Ahvenanmaa - Suomalaisuuden tuska

Ahvenanmaan itsehallintojärjestelmä perustuu syrjintään. Suomalaiset ovat paikoittain vieraita omassa maassaan. Suomalaisuuden ja suomen kielen halveksimista esiintyy erityisesti Ahvenanmaalla, mutta myös mannersuomessa. Ahvenanmaalla etninen syrjintä perustuu keinotekoiseen ja EU:n periaatteiden vastaiseen lainvoimaan. Ahvenanmaalle on luotu sisäsiittoinen ruotsalaisuuden yhdyskunta joille annetut oikeudet polkevat suomalaisuuden jalkoihinsa. Ahvenanmaalla ruotsinkielisten asemaa pyritään vahvistamaan kieltämällä suomenkielisiltä perustuslakiin kuuluvia oikeuksia keinotekoiseen kotipaikkaoikeuteen vedoten. Suomenruotsalaiset ja erityisesti ahvenanmaalaiset pitävät itseään parempana osana suomalaista yhteiskuntaa. Ellei peräti erityisenä kansanosana joka on historiallisena perintönä ihannevaltakaudesta Ruotsin alaisuudesta.

Ahvenanmaa on Suomeen kuuluva itsehallinnollinen alue jonka väestöstä yli 90% on ruotsinkielisiä. Maakunnan ainoa virallinen kieli on ruotsi. Ahvenanmaan itsehallinnollisesta asemasta on säädetty itsehallintolaissa ja sen muutoksilla vuosina 1920, 1922 ja 1951. Viimeisin edelliset lait korvannut hallintolaki astui voimaan 1993. Ahvenanmaa toimii käytännössä kuten itsenäisen valtio, oman hallintokoneistonsa ja oman lainsäädäntönsä turvin.

Vuonna 2004 EU on nostanut Suomea vastaan kanteen EY tuomioistuimessa koska Ahvenanmaan erityishallintolaki estää suomalaisten tasavertaisen kohtelun omassa maassaan. Vuonna 2005 EU komissio huomautti toistuvasti Suomea siitä että yhdenvertaisuutta ei ole toteutettu. Suomen hallitus on kiistänyt koko asian. Yksi voimakkaimmista suomenkielisiin kohdistuvan rasismin tukijoista ja puolesta puhujista onkin ollut hallituksessa vuosi toisensa jälkeen vaikuttava Ruotsalainen Kansanpuolue, RKP.

Ahvenanmaalaisilla on kotiseutuoikeus (hembygdsrätt) mikä puuttuu mannersuomalaisilta. Kotiseutuoikeus ei ole vedenpitävä. Epävirallisesti on tiedossa, että manner-Suomessa asuville ruotsinkielisille kotiseutuoikeus voidaan myöntää joissakin tapauksissa myös ennen kotiseutuoikeuden ehtona olevan asumisvelvoitteen täyttymistä. Edellytys on kuitenkin ehdoton ruotsinkielisyys. Kotiseutuoikeus estää käytännössä suomenkielisten mahdollisuuden omistaa maata, asuntoja, kesämökkejä Ahvenanmaan alueella ja samalla kotiseutuoikeus estää myös laillisen liike- ja yritystoiminnan perustamisen Ahvenanmaalle vaikka EU direktiivit kieltävät selkeästi syrjinnän ammatinharjoittamisessa.

Ahvenamaalla suomenkielen asemaa pyritään polkemaan kaikin keinoin. Päiväkodeissa lapsille ei saa opettaa suomenkielisiä leikkejä tai lauluja. Samaan aikaan Ahvenanmaan itsehallinto on säätänyt lakeja jotka kieltävät suomenkielisten palveluiden rahoittamisen.

Katsotaan asiaa toisesta näkökulmasta. Paremman elintason toivossa Suomeen maahanmuuttavien ihmisten kohteluun vaaditaan ymmärtämystä ja ongelmasta puhuminen suorastaan kielletään ja vaiennetaan vedoten rasismiin. Ei ole rasismia sanoa ettei halua Suomeen parempaa taloudellista turvaa hakevia maahanmuuttajaloisia jotka Suomessa elävät veronmaksajien varoilla hyvän sosiaaliturvan varjossa antamatta yhteiskunnalla mitään muuta kuin kustannuksia. Maahanmuuttajien varjossa, samaan aikaan, unohdetaan todellinen rasismi. Suomessa harrastetaan valtiorasismia suomenkielisiä kohtaan joka konkretisoituu Ahvenanmaan statuksen ylläpitämisellä. Suomen laki kieltää selkeästi syrjinnän, mutta tämä ei tietenkään koske Ahvenanmaata. Suomessa vähemmistövaltuutettu on viranomainen jonka tehtävä on puuttua Suomessa etniseen syrjintään, rasismiin ja pitää huolta vähemmistöjen oikeuksista. Tähän kategoriaan ei tietenkään lasketa suomenkielistä enemmistöä eikä yksikään suomenkielisen tekemä kantelu syrjinnästä johda mihinkään. Enemmistöä ei voi syrjiä! Vai voiko?

Ahvenanmaan delimilitarisointi kieltää maakunnan alueelle sijoitettavat armeijan yksiköt. Demilitarisointi on ikivanhoja sopimusperuja aina vuodelta 1856, erillisellä sopimuksella vuodelta 1922 jossa asiasta sovittiin Suomen ja muutamien muiden valtioiden kanssa sekä Suomen ja Neuvostoliiton välisestä sopimuksesta vuodelta 1940. Kaikki sopimukset ovat vanhentuneita ja joissakin sopimuksissa toista osapuolta ei ole edes olemassa. Ahvenanmaalla miehillä ei ole asevelvollisuutta. Suomen perustuslaki (127§) ja asevelvollisuuslaki (2§) kuitenkin määrittävät jokaisen miespuolisen Suomen kansalaisen asevelvolliseksi. Ahvenanmaan hallintolailla kumotaan nämä velvollisuudet ja samalla altistetaan koko valtakunta sotilaalliselle tyhjiölle. Ahvenanmaa on osa Suomen valtakuntaa ja taktisesti arvokkaalla paikalla. Nykyinen järjestely on ehdottomasti purettava, Ahvenanmaalaiset miehet asetettava kutsuntoihin, mielellään jälkikäteen ja Ahvenamaalle on perustettava joukko-osastot turvaamaan alueen ja koko valtion koskemattomuutta.

Kyllä, olen käynyt Ahvenanmaalla. Ahvenanmaalla vierailu ei ollut mistään mielyttävimmästä päästä. Yhteiskunnan sisäsiittoisuus, alkeellisuus ja tuppukyläisyys on käsin kosketeltavissa. Ihmiset olivat tympeitä ja harvinaisen epämielyttäviä jos et osannut puhua ruotsia. Vaikka ahvenanmaalla asuva henkilö osaisikin Suomea hän ei sitä suostu puhumaan, vaan suomenkieliseltä turistilta edellytetään ruotsinkielen osaamista. Ahvenanmaalaisten käytös suomenkielisiä kohtaan on harvinaisen sivistymätöntä ja moukkamaista. Ylimielisyys ja kuvitteellinen ylivertaisuuus suomenkielisiin nähden kumpuaa joka paikassa. Paikalliset ihmiset näyttivät myös puhuvan mielellään kokemuksista: Siitä kuinka he ajoittain matkustavat Suomeen ostoksille. Tällä he käytännössä tarkoittavat matkustamista Turkuun. Aivan kuin Ahvenanmaa ei olisi edes osa Suomea. Marianhamina itsessään on harvinaisen ruma ja pieni kylä vailla mitään kohtuullista palvelua. Ahvenanmaan luonto on kaunis, mutta se ei korvaa vakavaa sivistyksen puutteen aiheuttamaa tyhjiötä joka valtaa mielen Ahvenanmaalla käydessä.

Ahvenanmaa on osa Suomen valtakuntaa. Aika on ajanut jo kauan sitten Ahvenamaan erityisaseman ohi. Ahvenanmaan itsehallinto on lakkautettava. Ruotsinkieliselle vähemmistölle tarjotut etuoikeudet on lopetettava ja manner-Suomessa asuville suomenkielisille on annettava EU lainsäädännön mukaisesti oikeudet omistaa ja hallinnoida omaisuutta kaikkialla Suomen valtion alueella ja nimen omaan Ahvenanmaalla. Ahvenanmaalaiset on yksinkertaisesti pakoitettava takaisin ruotuun. Samalla saisimme Ahvenanmaalaiset viimein takaisin eristyneisyydestä nykyaikaisen sivistyksen pariin.

Lue myös:
Kadotettu oikeudenmukaisuus

Pysäköinti ei villiintynyt!

ParkPatrol Finland Oy:n toiminnan lopettamisesta ja ParkCom Oy:n toiminnan keskeyttämisestä on nyt kulunut 4-5 kuukautta. ParkCom Oy hävisi hovioikeudessa 20.11.2008 kiistan yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. ParkCom Oy joutui myöhemmin joulukuussa 2008 rikostutkinnan kohteeksi ja tammikuussa 2009 Etelä-Suomen Lääninhallitus valvovana viranomaisena kielsi ParkCom Oy:n määräämien maksujen perimisen. Tämä lopetti valvontayhtiön rimpuilun. Asiasta on valitettu korkeimpaan oikeuteen ja valituslupa on myönnetty.

