Viranomaisrikollisuus

Viranomaisrikollisuudella tarkoitetaan viranomaisten harjoittamaa lain, vallan ja aseman vakavaa väärinkäyttöä. Viranomaisrikollisuus on selkeästi yksi järjestäytyneen rikollisuuden muoto. Suomessa viranomaisrikollisuus ja erityisesti viranomaisasemaan liittyvä mielivalta on lisääntynyt huolestuttavaa vauhtia. Kaveripiirit ovat pienet ja kun yksittäinen kansalainen joutuu virkamiehen, poliisin ja tuomarin yhteisesti sopiman mielivallan kohteeksi, keinot ovat todella vähissä. Viranomaisrikollisuudesta vaietaan Suomessa.

Moni hymistelee nyt suupieliään ja kaivaa takaraivostaan vastaväitteen sille ettei Suomessa ole viranomaisrikollisuutta. Väitteeseen uskotaan vasta sitten kun itse joutuu viranomaisten harrastaman korruption ja rikollisten menetelmien kohteeksi. Ei viranomaisrikollisuus yleistä ole, mutta kertakin on liikaa silloin kun yksittäinen ihminen joutuu taistelemaan viranomaisten luomaa rikollista organisaatiota vastaan.

Blogi on saanut muutaman hyvin järkyttävän selvityksen asiakirjoineen viranomaisten harrastamasta rikollisuudesta jossa poliisi järjesti palveluksena tutkinnan olemattomasta rikoksesta ja uhriksi kosto mielessä valittu henkilö tuomittiin oikeudessa asti asianosaisille tutun tuomarin toimesta. Blogin tarkoituksena oli kirjoittaa puolueeton analyysi laajasta aiheesta, mutta todellisia tapauksia on vaikea saada julkaistavaksi tai edes kerrottavaksi. Artikkeli todellisesta esimerkistä oli valmiina, mutta asianomistaja muutti mielensä artikkelin julkaisusta. Kun asianomistajaa uhataan asian julkisuuteen tuomisesta lapsien huostaanotolla, asunnon pakkohuutokaupalla ja toimeentulon "lopettamisella" pistää kuka tahansa suunsa suppuun.

Omista kokemuksista voi kuitenkin kertoa anonyymisti artikkelin kommenteihin. Yritetään yhdessä oppia asiasta keräämällä kokemuksia ja neuvoja yhteen paikkaan.

Lue myös:
Osmo Anttalaisen blogi
Kotkan ampumistapauksesta (valitettavasti alkuperäinen aineisto on poistettu netistä)
Oikeuslaitos ja poliisi
Syrjityt
Oikeusturva Info
Kadotettu oikeudenmukaisuus

Kerjäläisten aggressiot

"Kävelin 4-vuotiaan tyttären kanssa citymarkettiin. Samassa pamahti paikalle kerjäläisnainen joka tyrkkäsi muittamutkitta kukan tyttären käteen. Vaikka lapselle on sanottu että vierailta ei mitään oteta, mitä luulet että 4-vuotias tekee kun hänelle kukka työnnetään suoraan käsiin? Tämän jälkeen eukko alkaa pyytää rahaa huonolla suomella. Viisi euroa pitäisi maksaa rehusta. Sanon tyttärelle että anna kukka takaisin. Hän yrittää, mutta ei kelpaa. Otan kukan ja tarjoan sitä takaisin. Ei kelpaa. Tarjous vaihtui nyt kahteen euroon. Kerron suomeksi että heitän kukan maahan jos hän ei sitä kerta halua, mutta me emme sitä osta. Ei kelpaa. Kaksi euroa, kaksi euroa. Heitän kukan maahan. Sen jälkeen paikalle saapuu nuorempi mies ottaa kiinni kädestä ja sanoo "maksa, maksa, ei maahan, maksa kaksi euro". Repäisen käden irti jolloin hän lyö, siis lyö, ei läiskäise tai tönäise, lyö nyrkillä suoraan olkapäähän. Tytär alkaa itkemään. Tempaisen yhden ja viimeisen kerran ja kunnolla. Mies putoaa siihen ja eukko alkaa kirkumaan. Otan tyttären syliin ja kävelen pois. Tällaista toimintaako ne suomen viranomaiset suosivat kun otteet tällaisen kitkemiseen on mitä on. Jos poliisi olisin pyytänyt paikalle niin sakot olisin varmana saanut, onhan heillä nyt oikeus kerjätä, vai mitä? Käsittääkseni minulla on oikeus puolustaa itseäni ja tytärtäni. Sitäpaitsi, mistä minä voin tietää jatkaako henkilö hakkaamista vai ei. Poskiko olisi vielä pitänyt kääntää. Vittu mitä touhua."

Romaniasta tulevien kerjäläisten otteet ovat koventuneet. Osa kerjäläisistä käyttää jopa väkivaltaa. Suomalaiset ovat nihkeitä antamaan rahaa, joten pelkällä kerjäämisellä ei kateta matkustuskuluja Suomeen, varsinkin kun tänä kesänä osa kerjäläisistä ei ole tullut "yhteiskuljetuksella" vaan omalla autolla. Pelkän kerjäämisen tilalle ovat tulleet kaupittelu ja katusoitto. Kaupittelun ongelmana on puoliväkisin tapahtuva myynti. Kerjäläiset myyvät esimerkiksi helposti hankittavia kukkia, rihkamakoruja ja sormuksia. Ohi kävelevälle lapselle saatetaan antaa väkisin kukka käteen ja tämän jälkeen vaaditaan rahaa vanhemmilta. Kuvio on tuttu välimeren eteläisistä maista, kuten Tunisiasta ja Marokosta. Kukan takaisin antaminen ei yleensä onnistu ja jos rahaakaan ei suostu maksamaan niin konflikti on valmis.

Viime aikoina on raportoitu kaupungilta tapahtumia joissa kerjäläiset ovat tarttuneet kiinni ohikulkijan käteen tai vaatteisiin, vaatineet väkisin rahaa tai jopa tönäisseet. Eräs blogin lukija kertoi vanhasta naiskerjäläisestä joka oli vaatimalla vaatinut rahaa ja kun nuori suomalaisnainen ei ollut suostunut pyyntöön, kerjäläinen oli lyönyt häntä käsivarteen. Vanhempi suomalaismies kertoi viime viikolla kuinka nuorehko kerjäläinen oli käytännössä tunkenut kätensä miehen takin taskuun ja vaatinut huonolla Suomella euroja.

Suomessa laki ei kiellä kerjäämistä. Poliisi voi puuttua kerjäämiseen vain järjestyslain nojalla jos itse kerjääminen aiheuttaa häiriötä. Tässäkin tapauksessa ainoa mitä poliisi voi tehdä, on käskeä poistumaan paikalta tai sakottaa. Sakottamisesta ei taas tunnetusti ole mitään hyötyä.

Suomessa on oikeus henkilökohtaisen koskemattomuuteen. Jos viranomaiset ja virkavalta ovat voimattomia ja lepsuja ongelman suhteen tulee jokaisen kansalaisen pitää itse huoli omista oikeuksistaan ja ennenkaikkea koskemattomuudestaan. Viranomaiset suhtautuvat ongelmaan aivan liian kevyesti ja aivan liian ymmärtäväisesti.

Puolusta itseäsi

Kerjäläisten kanssa kannattaa toimia rauhallisesti ja olla huomioimatta heitä millään tavoin. Missään tapauksessa heille ei pidä antaa rahaa eikä heiltä pidä ostaa mitään. Toimeentulon hankkimisen vaikeus on ainoa viesti Suomesta joka voi rajoittaa kerjääjien määrän kasvua. Mikäli kerjäläisillä on lapsia mukana tulisi asiasta tehdä ilmoitus sosiaaliviranomaisten päivystykseen mahdollisesta lasten heitteillejätöstä huostaanottotoimenpiteiden käynnistämiseksi.

