Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa! |
maanantaina, maaliskuuta 03, 2014
Q&A – Poliisin tekemä henkilöntarkistus
”Saako poliisi tosiaan milloin tahansa suorittaa henkilöntarkastuksen? En viitsi eritellä nyt omakohtaista tapausta sen tarkemmin, muuten kuin että Helsingin poliisi pysäytti minut kadulla ja teki henkilöntarkistuksen, kun kysyin mistä minua epäillään, niin vastaus oli että katsotaan ensin mitä löytyy. Pidän itse epätodennäköisenä että poliisi voisi valita sattuman varaisesti henkilöitä ja suorittaa näille tarkastuksen ilman syytä?”
Poliisi voi suorittaa henkilöntarkastuksen ainoastaan silloin kun henkilöä epäillään rikoksesta. Sattuman varaiset henkilöntarkastuksen ilman rikosepäilyä eivät ole poliisille sallittuja. Henkilöntarkistus joka tehdään ilman todellista rikosepäilyä on lainvastainen. Tämänkaltaisesta tarkistuksesta on syytä tehdä rikosilmoitus.
Perustuslain (11.6.1999/731) 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Perustuslain 7 §:n mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Pakkokeinolain (30.4.1987/450) 5 LUKU 10-12§ mukaisesti henkilöntarkistus voidaan tehdä jos on syytä epäillä rikoksesta josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta, lievästä pahoinpitelystä, lievästä vahingonteosta, lievästä petoksesta, näpistyksestä, lievästä kavalluksesta, lievästä luvattomasta käytöstä, lievästä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta, murtovälineen hallussapidosta tai lievästä alkoholirikoksesta.
Se, jota ei ole syytä epäillä rikoksesta, saadaan tarkastaa vain, jos erittäin pätevin perustein voidaan olettaa, että tarkastuksessa saatetaan löytää takavarikoitava taikka väliaikaiseen hukkaamiskieltoon tai vakuustakavarikkoon pantava esine tai omaisuus taikka muutoin saada selvitystä rikoksesta.
Poliisilla ei siis ole oikeutta henkilöntarkistukseen ilman selkeää epäilystä rikoksesta. Epäilys kyseisen ja nimenomaisen henkilön tekemästä rikoksesta pitää tietysti olla olemassa ennen tarkastusta. Tullilla ja rajavartiostolla on puolestaan lain määrittämä oikeus tehdä tarkastus myös ilman epäilyä rikoksesta.
Vuonna 2013 Oulussa poliisi suoritti kävelykadulla sattumanvaraisesti huumekoiran avulla tarkastuksia ohi kävelevien ihmisten joukossa. Mikäli koira merkkasi jonkun henkilön poliisi tarkasti hänet ja kirjasi asiasta rikosilmoituksen. Joulukuussa 2013 apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja totesi kannanotossaan (dnro 1870/4/13) Oulun poliisin menettelyn lainvastaiseksi.
"Menettely on pakkokeinolain tarkoittama henkilöntarkastus, johon poliisilla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta ilman rikosepäilyä", toteaa Pajuoja.
Tilanne oli sama myös vuonna 2003 annetussa oikeusasiamiehen päätöksessä (dnro 1634/4/01) jossa kyse oli poliisin tekemästä rippikoululeiriläisten yleistarkistuksesta huumeiden löytämiseksi ilman erityistä rikosepäilyä. Menettely oli lainvastainen.
Ilman rikosepäilyä tapahtuvat poliisin suorittamat henkilöntarkastukset ovat siis lainvastaisia. Yksilön oikeusturvan kannalta on erittäin epäilyttävää että aikaisemmista päätöksistä huolimatta poliisi Suomessa jatkaa toimintaa joka on yksiselitteisesti todettu lainvastaiseksi. Tämänkaltainen toiminta korostaa vain poliisin halua toimia mielivaltaisesti vailla lainmukaista perustetta ja samalla heikennetään entisestään kansalaisten kunnioitusta poliisin toimintaa kohtaan.
Vartijoiden osalta voidaan todeta että oikeudet ovat huomattavasti heikommat kuin poliisilla. Vartijalla on oikeus tehdä tarkastus ainoastaan silloin kun vartijat käyttävät kiinniotto-oikeuttaan. Kiinniotto-oikeus vartijoilla on vain silloin kun henkilö tavataan verekseltään tekemästä rikosta tai pakenemasta. Muissa tapauksissa vartijoilla ei ole oikeutta tehdään minkäänlaista henkilöön kohdistuvaa tarkastusta.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta
Q&A – Poliisikuulustelu – Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Avattu kassi on luottamuksen passi
Vartijat, valokuvaaminen ja kansalaisten oikeudet
LUKIJAN ARTIKKELI: Lipuntarkastajien mielivalta oikeuttaa agressioihin
Kiinniotto – pidätys – kuulustelu
Kiinniotto-oikeus ja itsepuolustus
Poliisi voi suorittaa henkilöntarkastuksen ainoastaan silloin kun henkilöä epäillään rikoksesta. Sattuman varaiset henkilöntarkastuksen ilman rikosepäilyä eivät ole poliisille sallittuja. Henkilöntarkistus joka tehdään ilman todellista rikosepäilyä on lainvastainen. Tämänkaltaisesta tarkistuksesta on syytä tehdä rikosilmoitus.
Perustuslain (11.6.1999/731) 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Perustuslain 7 §:n mukaan jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen. Perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Pakkokeinolain (30.4.1987/450) 5 LUKU 10-12§ mukaisesti henkilöntarkistus voidaan tehdä jos on syytä epäillä rikoksesta josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta, lievästä pahoinpitelystä, lievästä vahingonteosta, lievästä petoksesta, näpistyksestä, lievästä kavalluksesta, lievästä luvattomasta käytöstä, lievästä moottorikulkuneuvon käyttövarkaudesta, murtovälineen hallussapidosta tai lievästä alkoholirikoksesta.
Se, jota ei ole syytä epäillä rikoksesta, saadaan tarkastaa vain, jos erittäin pätevin perustein voidaan olettaa, että tarkastuksessa saatetaan löytää takavarikoitava taikka väliaikaiseen hukkaamiskieltoon tai vakuustakavarikkoon pantava esine tai omaisuus taikka muutoin saada selvitystä rikoksesta.
Poliisilla ei siis ole oikeutta henkilöntarkistukseen ilman selkeää epäilystä rikoksesta. Epäilys kyseisen ja nimenomaisen henkilön tekemästä rikoksesta pitää tietysti olla olemassa ennen tarkastusta. Tullilla ja rajavartiostolla on puolestaan lain määrittämä oikeus tehdä tarkastus myös ilman epäilyä rikoksesta.
Vuonna 2013 Oulussa poliisi suoritti kävelykadulla sattumanvaraisesti huumekoiran avulla tarkastuksia ohi kävelevien ihmisten joukossa. Mikäli koira merkkasi jonkun henkilön poliisi tarkasti hänet ja kirjasi asiasta rikosilmoituksen. Joulukuussa 2013 apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja totesi kannanotossaan (dnro 1870/4/13) Oulun poliisin menettelyn lainvastaiseksi.
"Menettely on pakkokeinolain tarkoittama henkilöntarkastus, johon poliisilla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta ilman rikosepäilyä", toteaa Pajuoja.
Tilanne oli sama myös vuonna 2003 annetussa oikeusasiamiehen päätöksessä (dnro 1634/4/01) jossa kyse oli poliisin tekemästä rippikoululeiriläisten yleistarkistuksesta huumeiden löytämiseksi ilman erityistä rikosepäilyä. Menettely oli lainvastainen.
Ilman rikosepäilyä tapahtuvat poliisin suorittamat henkilöntarkastukset ovat siis lainvastaisia. Yksilön oikeusturvan kannalta on erittäin epäilyttävää että aikaisemmista päätöksistä huolimatta poliisi Suomessa jatkaa toimintaa joka on yksiselitteisesti todettu lainvastaiseksi. Tämänkaltainen toiminta korostaa vain poliisin halua toimia mielivaltaisesti vailla lainmukaista perustetta ja samalla heikennetään entisestään kansalaisten kunnioitusta poliisin toimintaa kohtaan.
Vartijoiden osalta voidaan todeta että oikeudet ovat huomattavasti heikommat kuin poliisilla. Vartijalla on oikeus tehdä tarkastus ainoastaan silloin kun vartijat käyttävät kiinniotto-oikeuttaan. Kiinniotto-oikeus vartijoilla on vain silloin kun henkilö tavataan verekseltään tekemästä rikosta tai pakenemasta. Muissa tapauksissa vartijoilla ei ole oikeutta tehdään minkäänlaista henkilöön kohdistuvaa tarkastusta.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta
Q&A – Poliisikuulustelu – Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Avattu kassi on luottamuksen passi
Vartijat, valokuvaaminen ja kansalaisten oikeudet
LUKIJAN ARTIKKELI: Lipuntarkastajien mielivalta oikeuttaa agressioihin
Kiinniotto – pidätys – kuulustelu
Kiinniotto-oikeus ja itsepuolustus
maanantaina, helmikuuta 17, 2014
Huivikielto saatava Suomalaiseen lainsäädäntöön
Ranskassa on voimassa laki joka kieltää kasvot peittävän pukeutumisen julkisilla paikoilla. Käytännössä kielto kohdistuu enimmäkseen musliminaisten kasvot peittävään niqabin ja burkan käyttämiseen. Lain tarkoituksena ei ole ollut puuttua uskonnonvapauteen eikä lakia ole tarkoitettu suunnatuksi yksittäistä ihmisryhmää vastaan.
Lain tarkoituksena on antaa mahdollisuus musliminaisille noudattaa länsimaista itsemääräämisoikeutta ja muistuttaa siitä että länsimaisen suvaitsevaisuuden nimissä ei yhteiskunnassa voi olla olemassa uskontoon perustuvia valtarakenteita jotka alistavat osan uskontoryhmään kuuluvista henkilöstä länsimaisen vapauskäsitteen ja itsemääräämisoikeuden vastaiseen pakkoon - pakkoon pukeutua kasvot peittävään huiviin.
Islamin uskonnossa ei ole suoranaista määräystä kasvot peittävän burkan tai nigabin käytöstä. Suurin osa maailman musliminaisista ei käytäkään kasvot peittävää huivia. Niillä uskonnollisilla alueilla ja ryhmittymillä joissa huivia käytetään on huvin käyttö käytännössä pakollista naisilla. Näille naisille ei vapaassa länsimaisessa yhteiskunnassa voi hyväksyä uskonnon sanelemaa pakkoa käyttää kasvot peittävää huivia.
