Kuinka kauan vielä?

Kuinka kauan kestää ennen kuin suomalaiset nousevat vastustamaan poliitikkojen, viranomaisten ja oikeuslaitoksen mielivaltaa? Kuinka kauan suomalaisuutta ja suomalaisten oikeuksia saa polkea?

Milloin liika on liikaa?

Suomen oikeuslaitos KKO:n Jussi Halla-aholle langettamalla tuomiolla on polkenut länsimaisen sananvapauden vielä syvemmälle siihen maanrakoon johon sitä on viimeisen kymmenen vuoden ajan vimmalla yritetty puristaa. Pois näkyvistä ja pois ajatuksista. Viimeistään nyt suomalaisille on valjennut, että maahanmuuttoa ja uskontoa ei saa arvostella eikä kritisoida. Totuus pitää salata ja valheista vain yksi voi olla virallinen totuus.

Jussi Halla-ahon poliittisen ajojahdin jälkeen, on entistä selvempää että KKO:n päätöksiä ja toimintaa ei saa vähätellä tai kyseenalaistaa. KKO on kolmas tabu suomalaisten oikeusviranomaisten pelolla ja perusteettomien ihmisoikeusloukkauksien listalla jolla pyritään rajoittamaan ja ohjaamaan kriittistä keskustelussa maahanmuutosta, uskonnosta ja nyt myös korkeimman oikeuden toiminnasta.

Kenellekään oikeusoppineelle tai asiantuntijalle ei ole tullut mieleen että nykyinen oikeusjärjestelmä suomalaisten silmissä on vitsi. Huono vitsi, jonka ytimessä oikeuslaitoksesta on muodostunut arvontakoneisto jonka päätöksistä suurin osa on kaukana kansalaisten yleisestä oikeustajusta. Suomalainen ei ole voinut pitkään aikaan luottaa oikeusjärjestelmään, joten on täysin turhaa edellyttää oikeuslaitokselle auktoriteettia tai kunnioitusta. Kunnioitus pitää ansaita ja oikeusasteet korkeinta myöten ovat menettäneet kansalaisten silmissä kunnioituksen ja arvostuksen jo kauan sitten. Jussi Halla-aho sanoi tämän totuuden ääneen ja sai rangaistuksen ylimielisyydestään. Viranomaisten, tuomareiden, syyttäjien ja poliitikkojen sisäpiiri pyörii ja yksittäiselle ajojahdeille annetaan näennäisen syyttömät kasvot. Tätä totuutta ei voi suomalaisilta kieltää. Oikeuslaitos tuomareineen ei ole ollut koskaan riippumaton. Neuvostokulttuuri juurtui Suomeen tiukemmin kuin kukaan koskaan uskalsi tunnustaa.

Mutta edelleen, milloin liika on liikaa?

Monet poliitikot Jan Vapaavuoresta lähtien kauhistelevat Halla-ahon tilannetta, pitävät tapausta ennennäkemättömänä, turmiollisena ja vaarallisena koko eduskunnan uskottavuudelle. Jussi Halla-aho on syyllistynyt sanan säilällä sivaltamiseen! Samaan aikaan meillä on ministereitä pääministeristä lähtien, poliitikkoja ja kansanedustajia jotka ovat syyllistyneet asiakirjojen väärentämiseen, lahjusten vastaanottamiseen, pahoinpitelyihin, petoksiin, varkauksiin ja rattijuopumuksiin. Jan Vapaavuori on itse tuomittu pahoinpitelystä vankeuteen ja sakkoihin varkaudesta sekä rattijuopumuksesta. Kuka täällä oikein vaarantaa eduskunnan uskottavuuden? Kenellä on varaa heittää ensimmäinen kivi?

Suomessa vallitsee demokratia? Hallitus on muodostettu lillukanvarsille rakennetun keinotekoisen hallitusohjelman myötä eduskuntavaalit hävinneistä puolueista. Kansan tahto ei koskaan toteutunut vaan poliitikot pienissä korruptoituneissa piireissään päättivät jakaa yhteisen hyvän vaalirahoitusta antaiden korporaatioiden ja eliitin mielen mukaisesti. Näennäinen demokratia ei eduskunnassa ole koskaan toiminut. Kansanedustajat eivät voi edustaa itseään ja omaa mielipidettään vaan heidät pakotetaan puolueensa viralliseen linjaan. Virallista linjaa ohjataan taas hallitusohjelmalla jonka juuret löytyvät korruptoituneista poliitikoista, oman edun tavoittelijoista ja yksityisen rahan ja korporaatioiden edustajista.

Suomalaiset eivät ole koskaan halunneet pahenevaa nuorisotyöttömyyttä, syrjäytymistä, vanhusten- ja terveyden huollon alasajoa tai koulujärjestelmän romuttamista ja eriarvoista yhteiskuntaa jossa rikkaat rikastuvat ja köyhien määrä kasvaa. Wahlroosin kaltaisten fanaattisten yli-ihmisten politiikka on ajamassa suomalaisen yhteiskunnan alas jyrkänteeltä. Moni on kysynyt eivätkö poliitikot näe kuinka pahoin suomalaiset voivat? Joukkomurhia, ampumisia, perhesurmia, nuorison syrjäytymistä, väkivaltaa ja pahoinvointia. Eivätkö he näe? Kyllä he näkevät, mutta eivät välitä.

Jyrki Kataisen ja Jutta Urpilaisen kaltaisia maanpettureita eivät kiinnosta suomalaisen yhteiskunnan ongelmat. He pääsevät ratkaisemaan suuria eurooppalaisia ongelmia jakamalla suomalaisen yhteiskunnan ja kansan rakentamaa hyvää niille jotka eivät ole sitä ansainneet. Jyrki Katainen ja Jutta Urpilainen maalailevat itsestään kuvaa vastuunkantajina vaikka todellisuudessa heidän aikanaan yrityksille ja korporaatioille on annettu valtaa määrätä politiikan suunnasta. Jutta Urpilainen on kuin kesy koira kytkettynä verkkosukilla Jyrki Kataisen johtaman kokoomuksen sängyn laitaan samaan aikaan kun puolue suunnittelee lainsäädäntöä jolla nuorten tulee tehdä töitä kokoomuslaisille yritysjohtajille puoli-ilmaiseksi ja vanhusten ei kuulu laiskistua vaan töissä on jaksettava jopa kaksi vuosikymmentä pidempää. Pääasia että muiden valtioiden lainat ja velat saadaan maksettua.

Vielä kerran kysyn, milloin liika on liikaa?

Pitäisikö se rikkain 1% kuitenkin tappaa jotta enemmistö voisi hyvin? Millä tämä Suomen ja suomalaisuuden tuhoaminen saadaan loppumaan? Onko ainoa mahdollisuus nousta kadulle kapinaan ja jakaa uudelleen valtuudet kuka Suomen asioista saa päättää? Olisiko nuorison aika katsoa peiliin ja lopettaa nykypoliitikkojen harrastama maanpetturuus?

