Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa! |
perjantaina, marraskuuta 29, 2013
Q&A - Palkan alentaminen
”Ottaa aivoon. Työnantajani haluaa alentaa palkkaani melkein 10% sen takia kun firmalla muka menee huonosti. En ymmärrä, onko tosiaan mahdollista että työnantaja voi noin vain leikata palkasta ison siivun pois. Idiootti esimies vielä selitti että eihän se vaikutus niin suuri ole kun sun veroprosentti pienenee. Apua tarvitaan, en kuulu ammattiliittoon, yritin kyllä soittaa sinne mutta eivät luvanneet auttaa muuta kuin jäseniä.”
Työsopimus on kahden osapuolen, sinun ja työnantajan välinen sopimus. Työsopimuksessa on määritelty työstä maksettava palkka yhtenä sopimusehdon osana. Kumpikaan osapuoli ei voi työsopimuksen ehtoja muuttaa yksipuolisesti. Työantajasi voi siis ehdottaa työsopimuksen ehtojen muuttamista, eli sinulle maksettavan palkan alentamista, mutta sinun ei tarvitse sopimusmuutosta hyväksyä.
Jos työnantajasi haluaa muuttaa sopimusehtoja palkan osalta yksipuolisesti, työnantajan on sanottava olemassa oleva työsopimus irti, jonka jälkeen työnantaja voi tarjota sinulle uutta työsopimusta tarkistetulla palkalla. Vakinaisen työsopimuksen voi kuitenkin sanoa irti vain tuotannollisin ja taloudellisin irtisanomisperustein. Jos työsopimus sanotaan irti edellä mainituin perustein, muutos palkkaan, eli uusi sopimus voi alkaa aikaisintaan vanhan sopimuksen irtisanomisajan päätyttyä.
Oikeuskäytännössä on katsottu että palkalla on erityisen vahva asema työsuhteen ehtona. Työsopimuksen irtisanominen pelkästään palkan muuttamiseksi ei ole mahdollista. Palkan muuttaminen edellyttää siis muutakin kuin voimassaolevan työsopimuksen irtisanomisperusteen olemassaolon. Palkan alentaminen ei voi tulla kyseeseen ainoana perusteena työsuhteen irtisanomiselle.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Q&A – Työhaastattelussa esitettävät kysymykset
Q&A – Kuuluuko sairausloman syy työnantajalle
Q&A – Saako sairauslomasta tiedottaa työpaikalla
Q&A – Liukuva työaika
Q&A – Huumausainetestit työpaikoilla
Q&A – Työttömällä on oikeus matkustaa
Q&A – Kesäloma
Q&A – Työsuhde ja kilpailukielto
Työsopimus on kahden osapuolen, sinun ja työnantajan välinen sopimus. Työsopimuksessa on määritelty työstä maksettava palkka yhtenä sopimusehdon osana. Kumpikaan osapuoli ei voi työsopimuksen ehtoja muuttaa yksipuolisesti. Työantajasi voi siis ehdottaa työsopimuksen ehtojen muuttamista, eli sinulle maksettavan palkan alentamista, mutta sinun ei tarvitse sopimusmuutosta hyväksyä.
Jos työnantajasi haluaa muuttaa sopimusehtoja palkan osalta yksipuolisesti, työnantajan on sanottava olemassa oleva työsopimus irti, jonka jälkeen työnantaja voi tarjota sinulle uutta työsopimusta tarkistetulla palkalla. Vakinaisen työsopimuksen voi kuitenkin sanoa irti vain tuotannollisin ja taloudellisin irtisanomisperustein. Jos työsopimus sanotaan irti edellä mainituin perustein, muutos palkkaan, eli uusi sopimus voi alkaa aikaisintaan vanhan sopimuksen irtisanomisajan päätyttyä.
Oikeuskäytännössä on katsottu että palkalla on erityisen vahva asema työsuhteen ehtona. Työsopimuksen irtisanominen pelkästään palkan muuttamiseksi ei ole mahdollista. Palkan muuttaminen edellyttää siis muutakin kuin voimassaolevan työsopimuksen irtisanomisperusteen olemassaolon. Palkan alentaminen ei voi tulla kyseeseen ainoana perusteena työsuhteen irtisanomiselle.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Q&A – Työhaastattelussa esitettävät kysymykset
Q&A – Kuuluuko sairausloman syy työnantajalle
Q&A – Saako sairauslomasta tiedottaa työpaikalla
Q&A – Liukuva työaika
Q&A – Huumausainetestit työpaikoilla
Q&A – Työttömällä on oikeus matkustaa
Q&A – Kesäloma
Q&A – Työsuhde ja kilpailukielto
keskiviikkona, marraskuuta 13, 2013
Pykälä ”Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan” on vanhentunut
Suomen rikoslain (1995/578)
11. luvun 10§ pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on vanhentunut. Pykälä
tulisi poistaa rikoslaista tai sen sisällöllistä laajuutta
tulisi selkeästi tarkentaa.
Suomi on sitoutunut Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimen linjauksiin sananvapauteen liittyvissä
kysymyksissä. Nykyinen pykälä kansanryhmää vastaan
kiihottamisesta on ristiriidassa ihmisoikeustuomioistuimen linjausten
kanssa, koska pykälän perusteella oikeuskäytännöksi muodostuneet
tuomiot osoittavat, että lakia käytetään rajoittamaan tehokkaasti sananvapautta.
Mielipiteen ilmaisun on oltava kaikissa tilanteissa
vapaata, eikä pelkkä kansanryhmien haukkuminen täytä
kiihottamisen tunnusmerkistöä. Näyttää kuitenkin siltä, että pykälän
perusteella voidaan tuomita ihmisiä rangaistuksiin pelkästään
totuudenmukaisen tiedon esilletuomisesta tai sillä perusteella että
mielipiteen kohteena oleva ryhmä loukkaantuu tai arvioidaan
loukkaantuvan.
”Joka asettaa yleisön saataville
tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön
saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan,
panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin,
kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen,
seksuaalisen suuntautumisen tai vammautumisen perusteella taikka
niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava
kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen
enintään kahdeksi vuodeksi.” (rikoslaki 11. Luku 10§)
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
mukaan sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja
ajatuksia, jotka otetaan positiivisesti vastaan tai mielipiteitä
joita pidetään vaarattomina. Sananvapaus kattaa myös sellaiset
viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai
häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.
Absoluuttista ilmaisunvapautta ei ole
olemassa. Sananvapauden pitäisi taata kaikille oikeus kertoa
mielipiteensä kenenkään estämättä, se ei kuitenkaan sulje pois
sitä että sananvapauden käytöstä voi ja kuuluukin olla
seurauksia jos sillä perustellaan esimerkiksi yksityiselämään
liittyvien tietojen levittämistä, hyväksikäyttöä tai
väkivallalla uhkailua.
On selvää että ihmisiä ei voi
syrjiä, erotella, hyväksikäyttää tai muutoinkaan kohdistaa esim.
väkivaltaa minkään yksilöllisen ominaisuuden perusteella. Lain
normiston pitää suojata kaikkien yksilöiden asema tasapuolisesti.
Yksilöitä vastaan kohdistuvista teoista on jo rikoslaissa
sanktioitu, kuten uhkailu, kunnianloukkaus ja rikokseen yllyttäminen.
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on
nykylainsäädännön ja varsinkin epäonnistuneen oikeuskäytännön
valossa erittäin ongelmallinen koska sen perusteella voidaan tuomita
mistä tahansa kirjoittelusta, mielipiteestä tai vaikka kuten
Halla-ahon tapauksessa, tiedon esittämisestä, jos joku
vähemmistöryhmä siitä katsoo loukkaantuneensa tai mielipiteen
katsotaan loukkaavan.
Samalla tavoin kuin yrityksen kunniaa
ei voi loukata, on erittäin epäuskottavaa että yksittäisillä
mielipiteillä voidaan aiheuttaa haittaa lain tarkoittamille
ihmisryhmille.
Pitää siis erottaa yksilöön ja
ryhmään kohdistuva toiminta.
Suora, objektiivinen uhkailu tai
yllyttäminen rikolliseen toimintaan ihmisryhmää vastaan kuuluu
olla rangaistavaa. Mielipiteestä, oli se sitten millä tyylillä
kuinka mauttomasti, epäsivistyneesti, verbaalisesti heikosti tai
loukkaavasti formuloitu ei tietenkään saa rangaista. Mielipide ei
tarkoita että on samaa mieltä kuin muut tai allekirjoittaa
yleisesti hyväksytyt käsitteet ja väittämät.
Mielipiteen ei tarvitse olla tai edes perustua faktaan! Se että
mielipide loukkaa jotain ei voi olla rangaistuksen peruste.
Esimerkeiksi riittää syytteeseen johtaneet kirjoitukset missä arvostellaan islamin uskonnon ja pedofilian suhdetta, epäillään juutalaisten pyrkimystä liioitella toisen maailman sodan kärsimyksiä tai esitetään epäilevä mielipide koko holokaustin olemassaolosta, arvostellaan katolisen kirkon lasten hyväksikäyttöä, käsketään maahanmuuttajien painua takaisin kotimaahansa tai pidetään homoja vastenmielisinä ja luonnottomina. Oli kirjoittelu ja kirjoittelussa esitetty mielipide kuinka vastemielistä tahansa, se on edelleen mielipide ja jos ketään ei objektiivisesti uhkailla on mielipiteestä rankaiseminen vastoin kaikkia sananvapauden perusajatuksia.
Esimerkeiksi riittää syytteeseen johtaneet kirjoitukset missä arvostellaan islamin uskonnon ja pedofilian suhdetta, epäillään juutalaisten pyrkimystä liioitella toisen maailman sodan kärsimyksiä tai esitetään epäilevä mielipide koko holokaustin olemassaolosta, arvostellaan katolisen kirkon lasten hyväksikäyttöä, käsketään maahanmuuttajien painua takaisin kotimaahansa tai pidetään homoja vastenmielisinä ja luonnottomina. Oli kirjoittelu ja kirjoittelussa esitetty mielipide kuinka vastemielistä tahansa, se on edelleen mielipide ja jos ketään ei objektiivisesti uhkailla on mielipiteestä rankaiseminen vastoin kaikkia sananvapauden perusajatuksia.
