Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!

torstaina, joulukuuta 29, 2016

Hauskaa ja onnellista uutta vuotta 2017

Hauskaa ja onnellista uutta vuotta 
2017

Olkaa varovaisia ja muistakaa että ...
  • yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden "parkkisakkojen" maksaminen on vapaaehtoista
  • omat puhelut kannattaa aina tallentaa
  • totuus ei välttämättä aja sinun etuasi, liika luottaminen viranomaisiin ja korporaatiohin on pahasta
  • älä luota pankkeihin, vakuutusyhtiöihin, viranomaisiin, yrityksiin, työnantajaan
  • vältä sosiaalista mediaa omalla nimellä
  • pidä huoli yksityisyydestäsi
  • liiallinen rehellisyys on yliarvostettua
  • varo poliisia
oikeusjakohtuus.blogspot.com

sunnuntaina, joulukuuta 11, 2016

Sähkösopimus huijaukset

Sähkösopimuksilla huijaaminen on yleistynyt. Puhelinmyyjä soittaa kotia ja tarjoaa uutta halvempaa sähkösopimusta. Puhelinkeskustelun perusteella sähkösopimus siirtyy toiselle yhtiölle.

Tyypillistä näissä tapauksissa on, että asiakas on saattanut pyytää tarjouksen uudesta sopimuksesta, mutta ei suostua sähkösopimuksen siirtoon. Joissakin tapauksissa asiakas ei ole halunnut sähkösopimustaan siirtää, mutta siitä huolimatta siirto on tehty. Pitkälti kyse on erimielisyydestä mitä puhelinkeskustelun aikana sovittiin vai sovittiinko mitään. Harva kuluttaja jaksaa lähteä riitelemään asiasta ja tähän huijaamisen kulttuuri pitkälti perustuukin.

Kyse on etämyynnistä joten kuluttajalla on kuluttajansuojalain mukainen oikeus peruuttaa puhelinmyyntisopimus 14 päivän sisällä sopimuksen tekemisestä. Ongelma vain monesti on, että tuo 14 päivän aikaraja kuluu nopeammin kuin tieto sähkömyyntisopimuksen vaihtamisesta saavuttaa kuluttajan.

Lokakuussa 2016 on astunut voimaan Valtioneuvoston asetus sähköntoimitusten selvityksestä ja mittauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (217/2016) jonka perusteella kuluttajalla on oikeus kiistää uuden sähkötoimitussopimuksen olemassaolo myös tuon 14 päivän jälkeen. Juridisesti tämä mahdollisuus on ollut aina, mutta on hyvä että asia on selkeytetty myös asetuksen muodossa.

Kuluttajan tulee reklamoida kirjallisesti uudelle myyjälle ja kiistää syntynyt sopimus. Kuluttajan tulee myös ilmoittaa kirjallisesti verkonhaltijalle, eli kuluttajan paikalliselle verkkoyhtiölle uuden sähkömyyntisopimuksen pätemättömyys ja vaatia verkonhaltijaa palauttamaan sähkösopimus vanhalle sähkönmyyjälle.

Sähköä joka on toimitettu pätemättömän sähkösopimuksen mukaisesti, ei tarvitse maksaa uudelle sähkön toimittajalle. Velvollisuus maksuun syntyy vain voimassaolevan sopimuksen perusteella. Jos sopimusta ei ole syntynyt, ei ole myöskään maksuvelvollisuutta.

Todistus vastuu syntyneestä sopimuksesta on puhelinmyyjällä. Puhelinmyyjä saattaa nauhoittaa keskustelun ja pyrkiä vetoamaan nauhoitteen perusteella siihen onko sopimus syntynyt vai ei. Puhelinnauhoite voi kuitenkin olla manipuloitu tai yllättäen sitä ei löydykään. Manipuloituja puhelinnauhotteita on käytetty todisteena mm.  Ruotsissa, miksei siis myös Suomessa.

Onkin äärimmäisen tärkeää että myös kuluttaja tallentaa kaikki puhelunsa.

Älypuhelimien aikana ei ole kovin monimutkaista ladata valmis ilmainen sovellus Android- tai Apple- laitteelle joka pitää tallessa tietyn määrän puheluita ja poistaa automaattisesti vanhimpia. Sovellus toimii täysin automaattisesti ja tarvittaessa puhelun saa arkistoon talteen pidemmäksi ajaksi juuri niitä hetkiä varten kun tulee erimielisyyttä siitä mitä puhelimessa sovittiin.

Turha luottavuus sähköyhtiöitä kohtaan ei ole viisasta.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

lauantaina, marraskuuta 26, 2016

Nordean vaatimukset saapua konttorille eivät perustu lakiin

Yhä useampi on kysynyt miksi erityisesti Nordea vaatii asiakkaitaan saapumaan konttorille selvittämään raha-asioitaan. Kutsuja on tullut satunnaisesti, mutta myös silloin kun henkilö on tallentanut isompia summia tililleen automaatin kautta.

Julkisessa mediassa on viimeaikoina kirjoitettu paljon aiheesta, mutta uutisoinnissa on unohdettu yksi tärkeä elementti. Asiakkaan ei ole pakko hyppiä pankin tahdon mukaan ja mennä konttorille selvittämään asioita! Kysymykseen, onko pankin konttorille pakko lähteä ja järjestää aikaa vaikka kesken työpäivän jos pankki niin haluaa? Yksiselitteisesti ei ole!

Blogi on julkaissut aiheesta aikaisemmin Q&A -artikkelin jossa taustat toiminnalle selvitetään tarkemmin.

Rahanpesulaissa toimintavelvollisuus on asetettu ainoastaan pankeille! Laissa ei määritellä mitään velvollisuuksia pankin asiakkaille. 

Nordean vaatimukset asiakkaalle saapua konttorille selvittämään asioita eivät siis perustu mihinkään lainmukaiseen velvollisuuteen. Kyse on itseasiassa Nordean kyvyttömyydestä hoitaa selvitystyötä muutoin kuin asiakasta juoksuttamalla.

Jos joku juoksee asiaa selvittämässä, se on pankki!

Ehdotammekin että seuraavan kerran kun virkailija soittaa ja vaatii saapumaan konttorille voi todeta, että toimintavelvollisuus on asetettu vain pankille ja jos pankki haluaa asian selvittää, voidaan sopia lyhyt palaveri pankin edustajan kanssa esimerkiksi työpaikalle tai kotia.

Missään tapauksessa asiakas ei ole se joka juoksee!

Nordealla olisi mahdollisuus pyytää selvitykset verkkopankkinsa kautta tai puhelimitse asiakkaan tunnistamalla.Tämä menettely näyttää kelpaavan hyvin muille pankeille, mutta ei Nordealle.

Nordea pyytää jopa eläkeläisiä konttorille ja kyselee tarkat tiedot eläkkeistä ja talletuksista muissa pankeissa. Näihin kysymyksiin ei tarvitse vastata! Ne eivät perustu rahanpesulakiin, vaan Nordean haluun päivittää asiakasrekistereitään jotta se voisi paremmin tarjota ja myydä palveluitaan.

Blogi suosittelee että Nordean kaltaisen epäluotettavan toimijan kanssa asioidessaan asiakkaat nauhoittavat sekä puhelunsa että keskustelut virkailijan kanssa pankin tiskillä. Nordeaan ei pankkina voi luottaa ja on jokaisen oikeusturvan kannalta tärkeää pystyä todistamaan mitä pankin edustajan kanssa on keskusteltu.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue:
Q&A - Pankki vaatii selvitystä rahojen alkuperästä

lauantaina, marraskuuta 12, 2016

Lipuntarkastajat - henkilötietoja ei saa sanoa ääneen muiden matkustajien kuullen

Useampi henkilö on tiedustellut, saako yleisessä kulkuneuvossa matkustajan henkilötiedot sanoa ääneen kaikkien muiden matkustajien kuullen?

