Vastaus yksityiselle pysäköintivalvontayhtiölle

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta esitetään edelleen blogille jatkuvasti kysymyksiä. Yleisin kysymys on, pitääkö maksu maksaa? Vastaus on edelleen, ei missään tapauksessa! Toiseksi yleisintä on kysyä kuinka vastata yksityisen pysäköintivalvontayhtiön vaatimuksiin ja kuinka tehdä reklamaatio.

Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ei ole mikään asia muuttunut vuosiin. Yksityisen pysäköintivalvontamaksun maksaminen on edelleen täysin vapaaehtoista. Blogin vanha ohje vuodelta 2013 pätee tässä asiassa edelleen perusteluineen.

Pysäköintivalvontayhtiöiden toiminta on varsin härskiä ja kuluttajaa uhkailevaa. Kaikilla yhtiöillä toimintaprosessi on kuitenkin lähes identtinen. Jos henkilö kiistää olleensa kuljettaja, vaaditaan tietoa kuljettajasta. Vaatimusten lomassa vedotaan mitä ihmeellisimpiin lain ja ennakkopäätösten tulkintoihin. Tarkoituksena on harhauttaa kuluttaja maksamaan aiheeton maksu.

Hervottomin tapaus on ollut henkilö joka on saanut kolme valvontamaksua kolmelta eri pysäköintiyhtiöltä (Parkkipate, Q-Park, APV-Alueellinen pysäköinninvalvonta). Maksun saajalla, ajoneuvon omistajalla ei ole edes ajokorttia, joten hän ei ole voinut autoa pysäköidä. Kyseisille pysäköintiyhtiöille tämä tulee käymään oikeudessa hyvin kalliiksi, mikäli sinne asti joskus päädytään.

Yksinkertainen toimintaohje on, älä reagoi tuulilasiin kiinnitettyyn valvontamaksuun mitenkään. Jos olet ajoneuvon haltija tai omistaja, odota että valvontayhtiö selvittää tiedot ja lähettää sinulle kotia maksukehotuksen. Kun maksukehotus on saapunut, reklamoi valvontayhtiötä kirjallisesti, helpoiten esimerkiksi sähköpostilla. Älä sorru väittelemään asiasta. Yksi reklamaatio riittää, eikä asiasta tarvitse lähteä kiistelemään.

Alla on esimerkki reklamaatioviestistä. Siinä on huomioitu valmiiksi kaikki yleisimmät vastaväitteet, vaatimukset ja erikoisimmat tulkinnat joita valvontayhtiöt esittävät. Sitä saa vapaasti käyttää, kopioida tai muokata.

* * *

Esittämässänne maksuvaatimuksessa on kyse yksityisoikeudelliseen sopimukseen liittyvästä väitetystä sopimusrikkomuksesta pysäköintialueen ehtojen vastaisesta pysäköinnistä. Tämän kaltainen sopimus pysäköinnistä syntyy valvontayhtiön sekä ajoneuvon kuljettajan välillä. Kiistän toimineeni ajoneuvon kuljettajana maksuvaatimuksessa esitettynä ajankohtana mainitsemallanne pysäköintialueella. En ole tehnyt pysäköinnistä sopimusta kanssanne enkä ole väitetyn sopimuksen osapuolena. Maksuvaatimuksenne on siten aiheeton ja pyydän ystävällisesti osoittamaan maksuvaatimuksen oikealle sopimuskumppanillenne.

Maksuvaatimuksessanne ei ole kyse lakisääteisestä viranomaismaksusta, eli pysäköintivirheestä säädetystä laissa tarkoitetusta maksusta josta vastaisi myös ajoneuvon omistaja tai haltija. Totean myös, että koska väitetty sopimus on kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan välinen, sopimukseen sovelletaan kuluttajansuojalakia (Kuluttajansuojalaki 20.01.1978/38) ja näyttövastuu sopimusrikkomuksesta on sopimukseen vetoavalla osapuolella.

Korkeimman oikeuden päätöksen mukaisesti (KKO:2010:23) kiinteistön omistajalla on oikeus määrätä pysäköinnin ehdoista. Sopimus syntyy valvontayhtiön ja ajoneuvon kuljettajan välillä. Ajoneuvon kuljettaja ei välttämättä ole sama henkilö kuin ajoneuvorekisteriin merkitty haltija tai omistaja.

KKO:n päätöksen (KKO:2010:23) mukaisesti todistustaakka kuljettajasta, eli pysäköinnistä tehdyn sopimuksen toisesta osapuolesta, on aina valvontayhtiöllä. KKO, kuten ei alemmatkaan oikeusasteet, hyväksyneet käänteistä todistustaakka, kuluttajan velvollisuutta todistaa ettei hän ole tehnyt sopimusta. Valvontayhtiön vaikeus todistaa sopimuksen toista osapuolta, ajoneuvon kuljettajaa, ei muuttanut velvoitetta.

Ajoneuvon kuljettaja voidaan myös esittää todistelulla. KKO:ssa käsitellyssä tapauksessa ajoneuvo oli pysäköity useasti saman asuinkiinteistön pihaan, joten oikeus katsoi toteen näytetyksi riittävällä todennäköisyydellä ajoneuvon omistajan toimineen kuljettajana. Näyttötaakka oli myös tällöin valvontayhtiöllä.

Saman linjan on ottanut Kuluttajariitalautakunta joka on yksimielisesti vakiintuneessa ratkaisukäytännössään todennut näyttövelvollisuuden sopimuksen syntymisestä ja sopimuksen toisesta osapuolesta, kuljettajasta, olevan valvontayhtiöllä. Näitä päätöksiä on useita aina vuodelta 2010 alkaen (esim. 2041/39/2010, 1167/39/2011).

Kuluttajansuolalain perusteella, kuluttajalta ei voida edellyttää, että kuluttajan pitäisi pystyä todistamaan, ettei hän ole tehnyt sopimusta elinkeinoharjoittajan kanssa. Lautakunta on myös todennut, että valvontamaksua ei voida periä ilman, että se joka siihen vetoaa, osoittaa sopimuksen syntyneeksi kuluttajan kanssa tai kuluttaja myöntää sopimuksen syntyneen.