Onko pysäköinti villiintynyt yksityisten toimijoiden poistuttua areenalta?

Ei ole, tilanne on päinvastoin parantunut. Monet isot kauppakeskukset ja kiinteistöt jotka aikaisemmin olivat laittomien yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden asiakkaita ovat hankkineet vastaavan valvontapalvelun kaupungin pysäköinninvalvonnalta. Viime vuosina yksityiset valvontayhtiöt olivat peloitelleet tilanteen villiintymisellä ja pysäköintikulttuurin rapistumisella mikäli heidän toimintansa estetään. Todellisuudessa tilanne ei ole karannut käsistä eikä pysäköinti rehoita valtoimenaan. Erään kauppakeskuksen edustajan kanssa keskusteltaessa hän totesi pysäköinninvalvonnan päämäärien toteutuvan nyt paremmin ja selkeämmin kuin yksityisen valvontayhtiön aikana. Rikkomuksia on huomattavasti vähemmän ja asiakkaatkin ovat tyytyväisempiä. Pysäköinninvalvonta on asiallista ja perustuu todellisiin rikkomuksiin eikä yksityisten valvontayhtiöiden harrastamaan mielivaltaiseen rahastukseen.

Tilanne on täysin samankaltainen taloyhtiöiden alueilla. Pysäköintiin liittyvät ongelmat eivät ole lisääntyneet. Monissa taloyhtiöissä yksityisen valvonnan aiheuttama tulehtunut ilmapiiri on parantunut. Asiaa myös kysyttiin usealta isännöitsijältä joiden hallitsemat taloyhtiöt ovat aikaisemmin käyttäneet yksityisen valvontayhtiön palveluita. Vastaukset olivat hämmästyttävän samankaltaisia. Pysäköinti ei ole villiintynyt tai edes pahentunut yksityisten toimijoiden poistuttua alueelta. Virhepysäköintiä ja piittaamattomuutta toki tapahtuu edelleen, mutta niin tapahtui myös yksityisen valvonnan aikana. Jokainen isännöitsijä myös totesi vastauksessaan kannattavansa mielummin kunnallisen pysäköinninvalvonnan lisäämistä myös yksityisillä alueilla kuin yksityisen yrityksen palkkaamista. Kokemukset yksityisistä toimijoista eivät ole olleet kehuttavia. Toiminta on mielletty hyvin mielivaltaiseksi.

Pelko siitä että kuntien resurssit eivät riitä yksityisellä alueella valvonnan suorittamiseen olivat perusteettomia. Kunta voi kysynnän myötä lisätä joustavasti valvontaresursseja. Mikä parasta, kunnallisen pysäköinninvalvonnan rikemaksut ohjaantuvat kunnalle koko yhteisön hyväksi eikä muutaman ahneen yritysjohtajan taskun pohjalle. Kunnallista valvontaa on kehitettävä ja uudelleen resurssoitava vastaamaan tarpeita. Yksityistä valvontaa ei pidä eikä tarvitse rakentaa rinnalle. Yksityinen pysäköinninvalvonta on täysin tarpeetonta.

ParkCom Oy on muuten pääpiirteissään poistattanut pysäköintiehtokylttinsä valvomiltaan alueilta. ParkPatrol Finland Oy on jättänyt omat kylttinsä monille alueille ympäristöriesaksi.

Historian havinaa

2006-02 ParkCom Oy:n yksityisoikeudelliset parkkisakot - pitääkö maksaa?
2006-03 Kuluttajaviraston mielipide
2006-10 ParkCom yhteenveto ja valmiit vastaukset
2006-11 ParkPatrol tämän viikon vitsi

2007-01 Tapaus Sello
2007-01 McDonalds haluaa eroon lapsiperheistä
2007-02 Pitääkö yksityinen valvontamaksu maksaa?
2007-08 ParkCom ja Järvenpään Prisma
2007-08 ParkPatrol Oy:n asiakaspalvelu
2007-09 Uusi valvontayhtiö Jyväskylässä
2007-09 ParkCom hävisi kuluttajariitalautakunnassa
2007-11 Helsingin hallinto-oikeus koettelee yksityisen pysäköinninvalvonnan rajoja
2007-11 "Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?"
2007-12 ParkCom hävisi käräjäoikeudessa

2008-02 Autoparkki Norden Oy on menetellyt lainvastaisesti
2008-03 Taloyhtiön ja isännöitsijän vastuu
2008-04 Laiton lailliseksi lainvastaisesti
2008-05 Kuluttajavirasto ja yksityinen pysäköinninvalvonta
2008-09 Parkcom hovioikeudessa - valvontayhtiössä ei tunneta pysäköintilainsäädäntöä
2008-11 ParkCom hävisi hovioikeudessa
2008-11 Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat laittomia
2008-12 ParkPatrol Finland Oy lopetti toimintansa
2008-12 ParkCom Oy rikostutkinnassa

2009-01 Etelä-Suomen Lääninhallitus kielsi ParkCom maksujen perinnän
2009-01 Sopimuksen syntyminen yksityisessä pysäköinninvalvonnassa
2009-01 ParkCom on vihdoin keskeyttänyt toimintansa

Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on erottava, osa II

Huhtikuussa käytiin kiivasta keskustelua Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen ylenpalttisesta rahankäytöstä. Paavo Voutilainen oli sisustanut työtilojaan 72 000 eurolla sosiaaliviraston laskuun (kts. kalustehankintalista). Sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen toimialueella kuuluvat Helsingissä lapsiperheiden palvelut, päivähoito sekä vanhusten palvelut. Samaan aikaan kun Paavo rykäisi kerralla sisustuksensa kuntoon, Helsingin kaupunki leikkaa rajusti vanhusten ja erityisesti lapsiperheiden palveluja. Sosiaaliviraston budjetti on vuodelle 2009 täysin alimitoitettu, mikä tulee entisestään johtamaan mm. kustannusten karsimiseen, palveluiden heikkenemiseen ja päivähoitoryhmien kokojen suurentumiseen ja hoidon tason dramaattiseen laskuun.

Lukekaa toimittaja Susanna Kuparisen 02.06.2009 julkaisema kolme sivuinen artikkeli voima.fi sivustolta sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen hulvattomasta rahankäytöstä ja edesottamuksista. Näyttää siltä että sosiaalijohtaja hallitsee valtakuntaansa diktaattorin ottein. Pelolla ja kurilla.

Toimittaja Susanna Kuparinen pääsi pitkällisen ponnistuksen jälkeen tutkimaan Paavo Voutilaisen edustustilin käyttöä. Paavo Voutilainen näyttää käyttäneen sosiaaliviraston rahoja esimerkiksi ravintolassa juhlimiseen ja juomien tarjoiluun.

Artikkeli sisältää myös Paavo Voutilaisen tuskaisen haastattelun. On käynyt nimittäin ilmi että artikkelin mukaan kaupungin taloushallinto on varoittanut Voutilaista hyvissä ajoin kalustehankinnan laittomuudesta. Paavo Voutilainen on ohittanut taloushallinnon olankohautuksella. Voutilaisen mielestä hän ei ole saanut kyseistä viestiä eikä hän tunne kaupungin hankintoihin liittyvää hankintasäännöstöä ja hankintalakia. Todellisuudessa Paavo Voutilainen oli esittelijänä kun sosiaalilautakunta antoi lausunnon uudistetusta kaupungin hankintasäännöstä 4. syyskuuta 2007. Lisäksi Susanna Kuparisen artikkelin väitteiden mukaan 72 000 euron huonekaluista oli tehty tilaus ennen lautakunnan hyväksyvää käsittelyä mikä sinällään olisi jo täysin laitonta.

Tästä salailusta huolimatta sosiaalilautakunta ja apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen eivät halunneet antaa Voutilaiselle edes huomautusta toiminnastaan. Sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on erottava tai hänet on erotettava välittömästi. Hän on epäpätevä ja vastuuton hoitamaan kaupungin sosiaalijohtajan virkaa. Samalla Paula Kokkosen pätevyys toimia apulaiskaupunginjohtajana on pistettävä suurennuslasin alle. Toisiaan suojeleva kaveripiiri on karsittava ulos Helsingin kaupungin johdosta. Olkaa rohkeasti yhteydessä Helsingin kaupunkiin ja vaatikaa toimenpiteitä. Sähköpostiosoite kaupungille on muotoa etunimi.sukunimi@hel.fi. Ohjatkaa asialliset viestinne ja kommentinne oikeille henkilöille. Kertokaa mielipiteenne. He ovat virkamiehiä joiden pitäisi palvella meitä kaikkia ja käyttää veronmaksajien rahoja viisasti koko yhteisön hyväksi eikä kalliisiin kalusteisiin ja mittaviin alkoholitarjoiluihin.

