Vihapuhetta

Norjan traagisten tapahtumien jälkeen suomalaiset poliitikot ovat jälleen nostaneet esiin netin keskustelupalstoilla esiintyvät vihapuheet. Erkki Tuomioja on vaatinut järjestelmää jossa jokainen kirjoittaja esiintyy omalla nimellään. Samalla kannalla on vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet, jonka mielestä myös lievemmistä vihapuheista on rangaistava. Ympäristöministeri Ville Niinistö pauhaa samoilla linjoilla ja syyttää perussuomalaisia ja Timo Soinia vihapuheiden hyväksymisestä. Samalla linjalla kirkuvat Paavo Arhinmäki ja Mikael Jungner.

Kuinka yksinkertaisia nämä poliitikot ovat? Pitäisikö heidän joskus tehdä oikeata työtä päästääkseen edes alkeellisimmalle realiteetin tasolle? Kaikki nämä vaatimukset ovat poliittista kalastelua. Kukaan heistä ei määrittele mikä pitäisi tulkita vihapuheeksi. Virallinen media paasaa samasta aiheesta ja isoilla otsikoilla vaaditaan vihapuheiden kieltämistä. Täytyy ihmetellä kuinka helposti median itsekriittisyys katoaa ja toimitaan avoimesti poliitikkojen äänitorvena.

Tietääkö kukaan mikä on vihapuhetta? Miten määritellään vihapuhe? Kuka päättä mikä on vihapuhetta? Mietitäänpä asiaa hetki tavallisten suomalaisten ihmisten oikeuksien kannalta. Niiden ihmisten jotka haluavat ilmaista mielipiteensä. Niiden ihmisten kannalta joita ei vielä suomalaisessa yhteiskunnassa ole vaiennettu pelottelulla.

Eräs oikeusoppinut totesi joitakin päiviä sitten, että maahanmuuttajien nimitteleminen sosiaaliturvan varassa eläviksi loisiksi on kiihottamista kansanryhmää vastaan ja siten ehdottomasti rangaistavaa. Toinen oikeusoppinut katsoi että rangaistavia vihapuheita ovat selvästi maahanmuuttajiin tai muihin vähemmistöryhmiin kohdistetut kaikki negatiivisävytteiset kannanotot. Näillä ihmisillä suvaitsevaisuus näyttää olevan sitä, että ainoastaan samaa mieltä olevat mielipiteet suvaitaan. Maahanmuutto, homojen oikeudet ja sukupuolineutraaliavioliitto, muutama esimerkki mainitakseen, ovat tabuja joista ei saa olla eri mieltä. Mikäli suhtaudut näihin asioihin kriittisesti olet rasisti ja rasistin puheethan ovat vihapuheita jotka kohdistuvat herkkään vähemmistöön.

Vihapuheiden kieltämisen taustalla on pyrkimys tukahduttaa kriittinen ja vapaa keskustelu. Norjan tilannetta käytetään nyt surutta hyväksi. Suomalaiset poliitikot tanssivat Norjalaisten uhrien haudoilla. Kaikki keskustelu joka suuntautuu yleistä poliittisesti hyväksyttyä linjaa vastaan tai ei ole moraalisen enemmistön mielipiteen mukaisia voidaan tulkita vihapuheeksi tai kun joku vähemmistön edustaja loukkaantuu jonkun toisen mielipiteestä, kyse on taas vihapuheesta.

Entä toimiiko tämä toisinpäin? Kun vasemmistopuolueiden edustajat Arhinmäki ja Jungner ovat suoraa huutoa väittäneet Soinin ja perussuomalaisten hyväksyvän vihapuheet ja laajempi kenttä vasemmistoa kirkuu perussuomalaisia natseiksi, niin eikö Arhinmäki ja Jungner ole silloin syyllistyneet vihapuheiseen? Entä suomalaisen enemmistön kohtelu julkisilla keskustelupalstoilla? Kun maahanmuuttaja kritisoi syntyperäisiä suomalaisia epäystävällisiksi, laiskoiksi ja juopoiksi, eikö silloin olekaan kyse vihapuheesta? Entä kun enemmistöä syrjitään? Jos vähemmistövaltuutettu Eva Biaudetilta kysytään, niin enemmistöähän ei voi syrjiä, vaikka totuus Suomessa on aivan toinen - lähtien aina suomen ruotsalaisen vähemmistön etuoikeuksista suomenkieliseen nähden. Nämä asiat eivät ole yksinkertaisia eikä täysin mustavalkoisia.

Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Ihmisoikeustuomioistuimen linjausten mukaan sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan positiivisesti vastaan tai mielipiteitä joita pidetään vaarattomina. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Vihapuheet onkin helppo vaatia rangaistaviksi teoiksi. Tämä vaatimus johtaa vain käytännössä suomalaisen jo ennestään heikossa tilassa olevan sananvapauden lisärajoituksiin. Lainsäädäntöä kiristämällä on entistä helpompaa määritellä vihapuheeksi kaikki mikä on kriittistä ja kohdistuu yleistä linjaa ja mielipidettä vastaan.

Suomi ei ole oikeusvaltio. Suomi saa jatkuvasti ihmisoikeustuomioistuimesta langettavia päätöksiä. Suomi rikkoo kansalaistensa ihmisoikeuksia väestömäärään suhteutettuna eniten Euroopassa ja enemmän kuin muut pohjoismaat yhteensä. Iso osa Suomessa tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista koskee rehellistä oikeudenkäyntiä ja sananvapauden rajoittamista. Suomalaiset viranomaiset korkeinta oikeutta myöten eivät kunnioita ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä. Suomesta löytyy useita tapauksia joissa suomalaisessa oikeusprosessissa henkilö on tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja kunnianloukkauksesta. Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut että kyse on sananvapaudesta. Tuomioita ei kuitenkaan Suomessa ole purettu langettavista päätöksistä huolimatta. Korkein oikeus suomessa pyyhkii takapuoltaan suomalaisten ihmisoikeuksilla.

On myös helppo väittää, että se mikä katsotaan vihapuheeksi voidaan aina tapauskohtaisesti ratkaista tuomioistuimessa. Suomi ei edelleenkään ole oikeusvaltio ja tuomioistuinruletin arpoma päätös voi olla mitä tahansa. Sananvapauteen tai vihapuheeseen liittyvä tuomioistuin käsittely käräjä- ja hovioikeutta myöten maksaa helposti 10 000 – 20 000 euroa kierros. Oikeuskäsittelyn kalleudella voidaan helposti tuhota yksittäinen ihminen taloudellisesti ja koko loppuelämäksi. Kotivakuutusten oikeusturvavakuutuksista ei ole mitään hyötyä, koska ne eivät korvaa oikeudenkäyntikuluja silloin kuin henkilö on rikoksesta syytettynä.

Tämä jos mikä rajoittaa sananvapautta. Sananvapautta rajoitetaan yhteiskunnan toimesta uhkailemalla. Uhka joutua vastuuseen mielipiteestä josta joku on saattanut loukkaantua on todellinen. Joku muu saattaa tulkita mielipiteen vihapuheeksi ja taas on syyttäjä kolkuttelemassa ovea. Jos yleisesti hyväksytyn linjan vastaisesti kirjoitettu maahanmuuttokriittinen kommentti loukkaa vähemmistön edustajaa on poliitikkojen mukaan kyse vihapuheesta, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, josta seuraa poliisitutkinta, syyte ja kallis oikeuskäsittely. Rehellisesti, kuka uskaltaa kommentoida muuten kuin anonymiteetin suojasta? Varsinkin kun vihapuhemääritelmä riippuu aina siitä kuka on vallassa ja mistä asioista ei haluta kriittistä keskustelua.