Musliminaisten kasvojen peittämisessä on kyse naisen alempiarvostamisesta muslimimiehiin nähden. Myös länsimaiseen yhteiskuntaan ja paikalliseen kulttuuriin sopeutuminen vaikeutuu entisestään kun naisen on käytettävä kasvot peittävää huivia julkisilla paikoilla. Työelämään osallistuminen on käytännössä mahdotonta. Ranskassa jopa osa muslimijärjestöistä on ollut huivit kieltävän lain kannalla koska huvin käytölle ei ole islamin uskontoon perustuvaa tarvetta. Tarve huivin käytölle kumpuaa asenteesta alistaa musliminaisia. Yhden ihmisryhmän alistaminen varsinkaan uskonnon perusteella ei ole minkään länsimaisen arvon mukaista.
Belgiassa kasvot peittävä huivi on kielletty hieman toisenlaisen näkökulman takia. Belgiassa on lähdetty siitä että julkisilla paikoilla henkilö on oltava tunnistettavissa. Kaikenlainen tunnistamista vaikeuttava pukeutuminen on kielletty. Käytännössä laki kieltää siis kasvot peittävän huivin käyttämisen koska henkilö ei ole silloin tunnistettavissa.
Suomessa on ollut voimassa lainsäädäntö vuodesta 2004 asti, mikä kieltää mielenosoituksissa tai yleisissä kokouksissa naamioitumisen, kasvojen peittämisen, jos naamioituneena on ilmeinen tarkoitus ryhtyä käyttämään väkivaltaa tai vahingoittaa omaisuutta.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa uskonnon vapautta luonnehditaan seuraavasti:
” Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi, yleisen järjestyksen, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.”
Onko kasvot peittävät huivin käyttö sitten osa uskonnonvapautta? Uskonnonvapauden määritykset antavat selkeän signaalin siitä, että lakia säätämällä voidaan tehdä rajoituksia uskonnon harjoittamiseen yksittäisten henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Koska islamin uskonto ei vaadi kasvot peittävän huivin käyttöä ei kyse muutoinkaan voi olla uskonnon vapauden loukkaamisesta.
Suomessa, länsimaisessa yhteiskunnassa on pidettävä kiinni yksilöiden vapauksista ja tasa-arvosta. Suvaitsevaisuuteen kuuluu antaa ihmisten harrastaa haluamaansa uskontoa, mutta suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että uskonnon tai minkään muunkaan arvomaailman perusteella länsimaille perinteistä yksilön vapautta voidaan sallia loukattavan pakottamalla pieni osa ihmisryhmästä käyttämään kasvot peittävää huntua. Musliminaisilla on yksilön vapaus päättää pukeutumisestaan ja vanhakantainen islamilaisuuteen väitetyksi pohjautuva perinne jossa naiset pakotetaan alempiarvoiseksi ei sovi mihinkään länsimaiseen yhteiskuntaan eikä varsinkaan suomalaiseen arvomaailmaan.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lain tarkoituksena on antaa mahdollisuus musliminaisille noudattaa länsimaista itsemääräämisoikeutta ja muistuttaa siitä että länsimaisen suvaitsevaisuuden nimissä ei yhteiskunnassa voi olla olemassa uskontoon perustuvia valtarakenteita jotka alistavat osan uskontoryhmään kuuluvista henkilöstä länsimaisen vapauskäsitteen ja itsemääräämisoikeuden vastaiseen pakkoon - pakkoon pukeutua kasvot peittävään huiviin.
Islamin uskonnossa ei ole suoranaista määräystä kasvot peittävän burkan tai nigabin käytöstä. Suurin osa maailman musliminaisista ei käytäkään kasvot peittävää huivia. Niillä uskonnollisilla alueilla ja ryhmittymillä joissa huivia käytetään on huvin käyttö käytännössä pakollista naisilla. Näille naisille ei vapaassa länsimaisessa yhteiskunnassa voi hyväksyä uskonnon sanelemaa pakkoa käyttää kasvot peittävää huivia.
Musliminaisten kasvojen peittämisessä on kyse naisen alempiarvostamisesta muslimimiehiin nähden. Myös länsimaiseen yhteiskuntaan ja paikalliseen kulttuuriin sopeutuminen vaikeutuu entisestään kun naisen on käytettävä kasvot peittävää huivia julkisilla paikoilla. Työelämään osallistuminen on käytännössä mahdotonta. Ranskassa jopa osa muslimijärjestöistä on ollut huivit kieltävän lain kannalla koska huvin käytölle ei ole islamin uskontoon perustuvaa tarvetta. Tarve huivin käytölle kumpuaa asenteesta alistaa musliminaisia. Yhden ihmisryhmän alistaminen varsinkaan uskonnon perusteella ei ole minkään länsimaisen arvon mukaista.
Belgiassa kasvot peittävä huivi on kielletty hieman toisenlaisen näkökulman takia. Belgiassa on lähdetty siitä että julkisilla paikoilla henkilö on oltava tunnistettavissa. Kaikenlainen tunnistamista vaikeuttava pukeutuminen on kielletty. Käytännössä laki kieltää siis kasvot peittävän huivin käyttämisen koska henkilö ei ole silloin tunnistettavissa.
Suomessa on ollut voimassa lainsäädäntö vuodesta 2004 asti, mikä kieltää mielenosoituksissa tai yleisissä kokouksissa naamioitumisen, kasvojen peittämisen, jos naamioituneena on ilmeinen tarkoitus ryhtyä käyttämään väkivaltaa tai vahingoittaa omaisuutta.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa uskonnon vapautta luonnehditaan seuraavasti:
” Henkilön vapaudelle tunnustaa uskontoaan tai uskoaan voidaan asettaa vain sellaisia rajoituksia, joista on säädetty laissa ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa yleisen turvallisuuden vuoksi, yleisen järjestyksen, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.”
Onko kasvot peittävät huivin käyttö sitten osa uskonnonvapautta? Uskonnonvapauden määritykset antavat selkeän signaalin siitä, että lakia säätämällä voidaan tehdä rajoituksia uskonnon harjoittamiseen yksittäisten henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi. Koska islamin uskonto ei vaadi kasvot peittävän huivin käyttöä ei kyse muutoinkaan voi olla uskonnon vapauden loukkaamisesta.
Suomessa, länsimaisessa yhteiskunnassa on pidettävä kiinni yksilöiden vapauksista ja tasa-arvosta. Suvaitsevaisuuteen kuuluu antaa ihmisten harrastaa haluamaansa uskontoa, mutta suvaitsevaisuus ei tarkoita sitä, että uskonnon tai minkään muunkaan arvomaailman perusteella länsimaille perinteistä yksilön vapautta voidaan sallia loukattavan pakottamalla pieni osa ihmisryhmästä käyttämään kasvot peittävää huntua. Musliminaisilla on yksilön vapaus päättää pukeutumisestaan ja vanhakantainen islamilaisuuteen väitetyksi pohjautuva perinne jossa naiset pakotetaan alempiarvoiseksi ei sovi mihinkään länsimaiseen yhteiskuntaan eikä varsinkaan suomalaiseen arvomaailmaan.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
lauantaina, helmikuuta 01, 2014
Itä-Suomen hovioikeus suhtautuu myönteisesti humalassa ajamiseen
Itä-Suomen hovioikeus alensi tuntuvasti törkeästä kuolemantuottamuksesta, törkeästä vammantuottamuksesta ja törkeästä rattijuopumuksesta henkilölle annettua tuomioita varsin keskiaikaisin perustein. Herää väkisinkin kysymys siitä, kuinka kauas hovioikeuden tuomarit voivat todellisesta elämästä vieraantua?
54-vuotias nainen, ammatiltaan maanviljelijä, kuljetti autoa 2,5 promillen humalassa toukokuussa 2012 ja törmäsi kahden pyöräilemässä olleen siskoksen päälle sillä seurauksella että 11-vuotias lapsi kuoli saamiinsa vammoihin ja 16-vuotias sisko vammautui.
Käräjäoikeus tuomitsi syytetyn kahden vuoden ja seitsemän kuukauden vankeuteen. Syytetty valitti päätöksestä hovioikeuteen sillä perusteella että teko oli olosuhteet huomioon ottaen liian ankara ja ehdoton vankeusrangaistus häiritsisi hänen työtään toimia maanviljelijänä.
Nainen oli omalla valinnallaan, tietoisella päätöksellään lähtenyt ajamaan autoa erittäin vahvassa humalassa ja tämän teon seurauksena tappoi 11 –vuotiaan tytön ja vammautti pysyvästi 16-vuotiasta, saman perheen toista lasta. Naisen perustelut osoittavat täydellistä tunteettomuutta ja piittaamattomuutta tehtyyn tekoon ja sen aiheuttamiin seurauksiin nähden sekä kyvyttömyyttä kantaa ja ottaa vastuuta omista teoistaan. Perusteluiden itsekeskeisyys on pöyristyttävää.
Hovioikeus ei onneksi naisen perusteluja hyväksynyt, mutta hovioikeus päätyikin yllättäen alentamaan tuomioita perusteluin joilla voi olla todella kauaskantoiset seuraukset yleiseen lainkuuliaisuuteen ja liikennemoraalin.
Hovioikeus katsoi että naisen saama kahden vuoden ja seitsemän kuukauden ehdoton vankeustuomio on yleiseen oikeuskäytännön linjaan nähden liian ankara. Tuomion alentamista hovioikeus perusteli sillä että naisen, 2.5 promillen humalassa ajama ajomatka oli ”lyhyehkö”, ainoastaan kymmenisen kilometriä ja ajaminen humalassa tapahtui ilta-aikaan jolloin oli kuitenkin vielä päivänvaloa jäljellä. Lisäksi kuljettaja ei ollut ajanut ylinopeutta eikä kukaan pystynyt näyttämään toteen hänen syyllistyneen muihin liikennerikkomuksiin.
Halpa on henki Suomessa. Hovioikeuden mielestä naisen saama tuomio oli liian ankara, vaikka törkeästä kuolemantuottamuksesta voidaan tuomita jopa kuuden vuoden vankeuteen. Kaikki rikosnimikkeet huomioiden naiselle olisi voinut määrätä jopa yhdeksän vuoden tuomion. Annettu tuomio on yleisen oikeustajun perusteella aivan liian lievä.
Pahinta tilanteessa on kuitenkin Itä-Suomen hovioikeuden perustelut. On siis hyväksyttävämpää ajaa lyhyt matka vahvassa humalassa kuin pitkä matka. Kaiken lisäksi tuomiota lievennetään jos pystyy ajamaan humalassa tarpeeksi hiljaa rikkomatta nopeusrajoitusta eikä haittaa vaikka muutaman lapsen tappaakin matkalla hengiltä.