Pitäisikö nuorison viimein kantaa siitä kuuluisaa vastuuta, ottaa niskalenkki asioista ja poistaa varmistin?

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
 KKO:n Halla-aho tuomio on ainutlaatuisen virheellinen
Vihapuhetta
Sananvapautta ja loukattua kunniaa
Sananvapaus murenee, muista suojella itseäsi
Uusi vaihe sananvapauden alasajossa
Verkkosensuuri saavuttaa Kiinalaiset mittasuhteet Suomessa
Illuusio länsimaisista arvoista
Miten suojautua viranomaisten mielivallalta ja urkinnalta

KKO:n Halla-aho tuomio on ainutlaatuisen virheellinen

KKO on jälleen polkenut suomalaisten oikeuksia sananvapauteen. Vuosi toisensa jälkeen Suomen valtio saa tuomioita sananvapauteen liittyvistä ihmisoikeusrikoksista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta ja siitä huolimatta sanan- ja mielipiteen vapautta rajoittava linja jatkuu. Näyttää siltä, että suomalaisessa yhteiskunnassa ei mikään ole muuttunut sitten 1960-luvun Hannu Salaman.

Suomessa on kaksi tabua yli kaiken joita missään tapauksessa eikä missään olosuhteissa saa arvostella: uskonto ja maahanmuutto. Halla-aho sai tuomion uskonrauhan rikkomisesta arvostellessaan islamin uskoa pedofiliuskonnoksi sekä tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan arvioidessaan islaminuskoisten maahanmuuttajien piirteitä.

Uskonnot ovat kautta ihmiskunnan historian olleet yksi pahimmista kärsimyksen aiheuttajista. Uskontojen varjolla oikeutetaan väkivaltaa, kärsimystä ja terrorismia. Kristinuskon nimissä on tapettu ihmisiä jo ristiretkien aikana. Helluntaiseurakunnassa käytetään lapsia ja nuoria hyväksi. Katolinen kirkko on syyllistynyt lasten seksuaalisiin hyväksikäyttöihin. Islamin uskontoon on puolestaan kuulunut alusta lähtien lapsimorsiamet. Profeetta Muhammadin Aisha vaimo oli 9 -vuotias. Yleisen käsityksen mukaan lapsimorsiamet silloin ja nykypäivänä ovat osoitus pedofiliasta. Islamin uskonnon yhtenä peruspilarina on pitää esikuvana profeetta Muhammadia ja hänen oppejaan ja jokaisen tehtävä on jäljitellä profeetan tapaa elää. Nyt voi tietysti ajatella, että Islamin uskonto on muuttunut ja pedofilian kauheudet ovat kadonneet vuosisatojen myötä. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Tämän osoitti Suomen Islamilaisen yhdyskunnan imaami Khodr Chehab todetessaan vuonna 2009 että 13 vuotta on sopiva ikä tytöille avioitua. Kaiken lisäksi hän yritti vielä puolustautua kritiikiltä toteamalla, että osassa islamilaisia maita lapsiin sekaantumisesta avioliiton ulkopuolella saa jopa kuolemanrangaistuksen. Tämäkö siis oikeuttaa pikkutyttöjen väkisin naittamisen vanhoille miehille raiskattavaksi? Minkälainen uskonto pakottaa leikki-ikäiset tytöt avioliittoon vanhojen miesten seksileluiksi? Kun lukee uutisia lapsimorsiamien kohtaloista arabimaissa ei voi kuin kysyä mikä voi olla vielä sairaampaa? Jos uskonto sallii pedofilian, on ainoastaan kirjoitustekninen kysymys puhutaanko uskonnosta jossa vallitsee myötämielisyys pedofiliaan vai pedofiliauskonnosta.

KKO totesi että vihapuheen kaltaiset lausumat eivät nauti sananvapauden suojaa. Ongelma tietysti on siinä että vihapuheelle ei löydy todellista määritelmää, vaan vihapuheeksi voidaan käytännössä määritellä mitä tahansa mikä pelottaa kuulijaa. Loukkaamistarkoituksen täyttyminen on toinen määritelmä uskonrauhaan liittyvässä lainsäädännössä. Voiko oikeasti enää arvostella uskontoja jos toisen osapuolen loukkaantuminen voidaan katsoa näytöksi loukkaavassa tarkoituksessa esitetystä mielipiteestä? Sama tilanne koskee kiihottamisessa kansanryhmää vastaan. Mistä lähtien mielipiteen, jopa kärkkään ja provosoivan, kertominen on ollut kiihottamista? Miksi enemmistöä saa arvostella mutta ei vähemmistöä? Kun islamilaiset uskonoppineet nimittelevät suomalaisia juopoiksi eikö se ole kiihottamista kansanryhmää vastaan? Ainakin minä loukkaannuin siitä, joten tunnusmerkistö täyttyy. Toisaalta, eikö imaami Khodr Chehabin kannanotot lapsimorsiamien, eli pedofilian puolesta, täyty rikoksentunnusmerkistön yllyttämisestä rikokseen? Ainakin se saa normaalit ihmiset oksentamaan.

Mikään ei ole täysin mustaa tai valkoista. Sananvapaus on loukkaamaton arvo josta ei pidä tinkiä, eikä varsinkaan silloin kuin mielipide eroaa omasta. Voltairen sanoi aikoinaan: "Olen eri mieltä kanssasi, mutta puolustan kuolemaani asti oikeuttasi sanoa mielipiteesi". Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa todetaan selkeästi, että sananvapaus ei koske pelkästään sellaisia tietoja tai ajatuksia, joihin suhtaudutaan myötämielisesti tai joita pidetään vaarattomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaisia, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät.

Toivotamme Jussi Halla-aholle voimia ja rohkeutta jatkaa valitsemallaan tiellä. Jussi Halla-aho on KKO:n päätöksen perusteella jälleen yksi oikeusmurhan uhri Suomalaisessa arvontakoneistossa. Toivottavasti Halla-aho vie asiansa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Sieltä ei ole odotettavissa mitään muuta kuin yksi ainoa lopputulos - jälleen yksi tuomio Suomen valtiolle ihmisoikeuksien perimmäisen arvon, sananvapauden loukkaamisesta.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Vihapuhetta
Sananvapautta ja loukattua kunniaa
Sananvapaus murenee, muista suojella itseäsi
Uusi vaihe sananvapauden alasajossa
Verkkosensuuri saavuttaa Kiinalaiset mittasuhteet Suomessa
Illuusio länsimaisista arvoista
Miten suojautua viranomaisten mielivallalta ja urkinnalta

Vihapuhetta

Norjan traagisten tapahtumien jälkeen suomalaiset poliitikot ovat jälleen nostaneet esiin netin keskustelupalstoilla esiintyvät vihapuheet. Erkki Tuomioja on vaatinut järjestelmää jossa jokainen kirjoittaja esiintyy omalla nimellään. Samalla kannalla on vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet, jonka mielestä myös lievemmistä vihapuheista on rangaistava. Ympäristöministeri Ville Niinistö pauhaa samoilla linjoilla ja syyttää perussuomalaisia ja Timo Soinia vihapuheiden hyväksymisestä. Samalla linjalla kirkuvat Paavo Arhinmäki ja Mikael Jungner.