Kuluttajariitalautakunnan päätösten mukaisesti velkojan on näytettävä toteen saatavansa peruste ja siten näytettävä, että henkilö, jolta se vaatii suoritusta, on pysäköinyt auton ja sitoutunut väitettyyn sopimukseen. Valvontayhtiö ei voi kohdistaa maksuvaadetta pelkästään sillä perusteella, että henkilö on auton omistaja tai haltija tai sillä perusteella ettei henkilö ole ilmoittanut kuka auton on tosiasiassa pysäköinyt. Mahdollisessa oikeudenkäynnissä tuomioistuin käyttää Kuluttajariitalautakunnan suosituksia ratkaisunsa pohjana.

Ajoneuvon omistajalla tai haltijalla ei sopimuksen ulkopuolisena ole velvollisuutta selvittää ajoneuvon kuljettajaa valvontayhtiölle. Ajoneuvon omistajuus ei luo sopimussuhdetta valvontayhtiöön ja on selvää että sopimusrikkomukseen vetoavan osapuolen tulee pystyä osoittamaan kenen kanssa he ovat sopimuksen tehneet. Tämä tulkinta on selkeä sekä KKO:n ennakkopäätöksessä että myös kaikissa Kuluttajariitalautakunnan samankaltaisissa päätöksissä.

Asia on minun osaltani loppuun käsitelty.

* * *

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Q&A

Kiitokset monista niistä kysymyksistä joita blogille lähetetään viikoittain. Olemme keränneet heinäkuun artikkeliin vastauksia tänä vuonna tulleista kysymyksistä joihin blogista löytyy vastaus.

Näin maahanmuuttajan tekemän pahoinpitelyn. Kuvasin sen kamerallani. Pahoinpitelijän ystävä vaati tuhoamaan videon koska julkisella paikalla ei saa kuvata alaikäisiä ilman lupaa. Miten on?

Julkisella paikalla saa vapaasti kuvata ketä tahansa. Siihen ei tarvitse pyytää lupaa. Ikään perustuvaa rajoitusta ei ole. Kuvamateriaalin saa myös julkaista ilman lupaa. Julkaisussa täytyy varmistua että ei syyllisty yksityisyyden tai kunnian loukkaamiseen. Rikoksen kuvaamiseen ei ole estettä, päinvastoin. Rikos ei ole ihmisen yksityisasia.

Lue:
Oikeus valokuvata julkisella paikalla 

Miksi ei saa tallentaa omia puheluita? Mihin moinen kielto perustuu?

Omien puheluiden tai keskustelujen tallentamiselle ei ole estettä niin kauan kuin itse osallistuu keskusteluun ja keskustelu on tarkoitettu tallentajan kuultavaksi. Oman viestinnän saa tallentaa perustuslain mukaan eikä sitä ole kriminalisoitu myöskään rikoslaissa. Viranomaisten kanssa käyty keskustelu ei ole tästä poikkeus.

Lue:
Omien puheluiden tallentaminen
Keskustelun tallentaminen
Poliisikuulustelun saa tallentaa 

Menin julkaisemaan serkun lähettämän sähköpostin jossa hän haukkuu minua kovin sanakääntein ja uhkailee turpaan vetämisellä. Nyt hän uhkailee rosiksella kun julkaisin kirjeen ilman hänen lupaansa.

Jos kirje ei täytä teoksen tunnusmerkistöä, eikä se sisällä yksityisyyden suojaan liittyvää tietoa tai muuta jonkin lain perusteella salassa pidettävää tietoa, kirjeen voi julkaista sellaisenaan. Kirje on vastaanottajan omaisuutta.

Lue:
Saako vastaanotetun kirjeen julkaista

Asun Vantaalaisessa taloyhtiössä Länsimäessä ja vituttaa toi talohallituksen puheenjohtajan mielivalta. Se on änkeemässä ovesta sisään tarkistamaan milloin mitäkin venttiiliä ja sopii huoltoyhtiöiden kanssa kaikenlaisia toimenpiteitä joista välillä tulee ilmoitus päivää ennen ja välillä ei. Onko minun pakko päästää näitä ihmisiä kotiini?

Ei ole. Talohallituksen puheenjohtajalla, isännöitsijällä tai muillakaan hallituksen jäsenillä mukaan lukien huoltoyhtiö, ei ole olemassa mitään erityistä oikeutta vaatia asuntoon pääsyä silloin kuin kyse ei ole kiireellisestä tarpeesta, kuten esimerkiksi akuutista putkivuodosta. Huoneistossa käynnin tarve on perusteltava ja se on tehtävä osakkeenomistajalle tai haltijalle sopivana ajankohtana.

Lue:
Oikeus päästä asuntooni 

Taloyhtiö hallituksen puheenjohtajan mukaan voi pakottaa osakkaat ostamaan omalla kustannuksella parvekkeelle suojamaton kun osa on ostanut maton ja asennuttanut sen aikaisemmin omalla kustannuksella. Kai tähän jokin päätös tarvii olla, eikä pelkkä puheenjohtajan sana riitä?

Taloyhtiö ei voi pakottaa hankkimaan omalla kustannuksella. Mikäli tällainen hankinta tarvitaan, siitä voidaan tehdä yhtiökokouksessa päätös ja kustannukset jaetaan kaikkien osakkeiden kesken, myös niiden joilla suojamatto on jo olemassa.

Lue:
Voiko taloyhtiö pakottaaa hankkimaan parvekelasit?

En uskalla käyttää luottokorttia netissä kun pelkään että jotain tapahtuu. Tai en saa niitä tavaroita ja rahat menee. Mikä olisi turvallinen tapa ostaa netistä tavaraa?

Kannattaa katsoa oman pankkinsa sivulta mitä siellä kerrotaan turvallisesta nettimaksamisesta. Pankki itsessään tarjoaa varokeinoja joilla kortin käyttöä voi rajoittaa. Pankki on myös vastuussa väärinkäytöksistä, kunhan kortin omistaja on noudattanut riittävää huolellisuutta. Kannattaa myös muistaa että esimerkiksi toimittamatta jääneistä tavaroista vastaa viime kädessä luotonantaja. Tästä on korkeimman oikeuden päätös vuodelta 2007.