Vaikea sanoa mitä näiden Itä-Suomen hovioikeuden tuomareiden päässä liikkuu. Annetulle ratkaisulle ei ole oikeuskäytännössä mitään pohjaa. Suomen oikeusjärjestelmän antamia rangaistuksia on jopa kansainvälisillä forumeilla kuvattu lähinnä vitsiksi. Hovioikeuden antama viesti on selvä. Rattijuopumus seurauksista huolimatta ei ole kovinkaan tuomittavaa. Oikeuslaitos on jälleen kerran menettänyt yhden siivun uskottavuudestaan.
Jos kerta rattijuoppo ei lapsen tappamisesta joudu vankilaan, valitettava tosiasia on, että olemme entistä lähempänä tilannetta jossa oikeus on otettava omiin käsiin ja syylliseksi todettuja on rangaistava oma-aloitteisesti - oikeuslaitos ei siihen näköjään pysty.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Rattijuoppo surmasi tytön - oikeus lievensi tuomiota
Hovioikeus lievensi pikkutytön surmanneen rattijuopon rangaistusta oudoilla perusteilla
Isän aloite rattijuoppojen tuomioista sai tänään kunnon sykäyksen
54-vuotias nainen, ammatiltaan maanviljelijä, kuljetti autoa 2,5 promillen humalassa toukokuussa 2012 ja törmäsi kahden pyöräilemässä olleen siskoksen päälle sillä seurauksella että 11-vuotias lapsi kuoli saamiinsa vammoihin ja 16-vuotias sisko vammautui.
Käräjäoikeus tuomitsi syytetyn kahden vuoden ja seitsemän kuukauden vankeuteen. Syytetty valitti päätöksestä hovioikeuteen sillä perusteella että teko oli olosuhteet huomioon ottaen liian ankara ja ehdoton vankeusrangaistus häiritsisi hänen työtään toimia maanviljelijänä.
Nainen oli omalla valinnallaan, tietoisella päätöksellään lähtenyt ajamaan autoa erittäin vahvassa humalassa ja tämän teon seurauksena tappoi 11 –vuotiaan tytön ja vammautti pysyvästi 16-vuotiasta, saman perheen toista lasta. Naisen perustelut osoittavat täydellistä tunteettomuutta ja piittaamattomuutta tehtyyn tekoon ja sen aiheuttamiin seurauksiin nähden sekä kyvyttömyyttä kantaa ja ottaa vastuuta omista teoistaan. Perusteluiden itsekeskeisyys on pöyristyttävää.
Hovioikeus ei onneksi naisen perusteluja hyväksynyt, mutta hovioikeus päätyikin yllättäen alentamaan tuomioita perusteluin joilla voi olla todella kauaskantoiset seuraukset yleiseen lainkuuliaisuuteen ja liikennemoraalin.
Hovioikeus katsoi että naisen saama kahden vuoden ja seitsemän kuukauden ehdoton vankeustuomio on yleiseen oikeuskäytännön linjaan nähden liian ankara. Tuomion alentamista hovioikeus perusteli sillä että naisen, 2.5 promillen humalassa ajama ajomatka oli ”lyhyehkö”, ainoastaan kymmenisen kilometriä ja ajaminen humalassa tapahtui ilta-aikaan jolloin oli kuitenkin vielä päivänvaloa jäljellä. Lisäksi kuljettaja ei ollut ajanut ylinopeutta eikä kukaan pystynyt näyttämään toteen hänen syyllistyneen muihin liikennerikkomuksiin.
Halpa on henki Suomessa. Hovioikeuden mielestä naisen saama tuomio oli liian ankara, vaikka törkeästä kuolemantuottamuksesta voidaan tuomita jopa kuuden vuoden vankeuteen. Kaikki rikosnimikkeet huomioiden naiselle olisi voinut määrätä jopa yhdeksän vuoden tuomion. Annettu tuomio on yleisen oikeustajun perusteella aivan liian lievä.
Pahinta tilanteessa on kuitenkin Itä-Suomen hovioikeuden perustelut. On siis hyväksyttävämpää ajaa lyhyt matka vahvassa humalassa kuin pitkä matka. Kaiken lisäksi tuomiota lievennetään jos pystyy ajamaan humalassa tarpeeksi hiljaa rikkomatta nopeusrajoitusta eikä haittaa vaikka muutaman lapsen tappaakin matkalla hengiltä.
Vaikea sanoa mitä näiden Itä-Suomen hovioikeuden tuomareiden päässä liikkuu. Annetulle ratkaisulle ei ole oikeuskäytännössä mitään pohjaa. Suomen oikeusjärjestelmän antamia rangaistuksia on jopa kansainvälisillä forumeilla kuvattu lähinnä vitsiksi. Hovioikeuden antama viesti on selvä. Rattijuopumus seurauksista huolimatta ei ole kovinkaan tuomittavaa. Oikeuslaitos on jälleen kerran menettänyt yhden siivun uskottavuudestaan.
Jos kerta rattijuoppo ei lapsen tappamisesta joudu vankilaan, valitettava tosiasia on, että olemme entistä lähempänä tilannetta jossa oikeus on otettava omiin käsiin ja syylliseksi todettuja on rangaistava oma-aloitteisesti - oikeuslaitos ei siihen näköjään pysty.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Rattijuoppo surmasi tytön - oikeus lievensi tuomiota
Hovioikeus lievensi pikkutytön surmanneen rattijuopon rangaistusta oudoilla perusteilla
Isän aloite rattijuoppojen tuomioista sai tänään kunnon sykäyksen
maanantaina, tammikuuta 20, 2014
Ruotsinkielisyys vaikka pakolla !
Kuntarakennemuutoksen ja siihen liittyvien lainmuutosten (HE 31/2013 ) perusteella suomenkieliset kunnat pakotetaan kaksikielisiksi.
Nykyisen kielilain (6.6.2003/423 5§) mukaisesti kunta on kaksikielinen jos suomen- tai ruotsinkieliseen vähemmistöön kuuluu vähintään 8% asukkaista tai vähintään 3000 asukasta.
Hallituksen uudessa esityksessä kielilain 5§ lisättiin muutos, jos kaksikielinen kunta tulee kuntajaon muutoksen johdosta osaksi sellaista uutta kuntaa, joka lain nojalla olisi säädettävä yksikieliseksi, on uusi kunta kuitenkin kaksikielinen!
Esimerkiksi Kotkan kaupungin on selvitettävä yhdistymistä Haminan ja Pyhtään kanssa. Kotka ja Hamina ovat selkeästi yksikielisiä, suomenkielisiä kuntia. Pyhtää on puolestaan niukasti ruotsinkielinen kunta 8.4% ruotsinkielisellä vähemmistöllään. Jos Kotka, Hamina ja Pyhtää yhdistetään yhdeksi kunnaksi, tuloksena on 81 000 asukkaan uusi kunta joista noin 1% puhuu äidinkielenään ruotsia. Uuden kielilain muutoksen myötä uusi kunta on kuitenkin mitättömän pienellä ruotsinkielisellä vähemmistöllä kaksikielinen.
Muutos aiheuttaa huomattavia kustannuksia uudelle kunnalle koska kaikki viranomaisten kilvet ja opasteet on muutettava ruotsinkielisiksi, myös liikennemerkit ja muiden julkisella paikalla olevien ohjeiden tekstit on muutettava ruotsinkielisiksi. Viranomaispalvelut muuttuvat myös ruotsinkielisiksi mikä edellyttää viranhaltijoilta ruotsinkielen taitoa ja kaikki materiaali joita kuntalaisille tarjotaan viranomaisten toimesta tulee olla myös ruotsiksi.
Kaikki nämä kustannukset ja vaatimukset vain siksi että 81 000 asukkaan kunnassa on 810 ruotsinkielistä ihmistä?
Jokainen meistä ymmärtää että näissä muutoksissa ei ole järjen hiventä. Suurin syyllinen suomenkielisiin kohdistuvassa rasismissa tässä maassa on Ruotsalainen kansanpuolue, RKP. RKP:n aatteelliseksi isäksi kuvattu Axel Olof Freudenthal oli kielitutkija joka uskoi suomenkielisten rodulliseen alempiarvoisuuteen. Tämän aatteen pohjalta RKP jakaa vuosittain pitämillään puoluepäivillä Fraudenthal –mitaleja ansioituneille henkilöille ruotsinkielen aseman edistämisestä. Siltä osin täytyy tietysti nostaa hattua RKP:lle että politiikka on hyvin onnistunut. Pieni vähemmistö vie enemmistöä kuin pässiä narussa ja rasismi sekä viha suomenkielisiä kohtaan on hyväksytty normaaliksi käytännöksi.
Suomenkielisten tehtävä on savustaa RKP ulos kaikista mahdollisista päättävistä elimistä. Yhden pienen vähemmistön kukkoilu aiheuttaa yhteiskunnalle mittavat vahingot puhumattakaan muista yhteiskunnallisista ongelmista jotka syntyvät siitä että Suomessa asuu pieni vähemmistö jolla on paremmat kansalaisoikeudet kun valtaväestöllä.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Artikkeli pohjautuu arvostetun Jussi Halla-ahon artikkeliin ”Kuntarakenneuudistus eli kaksikielisyyttä saranapuolelta”
Lue myös:
Välkommen till Sjundeå / Läpikulku kielletty
Ruotsin kielen asema on purettava Suomessa
Ahvenanmaa – suomalaisuuden tuska
Nykyisen kielilain (6.6.2003/423 5§) mukaisesti kunta on kaksikielinen jos suomen- tai ruotsinkieliseen vähemmistöön kuuluu vähintään 8% asukkaista tai vähintään 3000 asukasta.
Hallituksen uudessa esityksessä kielilain 5§ lisättiin muutos, jos kaksikielinen kunta tulee kuntajaon muutoksen johdosta osaksi sellaista uutta kuntaa, joka lain nojalla olisi säädettävä yksikieliseksi, on uusi kunta kuitenkin kaksikielinen!
Esimerkiksi Kotkan kaupungin on selvitettävä yhdistymistä Haminan ja Pyhtään kanssa. Kotka ja Hamina ovat selkeästi yksikielisiä, suomenkielisiä kuntia. Pyhtää on puolestaan niukasti ruotsinkielinen kunta 8.4% ruotsinkielisellä vähemmistöllään. Jos Kotka, Hamina ja Pyhtää yhdistetään yhdeksi kunnaksi, tuloksena on 81 000 asukkaan uusi kunta joista noin 1% puhuu äidinkielenään ruotsia. Uuden kielilain muutoksen myötä uusi kunta on kuitenkin mitättömän pienellä ruotsinkielisellä vähemmistöllä kaksikielinen.
Muutos aiheuttaa huomattavia kustannuksia uudelle kunnalle koska kaikki viranomaisten kilvet ja opasteet on muutettava ruotsinkielisiksi, myös liikennemerkit ja muiden julkisella paikalla olevien ohjeiden tekstit on muutettava ruotsinkielisiksi. Viranomaispalvelut muuttuvat myös ruotsinkielisiksi mikä edellyttää viranhaltijoilta ruotsinkielen taitoa ja kaikki materiaali joita kuntalaisille tarjotaan viranomaisten toimesta tulee olla myös ruotsiksi.
