Suomalaiset aseissa

Suomessa on 1.6 miljoona rekisteröityä asetta. Suhteutettuna väkilukuun Suomessa on kolmanneksi eniten aseita maailmassa. Tässä eivät tietenkään ole mukana luvattomat aseet joiden määrää ei tiedä kukaan.

Suomalainen aselainsäädäntö on mielenkiintoinen. Aseiden hallussapito on luvanvaraista. Aselakia on pyritty kiristämään ja luvallisen aseen saaminen on entistä vaikeampaa. Luvattoman aseen hallussapidosta saa käytännössä sakkoja. Luvattoman aseen hankkiminen on myös äärimmäisen helppoa. Luvattomalla aseella tehty tappo on sama kuin luvallisella aseella. Yleisen oikeustajun mukaan luvattoman aseen tietoinen hankkiminen edellyttää suunnitelmallisuutta eikä pitäisi olla mitään esteitä tuomita luvattomalla aseella tehty tappoa automaattisesti murhaksi.

Aina kun tapahtuu ampuma-asetragedia, jokainen poliitikko julkisuutta hakien on vaatimassa aselainsäädännön kiristämistä. Lainsäädännön kiristäminen näyttää olevan vakiovastaus kaikkiin ongelmiin. Eikö asiaa pitäisi pohtia hieman laajemmin, myös päinvastaisesta suunnasta.

Amerikkalainen kysyi suoraan tajuammeko me Suomalaiset mitä seuraa tiukasta aselainsäädännöstä? Henkilöt joutuvat istumaan autossa ja odottamaan teloittamistaan vailla mitään kykyä puolustaa itseään tai omaisiaan. Eikö olisi parempi että asetta voisi kantaa kuka tahansa? Porvoon osaltakin uhrien määrä olisi jäänyt pienemmäksi jos edes jollain paikalla olleesta olisi ollut ase jolla puolustautua. Tiukka aselainsäädäntö estää aseiden saannin vain rehellisiltä kansalaisilta, ei rikollisilta. Rikollisilla on aina keinonsa saada ase. Hänen mielestään Suomen valtio estää tehokkaasti kansalaistensa mahdollisuuden puolustautua Suomelle tyypillistä satunnaista väkivaltaa kohtaan. Jopa pippurisumuttimelle tarvitsee suomessa aseenkantoluvan.

Ajatus on mielenkiintoinen. Kieltämättä herättää kylmiä väreitä ajatella että kaupungilla illalla kulkiessa kuka tahansa voisi kulkea aseen kanssa. Periaatteessa milloin tahansa kuka tahansa voisi ampua kenet tahansa. Paitsi että jos kaikilla on ase, "kenellä tahansa" on myös pienempi kynnys käyttää asetta.

Eräät tutkimukset väittävät että aseiden yleisyys kulkee käsi kädessä henkirikosten vähäisyyden kanssa. Mitä enemmän aseita on vapaasti saatavilla, sitä vähemmän henkirikoksia tapahtuu. Mitä tiukempi on aselainsäädäntö, sitä enemmän henkirikoksia ja ampumatapauksia. Tällä väitteellä yritetään kertoa, että todelliset syy väkivaltaan on muu kuin kriminologinen. Väkivaltarikollisuuden taustalla on monesti taloudelliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tekijät. Väkivalta ei ole estettävissä rajoittamalla yhden tyyppisen henkirikoksen tekovälineeksi soveltuvan esineen saatavuutta. Ihmisen tappamiseen voidaan käyttää myös kättä, puukkoa, autoa, vasaraa, pesäpallomailaa jne.

Vaikea sanoa mikä linja on oikein. Tärkeintä on keskustella ja katsoa oikeasti eri vaihtoehtoja eikä itsepintaisesti pyrittävä ajamaan vain yhtä asiaa, eli aselainsäädännön tiukentamista entisestään. Ihmisille on annetta mahdollisuus puolustaa itseään väkivaltaa vastaan. Suomalainen yhteiskunta jossa käännetään toinenkin poski, ei ole nykypäivää. Kun joku uhkaa aseella, itse en ainakaan halua istua paikallani kykenemättä tekemään mitään muuta kuin kylmästi odottaa kuolemaa. Se millä puolustaudun jää nähtäväksi. Itse se kuitenkin on tehtävä. Kiitos Suomen.