Lue
Luotonantaja vastaa epäonnistuneista ostoksista 

Mistä saisi luotettavaa perustietoa poliisin tekemästä pidätyksestä ja henkilön oikeuksista?

Lue:
Kiinniotto – pidätys – kuulustelu 
Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa 

Minulle tuotiin haastemääräys. Tungettiin väkisiin käteen ja vaadittiin allekirjoitusta. Menin sen allekirjoittamaan, en tiedä onko siitä haittaa. Mitä luulet? Vituttaa, kun tämä ei varsinaisesti tullut edes oikeaan osoitteeseen, liittyy siskon sekoiluihin.

Mitään ei ole pakko allekirjoittaa. Ei myöskään haastehakemusta.

Lue:
Allekirjoituspakko

Oltiin kaveriporukalla Thaimaassa juhlimassa. Kaveri siinä sitten sekoili ja poliisit kutsuttiin paikalle. Sai paikallisittain isot sakot ja poliisi sano vielä että jatkorangaistus tulee Suomessa. Ei oikein ymmärretty mitä tarkoittaa. Voiko ne Thaimaasta lähettää tietoja Suomeen ja Suomessa poliisi antaa vielä toiset sakot, vai mitä toi oikein tarkoitti?

Kaveriasi ei voi rangaista Suomessa teosta jonka hän teki ulkomailla koska teosta on annettu jo rangaistus paikanpäällä.

Lue
Rangaistavuus 

Pitääkö yksityinen pysäköintivalvontamaksu maksaa?

Yksiselitteisesti ei pidä. Valvontamaksun maksaminen on täysin vapaaehtoista.

Lue:
Yksityistä pysäköintivirhemaksua ei tarvitse maksaa

Ihan kiva kun artikkelissasi käsket vetämään koiranomistajia turpaan jotka pitävät koiriaan irti. Mikä sun ongelma on? Koiran kuuluu kulkea irti ja jos se on hyvin koulutettu ja kiltti, ei se mitään pahaa tee kenellekään.

Sinulla ei pitäisi olla koiraa jos yksinkertaisten realiteettien hahmottaminen on ylivoimaisen vaikeaa. Jos viesti ei mene muutoin perille, ei ”turpaan vetokaan” ole ihan poissuljettu mahdollisuus. Narsistisiin ihmisiin ei monesti tehoa muu kuin voimakeinot. Kyse ei ole siitä mitä sinun koirasi tekee tai on tekemättä. Kyse on siitä että järjestyslaki kieltää yksiselitteisesti ja poikkeuksetta koiran irti pitämisen taajama-alueella koska täällä liikkuu aikuisia, lapsia jotka pelkäävät koiria tai muita koiria jotka ovat arkoja tai jopa aggressiivisia muiden koirien läheisyydessä. Vaikka maailmasi liikkuu napasi ympärillä, se ei tarkoita että muiden pitäisi liikkua myös.

Lue:
Mitä tehdä koiranomistajalle joka pitää koiraansa irti taajamassa?
Koira käy kiinni 

Viime kesänä eräs energiayhtiö järjesti pääkonttorissaan puhallusratsian kaikille työpaikalle tuleville. Yritin kieltäytyä mutta pilli tungettiin melkein väkisin suuhun. Kaiken lisäksi puhallutus tehtiin kaikkien muidenkin läsnäollessa. Eli jos olisi puhaltanut promilleja, kaikki olisivat kuulleet asiasta. Voiko näin tehdä?

Työnantaja voi pyytää sinua puhaltamaan, mutta siihen ei ole pakko suostua. Puhalluttaminen on vakava puuttuminen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja perusoikeuksiin joten puhalluttamisen vaatiminen pitää perustua lakiin. Työnantajalle ei tällaista oikeutta ole laissa määrätty. Puhalluttamisesta voi täysin vapaasti kieltäytyä eikä siitä voi olla seurauksia.

Lue:
Työpaikoilla puhalluskokeeseen pakottaminen on lainvastaista

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kaikki Q&A -artikkelit

Musta lista

Kuluttajaliitolla on karttapohjainen mustan lista niistä yrityksistä jotka eivät ole suostuneet noudattamaan kuluttajariitalautakunnan suositusta tekemänsä virheen hyvittämisestä kuluttajalle. Näiden yritysten palveluiden käyttämistä tai tuotteiden ostamista tulee välttää kaikin keinoin.

Katso kuluttajaliiton mustalista.

Yksityisen pysäköinninvalvonnan osalta listalla on Suomen Parkkivartijat Oy, Uudenmaan Pysäköinninvalvonta Oy, Park Area Suomi Oy ja Autoparkki Norden Oy. Näistä Autoparkki Norden Oy:llää näyttää olevan suurin ongelma noudattaa lainsäädäntöä sillä yritys on hävinnyt lautakunnassa yhdeksän kertaa. Toisaalta, näiden palveluiden käyttämättä jättäminen on sikäli helppoa koska yksityistä valvontamaksua ei tarvitse muutoinkaan maksaa. Valvontamaksun maksaminen on kaikilta osin täysin vapaaehtoista.

Ajoneuvojen puolella silmiinpistävää on Vehon sekä Tampereen Autocenteri Oy:n joutuminen listalle.

Matkailupuolella Finnairin joutuminen listoille ei ole varmastikaan yllätys kenellekään. Sen verran usein Finnair on viitannut kintaalle asiakkaidensa oikeuksille. Muita kartettavia lentoyhtiöitä ovat KLM, Easyjet ja Ryanair.

Lue myös:

Kadonnut mustaan aukkoon
Musta lista – edelleen Oy Philips Ab

Työajan pidentäminen ei ehkä koske sinua

Pitkään ja hartaasti leivottu kilpailukykysopimus heikennyksineen on viimein sorvattu kasaan myös liittojen tasolla kussakin uudistetussa työehtosopimuksessa. Kilpailukykysopimuksen yksi elementti on työajan pidentäminen. Työaikaa voidaan pidentää muuttamalla kokonaisia vapaapäiviä työpäiviksi tai yksinkertaisesti päivä- tai viikko työaikaa lisäämällä. Jossakin uusissa työehtosopimuksissa työajanpidentäminen on jätetty paikallisesti sovittavaksi työpaikoille.

