Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika

Yksityistä pysäköinninvalvontaa koskenut purkuhakemus on hylätty. Korkein oikeus ei käsittele maaliskuussa 2010 antamaansa poikkeuksellisen virheellistä päätöstä uudelleen.

Maaliskuussa 2010 korkein oikeus kumosi käräjä- ja hovioikeuden yksimieliset päätökset ja näytti vihreää valoa perustuslain vastaiselle, ainostaan viranomaisten toimivaltaan kuuluvalle pysäköinninvalvonnalle. Helmikuussa 2011 perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kysymys eduskunnan säätämiin lakeihin perustuvien säännösten tai niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta ja niiden rikkomisesta johtuvien seuraamusten määräämisestä. Toimintaan liittyy perustuslain 124 §:ssä tarkoitetun julkisen hallintotehtävän piirteitä. Perustuslakivaliokunta katsoi että hallinnollisten seuraamusten määräämiseen sisältyy merkittävää julkisen vallan käyttöä. Yksityinen pysäköinninvalvonta on siis perustuslain vastaista.

Korkeimman oikeuden antama kielteinen päätös purkuhakemukselle ei muuta yksityisen pysäköinninvalvonnan oikeudellisesti äärimmäisen epäselvää asemaa. Kyseessä oli yksittäiseen tapaukseen liittyvä päätös. Korkeimman oikeuden tulkinnasta huolimatta yksityistä pysäköinninvalvontaa voi ja kuuluukin käsitellä perustuslain vastaisena toimintana.

Kansalaistottelemattomuutta tarvitaan

Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa moni asia toiminnan laillisuudesta lähtien on äärimmäisen epäselvää. Yksi asia on kuitenkin poikkeuksellinen selkeä. Pysäköintivalvontayhtiö ei tiedä sopimuskumppaniaan, eli ajoneuvon yksityiselle alueelle pysäköineen autoilijan henkilöllisyyttä. Sopimus pysäköinninehdoista voi syntyä vain ja ainoastaan ajoneuvon kuljettajan kanssa. Maksamattoman pysäköintivirhemaksun maksuvaatimus lähetetään kuitenkin ajoneuvorekisteristä löytyvälle ajoneuvon haltijalle tai omistajalle. Ajoneuvon haltijat ja omistajat eivät ole mahdollisesti syntyneen sopimuksen osapuolia, eivätkä siten millään tavoin velvollisia selvittämään ajoneuvon kuljettajaa pysäköintivalvontayhtiölle tai vielä vähemmän maksamaan määrättyä maksua.

Yksityisen pysäköintivirhemaksun välttää kiistämällä yksiselitteisesti ja järjestelmällisesti olleensa ajoneuvon kuljettaja. Näyttövastuu kuljettajasta on valvontayhtiöllä. Jotkut valvontayhtiöt ovat lähestyneet autoilijoita uhkaamalla poliisitutkinnalla, mikäli haltija tai omistaja ei paljasta ajoneuvon kuljettajaa. Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ei ole kyse rikoksesta, vaan väitetystä yksityisoikeudellisesta sopimussuhteesta. Asia ei kuulu poliisille, eikä yksikään poliisi ota asiaa tutkittavakseen valvontayhtiöiden uhkailusta huolimatta.

Hyvät autoilijat! Kyse ei ole oikeudesta saada pysäköidä mihin tahansa, vaan periaatteesta kuka rikkeestä saa rangaista. Viime vuosien aikana iso osa yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on siirtynyt rikollisten, talousrikoksista tuomittujen ja järjestäytyneen rikollisuuden temmellyskentäksi. Helppo raha ja ihmisten uhkailu houkuttaa. Korkeimman oikeuden epävirallisella siunauksella toiminta kohottaa taas päätään.

Kansalaistottelemattomuutta tarvitaan! Jokainen pitäköön huolen ettei yhtään yksityistä pysäköinninvalvontamaksua makseta - annetaan valvontayhtiön selvittää sopimuskumppaninsa.

Lue myös:
Parkkiyhtiö on jälleen hävinyt pysäköintiriidan
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Syyllistyvätkö parkkifirmat rikokseen
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneille uhkailu on pelkkää pluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Pitääkö yksityinen pysäköinninvalvontamaksu maksaa?
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa kelvottomasti perusteltu
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös
Parkkifarssi päätökseen - kuluttajavirasto kriisissä
ParkCom on vihdoin keskeyttänyt toimintansa
ParkPatrol Finland Oy lopetti toimintansa
ParkCom hävisi hovioikeudessa
ParkCom Oy rikostutkinnassa
Etelä-Suomen lääninhallitus kielsi ParkCom maksujen perinnän

Nordean ilmainen korttivakuutus antaa oivan lisäturvan ostoksille?

Nordea tarjoaa VISA- ja MasterCard- korteilleen ilmaista kodinturvavakuutusta. Kodinturvavakuutukseen kuuluu tuoteturvaosuus joka korvaa rikkoutuneen tuotteen ilman erillistä omavastuuta pääsääntöisesti viiden vuoden ajan ostopäivästä tuotteen takuun päättymisen jälkeen. Vakuutus astuu automaattisesti voimaan kun ostos on kokonaisuudessaan maksettu Nordean luottokortilla. Vakuutuksen myöntää vakuutusyhtiö Chartis Europe S.A.

Nordean ilmainen korttivakuutus on erinomainen vaihtoehto ylimääräiselle tuoteturvalle silloin kuin kotiin hankitaan kallista elektroniikkaa. Uusi astianpesukone, taulutelevisio, digiboksi, tietokone, pyykinpesukone, kuivausrumpu, jääkaappi jne. kannattaa maksaa Nordean luottokortilla.

Luottokorttiostosten yhteydessä luotonantaja vastaa myyjän tekemistä sopimusrikkomuksista ja toisaalta ilmainen vakuutus tuotteelle astuu voimaan automaattisesti heti maksun yhteydessä ja korvaa tuotteen korjauskulut ilman omavastuuta pääsääntöisesti viiden vuoden ajan ostopäivästä sen jälkeen kun tuotteen takuu on päättynyt.

Kotivakuutus ja maksulliset tuoteturvavakuutukset

Nordean tuoteturvavakuutuksen kaltaisia palveluja löytyy laajoista kotivakuutuksista, joista korvataan kodinkoneen äkillinen rikkoutuminen. Kotivakuutuksen maksamasta korvauksesta vähennetään kuitenkin vakuutussopimuksen mukainen omavastuu.

Jotkin kauppaketjut, kuten Gigantti, tarjoavat maksullisia (Happy CARE) tuoteturvavakuutuksia asiakkailleen. Esimerkiksi 1 699 euron hintaisen 42 tuuman LED-TV:n tuoteturva 48 kuukaudelle maksaa Gigantissa 349 euroa. Varmasti vakuutusehdoissa on eroavaisuuksia, mutta miksi ihmeessä maksaisimme 349 euroa lisää vakuutuksesta jonka saan ilmaiseksi maksamalla tuotteen Nordean luottokortilla?

Toimiiko Nordean korttivakuutus?

Vahinkoilmoituksen voi tulostaa Nordean sivuilta. Ilmoitus lähetetään Chartis Euorpe S.A:lle postitse. Tuotetta ei tarvitse ensin korjauttaa kunhan tuotteen korjauskuluista on esittää arvio hakemuksen yhteydessä. Blogin saaman palautteen perusteella korvauksen saaminen Nordean korttivakuutuksen perusteella rikkoutuneesta tuotteesta on normaalin vakuutuskäytännön mukaista. Ongelmia ja tulkinnallisia eroja esiintyy ajoittain, mutta positiivista on ollut huomata saadun palautteen perusteella korvausten maksetun pääsääntöisesti ilman kummempia vaikeuksia.