Todelliset vihapuheet, joissa kehotetaan tappamaan ja vahingoittamaan muita ihmisiä ovat harvinaisia. Meillä on voimassaoleva lainsäädäntö jolla näihin puheisiin voi puuttua. Koska Norjan kaltaisten ikävien tapausten jälkeen poliitikot aina hetkeksi innostuvat vaatimaan sananvapauden rajoittamista, nyt tällä kertaa vihapuheiden kieltämisen varjolla, on suositeltavampaa keskittyä keskustelemaan anonyymisti ja suojella elämäänsä ja omaa oikeuttaan sananvapauteen. Oikeutta sanoa mielipiteitä jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa - kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut.

Samaan aikaan kun poliitikot vaativat omalla nimellä kirjoittamista, annamme seuraavat helpot ohjeet jolla voitte varmistaa anonymiteetin kaikissa nettikirjoitteluissa. Suosittelemme että luette blogin aikaisemman artikkelin ”Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta” ja tämän jälkeen asennatte tietokoneellenne Tor:in joka kierrättää tietoliikenteenne useiden eri anonyymipalvelimien kautta ja peittää identiteettinne sekä käyttämänne IP-osoitteen.

Tor on aikoinaan rakennettu arabi- ja muiden epädemokraattisten maiden sitoutumattomien toimittajien työkaluksi heidän arvostellessaan omaa hallitustaan ja hallituksensa ihmisoikeusloukkauksia. Tor:in tarkoituksena on ollut suojella kriittisiä kirjoittajia yhteiskunnan ja viranomaisten vainolta. Samaa työkalua on syytä käyttää myös Suomessa. Pitäkää kiinni yhä kapenevasta oikeudestanne sanoa mielipiteenne.

Kuinka asennan Tor palvelun?

Vastaus: Helpoin ja yksinkertaisin tapa on käyttää "Tor Browser Bundlea" joka ei vaadi edes asennusta. Paketti sisältää valmiiksi konfiguroidun oman selaimen. Lataa ja käynnistä. Helpoin tapa testata omaa näkyvää IP-osoitetta on avata WhatIsMyIPAddress ensin normaalissa selaimessa jolloin näet oikean IP osoitteesi ja sen jälkeen Tor -selaimessa joka näyttää Tor Exit Noden osoitteen, eli sen josta sinun kirjoituksesi keskustelupalstoille tallentuvat.



Lue myös:
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta
Rasismin varjolla
Sananvapaus
Ruotsinkielen asema on purettava Suomessa
Ahvenanmaa – suomalaisuuden tuska

KELA ei katso tukipäätöksissään kokonaisuutta

KELA tukee enemmän päätöksissään perheitä jotka eivät sitoudu lapsen kuntoutumiseen, kuin niitä perheitä, joissa lapsen tukemisen, kuntouttamiseen ja kehittämisen eteen tehdään kaikki voitava.

KELA myöntää vammaistukea lapsille joiden sairauden tai vamman hoidosta ja huolenpidosta sekä kuntoutuksesta aiheutuu vähintään kuuden kuukauden ajan tavanomaista suurempaa rasitusta ja sidonnaisuutta vastaavanikäiseen terveeseen lapseen nähden. Vammaistuen lisäksi KELA korvaa lapsen kuntoutukseen liittyviä kustannuksia. Kuntoutus voi olla fysioterapiaa, musiikkiterapiaa, neuropsykologista kuntoutusta, toimintaterapiaa, puheterapiaa, psykoterapiaa jne. Vammaistuen ja kuntoutuksen edellytyksenä on hoitavalta lääkäriltä saatu lausunto joka sisältää kuntoutussuunnitelman. Kuntoutussuunnitelman pohjalta KELA tekee oman arvionsa ja päättää onko lapsen sairaus tai vamma sellainen minkä perusteella tukea ja kuntoutusta voidaan myöntää.

Sairaan tai vammaisen lapsen kuntoutus vaatii perheeltä suuria ponnistuksia. Monesti kuntoutukseen liittyviä tehtäviä on harjoiteltava säännöllisesti myös kotona. Pelkkä maksettu tuki tai muutama kertaa terapiaa ei riitä. Vanhempien on keskitettävä voimansa lapsensa tukemiseen. Kuntoutuksen tarkoitus on kehittää lasta niin pitkälle kuin mahdollista, jotta hän sairaudestaan tai vammastaan huolimatta kykenee aikanaan itsenäiseen elämään. Maksetun tuen tarkoitus on puolestaan kattaa tästä aiheutuvia kuluja. Suurin osa vanhemmistaan ajatteleekin lapsen parasta. Ei kuitenkaan kaikki.

Perheissä joissa lapsen kuntouttamiseksi tehdään suuria ponnistuksia, lapsi kehittyy ja kuntoutuu vähitellen eteenpäin. KELA:lla on monesti kustannusten säästämiseksi varsin ikävä tapa jättää kuntouttaminen kesken ja katsoa lapsen kuntoutuneen "riittävästi", vaikka lasta hoitaneen lääkärin lausunto ja kuntoutussuunnitelma edellyttäisivätkin vielä kuntoutuksen jatkamista ja loppuun viemistä. Lapsi menettää maksetun tuen sekä kuntoutuksen. Sairauden tai vamman hoito jää kesken. Säästyneet rahat ohjataan niiden lasten kuntoutukseen joiden vanhempia lasten kuntouttaminen ei syystä tai toisesta kiinnosta.

Perheissä joissa lapsen kuntoutukseen ei ole aikaa tai kuntoutukseen ei jakseta panostaa, myöskään lapsi ei kehity. Joissakin tapauksessa lapsen kehitys jopa taantuu entisestään. Näissä perheissä KELA kustantaa tuen ja kuntoutuksen vuosi vuoden jälkeen, vaikka kuntoutus olisi pystytty saattamaan loppuun vanhempien riittävällä sitoutumisella. Nämä ylimääräiset kuntouttamisvuodet ovat poissa niiltä perheiltä ja lapsilta joiden kuntoutus on puolestaan keskeytetty liian aikaisin kustannusten säästämiseksi.

KELA:n pitäisi pyrkiä selvittämään onko jatkuva vuodesta toiseen uusiutuva kuntoutuksen tarve seurausta välinpitämättömistä vanhemmista vai sairauden tai vamman vakavasta laadusta. Moraalisesti ei ole oikein, että perheiltä jotka tekevät kaikkensa lapsen kuntouttamiseksi, evätään kuntoutus ja tuki viime metreillä vain sen takia koska KELA katsoo lapsen kuntoutuneen "tarpeeksi". Samaan aikaan niissä perheissä jossa kuntoutukseen osallistuminen ja lapsen tukeminen ei kiinnosta, KELA joutuu vuosi toisensa jälkeen maksamaan tuen ja kuntoutuksen josta ei ole hyötyä vanhempien sitoutumisen puuttuessa. Näiden turhaan maksettujen tukien ja kuntoutusten kustannukset karsivat entisestään todellisen tuen tarpeessa olevien lasten mahdollisuutta saada tukea ja kuntoutusta.