Kaikki nämä kustannukset ja vaatimukset vain siksi että 81 000 asukkaan kunnassa on 810 ruotsinkielistä ihmistä?
Jokainen meistä ymmärtää että näissä muutoksissa ei ole järjen hiventä. Suurin syyllinen suomenkielisiin kohdistuvassa rasismissa tässä maassa on Ruotsalainen kansanpuolue, RKP. RKP:n aatteelliseksi isäksi kuvattu Axel Olof Freudenthal oli kielitutkija joka uskoi suomenkielisten rodulliseen alempiarvoisuuteen. Tämän aatteen pohjalta RKP jakaa vuosittain pitämillään puoluepäivillä Fraudenthal –mitaleja ansioituneille henkilöille ruotsinkielen aseman edistämisestä. Siltä osin täytyy tietysti nostaa hattua RKP:lle että politiikka on hyvin onnistunut. Pieni vähemmistö vie enemmistöä kuin pässiä narussa ja rasismi sekä viha suomenkielisiä kohtaan on hyväksytty normaaliksi käytännöksi.
Suomenkielisten tehtävä on savustaa RKP ulos kaikista mahdollisista päättävistä elimistä. Yhden pienen vähemmistön kukkoilu aiheuttaa yhteiskunnalle mittavat vahingot puhumattakaan muista yhteiskunnallisista ongelmista jotka syntyvät siitä että Suomessa asuu pieni vähemmistö jolla on paremmat kansalaisoikeudet kun valtaväestöllä.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Artikkeli pohjautuu arvostetun Jussi Halla-ahon artikkeliin ”Kuntarakenneuudistus eli kaksikielisyyttä saranapuolelta”
Lue myös:
Välkommen till Sjundeå / Läpikulku kielletty
Ruotsin kielen asema on purettava Suomessa
Ahvenanmaa – suomalaisuuden tuska
torstaina, tammikuuta 02, 2014
LUKIJAN ARTIKKELI: Avain Asumisoikeus Oy:n vastikkeet nousevat 15% vuosivauhdilla
Kiitos näistä Avain Asumisoikeus Oy:n liittyvistä artikkeleista. Olen asunut Avain Asumisoikeus Oy:n asumisoikeusasunnoissa siitä asti kun ne kulkivat vielä nimellä YH-Suomi. Sulla on blogistina hyvät artikkelit aiheesta, mutta valitettavasti aikaisemmassa artikkelissa esittämäsi vastikelaskelmat vastikkeiden noususta eivät kerro totuutta. Totuus on paljon kylmempää kyytiä ja kehitys alkoi heti sen jälkeen kun Liukun imperiumi viranomaisten myötävaikutuksella kaappasi asunnot itselleen.
Olet esittämissäsi laskelmissa verrannut kokonaisvastikkeita edellisen vuoden kokonaisvastikkeisiin. Vuoden 2008 jälkeen vastikkeet ovat kokonaistasolla nousseet mainitsemasi 8-9 % vuodessa kun sitä aikaisemmin nousu oli 3-4 % luokkaa.
Asumisoikeusasunnon vastike koostuu kahdesta eri vastikkeesta. Talokohtainen hoitovastike menee suoraan taloyhtiön hoitokuluihin. Perusvastike menee Liukun imperiumille. Hoitovastikkeisiin asukkaat voivat vaikuttaa pitämällä taloyhtiöstä huolta, tekemällä asioita talkoo työnä, vähentämällä veden kulutusta ja yleensäkin pienentämällä kuluja. Perusvastikkeen suuruuteen ei ole paljoa sanomista ja se tulee käytännössä saneltuna Avain Asumisoikeus Oy:ltä.
Meillä on omassa Avain Asumisoikeus Oy taloyhtiössä säästetty oikein urakalla. Jopa lämpötilaa asunnoissa laskettiin jotta saatiin säästöä aikaan. Tarkoitus oli tietenkin pienentää järkyttäviin mittasuhteisiin nousseita vastikkeita. Jokainen hoitovastikkeen aleneminen johti perusvastikkeen ylimääräiseen nousuun. Eli suomeksi, Liukun imperiumi lypsi asukkaiden säästöt hoitovastikkeessa itselleen nostamalla perusvastiketta.
Otetaanpa oma asuntoni esimerkiksi ja verrataan vuodelta 2013 perittyä vastiketta vuoden 2014 vastikkeisiin nyt kun korotusilmoituskin saapui Liukulta tavalliseen tapaan joululahjana kaikille hänen asukkailleen.
Eli omassa taloyhtiössämme onnistuimme laskemaan hoitovastiketta -17%.
Avain Asumisoikeus Oy puolestaan nosti perusvastiketta yli 15 %.
Kokonaisvastike nousi 7.4%.
Tätä on jatkunut nyt vuosia. Eli aikaisempien artikkeleittesi kauhistelut 8-9% korotuksista ovat puppua. Avain Asumisoikeus Oy:n vastikkeet nousevat keskimäärin 13-16% vuosivauhtia eikä viranomaisia näytä asia mitenkään kiinnostavan.
Asumisoikeuslakihan edellyttää että vastikkeet ovat alle paikallisen vuokratason. Näin ei kuitenkaan ole ollut vuosikausiin tai riippuu tietysti kuka, miten ja kuinka suhteellisesti sen laskee. Kun vielä on selvää että Liukun asumisoikeusasuntojen isännöinnistä ja asuntojen korjauksesta vastaavat Liukun omat firmat on lypsylehmä tehokkaassa käytössä utareet turtana.
Viranomaisilla kuten ARA:lla ei ole minkäänlaista munaa puuttua tähän touhuun joten heidän toimintansa on tässä asiassa täysin ala-arvoista. Sama koskee muita asumisoikeusyhtiöitä kuten Asokoteja. ARA:ssa ei ole muita kuin suojatyöpaikassa istuvia henkilöitä jotka eivät ole tehtäviensä tasalla olleet pitkään. Keskustelua on käyty kyseisen laitoksen edustajien kanssa sähköpostilla ja heidän antamiin kommentteihin ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Tahto puuttua asioihin on kadonnut ja siksi onkin syytä kysyä paljonko ARA:n viranomaisille on maksettu jotta asiat eivät etene ja kuka on maksanut? Kannattaa muistaa että koko asumisoikeusjärjestelmä tuhottiin ennen sen syntymistä kun korruptoituneet poliitikot säätivät lain omistajayhtiöiden mieleiseksi kun ruotsissa toimiva malli ei kuulemma toimi Suomessa.
Eikä muutkaan asumisoikeusyhtiöt ole sen parempia. Olemme lukeneet uutisissa että Asokodit on nostanut vastikkeitaan, valehdellut sekä väärentänyt vastikkeiden muodostamisperusteita. Kuluttajariitalautakunta on määrännyt vastikkeita palautettavaksi, mutta turhaan. Uskon että Avain Asumisoikeus Oy:ssä toiminta on vielä härskimpää.
Kuten aikaisemmassa artikkelissasi totesit. Asukkaat maksavat aina. Vaikka Liukun imperiumi vietäisiin pitkään oikeusprosessiin ja vastikkeet todettaisiin kohtuuttomiksi maksajina olisivat asukkaat, kävi miten tahansa. Liukun imperiumin oikeudenkäyntikulut ja mahdolliset korvaukset tulisivat joka tapauksessa Avain Asumisoikeus Oy: maksettaviksi. Henkilökohtaista vastuutahan ei Suomen pienissä piireissä tunneta.
Niin, nyt sitten joku älypää kommentoi että onko pakko asua asumisoikeusasunnoissa jos meno on kerta tuollaista?
Onhan se pakko jossain asua! Sitä paitsi, rikolliselle touhulle ei saa kääntää selkäänsä pistämällä päänsä pussiin tai muuttamalla pois. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan. Te jotka ette ole Avain Asumisoikeus Oy:n (tai Asokotien) asunnoissa vielä asuneet, ei kannata jatkossakaan, kiertäkää kaukaa!
LUKIJAN ARTIKKELI - oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue:
Avain Asumisoikeus Oy – suuri puhallus ja kuinka se tehtiin
Avain Asumisoikeus Oy – asumisen suurin vihollinen
Avain Asumisoikeus Oy:n kohoavat vastikkeet karkottavat asukkaat
Avain Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä
Avain Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä, osa 2
Lue myös:
Asokotien vastikkeiden korotukset vuodelle 2014 lain vastaisia
Asokotien tilipäätöstiedoista tutkinta poliisille
Kiista asumisoikeusasuntojen vastikkeista menossa poliisille
Vastikkeista outo selkkaus
Olet esittämissäsi laskelmissa verrannut kokonaisvastikkeita edellisen vuoden kokonaisvastikkeisiin. Vuoden 2008 jälkeen vastikkeet ovat kokonaistasolla nousseet mainitsemasi 8-9 % vuodessa kun sitä aikaisemmin nousu oli 3-4 % luokkaa.
Asumisoikeusasunnon vastike koostuu kahdesta eri vastikkeesta. Talokohtainen hoitovastike menee suoraan taloyhtiön hoitokuluihin. Perusvastike menee Liukun imperiumille. Hoitovastikkeisiin asukkaat voivat vaikuttaa pitämällä taloyhtiöstä huolta, tekemällä asioita talkoo työnä, vähentämällä veden kulutusta ja yleensäkin pienentämällä kuluja. Perusvastikkeen suuruuteen ei ole paljoa sanomista ja se tulee käytännössä saneltuna Avain Asumisoikeus Oy:ltä.
Meillä on omassa Avain Asumisoikeus Oy taloyhtiössä säästetty oikein urakalla. Jopa lämpötilaa asunnoissa laskettiin jotta saatiin säästöä aikaan. Tarkoitus oli tietenkin pienentää järkyttäviin mittasuhteisiin nousseita vastikkeita. Jokainen hoitovastikkeen aleneminen johti perusvastikkeen ylimääräiseen nousuun. Eli suomeksi, Liukun imperiumi lypsi asukkaiden säästöt hoitovastikkeessa itselleen nostamalla perusvastiketta.
Otetaanpa oma asuntoni esimerkiksi ja verrataan vuodelta 2013 perittyä vastiketta vuoden 2014 vastikkeisiin nyt kun korotusilmoituskin saapui Liukulta tavalliseen tapaan joululahjana kaikille hänen asukkailleen.
Eli omassa taloyhtiössämme onnistuimme laskemaan hoitovastiketta -17%.
Avain Asumisoikeus Oy puolestaan nosti perusvastiketta yli 15 %.
Kokonaisvastike nousi 7.4%.
