Q&A - Rikoksen tekijän tietojen julkaiseminen

“Kiitos tosi mahtavasta blogista. Yhteen kysymykseen en ole oikein löytänyt selventävää vastausta nestistä. Jos esimerkiksi minä tai lähiomaiseni joutuu rikoksen uhriksi, poliisi selvittää asiaa esitutkinnassa ja löytää teolle epäillyn. Onko uhrilla, tai milloin uhrilla on oikeus tietää ketä poliisi epäilee rikoksesta? Olen nimittäin kuullut että poliisi on kieltäytynyt kertomasta epäilyn nimeä ihan vain sen takia että rikoksesta epäillyn oikeusturva toteutuu. Ettei “syyllisen” nimeä mennä levittelemään netissä tai että uhri tai uhrin omainen ei ryhdy kostotoimenpiteisiin rikollista vastaan.  Entä minun oikeusturvani? Eikö Suomessa uhrilla tai uhrin omaisella ole mitää oikeusturvaa?”

“Tutkinnalliset syyt” antavat poliisille ja poliisin tiedottamiselle varsin vapaat kädet. Poliisi voi siis aikalailla itse päättää mitä milloinkin tutkittavasta asiasta kertoo.

Käytännössä asianomistajien pitäisi poliisitutkinnan aikana saada tietää yleensä kaikki asiaan liittyvä. Asianomistajat saavat tietää esim. tutkinnanjohtajan nimen jolta vireillä olevasta tutkinnasta voi tiedustella. Rikoksesta epäillyn henkilöllisyys pitäisi pystyä kertomaan asianomistajalle heti kun joku henkilö tutkinnassa asetetaan epäillyn asemaan.

Poliisin suorittaman esitutkinnan jälkeen rikoasasia etenee syyttäjälle ja lopulta tuomioistuimeen ellei syyttäjä tee syyttämättäjättämispäätöstä. Kannattaa muistaa että seuraava yhteydenotto asianomistajan kuulemisen jälkeen saattaa tulla vasta kuukausia tai jopa vuosia myöhemmin käräjäoikeudelta kun rikosasian käsittely alkaa.

Rikosasian asianomistajalla on oikeus pyytää loppulausunto esitutkinnan päätteeksi. Tällöin asianomistaja saa käyttöönsä kaiken asiassa kertyneen tutkinta-aineiston, mukaanlukien myös muiden asianosaisten, kuten epäiltyjen nimet, kertomukset ja asiasta tehdyt tutkimukset. Käytännössä viimeistään esitutkinnan päättyttyä asianomistajalla on oikeus tietää rikoksesta epäillyn nimi. Käytännössä tämä tieto on monesti käytettävissä jo esitutkinnan aikana.

Esitutkinta-aineisto tulee pääsäännön mukaan julkiseksi, kun asiassa on nostettu syyte tai tehty syyttämättäjättämispäätös. Tällöin rikoksesta epäillyn nimen voi periaatteessa julkaista. Tiedotusvälineiden toiminnan pohjalla on oma ohjeistuksensa siitä, miten vakavista rikoksista uutisoitaessa mainitaan syytettyjen tai tuomittujen nimiä. Tällainen toimintahjeistus ei kuitenkaan koske yksityishenkilöitä.

Esitutkinta-aineisto on syytteen nostamiseen asti asianosaisjulkista, jolloin epäillyn nimen paljastaminen saattaa täyttää jonkin salassapitorikoksen tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistön. Epäillyn henköllisyyden levittäminen  on johtanut käytännössä kuitenkin korkeintaan sakkorangaistuksiin.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kaikki aikaisemmat Q&A kysymykset ja niiden vastaukset

Lue:
Onko rikosilmoitus sama asia kuin tutkintapyyntö?
Saako poliisille valehdella?
Kiinniotto-oikeus ja itsepuolustus 
Kiinniotto - pidätys - kuulustelu
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa
Q&A - Poliisikuulustelu - kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Ehdollinen vankeustuomio ei ole rangaistus
Q&A - Rangaistavuus

Onko uudessa parkkisakko-oikeudenkäynnissä kyse valvontayhtiön vedätyksestä?

  

---- Breaking News ----

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta aloitettu uusi oikeusprosessi saattaa olla Q-Park Oy:n järjestämä ja ennakolta sovittu näytösoikeudenkäynti jonka tarkoituksena on hankkia KKO:n vahvistus vanhojen saatavien perimiseksi ennen uuden lain voimaantuloa.

 ---- Breaking News ----

Yle Uutiset kertoi 27. elokuuta Q-Park Services Oy:tä (entinen ParkCom Oy) vastaan nostetusta kanteesta, jossa helsinkiläismies vaatii käräjäoikeutta hylkäämään hänelle jo vuonna 2008 määrätyn 40 euron suuruisen valvontamaksun. Kyse on ilmeisesti negatiivisesta vahvistuskanteesta, jossa kantaja vaatii tuomioistuinta vahvistamaan, että hänellä ei ole velvollisuutta maksaa häneltä vaadittua maksua.

Uutisessa annettiin ymmärtää, että edessä olisi vuosia kestävä oikeusprosessi. Uutisen julkaisemisen jälkeen julkisuuteen on kuitenkin tihkunut tietoja, joiden mukaan kanne onkin laitettu vireille jo kuukausia sitten ja pääkäsittely asiassa on ehditty jo pitää. Tuomio asiassa annettaneen lähiviikkoina. Lisäksi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan riita-asian osapuolet olisivat jo ennakolta sopineet, että käräjäoikeuden tuomiosta ei valitettaisi lainkaan hovioikeuteen, vaan asia pyrittäisiin saattamaan oikeudenkäymiskaaren 30a -luvun mukaisena ennakkopäätösvalituksena suoraan korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Tällöin lopullinen ratkaisu asiaan saataisiin todennäköisesti jo ensi vuoden aikana.