Tämän kaltaiseen lipuntarkastajien menettelyyn ei tarvitse suostua.

Lipuntarkastajat ovat virkamiehiä joilla on laissa säädetty oikeus saada liputta matkustavan henkilön nimi ja henkilötunnus. Kommunikointi on kuitenkin matkustajan niin vaadittaessa tapahduttava siten, että henkilön nimi, henkilötunnus ja muut tiedot eivät ole ulkopuolisten kuultavissa.

Koska kyse on viranomaisesta, joiden toimintavaltuudet on säädetty laissa, pitäisi lainsäädännössä olla erikseen säädetty lipuntarkastajalle oikeus paljastaan matkustajan henkilötiedot ulkopuoliselle. Tällaista oikeutta ei ole säädetty, joten kommunikointi vaadittaessa on suoritettava siten että henkilön tiedot eivät kuulu ulkopuolisten korviin.

Käytännössä lipuntarkastaja pyytää matkustajan henkilötodistusta tai muuta asiakirjaa jolla henkilö voidaan tunnistaa. Suomessa ei ole juridista velvollisuutta pitää henkilökorttia mukana, joten vastaus voi olla myös että henkilökorttia ei ole. Tässä vaiheessa tarkastajat pyytävät kertomaan nimen ja henkilötunnuksen. Ystävällisesti voi ehdottaa siirtymistä seuraavalle pysäkille missä tiedot voi antaa ilman että muut matkustajat kuulevat niitä.

Mikäli henkilökortti on taskussa, sitä ei kannata antaa lipuntarkastajalle mikäli on epäilys että lipuntarkastaja sanoo henkilötiedot ääneen muiden matkustajien kuullen. Tässä kohdin on hyvä vaatia asian jatkoselvittämistä seuraavalla pysäkillä.

Kyse ei ole niskoittelusta viranomaisia vastaan, vaan omien oikeuksien kiinni pitämisestä sekä yksityisyydensuojasta. Lipuntarkastajien on suostuva pyyntöön jatkaa asian selvittämistä seuraavalla pysäkillä. Poliisin voi tarvittaessa kutsua paikalle.

Mikäli mahdollista, kun lipuntarkastus osuu kohdalle ja tietää matkustavansa ilman asianmukaista lippua, koko keskustelu lipuntarkastajien kanssa kannattaa tallentaa kännykällä tai vaihtoehtoisesti kuvata. Tähän ei ole estettä, koska kyse on julkisesta paikasta, jossa kuvaaminen on aina sallittua ilman lupaa. Myöskään viranomaisten kuvaamista ei ole kriminalisoitu lainsäädännössä eikä keskustelun tallentaminen johon itse osallistuu ole lainvastaista.

Asiat pitää pyrkiä selvittämään rauhallisesti, mutta myös viranomaisasemassa olevien tarkistajien on ymmärrettävä asiakkaansa oikeudet. Oikeuksien polkeminen ei ole millään muotoa hyväksyttävää minkään syyn takia, varsinkin silloin kun kyse on viranomaisesta jonka toiminta on varsin tarkoin säädetty laissa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Lipuntarkastajien mielivalta oikeuttaa aggressioihin

lauantaina, lokakuuta 22, 2016

Studiokoti helvetistä

Sato lanseerasi 2015 konseptin ”Studiokodeista”. Studiokoti on n. 15m2 kokoinen asunto josta löytyy keittiö, parvi, suihku ja wc. Asuntojen vuokra on n. 500 eur / kk. Asunnot on Saton mainostuksen mukaan viihtyisiä, toiminnallisia, kompakteja ja ennen kaikkea edullisia.

Totuus ei voisi olla yhtään enempää toisenlainen.

Asunnot ovat hädin tuskin ihmisasumiseen kelpaavia koppeja joita näkee lähinnä virolaisilla työmailla. Pelkkä asuntojen ahtaus aiheuttaa terveydellisiä ongelmia eikä yksikään täysijärkinen ihminen kuvittele asuvansa 15m2 asunnossa kuin korkeintaan väliaikaisesti lyhyen aikaa.

Keskimääräinen asumisväljyys Suomessa on n. 36m2 per henkilö. Helsingissä ja Vantaalla väljyys on pienin, alle 35m2 per henkilö. Tilastokeskuksen mukaan Helsingissä keskimääräinen vuokra vaihtelee välillä 14 – 19 euro / m2.

Studiokodissa myös hinta on helvetillinen. Käytännössä vuokra on kaksinkertainen, 33 euroa / m2 normaaliin vuokra-asumiseen nähden. Ei riitä että Sato sulloo ihmisiä komeroon asumaan, mutta että siitä pitää vielä härskisti rahastaakin.

Normaalin vuokratason mukainen hinta Saton Studiokodille olisi n. 270 eur / kk.

Miksi hinta sitten ei ole oikealla tasolla?

Tämän tyyppisiin asuntoihin hakeutuvat monesti ihmiset jotka muutoinkin ovat yhteiskunnan tukien piirissä. Asumislisien osalta kohtuullinen yhden henkilön vuokra monissa kunnissa on 500-600 euroa kuukaudessa. Koska asukkaan vuokra kustannetaan monissa tapauksessa verorahoin maksetusta asumistuesta ei Saton kannata pyytää kohtuullista vuokraa. Sehän vain säästäisi yhteiskunnan verorahoja, mutta ei toisi voittoa Saton omistajille.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Nopsa-kodit – asumisoikeusasuntoja jonon ohi?
Avain Asumisoikeuden vastikkeet poskettoman korkealla
Avain Asumisoikeus Oy – suuri puhallus ja kuinka se tehtiin

ARA:n tarkastus Avain Asumisoikeus Oy:ssä osoitti vakavia ongelmia yhtiön toiminnassa
AVAIN Asumisoikeus Oy:n omistussuhteet ovat epäselvät


lauantaina, lokakuuta 01, 2016

The Revenant

Elokuvien ikärajat perustuvat kuvaohjelmalakiin. Ikärajat ovat juridisesti sitovia. Elokuvaa ei saa esittää, vuokrata tai myydä ikärajaa nuoremmalle henkilölle. Vanhemman seurassa lapsi voi olla kolme vuotta nuorempi kuin sallittu ikäraja, paitsi K18-kiellettyssä luokassa, jossa materiaali on vain ja ainoastaan aikuisille.

Entä silloin kuin myyntiin tai vuokraukseen tulevassa elokuvassa on väärä, liian alhainen ikäraja?

Hyvänä esimerkkinä voidaan käyttää K16 luokiteltua elokuvaa ”The Revenant”. Elokuvan sisältämä raju väkivalta ja raiskauskohtaukset on aivan liian raaistavaa 12-vuotiaalle, puhumattakaan 9-vuotiaista lapsista. Tästä huolimatta kyseinen elokuva on sekä vuokrattavana että myytävänä K-12 merkinnällä.

Blogin lukijalta saaman vihjeen mukaan kyse on Fox-Paramount-yhtiön väitetystä "inhimillisestä virheestä" jossa takakanteen on painettu väärä ikäraja.

Valtion elokuvatarkastamo lopetettiin 2011. Tarkastamon tehtävät annettiin Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukselle joka yhdistettiin 2014 Kansalliseen audiovisuaaliseen instituuttiin (KAVI). Käytännössä KAVI on viranomainen jonka tehtävä on toteuttaa kuvaohjelmalakia.