Tätä on jatkunut nyt vuosia. Eli aikaisempien artikkeleittesi kauhistelut 8-9% korotuksista ovat puppua. Avain Asumisoikeus Oy:n vastikkeet nousevat keskimäärin 13-16% vuosivauhtia eikä viranomaisia näytä asia mitenkään kiinnostavan.
Asumisoikeuslakihan edellyttää että vastikkeet ovat alle paikallisen vuokratason. Näin ei kuitenkaan ole ollut vuosikausiin tai riippuu tietysti kuka, miten ja kuinka suhteellisesti sen laskee. Kun vielä on selvää että Liukun asumisoikeusasuntojen isännöinnistä ja asuntojen korjauksesta vastaavat Liukun omat firmat on lypsylehmä tehokkaassa käytössä utareet turtana.
Viranomaisilla kuten ARA:lla ei ole minkäänlaista munaa puuttua tähän touhuun joten heidän toimintansa on tässä asiassa täysin ala-arvoista. Sama koskee muita asumisoikeusyhtiöitä kuten Asokoteja. ARA:ssa ei ole muita kuin suojatyöpaikassa istuvia henkilöitä jotka eivät ole tehtäviensä tasalla olleet pitkään. Keskustelua on käyty kyseisen laitoksen edustajien kanssa sähköpostilla ja heidän antamiin kommentteihin ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Tahto puuttua asioihin on kadonnut ja siksi onkin syytä kysyä paljonko ARA:n viranomaisille on maksettu jotta asiat eivät etene ja kuka on maksanut? Kannattaa muistaa että koko asumisoikeusjärjestelmä tuhottiin ennen sen syntymistä kun korruptoituneet poliitikot säätivät lain omistajayhtiöiden mieleiseksi kun ruotsissa toimiva malli ei kuulemma toimi Suomessa.
Eikä muutkaan asumisoikeusyhtiöt ole sen parempia. Olemme lukeneet uutisissa että Asokodit on nostanut vastikkeitaan, valehdellut sekä väärentänyt vastikkeiden muodostamisperusteita. Kuluttajariitalautakunta on määrännyt vastikkeita palautettavaksi, mutta turhaan. Uskon että Avain Asumisoikeus Oy:ssä toiminta on vielä härskimpää.
Kuten aikaisemmassa artikkelissasi totesit. Asukkaat maksavat aina. Vaikka Liukun imperiumi vietäisiin pitkään oikeusprosessiin ja vastikkeet todettaisiin kohtuuttomiksi maksajina olisivat asukkaat, kävi miten tahansa. Liukun imperiumin oikeudenkäyntikulut ja mahdolliset korvaukset tulisivat joka tapauksessa Avain Asumisoikeus Oy: maksettaviksi. Henkilökohtaista vastuutahan ei Suomen pienissä piireissä tunneta.
Niin, nyt sitten joku älypää kommentoi että onko pakko asua asumisoikeusasunnoissa jos meno on kerta tuollaista?
Onhan se pakko jossain asua! Sitä paitsi, rikolliselle touhulle ei saa kääntää selkäänsä pistämällä päänsä pussiin tai muuttamalla pois. Varoituksen sana on kuitenkin paikallaan. Te jotka ette ole Avain Asumisoikeus Oy:n (tai Asokotien) asunnoissa vielä asuneet, ei kannata jatkossakaan, kiertäkää kaukaa!
LUKIJAN ARTIKKELI - oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue:
Avain Asumisoikeus Oy – suuri puhallus ja kuinka se tehtiin
Avain Asumisoikeus Oy – asumisen suurin vihollinen
Avain Asumisoikeus Oy:n kohoavat vastikkeet karkottavat asukkaat
Avain Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä
Avain Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä, osa 2
Lue myös:
Asokotien vastikkeiden korotukset vuodelle 2014 lain vastaisia
Asokotien tilipäätöstiedoista tutkinta poliisille
Kiista asumisoikeusasuntojen vastikkeista menossa poliisille
Vastikkeista outo selkkaus
tiistaina, joulukuuta 24, 2013
Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2014
Blogi toivottaa hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta
2014
kaikille lukijoilleen.
Pyhien hiljaisuuteen elokuvat ja tv-sarjat PirateBay – palvelusta
Muistathan tehdä tulevanakin vuotena hyvää? Oikeuden ennakko- ja kuluttajariitalautakunnan yksimielisten päätösten mukaisesti yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lahjoita vastaava rahasumma lasten uutta sairaalaa varten!
oikeusjakohtuus.blogspot.com
perjantaina, joulukuuta 13, 2013
Vuokrasopimuksen lyhyt oppimäärä
Asuinhuoneeseen liittyvä vuokrasopimus on joko määräaikainen tai toistaiseksi voimassa. Jos vuokrasopimuksen voimassaoloa ei ole erikseen määritelty se on oletusarvoisesti voimassa toistaiseksi. Jos vuokrasuhteesta on sovittu useammin kuin kahdesti peräkkäin saman vuokralaisen kanssa enintään kolmen kuukauden määräajaksi on uusi vuokrasopimus automaattisesti toistaiseksi voimassa oleva mahdollisesta määräaikaisehdosta huolimatta.
Vuokrasopimus on aina tehtävä kirjallisesti. Jos vuokrasopimus ei ole tehty kirjallisesti sen katsotaan olevan voimassa toistaiseksi.
Vuokra-asunnon vuokraamisesta vaaditaan vuokralaiselta yleensä vakuus. Vakuus asetetaan siltä varalta että sopijapuoli ei täytä vuokrasuhteen aikana velvoitteitaan tai aiheuttaa normaalista asumisesta poikkeavaa vahinkoa. Vuokravakuus on yleensä kahden kuukauden vuokra. Lain mukaan suurimmillaan vuokravakuus voi olla korkeintaan kolmen kuukauden vuokran suuruinen. Vakuus tehdään pankkiin maksettavana vakuutustalletuksena, mutta se voidaan maksaa myös vuokranantajan tilille. Vuokranantajan kannattaa luovuttaa asunnon avaimet vasta vakuusmaksun saatuaan.
Vakuus palautetaan vuokralaiselle vuokrasuhteen päättyessä edellyttäen että asuntoa on pidetty huolellisesti ja kaikki maksuvelvoitteet on täytetty. Vuokranantajan on palautettava vakuus viipymättä. Vakuutta ei voi käyttää viimeisten kuukausien vuokrien maksamiseen vuokrasuhteen aikana. Vuokranantaja ei voi pidättää vakuutta asunnon normaalin korjaamisen, pintaremontoinnin tekemistä tai ylimääräistä siivousta varten. Asuntoon vuokrasuhteen aikana ilmestyneet normaaliin kulumiseen liittyvät jäljet eivät ole vuokralaisen vastuulla eikä niiden korjaamiseen voi pidättää maksettua vuokravakuutta.
Vuokralaisen on syytä kuvata asunto tyhjänä ennen vuokrasuhteen alkamista jotta vuokralainen voi jälkeenpäin todentaa asunnon alkuperäisen kunnon vuokrasuhteen päättyessä. Vuokrahuoneiston näyttämisen ja vuokrasopimuksen allekirjoittamisen aikana käytävä keskustelu on syytä nauhoittaa. Tämä lisää sekä vuokralaisen että vuokranantajan oikeusturvaa.
Vuokra-asunnossa asuvat avio- tai avopuolisot sekä aviopuolisoihin rinnastettavat pariskunnat vastaavat yhteisvastuullisesti vuokrasopimuksen velvoitteista. Velvoitteiden osalta ei ole merkitystä sillä onko vuokrasopimuksen tehnyt vain toinen puoliso vai molemmat yhdessä. Mikäli puoliso muuttaa erilleen, vastaa velvoitteista asuntoon asumaan jäänyt osapuoli. Mikäli puoliso jonka nimissä vuokrasopimus on tehty kuolee, on elossa olevalla puolisolla oikeus jäädä asumaan vuokra-asuntoon ja oikeus siirtää vuokrasopimus omiin nimiin vuokranantajaa kuulematta. Siirto on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Jos vuokranantaja ei siirtoa hyväksy hänen on vastustettava sitä tuomioistuimessa.
Vuokralainen ei pääsääntöisesti saa luovuttaa vuokraoikeutta ulkopuoliselle henkilölle. Vuokraoikeuden luovuttamiseen tarvitaan aina vuokranantajan lupa.
Vuokralaisen kuolema ei lopeta vuokrasuhdetta. Vuokralaisen kuoltua hänen kuolinpesänsä on vastuussa vuokraehtojen täyttämisestä. Kuolinpesällä on kuitenkin aina oikeus sanoa vuokrasopimus irti toistaiseksi voimassaolevana sopimuksena.
Vuokran määrä voi monesti olla kiistanalainen, varsinkin jos vuokra nousee vuokrasuhteen aikana. Vuokra pitää olla suhteessa saman veroisiin samalla alueella käytettäviin muihin vuokra-asuntoihin nähden. Vuokran määrään vaikuttaa myös asunnon taso verrattuna muihin asuntoihin. Vuokra on asia joka sovitaan sopimuksella ja sen muuttaminen tuomioistuimessakaan ei ole kovin helppoa. Vuokran pitää selvästi ja olennaisesti poiketa muista vastaavista asunnoista ollakseen kohtuuton. Vuokralaisella on oikeus vaatia vuokran kohtuullistamista tuomioistuimessa. Oikeudenkäsittelyn ajan vuokrasopimusta ei voi irtisanoa vuokranantajan toimesta. Vuokran kohtuullistamista ei voi panna vireille tuomioistuimessa enää vuokrasuhteen päätyttyä.
Vuokran korottamiseen on aina oltava peruste. Lain mukaan vuokrasopimukseen liittyvä ehto joka antaa vuokranantajalle oikeuden yksipuolisesti määrätä vuokran korotuksesta ja ajankohdasta, on mitätön, ellei samalla ole sovittu korotuksen perusteista. Yleisin ja helpoin tapa on sitoa vuokra hintakehitykseen ja sopia indeksiehdosta, yleisen hintatason mukaisesta indeksikorotuksesta.
Määräaikaista vuokrasopimusta ei voi irtisanoa kesken sopimuskauden. Määräaikaisuus sitoo kumpaankin osapuolta, myös vuokralaista. Määräaikaisessa vuokrasopimuksessa on sovittu sopimuksen päättymispäivä. Vuokrasopimus päättyy sovittuna päivänä automaattisesti eikä erillistä irtisanomista tarvita.
Toistaiseksi voimassa olevan vuokrasopimuksen irtisanomisajat ovat laissa säädettyjä. Vuokralaisen irtisanomisaika on yksi kuukausi. Vuokranantajan irtisanomisaika on kolme kuukautta alle vuoden kestäneessä vuokrasopimuksessa ja kuusi kuukautta yli vuoden kestäneessä sopimuksessa. Irtisanomisilmoitukset on aina tehtävä kirjallisesti. Irtisanomisaika lasketaan sen kalanterikuukauden viimeisestä päivästä jonka aikana irtisanominen on suoritettu. Sellaiset ehdot jotka pidentävät vuokralaisen oikeutta sanoa sopimus irti tai lyhentävät vuokranantajan irtisanomisaikaa ovat mitättömiä.