Lapsen kannalta ei tietystikään ole oikein evätä häneltä mahdollisuutta kuntoutukseen sen takia että vanhemmat ovat kykenemättömiä tai haluttomia toimimaan lapsensa parhaaksi. Pitäisikö tällaiset vanhemmat pakottaa ruotuun sanktioilla joilla varmistettaisiin lapsen etu kuntoutuksessa, vai pitäisikö lapsi jopa ottaa huostaan jotta lääkärin kuntoutussuunnitelman mukainen kuntoutus voidaan toteuttaa riittävänä ja tehokkaana?

Lue myös:
Lasten oikeus päivähoitoon
Potilaan oikeus saada hoitoa

Ehdollinen vankeustuomio ei ole rangaistus

Ehdollinen vankeustuomio ei ole rangaistus. Ehdollinen vankeustuomio osoittaa yhteiskunnan ja oikeuslaitoksen hyväksyntää tehdylle rikokselle. Hyväksyntää sen takia, että teko katsotaan niin vähäpätöiseksi, että rikoksesta tuomitulle ei katsota tarpeelliseksi antaa tehdystä rikoksesta käytännön seuraamuksia lainkaan. Suomessa monet raiskaajat, pahoinpitelijät ja lasten hyväksikäyttäjät selviävät ehdollisella vankeustuomiolla. Tuomiolla jolla ei ole merkitystä eikä vaikutusta rikokseen syyllistyneen elämään. Henkilö voi jatkaa elämäänsä normaalisti, käydä töissä ja tehdä kaikkia niitä asioita joita muutkin ihmiset tekevät. Ehdollinen vankeustuomio on kehotus jatkaa elämää ilman seuraamuksia rikollisista teosta. Ehdollinen vankeustuomio on loukkaus uhria kohtaan.

Tuomioistuimen määräämä vankeus tarkoittaa rikoksesta tuomitulle määrättävää vapausrangaistusta. Tuomio voi siis olla ehdollinen tai ehdoton. Ehdoton tuomio passittaa tekijän vankilaan. Vapausrangaistus nimikkeestä huolimatta ehdollinen rangaistus ei rajoita tekijän vapautta mitenkään.

Yhteiskunta on enemmän huolissaan rikollisesta kuin uhrista

Uhrin kannalta ehdollinen tuomio ilman käytännön sanktiota on kestämätön ja osoittaa yhteiskunnan käsittämätöntä tarvetta suojella rikollista ja varmistaa että rikolliselle ei synny teosta kohtuuttomia seurauksia.

"Tekoa ei saa tekemättömäksi rankaisemalla rikollista. Aina, pitäisi estää suurempi yhteiskunnallinen vahinko ja pitää huoli että kaidalta polulta eksynyttä rikollista ei ajeta rikolliseen maailmaan. Rikollisen elämää ei pidä tuhota. On osattava antaa anteeksi."

Tämänkaltainen syvälle juurtunut ajattelumalli loukkaa eniten uhrin oikeuksia ja vie uskottavuutta järjestelmän oikeudenmukaisuudelta. Rikollinen on teon tehdessään aina valinnut tekonsa tietoisesti ja hänen on kannettava teostaan vastuu. Yhteiskunnan viestin on oltava selkeä ja määrätietoinen. Rikollisesta teosta täytyy aina seurata rangaistus, jolla on vaikutusta sanktion muodossa tekijänsä elämään. Todellisella rangaistavuudella turvataan myös uhrin ja tulevien uhrien asemaa. Pelotevaikutus saadaan aikaan vain rangaistuksella jolla on seurauksia. Ilman todellista sanktiota rangaistus on nuhtelu. Sanktio saadaan aikaan lievemmissä rikoksissa vain sakolla eli taloudellisella menetyksellä ja vakavimmissa rikoksissa ehdottomalla vankeustuomiolla. Ehdolliselle tuomiolle ei ole sijaa oikeusyhteiskunnassa.

Lainsäätäjän ja tuomioistuimen yhteinen tarkoitus on vähentää ehdottomia vankilatuomioita kustannussyistä

Oikeutta ei voi jakaa sillä perusteella kuinka yhteiskunnalla on määrärahoja käytettävinä rangaistuksen toteuttamiseen. Nykypäivänä kyse on ennen kaikkea määrärahojen puutteesta. Yhteiskunnalle on huomattavasti halvempaa loukata uhrin oikeuksia ja antaa vakaviinkin rikoksiin syyllistyneet jatkaa elämäänsä normaalin yhteiskunnan rajojen sisäpuolella kuin määrätä tekijä vankilaan. Määrärahojen puute ohjaa pitkälti myös tuomioistuimien toimintaa.

Kun poliisin kirjoittamien sakkojen muuntamisesta ehdottamaksi vankeusrangaistukseksi kustannussyistä luovuttiin, kauppiaat raportoivat ennennäkemätöntä nousua näpistyksissä ja varkauksissa. Taparikolliset joilla ei ole varaa maksaa sakkoja voivat nyt rauhassa varastaa kaupoista. Härskeimmät ovat repineet poliisin kirjoittaman sakon roskikseen poliisin silmien edessä. Teosta ei ole rangaistusta. Piikki on auki eikä seurauksia ole. Kaikenlisäksi viimeaikoina oikeusministeriö on esittänyt suunnitelmia jossa kustannussyistä kaikkien vankeusrangaistusta lyhennetään automaattisesti.

Ehdollinen tuomio ei ole pelote

Ehdollisen tuomion ajatuksena on ollut toimia pelotteena ja samalla myös estää henkilöä joutumasta alttiiksi niille haittavaikutuksille joita vankila ympäristönä aiheuttaa. Ehdollisen tuomion pitäisi siis olla pelote. Tilanne on kuitenkin päinvastoin. Vakavistakin yksilön oikeuksia loukkaavista rikoksista tuomitaan pääsääntöisesti ehdolliseen. Todellista pelkoa joutua vankilaan ei ole. Ehdollista vankeutta on yleisesti kansan keskuudessa pidetty pelkkänä vitsinä. Järjestelmän uskoa horjuttaa myös käytäntö jossa yksittäisellä henkilöllä voi olla useita ehdollisia rangaistuksia samanaikaisesti ilman pelkoa joutua vankilaan, vaikka kuinka jatkaisi rikollisella tiellä.

Onhan järjestelmässä toki se hyvä puoli, että tuomioistuimen päätökseen tyytymätön voi ottaa oikeuden omiin käsiin ja käyttää järjestelmää tarvittaessa itsekin hyväksi.

Ehdollista vankeutta?

Voi kun pelottaa.

Lue myös:
Kuolemanrangaistus vai todellinen elinkautinen?
Megan Kanka ja Meganin laki
Kohtuullista oikeutta Suomalaisittain ?

Maksa lomamatkat luottokortilla

Kuluttajansuojalain (20.1.1978/38, 7 LUKU 13 §) mukaisesti luottokortin myöntäjä on vastuussa myyjän tekemästä sopimusrikkomuksesta. Luottokorttiyhtiöt tekevät sopimuksia liikkeiden ja palveluntarjoajien kanssa luottokortin käyttömahdollisuudesta. Luottokortin myöntäneen tahon katsotaan olevan vastuussa myyjän sopimusrikkomuksesta. Asiasta on myös korkeimman oikeuden ennakkopäätös.