Sitten asian viereen ja vähän ohikin ...

Tuija Brax / Anne Holmlund

Mitähän suomalaiset ovat tehneet ansaitakseen Tuija Braxin kaltaisen oikeusministerin ja Anne Holmlundin kaltaisen sisäministerin? Johonkin pahaan olemme varmasti syyllistyneet. Anne Holmlundin sooloilut toimessaan etsivät vertaistaan. Itku ei ole kaukana. Tuija Braxin vihreän piipittävä arvomaailma sotii vahvasti suomalaista oikeudentajua vastaan. Kumpikaan eivät ole tehtäviensä tasalla. Eivät koskaan ole olleet.

Kuin Tuija Braxilta kysyttiin lehtihaastattelussa otteiden koventamisesta väkivaltarikollisia kohtaan, hän totesi, ettei kukaan halua Suomesta uutta USA:ta tai Venäjää. Ei varmaan. Kukaan Suomalainen ei myöskään halua antaa vaarallisten rikollisten kulkea vapaana. Suomalainen haluaa turvallisen yhteiskunnan jota nykypäivän Suomi ei ole. Suomalainen yhteiskunta väkilukuun suhteutettuna on yksi väkivaltaisimmista Euroopan valtioista. Suomalainen rikoslainsäädäntö on epäonnistunut. Suomalainen viranomainen ja oikeuslaitos eivät pysty suojelemaan kansalaisia. Moninkertaiset raiskaajat, pedofiilit ja väkivaltarikolliset kulkevat vapaana ehdollisen vankeustuomion turvin. Asiantuntijat vaativat yhä vähemmän vankilatuomioita. Elinkautinen vankeus on keskimäärin 12 vuotta. Tappajille ja murhaajille annetaan mahdollisuus tappaa lisää. Henkirikoksia tapahtuu 3-4 joka viikko. Korkein oikeus arpoo käsittämättömiä ennakkopäätöksiä joissa ihmisen hakkaaminen vasaralla tai pesäpallomailalla ei ole hengenvaarallista. Suomalainen yhteiskunta on oikeasti turvaton ja jokaisen pitäisi varautua puolustamaan itseään ja perhettään. Suomalainen yhteiskunta ei sitä tee. Suomalainen yhteiskunta on huolissaan rikollisista, heidän hyvinvoinnistaan ja mahdollisuuksistaan palata normaaliin elämään - tekemään lisää rikoksia.

Tuija Brax ymmärsi haastattelussa hyvin yksittäisten kansalaisten turvattomuuden tunteen. Hän vihjasi kyseessä olevan yksittäistapauksen. Aivan niin. Yksittäistapaus kuten ennenkin - Puolalanmäki, Raumanmeri, Sello, Kauhajoki, Myyrmanni, Jokela, Porvoo. Kuka näitä laskee? Ei ainakaan Tuija Brax tai Anne Holmlund.

Lue myös:
Kuolemanrangaistus vai todellinen elinkautinen?
Kohtuullista oikeutta suomalaisittain?
Megan Kanka ja Meganin laki

Kuolemanrangaistus vai todellinen elinkautinen?

Mikä on pahin rikos jonka toiselle ihmiselle voi tehdä?
Mikä on riittävä rangaistus rikoksesta?
Voiko rikosta sovittaa?
Mikä on yhteiskunnan vastuu suojella kansalaisiaan?
Onko kuolemanrangaistus epäinhimillinen?
Pitäisikö elinkautisen olla nimensä mukaisesti elinkautinen?

Pahin rikos on toisen ihmisen tietoinen hengen riistäminen. Sen pahempaa ihmisarvon loukkausta ei voi olemassa. Porvoossa kolme ihmistä kylmäverisesti tappanut poliisin tuntema väkivaltarikollinen suoritti tekonsa puolivuotta elinkautisesta vapautumisensa jälkeen. Lehtitietojen mukaan henkilöllä on vahva väkivaltatausta ja hän istui elinkautista vaimonsa murhasta. Elinkautinen tuomio annettiin 1996. Neljätoista vuotta myöhemmin hän tappoi jälleen kolme täysin sivullista ihmistä mitättömän riidan seurauksena.