Oikeusministeriössä on parhaillaan valmisteltavana pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistaminen. Uuden pysäköinninvalvontaa koskevan lakiluonnoksen lausuntokierros on päättynyt ja asiassa on tarkoitus antaa hallituksen esitys eduskunnalle vielä kuluvan syksyn aikana. Jos laki hyväksytään ministeriön kaavailemassa muodossa, se tulee käytännössä lopettamaan nykymallisen yksityisen pysäköinninvalvonnan ja valtaosa alan yrityksestä poistunee markkinoilta kokonaan. Tämänhetkinen yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva sekava tilanne, jossa mikään viranomainen ei osaa tai halua ottaa kantaa siihen, pitääkö yksityisen yrityksen asettama pysäköinninvalvontamaksu maksaa vai ei ja jossa oikeusoppineet ovat esittäneet asiasta täysin päinvastaisia ohjeita ja näkemyksiä, tulee siis lainsäätäjän toimesta loppumaan ilmeisesti jo ensi vuoden alussa.

Vaikuttaakin hyvin oudolta, miksi yksityinen kansalainen olisi tällaisessa tilanteessa halunnut lähteä oikeusteitse selvittämään sitä, onko hän velvollinen maksamaan yhden, vuonna 2008 hänelle asetetun valvontamaksun. Kyse ei ole mistään takaisinperintäoikeudenkäynnistä, vaan jutun kantaja ei siis ole vieläkään maksanut häneltä vaadittua maksua. Jos valvontayhtiö ei ole neljässä vuodessa nostanut asiassa velkomuskannetta, ei vaikuta kovin todennäköiseltä, että se tekisi sitä vastaisuudessakaan. Minkä vuoksi valvontayhtiötä vastaan kanteen nostanut henkilö ei vain kieltäydy maksamasta maksua, kuten hän on tähänkin asti tehnyt? Eihän hänen toki tarvitsisi ryhtyä selvittämään maksun laillisuutta oikeusteitse, vaan valvontayhtiön olisi nostettava häntä vastaan velkomuskanne halutessaan periä saatavansa.

Kanteen nostanut yksityishenkilö pääsisi siis haluamaansa lopputulokseen vain olemalla maksamatta häneltä vaadittua maksua. Näin ovat menetelleet tuhannet muutkin yksityisen valvontafirman laputtamat autoilijat. Oikeustilan selkeyttäminen ei edellytä uutta oikeudenkäyntiä, sillä toimintaa koskeva laki on jo tuloillaan. Yksittäisen kansalaisen kannalta vaikuttaakin täysin hullulta lähteä käräjöimään tällaisesta asiasta, koska voitettavana on ainoastaan mielenrauhaa, siis varma tieto siitä, että valvontayhtiö ei voi viedä asiaa enää oikeuteen. Monihan maksaa valvontamaksunsa juuri oikeudenkäynnin pelosta, mutta nyt kanteen nostanut yksityishenkilö ei selvästikään pelkää oikeudenkäyntiä.

Koko prosessissa taitaakin olla kyse Q-Park Oy:n masinoimasta näytösoikeudenkäynnistä, jonka tarkoituksena on saada KKO kerran vielä vahvistamaan, että yksityisillä pysäköinninvalvontayhtiöillä on oikeus periä ehtojen vastaisen pysäköinnin johdosta asettamansa valvontamaksut. Tämä tulkinta on asetettu kyseenalaiseksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan linjattua viime vuonna, että pysäköinninvalvonnassa on kyse merkittävästä julkisen vallan käytöstä, jota ei voida perustuslain mukaan antaa yksityisille.

Jos Q-Park Oy voittaa oikeudenkäynnin, se saa tuomiosta erittäin vahvan selkänojan ryhtyä perimään oikeusteitse kaikkia maksamattomia valvontamaksusaataviaan. Myös niitä useita vuosia sitten asetettuja, tietenkin sillä edellytyksellä, että maksujen vanheneminen on perintätoimenpitein katkaistu. Tällaisia maksuja lienee ”rästissä” kymmeniä tuhansia kappaleita.

Edelleen, jos yhtiö voittaa oikeudenkäynnin ja saa korkeimman oikeuden vielä kerran linjaamaan, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kyse sopimusoikeuden alaan kuuluvasta toiminnasta, jota julkisen vallan käyttöä koskevat säännökset eivät estä, tämä saattaisi johtaa muutoksiin oikeusministeriössä parhaillaan valmisteltavana olevaan lakiin tai jopa koko lain säätämättä jättämiseen. Laki voitaisiin nähdä tällaisessa tilanteessa tarpeettomaksi, kun toimintaan liittyvä oikeudellinen epäselvyys väistyisi oikeuskäytännön tuotua siihen riittävästi selvennystä. Tällainen skenaario ei tietenkään ole kovin todennäköinen jo siitäkään syystä, että KKO ei ehtine käsitellä asiaa ennen uuden lain suunniteltua voimaantuloa, mutta ajatus valmisteilla olevan lain muuttamisesta tai hylkäämisestä uuden tuomion myötä ei kuitenkaan ole täysin mahdoton.

Valvontayhtiötä vastaan kanteen nostaneen yksityishenkilön intressi tässä asiassa on 40 euroa sekä mahdollisesti hieman mielenrauhaa. Uhkana ovat asian intressiin suhteutettuna täysin kohtuuttomat oikeudenkäyntikulut. Valvontayhtiölle myönteinen päätös tässä asiassa saattaa sen sijaan avata sille mahdollisuuden periä satojen tuhansien eurojen maksamatta olevat valvontamaksusaatavat korkojen kera ja jos sitä oikein lykästää, voitto KKO:ssa voisi jopa kääntää oikeusministeriön pään koskien yksityisen pysäköinninvalvonnan lainsäädäntötarvetta. Valvontayhtiöllä ei ole tässä asiassa juuri hävittävää - jos KKO linjaa, että yksityinen valvoja ei saa valvontamaksuja asettaa, niin sitten vanhat saatavat jäävät perimättä, kuten ne jäisivät muutenkin. Yhtiö voi tällöin keskittyä uuden lain mukaiseen, julkista pysäköinninvalvontaa avustavaan toimintaan.