Lomamatkan varaus- ja loppumaksu kannattaa aina maksaa luottokortilla. Matkustaja turvaa tällä menettelyllä parhaiten saatavansa matkatoimiston konkurssin yhteydessä. Vaikka matkatoimisto joutuu maksamaan vakuuden Kuluttajavirastolle mahdollisen konkurssin takia, vakuuden maksamista ei kuitenkaan edellytetä matkanvälittäjältä eikä vakuus koske kuin valmismatkoja.

Matka saatetaan varata monesti koko perheelle jo kuukausia tai jopa yli puolikin vuotta etukäteen. Varausmaksun yleensä pystyy maksamaan internetvarauksen yhteydessä luottokortilla. Matkan loppumaksu maksetaan yleensä kuukautta ennen matkalle lähtöä. Viimehetken lähdöt maksetaan yleensä heti. Oli maksuaikataulu mikä tahansa ja mikäli matkaa tai matkan osaa ei pysty maksamaan internetpalvelun kautta kortilla kannattaa nähdä vaivaa sen verran että käy matkatoimistossa paikan päällä maksamassa matkan luottokortilla.

Lue myös:
Luotonantaja vastaa epäonnistuneista ostoksista
Älkää maksako ennakkoon
Nordean suuri VISA puhallus
Nordean suuri VISA puhallus, osa II

Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika

Yksityistä pysäköinninvalvontaa koskenut purkuhakemus on hylätty. Korkein oikeus ei käsittele maaliskuussa 2010 antamaansa poikkeuksellisen virheellistä päätöstä uudelleen.

Maaliskuussa 2010 korkein oikeus kumosi käräjä- ja hovioikeuden yksimieliset päätökset ja näytti vihreää valoa perustuslain vastaiselle, ainostaan viranomaisten toimivaltaan kuuluvalle pysäköinninvalvonnalle. Helmikuussa 2011 perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kysymys eduskunnan säätämiin lakeihin perustuvien säännösten tai niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta ja niiden rikkomisesta johtuvien seuraamusten määräämisestä. Toimintaan liittyy perustuslain 124 §:ssä tarkoitetun julkisen hallintotehtävän piirteitä. Perustuslakivaliokunta katsoi että hallinnollisten seuraamusten määräämiseen sisältyy merkittävää julkisen vallan käyttöä. Yksityinen pysäköinninvalvonta on siis perustuslain vastaista.

Korkeimman oikeuden antama kielteinen päätös purkuhakemukselle ei muuta yksityisen pysäköinninvalvonnan oikeudellisesti äärimmäisen epäselvää asemaa. Kyseessä oli yksittäiseen tapaukseen liittyvä päätös. Korkeimman oikeuden tulkinnasta huolimatta yksityistä pysäköinninvalvontaa voi ja kuuluukin käsitellä perustuslain vastaisena toimintana.

Kansalaistottelemattomuutta tarvitaan

Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa moni asia toiminnan laillisuudesta lähtien on äärimmäisen epäselvää. Yksi asia on kuitenkin poikkeuksellinen selkeä. Pysäköintivalvontayhtiö ei tiedä sopimuskumppaniaan, eli ajoneuvon yksityiselle alueelle pysäköineen autoilijan henkilöllisyyttä. Sopimus pysäköinninehdoista voi syntyä vain ja ainoastaan ajoneuvon kuljettajan kanssa. Maksamattoman pysäköintivirhemaksun maksuvaatimus lähetetään kuitenkin ajoneuvorekisteristä löytyvälle ajoneuvon haltijalle tai omistajalle. Ajoneuvon haltijat ja omistajat eivät ole mahdollisesti syntyneen sopimuksen osapuolia, eivätkä siten millään tavoin velvollisia selvittämään ajoneuvon kuljettajaa pysäköintivalvontayhtiölle tai vielä vähemmän maksamaan määrättyä maksua.

Yksityisen pysäköintivirhemaksun välttää kiistämällä yksiselitteisesti ja järjestelmällisesti olleensa ajoneuvon kuljettaja. Näyttövastuu kuljettajasta on valvontayhtiöllä. Jotkut valvontayhtiöt ovat lähestyneet autoilijoita uhkaamalla poliisitutkinnalla, mikäli haltija tai omistaja ei paljasta ajoneuvon kuljettajaa. Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ei ole kyse rikoksesta, vaan väitetystä yksityisoikeudellisesta sopimussuhteesta. Asia ei kuulu poliisille, eikä yksikään poliisi ota asiaa tutkittavakseen valvontayhtiöiden uhkailusta huolimatta.

Hyvät autoilijat! Kyse ei ole oikeudesta saada pysäköidä mihin tahansa, vaan periaatteesta kuka rikkeestä saa rangaista. Viime vuosien aikana iso osa yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on siirtynyt rikollisten, talousrikoksista tuomittujen ja järjestäytyneen rikollisuuden temmellyskentäksi. Helppo raha ja ihmisten uhkailu houkuttaa. Korkeimman oikeuden epävirallisella siunauksella toiminta kohottaa taas päätään.

Kansalaistottelemattomuutta tarvitaan! Jokainen pitäköön huolen ettei yhtään yksityistä pysäköinninvalvontamaksua makseta - annetaan valvontayhtiön selvittää sopimuskumppaninsa.

Lue myös:
Parkkiyhtiö on jälleen hävinyt pysäköintiriidan
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Syyllistyvätkö parkkifirmat rikokseen
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneille uhkailu on pelkkää pluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Pitääkö yksityinen pysäköinninvalvontamaksu maksaa?
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa kelvottomasti perusteltu
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös
Parkkifarssi päätökseen - kuluttajavirasto kriisissä
ParkCom on vihdoin keskeyttänyt toimintansa
ParkPatrol Finland Oy lopetti toimintansa
ParkCom hävisi hovioikeudessa
ParkCom Oy rikostutkinnassa
Etelä-Suomen lääninhallitus kielsi ParkCom maksujen perinnän

Nordean ilmainen korttivakuutus antaa oivan lisäturvan ostoksille?

Nordea tarjoaa VISA- ja MasterCard- korteilleen ilmaista kodinturvavakuutusta. Kodinturvavakuutukseen kuuluu tuoteturvaosuus joka korvaa rikkoutuneen tuotteen ilman erillistä omavastuuta pääsääntöisesti viiden vuoden ajan ostopäivästä tuotteen takuun päättymisen jälkeen. Vakuutus astuu automaattisesti voimaan kun ostos on kokonaisuudessaan maksettu Nordean luottokortilla. Vakuutuksen myöntää vakuutusyhtiö Chartis Europe S.A.

Nordean ilmainen korttivakuutus on erinomainen vaihtoehto ylimääräiselle tuoteturvalle silloin kuin kotiin hankitaan kallista elektroniikkaa. Uusi astianpesukone, taulutelevisio, digiboksi, tietokone, pyykinpesukone, kuivausrumpu, jääkaappi jne. kannattaa maksaa Nordean luottokortilla.

