Oikeus päästä asuntooni

Asunto-osakeyhtiössä asunnon omistajalla tai asunnon haltijalla on velvollisuus asunto-osakeyhtiölaissa sekä taloyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaisesti huolehtia asunnon kunnosta tai ilmoittaa yhtiölle sellaisista puutteista tai virheistä jotka kuuluvat taloyhtiön korjausvastuuseen. Taloyhtiö on velvollinen huolehtimaan, että huoneistossa on esimerkiksi toimivat lämpö-, sähkö-, vesi-, viemäri- ja ilmanvaihtojärjestelmät. Jotta taloyhtiö voisi huolehtia omista velvollisuuksistaan, taloyhtiön hallituksen jäsenillä ja isännöitsijällä tai heidän valtuuttamallaan kolmannella osapuolella on oikeus päästä huoneistoon suorittamaan tarvittava korjaustyö. Käynti huoneistossa on kuitenkin järjestettävä osakkeenomistajalle tai huoneiston haltijalle sopivana aikana mikäli työn kiireellisyys tai laatu ei muuta edellytä.

Huoneistoon on siis päästettävä taloyhtiön edustaja korjaamaan taloyhtiön vastuulle kuuluvaa vikaa. Asukkaan ei tarvitse suostua puhtaaseen ilmoitusmenettelyyn korjaushetkestä, vaan korjaus on suoritettava asukkaalle sopivana ajankohtana. Sopivaa ajankohtaa ei ole määritelty tarkemmin. Jos esimerkiksi asukas on lähdössä matkoille tai muutoin poissa asunnosta useita viikkoja, korjaustoimenpide on järjestettävä sellaisena ajankohtana jolloin asukas on paikalla ja asuntoon pääsy muutoin sopii asukkaalle. Kiireellisissä korjaustapauksissa asuntoon voi olla tarve päästä heti. Tällaisia tapauksia voisivat olla esimerkiksi vesivuoto putkistoissa. Yhtiöllä on oikeus pyytää virka-apua esimerkiksi poliisilta. Oikeus päästä asuntoon koskee vain taloyhtiön vastuulle kuuluvien korjaustoimenpiteiden tekemistä. Taloyhtiön hallituksenjäsenillä tai isännöitsijällä ei muutoin ole mitään oikeutta tulla asuntoon tai vaatia päästettäväksi asuntoon.

Mikäli asunnon omistajalla tai haltijalla on tavallisen lukituksen lisäksi myös erillinen turvalukitus, turvalukituksen avainta ei tarvitse luovuttaa huoltoyhtiölle, isännöitsijälle tai talohallituksen jäsenille. Vaikka taloyhtiössä asiaa perusteltaisiin mahdollisen kiireellisen vian korjaamisen tarpeella, asukkaalla ei ole velvollisuutta luovuttaa avainta ulkopuoliselle. Vakuutusyhtiöltä asiaa kysyttäessä vastaus oli selkeä. On parempi että huoneistoon pääsy on rajattu mahdollisimman minimiin. Vakuutusyhtiön suosittelun mukaisesti turvalukon avainta ei pitäisi antaa esimerkiksi huoltoyhtiölle. Mikäli asuntoon todella syntyy kiireellinen tarve päästä sisälle, huoltoyhtiö voi pyytää virka-apua poliisilta tai palokunnalta. Kiireellinen asuntoon pääsyn tarve on hyvin harvinaista.

"Taloyhtiön isännöitsijä oli postittanut keskiviikko aamupäivällä kirjeen postiluukusta että ilmanvaihtokanavien puhdistaminen aloitetaan seuraavana päivänä klo 8.00. Mitään aikaisempaa ilmoitusta tästä ei ollut tullut. Ovet pyydettiin jättämään ilman turvalukitusta. Olin samana iltana lähdössä ulkomaille kahdeksi viikoksi enkä halunnut jättää kotioveani ilman turvalukitusta enkä muutoinkaan oikein pitänyt ajatuksesta että poissaollessa asunnossa kävisi vieraita ihmisiä. Soitin isännöitsijälle joka sano että heillä on oikeus päästä asuntoon ja turvalukitus on jätettävä auki tai minun on peruttava matka, sitäpaitsi urakka oli kuulema sovittu tehtäväksi torstain ja perjantain aikana joten minulla ei kuulema ole vaihtoehtoja. Kysyin miksi asiasta ei ole ilmoitettu ajoissa, sain vastauksen että hänellä on ollut niin kiire ja sai vasta äskettäin edullisen tarjouksen joten ei ole ollut aikaa ilmoittaa."

Isännöitsijä on väärässä. Sinun ei tarvitse jättää turvalukitusta auki. Asunto-osakeyhtiölain mukaan korjaustoimenpiteet tulee suorittaa asukkaalle sopivalla hetkellä. Lisäksi vajaan vuorokauden etukäteen tullut ilmoitus asuntoon pääsyn tarpeesta on kohtuuton. Isännöitsijän olisi pitänyt hyvissä ajoin ilmoittaa millä viikolla huoltotoimenpide tehdään, jotta sinulla olisi ollut mahdollisuus järjestää asuntoon pääsy. Koska kyse ei ole lain tarkoittamasta kiireellisestä asuntoon pääsy tarpeesta vaatimus turvalukituksen auki jättämisestä tai peräti matkan peruuttamisesta oli täysin kohtuuton.

"Taloyhtiön kokouksessa sovittiin asuntojen ulko- ja sisä -ovien vaihtamisesta. Yhteisesti sovittiin, että muutostyöt aloitetaan vasta kesälomien jälkeen elo-syyskuun vaihteessa. Tämä lukee jopa pöytäkirjassa. Kesällä olin poissa kotoa omalla mökillä yhteensä 6 viikon pituisen ajan. Kun tulin kotia talohallituksen puheenjohtaja tuli pihalla vihaisena vastaan ja vaati selitystä miksi en päästänyt ovien toimittajaa asuntoon tekemään mittauksia. Lappu oli pistetty rappukäytävään ja postitettu kotia viikkoa ennen mittausta ja pyydetty olemana paikalla tai jättämään lukitukset auki. Kun minun asuntoon ei päästy, olivat yrittäneet etsiä minun puhelinyhteystietojani, mutta eivät löytäneet koska ne ovat salaiset. Sain kuulla kuinka olen rikkonut lakia ja aiheuttanut ylimääräisiä kustannuksia ja olisin korvausvelvollinen eikä uusia ovia asennettaisi minun huoneistoon. Jatkossa kuulema turvalukon avain pitää antaa huoltoon, on ihan lain määräykset asiasta ja kuulemma isnnöitsijä on sanonut samaa."

Asunto-osakeyhtiö lain mukaan asuntoon pääsy ei kiireellisissä tapauksissa tehdään asukkaalle sopivalla hetkellä. Turvalukituksen avainta sinun ei tarvitse antaa kenellekään. Viikon pituinen ilmoitusaika on mielestäni kohtuuton varsinkin kesälomakautena. Kenenkään ei voi edellyttää käyvän kotonaan viikon välein tarkistamassa postia. Lisäksi menettely on vähintäänkin erikoinen, koska olitte yhtiökokouksessa sopineet remontin aloittamisesta vasta kesäloman jälkeen. Sinulla ei ole mitään korvausvelvollisuuksia. Taloyhtiön on järjestettävä ovien mittaus sinulle sopivaan ajankohtaan, eikä heillä ole asunto-osakeyhtiölain mukaan oikeus jättää remonttia tekemättä asunnossasi.

Medikalisaatio

Syntyykö uusia sairauksia vai kehitämmekö niitä itse?

Nykypäivänä moniin ihmisten normaaliin elämään kuuluviin vaiheisiin etsitään lääketieteellisiä ratkaisuja. Lääkeyhtiöt luovat sairauksia ja mielikuvia lääkehoidon tarpeellisuudesta sellaisiin vaivoihin ja poikkeavuuksiin jotka oikeasti eivät ole sairauksia. Lääkkeiden kehittäminen on voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa. Lääketehtaille on sitä parempi mitä useampi meistä todetaan sairaaksi. Jos sairaita ei ole tarpeeksi, lääkkeiden kysyntä laskee. Sairauksia voidaan luoda pelkästään edistämään joidenkin lääkäreiden ja lääkeyhtiöiden taloudellisa intressejä. Meistä tehdään väkisin sairaita ja vielä valvovien viranomaisten hiljaisella suostumuksella.

Kolestrolilääkkeiden myynti on kohonnut samaan aikaan kun hysteria omasta kokonaiskolestrolimäärästä on kasvanut. Lääketeollisuus ja osittain myös elintarviketeollisuus ovat tehneet kaikkensa takoakseen rahaa ihmisten hädällä. Markkinoilla on yhä useampia kolestrolilääkkeitä ja kolestrolia alentavia elintarvikkeita. 1980-luvulla kolestroliarvon yläraja oli vielä 7.0. Nykyään raja-arvona käytetään 5.0. Erään artikkelin mukaan keskimääräinen kokonaiskolestroliarvo suomessa on 5.6. Suurin osa suomalaisista on siis "sairaita". Tämä ei kuitenkaan riitä sillä kolestrolilääkkeiden kysyntä ei kasva riittävällä nopeudella. Lääketeollisuus on ehdottanut kolestroliraja-arvon pudottamista jopa arvoon 4.0. Tämän jälkeen yllättäen suurin osa terveistä suomalaisista olisikin sairaita.