Yhteiskunnan tehtävä on suojella kansalaisiaan. Yhteiskunnalle vaaralliset yksilöt on eristettävä tavalla tai toisella normaalista yhteiskunnasta. Kustannukset eivät voi olla merkityksellisiä ellei sitten tunnusteta sitä tosiasiaa että yksittäisen kansalaisen henki ja terveys eivät yhteiskunnan näkökulmasta merkitse mitään. Mikä meni pieleen? Miten tämä olisi voitu estää?

Kyseisen tappajan kohdalla elinkautinen tarkoitti 14 vuotta vankeutta. Pitäisikö elinkautinen olla elinkautinen ilman mahdollisuutta armahdukseen? Elinikä vankilassa maksaa yhteiskunnalle. Olisiko kuolemanrangaistus sitten parempi? Jos kyseinen henkilö olisi teloitettu vaimonsa murhasta vuonna 1996, nämä kolme McDonaldsin edessä tapettua henkilö olisivat edelleen elossa. Jos kyseinen henkilö olisi istunut vankilassa elinkautisen ilman mahdollisuutta vapauteen, nämä kolme McDonaldsin edessä tapettua olisivat edelleen elossa. Miksi suomalainen yhteiskunta ei varjele kansalaisiaan? Miksi rikollisen hyvinvointi on meidän muiden hyvinvointia tärkeämpi? Olemmeko halunneet tällaisen Suomen?

Ovatko suomalaiset halunneet rakentaa yhteiskunnan jossa suojellaan rikollisia? Nykyinen käytäntö kaikilla tuomiovallan alueilla osoittaa suhteetonta halua huolehtia enemmän rikollisista kuin uhreista puhumattakaan siitä että haluttaisiin estää vakavien rikosten uusiminen. Viranomaiset ovat huolissaan rikollisen terveydestä ja hyvinvoinnista. Rikollisten jotka ovat itse tietoisella toiminnallaan valinneet tiensä. Tuomiot ovat mitättömiä ja vankilaan tuomitsemista vältetään viimeiseen asti. Vakaviin henkirikoksiin syyllistyneetkin päästetään lopulta vapauteen tappamaan lisää ihmisiä. Tutkimusten mukaan suurin osa väkivaltarikoksesta tuomionsa istuneista uusivat tekonsa ennemmin tai myöhemmin. Suomalaisista selkeä enemmistö haluaa nämä ihmiset pois normaalista yhteiskunnasta - pysyvästi.

Kuolemanrangaistus on hyvä vaihtoehto

Suomalainen oikeusjärjestelmä ja lainsäädäntö eivät tunne oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon käsitettä. Ihmisarvo on perusoikeus jonka kunnioittaminen kaikilla tavoin tulisi olla itsestään selvää. Rikollinen joka tappaa toisen ihmisen ei kunnioita ihmisarvoa. Tämän takia tuomioita annettaessa pitäisi keskittyä toisen ihmisen elämää halveksuneen rikollisen ihmisarvon sijasta uhrin ja tämän omaisten ihmisarvoon. Rikolliselle teolle on suoritettava oikeudenmukainen hyvitys ja oikeuden on toteuduttava. Kuolemanrangaistuksessa on kyse kummastakin, oikeudenmukaisesta tuomiosta sekä uhrin ja omaisten ihmisarvosta. Kuolemanrangaistus on osa sivistynyttä yhteiskuntaa. Sivistynyt yhteiskunta kunnioittaa uhriksi joutuneita ja suojelee kansalaisiaan. Kuolemanrangaistus murhasta ja taposta on sivistynyt, oikeudenmukainen ja ennen kaikkea ihmisarvoa kunnioittava rangaistus. Kuolemanrangaistus lopettaa väkivaltaisen jatkumon lopullisesti. Se antaa rauhan omaisille ja muulle yhteiskunnalle. Kuolemanrangaistus säästää yhteiskunnan kustannuksia ja antaa selkeän viestin äärimmäisen teon äärimmäisestä tuomittavuudesta.

Kuolemanrangaistus on oikeus ja kohtuus.

Lue myös:
Kohtuullista oikeutta Suomalaisittain?
Megan Kanka ja Meganin laki

Kohtuullista oikeutta Suomalaisittain ?