Keskon kanta-asiakkailla ollut ongelmia

Jonkin verran ongelmia on ollut Keskon kanta-asiakkailla jotka käyttävät ostoksensa yhteydessä Keskon K-Plussa -kanta-asiakasetuja. Keskon kanta-asiakkailla on mahdollisuus kaikista ostoksista kerätä pisteitä. Kuluttaja saa käyttöönsä kerättyjen pisteiden mukaisesti 1000 pisteen arvoisia pisteseteleitä, jotka ovat alennuskuponkeja ja oikeuttavat 5 euron suuruisiin alennuksiin tuotteen lähtöhinnasta.

Chartis Europe S.A on tulkinnut pisteseteleiden olevan rahaan ja luottokorttiin verrattavissa oleva maksuväline. Jos tuotteen lähtöhinnasta on saatu alennusta Keskon pisteseteillä, tuote ei Chartis Europe S.A:n mielestä ole kokonaisuudessaan maksettu Nordean luottokortilla. Vakuutusehtojen mukaan vakuutus on voimassa vain jos tuote on kokonaan maksettu Nordean luottokortilla. Lukemattomilta kuluttajilta on useissa tapauksissa evätty korttivakuutuksen sopimusehtojen mukainen korvaus vetoamalla oston yhteydessä käytettyihin Keskon alennuskuponkeihin.

Kuluttajat ovat käyneet vääntöä Nordean ja Chartis Europe S.A:n kanssa pisteseteleiden käytöstä tuotteen maksamisen yhteydessä. Nordea on lopulta antanut asiassa periksi ja todennut, että Keskon K-Plussa pistesetelit ovat alennuskuponkeja. Pisteseteleiden käyttö tuotteen lähtöhinnan alentamisessa ei mitätöi korttivakuutusta kunhan alennusten jälkeinen hinta on kokonaisuudessaan maksettu Nordean luottokortilla.




Klikkaa kuvaa
Lue myös:
Vapaaehtoinen palautusoikeus
Nordean suuri VISA-puhallus
Nordean suuri VISA-puhallus, osa 2
Pankeilla on oikeus loukata yksityisyyttä
Oletko sinä A-luokkaa?

Henkilöllisyyttä ei tarvitse paljastaa

Viranomainen ei voi vaatia henkilön tunnistamista julkisiin asiakirjoihin liittyvissä pyynnöissä.

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta määrittelee viranomaisten asiakirjat julkisiksi, ellei laissa erikseen muuta säädetä. Lain tarkoitus on toteuttaa käytännössä avoimuutta ja hyvää hallintotapaa sekä turvata kansalaisen tiedonsaantioikeutta. Tämä siis tarkoittaa, että jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta joka on julkinen. Oletusarvoisesti kaikki asiakirjat ovat julkisia. Asiakirjan pyytäjän ei tarvitse selvittää henkilöllisyyttään eikä perustella pyyntöään, ellei henkilöllisyyden selvittäminen ole tarpeen siltä osin kun viranomainen haluaa selvittää onko pyytäjällä oikeus saada asiakirja joka ei suoraan ole julkinen.

"Vastaus asiakirjapyyntöönne; Oikeusministeriö ei katso voivansa suostua asiakirjojen toimittamista koskevaan pyyntöön, koska siitä puuttuvat sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnasta annetun lain 9 § edellytetyt asianmukaiset lähettäjätiedot" (Oikeusministeriön lähettämä vastaus sähköpostiin)

Joidenkin viranomaisten toimesta on yleistynyt tapa jossa julkista asiakirjaa ei luovuteta, mikäli henkilö pyytää sitä sähköpostilla osoitteesta joka ei "identifioi" henkilöä. Tämä tarkoittaa sitä että sähköpostiosoite on esimerkiksi muotoa "kansalainen@" tai "make45@" eikä esimerkiksi "ville.virtanen@". Todellisuudessahan mikään edellä mainituista osoitteista ei identifioi oikeaa henkilöllisyyttä, identifiointi on jälkimmäisessäkin vain näennäinen. Viranomainen kuitenkin perustaa vaatimuksensa lakiin sähköisestä asioinnista viranomaistoimituksessa ja viranomaisten yleisimmän perustelun mukaan pyynnöstä puuttuu sähköisenasioinnin edellyttämät asianmukaiset lähettäjätiedot.

Lain mukaan julkisen tiedon pyytäjän ei tarvitse paljastaa henkilöllisyyttään eikä kertoa miksi hän tietoja haluaa. Sähköisessä asiakirjapyynnössä sähköpostiosoite yksilöi pyytäjän yhtä tarkasti kuin henkilökohtaisessakin käynnissä. Sähköpostiosoite ei identifioi lähettäjän henkilöllisyyttä, mutta se yksilöi tarkasti kenelle vastaus tulee lähettää. Viranomainen ei voi kieltäytyä julkisen asiakirjan toimittamisesta sillä perusteella että lähettäjätiedosta ei voida yksilöidä henkilöllisyyttä. Viranomaisen on vastattava sähköisiin pyyntöihin, oli lähettäjän sähköpostiosoite sitten ville.virtanen@email.com tai anonyymi123@email.com.

Jopa oikeusministeriön oma ohjeistus toteaa selvästi, että pyytäjän ei tarvitse paljastaa henkilöllisyyttään.

Lue myös:
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta
Asiantuntija lääkäreiden nimet ovat julkisia
Saako vastaanotetun kirjeen julkaista
Pankeilla on oikeus loukata yksityisyyttä
Q&A - Poliisikuulustelu - Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa
Televisiomaksutarkastajan kiristyksen kohteena

Q&A - Rangaistavuus

”Kaveri sai tuomion Suomessa rikoksesta jonka teki ulkomailla. Eikö rikoksesta pitäisi tuomita aina tekomaassa eikä siten että voit saada rangaistuksen myös Suomessa teosta jota ei ole tehty Suomessa. Entä jos teosta on saatu rangaistus jo ulkomailla? Voiko samasta teosta saada uuden rangaistuksen Suomessa?”

Kysymystäsi voisi purkaa auki selventämällä seuraavia käsitteitä: alueperiaate, kansalaisuusperiaate, universaaliperiaate ja kaksoisrangaistavuus.

Alueperiaate yksinkertaisimmillaan tarkoittaa, että jokainen Suomen valtakunnan alueella oleskeleva henkilö kansalaisuudesta riippumatta on Suomen rikoslakien alainen. Suomen valtakunnan alueeseen lasketaan rajojen sisäpuolinen alue, vesialueet, ilmatila sekä suomalaiset alukset ja ilma-alukset.

Kansalaisuusperiaate määrittelee, että jokainen Suomen kansalainen on Suomen rikoslakien alainen myös silloin kun henkilö on Suomen rajojen ulkopuolella. Eli ulkomailla tehtyyn rikokseen voidaan nostaa syyte Suomessa jolloin sovelletaan suomalaista rikoslakia henkilön palatessa takaisin Suomeen.

Kansalaisuusperiaatteen mukainen rangaistavuus edellyttää pääsääntöisesti kaksoisrangaistavuuden vaatimusta. Jotta henkilö voidaan tuomita Suomessa rikoksesta, jonka hän on tehnyt ulkomailla, edellytetään että tehty teko on rikos myös kohdemaassa. Henkilöä ei kuitenkaan voida tuomita ulkomailla tehdystä rikoksesta ankarampaan rangaistukseen Suomessa kuin teosta tuomittaisiin kohdemaassa. Rikoslaissa on lueteltu joitakin rikostyyppejä, kuten lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, joiden osalta rangaistavuutta tekomaassa ei edellytetä. Eli henkilöä voidaan näiden tekojen osalta tuomita Suomessa rikoksesta vaikka teko ei olisi ollut rikos kohdemaassa.

Universaaliperiaatteen mukaan kaikkein vakavimmat rikokset kansainvälistä oikeutta vastaan, kuten esimerkiksi joukkomurha, ovat aina rangaistavia riippumatta tuomiovaltaa käyttävästä maasta ja sen lainsäädännöstä.