Voiko ihminen sairastua raja-arvoa muuttamalla? Mitä oikeasti tarkoittaa sairaus? Onko se todellinen oire tai kipu, vai onko se vain lääketeollisuuden määräämän raja-arvon ylitys? Oletko siis oikeasti sairas vai saadaanko sinut tuntemaan itsesi sairaaksi?

Entä pienten lasten vanhemmat? Jokainen toivoo lapsilleen terveyttä. ADHD:stä, eli ylivilkkaudesta on puhuttu painostavasti jo vuosikymmen. Asiaa on tuotu esille yksipuolisesti sairautta korostavassa näkökulmassa. Heti kun lapsi on vilkas ja poikkeaa valtavirrasta hän on ylivilkas. Hänellä on siis ADHD ja yllätys ei ole suuri, että lääketehtaat ovat kehittäneet ADHD sairauteen lääkkeen jonka myynti moninkertaistuu vuosittain. Onko ADHD:ta edes olemassa? Onko kyse edes sairaudesta? Ihmiset ovat luonteeltaan erilaisia ja lasten pitääkin olla vilkkaita. Ei kai maailmaa voi tutkia paikallaan istuen chipsiä syöden ja televisiota tuijotten. Joidenkin tutkijoiden mukaan kyse ei ole mistään muusta kuin luonteesta. Meitä on rauhallisia ja vilkkaita. Toiset keskittyvät paremmin kuin toiset. Tuntuu siltä, että lääketeollisuus on keskimääräisestä poikkeavuudesta halunnut tehdä sairauden. Kun lapsi on vilkas hän on sairas. Sairas ihminen tarvitsee lääkettä ja kuka sitä mieluiten ostaa kuin vanhemmat jälkikasvunsa hyväksi.

En usko että on kovin aikaa siihen päivään kun vanheneminen, ryppyisyys ja kaljuuntuminen luokitellaan sairauksiksi. Melkeinhän se on sitä katsoessaan plastiikkakirurgien ja -sairaaloiden mainoksia. Kun lääketeollisuus suorittaa jatkuvia ja kalliita tutkimuksia eri aihealueisiin nähden, on tietysti lääketeollisuuden etujen mukaista että tutkimustuloksiin käytetyt rahat saadaan joskus takaisin. Siksi monissa tutkimustuloksissa normaaliin elämään kuuluvat poikkeavuudet pitää löytää. Nämä poikkeavuudet pitää määritellä sairaudeksi jotta niiden hoitoon voidaan kehittää lääkkeitä.

Lääkäreiden rooli lääkeyhtiöiden pyörittämässä liiketoiminnassa on merkittävä. Lääkäreille jaettu informaatio lääkkeistä ja niiden vaikutuksista tähtää monesti epäselvien ja mahdollisesti turhien tavoitteiden ja tarpeiden suojassa lääkemäärän myynnin lisäämiseen. Kun lääkärit kulkevat kiltisti lääketehtaiden talutusnuorassa ja tarjoavat uusia lääkkeitä uusiin vaivoihin jotka äkkisiltään onkin luokiteltu sairauksiksi, noidankehä on valmis. Raha on se joka näissäkin asioissa ratkaisee, ei moraali tai eettiset arvot. Ihmiset on saatava ahdistumaan kaikesta omaan terveyteen liittyvistä poikkevuuksista. Ahdistunut ja pelokas ihminen ei turhia mieti. Mikään ei ole ihmiselle tärkeämpää kuin oma ja lähiomaisten terveys. Sillä on hyvä rahastaa.

Lue myös:
Vapaamatkustajat
Potilaan oikeus saada hoitoa

Tapettu

Kauhajoen ampumavälikohtauksen jälkeen viranomaiset ovat taas heränneet vaatimaan yksityisyydensuojan purkamista ja lisää ennakkosensuurin perustuvaa internet valvontaa. Aselupien myöntämistä rajoitetaan ja tiukennetaan. Viranomaisille pitäisi antaa lisää valtaa valvoa ja raportoida toisilleen kansalaisten tekemisistä. Koulujen opettajille pitäisi antaa mahdollisuus saada tietoa oppilaiden terveydentilasta.

Mitä siitä seuraa kun pahoinvoivat ihmiset johtavat "hyvinvointivaltiota"?

Jälleen kerran Suomessa hoidetaan seurauksia syiden sijaan. Kahajoen ja Jokelan surmiin ovat aivan yhtä syyllisiä nykyinen hallitus pääministereineen kuten myös aikaisemmat hallitukset. Samalla tavoin kätensä vereen ovat tahrineet kuntien päättävät viranomaiset. Terveydenhuollon ja erityisesti kouluterveydenhoidon alasajon seuraukset ovat nyt nähtävillä ja konkretisoituneet. Rahaa riittää kaikkeen muuhun kuten internetin perustuslain vastaiseen ennakkosensuuriin, mutta ei terveydenhoitoon. Maallikkokin tajuaa, että jos lapsi tai aikuinen joutuu odottamaan mielenterveysongelmien takia 6-10 kk hoitoon pääsyä se on aivan liian pitkään. Siinä vaiheessa kun mielenterveysongelmista kärsinyt ihminen hakeutuu etsimään apua ovat ongelmat jo hyvin pitkällä. Nuorten ihmisten pahoinvointi on lisääntynyt huimasti samaan aikaan kun resursseja ajetaan alas. Kysymys ei loppujen lopuksi ole edes rahasta vaan priorisoinnista. Valitettavasti nykyiset päättäjät ovat vaikeasti vieraantuneet realimaailman todellisuudesta.

Surullista koko asiassa on nykyisen hallituksen tapa halventaa uhreja yrittämällä pestä omia käsiään verestä lupaamalla rahaa jälkihoitoon. Todellisuudessa resursseja ja rahaa olisi pitänyt jo kauan sitten keskittää terveydenhoidon kehittämiseen eikä alasajamiseen. Vastuusen näitä poliitikkoja ja kunnan viranomaisia ei saa. Päätöksiä tehdään sen hetkisen ja aika ajoin vaihtuvan arvomaailman mukaan välittämättä seurauksista. Kun lopulta pahin kohu laantuu Suomen hallitus jatkaa valitsemallaan linjalla samoin kuten Kauhajoen kunta. Resurseja supistetaan ja kavennetaan. Edes lain määräykset kuntien velvollisuuksista eivät auta koska kunnille on äärimmäisen harvoin mitään seuraamuksia lainvastaisista menettelyistä. Hallituksen, eduskunnan tai kunnan päättäjiä ei saa syytteeseen millään. Suru voi olla todellista, mutta muutoin kaikki on pelkkää näennäistä retoriikkaa. Kukaan ei pysty näyttämään toteen kahden koulusurman tehneen henkilön ja alasajetun terveydenhuollon välistä yhteyttä. Aina löytyy kiertelijöitä ja kaartelijoita jotka nukkuvat yönsä hyvin oli lapsia tai nuoria ammuttu kuinka paljon tahansa. Todellisuutta ei haluta nähdä, valta todellakin sokaisee. Joskus ihmeteyttää miksi ampujat valitsevat kohteeksi kouluja ja viattomia lapsia ja nuoria. Luulisi että pahaan oloon syyllinen hallinto olisi parempi kohde. Saattaisi viesti jopa mennä perille.

Yksityisyydensuojaa pitää entisestään kiristää ei lieventää. Suomalaisissa itää vielä naivi suhtautuminen viranomaisten rehellisiin ja hyviin tarkoitusperiin. Todellisuus on monesti osoittanut toista ja vähintä mitä voidaan tehdä on lainsäädännöllisin keinoin kaventaa viranomaisten valtaa saada tietoa kansalaisista. Yksityisyydensuoja on ainoa asia joka voi luoda turvallisuutta viranomaisten mielivallalta. Poliisivaltio vai kriminaalivaltio? Kysessä on sama asia. Ainoa ero on, että ensimmäisessä kriminaaleina toimivat viranomaiset.

Luitteko muuten Vantaan sanomista uutisen kuinka henkilö oli hakenut apua itsetuhoisiin ajatuksiin ja vakavaan masennukseen Peijaksen sairaalasta. Sairaala oli käännyttänyt hänet kotia. Samana päivänä henkilö tappoi itsensä jäämällä makaamaan junaradan kiskoille Korson asemalla. Nähtävästi yhteiskunnan kannalta oli toivottu tulos, että tämä potilas tappoi vain itsensä eikä vienyt mukanaan muita. Tervetuloa hyvinvointivaltioon.

Lue myös:
Kohtuullista oikeutta suomalaisittain
Missä kohtuus on viranomaisten ja yritysten määrittelemä totuudeton arvo

LUKIJAN ARTIKKELI: ParkCom Oy hovioikeudessa – valvontayhtiössä ei tunneta pysäköintilainsäädännön perusasioita

ParkCom Oy:n kanne maksuvelvollisuutensa kiistänyttä ajoneuvon haltijaa vastaan oli pääkäsittelyssä Helsingin hovioikeudessa 17.9.2008. Tuomio ratkaisussa on saatavilla hovioikeuden kirjaamosta tämänhetkisen tiedon perusteella 20. marraskuuta 2008 kello 12.

Jutun kuluessa molempien osapuolten argumentit olivat pääpiirteittäin samat, kuin alioikeudessakin. Vastaaja kiisti toimineensa ajoneuvon kuljettajana, sopimuksen syntymisen sekä valvontayhtiön oikeuden määrätä tämänkaltaisia maksuja.