Väkivaltaa saa käyttää itsensä puolustamiseen. Tämä on määritelty laissa. Jos kerjäläinen käy fyysisesti kimppuusi sinulla on oikeus ellei peräti velvollisuus puolustaa itseäsi. Lain mukaan meillä jokaisella on oikeus hätävarjeluun (rikoslaki, 4 luku 4 §). Meillä on oikeus puolustaa itseämme kohtuullisin voimakeinoin aloitettua hyökkäystä vastaan, mutta myös välittömästi uhkaavan hyökkäyksen torjumiseksi. Pelkkä hyökkäyksen uhka riittää hätävarjelun perusteeksi, eikä tarvitse odottaa että kerjäläinen oikeasti käy rinnuksiin kiinni, repii takista tai jopa lyö. Mikäli kerjäläinen käy fyysisesti käsiksi eli syyllistyy lievään pahoinpitelyyn, varastaa takin taskusta tai kauppakassista, meillä jokaisella on pakkokeinolain mukaan oikeus ottaa kiinni rikoksentekijä. Kiinniottamiseen saa käyttää tarpeellisia voimakeinoja. Anastetun tavaran saa ottaa takaisin myös väkisin. Kerjäläisten harrastamaa aggressiota ei missään tapauksessa pidä sietää. Köyhyys ei oikeuta väkivaltaan. Mikäli aggressiot siedetään, tilanne pahenee vain entisestään.

Poliisi olisi syytä kutsua paikalle mikäli tilanne ajautuu fyysiselle asteelle. On kuitenkin hyvin ymmärrettävää miksi näin ei monesti menetellä. Valitettavasti oikeuskäytännössä on annetuilla ennakkopäätöksillä osoitettu että Suomessa itsensä puolustaminen väkivalloin katsotaan valitettavan usein hätävarjelun liioitteluksi. Monesti asiasta nousee tiedotusvälineissä kohu kun kerjäläinen joutuu suomalaisen itseoikeutetun puolustautumisen tai hätävarjelun kohteeksi. Päinvastaisessa tilanteessa hyssytellään ja vähätellään asiaa. Poliisi puolestaan rankaisee innokkaasti suomalaisia, mutta kerjäläisten aggressioissa nostetaan kädet pystyyn. Ei heitä voi karkottaa ja turha sakkojakaan on antaa kun eivät niitä kuitenkaan maksa. Kuinka paljon meidän oikein pitäisi sietää? On käsittämätöntä että suomalaisessa yhteiskunnassa minimaalisen pieni maahan muuttava vähemmistö saa terrorisoida valtaväestöä ja vielä käytännössä viranomaisten suojeluksessa.

Kerjääminen ei ole lainvastaista, joten toiminta on sallittava pidimme siitä tai ei. Kerjäämisen varjolla tapahtuvaa väkivaltaa ja koskemattomuuden loukkauksia ei pidä hyväksyä. Jos viranomaiset eivät pysty puuttumaan aggressioihin, silloin meidän jokaisen on käytettävä lain suomaa oikeutta ja puolustaa koskemattomuutta, vaikka se vaatisikin voimakeinojen käyttöä.

Lue myös:
Kiinniotto-oikeus ja itsepuolustus

Ilmastonmuutos

Maapallon ilmaston tila on vaihdellut koko maailman historian ajan. Ilmastomme on ollut ja tulee aina olemaan alituisessa muutostilassa. Pitkälle aikavälille ajoittuu niin ilmaston kylmenemisiä kuin lämpenemisiäkin. Maapallon keskilämpötila on vaihdellut ajanlaskun alusta saakka hyvinkin voimakkaasti laidasta laitaan. Historian aikana on osoitettavissa useita voimakkaita kylmenemisen ja lämpenemisen ajanjaksoja. Ilmastonmuutos on itseasiassa väärä termi. Pitäisi puhua ilmastonvaihtelusta. Edellisen jääkauden päättymisen jälkeen maailman historiaan osuu useita huomattavasti nykyistä hetkeä lämpimämpiä kausia jotka ovat kestäneet kymmeniä jopa satoja vuosia ja jonka jälkeen ilmasto on jälleen jäähtynyt ja palannut normaaliin vaihteluväliin. Maapallon ilmasto on äärimmäisen monimutkainen kokonaisuus joka itsessään sisältää toiminnallisuudet ilmaston lämpötilan vaihteluille.

Ilmaston keskimääräisen lämpötilan nousemisessa on kysymys ennenkaikkea seurauksista joiden mahdollisia syitä ei edes tiedetä. Yleisen totuuden ja helpoimman selityksen nimissä oletetaan että ilmaston lämpeneminen on ihmisen aiheuttama. Todellisuudessa tiedemiehillä ei ole tarpeeksi tietoa siitä kuinka maapallon ilmasto kokonaisuudessaan toimii jotta väite voitaisiin esittää faktana. Voidaan siis hyvin väittää että ilmaston tämän hetkinen lämpeneminen ei ole seurausta ihmisen toiminnasta. Ihmiskunta ei pysty CO2 päästöillään vaikuttamaan ilmaston muuttumiseen siten kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää.

Kasvihuoneilmiö - CO2 päästöt - ilmaston lämpeneminen

Kasvihuoneilmiön pohjimmaisena teorina on ajatus siitä, että maapallon saaman auringonsäteilyn määrä tulee olla yhtäsuuri kuin maapallolta infapunasäteilynä avaruuten poistuvan energian määrä. Infrapunasäteilyn määrän vapatumista avaruuteen säätelee vesihöyryn, pilvien, hiilidioksidin (CO2) ja muiden kaasujen määrä ilmakehässä. Ilmakehässä olevan CO2 kaasun lisääntyminen estää infrapunasäteilyn vapautumista avaruuteen ja siten aiheuttaa lämpöenergian määrän kasvamisen maapallolla. Maapallon ilmasto reagoi tähän ilmakehän lämpötilan nousemisella, mikä puolestaan lisää infrapunasäteilyn määrää tarkoituksena tasapainoittaa auringosta saadun energian ja maapallolta infrapunasäteilynä poistuvan energian määrä kunnes ilmasto on jälleen tasapainossa.

CO2 kaasun vaikutus prosessissa on hyvin pieni. Tiedemiehet ovat osoittaneet laskelmissaan että jos mitään muita muutoksia ilmakehässä ei tapahdu kuin CO2 kaasumäärän tuplaantuminen, ilmakehän lämpötila nousee tämän seurauksena alle yhden asteen. CO2 kaasun määrä ilmakehässä on kasvanut 1800-luvun esiteollisuusaikojen jälkeen yli sadassa vuodessa vuoteen 2008 mennessä ainoastaan 40%. Olemme kaukana CO2 määrän tuplaantumisesta. Keskilämpötilan nousulla on kuitenkin aina vaikutusta myös ilmakehän lämpötilaa sääteleviin muihin komponentteihin. Moni muukin asia muuttuisi lämpötilan noustessa. Kaikkien ilmakehän lämpötilaan vaikuttavien komponenttien muutosten yhteisvaikutus kertoo kuinka herkästi ilmasto todellisuudessa reagoi. Ilmaston todellinen reagointi CO2 kaasujen määrään on hyvin minimaalista. Maapallon ilmasto itsessään sisältää toiminnallisuudet lämpötilan vaihteluiden hallintaan. Eräänlaisen ilmastointijärjestelmän. Järjestelmän toiminta näkyy ilmastonvaihteluna. Lämpiminä ja viileinä ajanjaksoina.

Mikä on sitten hiilidioksidin (CO2) pitoisuuden vaikutus ilmakehän lämpötilan vaihteluun? Väitetään, että mitä enemmän ilmakehässä on hiilidioksidia, sitä korkeampi on keskilämpötila. Tämä edellyttäisi ilmakehän alimman kerroksen, troposfäärin lämpötilan nousemista. Todellisuudessa voidaan osoittaa että hiilidioksidin määrä seuraa lämpötilan kehittymistä mutta vasta useiden satojen vuosien viiveellä. Lisäksi sateliittimittaukset eivät ole osoittaneet merkkejä troposfäärin lämpenemisestä.