Sananvapauden loukkaukset ovat yksi monista
tuomioperusteista joista Suomi kerää langettavia päätöksiä
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta vuosi toisensa jälkeen. Silloin kun ollaan rajoittamassa
sananvapauteen liittyvää perusoikeutta ilmaista mielipidettä
ollaan heikolla tiellä. Kun rajoittamaan lähdetään kyse on enää
siitä kuka tai mikä instanssi Suomessa määrittelee mitä
milloinkin on soveliasta sanoa. Silloin kun tätä määrittelyä esiintyy ei voida enää puhua sananvapaudesta.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue:
Tärkeää:
lauantaina, lokakuuta 26, 2013
HPV rokotteen riskit on tiedostettava
THL on tuonut kansalliseen
rokotusohjelmaan HPV- eli papilloomavirusrokotteen joka on
tarkoitettu annettavaksi 6 – 9 luokkalaisille tytöille.
Viranomaiset ovat myös päättäneet että rokote voidaan antaa
alaikäiselle tytölle ilman huoltajan lupaa.
THL:n virallisen tiedotteen mukaan
”Rokote on turvallinen”, ”Rokote on testattu”, ”Rokote ei
ole aiheuttanut erityisiä haittavaikutuksia” ja ”Rokotteen
hyödyt ovat haittoja suuremmat”. Kuulostaako tutulta? Täsmälleen
samoin THL valehteli 2009 – 2010 sikainfluenssarokotteen
turvallisuudesta. Jokainen meistä tietää lopputuloksen, varsinkin
ne sadat lapset ja nuoret joiden elämän Pekka Puskan johtama THL
onnistui tuhoamaan.
THL on jälleen kerran väistellyt
velvollisuuttaan kertoa monien asiantuntijoiden käsityksen HPV
rokotteen turvallisuudesta muuttuneen. Väitetään, että useammasta
ulkomaisesta terveysviranomaisten lähteestä kerättyjen tietojen
perusteella monille nuorille on rokotuksen jälkeen ilmaantunut
kroonisia kipuoireyhtymiä, halvauksia ja autoimmuunisairauksia.
Useat maat, kuten Japani ja Intia eivät suosittele enää rokotteen
käyttämistä. Rokotteen turvallisuus on hyvin kyseenalainen.
Jokainen meistä ymmärtää että THL
ei lukuisten fataalien möhläysten ja suoranaisen valehtelun jälkeen
nauti mitään sellaista auktoriteettia joka antaisi varmuutta
luottaa viranomaisen väitteisiin. Kun lisäksi THL:n johdossa toimii
edelleen hyvin kyseenalaisin ansioin Pohjois-Karjala-projekti
huijauksella ansioitunut Pekka Puska, ymmärtää ettei monenkaan
ihmisen käsitys THL:n väitteistä nauti kummoistakaan luottamusta.
Kyseisestä virastosta näyttää aina löytyvän joku tutkija tai tohtori joka tietää parhaiten miten kansalaisten tulisi elää.
THL:n perusajatuksena on aina ollut
mitata rokotusten onnistumista hyötyjen ja haittavaikutusten
suhteella. Tämä tarkoittaa sitä, että THL on valmis uhraamaan
kymmenien tai jopa satojen lasten ja nuorten terveyden kunhan vain
suurimmalle osalle lapsista ja nuorista on rokotteesta hyötyä. Eli
hyödyt ovat haittoja suuremmat. Tämä lähestymistapa ei tietenkään
lohduta niitä lapsia jotka menettävät lopullisesti terveytensä
THL:n välipitämättömän asenteen seurauksena. Jälkeenpäin
sitten väitellään syy ja seuraussuhteista ja vetäydytään
vastuusta. Tämä on nähty niin monesti aikaisemminkin 80-luvun
sokeripalarokotteista aina viime vuosien sikainfluenssarokotteisiin.
On selvää että rokotteista on hyötyä
sairauksien ennaltaehkäisyssä ja monet sairaudet on onnistuttu
hävittämään vain kattavalla rokotusohjelmalla. Onko HPV rokote
sitten turvallinen vai ei? Sitä on vaikea sanoa. Nykypäivän trendi
kustannussäästöineen koko valtionhallinnon alueella pistää
kuitenkin väkisin miettimään mitä rokotteita THL sille
myönnetyillä varoilla hankkii ja minkälaisia sekä minkä tasoisia
tutkimuksia on oikeasti tehty.
Kuten sikainfluenssarokotteenkin osalta
kannattaa hyvin tarkkaan tutustua myös muihin informaatiolähteisiin
ja väitteisiin ja muodostaa päätöksensä vasta sen jälkeen.
Viranomaiset ovat kuitenkin tietoisesti
ja mitä todennäköisemmin tarkoituksella ajamassa rokotekampanjaa väkisin nuorille. He
ovat nimittäin päättäneet että 12 – 17 vuotiaille tytöille
voidaan antaa HPV rokote ilman vanhempien lupaa.
Kouluterveydenhoitaja on viranomaisten mielestä riittävän pätevä
tekemään päätöksen lapsen kypsyystasosta jonka perusteella
lapsen oma päätös on riittävä. Valitettavasti koulun
terveydenhoitaja on osa samaa terveydenhuollon virkamieskoneistoa
joka jakaa yksipuolista informaatiota ja kaikenlisäksi painostaa
alaikäisiä lapsia ottamaan rokotteen.
Suomessa alaikäisen huoltaja on
juridisesti ainoa oikea taho tekemään päätöksen rokotetaanko
lapsi vai ei. Viranomaisten tapa kävellä huoltajien päätösvallan
yli ei ainoastaan riko lakia ja perheiden itsemääräämisoikeutta, mutta lisäksi osoittaa rokoteohjelman pakkoluonteen ja muut kuin
terveydelliset motiivit. Ne vanhemmat jotka eivät halua lastaan
rokotettavan HPV rokotteella onkin syytä kirjallisesti kieltää
rokotus sekä koulun terveydenhoitajalle että rehtorille ja mainita
samalla oikeudellisista seuraamuksista jos lapsi rokotetaan vastoin
huoltajan nimenomaista kieltoa.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue:
2009: Sikainfluenssa
Lue myös:
sunnuntai, lokakuuta 13, 2013
Q&A - Hätätyö
”Vastaan
Pohjois-Suomessa keskisuuressa firmassa IT-palvelusta jonka pitäisi
olla päällä aina. Meillä ei ole mitään päivystysrinkejä, järjestettyä tai ostettua 24/7 tukea kun se kuulemma maksaa liikaa.
Käytännössä minä olen ollut tuki koko palvelulle ja minulle
soitetaan mihin vuoronkauden aikaan tahansa heti kun palvelu menee
nurin. Olen tästä valittanut useaan otteeseen mutta esimies
höpöttää hätätyöstä kun alhaalla oloaika saattaa kustantaa
satoja tuhansia tai jopa miljoonia (joka ei yrityksen liikevaihtoon
nähden ole paljon mitään) jolloin minun on kuulema tultava töihin
määräyksestä. Luin blogisi mielenkiintoisia artikkeleja
työsuhteeseen liittyvistä asioista. Onko sulla neuvoa tähän
tilanteeseen. Luottamusmieheltä yritin kysellä, mutta kun en kuulu
liittoon niin ei ollut kovin innokas auttamaan.”
Monet työnantaja käyttävät
”hätätyötä” hyvin kevyin perustein kun tarkoituksena on
säästää normaalista päivystyksestä tai 24/7 tuesta aiheutuvat
kulut. Ajatellaan että tukihenkilöille voi soittaa milloin tahansa
ja vedota hätätyöhön. Menettely on kuitenkin lain vastainen.
Käytännössä isotkaan menetykset eivät oikeuta hätätyöhön
kutsumiseen varsinkin jos tilanteet voidaan välttää järjestämällä
asianmukainen päivystys ja tuki.
Hätätyö on määritelty ja säännelty
tarkoin Työaikalaissa (9.8.1996/605, 21§).
Hätätyötä voidaan teettää, kun ennalta arvaamaton tapahtuma on
aiheuttanut keskeytyksen säännöllisessä toiminnassa tai vakavasti
uhkaa johtaa sellaiseen keskeytykseen tai hengen, terveyden tai
omaisuuden vaarantumiseen eikä työtä ole mahdollista siirtää
suoritettavaksi myöhempänä ajankohtana.
Käytännössä tunnusmerkkien eli
ennalta arvaamattoman tapahtuman ja seurausten eli keskeytyksen
säännöllisessä toiminnassa tai sen vakavan uhan tai hengen,
terveyden tai omaisuuden vaarantumisen tulee olla samanaikaisesti
olemassa jotta hätätyöhön voi kutsua. Ennalta arvaamattomalla
tapahtumalla tarkoitetaan äkillistä syytä, jota ei ole voitu
ennakolta tietää. Työaikalain perusteluissa todetaan, että "tarve
hätätyöhön syntyy odottamatta". Säännönmukaisesti tai mahdollisesti
toistuva sinänsä arvaamaton tapahtuma ei oikeuta hätätyöhön.
Työaikalain perustelujen mukaan
hätätyötä ei myöskään saa käyttää ylityön tai päivystyksen
sijasta.
Tämä lisäksi on syytä huomioida,
että
- Hätätyön teettämiseen ei tarvita työntekijän suostumusta.
- Hätätyötä ei saa teettää kauemmin kuin siihen on tarvetta.
- Hätätyötä voi teettää vain säännöllisen työajan ulkopuolella.
- Hätätyöstä maksetaan normaali ylityö- tai sunnuntaityökorvaus riippumatta henkilöön sovellettavasta työehtosopimuksesta tai paikallisesti sovitusta käytännöstä.
- Hätätyössä työajan pituutta ei ole mitenkään rajoitettu.
- Hätätyötä saa teettää korkeintaan kaksi viikkoa.
Koska hätätyöllä voidaan ohittaa
monia työaikalainsäädännön määräyksiä. Työaikalaki
määrää, että työnantajan on hätätyön teettämisestä tehtävä
viivytyksettä kirjallinen ilmoitus paikalliseen aluehallintovirastoon. Ilmoituksessa tulee kertoa
hätätyön syy, laajuus ja kesto. Ilmoituksen on liitettävä myös
luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun lausunto.