ParkComin asiamies pyrki todistajia kuullessaan varsinaisten juttuun liittyvien todistusteemojen ohella tuomaan voimakkaasti esille sitä, miten "anarkistinen" tilanne väärinpysäköinnin suhteen on valvottavissa kohteissa ollut, ja miten valvonnalla on saatu asiaan selkeää parannusta ja kiinteistönomistajat ovat olleet asiantilaan tyytyväisiä - hyvällä tarkoituksella pyrittiin siten argumentoimaan käytettävien keinojen hyväksyttävyyden puolesta.

Oikeudenkäynnin kuluessa esille nousi yksi uusi argumentti, joka ei ole ollut esillä asian käsittelyn aikaisemmissa vaiheissa; todistajien lausunnoista kävi ilmi, että vastaajan ajoneuvo on ollut ilmeisesti tapahtumahetkellä pysäköitynä pelastustielle. Todistajina jutussa kuultiin ParkComin pysäköinninvalvojaa sekä valvontaesimiestä. Jopa ParkComin omat todistajat olivat siinä käsityksessä, että vastaajan ajoneuvo on ollut tekohetkellä pysäköitynä pelastustielle. ParkComin pysäköinninvalvoja kertoi myös todistajanlausunnossaan, miten valvottavassa kohteessa toiminnan alkuvaiheessa "ajoneuvoja oli pysäköitynä pitkin pelastusteitä" - näin hän siis myönsi "laputtaneensa" ajoneuvoja, joille edes viranomaisvalvonnassa ei voida määrätä pysäköintivirhemaksua. Myös valvontaesimiehen käsityksen mukaan vastaajan ajoneuvo on ollut pysäköitynä paikkaan, joka on "luokiteltu pelastustieksi".

Tässä yhteydessä henkilötodistelussa kävi ilmi, että sen enempää ParkComin pysäköinninvalvoja kuin valvontaesimiehenä ja tätä aiemmin reklamaatiokäsittelijänä toiminut oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut henkilökään eivät tienneet, mikä on lain edellyttämä seuraus pelastustielle pysäköimisestä!

ParkComin pysäköinninvalvoja ei myöskäään osannut antaa täsmällistä ja oikeata vastausta siihen kysymykseen, mitä eroa on laissa tarkoitetulla ajoneuvon pysäköimisellä ja pysäyttämisellä. ParkComin valvontaesimies taasen oli siinä virheellisessä käsityksessä, että kiinteistön omistaja määrää pelastusteitten sijainnin.

Pelastustielle pysäköiminen on kielletty pelastuslaissa. Kiellon rikkojalle on tuomittava sakkoa pelastusrikkomuksesta. Edes kunnallinen pysäköinninvalvoja ei voi määrätä teosta pysäköintivirhemaksua. Pelastustielle ei lain mukaan saa pysäköidä, eikä kiinteistön omistaja tai kukaan muukaan voi siten antaa sellaiseen lupaa. Kun sopimusta pelastustielle pysäköimisestä ei voi tehdä, ei tällaisen sopimuksen rikkomisesta voi luonnollisesti myöskään periä mitään korvausta.

Edelleen kiinteistön omistajalle tai haltijalle on asetettu pelastuslaissa velvollisuus huolehtia pelastusteitten pitämisestä esteettöminä – tämä tarkoittaa siis sitä, että havaitusta pelastustielle pysäköidystä ajoneuvosta on aina ilmoitettava poliisille, joka hinaa sen pois. Jos kiinteistön omistaja tai haltija on delegoinut pysäköinnin valvonnan valvontafirmalle, tulisi valvontayhtiön tällöin vastata lain edellyttämällä tavalla kiinteistönomistajan velvollisuudesta pitää pelastustiet vapaina. Pysäköinninvalvontaa liiketoimintanaan harjoittavalta firmalta voidaan kyllä kohtuudella edellyttää, että se tuntisi pelastuslain tältä osin.

Tämän seikan heikkoa ymmärrystä valvontafirmassa kuvastaa jo se, että kaikista valvontamaksunsa maksamatta jättäneistä oikeuteen on haastettu henkilö, jonka ajoneuvo on ollut ilmeisesti pysäköitynä pelastustielle. Pelastuslakia ei siis tunneta sen enempää kenttätasolla, esimiestasolla kuin firman ylimmässä johdossakaan – yhtiössä, jonka toimiala on pysäköinnin valvonta!

KANTAJAN VALITUKSEN PERUSTELUT

Yksityisoikeudellinen pysäköinninvalvontamaksu on eri asia kuin viranomaisen määräämä pysäköintivirhemaksu

ParkComin edustaja totesi, että laista ei löydy nimenomaista kieltoa yksityisoikeudellisille pysäköinninvalvontamaksuille, eikä sellaista kieltoa voida myöskään laista johtaa. ParkComin valituksen mukaan käräjäoikeus on virheellisesti rinnastanut yksityisen pysäköinninvalvontamaksun julkisoikeudelliseen pysäköintivirhemaksuun, vaikka oikeudellisesti sen mukaan kyseessä ovat kaksi täysin eri asiaa. Kantajan mukaan käräjäoikeuden virheellinen päätös on "riistänyt kiinteistön omistajalta hänen oikeutensa asettaa ehtoja pysäköinnille".

Kantajan mukaan kyseessä on sopimus, jonka kohteena on oikeus pysäköidä. Se perustuu maanomistajan vapauteen määrätä alueensa käytöstä. Maksulla ei ole mitään tekemistä pysäköintivirhemaksun kanssa. Se seikka, että viranomaisilla on pysäköinninvalvonnassa käytössään tiettyjä viranomaisvaltuuksia, kuten mahdollisuus määrätä maksu suoraan ajoneuvon omistajalle tai haltijalle sekä mahdollisuus hinata pois väärin pysäköity ajoneuvo, osoittaa kantajan mukaan sen, että julkisessa pysäköinninvalvonnassa on kysymys täysin eri asiasta, kuin yksityisoikeudellisessa pysäköinninvalvonnassa.

Valvontasopimusten ehdot eivät ole valvontayhtiön itsensä keksimiä, vaan ne perustuvat kiinteistön omistajan tahtoon. Valvottavien alueitten haltijoitten tahdon mukaan vain merkityille paikoille saa pysäköidä. Heidän tahtonsa mukaan ehtojen vastaisesta pysäköinnistä pitää veloittaa 40 euron maksu. Maksuvelvollisuudesta on ilmoitettu alueen kaikille sisäänmenoväylille kiinnitetyissä kylteissä. Näissä kylteissä ei ole kysymys virallisesti asetetuista liikennemerkeistä, josta säädetään asetuksissa, vaan kyltit omaavat ainoastaan sen merkityksen, että ne ilmaisevat kiinteistönomistajan tahdon. Tällä perusteella kylteissä ilmaistujen ehtojen noudattamisen valvomista ei voida rinnastaa viranomaisten suorittamaan pysäköintivirheitten valvontaan.

Kantaja käytti pitkän puheenvuoron tieliikennelain 28§ 2 momentin syntyhistorian selvittelyyn – jopa niin pitkän, että oikeuden puheenjohtaja joutui hänet keskeyttämään ja pyytämään asian tiivistämistä. Kantajan mukaan tuo momentti on kopioitu suoraan Suomen kuntaliiton kunnallista järjestyssääntöä koskevasta malliasiakirjasta silloin, kun järjestyslailla on kumottu kunnalliset järjestyssäännöt.Tämän lain säätämisvaiheessa on kantajan käsityksen mukaan sivuutettu täysin uuden lain harkinta perusoikeuksien, kiinteistönomistajan tahdonautonomian toteutumisen sekä rikosoikeudellien laillisuusperiaatteen kannalta. Kyseinen 2 momentti on siten kantajan mukaan säädetty "äärettömän kepein lainsäädäntötoimin", etenkin jos siihen katsotaan sisältyvän yksityisen valvonnan kielto.

Onko viranomaisilla edes toimivaltaa valvoa yksityisillä alueilla?

ParkCom otti kannan, jonka mukaan nykylainsäädännön valossa on epäselvää, onko julkisella pysäköinninvalvonnalla ylipäätään toimivaltaa yksityisillä alueilla. Tämä olisi perustuslain 8§:n ilmaiseman yleisen laillisuusperiaatteen vastaista, koska kantajan mukaan tieliikennelain 28§ 2 momentti ei täytä rangaistusnormille tai blankettinormille asetettuja määräyksiä.

Pysäköintiehdot yksityisillä alueilla ovat alueen omistajan asettamia ehtoja ja ne perustuvat yksinomaan alueen omistajan tahtoon. Kun kyse on omistajan itsensä asettamista ehdoista, julkisilla viranomaisilla ei kantajan mukaan ole alueen omistajan valtuutuksen nojallakaan toimivaltaa suorittaa pysäköinninvalvontaa yksityisalueella.