Luottokorttiostosten yhteydessä luotonantaja vastaa myyjän tekemistä sopimusrikkomuksista ja toisaalta ilmainen vakuutus tuotteelle astuu voimaan automaattisesti heti maksun yhteydessä ja korvaa tuotteen korjauskulut ilman omavastuuta pääsääntöisesti viiden vuoden ajan ostopäivästä sen jälkeen kun tuotteen takuu on päättynyt.

Kotivakuutus ja maksulliset tuoteturvavakuutukset

Nordean tuoteturvavakuutuksen kaltaisia palveluja löytyy laajoista kotivakuutuksista, joista korvataan kodinkoneen äkillinen rikkoutuminen. Kotivakuutuksen maksamasta korvauksesta vähennetään kuitenkin vakuutussopimuksen mukainen omavastuu.

Jotkin kauppaketjut, kuten Gigantti, tarjoavat maksullisia (Happy CARE) tuoteturvavakuutuksia asiakkailleen. Esimerkiksi 1 699 euron hintaisen 42 tuuman LED-TV:n tuoteturva 48 kuukaudelle maksaa Gigantissa 349 euroa. Varmasti vakuutusehdoissa on eroavaisuuksia, mutta miksi ihmeessä maksaisimme 349 euroa lisää vakuutuksesta jonka saan ilmaiseksi maksamalla tuotteen Nordean luottokortilla?

Toimiiko Nordean korttivakuutus?

Vahinkoilmoituksen voi tulostaa Nordean sivuilta. Ilmoitus lähetetään Chartis Euorpe S.A:lle postitse. Tuotetta ei tarvitse ensin korjauttaa kunhan tuotteen korjauskuluista on esittää arvio hakemuksen yhteydessä. Blogin saaman palautteen perusteella korvauksen saaminen Nordean korttivakuutuksen perusteella rikkoutuneesta tuotteesta on normaalin vakuutuskäytännön mukaista. Ongelmia ja tulkinnallisia eroja esiintyy ajoittain, mutta positiivista on ollut huomata saadun palautteen perusteella korvausten maksetun pääsääntöisesti ilman kummempia vaikeuksia.

Keskon kanta-asiakkailla ollut ongelmia

Jonkin verran ongelmia on ollut Keskon kanta-asiakkailla jotka käyttävät ostoksensa yhteydessä Keskon K-Plussa -kanta-asiakasetuja. Keskon kanta-asiakkailla on mahdollisuus kaikista ostoksista kerätä pisteitä. Kuluttaja saa käyttöönsä kerättyjen pisteiden mukaisesti 1000 pisteen arvoisia pisteseteleitä, jotka ovat alennuskuponkeja ja oikeuttavat 5 euron suuruisiin alennuksiin tuotteen lähtöhinnasta.

Chartis Europe S.A on tulkinnut pisteseteleiden olevan rahaan ja luottokorttiin verrattavissa oleva maksuväline. Jos tuotteen lähtöhinnasta on saatu alennusta Keskon pisteseteillä, tuote ei Chartis Europe S.A:n mielestä ole kokonaisuudessaan maksettu Nordean luottokortilla. Vakuutusehtojen mukaan vakuutus on voimassa vain jos tuote on kokonaan maksettu Nordean luottokortilla. Lukemattomilta kuluttajilta on useissa tapauksissa evätty korttivakuutuksen sopimusehtojen mukainen korvaus vetoamalla oston yhteydessä käytettyihin Keskon alennuskuponkeihin.

Kuluttajat ovat käyneet vääntöä Nordean ja Chartis Europe S.A:n kanssa pisteseteleiden käytöstä tuotteen maksamisen yhteydessä. Nordea on lopulta antanut asiassa periksi ja todennut, että Keskon K-Plussa pistesetelit ovat alennuskuponkeja. Pisteseteleiden käyttö tuotteen lähtöhinnan alentamisessa ei mitätöi korttivakuutusta kunhan alennusten jälkeinen hinta on kokonaisuudessaan maksettu Nordean luottokortilla.




Klikkaa kuvaa
Lue myös:
Vapaaehtoinen palautusoikeus
Nordean suuri VISA-puhallus
Nordean suuri VISA-puhallus, osa 2
Pankeilla on oikeus loukata yksityisyyttä
Oletko sinä A-luokkaa?

Henkilöllisyyttä ei tarvitse paljastaa

Viranomainen ei voi vaatia henkilön tunnistamista julkisiin asiakirjoihin liittyvissä pyynnöissä.

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta määrittelee viranomaisten asiakirjat julkisiksi, ellei laissa erikseen muuta säädetä. Lain tarkoitus on toteuttaa käytännössä avoimuutta ja hyvää hallintotapaa sekä turvata kansalaisen tiedonsaantioikeutta. Tämä siis tarkoittaa, että jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta joka on julkinen. Oletusarvoisesti kaikki asiakirjat ovat julkisia. Asiakirjan pyytäjän ei tarvitse selvittää henkilöllisyyttään eikä perustella pyyntöään, ellei henkilöllisyyden selvittäminen ole tarpeen siltä osin kun viranomainen haluaa selvittää onko pyytäjällä oikeus saada asiakirja joka ei suoraan ole julkinen.

"Vastaus asiakirjapyyntöönne; Oikeusministeriö ei katso voivansa suostua asiakirjojen toimittamista koskevaan pyyntöön, koska siitä puuttuvat sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnasta annetun lain 9 § edellytetyt asianmukaiset lähettäjätiedot" (Oikeusministeriön lähettämä vastaus sähköpostiin)

Joidenkin viranomaisten toimesta on yleistynyt tapa jossa julkista asiakirjaa ei luovuteta, mikäli henkilö pyytää sitä sähköpostilla osoitteesta joka ei "identifioi" henkilöä. Tämä tarkoittaa sitä että sähköpostiosoite on esimerkiksi muotoa "kansalainen@" tai "make45@" eikä esimerkiksi "ville.virtanen@". Todellisuudessahan mikään edellä mainituista osoitteista ei identifioi oikeaa henkilöllisyyttä, identifiointi on jälkimmäisessäkin vain näennäinen. Viranomainen kuitenkin perustaa vaatimuksensa lakiin sähköisestä asioinnista viranomaistoimituksessa ja viranomaisten yleisimmän perustelun mukaan pyynnöstä puuttuu sähköisenasioinnin edellyttämät asianmukaiset lähettäjätiedot.

Lain mukaan julkisen tiedon pyytäjän ei tarvitse paljastaa henkilöllisyyttään eikä kertoa miksi hän tietoja haluaa. Sähköisessä asiakirjapyynnössä sähköpostiosoite yksilöi pyytäjän yhtä tarkasti kuin henkilökohtaisessakin käynnissä. Sähköpostiosoite ei identifioi lähettäjän henkilöllisyyttä, mutta se yksilöi tarkasti kenelle vastaus tulee lähettää. Viranomainen ei voi kieltäytyä julkisen asiakirjan toimittamisesta sillä perusteella että lähettäjätiedosta ei voida yksilöidä henkilöllisyyttä. Viranomaisen on vastattava sähköisiin pyyntöihin, oli lähettäjän sähköpostiosoite sitten ville.virtanen@email.com tai anonyymi123@email.com.