Lain mukaan mikäli hätätyötä
teetätetään väärin perustein, työsuojeluviranomaisten on
ryhdyttävä toimenpiteisiin hätätyön rajoittamiseksi tai
lopettamiseksi. Mikäli työnantaja jatkaa toimintaansa tai laiminlyö
ilmoitusvelvollisuutensa laki edellyttää että
työsuojeluviranomaisten on vietävä asia virallisen syyttäjän
käsiteltäväksi.
Yhteenveto:
Mainitsemassasi tapauksessa hätätyöhän
kutsumiseen ei ole edellytyksiä koska palvelun valvonta voidaan
järjestää normaalilla päivystyksellä ja/tai erikseen hankitulla
24/7 tuella. Se että työnantajasi pitää kustannuksia liian
korkeana ei muuta tilannetta mitenkään. Jos palvelun kaatuminen voi
todella esimiehesi väitteiden mukaan aiheuttaa mainitsemasi
suuruusluokan kustannukset ja vahingot ja palvelun tuki on kuitenkin
jätetty yhden ihmisen tavoitettavuuden varaan voidaan helposti
kyseenalaistaan koko palvelun tärkeys yritykselle. Hätätyön
edellytyksiä ei ole.
Kaiken lisäksi antamiesi tietojen
perusteella työnantajasi ei ole tehnyt yhtäkään ilmoitusta
hätätyön käytöstä aluehallintovirastoon. Ehkä sinun kannattaa
tiedustella asiaa aluehallintovirastosta ja tehdä työnantajan
toimista hätätyön käytöstä kantelu työsuojeluviranomaisille.
Kannattaa myös muistaa että mikään
laki ei velvoita pitämään työsuhdepuhelinta päällä tai edes
vastaamaan puheluihin. Kannattaa lukea aiheesta blogin aikaisempi
artikkeli.
Jos sinua ei saa kiinni, ei sinua voi myöskään kutsua hätätyöhön.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Q&A - Onko minulla oikeus arvostella työnantajaa julkisesti
Q&A - Kuuluuko sairauspoissaolon syy työnantajalle
Q&A - Saako sairaslomasta tiedottaa työpaikalla
Q&A - Liukuva työaika
Q&A - Huumausainetestit työpaikoilla
Q&A - Työttömällä on oikeus matkustaa
Q&A - Kesäloma
Q&A - Työsuhde ja kilpailukielto
Q&A - Isännänvastuu
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Q&A - Onko minulla oikeus arvostella työnantajaa julkisesti
Q&A - Kuuluuko sairauspoissaolon syy työnantajalle
Q&A - Saako sairaslomasta tiedottaa työpaikalla
Q&A - Liukuva työaika
Q&A - Huumausainetestit työpaikoilla
Q&A - Työttömällä on oikeus matkustaa
Q&A - Kesäloma
Q&A - Työsuhde ja kilpailukielto
Q&A - Isännänvastuu
Esimerkkejä ennakkotapauksista liittyen hätätyöhän
Hätätöihin ei voi komentaa,
vaikka tilaukset ovat vaarassa myöhästyä
Öljynporauslaivan runkolohkoja ei oltu
päästy yhdistämään aikataulussa. Myöhästymissakko uhkasi molemmista. Työnantajan mukaan vastaavaa
virhettä ei ollut aiemmin sattunut, joten hätätyö oli
perusteltua. Oikeuden mukaan teollisessa työssä on varauduttava
kyseisenkaltaisiin virheisiin eikä liiketuoton väheneminen kelpaa
hätätyön syyksi. (KKO:1985-II-15)
Arvattavat viat ja häiriöt eivät
oikeuta hätätyöhön. Muun muassa luonnontapahtumat aiheuttivat
sähkönjakeluyhtiön toimintayksikössä ja jakeluverkossa vikoja ja
häiriöitä.
Oikeus katsoi, että korjauksia oli
jouduttu tekemään niin usein ja säännönmukaisesti, ettei ennalta
arvaamattomasta tilanteesta voinut olla kyse. Työnantajan olisi
pitänyt lisätä korjauskapasiteettia ja teettää korjaukset
normaalina työaikana tai ylitöinä. (KK0:1986-II-39)
maanantaina, syyskuuta 30, 2013
Taloyhtiöiden lunastuspykälät tekevät rasismista ja etnisestä syrjinnästä laillista
Asunto-osakeyhtiöiden yhtiöjärjestykseen on mahdollista asettaa lunastuslauseke jonka perusteella taloyhtiöllä tai osakkeenomistajalla on oikeus hankkia itselleen yhtiön ulkopuoliselle taholle siirtyvät osakkeet. Yhtiöjärjestyksen lunastuslauseke perustuu asunto-osakeyhtiö lakiin (AYOL, 2 LUKU 5§)
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että taloyhtiöstä asunnosta kauppakirjat tehnyt ja asunnon hinnan myyjälle maksanut uusi asukas voi menettää asuntonsa vielä kaupanteon jälkeen jos taloyhtiö tai joku taloyhtiön nykyisistä asukkaista päättää lunastaa asunnon. Asunnon ostajan on siis aina syytä selvittää onko taloyhtiössä lunastuslauseke yhtiöjärjestyksessä. Mikäli asunnon päättää ostaa, on syytä muistaa, että asunto on varmuudella oma vasta kun lunastusaika on päättynyt.
Lunastusoikeudesta on säädetty ensimmäinen laki 1800 luvulla. Kiinteistövälittäjienliiton vastustuksesta huolimatta lunastuspykälä säilytettiin myös 2010 asunto-osakeyhtiö lain uudistuksen yhteydessä. Lunastuslauseke yhtiöjärjestyksessä on vapaan kaupankäynnin este, mutta ennen kaikkea se antaa mahdollisuuden rasistiseen ja etniseen syrjintään silloin kun taloyhtiöön ei haluta ulkomaalaisia tai maahanmuuttajia.
Lunastusoikeuden säilyttämistä perustellaan osakkeenomistajan oikeuksiin kuuluvalla etuostomahdollisuudella tai sillä että lunastusoikeus on osa suomalaista sopimusvapautta. Katsotaan tilannetta kahden todellisen esimerkin näkökulmasta.
On siis turha väittää että lunastuspykälässä ja lunastuslausekkeessa kyse ei olisi syrjintäpykälästä. Jos lunastusoikeuden olemassaoloa perustellaan sopimusvapaudella, sehän vain osoittaa että Suomessa on mahdollista harrastaa laillista rasismia ja etnistä syrjintää vetoamalla vastauudistettuun lakiin, oikeuskäytäntöön ja ennen kaikkea siihen kuuluisaan sopimusvapauteen.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Voiko taloyhtiö pakottaa hankkimaan parvekelasit?
Taloyhtiön ja isännöitsijän vastuu yksityisessä pysäköinninvalvonnassa
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että taloyhtiöstä asunnosta kauppakirjat tehnyt ja asunnon hinnan myyjälle maksanut uusi asukas voi menettää asuntonsa vielä kaupanteon jälkeen jos taloyhtiö tai joku taloyhtiön nykyisistä asukkaista päättää lunastaa asunnon. Asunnon ostajan on siis aina syytä selvittää onko taloyhtiössä lunastuslauseke yhtiöjärjestyksessä. Mikäli asunnon päättää ostaa, on syytä muistaa, että asunto on varmuudella oma vasta kun lunastusaika on päättynyt.
Lunastusoikeudesta on säädetty ensimmäinen laki 1800 luvulla. Kiinteistövälittäjienliiton vastustuksesta huolimatta lunastuspykälä säilytettiin myös 2010 asunto-osakeyhtiö lain uudistuksen yhteydessä. Lunastuslauseke yhtiöjärjestyksessä on vapaan kaupankäynnin este, mutta ennen kaikkea se antaa mahdollisuuden rasistiseen ja etniseen syrjintään silloin kun taloyhtiöön ei haluta ulkomaalaisia tai maahanmuuttajia.
Lunastusoikeuden säilyttämistä perustellaan osakkeenomistajan oikeuksiin kuuluvalla etuostomahdollisuudella tai sillä että lunastusoikeus on osa suomalaista sopimusvapautta. Katsotaan tilannetta kahden todellisen esimerkin näkökulmasta.
- Ulkomailta Suomeen pari vuotta aikaisemmin muuttanut tummaihoinen pariskunta päätti hankkia kolmen huoneen asunnon Helsinkiläisestä taloyhtiöstä. Taloyhtiö vaikutti mukavalta vaikka ensitapaaminen muutaman lähimmän tulevan naapurin kanssa osoittikin pariskunnan mielestä jonkintasoista suhtautumisongelmaa pariskuntaan. Pariskunta haki lainan pankista, teki kauppakirjat, maksoi asunnon hinnan 490 000 euroa myyjälle. Koska asunto oli heti vapaana, pariskunta muutti asuntoon seuraavalla viikolla. Tämän jälkeen käynnistyivät ongelmat joiden rasistisesta alkuperästä ei ollut epäselvyyttä. Pariskuntaa nimiteltiin, halveksittiin ja heistä ensimmäisen asumisviikon aikana tehtiin isännöitsijälle kolme aiheetonta valitusta. Seuraavan viikon alussa lähin naapuri ilmoitti käyttävänsä yhtiöjärjestyksessä mainittua lunastusoikeuttaan. Virallisesti hänen ei tarvinnut kertoa syytä lunastusoikeuden käyttöön, mutta kahden keskeisessä keskustelussa pariskunnan kanssa, hän kertoi inhoavansa tummaihoisia ihmisiä. Asukas lunasti asunnon ja pariskunta joutui muuttamaan. Kuukautta myöhemmin asunto oli jälleen myynnissä.