Susanna Kuparisen artikkeli: Miljardin euron mies (sivu1, sivu2, sivu3)
Paavo Voutilaisen puhelinhaastattelu kokonaisuudessaan

Artikkeli: Aitiopaikalla

Lue myös:
Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on erottava

Varastetut eläkkeet

Elinaikakertoimella pyritään pitämään eliniän pitenemisestä johtuvat eläkekustannukset kurissa. Tämä tarkoittaa suomeksi, että vuoden 2009 jälkeen eläkkeelle siirtyvien eläkkeitä pienennetään elinaikakertoimella. Jokaiselle ikäluokalle 62 vuotta täyttäessä lasketaan oma elinaikakerroin. Vuonna 2009 elinaikakerroin 62 vuotta täyttäneille on tasan yksi. Vuonna 1948 syntyneille, eli 62 vuotta vuonna 2010 täyttäville lasketaan uusi elinaikakerroin joka kylmästi leikkaa lakisääteisen eläkkeen pienemmäksi. Alla on esimerkki tai arvio siitä miten ansaittu 1700 euron kuukausieläke saksitaan pienemmäksi ikäpolvi toisensa jälkeen. Nykyisille nuorille ja nuorille aikuisille tämä on melkoinen katastrofi siinä vaiheessa kun pakolliset työeläkemaksut on maksettu ja olisi aika siirtyä hyvin ansaitulle eläkkeelle.

Tämä uudistus astui voimaan edellisen eläkeuudistuksen yhteydessä 1.1.2005. Elinaikakerroin oli ratkaisu eläkkeiden rahoitusongelmaan. Rahoitusongelma puolestaan juontaa juurensa suuriin ikäluokkiin jotka ovat jäämässä eläkkeelle samaan aikana kun eläkkeiden maksajien määrä on pienentynyt ja ihmisten elinikä ja eläkkeellä olo aika on pidentynyt. Nyt maksetuista eläkkeistä suurin osa käytetään tällä hetkellä eläkkeellä olevien ihmisten eläkkeiden maksuun eikä tulevien eläkkeiden kartuttamiseen. Onko elinaikakerroin sitten oikea ratkaisu ongelmaan, jää nähtäväksi. Oikeudenmukainen se ei ole. Vai mitä sanovat esimerkiksi 1970 ja 1980 luvulla syntyneet?

Miten elinaikakerroin sitten lasketaan? Se tullaan määrittämään tilastokeskuksen kuolevuuslukujen perusteella jokaiselle ikäryhmälle erikseen viiden vuoden aikajaksolta.

Järjestelmä syrjii miehiä ja on epätasa-arvoinen

Elinaikakerroin on koko ikäryhmälle sama sukupuoleen katsomatta. Elinaikakerrointa ei lasketa erikseen miehille ja naisille. Tämä on vakavaa syrjintää joka selkeästi rikkoo lakia naisten ja miesten tasa-arvoisesta kohtelusta (Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, 8.8.1968/609). Suomessa miesten elinikä on keskimäärin 6-7 vuotta vähemmän kuin naisilla. Tämä olisi pitänyt ottaa huomioon myös elinaikakertoimessa. Itseasiassa vuosi 2006 oli maailman historiassa merkittävä sen takia, että naisten elinikä oli kaikissa maailman maissa pidempi kuin miehillä.

Ahne sukupolvi

Valitettavasti ei voi olla huomaamatta mikä sukupolvi eläkeuudistuksen on toteuttanut. Uudistuksella on samalla turvattu kyseisen sukupolven keräämiä muitakin etuja. Yksi esimerkki on eläkkeelle jääminen työttömyydestä. Nimittäin 2005 voimaan astuneen eläkeuudistuksen myötä työttömyyseläke poistettiin tulevilta sukupolvilta. Järjestelmään rakennettiin kuitenkin kiertotie 1940- ja 1950 luvulla syntyneille. 1940-luvulla syntyneillä on mahdollisuus ensin työttömyyspäivärahaan ja sen jälkeen työttömyyseläkkeeseen kunnes henkilö siirtyy vanhuuseläkkeelle 63 vuotiaana. 1950-luvulla syntyneillä ei ole enään työttömyyseläkettä, mutta heille on määritelty ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan lisäpäivät joiden avulla päivärahan maksua jatketaan henkilön 62 ikävuoteen asti jolloin henkilö voi jäädä vanhuuseläkkeelle. Vanhuuseläkettä ei edes varhenneta, vaikka henkilö ei ole vielä lakisääteisessä eläkeiässä.

1960-, 1970- ja 1980-luvulla syntyneet ovat monella muullakin tavoin väliinputoajia. Ainoa lohtu on että tulevaisuudessa voimme tietysti muuttaa eläkejärjestelmää uudelleen, lisätä oman sukupolvemme edut ja varastaa seuraavalta sukupolvelta. Aivan kuten edellinenkin on tehnyt.

Lääkäri ei voi kieltäytyä kirjoittamasta lääkärintodistusta

Lääkärillä on velvollisuus kirjoittaa lääkärintodistus sitä pyydettäessä. Lääkärin kirjoittamia todistuksia tarvitaan moniin eri tarkoituksiin. Suppea lääkärinlausunto, kuten lääkärintodistus A, on tarkoitettu esimerkiksi työkyvyttömyyden tai esteellisyyden todentamiseen. Laajat lääkärinlausunnot, kuten lääkärintodistus B ja C, ovat todistuksia esimerkiksi pitkäaikaisesta työkyvyttömyydestä, pysyvästä invaliditeetistä tai todistukset ovat lakisääteisen etuuden hakemista varten välttämättömiä.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä on ollut muutamia tapauksia joissa lääkäri on kieltäytynyt kirjoittamasta potilaalle lääkärintodistusta KELA:sta haettavaa etuutta varten. Lääkärin mielestä todistusta ei ole tarpeen kirjoittaa, koska potilas ei ole lääkärin mielestä oikeutettu nimenomaisen etuuteen. Kun lääkäriä on viimein tarpeeksi painostettu, hän on suostunut kirjoittamaan todistuksen. HUS:n Lastenklinikalla on havaittu joidenkin lääkäreiden osalta nihkeyttä kirjoittaa lapselle todistusta KELA:n myöntämän etuuden hakemiseksi, koska lääkärin mukaan lapsi ei etuutta kuitenkaan saa. Arviointikriteerit Lastenklinikalla ovat olleet täysin erilaiset ja käytännössä virheelliset verrattuna KELA:n virallisiin kriteereihin. Monesti KELA onkin myöntänyt etuuden lääkärintodistuksen perusteella, vaikka Lastenklinikalla edun myöntämistä ei ole pidetty edes mahdollisena. Pahintahan tilanteessa on jos vanhemmat oikeasti uskovat lääkäreitä eivätkä koskaan edes yritä hakea etuutta johon heidän lapsensa on oikeutettu.

Lääkärin tehtäviin ei kuulu arvioida todistuksen tarpeellisuutta eikä varsinkaan arvioida tai arvailla ennakolta esimerkiksi KELA:n päätöksen perusteita siitä mihin potilas on oikeutettu ja mihin ei. Lääkäri ei tee päätöksiä etuuden myöntämisestä, lääkäri kirjoittaa todistuksen jonka perusteella etuuden myöntävä instanssi tekee päätöksen.

Lakisääteisesti ei ole määritelty lääkärille velvollisuutta kirjoittaa lääkärintodistusta muuten kuin muutamissa yksittäisissä tapauksissa, kuten kuolintodistuksen antamisessa. Laki ei myöskään erikseen mainitse mahdollisuutta että lääkäri voi erityisestä syystä kieltäytyä kirjoittamasta lääkärintodistusta. Laista löytyy muutamia säännöksiä lääkärin esteellisyydestä kirjoittaa todistusta kuten steriloimisasetuksen perusteella. Tällöin lääkäriltä vaaditaan esteettömyyden todentamista. Pääsääntönä ja terveyden huollon oikeusturvakeskuksen kannanoton (nykyinen Valvira) mukaisesti lääkärin on kirjoitettava lääkärintodistus potilaalle vaikka kokisi sen tarpeettomaksi.

Lääkärintodistus on aina kirjoitettava totuudenmukaisesti perustuen lääkärin omiin tutkimuksiin, omiin huomioihin, löydöksiin, kliinisiin tutkimuksiin tai muiden lääkäreiden havaintoihin ja potilaskertomuksiin. Lääkärintodistuksessa on kerrottava kaikki johtopäätöksen tekemiseen liittyvät oleelliset seikat potilaan sairaudesta tai tilanteesta. Potilas ei voi vaatia lääkäriä kirjoittamaan lääkärintodistusta sen mukaiseksi jotta esimerkiksi tietyn etuuden voisi saada hankituksi. Lääkärintodistus pitää perustua faktoihin ja tosiasioihin. Karkean esimerkin omaisesti voisi todeta, että jos potilas pyytää lääkärintodistusta etuuden saamiseksi mahdollisesta sairaudestaan jota ei ole todettu, lääkärin velvollisuus on kirjoittaa todistus jossa lääkäri toteaa omiin tai muiden lääkäreiden tutkimuksiin, havaintoihin ja muistiinpanoihin vedoten että kyseistä sairautta ei ole potilaassa havaittu tai tutkimukset eivät ole osoittaneet näyttöä sairauden olemassaolosta.

Lääkärintodistus on kuitenkin kirjoitettava. Lääkärin tehtävä ei ole arvioida todistuksen tarpeellisuutta.

