Kuluttajaviraston toiminta ja kannanotot yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevissa kysymyksissä ovat olleet ammattitaidottomuudessaan ja kuluttajan edun vastaisuudessaan vertaansa vailla. Hyvänä esimerkkinä tästä on Kuluttajaviraston maanantaina 19.5 antama tiedote, joka on niin väärä kuin olla voi.Kuluttajaviraston tiedotteen mukaan varmaa vastausta siihen kysymykseen, pitääkö yksityiseltä pysäköinninvalvontayhtiöltä saatu pysäköinninvalvontamaksukehotus maksaa, ei voida antaa. Kuluttajaviraston mukaan, "koska Vantaan käräjäoikeuden tuomio ei ole lainvoimainen, muut vastaavassa tilanteessa olevat kuluttajat eivät voi sen perusteella jättää omia pysäköinninvalvontamaksujaan maksamatta."
Tilanne on tosiasiassa juuri päinvastainen. Kuluttaja voi riskittä jättää maksun odottamaan lainvoimaista tuomiota asiassa.
Kuluttajaviraston tiedotteessa siteerattu Vantaan käräjäoikeuden 14.12.2007 antama tuomio, jonka mukaan pysäköinninvalvontayhtiöllä ei ole oikeutta määrätä pysäköinninvalvontamaksuksi nimittämäänsä maksua, ei ole lainvoimainen sen vuoksi, että valvontayhtiö on valittanut siitä hovioikeuteen. Hovioikeus antanee ratkaisunsa syksyllä. Puuttuvasta lainvoimasta huolimatta valvontayhtiölle kielteinen tuomio ja vireillä oleva muutoksenhakuoikeudenkäynti muodostavat kuitenkin hyvän perintätavan tarkoittamat todennäköiset syyt maksun aiheettomuudelle.
Laki saatavien perinnästä sisältää velkojaa velvoittavan, hyvää perintätapaa koskevan ohjeen. Hyvä perintätapa koskee kaikkia perintää suorittavia tahoja, niin varsinaista velkojaa kuin toimeksiannon saanutta perintätoimistoakin. Hallituksen esityksessä Eduskunnalle laiksi saatavien perinnästä todetaan hyvän perintätavan sisällöstä mm. seuraavaa:
"Perintää ei myöskään tule jatkaa, jos velallinen on esittänyt todennäköisiä syitä saatavan aiheettomuudelle. Osoituksena asian riitaisuudesta voidaan pitää yleensä esimerkiksi sitä, että saatavan perusteeseen tai määrään vaikuttava asia on vireillä tuomioistuimessa tai kuluttajavalituslautakunnassa."
Lain esitöissä mainittua sanaa "yleensä" voidaan tulkita siten, että todennäköiset syyt saatavan aiheettomuudelle olisivat käsillä useimmiten jopa silloin, kun asia on vireillä ensimmäistä kertaa. Vain aivan ilmeiset viivyttelyprosessit ja niihin vetoaminen voinevat jäättää täyttämättä tuon todennäköisten syitten vaatimuksen.
Kun yksityisen pysäköinninvalvontamaksun laillisuutta koskevan asian käsittely on edennyt jo hovioikeusvaiheeseen ja sen pohjalla on alioikeuden päätös, jossa yksityiset valvontamaksut todetaan yksiselitteisesti lain vastaisiksi, on täysin selvää, että tuo alioikeuden päätös yhdessä valitusasian vireilläolon kanssa muodostavat hyvän perintätavan tarkoittamat todennäköiset syyt saatavan aiheettomuutta koskevan väitteen tueksi.
Vaikka Helsingin hovioikeudessa vireillä oleva kanne koskee yksittäistä riita-asiaa, tuomio asiassa ratkaisee kuitenkin yleisemminkin kysymyksen siitä, onko valvontayhtiöillä ylipäätään oikeutta määrätä pysäköinninvalvontamaksua. Tästä syystä tuo vireillä oleva asia muodostaa todennäköiset syyt väitteelle saatavan aiheettomuudesta myös kaikissa muissa samanlaisissa asioissa.
Tästä seuraa, että kuluttajat voivat pidättyä maksamasta heille määrättyjä valvontamaksuja ja tehokkaasti keskeyttää perinnän vireillä olevaan oikeudenkäyntiin vedoten.
On huomattava, että epäasiallinen perintätapa voi tulla arvioitavaksi myös rikoslain näkökulmasta ja velkoja voi menettää oikeutensa perintäkuluihin, jos se ei noudata hyvää perintätapaa koskevaa perintälain oikeusohjetta. Oikeuden menettäminen perintäkuluihin tulee kyseeseen, jos perintää on hyvän perintätavan vastaisesti jatkettu velallisen esitettyä todennäköiset syyt väitteelleen saatavan aiheettomuudesta.
Arvioitaessa oikeuden menettämistä perintäkuluihin epäasiallisen perintätavan vuoksi, ei merkitystä ole sillä, kumman eduksi juttu aikanaan tuomioistuimessa ratkaistaan. Kyse on vain siitä, onko maksusta kieltäytyminen sen hetkisten tietojen perusteella ollut perusteltua. Perinnän jatkaminen hyvän perintätavan vastaisesti ei siten voi aiheuttaa saatavan perusteen todennäköisin syin kiistäneelle kuluttajalle mitään ylimääräisiä kustannuksia edes valvontayhtiön voittaessa juttunsa.