Sopimus syntyy

Kantaja muistutti, että Vantaan käräjäoikeus hyväksyi kylttien synnyttävän ajoneuvon kuljettajaa sitovan sopimuksen. Edelleen kuluttajariitalautakunta on hyväksynyt tämän sopimuksen syntyperusteen useissa ratkaisuissaan. Kantajan käsityksen mukaan tällaisen tosiasialliseen käyttäytymiseen perustuvan sopimussuhteen syntyperusteen oikeudellinen aspekti on täysin selvä Ruotsin, Norjan ja Tanskan oikeuskäytännössä ja kyseessä on nyt ensimmäinen kerta, kun vastaava oikeuskysymys on käsillä suomalaisessa tuomioistuimessa. Kantajan käsityksen mukaan asiassa ei ole ilmennyt mitään sellaista, joka horjuttaisi tällaisen yksityisoikeudellisen sopimuksen syntyperustetta.

Todistustaakasta

ParkCom pysyi edelleen kannassaan, jonka mukaan ajoneuvon omistajalla tai haltijalla olisi todistustaakka siitä, kuka ajoneuvoa on ehtojen vastaisen pysäköinnin hetkellä kuljettanut. Tätä se perusteli näyttövaikeuksilla; kantaja ei voi ajoneuvon kuljettajaa tietää, mutta ajoneuvon haltijan "täytyy" se tietää. Valvontayhtiön mukaan prosessioikeudellisessa kirjallisuudessa on todistustaakan asettamisessa asetettu selvästi oikeudelliset tarpeet etusijalle, eikä kohtuusharkinta kuulu lainkaan todistustaakan asettamiseen. Todistustaakan asettaminen tapahtuu oikeudenkäynnissä, se kuuluu prosessiin, eikä kyseessä ole mikään sopimusehto. Siten vaatimus käännetyn todistustaakan soveltamisesta ei voi olla "kohtuuton sopimusehto", kuten Vantaan käräjäoikeus on tuomiossaan todennut.

Vaatimukset

Loppukaneettina kantaja totesi yleisen toiminnanvapauden merkitsevän, että sallittua on kaikki, mitä ei ole laissa nimenomaisesti kielletty. Vastaavasti julkista valtaa voidaan käyttää ainoastaan nimenomaisen toimivaltasäännöksen nojalla.

Kantaja katsoo, että käräjäoikeuden tuomion pohjalla olevat oikeudelliset premissit ovat olleet täysin väärät ja tuomio on "ainutkertaisen virheellinen". Tuomio on siten kumottava ja vastaaja on velvoitettava maksamaan hänelle määrätyt valvontamaksut korkoineen sekä oikeudenkäyntikulut asiassa.

VASTAAJAN PERUSTELUT

Yksityisoikeudellinen pysäköinninvalvontamaksu ja julkisoikeudellinen pysäköintivirhemaksu tulee samaistaa

Vastaaja lähti vastineessaan siitä, että oikeus asettaa maksumääräys virheellisestä pysäköinnistä tai oikeus ottaa vastaan tällainen maksu eivät kuulu kiinteistönomistajalle, vaan poliisille tai kunnalliselle pysäköinninvalvojalle myös yksityisellä alueella. Laki ei tunne mahdollisuutta siirtää tätä oikeutta muille. Vaikka valvontayhtiö katsookin maksumääräyksen perustuvan yksityisoikeudelliseen sopimukseen, on tällainen maksu tosiasiassa rangaistusluontoinen ja sen määrääminen merkitsee tosiasiassa julkisen vallan käyttöä. Vastaaja huomautti, että lainsäädännön puitteissa kiinteistön omistaja pääsisi samaan, tavoittelemaansa lopputulokseen käyttämällä julkisen vallan järjestämää valvontaa.

Suomessa maanomistajan oikeus määrätä omaisuudestaan on hyvin rajoitettua. Kunnilla on kaavoitusmonopoli, on olemassa tarkat määräykset siitä, mihin saa rakentaa ja millä tavalla. Maanomistajalla ei voida katsoa olevan myöskään mitään rangaistusoikeutta alueellaan. Milloin omaisuudensuoja ja kiinteistönomistajan oikeudet johtavat ristiriitaan perustuslain julkisen vallan käyttöä koskevan säännöksen kanssa, ei sopimusvapauden perusteella tällaista oikeutta pysäköinninvalvontamaksujen määräämiseen voida johtaa.

Vastaaja myös totesi, että oikeudessa todistajana kuultu, juristin tutkinnon suorittanut esimiesasemassa oleva henkilö yhtiössä, jonka toimialana on pysäköinnin valvota, ei osannut kertoa, mikä on lain edellyttämä seuraus pelastustielle pysäköimisestä. Tätä vastaaja piti selvänä osoituksena siitä, että lainsäätäjä ei ole turhaan säätänyt näitä asioita poliisin ja kunnallisen pysäköinninvalvojan toimivaltaan kuuluviksi – tällä tavalla voidaan taata, että tällaisissa tehtävissä toimivat henkilöt koulutetaan asianmukaisesti ja että he myös toimivat lain edellyttämällä tavalla.

Sopimusta ei synny

Edelleen vastaaja argumentoi, että sopimusta ei voi syntyä pelkästään kyltin ohi ajamalla. Mikäli tällainen sopimuksen syntyperuste hyväksyttäisiin, johtaisi tämä kylttiviidakkoon, jossa ihmiset tietämättään ja ymmärtämättään tulisivat mitä erikoisempien sopimusten sitomaksi.

ParkComin sopimusehdot sisältävässä kyltissä on kanteessa tarkoitettuna ajankohtana ollut seuraava teksti:

"PYSÄKÖINTI SALLITTU MERKITYILLE PAIKOILLE PYSÄKÖINTILUVAN SAANEILLE"

Tästä tekstistä ei käy nimenomaisesti ilmi, onko pysäköinti sallittu myös muille kuin pysäköintiluvan saaneille. Riidatonta asiassa on, että ainakaan ajoneuvon kuljettaja ei ole tätä kyltin tekstiä laatinut. Tästä syystä tulkinnanvaraista ehtoa on sopimusoikeuden periaatteiden mukaisesti tulkittava kuljettajan hyväksi.

Vastaaja totesi olevan hyvin kyseenalaista, voisiko tällaisen kyltin perusteella esimerkiksi Suomessa asuva venäläinen, joka ei osaa suomea, ruotsia tai englantia, tulla näitten ehtojen sitomaksi. Jotta Suomessa saa ajaa autoa, on henkilöllä oltava ajotutkinto suoritettuna täällä tai sellaisessa muussa maassa, jossa liikennesäännöt ja niitä ilmaisevat merkit ovat kansainvälisten sopimusten mukaiset. Näin pystytään takaamaan, että ajoneuvoa kuljettavat henkilöt ymmärtävät virallisten liikennemerkkien merkityksen. Tässä nimenomaisessa tapauksessa vain yhdessä kantajan kirjallisena todisteena esittämässä valokuvassa on nähtävillä tällainen virallinen, pelastustietä osoittava liikennemerkki. Yhdelläkään sisäänajoväylällä ei tällaista liikennemerkkiä ole.

Riidan kohteena olevassa tapauksessa on myös jäänyt epäselväksi, kuinka pitkäksi ajaksi ajoneuvo on pysähtynyt. Tämä seikka ei ilmene millään tavalla asiassa esitetystä todisteluaineistosta. Valvoja ei ole varmistanut, onko kyseessä ollut lain sallima ajoneuvon pysäyttäminen vaiko kielletty pysäköinti.

Lisäargumenttina vastaaja toi esille, että asiassa esitetyn todistelun perusteella näyttää siltä, että ajoneuvo on ollut pysäköitynä pelastustielle. Pelastuslaki kieltää tämän, ja lain rikkomisesta on tuomittava sakkoon. On kuitenkin kyseenalaista, ottaako hovioikeus tätä argumenttia huomioon, sillä se esitettiin nyt ensimmäistä kertaa vasta valitusasteessa, eikä mitään sellaista syytä tullut esille, joka olisi estänyt seikan esiintuomisen jo alioikeudessa.

Todistustaakasta

Vastaaja kiisti kantajan vaatimuksen todistustaakan kääntämisestä lakiin perustumattomana. Ajoneuvon kuljettaja on tässä tapuksessa jäänyt toteen näyttämättä. Vastaajan mukaan valvontayhtiö ei ole esittänyt asiassa mitään näyttöä siitä, että vastaaja olisi kuljettanut ajoneuvoa pysäköintivirhemaksujen antamisen ajankohtana.

Laki pysäköintivirhemaksusta on hyväksytty nk. perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tähän on päädytty siitä syystä, että lainsäätäjä on halunnut mahdollistaa pysäköintivirhemaksun kohdistamisen ajoneuvon kuljettajan ohella myös sen omistajaan tai haltijaan, jonka perusoikeuksiin menettely puuttuu. Vastaajan mukaan tämä seikka kuvastaa, miten korkealle on asetettava kynnys sille, että joku henkilö voidaan katsoa rangaistusseuraamuksen määräämistä varten ajoneuvon kuljettajaksi. Valvontayhtiöllä on yksiselitteisesti todistustaakka ajoneuvon kuljettajasta.

Vastaajan mukaan esimerkiksi kameravalvonta ajoneuvon kuljettajan toteennäyttämiseksi olisi ollut järjestettävissä helposti ja kohtuullisin kustannuksin. Näin kantajan väite, jonka mukaan sillä "ei ole mahdollisuutta esittää näyttöä ajoneuvon kuljettajasta", on perusteeton.
Vastaajan mukaan käräjäoikeuden ratkaisu asiassa on ollut perusteiltaan oikeaan osunut ja se tulee pysyttää voimassa.

---

Artikkeli on blogin asiantuntijalukijan kirjoittama ja julkaistaan blogissa "lukijan artikkelina".