- Somaliperhe oli Espoossa asunut kaupungin vuokra-asunnossa viimeiset 11 vuotta. Perheen isä oli kouluttanut itsensä ja saanut hyväpalkkaista työtä. Äiti työskenteli siivoojana ja perheen neljä lasta kävivät koulua. Perhe päätti hankkia pienehkön kolmen huoneen asunnon vanhasta 60-luvulla rakennetusta taloyhtiöstä. Pankki myönsi lainan. Kaupat tehtiin ja asunto siirtyi perheelle 285 000 euron kauppahinnalla. Taloyhtiön 50:stä osakkaasta kaikki olivat suomalaisia kantaväestöön kuuluvia. Viikko muuttamisen jälkeen taloyhtiö ilmoitti lunastavansa asunnon. Perheen kysyessä syytä, talohallituksen puheenjohtaja ei halunnut asiaa kommentoida, mutta isännöitsijä kertoi epävirallisesti että sen jälkeen kun talohallitukseen valittiin uusi hallitus viisi vuotta aikaisemmin, asunto on lunastettu aina jos asunnon uudet ostajat ovat ulkomaalaistaustaisia ja varsinkin jos maahanmuuttajia.
On siis turha väittää että lunastuspykälässä ja lunastuslausekkeessa kyse ei olisi syrjintäpykälästä. Jos lunastusoikeuden olemassaoloa perustellaan sopimusvapaudella, sehän vain osoittaa että Suomessa on mahdollista harrastaa laillista rasismia ja etnistä syrjintää vetoamalla vastauudistettuun lakiin, oikeuskäytäntöön ja ennen kaikkea siihen kuuluisaan sopimusvapauteen.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Voiko taloyhtiö pakottaa hankkimaan parvekelasit?
Taloyhtiön ja isännöitsijän vastuu yksityisessä pysäköinninvalvonnassa
sunnuntai, syyskuuta 15, 2013
Huijaussivusto www.autonarvio.com rahastaa ihmisiä Kuluttajaviraston siunauksella

Artikkeli liittyy nettiin ilmestyneen ulkomailta toimivan www.autonarvio.com sivuston toimintaan. Verkko-osoite on myönnetty malesialaisen yhtiön toimesta USA:ssa kotipaikkaansa pitävälle yritykselle. Sivuston nimi on hyvin lähellä Grey-Hen Oy:n ylläpitämää www.autoarvio.fi palvelua. Grey-Hen Oy onkin omassa tiedotteessaan sanoutunut irti kyseisestä palvelusta.
Huijaussivusto www.autonarvio.com mainostaa sivullaan 69 euron hintaista palvelua jolla saa tietää hinta-arvion omasta autostaan ja kylkiäisenä saa myyntiä varten tarkistuslistan, myyntisopimusmallin ja muuta yleisistä tietoa. Palvelun etusivulla syötetään ajoneuvon tiedot ja annetaan tilaajan matkapuhelinnumero sekä sähköposti. Sivusto hakee laskutusosoitteeksi syötetyn puhelinnumeron omistajan osoitetiedot. Valmistunut arviointi lähetetään muutaman päivän sisällä annettuun sähköpostiosoitteeseen kuten myös 69 euron lasku. Kaikki palvelun tuottama materiaali on saatava ilmaiseksi muista nettipalveluista. Palvelu täyttää huijauksen ja petoksen tunnusmerkistön täysin ylimitoitetulla hinnoittelullaan.
Jos vertaa netissä toimiviin muihin vastaaviin palveluihin, niin aikaisemmin mainittu www.autoarvio.fi palvelussa tilaus vahvistetaan erikseen, se maksetaan pankkitunnuksilla ja palvelun hintakin on alle 6 euroa. Toisaalta jos haluaa arvion jossa ajoneuvon kunto fyysisesti tarkistetaan löytyy www.autotohtori.fi joka on A-katsastuksen palvelu. Siellä hinta on 89 euroa ja katsastuksen yhteydessä 69 euroa. Tällä hinnalla auto siis oikeasti tarkistetaan eikä makseta pelkästä ilmaiseksi löytyvästä paperisilpusta.
On tietysti selvää että kukaan täysijärkinen ei osta 69 euron hintaista arviointipalvelua jonka tuloksena sähköpostiin saa kasan paperisilppua kun samalla hinnalla auton saa oikeasti mekaanikon tarkistettavaksi. Koska harva kuluttaja tilaa moista palvelua, näyttää siltä että www.autonarvio.com sivusto on rakennettu menetelmällä jolla pyritään saamaan aikaan tahattomia ja virheellisiä tilauksia.
Sivusto ei pyydä mitään varmistusta tietojen syöttämisen jälkeen tai mitään yhteenvetoa jossa puhelinnumeron perusteella haettu laskutusosoitteen voisi vielä varmistaa oikeaksi. Kun tiedot on syötetty seuraava sivu on ilmoitus tilauksesta ja 69 euron lasku seuraa perässä.
Pahinta tilanteessa on kuitenkin se että kuka tahansa netin käyttäjä voi tilata kenen tahansa puhelinnumerolla mihin tahansa sähköpostiosoitteeseen 69 euron tilauksia. Nettikeskustelujen perusteella tällaisten toisen nimeen tilattujen tilausten peruuttaminen on käytännössä mahdotonta ja yritykseen on äärimmäisen vaikea saada yhteyttä tai edes vastausta. Sivustosta on jätetty kaikki rehelliseen nettikauppaan liittyvät varmistamiset pois ja niinpä kuka tahansa voi käydä läpi esimerkiksi www.autotalli.com :n yksityishenkilöiden myynti-ilmoituksia läpi ja syöttää www.autonarvio.com sivun lomakkeelle myynnissä olevien ajoneuvojen rekisterinumeroita ja myyjien puhelinnumeroita sikin sokin keksittyihin sähköpostiosoitteisiin.
Jos palvelun tuottaja haluaisi, se voisi pyytää maksun etukäteen pankkitunnuksilla tai lähettää tarkistussähköpostin tilaajan osoitteeseen tilauksen lopullista hyväksyntää varten. Tarkoitus on kuitenkin rahastaa ja emme ihmettele vaikka netissä liikkuisi ihmisiä joiden tarkoitus on nimenomaan, joko toimeksiannosta tai häiriköimiseksi etsiä ihmisten puhelinnumeroita ja autojen rekisterinumeroita laskutuksen tuottamiseksi palvelusta jonka saa muualta käytännössä melkein ilmaiseksi.
Kuluttaja-asiamies Päivi Hentusen selitykset tiedotteessa hämmästyttävät. Ei ole yllätys kenellekään että palvelut ovat maksullisia varsinkin kun hinta seisoo tiukasti etusivulla. Nähtävästi kuluttaja-asiamies Hentunen on sen verran uusi tehtävässään jottei ole vielä kerinnyt oppia että huijauksia ja petoksia voidaan järjestää monella tapaa muutoinkin kun pimittämällä hintatieto.
Toisaalta onhan se tietysti ihan linjan mukaista että kun Kuluttajariitalautakunnan johdossa saa vapaasti toimia lahjonnasta tuomittu henkilö niin ei kuluttaja-asiamieskään voi se penaalin terävin kynä olla.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa
Kuluttajan oikeudet Ryhmäkannelaki on jäänyt kuolleeksikirjaimeksi
Ryhmäkanne Finnairia vastaan
tiistaina, syyskuuta 03, 2013
Q&A - Koulukirjojen päällystäminen
”Kiitos artikkeleista liittyen Helsingin kaupungin opetusviraston lainvastaisesti tehtyihin päätöksiin. Varmaan nyt sohaisen ampiaispesään, mutta kyse on koulukirjojen päällystämisestä. Ymmärrän kyllä että koulukirjat on hyvä päällystää koska niitä kierrätetään seuraaville oppilaille. Päällystämiseen tarvittava kontaktimuovi ei paljoa maksa. Ärsyttää vain jokavuotinen kirjojen päällystäminen ja varsinkin aika tiukkaan esitetyt vaatimukset opettajilta. Oppilaalle tulee kuulemma Wilmaan merkintä jos kirjoja ei ole päällystetty ensimmäisen viikon aikana ja eräs opettaja sanoi suoraan että jos kirjaa ei päällystä, vanhemmat joutuvat sen maksamaan keväällä ellei kirja ei ole kierrätyskunnossa. Käsittääkseni lain mukaan perusopetus on maksutonta eikä tällaisia vaatimuksia voi vanhemmille esittää.”
Perusopetus ja opetuksen edellyttämät työvälineet, mukaan lukien oppikirjat ja muu oppimateriaali ovat maksuttomia oppilaille.
Suomen perustuslain (731/1999, 16§) mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Kyse on oppilaan subjektiivisesta oikeudesta, ei periaatteesta. Tarkemmat säännökset perusopetuksen maksuttomuudesta löytyvät perusopetuslaista (628/1998, 31§-34§). Perusopetuslain 31§ mukaan opetus, sen edellyttämät oppikirjat ja muu oppimateriaali sekä työvälineet ja työaineet ovat oppilaalle maksuttomia. Vammaisella tai erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut. Oppilaille on myös järjestettävä täysipainoinen maksuton ateria. Lisäksi oppilaalla on oikeus maksuttomaan oppilashuoltoon, tapaturmien hoitoon, tietyin edellytyksin maksuttomaan kuljetukseen tai vastaavaan avustukseen ja tarvittaessa maksuttomaan majoitukseen ja täysihoitoon mikäli kuljetusta ei voida järjestää.
Oppikirjojen maksuttomuus tarkoittaa ettei oppikirjojen hankinnasta tai käytöstä voida periä maksua tai niistä aiheuttaa kuluja oppilaalle. Kirjojen omistajuus on koululla. Koulu voi vaatia kirjat palautettavaksi keväällä ja antaa ne kierrätettäväksi seuraavalle lukukaudelle. Oppilaiden laissa määrätty tasapuolinen kohtelu edellyttää että kierrätettävät kirjat ovat hyväkuntoisia. Ei ole siis mahdollista jakaa samasta oppikirjasta uusia oppikirjoja osalle oppilaista ja huonokuntoisia käytettyjä kirjoja osalle.
Koulu voi pyytää vanhempia tai oppilaita päällystämään oppikirjat vanhemman tai oppilaan kustannuksella, mutta sellainen vaatimus jossa päällystämistä edellytetään tai annetaan ymmärtää olevan pakollinen on lain vastainen. Koulu omistaa kirjat ja on siten velvollinen halutessaan päällystämään kirjat tai hankkimaan ne valmiiksi päällystettynä. Tätä vastuuta koulu ei voi kääntää oppilaalle tai hänen vanhemmilleen. Koulukirjojen päällystämisestä aiheutuu kuluja hankitun päällystysmateriaalin muodossa. Näitä kuluja ei voi maksuttomuus vaatimuksen perusteella määrätä oppilaalle tai hänen vanhemmilleen.
