Työajan pidentäminen ei ehkä koske sinua

Pitkään ja hartaasti leivottu kilpailukykysopimus heikennyksineen on viimein sorvattu kasaan myös liittojen tasolla kussakin uudistetussa työehtosopimuksessa. Kilpailukykysopimuksen yksi elementti on työajan pidentäminen. Työaikaa voidaan pidentää muuttamalla kokonaisia vapaapäiviä työpäiviksi tai yksinkertaisesti päivä- tai viikko työaikaa lisäämällä. Jossakin uusissa työehtosopimuksissa työajanpidentäminen on jätetty paikallisesti sovittavaksi työpaikoille.

Jos päädytään päivittäisen tai viikottaisen työajan pidentämiseen, päätös ei  koske niitä henkilöitä joilla työsopimuksessa on sovittu tarkasti kiinteä päivittäinen tai viikottainen työaika.

Nykypäivänä työnantajat tekevät työsopimukset siten että työajaksi on monesti määritelty "TES:in mukainen". Mutta vanhemmissa työsopimuksissa oli tapana kirjata työsopimukseen työaika hyvinkin tarkasti, esimerkiksi "viikottainen työaika 37.5h". Tällöin henkilön viikottainen työaika on sopimuksessa mainittu riippumatta siitä mitä kilpailukyky- tai työehtosopimuksissa on sovittu.

Työnantajan ainoa mahdollisuus on yrittää neuvotella työntekijän kanssa työsopimuksen muuttamisesta. Siitähän "paikallisessa sopimisessa" on juuri kyse.  Yksipuolisesti työnantaja ei voi työsopimusta muuttaa.

Työntekijän intresesseissä ei tietenkään ole suostua työajan pidennykseen ilman sopivaa kompensaatiota. Neuvotteluissahan on kuitenkin aina kyse ratkaisun löytämisestä joka tyydyttää kumpaakin osapuolta. Varsinkin työnantajat eivät tätä monesti ymmärrä.

Työnantaja ei voi myöskään sanoa työsopimusta irti sillä perusteella että haluaa muuttaa työehtoja. Lain mukaisen irtisanomisperusteen pitää täyttyä työsopimuksen irtisanomiseksi, ja sellainen ei ole sopimusehtojan yksipuolinen muuttaminen. Jos on olemassa tuotannolliset ja taloudelliset perusteet sanoa työsopimus irti, silloin työantaja voi tarjota uutta sopimusta tilalle, mutta silloinkin vanha sopimus on voimassa vielä irtisanomisajan joka pisimmillään on kuusi kuukautta.

Tarkistakaa mitä työsopimuksessanne lukee. Mikäli työsopimuksessa on mainittu tarkasti työajan pituus ja työnantaja pidentää työaikaa yksipuolisesti, pitää työnantajalle muistuttaa ettei työsopimuksen ehtojen yksipuolinen muuttaminen ole mahdollista. Jos työnantaja haluaa tällaisen työntekijän noudattavan uutta pidennettyä työaikaa asiasta pitää neuvotella ja etsiä ratkaisu jolla työajan pidentäminen korvataan esimerkiksi palkkaa vastaavasti nostamalla.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Onko työaika menneen maailman mittari?

”Aamulla katson työsähköpostit heti herätessäni, se helpottaa kummasti päivän aloitusta kun pääsen töihin. Syön aamupalan, vien lapset päiväkotiin. Ajan töihin. Iltapäivällä haen lapset ja kun lapset viimein nukahtavat minulla on aikaa illalla vielä tehdä työtehtäviä jotka jäivät päivän ajalta rästiin. Pidän myös monesti etäpäiviä jolloin työmatkoihin ei mene aikaa ja kerkiän tehdä työtehtäviä toista tuntia enemmän. Kun on etäyhteydet kotia, viikon voi aloittaa jo sunnuntai-iltana hoitamalla kiireisimmät maanantaityöt pois alta. Työnantaja hankki jopa kesämökille ilmaisen nettiyhteyden joten tietokoneella pääsee töihin myös lomalla. Tämä on upeaa ja edistyksellistä.”

Tämä on nykyihmisen todellisuutta ja monelle ihmiselle ajasta ja paikasta riippumatonta työn tekemistä. Tällaista toimintatapaa ihastellaan ja suositaan. Työ- ja vapaa-aika katsotaan yhtenä kokonaisuutena eikä niitä haluta pitää erillään. Pitää olla nykyaikainen.

Valitettavan moni on sulkenut silmänsä todellisuudelta ja harva enää pysty näkemään mikä tässä kuviossa on pielessä!

Työnantajan edun mukaista tietysti on että yhdellä korvauksella, joka yleensä on kuukausipalkka, työntekijä tekee työtä käytännössä 24/7. Ensin työpäivän verran työpisteellä tai etätöissä ja sen jälkeen hoitaa työtehtäviä myös muina aikoina joustavasti vapaa-ajan lomassa ja on kaiken lisäksi lomallakin vain nettiyhteyden päässä ja aina kännykällä tavoitettavissa. Tämä näyttää olevan uusi tapa toimia digitalisoituneessa yhteiskunnassa ja ennen kaikkea tehokkaampi ja joustavampi tapa tehdä töitä.