Kun hieman mietitään osapuolten motiiveja tällaiseen oikeudenkäyntiin, alkaa vahvasti näyttämään siltä, että tämän prosessin on tosiasiassa käynnistänyt Q-Park Oy. Se ei ole halunnut itse nostaa velkomuskannetta jotakuta maksuvelvollisuutensa kiistänyttä autoilijaa vastaan, koska ongelmaksi olisi muodostunut ajoneuvon pysäköineen kuljettajan toteennäyttäminen. Tästä syystä yhtiö on käyttänyt bulvaania, joka on muodollisesti nostanut negatiivisen vahvistuskanteen yhtiötä vastaan. Näin on vältetty ajoneuvon pysäköinyttä kuljettajaa koskevat todisteluongelmat. Lisäksi yhtiö välttää imagohaitan, jota suureen kansainväliseen konserniin kuuluvan yhtiön kaikkine resursseineen tekemä hyökkäys pientä ihmistä vastaan aina aiheuttaa. Operaation tarkoituksena on saada KKO pikaisesti vahvistamaan, että yksityinen pysäköinninvalvonta on edelleen täysin laillista liiketoimintaa perustuslakivaliokunnan linjauksista huolimatta, ja näin sekoittaa valvontayhtiöiden kannalta katastrofaalista lainsäädäntöhanketta sekä mahdollistaa kymmenien tuhansien maksamatta jääneiden valvontamaksujen tehokas perintä.

Edellä kuvattua käsitystä tukee voimakkaasti se tieto, että asian saattamisesta ennakkopäätösvalituksena KKO:n käsiteltäväksi hovioikeusvaihe ohittaen olisi etukäteen sovittu. Tällainen sopimus tehdään silloin, kun ennakkopäätöksen saaminen asiaan on molempien osapuolten intressissä. Jos kantajana oleva yksityishenkilö haluaa vain selvittää itselleen määrätyn valvontamaksun laillisuuden, ei hänen missään tapauksessa kannattaisi suostua ennakkopäätösvalitukseen siinä tapauksessa, että hän häviäisi alioikeudessa. Korkein oikeus nimittäin myöntää valitusluvan alle kymmeneen prosenttiin hakemuksista, eikä valitus hovioikeuteen ole enää mahdollinen, jos valituslupaa ennakkopäätösvalituksen johdosta ei myönnetä. Kantajana olevan yksityishenkilön  kannattaisi siten hyväksyä ennakkopäätösvalitus ainoastaan, jos hän voittaa jutun alioikeudessa. Olisi hyvin erikoista, että aidosti omassa asiassaan prosessaava yksityishenkilö olisi etukäteen sitoutunut hyväksymään ennakkopäätösvalituksen ja luopunut siten ennakolta oikeudestaan hakea hovioikeudelta muutosta itselleen kielteiseen tuomioon. Hovioikeuteenkin tosin tarvittaneen tällaisessa asiassa jatkokäsittelylupa, mutta sellainen kuitenkin irtoaa huomattavasti korkeimman oikeuden valituslupaa helpommin.

Kaikki nämä seikat viittaavat vahvasti siihen, että uutisoitu prosessi ei ole tosiasiassa aivan sitä, miltä se näyttää. Oikeusministeriön lakiluonnos merkitsee toteutuessaan kuoliniskua koko yksityiselle pysäköinninvalvonta-alalle. Valvontayhtiöt on nyt asetettu selkä seinää vasten, mikä tekee tämänkaltaisen operaation hyvin ymmärrettäväksi.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Yksityinen pysäköinninvalvontayhtiö on haastettu oikeuteen
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen pysäköinninvalvonnan
Q&A - Yksityisten pysäköintivalvontamaksujen korotukset
Suomen Parkkivartija Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Yksityinen pysäköinnivalvonta kriisissä
Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan
Syyllistyvätkö parkkisakkofirmat rikokseen?
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynnillä uhkailu on pelkkää bluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat lainvastaisia
Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?
ParkPatrol Finland Oy - Cloaca maxima

Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on viimein erottava

Kahdeksan vuotiaan Helsinkiläisen Eerika tytön kidutusmurha on saanut monet ihmiset voimaan pahoin. Mistä löytyy näin voimakasta äärimmäistä pahuutta pientä tyttöä kohtaan? On täysin selvää, että kidutusmurhaan syyllistynyt isä ja hänen avovaimonsa ansaitsevat ankarimman mahdollisen rangaistuksen mitä Suomen laki voi tarjota. Ankarimman mahdollisen rangaistuksen ansaitsevat myös Helsingin kaupungin sosiaaliviranomaiset, jotka törkeällä laiminlyönnillään ovat yhtä syyllisiä 8-vuotiaan Eerika tytön kuolemaan kuin tekijät itse.

Paavo Voutilainen vastaa lastensuojelun tekemisistä Helsingin kaupungissa. Hänen alaisuudessaan toimivat lastensuojeluviranomaiset jotka ovat jättäneet huomioimatta kaksitoista lastensuojeluilmoitusta ja toistuvasti palauttaneet tytön isänsä ja hänen avovaimonsa hallitsemaan kidutuskammioon. Kaiken lisäksi Paavo Voutilainen kehtaa ylimielisesti todeta haastattelussa, että Helsingissä on parhaat mahdolliset resurssit lastensuojeluun. Näiden parhaiden mahdollisten resurssien jäljiltä pienen Eerika tytön elämä on nyt päättynyt. Kukaan meistä ei varmasti halua nähdä miten Paavo Voutilaisen lastensuojelu toimii kun käytössä eivät ole parhaat mahdolliset resurssit.