Lue myös:
Asiantuntijalääkäreiden nimet ovat julkisia

Asiantuntijalääkäreiden nimet ovat julkisia

Vakuutusyhtiössä tai KELA:ssa sinua koskevia päätöksiä tekevät monet "asiantuntijat". Kun esimerkiksi vakuutusyhtiö päättää eläkkeestäsi tai muista terveyteesi liittyvistä vakuutuskorvauksista, vakuutusyhtiö perustaa päätöksensä omien asiantuntijalääkäreidensä tulkintaan. Kyseiset asiantuntijalääkärit toimivat työsuhteessa vakuutusyhtiöön ja heidän tehtävänsä on arvioida jokaisessa päätöksessä ainoastaan vakuutusyhtiön omaa etua. Tilanne on täysin sama KELA:ssa. Asiantuntijalääkäreiden päätös normaalissa terveydenhoidossa, esimerkiksi yksityisen lääkäriaseman vastaanotolla voi siis olla täysin erilainen kuin päätös vakuutusyhtiön edustajana. Tämä sotii jyrkästi yleistä oikeuskäsitystä vastaan sekä lääkärin eettisiä ja moraalisia velvotteita kohtaan. Moni vakuutusyhtiön asiakas huomaa lääkärinvastaanotolla saavansa täysin erilaisen lausunnon vaivastaan kuin mitä saa vakuutusyhtiön asiantuntijalääkäriltä. Räikeimmissä tapauksissa kyse on ollut täysin samasta lääkäristä, joka vastaanotolla kertoo potilaalle jotain muuta kuin mitä seuraavassa kuussa päättää potilaan vakuutuskorvausten perusteiden osalta vakuutusyhtiön puolesta.

Vakuutusyhtiöillä ja KELA:lla on jo pitkään ollut tiedossa velvollisuus antaa asiantuntijoidensa nimet asiakkaalle pyydettäessä. Tämä perustuu lakiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta (21.5.1999/621) sekä henkilötietolakiin (22.4.1999/523). Siitä huolimatta osa vakuutusyhtiöistä ja viranomaisista ei näitä tietoja suostu antamaan. Aikaisemmin vakuutusyhtiöt ovat perustelleet asiantuntijoidensa nimien salaamista työntekijöidensä yksityisyyden suojaan vedoten. On kuitenkin selvää että mikään viranomaisen toimintaan tai viranomaisluonteisen toiminnan perusajatuksena ei voi olla päätöksentekoprosessin salaaminen ja päätöksentekoon osallistuneiden asiantuntijoiden suojeleminen. Päätösten rehellisyys ja oikeudenmukaisuus edellyttää että asiantuntijana toiminut lääkäri pysyy sanojensa takana myös silloin kun hänen päätöksensä perusteet otetaan suurennuslasin alle.

KELA:n toiminta asiantuntijalääkäreiden lausuntojen suhteen on ollut harvinaisen pöyristyttävää. Kun asiakas pyytää nähtäville tietoja oman päätöksensä perusteista, KELA:n vastaus on yleensä ollut, että heidän ei tarvitse päätöksiään perustella. Suomi on saanut asiasta jälleen kerran keväällä 2009 Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) langettavan päätöksen. Päätöksen mukaan KELA rikkoo ihmisoikeuksia ja potilaan oikeusturvaa. Vaikka Suomen valtio on sitoutunut kansainvälisin sopimuksin noudattamaan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä uskallan väittää että mikään ei asiassa tule muuttumaan. Suomen valtiolla ja oikeusministeriöllä on tapana viitata kintaalla kyseisille päätöksille. Tosiasia on, että Suomessa ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu toistuvasti eikä viranomaisilla ole aikomustakaan parantaa tilannetta. Tilastot kertovat aiheesta karua kieltä.

Mikäli saatte vakuutusyhtiöltä tai KELA:lta kielteisen päätöksen joka perustuu heidän käyttämänsä asiantuntijan lausuntoon. Pyytäkää ja vaatikaa aina tiedoksi kyseisen asiantuntijalääkärin nimi ja yhteystiedot sekä kaikki asianne käsittelyyn liittyvät asiakirjat. Teillä on aina oikeus keskustella päätökseen osallistuneiden henkilöiden kanssa. Asiantuntijalääkäri ei voi kieltäytyä keskustelemasta asiasta. Vakuutusyhtiö tai KELA ei voi kieltää teitä ottamasta asiantuntijoihinsa yhteyttä. Mikäli asiantuntija ei suostu keskustelemaan puhelimitse, menkää paikanpäälle käymään henkilökohtaisesti. Jos asiaanne koskeva päätös on syntynyt useamman asiantuntijan kokouksessa esittämien kannanottojen perusteella, teillä on oikeus myös kokouksen pöytäkirjaan. Käyttäkää tätä oikeutta hyväksenne. Teillä on täysi moraalinen oikeus käyttää kaikkia lainmukaisia painostuskeinoja vakuutusyhtiöitä, KELA:a sekä heidän asiantuntijoitaan kohtaan, jotta asianne ratkaisuun saadaan oikeudenmukainen ja rehellisesti perusteltu päätös.

Mikäli ajaudutte vakuutusyhtiön kanssa tilanteeseen jossa asianne käsittely viedään vakuutusoikeuden ratkaistavaksi, olette käytännössä jo hävinnyt. Vakuutusoikeus on Suomessa kokonaisuudessaan vakuutusyhtiöiden hallinnassa ja päätökset ovat poikkeuksetta yhtiöitä suosivia. Vakuutusoikeus on vakuutusyhtiöiden kumileimasin. Suomi on saanut tuomioita myös vakuutusoikeuteen liittyen Euroopan Ihmisoikeustuomioistumesta.

Potilaiden ja asiakkaiden oikeusturvan kannalta pitäisi miettiä myös koko asiantuntijalääkärijärjestelmästä luopumista. Asiantuntijajärjestelmä muodostuu tällä hetkellä sen periaatteen varaan, että potilasta hoitavan lääkärin lausunto ei ole "luotettavaa" tietoa vakuutusyhtiön tai KELA:n kannalta. Vakuutusyhtiö haluaa palkkalistoilleen lääkärin ammatissa toimivan asiantuntijan jonka tehtävä on ainostaan etsiä hoitavan lääkärin antamasta lausunnosta ja tiedoista kaikki ne mahdolliset porsaanreiät ja kiertotiet joilla ehtojen mukainen korvaus voidaan evätä. Potilaan todellisen terveydentilan kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Tästä on rehellisyys ja lääkärin ammattietiikan noudattaminen kaukana. Täytyy vain ihmetellä minkälainen luontainen vika on ihmisessä jotka lääkärin ammattiin sitoutuneena voivat ylenkatsoa omia moraalisia velvotteitaan potilaan terveydenhoidossa. Nähtävästi asiantuntijalääkäreiden vannoma lääkärinvala on jollain tavoin normaalista lääkärinvalasta poikkeava.

Lisätietoa:
Tietosuojavaltuutetun kannanotto
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös
Oikeusasiamiehen kannanotto

HS: Ihmisoikeustuomioistuin antoi KELA:lle tuomion

Lue myös:
Kadotettu oikeudenmukaisuus (Suomi pahimpia ihmisoikeusloukkaaja)
Korvausten käsittelyaika
Korvaus perustuu vakuutusehtoihin

Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on erottava!

Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen on sisustanut työtilojaan 72 000 eurolla. Sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen toimialueella kuuluvat Helsingissä lapsiperheiden palvelut, päivähoito sekä vanhusten palvelut. Samaan aikaan kun Paavo Voutilainen päättää käyttää veronmaksajien rahoja 72 000 euroa (430 000 mk) työtilojensa sisustamiseen, Helsingin kaupunki leikkaa rajusti lapsiperheiden ja vanhusten palveluja. Sosiaaliviraston budjetti on vuodelle 2009 täysin alimitoitettu, mikä tulee entisestään johtamaan mm. kustannusten karsimiseen, palveluiden heikkenemiseen ja päivähoitoryhmien kokojen suurentumiseen ja hoidon tason dramaattiseen laskuun. Kun kaupungin tulosvastuulliset virkamiehet yrittävät kaikin keinoin karsia kustannuksia perumalla muutamien tuhansien eurojen kustannusvastuita lasten palveluiden toimialueilla, Paavo Voutilainen pistää rehvakkaasti menemään apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkosen siunauksella, 72 000 euroa sisustukseen. Pelkästään hänen pähkinäinen ja sähköherkuilla varustetun työpöytänsä hinta oli yli 18 500 euroa. Normaalin käyttökelpoisen työtehtävien hoitamiseen soveltuvan työpöydän saa varmasti alle 1000 eurolla.

Sisustuksen hankintoja ei ole kilpailutettu vaikka hankintalain ja kaupungin hankintasäännön mukaisesti näin on meneteltävä kaikkien yli 15 000 euron hankintojen osalta. Vaikka rahat 72 000 euron sisustushankitoihin tulevatkin sosilaalitoimelle varatusta hallinnointibudjetista ei päätöstä hankinnoista voi perustella millään. Sosiaalitoimen tulee ensisijaisesti turvata palvelujen saatavuus ja karsia hallinnollisia menoja supistamalla hallintobudjettiaan eikä päinvastoin tuhlata veronmaksajien rahoja vain sen takia jos budjetissa sattuu olemaan ylimääräistä. Nähtävästi Helsingin kaupungissa ei osata budjetoida oikein jos hallintobudjetissa on rahaa vaikka poltettavaksi mutta sosiaalisiin palveluihin varatut budjetit ovat alimitoitettuja ja raha on niukassa. Voisi melkein luulla että sosiaalitoimella ei ole taloudellisia ongelmia eikä siten yksikään palveluiden supistamis- tai karsintapäätös tule olemaan kuluvana vuonna perusteltua.