Jopa oikeusministeriön oma ohjeistus toteaa selvästi, että pyytäjän ei tarvitse paljastaa henkilöllisyyttään.

Lue myös:
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta
Asiantuntija lääkäreiden nimet ovat julkisia
Saako vastaanotetun kirjeen julkaista
Pankeilla on oikeus loukata yksityisyyttä
Q&A - Poliisikuulustelu - Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa
Televisiomaksutarkastajan kiristyksen kohteena

Q&A - Rangaistavuus

”Kaveri sai tuomion Suomessa rikoksesta jonka teki ulkomailla. Eikö rikoksesta pitäisi tuomita aina tekomaassa eikä siten että voit saada rangaistuksen myös Suomessa teosta jota ei ole tehty Suomessa. Entä jos teosta on saatu rangaistus jo ulkomailla? Voiko samasta teosta saada uuden rangaistuksen Suomessa?”

Kysymystäsi voisi purkaa auki selventämällä seuraavia käsitteitä: alueperiaate, kansalaisuusperiaate, universaaliperiaate ja kaksoisrangaistavuus.

Alueperiaate yksinkertaisimmillaan tarkoittaa, että jokainen Suomen valtakunnan alueella oleskeleva henkilö kansalaisuudesta riippumatta on Suomen rikoslakien alainen. Suomen valtakunnan alueeseen lasketaan rajojen sisäpuolinen alue, vesialueet, ilmatila sekä suomalaiset alukset ja ilma-alukset.

Kansalaisuusperiaate määrittelee, että jokainen Suomen kansalainen on Suomen rikoslakien alainen myös silloin kun henkilö on Suomen rajojen ulkopuolella. Eli ulkomailla tehtyyn rikokseen voidaan nostaa syyte Suomessa jolloin sovelletaan suomalaista rikoslakia henkilön palatessa takaisin Suomeen.

Kansalaisuusperiaatteen mukainen rangaistavuus edellyttää pääsääntöisesti kaksoisrangaistavuuden vaatimusta. Jotta henkilö voidaan tuomita Suomessa rikoksesta, jonka hän on tehnyt ulkomailla, edellytetään että tehty teko on rikos myös kohdemaassa. Henkilöä ei kuitenkaan voida tuomita ulkomailla tehdystä rikoksesta ankarampaan rangaistukseen Suomessa kuin teosta tuomittaisiin kohdemaassa. Rikoslaissa on lueteltu joitakin rikostyyppejä, kuten lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, joiden osalta rangaistavuutta tekomaassa ei edellytetä. Eli henkilöä voidaan näiden tekojen osalta tuomita Suomessa rikoksesta vaikka teko ei olisi ollut rikos kohdemaassa.

Universaaliperiaatteen mukaan kaikkein vakavimmat rikokset kansainvälistä oikeutta vastaan, kuten esimerkiksi joukkomurha, ovat aina rangaistavia riippumatta tuomiovaltaa käyttävästä maasta ja sen lainsäädännöstä.

Eli kaveriasi voidaan rangaista Suomessa teosta jonka hän on tehnyt ulkomailla. Tämä siis edellyttää sitä, että teko on rangaistava myös tekopaikalla. Mikäli rikos on niin vakava että kaksoirangaistavuutta ei vaadita, kaverisi voidaan tuomita Suomessa vaikka teko ei olisi rangaistava kohdemaassa. Rikoksesta ei kuitenkaan voida tuomita kahdesti. Eli jos kaverisi on saanut rangaistuksen tekomaassa, henkilöä ei voi samasta teosta tuomita uudestaan Suomessa. Tämä pätee myös tapauksessa jossa tehdystä rikoksesta Suomessa saisi ehdotonta vankeutta, mutta tekomaassa henkilö olisi saanut vain sakkoa.

Täydellinen rikos?

Pyöritellään hetki pientä ajatusleikkiä. Edellä kuvatun kaltainen periaate antaa myös teoreettisen mahdollisuuden täydelliseen rikokseen. Nimittäin kansainvälisillä vesillä ei yhdelläkään valtiolla ole rikosoikeudellista toimivaltaa. Käytännössä aluksessa joka purjehtii kansainvälisillä vesillä, on voimassa aluksen rekisteröintimaan rikoslainsäädäntö. Nyt jos kansalaisuudeton henkilö tekee rikoksen kuten murhan, kansainvälisellä vesialueella purjehtiessaan purjeveneellä jota ei ole rekisteröity mihinkään olisi voimassa tilanne jossa kenelläkään ei olisi rangaistusvaltaa tehtyyn rikokseen.

Lue myös
Kaikki Q&A Artikkelit

Lakien perustuslainmukaisuuden valvonta

Käytännössä kaikki modernit oikeusjärjestelmät perustuvat jonkinlaiselle normihierarkialle. Valtioelinten ja kansalaisten toimintaa ohjaillaan eritasoisilla asetuksilla ja hallinnollisilla määräyksillä, joiden antaminen perustuu laissa annettuun valtuutukseen. Normihierarkian huipulla on yleensä erityinen, hyvin pysyväksi ja pääsääntöisesti muuttumattomaksi tarkoitettu ja yleensä varsin abstrakti, lähinnä ylimpien valtioelinten valtasuhteita ja lainsäädäntömenettelyä koskeva sekä kansalaisten perustava laatua olevat oikeudet määrittelevä ”korkein laki”, jota yleensä nimitetään joko perustuslaiksi tai valtiosäännöksi. Perustuslain addressaatti – se, jonka toiminnan sääntelyyn laki on kohdistettu – on ensisijaisesti lainsäätäjä. Perustuslailla pyritään siis asettamaan eduskunnalle rajat sen suhteen, millaisia lakeja se voi säätää. Perustuslain itsensä muuttaminen on puolestaan tehty erityisen vaikeaksi ja huomattavan suurta poliittista yksimielisyyttä vaativaksi, jotta sillä olisi se asema eduskunnan lainsäädäntövallan rajoittajana, mikä sille on tarkoitettu.

Suomen perustuslain ehkäpä keskeisin lähtökohta on valtiosääntöoikeudellinen virkamieshallintoperiaate, jonka mukaan julkista valtaa käyttävät vain viranomaiset ja näiden nimissä vain laillisesti virkoihinsa nimitetyt virkamiehet. Tällä halutaan turvata julkisen vallan käyttöä koskeva lainmukaisuus, yhtenäisyys ja objektiivisuus. Toinen keskeinen periaate on se, että yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Lakia alemmanasteisilla asetuksilla tai muilla hallinnollisilla päätöksillä ei voida määrätä yksilön oikeusaseman perusteista. Myös virkamiesten oikeusaseman perusteet kuuluvat lailla säädettäviin asioihin.

Millä sitten voidaan taata, että perustuslakia tosiasiassa myös noudatetaan? Yleisesti tarkasteltuna perustuslainmukaisuuskontrolli voidaan toteuttaa ja eripuolilla maailmaa se toteutetaan lähinnä neljällä erilaisella tavalla, jotka pääpiirteittäin ovat yleinen tuomioistuinkontrolli, valtiosääntötuomioistuinkontrolli, parlamentaarinen kontrolli sekä jonkin erityiselimen suorittama muu kuin parlamentaarinen- tai tuomioistuinkontrolli. Näiden keskeiset erot liittyvät siihen, kohdistuuko valvonta lakiesitykseen ennen lain voimaantuloa vaiko jo voimassa olevan lain jälkikäteiseen valvontaan.