On hämmästyttävää että kuvaohjelmalaissa sitovaksi säädetyt ikärajat eivät koske ylikansallisia amerikkalaisia mediajättejä. Elokuvayhtiöt ovat valtavan kiinnostuneita alaan liittyvästä piratismista, mutta ei kansallisen lainsäädännön noudattamisesta. Lainsäädännön jonka tarkoitus on suojella ala-ikäisiä raaistavalta väkivallalta.

Fox-Paramount ei ole suostunut vapaaehtoisesti vetämään pois markkinoilta DVD- ja BluRay –elokuvia joissa on liian alhainen ikäraja, vaikka kyse on lainvastaisesta menettelystä välittää väärällä ikärajalla varustettuja elokuvia sekä vuokrattavaksi että myyntiin.

Viranomainen voisi määrätä elokuvayhtiön vetämään pois virheellisellä ikärajalla varustetut elokuvat, mutta tätä prosessia KAVI ei ole käynnistänyt. Blogin lukijalle annetun vastauksen mukaan kyse on riittävien valvontaresurssien puutteesta.

Lopputulos on, että The Revenant –elokuvaa on edelleen vuokralla ja myynnissä K12-ikärajalla. Tilanne on selkeästi ja yksiselitteisesti kuvaohjelmalain vastainen. Jos elokuvan rajut ja raaistavat väkivaltakohtaukset aiheuttavat vahinkoa 9-14 vuotiaille lapsille, juridisesti Fox-Paramount on korvausvelvollinen aiheuttamastaan vahingosta varsinkin kun yhtiö on tietoisesti viitannut kintaalla lainsäädännön vaatimuksille ja kieltäytynyt korjaamasta virhettään.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

lauantaina, syyskuuta 10, 2016

Elokuvateatterissa kuvaaminen

Elokuvateatterissa ennen elokuvan alkamista näytetään monesti oikeudenomistajien varoitus teoksen luvattoman kopioinnin tai kuvaamisen seurauksista. Vastaavanlaisia varoituksia on myös DVD- ja BluRay –elokuvien alussa.

Varoituksessa oikeudenomistajat uhkailevat katsojaa teoksen luvattoman kopioinnin seurauksilla. Seurauksiksi väitetään jopa kymmenen vuoden vankeustuomiota, suuria rahallisia korvauksia, sakkoja, kännykän tai muun kameran takavarikoimista ja jopa kuvaamisen yritys rinnastetaan samalle asteikolle.

Kaikki edellä kuvatut väitteet seurauksista ovat puhdasta pelottelua jota tekijänoikeusmafia ja heitä edustavat tahot toteuttavat jatkuvasti toiminnassaan. Elokuvan kuvaamisesta elokuvateatterissa tuskin saa edes sakkoja.

Suomen lain mukaan tekijänoikeusrikoksesta voi saada enintään kaksi vuotta vankeutta. Tekijänoikeusrikos edellyttää kuitenkin että teko tehdään tietoverkkoa käyttäen tai ansiotarkoituksessa. Käytännössä elokuvan kuvaaminen elokuvateatterissa voi olla korkeintaan tekijänoikeusrikkomus josta ei voi tuomita vankeutta eikä rikkomus edellytä edes kaikissa tapauksissa vahingonkorvausten maksamista jos tallenteen tekee omaan käyttöön.

Kännykän tai kameran takavarikoimiseen ei elokuvateatterin henkilökunnalla ole juridisia oikeuksia. Takavarikoinnin voi tehdä ainoastaan paikalle kutsuttu poliisi, mutta silloinkin edellytetään vähintään syytä epäillä rikosta.

Kaikenlisäksi Suomen lain mukaan tekijänoikeusrikoksen yritys ei ole rangaistavaa kuten väitetään. Mikäli kuvaus jää yritykseksi, ei ole tapahtunut rikosta. Se että pitää kameraansa tai kännykkäänsä esillä ikään kuin kuvaten, ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä ellei henkilö oikeasti ole kuvannut aineistoa. Tässä kohdin taas kuvattu aineisto on helppo tuhota jos kiinnijääminen uhkaa jolloin teko voi edelleen olla korkeintaan yritys, mikä siis ei ole rangaistavaa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:

Saako vuokratun DVD levyn kopioida laillisesti yksityiseen käyttöön?

DVD levyn kopiosuojaus rikkoo kuluttajansuojalaki

Tekijänoikeuksia valvotaan kiristämällä ja laittomin uhkauksi

Hedman Partners kiristyskirjeet, osa 1, osa 2, osa 3


perjantaina, elokuuta 19, 2016

Hedman Partners kiristyskirjeet – markkinaoikeuden päätös

Ensimmäinen markkinaoikeuden päätös on saatu heinäkuun 2016 alussa liittyen Hedman Partners:n lähettämiin tekijänoikeudellisiin kiristyskirjeisiin, joissa vaaditaan rahallista korvausta henkilön hallinnoiman internetliittymän kautta jaetusta tekijänoikeuden alaisesta materiaalista.

Tarkempaa tietoja taustoista voi lukea täältä:
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 1/ 3 
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 2/ 3 
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 3/ 3 

Markkinaoikeus antoi tuomionsa tapauksessa jossa Scanbox Entertainment ja Crystalis Entertainment vaativat Hedman Partners:n avustuksella väitetyltä tekijältä korvauksia 8 500 euroa kymmenen TV-sarjan ja yhden elokuvan jakamisesta netissä. Tuomion mukaan henkilö joutui korvaamaan oikeudenkäyntikuluja yli 30 000 euroa sekä vahingonkorvausta 600 euroa.

Vaikka oikeudenkäynti päättyi häviöön ja tuli kalliiksi jakamiseen syylliseksi väitetylle henkilölle, markkinaoikeuden päätöksessä on monia hyviä asioita jotka jokaisen kannattaa ottaa huomioon tuskaillessaan kiristyskirjeiden kanssa.

  1. Markkinaoikeuden päätöksessä ei ollut kysymys siitä että henkilö tuomittiin koska hän oli IP-osoitteen haltija tai että hänellä oli avoin WLAN-verkko jota pystyi käyttämään kuka tahansa. Henkilö tuomittiin koska hänen syyllisyytensä pystyttiin osoittamaan sillä perusteella että hän oli käytännössä myöntänyt tekonsa internetin keskustelupalstoilla.

  2. Kymmenen TV-sarjan ja yhden elokuvan korvausvaatimus oli oikeudessa 8 500 euroa! Kiristyskirjeissäkin vaaditaan 600 euroa yhdestä elokuvasta ja TV-sarjoista tuhansia euroja. Markkinaoikeus piti korvausvaatimusta täysin ylimitoitettuna. Oikea korvaustaso oli 50 eroa per jokainen TV-sarjan osa ja yhdestä elokuvasta 100 euroa. Yhteensä 600 euroa. Tässäkin tapauksessa kyse oli ”kovennetusta” korvauksesta johtuen suuresta jakeluparven koosta. Käytännössä vähemmän suosittujen TV-sarjojen ja elokuvien kohtuulliset korvaukset ovat vielä huomattavasti pienemmät kuin nyt tuomitut.

Mitä tästä sitten voi päätellä?

Ensinnäkin Hedman Partners Oy:n kiristyskirjeissä sekä oikeudessa erikseen korotettuna vaaditut korvaussummat ovat täysin kohtuuttomia. Jos kiristyskirjeessä on vaadittu 600 euroa elokuvasta, sitä ei todellakaan pidä mennä maksamaan. Jos haluaa jotain korvata, kannattaa tarjota kymmeniä euroja.