Paavo Voutilaisen toiminta on selkeää yhteiskunnallisen aseman väärinkäyttöä. Henkilön käsityskyky kohtuullisuudesta on vakavasti horjunut ja hän ei ole pätevä hoitamaan sosiaalijohtana virkaansa Helsingissä. Kunnan vastuullisessa tehtävässä edellytetään kustannustietoisuutta ja selkeää maalaisjärjen käyttöä mitä Paavo Voutilaisen toiminnasta ei löydy hakemallakaan. Samalla voi kysyä minkälainen ihminen ei näe ristiriita vastuualueensa supistusten ja öykkärimäisen verovarojen tuhlaamisen välillä?

Kannattaa myös muistaa että Paavo Voutilainen valittiin sosiaalijohtajan virkaan vuonna 2006. Hänen valinnastaan kanneltiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti koska hänen pätevyyttään epäiltiin vahvasti. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan sosiaalijohtajan teologian tutkinto on aivan riittävä vastuulliseen virkaan eikä erityispätevyyttä ja sosiaalialan asiantuntemusta tarvita. Kuten huomaamme, korkein hallinto-oikeus oli jälleen kerran väärässä.

Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen on puolustanut Paavo Voutilaisen hankintoja ja kertoo täysin luottavansa johtajansa arvostelukykyyn. Tämä lausunto osoittaa Paula Kokkosen toiminnan kuuluvan täsmälleen samaan kategoriaan kuin Paavo Voutilaisen. Mikäli Paula Kokkonen ja Paavo Voutilainen eivät tajua itse erota tehtävästään heidät tulee erottaa välittömästi. Nykyisen talouslaman, perheiden ahdingon, nousevan työttymyyden ja yhteiskunallisen hädän keskellä ei voi kuin kauhistella kuinka kahden korkeassa aseman olevan hyväpalkkaisen ja suurituloisen Helsingin kaupungin virkamiehen verorahoin kustantamat kulutusjuhlat ovat karanneet valvonnasta.

Voutilaisen ja Kokkosen toiminta osoittaa täydellistä vieraantumisen merkkejä yhteiskunnan realiteeteistä. Kummatkin henkilöt ovat epäpäteviä niihin tehtäviin joihin heidät on Helsingin kaupungin organisaatiossa valittu. Kosketus tavalliseen kaupunkilaiseen ja veronmaksajaan on kadonnut.

Paavo Voutilaisen ja Paula Kokkosen on erottava välittömästi!

Missä on kiusaajan oikeusturva?

Koulukiusaamista tapahtuu valitettavan usein. Yksittäinen riita tai sanaharkka ei kuitenkaan ole kiusaamista. Jos häirintä on jatkuvaa tai suunnitelmallista ja kohdistuu aina samoihin henkilöihin, voidaan puhua koulukiusaamisesta. Kenenkään ei pitäisi joutua koulukiusaamisen kohteeksi. Pitkään jatkuvan kiusaaminen aiheuttaa vakavia jopa itsetuhoisia ongelmia ja harvan lapsen itsentunto kestää niitä kolhuja joita koulukiusaaminen tuo tullessaan. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja antoisaan koulupäivään.

Vanhemmilla ja erityisesti opettajilla on tärkeä velvollisuus puuttua tapahtumiin ja estää kiusaaminen. Myös ennaltaehkäisevä työ koulussa ja kotona on erityisen tärkeää. Monissa kouluissa on erilliset suunnitelmat ja ohjelmat kiusaamistapausten ennaltaehkäisemiseen ja käsittelyyn. Kuulostaako hyvältä? Valitettavasti monin paikoin kiusaamisen selvittelyssä ja itse selvittelyprosessiin liittyvässä salailussa on menty liian pitkälle. Myös kiusaajalla tai kiusaajaksi väitetyllä on oikeuksia.

Joissakin kouluissa on yleistymässä toimintamalli, jossa käytännössä kuka tahansa lapsi voi syyttää anonyymisti ketä tahansa kiusaamisesta. Kiusaajaksi syytetyt lapset otetaan erityisopettajan, kuraattorin tai rehtorin kanssa keskusteluun. Lapset määrätään kirjoittamaan alle "sopimus", jossa he lupaavat olla enää kiusaamatta. Asiaa käsitellään kuin kyseiset lapset olisivat varmasti syyllisiä. Syyllisyyden arviointi perustuu monesti ainoastaan muiden kertomukseen ei näyttöön. Vanhemmille asia kerrotaan faktana. Kun vanhemmat kysyvät ketä heidän lapsensa on kiusannut, miten ja kuka asian on nähnyt tai miten asia on opettajien toimesta todennettu, seuraakin yllätys. Opettajat eivät kerro. Heidän mielestään lapsella jota on kiusattu tai lapsilla jotka ovat todistaneet kiusaamisen tapahtuneen on oikeus anonymiteettiin. Nämä tiedot eivät kuulu syytetylle lapselle tai heidän vanhemmilleen. Käytännössä menettelyllä viedään syytetyiltä lapsilta mahdollisuus puolustautua. Tilannetta voisi verrata aikuisten maailmaan jossa henkilö pidätetään ilman että hänelle kerrotaan mistä häntä syytetään, kuka syyttää ja mitä hänen väitetään tehneen. Tilanteessa on paha puolustaa itseään kun ei ole tiedossa miltä pitäisi puolustautua.

"Huomasin että tyttärellä oli jotain pielessä. Hän ei enää innokkaana lähtenyt kouluun ja itseasiassa väitti monina aamuina olemattomia vatsakipuja. Yritin keskustella asiasta, mutta en saanut tapahtumaan mitään selkoa. Viikon kuluttua kotiin tuli kirje koulun kuraattorilta. Hänen mukaansa tyttäreni luokalla esiintyi kiusaamista ja niiden lasten kanssa jotka on tunnistettu kiusaajiksi on tehty kirjallinen sopimus jossa he lupaavat olla kiusaamatta. Samalla asiasta on keskusteltu useaan otteeseen lasten kanssa, lähinnä siitä mitä kiusaaminen on ja mikä muista lapsista voi tuntua kiusaamiselta. Olin hämmästynyt, en olisi halunut uskoa tätä tyttärestäni, koska niin moneen kertaan asiasta on puhuttu kotonakin, ihan yleiselläkin tasolla. Keskustelin kuitenkin asiasta heti samana iltana lapseni kanssa. Hän kiisti itkuisena jyrkästi koskaan kiusanneensa ketään. Hän kertoi että eränä päivänä oli erityisopettaja tullut luokkaan ja ottanut hänet keskusteluun toiseen huoneeseen ja muutaman hänen kaverinsa. Erityisope oli kertonut että heidät oli nimetty mahdollisiksi kiusaajiksi ja asiasta pitäisi keskustella. Viikkoa myöhemmin lapset olivat joutuneet allekirjoittamana sopimuksen jossa lupaavat että he eivät enää kiusaa. Tyttäreni ei omien sanojensa mukaan tiennyt ketä hänen väitettiin kiusanneen. Hän kertoi ettei ole tehnyt mitään, mutta sillä ei ollut vaikutusta asiaan. Hänen oli pakko kirjoittaa sopimus jossa lupaa että ei jatka kiusaamista. Tuntui kyllä aika uskomattomalta. Soitin suoraan erityisopettajalle. Hän kertoi että tilanne oli luokassa se, että yksi lapsi on joutunut kiusaamisen kohteeksi. Sekä tämä lapsi, että kaksi hänen kaveriaan ovat kertoneet tyttäreni ja hänen kavereiden olevan kiusaajia. Kysyin erityisopettajalta, miten on mahdollista että tytärtäni syytetään kiusaamisesta, eikä hänelle edes kerrota ketä hänen väitetään kiusanneen, miten ja milloin. Erityisopettaja kertoi tämän olevan normaali menettely. Näin suojellaan kiusattua ja niitä lapsia jotka ovat olleet paikalla ja kertoneet asiasta. Kerroin että tyttäreni väittää kivenkovaan, että hän ei ole ketään kiusannut ja on kovin hämmentynyt ja ahdistunut siitä että häntä syytetään jostain mitä hän ei ole tehnyt ja pistetään allekirjoittamaan ja lupaamaan paperilla olla tekemättä sellaista mitä hän ei koskaan ole tehnyt. Kysyin erityisopettajalta suoraan, kuka tämä kiusattu lapsi on. Erityisopettaja kieltäytyi kertomasta ja sanoi vielä että asia osataan kyllä hoitaa täällä koulussa. Kerroin oman mielipiteeni. Ei ketään voi noin vain syyttää kiusaamisesta. Loppujen lopuks viikkojen kuluttua selvisikin että tyttär ei ole kiusannut ketään, hän on vain ollut paikalla kun toista lasta on kiusattu, joten samalla tullut itse sitten leimatuksi kiusaajaksi. Opettajat myönsivät asian olevan näin, mutta samaan hengenvetoon vielä totestivat että lapseni on ollut kuitenkin mukana, vaikka ei suoranaisesti ole osallistunut kiusaamiseen, koska on ollut paikalla eikä ole tehnyt mitään. Siis, ihan uskomatonta. On aika paljon vaadittu lapselta että hänen pitäisi mennä riitoihin väliin, kun eivät sitä tee aikuisetkaan." (Helsinkiläisen koululaisen vanhemman kirje)