Jos päädytään päivittäisen tai viikottaisen työajan pidentämiseen, päätös ei  koske niitä henkilöitä joilla työsopimuksessa on sovittu tarkasti kiinteä päivittäinen tai viikottainen työaika.

Nykypäivänä työnantajat tekevät työsopimukset siten että työajaksi on monesti määritelty "TES:in mukainen". Mutta vanhemmissa työsopimuksissa oli tapana kirjata työsopimukseen työaika hyvinkin tarkasti, esimerkiksi "viikottainen työaika 37.5h". Tällöin henkilön viikottainen työaika on sopimuksessa mainittu riippumatta siitä mitä kilpailukyky- tai työehtosopimuksissa on sovittu.

Työnantajan ainoa mahdollisuus on yrittää neuvotella työntekijän kanssa työsopimuksen muuttamisesta. Siitähän "paikallisessa sopimisessa" on juuri kyse.  Yksipuolisesti työnantaja ei voi työsopimusta muuttaa.

Työntekijän intresesseissä ei tietenkään ole suostua työajan pidennykseen ilman sopivaa kompensaatiota. Neuvotteluissahan on kuitenkin aina kyse ratkaisun löytämisestä joka tyydyttää kumpaakin osapuolta. Varsinkin työnantajat eivät tätä monesti ymmärrä.

Työnantaja ei voi myöskään sanoa työsopimusta irti sillä perusteella että haluaa muuttaa työehtoja. Lain mukaisen irtisanomisperusteen pitää täyttyä työsopimuksen irtisanomiseksi, ja sellainen ei ole sopimusehtojan yksipuolinen muuttaminen. Jos on olemassa tuotannolliset ja taloudelliset perusteet sanoa työsopimus irti, silloin työantaja voi tarjota uutta sopimusta tilalle, mutta silloinkin vanha sopimus on voimassa vielä irtisanomisajan joka pisimmillään on kuusi kuukautta.

Tarkistakaa mitä työsopimuksessanne lukee. Mikäli työsopimuksessa on mainittu tarkasti työajan pituus ja työnantaja pidentää työaikaa yksipuolisesti, pitää työnantajalle muistuttaa ettei työsopimuksen ehtojen yksipuolinen muuttaminen ole mahdollista. Jos työnantaja haluaa tällaisen työntekijän noudattavan uutta pidennettyä työaikaa asiasta pitää neuvotella ja etsiä ratkaisu jolla työajan pidentäminen korvataan esimerkiksi palkkaa vastaavasti nostamalla.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Suosi suomalaista?

Suosi suomalaista. Työllistät ja luot työpaikkoja Suomeen.

Ajatus lauseen takana on kaunis. Mitään muuta se ei sitten olekaan. Kuluttajan kannalta on tärkeintä arvioida tuotteen tai palvelun hintaa ja laatua eikä sitä onko tuota tai palvelu suomalainen. Vaikea kuvitella tilannetta jossa vain suomalaisuuden takia pitäisi ostaa laadultaan huonompi, heikompi tai kalliimpi tuote kuin ulkomaiselta kilpailijalta.

Suomalaisten yritysten on opittava tuottamaan laadultaan riittävän korkeantasoisia tuotteita ja palveluita eikä keskittyä ratsastamaan suomalaisuudella. Ei kenenkään pitäisi ostaa mitään siksi että se on suomalainen vaan siksi että se on tarpeeksi laadukas ja toimiva ratkaisu.

Suomalaisia työpaikkoja luodaan yrityksissä. Valitettavasti kuitenkin kaikki isot pörssiyhtiöt monella alalla ulkoistavat toimintojaan ja siten myös suomalaisia työpaikkoja halpoihin maihin kuten Intiaan, Bulgariaan ja Slovakiaan. Jos suuryritykset eivät välitä yhteiskunnallisesta vastuustaan ja suomalaisesta työstä niin miksi kuluttajien pitäisi välittää näiden yritysten tuotteista ja palveluista?

Suomalaisia pienyrityksiä jotka käyttävät suomalaista osaamista, suomalaista työvoimaa ja tuottavat laadukkaita tuotteita tai palveluita pitää ja kuuluukin suosia. Yritykset jotka mainostavat olevansa suomalaisia ja samaan aikaan syrjivät suomalaista työvoimaa ja ulkoistavat työpaikat ulkomaille, näiden yritysten tuotteet ja palvelut on hyvä kiertää kaukaa laadukkuudesta riippumatta.

On vastemielistä katsoa yritysten vaatimuksia ostaa heidän tuotteitaan tai palveluitaan suomalaisen työn tukemiseksi kun samaan aikaan samat yritykset ulkoistavat kaiken työn Suomesta kolmansiin maihin. Toki yritykset saavat toimia näin, mutta myös kuluttajien pitäisi nostaa tietoisuuttaan ja keskittyä ostamaan tuotteensa sekä palvelunsa mieluummin vaikka ulkomailta kuin tekopyhiltä suomalaisilta suuryrityksiltä.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Onko työaika menneen maailman mittari?

”Aamulla katson työsähköpostit heti herätessäni, se helpottaa kummasti päivän aloitusta kun pääsen töihin. Syön aamupalan, vien lapset päiväkotiin. Ajan töihin. Iltapäivällä haen lapset ja kun lapset viimein nukahtavat minulla on aikaa illalla vielä tehdä työtehtäviä jotka jäivät päivän ajalta rästiin. Pidän myös monesti etäpäiviä jolloin työmatkoihin ei mene aikaa ja kerkiän tehdä työtehtäviä toista tuntia enemmän. Kun on etäyhteydet kotia, viikon voi aloittaa jo sunnuntai-iltana hoitamalla kiireisimmät maanantaityöt pois alta. Työnantaja hankki jopa kesämökille ilmaisen nettiyhteyden joten tietokoneella pääsee töihin myös lomalla. Tämä on upeaa ja edistyksellistä.”