Onko kuitenkaan työntekijän edun mukaista olla työnantajan käytettävissä jatkuvasti ja onko työntekijän tai hänen perheensä edun mukaista että työhön käytetty aika on pois yhteisestä ajasta? Entä työstä maksettu korvaus?

Työajan ja vapaa-ajan yhteensovittaminen on yksi elinkeinoelämän nerokkaista salajuonista. Mainostetaan nuorille työntekijöille kuinka joustavia työpaikalla ollaan. Työtä voi tehdä silloin kun haluaa ja missä haluaa. Työnantaja tarjoaa laitteet ja yhteydet. Etätyötä voi tehdä mistä vain. Samaan aikaan työsopimuksessa maksetaan kiinteämääräistä kuukausipalkkaa tai vielä pahempaa, olet tehnyt työsopimuksen jossa puhutaan kokonaispalkasta.

Kuinka tyhmä pitää ihmisen oikeasti olla tehdäkseen, hyväksyäkseen ja toimiakseen vastoin omaa taloudellisia intressiään?

Jokainen meistä on varmasti sitä mieltä että tehdystä työstä on maksettava palkka. Kun kyse on kuukausipalkkaan perustuvasta työsopimuksesta on työsopimuksessa poikkeuksetta määritelty myös päivittäinen työaika. Tämä aika on siis normaalityöaika jonka aikana tehtyä työtä vasten maksetaan kuukausittainen palkka. Entä mikä on se aika jota työhön kulutetaan työsopimuksessa sovitun työajan ulkopuolella? Siis se aika jota käytetään sähköpostin läpikäymiseen, saavutetaan säästämällä työmatkoissa, tehdään töitä lomalla, illalla tai yöllä?

Jokaisesta tehdystä työtunnista on maksettava korvaus. Se miten korvaus maksetaan on pitkälti sovittavissa työsopimuksessa. Se että asia sovitaan on ennen kaikkea työntekijän intresseissä, mutta myös työnantajan.

Kukaan ei osta samaa pölynimuria 700 eurolla jos sen saa viereisestä kaupasta 150 eurolla. Miksi sitten työskennellään ilmaiseksi sovitun työajan ulkopuolella saamatta korvausta? Siksikö että se on helppoa ja muodikasta?

Etätyön tekeminen ei ole ongelma jos huolehtii siitä että palkkausta vastaava korvaus myös maksetaan jokaisesta tehdystä tunnista tai sitten tekee vain sopimuksen mukaisen tuntimäärän. Suurin epäkohta on siinä, että etätyön ja etäyhteyksien helppous ajaa ihmiset ilmaiseen työhön. Jos haluaa olla työnantajan käytettävissä 24/7 siitä pitää sopia työsopimuksessa ja saada asianmukainen korvaus. Yritysjohtajilla on johtajasopimukset jolloin he käytännössä ovat yrityksen käytettävissä 24/7, mutta myös työstä maksettu korvaus on ihan omaa luokkaansa, ainakin jos uskoo vuosittaisia suurituloisten nimilistoja. Miksi perusduunarin pitäisi tehdä ilmaiseksi?

Moni ei myöskään tajua että vuosia jatkunut toimintamalli jossa työntekijä peruskuukausipalkalla tekee mittavan määrän työtä varsinaisen työajan ulkopuolella ilmaiseksi voi ajan kuluessa muodostua normaaliksi toimintatavaksi jotka kumpikin osapuoli on hyväksynyt hiljaisesti ja siten osaksi työsopimuksen ehtoja. Eikä tämän jälkeen tilannetta muuteta kuin irtisanoutumalla jos yllättäen tulee järkiinsä ja haluaa työstä oikeudenmukaisen korvauksen.

Neiti A on tehnyt työsopimuksen 7.5h päivittäisestä työajasta 2800 euron kuukausipalkalla. Tuntipalkka on 17 euroa. Neiti A on muodikas nykyvirtausten edustaja. Oikea neiti tietäväinen. Todellinen nykypäivän supernainen joka on yhdistänyt työ ja vapaa-aikansa yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Aamuisin ennen työajan alkua hän käyttää puolituntia sähköpostin lukemiseen syödessään aamupalaa. Iltaisin kun lapset menevät nukkumaan hän tekee vielä töitä yhden tunnin saattaakseen kesken jääneet työt loppuun. Keskiviikkona on etätyöpäivä ja aikaa jää enemmän töihin. Lauantaina on aikaa käyttää muutama tunti töihin lasten harrastusten aikana ja sunnuntai-iltana on hyvä aloittaa muutaman tunnin rupeamalla viikon työt tai viimeistellä keskeneräisiä. Näistä muodikkaista työtunneista joista ei makseta korvauksia kertyy 12 tuntia viikossa, 48 tuntia kuukaudessa ja 528 tuntia vuodessa. Yhteensä 8 976 euroa, eikä näissä ole edes ylityökorvaukset mukana.