Paavo Voutilainen vastuun kantavana sosiaalijohtajana ja hänen alaisuudessaan toimivat lastensuojeluviranomaiset kuuluu asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen ja tuomita ankarimpaan mahdolliseen rangaistukseen. Heidän kyvyttömyytensä, epäpätevyytensä ja ylimielisyytensä on maksanut yhden pienen tytön hengen. Toivottavasti voitte katsoa itseänne peiliin virastossa ja nauttia palkastanne ja ennen kaikkea siitä "hyvin tehdystä työstä".

Paavo Voutilaiselle haluamme antaa muutaman ohjeen. Voit lopettaa valheellisten ja tekopyhien lausuntojen antamisen. Istu Paavo hetkeksi kaupunkilaisten verorahoilla hankkimiesi 72 000 euron toimistohuonekalujesi taakse. Ottaa kalliista puusomisteisesta pöytälaatikosta valkoista paperia ja kirjoittaa eroanomuksesi. Paavo, yritä ymmärtää, kukaan ei luota sinuun, kukaan ei usko sinuun, kukaan ei arvosta sinua. Olet tyhjänpäiväinen, mitään sanomaton ihminen jolla ei edes mieheksi ole tarpeeksi munaa erota tehtävästään!

Kerro vielä Paavo, mistä on tuhansien eurojen arvoinen työtuolisi tehty? Ettei vain pienistä tytöistä? Helsinkiläiset ovat maksaneet liian kalliin hinnan sinun valtakaudestasi Helsingin sosiaaliviraston johdossa.

Sinun aikasi on nyt ohi.

Lue myös:
Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on erottava
Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on erottava, osa II

PS: Huolimatta poliisin innokkuudesta puuttua ennakolta sananvapauteen rajoittavasti huomauttamalla Wallu Valpiota hänen "kättelykehoituksistaan" Facbookissa, on kuitenkin todettava, että jokaisella meistä on oikeus mielipiteeseen. En siis pistä yhtään pahakseni jos syylliset pahoinpidellään ja tapetaan yhtä tuskallisesti kuin mihin ovat itse syyllistyneet. Olen sitä mieltä ja minulla on siihen oikeus. Olkoon tämä sitten kehotus, toivomus tai pyyntö. Ihan sama, kunhan se on oikeus ja kohtuus.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kuolemanrangaistus vai todellinen elinkautinen
Megan Kanka ja Meganin laki
Kohtuullista oikeutta Suomalaisittain
Ehdollinen vankeus ei ole rangaistus

Lue lisää Helsingin kaupungin opetusviraston laittomuuksista:
Helsingin opetustoimi - osa 1 ( 3) - Oppilaan oikeus tukiopetukseen ja erityisopetukseen
Helsingin opetustoimi - osa 2 ( 3) - Mielivaltaa Helsingin opetusvirastossa
Helsingin opetustoimi - osa 3 ( 3) - Koulukirjat

Yksityinen pysäköintivalvontayhtiö Q-Park on haastettu oikeuteen

Yksityinen pysäköintivalvontayhtiö Q-Park, entinen ParkCom Oy, on haastettu käräjäoikeuteen. Helsinkiläinen mieshenkilö on haastanut valvontayhtiön oikeuteen ja vaatii käräjäoikeutta hylkäämään hänelle määrätyn 40 euron suuruisen valvontamaksun. Tapaus on ensimmäinen, jossa maksun saanut yksityishenkilö haastaa valvontayhtiön oikeuteen.

Perustuslakivaliokunta totesi yksiselitteisesti vuonna 2011, että yksityinen valvontamaksu on julkisen vallan käyttöä ja siten maksujen määrääminen rikkoo perustuslakia. Kuluttajariitalautakunta on todennut 2011 ja 2012 antamissaan yksimielisissä päätöksissä, että yksityistä valvontamaksua ei tarvitse eikä pidä maksaa. Lisäksi uusi laki pysäköinninvalvonnasta tulee lopettamaan yksityisen pysäköinninvalvonnan nykymuodossaan.

Yksikään valvontayhtiö ei ole vienyt vuonna 2010 annetun korkeimman oikeuden virheellisen päätöksen jälkeen maksamattomia valvontamaksuja oikeuden ratkaistavaksi. Valvontayhtiöt ovat ainoastaan keskittyneet uhkailemaan autoilijoita ja tyytyneet niihin maksuihin joita yhä pienenevä määrä autoilijoita on tietämättömyyttään menneet maksamaan. Uusi oikeudenkäynti asiasta on enemmän kuin tervetullut!

Asiasta uutisoi ensimmäisenä YLE. Lisää tietoa alla olevasta linkistä:

Merkittävä parkkisakko-oikeudenkäynti alkoi Helsingin käräjäoikeudessa (YLE)

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen pysäköinninvalvonnan
Q&A - Yksityisten pysäköintivalvontamaksujen korotukset
Suomen Parkkivartija Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Yksityinen pysäköinnivalvonta kriisissä
Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan
Syyllistyvätkö parkkisakkofirmat rikokseen?
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynnillä uhkailu on pelkkää bluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat lainvastaisia
Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?
ParkPatrol Finland Oy - Cloaca maxima

Monikulttuurisuuden todellisuus - raiskaukset

Suomessa 34% raiskaustuomion saaneista henkilöistä on ulkomaalaisia. Suomen väestöstä 4% on ulkomailla syntyneitä. Suomen väestöstä 3% on ulkomaan kansalaisia. Suomen vankiloissa 15% vangeista on ulkomaalaisia. Pieni 3-4% väestönryhmä tekee yli kolmanneksen kaikista raiskauksista ja melkein viidenneksen kaikista rikoksista.

Tämä on sitä monen ihannoimaa monikulttuurisuutta.

