Helsingin hallinto-oikeus koettelee yksityisen pysäköinninvalvonnan rajoja

Helsingin hallinto-oikeus on antanut pysäköinninvalvonnan toimivaltaan liittyvän päätöksen 19.9.2007 (dnro: 10509/06/7512). Tämä päätös on käytännössä rinnastettavissa yksityiseen pysäköinninvalvontaan ja tukee käsitystä, jonka mukaan yksityinen pysäköinninvalvonta loukkaa perustuslakia. Asiasta on aikaisemmin kommentoinut myös oikeustieteen tohtori Matti Tolvanen Helsingin sanomien artikkelissa. Yksityisiä pysäköintivalvontayhtiöitä ovat mm. ParkCom Oy, ParkPatrol Oy, AutoParkki ja ParkService.

Kyse on tapauksesta, jossa kunnallinen pysäköinninvalvoja oli valtuuttanut vartiointiyhtiön työntekijän suorittamaan pysäköintitarkastajan tehtäviä, eli käytännössä määräämään pysäköintivirhemaksuja sairaalan pysäköintialueella. Pysäköintivirhemaksun saanut autoilija oli valittanut saamastaan maksusta. Pysäköinninvalvoja oli hylännyt vastalauseen. Autoilija oli vienyt pysäköintivirhemaksun hallinto-oikeuden käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus totesi pysäköinninvalvojan päätöksen hylätä autoilijan vastalause lainvastaiseksi. Pysäköinninvalvojan päätös kumottiin ja pysäköintivirhemaksu määrättiin palautettavaksi autoilijalle.

Perusteena Helsingin hallinto-oikeus totesi, että julkisen vallan käyttö tulee perustua lakiin (perustuslaki 2§, 3 mom). Perustuslain mukaan (perustuslaki 124§) julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla. Julkisen vallan käyttöön kuuluu olennaisena elementtinä viranomaisen oikeus määrätä ulkopuoliselle henkilölle virallisia seuraumuksia. Näillä perusteilla hallinto-oikeus katsoi, ettei kunnallinen pysäköinninvalvoja voi delegoida laissa määrättyä oikeutta käyttää rangaistusvaltaa ulkopuoliselle henkilölle, koska asiasta ei ollut lailla tai lain nojalla määrätty. Hallinto-oikeus siis katsoi, että vartijalla ei ollut pysäköinninvalvontaan liittyvää toimivaltaa, joten vartijan kirjoittama pysäköintivirhemaksu oli mitätön.

Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kyse pysäköintisääntöjen noudattamisen valvonnasta. Vaikka kyse onkin yksityisestä alueesta ja tontinomistajalla on oikeus päättää pysäköinninehdoista, pysäköinninvalvonta voi kuulua vain laissa määrätylle viranomaiselle, kunnalliselle pysäköinninvalvojalle. Kyse ei myöskään ole maksullisesta pysäköinnistä, vaan rangaistusluonteisesta maksusta, mikä on seurausta pysäköintisääntöjen noudattamatta jättämisestä. Vaikka kyseessä olisikin yksityisoikeudellinen sopimus ajoneuvon kuljettajan ja valvontayhtiön välillä, millään sopimuksella ei rangaistusvaltaa voi siirtää yksityiselle yritykselle. Kansanomaisesti voisi todeta, että pahoinpitely on pahoinpitely, tapahtui se sitten yksityisellä pihamaalla tai julkisella torilla. Rangaistusvallan käyttö on määrätty laissa vain viranomaiselle, vaikka kuinka olisit tehnyt sopimuksen pihamaan haltijan kanssa ja antanut hänelle sopimusoikeudellisesti luvan rangaista.

Marraskuussa 2007 on odotettavissa ensimmäisiä päätöksiä oikeudesta yksityisen pysäköinninvalvonnan suhteen. Toivotaan, että käräjäoikeudet ottavat kantaa kattavasti ja tyhjentävästi kaikkiin yksityisen pysäköinninvalvonnan epäselviin ongelmakohtiin.