---

Lue myös:
ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa
ParkCom Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Valvontayhtiön korkean eettiset arvot
Yksityinen rankaiseminen
Laiton lailliseksi lain vastaisesti

LUKIJAN ARTIKKELI: Kuluttajavirasto ja yksityinen pysäköinninvalvonta

ParkCom Oy - Hovioikeuden päätös marraskuussa

Yksityisen pysäköintivalvonnan tapaus jossa ParkCom Oy haastoi autoilijan maksamattomista yksityisoikeudellisista pysäköintivirhemaksuista oikeuteen oli käsiteltävänä Helsingin hovioikeudessa tänään 17.9.2008.

Hovioikeuden päätös julkaistaan 20.11.2008 klo 12:00.

Lue myös:
ParkCom Oy hävisi Vantaan käräjäoikeudessa

Yksityinen rankaiseminen

ParkCom Oy:n hovioikeuden käsittely on keskiviikkona 17.9.2008. Vantaan käräjäoikeuden 14.12.2007 antaman päätöksen mukaisesti yksityisellä valvontayhtiöllä ei ole valtuuksia rangaista virheellisestä pysäköinnistä edes yksityisellä alueella.

Yksi mielenkiintoisista sivujuonteista on sopimuksen syntyperusteet. Voiko kumpaakin osapuolta sitova sopimus syntyä konkludenttisesti, hiljaisesti, ilman varsinaista tahdonilmaisua? Valvontayhtiön ja kiinteistönomistajan tapauksessa tämä tarkoittaa pysäköintiehdoista kertovan kyltin pystyttämistä pysäköintialueelle. Käytännössä autoilijalla tulisi olla mahdollisuus olla hyväksymättä sopimusehtoja, vaikka autoilija ajaisikin ajoneuvonsa pysäköintialueelle. Nythän Vantaan käräjäoikeus on tulkinnut konkludenttisen sopimuksen päteväksi ja autoilijan on katsottu huomanneen, lukeneen ja hyväksyneen sopimusehdot alueelle pystytetystä kyltistä ilman varsinaista tahdonilmaisua sopimusehtojen todellisesta hyväksymisestä.

Blogin edustajalle toimitettiin muistio, jossa iso kauppakeskus on selvittänyt mahdollisuutta määrätä "sakkoja" kauppakeskuksessa häiriköivälle sekä näpistyksestä tai varkaudesta kiinni jäänneelle. Maksun voisi määrätä esimerkiksi vartijat, toimeksiantajan delegointi oikeuden perusteella ja oikeus perustuisi hiljaiseen sopimukseen kiinteistön omistajan omistusoikeuden perusteella. Sopimusehdot kerrottaisiin kauppakeskuksen sisäänkäyntiovilla, joten jokainen joka käyttäisi kauppakeskuksen palveluja hyväksyisi ehdot automaattisesti astuessaan sisään kauppakeskukseen. Perusteluina näyttäisi olevan nimenomaan mahdollinen konkludenttisen menettelyn hyväksyminen oikeudessa yksityisen pysäköinninvalvonnan oikeudenkäynnin yhteydessä sekä tulkinta siitä, että sopimusoikeudellisin keinoin voidaan "laajentaa" kiinteistönomistajan oikeuksia. Pahasti näyttää siltä, että tuomioistuimet ovat päästämässä pirun irti kansalaisten oikeusturvan kustannuksella.



"Kauppakeskuksen tulee selvittää mahdollisuutta sopimusoikeudellisin keinoin karsia kauppakeskuksen alueella tapahtuvaa ilkivaltaa, häiriköintiä sekä näpistyksiä ja varkauksia. Poliisin ja vartijoiden toimet alueen rauhoittamiseksi on todettu riittämättömiksi. Yksityiset pysäköintivalvontayhtiöt käyttävät valvonnassaan konkludenttista sopimusmallia, jossa sopimus syntyy kuluttajan ja valvontayhtiön välille alueelle asetettujen kylttien ehtojen mukaisesti ilman erityistä tahdonilmaisua, kuten sopimuksen allekirjoittamista. Asiaa on käsitelty tuomioistuimessa jossa sopimusmallin syntyperuste on hyväksytty. Oikeus menettelyyn on katsottu olevan osa kiinteistönomistajan oikeutta määrätä alueensa käyttöehdoista. Lainvoimaista päätöstä asiassa ei ole. Mikäli menettely saa lainvoiman yksityisessä pysäköinninvalvonnassa, voitaisiin menettelyä soveltaa myös kauppakeskuksen sisätiloissa kiinteistön omistajan omistusoikeuden perusteella. Kiinteistönomistajalla olisi oikeudessa mahdollisesti vahvistettavan periaatteen mukaisesti mahdollisuus päättää alueensa käyttöehdoista sopimusoikeudellisin keinoin, vaikka muu lainsäädäntö voisikin asettaa rajoituksia toiminnalle. Sopimusehdot voitaisiin asettaa kauppakeskuksen sisääntuloväylille siten että ne ovat helposti luettavissa ja muodoltaan helposti ymmärrettävissä. Ehtojen sisällöksi määriteltäisiin erityinen kielto häiritsevään käyttäytymiseen, ilkivaltaan ja varkauksiin. Ehtojen rikkomisesta seuraisi rahallinen korvausvastuu kauppakeskukselle. Valvonta liitettäisiin osaksi vartioiden toimenkuvaa toimeksiantajan ja vartiointipalvelun välisten sopimusehtojen mukaisesti."

Blogin edustaja ei ole pystynyt varmistamaan anonyymisti toimitetun muistion aitoutta eivätkä kauppakeskukset halua kommentoida julkisesti tämän tyyppisiä suunnitelmia. Suunnitellut toimenpiteet kuulostavat juridisesti kestämättömiltä. Tosin mikään ei myöskään estä kokeilemasta. Kannattaa muistaa että yksityiset pysäköintivalvontayhtiöt saivat toimia rauhassa kolme vuotta ennen kuin käytäntöä selvitettiin oikeusprosessissa ja selvittely on edelleen kesken. On siis äärimäisen todennäköistä että kauppakeskus joka ottaa kyseisen menettelyn osaksi liiketoimintaansa pystyy näin menettelemään vuosia ennen kuin toiminnan juridinen puoli saadaan selvitettyä kokonaisuudessaan. Sitä ennen kärsijöinä ovat tavalliset kuluttajat.

Oleellista on nyt katsoa ja ymmärtää mihin me voimme olla menossa ja kuinka kekseliäästi oikeudessa hyväksyttyjä tulkintoja voidaan todellisuudessa soveltaa. Tuomioistuimen olisi nyt syytä ottaa maalaisjärki käteen ja selkeän jyrkkä kanta sopimusoikeudellisiin tulkintoihin sitovan konkludenttisen sopimuksen syntymisestä sekä hallinta-, rankaisu- ja määräysoikeuden laajentamisesta sopimusoikeudellisin keinoin ohi nykyisen lainsäädännön. Nyt on hovioikeudella aika asettaa lopullinen piste valvontayhtiöiden aloittamalle yksityiselle rankaisemiselle sopimusteknisin kikkailuin.

Kannattaa hetkeksi istahtaa ja miettiä mihin suuntaan yhteiskunta on menossa yksilön oikeusturvan suhteen silloin kun normaali oikeusprosessi ohitetaan ja yksityinen yritys, kauppakeskus tai jopa yksittäinen kansalainen voi sakottaa ja rangaista omistus- tai hallintaoikeutensa perusteella sopimusoikeudellisin keinoin.

Valvontayhtiön korkean eettiset arvot

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on Vantaan käräjäoikeuden päätös joulukuulta 2007, jonka mukaisesti yksityisellä pysäköintivalvontayhtiö ParkCom Oy:llä ei ole oikeutta periä maksua virheellisestä pysäköinnistä. ParkCom Oy on valittanut asiasta hovioikeuteen ja tapauksen käsittely on 17.9.2008.

ParkCom Oy on ajan saatossa sekä voittanut että hävinnyt kuluttajariitalautakunnassa. Eikä varmasti ole yllätys, että valvontayhtiöt ovat jatkaneet maksujen kirjoittamista ja perimisyrityksiä Vantaan käräjäoikeuden päätöksestä huolimatta. Valvontamaksuista syntyneitä kiistoja on viety Vantaan käräjäoikeuden päätöksen jälkeen vuonna 2008 myös kuluttajariitalautakuntaan. Kuluttajariitalautakunnan ei kuitenkaan pitäisi käsitellä asiaa josta on ennakkotapauksen hakeminen kesken tuomioistuimessa. Kuluttajariitalautakunta ei myöskään uusissa päätöksissään voi sivuuttaa Vantaan käräjäoikeuden päätöstä julkisen vallan käyttöoikeudesta.

Kuinka alhaalla ovat korkeat eettiset arvot?

Henkilö oli saanut alkukeväästä 2008 ParkCom Oy:n 40 euron pysäköintivirhemaksun pysäköintikiekon käyttämättä jättämisestä kauppakeskus Espoontorin ilmaisella pysäköintialueella. Autoilija ei ollut todistettavasti ylittänyt pysäköintiaikaa ja pysäköintikiekon käyttämättä jättämiselle pystyttiin osoittamaan riittävä syy-yhteys. Autoilija oli reklamoinut asiasta ParkCom Oy:lle sekä kauppakeskus Espoontorin toimitusjohtajalle. ParkCom Oy vastasi reklamaation lyhyen kielteisesti ja Espoontorin toimitusjohtaja ei ole vastannut lainkaan. Asia vietiin ratkaistavaksi kuluttajariitalautakuntaan. Kuten yleensä, ParkCom Oy:n vastineen liitteenä oli kopio kauppakeskuksen kanssa tehdystä valvontasopimuksesta.