Suurin osa ulkomaalaisten tekemistä raiskauksista on Lähi-idästä ja muslimimaista tulevien nuorten miesten tekemiä rikoksia. Näissä tilastoissa Irakilaiset miehet ovat saaneet kyseenalaisen kunnian olla kärkipäässä. Kaikista raiskauksista 5% on Irakilaisten tekemiä ja samaan aikaan irakilaisia on Suomen väestöstä ainoastaan 0.1%.

Tilastot osoittavat monikulttuurisuuden suurimman ongelman - arvomaailmoiden eron.  Monikulttuurisuudella tarkoitetaan ajatusta eri kulttuurista tulevien ominaisimpien piirteiden sulautumisesta yhteen. Todellisuudessa kulttuurit eivät koskaan sulaudu osaksi tosiaan. Suurimmat ristiriidat näkyvät kulttuuriperimien erossa ja arvomaailmassa, jotka voivat olla täysin toisistaan poikkeavat. Hyvänä esimerkkinä on Euroopan-laajuisesti leviävä islamilainen kulttuuri, jonka edustamat arvot sotivat räikeästi länsimaisen sivistysyhteiskunnan ominaisempaa kulttuuriperimää ja perimän muodostamaa arvomaailmaa vastaan. Monikulttuurisuus ei ole itseisarvo tai edes ihannoitava tavoitetila.

Monissa kulttuureissa ja maissa, kuten islaminuskossa ja muslimimaissa naisten asema on kaukana siitä mihin länsimaisissa yhteiskunnissa on totuttu. Monelle tämänkaltaisesta vieraasta kulttuurista saapuvalle miehelle suomalainen nainen lyhyessä mekossa tai kireissä farkuissa on vapaata riistaa. Näitä naisiahan sanotaan heidän kulttuurissaan aivan toisella nimellä.

Ruotsissa televisio paljasti toukokuussa karun todellisuuden islamilaisen yhteisön sisäisestä arvomaailmasta. Imaamit antoivat neuvoja pahoinpidellyille ja raiskatuille naisille. Olkaa hiljaa,  älkää puhuko, poliisille ei saa kertoa ja mikä pahinta, väkivaltaa ja raiskausta tulisi sietää. Samat islamilaiset yhteisöt ovat sitoutuneet yhteiskunnan arvoihin. Ovatko? Virallisesti kyllä, käytännössä ei.

Pahinta tässä monikulttuurisuuden ylitsepursuavassa ihannoinnissa on yleisen median ja viranomaisten salailu. Ulkomaalaisten tekemien rikosten tilastoja peitellään ja rikoksista vaietaan. Rikoksen tekijöiden taustaa ei haluta tuoda julkisuuteen. On suorastaan paheksuttavaa korostaa rikoksen tekijän ulkomaalaistaustaa. Herkempien syyttäjien mielestä totuuden kertominen rikoksen tekijän ulkomaalaistaustasta saattaa täyttää tunnusmerkistön kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Huhtikuussa 2012 uutisoitiin laajasti kahdesta Helsinkiläisen koululaisen tekemästä raiskauksesta. Yksikään julkinen media, lehti tai uutinen ei tuonut esille sitä tosiasiaa, että kyseessä oli kaksi Helsinkiläistä ulkomaalaistaustaista nuorta miestä, joiden kulttuurilliseen arvomaailmaan naisten tasa-arvo ei kuuluu. Vasta kun käräjäoikeuden päätös julkisena asiakirjana päätyi verkkolevitykseen suurelle yleisölle selvisi tekijöiden maahanmuuttotaustaisuus.

Miksi maahanmuuttotausta on sitten oleellinen tieto? Siksi, että jos yhteiskunnan virallinen totuus on monikulttuurisuuden ja suvaitsevaisuuden ihannointi, on monikulttuurisuuden aiheuttamat rajut ristiriidat yhteiskunnassa tuotava rehellisesti myös esiin. Täysin tuomittavasta teostaan huolimatta norjalainen Anders Breivik ei islamisoitumisen ja monikulttuurisuuden vaaroista ollut ihan väärässä.

Ihmisten moninaisuus ja mielipiteiden erilaisuus ovat hyvä asia. Yhteiskunnassa julkinen media ja viranomaiset tekevät suuren virheen yrittäessään suojella vähemmistöjä salaamalla ja pimittämällä tietoa monikulttuurisuuden aiheuttamista vakavista yhteiskunnallisista ongelmista. Kulttuurit eivät ole keskenään tasa-arvoisia eikä kulttuureilla tule koskaan olemaan yhteistä perusarvopohjaa. Monikulttuurisuus itsessään voimistaa vähemmistöterrorismia ja enemmistön oikeuksia, perinteitä ja arvoja poljetaan suvaitsevaisuuden nimissä. Klisee tai ei, Suomessa on oma kulttuurinsa ja maahanmuuttajien on sopeuduttava suomalaisiin tapoihin eikä päinvastoin.

Teoriassa monikulttuurisuus voisi olla ihanteellinen tila eri arvojen yhteiselosta, mutta käytännössä monikulttuurisuus ei ole koskaan toiminut. Mitä nopeammin myönnämme tämän asian ja ryhdymme Suomessa toimiin monikulttuurisuuden vaikutusten pienentämiseksi, sitä onnellisemmaksi yhteiselo suomalaisessa kulttuurissa muiden kanssa muodostuu.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kuinka kauan vielä?

Rasismin varjolla 

Vihapuhetta

Kuinka kiertää PirateBay estot

DNA (Welho) ja Sonera estivät tällä viikolla asiakkailtaan pääsyn PirateBay palveluun oikeuden määräyksen mukaisesti. Operaattorit valittavat asiasta hovioikeuteen. Helsingin käräjäoikeus määräsi aikaisemmin keväällä myös Elisan sulkemaan pääsyn asiakkailtaan.  Oikeuden päätökset halventavat ja tekevät pilkkaa suomalaisten perusoikeuksilla ja vakavasti rajoittavat vapaata tiedon liikkumista nykyaikaisessa informaatioyhteiskunnassa.

