydestään ja kiistää aiheuttaneensa vahinkoa, joten asiaa pitää selvittää tarkemmin. Meni 3 viikkoa ja vakuutusyhtiö ilmoitti että ajoneuvoa ei korjata vastapuolen liikennevakuutuksesta, koska he katsoivat syyn olevan minun. Olin aivan ihmeissäni. Faijan kanssa sitte yhdessä laadittiin kantelu liikennevahinkolautakuntaan joka antoi päätöksensä 8,5 kuukauden kuluttua. Naiskuski oli syyllistynyt tuottamukselliseen vahinkoon ja vakuutusyhtiötä kehoitettiin muuttamaan päätöstä. Päätös muutettiin ja korjauslupa naisen liikennevakuutuksesta tuli 3 viikon kuluttua. Auto oli korjattuna kaksi viikkoa myöhemmin. Siitä voi laske kauanko olin ilman autoa. Yhteensä yli 11 kuukautta. Kaskolla olisin saanut corollan muutamassa viikossa alle. Arvaa onko nyt kasko vaikka kuinka olisi vanha auto."

Lue myös:
Ketjukolarin päätös
Väistämisvelvollisuus