(ParkCom Oy:n vastine kuluttajariitalautakunnalle)

"Kuljettaja ei voi vapautua valvontamaksusta jälkikäteen esittämällä muuta näyttöä pysäköinnistään. Reaalisten argumenttien lisäksi tulkinnallista tukea tälle saadaan julkista pysäköinninvalvontaa koskevasta oikeuskäytännöstä."

Oikeuskäytäntö ei nimenomaan tue ParkCom Oy:n näkemystä, koska kunnallinen pysäköinninvalvonta sekä hallinto-oikeus ovat tehneet useita toisen suuntaisia ratkaisuja, joissa nimenomaan jälkikäteen esitetyn näytön perusteella on pysäköintivirhemaksuja peruttu. ParkCom Oy on aikaisemmin väittänyt täsmälleen samaa määrätessään valvontamaksuja autoilijalle oman autopaikan käytöstä sillä perusteella, että pysäköintiin oikeuttavaa tunnusta ei ole ollut näkyvillä. Vastaavankaltaisessa tapauksessa Oulun hallinto-oikeus on ratkaisussaan todennut, että pysäköinnin oikeutuksen todistaminen jälkikäteen, kuten maksu- tai lupalapun esittäminen on peruste pysäköintivirhemaksun perumiselle. Luonnollisesti tätä ei ParkCom Oy ole tuonut missään aikaisemmassa perustelussaan esille ja valitettavan usein ParkCom Oy:n selitykset ovat menneet läpi kuluttajariitalautakunnassa. Lautakunnan asiantuntemus tässä asiassa on muutoinkin hyvin kyseenalainen.

(ParkCom Oy:n vastine kuluttajariitalautakunnalle)

"Operaattori valvoo pysäköintiä korkeiden eettisten arvojen mukaisesti. Valvontamaksua ei peritä ennen kuin sallittu pysäköintiaika on ylitetty vähintään 10 minuutilla. Mikäli autoilija saapuu paikalle valvontamaksua kirjoitettaessa, maksu mitätöidään. Ehtojen vastaisesti pysäköidyt ajoneuvot valokuvataan siten, että valvontamaksun syy ja ajoneuvon rekisteritunnus käyvät ilmi. Mikäli on perusteltua syytä olettaa, että valvontamaksu syy on epäselvä, maksu mitätöidään."

Tähänkö ParkCom Oy on sitoutunut? Niin monta kertaa kuin on raportoitu maksuista, jotka on määrätty ennen pysäköintiajan umpeutumista, maksuista jotka kirjoitetaan salaa piilossa kulman takana ("Oi valvoja miksi piileksit"), maksuista jotka on määrätty vaikka autoilija on tullut paikalle ("Tapaus Järvenpään prisma") ja maksuista jotka yritetään hyvin uhkailevasti periä vaikka valvontamaksun syyt ovat olleet harvinaisen epäselviä.

Sopimuksen mukaan kiinteistönomistajalla on oikeus sanoa sopimus irti negatiivisen julkisuuden takia. Onko joku nähnyt jossain positiivista julkisuutta viime vuoden aikana? Mitä tämä osoittaa? Nähtävästi Espoontorin kaltaisia kiinteistönomistajia ei valvontayhtiön toimintatavat sitovasta sopimuksesta huolimatta kiinnosta. Ehkä pitäisi. Kiinteistön omistajat voivat olla samalla tavoin vastuussa perityistä maksuista mikäli ne oikeuden ennakkopäätöksen perusteella sellaisiksi muodostuvat.

Korkeiden eettisten arvojen mukaan?

Lisätietoa perintäyhtiöistä

Mikäli valvontayhtiöiden perintäyhtiöt menettelevät lain ja hyvän perintätavan vastaisesti yrittäessään periä yksityisiä valvontamaksuja, perintäyhtiöistä on syytä tehdä kirjallinen kantelu Etelä-Suomen Lääninhallitukseen (lainvalvonta) tai Kuluttaja-asiamiehelle kuluttajavirastoon (menettelytapojen valvonta).

Perintäyhtiöiden aiheettomat muistutukset (Eduskunta)
Perinnän menettelyistä (Kuluttajavirasto)
Perintäkulut (Kuluttajavirasto)
LUKIJAN ARTIKKELI: Kuluttajavirasto ja yksityinen pysäköinninvalvonta

Lue myös:
Taloyhtiön ja isännöitsijän vastuu
ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa

ParkCom Oy hovioikeudessa 17.9.2008

Yksityisen pysäköinninvalvonnan kohtalon hetkiä ratkaistaan Helsingin hovioikeudessa 17.9.2008. Päätös asiassa lienee odotettavissa vasta lokakuussa.

Vantaan käräjäoikeus antoi yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan päätöksensä 14.12.2007 (tuomio 07/11275). Vantaan käräjäoikeuden tuomion mukaan yksityinen valvontayhtiö ParkCom Oy:llä ei ole oikeutta kirjoittaa yksityisoikeudellisia maksuja virheellisestä pysäköinnistä. Vaikka maksua nimitetäänkin valvontamaksuksi kyseessä on lain tarkoittama pysäköintivirhemaksu jolloin kyse on myös julkisen vallan käytöstä. Laki pysäköintivirhemaksusta (3.4.1970/248), tieliikennelaki (3.4.1981/267) ja korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen 1996-A-55 perusteella pysäköintivirhemaksun voi kirjoittaa vain poliisi tai kunnallinen pysäköinninvalvonta. Tämä koskee myös yksityisiä alueita. Kiinteistön- tai tontin omistajalla on oikeus päättää pysäköinninehdoista eli käytännössä siitä, veloitetaanko pysäköinnistä. Pysäköinnin maksullisuus on kuitenkin eri asia kuin esimerkiksi pysäköintikiekon käyttämättä jättämisestä määrätty rangaistusmaksu ilmaisella pysäköintialueella tai liikennesääntöjen noudattamatta jättäminen tai pelastuslain rikkominen taloyhtiön pihalla. Omistusoikeus ei sisällä oikeutta rangaista virheellisestä pysäköinnistä. ParkCom Oy valitti asiassa hovioikeuteen.

Lue lisää aiheesta artikkelissa "ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa"

Perustuslainvastainen lakihanke

Oikeusministeriö on huhtikuussa 2008, voimakkaan valvontayhtiöiden harrastaman lobbauksen jälkeen, kertonut suunnitelmistaan aloittaa lain valmistelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Tämä laki astuisi voimaan aikaisintaan 2010-2011, mikäli se hyväksytään eduskunnassa. Asiassa säädettäväksi aiottu laki on perustuslainvastainen, koska perustuslain 124 § mukaisesti julkinen hallintotehtävä ja siihen mahdollisesti sisältyvä oikeus rangaista (kirjoittaa pysäköintivirhemaksu) on merkittävää julkisenvallan käyttöä jota ei voi perustuslain mukaan antaa tehtäväksi muille kuin laissa erikseen määrätylle viranomaiselle. Vantaan käräjäoikeus totesi jouluna 2007 että julkisen vallan käyttö ei ole osa omistusoikeutta, vaikka oikeusministeriö ja valvontayhtiöt ovat väittäneet muuta. Suomessa tuomioistuin päättää nykytilanteesta, ei oikeusministeriö. Vaikka laki aikanaan tulisikin voimaan sillä ei olisi merkitystä nykyiseen tilanteeseen.

Lue lisää aiheesta artikkelissa "Laiton lailliseksi lainvastaisesti"

Vastuu toiminnasta

ParkCom Oy:n hävitessä maksuja tuskin pystyttäisiin kokonaismääräisesti perimään takaisin valvontayhtiöltä. Korvausvastuu voi kuitenkin siirtyä myös palvelun tilaajalle, eli tässä tapauksessa taloyhtiöiden hallituksille, isännöitsijöille ja muille kiinteistönomistajille kuten kauppakeskuksille. Valvontayhtiöt ja oikeusministeriö ovat väittäneet kyseessä olevan kiinteistön omistajan omistusoikeuteen liittyvä oikeus määrätä pysäköinninehdoista. Oikeus olisi nimenomaan siis kiinteistönomistajalla, joka delegoi valvonnan valvontayhtiölle. Delegointi ei poista juridista vastuuta. Jos käräjäoikeuden päätös pitää loppuun asti, myös palvelun tilannut voi olla vastuussa laittomasti perityistä maksuista. Tämä voi jatkossa aiheuttaa harmaita hiuksia monille kauppakeskusten kiinteistöpäälliköille sekä talohallituksen jäsenille ja isännöitsijöille.

Lue lisää aiheesta artikkelissa "Taloyhtiön ja isännöitsijän vastuu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta"

Kuka voittaa ja kuka häviää?