Kuinka yksinkertaisia nämä poliitikot ovat? Pitäisikö heidän joskus tehdä oikeata työtä päästääkseen edes alkeellisimmalle realiteetin tasolle? Kaikki nämä vaatimukset ovat poliittista kalastelua. Kukaan heistä ei määrittele mikä pitäisi tulkita vihapuheeksi. Virallinen media paasaa samasta aiheesta ja isoilla otsikoilla vaaditaan vihapuheiden kieltämistä. Täytyy ihmetellä kuinka helposti median itsekriittisyys katoaa ja toimitaan avoimesti poliitikkojen äänitorvena.

Tietääkö kukaan mikä on vihapuhetta? Miten määritellään vihapuhe? Kuka päättä mikä on vihapuhetta? Mietitäänpä asiaa hetki tavallisten suomalaisten ihmisten oikeuksien kannalta. Niiden ihmisten jotka haluavat ilmaista mielipiteensä. Niiden ihmisten kannalta joita ei vielä suomalaisessa yhteiskunnassa ole vaiennettu pelottelulla.

Eräs oikeusoppinut totesi joitakin päiviä sitten, että maahanmuuttajien nimitteleminen sosiaaliturvan varassa eläviksi loisiksi on kiihottamista kansanryhmää vastaan ja siten ehdottomasti rangaistavaa. Toinen oikeusoppinut katsoi että rangaistavia vihapuheita ovat selvästi maahanmuuttajiin tai muihin vähemmistöryhmiin kohdistetut kaikki negatiivisävytteiset kannanotot. Näillä ihmisillä suvaitsevaisuus näyttää olevan sitä, että ainoastaan samaa mieltä olevat mielipiteet suvaitaan. Maahanmuutto, homojen oikeudet ja sukupuolineutraaliavioliitto, muutama esimerkki mainitakseen, ovat tabuja joista ei saa olla eri mieltä. Mikäli suhtaudut näihin asioihin kriittisesti olet rasisti ja rasistin puheethan ovat vihapuheita jotka kohdistuvat herkkään vähemmistöön.

Vihapuheiden kieltämisen taustalla on pyrkimys tukahduttaa kriittinen ja vapaa keskustelu. Norjan tilannetta käytetään nyt surutta hyväksi. Suomalaiset poliitikot tanssivat Norjalaisten uhrien haudoilla. Kaikki keskustelu joka suuntautuu yleistä poliittisesti hyväksyttyä linjaa vastaan tai ei ole moraalisen enemmistön mielipiteen mukaisia voidaan tulkita vihapuheeksi tai kun joku vähemmistön edustaja loukkaantuu jonkun toisen mielipiteestä, kyse on taas vihapuheesta.

Entä toimiiko tämä toisinpäin? Kun vasemmistopuolueiden edustajat Arhinmäki ja Jungner ovat suoraa huutoa väittäneet Soinin ja perussuomalaisten hyväksyvän vihapuheet ja laajempi kenttä vasemmistoa kirkuu perussuomalaisia natseiksi, niin eikö Arhinmäki ja Jungner ole silloin syyllistyneet vihapuheiseen? Entä suomalaisen enemmistön kohtelu julkisilla keskustelupalstoilla? Kun maahanmuuttaja kritisoi syntyperäisiä suomalaisia epäystävällisiksi, laiskoiksi ja juopoiksi, eikö silloin olekaan kyse vihapuheesta? Entä kun enemmistöä syrjitään? Jos vähemmistövaltuutettu Eva Biaudetilta kysytään, niin enemmistöähän ei voi syrjiä, vaikka totuus Suomessa on aivan toinen - lähtien aina suomen ruotsalaisen vähemmistön etuoikeuksista suomenkieliseen nähden. Nämä asiat eivät ole yksinkertaisia eikä täysin mustavalkoisia.

Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Ihmisoikeustuomioistuimen linjausten mukaan sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan positiivisesti vastaan tai mielipiteitä joita pidetään vaarattomina. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Vihapuheet onkin helppo vaatia rangaistaviksi teoiksi. Tämä vaatimus johtaa vain käytännössä suomalaisen jo ennestään heikossa tilassa olevan sananvapauden lisärajoituksiin. Lainsäädäntöä kiristämällä on entistä helpompaa määritellä vihapuheeksi kaikki mikä on kriittistä ja kohdistuu yleistä linjaa ja mielipidettä vastaan.

Suomi ei ole oikeusvaltio. Suomi saa jatkuvasti ihmisoikeustuomioistuimesta langettavia päätöksiä. Suomi rikkoo kansalaistensa ihmisoikeuksia väestömäärään suhteutettuna eniten Euroopassa ja enemmän kuin muut pohjoismaat yhteensä. Iso osa Suomessa tapahtuvista ihmisoikeusloukkauksista koskee rehellistä oikeudenkäyntiä ja sananvapauden rajoittamista. Suomalaiset viranomaiset korkeinta oikeutta myöten eivät kunnioita ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä. Suomesta löytyy useita tapauksia joissa suomalaisessa oikeusprosessissa henkilö on tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja kunnianloukkauksesta. Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut että kyse on sananvapaudesta. Tuomioita ei kuitenkaan Suomessa ole purettu langettavista päätöksistä huolimatta. Korkein oikeus suomessa pyyhkii takapuoltaan suomalaisten ihmisoikeuksilla.

On myös helppo väittää, että se mikä katsotaan vihapuheeksi voidaan aina tapauskohtaisesti ratkaista tuomioistuimessa. Suomi ei edelleenkään ole oikeusvaltio ja tuomioistuinruletin arpoma päätös voi olla mitä tahansa. Sananvapauteen tai vihapuheeseen liittyvä tuomioistuin käsittely käräjä- ja hovioikeutta myöten maksaa helposti 10 000 – 20 000 euroa kierros. Oikeuskäsittelyn kalleudella voidaan helposti tuhota yksittäinen ihminen taloudellisesti ja koko loppuelämäksi. Kotivakuutusten oikeusturvavakuutuksista ei ole mitään hyötyä, koska ne eivät korvaa oikeudenkäyntikuluja silloin kuin henkilö on rikoksesta syytettynä.