Toistaiseksi voimassaolevalle vuokrasuhteelle laki antaa irtisanomissuojaa. Toistaiseksi voimassa olevan vuokrasopimuksen irtisanominen edellyttää lainmukaista ja hyväksyttävää syytä. Toistaiseksi voimassaolevaa vuokrasopimusta ei voi irtisanoa jos irtisanomisperusteena on vuokran tai vuokran määräytymistä koskevan ehdon tarkistaminen ja pyydettyä vuokraa tai vuokran määräytymistä koskevaa ehtoa olisi pidettävä kohtuuttomana.
Vuokralainen voi riitauttaa irtisanomisperusteen. Vuokralaisen on saatettava asia tuomioistuimen käsittelyyn vuokrasuhteen kestäessä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa irtisanomisen tiedoksiannosta. Irtisanomisperusteen riitauttaminen on yksi keino katkaista vuokrasuhteen purkaminen. Oikeudenkäynti voi kestää pitkään ja vuokrasopimus on oikeudenkäynnin ajan voimassa entisin ehdoin.
Vuokralaisella on oikeus saada vahingonkorvausta sellaisen irtisanomisen perusteella jota ei voida pitää hyvän tavan mukaisena. Vuokralaisella on oikeus saada vuokranantajalta korvausta muuttokustannuksista ja uuden huoneiston hankinnasta aiheutuneista kulusta. Kannattaa myös muistaa että jos vuokrasopimuksessa on sovittu siitä, että vuokralainen vastaa huoneiston kunnosta tai kunnossapidosta, vuokralaisella on oikeus saada korvausta vuokranantajalta suorittamistaan huoneiston arvoa nostaneista korjaustöistä.
Vuokrasopimus voidaan myös purkaa. Jos vuokrasopimus puretaan se pääsääntöisesti päättyy heti ilman irtisanomisaikaa. Vuokrasopimusta ei voi purkaa ennen kuin vuokralaiselle on annettu menettelystä kirjallinen varoitus ja vuokralainen on varoituksen johdosta viivytyksettä täyttänyt velvollisuutensa.
Vuokranantaja voi purkaa sopimuksen jos vuokralainen laiminlyö vuokran maksaminen säädetyssä ja sovitussa ajassa, jos vuokralainen luovuttaa huoneiston toisen käytettäväksi, jos huoneistoa käytetään muuhun tarkoitukseen kuin vuokrasopimusta tehtäessä on edellytetty, jos vuokralainen viettää tai sallii vietettävän huoneistossa häiritsevää elämää tai jos vuokralainen hoitaa huoneistoa huonosti tai aiheuttaa huoneistolle vahinkoa. Jos vuokralaisen menettelyllä on vähäinen merkitys, purkamisperustetta ei ole.
Vuokralaisella on oikeus purkaa sopimus päättymään heti ilman irtisanomisaikaa jos asunto ei ole valmis tai vapaa silloin kun vuokralaisella olisi oikeus saada se hallintaan. Vuokralainen voi purkaa sopimuksen myös silloin jos huoneisto ei ole vaadittavassa tai sovitussa kunnossa vuokrasuhteen alkaessa tai huoneiston kunto tulee puutteelliseksi vuokrasuhteen aikana muusta syytä kuin vuokralaisen laiminlyönnin tai huolimattomuuden seurauksena. Purkamisoikeus on myös silloin jos vuokralaisen, hänen kotiväkeensä kuuluvan terveydelle aiheutuu ilmeistä vaaraa huoneiston käyttämisestä vuokrasopimuksessa edellytettyyn tarkoitukseen.
Vuokranantajalla on oikeus saada virka-apua poliisiviranomaiselta jos vuokralainen estää vuokranantajan pääsyn huoneistoon. Vuokranantajalla on oikeus päästä asuntoon huoneiston kunnon ja hoidon valvomista varten tai jos huoneisto on uudelleen vuokrattavissa, vuokranantajalla on oikeus näyttää huoneistoa. Pääsy huoneistoon on sallittava viivytyksettä, kummallekin osapuolelle sopivana ajankohtana. Vuokralaisella on oikeus olla asunnossa toimenpiteiden aikana.
Myös vuokralaisella on oikeus saada virka-apua poliisiviranomaiselta jos vuokranantaja ilmeisen oikeudettomasti estää vuokralaista käyttämästä hänelle vuokrasopimuksen tai lain mukaan kuuluvaa asumisoikeutta kyseiseen vuokra-asuntoon.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Voiko taloyhtiö pakottaa hankkimaan parvekelasit?
Oikeus päästä asuntooni
Avain Asumisoikeus Oy:n tähtiin kohoavat vastikkeet karkottavat asukkaat
Avain Asumisoikeus Oy – suuri puhallus ja kuinka se tehtiin
Haitallista melua
Kotirauhan suojaa rikotaan räikeästi opiskelija-asunnoissa
Vuokrasopimus on aina tehtävä kirjallisesti. Jos vuokrasopimus ei ole tehty kirjallisesti sen katsotaan olevan voimassa toistaiseksi.
Vuokra-asunnon vuokraamisesta vaaditaan vuokralaiselta yleensä vakuus. Vakuus asetetaan siltä varalta että sopijapuoli ei täytä vuokrasuhteen aikana velvoitteitaan tai aiheuttaa normaalista asumisesta poikkeavaa vahinkoa. Vuokravakuus on yleensä kahden kuukauden vuokra. Lain mukaan suurimmillaan vuokravakuus voi olla korkeintaan kolmen kuukauden vuokran suuruinen. Vakuus tehdään pankkiin maksettavana vakuutustalletuksena, mutta se voidaan maksaa myös vuokranantajan tilille. Vuokranantajan kannattaa luovuttaa asunnon avaimet vasta vakuusmaksun saatuaan.
Vakuus palautetaan vuokralaiselle vuokrasuhteen päättyessä edellyttäen että asuntoa on pidetty huolellisesti ja kaikki maksuvelvoitteet on täytetty. Vuokranantajan on palautettava vakuus viipymättä. Vakuutta ei voi käyttää viimeisten kuukausien vuokrien maksamiseen vuokrasuhteen aikana. Vuokranantaja ei voi pidättää vakuutta asunnon normaalin korjaamisen, pintaremontoinnin tekemistä tai ylimääräistä siivousta varten. Asuntoon vuokrasuhteen aikana ilmestyneet normaaliin kulumiseen liittyvät jäljet eivät ole vuokralaisen vastuulla eikä niiden korjaamiseen voi pidättää maksettua vuokravakuutta.
Vuokralaisen on syytä kuvata asunto tyhjänä ennen vuokrasuhteen alkamista jotta vuokralainen voi jälkeenpäin todentaa asunnon alkuperäisen kunnon vuokrasuhteen päättyessä. Vuokrahuoneiston näyttämisen ja vuokrasopimuksen allekirjoittamisen aikana käytävä keskustelu on syytä nauhoittaa. Tämä lisää sekä vuokralaisen että vuokranantajan oikeusturvaa.
Vuokra-asunnossa asuvat avio- tai avopuolisot sekä aviopuolisoihin rinnastettavat pariskunnat vastaavat yhteisvastuullisesti vuokrasopimuksen velvoitteista. Velvoitteiden osalta ei ole merkitystä sillä onko vuokrasopimuksen tehnyt vain toinen puoliso vai molemmat yhdessä. Mikäli puoliso muuttaa erilleen, vastaa velvoitteista asuntoon asumaan jäänyt osapuoli. Mikäli puoliso jonka nimissä vuokrasopimus on tehty kuolee, on elossa olevalla puolisolla oikeus jäädä asumaan vuokra-asuntoon ja oikeus siirtää vuokrasopimus omiin nimiin vuokranantajaa kuulematta. Siirto on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa kuolemasta. Jos vuokranantaja ei siirtoa hyväksy hänen on vastustettava sitä tuomioistuimessa.
Vuokralainen ei pääsääntöisesti saa luovuttaa vuokraoikeutta ulkopuoliselle henkilölle. Vuokraoikeuden luovuttamiseen tarvitaan aina vuokranantajan lupa.
Vuokralaisen kuolema ei lopeta vuokrasuhdetta. Vuokralaisen kuoltua hänen kuolinpesänsä on vastuussa vuokraehtojen täyttämisestä. Kuolinpesällä on kuitenkin aina oikeus sanoa vuokrasopimus irti toistaiseksi voimassaolevana sopimuksena.
Vuokran määrä voi monesti olla kiistanalainen, varsinkin jos vuokra nousee vuokrasuhteen aikana. Vuokra pitää olla suhteessa saman veroisiin samalla alueella käytettäviin muihin vuokra-asuntoihin nähden. Vuokran määrään vaikuttaa myös asunnon taso verrattuna muihin asuntoihin. Vuokra on asia joka sovitaan sopimuksella ja sen muuttaminen tuomioistuimessakaan ei ole kovin helppoa. Vuokran pitää selvästi ja olennaisesti poiketa muista vastaavista asunnoista ollakseen kohtuuton. Vuokralaisella on oikeus vaatia vuokran kohtuullistamista tuomioistuimessa. Oikeudenkäsittelyn ajan vuokrasopimusta ei voi irtisanoa vuokranantajan toimesta. Vuokran kohtuullistamista ei voi panna vireille tuomioistuimessa enää vuokrasuhteen päätyttyä.
Vuokran korottamiseen on aina oltava peruste. Lain mukaan vuokrasopimukseen liittyvä ehto joka antaa vuokranantajalle oikeuden yksipuolisesti määrätä vuokran korotuksesta ja ajankohdasta, on mitätön, ellei samalla ole sovittu korotuksen perusteista. Yleisin ja helpoin tapa on sitoa vuokra hintakehitykseen ja sopia indeksiehdosta, yleisen hintatason mukaisesta indeksikorotuksesta.
Määräaikaista vuokrasopimusta ei voi irtisanoa kesken sopimuskauden. Määräaikaisuus sitoo kumpaankin osapuolta, myös vuokralaista. Määräaikaisessa vuokrasopimuksessa on sovittu sopimuksen päättymispäivä. Vuokrasopimus päättyy sovittuna päivänä automaattisesti eikä erillistä irtisanomista tarvita.