Toiseksi, oikeuden tuomiosta on pääteltävissä tuomioistuimen kanta jonka mukaan avoimessa WLAN verkossa on mahdollisuus kenen tahansa käyttää haltijan liittymää ja siten on mahdollista että tekijä on joku muu kuin IP-osoitteen haltija. Pelkällä IP-osoitteella tuomiota tuskin tulee. Tässäkin tapauksessa syyllisyys osoitettiin muulla todistelulla.

Suomessa ei edelleenkään ole ennakkoratkaisua jossa elokuvien lataamisesta syytetty henkilö tuomittaisiin pelkän IP-osoitteen perusteella! Joudumme odottamaan pitkään ennen korkeimman oikeuden lopullista sanaa. Kannattaa  muistaa, että korkeimman oikeuden Suomessakin pitää noudattaa Euroopan yhteisön tuomioistuimen ennakkopäätöksiä joiden mukaan pelkkä IP-osoite ei ole riittävä peruste osoittamana kenenkään henkilön syyllistymistä rikokseen tai rikkomukseen.

Käytännössä Hedman Partners :n tarvitsee jatkossakin todistella syyllisyys muutoin kuin pelkän IP-osoitteen perusteella. Tämän takia onkin hyvin erikoista, että arvostetuksi väitetyn asianajotoimiston toimintakulttuuriin kuuluu aggressiivisesti ja uhkailevaan sävyyn vaatia kiristyskirjeessä maksua, joka perustuu näyttöön pelkästä IP-osoitteesta. Juridisesti paljon kestävämpää olisi tehdä asiasta rikosilmoitus ja antaa poliisin selvittää asia.

Epäilemättä Hedman Partners tulee jatkossa lisäämään kiristyskirjeisiinsä markkinaoikeuden päätöksestä uhkailevan maininnan. Tässä haettiin samanlaista kättä pidempää kuin aikoinaan yksityisen pysäköinninvalvonnan osalta vuonna 2010. Kun pelkkä omistus- tai haltiasuhde ei todista yhtään mitään, hankitaan tuomioistuimen päätös johon voidaan vedota harhaanjohtavasti pelottelumielessä. Valitettavan usein tämä toimii asioihin perehtymättömien osalta.

Viesti on sama kuin yksityisen pysäköinnivalvonnan osalta. Älkää maksako!

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue:
Markkinaoikeuden päätös

tiistaina, elokuuta 02, 2016

Vastaus yksityiselle pysäköintivalvontayhtiölle

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta esitetään edelleen blogille jatkuvasti kysymyksiä. Yleisin kysymys on, pitääkö maksu maksaa? Vastaus on edelleen, ei missään tapauksessa! Toiseksi yleisintä on kysyä kuinka vastata yksityisen pysäköintivalvontayhtiön vaatimuksiin ja kuinka tehdä reklamaatio.

Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ei ole mikään asia muuttunut vuosiin. Yksityisen pysäköintivalvontamaksun maksaminen on edelleen täysin vapaaehtoista. Blogin vanha ohje vuodelta 2013 pätee tässä asiassa edelleen perusteluineen.

Pysäköintivalvontayhtiöiden toiminta on varsin härskiä ja kuluttajaa uhkailevaa. Kaikilla yhtiöillä toimintaprosessi on kuitenkin lähes identtinen. Jos henkilö kiistää olleensa kuljettaja, vaaditaan tietoa kuljettajasta. Vaatimusten lomassa vedotaan mitä ihmeellisimpiin lain ja ennakkopäätösten tulkintoihin. Tarkoituksena on harhauttaa kuluttaja maksamaan aiheeton maksu.

Hervottomin tapaus on ollut henkilö joka on saanut kolme valvontamaksua kolmelta eri pysäköintiyhtiöltä (Parkkipate, Q-Park, APV-Alueellinen pysäköinninvalvonta). Maksun saajalla, ajoneuvon omistajalla ei ole edes ajokorttia, joten hän ei ole voinut autoa pysäköidä. Kyseisille pysäköintiyhtiöille tämä tulee käymään oikeudessa hyvin kalliiksi, mikäli sinne asti joskus päädytään.

Yksinkertainen toimintaohje on, älä reagoi tuulilasiin kiinnitettyyn valvontamaksuun mitenkään. Jos olet ajoneuvon haltija tai omistaja, odota että valvontayhtiö selvittää tiedot ja lähettää sinulle kotia maksukehotuksen. Kun maksukehotus on saapunut, reklamoi valvontayhtiötä kirjallisesti, helpoiten esimerkiksi sähköpostilla. Älä sorru väittelemään asiasta. Yksi reklamaatio riittää, eikä asiasta tarvitse lähteä kiistelemään.

Alla on esimerkki reklamaatioviestistä. Siinä on huomioitu valmiiksi kaikki yleisimmät vastaväitteet, vaatimukset ja erikoisimmat tulkinnat joita valvontayhtiöt esittävät. Sitä saa vapaasti käyttää, kopioida tai muokata.

* * *

Esittämässänne maksuvaatimuksessa on kyse yksityisoikeudelliseen sopimukseen liittyvästä väitetystä sopimusrikkomuksesta pysäköintialueen ehtojen vastaisesta pysäköinnistä. Tämän kaltainen sopimus pysäköinnistä syntyy valvontayhtiön sekä ajoneuvon kuljettajan välillä. Kiistän toimineeni ajoneuvon kuljettajana maksuvaatimuksessa esitettynä ajankohtana mainitsemallanne pysäköintialueella. En ole tehnyt pysäköinnistä sopimusta kanssanne enkä ole väitetyn sopimuksen osapuolena. Maksuvaatimuksenne on siten aiheeton ja pyydän ystävällisesti osoittamaan maksuvaatimuksen oikealle sopimuskumppanillenne.

Maksuvaatimuksessanne ei ole kyse lakisääteisestä viranomaismaksusta, eli pysäköintivirheestä säädetystä laissa tarkoitetusta maksusta josta vastaisi myös ajoneuvon omistaja tai haltija. Totean myös, että koska väitetty sopimus on kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan välinen, sopimukseen sovelletaan kuluttajansuojalakia (Kuluttajansuojalaki 20.01.1978/38) ja näyttövastuu sopimusrikkomuksesta on sopimukseen vetoavalla osapuolella.

Korkeimman oikeuden päätöksen mukaisesti (KKO:2010:23) kiinteistön omistajalla on oikeus määrätä pysäköinnin ehdoista. Sopimus syntyy valvontayhtiön ja ajoneuvon kuljettajan välillä. Ajoneuvon kuljettaja ei välttämättä ole sama henkilö kuin ajoneuvorekisteriin merkitty haltija tai omistaja.

KKO:n päätöksen (KKO:2010:23) mukaisesti todistustaakka kuljettajasta, eli pysäköinnistä tehdyn sopimuksen toisesta osapuolesta, on aina valvontayhtiöllä. KKO, kuten ei alemmatkaan oikeusasteet, hyväksyneet käänteistä todistustaakka, kuluttajan velvollisuutta todistaa ettei hän ole tehnyt sopimusta. Valvontayhtiön vaikeus todistaa sopimuksen toista osapuolta, ajoneuvon kuljettajaa, ei muuttanut velvoitetta.

Ajoneuvon kuljettaja voidaan myös esittää todistelulla. KKO:ssa käsitellyssä tapauksessa ajoneuvo oli pysäköity useasti saman asuinkiinteistön pihaan, joten oikeus katsoi toteen näytetyksi riittävällä todennäköisyydellä ajoneuvon omistajan toimineen kuljettajana. Näyttötaakka oli myös tällöin valvontayhtiöllä.