Eli kaveriasi voidaan rangaista Suomessa teosta jonka hän on tehnyt ulkomailla. Tämä siis edellyttää sitä, että teko on rangaistava myös tekopaikalla. Mikäli rikos on niin vakava että kaksoirangaistavuutta ei vaadita, kaverisi voidaan tuomita Suomessa vaikka teko ei olisi rangaistava kohdemaassa. Rikoksesta ei kuitenkaan voida tuomita kahdesti. Eli jos kaverisi on saanut rangaistuksen tekomaassa, henkilöä ei voi samasta teosta tuomita uudestaan Suomessa. Tämä pätee myös tapauksessa jossa tehdystä rikoksesta Suomessa saisi ehdotonta vankeutta, mutta tekomaassa henkilö olisi saanut vain sakkoa.

Täydellinen rikos?

Pyöritellään hetki pientä ajatusleikkiä. Edellä kuvatun kaltainen periaate antaa myös teoreettisen mahdollisuuden täydelliseen rikokseen. Nimittäin kansainvälisillä vesillä ei yhdelläkään valtiolla ole rikosoikeudellista toimivaltaa. Käytännössä aluksessa joka purjehtii kansainvälisillä vesillä, on voimassa aluksen rekisteröintimaan rikoslainsäädäntö. Nyt jos kansalaisuudeton henkilö tekee rikoksen kuten murhan, kansainvälisellä vesialueella purjehtiessaan purjeveneellä jota ei ole rekisteröity mihinkään olisi voimassa tilanne jossa kenelläkään ei olisi rangaistusvaltaa tehtyyn rikokseen.

Lue myös
Kaikki Q&A Artikkelit

Lakien perustuslainmukaisuuden valvonta

Käytännössä kaikki modernit oikeusjärjestelmät perustuvat jonkinlaiselle normihierarkialle. Valtioelinten ja kansalaisten toimintaa ohjaillaan eritasoisilla asetuksilla ja hallinnollisilla määräyksillä, joiden antaminen perustuu laissa annettuun valtuutukseen. Normihierarkian huipulla on yleensä erityinen, hyvin pysyväksi ja pääsääntöisesti muuttumattomaksi tarkoitettu ja yleensä varsin abstrakti, lähinnä ylimpien valtioelinten valtasuhteita ja lainsäädäntömenettelyä koskeva sekä kansalaisten perustava laatua olevat oikeudet määrittelevä ”korkein laki”, jota yleensä nimitetään joko perustuslaiksi tai valtiosäännöksi. Perustuslain addressaatti – se, jonka toiminnan sääntelyyn laki on kohdistettu – on ensisijaisesti lainsäätäjä. Perustuslailla pyritään siis asettamaan eduskunnalle rajat sen suhteen, millaisia lakeja se voi säätää. Perustuslain itsensä muuttaminen on puolestaan tehty erityisen vaikeaksi ja huomattavan suurta poliittista yksimielisyyttä vaativaksi, jotta sillä olisi se asema eduskunnan lainsäädäntövallan rajoittajana, mikä sille on tarkoitettu.

Suomen perustuslain ehkäpä keskeisin lähtökohta on valtiosääntöoikeudellinen virkamieshallintoperiaate, jonka mukaan julkista valtaa käyttävät vain viranomaiset ja näiden nimissä vain laillisesti virkoihinsa nimitetyt virkamiehet. Tällä halutaan turvata julkisen vallan käyttöä koskeva lainmukaisuus, yhtenäisyys ja objektiivisuus. Toinen keskeinen periaate on se, että yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Lakia alemmanasteisilla asetuksilla tai muilla hallinnollisilla päätöksillä ei voida määrätä yksilön oikeusaseman perusteista. Myös virkamiesten oikeusaseman perusteet kuuluvat lailla säädettäviin asioihin.

Millä sitten voidaan taata, että perustuslakia tosiasiassa myös noudatetaan? Yleisesti tarkasteltuna perustuslainmukaisuuskontrolli voidaan toteuttaa ja eripuolilla maailmaa se toteutetaan lähinnä neljällä erilaisella tavalla, jotka pääpiirteittäin ovat yleinen tuomioistuinkontrolli, valtiosääntötuomioistuinkontrolli, parlamentaarinen kontrolli sekä jonkin erityiselimen suorittama muu kuin parlamentaarinen- tai tuomioistuinkontrolli. Näiden keskeiset erot liittyvät siihen, kohdistuuko valvonta lakiesitykseen ennen lain voimaantuloa vaiko jo voimassa olevan lain jälkikäteiseen valvontaan.

Suomessa lakien perustuslainmukaisuuden kontrolli on ollut vakiintuneesti eduskunnan
perustuslakivaliokunnan suorittaman ennakkovalvonnan varassa. Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Mikäli lakiehdotus havaitaan säätämisvaiheessa perustuslain vastaiseksi, ei lakia voida sellaisenaan säätää. Tällöin menettelyvaihtoehtoina ovat joko perustuslain samanaikainen muuttaminen, lakiehdotuksen hylkääminen tai sen perustuslain vastaisen osan poistaminen, lakiehdotuksen muuttaminen siten, että perustuslain vastaisuus poistuu, sekä lain säätäminen perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tällöin kyse on niin sanotusta poikkeuslaista, jolla asiallisesti ottaen muutetaan perustuslakia kuitenkaan itse perustuslain tekstiin kajoamatta.

Perustuslakivaliokunnan suorittama ennakkovalvonta on tietenkin lähtökohtaisesti hyvä asia ja siinä pystytään useimmiten karsimaan ainakin räikeimmät perustuslain vastaisuudet. Ennakkovalvonnan ongelma on siinä, että poliitikoista koostuvan valiokunnan päätöksiä ohjaavat viime kädessä poliittiset ja hallinnolliset tarkoituksenmukaisuusseikat ennemmin kuin muodollinen oikeusturva. Jos lakiesitys läpäisee perustuslakivaliokunnan seulan tai sitä ei edes alisteta valiokunnan kontrollille, kun esityksen perustuslakiristiriidan uhkaa ei havaita, ei meillä ole minkäänlaista keinoa julistaa jälkikäteen jotain lakia perustuslain vastaiseksi. Tämä on oikeusvaltiossa ilmiselvä puute.

Perustuslain vastaisia lakeja on tapana säätää yhteiskunnan häiriötilanteissa tai merkittävien yhteiskunnallisten intressien ollessa uhattuina. Poikkeusolot ja yhteiskunnalliset murrokset ovat omiaan synnyttämään tilanteita, joissa perustuslain venyttämisen vaara on erityisen suuri. Suomessa selkeästi perustuslain vastaisesti on lähihistoriassa säädetty ainakin ns. Tehy-pakkolaki sekä lex Nokia. Myös uusi aselaki on perustuslain kannalta vähintään hyvin kyseenalainen. Mutta kun perustuslakivaliokunta koostuu poliitikoista ja sen käsissä perustuslaki on tarvittaessa muovailuvahaa, tällaisia lakeja syntyy. Perustuslaista on tullut käytännön politiikan väline.

Suomeen ei ole perustettu erityistä valtiosääntö- tai perustuslakituomioistuinta, jollainen löytyy monesta muusta maasta, tosin esimerkiksi muissakaan Pohjoismaissa ei tällaista tuomioistuinta ole. Perustuslakia viimeksi uudistettaessa ei katsottu tällaiselle erityistuomioistuimelle olevan tarvetta, eikä sen nähty muutenkaan sopivan suomalaiseen järjestelmään. Monissa maissa, kuten esimerkiksi Saksassa, perustuslakituomioistuimen rooli on kuitenkin hyvin merkittävä. Yhdysvalloissa puolestaan liittovaltion korkein oikeus, jota ei alun perin tarkoitettu varsinaiseksi perustuslakituomioistuimeksi, on kuitenkin käytännössä ottanut hyvin vahvasti tällaisen roolin ja sillä on kelpoisuus julistaa lakeja perustuslain vastaisiksi. Mikään maa, jossa on perustuslakituomioistuin tai muu lakien perustuslainmukaisuuden valvontaan oikeutettu oikeusistuin, ei tiettävästi ole koskaan harkinnut tästä instituutiosta luopumista ja siirtymistä pelkkään ennakkovalvontaan.