Toistaiseksi voimassa olevan vuokrasopimuksen irtisanomisajat ovat laissa säädettyjä. Vuokralaisen irtisanomisaika on yksi kuukausi. Vuokranantajan irtisanomisaika on kolme kuukautta alle vuoden kestäneessä vuokrasopimuksessa ja kuusi kuukautta yli vuoden kestäneessä sopimuksessa. Irtisanomisilmoitukset on aina tehtävä kirjallisesti. Irtisanomisaika lasketaan sen kalanterikuukauden viimeisestä päivästä jonka aikana irtisanominen on suoritettu. Sellaiset ehdot jotka pidentävät vuokralaisen oikeutta sanoa sopimus irti tai lyhentävät vuokranantajan irtisanomisaikaa ovat mitättömiä.
Toistaiseksi voimassaolevalle vuokrasuhteelle laki antaa irtisanomissuojaa. Toistaiseksi voimassa olevan vuokrasopimuksen irtisanominen edellyttää lainmukaista ja hyväksyttävää syytä. Toistaiseksi voimassaolevaa vuokrasopimusta ei voi irtisanoa jos irtisanomisperusteena on vuokran tai vuokran määräytymistä koskevan ehdon tarkistaminen ja pyydettyä vuokraa tai vuokran määräytymistä koskevaa ehtoa olisi pidettävä kohtuuttomana.
Vuokralainen voi riitauttaa irtisanomisperusteen. Vuokralaisen on saatettava asia tuomioistuimen käsittelyyn vuokrasuhteen kestäessä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa irtisanomisen tiedoksiannosta. Irtisanomisperusteen riitauttaminen on yksi keino katkaista vuokrasuhteen purkaminen. Oikeudenkäynti voi kestää pitkään ja vuokrasopimus on oikeudenkäynnin ajan voimassa entisin ehdoin.
Vuokralaisella on oikeus saada vahingonkorvausta sellaisen irtisanomisen perusteella jota ei voida pitää hyvän tavan mukaisena. Vuokralaisella on oikeus saada vuokranantajalta korvausta muuttokustannuksista ja uuden huoneiston hankinnasta aiheutuneista kulusta. Kannattaa myös muistaa että jos vuokrasopimuksessa on sovittu siitä, että vuokralainen vastaa huoneiston kunnosta tai kunnossapidosta, vuokralaisella on oikeus saada korvausta vuokranantajalta suorittamistaan huoneiston arvoa nostaneista korjaustöistä.
Vuokrasopimus voidaan myös purkaa. Jos vuokrasopimus puretaan se pääsääntöisesti päättyy heti ilman irtisanomisaikaa. Vuokrasopimusta ei voi purkaa ennen kuin vuokralaiselle on annettu menettelystä kirjallinen varoitus ja vuokralainen on varoituksen johdosta viivytyksettä täyttänyt velvollisuutensa.
Vuokranantaja voi purkaa sopimuksen jos vuokralainen laiminlyö vuokran maksaminen säädetyssä ja sovitussa ajassa, jos vuokralainen luovuttaa huoneiston toisen käytettäväksi, jos huoneistoa käytetään muuhun tarkoitukseen kuin vuokrasopimusta tehtäessä on edellytetty, jos vuokralainen viettää tai sallii vietettävän huoneistossa häiritsevää elämää tai jos vuokralainen hoitaa huoneistoa huonosti tai aiheuttaa huoneistolle vahinkoa. Jos vuokralaisen menettelyllä on vähäinen merkitys, purkamisperustetta ei ole.
Vuokralaisella on oikeus purkaa sopimus päättymään heti ilman irtisanomisaikaa jos asunto ei ole valmis tai vapaa silloin kun vuokralaisella olisi oikeus saada se hallintaan. Vuokralainen voi purkaa sopimuksen myös silloin jos huoneisto ei ole vaadittavassa tai sovitussa kunnossa vuokrasuhteen alkaessa tai huoneiston kunto tulee puutteelliseksi vuokrasuhteen aikana muusta syytä kuin vuokralaisen laiminlyönnin tai huolimattomuuden seurauksena. Purkamisoikeus on myös silloin jos vuokralaisen, hänen kotiväkeensä kuuluvan terveydelle aiheutuu ilmeistä vaaraa huoneiston käyttämisestä vuokrasopimuksessa edellytettyyn tarkoitukseen.
Vuokranantajalla on oikeus saada virka-apua poliisiviranomaiselta jos vuokralainen estää vuokranantajan pääsyn huoneistoon. Vuokranantajalla on oikeus päästä asuntoon huoneiston kunnon ja hoidon valvomista varten tai jos huoneisto on uudelleen vuokrattavissa, vuokranantajalla on oikeus näyttää huoneistoa. Pääsy huoneistoon on sallittava viivytyksettä, kummallekin osapuolelle sopivana ajankohtana. Vuokralaisella on oikeus olla asunnossa toimenpiteiden aikana.
Myös vuokralaisella on oikeus saada virka-apua poliisiviranomaiselta jos vuokranantaja ilmeisen oikeudettomasti estää vuokralaista käyttämästä hänelle vuokrasopimuksen tai lain mukaan kuuluvaa asumisoikeutta kyseiseen vuokra-asuntoon.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Voiko taloyhtiö pakottaa hankkimaan parvekelasit?
Oikeus päästä asuntooni
Avain Asumisoikeus Oy:n tähtiin kohoavat vastikkeet karkottavat asukkaat
Avain Asumisoikeus Oy – suuri puhallus ja kuinka se tehtiin
Haitallista melua
Kotirauhan suojaa rikotaan räikeästi opiskelija-asunnoissa
perjantaina, marraskuuta 29, 2013
Q&A - Palkan alentaminen
”Ottaa aivoon. Työnantajani haluaa alentaa palkkaani melkein 10% sen takia kun firmalla muka menee huonosti. En ymmärrä, onko tosiaan mahdollista että työnantaja voi noin vain leikata palkasta ison siivun pois. Idiootti esimies vielä selitti että eihän se vaikutus niin suuri ole kun sun veroprosentti pienenee. Apua tarvitaan, en kuulu ammattiliittoon, yritin kyllä soittaa sinne mutta eivät luvanneet auttaa muuta kuin jäseniä.”
Työsopimus on kahden osapuolen, sinun ja työnantajan välinen sopimus. Työsopimuksessa on määritelty työstä maksettava palkka yhtenä sopimusehdon osana. Kumpikaan osapuoli ei voi työsopimuksen ehtoja muuttaa yksipuolisesti. Työantajasi voi siis ehdottaa työsopimuksen ehtojen muuttamista, eli sinulle maksettavan palkan alentamista, mutta sinun ei tarvitse sopimusmuutosta hyväksyä.
Jos työnantajasi haluaa muuttaa sopimusehtoja palkan osalta yksipuolisesti, työnantajan on sanottava olemassa oleva työsopimus irti, jonka jälkeen työnantaja voi tarjota sinulle uutta työsopimusta tarkistetulla palkalla. Vakinaisen työsopimuksen voi kuitenkin sanoa irti vain tuotannollisin ja taloudellisin irtisanomisperustein. Jos työsopimus sanotaan irti edellä mainituin perustein, muutos palkkaan, eli uusi sopimus voi alkaa aikaisintaan vanhan sopimuksen irtisanomisajan päätyttyä.
Oikeuskäytännössä on katsottu että palkalla on erityisen vahva asema työsuhteen ehtona. Työsopimuksen irtisanominen pelkästään palkan muuttamiseksi ei ole mahdollista. Palkan muuttaminen edellyttää siis muutakin kuin voimassaolevan työsopimuksen irtisanomisperusteen olemassaolon. Palkan alentaminen ei voi tulla kyseeseen ainoana perusteena työsuhteen irtisanomiselle.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Q&A – Työhaastattelussa esitettävät kysymykset
Q&A – Kuuluuko sairausloman syy työnantajalle
Q&A – Saako sairauslomasta tiedottaa työpaikalla
Q&A – Liukuva työaika
Q&A – Huumausainetestit työpaikoilla
Q&A – Työttömällä on oikeus matkustaa
Q&A – Kesäloma
Q&A – Työsuhde ja kilpailukielto
Työsopimus on kahden osapuolen, sinun ja työnantajan välinen sopimus. Työsopimuksessa on määritelty työstä maksettava palkka yhtenä sopimusehdon osana. Kumpikaan osapuoli ei voi työsopimuksen ehtoja muuttaa yksipuolisesti. Työantajasi voi siis ehdottaa työsopimuksen ehtojen muuttamista, eli sinulle maksettavan palkan alentamista, mutta sinun ei tarvitse sopimusmuutosta hyväksyä.
Jos työnantajasi haluaa muuttaa sopimusehtoja palkan osalta yksipuolisesti, työnantajan on sanottava olemassa oleva työsopimus irti, jonka jälkeen työnantaja voi tarjota sinulle uutta työsopimusta tarkistetulla palkalla. Vakinaisen työsopimuksen voi kuitenkin sanoa irti vain tuotannollisin ja taloudellisin irtisanomisperustein. Jos työsopimus sanotaan irti edellä mainituin perustein, muutos palkkaan, eli uusi sopimus voi alkaa aikaisintaan vanhan sopimuksen irtisanomisajan päätyttyä.
Oikeuskäytännössä on katsottu että palkalla on erityisen vahva asema työsuhteen ehtona. Työsopimuksen irtisanominen pelkästään palkan muuttamiseksi ei ole mahdollista. Palkan muuttaminen edellyttää siis muutakin kuin voimassaolevan työsopimuksen irtisanomisperusteen olemassaolon. Palkan alentaminen ei voi tulla kyseeseen ainoana perusteena työsuhteen irtisanomiselle.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Q&A – Työhaastattelussa esitettävät kysymykset
Q&A – Kuuluuko sairausloman syy työnantajalle
Q&A – Saako sairauslomasta tiedottaa työpaikalla
Q&A – Liukuva työaika
Q&A – Huumausainetestit työpaikoilla
Q&A – Työttömällä on oikeus matkustaa
Q&A – Kesäloma
Q&A – Työsuhde ja kilpailukielto
keskiviikkona, marraskuuta 13, 2013
Pykälä ”Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan” on vanhentunut
Suomen rikoslain (1995/578)
11. luvun 10§ pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on vanhentunut. Pykälä
tulisi poistaa rikoslaista tai sen sisällöllistä laajuutta
tulisi selkeästi tarkentaa.
Suomi on sitoutunut Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimen linjauksiin sananvapauteen liittyvissä
kysymyksissä. Nykyinen pykälä kansanryhmää vastaan
kiihottamisesta on ristiriidassa ihmisoikeustuomioistuimen linjausten
kanssa, koska pykälän perusteella oikeuskäytännöksi muodostuneet
tuomiot osoittavat, että lakia käytetään rajoittamaan tehokkaasti sananvapautta.
Mielipiteen ilmaisun on oltava kaikissa tilanteissa
vapaata, eikä pelkkä kansanryhmien haukkuminen täytä
kiihottamisen tunnusmerkistöä. Näyttää kuitenkin siltä, että pykälän
perusteella voidaan tuomita ihmisiä rangaistuksiin pelkästään
totuudenmukaisen tiedon esilletuomisesta tai sillä perusteella että
mielipiteen kohteena oleva ryhmä loukkaantuu tai arvioidaan
loukkaantuvan.