Tämä jos mikä rajoittaa sananvapautta. Sananvapautta rajoitetaan yhteiskunnan toimesta uhkailemalla. Uhka joutua vastuuseen mielipiteestä josta joku on saattanut loukkaantua on todellinen. Joku muu saattaa tulkita mielipiteen vihapuheeksi ja taas on syyttäjä kolkuttelemassa ovea. Jos yleisesti hyväksytyn linjan vastaisesti kirjoitettu maahanmuuttokriittinen kommentti loukkaa vähemmistön edustajaa on poliitikkojen mukaan kyse vihapuheesta, kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, josta seuraa poliisitutkinta, syyte ja kallis oikeuskäsittely. Rehellisesti, kuka uskaltaa kommentoida muuten kuin anonymiteetin suojasta? Varsinkin kun vihapuhemääritelmä riippuu aina siitä kuka on vallassa ja mistä asioista ei haluta kriittistä keskustelua.

Todelliset vihapuheet, joissa kehotetaan tappamaan ja vahingoittamaan muita ihmisiä ovat harvinaisia. Meillä on voimassaoleva lainsäädäntö jolla näihin puheisiin voi puuttua. Koska Norjan kaltaisten ikävien tapausten jälkeen poliitikot aina hetkeksi innostuvat vaatimaan sananvapauden rajoittamista, nyt tällä kertaa vihapuheiden kieltämisen varjolla, on suositeltavampaa keskittyä keskustelemaan anonyymisti ja suojella elämäänsä ja omaa oikeuttaan sananvapauteen. Oikeutta sanoa mielipiteitä jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa - kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on linjannut.

Samaan aikaan kun poliitikot vaativat omalla nimellä kirjoittamista, annamme seuraavat helpot ohjeet jolla voitte varmistaa anonymiteetin kaikissa nettikirjoitteluissa. Suosittelemme että luette blogin aikaisemman artikkelin ”Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta” ja tämän jälkeen asennatte tietokoneellenne Tor:in joka kierrättää tietoliikenteenne useiden eri anonyymipalvelimien kautta ja peittää identiteettinne sekä käyttämänne IP-osoitteen.

Tor on aikoinaan rakennettu arabi- ja muiden epädemokraattisten maiden sitoutumattomien toimittajien työkaluksi heidän arvostellessaan omaa hallitustaan ja hallituksensa ihmisoikeusloukkauksia. Tor:in tarkoituksena on ollut suojella kriittisiä kirjoittajia yhteiskunnan ja viranomaisten vainolta. Samaa työkalua on syytä käyttää myös Suomessa. Pitäkää kiinni yhä kapenevasta oikeudestanne sanoa mielipiteenne.

Kuinka asennan Tor palvelun?

Vastaus: Helpoin ja yksinkertaisin tapa on käyttää "Tor Browser Bundlea" joka ei vaadi edes asennusta. Paketti sisältää valmiiksi konfiguroidun oman selaimen. Lataa ja käynnistä. Helpoin tapa testata omaa näkyvää IP-osoitetta on avata WhatIsMyIPAddress ensin normaalissa selaimessa jolloin näet oikean IP osoitteesi ja sen jälkeen Tor -selaimessa joka näyttää Tor Exit Noden osoitteen, eli sen josta sinun kirjoituksesi keskustelupalstoille tallentuvat.



Lue myös:
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta
Rasismin varjolla
Sananvapaus
Ruotsinkielen asema on purettava Suomessa
Ahvenanmaa – suomalaisuuden tuska

Uusi vaihe sananvapauden alasajossa

Oikeusministeriössä on valmisteilla rikoslainuudistus joka tulee sisältämään merkittäviä uusia rajoituksia jo ennestään heikkoon sananvapauden tilaan Suomessa.

Suomessa on jo ennestään käytössä vuonna 2007 voimaan tullut laki internetsivustojen sensuroinnista. Lain virallisena tarkoituksena oli rajoittaa lapsipornografian näkyvyyttä. Todellisuudessa lain tarkoitus oli mahdollistaa viranomaisille sensurointikoneisto, jolla pystytään tarvittaessa estämään valtaeliitille haitallisen materiaalin ja yleisestä totuudesta poikkeavien kriittisten mielipiteiden näkyminen verkossa.

Nyt sananvapauden rajoittamisessa on alkanut seuraava vaihe.

Oikeusministeriön ajatuksena on laajentaa internetin ennakonsensuuria rajoittamalla vapaata keskustelua ja mielipiteen vaihtoa keskustelupalstoilla. Ennakkosensuuri toteutettaisiin siirtämällä rikosoikeudellista vastuuta sivuston käyttäjien kommenttien ja keskustelun sisällöstä nettipalstojen ja yksityisten blogien ylläpitäjille. Käytännössä keskustelupalstan ylläpitäjän pitäisi olla lakimies, jotta hän pystyisi edes alustavasti arvioimaan milloin yksittäisen käyttäjän esittämä mielipide voisi täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Kaiken järjen mukaan kyseisen arvioinnin teko kuuluu viimekädessä tuomioistuimelle.

Sivuston ylläpitäjälle langetettu rikosoikeudellinen vastuu toisen ihmisen sanomisista luo itsestään toimivan ennakkosensurointijärjestelmän, joka tukahduttaa keskustelun ja lopettaa monien keskustelupalstojen ja blogien toiminnan. Pelkkä kalliin oikeusprosessin uhka on monelle yksityiselle sivuston ylläpitäjälle liikaa. Tämä on juuri se, mitä oikeusministeriö ajaa takaa. Lakimuutoksen tarkoituksena on tukahduttaa vapaan mielipiteen ilmaisu ja sammuttaa yleistä julkista totuutta ja valtaeliitin pyrkimyksiä vastaan käyty kriittinen keskustelu internetissä. Tämänkaltaisen suunnitelman olemassaolo osoittaa konkreettista pelkoa joka oikeusministeriöllä on internetin avoimuutta kohtaan ja samalla pelko heijastaa ministeriön ennestään heikentynyttä kykyä suojella valtaeliitin intressejä. Ainoa jäljellä oleva keino on rajoittaa sananvapautta.

Epäilystä rikoksesta tehdään tutkintapyyntö, poliisi tekee esitutkinnan, syyttäjä päättää syytteen nostamisesta ja viime kädessä tuomioistuin tuomitsee. Oikeusministeriö haluaa ohittaa prosessin ja määrätä vastuuseen sivustojen ylläpitäjät niin poliisin, syyttäjän kuin tuomioistuimenkin roolissa. Nykyinen rikoslainsäädäntö antaa mahdollisuuden puuttua räikeisiin kunnianloukkauksiin, yksityisen tiedon levittämiseen, rasistisiin kommentteihin ja kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Kaikkien oikeusturvan kannalta on oleellista, että sananvapautta kunnioitetaan ja keskustelun sisältöä arvioidaan rikosoikeudellisesti jälkikäteen eikä ennakkosensuurimaisesti etukäteen.