Suomessa lakien perustuslainmukaisuuden kontrolli on ollut vakiintuneesti eduskunnan
perustuslakivaliokunnan suorittaman ennakkovalvonnan varassa. Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Mikäli lakiehdotus havaitaan säätämisvaiheessa perustuslain vastaiseksi, ei lakia voida sellaisenaan säätää. Tällöin menettelyvaihtoehtoina ovat joko perustuslain samanaikainen muuttaminen, lakiehdotuksen hylkääminen tai sen perustuslain vastaisen osan poistaminen, lakiehdotuksen muuttaminen siten, että perustuslain vastaisuus poistuu, sekä lain säätäminen perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tällöin kyse on niin sanotusta poikkeuslaista, jolla asiallisesti ottaen muutetaan perustuslakia kuitenkaan itse perustuslain tekstiin kajoamatta.

Perustuslakivaliokunnan suorittama ennakkovalvonta on tietenkin lähtökohtaisesti hyvä asia ja siinä pystytään useimmiten karsimaan ainakin räikeimmät perustuslain vastaisuudet. Ennakkovalvonnan ongelma on siinä, että poliitikoista koostuvan valiokunnan päätöksiä ohjaavat viime kädessä poliittiset ja hallinnolliset tarkoituksenmukaisuusseikat ennemmin kuin muodollinen oikeusturva. Jos lakiesitys läpäisee perustuslakivaliokunnan seulan tai sitä ei edes alisteta valiokunnan kontrollille, kun esityksen perustuslakiristiriidan uhkaa ei havaita, ei meillä ole minkäänlaista keinoa julistaa jälkikäteen jotain lakia perustuslain vastaiseksi. Tämä on oikeusvaltiossa ilmiselvä puute.

Perustuslain vastaisia lakeja on tapana säätää yhteiskunnan häiriötilanteissa tai merkittävien yhteiskunnallisten intressien ollessa uhattuina. Poikkeusolot ja yhteiskunnalliset murrokset ovat omiaan synnyttämään tilanteita, joissa perustuslain venyttämisen vaara on erityisen suuri. Suomessa selkeästi perustuslain vastaisesti on lähihistoriassa säädetty ainakin ns. Tehy-pakkolaki sekä lex Nokia. Myös uusi aselaki on perustuslain kannalta vähintään hyvin kyseenalainen. Mutta kun perustuslakivaliokunta koostuu poliitikoista ja sen käsissä perustuslaki on tarvittaessa muovailuvahaa, tällaisia lakeja syntyy. Perustuslaista on tullut käytännön politiikan väline.

Suomeen ei ole perustettu erityistä valtiosääntö- tai perustuslakituomioistuinta, jollainen löytyy monesta muusta maasta, tosin esimerkiksi muissakaan Pohjoismaissa ei tällaista tuomioistuinta ole. Perustuslakia viimeksi uudistettaessa ei katsottu tällaiselle erityistuomioistuimelle olevan tarvetta, eikä sen nähty muutenkaan sopivan suomalaiseen järjestelmään. Monissa maissa, kuten esimerkiksi Saksassa, perustuslakituomioistuimen rooli on kuitenkin hyvin merkittävä. Yhdysvalloissa puolestaan liittovaltion korkein oikeus, jota ei alun perin tarkoitettu varsinaiseksi perustuslakituomioistuimeksi, on kuitenkin käytännössä ottanut hyvin vahvasti tällaisen roolin ja sillä on kelpoisuus julistaa lakeja perustuslain vastaisiksi. Mikään maa, jossa on perustuslakituomioistuin tai muu lakien perustuslainmukaisuuden valvontaan oikeutettu oikeusistuin, ei tiettävästi ole koskaan harkinnut tästä instituutiosta luopumista ja siirtymistä pelkkään ennakkovalvontaan.

Suomessa vallitsi pitkään periaate, että lakien perustuslainmukaisuuden valvonta ei kuulunut tuomioistuimille lainkaan. Ajateltiin, että ennakkovalvonta pitää huolen siitä, että ristiriitaa perustuslain ja tavallisen eduskuntalain tai tätä alemmanasteisen säännöksen kanssa ei voinut olla. Jos tällainen ristiriita havaittiin, se piti ”selittää pois”, toisin sanoen tuomioistuimen piti tulkita lakia sellaisella tavalla, että ristiriitaa ei jää.

Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä kuitenkin edellytettiin, että tuomioistuimet ottavat huomioon myös perusoikeussäännökset tavallisen lain ohella. Eduskunnan perustuslakivaliokunta suositti ns. perusoikeusmyönteistä laintulkintaa - milloin asiassa oli useita perusteltavissa olevia ratkaisuvaihtoehtoja, tuli tuomarin valita niistä se, joka parhaiten toteuttaisi perusoikeuksien tavoitteet.

Vuoden 2000 uudessa perustuslaissa mentiin vielä askel pidemmälle säätämällä perustuslain etusijasta. Tämä tarkoittaa sitä, että tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle, jos lainsäännöksen soveltaminen olisi ”ilmeisessä ristiriidassa” perustuslain kanssa. Tuomioistuin ei voi julistaa lakia sinänsä perustuslain vastaiseksi, mutta se voi ratkaista yksittäisen tapauksen välittömästi perustuslain nojalla tavallisen lain nimenomainen sanamuoto sivuuttaen. Uusi järjestelmä ei siis tarkoita yleistä lakien perustustuslainmukaisuuden jälkikäteistä tuomioistuinkontrollia, vaan eräänlaista perustuslain ja perusoikeussäännösten merkityksen pitkälle menevää korostamista. Vaatimus ristiriidan ilmeisyydestä tosin nostaa tulkintakynnyksen melko korkealle. Korkeimmassa oikeudessa on ollut tähän mennessä ainoastaan yksi tapaus, jossa tavallinen laki on sivuutettu perustuslain etusijan perusteella (KKO:2004:26).

On selvää, että ennakkovalvonnalla ei ole mahdollista varmistaa täysin kattavasti, ettei elävässä elämässä ilmenisi tilanteita, joissa jonkin lain soveltaminen olisi ristiriidassa perustuslain kanssa. Erityisen ongelmallisia voivat olla jotkut kauan aikaa sitten säädetyt lait. Vasta aivan viime vuosina ja -vuosikymmeninä on perusoikeusajattelu alkanut saada kunnolla jalansijaa ja on alettu edellyttää, että yksilöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin puuttuminen edellyttää laintasoista sääntelyä. Vanhempi lainsäädäntö on voitu laatia yhteiskuntapoliittisesti täysin toisenlaisissa oloissa, joissa oikeusturvan takeille ja virkamieshallintoperiaatteelle ei ole asetettu niin suurta painoarvoa. Tästä syystä on ilmeistä, että moni voimassa oleva, etenkin kauan aikaa sitten säädetty laki on perustuslain vastainen.

Niin sanottu vallan kolmijako-oppi, jonka kehittäjänä on pidetty ranskalaista Montesquieu´ta, edellyttää valtiollisen vallankäytön hajauttamista eri tahoille siten, ettei valtaa kerrostu liikaa yhteen paikkaan. Kun lakien perustuslainmukaisuutta ei voida Suomessa jälkikäteen tehokkaasti kontrolloida, on eduskunta on saanut valtiollisten tehtävien jaossa kohtuuttoman suuren painoarvon, jota se on eräissä tapauksissa myös häikäilemättömästi käyttänyt.