PirateBay on torrent -tiedostojen hakupalvelu joka on keskittynyt tiedon jakamiseen. Hakupalvelusta voi ladata torrent -tiedostoja jotka sisältävät informaation siitä mistä itse ladattava tieto voidaan hakea. Ladattavat tiedostot rakennetaan kasaan tiedostoa jakavien käyttäjien tietokoneilta. PirateBay palvelu ei sisällä laittomaksi väitettyä materiaalia, vaan ainoastaan tiedon siitä, mistä materiaali voidaan hakea. Läheskään kaikki materiaali jota PirateBayn tarjoaa ladattavaksi ei muutoinkaan ole laittomasti levitettyä.

Saman materiaalin jonka voi hakea PirateBayn hakupalvelusta löytyy myös Googlen kautta. Herääkin kysymys, miksi Googlen toimintaa ”laittoman” materiaalin jakamisessa ei haluta rajoittaa? Kaiken lisäksi EU-tuomioistuin on antanut asiassa päätöksen jonka mukaisesti internetoperaattorille ei voida asettaa velvollisuutta liikenteen estämiseksi tiettyyn palveluun, koska tämä menettely loukkaa kansalaisten perusoikeuksia.

PirateBay estot ovat perusoikeuksien vastaisia. Alla on joukko PirateBay linkkejä joita Elisan, Soneran ja DNA (Welhon):n asiakkaat voivat käyttää halutessaan huolehtia omien oikeuksiensa toteutumisesta.

Oikeuslaitoksen päätös PirateBay asiassa on väärä eikä sitä ole tavallisen kansalaisen tarpeen millään tavoin  kunnioittaa.

Kaikki alla olevat linkit toimivat Soneran, Elisan ja DNA:n asiakkaille operaattorin estotoimista huolimatta.

PirateBay
PirateBay
PirateBay
PirateBay
PirateBay
PirateBay 

Lisää pirate proxeja

Tarkistakaa artikkelin kommentit aktiivisten lukioiden antamien ohjeiden osalta. Lisätietoa muista kiertomahdollisuuksista, kuten Tor-clientin käytöstä alla olevista artikkeleista:

Verkkosensuuri saavuttaa Kiinalaiset mittasuhteet Suomessa
Kuinka suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Q&A – Kuuluuko sairauspoissaolon syy työnantajalle?

”Onko työnantajalle pakko kertoa sairauspoissaolon syy? Voiko työterveyshuolto tai –lääkäri antaa diagnoosin sisältävän lääkärintodistuksen vaikka itse en sellaista antaisikaan esimiehelle?”

Sairauspoissaolon syytä, diagnoosia ei ole pakko antaa työnantajalle. Työntekijällä on oikeus jäädä sairauslomalle mikäli lääkäri on katsonut työntekijän työkyvyttömäksi. Työnantajalla on kuitenkin oikeus arvioida sairauspoissaolon syytä erinäisten etuuksien maksamista varten kuten myös sairausloman palkanmaksuvelvollisuuden arvioimiseksi. Ilman diagnoosia tämänkaltainen arviointi voi olla mahdotonta.

Työnantaja ei siis voi kumota lääkärin kirjoittamaa lääkärintodistusta työkyvyttömyydestä ja kieltää henkilöä jäämästä sairaslomalle. Lääkärin kirjoittama todistus työkyvyttömyydestä oikeuttaa aina sairauslomaan. Työnantaja voi kuitenkin kieltäytyä maksamasta palkkaa mikäli lääkärintodistuksessa ei ole mainintaa diagnoosista.

Mikäli olet saanut lääkärintodistuksen muulta kuin työterveyslääkäriltä voi työnantaja määrätä käymään työterveyslääkärin luona lääkärintodistuksen varmistamiseksi. Työnantaja joutuu maksamaan kustannukset jotka ovat syntyneet alkuperäisen lääkärintodistuksen hankkimisesta. 

Työterveyshuollolla, työterveyslääkärillä samoin kuin kellä muulla tahansa terveydenhuollon ammattilaisella tulee olla potilaan kirjallinen suostumus terveystietojen luovuttamiseen työnantajalle. Tämä koskee myös lääkärintodistuksia. Työterveyslääkärisi ei siis saa luovuttaa lääkärintodistusta, diagnoosia tai muutakaan terveydentilaan liittyvää tietoa työnantajalle ilman sinun lupaasi.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Q&A - Saako sairaslomasta tiedottaa työpaikalla
Q&A - Liukuva työaika
Q&A - Huumausainetestit työpaikoilla
Q&A - Työttömällä on oikeus matkustaa
Q&A - Sairastuminen kesälomalla
Q&A - Kesäloma
Q&A - Työsuhde ja kilpailukielto
Q&A - Isännänvastuu

Oikeudenmukaisuus ei toteudu työtuomioistuimissa

Laki työtuomioistuimesta (31.7.1974/646) määrittelee työtuomioistuimen toimivallan. Työtuomioistuin on erikoistuomioistuin joka ratkaisee työntekijöiden työehtosopimuksien ja virkamiesten virkaehtosopimuksien tulkintaan liittyviä riitakysymyksiä. Yksittäisillä henkilöillä ei ole oikeutta ajaa kannetta työtuomioistuimessa. Oikeus kanteeseen on työ- ja virkaehtosopimuksen solmineilla osapuolilla, kuten työntekijöiden ammattiliitoilla tai työnantajia edustamilla liitoilla.

Työtuomioistuin antaa yleensä päätöksensä varsinaisen käsittelyn jälkeen pidettävässä erillisessä neuvotteluistunnossa. Vastoin yleistä länsimaista oikeuskäsitystä työtuomioistuimen päätökset ovat aina lopullisia. Niihin ei voi hakea muutosta valittamalla. Työtuomioistuinkäsittelyn oikeusprosessista puuttuvat siis normaalille oikeuskäytännölle tyypilliset valitusportaat, kuten hovioikeus ja korkein oikeus.

Valitusmahdollisuuden uupuminen työtuomioistuimen päätöksistä vääristää oikeuskäytäntöä mikä näkyy vahvasti puolueellisina päätöksinä. Ammattiliitoissa ja juristipiireissä on yleisesti, mutta hiljaisesti tunnettu tosiasia että työtuomioistuimen päätökset kallistuvat pääsääntöisesti aina työnantajaleirin hyväksi. Työtuomioistuin toimii käytännössä työnantajien kumileimasimena. Tilanne on vastaava vakuutusoikeudessa jossa vakuutusoikeus toimii täysin vakuutusyhtiöiden alaisuudessa ja ohjauksessa.

Tuomioistuinkäsittelyssä perustuslaillinen periaate on, että tuomiosta on pystyttävä valittamaan. Suomalainen oikeuslaitos tekee nykypäivänä karmaisevan määrän virheitä joista osa voidaan oikaista valitusmenettelyn takia. Osaa virheistä ei oikaista koskaan. Edes langettavat päätökset ihmisoikeustuomioistuimesta eivät monesti saa korkeinta oikeutta muuttamaan kantaansa.

Tänä päivänä käräjäoikeudessa käsitellään työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluvia päätöksiä. Nykykäytäntö muodostaa suuren ongelman kun täsmälleen samanlaisia riita-asioita käsitellään koko valitusprosessin läpi aina hovi- ja korkeinta oikeutta myöten. Päätökset ovat monesti täysin päinvastaisia kuin työtuomioistuimen tuomiot joista ei voi edes valittaa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Q&A – Saako sairauslomasta tiedottaa työpaikalla?

”Olen pienessä mainosfirmassa duunissa. Siellä nykyisellä esimiehellä on tapana kertoa kaikille kollegoilleni poissaolon syy. Eli tyyliin, XXXXX on sairaslomalla vatsataudin takia, tai ei pääse nyt töihin kun on se ja se tulehdus. Huomautin tästä esimiestä ja hän vain tokaisi että ei kai se sairastuminen nyt mikään salaisuus voi olla. Voiko tämä näin mennä?”

Tieto työntekijän sairauslomalla olemisesta on henkilötietolain tarkoittama henkilötieto. Henkilötietojen käsittelyä koskevat asianmukaisuus- että tarpeellisuusvaatimukset. Lisäksi voidaan katsoa, että työntekijän terveydentilaa kuvaava tieto on henkilötietolain mukaisesti arkaluonteista tietoa jonka käsittely työpaikoilla on siis lähtökohtaisestikin kielletty.

Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijän sairauspoissaolosta ei voi työpaikalla tiedottaa vapaasti. Työnantajalla, esimiehellä, ei ole oikeutta kertoa tai muutoin ilmaista työntekijää koskevaa sairauspoissaolotietoa tai edes sairaslomalta paluupäivää muille yrityksen työntekijöille. Joissakin tapauksissa, mikäli voidaan osoittaa että tieto henkilön sairauspoissaolosta täyttää henkilötietolain tarpeellisuusvaatimuksen, voidaan katsoa että esimiehellä on oikeus antaa tieto sairauspoissaolosta esimerkiksi henkilön lähimmille työkavereille. Tällöinkin kyse on vain tiedosta poissaolon luonteesta, ei itse syystä, eli terveydentilaan liittyvästä arkaluonteisesta tiedosta.

Pääsääntöisesti oikea tapa työpaikoilla on ilmaista henkilön olevan vain poissa, eikä tarkemmin eritellä poissaoloa sairauspoissaoloksi.

Asiasta on olemassa myös tietosuojavaltuutetun kannanotto.

”Työnantajalla ei ole yleistä oikeutta kertoa, muulla tavoin ilmaista tai luovuttaa työntekijää koskevaa sairauspoissaolotietoa, sen syytä tai paluupäivää muille työntekijöille ja kollegoille, vaikka tällainen tieto olisi kenties organisaatiossa yleisesti hyvä tietää.”

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Q&A - Liukuva työaika
Q&A - Huumausainetestit työpaikoilla
Q&A - Työttömällä on oikeus matkustaa
Q&A - Sairastuminen kesälomalla
Q&A - Kesäloma
Q&A - Työsuhde ja kilpailukielto
Q&A - Isännänvastuu

Kuinka kauan vielä?

Kuinka kauan kestää ennen kuin suomalaiset nousevat vastustamaan poliitikkojen, viranomaisten ja oikeuslaitoksen mielivaltaa? Kuinka kauan suomalaisuutta ja suomalaisten oikeuksia saa polkea?

Milloin liika on liikaa?

Suomen oikeuslaitos KKO:n Jussi Halla-aholle langettamalla tuomiolla on polkenut länsimaisen sananvapauden vielä syvemmälle siihen maanrakoon johon sitä on viimeisen kymmenen vuoden ajan vimmalla yritetty puristaa. Pois näkyvistä ja pois ajatuksista. Viimeistään nyt suomalaisille on valjennut, että maahanmuuttoa ja uskontoa ei saa arvostella eikä kritisoida. Totuus pitää salata ja valheista vain yksi voi olla virallinen totuus.

Jussi Halla-ahon poliittisen ajojahdin jälkeen, on entistä selvempää että KKO:n päätöksiä ja toimintaa ei saa vähätellä tai kyseenalaistaa. KKO on kolmas tabu suomalaisten oikeusviranomaisten pelolla ja perusteettomien ihmisoikeusloukkauksien listalla jolla pyritään rajoittamaan ja ohjaamaan kriittistä keskustelussa maahanmuutosta, uskonnosta ja nyt myös korkeimman oikeuden toiminnasta.

Kenellekään oikeusoppineelle tai asiantuntijalle ei ole tullut mieleen että nykyinen oikeusjärjestelmä suomalaisten silmissä on vitsi. Huono vitsi, jonka ytimessä oikeuslaitoksesta on muodostunut arvontakoneisto jonka päätöksistä suurin osa on kaukana kansalaisten yleisestä oikeustajusta. Suomalainen ei ole voinut pitkään aikaan luottaa oikeusjärjestelmään, joten on täysin turhaa edellyttää oikeuslaitokselle auktoriteettia tai kunnioitusta. Kunnioitus pitää ansaita ja oikeusasteet korkeinta myöten ovat menettäneet kansalaisten silmissä kunnioituksen ja arvostuksen jo kauan sitten. Jussi Halla-aho sanoi tämän totuuden ääneen ja sai rangaistuksen ylimielisyydestään. Viranomaisten, tuomareiden, syyttäjien ja poliitikkojen sisäpiiri pyörii ja yksittäiselle ajojahdeille annetaan näennäisen syyttömät kasvot. Tätä totuutta ei voi suomalaisilta kieltää. Oikeuslaitos tuomareineen ei ole ollut koskaan riippumaton. Neuvostokulttuuri juurtui Suomeen tiukemmin kuin kukaan koskaan uskalsi tunnustaa.

Mutta edelleen, milloin liika on liikaa?

Monet poliitikot Jan Vapaavuoresta lähtien kauhistelevat Halla-ahon tilannetta, pitävät tapausta ennennäkemättömänä, turmiollisena ja vaarallisena koko eduskunnan uskottavuudelle. Jussi Halla-aho on syyllistynyt sanan säilällä sivaltamiseen! Samaan aikaan meillä on ministereitä pääministeristä lähtien, poliitikkoja ja kansanedustajia jotka ovat syyllistyneet asiakirjojen väärentämiseen, lahjusten vastaanottamiseen, pahoinpitelyihin, petoksiin, varkauksiin ja rattijuopumuksiin. Jan Vapaavuori on itse tuomittu pahoinpitelystä vankeuteen ja sakkoihin varkaudesta sekä rattijuopumuksesta. Kuka täällä oikein vaarantaa eduskunnan uskottavuuden? Kenellä on varaa heittää ensimmäinen kivi?

Suomessa vallitsee demokratia? Hallitus on muodostettu lillukanvarsille rakennetun keinotekoisen hallitusohjelman myötä eduskuntavaalit hävinneistä puolueista. Kansan tahto ei koskaan toteutunut vaan poliitikot pienissä korruptoituneissa piireissään päättivät jakaa yhteisen hyvän vaalirahoitusta antaiden korporaatioiden ja eliitin mielen mukaisesti. Näennäinen demokratia ei eduskunnassa ole koskaan toiminut. Kansanedustajat eivät voi edustaa itseään ja omaa mielipidettään vaan heidät pakotetaan puolueensa viralliseen linjaan. Virallista linjaa ohjataan taas hallitusohjelmalla jonka juuret löytyvät korruptoituneista poliitikoista, oman edun tavoittelijoista ja yksityisen rahan ja korporaatioiden edustajista.

Suomalaiset eivät ole koskaan halunneet pahenevaa nuorisotyöttömyyttä, syrjäytymistä, vanhusten- ja terveyden huollon alasajoa tai koulujärjestelmän romuttamista ja eriarvoista yhteiskuntaa jossa rikkaat rikastuvat ja köyhien määrä kasvaa. Wahlroosin kaltaisten fanaattisten yli-ihmisten politiikka on ajamassa suomalaisen yhteiskunnan alas jyrkänteeltä. Moni on kysynyt eivätkö poliitikot näe kuinka pahoin suomalaiset voivat? Joukkomurhia, ampumisia, perhesurmia, nuorison syrjäytymistä, väkivaltaa ja pahoinvointia. Eivätkö he näe? Kyllä he näkevät, mutta eivät välitä.

Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen kaltaisia maanpettureita eivät kiinnosta suomalaisen yhteiskunnan ongelmat. He pääsevät ratkaisemaan suuria eurooppalaisia ongelmia jakamalla suomalaisen yhteiskunnan ja kansan rakentamaa hyvää niille jotka eivät ole sitä ansainneet. Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen maalailevat itsestään kuvaa vastuunkantajina vaikka todellisuudessa heidän aikanaan yrityksille ja korporaatioille on annettu valtaa määrätä politiikan suunnasta. Jutta Urpilainen on kuin kesy koira kytkettynä verkkosukilla Jyrki Kataisen johtaman kokoomuksen sängyn laitaan samaan aikaan kun puolue suunnittelee lainsäädäntöä jolla nuorten tulee tehdä töitä kokoomuslaisille yritysjohtajille puoli-ilmaiseksi ja vanhusten ei kuulu laiskistua vaan töissä on jaksettava jopa kaksi vuosikymmentä pidempää. Pääasia että muiden valtioiden lainat ja velat saadaan maksettua.

Vielä kerran kysyn, milloin liika on liikaa?

Pitäisikö se rikkain 1% kuitenkin tappaa jotta enemmistö voisi hyvin? Millä tämä Suomen ja suomalaisuuden tuhoaminen saadaan loppumaan? Onko ainoa mahdollisuus nousta kadulle kapinaan ja jakaa uudelleen valtuudet kuka Suomen asioista saa päättää? Olisiko nuorison aika katsoa peiliin ja lopettaa nykypoliitikkojen harrastama maanpetturuus?

Pitäisikö nuorison viimein kantaa siitä kuuluisaa vastuuta, ottaa niskalenkki asioista ja poistaa varmistin?

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
 KKO:n Halla-aho tuomio on ainutlaatuisen virheellinen
Vihapuhetta
Sananvapautta ja loukattua kunniaa
Sananvapaus murenee, muista suojella itseäsi
Uusi vaihe sananvapauden alasajossa
Verkkosensuuri saavuttaa Kiinalaiset mittasuhteet Suomessa
Illuusio länsimaisista arvoista
Miten suojautua viranomaisten mielivallalta ja urkinnalta