Uuden median pelko

Nykyaikana oikeusministeriötä, poliitikkoja ja viranomaisia kiusaa ajatus kansalaisten vapaasta mahdollisuudesta esittää eriäviä ja kriittisiä mielipiteitä. Kansalaisilla on käytössä kaikkien aikojen laajin media - internet - jossa kuka tahansa voi esittää mielipiteensä reaaliaikaisesti mistä asiasta tahansa. Yli 15 vuotta sitten viranomaisten ja poliitikkojen tekemisistä saatettiin käydä vaimeaa keskustelua lehtien keskustelupalstoilla ja joskus jopa yksittäinen media uskalsi kritisoida valtaa pitäviä. Asiat kuitenkin unohtuivat ennemmin tai myöhemmin. Viimeistään silloin kun päivän lehdet heitettiin kierrätyslaatikkoon. Nykyiselle valtaeliitille internet on äärimmäinen uhka. Käyty keskustelu, arvostelu ja eriävät mielipiteet eivät katoa menneisyyteen. Kuka tahansa kansalainen voi harrastaa tutkivaa journalismia, julkaista kiusallista tietoa ja aiheuttaa vakavaa haittaa valtaeliitin omille ja itsekeskeisille pyrkimyksille. Kansalaiset osaavat käyttää internetin luomia mahdollisuuksia ja monesta piilotetusta, pimitetystä ja vaietusta asiasta voi tulla silmänräpäyksessä pysyvästi julkinen.

Sanavapauden ydin

Sananvapaus on turvattu perustuslaissa. Sananvapaus tarkoittaa oikeutta esittää mielipiteensä ilman että mielipiteen kertomista yritetään sensuroida tai estää etukäteen. Sananvapaus antaa oikeuden sanoa mitä tahansa, mutta ei välttämättä ilman seurauksia. Sanomisen vapautta ei saa millään tavoin rajoittaa etukäteen. Epäselvissäkin tilanteissa keskustelun sisältöä pitää arvioida aina jälkikäteen. Silloinkin arviointi kuuluu viimekädessä tuomioistuimelle.

Suomi on saanut lukuisia tuomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta kansalaisten sananvapauden loukkaamisesta. Määrä on ollut hälyttävä verrattuna muihin Euroopan maihin. Toteutettu lainsäädäntö ja uudet lainsäädännön muutokset kaventavat kansalaisten oikeuksia edelleen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan positiivisesti vastaan tai mielipiteitä joita pidetään vaarattomina. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.

Sananvapaus on yksi tärkeimmistä perusoikeuksista jonka rajoittamiseen Suomessa on ryhdytty viime vuosien aikana yhä järeämmin keinoin. Yksi tapa on piilottaa lainsäädäntöön vaatimuksia ja rajoituksia joiden ainoa tarkoitus on rajoittaa sananvapautta. Suomessa myös vallitseva oikeuskäytäntö ja lakien ahdas tulkinta rajoittavat tietoisesti kansalaisten oikeuksia esittää mielipiteensä. Kiivas keskustelu maahanmuutosta tai islaminuskonnosta loukkaa varmasti monien ihmisten tunteita. Viranomaiset ovat heti syyttämässä rasismista ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vain sen takia että joku kokee tulleensa loukatuksi. Sananvapauden oleellinen osa on saada kertoa mielipiteensä riippumatta siitä loukkaako vai järkyttääkö se muita osapuolia. Viranomaisten herkkyys nostaa syyte laskee käytännössä kynnystä kertoa mielipiteensä. Samalla kun kynnystä lasketaan, kavennetaan myös sananvapautta.

Suomessa ollaan jo tilanteessa jossa ihmisiä vainotaan netissä esitettyjen mielipiteidensä takia. Milloin kyse on rasismista ja milloin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Suomessa vallalla oleva sananvapauden alasajo ajaa valveutuneita nettikeskustelijoita entistä enemmän suojaamaan selustansa. Anonymiteettiä vastustetaan, mutta kuka uskaltaa ilmaista mitään omalla nimellään? Viranomaiset haluavat lisää kontrollointia jonka ainoa tarkoitus on vaientaa vapaa keskustelu. Milloinkaan ei voi tietää mistä joku loukkaantuu ja minkälainen syyte milläkin keinotekoisella perusteella väännetään kasaan. Rasismi on tabu. Vähemmistön tapojen ja arvomaailman arvostelu on tabu. Uskonto on tabu. Poliitikkojen kähmintä ja oman edun tavoittelu on tabu. Viranomaisrikollisuus on tabu. Korruptio on tabu.

Suomessa ollaan yhä kauempana sananvapauden ihannetasosta jossa jokainen uskaltaa esittää oman mielipiteensä omalla nimellään joutumatta viranomaisten vainon kohteeksi.

Lue myös:
Sananvapautta ja loukattua kunniaa
Nettisensuuri isekee
Loukkaako sinun operaattori sananvapautta
Rasismin varjolla

Lisätietoa kuinka käyttää oikeuttaan sananvapauteen ja esittää mielipiteensä joutumatta viranomaisten vainon kohteeksi:

Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta

Lue:
Miten kävi valtiolle kun se rajoitti sananvapautta liikaa?

Sananvapaus murenee, muista suojella itseäsi

Jussi Halla-ahon käräjäoikeudessa saaman tuomion perustelut ovat vaillinaiset ja eivät kestä älykästä tarkastelua. Halla-ahon oikeudenkäynnistä löytyy taustalta paljon kummallisuuksia jotka viittaavat selvästi viranomaisten käynnistämään ajojahtiin yhtä maahanmuuttoa tai vähemmistöryhmän arvoihin kriittisesti suhtautunutta julkisuuden henkilöä kohtaan. Halla-aho halutaan varoittavaksi esimerkiksi.

Käräjäoikeuden istunnossa käytettiin yhtä ainoaa käräjäoikeuden tuomaria ilman maallikkojäseniä. Menettely on ennenkuulumatonta varsinkin silloin kun ratkaistaan yhteiskunnallisesti merkittäviä oikeuskysymyksiä. Käräjäoikeuden istuntosali valittiin mahdollisimman pieneksi jotta kannattajat ja median edustajat eivät mahtuisi istuntosaliin. Lisäksi käräjäoikeuden käsittely kesti vain muutaman tunnin mikä viittaa siihen että asiat tässä ajojahdissa oli aika pitkälle valmiiksi mietitty. Käräjäoikeus arpoi tuomioksi sakkoa. Arvonta jatkuu hovioikeudessa.