"Mun on ikävä mun broidia. Ei se ole kuollut, mutta ei se ole ollut enää olemassa sen hakkaamisen jälkeen. Broidi oli tulossa kotibileistä yksin, kävellen, kun sitä vastaan tuli kolmen nuoren ryhmä. Ne hakkas broidin, ilman mitään syytä. Kaatoivat maahan ja jatkoivat potkimista, lyömistä, sylkivät päälle ja naurovat. Lopettivat vasta kun broidi ei enää liikkunut. Jättivät siihen verissään. Broidi vietiin sairaalaan. Se oli siellä viikkoja. Ei toipunut koskaan. Osittainen aivovamma, vaurioita selkärangassa. Pyörätuoli, loppuelämäksi. Työkyvytön, tästä kuolemaan saakka. Elämä pilalla, miksi? Oikeus tuomitsi, tai pikemminkin sääli hakkaajia. Hyvistä perheistä ja ensikertalaisia. Ehdollista vankeutta, mitättömät korvaukset. Ehdollista vankeutta? Mitä se vankeutta se tarkoittaa? Hakkaajat tulee päivällä kadulla vastaan ja naureskelee broidille miksei jalat toimi, miten sä käyt kusella, kuka sun munaa pitelee? Tämäkö on sitä suomalaista oikeutta ja oikeudenmukasuutta? Arvatkaa miltä tuntuu viikottain kohdata hakkaajansa, ne ihmiset jotka ilman syytä pilasivat toisen elämän. Ei kävelyä, ei työtä, koko loppuelämä toisten hoivissa. Arvatkaa miltä tuntuu kun oikeus ei tapahdu, miksi tämän maan oikeuslaitos suojelee rikollisia, minkälainen esimerkki tämä on muille? Siitä vain, siitä vain ihmisiä hakkaamaan. Mä olen itse tosi heikko. Mun tekis mieli katsoa niiden kuolevan. Mä nauttisin siitä. Mun tekis mieli tappaa ne. Mäen pysty, en sen takia että pelkäisin vankilaa, ainoastaan koska en ole uskonut oikeuteen tappaa ketään, paitsi ehkä nyt, mun mieli on muuttunut ... Jos ihmiselämän hinta on näin halpa tässä vitun sivistysvaltiossa, ehkä meidän on syytä tehdä asioille jotain ihan itse. Ehkä minullekin kuuluu oikeus tappaa?" (lainaus blogin saamasta kirjeestä)

Miten luonnehtisit suomalaista oikeusjärjestelmää? Termi oikeusjärjestelmä on Suomessa itsessään paradoksi. Suomalaisen oikeusjärjestelmän toiminnassa ei ole mitään oikeuteen tai oikeudenmukaisuuteen viittaavaa. Tuomioiden arpominen käräjäoikeuksissa, uhrien täydellinen unohtaminen ja rikollisten käsittämätön paapominen ovat suomalaisen oikeusjärjestelmän kulmakiviä.

Aivan liian usein rikoksen uhri sivutetaan ja oikeusjärjestelmä tuomioistuimineen ja tuomareineen keskittyy miettimään miten suojella rikoksen tekijää, varsinkin ensikertalaista. Samalla oikeusjärjestelmä kuitenkin unohtaa rikoksen uhrin. Uhrin joka on hakemassa rangaistusta, hyvitystä ja mahdollista korvausta kärsimästään, suomen laissa määritellystä, häneen kohdistuneesta rikollisesta teosta.

Rikollinen on teon tehdessään valinnut tiensä ja tietoisesti hyväksynyt rikoksensa seuraukset. Hänen kuuluukin kärsiä rangaistuksensa. Rikos on tekijänsä tietoinen valinta. Rikosta tekona ei voi mitätöidä tai jättää huomioimatta tai lieventää minkään syyn perusteella - edes sairauden. Kyse on oltava uhrin oikeusturvasta eikä rikollisen.