Saman linjan on ottanut Kuluttajariitalautakunta joka on yksimielisesti vakiintuneessa ratkaisukäytännössään todennut näyttövelvollisuuden sopimuksen syntymisestä ja sopimuksen toisesta osapuolesta, kuljettajasta, olevan valvontayhtiöllä. Näitä päätöksiä on useita aina vuodelta 2010 alkaen (esim. 2041/39/2010, 1167/39/2011).

Kuluttajansuolalain perusteella, kuluttajalta ei voida edellyttää, että kuluttajan pitäisi pystyä todistamaan, ettei hän ole tehnyt sopimusta elinkeinoharjoittajan kanssa. Lautakunta on myös todennut, että valvontamaksua ei voida periä ilman, että se joka siihen vetoaa, osoittaa sopimuksen syntyneeksi kuluttajan kanssa tai kuluttaja myöntää sopimuksen syntyneen.

Kuluttajariitalautakunnan päätösten mukaisesti velkojan on näytettävä toteen saatavansa peruste ja siten näytettävä, että henkilö, jolta se vaatii suoritusta, on pysäköinyt auton ja sitoutunut väitettyyn sopimukseen. Valvontayhtiö ei voi kohdistaa maksuvaadetta pelkästään sillä perusteella, että henkilö on auton omistaja tai haltija tai sillä perusteella ettei henkilö ole ilmoittanut kuka auton on tosiasiassa pysäköinyt. Mahdollisessa oikeudenkäynnissä tuomioistuin käyttää Kuluttajariitalautakunnan suosituksia ratkaisunsa pohjana.

Ajoneuvon omistajalla tai haltijalla ei sopimuksen ulkopuolisena ole velvollisuutta selvittää ajoneuvon kuljettajaa valvontayhtiölle. Ajoneuvon omistajuus ei luo sopimussuhdetta valvontayhtiöön ja on selvää että sopimusrikkomukseen vetoavan osapuolen tulee pystyä osoittamaan kenen kanssa he ovat sopimuksen tehneet. Tämä tulkinta on selkeä sekä KKO:n ennakkopäätöksessä että myös kaikissa Kuluttajariitalautakunnan samankaltaisissa päätöksissä.

Asia on minun osaltani loppuun käsitelty.

* * *

oikeusjakohtuus.blogspot.com

sunnuntaina, heinäkuuta 10, 2016

Q&A

Kiitokset monista niistä kysymyksistä joita blogille lähetetään viikoittain. Olemme keränneet heinäkuun artikkeliin vastauksia tänä vuonna tulleista kysymyksistä joihin blogista löytyy vastaus.

Näin maahanmuuttajan tekemän pahoinpitelyn. Kuvasin sen kamerallani. Pahoinpitelijän ystävä vaati tuhoamaan videon koska julkisella paikalla ei saa kuvata alaikäisiä ilman lupaa. Miten on?

Julkisella paikalla saa vapaasti kuvata ketä tahansa. Siihen ei tarvitse pyytää lupaa. Ikään perustuvaa rajoitusta ei ole. Kuvamateriaalin saa myös julkaista ilman lupaa. Julkaisussa täytyy varmistua että ei syyllisty yksityisyyden tai kunnian loukkaamiseen. Rikoksen kuvaamiseen ei ole estettä, päinvastoin. Rikos ei ole ihmisen yksityisasia.

Lue:
Oikeus valokuvata julkisella paikalla 

Miksi ei saa tallentaa omia puheluita? Mihin moinen kielto perustuu?

Omien puheluiden tai keskustelujen tallentamiselle ei ole estettä niin kauan kuin itse osallistuu keskusteluun ja keskustelu on tarkoitettu tallentajan kuultavaksi. Oman viestinnän saa tallentaa perustuslain mukaan eikä sitä ole kriminalisoitu myöskään rikoslaissa. Viranomaisten kanssa käyty keskustelu ei ole tästä poikkeus.

Lue:
Omien puheluiden tallentaminen
Keskustelun tallentaminen
Poliisikuulustelun saa tallentaa 

Menin julkaisemaan serkun lähettämän sähköpostin jossa hän haukkuu minua kovin sanakääntein ja uhkailee turpaan vetämisellä. Nyt hän uhkailee rosiksella kun julkaisin kirjeen ilman hänen lupaansa.

Jos kirje ei täytä teoksen tunnusmerkistöä, eikä se sisällä yksityisyyden suojaan liittyvää tietoa tai muuta jonkin lain perusteella salassa pidettävää tietoa, kirjeen voi julkaista sellaisenaan. Kirje on vastaanottajan omaisuutta.

Lue:
Saako vastaanotetun kirjeen julkaista

Asun Vantaalaisessa taloyhtiössä Länsimäessä ja vituttaa toi talohallituksen puheenjohtajan mielivalta. Se on änkeemässä ovesta sisään tarkistamaan milloin mitäkin venttiiliä ja sopii huoltoyhtiöiden kanssa kaikenlaisia toimenpiteitä joista välillä tulee ilmoitus päivää ennen ja välillä ei. Onko minun pakko päästää näitä ihmisiä kotiini?

Ei ole. Talohallituksen puheenjohtajalla, isännöitsijällä tai muillakaan hallituksen jäsenillä mukaan lukien huoltoyhtiö, ei ole olemassa mitään erityistä oikeutta vaatia asuntoon pääsyä silloin kuin kyse ei ole kiireellisestä tarpeesta, kuten esimerkiksi akuutista putkivuodosta. Huoneistossa käynnin tarve on perusteltava ja se on tehtävä osakkeenomistajalle tai haltijalle sopivana ajankohtana.

Lue:
Oikeus päästä asuntooni 

Taloyhtiö hallituksen puheenjohtajan mukaan voi pakottaa osakkaat ostamaan omalla kustannuksella parvekkeelle suojamaton kun osa on ostanut maton ja asennuttanut sen aikaisemmin omalla kustannuksella. Kai tähän jokin päätös tarvii olla, eikä pelkkä puheenjohtajan sana riitä?

Taloyhtiö ei voi pakottaa hankkimaan omalla kustannuksella. Mikäli tällainen hankinta tarvitaan, siitä voidaan tehdä yhtiökokouksessa päätös ja kustannukset jaetaan kaikkien osakkeiden kesken, myös niiden joilla suojamatto on jo olemassa.

Lue:
Voiko taloyhtiö pakottaaa hankkimaan parvekelasit?


En uskalla käyttää luottokorttia netissä kun pelkään että jotain tapahtuu. Tai en saa niitä tavaroita ja rahat menee. Mikä olisi turvallinen tapa ostaa netistä tavaraa?

Kannattaa katsoa oman pankkinsa sivulta mitä siellä kerrotaan turvallisesta nettimaksamisesta. Pankki itsessään tarjoaa varokeinoja joilla kortin käyttöä voi rajoittaa. Pankki on myös vastuussa väärinkäytöksistä, kunhan kortin omistaja on noudattanut riittävää huolellisuutta. Kannattaa myös muistaa että esimerkiksi toimittamatta jääneistä tavaroista vastaa viime kädessä luotonantaja. Tästä on korkeimman oikeuden päätös vuodelta 2007.

Lue
Luotonantaja vastaa epäonnistuneista ostoksista 

Mistä saisi luotettavaa perustietoa poliisin tekemästä pidätyksestä ja henkilön oikeuksista?