IPCC:n propaganda

Hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli IPCC on aloittanut ennennäkemättömän pelottelu ja propaganda kampanjan kuvitellun ilmastomuutoksen vaaroista. Muutoksen joita ei luotettavasti ole pystytty osoittamaan. Tämä propaganda näyttää yhä enenevissä määrin uppoavan niin tavallisiin kansalaisiin kuin poliitikkoihinkin. Media uutisoi jatkuvasti ja näyttävästi ilmastonmuutoksesta, mutta samalla jättää kuulematta kriittiset äänet ja päinvastaiset todisteet. Media uskoo yhtä ja ainoaa totuutta. Ei siis ihme että vain harva uskaltaa olla erimieltä. Pitäisikin oikeasti miettiä kenen intresseissä on ajaa ilmastonmuutos propagandaa ja syyllistää ihmisiä siitä elämisen tasosta jonka kehittynyt yhteiskunta on mahdollistanut.

Ilmastonmuutoksesta puhuminen perustuu väitteisiin joiden mukaan ilmaston muutoksen tutkimiseen ja todentamiseen liittyvä tiede ja problematiikka olisi täysin selvitetty ja perustuisi faktoihin tai että ilmastonmuutoksen kehittymisestä kertovat mallit olisivat täysin toimivia. Todellisuudessa ilmastonvaihteluun liittyvät osatekijät eivät ole kenenkään tiedossa. Lähihistorian aikana on kehittynyt paljon tutkimusaineistoa ilmastoon ja keskilämpötilaan liittyvissä asioissa. Monesti sekä kannattajien että vastustajien puolella vedotaan samaan aineistoon. Aineistoon jota jokainen voi tulkita samoilla malleilla omien tarkoitusperien ja mielipiteidensä mukaisesti saaden juuri sellaiset tulokset jotka itseään mielyttävät.

IPCC:n tutkijat ovat luoneet useita erilaisia hyvin monimutkaisia malleja ilmaston toiminnan periaatteista. Malleissa on puutteellisesta tietämyksestä johtuen valtavia aukkoja joita pyritään korjaamaan vakio arvoilla tai olettamilla. IPCC omassa progandassaan tulkitsee eri mallien antamia tuloksia omien keskiarvojensa pohjalta tarkoituksena saada tulokset näyttämään todellisilta ja faktoilta. Vakavinta tilanteessa on se, että eri valtioiden hallitukset ja poliittiset päättäjät tekevät kalliita ja yhteiskunnan resursseja täysin turhaan kuluttavia ja ennen kaikkea tarpeettomia päätöksiä ilmastonmuutoksen torjumiseksi mallien avulla, joiden tulokset eivät vastaa todellisuutta tai faktoja. Ihmiskunnalla ei yksinkertaisesti ole tiedossa niitä muuttujia jotka vaikuttavat ilmaston kehittymiseen varsinkaan pitkällä tähtäimellä.

Tällä hetkellä yhä kasvava joukko tutkijoita on sanoutunut irti IPCC:n ja hallitusten ilmastopelottelusta. On oikeastaan hyvin surullista ja kauhistuttavaa miten uskomukseen perustuva näkemys voidaan johtaa täysin tieteelliseksi faktaksi. Nykyaikainen ja järkevä ihminen ei usko yhtä yleistä totuutta ainoana mahdollisena selityksenä. Väitteisiin on pystyttävä suhtautumaan kriittisesti ja miettimään perimmäistä kysymystä siitä mikä muu ilmaston lämpötilan vaihteluun vaikuttaa. Se että ilmastonmuutoksesta on noussut maailmanlaajuinen propaganda-aalto tai hype, ei tarkoita sitä että väite ilmastonmuutoksesta olisi totta.

Ympäristönsuojelu ja syyllistäminen

Ilmastonsuojelu on varmasti tärkeä asia. Vielä tärkeämpää on ympäristönsuojelu ja saastumisen ehkäisy. CO2 kaasujen määrän vähentäminen ei myöskään ole huono vaihtoehto. Näillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä ilmastonmuutokseen liittyvän propaganda-aatteen kanssa. Välillä tuntuu siltä että ilmastonmuutoksen ja CO2 kaasujen vähentämistarpeen varjolla unohdetaan muut saasteet ja ympäristön kunnosta huolehtiminen. Uusien ja vähemmän saastuttavien energiamuotojen kehittäminen ei ole riippuvaista teorioista. Se on hyväksi kaikille. Ihmisten pitäisi keskittyä oman ympäristönsä suojeluun.

Ihmisten syyllistäminen ilmastonmuutoksen nimissä isosta sähkönkulutuksesta, paljon polttoainetta vievistä autoista ja yleensä nautintoon ja mukavuuteen pyrkivästä elintasosta on törkeää ja ennen kaikkea moraalisesti väärin. Propagandan tuotteena on luotu yleinen mittari hiilijalanjälki, joka toimii ilmastonmuutospelottelun mittarina ja edesauttaa syyllistämään ihmisiä asioista jolla ei ole merkitystä ilmastonmuutoksen kehittymisessä. Monissa yrityksissä, erityisesti energiayhtiöissä ilmastonmuutoksen aiheuttamat toimenpiteet ovat paisuneet naurettavuuksiin asti. Samalla kun on sahattu omaan jalkaan kestävän kehityksen nimissä on luotu rakenteita jotka nostavat palveluiden hintoja, laskevat kysyntää ja aiheuttavat ihmisissä entisestään pelkoa, häpeää ja huonoa omaatuntoa. Aivan turhaan.

Ilmastonmuutos on yksi suurimmista ihmiskuntaa kohdanneista huijauksista. Jokainen voi miettiä kenen etu ilmastonmuutosproganda on ilmastonmuutokseen liittyvine päästökauppoineen, hiilijalanjälkineen ja taloudellisine lisukkeineen? Onko järkeä uskomusten valossa ajaa maailmantaloutta yhä suurempaan kaaokseen vaikuttamalla valheellisesti ihmisten halukkuuteen paranta omaa elintasoaan, lisäämään kulutusta ja tavaroiden kysyntää. Kuka ilmastonmuutospropagandasta eniten hyötyy?

Mitä luulette, oliko Helsingissä 2006-2007 ennätyksellisen leuto talvi sitten jotain poikkeuksellista vai peräti seurausta kuvitellusta ilmastonmuutoksesta? Ainakin ilmastonmuutoksen puolestapuhujat käyttivät tilannetta hyväkseen ja päivittelivät ilmastonmuutoksen voimakasta vaikutusta Etelä-Suomen säätilaan. Todellisuudessa jälleen kerran kyse oli normaalista pitkän aikavälin vaihtelusta säätilassa. Historian kirjojen mukaan täysin vastaavanlainen talvi oli esimerkiksi vuosina 1924-1925 ja 1929-1930.

Lue myös:
Roy Spencer. Ph. D
Ilmastonmuutos Foorumi
Toukokuussa 2009 Helsingissä pidetyn ilmastoseminaari materiaali

Artikkelin kuvien lähteet: http://www.drroyspencer.com/ ja Roy Spencerin Ilmastonmuutosseminaarin aineisto

Ahvenanmaa - Suomalaisuuden tuska

Ahvenanmaan itsehallintojärjestelmä perustuu syrjintään. Suomalaiset ovat paikoittain vieraita omassa maassaan. Suomalaisuuden ja suomen kielen halveksimista esiintyy erityisesti Ahvenanmaalla, mutta myös mannersuomessa. Ahvenanmaalla etninen syrjintä perustuu keinotekoiseen ja EU:n periaatteiden vastaiseen lainvoimaan. Ahvenanmaalle on luotu sisäsiittoinen ruotsalaisuuden yhdyskunta joille annetut oikeudet polkevat suomalaisuuden jalkoihinsa. Ahvenanmaalla ruotsinkielisten asemaa pyritään vahvistamaan kieltämällä suomenkielisiltä perustuslakiin kuuluvia oikeuksia keinotekoiseen kotipaikkaoikeuteen vedoten. Suomenruotsalaiset ja erityisesti ahvenanmaalaiset pitävät itseään parempana osana suomalaista yhteiskuntaa. Ellei peräti erityisenä kansanosana joka on historiallisena perintönä ihannevaltakaudesta Ruotsin alaisuudesta.