Sananvapaus murenee

Sananvapaus sinänsä on lupaus siitä että saat sanoa mielipiteesi kenenkään estämättä tai ennakolta sensuroimatta. Tämä ei tarkoita ettei sananvapauden käyttämisestä voisi olla seurauksia. Halla-ahon saamassa ja muissa samankaltaisissa tuomiossa on kuitenkin aina kyse sananvapauden rajoittamisesta. Syyttäjäviranomaisten ja oikeuslaitoksen tarkoituksena on rajoittaa sananvapautta luomalla poikkeuksellisen matala kynnys syytteeseen joutumiselle. Uskonrauhan rikkominen, kunnianloukkaus tai kansanryhmää vastaan kiihottaminen ovat erinomaisia tekosyitä. Kun syytteeseen joutumisen kynnys on hyvin matalalla, ei monikaan ihminen enää uskalla ilmaista mielipidettään vaikeissa asioissa, varsinkin niissä, joista keskusteleminen suomessa on muuttunut tabuksi. Uskonnasta, maahanmuutosta ja pakolaisista ei saa olla eri mieltä yleisen totuuden kanssa. Oikeuslaitoksen ja syyttäjäviranomaisten toiminta on luonut sananvapauden vastaisen ennakkosensuurin, jossa matalan syytekynnyksen takia saavutetaan ennakkosensuuria vastaava lopputulos.

Suomessa vallitsee viranomaisten ja erityisesti syyttäjäviranomaisten lietsoma rasismihysteria. Vähemmistöryhmiä ei saa arvostella eikä heidän edustamansa kulttuurin tai uskonnon epäkohtia saa tuoda julkisuuteen. Käytännössä Suomeen on luotu järjestelmä, jossa vähemmistöryhmiin kuuluvat ihmiset ovat tiukemmin lain suojeluksessa kuin valtaväestö. Ei ole mikään uutinen, että Suomessa laki ei ole sama kaikille kansalaisille. Tällä on pitkät perinteet jo historiasta. Vähemmistöryhmiin tai -uskontokuntiin kohdistettu ylihuolehtiva suojelu on ajanut vähemmistöryhmiin kuuluvien ihmisten aseman suomalaisessa oikeusjärjestelmässä ohi valtaväestön. Kehitys on ollut täysin odotettavissa sillä valtaväestön syrjiminen ei ole uutta Suomessa. Sitä on harrastettu milloin suomenruotsalaisten toimesta ja milloin valtiorasismina hallituksen toimesta asettamalla enemmistö kansalaisista eriarvoiseen asemaan.

Halla-aho sai sakkotuomion viitatessaan islamin uskontoa pedofiliaan. Tällä hetkellä näyttää siltä että suomalaisen oikeusjärjestelmän mielestä uskonrauhan rikkomista on herättää keskustelua vaikeista asioista. Miksi pedofiliasta ja islamin uskonnon välisestä yhteydestä ei saa keskustella? Maallikolle riittää islamin historian ja nykytilan tutkiminen. Useista eri lähteistä voidaan lukea, että islamilaisille pyhä uskonnollinen hahmo, islamin perustaja, Muhammad yhtyi 9 vuotiaiseen vaimoonsa. Tämän katsotaan nimenomaan vahvistaneen islamilaiselle uskonnolle Muhammadin itsensä hyväksymää elämäntapaa. Ei myöskään tarvitse lukea uutisia kovin pitkälle kun huomaamme vielä nykypäivänä alle 10 vuotiaita tyttöjä naitettavan yli 60 vuotiaille miehille. Tätä ei katsota edes ongelmaksi monissa arabimaissa. Kaikissa länsimaissa kuten myös Suomessa tällaista toimintaa kutsutaan pedofiliaksi. Pedofilia on järkyttävä rikollinen teko joka aiheuttaa vakavia ja elinikäisiä kärsimyksiä lapselle. Kyse ei ole uskonrauhan rikkomisesta tai rasismista. Kukaan tuskiin väittää kaikkia islamilaista uskontoa tunnustavia pedofiileiksi. Historian, uskonnollisten faktojen ja nykypäivän tapahtumien perusteella on täysin perusteltua herättää keskustelua pedofilian ja islamin yhteydestä. Miksi tästä ei saa Suomessa keskustella?

Asiassa herää myös ajatuksia syyttäjäviraston ja oikeuslaitoksen motiiveista. Onko tarkoitus lakaista pedofiliaan liittyvät ongelmat maton alle "kieltämällä" ihmisiltä "rangaistuksen uhalla" mahdollisuus keskustella tai herättää keskustelua vaikeasta ja huolestuttavasta asiasta. Miksi muuten Suomessa annetaan lasten hyväksikäytöstä Euroopan mitättömimmät rangaistukset? Suomessa on suuri islamilainen yhteisö. Yhteisö joka on osa tätä yhteiskuntaa ja yhteiskunnan edustamia arvoja. Miksi yksi yhteisö on laissa korkeammalla kuin muut? Miksi heitä ei saa arvostella? Itse asiassa vuonna 2008 Suomessa korkein oikeus hyväksyi puolustuskyvyttömän lapsen silpomisen näyttämällä vihreää valoa uskonnollisin perustein suoritetuille ympärileikkaukselle. Kyseessä on Suomen rikoslain mukainen pahoinpitely ja ruumiinvamman tuottaminen. Korkeimman oikeuden mielestä tämä on kuitenkin sallittua uskonnollisin perustein vähemmistöryhmille.

Suojele itseäsi

Suomi on sananvapauden, vapaan mielipiteen ja keskustelun osalta menossa entistä enemmän kohti Lähi-idän diktatuureja, kiinalaista sensuuria ja viranomaisten mielivaltaa. Suomi saa väkilukuun suhteutettuna eniten Euroopassa langettavia tuomioita ihmisoikeustuomioistuimesta. Suomen valtio kuitenkin viittaa kintaallaan näille päätöksille. Tilanne pahenee entisestään tulevaisuudessa uusien lakimuutosten vuoksi. Yksilönoikeuksia ja sananvapautta pyritään Suomessa vakavasti rajoittamaan. Tästä ovat esimerkkeinä lähdesuojan kavennukset, internet sensuuri, Lex-Nokia, uusi valmiuslaki, rangaistusvallan yksityistäminen, oikeuskäytännöt sekä yli-innokkaiden syyttäjäviranomaisten ristiretket vapaata keskustelua vastaan.

Suomessa ei nykypäivänä ole turvallista keskustella vaikeista asioista omalla nimellään. Pelkästään Halla-ahon käräjäoikeudelta saama tuomio puhuu asian puolesta. Koskaan ei tiedä milloin mielipide ketäkin loukkaa ja mitkä ovat viranomaisten reaktiot. Osallistukaa asiallisesti käytyyn keskusteluun, mutta muistakaa samalla suojella itseänne viranomaisten mielivallalta. Käyttäkää oikeuttanne anonymiteettiin. Käyttäkää internetistä löytyviä palveluja joilla oman identiteetin, IP-osoitetta myöten, voi suojata. Palveluja ei pidä käyttää laittomiin tarkoituksiin, mutta niitä on hyvä käyttää itsensä suojeluun.