Lue:
Kiinniotto – pidätys – kuulustelu 
Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa 


Minulle tuotiin haastemääräys. Tungettiin väkisiin käteen ja vaadittiin allekirjoitusta. Menin sen allekirjoittamaan, en tiedä onko siitä haittaa. Mitä luulet? Vituttaa, kun tämä ei varsinaisesti tullut edes oikeaan osoitteeseen, liittyy siskon sekoiluihin.

Mitään ei ole pakko allekirjoittaa. Ei myöskään haastehakemusta.

Lue:
Allekirjoituspakko


Oltiin kaveriporukalla Thaimaassa juhlimassa. Kaveri siinä sitten sekoili ja poliisit kutsuttiin paikalle. Sai paikallisittain isot sakot ja poliisi sano vielä että jatkorangaistus tulee Suomessa. Ei oikein ymmärretty mitä tarkoittaa. Voiko ne Thaimaasta lähettää tietoja Suomeen ja Suomessa poliisi antaa vielä toiset sakot, vai mitä toi oikein tarkoitti?

Kaveriasi ei voi rangaista Suomessa teosta jonka hän teki ulkomailla koska teosta on annettu jo rangaistus paikanpäällä.

Lue
Rangaistavuus 

Pitääkö yksityinen pysäköintivalvontamaksu maksaa?

Yksiselitteisesti ei pidä. Valvontamaksun maksaminen on täysin vapaaehtoista.

Lue:
Yksityistä pysäköintivirhemaksua ei tarvitse maksaa


Ihan kiva kun artikkelissasi käsket vetämään koiranomistajia turpaan jotka pitävät koiriaan irti. Mikä sun ongelma on? Koiran kuuluu kulkea irti ja jos se on hyvin koulutettu ja kiltti, ei se mitään pahaa tee kenellekään.

Sinulla ei pitäisi olla koiraa jos yksinkertaisten realiteettien hahmottaminen on ylivoimaisen vaikeaa. Jos viesti ei mene muutoin perille, ei ”turpaan vetokaan” ole ihan poissuljettu mahdollisuus. Narsistisiin ihmisiin ei monesti tehoa muu kuin voimakeinot. Kyse ei ole siitä mitä sinun koirasi tekee tai on tekemättä. Kyse on siitä että järjestyslaki kieltää yksiselitteisesti ja poikkeuksetta koiran irti pitämisen taajama-alueella koska täällä liikkuu aikuisia, lapsia jotka pelkäävät koiria tai muita koiria jotka ovat arkoja tai jopa aggressiivisia muiden koirien läheisyydessä. Vaikka maailmasi liikkuu napasi ympärillä, se ei tarkoita että muiden pitäisi liikkua myös.

Lue:
Mitä tehdä koiranomistajalle joka pitää koiraansa irti taajamassa?
Koira käy kiinni 


Viime kesänä eräs energiayhtiö järjesti pääkonttorissaan puhallusratsian kaikille työpaikalle tuleville. Yritin kieltäytyä mutta pilli tungettiin melkein väkisin suuhun. Kaiken lisäksi puhallutus tehtiin kaikkien muidenkin läsnäollessa. Eli jos olisi puhaltanut promilleja, kaikki olisivat kuulleet asiasta. Voiko näin tehdä?

Työnantaja voi pyytää sinua puhaltamaan, mutta siihen ei ole pakko suostua. Puhalluttaminen on vakava puuttuminen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja perusoikeuksiin joten puhalluttamisen vaatiminen pitää perustua lakiin. Työnantajalle ei tällaista oikeutta ole laissa määrätty. Puhalluttamisesta voi täysin vapaasti kieltäytyä eikä siitä voi olla seurauksia.

Lue:
Työpaikoilla puhalluskokeeseen pakottaminen on lainvastaista

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kaikki Q&A -artikkelit

lauantaina, kesäkuuta 25, 2016

Musta lista

Kuluttajaliitolla on karttapohjainen mustan lista niistä yrityksistä jotka eivät ole suostuneet noudattamaan kuluttajariitalautakunnan suositusta tekemänsä virheen hyvittämisestä kuluttajalle. Näiden yritysten palveluiden käyttämistä tai tuotteiden ostamista tulee välttää kaikin keinoin.

Katso kuluttajaliiton mustalista.

Yksityisen pysäköinninvalvonnan osalta listalla on Suomen Parkkivartijat Oy, Uudenmaan Pysäköinninvalvonta Oy, Park Area Suomi Oy ja Autoparkki Norden Oy. Näistä Autoparkki Norden Oy:llää näyttää olevan suurin ongelma noudattaa lainsäädäntöä sillä yritys on hävinnyt lautakunnassa yhdeksän kertaa. Toisaalta, näiden palveluiden käyttämättä jättäminen on sikäli helppoa koska yksityistä valvontamaksua ei tarvitse muutoinkaan maksaa. Valvontamaksun maksaminen on kaikilta osin täysin vapaaehtoista.

Ajoneuvojen puolella silmiinpistävää on Vehon sekä Tampereen Autocenteri Oy:n joutuminen listalle.

Matkailupuolella Finnairin joutuminen listoille ei ole varmastikaan yllätys kenellekään. Sen verran usein Finnair on viitannut kintaalle asiakkaidensa oikeuksille. Muita kartettavia lentoyhtiöitä ovat KLM, Easyjet ja Ryanair.

Lue myös:

Kadonnut mustaan aukkoon
Musta lista – edelleen Oy Philips Ab

sunnuntaina, kesäkuuta 05, 2016

Työajan pidentäminen ei ehkä koske sinua

Pitkään ja hartaasti leivottu kilpailukykysopimus heikennyksineen on viimein sorvattu kasaan myös liittojen tasolla kussakin uudistetussa työehtosopimuksessa. Kilpailukykysopimuksen yksi elementti on työajan pidentäminen. Työaikaa voidaan pidentää muuttamalla kokonaisia vapaapäiviä työpäiviksi tai yksinkertaisesti päivä- tai viikko työaikaa lisäämällä. Jossakin uusissa työehtosopimuksissa työajanpidentäminen on jätetty paikallisesti sovittavaksi työpaikoille.

Jos päädytään päivittäisen tai viikottaisen työajan pidentämiseen, päätös ei  koske niitä henkilöitä joilla työsopimuksessa on sovittu tarkasti kiinteä päivittäinen tai viikottainen työaika.

Nykypäivänä työnantajat tekevät työsopimukset siten että työajaksi on monesti määritelty "TES:in mukainen". Mutta vanhemmissa työsopimuksissa oli tapana kirjata työsopimukseen työaika hyvinkin tarkasti, esimerkiksi "viikottainen työaika 37.5h". Tällöin henkilön viikottainen työaika on sopimuksessa mainittu riippumatta siitä mitä kilpailukyky- tai työehtosopimuksissa on sovittu.

Työnantajan ainoa mahdollisuus on yrittää neuvotella työntekijän kanssa työsopimuksen muuttamisesta. Siitähän "paikallisessa sopimisessa" on juuri kyse.  Yksipuolisesti työnantaja ei voi työsopimusta muuttaa.

Työntekijän intresesseissä ei tietenkään ole suostua työajan pidennykseen ilman sopivaa kompensaatiota. Neuvotteluissahan on kuitenkin aina kyse ratkaisun löytämisestä joka tyydyttää kumpaakin osapuolta. Varsinkin työnantajat eivät tätä monesti ymmärrä.