Ahvenanmaa on Suomeen kuuluva itsehallinnollinen alue jonka väestöstä yli 90% on ruotsinkielisiä. Maakunnan ainoa virallinen kieli on ruotsi. Ahvenanmaan itsehallinnollisesta asemasta on säädetty itsehallintolaissa ja sen muutoksilla vuosina 1920, 1922 ja 1951. Viimeisin edelliset lait korvannut hallintolaki astui voimaan 1993. Ahvenanmaa toimii käytännössä kuten itsenäisen valtio, oman hallintokoneistonsa ja oman lainsäädäntönsä turvin.

Vuonna 2004 EU on nostanut Suomea vastaan kanteen EY tuomioistuimessa koska Ahvenanmaan erityishallintolaki estää suomalaisten tasavertaisen kohtelun omassa maassaan. Vuonna 2005 EU komissio huomautti toistuvasti Suomea siitä että yhdenvertaisuutta ei ole toteutettu. Suomen hallitus on kiistänyt koko asian. Yksi voimakkaimmista suomenkielisiin kohdistuvan rasismin tukijoista ja puolesta puhujista onkin ollut hallituksessa vuosi toisensa jälkeen vaikuttava Ruotsalainen Kansanpuolue, RKP.

Ahvenanmaalaisilla on kotiseutuoikeus (hembygdsrätt) mikä puuttuu mannersuomalaisilta. Kotiseutuoikeus ei ole vedenpitävä. Epävirallisesti on tiedossa, että manner-Suomessa asuville ruotsinkielisille kotiseutuoikeus voidaan myöntää joissakin tapauksissa myös ennen kotiseutuoikeuden ehtona olevan asumisvelvoitteen täyttymistä. Edellytys on kuitenkin ehdoton ruotsinkielisyys. Kotiseutuoikeus estää käytännössä suomenkielisten mahdollisuuden omistaa maata, asuntoja, kesämökkejä Ahvenanmaan alueella ja samalla kotiseutuoikeus estää myös laillisen liike- ja yritystoiminnan perustamisen Ahvenanmaalle vaikka EU direktiivit kieltävät selkeästi syrjinnän ammatinharjoittamisessa.

Ahvenamaalla suomenkielen asemaa pyritään polkemaan kaikin keinoin. Päiväkodeissa lapsille ei saa opettaa suomenkielisiä leikkejä tai lauluja. Samaan aikaan Ahvenanmaan itsehallinto on säätänyt lakeja jotka kieltävät suomenkielisten palveluiden rahoittamisen.

Katsotaan asiaa toisesta näkökulmasta. Paremman elintason toivossa Suomeen maahanmuuttavien ihmisten kohteluun vaaditaan ymmärtämystä ja ongelmasta puhuminen suorastaan kielletään ja vaiennetaan vedoten rasismiin. Ei ole rasismia sanoa ettei halua Suomeen parempaa taloudellista turvaa hakevia maahanmuuttajaloisia jotka Suomessa elävät veronmaksajien varoilla hyvän sosiaaliturvan varjossa antamatta yhteiskunnalla mitään muuta kuin kustannuksia. Maahanmuuttajien varjossa, samaan aikaan, unohdetaan todellinen rasismi. Suomessa harrastetaan valtiorasismia suomenkielisiä kohtaan joka konkretisoituu Ahvenanmaan statuksen ylläpitämisellä. Suomen laki kieltää selkeästi syrjinnän, mutta tämä ei tietenkään koske Ahvenanmaata. Suomessa vähemmistövaltuutettu on viranomainen jonka tehtävä on puuttua Suomessa etniseen syrjintään, rasismiin ja pitää huolta vähemmistöjen oikeuksista. Tähän kategoriaan ei tietenkään lasketa suomenkielistä enemmistöä eikä yksikään suomenkielisen tekemä kantelu syrjinnästä johda mihinkään. Enemmistöä ei voi syrjiä! Vai voiko?

Ahvenanmaan delimilitarisointi kieltää maakunnan alueelle sijoitettavat armeijan yksiköt. Demilitarisointi on ikivanhoja sopimusperuja aina vuodelta 1856, erillisellä sopimuksella vuodelta 1922 jossa asiasta sovittiin Suomen ja muutamien muiden valtioiden kanssa sekä Suomen ja Neuvostoliiton välisestä sopimuksesta vuodelta 1940. Kaikki sopimukset ovat vanhentuneita ja joissakin sopimuksissa toista osapuolta ei ole edes olemassa. Ahvenanmaalla miehillä ei ole asevelvollisuutta. Suomen perustuslaki (127§) ja asevelvollisuuslaki (2§) kuitenkin määrittävät jokaisen miespuolisen Suomen kansalaisen asevelvolliseksi. Ahvenanmaan hallintolailla kumotaan nämä velvollisuudet ja samalla altistetaan koko valtakunta sotilaalliselle tyhjiölle. Ahvenanmaa on osa Suomen valtakuntaa ja taktisesti arvokkaalla paikalla. Nykyinen järjestely on ehdottomasti purettava, Ahvenanmaalaiset miehet asetettava kutsuntoihin, mielellään jälkikäteen ja Ahvenamaalle on perustettava joukko-osastot turvaamaan alueen ja koko valtion koskemattomuutta.

Kyllä, olen käynyt Ahvenanmaalla. Ahvenanmaalla vierailu ei ollut mistään mielyttävimmästä päästä. Yhteiskunnan sisäsiittoisuus, alkeellisuus ja tuppukyläisyys on käsin kosketeltavissa. Ihmiset olivat tympeitä ja harvinaisen epämielyttäviä jos et osannut puhua ruotsia. Vaikka ahvenanmaalla asuva henkilö osaisikin Suomea hän ei sitä suostu puhumaan, vaan suomenkieliseltä turistilta edellytetään ruotsinkielen osaamista. Ahvenanmaalaisten käytös suomenkielisiä kohtaan on harvinaisen sivistymätöntä ja moukkamaista. Ylimielisyys ja kuvitteellinen ylivertaisuuus suomenkielisiin nähden kumpuaa joka paikassa. Paikalliset ihmiset näyttivät myös puhuvan mielellään kokemuksista: Siitä kuinka he ajoittain matkustavat Suomeen ostoksille. Tällä he käytännössä tarkoittavat matkustamista Turkuun. Aivan kuin Ahvenanmaa ei olisi edes osa Suomea. Marianhamina itsessään on harvinaisen ruma ja pieni kylä vailla mitään kohtuullista palvelua. Ahvenanmaan luonto on kaunis, mutta se ei korvaa vakavaa sivistyksen puutteen aiheuttamaa tyhjiötä joka valtaa mielen Ahvenanmaalla käydessä.

Ahvenanmaa on osa Suomen valtakuntaa. Aika on ajanut jo kauan sitten Ahvenamaan erityisaseman ohi. Ahvenanmaan itsehallinto on lakkautettava. Ruotsinkieliselle vähemmistölle tarjotut etuoikeudet on lopetettava ja manner-Suomessa asuville suomenkielisille on annettava EU lainsäädännön mukaisesti oikeudet omistaa ja hallinnoida omaisuutta kaikkialla Suomen valtion alueella ja nimen omaan Ahvenanmaalla. Ahvenanmaalaiset on yksinkertaisesti pakoitettava takaisin ruotuun. Samalla saisimme Ahvenanmaalaiset viimein takaisin eristyneisyydestä nykyaikaisen sivistyksen pariin.