Tämä on nykyihmisen todellisuutta ja monelle ihmiselle ajasta ja paikasta riippumatonta työn tekemistä. Tällaista toimintatapaa ihastellaan ja suositaan. Työ- ja vapaa-aika katsotaan yhtenä kokonaisuutena eikä niitä haluta pitää erillään. Pitää olla nykyaikainen.

Valitettavan moni on sulkenut silmänsä todellisuudelta ja harva enää pysty näkemään mikä tässä kuviossa on pielessä!

Työnantajan edun mukaista tietysti on että yhdellä korvauksella, joka yleensä on kuukausipalkka, työntekijä tekee työtä käytännössä 24/7. Ensin työpäivän verran työpisteellä tai etätöissä ja sen jälkeen hoitaa työtehtäviä myös muina aikoina joustavasti vapaa-ajan lomassa ja on kaiken lisäksi lomallakin vain nettiyhteyden päässä ja aina kännykällä tavoitettavissa. Tämä näyttää olevan uusi tapa toimia digitalisoituneessa yhteiskunnassa ja ennen kaikkea tehokkaampi ja joustavampi tapa tehdä töitä.

Onko kuitenkaan työntekijän edun mukaista olla työnantajan käytettävissä jatkuvasti ja onko työntekijän tai hänen perheensä edun mukaista että työhön käytetty aika on pois yhteisestä ajasta? Entä työstä maksettu korvaus?

Työajan ja vapaa-ajan yhteensovittaminen on yksi elinkeinoelämän nerokkaista salajuonista. Mainostetaan nuorille työntekijöille kuinka joustavia työpaikalla ollaan. Työtä voi tehdä silloin kun haluaa ja missä haluaa. Työnantaja tarjoaa laitteet ja yhteydet. Etätyötä voi tehdä mistä vain. Samaan aikaan työsopimuksessa maksetaan kiinteämääräistä kuukausipalkkaa tai vielä pahempaa, olet tehnyt työsopimuksen jossa puhutaan kokonaispalkasta.

Kuinka tyhmä pitää ihmisen oikeasti olla tehdäkseen, hyväksyäkseen ja toimiakseen vastoin omaa taloudellisia intressiään?

Jokainen meistä on varmasti sitä mieltä että tehdystä työstä on maksettava palkka. Kun kyse on kuukausipalkkaan perustuvasta työsopimuksesta on työsopimuksessa poikkeuksetta määritelty myös päivittäinen työaika. Tämä aika on siis normaalityöaika jonka aikana tehtyä työtä vasten maksetaan kuukausittainen palkka. Entä mikä on se aika jota työhön kulutetaan työsopimuksessa sovitun työajan ulkopuolella? Siis se aika jota käytetään sähköpostin läpikäymiseen, saavutetaan säästämällä työmatkoissa, tehdään töitä lomalla, illalla tai yöllä?

Jokaisesta tehdystä työtunnista on maksettava korvaus. Se miten korvaus maksetaan on pitkälti sovittavissa työsopimuksessa. Se että asia sovitaan on ennen kaikkea työntekijän intresseissä, mutta myös työnantajan.

Kukaan ei osta samaa pölynimuria 700 eurolla jos sen saa viereisestä kaupasta 150 eurolla. Miksi sitten työskennellään ilmaiseksi sovitun työajan ulkopuolella saamatta korvausta? Siksikö että se on helppoa ja muodikasta?

Etätyön tekeminen ei ole ongelma jos huolehtii siitä että palkkausta vastaava korvaus myös maksetaan jokaisesta tehdystä tunnista tai sitten tekee vain sopimuksen mukaisen tuntimäärän. Suurin epäkohta on siinä, että etätyön ja etäyhteyksien helppous ajaa ihmiset ilmaiseen työhön. Jos haluaa olla työnantajan käytettävissä 24/7 siitä pitää sopia työsopimuksessa ja saada asianmukainen korvaus. Yritysjohtajilla on johtajasopimukset jolloin he käytännössä ovat yrityksen käytettävissä 24/7, mutta myös työstä maksettu korvaus on ihan omaa luokkaansa, ainakin jos uskoo vuosittaisia suurituloisten nimilistoja. Miksi perusduunarin pitäisi tehdä ilmaiseksi?

Moni ei myöskään tajua että vuosia jatkunut toimintamalli jossa työntekijä peruskuukausipalkalla tekee mittavan määrän työtä varsinaisen työajan ulkopuolella ilmaiseksi voi ajan kuluessa muodostua normaaliksi toimintatavaksi jotka kumpikin osapuoli on hyväksynyt hiljaisesti ja siten osaksi työsopimuksen ehtoja. Eikä tämän jälkeen tilannetta muuteta kuin irtisanoutumalla jos yllättäen tulee järkiinsä ja haluaa työstä oikeudenmukaisen korvauksen.

Neiti A on tehnyt työsopimuksen 7.5h päivittäisestä työajasta 2800 euron kuukausipalkalla. Tuntipalkka on 17 euroa. Neiti A on muodikas nykyvirtausten edustaja. Oikea neiti tietäväinen. Todellinen nykypäivän supernainen joka on yhdistänyt työ ja vapaa-aikansa yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Aamuisin ennen työajan alkua hän käyttää puolituntia sähköpostin lukemiseen syödessään aamupalaa. Iltaisin kun lapset menevät nukkumaan hän tekee vielä töitä yhden tunnin saattaakseen kesken jääneet työt loppuun. Keskiviikkona on etätyöpäivä ja aikaa jää enemmän töihin. Lauantaina on aikaa käyttää muutama tunti töihin lasten harrastusten aikana ja sunnuntai-iltana on hyvä aloittaa muutaman tunnin rupeamalla viikon työt tai viimeistellä keskeneräisiä. Näistä muodikkaista työtunneista joista ei makseta korvauksia kertyy 12 tuntia viikossa, 48 tuntia kuukaudessa ja 528 tuntia vuodessa. Yhteensä 8 976 euroa, eikä näissä ole edes ylityökorvaukset mukana.