Mikäli ParkCom Oy häviää hovioikeudessa, eikä käsittely etene korkeimpaan oikeuteen, muodostuu hovioikeuden päätöksestä käytännössä ennakkotapaus jota voidaan soveltaa kaikkiin maksuihin joita valvontayhtiöt ovat autoilijoilta perineet lainvastaisesti vuodesta 2004 asti. Häviön jälkeen valvontayhtiöiden olisi turha viedä uusia tapauksia oikeuteen toiminnan tuomitseva ennakkopäätös allaan. Päätös heijastuisi suoraan myös kaikkien muidenkin valvontayhtiöiden toimintaan kuten ParkPatrol Finland Oy:n ja jyväskyläläisen Park Service Oy:n. Toisaalta, jos ParkCom Oy voittaisi hovioikeudessa, eikä asiaa käsiteltäisi korkeimmassa oikeudessa, muodostuisi päätöksestä käytännössä valvontayhtiöiden toiminnan laillistava ennakkotapaus. Tämän jälkeenkin kaikilla maksunsa maksamatta jättäneillä pitäisi olla aikaa maksaa valvontamaksu ilman erityisiä seuraamuksia.

Valvontayhtiöiden toiminnan laillistava päätös olisi kohtalokas isku suomalaiselle oikeusturvalle. Ajatus yksityisestä sakottamisesta on harvinaisen vastemielinen enkä usko että kerran avattu ovi sulkeutuu enää koskaan uudelleen. Yksityinen "sakottaminen" sopimusoikeudellisin perustein yleistyisi myös monilla muilla aloilla.

Lue lisää lukijan artikkelissa "Kuluttajavirasto ja yksityinen pysäköinninvalvonta"

Prosessi saatettava loppuun

Kävi oikeudenkäynnissä kuinka tahansa, tärkeintä on, että asia on viimein puitu oikeusprosessissa läpi perinpohjin. On selvää että lopputulos ei miellytä kaikkia. Kuluttajaviraston hampaaton ote asiassa on ollut järkyttävän laiminlyövää ja kuluttajaviraston toiminnan periaatteiden vastaista. ParkCom Oy kerkisi toimia ja kerätä kyseenalaisia maksuja kolme vuotta ennen kuin valvontayhtiöllä oli kanttia viedä asiassa ketään oikeuteen. Menettely ei varmasti ollut sattumaa. Kolmessa vuodessa toimintaa kerkiää laajentaa, vakiinnuttaa ja aina valitettavasti löytyy ihmisiä jotka ilman minkäänlaista kyseenalaistamista maksavat laskun kuin laskun. Tarkoitus ei voi pyhittää keinoja.

Huvittavinta tilanteessa on, että valvontayhtiöillä on ollut mittava intressi saada aikaan laki toiminnasta, joka yhtiöiden mielestä on kokoajan ollut suomen lain mukaista. Oikeusoppineet ovat kohtuullisen yksimielisiä siitä, että nykyisen lainsäädännön valossa ParkCom Oy:n häviö hovissa on erittäin todennäköinen. Nähtäväksi voi tietysti jäädä minkälainen vaikutus oikeusministeriöllä ja lakihankkeella on riippumattomaan tuomioistuimeen?

Sananvapautta ja loukattua kunniaa

Suomessa sananvapaus on turvattu perustuslain (11.6.1999/731) 12 §:ssä; "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä." Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita vapautusta oikeudellisesta vastuusta. Sananvapaus tarkoittaa käytännössä oikeutta esittää mielipiteensä ilman että mielipiteen kertomista yritetään sensuroida tai estää etukäteen. Suomessa ei siis pitäisi olla ennakkosensuuria. Jälkeenpäin voidaan joutua selvittämään onko mielipidettä esitettäessä syyllistytty rikokseen, kuten kunnian- tai yksityisyydensuojan loukkaamiseen. Sananvapaus antaa siis periaatteessa oikeuden sanoa mitä tahansa, mutta ei välttämättä ilman seuraamuksia.

Sananvapaus on perustuslaissa turvattu perusoikeus. Sananvapautta on kuitenkin lakiteitse rajoitettu joissakin tapauksissa. Esimerkiksi kuvaohjelmien ennakotarkastukset ennen julkaisua kun kohderyhmänä on alle 18 vuotiaat.

Internetin suosion nousu, blogit, sähköpostit ja keskustelupalstat ovat pelästyttäneet suomalaisen hallintokoneiston ja viranomaiset. Ensimmäisen kerran tämä nähtiin tekijänoikeuslain hyväksymisen yhteydessä, jolloin päättäjien kauhuksi asiasta nousi suuren mittaluokan mediatapahtuma kun yksittäiset kansalaiset pystyivät selvittämään ja kommunikoimaan ja kertomaan mielipiteensä asiassa, helposti ja näkyvästi internetin palvelujen kautta. Osittain tämän ilmiön pelästyttämänä Suomessa otettiin vuonna 2007 käyttöön perustuslain vastaisesti liikenne- ja viestintämisteri Susanna Huovisen ajama ennakkosensuurijärjestelmä. Ennakkosensuuria perusteltiin lapsipornografian levittämisen estämisellä, vaikka todellisuudessa oli kyse Suomen hallituksen ja viranomaisten tarpeesta ja pyrkimyksestä rajoittaa sananvapautta ja keskustelua. Salaisiin listoihin perustuva ennakkonsensuurijärjestelmä oli helppo toteuttaa ratsastamalla lapsipornografian iljettävyydellä ja tuomittavuudella. Eikä ollut yllätys että lain voimaan tulon jälkeen ennakkosensuuria vaadittiin laajennettavaksi rasismiin, väkivaltaan, tekijänoikeuteen ja uhkapeleihin. Tästä on lyhytmatka tilanteeseen jossa viranomaiset pääsevät päättämään minkälaiset mielipiteet ja kirjoitukset ovat sallittuja. Mallia otetaan suoraan Kiinasta. Sananvapaus on olemassa kunhan olet samaa mieltä kuin viranomainen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan positiivisesti vastaan tai mielipiteitä joita pidetään vaarattomina. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.

Sanavapautta pitää vaalia ja siitä pitää keskustella. Sananvapaus on yksi tärkeimmistä perusoikeuksista jonka rajoittamiseen Suomessa on valitettavasti ryhdytty viime vuosien aikana yhä järeämmin keinoin. Sanavapautta on puolustettava nyt. Jos sananvapaus päästetään murenemaan, myöhemmin sen puolustaminen on mahdotonta.

Kunnianloukkaus

Kunnianloukkaus on ehkä yleisin rikoslaissa säädetty rikos yksityisyyden suojan lisäksi johon syyllistytään sananvapauden perusteella. Kunnianloukkaus on säädetty rikoslaissa (19.12.1889/39) 24 luku 9 § ja 10 §. Kunnianloukkaus on kyseessä silloin kun esittää toisesta valheellisen tai vihjaavan tiedon joka on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai aiheuttaa häneen kohdistuvaa halveksuntaa tai edellä tarkoitetulla tavalla halventaa toista. Kunnianloukkaus voi olla törkeä mikäli rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai loukkaus aiheuttaa erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa ja kärsimystä.

Lain 9 §:ssä on erikseen säädetty, että kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua joka kohdistuu henkilön menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä tai taiteessa tai muussa julkisessa toiminnassa ja arvostelu ei pääsääntöisesti ylitä sitä mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Oikeudesta saatujen ennakkopäätösten perusteella julkisuuden henkilön, kuten poliitikon tai yrityksen toimitusjohtajan tulee kestää huomattavasti normaalista poikkeavaa tai rajumpaa arvostelua.

Oikeushenkilöillä ei ole sellaista kunniaa jota pääsääntöisesti voitaisiin loukata. Oikeushenkilöllä tarkoitetaan henkilöiden tai pääomien yhteenliittymää. Tällaisia ovat mm. osakeyhtiöt, osuuskunnat, yhdistykset, yritykset, säätiöt ja julkisyhteisöt kuten valtiot, kunnat ja seurakunnat. Yrityksen, kunnan tai valtion kunniaa ei siis voi loukata.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut kunnianloukkaustapauksissa, että lähtökohtaisesti oikean, vaikkakin kohteen kannalta kiusallisen tai epämielyttävän tiedon esittäminen ei ole kunnianloukkaus. Tosin paikkaansa pitävänkin tiedon levittämisestä voi joutua vastuuseen yksityisyyden suojaan kuuluvan tiedon levittämisestä.

Kunnianloukkaus ei edellytä yleisöä. Kunnianloukkaus voidaan tehdä kahden ihmisen välisessä keskustelussa joko suullisesti tai esimerkiksi kirjeen tai sähköpostin välityksellä. Solvaus ja herjaus eivät ole enää juridisesti käytössä. Ne on korvattu nykyisen rikoslain nimikkeillä kunnianloukkaus ja törkä kunnianloukkaus. Herjaus tarkoitti toisen henkilön halventamista tai syyttämistä perättömästä teosta. Solvaus puolestaan tarkoitti toisen kunnian loukkaamista yksittäisellä lauseella, nimittelyllä tai halventaen julkisesti.

Kunnianloukkaus on asianomistajarikos, joten uhrin tulee vaatia poliisilta rangaistusta tekijälle, jotta poliisi voisi tutkia asiaa. Mikäli rangaistusta ei vaadita tai ilmoitus perutaan, poliisi ei voi tutkia tapahtunutta. Poliisille tehtyjen tutkintapyyntöjen määrä kunnianloukkauksissa ovat lisääntyneet. Poliisien ammattitaito näiden rikosten selvittämisessä on puutteellinen. Turhan helposti kunnianloukkausten tutkimiseen käytetään kohtuuttomasti poliisin resursseja vaikka aihetta edes esitutkinnan aloittamiseen ei olisi. Monesti myös poliisin epävarmuus laintulkinnasta johtaa siihen että asia esitutkinnan jälkeen viedään syyttäjän pöydälle vaikka perusteita asian eteenpäin viemiseksi ei ole edes syyttäjällä. Turhat kunnianloukkaustutkimukset kuluttavat ali-resurssoidun poliisin aikaa paljon tärkeämpien rikosten selvittämisen kustannuksella.