Lue myös:
Kadotettu oikeudenmukaisuus

Pysäköinti ei villiintynyt!

ParkPatrol Finland Oy:n toiminnan lopettamisesta ja ParkCom Oy:n toiminnan keskeyttämisestä on nyt kulunut 4-5 kuukautta. ParkCom Oy hävisi hovioikeudessa 20.11.2008 kiistan yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. ParkCom Oy joutui myöhemmin joulukuussa 2008 rikostutkinnan kohteeksi ja tammikuussa 2009 Etelä-Suomen Lääninhallitus valvovana viranomaisena kielsi ParkCom Oy:n määräämien maksujen perimisen. Tämä lopetti valvontayhtiön rimpuilun. Asiasta on valitettu korkeimpaan oikeuteen ja valituslupa on myönnetty.

Onko pysäköinti villiintynyt yksityisten toimijoiden poistuttua areenalta?

Ei ole, tilanne on päinvastoin parantunut. Monet isot kauppakeskukset ja kiinteistöt jotka aikaisemmin olivat laittomien yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden asiakkaita ovat hankkineet vastaavan valvontapalvelun kaupungin pysäköinninvalvonnalta. Viime vuosina yksityiset valvontayhtiöt olivat peloitelleet tilanteen villiintymisellä ja pysäköintikulttuurin rapistumisella mikäli heidän toimintansa estetään. Todellisuudessa tilanne ei ole karannut käsistä eikä pysäköinti rehoita valtoimenaan. Erään kauppakeskuksen edustajan kanssa keskusteltaessa hän totesi pysäköinninvalvonnan päämäärien toteutuvan nyt paremmin ja selkeämmin kuin yksityisen valvontayhtiön aikana. Rikkomuksia on huomattavasti vähemmän ja asiakkaatkin ovat tyytyväisempiä. Pysäköinninvalvonta on asiallista ja perustuu todellisiin rikkomuksiin eikä yksityisten valvontayhtiöiden harrastamaan mielivaltaiseen rahastukseen.

Tilanne on täysin samankaltainen taloyhtiöiden alueilla. Pysäköintiin liittyvät ongelmat eivät ole lisääntyneet. Monissa taloyhtiöissä yksityisen valvonnan aiheuttama tulehtunut ilmapiiri on parantunut. Asiaa myös kysyttiin usealta isännöitsijältä joiden hallitsemat taloyhtiöt ovat aikaisemmin käyttäneet yksityisen valvontayhtiön palveluita. Vastaukset olivat hämmästyttävän samankaltaisia. Pysäköinti ei ole villiintynyt tai edes pahentunut yksityisten toimijoiden poistuttua alueelta. Virhepysäköintiä ja piittaamattomuutta toki tapahtuu edelleen, mutta niin tapahtui myös yksityisen valvonnan aikana. Jokainen isännöitsijä myös totesi vastauksessaan kannattavansa mielummin kunnallisen pysäköinninvalvonnan lisäämistä myös yksityisillä alueilla kuin yksityisen yrityksen palkkaamista. Kokemukset yksityisistä toimijoista eivät ole olleet kehuttavia. Toiminta on mielletty hyvin mielivaltaiseksi.

Pelko siitä että kuntien resurssit eivät riitä yksityisellä alueella valvonnan suorittamiseen olivat perusteettomia. Kunta voi kysynnän myötä lisätä joustavasti valvontaresursseja. Mikä parasta, kunnallisen pysäköinninvalvonnan rikemaksut ohjaantuvat kunnalle koko yhteisön hyväksi eikä muutaman ahneen yritysjohtajan taskun pohjalle. Kunnallista valvontaa on kehitettävä ja uudelleen resurssoitava vastaamaan tarpeita. Yksityistä valvontaa ei pidä eikä tarvitse rakentaa rinnalle. Yksityinen pysäköinninvalvonta on täysin tarpeetonta.

ParkCom Oy on muuten pääpiirteissään poistattanut pysäköintiehtokylttinsä valvomiltaan alueilta. ParkPatrol Finland Oy on jättänyt omat kylttinsä monille alueille ympäristöriesaksi.

Historian havinaa

2006-02 ParkCom Oy:n yksityisoikeudelliset parkkisakot - pitääkö maksaa?
2006-03 Kuluttajaviraston mielipide
2006-10 ParkCom yhteenveto ja valmiit vastaukset
2006-11 ParkPatrol tämän viikon vitsi

2007-01 Tapaus Sello
2007-01 McDonalds haluaa eroon lapsiperheistä
2007-02 Pitääkö yksityinen valvontamaksu maksaa?
2007-08 ParkCom ja Järvenpään Prisma
2007-08 ParkPatrol Oy:n asiakaspalvelu
2007-09 Uusi valvontayhtiö Jyväskylässä
2007-09 ParkCom hävisi kuluttajariitalautakunnassa
2007-11 Helsingin hallinto-oikeus koettelee yksityisen pysäköinninvalvonnan rajoja
2007-11 "Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?"
2007-12 ParkCom hävisi käräjäoikeudessa

2008-02 Autoparkki Norden Oy on menetellyt lainvastaisesti
2008-03 Taloyhtiön ja isännöitsijän vastuu
2008-04 Laiton lailliseksi lainvastaisesti
2008-05 Kuluttajavirasto ja yksityinen pysäköinninvalvonta
2008-09 Parkcom hovioikeudessa - valvontayhtiössä ei tunneta pysäköintilainsäädäntöä
2008-11 ParkCom hävisi hovioikeudessa
2008-11 Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat laittomia
2008-12 ParkPatrol Finland Oy lopetti toimintansa
2008-12 ParkCom Oy rikostutkinnassa

2009-01 Etelä-Suomen Lääninhallitus kielsi ParkCom maksujen perinnän
2009-01 Sopimuksen syntyminen yksityisessä pysäköinninvalvonnassa
2009-01 ParkCom on vihdoin keskeyttänyt toimintansa

Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on erottava, osa II

Huhtikuussa käytiin kiivasta keskustelua Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen ylenpalttisesta rahankäytöstä. Paavo Voutilainen oli sisustanut työtilojaan 72 000 eurolla sosiaaliviraston laskuun (kts. kalustehankintalista). Sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen toimialueella kuuluvat Helsingissä lapsiperheiden palvelut, päivähoito sekä vanhusten palvelut. Samaan aikaan kun Paavo rykäisi kerralla sisustuksensa kuntoon, Helsingin kaupunki leikkaa rajusti vanhusten ja erityisesti lapsiperheiden palveluja. Sosiaaliviraston budjetti on vuodelle 2009 täysin alimitoitettu, mikä tulee entisestään johtamaan mm. kustannusten karsimiseen, palveluiden heikkenemiseen ja päivähoitoryhmien kokojen suurentumiseen ja hoidon tason dramaattiseen laskuun.

Lukekaa toimittaja Susanna Kuparisen 02.06.2009 julkaisema kolme sivuinen artikkeli voima.fi sivustolta sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen hulvattomasta rahankäytöstä ja edesottamuksista. Näyttää siltä että sosiaalijohtaja hallitsee valtakuntaansa diktaattorin ottein. Pelolla ja kurilla.

Toimittaja Susanna Kuparinen pääsi pitkällisen ponnistuksen jälkeen tutkimaan Paavo Voutilaisen edustustilin käyttöä. Paavo Voutilainen näyttää käyttäneen sosiaaliviraston rahoja esimerkiksi ravintolassa juhlimiseen ja juomien tarjoiluun.