Se on kolmen kuukauden palkka – ilmaiseksi, mutta toisaalta, ehkä se 700 euron pölynimuri on sittenkin aika hyvä ja halpa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Työpaikoilla puhalluskokeeseen pakottaminen on lainvastaista
Työsuhteen koeaikaa voi käyttää hyväksi myös työntekijä
Liukukuva työaika
Huumausainetestit työpaikalla

Q&A – Seksiä työpaikalla

”Harrastin duunikaverin kanssa seksiä ja nyt työnantaja haluaa irtisanoa työsuhteeni. Mitä vittua se kuuluu työnantajalle kenen kanssa hässin?”

Oleellista on miettiä onko seksiä harrastettu työajalla vai työajan ulkopuolella.

Työsopimuksen mukaisesti työntekijän on työaikana tehtävä niitä töitä joita työnantaja on hänelle osoittanut. Jos työaikana tekee muuta kuin työnantajan osoittamia tehtäviä tai jättää tehtäviä tekemättä voi työsuhteen irtisanomisen perusteet täyttyä työtehtävien laiminlyönnin takia. Tilanne on siis sama notkuuko facebookissa päivät pitkät vai harrastaako seksiä työkaverin kanssa jos se kerran tapahtuu työajalla.

Työajan ulkopuolella tapahtuvat asiat eivät kuulu työnantajalle, vaan ovat puhtaasti henkilöiden yksityisasioita.

Lojaliteettivelvoite työnantajaa kohtaan on voimassa myös työajan ulkopuolelle. Periaatteessa jos esimiehelle ja alaisella on seksisuhde, voi herätä kysymyksiä siitä kohteleeko esimies alaisiaan yhdenvertaisesti, vai saako seksikumppani sellaista etua, esim. parempia työtehtäviä, mikä voidaan katsoa yhdenvertaisuutta rikkovaksi.

Pääsääntöisesti voidaan kuitenkin katsoa että seksin harrastaminen työkavereiden kesken työajan ulkopuolella ei kuulu työnantajalle ja seksin harrastaminen työaikana voi johtaa korkeintaan ensisijaisesti varoitukseen ei työsuhteen päättämiseen tai purkamiseen.

oikeusjakohtuus.blogpsot.com

Lue myös:
Työpaikoilla puhalluskokeeseen pakottaminen on lainvastaista
Onko minulla oikeus arvostella työnantajaa julkisesti?
Työpaikoilla puhalluskokeeseen pakottaminen on lainvastaista
Huumausainetestit työpaikoilla
Työuupumuksesta palkalliselle sairauslomalle
Onko pakko mennä työterveyslääkärille 

Tuomareiden vapaa todistusharkinta mahdollistaa mielivaltaiset tuomiot Suomessa

Länsimaisessa oikeusvaltiossa tuomioistuimien ratkaisut on perustuttava lakiin. Jokaisen kansalaisen pitäisi pystyä luottamaan oikeuslaitokseen ja myös luottamaan siihen että heidän oikeutensa toteutuvat juuri siten kuten ne lakiin on kirjoitettu. Kaikkien tuomioiden tulee perustua riittävään näyttöön.

Miten on sitten mahdollista että tapauksissa joissa ei ole muuta kuin kahden ihmisen sana sanaa vasten pystytään toinen osapuoli tuomitsemaan?

Tämä johtuu suomalaisen lainsäädännön vapaasta todistusharkinnasta joka mahdollistaa täysin mielivaltaiset tuomiot.

Vapaa todistusharkinta tarkoittaa käytännössä, että oikeuden tuomari voi täysin vapaasti arvioida todistusaineistoa, todistelua ja muita esille tulleita asioita ja tehdä niiden perusteella johtopäätöksiä jotka huomioivat toiset asiat tarkemmin kuin toiset. Tuomari voi käytännössä antaa eri väitteille eri painoarvon tai merkityksen kuin muille vastaaville asiaan liittyville todisteluille.

Vapaa todistusharkinta antaa tuomarille oikeuden määrittää omien käsitystensä pohjalta mikä on totuus kussakin tapauksessa. Vapaassa harkinnassa ei ole olemassa spesifisistä määrittelyä tai rajausta sille miten todistusaineisto pitää huomioida. Kun kaksi ihmistä kertoo tapahtumasta kaksi eri versiota ja muita todisteita ei ole olemassa, tuomari päättää vapaan todistusharkinnan perusteella kumpaa osapuolista uskoo ja millä perusteella.

Virheellisen tuomion todennäköisyys on ilmeinen. Käytännössä tuomari pitää toisen henkilön kertomaa totuudenmukaisempana, vaikka on täysin mahdollista että juuri tuomarin valitsema henkilö itse asiassa valehtelee. Ihmiset ovat yllättävän huonoja tunnistamaan valehtelijan, eikä tuomarit tee tästä poikkeusta. Luotettavasti, sosiaalisesti ja luonnollisesti esiintyvä valehtelija selviää pälkähästä huomattavasti todennäköisemmin kuin totuuden kertova tilannetta jännittävä introvertti.

Onko oikein että päätös voi perustua täysin vapaaseen harkintaan ilman erityistä ohjeistusta siitä mitä yleensä voi pitää luotettavana ja miten erilainen todistelu tulee arvioida?

Usein sanotaan että ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan. Lähdetään siis ajatuksesta että syyttäjän tai vastapuolen pitää esittää todisteet syyllisyydestä. Samalla myös ajatellaan, että epäillyn ei tarvitse todistaa syyttömyyttään. Käytännössä tilanne ei kuitenkaan ole näin ihanteellinen. Tilanne jossa epäilty ei esitä mitään todisteita syyttömyyttään vastaan voi käytännössä johtaa siihen että vapaan todistusharkinnan perusteella tuomari katsoo että esitetty näyttö syyllisyydestä on totuudenmukaisempaa, koska syyttömyydestä ei ole haluttu tai pystytty esittämään todistusaineistoa. Käytännössä syyttömyyskin pitää siis pystyä todistamaan.