• Viiden lapsen hyväksikäytöstä tuomittu mies sai kolme kuukautta ehdollista


• Raiskauksesta tuomitun rangaistus aleni koska mies olisi muutoin menettänyt työpaikkansa


• Syytetyn tuomio aleni - raiskaus kesti vain lyhyen aikaa


• Laajasta varastelusta syytetty terveydenhoitaja jätettiin rangaistuksetta, koska tuomio olisi vaikuttanut hänen tulevaan työn saantiin


• Hurjastelija tappoi kolmen lapsen isän, selvisi ehdollisella nuoren ikänsä takia


• Moninkertainen rattijuoppo tappoi perheen suojatiellä, vain isä jäi henkiin. Rattijuoppolle tuomittiin ehdollista


• Puukotti tuntematonta vastaantulijaa, puukottaja ensikertalaisena selvisi yhdyskuntapalvelulla


• Äiti surmasi lapsensa, jätettiin tuomitsematta


• Virkatehtävässä ollut vartija hakkasi miehen putkassa - 80 päivää ehdollista


• Lapsen pitkäaikaisesta hyväksikäytöstä 1,5 vuotta ehdollista


• 16 vuotias raiskasi kahdeksan vuotiaan lapsen kolme kertaa - ehdollista
  

Mitä sinä sanot pienelle lapselle, joka on juuri raiskattu ja hyväksikäytetty? Miten sinä kerrot hänelle, että suomalainen oikeusjärjestelmä unohti uhrin ja päästi rikollisen vapaalle. Miten kerrot lapselle ettei yhteiskunta arvosta häntä ihmisenä. Mitä sanot vaimollesi tai tyttöystävällesi, joka raiskattiin väkivaltaisesti ja oikeus katsoi teon lyhyen keston raiskausta lieventäväksi seikaksi. Entä mitä haluat sanoa teho-osastolla letkuissa makaavalle perheen isälle, jonka lapset ja vaimo on tapettu moninkertaisen rattijuopon yliajamana? Miten perustelet sitä, ettei suomalainen oikeusjärjestelmä saa eikä edes halua rikollisia vastuuseen lukkojen taakse?

Rangaistukset ovat Suomessa mitättömiä ja kertovat asenteesta jossa oikeus on enemmän huolissaan rikollisen tulevaisuudesta kuin uhrista. Kaikista pahin tilanne on silloin, kun uhri on lapsi tai nuori. Kun huomataan, että rikollinen ei joudu mihinkään järjelliseen vastuuseen, voi sanoa että viesti on todella mennyt perille. Ei voi välttyä ajatukselta, että nuorison ja nykypäivänä myös aikuisten tekemät rikolliset teot kuten pahoinpitelyt, ovat seurausta suomalaisen oikeusjärjestelmän tehottomuudesta. Yhteiskunta itse on esimerkkillään muokannut kansalaiset tähän suntaan. Jokainen tietää, ettei pahoinpitelystä mitättömine sakkoineen joudu todelliseen vastuuseen. Suomessa voi ihmisen tappaa helpoiten ajamalla hänen yli autolla, humalassa tai selvänä, rangaistus on kuitenkin vain sakkoa. Turha syyttää väkivallasta videopelejä tai väkivaltaohjelmia. Syy löytyy yhteiskunnan näyttämästä esimerkistä. Suomessa kovimmat rangaistukset saa talousrikoksista ja toisen omaisuuteen kohdistuneista teoista. Lievimmät rangaistukset määrätään väkivallasta, raiskauksista, hyväksikäytöistä ja kuolemantuottamuksista. Hakata, hyväksikäyttää ja tappaa saa mutta ei varastaa. Suomessa omaisuudella on suurempi arvo kuin ihmishengellä.

Ehdollinen vankeusrangaistus ei ole rangaistus. Millä tavoin pahoinpitelijän, raiskaajan tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitun rikollisen ehdollinen vankeus muuttaa hänen elämäänsä? Ei mitenkään. Ehdollinen vankeus pitäisi poistaa suomalaisesta oikeuskäytännöstä kokonaisuudessaan. Rangaistus on sakkoa tai vankeutta. Kuinka kukaan voi väkivaltaisesti hyväksikäytetylle uhrille kertoa että rikollinen sai rangaistuksensa - ehdollista vankeutta - kulkea täysin vapaana, aivan samoin kuin uhri? Missä on se rangaistus? Ehkä meidän tuomareita pitäisi opettaa asiassa ja ehkä heidät pitäisi pahoinpidellä, raiskata, hyväksikäyttää ja tappaa, jotta viesti menisi lopulta perille. Laki kyllä antaa mahdollisuuksia kovempiin tuomioihin.