Tilanne on tietysti toinen jos koulu antaa päällystysmateriaaliksi tarvittavan kontaktimuovin oppilaalle mukaan. Tällöin koulu voi vaatia oppilasta päällystämään kirjat ”kotitehtävänä” koska päällystämisen kustannukset maksaa koulu.
Jos joku vanhempi tai oppilas kieltäytyy päällystämästä kirjaa omalla kustannuksellaan, koulu ei voi antaa siitä mitään sanktiota oppilaalle. Jos kirja ei kestä ilman päällystämistä normaalia lukukautta tavanomaisessa käytössä ei oppilaalla tai oppilaan vanhemmalla ole korvausvelvollisuutta. Jos halutaan varmistaa kirjan kierrätettävyys, koululla on aina itse mahdollisuus päällystää kirja omalla kustannuksellaan.
Joissakin koulussa on esiintynyt myös vaatimuksia ettei koulukirjoihin kierrätettävyyden takia saa tehdä omia merkintöjä. Jos merkintöjä tekee, vanhemmat ovat koulun mukaan velvollisia ostamaan uuden kirjan. Tämäkään vaatimus ei pidä paikkaansa. Oppilaalla on aina oikeus tehdä kirjoihin opiskelua tukevia merkintöjä (lue: Oppikirjat)
Vaikka oppikirjojen päällystäminen ei ole pakollista voi asiaa miettiä myös toisesta näkökulmasta. Kirjojen päällystäminen opettaa lapselle tavaroiden ja yhteisen omaisuuden käsittelyn huolellisuutta. Sen pitäisi osoittaa yhdessä verorahoin kustannetun omaisuuden tärkeydestä ja ennen kaikkea se antaa lapselle oppivälineet jotka kestävät pidempään myös seuraaville lukukausille ja seuraaville oppilaille. Kustannus kirjojen päällystämisestä on perheelle varsin pieni ja toisaalta se voi olla varsinkin ala-asteikäisille mukava yhteinen kokemus askarrelle oppikirjat vanhempien kanssa opiskelukuntoon.
Kysymykseesi, pitääkö koulukirjat päällystää, vastaus on ei. Koulu ei myöskään voi asettaa sanktioita tai vaatia kirjoja maksettavaksi. Perusopetus opetusvälineineen ja kirjoineen on lain mukaan ilmaista. Opetusvälineiden käytöstä ei saa aiheutua kustannuksia oppilaalle tai hänen vanhemmilleen.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös Helsingin opetusviraston laittomuuksista
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Helsingin kaupungin opetusvirasto rikkoo hallinto-lakia käsitellessään erityisopetushakemuksia
HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus tukiopetukseen ja erityisopetukseen
HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin opetusvirastossa
HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) - Koulukirjat
Perusopetus ja opetuksen edellyttämät työvälineet, mukaan lukien oppikirjat ja muu oppimateriaali ovat maksuttomia oppilaille.
Suomen perustuslain (731/1999, 16§) mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Kyse on oppilaan subjektiivisesta oikeudesta, ei periaatteesta. Tarkemmat säännökset perusopetuksen maksuttomuudesta löytyvät perusopetuslaista (628/1998, 31§-34§). Perusopetuslain 31§ mukaan opetus, sen edellyttämät oppikirjat ja muu oppimateriaali sekä työvälineet ja työaineet ovat oppilaalle maksuttomia. Vammaisella tai erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut. Oppilaille on myös järjestettävä täysipainoinen maksuton ateria. Lisäksi oppilaalla on oikeus maksuttomaan oppilashuoltoon, tapaturmien hoitoon, tietyin edellytyksin maksuttomaan kuljetukseen tai vastaavaan avustukseen ja tarvittaessa maksuttomaan majoitukseen ja täysihoitoon mikäli kuljetusta ei voida järjestää.
Oppikirjojen maksuttomuus tarkoittaa ettei oppikirjojen hankinnasta tai käytöstä voida periä maksua tai niistä aiheuttaa kuluja oppilaalle. Kirjojen omistajuus on koululla. Koulu voi vaatia kirjat palautettavaksi keväällä ja antaa ne kierrätettäväksi seuraavalle lukukaudelle. Oppilaiden laissa määrätty tasapuolinen kohtelu edellyttää että kierrätettävät kirjat ovat hyväkuntoisia. Ei ole siis mahdollista jakaa samasta oppikirjasta uusia oppikirjoja osalle oppilaista ja huonokuntoisia käytettyjä kirjoja osalle.
Koulu voi pyytää vanhempia tai oppilaita päällystämään oppikirjat vanhemman tai oppilaan kustannuksella, mutta sellainen vaatimus jossa päällystämistä edellytetään tai annetaan ymmärtää olevan pakollinen on lain vastainen. Koulu omistaa kirjat ja on siten velvollinen halutessaan päällystämään kirjat tai hankkimaan ne valmiiksi päällystettynä. Tätä vastuuta koulu ei voi kääntää oppilaalle tai hänen vanhemmilleen. Koulukirjojen päällystämisestä aiheutuu kuluja hankitun päällystysmateriaalin muodossa. Näitä kuluja ei voi maksuttomuus vaatimuksen perusteella määrätä oppilaalle tai hänen vanhemmilleen.
Tilanne on tietysti toinen jos koulu antaa päällystysmateriaaliksi tarvittavan kontaktimuovin oppilaalle mukaan. Tällöin koulu voi vaatia oppilasta päällystämään kirjat ”kotitehtävänä” koska päällystämisen kustannukset maksaa koulu.
Jos joku vanhempi tai oppilas kieltäytyy päällystämästä kirjaa omalla kustannuksellaan, koulu ei voi antaa siitä mitään sanktiota oppilaalle. Jos kirja ei kestä ilman päällystämistä normaalia lukukautta tavanomaisessa käytössä ei oppilaalla tai oppilaan vanhemmalla ole korvausvelvollisuutta. Jos halutaan varmistaa kirjan kierrätettävyys, koululla on aina itse mahdollisuus päällystää kirja omalla kustannuksellaan.
Joissakin koulussa on esiintynyt myös vaatimuksia ettei koulukirjoihin kierrätettävyyden takia saa tehdä omia merkintöjä. Jos merkintöjä tekee, vanhemmat ovat koulun mukaan velvollisia ostamaan uuden kirjan. Tämäkään vaatimus ei pidä paikkaansa. Oppilaalla on aina oikeus tehdä kirjoihin opiskelua tukevia merkintöjä (lue: Oppikirjat)
Vaikka oppikirjojen päällystäminen ei ole pakollista voi asiaa miettiä myös toisesta näkökulmasta. Kirjojen päällystäminen opettaa lapselle tavaroiden ja yhteisen omaisuuden käsittelyn huolellisuutta. Sen pitäisi osoittaa yhdessä verorahoin kustannetun omaisuuden tärkeydestä ja ennen kaikkea se antaa lapselle oppivälineet jotka kestävät pidempään myös seuraaville lukukausille ja seuraaville oppilaille. Kustannus kirjojen päällystämisestä on perheelle varsin pieni ja toisaalta se voi olla varsinkin ala-asteikäisille mukava yhteinen kokemus askarrelle oppikirjat vanhempien kanssa opiskelukuntoon.
Kysymykseesi, pitääkö koulukirjat päällystää, vastaus on ei. Koulu ei myöskään voi asettaa sanktioita tai vaatia kirjoja maksettavaksi. Perusopetus opetusvälineineen ja kirjoineen on lain mukaan ilmaista. Opetusvälineiden käytöstä ei saa aiheutua kustannuksia oppilaalle tai hänen vanhemmilleen.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös Helsingin opetusviraston laittomuuksista
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Helsingin kaupungin opetusvirasto rikkoo hallinto-lakia käsitellessään erityisopetushakemuksia
HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus tukiopetukseen ja erityisopetukseen
HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin opetusvirastossa
HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) - Koulukirjat
lauantaina, elokuuta 17, 2013
Välkommen till Sjundeå/ Läpikulku kielletty
Miltä tuntuisi asua kunnassa jossa kyltit ovat ruotsiksi, paitsi kieltokyltit jotka ovat suomeksi. Kunnassa jossa lasten kielikylpy tarkoittaa vain ja ainoastaan ruotsin pakkosyöttämistä suomenkielisille. Kunnassa jossa ruotsinkieliset lapset eivät voi toimia samassa rakennuksessa suomenkielisten kanssa. Kunnassa jossa suvaitsevaisuus on synonyymi ruotsinkielisyydelle ja kaksikielisyys on rikkaus kunhan kaikki puhuvat ruotsia.
Suomenkielisiin kohdistuva rasismi on todellinen ja vakava ongelma monissa ruotsinkielisissä kunnissa. Rasismi piilotetaan ruotsinkielisille lainsäädännöllisesti annettujen etuoikeuksien taakse ja näitä oikeuksia käytetään häikäilemättömästi hyväksi kun ruotsinkielisiä kuntia yritetään etnisesti pitää puhtaina suomenkielen aiheuttamalta uhalta.
Siuntion kunta on valitettava ja yksi ääriesimerkki ruotsinkielisten mielivallan pesäkkeistä joissa oikeus käyttää suomenkieltä taistelee olemassaolostaan. Siuntiossa on hyvin voimakas ja vakaa RKP:n (Ruotsalainen Kansanpuolue) kannatus ja puolue kannattajineen käyttääkin kaikkia keinoja suomenkielen nujertamiseen alueella. RKP:n aatteelliseksi isäksi kuvattu Axel Olof Freudenthal oli Siuntiossa syntynyt kielitutkija joka uskoi suomenkielisten rodulliseen alempiarvoisuuteen. Tämän aatteen pohjalta RKP jakaa vuosittain pitämillään puoluepäivillä Fraudenthal –mitaleja ansioituneille henkilöille ruotsinkielen aseman edistämisestä.