Jokaisella lapsella on oikeus käydä turvallisesti koulua, siitä varmasti kaikki ovat samaa mieltä. Aina kuitenkin pitäisi muistaa että päämäärä tai tarkoitus, olivat ne kuinka jaloja tahansa, eivät voi pyhittää keinoja. Lapset näkevät monet tilanteet huomattavan eritavoin kuin aikuinen. Lähellä seissyt lapsi voi tuntua toisesta kiusaajalta pelkästään sen takia että hän on ollut paikalla. Tosaalta, lapsi voi myös pelätä kiusaajaa ja valita syylliseksi helpomman kohteen. Tilanteet pitää pyrkiä ratkaisemaan niin että "pahaa oloa" ja ahdistusta ei siirretä lisäksi myös syyttömien niskaan. Yhteistyö luokan kaikkien vanhempien kanssa on erityisen tärkeää jotta myös kotia välittyisi viesti luokan tapahtumista. Jos opettajat päättävät kohdistaa toimenpiteitä lapseen niistä on aina kerrottava viipymättä vanhemmille, jotta vältytään tilanteilta ettei kotona tiedetä mikä lapsella on hätänä. Lapsethan näistä asioista eivät yleensä puhu. Poikkeava elämäntilanne näkyy käyttäytymisessä.

Onko sivusta katsova lapsi sitten syyllinen kiusaamiseen? Ei ole. Lapsi toki saattaa myötävaikuttaa kiusaamistapahtumaan olemalla paikalla, koska monesti yleisö saattaa vain pönkittää lisää kiusaajan itsetuntoa ja pahentaa tilannetta. Syylliseksi katsojaa ei voi kuitenkaan sanoa. Sitä lapset perässä mitä aikuiset edellä. Aikuisten maailmassa harva menee puuttumaan kinasteluihin ja tappeluihin vaikka kuinka olisi nähtävissä että toinen osapuoli on alakynnessä. Aikuiselta väliinmenoa voi jo vaatia sekä edellyttää, mutta ei pieneltä lapselta.

Vaikka pienet lapset eivät olekaan oikeustoimikelpoisia, on heillä kuitenkin oikeus asioidensa rehelliseen ja avoimeen käsittelyyn. Tuntuu suorastaan kestämättömältä kiristykseltä, että yhteiskunnan heikompiosaista, joka ei pysty muutoinkaan puolustautumaan opettajan auktoriteetin edessä, voidaan syyttää tahallisesta teosta ilman että hänelle annetaan mahdollisuutta puolustautua, salaamalla asian käsittelyyn ja tekoon liittyvät oleelliset tiedot. Lapsille pitäisi pystyä osoittamaan jo pienestä pitäen oikeaa roolimallia ja arvomaailmaa aikuistumisesta ja aikuistumiseen liittyvistä vastuista ja velvollisuuksista. Uskallan väittää että monelle lapselle on kiusatuksi tulemista vastaava kokemus joutua kirjoittamaan omalla nimellään "sopimus" jossa lupaa olla kiusaamatta, siis tekemättä jotain mihin ei ole edes syyllistynyt.

Lue myös:
Lasten oikeus päivähoitoon

Työehdot - pidä oikeuksistasi kiinni

Työsuhteen päättämiseen ja irtisanomiseen liittyviä kysymyksiä on tullut paljon. Työsuhteeseen liittyviin asioihin on hyvin vaikea vastata kattavasti koska työlainsäädännön lisäksi tilanteisiin vaikuttavat mahdolliset työehtosopimukset ja työsopimuksessa olevat ehdot. Ammattiliittoon kuuluminen on ainoa tapa varmistaa itselleen edes jonkinlaista juridista apua irtisanomistilanteessa ja jos irtisanominen on tehty laittomasti, myös juridista taitoa asian viemiseksi tuomioistuimeen. Kiristyneen taloudellisen tilanteen takia monissa yrityksissä on otettu käyttöön hyvinkin raskaat menetelmät kulujen karsimiseksi. Valitettavan usein nämä toimenpiteet kohdistuvat suoraan henkilökuntaan, enemmän tai vähemmän laillisin menetelmin. Työnantajan sanaan luottaminen on typerin teko mitä työntekijä voi tehdä. Artikkeliin on kerätty muutamia asioita yhteenvetona.

Työsuhteen ehdoista tai työsopimuksen päättämisestä neuvotteleminen

Älä milloinkaan suostu erillisellä yhteisellä sopimuksella päättämään työsuhdetta työnantajan kanssa. On täysin laillista, että työsopimus voidaan päättää yhteisellä sopimuksella. Sopimuksen tekoon tarvitaan kuitenkin kummankin osapuolen hyväksyminen. Tällaisia tilanteita voivat olla tapaukset jossa työnantajalla ei ole oikeutta tuotannollisiin ja taloudellisiin irtisanomisiin, mutta työnantaja haluaa silti päästä tietystä työntekijästä tai osasta työntekijöitä eroon. Työntekijän kannalta tällaisen sopimuksen tekemisessä ei ole mitään järkeä. Käytännössä sopimuksen sisällöstä riippuen työntekijä saattaa luopua irtisanomisajan korvauksistaan. Koska kyseessä on yhteinen sopimus, myös työvoimatoimisto katsoo työntekijän edesauttaneen työsuhteen päättämistä ja määrää työttömyyskorvaukselle pitkän karenssiajan. Työnantajan kannalta tällainen sopimus on ihanteellinen, koska tällöin työntekijältä evätään käytännössä myös mahdollisuus riitauttaa työsuhteen päättämiseen liittyvät perusteet työtuomioistuimessa. Sopimusehtoihin on yleensä nimittäin kirjattu, että sopimuksen allekirjoittaneilla ei ole vaatimuksia toisiaan kohtaan.

Työntekijä voi tällaiset neuvottelutilanteet kohdata äärimmäisen painostaviksi ja työnantaja voi oikeasti käyttää menetelmiä, kuten uhkailuja, joissa työntekijälle ei anneta muuta mahdollisuutta kuin allekirjoittaa sopimus. Sopimus voidaan mitätöidä myöhemmin oikeudessa jos työntekijä pystyy osoittamaan että häntä on sopimusneuvottelutilanteessa uhkailtu tai painostettu asiattomasti. Toteen näyttäminen voi kuitenkin olla mahdotonta. Muista, että sinun ei tarvitse allekirjoittaa mitään sopimusta ellet tahdo. Sinulla on oikeus pyytää luottamusmies tai oma edustajasi paikalle. Tallenna neuvottelussa käymäsi keskustelu todistusaineistoksi. Vaikka keskustelun tallentaminen onkin laillista ilman vastapuolen lupaa, älä kerro tallennuksesta työnantajalle koska työantaja voi periaatteessa tulkita tilanteen lojaalisuuden puutteeksi ja irtisanoa työsopimuksen luottamuspulaan vedoten.

Irtisanomistilanne

Nauhoita keskustelu. Vaikka keskustelun tallentaminen onkin laillista ilman vastapuolen lupaa, älä kerro tallennuksesta työnantajalle. Pyydä paikalle luottamusmies tai muu edustajasi. Keskustele asiallisesti tai kuuntele. Sinun ei tarvitse allekirjoittaa irtisanomisilmoitusta tai mitään muutakaan sopimusta ennen kuin olet päässyt rauhoittumaan ja sisäistämään tilanteen. Esimiehesi voi kokea tai esittää kokevansa tilanteen ahdistavaksi ja siten edesauttaa oman tilanteensa tai työantajan etujen toteutumista vedoten tunteella ja ymmärtämisellä irtisanomistilanteen sujuvaan toteutumiseen. Tämä ei ole kuitenkaan sinun ongelmasi. Olet vastuussa ainoastaan itsestäsi ja ainoa etu jota sinun tulee katsoa on omasi, ei työnantajan.

Työsuhteen ehtojen muuttaminen

Työnantaja ei voi muuttaa yksipuolisesti työsuhteeseen liittyviä ehtoja jotka on määritelty esimerkiksi työsopimuksessa. Ainoa tapa muuttaa työehtoja on käyttää irtisanomisperustetta. Eli työnantajalla tulee olla taloudelliseen tai tuotannolliseen syyhyn oikeuttava irtisanomisperuste. Tällöin käytännössä työnantaja irtisanoo edellisen työsopimuksen ja tarjoaa tilalle uutta heikompitasoista. Uusi työsopimus ei kuitenkaan astu voimaan ennen edellisen irtisanomisajan päättymistä.