Artikkeli sisältää myös Paavo Voutilaisen tuskaisen haastattelun. On käynyt nimittäin ilmi että artikkelin mukaan kaupungin taloushallinto on varoittanut Voutilaista hyvissä ajoin kalustehankinnan laittomuudesta. Paavo Voutilainen on ohittanut taloushallinnon olankohautuksella. Voutilaisen mielestä hän ei ole saanut kyseistä viestiä eikä hän tunne kaupungin hankintoihin liittyvää hankintasäännöstöä ja hankintalakia. Todellisuudessa Paavo Voutilainen oli esittelijänä kun sosiaalilautakunta antoi lausunnon uudistetusta kaupungin hankintasäännöstä 4. syyskuuta 2007. Lisäksi Susanna Kuparisen artikkelin väitteiden mukaan 72 000 euron huonekaluista oli tehty tilaus ennen lautakunnan hyväksyvää käsittelyä mikä sinällään olisi jo täysin laitonta.

Tästä salailusta huolimatta sosiaalilautakunta ja apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen eivät halunneet antaa Voutilaiselle edes huomautusta toiminnastaan. Sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on erottava tai hänet on erotettava välittömästi. Hän on epäpätevä ja vastuuton hoitamaan kaupungin sosiaalijohtajan virkaa. Samalla Paula Kokkosen pätevyys toimia apulaiskaupunginjohtajana on pistettävä suurennuslasin alle. Toisiaan suojeleva kaveripiiri on karsittava ulos Helsingin kaupungin johdosta. Olkaa rohkeasti yhteydessä Helsingin kaupunkiin ja vaatikaa toimenpiteitä. Sähköpostiosoite kaupungille on muotoa etunimi.sukunimi@hel.fi. Ohjatkaa asialliset viestinne ja kommentinne oikeille henkilöille. Kertokaa mielipiteenne. He ovat virkamiehiä joiden pitäisi palvella meitä kaikkia ja käyttää veronmaksajien rahoja viisasti koko yhteisön hyväksi eikä kalliisiin kalusteisiin ja mittaviin alkoholitarjoiluihin.

Susanna Kuparisen artikkeli: Miljardin euron mies (sivu1, sivu2, sivu3)
Paavo Voutilaisen puhelinhaastattelu kokonaisuudessaan

Artikkeli: Aitiopaikalla

Lue myös:
Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on erottava

Varastetut eläkkeet

Elinaikakertoimella pyritään pitämään eliniän pitenemisestä johtuvat eläkekustannukset kurissa. Tämä tarkoittaa suomeksi, että vuoden 2009 jälkeen eläkkeelle siirtyvien eläkkeitä pienennetään elinaikakertoimella. Jokaiselle ikäluokalle 62 vuotta täyttäessä lasketaan oma elinaikakerroin. Vuonna 2009 elinaikakerroin 62 vuotta täyttäneille on tasan yksi. Vuonna 1948 syntyneille, eli 62 vuotta vuonna 2010 täyttäville lasketaan uusi elinaikakerroin joka kylmästi leikkaa lakisääteisen eläkkeen pienemmäksi. Alla on esimerkki tai arvio siitä miten ansaittu 1700 euron kuukausieläke saksitaan pienemmäksi ikäpolvi toisensa jälkeen. Nykyisille nuorille ja nuorille aikuisille tämä on melkoinen katastrofi siinä vaiheessa kun pakolliset työeläkemaksut on maksettu ja olisi aika siirtyä hyvin ansaitulle eläkkeelle.

Tämä uudistus astui voimaan edellisen eläkeuudistuksen yhteydessä 1.1.2005. Elinaikakerroin oli ratkaisu eläkkeiden rahoitusongelmaan. Rahoitusongelma puolestaan juontaa juurensa suuriin ikäluokkiin jotka ovat jäämässä eläkkeelle samaan aikana kun eläkkeiden maksajien määrä on pienentynyt ja ihmisten elinikä ja eläkkeellä olo aika on pidentynyt. Nyt maksetuista eläkkeistä suurin osa käytetään tällä hetkellä eläkkeellä olevien ihmisten eläkkeiden maksuun eikä tulevien eläkkeiden kartuttamiseen. Onko elinaikakerroin sitten oikea ratkaisu ongelmaan, jää nähtäväksi. Oikeudenmukainen se ei ole. Vai mitä sanovat esimerkiksi 1970 ja 1980 luvulla syntyneet?

Miten elinaikakerroin sitten lasketaan? Se tullaan määrittämään tilastokeskuksen kuolevuuslukujen perusteella jokaiselle ikäryhmälle erikseen viiden vuoden aikajaksolta.

Järjestelmä syrjii miehiä ja on epätasa-arvoinen

Elinaikakerroin on koko ikäryhmälle sama sukupuoleen katsomatta. Elinaikakerrointa ei lasketa erikseen miehille ja naisille. Tämä on vakavaa syrjintää joka selkeästi rikkoo lakia naisten ja miesten tasa-arvoisesta kohtelusta (Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, 8.8.1968/609). Suomessa miesten elinikä on keskimäärin 6-7 vuotta vähemmän kuin naisilla. Tämä olisi pitänyt ottaa huomioon myös elinaikakertoimessa. Itseasiassa vuosi 2006 oli maailman historiassa merkittävä sen takia, että naisten elinikä oli kaikissa maailman maissa pidempi kuin miehillä.

Ahne sukupolvi

Valitettavasti ei voi olla huomaamatta mikä sukupolvi eläkeuudistuksen on toteuttanut. Uudistuksella on samalla turvattu kyseisen sukupolven keräämiä muitakin etuja. Yksi esimerkki on eläkkeelle jääminen työttömyydestä. Nimittäin 2005 voimaan astuneen eläkeuudistuksen myötä työttömyyseläke poistettiin tulevilta sukupolvilta. Järjestelmään rakennettiin kuitenkin kiertotie 1940- ja 1950 luvulla syntyneille. 1940-luvulla syntyneillä on mahdollisuus ensin työttömyyspäivärahaan ja sen jälkeen työttömyyseläkkeeseen kunnes henkilö siirtyy vanhuuseläkkeelle 63 vuotiaana. 1950-luvulla syntyneillä ei ole enään työttömyyseläkettä, mutta heille on määritelty ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan lisäpäivät joiden avulla päivärahan maksua jatketaan henkilön 62 ikävuoteen asti jolloin henkilö voi jäädä vanhuuseläkkeelle. Vanhuuseläkettä ei edes varhenneta, vaikka henkilö ei ole vielä lakisääteisessä eläkeiässä.

1960-, 1970- ja 1980-luvulla syntyneet ovat monella muullakin tavoin väliinputoajia. Ainoa lohtu on että tulevaisuudessa voimme tietysti muuttaa eläkejärjestelmää uudelleen, lisätä oman sukupolvemme edut ja varastaa seuraavalta sukupolvelta. Aivan kuten edellinenkin on tehnyt.

Lääkäri ei voi kieltäytyä kirjoittamasta lääkärintodistusta

Lääkärillä on velvollisuus kirjoittaa lääkärintodistus sitä pyydettäessä. Lääkärin kirjoittamia todistuksia tarvitaan moniin eri tarkoituksiin. Suppea lääkärinlausunto, kuten lääkärintodistus A, on tarkoitettu esimerkiksi työkyvyttömyyden tai esteellisyyden todentamiseen. Laajat lääkärinlausunnot, kuten lääkärintodistus B ja C, ovat todistuksia esimerkiksi pitkäaikaisesta työkyvyttömyydestä, pysyvästä invaliditeetistä tai todistukset ovat lakisääteisen etuuden hakemista varten välttämättömiä.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä on ollut muutamia tapauksia joissa lääkäri on kieltäytynyt kirjoittamasta potilaalle lääkärintodistusta KELA:sta haettavaa etuutta varten. Lääkärin mielestä todistusta ei ole tarpeen kirjoittaa, koska potilas ei ole lääkärin mielestä oikeutettu nimenomaisen etuuteen. Kun lääkäriä on viimein tarpeeksi painostettu, hän on suostunut kirjoittamaan todistuksen. HUS:n Lastenklinikalla on havaittu joidenkin lääkäreiden osalta nihkeyttä kirjoittaa lapselle todistusta KELA:n myöntämän etuuden hakemiseksi, koska lääkärin mukaan lapsi ei etuutta kuitenkaan saa. Arviointikriteerit Lastenklinikalla ovat olleet täysin erilaiset ja käytännössä virheelliset verrattuna KELA:n virallisiin kriteereihin. Monesti KELA onkin myöntänyt etuuden lääkärintodistuksen perusteella, vaikka Lastenklinikalla edun myöntämistä ei ole pidetty edes mahdollisena. Pahintahan tilanteessa on jos vanhemmat oikeasti uskovat lääkäreitä eivätkä koskaan edes yritä hakea etuutta johon heidän lapsensa on oikeutettu.