Siuntion kunnassa on ollut mielenkiintoinen riita uudesta koulurakennuksesta. Kuntaan on muuttanut lapsiperheitä ja koulupaikkoja tarvitaan reippaasti lisää. Pienessä ja köyhässä kunnassa olisi tietysti järkevää rakentaa riittävän suuri koulurakennus johon kaikki lapset mahtuvat, mutta tämä on ollut liikaa Siuntion ruotsinkielisille. Suomenkieliset lapset eivät kelpaa ruotsinkielisten lasten kanssa samaan koulurakennukseen. Siksi kunnan ruotsinkieliset vaativat rakennettavaksi omaa koulua ruotsinkielisille lapsille, vaikka kunnan taloustilanne on äärimmäisen huono.
Siuntion liittyminen lähikuntiin on ollut myös pitkä prosessi jonka aikana ruotsinkielisten ylivaltainen vastemielisyys suomenkielisiä kohtaan on nostanut päätään. Kunnan kannalta taloudellisesti järkevin vaihtoehto olisi ollut liittyä suomenkieliseen Lohjaan. Tästä onkin äänestetty jo useamman kerran, mutta lopputuloksena on ollut liuta kanteluita ja toimeenpanokieltoja. Äänestyksen lopputulos on ollut useamman kerran Lohjan-liitokselle myönteinen, mutta ruotsinkielisille tämä ei ole missään tapauksessa kelvannut. Siuntion ruotsinkieliset haaveilevat liittymisestä Kirkkonummen ja Inkoon tapaisten konkurssikypsien ruotsinkielisten kuntien kanssa. Lopulta Siuntio ei kelvannut enää Lohjallekaan. Huhu kertoo että kiista kuntaliitoksesta johti hyvin pikkumaisiin tekoihin ruotsinkielisten toimesta. Siuntion perinteisissä joulumyyjäisissä kaikki suomenkieliset kyltit ja tervehdykset poistettiin.
Siuntion suurimpina puolueina hääräävät RKP, Kokoomus ja Sosiaalidemokraatit. Perussuomalaiset ovat onneksi parantaneet edellisten kunnallisvaalien jälkeen asemiaan. Vaikka edustusta löytyy pienemmistäkin puolueista, Siuntion kunnallispolitiikassa vallitsee erittäin voimakas RKP:tä nuoleskeleva linja.
Suomenkielisten sortamiseen on RKP:ssä ollut aina vahvat perinteet, ei pelkästään Siuntiossa, mutta myös muissa lähialueen kaupungeissa ja kunnissa.
Ruotsinkielisten Tammisaaren ja Karjaan terveyskeskuksista (Raasepori) on tehty useita hallintokanteluita koska yksikään palkattu lääkäri ei puhu suomen kieltä. Suomenkielinen ei siis saa terveydenhoitopalveluita lainkaan, vaikka lainsäädännöllisesti on turvattu oikeus palveluun omalla äidinkielellään. Ruotsinkielisissä kunnissa hallinto on tyypillisesti rakennettu siten, että sama laki ei koske suomenkielisiä. Tämän tarkoituksena on pyrkiä vähentämään suomenkielisten muuttohalukkuutta alueille joihin ruotsinkielinen valtaeliitti ei suomenkielisiä halua asumaan.
Ruotsinkielisten ahdasmielisyys ei rajoitu pelkästään kunnan päätöksenteon ja hallinnon alalle. Viha suomenkieltä kohtaan kohdistuu myös taitelijoihin. Tammisaaressa asuva suomenruotsalainen muusikko Mikko Sipola julkaisi ensimmäisen suomenkielisen albuminsa ja sai lähikuntien ruotsinkielisten vihat niskaansa. Suomen kieli näyttää olevan perisyntiin verrattava pahe ruotsinkielisellä alueella. Taitelijan ravintolaesiintymisissä suomenkieltä kohtaan kohdistuikin rasistista ivahuutelua. Vihamielisyys on ollut käsin kosketeltavaa.
Julkisuudessa Alexander Stubbin ja Paavo Lipposen kaltaiset, menneisyyteen jämähtäneet yksinkertaiset poliitikot, kauhistelevat ruotsinkielen asemasta noussutta kohua ja esittävät tyrmistyksensä ruotsinkielisiin ja ruotsin kielen asemaan kohdistuneesta väitetystä vihamielisyydestä. Reaalimaailmassa todellinen kielirasismi asuu kuitenkin Suomen ruotsinkielisissä kunnissa ja kohdistuu suomenkielisiin. Yksikään viranomainen tai poliitikko ei puhu eikä varsinkaan puutu näissä kunnissa ruotsinkielisten harjoittamaan rasismiin.
Ruotsin kielen asema Suomessa pohjautuu historiaan. Tämä pitää paikkansa. Kysymys kuuluukin miksi ruotsin kielen asemaa puolustavat poliitikot haluavat elää menneessä eivätkä uskalla katsoa eteenpäin? Ajat muuttuvat, samoin tarpeet ja arvomaailma. Miksi he haluavat ylläpitää ja olla osa vanhaa ongelmaa, kun pitäisi etsiä enemmistön kannattamia kokonaisvaltaisia ratkaisuja.
Ruotsin kielen asema Suomessa on nykypäivänä teoreettinen. Ruotsinkielisiä on 4.9% väestöstä. Kansainvälisessä ja globaalissa maailmassa ei ole sijaa kaksikielisyydelle jossa huomattavan pienelle vähemmistölle annetaan lainsäädännöllinen etuoikeus enemmistöön nähden. Kaikki toimet joilla pyritään vahvistamaan ruotsinkielen asemaa vähentävät Suomen kilpailukykyä ja pienentävät jo entisestään Suomen teoreettisen pientä mahdollisuutta tulla kuulluksi kansainvälisessä politiikassa.
Kenenkään ei pitäisi estää ihmisiä puhumasta tai opiskelemasta haluamaansa kieltä, siihen jokaisella on oikeus. Virallista asemaa Suomessa ei ansaitse muu kuin suomen kieli. Ruotsin kielen pakolliselle opiskelulle ei ole nyky-yhteiskunnassa minkäänlaisia perusteita. Historian vanhoihin painolasteihin ei ole mitään syytä tuijottaa. Tällä hetkellä 95% kansasta on pakotettu opiskelemaan pakkoruotsin muodossa vähemmistön kieltä. Kieltä joka kansainvälisessä kuten myös Suomen mittapuussa on täysin yhdentekevä.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue:
Ruotsin kielen asema on purettava
Ahvenanmaa – Suomalaisuuden tuska
Lue myös:
Siirtolapuutarhamökkejä ei myydä suomenkielisille, jotka eivät puhu ruotsia
Hoitoaikoja terveyskeskukseen vain ruotsinkielisille
Suomenkieliset eivät ole tervetulleita ruotsinkielisille alueille
Lue myös:
Siuntion Perussuomalaiset
Suomenkielisiin kohdistuva rasismi on todellinen ja vakava ongelma monissa ruotsinkielisissä kunnissa. Rasismi piilotetaan ruotsinkielisille lainsäädännöllisesti annettujen etuoikeuksien taakse ja näitä oikeuksia käytetään häikäilemättömästi hyväksi kun ruotsinkielisiä kuntia yritetään etnisesti pitää puhtaina suomenkielen aiheuttamalta uhalta.
Siuntion kunta on valitettava ja yksi ääriesimerkki ruotsinkielisten mielivallan pesäkkeistä joissa oikeus käyttää suomenkieltä taistelee olemassaolostaan. Siuntiossa on hyvin voimakas ja vakaa RKP:n (Ruotsalainen Kansanpuolue) kannatus ja puolue kannattajineen käyttääkin kaikkia keinoja suomenkielen nujertamiseen alueella. RKP:n aatteelliseksi isäksi kuvattu Axel Olof Freudenthal oli Siuntiossa syntynyt kielitutkija joka uskoi suomenkielisten rodulliseen alempiarvoisuuteen. Tämän aatteen pohjalta RKP jakaa vuosittain pitämillään puoluepäivillä Fraudenthal –mitaleja ansioituneille henkilöille ruotsinkielen aseman edistämisestä.
Siuntion kunnassa on ollut mielenkiintoinen riita uudesta koulurakennuksesta. Kuntaan on muuttanut lapsiperheitä ja koulupaikkoja tarvitaan reippaasti lisää. Pienessä ja köyhässä kunnassa olisi tietysti järkevää rakentaa riittävän suuri koulurakennus johon kaikki lapset mahtuvat, mutta tämä on ollut liikaa Siuntion ruotsinkielisille. Suomenkieliset lapset eivät kelpaa ruotsinkielisten lasten kanssa samaan koulurakennukseen. Siksi kunnan ruotsinkieliset vaativat rakennettavaksi omaa koulua ruotsinkielisille lapsille, vaikka kunnan taloustilanne on äärimmäisen huono.
Siuntion liittyminen lähikuntiin on ollut myös pitkä prosessi jonka aikana ruotsinkielisten ylivaltainen vastemielisyys suomenkielisiä kohtaan on nostanut päätään. Kunnan kannalta taloudellisesti järkevin vaihtoehto olisi ollut liittyä suomenkieliseen Lohjaan. Tästä onkin äänestetty jo useamman kerran, mutta lopputuloksena on ollut liuta kanteluita ja toimeenpanokieltoja. Äänestyksen lopputulos on ollut useamman kerran Lohjan-liitokselle myönteinen, mutta ruotsinkielisille tämä ei ole missään tapauksessa kelvannut. Siuntion ruotsinkieliset haaveilevat liittymisestä Kirkkonummen ja Inkoon tapaisten konkurssikypsien ruotsinkielisten kuntien kanssa. Lopulta Siuntio ei kelvannut enää Lohjallekaan. Huhu kertoo että kiista kuntaliitoksesta johti hyvin pikkumaisiin tekoihin ruotsinkielisten toimesta. Siuntion perinteisissä joulumyyjäisissä kaikki suomenkieliset kyltit ja tervehdykset poistettiin.
Siuntion suurimpina puolueina hääräävät RKP, Kokoomus ja Sosiaalidemokraatit. Perussuomalaiset ovat onneksi parantaneet edellisten kunnallisvaalien jälkeen asemiaan. Vaikka edustusta löytyy pienemmistäkin puolueista, Siuntion kunnallispolitiikassa vallitsee erittäin voimakas RKP:tä nuoleskeleva linja.