Suomessa vallitsi pitkään periaate, että lakien perustuslainmukaisuuden valvonta ei kuulunut tuomioistuimille lainkaan. Ajateltiin, että ennakkovalvonta pitää huolen siitä, että ristiriitaa perustuslain ja tavallisen eduskuntalain tai tätä alemmanasteisen säännöksen kanssa ei voinut olla. Jos tällainen ristiriita havaittiin, se piti ”selittää pois”, toisin sanoen tuomioistuimen piti tulkita lakia sellaisella tavalla, että ristiriitaa ei jää.

Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä kuitenkin edellytettiin, että tuomioistuimet ottavat huomioon myös perusoikeussäännökset tavallisen lain ohella. Eduskunnan perustuslakivaliokunta suositti ns. perusoikeusmyönteistä laintulkintaa - milloin asiassa oli useita perusteltavissa olevia ratkaisuvaihtoehtoja, tuli tuomarin valita niistä se, joka parhaiten toteuttaisi perusoikeuksien tavoitteet.

Vuoden 2000 uudessa perustuslaissa mentiin vielä askel pidemmälle säätämällä perustuslain etusijasta. Tämä tarkoittaa sitä, että tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle, jos lainsäännöksen soveltaminen olisi ”ilmeisessä ristiriidassa” perustuslain kanssa. Tuomioistuin ei voi julistaa lakia sinänsä perustuslain vastaiseksi, mutta se voi ratkaista yksittäisen tapauksen välittömästi perustuslain nojalla tavallisen lain nimenomainen sanamuoto sivuuttaen. Uusi järjestelmä ei siis tarkoita yleistä lakien perustustuslainmukaisuuden jälkikäteistä tuomioistuinkontrollia, vaan eräänlaista perustuslain ja perusoikeussäännösten merkityksen pitkälle menevää korostamista. Vaatimus ristiriidan ilmeisyydestä tosin nostaa tulkintakynnyksen melko korkealle. Korkeimmassa oikeudessa on ollut tähän mennessä ainoastaan yksi tapaus, jossa tavallinen laki on sivuutettu perustuslain etusijan perusteella (KKO:2004:26).

On selvää, että ennakkovalvonnalla ei ole mahdollista varmistaa täysin kattavasti, ettei elävässä elämässä ilmenisi tilanteita, joissa jonkin lain soveltaminen olisi ristiriidassa perustuslain kanssa. Erityisen ongelmallisia voivat olla jotkut kauan aikaa sitten säädetyt lait. Vasta aivan viime vuosina ja -vuosikymmeninä on perusoikeusajattelu alkanut saada kunnolla jalansijaa ja on alettu edellyttää, että yksilöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin puuttuminen edellyttää laintasoista sääntelyä. Vanhempi lainsäädäntö on voitu laatia yhteiskuntapoliittisesti täysin toisenlaisissa oloissa, joissa oikeusturvan takeille ja virkamieshallintoperiaatteelle ei ole asetettu niin suurta painoarvoa. Tästä syystä on ilmeistä, että moni voimassa oleva, etenkin kauan aikaa sitten säädetty laki on perustuslain vastainen.

Niin sanottu vallan kolmijako-oppi, jonka kehittäjänä on pidetty ranskalaista Montesquieu´ta, edellyttää valtiollisen vallankäytön hajauttamista eri tahoille siten, ettei valtaa kerrostu liikaa yhteen paikkaan. Kun lakien perustuslainmukaisuutta ei voida Suomessa jälkikäteen tehokkaasti kontrolloida, on eduskunta on saanut valtiollisten tehtävien jaossa kohtuuttoman suuren painoarvon, jota se on eräissä tapauksissa myös häikäilemättömästi käyttänyt.

Perustuslakituomioistuimen perustaminen poistaisi tämän ongelman ja olisi merkittävä askel kohti todellista oikeusvaltiota, jollaisena Suomea ei tällä hetkellä voida pitää.

Lue myös:
Poikkeusolot - kansalaisoikeuksia kavennetaan jälleen
Sananvapaus murenee
Uusi vaihe sananvapauden alasajossa
Sananvapautta ja loukattua kunniaa
Nettisensuuri iskee
Illuusio länsimaisista arvoista

Lue myös perustuslainvastaisesta yksityisestä pysäköinninvalvonnasta:
Pitääkö yksityinen pysäköintivalvontamaksu maksaa?
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa on kelvottomasti perusteltu
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
KKO:n yksityisestä pysäköinninvalvonnasta annettuun tuomioon haetaan purkua

Neste haluaa eroon yksityisasiakkaistaan

Neste Oil kohtelee yksityisasiakkaitaan ylimielisen halveksivasti jota on vaikea edes pukea sanoiksi. Neste Oil:n asiakaspalvelu karuudessaan hakee vertaistaan suomalaisessa yritysmaailmassa. Asiakas on Neste Oil:lle hyödyllinen, jos hän maksaa laskunsa ajoissa, mutta pienenkin virheen sattuessa asiakas saa tuntea vihan nahoissaan. Neste Oil:lla menee polttoainemarkkinoilla nähtävästi niin hyvin, että asiakkaiden mielivaltainen ja ennen kaikkea lainvastainen kohtelu on otettu jopa osaksi asiakaspalveluprosessia. Onneksi voimme kuitenkin valita kenen asiakkaita haluamme olla. Mikäli asiakaslähtöinen ja ystävällinen palvelu kiinnostaa sinua, kannattaa lopettaa asiointi Neste Oil:n kanssa.

Blogi on saanut monia valituksia Nesteen (Neste Markkinointi Oy) ylitsepääsemättömästä innokkuudesta laittaa yksityisasiakkaita perintälain ja hyvän perintätavan vastaisesti perintään. Nesteen apuna toimii yksi Suomen suurimmista perintäyhtiöistä Intrum Justitia.

Kaikki raportoidut tapaukset ovat käytännössä identtisiä. Asiakas unohti maksaa yksityisen Nesteen polttoainekortin laskun eräpäivänä. Noin viisi päivää eräpäivän jälkeen saapui Nesteen luotonvalvonnan lähettämä töykeän oloinen maksumuistutuskirje jossa vaaditaan velkaantuneen pääoman maksamista kokonaisuudessaan heti ja ilmoitetaan vielä erikseen, että maksumuistutuksesta peritään 5 euron kulut seuraavassa laskussa. Eräässä tapauksessa asiakas maksoi laskun kolme päivää maksumuistutuksen saapumisen jälkeen. Seuraavana päivä saapui Intrum Justitian perintäkirje. Perintäkirje oli päivätty päivää myöhemmäksi kuin alkuperäisen maksumuistutuksen saapumispäivä. Käytännössä maksumuistutuksen maksaminen saapumispäivänäkin olisi johtanut perintään. Intrum Justitian kirjeessä asiakkaalta vaadittiin velan pääoma, 5 euron maksumuistutuskulut Nesteelle sekä 21 euron perintäkulut perintäyhtiölle.