Jos valvontayhtiö voittaa valituksensa hovioikeudessa, kuluttajat joutuvat maksamaan ainoastaan viivästyskoron maksamatta jättämilleen valvontamaksuille. Viivästyskorko esimerkiksi viime vuoden puolella määrätystä maksuvaatimuksesta tekee syksyllä odotettavissa olevaan hovioikeuden päätökseen mennessä kuitenkin vain muutamia euroja. Perintäkuluja kuluttajalle ei aiheudu.
Kuluttajan kannalta paljon suurempi riski on, että maksettua valvontamaksua ei saada enää takaisin, jos hovioikeus pysyttää alioikeuden tuomion voimassa. Valvontayhtiöt eivät ole ilmoittaneet varautuneensa millään tavalla takaisinperintävaatimuksiin siinä tilanteessa, että toiminta todetaan lain vastaiseksi, eikä tällaisen tilanteen varalle ole tiettävästi myöskään asetettu mitään vakuutta.
Kuluttajan edun mukaista ei siten ole maksaa yksityistä valvontamaksua maksun oikeudellisen perusteen ollessa lainvoimaisella tuomiolla ratkaisematta. Maksusta voi kieltäytyä nimenomaan tuohon ei-lainvoimaiseen Vantaan käräjäoikeuden tuomioon ja vireillä olevaan hovioikeusprosessiin vedoten, juuri päinvastoin kuin Kuluttajavirasto esittää.
Kuluttajan täytyy vastustaa maksuvaatimusta kuitenkin siten, että hän tuo esiin halukkuutensa maksaa maksu siinä tapauksessa, että valvontayhtiön kanta voittaa nyt vireillä olevassa hovioikeusprosessissa. Tällainen maininta aikaansaa sen, että valvontayhtiöllä ei ole oikeusturvaintressiä viedä kyseistä juttua tuomioistuimeen ennen hovioikeudessa jo vireillä olevan asian ratkaisua, eikä uutta kannetta tällaista kuluttajaa vastaan voitaisi siten käsitellä. Hovioikeuteen juttunsa vienyt valvontayhtiö on myös julkisuudessa ilmoittanut, että se ei vie uusia juttuja oikeuteen ennen hovioikeuden ratkaisua nyt vireillä olevassa asiassa.
Oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 4§ mukaan,
"jos asian ratkaisemisen kannalta on tärkeätä, että toisessa oikeudenkäynnissä tai muussa menettelyssä käsiteltävänä oleva kysymys ratkaistaan ensin - - tuomioistuin voi määrätä, että asian käsittelyä jatketaan vasta esteen poistuttua."
Edelleen Oikeudenkäymiskaaren 5 luvun 26§ mukaan tuomioistuimen on pyrittävä saamaan asianosaiset sopimaan asia.
Jos kuluttaja on asettanut maksamisensa ehdoksi sen, että nyt hovioikeudessa vireillä oleva kanne ratkaistaan valvontayhtiön eduksi, ei uusi kanne tällaista kuluttajaa vastaan etenisi alioikeudessa ennen tuota hovioikeuden ratkaisua. Kanteen voisi kiistää ennenaikaisena ja puuttuvaan oikeusturvaintressiin vedoten, eikä sen aiheuttamia kuluja voitaisi näin periä kuluttajalta.
Maksusta kieltäytyminen edellämainituin perustein on siten kuluttajalle koronmaksuvelvollisuutta lukuun ottamatta riskitöntä.
Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 22§ mukaan hovioikeuden ratkaisu, jonka osalta muutoksenhakuun tarvitaan valituslupa, pannaan täytäntöön niin kuin lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta on säädetty. Prosessin mahdollisella jatkumisella Korkeimmassa oikeudessa ei siten ole kuluttajan kannalta tässä vaiheessa merkitystä.
Kuluttajaviraston lakisääteinen tehtävä on kuluttajien taloudellisten ja oikeudellisten etujen turvaaminen. Sen tulisi antaa sellaista neuvontaa ja sellaisia ohjeita, jotka ovat aidosti kuluttajan edun mukaisia.
Nyt näin ei ole. Kuluttajaviraston ohje, jonka mukaan jokaisen kuluttajan on itse harkittava onko maksua syytä suorittaa, johtaa tilanteeseen, jossa vain asiaan perehtyneet tai oikeudelliseen neuvontaan turvautuvat kuluttajat osaavat toimia asiassa oman etunsa mukaisesti. Asioita tuntemattomat ihmiset, jotka nimenomaisesti tarvitsisivat selkeitä viranomaisohjeita, jäävät niitä vaille.
Kädet pesemällä kuluttajavirasto ei täytä lakisääteistä tehtäväänsä.
Tässä malli, jota käyttäen voit torjua yksityisoikeudellisen pysäköinninvalvontamaksun perinnän.
Reklamaatiomalli: http://www.yourfilehost.com/media.php?cat=other&file=VALITUSMALLI.pdf
Artikkeli on blogin asiantuntijalukijan kirjoittama ja julkaistaan blogissa "lukijan artikkelina".
Lue myös:
