Q&A - Työhaastattelussa esitettävät kysymykset

”Huomasin Hesarin sivuilla että Elinkeinoelämän keskusliiton työlainsäädännön asiantuntija varatuomari Mikko Nyyssölä väittää että työhaastattelussa työantaja saa kysyä mitä tahansa, myös perhesuunnitelmiin, terveydentilaan, sukupuoliseen suuntautumiseen, raskauteen ym. liittyviä yksityisasioita niin kauan kuin asioita ei kirjata paperille. Kuulostaa todella oudolta. Pitääkö tämä paikkansa vai onko se puhdasta paskaa?”

Varatuomari Mikko Nyyssölän puheet ovat sitä itseään, yhtä leveää kuin paksuakin. Elinkeinoelämän keskusliiton tehtävähän on venyttää lakia ja sen tulkintaa työnantajien hyväksi joten sen suhteen tämä lapiollinen ei ole mikään yllätys.

Työnantaja kysyy työhaastattelussa tämän tyyppisiä asioita vain ja ainoastaan hankkiakseen lisäinformaatiota päätöksen tueksi palkataanko haastateltava töihin. Tämän tiedon hankinnan tarkoitus ei katoa sillä, että tietoa ei kirjata mihinkään. Tieto on kirjaamattomanakin työnantajan päätöksen tukena ja on kohtuullisen lapsellista todeta, että tätä tietoa ei työnantaja saa käyttää päätöksen perusteena vaikka sitä kysyykin. Työnantaja ei kysy näitä tietoja ellei tietoa ole tarkoituskin käyttää työntekijän valinnan perusteena.

Samalla tavoin Mikko Nyyssölän vapaata tulkintaa voidaan laajentaa toteamalla, ettei tämän tyyppisten kysymysten osalta myöskään haastateltavalla ei ole velvollisuutta puhua totta. Jos kyse on ”vapaamuotoisesta keskustelusta” jota ei kirjata mihinkään, eikä työnantaja saa käyttää tietoa päätöksen perusteena, ei myöskään haastateltavan valehteleminen  ole myöhemmässä vaiheessa peruste työsuhteen päättämiselle, koska edellä manituilla asioilla ei ole voinut olla alunperinkään osuutta työnantajan päätöksessä palkata henkilö.

Fakta on myös se että työntekijä, palkattu tai haastattelussa, on aina heikommassa asemassa kuin iso korporaatio. Blogi suosittelee että jokainen työhaastattelussa käyvä ihminen nauhoittaa älypuhelimellaan tai muulla laitteella haastattelutilanteen talteen, jotta myöhemmin riitatilanteessa voidaan tarkastella mistä asioista puhuttiin ja mitkä asiat ovat voineet vaikuttaa päätöksentekoon, syrjintään työtehtävään valittaessa tai myöhemmin syntyviin päätöksiin esimerkiksi työsuhteen päättämisestä tai purkamisesta.

Keskustelun tallentaminen, johon itse osallistuu, on täysin laillista eikä siitä tarvitse, eikä myöskään pidä kertoa erikseen. Vain tällä tavoin työntekijä voi turvata selustaansa niitä työnantajia vastaan jotka noudattavat varatuomari Mikko Nyyssölän kyseenalaisia ja lainvastaisia neuvoja.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Omien puheluiden tallentaminen
Keskustelun tallentaminen

Lue myös työsuhdeasioista
Q&A - Kuuluuko sairauspoissaolon syy työnantajalle?
Q&A - Saako sairauslomasta tiedottaa työpaikalla
Q&A - Liukuva työaika
Q&A - Huumausainetestit työpaikoilla
Q&A - Sairastuminen kesälomalla
Q&A - Kesäloma
Q&A - Työsuhde ja kilpailukielto
Q&A - Isännänvastuu

Allekirjoituspakko

Blogiin on tullut useita kyselyjä erilaisista tilanteista jossa on vaadittu allekirjoituksella vahvistamaan erinäisiä asioita. Työnantaja on vaatinut allekirjoittamaan työehtoja heikentäviä sopimuksia. Haastemies on tuonut haasteen ja vaatinut allekirjoitusta haasteen vastaanottamisesta. Naapuri on vaatinut allekirjoitusta paperiin jossa sitoudutaan taloyhtiön järjestyssääntöihin. Poliisi on vaatinut allekirjoitusta kuulustelupöytäkirjaan. Kolaritilanteessa on vaadittu allekirjoitusta onnettomuuskertomukseen. Esimerkkejä on lukuisia.

Allekirjoitus eli nimikirjoitus on nimen kirjoitettu asu tai muu tunnistusmerkki, jonka henkilö kirjoittaa asiakirjaan todisteeksi henkilöllisyydestä ja tahdosta. Allekirjoitus sitoo sen kirjoittajan asiakirjaan. Monissa asiakirjoissa allekirjoitus todistaa allekirjoittajan henkilöllisyyden ja antaa sen lisäksi näytön hänen aikomuksestaan sopimuksen suhteen, tiedon sen sisällöstä sekä suostumuksestaan siihen.

Monissa tapauksissa allekirjoittaminen on järkevää. Kun teet kauppasopimuksen autosta tai esimerkiksi asunnosta. Otat lainan pankista tai kuittaat luottokorttiostoksesi. Ihmisiä kuitenkin monesti painostetaan allekirjoittamaan asiakirjoja joita heidän ei ole pakko allekirjoittaa.

Työnantaja ei voi vain muuttaa työsopimusta yksipuolisesti ja vaatia sitä allekirjoitettavaksi. Työnantaja ei voi vaatia allekirjoitusta omien sisäisten ohjeidensa hyväksymiseksi. Työantaja voi tarjoita kaikenlaisia sopimuksia tai sopimuksen kaltaisia papereita allekirjoitettavaksi, mutta niitä ei koskaan ole pakko allekirjoittaa. Härskimmissä tapauksissa on vaadittu allekirjoittamaan työsopimuksen liite jossa työntekijä luopuu ylityökorvauksista koska työnantaja haluaa että ylityökorvaukset sisältyvät kuukausipalkkaan. Mitään tällaista sopimusta ei pidä eikä tarvitse allekirjoittaa. Työnantaja voi antaa työntekijälleen kirjallisen varoituksen ja vaatia allekirjoitusta varoituksen vastaanottamisesta. Tätäkään ei ole pakko, eikä edes suositeltavaa allekirjoittaa.

Tiedoksiannoista huolehtivat sekä haastemiehet että poliisi. Niinsanottussa haastetiedoksiannossa ei vaadita vastaanottajan allekirjoitusta, vaan sitä käytetään tilanteissa, joissa on todettu tai oletettavaa, että tiedoksiannon kohde ei ole halukas ottamaan haastetta tai muuta tiedoksiantoa vastaan. Haastemies tai poliisi allekirjoittaa haastetiedoksiannot, kun vastaanottaja on tavoitettu. Joskus haastemiehet esimerkiksi pitkien etäisyyksien vuoksi yrittävät tiedoksiantoa postitse ja pyytävät vastaanottajaa allekirjoittamaan tiedoksiannettavan asiakirjan vastaanotetuksi. Jos vastaanottaja kuitenkin kieltäytyy allekirjoittamasta, jää ainoaksi vaihtoehdoksi, että haastemies tai poliisi käy antamassa asiakirjan käteen.

Rikoksesta epäilty vahvistaa kuulustelukertomuksensa allekirjoituksellaan. Siihenkään ei ketään voida pakottaa. Epäillyllä on oikeus olla vastaamatta kuulustelijan kysymyksiin. Samaan lopputulokseen päästään, jos vastailee kysymyksiin lämpimikseen, mutta jättää kuulustelupöytäkirjan allekirjoittamatta. Ei siihen ketään fyysisesti pakoteta.

Lähinnä "allekirjoituspakkoa" voisi olla tilanne, jossa henkilö käsketään rikoksen esitutkinnan yhteydessä todistajana kuulusteluun. Poliisin käskystä jokaisen on saavuttava kuultavaksi ja todistajalla on totuudessapysymisvelvollisuus. Todistajalla on myös itsekriminoinninsuoja joten edes todistajana ollessaan itseään ei tarvitse kriminoida mihinkään tekoon. Kuulusteltavan on siis kerrottava tietonsa, muiden osapuolten tekemiset totuudenmukaisesti ja vastailtava kuulustelijan kysymyksiin. Todistajan kuulustelusta laaditaan pöytäkirja, jonka todistajana kuultu allekirjoittaa sen vahvistamiseksi, että kuulustelija on merkinnyt hänen lausumansa pöytäkirjaan oikein. Jos todistaja nyt kieltäytyisi allekirjoittamasta kuulemispöytäkirjaa, voisi kuuleminen todennäköisesti kestää hyvinkin pitkään. Poliisi ei tällöinkaan voi käyttää mitään fyysisiä pakkokeinoja eikä kuulustelupöytäkirjan allekirjoittamisesta kieltäytyminen ole rikos joka oikeuttaisi todistajan vangitsemiseen. Todennäköisesti kuulustelija merkitsisi pöytäkirjaan, että todistajana kuultu ei suostunut allekirjoittamaan kertomustaan.

Kenenkään ei ole pakko allekirjoittaa mitään, ellei halua. Ketään ei voida myöskään pakottaa allekirjoittamaan mitään missään tilanteessa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta? - osa 2

Yksityisyyden suojan ja sananvapauden mureneminen Suomessa on tosiasia. Niin aikaisemmat kuin tulevatkin lainsäädännön muutokset keskittävät valtaa viranomaisille ja lisäävät valvonnan mahdollisuuksia. Suomalaiseen oikeusjärjestelmään ei voi luottaa. Poliisin esitutkintatoimet ovat osoittautuneet monesti järjestelmälliseksi vainoamiseksi. Poliisilla on yleistynyt tapa pimittää syyttömyyttä todistavaa esitutkintamateriaalia oikeudenkäynnissä ja siten myötävaikuttaa syyttömien tuomitsemiseen. Järjestelmän nitisevä koneisto arpoo päätöksiä käytännössä täysin sattumanvaraisesti. Syytönkin voidaan tuomita ilman todellista näyttöä. Oikeusjärjestelmän, viranomaisten ja poliittisen eliitin korruptoituneisuus on käsin kosketeltavaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin syytää liukuhihnamaisesti langettavia päätöksiä yksi toisensa jälkeen.

Suomessa yksityisyydensuoja ja yksilön oikeudet viranomaisten toimia vastaan ovat varsin vaatimattomat. Poliisi käyttää massivisessa mitassa telekuuntelua ja himoitsee yhä lisää seuranta- ja vakoilumenetelmiä käyttöönsä. Internet-palveluntarjoajat estävät pääsyn tietyille nettisivuille ja poliisi ajaa virka-apupyynnöillään ulkomaisiakin nettisivuja alas. Ihmisten koteihin tehdään usein luvattomia kotietsintöjä joissa kerätään tietokoneilta kaikkea mahdollista materiaalia käytettäväksi ei suinkaan epäillyn puolesta vaan nimenomaan epäiltyä vastaan. Ihmisiä tuomitaan Suomessa vankilaan nettikirjoittelusta ja etenkin islamia kritisoivat saavat herkästi viranomaisten vainon niskaansa.

Jokaisen suomen kansalaisen on syytä oppia suojautumaan suomalaisten viranomaisten ja oikeuslaitoksen mielivaltaa vastaan. Näiden taitojen ja tietämyksen perusoppimäärään kartoittamisen voi aloittaa tutustumalla seuraaviin artikkeleihin:.
 
Oikeus ja kohtuus -blogi:
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta

Markus Janssonin blogi:
Suojautuminen viranomaisilta(kin)

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lisää tietoa:
Q&A - Poliisikuulustelu - Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Q&A - Saako poliisille valehdella 
Rangaistavuus
Kiinniotto, pidätys, kuulustelu
Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa
Henkilöllisyyttä ei tarvitse paljastaa 
Keskustelun ja puheluiden nauhoittaminen
Omien puheluiden tallentaminen

Lue myös
Poliisi rikkoo toistuvasti lakia kotietsinnässä

Elinkeinoelämän huorat

Tosiasioiden kieltäminen onnistuu piilottamalla päänsä, vieraantumalla todellisuudesta ja unohtamalla tavallisten suomalaisten joka päiväisen elämän realiteetit.

Kunnallisvaalit lähestyvät. Minkälainen puolue on Kansallinen Kokoomus? Kokoomus on elinkeinoelämän etujen ajamiseen keskittynyt puolue, jonka arvomaailman jalkoihin jäävät vanhukset, sairaat, lapsiperheet, yksinhuoltajat ja ennenkaikkea tavalliset työtä tekevät Suomen kansalaiset. Kokoomus vannoo kapitalismin, globalisuuden ja yksityistämisen nimeen. Kokoomuksessa kannetaan vastuuta kaikesta muusta ja kaikista muista, mutta ei suomalaisista tavallisista kansalaisista. Poliitikassa ihmisten ostaminen, lahjominen ja tiskin alta vaikuttaminen on sallittua ellei peräti toivottavaa, koska vain näillä periaatteilla voidaan vahvistaa korporaatioiden asemaa yhteiskunnassa.

Jos olet miljonääri, elinkeinoelämän edustaja tai peräti yritysjohtaja, kookomus on varmasti sinun puolueesi. Jos kuulut siihen 99% suomalaisista olemalla itsenäisesti ajatteleva tavallinen palkansaaja tiedät jo valmiiksi miksi kokoomus puolueena ei ole sinua varten!

Haluatko sinä eläkeläisenä, pienituloisena opiskelijana tai ahkerana ja töitä toimeentulonsa eteen paiskivana suomalaisena työntekijänä, että ...

• sairastuessasi, tai lapsesi sairastuessa, ensimmäiset sairaslomapäivät ovat palkattomia
• yrityksissä vallitseva kiihkeä työtahti, ylisuuri työkuorma, ylimitoitettu tulostavoite, huono johtaminen ja surkea työilmapiiri ajavat sinut sairaslomalle josta sinua rankaistaan lopettamalla palkanmaksu
• työuraansa aloittelevien nuorten palkkoja leikataan 
• nuoret ja työllistyvät pistetään työskentelemään ilmaiseksi harjoittelupaikan varjolla
• tulevaisuuden työeläkettäsi heikennetään eläkkeen alajarajaa nostamalla
• eläkeikääsi nostetaan
• pitkän työuran tehneet vanhukset jätetään hoitamatta
• vähäosaisista ja köyhistä lapsiperheistä ei huolehdita
• suomalainen koulutusjärjestelmä ajetaan alas
• vammaiset jätetään oman onnensa nojaan
• irtisanomissuoja heikkenee
• työntekijöiden oikeuksia poljetaan
• työsuhdeturva pitää lopettaa jotta korporaatiot voivat helpommin sortaa työntekijöitään 
• elinkeinoelämän ja kasvottomien korporaatioiden tarpeet ajavat ohi tavallisten ihmisten hyvinvoinnin

Mutta ennenkaikkea, haluatko sinä kokoomuslaisen arvomaailman mukaisen yhteiskunnan jossa on tilaa vain rikkaille ja kokoomuslaiset normit täyttäville menestyville ihmisille? Sitäkö sinä haluat?

Vaikka monista asioista ei päätetä kunnallisella tasolla on kokoomuslainen arvomaailma ja linja hyvin selkeä. Jokainen tavallisella maalaisjärjellä ja normaalilla päättelykyvllä varustettu ihminen ymmärtää, että yksikin päättävään asemaan valittu kokoomuslainen poliitikko tässä yhteiskunnassa on askel kohti yhtä väkivaltaisemmin raiskattua Suomea, missä ainoastaan kylmille arvoille ja vastemieliselle eriarvoisuudelle löytyy sija. Mieti hetki, oletko todella sitä mieltä että yhteiskuntavastuu, tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus kuuluukin olla pelkkää sanahelinää?

Äänestäminen on tärkeä keino vaikuttaa! Nyt sinun on viimein aika kantaa vastuuta ja pitää huoli ettei yksikään kokoomuslainen elinkeinoelämän huora saa sinun ääntäsi!

Jos sinulla on vähänkin järkeä päässä, edes hivenen lämpöä sydämessä ja kykyä ajatella itsenäisesti, sinä tiedät ja sinä ET äänestä KOKOOMUSLAISTA ehdokasta vaaleissa.

***

Fakta: Termi "elinkeinoelämän huora" tarkoittaa kokoomuslaista poliitikkoa, joka on ehdokkaana kunnallisvaaleissa, eduskuntavaaleissa tai on valittuna edustustehtävään tai ministerin virkaan.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lisätietoa:

Lista vaalipiireittän ja paikkakunnittain kaikista elinkeinoelämän huorista 

Lista Helsinkiläisistä elinkeinoelämän huorista

Lista Turkulaisista elinkeinoelämän huorista

Lista Tamperelaisista elinkeinoelämän huorista

Lista Oululaisista elinkeinoelämän huorista

  

  

Uuden parkkisakko-oikeudenkäynnin oudot piirteet

Yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittavaa Q-Park Oy:tä vastaan kanteen nostanut yksityishenkilö, tuomarinvirkaan oikeuttavan pätevyyden hankkinut lakimies itsekin, on ottanut blogiin yhteyttä ja selvittänyt motiivejaan kanteen nostamiselle. Miehen mukaan kyse on täysin periaatteellisesta prosessista, jonka tarkoituksena on saada korkein oikeus kumoamaan aikaisempi perustuslain vastainen linjauksensa ja antamaan uusi tuomio, jossa perustuslakivaliokunnan tavoin pysäköinninvalvonnan katsottaisiin merkitsevän julkista hallintotehtävää ja kuuluvan siten viranomaisille. Edelleen kantajan tarkoituksena on ollut aiheuttaa perustuslaillinen kriisi siinä tapauksessa, että hän häviäisi korkeimmassa oikeudessa, ja näin pakottaa lainsäätäjä ryhtymään toimenpiteisiin yksityisen pysäköinninvalvonnan yksiselitteiseksi kieltämiseksi lailla.

Oikeudenkäynti Q-Park Oy:tä vastaan on laitettu vireille jo maaliskuussa 2011. Kantaja oli siis havainnut, kuten myös rikos- ja prosessioikeuden professori Veli-Pekka Viljanen muutamaa kuukautta myöhemmin Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessaan esitti, että yksityisten pysäköinninvalvontamaksujen laillisuutta koskeva asia olisi perustuslakivaliokunnan tekemän linjanvedon jälkeen perusteltua saattaa vielä uudestaan korkeimman oikeuden käsiteltäväksi. Tuolloin ei oikeusministeriön sittemmin esittämästä laista, saati sen tulevasta sisällöstä, ollut vielä mitään tietoa.

Kantaja siis nosti valvontayhtiötä vastaan negatiivisen vahvistuskanteen, jossa hän vaati tuomioistuinta vahvistamaan, että hänellä ei ole velvollisuutta maksaa Q-Park Oy:lle sen vaatimaa maksua. Q-Park kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Lisäksi Q-Park nosti asiassa kantajaa vastaan vastakanteen, jossa se vaati kantajalta valvontamaksun suorittamista korkoineen sekä korvaamaan sille peräti yli 32.000 euron suuruiset oikeudenkäyntikulut. Käräjäoikeus hylkäsi kantajan kanteen ja hyväksyi Q-Parkin vastakanteen pääasian osalta. Kanteen nostanut yksityishenkilö velvoitettiin korvaamaan Q-Parkille oikeudenkäyntikuluja kohtuulliseksi arvioidut 6.000 euroa sekä kärsimään omat oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asianosaiset olivat ilmoittaneet olevansa yksimielisiä siitä, että tuomioon tultaisiin hakemaan muutosta ns. ennakkopäätösvalituksella suoraan korkeimmalta oikeudelta. Asian ratkaisun vuoksi muutoksenhakemus jäi nyt kantajan tehtäväksi.

Tällainen oikeudenkäynti on tietenkin erittäin mielenkiintoinen tilanteessa, jossa valtakunnan ylin lainkäyttöelin ja valtakunnan ylin perustuslain tulkitsija ovat ottaneet täysin vastakkaiset kannat yksityisen pysäköinninvalvonnan laillisuuteen. Nöyrtyykö korkein oikeus tekemään asiassa 180 asteen suunnanmuutoksen vai pysyykö se tiukasti linjassaan, jolloin perustuslaillisesta kriisistä puhuminen ei olisi lainkaan liioiteltua? Oikeudenkäyntiin liittyy kuitenkin eräitä outoja piirteitä, jotka herättävät kysymyksen siitä, onko kanteen nostanut juristiparivaljakko sittenkään harkinnut asiaa aivan jokaiselta kantilta.

Yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevassa keskustelussa on jopa monien asiaan kantaa ottaneiden juristien taholta jäänyt hyvin pienelle huomiolle se seikka, että yksityiset pysäköintifirmat ovat toimineet paitsi yksityisalueilla, myös aivan tavallisilla, tieliikennelain tarkoittamilla teillä. Pysäköinninvalvonnan toimivaltaperusteen kannalta erottelulla on merkitystä.

Tiealueella ovat voimassa normaalit liikennesäännöt; kuljettajalla pitää olla ajo-oikeus, tieliikennelain väistämissäännöt pätevät ja esimerkiksi pysäköintiä koskevat ehdot tulisi ilmaista toimivaltaisen viranomaisen asettamilla liikennemerkeillä. Tiealueen ulkopuolella liikennesäännöt ja esimerkiksi ajo-oikeutta koskevat säännöt eivät päde. Tieliikennelaissa on vain viisi säännöstä, joiden kohdalla on erikseen määrätty niiden soveltamisesta myös tien ulkopuolisella alueella. Siten esimerkiksi maastossa saa kuka tahansa ajaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa ilman ajokorttia. Liikennemerkit eivät päde tiealueen ulkopuolella. Tästä esimerkkinä Vaasan hovioikeuden ratkaisu 1983/455, jonka mukaan tiealueen ulkopuolella liikennemerkkiä noudattamatta jättänyt ei syyllistynyt mihinkään – tiealueen ulkopuolella ollut Stop-merkki ei ollut juridisesti liikennemerkki.

Rajanveto sen suhteen, mikä on tietä ja mikä ei, on kaikkea muuta kuin selvää. Sillä seikalla, onko maapohja yksityisesti omistettua, ei ole arvioinnissa merkitystä. Maasto tai omakotitalojen pihat eivät ole tietä. Sen sijaan esimerkiksi huoltoaseman piha on korkeimman oikeuden päätöksellä KKO:1967-II-55 katsottu yleisesti liikenteeseen käytetyksi alueeksi, jossa tapahtuvaan liikenteeseen oli sovellettava tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä. 
 
Yksityiset pysäköinninvalvontafirmat valvovat pysäköintiä hyvin erilaisilla alueilla, kuten taloyhtiöiden, kauppakeskusten ja virastojen piha-alueilla sekä pysäköintihalleissa. Ainakin pääkaupunkiseudulla valvontafirmat valvovat pysäköintiä myös huoltoasemien piha-alueilla, jotka siis edellä mainitun korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaisesti ovat kiistattomasti yleistä tietä.

Tieliikennelain 28 §:n viimeinen momentti sallii yksityisen alueen omistajalle tai haltijalle pysäköintiä koskevien ehtojen asettamisen. Koska tämä momentti koskee vain yksityistä aluetta, voidaan tieliikennelakia perustellusti tulkita siten, että yleisellä tiealueella pysäköintiä koskevia määräyksiä voidaan pätevästi antaa ainoastaan toimivaltaisen viranomaisen asettamin virallisin liikennemerkein. Tällöin siis esimerkiksi huoltoaseman omistajan tai tämän valtuutuksella toimivan yksityisen pysäköinninvalvontafirman asettamilla kylteillä ei olisi minkäänlaista juridisesti sitovaa vaikutusta. Sama tietenkin pätee kaikkiin muihinkin yksityisesti omistettuihin alueisiin, jotka ovat kuitenkin yleistä tietä.

Julkinen pysäköinninvalvonta on oikeutettu puuttumaan tiettyihin eduskunnan säätämien lakien sekä näiden nojalla annettujen, pysäköintiä sekä auton joutokäyntiä koskevien määräysten noudattamatta jättämiseen määräämällä rikkomuksesta rangaistuksenluonteinen hallinnollinen seuraamusmaksu nimeltä pysäköintivirhemaksu. Saman seuraamuksen on toimivaltainen määräämään myös poliisi. Viranomaisen toimivalta on perustettu lailla. Jotta julkinen viranomainen olisi toimivaltainen määräämään seuraamuksen, täytyy rikotun normin perustua viime kädessä lakiin. Julkinen pysäköinninvalvonta, sen enempää kuin poliisikaan, ei voi puuttua yksityisen tahon asettamien sääntöjen, määräysten tai ehtojen rikkomiseen, elleivät nämä ehdot ja määräykset ole niiden antamiseen oikeuttavan ns. valtuutussäännöksen nojalla annettuja.

Tieliikennelain 28 §:n viimeinen momentti sisältää tällaisen valtuutussäännöksen. Yksityisalueella voi alueen omistaja tai haltija siis asettaa pysäköinnille ehtoja sillä edellytyksellä, että nämä ehdot ilmaistaan ”selvästi havaittavalla tavalla”. Tässä yksityisellä alueella tarkoitettaneen siis sellaista aluetta, joka ei ole tieliikennelain tarkoittamaa yleistä tietä. Kunnallinen pysäköinninvalvonta ja poliisi ovat toimivaltaisia asettamaan seuraamuksia ja ne myös tosiasiallisesti asettavat seuraamuksia yksityisillä alueilla tieliikennelain 28 §:n viimeisen momentin valtuutussäännöksen nojalla pysäköintiä koskevien määräysten rikkomisesta.

Voitaneen kuitenkin ajatella, että yksityisellä alueella, joka ei ole yleistä tietä, voi alueen omistaja tai haltija asettaa ajoneuvojen pysäköinnille ehtoja myös omistajan hallintaoikeuden sekä yleisen sopimusvapauden perusteella, siis täysin itsenäisesti ja riippumatta tieliikennelain 28 §:n viimeisen momentin valtuutussäännöksestä. Jos pysäköinnille on asetettu ehtoja muuten kuin tieliikennelain nojalla tai ilmaisematta niitä selvästi havaittavalla tavalla, voivat nämä ehdot olla siitä huolimatta siviilioikeudellisesti täysin päteviä ja velvoittavia, mutta ne eivät silloin perustu tieliikennelakiin. Yksityisen alueen omistaja voi täysin pätevästi esimerkiksi suullisesti kieltää toista käyttämästä omistamansa aluetta pysäköintiin. Tällaisten tieliikennelakiin perustumattomien ehtojen ja määräysten rikkomiseen eivät poliisi tai kunnallinen pysäköinninvalvonta ole toimivaltaisia puuttumaan mitään seuraamuksia asettamalla, kuten ne eivät voi puuttua mihinkään muuhunkaan yksityisoikeudelliseen sopimussuhteeseen, vaan tällaiset asiat kuuluvat yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Edellä selostettu ei tietenkään estä sitä, etteikö poliisi voisi tutkia luvatonta pysäköintiä yksityisalueella rikosoikeudellisesti esimerkiksi hallinnan loukkauksena asianomistajan niin vaatiessa.

Julkinen pysäköinninvalvonta on siis toimivaltainen ainoastaan tieliikennelain tarkoittamalla tiealueella, missä pysäköintiä koskevat määräykset on osoitettu virallisilla liikennemerkeillä. Lisäksi julkisoikeudellinen seuramus pysäköintivirheestä voidaan määrätä yksityisalueella silloin, kun pysäköinnille asetettujen ehtojen voidaan katsoa perustuvan TLL 28.2 §:ään ja ne ovat sen edellyttämällä tavalla ilmaistut. Julkinen pysäköinninvalvonta tai poliisi eivät voi määrätä seuraamusta sellaisten yksityisesti annettujen ehtojen tai määräysten rikkomisesta, jotka eivät perustu tieliikennelakiin.

Q-Park Oy:tä vastaan nostettu kanne koskee pysäköintiä, joka oli tapahtunut yksityisessä pysäköintihallissa. Pysäköintihallit ovat yleensä yksityisesti omistettuja ja on täysin tavanomaista, että niissä on pysäköinnille asetettu niiden omistajan tai haltijan toimesta ehtoja. Näin oli tässäkin tapauksessa. Pysäköinnille asetetut ehdot oli ilmaistu yksityisen tahon asettamilla kylteillä, ei siis liikennemerkein. Kantaja oli havainnut kyltit ja ymmärtänyt niiden pysäköintiehtomerkityksen. Hän oli toiminut kylteissä asetettujen ehtojen mukaisesti mm. käyttämällä pysäköintikiekkoa. Voidaankin sanoa, että kantaja oli pysäköintiä koskevia ehtoja noudattamalla osoittanut hyväksyvänsä ehdot tai olleensa ainakin niistä täysin tietoinen. Tilanne ei ole kaukana pysäköimisestä puomein varustettuun, maksulliseen pysäköintitilaan, jossa ehtojen mukaisesti toimittaessa ei yksityisoikeudellisen, maksuvelvollisuuden synnyttävän sopimussuhteen syntymisestä ajoneuvon kuljettajan ja tilan haltijan välille vallitse epäselvyyttä.

Pysäköintihallin omistajalla tai parkkifirmalla ei tietenkään ole mitään sanktiovaltaa, jonka perusteella ne voisivat rangaista ilman lupaa tai ehtojen vastaisesti pysäköinyttä autoilijaa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa voidaan kuitenkin perustellusti asettaa kyseenalaiseksi, olisiko edes kunnallisella pysäköinninvalvojalla tai poliisilla ollut oikeutta määrätä seuraamusta pysäköinnille asetettujen, selkeästi yksityisten ja epävirallisten ehtojen rikkomisesta yksityisalueella. Tällainen lähtökohtatilanne ohjaa tuomioistuinta tietenkin hyvin vahvasti tulkitsemaan tilannetta pelkkänä yksityisoikeudellisena sopimusriitana. Tämä on tietenkin hivenen heikko lähtökohta kanteelle, joka perustuu siihen, että pysäköinnille asetettujen ehtojen rikkomisen johdosta asetettu seuraamusmaksu merkitsisi julkisen vallan käyttöä.

 
Tilanne, jossa kanne Q-Park Oy:tä vastaan on nostettu, on sille hyvin edullinen. Tilanne on jo intuitiivisesti mahdollisimman kaukana tavanomaisesta, julkisen viranomaisen toimivaltaan kuuluvasta ja selkeästi tieliikennelakia tai sen perusteella annettuja määräyksiä rikkovasta pysäköintivirheestä. Kaikista mahdollisista tilanteista, joissa yksityisoikeudellisia pysäköinninvalvontamaksuja on Suomessa asetettu, tuli kanteen nostaminen Q-Park Oy:tä vastaan tosiseikastoltaan juuri tällaisessa tapauksessa sille kuin taivaan lahjana – tai sitten tilauksen mukaisena.

Lähdettäessä oikeustaisteluun yksityistä pysäköinninvalvontafirmaa vastaan, olisi lähtökohtatilannetta kannattanut pyrkiä hieman optimoimaan, aivan kuten silloinen ParkCom Oy optimoi omaa kannettaan valitessaan kaikista valvontamaksunsa maksamatta jättäneistä oikeudenkäynnin kohteeksi vastaajan, joka ei uskottavasti kyennyt kiistämään pysäköineensä autoaan itse lyhyen ajan sisällä peräti yhdeksän kertaa samaan paikkaan.

Kanne olisi pitänyt nostaa koskien pysäköintiä mieluiten juuri huoltoaseman pihalla, koska edellä mainittu korkeimman oikeuden ennakkopäätös huomioon ottaen sitä ei valvontayhtiö saisi yksityiseksi alueeksi mitenkään. Kun huoltoaseman piha on yleistä tietä ja siellä tapahtuvat pysäköinnille asetettujen ehtojen rikkomiset merkitsevät tieliikennelain rikkomista, ei vallitse pienintäkään epäselvyyttä siitä, etteikö kunnallisella pysäköinninvalvojalla tai poliisilla olisi toimivaltaa puuttua tällaisiin rikkomuksiin laissa määrätty julkisoikeudellinen seuraamus asettamalla. Yksityisoikeudellisen pysäköinninvalvontamaksun asettaminen tilanteessa, jossa julkinen pysäköinninvalvonta olisi kiistattomasti toimivaltainen määräämään hallinnollisen seuraamuksen, samastuisi jo lähtökohtaisesti paljon paremmin julkisen vallan käyttöön, joka on ydinkysymys nyt puheena olevassa oikeusprosessissa. Tällöin olisi voitu kyseenalaistaa samalla se, voidaanko yleisellä tiealueella ylipäätään asettaa pysäköinnille mitään ehtoja muulla tavoin kuin virallisin liikennemerkein. Tieliikennelain sanamuodon perusteella vaikuttaisi siltä, että ei voida. Valvontayhtiöiden kylteillä yleisellä tiealueella, kuten huoltoaseman pihalla, ei siten olisi minkäänlaista juridista merkitystä. Jos oikeus päätyisi tällaiseen tulkintaan, kantaja voittaisi automaattisesti.

Kanne olisi pitänyt nostaa koskien sellaista pysäköintiä, jossa ei ole maksettu mitään pysäköintimaksua, käytetty pysäköintikiekkoa eikä tehty mitään muutakaan sellaista elettä, jonka voitaisiin katsoa merkitsevän sitoutumista johonkin tarjottuun sopimukseen. Pysäköinnin olisi pitänyt siis olla mahdollisimman selkeästi kiellonvastainen, ja vielä parempi, jos se olisi ollut virallisella liikennemerkillä asetetun kiellon vastainen. Tällaisiakin tilanteita yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on nähty, valvontayhtiön kyltit on asetettu ikään kuin lisäkilviksi virallisiin liikennemerkkeihin. Tällöin oikeudenkäynnissä olisi kaikkein parhaat edellytykset menestyä sillä väitteellä, että kyse oli eduskunnan säätämiin lakeihin perustuvien säännösten tai niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta ja seuraamusten määräämisestä eli siis julkisesta hallintotehtävästä. Tällöin oikeudenkäynnissä olisi ollut myös kaikkein parhaat edellytykset torjua näkemys, jonka mukaisesti vaadittu maksuseuraamus perustuisi johonkin sopimukseen. Pelkällä kiellonvastaisella teolla kun ei Suomessa edelleenkään sitouduta mihinkään sopimukseen, vaan sopimuksen syntyminen edellyttää sopimustahtoa ja tämän tahdon objektiivisesti havaittavaa ilmausta.

Kun korkein oikeus jo tuomiossaan KKO:2010:23 joutui äänestämään sopimuksen syntyedellytysten täyttymisestä ja tämä äänestys päättyi täpärimmällä mahdollisella tavalla silloisen ParkCom Oy:n edustaman näkökannan hyväksi, olisi tämä sopimuksen syntymisen edellytyksiä koskeva kysymys kannattanut ehdottomasti saattaa uudestaan KKO:n ratkaistavaksi, kun sen olisi tässä yhteydessä niinsanotusti ”samalla rahalla” voinut tehdä. Korkeimman oikeuden joku toinen kokoonpano olisi nimittäin voinut aivan hyvin päätyä tässä asiassa toisenlaiseen lopputulokseen, sen verran vieras ajatus tuollainen ”automaattisopimus” kuitenkin useimmille sopimusoikeutta hyvin tuntevalle juristeille on.

Vaikuttaa siltä, että Q-Park Oy:tä vastaan hyökännyt juristikaksikko on lähtenyt hieman soitellen sotaan ja ehkä luottanut liikaa siihen, että KKO tulisi ilman muuta harkitsemaan linjaansa uudelleen perustuslakivaliokunnan asiaan ottaman tulkinnan vuoksi. Tämä voi olla tuomioistuimelle kuitenkin arvovaltasyistä vaikeaa – onhan presidentti Pauliine Koskelo jo ottanut julkisuudessa voimakkaasti kantaa KKO:n omaksuman tulkinnan puolesta ja samalla syyttänyt perustuslakivaliokuntaa huonosta harkinnasta. Joka tapauksessa oikeudenkäynnin kohteeksi on nyt valittu tosiseikastoltaan Q-Park Oy:n kannalta erittäin mieluisa juttu, valvontafirmalle on suorastaan tarjottu hopealautasella sille edullisia seikkoja, joihin tarttua. Odotusarvo kantajana olevan yksityishenkilön voitolle KKO:ssa ei siten ole kovinkaan korkea. Asia voisi kuitenkin olla toisin, jos oikeuden punnittavaksi olisi viety juttu sieltä yksityisen pysäköinninvalvonnan kyseenalaisemmalta laidalta.

Onneksi kuitenkin näyttää siltä, että lainsäätäjä viheltää pelin poikki ja yksityissakotus päättyy Suomessa 1.3.2013, päätti korkein oikeus tämän asian suhteen mitä tahansa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue:
Onko uudessa parkkisakko-oikeudenkäynnissä kyse valvontayhtiön vedätyksestä

Lue myös:
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen pysäköinninvalvonnan
Suomen Parkkivartija Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Yksityinen pysäköinnivalvonta kriisissä
Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan
Syyllistyvätkö parkkisakkofirmat rikokseen?
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynnillä uhkailu on pelkkää bluffia
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat lainvastaisia

Q&A - Rikoksen tekijän tietojen julkaiseminen

“Kiitos tosi mahtavasta blogista. Yhteen kysymykseen en ole oikein löytänyt selventävää vastausta nestistä. Jos esimerkiksi minä tai lähiomaiseni joutuu rikoksen uhriksi, poliisi selvittää asiaa esitutkinnassa ja löytää teolle epäillyn. Onko uhrilla, tai milloin uhrilla on oikeus tietää ketä poliisi epäilee rikoksesta? Olen nimittäin kuullut että poliisi on kieltäytynyt kertomasta epäilyn nimeä ihan vain sen takia että rikoksesta epäillyn oikeusturva toteutuu. Ettei “syyllisen” nimeä mennä levittelemään netissä tai että uhri tai uhrin omainen ei ryhdy kostotoimenpiteisiin rikollista vastaan.  Entä minun oikeusturvani? Eikö Suomessa uhrilla tai uhrin omaisella ole mitää oikeusturvaa?”

“Tutkinnalliset syyt” antavat poliisille ja poliisin tiedottamiselle varsin vapaat kädet. Poliisi voi siis aikalailla itse päättää mitä milloinkin tutkittavasta asiasta kertoo.

Käytännössä asianomistajien pitäisi poliisitutkinnan aikana saada tietää yleensä kaikki asiaan liittyvä. Asianomistajat saavat tietää esim. tutkinnanjohtajan nimen jolta vireillä olevasta tutkinnasta voi tiedustella. Rikoksesta epäillyn henkilöllisyys pitäisi pystyä kertomaan asianomistajalle heti kun joku henkilö tutkinnassa asetetaan epäillyn asemaan.

Poliisin suorittaman esitutkinnan jälkeen rikoasasia etenee syyttäjälle ja lopulta tuomioistuimeen ellei syyttäjä tee syyttämättäjättämispäätöstä. Kannattaa muistaa että seuraava yhteydenotto asianomistajan kuulemisen jälkeen saattaa tulla vasta kuukausia tai jopa vuosia myöhemmin käräjäoikeudelta kun rikosasian käsittely alkaa.

Rikosasian asianomistajalla on oikeus pyytää loppulausunto esitutkinnan päätteeksi. Tällöin asianomistaja saa käyttöönsä kaiken asiassa kertyneen tutkinta-aineiston, mukaanlukien myös muiden asianosaisten, kuten epäiltyjen nimet, kertomukset ja asiasta tehdyt tutkimukset. Käytännössä viimeistään esitutkinnan päättyttyä asianomistajalla on oikeus tietää rikoksesta epäillyn nimi. Käytännössä tämä tieto on monesti käytettävissä jo esitutkinnan aikana.

Esitutkinta-aineisto tulee pääsäännön mukaan julkiseksi, kun asiassa on nostettu syyte tai tehty syyttämättäjättämispäätös. Tällöin rikoksesta epäillyn nimen voi periaatteessa julkaista. Tiedotusvälineiden toiminnan pohjalla on oma ohjeistuksensa siitä, miten vakavista rikoksista uutisoitaessa mainitaan syytettyjen tai tuomittujen nimiä. Tällainen toimintahjeistus ei kuitenkaan koske yksityishenkilöitä.

Esitutkinta-aineisto on syytteen nostamiseen asti asianosaisjulkista, jolloin epäillyn nimen paljastaminen saattaa täyttää jonkin salassapitorikoksen tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistön. Epäillyn henköllisyyden levittäminen  on johtanut käytännössä kuitenkin korkeintaan sakkorangaistuksiin.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kaikki aikaisemmat Q&A kysymykset ja niiden vastaukset

Lue:
Onko rikosilmoitus sama asia kuin tutkintapyyntö?
Saako poliisille valehdella?
Kiinniotto-oikeus ja itsepuolustus 
Kiinniotto - pidätys - kuulustelu
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa
Q&A - Poliisikuulustelu - kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Ehdollinen vankeustuomio ei ole rangaistus
Q&A - Rangaistavuus

Onko uudessa parkkisakko-oikeudenkäynnissä kyse valvontayhtiön vedätyksestä?

  

---- Breaking News ----

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta aloitettu uusi oikeusprosessi saattaa olla Q-Park Oy:n järjestämä ja ennakolta sovittu näytösoikeudenkäynti jonka tarkoituksena on hankkia KKO:n vahvistus vanhojen saatavien perimiseksi ennen uuden lain voimaantuloa.

 ---- Breaking News ----

Yle Uutiset kertoi 27. elokuuta Q-Park Services Oy:tä (entinen ParkCom Oy) vastaan nostetusta kanteesta, jossa helsinkiläismies vaatii käräjäoikeutta hylkäämään hänelle jo vuonna 2008 määrätyn 40 euron suuruisen valvontamaksun. Kyse on ilmeisesti negatiivisesta vahvistuskanteesta, jossa kantaja vaatii tuomioistuinta vahvistamaan, että hänellä ei ole velvollisuutta maksaa häneltä vaadittua maksua.

Uutisessa annettiin ymmärtää, että edessä olisi vuosia kestävä oikeusprosessi. Uutisen julkaisemisen jälkeen julkisuuteen on kuitenkin tihkunut tietoja, joiden mukaan kanne onkin laitettu vireille jo kuukausia sitten ja pääkäsittely asiassa on ehditty jo pitää. Tuomio asiassa annettaneen lähiviikkoina. Lisäksi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan riita-asian osapuolet olisivat jo ennakolta sopineet, että käräjäoikeuden tuomiosta ei valitettaisi lainkaan hovioikeuteen, vaan asia pyrittäisiin saattamaan oikeudenkäymiskaaren 30a -luvun mukaisena ennakkopäätösvalituksena suoraan korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Tällöin lopullinen ratkaisu asiaan saataisiin todennäköisesti jo ensi vuoden aikana.

Oikeusministeriössä on parhaillaan valmisteltavana pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistaminen. Uuden pysäköinninvalvontaa koskevan lakiluonnoksen lausuntokierros on päättynyt ja asiassa on tarkoitus antaa hallituksen esitys eduskunnalle vielä kuluvan syksyn aikana. Jos laki hyväksytään ministeriön kaavailemassa muodossa, se tulee käytännössä lopettamaan nykymallisen yksityisen pysäköinninvalvonnan ja valtaosa alan yrityksestä poistunee markkinoilta kokonaan. Tämänhetkinen yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva sekava tilanne, jossa mikään viranomainen ei osaa tai halua ottaa kantaa siihen, pitääkö yksityisen yrityksen asettama pysäköinninvalvontamaksu maksaa vai ei ja jossa oikeusoppineet ovat esittäneet asiasta täysin päinvastaisia ohjeita ja näkemyksiä, tulee siis lainsäätäjän toimesta loppumaan ilmeisesti jo ensi vuoden alussa.

Vaikuttaakin hyvin oudolta, miksi yksityinen kansalainen olisi tällaisessa tilanteessa halunnut lähteä oikeusteitse selvittämään sitä, onko hän velvollinen maksamaan yhden, vuonna 2008 hänelle asetetun valvontamaksun. Kyse ei ole mistään takaisinperintäoikeudenkäynnistä, vaan jutun kantaja ei siis ole vieläkään maksanut häneltä vaadittua maksua. Jos valvontayhtiö ei ole neljässä vuodessa nostanut asiassa velkomuskannetta, ei vaikuta kovin todennäköiseltä, että se tekisi sitä vastaisuudessakaan. Minkä vuoksi valvontayhtiötä vastaan kanteen nostanut henkilö ei vain kieltäydy maksamasta maksua, kuten hän on tähänkin asti tehnyt? Eihän hänen toki tarvitsisi ryhtyä selvittämään maksun laillisuutta oikeusteitse, vaan valvontayhtiön olisi nostettava häntä vastaan velkomuskanne halutessaan periä saatavansa.

Kanteen nostanut yksityishenkilö pääsisi siis haluamaansa lopputulokseen vain olemalla maksamatta häneltä vaadittua maksua. Näin ovat menetelleet tuhannet muutkin yksityisen valvontafirman laputtamat autoilijat. Oikeustilan selkeyttäminen ei edellytä uutta oikeudenkäyntiä, sillä toimintaa koskeva laki on jo tuloillaan. Yksittäisen kansalaisen kannalta vaikuttaakin täysin hullulta lähteä käräjöimään tällaisesta asiasta, koska voitettavana on ainoastaan mielenrauhaa, siis varma tieto siitä, että valvontayhtiö ei voi viedä asiaa enää oikeuteen. Monihan maksaa valvontamaksunsa juuri oikeudenkäynnin pelosta, mutta nyt kanteen nostanut yksityishenkilö ei selvästikään pelkää oikeudenkäyntiä.

Koko prosessissa taitaakin olla kyse Q-Park Oy:n masinoimasta näytösoikeudenkäynnistä, jonka tarkoituksena on saada KKO kerran vielä vahvistamaan, että yksityisillä pysäköinninvalvontayhtiöillä on oikeus periä ehtojen vastaisen pysäköinnin johdosta asettamansa valvontamaksut. Tämä tulkinta on asetettu kyseenalaiseksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan linjattua viime vuonna, että pysäköinninvalvonnassa on kyse merkittävästä julkisen vallan käytöstä, jota ei voida perustuslain mukaan antaa yksityisille.

Jos Q-Park Oy voittaa oikeudenkäynnin, se saa tuomiosta erittäin vahvan selkänojan ryhtyä perimään oikeusteitse kaikkia maksamattomia valvontamaksusaataviaan. Myös niitä useita vuosia sitten asetettuja, tietenkin sillä edellytyksellä, että maksujen vanheneminen on perintätoimenpitein katkaistu. Tällaisia maksuja lienee ”rästissä” kymmeniä tuhansia kappaleita.

Edelleen, jos yhtiö voittaa oikeudenkäynnin ja saa korkeimman oikeuden vielä kerran linjaamaan, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kyse sopimusoikeuden alaan kuuluvasta toiminnasta, jota julkisen vallan käyttöä koskevat säännökset eivät estä, tämä saattaisi johtaa muutoksiin oikeusministeriössä parhaillaan valmisteltavana olevaan lakiin tai jopa koko lain säätämättä jättämiseen. Laki voitaisiin nähdä tällaisessa tilanteessa tarpeettomaksi, kun toimintaan liittyvä oikeudellinen epäselvyys väistyisi oikeuskäytännön tuotua siihen riittävästi selvennystä. Tällainen skenaario ei tietenkään ole kovin todennäköinen jo siitäkään syystä, että KKO ei ehtine käsitellä asiaa ennen uuden lain suunniteltua voimaantuloa, mutta ajatus valmisteilla olevan lain muuttamisesta tai hylkäämisestä uuden tuomion myötä ei kuitenkaan ole täysin mahdoton.

Valvontayhtiötä vastaan kanteen nostaneen yksityishenkilön intressi tässä asiassa on 40 euroa sekä mahdollisesti hieman mielenrauhaa. Uhkana ovat asian intressiin suhteutettuna täysin kohtuuttomat oikeudenkäyntikulut. Valvontayhtiölle myönteinen päätös tässä asiassa saattaa sen sijaan avata sille mahdollisuuden periä satojen tuhansien eurojen maksamatta olevat valvontamaksusaatavat korkojen kera ja jos sitä oikein lykästää, voitto KKO:ssa voisi jopa kääntää oikeusministeriön pään koskien yksityisen pysäköinninvalvonnan lainsäädäntötarvetta. Valvontayhtiöllä ei ole tässä asiassa juuri hävittävää - jos KKO linjaa, että yksityinen valvoja ei saa valvontamaksuja asettaa, niin sitten vanhat saatavat jäävät perimättä, kuten ne jäisivät muutenkin. Yhtiö voi tällöin keskittyä uuden lain mukaiseen, julkista pysäköinninvalvontaa avustavaan toimintaan.

Kun hieman mietitään osapuolten motiiveja tällaiseen oikeudenkäyntiin, alkaa vahvasti näyttämään siltä, että tämän prosessin on tosiasiassa käynnistänyt Q-Park Oy. Se ei ole halunnut itse nostaa velkomuskannetta jotakuta maksuvelvollisuutensa kiistänyttä autoilijaa vastaan, koska ongelmaksi olisi muodostunut ajoneuvon pysäköineen kuljettajan toteennäyttäminen. Tästä syystä yhtiö on käyttänyt bulvaania, joka on muodollisesti nostanut negatiivisen vahvistuskanteen yhtiötä vastaan. Näin on vältetty ajoneuvon pysäköinyttä kuljettajaa koskevat todisteluongelmat. Lisäksi yhtiö välttää imagohaitan, jota suureen kansainväliseen konserniin kuuluvan yhtiön kaikkine resursseineen tekemä hyökkäys pientä ihmistä vastaan aina aiheuttaa. Operaation tarkoituksena on saada KKO pikaisesti vahvistamaan, että yksityinen pysäköinninvalvonta on edelleen täysin laillista liiketoimintaa perustuslakivaliokunnan linjauksista huolimatta, ja näin sekoittaa valvontayhtiöiden kannalta katastrofaalista lainsäädäntöhanketta sekä mahdollistaa kymmenien tuhansien maksamatta jääneiden valvontamaksujen tehokas perintä.

Edellä kuvattua käsitystä tukee voimakkaasti se tieto, että asian saattamisesta ennakkopäätösvalituksena KKO:n käsiteltäväksi hovioikeusvaihe ohittaen olisi etukäteen sovittu. Tällainen sopimus tehdään silloin, kun ennakkopäätöksen saaminen asiaan on molempien osapuolten intressissä. Jos kantajana oleva yksityishenkilö haluaa vain selvittää itselleen määrätyn valvontamaksun laillisuuden, ei hänen missään tapauksessa kannattaisi suostua ennakkopäätösvalitukseen siinä tapauksessa, että hän häviäisi alioikeudessa. Korkein oikeus nimittäin myöntää valitusluvan alle kymmeneen prosenttiin hakemuksista, eikä valitus hovioikeuteen ole enää mahdollinen, jos valituslupaa ennakkopäätösvalituksen johdosta ei myönnetä. Kantajana olevan yksityishenkilön  kannattaisi siten hyväksyä ennakkopäätösvalitus ainoastaan, jos hän voittaa jutun alioikeudessa. Olisi hyvin erikoista, että aidosti omassa asiassaan prosessaava yksityishenkilö olisi etukäteen sitoutunut hyväksymään ennakkopäätösvalituksen ja luopunut siten ennakolta oikeudestaan hakea hovioikeudelta muutosta itselleen kielteiseen tuomioon. Hovioikeuteenkin tosin tarvittaneen tällaisessa asiassa jatkokäsittelylupa, mutta sellainen kuitenkin irtoaa huomattavasti korkeimman oikeuden valituslupaa helpommin.

Kaikki nämä seikat viittaavat vahvasti siihen, että uutisoitu prosessi ei ole tosiasiassa aivan sitä, miltä se näyttää. Oikeusministeriön lakiluonnos merkitsee toteutuessaan kuoliniskua koko yksityiselle pysäköinninvalvonta-alalle. Valvontayhtiöt on nyt asetettu selkä seinää vasten, mikä tekee tämänkaltaisen operaation hyvin ymmärrettäväksi.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Yksityinen pysäköinninvalvontayhtiö on haastettu oikeuteen
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen pysäköinninvalvonnan
Q&A - Yksityisten pysäköintivalvontamaksujen korotukset
Suomen Parkkivartija Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Yksityinen pysäköinnivalvonta kriisissä
Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan
Syyllistyvätkö parkkisakkofirmat rikokseen?
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynnillä uhkailu on pelkkää bluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat lainvastaisia
Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?
ParkPatrol Finland Oy - Cloaca maxima

Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on viimein erottava

Kahdeksan vuotiaan Helsinkiläisen Eerika tytön kidutusmurha on saanut monet ihmiset voimaan pahoin. Mistä löytyy näin voimakasta äärimmäistä pahuutta pientä tyttöä kohtaan? On täysin selvää, että kidutusmurhaan syyllistynyt isä ja hänen avovaimonsa ansaitsevat ankarimman mahdollisen rangaistuksen mitä Suomen laki voi tarjota. Ankarimman mahdollisen rangaistuksen ansaitsevat myös Helsingin kaupungin sosiaaliviranomaiset, jotka törkeällä laiminlyönnillään ovat yhtä syyllisiä 8-vuotiaan Eerika tytön kuolemaan kuin tekijät itse.

Paavo Voutilainen vastaa lastensuojelun tekemisistä Helsingin kaupungissa. Hänen alaisuudessaan toimivat lastensuojeluviranomaiset jotka ovat jättäneet huomioimatta kaksitoista lastensuojeluilmoitusta ja toistuvasti palauttaneet tytön isänsä ja hänen avovaimonsa hallitsemaan kidutuskammioon. Kaiken lisäksi Paavo Voutilainen kehtaa ylimielisesti todeta haastattelussa, että Helsingissä on parhaat mahdolliset resurssit lastensuojeluun. Näiden parhaiden mahdollisten resurssien jäljiltä pienen Eerika tytön elämä on nyt päättynyt. Kukaan meistä ei varmasti halua nähdä miten Paavo Voutilaisen lastensuojelu toimii kun käytössä eivät ole parhaat mahdolliset resurssit.

Paavo Voutilainen vastuun kantavana sosiaalijohtajana ja hänen alaisuudessaan toimivat lastensuojeluviranomaiset kuuluu asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen ja tuomita ankarimpaan mahdolliseen rangaistukseen. Heidän kyvyttömyytensä, epäpätevyytensä ja ylimielisyytensä on maksanut yhden pienen tytön hengen. Toivottavasti voitte katsoa itseänne peiliin virastossa ja nauttia palkastanne ja ennen kaikkea siitä "hyvin tehdystä työstä".

Paavo Voutilaiselle haluamme antaa muutaman ohjeen. Voit lopettaa valheellisten ja tekopyhien lausuntojen antamisen. Istu Paavo hetkeksi kaupunkilaisten verorahoilla hankkimiesi 72 000 euron toimistohuonekalujesi taakse. Ottaa kalliista puusomisteisesta pöytälaatikosta valkoista paperia ja kirjoittaa eroanomuksesi. Paavo, yritä ymmärtää, kukaan ei luota sinuun, kukaan ei usko sinuun, kukaan ei arvosta sinua. Olet tyhjänpäiväinen, mitään sanomaton ihminen jolla ei edes mieheksi ole tarpeeksi munaa erota tehtävästään!

Kerro vielä Paavo, mistä on tuhansien eurojen arvoinen työtuolisi tehty? Ettei vain pienistä tytöistä? Helsinkiläiset ovat maksaneet liian kalliin hinnan sinun valtakaudestasi Helsingin sosiaaliviraston johdossa.

Sinun aikasi on nyt ohi.

Lue myös:
Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on erottava
Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on erottava, osa II

PS: Huolimatta poliisin innokkuudesta puuttua ennakolta sananvapauteen rajoittavasti huomauttamalla Wallu Valpiota hänen "kättelykehoituksistaan" Facbookissa, on kuitenkin todettava, että jokaisella meistä on oikeus mielipiteeseen. En siis pistä yhtään pahakseni jos syylliset pahoinpidellään ja tapetaan yhtä tuskallisesti kuin mihin ovat itse syyllistyneet. Olen sitä mieltä ja minulla on siihen oikeus. Olkoon tämä sitten kehotus, toivomus tai pyyntö. Ihan sama, kunhan se on oikeus ja kohtuus.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kuolemanrangaistus vai todellinen elinkautinen
Megan Kanka ja Meganin laki
Kohtuullista oikeutta Suomalaisittain
Ehdollinen vankeus ei ole rangaistus

Lue lisää Helsingin kaupungin opetusviraston laittomuuksista:
Helsingin opetustoimi - osa 1 ( 3) - Oppilaan oikeus tukiopetukseen ja erityisopetukseen
Helsingin opetustoimi - osa 2 ( 3) - Mielivaltaa Helsingin opetusvirastossa
Helsingin opetustoimi - osa 3 ( 3) - Koulukirjat

Yksityinen pysäköintivalvontayhtiö Q-Park on haastettu oikeuteen

Yksityinen pysäköintivalvontayhtiö Q-Park, entinen ParkCom Oy, on haastettu käräjäoikeuteen. Helsinkiläinen mieshenkilö on haastanut valvontayhtiön oikeuteen ja vaatii käräjäoikeutta hylkäämään hänelle määrätyn 40 euron suuruisen valvontamaksun. Tapaus on ensimmäinen, jossa maksun saanut yksityishenkilö haastaa valvontayhtiön oikeuteen.

Perustuslakivaliokunta totesi yksiselitteisesti vuonna 2011, että yksityinen valvontamaksu on julkisen vallan käyttöä ja siten maksujen määrääminen rikkoo perustuslakia. Kuluttajariitalautakunta on todennut 2011 ja 2012 antamissaan yksimielisissä päätöksissä, että yksityistä valvontamaksua ei tarvitse eikä pidä maksaa. Lisäksi uusi laki pysäköinninvalvonnasta tulee lopettamaan yksityisen pysäköinninvalvonnan nykymuodossaan.

Yksikään valvontayhtiö ei ole vienyt vuonna 2010 annetun korkeimman oikeuden virheellisen päätöksen jälkeen maksamattomia valvontamaksuja oikeuden ratkaistavaksi. Valvontayhtiöt ovat ainoastaan keskittyneet uhkailemaan autoilijoita ja tyytyneet niihin maksuihin joita yhä pienenevä määrä autoilijoita on tietämättömyyttään menneet maksamaan. Uusi oikeudenkäynti asiasta on enemmän kuin tervetullut!

Asiasta uutisoi ensimmäisenä YLE. Lisää tietoa alla olevasta linkistä:

Merkittävä parkkisakko-oikeudenkäynti alkoi Helsingin käräjäoikeudessa (YLE)

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen pysäköinninvalvonnan
Q&A - Yksityisten pysäköintivalvontamaksujen korotukset
Suomen Parkkivartija Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Yksityinen pysäköinnivalvonta kriisissä
Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan
Syyllistyvätkö parkkisakkofirmat rikokseen?
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynnillä uhkailu on pelkkää bluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat lainvastaisia
Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?
ParkPatrol Finland Oy - Cloaca maxima

Monikulttuurisuuden todellisuus - raiskaukset

Suomessa 34% raiskaustuomion saaneista henkilöistä on ulkomaalaisia. Suomen väestöstä 4% on ulkomailla syntyneitä. Suomen väestöstä 3% on ulkomaan kansalaisia. Suomen vankiloissa 15% vangeista on ulkomaalaisia. Pieni 3-4% väestönryhmä tekee yli kolmanneksen kaikista raiskauksista ja melkein viidenneksen kaikista rikoksista.

Tämä on sitä monen ihannoimaa monikulttuurisuutta.

Suurin osa ulkomaalaisten tekemistä raiskauksista on Lähi-idästä ja muslimimaista tulevien nuorten miesten tekemiä rikoksia. Näissä tilastoissa Irakilaiset miehet ovat saaneet kyseenalaisen kunnian olla kärkipäässä. Kaikista raiskauksista 5% on Irakilaisten tekemiä ja samaan aikaan irakilaisia on Suomen väestöstä ainoastaan 0.1%.

Tilastot osoittavat monikulttuurisuuden suurimman ongelman - arvomaailmoiden eron.  Monikulttuurisuudella tarkoitetaan ajatusta eri kulttuurista tulevien ominaisimpien piirteiden sulautumisesta yhteen. Todellisuudessa kulttuurit eivät koskaan sulaudu osaksi tosiaan. Suurimmat ristiriidat näkyvät kulttuuriperimien erossa ja arvomaailmassa, jotka voivat olla täysin toisistaan poikkeavat. Hyvänä esimerkkinä on Euroopan-laajuisesti leviävä islamilainen kulttuuri, jonka edustamat arvot sotivat räikeästi länsimaisen sivistysyhteiskunnan ominaisempaa kulttuuriperimää ja perimän muodostamaa arvomaailmaa vastaan. Monikulttuurisuus ei ole itseisarvo tai edes ihannoitava tavoitetila.

Monissa kulttuureissa ja maissa, kuten islaminuskossa ja muslimimaissa naisten asema on kaukana siitä mihin länsimaisissa yhteiskunnissa on totuttu. Monelle tämänkaltaisesta vieraasta kulttuurista saapuvalle miehelle suomalainen nainen lyhyessä mekossa tai kireissä farkuissa on vapaata riistaa. Näitä naisiahan sanotaan heidän kulttuurissaan aivan toisella nimellä.

Ruotsissa televisio paljasti toukokuussa karun todellisuuden islamilaisen yhteisön sisäisestä arvomaailmasta. Imaamit antoivat neuvoja pahoinpidellyille ja raiskatuille naisille. Olkaa hiljaa,  älkää puhuko, poliisille ei saa kertoa ja mikä pahinta, väkivaltaa ja raiskausta tulisi sietää. Samat islamilaiset yhteisöt ovat sitoutuneet yhteiskunnan arvoihin. Ovatko? Virallisesti kyllä, käytännössä ei.

Pahinta tässä monikulttuurisuuden ylitsepursuavassa ihannoinnissa on yleisen median ja viranomaisten salailu. Ulkomaalaisten tekemien rikosten tilastoja peitellään ja rikoksista vaietaan. Rikoksen tekijöiden taustaa ei haluta tuoda julkisuuteen. On suorastaan paheksuttavaa korostaa rikoksen tekijän ulkomaalaistaustaa. Herkempien syyttäjien mielestä totuuden kertominen rikoksen tekijän ulkomaalaistaustasta saattaa täyttää tunnusmerkistön kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Huhtikuussa 2012 uutisoitiin laajasti kahdesta Helsinkiläisen koululaisen tekemästä raiskauksesta. Yksikään julkinen media, lehti tai uutinen ei tuonut esille sitä tosiasiaa, että kyseessä oli kaksi Helsinkiläistä ulkomaalaistaustaista nuorta miestä, joiden kulttuurilliseen arvomaailmaan naisten tasa-arvo ei kuuluu. Vasta kun käräjäoikeuden päätös julkisena asiakirjana päätyi verkkolevitykseen suurelle yleisölle selvisi tekijöiden maahanmuuttotaustaisuus.

Miksi maahanmuuttotausta on sitten oleellinen tieto? Siksi, että jos yhteiskunnan virallinen totuus on monikulttuurisuuden ja suvaitsevaisuuden ihannointi, on monikulttuurisuuden aiheuttamat rajut ristiriidat yhteiskunnassa tuotava rehellisesti myös esiin. Täysin tuomittavasta teostaan huolimatta norjalainen Anders Breivik ei islamisoitumisen ja monikulttuurisuuden vaaroista ollut ihan väärässä.

Ihmisten moninaisuus ja mielipiteiden erilaisuus ovat hyvä asia. Yhteiskunnassa julkinen media ja viranomaiset tekevät suuren virheen yrittäessään suojella vähemmistöjä salaamalla ja pimittämällä tietoa monikulttuurisuuden aiheuttamista vakavista yhteiskunnallisista ongelmista. Kulttuurit eivät ole keskenään tasa-arvoisia eikä kulttuureilla tule koskaan olemaan yhteistä perusarvopohjaa. Monikulttuurisuus itsessään voimistaa vähemmistöterrorismia ja enemmistön oikeuksia, perinteitä ja arvoja poljetaan suvaitsevaisuuden nimissä. Klisee tai ei, Suomessa on oma kulttuurinsa ja maahanmuuttajien on sopeuduttava suomalaisiin tapoihin eikä päinvastoin.

Teoriassa monikulttuurisuus voisi olla ihanteellinen tila eri arvojen yhteiselosta, mutta käytännössä monikulttuurisuus ei ole koskaan toiminut. Mitä nopeammin myönnämme tämän asian ja ryhdymme Suomessa toimiin monikulttuurisuuden vaikutusten pienentämiseksi, sitä onnellisemmaksi yhteiselo suomalaisessa kulttuurissa muiden kanssa muodostuu.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kuinka kauan vielä?

Rasismin varjolla 

Vihapuhetta