1. Rangaistusvaltaa ei pitäisi voida siirtää sopimuksella yksityiselle yritykselle?


2. Voiko sopimus syntyä ns. hiljaisesti ilman tahdonilmaisua, eli autoilijan ajaessa ehdoista kertovan kyltin ohi?


3. Keneltä yksityisoikeudellisen maksun voisi yleensä periä?


4. Kenellä on näyttövelvollisuus?

Uskaltaisin väittää että rangaistusvaltaa ei voi siirtää yksityiselle yritykselle. Väittäisin myös, että sopimuksen syntymiseen vaaditaan selkeä tahdonilmaisu. Käytännössä autoilijalla on myös mahdollisuus olla hyväksymättä sopimusta eli pysäköidä oikeudetta. Silloin kyse ei voi olla sopimusrikkomuksesta. Yksityisoikeudellisen maksun voi periä vain sopimuskumppanilta ja sopimusrikkomukseen vetoavalla on silloin näyttövelvollisuus. Maksua ei siis voisi edes teoriassa periä ajoneuvon omistajalta tai haltijalta, jos kyseiset henkilöt eivät olleet ajoneuvon kuljettajia. Näyttövastuu kuljettajasta on sopimukseen vetoavalla. Näyttövastuu ei missään tapauksessa voi olla ajoneuvon omistajalla tai haltijalla, jos he ovat syntyneeseen sopimukseen nähden ulkopuolisia. Kannattaa muistaa, että edes poliisilla ei ennen vuoden 2006 kevättä ollut oikeutta liikenteen kameravalvonnassa kirjoittaa maksumääräystä suoraan kuvatun ajoneuvon haltijalle tai omistajalle. Omistajan piti käydä tunnistamassa ajoneuvon kuljettaja poliisiasemalla. Oikeus määrätä rangaistus suoraan haltijalle tai omistajalle tuli lainmuutoksen jälkeen 2006.

Olen edelleen sillä kannalla, että yhtään yksityisen pysäköinninvalvonnan maksua ei pidä mennä maksamaan ennen kuin oikeus on asiaan ottanut kantaa sellaisella päätöksellä mikä voidaan katsoa ennakkopäätökseksi.

Lue: Helsingin hallinto-oikeuden päätös
Lue: Helsingin sanomien artikkeli

Lue myös: Pitääkö yksityinen pysäköintivalvontamaksu maksaa?
Lue myös: ParkCom hävisi Kuluttajariitalautakunnassa
Lue myös: ParkCom sakottaa perusteettomasti autopaikan haltijoita

Perusteeton pysäköintisakko

10.7.2005 sain pysäköintisakon pysäköityä autoni Helsingin Kallahdenniemen uimarannan pysäköintialueelle. Helsingin kaupungin pysäköinninvalvojat olivat kiertäneet aluetta ahkeraan ja sakottaneet useita kymmeniä autoja luvattomasta maastopysäköinnistä. Tilanteen tekee erikoiseksi se, että auto oli pysäköitynä pysäköintialueella ja samaan aikaan viereen pysäköity auto ei saanut sakkoja.

Pysäköintialue on ns. hiekka/soramonttu, jolle saavutaan kapeaa auton levyistä hiekkatietä pitkin. Pysäköintialuetta ei osoiteta millään liikennemerkillä. Pysäköintialueella ei ole merkintöjä, kuinka autot tulee alueella pysäköidä. Jokaisen kuljettajan harkintaan jää arvata missä kohdin pysäköintialue alkaa ja missä se päättyy. Minun olettamukseni oli, että hiekkatien päättyessä (kuvassa tumman auton takana), sora/hiekkamontun alkaessa alkaa myös autoille tarkoitettu pysäköintialue. Otin tilanteesta kamerakännykällä useita kuvia. Samaan aikaan pysäköidessäni omaa autoa, viereen saapui punainen henkilöauto (jää kuvassa autoni taakse). Tämä auto ei kuitenkaan missään vaiheessa saanut rikemaksua.

Olen Laki Virhepysäköintimaksusta 3.4.1970/248 perusteella vaatinut maksun mitätöimistä ja palauttamista väärinperustein määrättynä. Tämä kirje lähti sähköpostilla, kuvineen ja karttapiirroksineen 12.7.2005 ja se kuitattiin pysäköinninvalvonnan toimesta vastaanotetuksi 13.7.2005. Vaadin myös selvitystä siitä miksi viereinen auto jätettiin sakottamatta.