Kuinka monella tulee mieleen ottaa oikeus omiin käsiin kun yhteiskunta ei pysty rikollisia rankaisemaan ja suojelemaan kansalaisiaan? Yhteiskunta päästää jatkuvasti, esimerkiksi lasten hyväksikäyttäjiä vapaalle jalalle toistamaan tekosiaan. Jopa törkeisiin pahoinpitelyihin ja raiskauksiin syyllistyneet kulkevat hetken päästä vapaalla. Yhteiskunnassa vallitsee laki jonka kautta muodostuvat yhteiset säännöt. Ehkä meidän on ymmärrettävä kansalaisina viimein yhteiskunnan piilotettu viesti. Vain vahvempi voittaa. Ehkä kansalaisten on vähitellen itse tehtävä jotain oman ja läheistensä turvallisuuden eteen. Elämänarvot on asetettava kohdalleen ja prioriteetti omille teoille oikealle tasolle. Ihminen vastaa lopussa elämästään ja teoistaan vain ja ainoastaan itselleen.

Pitäisikö Suomessa olla käytössä kuolemanrangaistus? Onko olemassa mitään sellaista tekoa josta voitaisiin rangaista kuolemalla? - Kyllä. Suomessa tämä ei pitäisi edes olla ongelma. Suomessa ihmishengen hinta on ennestään mitätön. Rattijuoppo saa tappaa ihmisen eikä hän joudu siitä vankilaan. Miksei siis yhteiskunta voisi rangaista rikollista kuolemalla? Itseasiassa kuolemanrangaistus pitäisi olla käytössä jokaisessa itseään sivistysvaltiona pitävässä maassa. Yhteiskunnan tehtävä on taata turvallisuus. Jos moninkertainen murhaaja päästetään tietyin välein vapaaksi ja hän murhaa jälleen tai jos pedofili saatuaan kolmen vuoden ehdollisen rangaistuksen raiskaa jo seuraavalla viikolla, missä on yhteiskunnan tarjoama turva?

Ihminen pystyy iljettäviin ja kauhistuttaviin tekoihin. Murhat ja pedofilia ovat näistä järkyttävimpiä. Kuolemanrangaistus on näissä rikoksissa ainoa oikea vaihtoehto. Samalla yhteiskunta viestittäisi näiden tekojen täydellistä hyväksymättömyyttä. Rangaistuksen pelkovaikutus on mittava vain silloin kuin rangaistus myös käytännössä toteutetaan. Kuinka moni syytön ihminen olisi hengissä ja kuinka monen syyttömän ihmisen elämä olisi vähemmän menetetty kun moninkertaiset pedofiilit, rattijuopot ja murhaajat olisi poistettu keskuudestamme silloin kun se ensimmäisen kerran olisi ollut mahdollista ja perusteltua. Pitääkö murhaajalle antaa vielä yksi mahdollisuus tappaa? Miksei meille muille anneta mahdollisuutta elää? Kaikilla ihmisillä on oikeus elämään, mutta osa meistä ei omien tekojensa takia ansaitse sitä.

Suomalainen oikeuslaitos on tiukasti valtion ohjauksessa jo pelkästään valtiovallan budjetoinnin kautta. En hämmästyisi, jos tuomareille olisi annettu epäviralliset ohjeet noudattaa mahdollisimman varovaista linjaa tuomioissa. Ihmisten tuomitseminen vankilaan lisää vain yhteiskunnan kustannuksia. Kaikesta on säästettävä, myös kansalaisten tasavertaisen kohtelun ja turvallisuuden kustannuksella.

Rikollinen on aina itse tehnyt valintansa. Kuolemanrangaistuksen pitää olla osa yhteiskuntaa. Viimeinen viesti teon tuomitsemisesta, riittävä viesti oikeudenmukaisuuteen pyrkimisestä ja ennen kaikkea äärimmäinen todiste yhteiskunnan halukkuudesta suojella kansalaisiaan. Hakkaaminen, raiskaaminen, hyväksikäyttö, tappaminen ja murhaaminen pitäisi oikeasti olla kiellettyä.

Osanottoni ja olen syvästi pahoillani veljesi puolesta. Joskus häpeän olla suomalainen.