Ylitöiden teettäminen

Ihmisten irtisanominen aiheuttaa yleensä lisää työkuormaa yritykseen jääville, vaikka laki edellyttääkin irtisanottavien työtehtävien loppumista tai oleellista vähentymistä. Ylitöistä sopimiseen tarvitaan kummankin osapuolen, työntekijän ja työnantajan suostumus. Työntekijä ei voi tehdä ylitöitä ja vaatia ylityökorvauksia ellei asiasta ole sovittu työnantajan kanssa. Työnantaja ei voi pakottaa työntekijää tekemään ylitöitä. Ongelmia syntyykin silloin kun työntekijä haluaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja suuren työmäärän takia tekee töitä myös työajan ulkopuolella ilman erillistä korvausta. Voitte arvata että tämä sopii työnantajille paremmin kuin hyvin.

Ylempien toimihenkilöiden osalta menetelmästä on tullut käytäntö. Ihmisiä irtisanotaan ja jäljellä olevat työt ohjataan muille henkilöille jotka entisestään joutuvat tekemään yhä enemmän töitä joiden suorittamiseen normaalityöaika ei riitä. Olit sitten työntekijä, toimihenkilö tai ylempi toimihenkilö sinun ei tarvitse tehdä töitä enempää kuin työsopimuksessa määritelty työaika. Jos haluat tehdä, sovi asiasta työnantajan kanssa ylityökorvauksineen. Ilmaiseksi ei omaa vapaa-aikaansa kannata myydä eikä työnantaja voi tähän pakottaa. Työnantajan vastuulla on järjestää työkuorma siten, että se ei ole kohtuuton työntekijän tai toimihenkilön näkökulmasta ja siten, että työtehtävät pystytään hoitamaan normaalin työajan puitteissa.

Lomautus

Työntekijät voidaan lomauttaa vain taloudellisten ja tuotannollisten syiden takia, samoin perustein kuin työnantajalla olisi oikeus työsuhteen irtisanomiseen. Lomauttaminen koskee vain toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia, ei määräaikaisuuksia, ellei määräaikainen työntekijä toimi tehtävässään vakinaisen työntekijän sijaisena. Muistakaa, että työnantaja ei voi työntekijän irtisanomisen jälkeen lomauttaa häntä irtisanomisaikana välttyäkseen irtisanomisajan palkan maksusta.

Työsuhteen päättäminen

Työantaja voi irtisanoa työntekijän tuotannollisista tai taloudellisista syistä tai työntekijän toiminnasta johtuvien seikkojen takia. Tällöin noudatetaan irtisanomisaikaa ja irtisanomisajan palkan maksua. Irtisanomisaika on lakisääteinen ja on riippuvainen työsuhteen kestosta. Jos työsuhde on kestänyt enintään yhden vuoden, irtisanomisaika on 14 päivää. Työsuhteen kestäessä 1-4 vuotta, irtisanomisaika on 1 kk, 4-8 vuotta 2 kuukautta, 8-12 vuotta 4 kk ja yli 12 vuotta kestänyt työsuhde oikeuttaa 6 kk palkalliseen irtisanomisaikaan. Työsuhteen irtisanomiseen vaikuttavia seikkoja eivät varmasti ole laissa erikseen luetellut tapaukset, esimerkiksi työntekijän sairaus, tapaturma tai vamma jotka eivät oleellisesti ja pitkäaikaisesti vaikuta työtehtävien tekemiseen, työtaisteluun osallistuminen, työntekijän poliittiset, uskonnolliset tai muut mielipiteet eikä myöskään työntekijän käyttämät oikeudelliset menetelmät tai oikeusturvakeinot työnantajaa vastaan.

Irtisanottaessa kannattaa varmistaa onko työssäolovelvollisuutta irtisanomisaikana. Pitäkää huoli että saatte selkeän vastauksen, mieluiten kirjallisena, työvelvollisuudesta. Joko sitä on tai ei ole. Älkää tyytykö epäselvään tilanteeseen jossa työnantaja voi pyytää irtisanomisaikana töihin milloin tahansa. Irtisanomisaikana ei periaatteessa voi siirtyä toisen työnantajan palvelukseen. Tässäkin tapauksessa on kaksi vaihtoehtoa. Työntekijä voi sanoa itsensä irti irtisanomisaikana, jolloin irtisanomisaika lyhenee yhteen kuukauteen ja tämän jälkeen hän voi aloittaa työt uuden työnantajan palveluksessa. Jos työvelvollisuutta ei ole, mikään ei tietystikkään estä uuden työn ottamista vastaan vanhan työn irtisanomisaikana ja nauttia kahdesta palkasta yhtäaikaa. Tästä on vain syytä olla hiljaa.

Työnantaja voi purkaa työsopimuksen päättymään välittömästi. Tällöin irtisanomisaikaa ei ole, mutta työntekijällä on oikeus saada palkkansa koko kuluvalta päivältä. Työsuhteen purkaminen on äärimmäinen toimenpide ja edellyttää työntekijän puolelta vakavaa rikkomusta. Tällaisia ovat yleensä työturvallisuuden törkeä vaarantaminen, työntekijä loukkaa törkeästi työnantajaa tai tämän perheen jäseniä tai työntekijä toistuvasti ja tahallaan jättää työvelvollisuutensa täyttämättä varoituksista huolimatta. Mikäli myöhemmin kävisi ilmi että kyseessä olisi ollut irtisanomisperuste eikä purkuperuste, työntekijällä on oikeus irtisanomisajan palkkaan.

Määräaikaisen työsuhteen irtisanominen tai päättäminen

Määräaikainen työsuhde on voimassa sopimuksessa määriteltyyn päättymishetkeen asti. Työnantaja ei voi irtisanoa sopimusta edes tuotannollisen ja taloudellisin syin kesken sopimuskauden. Työntekijä ei myöskään voi päättää määräaikaista työsopimusta kesken sopimuskauden vaikka haluaisikin. Työntekijän kannalta olisikin oleellista, että määräaikaisessa työsopimuksessa olisi erillinen lauseke jossa todetaan, että työsopimus on työntekijän irtisanottavissa työsopimuslain mukaisin irtisanomisperustein ja irtisanomisajoin.

Työhön palaaminen laittoman irtisanomisen jälkeen

Toisin kuin Ruotsissa, Suomessa työnantajalla ei ole velvollisuutta ottaa laittomasti irtisanomaansa työntekijää takaisin töihin. Tämä tilanne mahdollistaa Suomessa "laillisen" tavan sanoa laittomasti työntekijä irti. Ainoana "sanktiona" on sakko ja pienimuotoinen korvaus. Monet suuret yritykset laskevatkin tämän perusteella mikä korvausvastuu heille syntyy hankalan työntekijän työsopimuksen irtisanomisesta tai purkamisesta mikäli työntekijä edes vie asiaa työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Suomessa työntekijästä pääsee aina eroon vaikka laittomasti irtisanomalla. Käytäntö on osoittanut, että työnantajille lainvastaisesta menettelystä ei käytännössä ole sanktioita.

Sairausloma

Pääsääntöisesti sairausloma kannattaa aina varmistaa lääkärintodistuksella. Työpaikalla voi olla sopimus tai käytäntö esimerkiksi kolmen päivän sairauspoissaolosta johon riittää työntekijän oma ilmoitus. Työantajalla on kuitenkin aina oikeus pyytää lääkärintodistus poissaolosta. Jos oma ilmoitus työpaikalla on pitkään vallinnut käytäntö, työnantaja ei voi muuttaa lääkärintodistuksen näyttövelvollisuutta taannehtivasti. Eli jos käytäntö on ollut, että omailmoitus sairaudesta riittää, työantaja ei voi jälkeenpäin vaatia lääkärintodistusta. Työnantaja voi kuitenkin ilmoituksellaan muuttaa käytännön ilmoitushetkestä eteenpäin.

Vuosiloma

Työantaja saa määrätä vuosiloman paikan. Vuosiloman hyväksyminen katsotaan sopimukseksi. Mikäli työnantaja muuttaa vuosiloma-aikaa hyväksymisensä jälkeen työnantaja on korvausvelvollinen aiheuttamastaan vahingosta. Tällaisia vahinkoja voisivat olla vaikka etukäteen maksettujen lomatkojen peruuttamisesta aiheutuneet kulut. Vuosilomalla työntekijän ei tarvitse olla työnantajan käytettävissä. Helpoin tapa on sulkea työsuhdepuhelin ja hankkia oma yksityinen kännykkä jonka numeroa ei anna työnantajalle. Tätä puhelinta voi käyttää loma-aikana jos ei halua yhteydenottoja työpaikalta.

Hätätyö

Työntekijällä ei ole velvollisuutta työskennellä työnantajalle työajan ulkopuolella. Hätätyö ei tarkoita sitä, että työntekijä olisi velvollinen milloin tahansa saapumaan töihin työnantajan käskystä silloin kun työnantaja katsoo kyseessä olevan hätätilanteen. Hätätyö on määritelty työaikalain 21§. Kun ennalta arvaamaton tapahtuma on aiheuttanut keskeytyksen säännöllisessä toiminnassa tai vakavasti uhkaa johtaa sellaiseen keskeytykseen tai hengen, terveyden tai omaisuuden vaarantumiseen, saa säädettyjä tai sovittuja säännöllisiä työaikoja pidentää siinä määrin kuin mainitut syyt sitä edellyttävät, kuitenkin enintään kahden viikon ajan. Tästä toimenpiteestä työantaja joutuu tekemään viivytyksettä kirjallisen ilmoituksen työsuojelupiiriin. Työntekijän kutsuminen hätätyöhön edellyttää että työnantaja saa työntekijän kiinni ja pystyy antamaan ilmoituksen. Työntekijällä ei ole velvollisuutta olla millään tavoin varalla vain sen takia jos jotain sattuisi. Tämä ei siis ole syy minkä perusteella työnantaja voisi vaatia työntekijää pitämään työsuhdepuhelinta auki tai olemaan muutoin tavoitettavissa esimerkiksi loma-aikana.