Ovatko ihmiset sitten liian herkkänahkaisia? - "Kunniaton kunniaansa oikeudessa etsii". Voisin melkein väittää, että kun henkilö tuntee kunniaansa loukatun kovan arvostelun jälkeen on todennäköisesti arvostelu osunut suoraan maaliinsa. Ei savua ilman tulta. Blogin ylläpitäjät ovat saaneet vuosien aikana monia halventavia ja solvaavia ja uhkailevia viestejä joissa haukutaan mm. "hulluksi ja inhottavaksi paskiaiseksi sekä pahaksi ja vittumaiseksi ihmiseksi". Ei siitä oikeuteen tarvitse lähteä, diagnoosi on harvinaisen oikea.

Yhteiskunnan kehittymisen ja demokratian kannalta on äärimmäiseen tärkeää että kaikki mielipiteet saa tuoda esille. Yritysten ja viranomaisten toimintatapoja kuuluu ja niitä pitää myös saada arvostella. Mielipiteiden esittämisessä on tärkeää pysyä aiheessa. Arvostelu saa olla kovaa, kunhan se kohdistuu oikeisiin elementteihin, kuten toimintatapoihin, päätöksiin, palveluun, laillisuuteen, moraaliin, eettisiin arvoihin, hyötyyn, tarpeellisuuteen jne. Suoraan "henkilöön" kohdistuvat perättömät ja halventavat väitteet eivät kuulu demokraattiseen keskusteluun. Susanna Kurosta herjaavien viestien tuomat syytteet suomi24.fi palvelussa osoittivat, että nykyinen lainsäädäntö on riittävä valvomaan asiattomuuksien selvittelyä ilman että yhteiskunnan pitäisi puuttua sananvapauteen vielä lisää nykyisten rajoitusten lisäksi.

Yksittäisten ihmisten pitämät blogit ovat nostaneet yhteiskunnallisen keskustelun aivan uudelle tasolle. Valitettavasti näidenkin keskustelujen tyrehdyttämiseksi on viranomaisten suunnalta vaadittu toimenpiteitä kuten käyttäjien tunnistaumista, ennakko moderointia ja vastuun vierittämistä ylläpitäjille ja palvelun tarjoajille. Nämä vaatimukset tappaisivat vapaan keskustelun, mikä lienee tarkoituskin. Kuten suomi24.fi tapaus on osoittanut, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa palvelussaan julkaistuista viesteistä. Jokainen kirjoittaja vastaa aina itse omasta kirjoituksestaan. Esimerkiksi nykyisen lainsäädännön perusteella yksittäisten kansalaisten pitämien blogien ja keskustelupalstojen ylläpitäjät eivät ole vastuussa komenttipalstoille lähetetyistä viesteistä jos viestejä ei tarkisteta etukäteen.

Sananvapaus, kunnia ja kunnian loukkaaminen sekä yksityisyyden suoja ovat asioita joiden välillä on osattava luovia. Sananvapautta on suojeltava rohkeasti ja vilpittömästi - niin kauan kuin edes rippeet vapauksista on jäljellä.

Lue myös:
Loukkaako sinun operaattorisi sananvapautta?
Nettisensuuri iskee
Rikosilmoitusta ja esitutkintaa

EFFI: Sananvapaus

Haitallista melua

Ilta hämärtyy on aika käydä nukkumaan. Kaksi sekuntia kestävä vinkuva ääni ja lopuksi kuuluva terävä klonksahdus täyttävät makuuhuoneen hetkellisesti. Käännän kylkeä ja yritän nukkua. Ääni kuuluu hetken kuluttua uudelleen. Herään, en saa unta, jään vaistomaisesti odottamaan seuraava hiljaisuuden rikkovaa vingahdusta.

Terveydensuojelulain (19.8.1994/763) tarkoituksena on edistää yksilön ja yhteisön terveyttä ja ylläpitää ympäristöä, sekä ehkäistä ja vähentää sellaisia tekijöitä joista voi seurata terveyshaittoja. Alueellinen terveydensuojelu kuluu läänien alueella lääninhallituksille. Kunnan tehtävänä on omalla alueellaan edistää ja valvoa terveydensuojelua, jotta asukkailla olisi terveellinen elinympäristö. Kunnassa on siis oltava terveydensuojeluviranomaiset. Helsingissä viranomainen on ympäristölautakunta ja valvontatyötä tekevät ympäristövalvontyksikkö ja siellä ympäristötarkastajat.

Terveyshaittoja on monenlaisia. Yleisimpiä, esimerkiksi kerrostaloasunnoissa esiintyviä haittoja ovat melu, haju, savu, kosteus, pöly, epäpuhtaudet, ilmanvaihto-ongelmat ja asunnon lämpötila.

Asukkailla on oikeus elää asunnossaa altistumatta sellaisille terveyshaitoille, jotka ohjearvojen mukaisesti, ympäristöviranomaisten toimesta tulkitaa haitallisiksi. Artikkelin alussa olevassa esimerkkitapauksessa kyse on taloyhtiön hissin pysähtymisäänen kuulumisesta yläkerran asuntoon. Asukkaan ensimmäinen tehtävä on keskustella meluongelmasta isännöitsijän kanssa ja pyytää häneltä toimenpiteitä asian korjaamiseksi. Mikäli isännöitsijän kanssa neuvottelut ja toimenpiteet eivät johda toivottuun lopputulokseen asukas voi kääntyä asiassa kunnan terveysviranomaisten puoleen. Isännöitsijöillä on taipumuksena vähätellä terveyshaittoihin liittyviä ongelmia, koska ongelmien korjaaminen voi monesti olla taloyhtiöille ja sitä myöten taloyhtiöiden muille osakkaille hyvin kallista. Isännöitsijän mielipiteeseen, puolueettomuuteen ja asiantuntemukseen kannattaa siis suhtautua suurella varauksella!

Asukas voi tehdä toimenpidepyynnön kunnan terveydensuojeluviranomaisille kirjeitse ja monesti myös sähköpostilla. Kunnan ympäristötarkastajat suorittavat katselmuksen asunnossa ja selvitttävät terveyshaitan olemassaolon. Tarkastajat tekevät kohteessa mittauksia ja tutkimuksia. Tarkastukset ja mittaukset eivät ole ilmaisia. Kustannukset maksaa kuitenkin kiinteistön omistaja ei asukas. Tarkastuksen kohteena voivat olla myös selvityspyynnön tehneen asukkaan asunnon lisäksi toisen asukkaan asunto tai kiinteistön yhteiset- tai suljetut tilat. Toisen asukkaan asunto tulee kysymykseen silloin kun terveyshaitan katsotaan mahdollisesti aiheutuvan toisen asukkaan asunnosta tai toiminnasta. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tupakansavu tai virheellisesti asennetusta parketista kuuluva melu. Viranomaisten tarkastuspäätöksestä ei voi valittaa, eikä kiinteistön omistaja tai tarkastuksen kohteena oleva toinen asukas voi estää tarkastuksen suorittamista.

Jos terveyshaitan olemassaolo todetaan, terveydenvalvontaviranomaiset, monesti siis ympäristökeskus tai ympäristölautakunta voivat antaa kiinteistön omistajalle korjausmääräyksen. Mikäli isännöitsijä tai taloyhtiö ei korjausta suorita päätöstä voidaan tehostaa uhkasakolla. Viranomaiseen tekemään korjausmääräykseen on mahdollisuus hakea muutosta hallinto-oikeudelta ja edelleen korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Räikeimmissä tapauksissa kunnan viranomaisella on myös mahdollisuus määrätä annettu päätös noudatettavaksi kiinteistön omistajan muutoksenhausta huolimatta.

Artikkelin esimerkin mukaisessa hissin aiheuttamassa meluhaitasta makuuhuoneessa, keskiäänitaso saa päiväsaikaan olla enintään 35 dB ja yöaikaan enintään 30 dB. Hissin aiheuttama ääni on kuitenkin hetkellinen melutapahtuma jolloin arvioidaan tarvittaessa myös melun kestoa ja toistuvuutta. Mitä isompi taloyhtiö sitä useammin hissi on liikkeessä.

Asukkaiden on kuitenkin hyvä tiedostaa, että isännöitsijän välinpitämättömään asenteeseen ei tarvitse tyytyä. Viranomaiset voivat mitata tilanteen ja määrätä ongelman korjattavaksi. Mikäli olet muuttanut juuri valmistuneeseen asuntoon kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti edellämainittuihin terveyshaittoihin. Monissa tapauksessa rakennusmääräykset ovat huomattavasti tiukemmat kuin terveyshaitoista annetut määräykset. Moni ongelma esimerkiksi melun suhteen voidaan korjauttaa rakennusvirheen perusteella heti asuntoon muuton jälkeen. Myöhemmin asiaa arvioitaessa käytetään terveydellisiä perusteita, jolloin korjausmääräykseen johtavat raja-arvot voivat olla huomattavastikin korkeammat.