Katsotaan kuinka kauan aikaa menee päätöksen saamiseen. Kyseisen lain mukaanhan (13§, 1 mom) pysäköinninvalvojan on ratkaistava asia ja tehtävä päätös viivytyksettä.

28.7.2005 on kulunut kaksi viikkoa. Ei päätöstä asiassa. Helsingin kaupungilla termi "viivytyksettä" on nähtävästi hyvin suhteellinen käsite. Odotellaan ...

11.8.2005 on kulunut 4 viikkoa, enkä ole saanut vastausta. Laki pysäköintivirhemaksusta edellyttää asian käsittelyä viivytyksettä, samoin hallintolaki, joka koskee myös kaupungin virkamiehiä. Mahdollinen jatkokäsittely hallinto-oikeudessa on myös kiinni pysäköinninvalvojan päätöksen toimittamisesta. Olen tehnyt kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle sillä perusteella että Helsingin kaupungin pysäköinninvalvonta on rikkonut lakia asian käsittelyssä, jättämättä asian mahdollisesti päätöksettä tai päätöstä ei ole toimitettu viivytyksettä.

25.8.2005 sain kirjallisen ilmoituksen että eduskunnan oikeusasiamies ottaa tekemäni kantelun tutkintaan. Edelleenkään Helsingin kaupungin pysäköinninvalvonta ei ole antanut päätöstä oikaisupyyntööni.

PÄÄTÖS SAAPUNUT 20.9.2005

20.9.2005, yli kaksi kuukautta virhemaksusta tehdyn oikaisupyynnön lähettämisen jälkeen saapuu Helsingin kaupungin pysäköinninvalvojan antama päätös. Päätöksen mukaan auto oli pysäköitynä maastoon virheellisesti, mutta teko oli niin merkityksetön, että pysäköinninvalvonta muuttaa rikemaksun huomautukseksi ja 40 eur pysäköintivirhemaksu palautetaan.

Tämä se on mielenkiintoista! Auto oli pysäköitynä Kallahdenniemen uimarannan pysäköintialueella. Aluetta ei ole liikennemerkein osoitettu, mutta ennen alueelle johtavaa hiekkatietä on kyltti joka osoittaa pysäköintialueen suunnan. Hiekkatien päättyessä löytyy hiekka/sora monttu jota kaikki rannalla käviät käyttävät pysäköintiin. Helsingin kaupungin pysäköinninvalvojan päätös on tulkittavissa siten, että vaikka alueelle osoitetaan pysäköintimahdollisuus erillisellä kyltillä, alueelle pysäköiminen on silti kielletty. Pysäköimällä alueelle syyllistyy luvattomaan maastopysäköintiin.

Pysäköinti Helsingin Vuosaaren Kallahdennimen pysäköintialueella on kielletty!

Nyt jätän vielä harkintaan, josko olisi aiheellista käyttää tämä päätös myös hallinto-oikeuden kautta? En edelleenkään katso pysäköineeni väärin, en edes huomautuksen arvoisesti.

Eduskunnan oikeusasiamies on antanut myös päätöksensä. Olivat soittaneet pysäköinninvalvontaan ja keskustelleet asiasta. Pysäköinninvalvonnan vastaus oli, että keskimääräinen käsittelyaika on 1- 1,5 kuukautta. Tämä vastaus oli tyydyttänyt oikeusasiamiestä, eikä Helsingin kaupungin pysäköinninvalvonta ole syyllistynyt viivyttelyyn.

Muutama asia tässä nyt pistää silmään.

1. Millä tavoin virkamiehen lausunto on luotettavampi kuin kantelijan lausunto? Viittaa tällä siihen, että oikeusasiamies sokeasti luottaa siihen mitä kaupungin virkamies asiassa sanoo. Olisiko pitänyt tutkia tilastoja käsittelyajoista?

2. Jos keskimääräinen käsittelyaika on 1-1,5 kuukautta, niin tässä kohdinkin pysäköinninvalvonta on enemmän kuin "venyttänyt" totuutta. Käsittely kesti melkein 2,5 kuukautta.