Internet on pullollaan web-pohjaisia anonyymiproxyja. Nämä ovat yksinkertaisin, mutta eivät välttämättä luotettavin tapa, suojata itsesi. Proxyjen käyttö sisältää myös muita riskejä joten arkaluontoisten ja henkilökohtaisten tietojen välittämistä kannattaa miettiä tarkkaan. Anonyymiproxy palvelussa kirjoitat hakukenttään haluamasi internet-sivuston osoitteen. Haettavan internet-sivuston META-sisältöä ja HTTP-header tietoja muutetaan siten, että sivuston tarjoava palvelu ei näe oikeaa identiteettiäsi sivustoa haettaessa tai tietoa talletettaessa kohdepalveluun (esimerkiksi kommenttia osallistumaasi keskusteluun). Anonyymiproxyista löytyy myös ns. "high anonymity" tai "elite" proxyja jotka poistavat HTTP-headeristä kaiken tarpeettoman tiedon jättäen ainoastaan viittauksen anomyypiroxyn identiteettiin ja IP-osoitteen.

Anonyymiproxyissa on yleensä ongelmana, että palvelimen ylläpitäjälle jää tiedot identiteetistäsi. Maksimaalisen turvan takaamiseksi kannattaa käyttää lisänä esimerkiksi Tor:n kaltaisia palveluja. Tor on anonyymiverkko joka koostuu sadoista eri palvelimista ympäri maailmaa. Palvelua käyttävät tällä hetkellä tavalliset ihmiset, armeijat, journalistit, tutkijat, aktivistit, toisinajattelijat, vainotut, bloggaajat, kommentoijat jne. Käyttäjäkuntaa löytyy erityisesti Suomen, vanhojen neuvostovaltioiden ja Lähi-idän kaltaisissa maissa joissa sananvapautta on rajoitettu merkittävästi ja sananvapauden käyttämisestä saattaa olla vakavia seurauksia.

Tor-palvelussa yhteytesi kohde sivustolle muodostetaan satunnaisesti valittujen ympäri maailmaa sijaitsevien useiden eri palvelimen kautta. Tietoliikenne on salattua internet selaimesta lähtien viimeiselle Tor-palvelimelle. Lokeja ei tallenneta ja yhteys muodostetaan vaiheittain palvelimelta palvelimelle. Yksikään Tor-palvelin ei näe koko tietoliikenneketjua läpi. Koska internetselaimesi ja ensimmäisen Tor-anonyymiverkon palvelimen välinen liikenne on salattu, ei internet operaattorisikaan näe sivustoja joissa liikut.

Tor-palvelun käyttöönotto on helppoa. Tor-projektin sivuilta voi asentaa valmiin paketin joka on integroitu Firefox -selaimeen ja yhteydet myös valmiiksi konfiguroitu.

Eräs mahdollisuus anonymiteetin hankkimiseen on myös käyttää julkisia verkkoja tai jopa yhdistää kaikki kolme tapaa. Uskaltaisin kuitenkin väittää että käyttämällä samanaikaisesti Tor-verkkoa ja luotettavaa anomyymiproxya ei mielipiteesi alkuperäistä lähettäjää ota selville edes Jumala - tai Allah.

Lisätietoa:
Tor
Tor Overview
Proxify
KProxy
The Cloak
Hide My Ass

Lue myös:
Ahvenanmaa - suomalaisuuden tuska
Kadotettu oikeudenmukaisuus
Poikkeusolot - kansalaisoikeuksia kavennetaan
Sananvapautta ja loukattua kunniaa
Eduskunnan oikeusasiamies
Loukkaako sinun operaattorisi sananvapautta?
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa

Sananvapautta ja loukattua kunniaa

Suomessa sananvapaus on turvattu perustuslain (11.6.1999/731) 12 §:ssä; "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä." Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita vapautusta oikeudellisesta vastuusta. Sananvapaus tarkoittaa käytännössä oikeutta esittää mielipiteensä ilman että mielipiteen kertomista yritetään sensuroida tai estää etukäteen. Suomessa ei siis pitäisi olla ennakkosensuuria. Jälkeenpäin voidaan joutua selvittämään onko mielipidettä esitettäessä syyllistytty rikokseen, kuten kunnian- tai yksityisyydensuojan loukkaamiseen. Sananvapaus antaa siis periaatteessa oikeuden sanoa mitä tahansa, mutta ei välttämättä ilman seuraamuksia.

Sananvapaus on perustuslaissa turvattu perusoikeus. Sananvapautta on kuitenkin lakiteitse rajoitettu joissakin tapauksissa. Esimerkiksi kuvaohjelmien ennakotarkastukset ennen julkaisua kun kohderyhmänä on alle 18 vuotiaat.

Internetin suosion nousu, blogit, sähköpostit ja keskustelupalstat ovat pelästyttäneet suomalaisen hallintokoneiston ja viranomaiset. Ensimmäisen kerran tämä nähtiin tekijänoikeuslain hyväksymisen yhteydessä, jolloin päättäjien kauhuksi asiasta nousi suuren mittaluokan mediatapahtuma kun yksittäiset kansalaiset pystyivät selvittämään ja kommunikoimaan ja kertomaan mielipiteensä asiassa, helposti ja näkyvästi internetin palvelujen kautta. Osittain tämän ilmiön pelästyttämänä Suomessa otettiin vuonna 2007 käyttöön perustuslain vastaisesti liikenne- ja viestintämisteri Susanna Huovisen ajama ennakkosensuurijärjestelmä. Ennakkosensuuria perusteltiin lapsipornografian levittämisen estämisellä, vaikka todellisuudessa oli kyse Suomen hallituksen ja viranomaisten tarpeesta ja pyrkimyksestä rajoittaa sananvapautta ja keskustelua. Salaisiin listoihin perustuva ennakkonsensuurijärjestelmä oli helppo toteuttaa ratsastamalla lapsipornografian iljettävyydellä ja tuomittavuudella. Eikä ollut yllätys että lain voimaan tulon jälkeen ennakkosensuuria vaadittiin laajennettavaksi rasismiin, väkivaltaan, tekijänoikeuteen ja uhkapeleihin. Tästä on lyhytmatka tilanteeseen jossa viranomaiset pääsevät päättämään minkälaiset mielipiteet ja kirjoitukset ovat sallittuja. Mallia otetaan suoraan Kiinasta. Sananvapaus on olemassa kunhan olet samaa mieltä kuin viranomainen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan positiivisesti vastaan tai mielipiteitä joita pidetään vaarattomina. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.

Sanavapautta pitää vaalia ja siitä pitää keskustella. Sananvapaus on yksi tärkeimmistä perusoikeuksista jonka rajoittamiseen Suomessa on valitettavasti ryhdytty viime vuosien aikana yhä järeämmin keinoin. Sanavapautta on puolustettava nyt. Jos sananvapaus päästetään murenemaan, myöhemmin sen puolustaminen on mahdotonta.