Lääkärin tehtäviin ei kuulu arvioida todistuksen tarpeellisuutta eikä varsinkaan arvioida tai arvailla ennakolta esimerkiksi KELA:n päätöksen perusteita siitä mihin potilas on oikeutettu ja mihin ei. Lääkäri ei tee päätöksiä etuuden myöntämisestä, lääkäri kirjoittaa todistuksen jonka perusteella etuuden myöntävä instanssi tekee päätöksen.

Lakisääteisesti ei ole määritelty lääkärille velvollisuutta kirjoittaa lääkärintodistusta muuten kuin muutamissa yksittäisissä tapauksissa, kuten kuolintodistuksen antamisessa. Laki ei myöskään erikseen mainitse mahdollisuutta että lääkäri voi erityisestä syystä kieltäytyä kirjoittamasta lääkärintodistusta. Laista löytyy muutamia säännöksiä lääkärin esteellisyydestä kirjoittaa todistusta kuten steriloimisasetuksen perusteella. Tällöin lääkäriltä vaaditaan esteettömyyden todentamista. Pääsääntönä ja terveyden huollon oikeusturvakeskuksen kannanoton (nykyinen Valvira) mukaisesti lääkärin on kirjoitettava lääkärintodistus potilaalle vaikka kokisi sen tarpeettomaksi.

Lääkärintodistus on aina kirjoitettava totuudenmukaisesti perustuen lääkärin omiin tutkimuksiin, omiin huomioihin, löydöksiin, kliinisiin tutkimuksiin tai muiden lääkäreiden havaintoihin ja potilaskertomuksiin. Lääkärintodistuksessa on kerrottava kaikki johtopäätöksen tekemiseen liittyvät oleelliset seikat potilaan sairaudesta tai tilanteesta. Potilas ei voi vaatia lääkäriä kirjoittamaan lääkärintodistusta sen mukaiseksi jotta esimerkiksi tietyn etuuden voisi saada hankituksi. Lääkärintodistus pitää perustua faktoihin ja tosiasioihin. Karkean esimerkin omaisesti voisi todeta, että jos potilas pyytää lääkärintodistusta etuuden saamiseksi mahdollisesta sairaudestaan jota ei ole todettu, lääkärin velvollisuus on kirjoittaa todistus jossa lääkäri toteaa omiin tai muiden lääkäreiden tutkimuksiin, havaintoihin ja muistiinpanoihin vedoten että kyseistä sairautta ei ole potilaassa havaittu tai tutkimukset eivät ole osoittaneet näyttöä sairauden olemassaolosta.

Lääkärintodistus on kuitenkin kirjoitettava. Lääkärin tehtävä ei ole arvioida todistuksen tarpeellisuutta.

Lue myös:
Asiantuntijalääkäreiden nimet ovat julkisia

Asiantuntijalääkäreiden nimet ovat julkisia

Vakuutusyhtiössä tai KELA:ssa sinua koskevia päätöksiä tekevät monet "asiantuntijat". Kun esimerkiksi vakuutusyhtiö päättää eläkkeestäsi tai muista terveyteesi liittyvistä vakuutuskorvauksista, vakuutusyhtiö perustaa päätöksensä omien asiantuntijalääkäreidensä tulkintaan. Kyseiset asiantuntijalääkärit toimivat työsuhteessa vakuutusyhtiöön ja heidän tehtävänsä on arvioida jokaisessa päätöksessä ainoastaan vakuutusyhtiön omaa etua. Tilanne on täysin sama KELA:ssa. Asiantuntijalääkäreiden päätös normaalissa terveydenhoidossa, esimerkiksi yksityisen lääkäriaseman vastaanotolla voi siis olla täysin erilainen kuin päätös vakuutusyhtiön edustajana. Tämä sotii jyrkästi yleistä oikeuskäsitystä vastaan sekä lääkärin eettisiä ja moraalisia velvotteita kohtaan. Moni vakuutusyhtiön asiakas huomaa lääkärinvastaanotolla saavansa täysin erilaisen lausunnon vaivastaan kuin mitä saa vakuutusyhtiön asiantuntijalääkäriltä. Räikeimmissä tapauksissa kyse on ollut täysin samasta lääkäristä, joka vastaanotolla kertoo potilaalle jotain muuta kuin mitä seuraavassa kuussa päättää potilaan vakuutuskorvausten perusteiden osalta vakuutusyhtiön puolesta.

Vakuutusyhtiöillä ja KELA:lla on jo pitkään ollut tiedossa velvollisuus antaa asiantuntijoidensa nimet asiakkaalle pyydettäessä. Tämä perustuu lakiin viranomaisten toiminnan julkisuudesta (21.5.1999/621) sekä henkilötietolakiin (22.4.1999/523). Siitä huolimatta osa vakuutusyhtiöistä ja viranomaisista ei näitä tietoja suostu antamaan. Aikaisemmin vakuutusyhtiöt ovat perustelleet asiantuntijoidensa nimien salaamista työntekijöidensä yksityisyyden suojaan vedoten. On kuitenkin selvää että mikään viranomaisen toimintaan tai viranomaisluonteisen toiminnan perusajatuksena ei voi olla päätöksentekoprosessin salaaminen ja päätöksentekoon osallistuneiden asiantuntijoiden suojeleminen. Päätösten rehellisyys ja oikeudenmukaisuus edellyttää että asiantuntijana toiminut lääkäri pysyy sanojensa takana myös silloin kun hänen päätöksensä perusteet otetaan suurennuslasin alle.

KELA:n toiminta asiantuntijalääkäreiden lausuntojen suhteen on ollut harvinaisen pöyristyttävää. Kun asiakas pyytää nähtäville tietoja oman päätöksensä perusteista, KELA:n vastaus on yleensä ollut, että heidän ei tarvitse päätöksiään perustella. Suomi on saanut asiasta jälleen kerran keväällä 2009 Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) langettavan päätöksen. Päätöksen mukaan KELA rikkoo ihmisoikeuksia ja potilaan oikeusturvaa. Vaikka Suomen valtio on sitoutunut kansainvälisin sopimuksin noudattamaan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä uskallan väittää että mikään ei asiassa tule muuttumaan. Suomen valtiolla ja oikeusministeriöllä on tapana viitata kintaalla kyseisille päätöksille. Tosiasia on, että Suomessa ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu toistuvasti eikä viranomaisilla ole aikomustakaan parantaa tilannetta. Tilastot kertovat aiheesta karua kieltä.

Mikäli saatte vakuutusyhtiöltä tai KELA:lta kielteisen päätöksen joka perustuu heidän käyttämänsä asiantuntijan lausuntoon. Pyytäkää ja vaatikaa aina tiedoksi kyseisen asiantuntijalääkärin nimi ja yhteystiedot sekä kaikki asianne käsittelyyn liittyvät asiakirjat. Teillä on aina oikeus keskustella päätökseen osallistuneiden henkilöiden kanssa. Asiantuntijalääkäri ei voi kieltäytyä keskustelemasta asiasta. Vakuutusyhtiö tai KELA ei voi kieltää teitä ottamasta asiantuntijoihinsa yhteyttä. Mikäli asiantuntija ei suostu keskustelemaan puhelimitse, menkää paikanpäälle käymään henkilökohtaisesti. Jos asiaanne koskeva päätös on syntynyt useamman asiantuntijan kokouksessa esittämien kannanottojen perusteella, teillä on oikeus myös kokouksen pöytäkirjaan. Käyttäkää tätä oikeutta hyväksenne. Teillä on täysi moraalinen oikeus käyttää kaikkia lainmukaisia painostuskeinoja vakuutusyhtiöitä, KELA:a sekä heidän asiantuntijoitaan kohtaan, jotta asianne ratkaisuun saadaan oikeudenmukainen ja rehellisesti perusteltu päätös.