Oikeusjärjestelmässä pitäisi olla sisäänrakennettuna menettely ja ohjeistus jolla rajoitetaan tuomarin oikeutta vapaasti harkita näytän luotettavuutta. Laissa pitäisi määritellä ne todistukselliset keinot, menettelyt ja arvioinnit jotka ovat yleensä sallittuja. Miten arvioidaan luotettavaa henkilötodistelua, silminnäkijöiden kertomuksia suhteessa kuluneeseen aikaan, perhe- ja ystävä suhteita, todisteiden näyttöarvoa jne. Tällä hetkellä rajoituksia on olemassa esimerkiksi todistamisessa puolisoa tai lähiomaista vastaan, mutta yksi suurimmista epäkohdista on lainvastaisesti hankitun todistusaineiston hyväksyminen.

Koko oikeusjärjestelmän perustahan pitää olla siinä, että syyttömiä ihmisiä ei tuomita teoista jota he eivät ole tehneet. Kaikki säännöt ja ohjeistukset tulee olla olemassa syyttömien suojelemiseksi. Kun käytetään täyttä vapaata harkintaa ollaan tilanteessa jossa parhaimmin esiintyvä, parhaimmin asian esiintuova, taloudellisesti varakkaampi, kekseliäämpi tai röyhkeämpi osapuoli voittaa helpommin vaikka olisikin syyllinen tekoon.

Kansalaisen pitäisi pystyä olemaan varma, että tuomioistuimissa, missä päin tahansa Suomea, kenen tuomarin toimesta tahansa käytetään aina samoja menettelytapoja ja ohjeistuksia tasapuolisesti kaikkien epäilyjen ja asianomistajien esittämien väitteiden arvioinnissa.

Valitettavasti tilanne nykypäivänä on aivan toinen. Oikeuden toteutuminen tai toteutumatta jääminen riippuu täysin muista asioista kuin totuudesta. Sen takia kansan kielellä puhutaankin ”tuomioiden arpomisesta”.Eikä totuus todellakaan ole kaukana.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Q&A – Poliisikuulustelu – Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Q&A – Poliisikuulustelun saa tallentaa
Q&A – Poliisin tekemä henkilöntarkistus
Pykälä ”Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan” on vanhentunut
Rikos ei ole syyllistyneen yksityisasia
Q&A – Rangaistavuus
Oikeusturvavakuutus ei korvaa

Lue myös:
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 1/3
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 2/3
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 3/3

Vuokralaisen voi valita myös lain tarkoittamin syrjivin perustein

Monet yksityiset ihmiset omistavat sijoitusasuntoja joita halutaan vuokrata luotettaville ja maksukykyisille asukkaille. Luotettavan ja maksukykyisen asukkaan löytäminen on vaikeaa ja erehtyminen voi johtaa mittaviin tappioihin.

Vuokralaisesta voi tarkistaa joitakin asioita, kuten luottotiedot, tulotiedot, mahdollisen työpaikan tai opiskelupaikan. Pääsääntöisesti yksityisen vuokranantajan tekemä valinta pohjautuu yleiseen syntyneeseen käsitykseen vuokralaisesta sekä vuokranantajan omiin kokemuksiin, ajatuksiin ja vaatimuksiin.

Vuokralaisen syrjiminen sukupuolen, uskonnon tai etnisen taustan perusteella on kielletty yhdenvertaisuuslaissa. Vuokrausilmoitus jossa edellytetään että vuokralainen on ”kantasuomalainen” tai esimerkiksi ”kantaväestöön kuuluva” ovat lainvastaisia syrjinnän perusteella. Käytännössä asunnon vuokraaja voi kuitenkin vapaasti valita vuokralaisen käytti hän omassa mielessään mitä perusteluita tai vaatimuksia tahansa. Hänen ei tarvitse perustella kenellekään valintapäätöstään. Ainoa ongelma on, että julkisesti hän ei voi asiasta kertoa, ei vuokrailmoituksessa eikä näytön tai sopimuksen tekemisen aikana tai jälkeen.

Olisi yhteiskunnallisesti ja yksilöiden kannalta paljon järkevämpää että vuokranantaja saisi tarkoin perustella vaatimukset asunnon vuokraamisesta, oli perusteet sitten mitkä tahansa. Vuokranantaja tietää tarkalleen ketä etsii vuokralaiseksi, joten on aivan turhaa ajanhukkaa niin vuokranantajan kuin mahdollisen vuokralaisenkin osalta hakea tai näyttää asuntoa jota ei hakijalle koskaan tulla vuokraamaan.

Se että syrjintä itsessään on kiellettyä, kuten tuleekin olla, voisi miettiä onko se kaikissa tapauksissa tarkoituksenmukaista tai edes oikeasti syrjintää. Vuokranantajalla on oikeus valita vuokralaisensa sen kokemuksen , elämänkatsomuksellisen ja muun informaation perusteella joka on käytettävissä. Jos vuokranantaja haluaa vuokralaiseksi kantasuomalaisen nuoren parin, niin miksi häntä lainsäädännöllisesti yritetään pakottaa syrjinnän uhan takia valitsemaan tilalle pakolaisperhe?

Miksi yksityisiä ihmisiä yritetään ylipäätänsä lainsäädännöllisesti pakottaa itselleen haitallisiin sopimuksiin ainoastaan sen takia että vuokranantaja ei saisi valita vuokralaista etnisin perustein?

Positiivinen syrjintä, eli menettely jossa tiettyä vähemmistöryhmää pitää suosia, johtaa käytännössä vain toisen ryhmän syrjintään. Pitäisikö asunto vuokrata vain varmuuden vuoksi sellaiselle taholle joka nauttii erityistä lainsuojaa etnisen taustansa takia ettei syyllisty rikokseen?