Työnantaja ei voi myöskään sanoa työsopimusta irti sillä perusteella että haluaa muuttaa työehtoja. Lain mukaisen irtisanomisperusteen pitää täyttyä työsopimuksen irtisanomiseksi, ja sellainen ei ole sopimusehtojan yksipuolinen muuttaminen. Jos on olemassa tuotannolliset ja taloudelliset perusteet sanoa työsopimus irti, silloin työantaja voi tarjota uutta sopimusta tilalle, mutta silloinkin vanha sopimus on voimassa vielä irtisanomisajan joka pisimmillään on kuusi kuukautta.

Tarkistakaa mitä työsopimuksessanne lukee. Mikäli työsopimuksessa on mainittu tarkasti työajan pituus ja työnantaja pidentää työaikaa yksipuolisesti, pitää työnantajalle muistuttaa ettei työsopimuksen ehtojen yksipuolinen muuttaminen ole mahdollista. Jos työnantaja haluaa tällaisen työntekijän noudattavan uutta pidennettyä työaikaa asiasta pitää neuvotella ja etsiä ratkaisu jolla työajan pidentäminen korvataan esimerkiksi palkkaa vastaavasti nostamalla.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

tiistaina, toukokuuta 31, 2016

Suosi suomalaista?

Suosi suomalaista. Työllistät ja luot työpaikkoja Suomeen.

Ajatus lauseen takana on kaunis. Mitään muuta se ei sitten olekaan. Kuluttajan kannalta on tärkeintä arvioida tuotteen tai palvelun hintaa ja laatua eikä sitä onko tuota tai palvelu suomalainen. Vaikea kuvitella tilannetta jossa vain suomalaisuuden takia pitäisi ostaa laadultaan huonompi, heikompi tai kalliimpi tuote kuin ulkomaiselta kilpailijalta.

Suomalaisten yritysten on opittava tuottamaan laadultaan riittävän korkeantasoisia tuotteita ja palveluita eikä keskittyä ratsastamaan suomalaisuudella. Ei kenenkään pitäisi ostaa mitään siksi että se on suomalainen vaan siksi että se on tarpeeksi laadukas ja toimiva ratkaisu.

Suomalaisia työpaikkoja luodaan yrityksissä. Valitettavasti kuitenkin kaikki isot pörssiyhtiöt monella alalla ulkoistavat toimintojaan ja siten myös suomalaisia työpaikkoja halpoihin maihin kuten Intiaan, Bulgariaan ja Slovakiaan. Jos suuryritykset eivät välitä yhteiskunnallisesta vastuustaan ja suomalaisesta työstä niin miksi kuluttajien pitäisi välittää näiden yritysten tuotteista ja palveluista?

Suomalaisia pienyrityksiä jotka käyttävät suomalaista osaamista, suomalaista työvoimaa ja tuottavat laadukkaita tuotteita tai palveluita pitää ja kuuluukin suosia. Yritykset jotka mainostavat olevansa suomalaisia ja samaan aikaan syrjivät suomalaista työvoimaa ja ulkoistavat työpaikat ulkomaille, näiden yritysten tuotteet ja palvelut on hyvä kiertää kaukaa laadukkuudesta riippumatta.

On vastemielistä katsoa yritysten vaatimuksia ostaa heidän tuotteitaan tai palveluitaan suomalaisen työn tukemiseksi kun samaan aikaan samat yritykset ulkoistavat kaiken työn Suomesta kolmansiin maihin. Toki yritykset saavat toimia näin, mutta myös kuluttajien pitäisi nostaa tietoisuuttaan ja keskittyä ostamaan tuotteensa sekä palvelunsa mieluummin vaikka ulkomailta kuin tekopyhiltä suomalaisilta suuryrityksiltä.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

sunnuntaina, toukokuuta 15, 2016

Onko työaika menneen maailman mittari?

Aamulla katson työsähköpostit heti herätessäni, se helpottaa kummasti päivän aloitusta kun pääsen töihin. Syön aamupalan, vien lapset päiväkotiin. Ajan töihin. Iltapäivällä haen lapset ja kun lapset viimein nukahtavat minulla on aikaa illalla vielä tehdä työtehtäviä jotka jäivät päivän ajalta rästiin. Pidän myös monesti etäpäiviä jolloin työmatkoihin ei mene aikaa ja kerkiän tehdä työtehtäviä toista tuntia enemmän. Kun on etäyhteydet kotia, viikon voi aloittaa jo sunnuntai-iltana hoitamalla kiireisimmät maanantaityöt pois alta. Työnantaja hankki jopa kesämökille ilmaisen nettiyhteyden joten tietokoneella pääsee töihin myös lomalla. Tämä on upeaa ja edistyksellistä.

Tämä on nykyihmisen todellisuutta ja monelle ihmiselle ajasta ja paikasta riippumatonta työn tekemistä. Tällaista toimintatapaa ihastellaan ja suositaan. Työ- ja vapaa-aika katsotaan yhtenä kokonaisuutena eikä niitä haluta pitää erillään. Pitää olla nykyaikainen.

Valitettavan moni on sulkenut silmänsä todellisuudelta ja harva enää pysty näkemään mikä tässä kuviossa on pielessä!

Työnantajan edun mukaista tietysti on että yhdellä korvauksella, joka yleensä on kuukausipalkka, työntekijä tekee työtä käytännössä 24/7. Ensin työpäivän verran työpisteellä tai etätöissä ja sen jälkeen hoitaa työtehtäviä myös muina aikoina joustavasti vapaa-ajan lomassa ja on kaiken lisäksi lomallakin vain nettiyhteyden päässä ja aina kännykällä tavoitettavissa. Tämä näyttää olevan uusi tapa toimia digitalisoituneessa yhteiskunnassa ja ennen kaikkea tehokkaampi ja joustavampi tapa tehdä töitä.

Onko kuitenkaan työntekijän edun mukaista olla työnantajan käytettävissä jatkuvasti ja onko työntekijän tai hänen perheensä edun mukaista että työhön käytetty aika on pois yhteisestä ajasta? Entä työstä maksettu korvaus?

Työajan ja vapaa-ajan yhteensovittaminen on yksi elinkeinoelämän nerokkaista salajuonista. Mainostetaan nuorille työntekijöille kuinka joustavia työpaikalla ollaan. Työtä voi tehdä silloin kun haluaa ja missä haluaa. Työnantaja tarjoaa laitteet ja yhteydet. Etätyötä voi tehdä mistä vain. Samaan aikaan työsopimuksessa maksetaan kiinteämääräistä kuukausipalkkaa tai vielä pahempaa, olet tehnyt työsopimuksen jossa puhutaan kokonaispalkasta.

Kuinka tyhmä pitää ihmisen oikeasti olla tehdäkseen, hyväksyäkseen ja toimiakseen vastoin omaa taloudellisia intressiään?

Jokainen meistä on varmasti sitä mieltä että tehdystä työstä on maksettava palkka. Kun kyse on kuukausipalkkaan perustuvasta työsopimuksesta on työsopimuksessa poikkeuksetta määritelty myös päivittäinen työaika. Tämä aika on siis normaalityöaika jonka aikana tehtyä työtä vasten maksetaan kuukausittainen palkka. Entä mikä on se aika jota työhön kulutetaan työsopimuksessa sovitun työajan ulkopuolella? Siis se aika jota käytetään sähköpostin läpikäymiseen, saavutetaan säästämällä työmatkoissa, tehdään töitä lomalla, illalla tai yöllä?

Jokaisesta tehdystä työtunnista on maksettava korvaus. Se miten korvaus maksetaan on pitkälti sovittavissa työsopimuksessa. Se että asia sovitaan on ennen kaikkea työntekijän intresseissä, mutta myös työnantajan.