Perintään liittyvistä menettelytavoista säädetään laissa saatavien perinnästä (22.4.1999/513). Lain 10a § määrittelee maksurajat velan perinnässä. Maksumuistutuksesta voi periä 5 euroa ja perintäkirjeestä riippuen velan pääomasta 21 euroa tai 45 euroa. Lain 10b § määrittelee aikarajat edellä mainittujen maksujen perimiselle. Maksumuistutuksesta voi periä 5 euroa jos saatavasta on lähetetty alkuperäinen lasku vähintään 14 päivää ennen erääntymistä ja erääntymisestä on ennen maksumuistutuksen lähettämistä kulunut vähintään 14 päivää. Velalliselta saa periä perintäkuluja vain jos edellisestä maksumuistutuksesta tai -vaatimuksesta on kulunut vähintään 14 päivää. Mihinkään näistä rajoista ei Nesteen tapauksessa päästä edes lähelle. Maksumuistutuksesta ja perinnästä maksettavaksi vaaditut maksut ovat olleet kaikissa tapauksissa aiheettomia.

Lasku tulisi maksaa eräpäivänä sopimuksen mukaisesti. Vaikka vika unohduksen sattuessa onkin asiakkaassa, vähintä mitä voisi odottaa, on Nesteen ja Intrum Justitian noudattavan lakia. Lisäbonuksena olisi tietysti siedettävä asiakaspalvelu ja inhimillinen kohtelu.

Kuinka paljon ihmiset ovat maksaneet Nesteelle ja Intrum Justitialle perintäkuluja joita lain mukaan ei olisi tarvinnut? Kuinka kauan Nesteen ja Intrum Justitian perintä on ollut perintälain vastaista? Jokaisen saman kohtelun saaneen asiakkaan kannattaa kaivaa vanhat laskunsa esiin ja ottaa asia uudelleen puheeksi. Laki saatavien perinnästä (22.4.1999/513, 15§) velvoittaa perintää harjoittavan yrityksen korvausvelvolliseksi lain vastaisesta perinnästä aiheutuneista kuluista.

Blogi suosittelee vahvasti kaikille lukijoilleen Neste Oil:n asiakkuudesta luopumista

Asiakkuuden voi lopettaa helposti sähköpostilla osoitteeseen kortit@nesteoil.com tai soittamalla arkisin palvelunumeroon 010 458 8480 (katso yhteystiedot).

Neste Oil on tunnettu ympäristön raiskaaja

Yksityisasiakkaiden huonon kohtelun lisäksi Neste Oil on kunnostautunut myös ihmisoikeuksien ja meidän kaikkien elinympäristön säälimättömänä tuhoajana. Neste Oil on mittaamattomassa ahneudessaan palmuöljy tuotannolla viitannut kintaalla alkuperäiskansojen ihmisoikeuksille, tuhonnut ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeitä sademetsiä ja raiskannut luontoa ylitsepääsemättömän innokkaasti.

Neste Oil on myös sijoittunut kyseenalaiselle ensimmäiselle sijalle maailman vastuuttomimpana yrityksenä Public Eye Awards -kilpailussa jossa Neste Oil äänestettiin 17 385 äänellä maailman pahimmaksi yhtiöksi. Voit myös osallistua Neste Oil:n palmuöljyn vastaiseen kampanjoitiin.

Lue:
Neste Oil on maailman vastuuttomin (Kauppalehti)
Ei sademetsää tankkiin
Public Eye Awards 2011 Nominations

Lue myös:
Kuluttaja ei voi luottaa E10-bensiiniin
Älä tankkaa 95E10 -bensiiniä!
Kuka vastaan 95E10 bensiinin toimivuudesta?
Katevarauksen kirous
Kuinka ottaa pikavippi ilmaiseksi

Ilmastonmuutos, osa 2

Ilmastonmuutos on yksi maailmanhistorian suurimmista huijauksista. Suurimpia siksi, että kuvitteellisen ja keksityn ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen mandaatilla on aiheutettu yrityksille, yhteisöille ja valtioille suunnattomia lisäkustannuksia päästökauppojen ja -vähennysten loputtomilla vaatimuksilla. Kustannukset lankeavat pääsääntöisesti veronmaksajien ja kuluttajien maksettavaksi korkeimpina hintoina ja veroina. Samalla on syyllistetty yksittäisiä kansalaisia työllisyyttä tukevasta kuluttamisesta. Ilmastonmuutos ja CO2-päästöt polkevat varjoonsa paljon tärkeämmät kokonaisuudet kuten ympäristön- ja luonnonsuojelun.

Ilmastonmuutoksen fanaattisimmat uskovaiset näkevät ilmastopeikkoja joka puolella. Jos on tavallista kuumempaa, kyse on ilmastonmuutoksesta. Jos on tavallista kylmempää, kyse on ilmastonmuutoksesta. Jos sataa tai on satamatta, kyse on ilmastonmuutoksesta. Paikalliset lämpötilavaihtelut johtuvat ilmastonmuutoksesta. Tulvat, kuivuus, rankkasateet, myrskyt ja hurrikaanit - kaikki ovat ilmastonmuutokset syytä tai sen seurausta.

Ilmastonmuutoksen valheesta on vaikea irrottautua. Uskonnosta on tullut totuus monelle taholle. Valtavirrasta ja yleisestä totuudesta ei enää uskalleta poiketa. Yritykset ja yhteisöt on sidottu teräsketjuilla uskomukseen joka on julistettu ainoaksi oikeaksi. Valtioiden johtajat eivät halua myöntää tulleensa huijatuksi ja kuluttaneensa veronmaksajien rahoja humpuukiin satoja miljardeja euroja. Se olisi poliittinen itsemurha. Koneisto ruokkii itseään. Onneksi yhä suurempi osa kansalaisista ja myös tiedemiehistä ovat avanneet silmänsä ja nähneet totuuden. Ilmastonmuutoksen hype on auttamatta ohi!

Faktaa ilmastonmuutoksesta

Ilmastonmuutos ei ole ihmisen aiheuttama. Ilmaston lämpötilan muuttuminen on täysin luonnollinen olotila.

Maapallolla on monesti ollut paljon lämpimämpiä ajanjaksoja jolloin hiilidioksidin määrä on ollut merkittävästi paljon alempi kuin nyt. Lämpötilanvaihtelut eri aikakausien aikana ovat osa ilmastollista kokonaisuutta. Keskiajan alkupuolella yli 400 vuoden ajan keskilämpötila oli huomattavasti korkeampi kuin tällä hetkellä. Satoja vuosia kestäneen lämpimän jakson aikana esimerkiksi viikingit asuttivat Grönlantia joka oli vehreää ja täysin viljelykelpoista. Keskilämpötila Grönlannissa oli keskiajalla 2-4 astetta korkeampi kuin tällä hetkellä.

Ilmastonmuutosuskovaisten keskilämpötilaväitteissä on nähtävillä aina sama tuttu kaava. Kun joku osoittaa että jonain historiallisena aikana maailmassa ollut pitkiä ajanjaksoja nykyhetkeä paljon lämpimämpää kyse on paikallisesta vaihtelusta. Kun jossain päin osoitetaan olleen huomattavasti kylmempää (kuten jääkaudella), kyseessä on selvä osoitus maapallon laajuisesta lämpenemisestä.

Lisääntyvä hiilidioksidi (CO2) ilmakehässä ei yksinään aiheuta ilmaston lämpenemistä. Hiilidioksidin määrä on yksi muuttuja tuhansien muiden muuttujien joukossa jotka yhdessä yhtenä harmonisena kokonaisuutena vaikuttavat ilmastoon ja ilman lämpötilan kehittymiseen. Jos kaikki muut ilmakehän tilaan vaikuttavat muuttujat pysyvät vakiona ja hiilidioksidin määrä on ainoa joku kasvaa, niin kyllä, hiilidioksidi sitoo itseensä lämpöä ja siten nostaa ilmakehän lämpötilaa. Ilmaston on kuitenkin hyvin monimutkainen kokonaisuus ja pelkästään yhden muuttujan perusteella ei asioista voi vetää johtopäätöksiä. Puhumattakaan siitä että oletetaan muiden muuttujien pysyvän vakiona ja suurinta osaa muuttujista ja niiden vaikutuksista ei edes tunneta.

Ihmisen tuottamalla hiilidioksidilla (CO2) on kokonaisuuteen hyvin marginaalinen vaikutus. Yli 95% maailman hiilidioksidipäästöistä syntyy vapautumalla luonnosta.

Yhä suurempi määrä maailman tiedemiehistä ei enää usko väitettyyn ilmastonmuutoksen. Vielä suurempi määrä tiedemiehiä suhtautuu hyvin kriittisesti YK:n ilmastopaneelin IPCC:n käyttämiin tutkimusmenetelmiin ja ilmastonmuutosmalleihin jotka on luotu tietämättä puoliakaan ilmaston tilaan vaikuttavista parametreista.

Kansainvälinen media on raportoinut mittavia väärinkäytöksiä ja tietoisia raporttien manipulointeja joilla on yritetty ajaa IPCC:n propagandaa.

Kaikkien maiden hallitusten ja yritysten on välittömästi uudelleen arvioitava ilmasto- ja energiapolitiikkansa. On aika korjata vakavat virheet jotka on tehty ilmastonmuutos propagandan nimissä. Väitetyn ilmastonmuutoksen seurausten takia taloudelliset kustannukset ovat nousseet käsittämättömiin mittasuhteisiin ja vaikeuttavat merkittävästi järkevää energiapolitiikkaa, ihmisten hyvinvointia, työllisyyden ja yhteisöjen taloudellisten intressien kehittymistä.

Ilmastonmuutos on osoitettu ihmiskunnan historian suurimmaksi ja kalliimmaksi huijaukseksi.

Lue myös:
Ilmastonmuutos (osa 1)

Kuluttaja ei voi luottaa E10 -bensiiniin

Uuden 95E10 -bensiinin osalta mikään ei ole muuttunut. Tilannetta voi luonnehtia yhdellä lauseella: Älä tankkaa 95E10 -bensiiniä!

95E10 -bensiinin toimivuudesta ja soveltuvuudesta autoihin liikkuu moninaisia väitteitä. Bensiinin sisältämän etanolin on kerrottu lisäävän moottorin kulumista, aiheuttavan tehon häviämistä, lisäävän polttoaineen kulutusta, vaurioittavan moottorin tiivisteistä, aiheuttavan tyhjäkäyntiongelmia ja pienentävän ajoneuvon käyttöikää.

Pitävätkö nämä väitteet paikkansa? Vastaus on yhdentekevä autoilijan kannalta. Riski on olemassa, eikä polttoaineen tuottajat tai autojen valmistajat ole pystyneet osoittamaan, ettei uusi polttoaine voisi pidemmän päälle aiheuttaa vaurioita. Polttoaineen pitkäaikaisia vaikutuksia auton moottoriin ei ole testattu. Väite, että polttoaine ei aiheuta vaurioita perustuu siihen, ettei polttoaineesta aiheutuneita ongelmia ole vielä raportoitu. Mahdolliset ongelmat ilmenevät vasta monien kuukausien tai jopa vuosien jälkeen.

Auto on monelle yksityiselle ihmisille yksi suurimmista taloudellisista hankinnoista. Uuden 95E10 -bensiinin osalta kyse on autoilijan kannalta puhtaasta riskienhallinnasta. Auto ei ole kertakäyttötavara jonka tilalle voi milloin tahansa hankkia uuden jos auto vain sattuu hajoamaan. 98E5 -bensiini toimii autoissa poikkeuksetta. Viimeisten tutkimusten mukaan 98E5 -bensiinin korkeampi hinta kompensoituu 95E10 -bensiinin suuremmalla kulutuksella. Miksi siis ottaa riski kun kerta kustannuserokaan ei ole merkittävä?

Kuluttajaviraston tiedote

Kuluttajavirasto on 18.3.2011 julkaissut tiedotteen ”Kuluttaja voi luottaa E10-bensiiniin”. Tiedote on poikkeuksellisen harhaanjohtava ja siinä annetaan autoilijan oikeuksista täysin virheellinen kuva. Kuluttajavirasto sotkee tiedotteessaan teorian kuluttajanoikeuksista ja vallitsevan käytännön. Tämä ei ole Kuluttajaviraston toiminnan periaatteiden mukaista, vahvistaa ja turvata kuluttajan asemaa yhteiskunnassa. Kuluttajavirasto toimi Suomen hallituksen ja öljyteollisuuden painostuksen alaisena. Suomen sitoutuminen ilmastonmuutostavoitteisiin ajaa kuluttajien oikeuksien ohi.

”Jos vian osoitetaan johtuvan E10-bensiinin käytöstä ajoneuvossa, johon sen on ilmoitettu soveltuvan, autoala vastaa vian korjaamisesta aiheutuvista kustannuksista kuluttajalainsäädännön mukaisesti. Edellytyksenä on lisäksi, että kuluttaja on noudattanut auton käyttöohjetta.” (Kuluttajaviraston tiedote 18.3.2011)

”Jos vian osoitetaan johtuvan …”

Kenen vastuulla on osoittaa että ajoneuvoon syntynyt vika on nimenomaisesti 95E10 -bensiinin aiheuttama? Näyttö vastuu on kuluttajalla, ei auton maahantuojalla tai merkkikorjaamolla.

Kuinka yksityinen autoilija voi osoittaa vian johtuvan 95E10 -bensiinistä kun auton tarkistanut maahantuoja tai korjaamo väittää vian johtuneen jostain muusta? Käytännössä ei mitenkään.

Hyvin harvalla yksityisellä autoilijalla on taloudellisia mahdollisuuksia tai teknistä tietämystä purkaa auton moottoria ja analysoida vian aiheuttajaa. Kuluttajavirasto sinisilmäisesti uskoo maahantuojien ja korjaamojen rehellisyyteen. Kyseessä on kuitenkin todella suuret taloudelliset tappiot mikäli voitaisiin osoittaa, että maahantuojan lupaus bensiinin soveltuvuudesta olikin virheellinen. Vaikka autossa olisi takuu voimassa, se ei muuta asiaa. Merkkikorjaamo voi osoittaa aina vian johtuvan jostain muusta eikä kuluttajalla yleensä ole mahdollisuuksia väittää tai todistaa päinvastaista. Vastuu on helppo kiertää, eikä autoalasta ole vastuun kantajaksi.

Täydellinen esimerkki on Toyota Avensiksen tapaus vuodelta 2004. Ajoneuvon moottorin syntynyt äkillinen moottorivaurio oli Toyota Finland:in mielestä syntynyt virheellisen venäläisen polttoaineen käytöstä. Kuluttajan mielestä ajoneuvossa on virhevastuun alainen valmistusvika joka johtui kiertokangen laakeripultin valmistusvirheestä tai virheellisestä asennuksesta. Kertomus vuosia kestäneestä taistelusta maahantuojaa vastaan on pitkä ja lukemisen arvoinen. Se osoittaa hyvin konkreettisesti kuinka pitkälliseen, aikaa vievään ja kalliiseen pyöritykseen autoilija voi joutua todistaakseen kantansa.

Kannattaako tämä? Eikö ole vain helpompi tankata bensiiniä joka varmasti sopii ajoneuvoon, kuin ottaa riski siitä että kalliilla hankittu ajoneuvo vaurioituu ja kaiken lisäksi joutuu käyttämään toisen puolen omaisuudestaan todistaakseen väitteensä. Kummalla osapuolella luulette resurssien loppuvan kiistassa ensin, yksityisellä autoilijalla vai maahantuojalla?

”Jos korvattavista kustannuksista ei päästä sopuun neuvottelemalla, kuluttaja voi kääntyä kuluttajaneuvojan puoleen.” (Kuluttajaviraston tiedote 18.3.2011)

Mitä hyödyttää kääntyä kuluttajaneuvojan puoleen? Neuvojalla ei ole asiasta teknistä tietämystä tai edes toimivaltaa pakottaa maahantuojaa tai korjaamoa yhteistyöhön. Kuluttajaneuvonta pystyy toteamaan saman kuin kuka muutkin. Todellinen näyttövastuu viasta on kuluttajalla. Kuluttajaneuvojan yhteydenotto maahantuojalle tai korjaamolle ei vaikuta asiaan mitenkään. Seuraava ohje on viedä asia Kuluttajariitalautakunnan käsittelyyn. Lautakunta käsittelee asia vähintään 12 - 24 kk. Mitä ajoneuvoa silloin käytetään kun oma seisoo rikkoutuneena korjaamon takapihalla? Lautakunnan päätöskin on vain suositus, joten edessä olisi joka tapauksessa vuosien pituinen oikeudenkäynti.

Kuluttajaviraston olisi pitänyt antaa ohje jossa kehotetaan vakavasti harkitsemaan 95E10 -bensiinin käyttöä ajoneuvossa, eikä suostua myötäilemään hallituksen ilmastopoliitiikkaa, edes painostuksen alaisena. Kuluttajaviraston olisi pitänyt kehoittaa autoilijoita miettimään mahdollisuutta siihen, että riski ajoneuvon vaurioitumisesta on olemassa. Kuluttajavirasto olisi voinut myös kertoa rehellisesti, minkälainen prosessi on edessä, jos ajoneuvo vaurioituu 95E10 -bensiinistä. Kuluttajaviraston on todella helppo todeta: "Jos vian osoitetaan johtuvan ... " ja jättää kertomatta kuinka mahdotonta vian osoittaminen autoilijalle todellisuudessa on. Asiat eivät hoidu sillä että ottaa yhteyttä kuluttajaneuvontaan.

Autoilijan kannalta on parempi jättää riski ottamatta ja tankata 98E5 – bensiiniä.

Käytettyjen autojen arvon romahtaminen

Autoilijan kannattaa myös miettiä oman ajoneuvonsa jälleenmyynti arvoa auton vaihdon yhteydessä. Jos muutaman vuoden kuluttua käy ilmi että 95E10 – bensiini vaurioittaa pitkään käytettynä ajoneuvon moottoria, kuka haluaa enää ostaa käytettyä ajoneuvoa johon on tankattu vuosia uutta 95E10 -bensiiniä? Näiden käytettyjen autojen arvo romahtaa eikä näistä autoista saa vaihdossa mitään. 95E10 -bensiinillä tankatut ajoneuvot jäävät autoliikkeiden varastoihin pölyttymään ja ainoat autot joilla arvo ei romahda, ovat autot johon on alun perinkin tankattu 98E5 -bensiiniä!

Aivan liian mota syytä olla tankkaamatta 95E10 -bensiiniä!

Lue myös:
Älä tankkaa 95E10 –bensiiniä!

Verkkokauppa.com – todennäköisesti aina kalliimpi!

Verkkokauppa.com mainostaa itseään todennäköisesti aina halvimpana. Näin saattoikin olla vielä joitakin vuosia sitten. Viime vuosina Verkkokauppa.com on kuitenkin nostanut hintojaan selvästi kilpailijoitaan kalliimmaksi, luottaen yhä kuluttajille virheellisesti jääneeseen mielikuvaan muita edullisemmasta verkkokaupasta. Tuotevalikoima on kasvanut ja nopean voiton toivossa on myyntilistoille otettu halpatavaraa ja muuta rihkamaa joita monet muut kauppiaat eivät edes kehtaisi tuoda esille. Puhumattakaan siitä, että pyytäisivät yhtä korkeita hintoja.

Sen lisäksi, että Verkkokauppa.com on menettänyt maineensa edullisena ostospaikkana, Verkkokauppa.com on viitannut kintaalla suomalaiselle kuluttajalainsäädännölle ja onnistunut unohtamaan kaupanteon tärkeimmän jälkivaiheen. Sen miten yritys hoitaa takuu- ja huoltoasiat silloin kun kuluttajalla on ongelmia ostettujen tuotteiden kanssa.

Verkkokauppa.com:in palvelu ja toiminta on ollut kuluttajansuojaan liittyvissä asioissa ala-arvoista. Nyt kun Verkkokauppa.com on vielä noussut oman tuoteryhmänsä kalliimpien tuotteiden myyjäksi, täytyy vain ihmetellä miksi kuluttajan kannattaisi käyttää liikkeen palveluja, jonka tuotteet ovat muita kalliimpia, asiakaspalvelu muita heikompia ja kuluttajansuojalain tuntemus ja halu noudattaa lakia olematonta?

Verkkokauppa.com – todennäköisesti aina kalliimpi!

Hintavertailu

Hintavertailu on tehty 24.3 - 27.3.2011. Tuotehintoja vertailtiin sattumanvaraisesti 40 tuotteen osalta. Alla olevassa listassa näistä 20 tuotetta. 40 tuotteen joukossa ainoastaan 4 tuotteessa hinta oli halvempi Verkkokauppa.com:ssa kuin esimerkiksi Gigantissa.

Tuote	Verkkokauppa.com	Gigantti	Hintaero
D-Link DIR-655 WLAN reititin	90,90 €	85,00 €	6,9 %
LG BD550 Blu-ray -soitin	99,90 €	89,00 €	12,2 %
Sony 40" LED-TV KDL-40EX600	919,90 €	599,00 €	53,6 %
Samsung E1150 simpukkapuhelin	41,90 €	28,00 €	49,6 %
Nokia 2720 fold simpukkapuhelin	74,90 €	61,00 €	22,8 %
Nokia C5-03	199,90 €	195,00 €	2,5 %
Apple iPad 32Gb	449,90 €	399,00 €	12,8 %
Samsung RV510 15.6"" kannettava"	499,90 €	445,00 €	12,3 %
Brutal Legend PS3-peli	20,90 €	9,95 €	110,1 %
inFamous 2 PS3-peli (ennakko)	59,90 €	54,95 €	9,0 %
Samsung WB2000 digikamera	239,90 €	195,00 €	23,0 %
Nikon D3100 järjestelmäkamera	499,90 €	495,00 €	1,0 %
Topfield TF500 digiboksi	299,90 €	268,00 €	11,9 %
LG 60LD550 60"" Full HD LCD-televisio"	2 447,90 €	2 395,00 €	2,2 %
LG 42LX650 42"" Full HD LED 3D-televisio"	1 098,90 €	995,00 €	10,4 %
Tom Tom Go 750 Navigaattori	170,90 €	149,00 €	14,7 %
Garmin Nüvi 1490T Navigaattori	194,90 €	192,00 €	1,5 %
Kingston 2Gb SD muistikortti	7,90 €	6,90 €	14,5 %
Topfield TF100T digiboksi	69,90 €	59,00 €	18,5 %
LG HB405SU Blueray kotiteatteri	375,90 €	349,00 €	7,7 %

Lue myös:
Ilmaista konsultointia Verkkokauppa.com:lle
Katevarauksen kirous
Miksi Suomessa saa myydä valmiiksi viallisia laitteita uusina?
Kuluttajan oikeudet

LUKIJAN ARTIKKELI: Pankkiireiden pahin painajainen

Aktivistit suunnittelevat suoria keinoja keinottelijoiden hillitsemiseksi

Samalla kun Suomessa ja muualla EU:ssa käydään vilkasta keskustelua pankkien ja sijoittajien osuudesta kantaa oma vastuunsa riskien realisoitumisesta holtittoman antolainauksen seurauksena, on Pohjois-Amerikassa edetty pohdintaan siitä, miten kansalaiset omalla suoralla toiminnallaan voivat vaikuttaa tapahtumien kulkuun - osallistua velkojen ja varallisuuden uusjakoon.