Lue myös
Kun mikään ei riitä

Nordean suuri VISA puhallus, osa II

Luottokunnan myöntämät Nordea VISA kortit siirtyvät toukokuussa Nordea pankin hallintaan. Voimassaolevat sopimukset Luottokunnan kanssa sanotaan irti ja asiakkaat ovat pakotettuja hyväksymään Nordean uudet korttiehdot jos haluavat VISA korttinsa toimivan jatkossakin. Nordean ja Luottokunnan järjestämä siirto-operaatio on ollut fiasko alusta asti. Asiakkaille annettu tieto niin Nordean kuin Luottokunnankin asiakaspalvelussa on vaihdellut viikottain laidasta laitaan. Uudet sopimusehdot rajoittavat VISA kortin normaalia verkkokäyttöä kohtuuttomasti ja osittain lainvastaisesti. Kortin vuosimaksu kallistuu Nordealle siirryttäessä pahimillaan satoja prosentteja. Uudet luottorajat on määritelty asiakaskohtaisesti siten, että joissakin tapauksissa kortin käyttäminen toukokuun jälkeen saattaa edellyttää asiakkaalta useamman kuukauden VISA laskun maksamista. Nordea on järjestänyt VISA uudistuksellaan todellisen puhalluksen jossa asiakasta viedään kuin vierasta sikaa. Onneksi moni asiakas onkin tajunnut olla hyväksymättä korttiehtoja eikä ole suostunut Nordean käsittämättömän mielivallan uhriksi.

Lue blogin aikaisempi artikkeli: Nordean suuri VISA puhallus

Suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut Nordean VISA kortin uudet sopimusehdot. Nordean korttiehdot nimittäin yksiselitteisesti kieltävät kortin käyttämisen verkkokaupoissa jotka eivät käytä verified by VISA palvelua. Kyse on kortin varmennuspalvelusta eikä siitä että kauppias olisi jollain tavoin hyväksytty VISA kauppias. Jos verkkokauppa kelpuuttaa VISA kortin, kauppiaalla on sopimus VISA kortin myöntäjän kanssa kortin käytöstä. Nordean korttiehdoissa VISA kortin käyttöä rajoitetaan, mutta asiakaspalvelussa sopimusehtojen rikkomiseen suorastaan kehoitetaan. Miksi? Suomessa kuluttajalainsäädännön ja korkeimman oikeuden päätöksen perusteella kortin myöntäjä vastaa kauppiaan tekemistä sopimusrikkomuksista. Eli jos asiakas ei saa tilaamaansa ja VISA kortilla maksamaansa tuotetta kortin myöntäjä on vastuussa kauppiaan sopimusrikkomuksen aiheuttamasta vahingosta. Tämä koskee VISA kortin käyttöä myös silloin kuin on ostettu tuotteita verkkokaupasta joka ei käytä verified by VISA palvelua. Tämä vastuuvahinko on yksi nimenomainen syy miksi Nordea yrittää pyristellä irti sopimusehdoin lainmukaisista velvotteistaan rajoittamalla kortin käyttöä sopimusehdoissa, mutta samaan aikaan korttimaksujen provisiot mielessä kehoittaa asiakkaitaan käyttämään korttia myös muissakin palveluissa.

Kun korttiehdoista yritettiin kysellä Nordean asiakaspalvelusta vastaus vaihtui melkein viikottan. Ensimmäiset vastaukset tammikuussa olivat sekavia, mutta pääsääntöisesti Nordean asiakaspalvelu totesi että asiakas vastaa VISA kortilla tehdyistä ostoksista jotka on tehty muualla kuin verified by VISA palvelua käyttävissä verkkokauppoissa. Asiat tietenkin ratkaistaan tapauskohtaisesti. Mikä siis tarkoittaa käytännössä asiakkaan varallisuutta Nordea pankissa. Myöhemmin helmikuussa pankin asiakaspalvelu kertoi että kortinhaltija saa toki käyttää korttiaan myös muissa verkkokaupoissa jos tuntee ne turvalliseksi ja on aikaisemminkin käyttänyt kauppiaan palveluja. Ohje sinänsä on jo suoraan ristiriidassa allekirjoitettujen sopimusehtojen kanssa. Nordean asiakaspalvelu siis kehoitti asiakkaitaan rikkomaan pankin itse määrittämiä sopimusehtoja. Maaliskuussa Nordean asiakaspalvelu vastasi jo täysin Nordean omien korttiehtojen vastaisesti. Asiakas saa käyttää korttiaan muissakin kuin verfied by VISA palveluissa ja kortin myöntäjä vastaa myyjän sopimusrikkomuksista.

Miten on mahdollista että pankki ohjeistaa asiakkaitaan käyttämään myöntämäänsä korttia omien korttiehtojensa vastaisesti? Eikö korttiehdot pitäisi korjata ajantasalle vallitsevan ohjeistuksen mukaisiksi? Mitä luulette tapahtuvan jos asiakkaalle tulee ongelmia verkkokaupan kanssa ja vahingon määrä on huomattava? Kumpi on pätevämpi tulkinta, se miten asiakaspalvelu on ohjeistanut kortinhaltijaa toimimaan vai se mitä lukee asiakkaan allekirjoittamissa sopimusehdoissa?

On käsittämätöntä että Nordean kaltainen pankki saa mellastaa rauhassa ja antaa epäluotettavaa ja harhaanjohtavaa tietoa asiakkailleen viranomaisten puuttumatta asiaan lainkaan. Kuluttajavirastosta olisi odottanut jonkinlaista kannanottoa Nordean touhuihin. Onhan kyse isosta määrästä kuluttajia joita Nordean venkoilu koskettaa. Kuluttajavirasto on kuitenkin katsonut tämän vuoden tiedotteissaan tärkeimmäksi selvittää leijuvien lyhtyjen vaarallisuutta ja Madonnan konserttilippusotkua kun antaa Nordean asiakkaille heidän tarvitsemaansa apua. Asiasta on todistettavasti informoitu kuluttajavirastoa, joten tilanne on varmasti tiedossa.

Osa Nordean asiakkaista on päättänyt vaihtaa pankkia ja kieltäynyt hyväksymästä Nordean VISA korttiehtoja. Ei ole tiedossa paljonko näitä asiakkaita on, mutta nähtävästi puhutaan merkittävistä määristä koska viimeinen takaraja ehtojen hyväksymiselle tammikuun lopusta pidennettiin pitkälle kevääseen.

Nordea mainostaa VISA korteilleen lisäksi erillistä vakuutusta joka antaa VISA kortilla tehdyille ostoksille lisäturvaa tuotteessa olevien virheiden ja tavaran toimituksen viivästymisen tai kauppiaan sopimusrikkomuksen varalle. Käytännössä korttivakuutuksen sopimusehdot rajoittavat vastuun pienemmäksi kuin mitä Suomessa määritellään lakisääteisesti. Eli Nordean VISA korttien mukana tuleva ylimääräinen vakuutus antaa huomattavasti suppeamman turvan esimerkiksi virhevastuiden osalta kuin mitä Suomen kuluttajalainsäädäntö takaa ilman ylimääräisiä vakuutuksiakin. Tässä kohdin Kuluttavirasto on hivenen ryhdistäytynyt asiassa ja sentään suostunut kommentoimaan tilannetta Taloussanomien sivuilla.

Entä Nordean uudet credit/depit kortit? Korttien toimivuutta on kritisoitu laajalti ja niiden käytöstä on raportoitu mittavia ongelmia. Mitä ihminen tekee ulkomailla kortilla joka ei toimi?VISA kortilta voi ja pitää edellyttää sinänsä idioottivarmaa maksukelpoisuutta. Maksamisen pitää onnistuu viimeistään vanhanaikaisesti höyläämällä jos ei muuten. Kun ongelmia uusien korttien käytössä ilmenee ja kuluttajalle aiheutuu vahinkoa, pankki ei asialle korviaan lotkauta. Eipä tietenkään! Asiahan on selvästi kerrottu sopimusehdoissa, joihin kyllä vedotaan silloin kun tilanne on pankin kannalta epämielyttävä.

Sen lisäksi että osa korteista ei toimi kuten luvataan, Nordea myös mainostaa kuluttajille harhaanjohtavasti kortteihin liittyviä vakuutuksia ja myös samaan aikaan kehoittaa asiakkaitaan käyttämään korttejaan sopimusehtojen vastaisesti. Tarkoituksena on ensin kerätä tuotot korttimaksuista ja ongelma tilanteissa siirtää vastuun asiakkaiden harteille. Kuka oikeasti haluaa olla tällaisen pankin asiakas?

Lue myös:
Nordean suuri VISA puhallus
Luotonantaja vastaa epäonnistuneista ostoksista
Kuluttajan oikeudet