Suomenkielisten sortamiseen on RKP:ssä ollut aina vahvat perinteet, ei pelkästään Siuntiossa, mutta myös muissa lähialueen kaupungeissa ja kunnissa.
Ruotsinkielisten Tammisaaren ja Karjaan terveyskeskuksista (Raasepori) on tehty useita hallintokanteluita koska yksikään palkattu lääkäri ei puhu suomen kieltä. Suomenkielinen ei siis saa terveydenhoitopalveluita lainkaan, vaikka lainsäädännöllisesti on turvattu oikeus palveluun omalla äidinkielellään. Ruotsinkielisissä kunnissa hallinto on tyypillisesti rakennettu siten, että sama laki ei koske suomenkielisiä. Tämän tarkoituksena on pyrkiä vähentämään suomenkielisten muuttohalukkuutta alueille joihin ruotsinkielinen valtaeliitti ei suomenkielisiä halua asumaan.
Ruotsinkielisten ahdasmielisyys ei rajoitu pelkästään kunnan päätöksenteon ja hallinnon alalle. Viha suomenkieltä kohtaan kohdistuu myös taitelijoihin. Tammisaaressa asuva suomenruotsalainen muusikko Mikko Sipola julkaisi ensimmäisen suomenkielisen albuminsa ja sai lähikuntien ruotsinkielisten vihat niskaansa. Suomen kieli näyttää olevan perisyntiin verrattava pahe ruotsinkielisellä alueella. Taitelijan ravintolaesiintymisissä suomenkieltä kohtaan kohdistuikin rasistista ivahuutelua. Vihamielisyys on ollut käsin kosketeltavaa.
Julkisuudessa Alexander Stubbin ja Paavo Lipposen kaltaiset, menneisyyteen jämähtäneet yksinkertaiset poliitikot, kauhistelevat ruotsinkielen asemasta noussutta kohua ja esittävät tyrmistyksensä ruotsinkielisiin ja ruotsin kielen asemaan kohdistuneesta väitetystä vihamielisyydestä. Reaalimaailmassa todellinen kielirasismi asuu kuitenkin Suomen ruotsinkielisissä kunnissa ja kohdistuu suomenkielisiin. Yksikään viranomainen tai poliitikko ei puhu eikä varsinkaan puutu näissä kunnissa ruotsinkielisten harjoittamaan rasismiin.
Ruotsin kielen asema Suomessa pohjautuu historiaan. Tämä pitää paikkansa. Kysymys kuuluukin miksi ruotsin kielen asemaa puolustavat poliitikot haluavat elää menneessä eivätkä uskalla katsoa eteenpäin? Ajat muuttuvat, samoin tarpeet ja arvomaailma. Miksi he haluavat ylläpitää ja olla osa vanhaa ongelmaa, kun pitäisi etsiä enemmistön kannattamia kokonaisvaltaisia ratkaisuja.
Ruotsin kielen asema Suomessa on nykypäivänä teoreettinen. Ruotsinkielisiä on 4.9% väestöstä. Kansainvälisessä ja globaalissa maailmassa ei ole sijaa kaksikielisyydelle jossa huomattavan pienelle vähemmistölle annetaan lainsäädännöllinen etuoikeus enemmistöön nähden. Kaikki toimet joilla pyritään vahvistamaan ruotsinkielen asemaa vähentävät Suomen kilpailukykyä ja pienentävät jo entisestään Suomen teoreettisen pientä mahdollisuutta tulla kuulluksi kansainvälisessä politiikassa.
Kenenkään ei pitäisi estää ihmisiä puhumasta tai opiskelemasta haluamaansa kieltä, siihen jokaisella on oikeus. Virallista asemaa Suomessa ei ansaitse muu kuin suomen kieli. Ruotsin kielen pakolliselle opiskelulle ei ole nyky-yhteiskunnassa minkäänlaisia perusteita. Historian vanhoihin painolasteihin ei ole mitään syytä tuijottaa. Tällä hetkellä 95% kansasta on pakotettu opiskelemaan pakkoruotsin muodossa vähemmistön kieltä. Kieltä joka kansainvälisessä kuten myös Suomen mittapuussa on täysin yhdentekevä.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue:
Ruotsin kielen asema on purettava
Ahvenanmaa – Suomalaisuuden tuska
Lue myös:
Siirtolapuutarhamökkejä ei myydä suomenkielisille, jotka eivät puhu ruotsia
Hoitoaikoja terveyskeskukseen vain ruotsinkielisille
Suomenkieliset eivät ole tervetulleita ruotsinkielisille alueille
Lue myös:
Siuntion Perussuomalaiset
tiistaina, elokuuta 06, 2013
Q&A - Onko minulla oikeus arvostella työnantajaa julkisesti?
"Voidaanko minut irtisanoa sillä perusteella että olen arvostellut työnantajaa netissä, esim. facebookissa? Eikö meillä kaikilla ole sananvapaus ja oikeus kertoa mielipiteemme? Kiitos etukäteen vastauksesta."
Meillä kaikilla on sananvapaus ja oikeus kertoa mielipiteemme asioista ilman että kukaan yrittää mielipiteemme ilmaisua ennakolta estää. Suomi on kuitenkin hyvin vanhoillinen maa monessa asiassa ja Suomessa noudatetaan edelleen lainsäädännöllisiä periaatteita ja tulkintoja jotka ovat kaukana sen vuosituhannen periaatteista jota nykypäivänä elämme.
Työntekijällä katsotaan olevan salassapitovelvollisuuden lisäksi lolajiliteettivelvoite työnantajaansa kohtaan. Lojaliteettivelvoite tarkoittaa, että työntekijän on kaikessa toiminnassaan, myös vapaa-ajallaan tai esim. ollessaan lomautettuna, vältettävä kaikkea toimintaa, joka vakavasti horjuttaa osapuolten välistä luottamussuhdetta. Mitä korkeammassa asemassa olet yrityksessä sitä suuremmaksi lojaliteettivelvoite tulkitaan. Käytännössä lojaliteettivelvollisuuden rikkomiseksi riittää työnantajan julkinen arvosteleminen. Tällöin ei ole mitään merkitystä sillä onko arvostelun pohjana todellista tietoa vai onko kyse vain mustamaalaamisesta.
Työnantaja voi siis irtisanoa henkilön mikäli katsoo luottamuksen vaarantuneen eli lojaliteettivelvollisuuden rikotun niin vakavalla tavalla ettei työsuhteen jatkamiselle ole edellytyksiä työnantajan mielestä.
Koska kyseessä on aina työnantajan tulkinta on työntekijä hyvin heikoilla tämän tyyppisessä tilanteessa. On syytä muistaa, että Suomessa irtisanominen on aina lopullinen oli irtisanominen sitten laillinen tai laiton. Vaikka työnantaja myöhemmin todettaisiinkin rikkoneen lakia ja irtisanomiseen ei olisi ollut perusteita lojaliteettivelvollisuuden rikkomisen perusteella, irtisanominen on kuitenkin aina lopullinen. Työntekijä on menettänyt työnsä eikä uuden työ saaminen ole välttämättä helppoa jos uusi työnantaja tarkistaa työhön hakevan taustoja ja perusteita aikaisemman työsuhteen päättymiselle.
Suomessa on sosiaalisessa mediassa tapahtuneen työnantajan arvostelun perusteella sanottu irti muutamia kymmeniä ihmisiä. Käräjäoikeuteen on mennyt vaateliikkeen tapaus jossa työntekijä oli irtisanottu ja irtisanomisajalla työntekijä perusti facebookiin työnantajaansa liittyvän boikottisivuston. Boikottiin kehoittaminen rikkoi käräjäoikeuden mielestä lojaliteettivelvoitetta, vaikka oikeuden käynnin yhteydessä kävi ilmi että boikottokehoituksten pohjalla olevat väitteet olivat todenperäisiä. Työntekijä ei kuitenkaan joutunut maksamaan mitään korvauksia, koska työnantaja ei pystynyt osoittamaan että facebookiin perustetusta boikottiketjusta olisi aiheutunut vahinkoa.
Edellämainitussa tapauksessa mikäli boikottisivusto olisi perustettu vasta irtisanomisajan päätyttyä ei lojaliteettivelvollisuutta olisi ollut.
Koska tavallinen työntekijä on monesti riippuvainen työnsä muodostamasta toimeentulosta ei ole kovin järkevää arvostella työnantajaansa julkisessa internetissä tai sosiaalisessa mediassa omalla nimellään. Mikäli haluaa arvostella työnantajaansa ja tuoda esimerkiksi epäkohtia julkisuuteen, se kannattaa tehdä nimettömästi käyttäen erilaisia välineitä joilla voi turvata oman anonymiteettinsä.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Työehdot, pidä oikeuksistasi kiinni
Lue myös:
Q&A - Kuuluuko sairauspoissaolon syy työnantajalle
Q&A - Saako sairaslomasta tiedottaa työpaikalla
Q&A - Liukuva työaika
Q&A - Huumausainetestit työpaikoilla
Q&A - Työttömällä on oikeus matkustaa
Q&A - Sairastuminen kesälomalla
Q&A - Kesäloma
Q&A - Työsuhde ja kilpailukielto
Q&A - Isännänvastuu
Meillä kaikilla on sananvapaus ja oikeus kertoa mielipiteemme asioista ilman että kukaan yrittää mielipiteemme ilmaisua ennakolta estää. Suomi on kuitenkin hyvin vanhoillinen maa monessa asiassa ja Suomessa noudatetaan edelleen lainsäädännöllisiä periaatteita ja tulkintoja jotka ovat kaukana sen vuosituhannen periaatteista jota nykypäivänä elämme.
Työntekijällä katsotaan olevan salassapitovelvollisuuden lisäksi lolajiliteettivelvoite työnantajaansa kohtaan. Lojaliteettivelvoite tarkoittaa, että työntekijän on kaikessa toiminnassaan, myös vapaa-ajallaan tai esim. ollessaan lomautettuna, vältettävä kaikkea toimintaa, joka vakavasti horjuttaa osapuolten välistä luottamussuhdetta. Mitä korkeammassa asemassa olet yrityksessä sitä suuremmaksi lojaliteettivelvoite tulkitaan. Käytännössä lojaliteettivelvollisuuden rikkomiseksi riittää työnantajan julkinen arvosteleminen. Tällöin ei ole mitään merkitystä sillä onko arvostelun pohjana todellista tietoa vai onko kyse vain mustamaalaamisesta.