”Joka asettaa yleisön saataville
tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön
saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan,
panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin,
kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen,
seksuaalisen suuntautumisen tai vammautumisen perusteella taikka
niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava
kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen
enintään kahdeksi vuodeksi.” (rikoslaki 11. Luku 10§)
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
mukaan sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja
ajatuksia, jotka otetaan positiivisesti vastaan tai mielipiteitä
joita pidetään vaarattomina. Sananvapaus kattaa myös sellaiset
viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai
häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.
Absoluuttista ilmaisunvapautta ei ole
olemassa. Sananvapauden pitäisi taata kaikille oikeus kertoa
mielipiteensä kenenkään estämättä, se ei kuitenkaan sulje pois
sitä että sananvapauden käytöstä voi ja kuuluukin olla
seurauksia jos sillä perustellaan esimerkiksi yksityiselämään
liittyvien tietojen levittämistä, hyväksikäyttöä tai
väkivallalla uhkailua.
On selvää että ihmisiä ei voi
syrjiä, erotella, hyväksikäyttää tai muutoinkaan kohdistaa esim.
väkivaltaa minkään yksilöllisen ominaisuuden perusteella. Lain
normiston pitää suojata kaikkien yksilöiden asema tasapuolisesti.
Yksilöitä vastaan kohdistuvista teoista on jo rikoslaissa
sanktioitu, kuten uhkailu, kunnianloukkaus ja rikokseen yllyttäminen.
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on
nykylainsäädännön ja varsinkin epäonnistuneen oikeuskäytännön
valossa erittäin ongelmallinen koska sen perusteella voidaan tuomita
mistä tahansa kirjoittelusta, mielipiteestä tai vaikka kuten
Halla-ahon tapauksessa, tiedon esittämisestä, jos joku
vähemmistöryhmä siitä katsoo loukkaantuneensa tai mielipiteen
katsotaan loukkaavan.
Samalla tavoin kuin yrityksen kunniaa
ei voi loukata, on erittäin epäuskottavaa että yksittäisillä
mielipiteillä voidaan aiheuttaa haittaa lain tarkoittamille
ihmisryhmille.
Pitää siis erottaa yksilöön ja
ryhmään kohdistuva toiminta.
Suora, objektiivinen uhkailu tai
yllyttäminen rikolliseen toimintaan ihmisryhmää vastaan kuuluu
olla rangaistavaa. Mielipiteestä, oli se sitten millä tyylillä
kuinka mauttomasti, epäsivistyneesti, verbaalisesti heikosti tai
loukkaavasti formuloitu ei tietenkään saa rangaista. Mielipide ei
tarkoita että on samaa mieltä kuin muut tai allekirjoittaa
yleisesti hyväksytyt käsitteet ja väittämät.
Mielipiteen ei tarvitse olla tai edes perustua faktaan! Se että
mielipide loukkaa jotain ei voi olla rangaistuksen peruste.
Esimerkeiksi riittää syytteeseen johtaneet kirjoitukset missä arvostellaan islamin uskonnon ja pedofilian suhdetta, epäillään juutalaisten pyrkimystä liioitella toisen maailman sodan kärsimyksiä tai esitetään epäilevä mielipide koko holokaustin olemassaolosta, arvostellaan katolisen kirkon lasten hyväksikäyttöä, käsketään maahanmuuttajien painua takaisin kotimaahansa tai pidetään homoja vastenmielisinä ja luonnottomina. Oli kirjoittelu ja kirjoittelussa esitetty mielipide kuinka vastemielistä tahansa, se on edelleen mielipide ja jos ketään ei objektiivisesti uhkailla on mielipiteestä rankaiseminen vastoin kaikkia sananvapauden perusajatuksia.
Esimerkeiksi riittää syytteeseen johtaneet kirjoitukset missä arvostellaan islamin uskonnon ja pedofilian suhdetta, epäillään juutalaisten pyrkimystä liioitella toisen maailman sodan kärsimyksiä tai esitetään epäilevä mielipide koko holokaustin olemassaolosta, arvostellaan katolisen kirkon lasten hyväksikäyttöä, käsketään maahanmuuttajien painua takaisin kotimaahansa tai pidetään homoja vastenmielisinä ja luonnottomina. Oli kirjoittelu ja kirjoittelussa esitetty mielipide kuinka vastemielistä tahansa, se on edelleen mielipide ja jos ketään ei objektiivisesti uhkailla on mielipiteestä rankaiseminen vastoin kaikkia sananvapauden perusajatuksia.
Sananvapauden loukkaukset ovat yksi monista
tuomioperusteista joista Suomi kerää langettavia päätöksiä
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta vuosi toisensa jälkeen. Silloin kun ollaan rajoittamassa
sananvapauteen liittyvää perusoikeutta ilmaista mielipidettä
ollaan heikolla tiellä. Kun rajoittamaan lähdetään kyse on enää
siitä kuka tai mikä instanssi Suomessa määrittelee mitä
milloinkin on soveliasta sanoa. Silloin kun tätä määrittelyä esiintyy ei voida enää puhua sananvapaudesta.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue:
Tärkeää:
lauantaina, lokakuuta 26, 2013
HPV rokotteen riskit on tiedostettava
THL on tuonut kansalliseen
rokotusohjelmaan HPV- eli papilloomavirusrokotteen joka on
tarkoitettu annettavaksi 6 – 9 luokkalaisille tytöille.
Viranomaiset ovat myös päättäneet että rokote voidaan antaa
alaikäiselle tytölle ilman huoltajan lupaa.
THL:n virallisen tiedotteen mukaan
”Rokote on turvallinen”, ”Rokote on testattu”, ”Rokote ei
ole aiheuttanut erityisiä haittavaikutuksia” ja ”Rokotteen
hyödyt ovat haittoja suuremmat”. Kuulostaako tutulta? Täsmälleen
samoin THL valehteli 2009 – 2010 sikainfluenssarokotteen
turvallisuudesta. Jokainen meistä tietää lopputuloksen, varsinkin
ne sadat lapset ja nuoret joiden elämän Pekka Puskan johtama THL
onnistui tuhoamaan.
THL on jälleen kerran väistellyt
velvollisuuttaan kertoa monien asiantuntijoiden käsityksen HPV
rokotteen turvallisuudesta muuttuneen. Väitetään, että useammasta
ulkomaisesta terveysviranomaisten lähteestä kerättyjen tietojen
perusteella monille nuorille on rokotuksen jälkeen ilmaantunut
kroonisia kipuoireyhtymiä, halvauksia ja autoimmuunisairauksia.
Useat maat, kuten Japani ja Intia eivät suosittele enää rokotteen
käyttämistä. Rokotteen turvallisuus on hyvin kyseenalainen.
Jokainen meistä ymmärtää että THL
ei lukuisten fataalien möhläysten ja suoranaisen valehtelun jälkeen
nauti mitään sellaista auktoriteettia joka antaisi varmuutta
luottaa viranomaisen väitteisiin. Kun lisäksi THL:n johdossa toimii
edelleen hyvin kyseenalaisin ansioin Pohjois-Karjala-projekti
huijauksella ansioitunut Pekka Puska, ymmärtää ettei monenkaan
ihmisen käsitys THL:n väitteistä nauti kummoistakaan luottamusta.
Kyseisestä virastosta näyttää aina löytyvän joku tutkija tai tohtori joka tietää parhaiten miten kansalaisten tulisi elää.
THL:n perusajatuksena on aina ollut
mitata rokotusten onnistumista hyötyjen ja haittavaikutusten
suhteella. Tämä tarkoittaa sitä, että THL on valmis uhraamaan
kymmenien tai jopa satojen lasten ja nuorten terveyden kunhan vain
suurimmalle osalle lapsista ja nuorista on rokotteesta hyötyä. Eli
hyödyt ovat haittoja suuremmat. Tämä lähestymistapa ei tietenkään
lohduta niitä lapsia jotka menettävät lopullisesti terveytensä
THL:n välipitämättömän asenteen seurauksena. Jälkeenpäin
sitten väitellään syy ja seuraussuhteista ja vetäydytään
vastuusta. Tämä on nähty niin monesti aikaisemminkin 80-luvun
sokeripalarokotteista aina viime vuosien sikainfluenssarokotteisiin.
On selvää että rokotteista on hyötyä
sairauksien ennaltaehkäisyssä ja monet sairaudet on onnistuttu
hävittämään vain kattavalla rokotusohjelmalla. Onko HPV rokote
sitten turvallinen vai ei? Sitä on vaikea sanoa. Nykypäivän trendi
kustannussäästöineen koko valtionhallinnon alueella pistää
kuitenkin väkisin miettimään mitä rokotteita THL sille
myönnetyillä varoilla hankkii ja minkälaisia sekä minkä tasoisia
tutkimuksia on oikeasti tehty.
Kuten sikainfluenssarokotteenkin osalta
kannattaa hyvin tarkkaan tutustua myös muihin informaatiolähteisiin
ja väitteisiin ja muodostaa päätöksensä vasta sen jälkeen.
Viranomaiset ovat kuitenkin tietoisesti
ja mitä todennäköisemmin tarkoituksella ajamassa rokotekampanjaa väkisin nuorille. He
ovat nimittäin päättäneet että 12 – 17 vuotiaille tytöille
voidaan antaa HPV rokote ilman vanhempien lupaa.
Kouluterveydenhoitaja on viranomaisten mielestä riittävän pätevä
tekemään päätöksen lapsen kypsyystasosta jonka perusteella
lapsen oma päätös on riittävä. Valitettavasti koulun
terveydenhoitaja on osa samaa terveydenhuollon virkamieskoneistoa
joka jakaa yksipuolista informaatiota ja kaikenlisäksi painostaa
alaikäisiä lapsia ottamaan rokotteen.
Suomessa alaikäisen huoltaja on
juridisesti ainoa oikea taho tekemään päätöksen rokotetaanko
lapsi vai ei. Viranomaisten tapa kävellä huoltajien päätösvallan
yli ei ainoastaan riko lakia ja perheiden itsemääräämisoikeutta, mutta lisäksi osoittaa rokoteohjelman pakkoluonteen ja muut kuin
terveydelliset motiivit. Ne vanhemmat jotka eivät halua lastaan
rokotettavan HPV rokotteella onkin syytä kirjallisesti kieltää
rokotus sekä koulun terveydenhoitajalle että rehtorille ja mainita
samalla oikeudellisista seuraamuksista jos lapsi rokotetaan vastoin
huoltajan nimenomaista kieltoa.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue:
2009: Sikainfluenssa
Lue myös:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)