Perustuslakituomioistuimen perustaminen poistaisi tämän ongelman ja olisi merkittävä askel kohti todellista oikeusvaltiota, jollaisena Suomea ei tällä hetkellä voida pitää.

Lue myös:
Poikkeusolot - kansalaisoikeuksia kavennetaan jälleen
Sananvapaus murenee
Uusi vaihe sananvapauden alasajossa
Sananvapautta ja loukattua kunniaa
Nettisensuuri iskee
Illuusio länsimaisista arvoista

Lue myös perustuslainvastaisesta yksityisestä pysäköinninvalvonnasta:
Pitääkö yksityinen pysäköintivalvontamaksu maksaa?
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa on kelvottomasti perusteltu
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
KKO:n yksityisestä pysäköinninvalvonnasta annettuun tuomioon haetaan purkua

Neste haluaa eroon yksityisasiakkaistaan

Neste Oil kohtelee yksityisasiakkaitaan ylimielisen halveksivasti jota on vaikea edes pukea sanoiksi. Neste Oil:n asiakaspalvelu karuudessaan hakee vertaistaan suomalaisessa yritysmaailmassa. Asiakas on Neste Oil:lle hyödyllinen, jos hän maksaa laskunsa ajoissa, mutta pienenkin virheen sattuessa asiakas saa tuntea vihan nahoissaan. Neste Oil:lla menee polttoainemarkkinoilla nähtävästi niin hyvin, että asiakkaiden mielivaltainen ja ennen kaikkea lainvastainen kohtelu on otettu jopa osaksi asiakaspalveluprosessia. Onneksi voimme kuitenkin valita kenen asiakkaita haluamme olla. Mikäli asiakaslähtöinen ja ystävällinen palvelu kiinnostaa sinua, kannattaa lopettaa asiointi Neste Oil:n kanssa.

Blogi on saanut monia valituksia Nesteen (Neste Markkinointi Oy) ylitsepääsemättömästä innokkuudesta laittaa yksityisasiakkaita perintälain ja hyvän perintätavan vastaisesti perintään. Nesteen apuna toimii yksi Suomen suurimmista perintäyhtiöistä Intrum Justitia.

Kaikki raportoidut tapaukset ovat käytännössä identtisiä. Asiakas unohti maksaa yksityisen Nesteen polttoainekortin laskun eräpäivänä. Noin viisi päivää eräpäivän jälkeen saapui Nesteen luotonvalvonnan lähettämä töykeän oloinen maksumuistutuskirje jossa vaaditaan velkaantuneen pääoman maksamista kokonaisuudessaan heti ja ilmoitetaan vielä erikseen, että maksumuistutuksesta peritään 5 euron kulut seuraavassa laskussa. Eräässä tapauksessa asiakas maksoi laskun kolme päivää maksumuistutuksen saapumisen jälkeen. Seuraavana päivä saapui Intrum Justitian perintäkirje. Perintäkirje oli päivätty päivää myöhemmäksi kuin alkuperäisen maksumuistutuksen saapumispäivä. Käytännössä maksumuistutuksen maksaminen saapumispäivänäkin olisi johtanut perintään. Intrum Justitian kirjeessä asiakkaalta vaadittiin velan pääoma, 5 euron maksumuistutuskulut Nesteelle sekä 21 euron perintäkulut perintäyhtiölle.

Perintään liittyvistä menettelytavoista säädetään laissa saatavien perinnästä (22.4.1999/513). Lain 10a § määrittelee maksurajat velan perinnässä. Maksumuistutuksesta voi periä 5 euroa ja perintäkirjeestä riippuen velan pääomasta 21 euroa tai 45 euroa. Lain 10b § määrittelee aikarajat edellä mainittujen maksujen perimiselle. Maksumuistutuksesta voi periä 5 euroa jos saatavasta on lähetetty alkuperäinen lasku vähintään 14 päivää ennen erääntymistä ja erääntymisestä on ennen maksumuistutuksen lähettämistä kulunut vähintään 14 päivää. Velalliselta saa periä perintäkuluja vain jos edellisestä maksumuistutuksesta tai -vaatimuksesta on kulunut vähintään 14 päivää. Mihinkään näistä rajoista ei Nesteen tapauksessa päästä edes lähelle. Maksumuistutuksesta ja perinnästä maksettavaksi vaaditut maksut ovat olleet kaikissa tapauksissa aiheettomia.

Lasku tulisi maksaa eräpäivänä sopimuksen mukaisesti. Vaikka vika unohduksen sattuessa onkin asiakkaassa, vähintä mitä voisi odottaa, on Nesteen ja Intrum Justitian noudattavan lakia. Lisäbonuksena olisi tietysti siedettävä asiakaspalvelu ja inhimillinen kohtelu.

Kuinka paljon ihmiset ovat maksaneet Nesteelle ja Intrum Justitialle perintäkuluja joita lain mukaan ei olisi tarvinnut? Kuinka kauan Nesteen ja Intrum Justitian perintä on ollut perintälain vastaista? Jokaisen saman kohtelun saaneen asiakkaan kannattaa kaivaa vanhat laskunsa esiin ja ottaa asia uudelleen puheeksi. Laki saatavien perinnästä (22.4.1999/513, 15§) velvoittaa perintää harjoittavan yrityksen korvausvelvolliseksi lain vastaisesta perinnästä aiheutuneista kuluista.

Blogi suosittelee vahvasti kaikille lukijoilleen Neste Oil:n asiakkuudesta luopumista

Asiakkuuden voi lopettaa helposti sähköpostilla osoitteeseen kortit@nesteoil.com tai soittamalla arkisin palvelunumeroon 010 458 8480 (katso yhteystiedot).

Neste Oil on tunnettu ympäristön raiskaaja

Yksityisasiakkaiden huonon kohtelun lisäksi Neste Oil on kunnostautunut myös ihmisoikeuksien ja meidän kaikkien elinympäristön säälimättömänä tuhoajana. Neste Oil on mittaamattomassa ahneudessaan palmuöljy tuotannolla viitannut kintaalla alkuperäiskansojen ihmisoikeuksille, tuhonnut ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeitä sademetsiä ja raiskannut luontoa ylitsepääsemättömän innokkaasti.

Neste Oil on myös sijoittunut kyseenalaiselle ensimmäiselle sijalle maailman vastuuttomimpana yrityksenä Public Eye Awards -kilpailussa jossa Neste Oil äänestettiin 17 385 äänellä maailman pahimmaksi yhtiöksi. Voit myös osallistua Neste Oil:n palmuöljyn vastaiseen kampanjoitiin.

Lue:
Neste Oil on maailman vastuuttomin (Kauppalehti)
Ei sademetsää tankkiin
Public Eye Awards 2011 Nominations

Lue myös:
Kuluttaja ei voi luottaa E10-bensiiniin
Älä tankkaa 95E10 -bensiiniä!
Kuka vastaan 95E10 bensiinin toimivuudesta?
Katevarauksen kirous
Kuinka ottaa pikavippi ilmaiseksi