Kohu alkoi, kun nauhoitus arvostetun ay-toimijan, Stephen Lernerin puheesta Pace -yliopistossa levisi julkisuuteen. Puheessaan Lerner esitti mielenkiintoisen ehdotuksen:

"Taloutemme perustuu velanottoon. Mitä tapahtuisi, jos asuntovelalliset päättäisivät ryhtyä yhdessä velkojen maksulakkoon? Jos puoli miljoonaa velallista USA:ssa organisoituu ja sopii maksulakosta, mitkä olisivat seuraukset? Talousjärjestelmä kaatuisi, pankit kaatuisivat, niihin sijoittaneet menettäisivät rahansa, bonukset jäisivät maksamatta…

Joten hyvin yksinkertainen strategia on ajankohtainen: Miten pörssi saadaan alas, miten voimme leikata pelureiden bonukset, miten puutumme heidän mahdollisuuksiin rikastua keinottelulla. Ja jos emme tee sitä, voimme ainakin eristää ne, poliittisesti ja taloudellisesti ja häiritä niitä. Niin, ja se ei ole pelkästään teoria...".

Stephen Lerner on erään USA:n suurimman ammattiliiton, palvelualojen ammattiliiton (SEIU) entinen keulahahmo, joka työskentelee nyt kampanjoimassa Euroopan ja Etelä-Amerikan ammattiyhdistysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa tavoitteenaan saada taloudelliset instituutiot ja riskisijoittajat vastaamaan toiminnastaan.

Lerner:

"Ammattiyhdysliike ja yhteiskunnan hallinto ei pysty toimimaan tavalla johon ne ovat tarkoitettu, ne ovat kuolleet. Ainoa tapa, jolla kansalaisten etu, vaurauden palauttaminen, voidaan varmistaa, on horjuttaa järjestelmää ja palauttaa keskiluokalta varastetut 17 biljoonaa dollaria.

Minusta näyttää siltä, että nyt on oikea aika ajatella jotain suurempaa. Tämä merkitsee että suoralla toiminnalla voimme murtaa yritysten nykyisen toimintatavan luomalla epävarmuutta markkinoille. Ajatus voi kuulostaa hullulta nykyisen heikon taloustilanteen keskellä. Kasinotalous on todellisuudessa uskomattoman hauras, sehän ei perustu mihinkään reaaliseen. Sen perustana on keinottelu.

Juuri sen vuoksi tarvitaan epätavallisia keinoja kuten suoraa kansalaistoimintaa horjuttaaksemme markkinoita.

Esimerkiksi 10%:lla asunnonomistajista asunnon markkina-arvo alittaa velan arvon. He maksavat asunnon arvoa suurempaa lainaa. Nämä ihmiset ovat peruskysymysten äärellä. Osa ei pysty hoitamaan lainojaan, mutta eivät voi myöskään muuttaa pois. Kuluu vähintään vuosi ennen pakkolunastusta ja häätöä.

Minä tekisin samoin, en maksaisi. Se on juuri samaa mitä yritykset tekisivät - liiketoimintapäätös ja oikein hyvä sellainen. Jos pystymme kaksinkertaistamaan näin toimivien määrän, saamme pankit selvitystilaan.

Entäpä jos opiskelijat sanovat, että emme aio maksaa? Se on miljardi dollaria opiskelijoiden velkaa.

Jos julkisten alojen ammattiyhdistykset vaatisivat ehtona että hallitus toteuttaa julkisen varainhoidon moitteettomasti. Pankkien antolainaus julkiselle sektorille edustaa 30% pankkien tuotoista. On järjetöntä, että valtio osallistuu pankkiirien bonuksien maksuun. Ammattiyhdistysliikkeelle se voi olla myös syy painostustoimiin.

Ammattiyhdistysliikkeellä on miljoonia jäseniä, jotka ovat raivoissaan. Pienemmät ryhmät ja yksittäiset aktivistit voivat ottaa johtoaseman. Ammattiliitot voivat auttaa yhteiskunnan ryhmiä tai yhteisöjä toimimaan. Meidän on ajateltava, miten yhdessä olemme rakentamassa jotakin, joka todella vaikuttaa miten järjestelmä toimii.

Mitä toisella puolella pelkäävät eniten? He pelkäävät häiriöitä, he pelkäävät epävarmuutta. Jokainen uutinen Euroopasta, jossa kerrotaan mellakasta Kreikassa, laskee markkinoita. Ihmiset, jotka hallitsevat maan asioita välittävät vain miten pörssillä menee, miten joukkolainamarkkinat kehittyvät, mitkä heidän bonuksensa on.

Siis mielestäni tarvitaan hyvin yksinkertainen strategia: Miten pörssi saadaan alas, miten voimme leikata pelureiden bonukset, miten puutumme heidän mahdollisuuksiin rikastua keinottelulla. Ja jos emme tee sitä, voimme ainakin eristää ne, poliittisesti ja taloudellisesti häiritä heidän toimintaansa. Niin, se ei ole pelkästään teoria.

Joukko meitä ympäri maata on ajatellut yritystä, joka olisi hyvä kohde suoralle toiminnalle. Päätimme, että sellainen sopiva olisi JP Morgan Chase. Aiomme parin seuraavan kuukauden aikana jalkauttaa sitä vastaan kampanjan, joka oikeastaan ​​haastaa Wall Streetin vallan. "

Vaikka Lernerin ajatuksia ei ole vielä käytännössä testattu, on selvä, että näin radikaali suunnitelma herättää huolta: USA:n valtamedia on vältellyt aihetta, tuntuu että media ei tiedä mitä tehdä Lernerin vallankumoukselliselle puheenvuorolle.

Jotain huolesta kertoo se, että vapaamielinen Media Matters -julkaisu kehottaa lukijoita "valmistautumaan tarttumaan aseeseen", ja kirjoittaa, että kehotus lakkoon ja kansalaistottelemattomuuteen merkitsee "taloudellista terrorismia". Uhkakuva on, että Yhdysvaltain hallitus romahtaa, ja että "miljoonat kuolevat".

USAn ja Euroopan käytännöt poikkeavat monessa suhteessa toisistaan. EU-maiden sosiaaliturva takaa ainakin vanhoissa EU-maissa perustoimeentulon. Toisaalta, USA:ssa asuntolainan vakuutena on kiinteistö. Velallinen voi kuitata asuntolainansa yksinkertaisesti palauttamalla talon avaimet velkojalle. Mikäli kiinteistön markkina-arvo alittaa velan määrän, jää se velkojan päänsäryksi, toisin kuin useimmissa EU-maissa.

Euroopassa asuntovelkaongelma on kärjistynyt erityisesti Espanjassa. Maan työttömyys on noussut laman aikana 20 %:een. Erittäin suuri osa asuntovelallisista ei pysty hoitamaan velkojaan edes nykyisten matalien korkojen aikana kun koko perhe on joutunut työttömiksi. Pakkolunastettujen asuntojen lukumäärä on toistaiseksi ollut pieni, mutta lukumäärä tulee korkojen noustessa kasvamaan rajusti. Velkojien kannalta tilanne on yhtä huono - Espanjan kiinteistömarkkinoilla on ennestään yli miljoona myymätöntä ja keskeneräistä asuntoa ja asuntojen markkina-arvot ovat romahtaneet. Näillä markkinoilla on erittäin vaikea saada luottotappioita katetuksi.

Ihmiset, joilla ei ole mitään menetettävää ovat valmiimpia epätavallisiin toimiin. Tulemme näkemään johtaako taloustilanteen luisuminen hallitsemattomaksi myös kansalaisten suoraan toimintaan. Pankkiirien pahin painajainen toteutuu kun velalliset ottavat kollektiivisesti oikeuden omiin käsiinsä.

Lähteet:
The Business Insider
The Blaze

---

Nauhoitus arvostetun ay-toimijan, Stephen Lernerin puheesta Pace -yliopistossa

---

---