Työnantaja voi siis irtisanoa henkilön mikäli katsoo luottamuksen vaarantuneen eli lojaliteettivelvollisuuden rikotun niin vakavalla tavalla ettei työsuhteen jatkamiselle ole edellytyksiä työnantajan mielestä.
Koska kyseessä on aina työnantajan tulkinta on työntekijä hyvin heikoilla tämän tyyppisessä tilanteessa. On syytä muistaa, että Suomessa irtisanominen on aina lopullinen oli irtisanominen sitten laillinen tai laiton. Vaikka työnantaja myöhemmin todettaisiinkin rikkoneen lakia ja irtisanomiseen ei olisi ollut perusteita lojaliteettivelvollisuuden rikkomisen perusteella, irtisanominen on kuitenkin aina lopullinen. Työntekijä on menettänyt työnsä eikä uuden työ saaminen ole välttämättä helppoa jos uusi työnantaja tarkistaa työhön hakevan taustoja ja perusteita aikaisemman työsuhteen päättymiselle.
Suomessa on sosiaalisessa mediassa tapahtuneen työnantajan arvostelun perusteella sanottu irti muutamia kymmeniä ihmisiä. Käräjäoikeuteen on mennyt vaateliikkeen tapaus jossa työntekijä oli irtisanottu ja irtisanomisajalla työntekijä perusti facebookiin työnantajaansa liittyvän boikottisivuston. Boikottiin kehoittaminen rikkoi käräjäoikeuden mielestä lojaliteettivelvoitetta, vaikka oikeuden käynnin yhteydessä kävi ilmi että boikottokehoituksten pohjalla olevat väitteet olivat todenperäisiä. Työntekijä ei kuitenkaan joutunut maksamaan mitään korvauksia, koska työnantaja ei pystynyt osoittamaan että facebookiin perustetusta boikottiketjusta olisi aiheutunut vahinkoa.
Edellämainitussa tapauksessa mikäli boikottisivusto olisi perustettu vasta irtisanomisajan päätyttyä ei lojaliteettivelvollisuutta olisi ollut.
Koska tavallinen työntekijä on monesti riippuvainen työnsä muodostamasta toimeentulosta ei ole kovin järkevää arvostella työnantajaansa julkisessa internetissä tai sosiaalisessa mediassa omalla nimellään. Mikäli haluaa arvostella työnantajaansa ja tuoda esimerkiksi epäkohtia julkisuuteen, se kannattaa tehdä nimettömästi käyttäen erilaisia välineitä joilla voi turvata oman anonymiteettinsä.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Työehdot, pidä oikeuksistasi kiinni
Lue myös:
Q&A - Kuuluuko sairauspoissaolon syy työnantajalle
Q&A - Saako sairaslomasta tiedottaa työpaikalla
Q&A - Liukuva työaika
Q&A - Huumausainetestit työpaikoilla
Q&A - Työttömällä on oikeus matkustaa
Q&A - Sairastuminen kesälomalla
Q&A - Kesäloma
Q&A - Työsuhde ja kilpailukielto
Q&A - Isännänvastuu
sunnuntai, heinäkuuta 21, 2013
Poliisin toimet kotietsinnän aikana on aina syytä videoida
Suomessa kotietsinnän tekemiseen ei tarvitse tuomioistuimen lupaa kuten amerikkalaisissa elokuvissa. Suomessa kotietsinnän tekemiseen ja yksityisyyden loukkaamiseen riittää epäily rikoksesta. Se lisäksi että nykyinen lainsäädäntö kotietsinnästä ei täyty alkeellisintakaan länsimaisen sivistysvaltion kriteeriä, Suomen poliisi rikkoo jatkuvasti lakia kotietsintää suorittaessaan. Kaiken huipuksi Suomessa laittoman kotietsinnän tuloksena kerätty todistusaineisto käy todisteena oikeudessa.
Aivan samalla tavoin kuin jokainen oman oikeusturvansa vuoksi tallentaa kaikki puhelut ja keskustelut joita käy viranomaisten kanssa, videoi myös poliisin suorittaman kotietsinnän. Puhelun tai keskustelun tallentamiseen ei tarvitse pyytää lupaa jos tallentaja itse osallistuu keskusteluun. Videovalvonnan ilmoittaminen yleensäkään yksityisasunnossa on tulkinnanvaraista, mutta kotona tapahtuvalle kotietsinnän aikaiselle videotaltioinnille riittää että ilmoittaa poliiseille videoivansa kotietsinnän.
Suomen poliisilla on ikävä taipumus vähät välittää lainsäädännöstä ja käyttää laillisia tai laittomia keinoja painostaakseen ihmisiä. Kotietsinnän videointi rauhoittaa tilannetta ja antaa todellisen oikeusturvan poliisin mielivaltaa ja niskuroinnista myöhemmin seuraavia mahdollisia kostotoimenpiteitä vastaan.
Valkeakosken tapaus
Valkeakoskella poliisi kävi miehen asunnossa koska häntä epäiltiin eläinsuojelurikoksesta. Miehellä oli asunnossa nauhoittava kameravalvonta. Poliisit eivät suostuneet kertomaan nimiään ja heidän virkapuvuistaan puuttuivat nimilaatat. Mies teki poliiseista ilmoituksen ja käytti todisteena valvontakameran kuvia. Heti tämän jälkeen poliisi kosti. Miehen asunnolle tehtiin kotietsintä usean poliisin voimin koska poliisi epäili häntä aikaisemmin paikalla käyneiden poliisien salakatselusta.
Pirkanmaan johtava kihlakunnansyyttäjä teki asiasta syyttämättäjättämispäätöksen koska mitään salakatseluun liittyvää rikosta ei ollut tapahtunut. Julkisella paikalla virkatehtävää suorittavan poliisin kuvaaminen ei ole salakatselua. Tilanne ei myöskään ratkaisevasti muutu siitä, että poliisi suorittaa tehtävää yksityisellä alueella. Poliisi ei nauti yksityisyyden suojaa virkatehtävää hoitaessaan oli sitten kyse yksityisestä tai julkisesta alueesta. Kameravalvonnan ilmoittamisvelvollisuus ei koske luonnollisen henkilön yksityiseen tarkoituksiin suorittamaa kuvausta. Muutoinkin kotirauhan piiriin oikeudettomasti tunkeutuvia ei tarvitse varoittaa valvonnasta.
Olisi myös hämmästyttävän nurinkurista jos perustuslain turvaamaa yksityiselämän suojaa lain nojalla rajoittamaan joutuvat virkamiehet nauttisivat samalla sen henkilön kotirauhan suojaa, jonka yksityisyyteen he kajoavat.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue:
Oikeusasiamiehen päätöksiä mm. kuvaamiseen liittyen
Lue myös:
Keskustelun ja puheluiden nauhoittaminen
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta – osa 2
Kiinniotto – pidätys – kuulustelu
Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa
Poliisikuulustelu – Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa
Aivan samalla tavoin kuin jokainen oman oikeusturvansa vuoksi tallentaa kaikki puhelut ja keskustelut joita käy viranomaisten kanssa, videoi myös poliisin suorittaman kotietsinnän. Puhelun tai keskustelun tallentamiseen ei tarvitse pyytää lupaa jos tallentaja itse osallistuu keskusteluun. Videovalvonnan ilmoittaminen yleensäkään yksityisasunnossa on tulkinnanvaraista, mutta kotona tapahtuvalle kotietsinnän aikaiselle videotaltioinnille riittää että ilmoittaa poliiseille videoivansa kotietsinnän.
Suomen poliisilla on ikävä taipumus vähät välittää lainsäädännöstä ja käyttää laillisia tai laittomia keinoja painostaakseen ihmisiä. Kotietsinnän videointi rauhoittaa tilannetta ja antaa todellisen oikeusturvan poliisin mielivaltaa ja niskuroinnista myöhemmin seuraavia mahdollisia kostotoimenpiteitä vastaan.
Valkeakosken tapaus
Valkeakoskella poliisi kävi miehen asunnossa koska häntä epäiltiin eläinsuojelurikoksesta. Miehellä oli asunnossa nauhoittava kameravalvonta. Poliisit eivät suostuneet kertomaan nimiään ja heidän virkapuvuistaan puuttuivat nimilaatat. Mies teki poliiseista ilmoituksen ja käytti todisteena valvontakameran kuvia. Heti tämän jälkeen poliisi kosti. Miehen asunnolle tehtiin kotietsintä usean poliisin voimin koska poliisi epäili häntä aikaisemmin paikalla käyneiden poliisien salakatselusta.
Pirkanmaan johtava kihlakunnansyyttäjä teki asiasta syyttämättäjättämispäätöksen koska mitään salakatseluun liittyvää rikosta ei ollut tapahtunut. Julkisella paikalla virkatehtävää suorittavan poliisin kuvaaminen ei ole salakatselua. Tilanne ei myöskään ratkaisevasti muutu siitä, että poliisi suorittaa tehtävää yksityisellä alueella. Poliisi ei nauti yksityisyyden suojaa virkatehtävää hoitaessaan oli sitten kyse yksityisestä tai julkisesta alueesta. Kameravalvonnan ilmoittamisvelvollisuus ei koske luonnollisen henkilön yksityiseen tarkoituksiin suorittamaa kuvausta. Muutoinkin kotirauhan piiriin oikeudettomasti tunkeutuvia ei tarvitse varoittaa valvonnasta.
Olisi myös hämmästyttävän nurinkurista jos perustuslain turvaamaa yksityiselämän suojaa lain nojalla rajoittamaan joutuvat virkamiehet nauttisivat samalla sen henkilön kotirauhan suojaa, jonka yksityisyyteen he kajoavat.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue:
Oikeusasiamiehen päätöksiä mm. kuvaamiseen liittyen
Lue myös:
Keskustelun ja puheluiden nauhoittaminen
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta – osa 2
Kiinniotto – pidätys – kuulustelu
Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa
Poliisikuulustelu – Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)