Se on kolmen kuukauden palkka – ilmaiseksi, mutta toisaalta, ehkä se 700 euron pölynimuri on sittenkin aika hyvä ja halpa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Työpaikoilla puhalluskokeeseen pakottaminen on lainvastaista
Työsuhteen koeaikaa voi käyttää hyväksi myös työntekijä
Liukukuva työaika
Huumausainetestit työpaikalla

Q&A - Liukuva työaika

”Kiitos erinomaisesta blogista. Osaatko auttaa seuraavassa asiassa. Olen duunissa isohkossa IT firmassa asiantuntijana. Firmassa on käytössä liukuva työaika joka sallii tehdä sisään jopa 40 tuntia ”plussaa”, jota sitten voi käyttää myöhemmin liukumiseen, eli lopettaa työpäivä aikaisemmin tai tulla aamulla myöhemmin jne. Tietenkin sovittujen rajojen puitteissa. Esimiehen kanssa voi sopia jopa pitävänsä vapaapäivä liukumasaldosta. Duunia on helvetisti ja aina kun käydään YT kierros ja jengiä irtisanotaan työt siirtyvät jäljelle jääneille. Työnantaja on sitä mieltä että ylitöitä tehdään vasta sitten kun saamme liukumasaldon täyteen eli 40 tuntiin. Vasta sitten voidaan keskustella onko työ ylityötä. Minusta se on väärin. Ei kai liukuma tarkoita sitä että minun pitää tehdä työnantajan määräyksestä pitkiä päiviä jos vain liukumasaldossa on vielä tilaa? +40 tuntiahan tarkoittaa käytännössä yhtä työviikkoa.”

Säännöllinen työaika tarkoittaa esimerkiksi työsopimuksessa sovittua päivittäistä ja viikoittaista työaikaa. Säännöllinen työaika voi olla esimerkiksi 7.5h päivässä, 37.5h viikossa, klo 8-16 (virastoissa 9-17) sisältäen 30 minuutin palkattoman lounastauon.

Liukuvalla työajalla tarkoitetaan säännöllisen työajan järjestelyä, missä työntekijä voi omien tarpeidensa perusteella päättää päivittäisen työaikansa. Liukuvassa työajassa työpäivän aloitus- ja lopetusaikoja ei ole tarkoin määritelty, vaan ne ovat sovittujen rajojen mukaan työntekijän itsensä päätettävissä. Liukuvassa työajassa säännöllistä työaikaa seurataan saldolla. Kun työntekijä tekee pidemmän päivän kuin säännöllinen työaika edellyttää, kertyy saldoa. Toisaalta kun työntekijä tekee lyhyemmän päivän saldoa vastaavasti vähennetään. Tämä mahdollistaa työntekijän kannalta joustavan työn aloittamisen ja lopettamisen.

Ylityö on säännöllisen työajan ulkopuolella tehtävää työtä. Ylityö on lisätyötä joka sovitaan työnantajan ja työntekijän kesken. Tämä tarkoittaa sitä että yliyön tekemiseen tarvitaan työnantajan lupa ja toisaalta ylityötä ei voi teettää ilman työntekijän suostumusta.

Monet työnantajat käyttävät liukumajärjestelyjä härskisti väärin. Liukuvassa työajassa on työaikalain mukaan kysymys nimenomaan työntekijän oikeudesta järjestää säännöllistä työaikaansa sovituissa rajoissa. Työntekijällä ei ole velvollisuutta tehdä pitkää päivää, eli venyttää työaikaa liukumalla vain sen takia että töitä on paljon ja liukumasaldossa on vielä tilaa. Liukumasta huolimatta työnantaja ei siis voi edellyttää työntekijää olevan paikalla muulloin kuin kiinteänä työaikana.

Myöskin väite siitä että ylityötä voi kertyä vasta kun liukumasaldon enimmäiskertymä (esim. 40h) on täynnä, ei pidä paikkaansa. Laki lähtee siitä, että ylityö on työtä, jota tehdään säännöllisen työajan lisäksi. Liukuva työaika on puolestaan säännöllisen työajan järjestely jolla ei ole mitään tekemistä ylitöiden kanssa.

Jos sinulla on liikaa töitä, eli et kerkiä tekemään niitä säännöllisen työajan puitteissa, sinun tulee ilmoittaa työnantajalle että työaika ei riitä työtehtävien hoitamiseen. Voit ehdottaa ylitöiden tekemistä tai muussa tapauksessa pyytää työnantajaa järjestämään työtehtävät siten että niistä voi kohtuudella selviytyä säännöllisen työajan puitteissa. Työnantaja voi esimerkiksi jakaa työtehtäviä muille tai hankkia lisää resursseja.

Liukuma on säännöllisen työajan järjestely. Sillä ei ole mitään tekemistä ylitöiden kanssa eikä liukuma myöskään anna oikeutta työnantajalle vaatia pitkiä päiviä liukumasaldon puitteissa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös
Q&A - Työttömällä on oikeus matkustaa
Q&A - Sairastuminen kesälomalla
Q&A - Kesäloma
Q&A - Työsuhde ja kilpailukielto
Q&A - Isännänvastuu