Mikäli ajaudutte vakuutusyhtiön kanssa tilanteeseen jossa asianne käsittely viedään vakuutusoikeuden ratkaistavaksi, olette käytännössä jo hävinnyt. Vakuutusoikeus on Suomessa kokonaisuudessaan vakuutusyhtiöiden hallinnassa ja päätökset ovat poikkeuksetta yhtiöitä suosivia. Vakuutusoikeus on vakuutusyhtiöiden kumileimasin. Suomi on saanut tuomioita myös vakuutusoikeuteen liittyen Euroopan Ihmisoikeustuomioistumesta.

Potilaiden ja asiakkaiden oikeusturvan kannalta pitäisi miettiä myös koko asiantuntijalääkärijärjestelmästä luopumista. Asiantuntijajärjestelmä muodostuu tällä hetkellä sen periaatteen varaan, että potilasta hoitavan lääkärin lausunto ei ole "luotettavaa" tietoa vakuutusyhtiön tai KELA:n kannalta. Vakuutusyhtiö haluaa palkkalistoilleen lääkärin ammatissa toimivan asiantuntijan jonka tehtävä on ainostaan etsiä hoitavan lääkärin antamasta lausunnosta ja tiedoista kaikki ne mahdolliset porsaanreiät ja kiertotiet joilla ehtojen mukainen korvaus voidaan evätä. Potilaan todellisen terveydentilan kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Tästä on rehellisyys ja lääkärin ammattietiikan noudattaminen kaukana. Täytyy vain ihmetellä minkälainen luontainen vika on ihmisessä jotka lääkärin ammattiin sitoutuneena voivat ylenkatsoa omia moraalisia velvotteitaan potilaan terveydenhoidossa. Nähtävästi asiantuntijalääkäreiden vannoma lääkärinvala on jollain tavoin normaalista lääkärinvalasta poikkeava.

Lisätietoa:
Tietosuojavaltuutetun kannanotto
Korkeimman hallinto-oikeuden päätös
Oikeusasiamiehen kannanotto

HS: Ihmisoikeustuomioistuin antoi KELA:lle tuomion

Lue myös:
Kadotettu oikeudenmukaisuus (Suomi pahimpia ihmisoikeusloukkaaja)
Korvausten käsittelyaika
Korvaus perustuu vakuutusehtoihin

Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on erottava!

Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen on sisustanut työtilojaan 72 000 eurolla. Sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen toimialueella kuuluvat Helsingissä lapsiperheiden palvelut, päivähoito sekä vanhusten palvelut. Samaan aikaan kun Paavo Voutilainen päättää käyttää veronmaksajien rahoja 72 000 euroa (430 000 mk) työtilojensa sisustamiseen, Helsingin kaupunki leikkaa rajusti lapsiperheiden ja vanhusten palveluja. Sosiaaliviraston budjetti on vuodelle 2009 täysin alimitoitettu, mikä tulee entisestään johtamaan mm. kustannusten karsimiseen, palveluiden heikkenemiseen ja päivähoitoryhmien kokojen suurentumiseen ja hoidon tason dramaattiseen laskuun. Kun kaupungin tulosvastuulliset virkamiehet yrittävät kaikin keinoin karsia kustannuksia perumalla muutamien tuhansien eurojen kustannusvastuita lasten palveluiden toimialueilla, Paavo Voutilainen pistää rehvakkaasti menemään apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkosen siunauksella, 72 000 euroa sisustukseen. Pelkästään hänen pähkinäinen ja sähköherkuilla varustetun työpöytänsä hinta oli yli 18 500 euroa. Normaalin käyttökelpoisen työtehtävien hoitamiseen soveltuvan työpöydän saa varmasti alle 1000 eurolla.

Sisustuksen hankintoja ei ole kilpailutettu vaikka hankintalain ja kaupungin hankintasäännön mukaisesti näin on meneteltävä kaikkien yli 15 000 euron hankintojen osalta. Vaikka rahat 72 000 euron sisustushankitoihin tulevatkin sosilaalitoimelle varatusta hallinnointibudjetista ei päätöstä hankinnoista voi perustella millään. Sosiaalitoimen tulee ensisijaisesti turvata palvelujen saatavuus ja karsia hallinnollisia menoja supistamalla hallintobudjettiaan eikä päinvastoin tuhlata veronmaksajien rahoja vain sen takia jos budjetissa sattuu olemaan ylimääräistä. Nähtävästi Helsingin kaupungissa ei osata budjetoida oikein jos hallintobudjetissa on rahaa vaikka poltettavaksi mutta sosiaalisiin palveluihin varatut budjetit ovat alimitoitettuja ja raha on niukassa. Voisi melkein luulla että sosiaalitoimella ei ole taloudellisia ongelmia eikä siten yksikään palveluiden supistamis- tai karsintapäätös tule olemaan kuluvana vuonna perusteltua.

Paavo Voutilaisen toiminta on selkeää yhteiskunnallisen aseman väärinkäyttöä. Henkilön käsityskyky kohtuullisuudesta on vakavasti horjunut ja hän ei ole pätevä hoitamaan sosiaalijohtana virkaansa Helsingissä. Kunnan vastuullisessa tehtävässä edellytetään kustannustietoisuutta ja selkeää maalaisjärjen käyttöä mitä Paavo Voutilaisen toiminnasta ei löydy hakemallakaan. Samalla voi kysyä minkälainen ihminen ei näe ristiriita vastuualueensa supistusten ja öykkärimäisen verovarojen tuhlaamisen välillä?

Kannattaa myös muistaa että Paavo Voutilainen valittiin sosiaalijohtajan virkaan vuonna 2006. Hänen valinnastaan kanneltiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti koska hänen pätevyyttään epäiltiin vahvasti. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan sosiaalijohtajan teologian tutkinto on aivan riittävä vastuulliseen virkaan eikä erityispätevyyttä ja sosiaalialan asiantuntemusta tarvita. Kuten huomaamme, korkein hallinto-oikeus oli jälleen kerran väärässä.

Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen on puolustanut Paavo Voutilaisen hankintoja ja kertoo täysin luottavansa johtajansa arvostelukykyyn. Tämä lausunto osoittaa Paula Kokkosen toiminnan kuuluvan täsmälleen samaan kategoriaan kuin Paavo Voutilaisen. Mikäli Paula Kokkonen ja Paavo Voutilainen eivät tajua itse erota tehtävästään heidät tulee erottaa välittömästi. Nykyisen talouslaman, perheiden ahdingon, nousevan työttymyyden ja yhteiskunallisen hädän keskellä ei voi kuin kauhistella kuinka kahden korkeassa aseman olevan hyväpalkkaisen ja suurituloisen Helsingin kaupungin virkamiehen verorahoin kustantamat kulutusjuhlat ovat karanneet valvonnasta.

Voutilaisen ja Kokkosen toiminta osoittaa täydellistä vieraantumisen merkkejä yhteiskunnan realiteeteistä. Kummatkin henkilöt ovat epäpäteviä niihin tehtäviin joihin heidät on Helsingin kaupungin organisaatiossa valittu. Kosketus tavalliseen kaupunkilaiseen ja veronmaksajaan on kadonnut.

Paavo Voutilaisen ja Paula Kokkosen on erottava välittömästi!