Kunnianloukkaus

Kunnianloukkaus on ehkä yleisin rikoslaissa säädetty rikos yksityisyyden suojan lisäksi johon syyllistytään sananvapauden perusteella. Kunnianloukkaus on säädetty rikoslaissa (19.12.1889/39) 24 luku 9 § ja 10 §. Kunnianloukkaus on kyseessä silloin kun esittää toisesta valheellisen tai vihjaavan tiedon joka on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai aiheuttaa häneen kohdistuvaa halveksuntaa tai edellä tarkoitetulla tavalla halventaa toista. Kunnianloukkaus voi olla törkeä mikäli rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai loukkaus aiheuttaa erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa ja kärsimystä.

Lain 9 §:ssä on erikseen säädetty, että kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua joka kohdistuu henkilön menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä tai taiteessa tai muussa julkisessa toiminnassa ja arvostelu ei pääsääntöisesti ylitä sitä mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Oikeudesta saatujen ennakkopäätösten perusteella julkisuuden henkilön, kuten poliitikon tai yrityksen toimitusjohtajan tulee kestää huomattavasti normaalista poikkeavaa tai rajumpaa arvostelua.

Oikeushenkilöillä ei ole sellaista kunniaa jota pääsääntöisesti voitaisiin loukata. Oikeushenkilöllä tarkoitetaan henkilöiden tai pääomien yhteenliittymää. Tällaisia ovat mm. osakeyhtiöt, osuuskunnat, yhdistykset, yritykset, säätiöt ja julkisyhteisöt kuten valtiot, kunnat ja seurakunnat. Yrityksen, kunnan tai valtion kunniaa ei siis voi loukata.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut kunnianloukkaustapauksissa, että lähtökohtaisesti oikean, vaikkakin kohteen kannalta kiusallisen tai epämielyttävän tiedon esittäminen ei ole kunnianloukkaus. Tosin paikkaansa pitävänkin tiedon levittämisestä voi joutua vastuuseen yksityisyyden suojaan kuuluvan tiedon levittämisestä.

Kunnianloukkaus ei edellytä yleisöä. Kunnianloukkaus voidaan tehdä kahden ihmisen välisessä keskustelussa joko suullisesti tai esimerkiksi kirjeen tai sähköpostin välityksellä. Solvaus ja herjaus eivät ole enää juridisesti käytössä. Ne on korvattu nykyisen rikoslain nimikkeillä kunnianloukkaus ja törkä kunnianloukkaus. Herjaus tarkoitti toisen henkilön halventamista tai syyttämistä perättömästä teosta. Solvaus puolestaan tarkoitti toisen kunnian loukkaamista yksittäisellä lauseella, nimittelyllä tai halventaen julkisesti.

Kunnianloukkaus on asianomistajarikos, joten uhrin tulee vaatia poliisilta rangaistusta tekijälle, jotta poliisi voisi tutkia asiaa. Mikäli rangaistusta ei vaadita tai ilmoitus perutaan, poliisi ei voi tutkia tapahtunutta. Poliisille tehtyjen tutkintapyyntöjen määrä kunnianloukkauksissa ovat lisääntyneet. Poliisien ammattitaito näiden rikosten selvittämisessä on puutteellinen. Turhan helposti kunnianloukkausten tutkimiseen käytetään kohtuuttomasti poliisin resursseja vaikka aihetta edes esitutkinnan aloittamiseen ei olisi. Monesti myös poliisin epävarmuus laintulkinnasta johtaa siihen että asia esitutkinnan jälkeen viedään syyttäjän pöydälle vaikka perusteita asian eteenpäin viemiseksi ei ole edes syyttäjällä. Turhat kunnianloukkaustutkimukset kuluttavat ali-resurssoidun poliisin aikaa paljon tärkeämpien rikosten selvittämisen kustannuksella.

Ovatko ihmiset sitten liian herkkänahkaisia? - "Kunniaton kunniaansa oikeudessa etsii". Voisin melkein väittää, että kun henkilö tuntee kunniaansa loukatun kovan arvostelun jälkeen on todennäköisesti arvostelu osunut suoraan maaliinsa. Ei savua ilman tulta. Blogin ylläpitäjät ovat saaneet vuosien aikana monia halventavia ja solvaavia ja uhkailevia viestejä joissa haukutaan mm. "hulluksi ja inhottavaksi paskiaiseksi sekä pahaksi ja vittumaiseksi ihmiseksi". Ei siitä oikeuteen tarvitse lähteä, diagnoosi on harvinaisen oikea.

Yhteiskunnan kehittymisen ja demokratian kannalta on äärimmäiseen tärkeää että kaikki mielipiteet saa tuoda esille. Yritysten ja viranomaisten toimintatapoja kuuluu ja niitä pitää myös saada arvostella. Mielipiteiden esittämisessä on tärkeää pysyä aiheessa. Arvostelu saa olla kovaa, kunhan se kohdistuu oikeisiin elementteihin, kuten toimintatapoihin, päätöksiin, palveluun, laillisuuteen, moraaliin, eettisiin arvoihin, hyötyyn, tarpeellisuuteen jne. Suoraan "henkilöön" kohdistuvat perättömät ja halventavat väitteet eivät kuulu demokraattiseen keskusteluun. Susanna Kurosta herjaavien viestien tuomat syytteet suomi24.fi palvelussa osoittivat, että nykyinen lainsäädäntö on riittävä valvomaan asiattomuuksien selvittelyä ilman että yhteiskunnan pitäisi puuttua sananvapauteen vielä lisää nykyisten rajoitusten lisäksi.

Yksittäisten ihmisten pitämät blogit ovat nostaneet yhteiskunnallisen keskustelun aivan uudelle tasolle. Valitettavasti näidenkin keskustelujen tyrehdyttämiseksi on viranomaisten suunnalta vaadittu toimenpiteitä kuten käyttäjien tunnistaumista, ennakko moderointia ja vastuun vierittämistä ylläpitäjille ja palvelun tarjoajille. Nämä vaatimukset tappaisivat vapaan keskustelun, mikä lienee tarkoituskin. Kuten suomi24.fi tapaus on osoittanut, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa palvelussaan julkaistuista viesteistä. Jokainen kirjoittaja vastaa aina itse omasta kirjoituksestaan. Esimerkiksi nykyisen lainsäädännön perusteella yksittäisten kansalaisten pitämien blogien ja keskustelupalstojen ylläpitäjät eivät ole vastuussa komenttipalstoille lähetetyistä viesteistä jos viestejä ei tarkisteta etukäteen.

Sananvapaus, kunnia ja kunnian loukkaaminen sekä yksityisyyden suoja ovat asioita joiden välillä on osattava luovia. Sananvapautta on suojeltava rohkeasti ja vilpittömästi - niin kauan kuin edes rippeet vapauksista on jäljellä.

Lue myös:
Loukkaako sinun operaattorisi sananvapautta?
Nettisensuuri iskee
Rikosilmoitusta ja esitutkintaa

EFFI: Sananvapaus