Vaikka vuokranantajan vuokralaisvalinta pohjautuisikin lain tarkoittamaan etniseen syrjintään on valinta kuitenkin moraalisesti ja eettisesti täysin oikein, koska se perustuu asunnon omistajan oikeuteen päättää itse omistamansa huoneiston käytöstä niiden periaatteiden mukaisesti joilla hän asunnon haluaa vuokrata.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Vuokrasopimuksen lyhyt oppimäärä
Taloyhtiöiden lunastuspykälät tekevät rasismista ja etnisestä syrjinnästä laillista
Oikeus päästä asuntooni

Kotirauhan suojaa rikotaan räikeästi opiskelija-asuntoloissa

Q&A - Ylisuuri työkuorma

”Olen duunissa firmassa jonka toiminta on vinoutunut jatkuvaan säästämiskierteeseen. YT-neuvotteluja käydään jatkuvasti pienissä osissa yksikkö kerrallaan vaikka yhtiön tulos on loistava ja reippaasti voitollinen. Täystyöllistettyjä ihmisiä irtisanotaan kun halutaan etsiä säästöjä. Samaan aikaan töitä siirretään entisestään ylikuormitetuille työntekijöille. Itseni kohdalla työkuorma on helposti 150 – 160 % koska teen käytännössä useamman irtisanotun ihmisen työt. Kyllähän nämä saa tehtyä jos tekisin ylitöitä illat ja viikonloput, mutta en halua. Normaali työaika pitää riittää. Haluan pitää oman vapaa-aikani itselläni. Kun ei kerkiä tekemään, jää tekemättä tai sitten tehdään se mitä keritään ”sinne päin”, mikä ei tietysti työn lopputuloksen kannalta ole hyvä. Mitä tässä voisi oikein tehdä (muuta kuin vaihtaa duunipaikkaa), eikö nyt jotkut rajat olen työvaatimuksillakin?”

Hienoa että pidät kiinni vapaa-ajastasi. Työajan ja vapaa-ajan paljon puhutussa yhteensovittamisessa ei ole mitään järkeä. Koko ajatushan lähtee työnantajan näkökulmasta , että työntekijä olisi jatkuvasti käytettävissä. Monet myös pelkäävät työpaikkansa puolesta ja eivät uskalla valittaa ylisuuresta työkuormasta. Työtä tehdään työajan jälkeen ja vielä pahimmassa tapauksessa kirjaamatta tunteja mihinkään. Tehdyt tunnit eivät näy missään ja työnantajan näkökulmasta tehtävät näyttävät hoituvan sujuvasti ”normityömäärällä”. Seurauksena on vain lisää työtehtäviä.

Ylitöitä ei ole pakko tehdä. Ylitöiden tekemiseen tai teettämiseen tarvitsee sekä työnantajan että työntekijän suostumuksen.Hätätyön teettäminen on säädelty tiukasti ja sitä ei voi lain mukaan käyttää ylityönkorvikkeena.

Ongelmia tulee monesti siinä vaiheessa kun työntekijä haluaa pitää kiinni oikeudestaan käyttää työtehtäviin vain työsopimuksessa sovitun työajan. Kun moni tehtävä tulee tehtyä kiireellä ja huonosti ja osa tehtävistä jää tekemättä voidaan olla pahimmassa tapauksessa tilanteessa jossa työnantaja syyttää työtehtävien laiminlyönnistä. Mikä puolestaan voi johtaa varoitukseen tai jopa työsuhteen päättämiseen. Tällaisiin tilanteisiin voi varautua.

Liiallinen työkuorma kannattaa tuoda esille todistettavasti suoraan esimiehelle esimerkiksi kehityskeskusteluissa. Jos liiallinen työkuorma on kirjattu useampina vuosina osana kehityskeskustelua on työnantajan vaikea näyttää toteen ettei ole tiennyt työkuormasta. Tilanne kannattaa myös kertoa työpaikkalääkärillä säännöllisesti jotta tilanteesta jää mustaa valkoisella myös työterveystietoihin. Jos kehityskeskusteluja ei ole, asia kannattaa ottaa esille esimiehen kanssa muutoinkin. Tästä on kuitenkin syytä jäädä kirjallinen todiste. Monissa oikeuteen menneissä tapauksissa asia kaatuu työnantajan valehteluun siitä ettei henkilön ylisuuri työkuorma ole ollut tiedossa.

Oikeudellisesti ylisuuressa työkuormassa on kyse työturvallisuudesta. Työn henkinen kuormittavuus on osa työntekijän fyysistä työturvallisuutta. Jos työntekijä uupuu työkuormansa alle ja työnantaja laiminlyö työturvallisuuslain työn henkistä kuormittavuutta koskevia säännöksiä, työnantaja voidaan saattaa asiasta vastuuseen työturvallisuuslain, työsopimuslain ja pahimmillaan jopa rikoslain nojalla.

Työsuojelulainsäädännön noudattamisen valvonta kuuluu aluehallintovirastolle (AVI). Työntekijä voi ottaa yhteyttä virastoon ja vaatia asiassa työsuojelutarkastusta. Työnantaja ei voi estää viranomaisten tekemää lakiin perustuvaa tarkastusta. Viranomainen voi tämän jälkeen antaa toimintaohjeen ja määräyksen tilanteen korjaamiseksi. Virasto myös valvoo että määräystä noudatetaan. Mikäli määräystä ei noudateta sitä voidaan tehostaa uhkasakolla. Pahimmissa tapauksissa työsuojeluviranomainen vie asian poliisille esitutkintaan epäilystä työsuojelurikoksesta.

Oleellista on dokumentoida kaikki asiat mahdollista riitauttamista varten. Kaikesta kommunikaatiosta kannattaa pitää todisteet tallessa. Viime kädessä on katsottu että liiallinen työkuorma ja työnantajan välinpitämättömyys oikeuttavat jopa työntekijää päättämään työsopimuksen työantajan sopimusrikkomuksen perusteella välittömästi. Sopimusrikkomuksesta voi aina vaatia korvauksia.

On ymmärrettävää että ongelmaan ei ole mitään oikeaa ja ainoata kaikille sopivaa ratkaisua. Monesti helpoin tie on antaa periksi ja etsiä uusi työpaikka. Tämä voi olla helpoin vaihtoehto, mutta ihmisiltä pitäisi löytyä itsetuntoa ja kunniaa pitää kiinni omista oikeuksistaan ja arvoistaan.

Pidemmän päälle on aina yhteiskunnallisesti ja henkilökohtaisesti parempi pitää kiinni omista oikeuksistaan kuin luopua niistä. Työnantajalla on aina mahdollisuus toimia suoraselkäisesti ja työntekijöitään kunnioittaen. Työnantaja voi siis aina valita toisin.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kaikki Q&A artikkelit