Kukaan ei osta samaa pölynimuria 700 eurolla jos sen saa viereisestä kaupasta 150 eurolla. Miksi sitten työskennellään ilmaiseksi sovitun työajan ulkopuolella saamatta korvausta? Siksikö että se on helppoa ja muodikasta?

Etätyön tekeminen ei ole ongelma jos huolehtii siitä että palkkausta vastaava korvaus myös maksetaan jokaisesta tehdystä tunnista tai sitten tekee vain sopimuksen mukaisen tuntimäärän. Suurin epäkohta on siinä, että etätyön ja etäyhteyksien helppous ajaa ihmiset ilmaiseen työhön. Jos haluaa olla työnantajan käytettävissä 24/7 siitä pitää sopia työsopimuksessa ja saada asianmukainen korvaus. Yritysjohtajilla on johtajasopimukset jolloin he käytännössä ovat yrityksen käytettävissä 24/7, mutta myös työstä maksettu korvaus on ihan omaa luokkaansa, ainakin jos uskoo vuosittaisia suurituloisten nimilistoja. Miksi perusduunarin pitäisi tehdä ilmaiseksi?

Moni ei myöskään tajua että vuosia jatkunut toimintamalli jossa työntekijä peruskuukausipalkalla tekee mittavan määrän työtä varsinaisen työajan ulkopuolella ilmaiseksi voi ajan kuluessa muodostua normaaliksi toimintatavaksi jotka kumpikin osapuoli on hyväksynyt hiljaisesti ja siten osaksi työsopimuksen ehtoja. Eikä tämän jälkeen tilannetta muuteta kuin irtisanoutumalla jos yllättäen tulee järkiinsä ja haluaa työstä oikeudenmukaisen korvauksen.

Neiti A on tehnyt työsopimuksen 7.5h päivittäisestä työajasta 2800 euron kuukausipalkalla. Tuntipalkka on 17 euroa. Neiti A on muodikas nykyvirtausten edustaja. Oikea neiti tietäväinen. Todellinen nykypäivän supernainen joka on yhdistänyt työ ja vapaa-aikansa yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Aamuisin ennen työajan alkua hän käyttää puolituntia sähköpostin lukemiseen syödessään aamupalaa. Iltaisin kun lapset menevät nukkumaan hän tekee vielä töitä yhden tunnin saattaakseen kesken jääneet työt loppuun. Keskiviikkona on etätyöpäivä ja aikaa jää enemmän töihin. Lauantaina on aikaa käyttää muutama tunti töihin lasten harrastusten aikana ja sunnuntai-iltana on hyvä aloittaa muutaman tunnin rupeamalla viikon työt tai viimeistellä keskeneräisiä. Näistä muodikkaista työtunneista joista ei makseta korvauksia kertyy 12 tuntia viikossa, 48 tuntia kuukaudessa ja 528 tuntia vuodessa. Yhteensä 8 976 euroa, eikä näissä ole edes ylityökorvaukset mukana.

Se on kolmen kuukauden palkka – ilmaiseksi, mutta toisaalta, ehkä se 700 euron pölynimuri on sittenkin aika hyvä ja halpa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Työpaikoilla puhalluskokeeseen pakottaminen on lainvastaista
Työsuhteen koeaikaa voi käyttää hyväksi myös työntekijä
Liukukuva työaika
Huumausainetestit työpaikalla




sunnuntaina, toukokuuta 01, 2016

Q&A – Seksiä työpaikalla

Harrastin duunikaverin kanssa seksiä ja nyt työnantaja haluaa irtisanoa työsuhteeni. Mitä vittua se kuuluu työnantajalle kenen kanssa hässin?

Oleellista on miettiä onko seksiä harrastettu työajalla vai työajan ulkopuolella.

Työsopimuksen mukaisesti työntekijän on työaikana tehtävä niitä töitä joita työnantaja on hänelle osoittanut. Jos työaikana tekee muuta kuin työnantajan osoittamia tehtäviä tai jättää tehtäviä tekemättä voi työsuhteen irtisanomisen perusteet täyttyä työtehtävien laiminlyönnin takia. Tilanne on siis sama notkuuko facebookissa päivät pitkät vai harrastaako seksiä työkaverin kanssa jos se kerran tapahtuu työajalla.

Työajan ulkopuolella tapahtuvat asiat eivät kuulu työnantajalle, vaan ovat puhtaasti henkilöiden yksityisasioita.

Lojaliteettivelvoite työnantajaa kohtaan on voimassa myös työajan ulkopuolelle. Periaatteessa jos esimiehelle ja alaisella on seksisuhde, voi herätä kysymyksiä siitä kohteleeko esimies alaisiaan yhdenvertaisesti, vai saako seksikumppani sellaista etua, esim. parempia työtehtäviä, mikä voidaan katsoa yhdenvertaisuutta rikkovaksi.

Pääsääntöisesti voidaan kuitenkin katsoa että seksin harrastaminen työkavereiden kesken työajan ulkopuolella ei kuulu työnantajalle ja seksin harrastaminen työaikana voi johtaa korkeintaan ensisijaisesti varoitukseen ei työsuhteen päättämiseen tai purkamiseen.

oikeusjakohtuus.blogpsot.com

Lue myös:
Työpaikoilla puhalluskokeeseen pakottaminen on lainvastaista
Onko minulla oikeus arvostella työnantajaa julkisesti?
Työpaikoilla puhalluskokeeseen pakottaminen on lainvastaista
Huumausainetestit työpaikoilla
Työuupumuksesta palkalliselle sairauslomalle
Onko pakko mennä työterveyslääkärille 

lauantaina, huhtikuuta 16, 2016

Tuomareiden vapaa todistusharkinta mahdollistaa mielivaltaiset tuomiot Suomessa

Länsimaisessa oikeusvaltiossa tuomioistuimien ratkaisut on perustuttava lakiin. Jokaisen kansalaisen pitäisi pystyä luottamaan oikeuslaitokseen ja myös luottamaan siihen että heidän oikeutensa toteutuvat juuri siten kuten ne lakiin on kirjoitettu. Kaikkien tuomioiden tulee perustua riittävään näyttöön.

Miten on sitten mahdollista että tapauksissa joissa ei ole muuta kuin kahden ihmisen sana sanaa vasten pystytään toinen osapuoli tuomitsemaan?

Tämä johtuu suomalaisen lainsäädännön vapaasta todistusharkinnasta joka mahdollistaa täysin mielivaltaiset tuomiot.

Vapaa todistusharkinta tarkoittaa käytännössä, että oikeuden tuomari voi täysin vapaasti arvioida todistusaineistoa, todistelua ja muita esille tulleita asioita ja tehdä niiden perusteella johtopäätöksiä jotka huomioivat toiset asiat tarkemmin kuin toiset. Tuomari voi käytännössä antaa eri väitteille eri painoarvon tai merkityksen kuin muille vastaaville asiaan liittyville todisteluille.

Vapaa todistusharkinta antaa tuomarille oikeuden määrittää omien käsitystensä pohjalta mikä on totuus kussakin tapauksessa. Vapaassa harkinnassa ei ole olemassa spesifisistä määrittelyä tai rajausta sille miten todistusaineisto pitää huomioida. Kun kaksi ihmistä kertoo tapahtumasta kaksi eri versiota ja muita todisteita ei ole olemassa, tuomari päättää vapaan todistusharkinnan perusteella kumpaa osapuolista uskoo ja millä perusteella.

Virheellisen tuomion todennäköisyys on ilmeinen. Käytännössä tuomari pitää toisen henkilön kertomaa totuudenmukaisempana, vaikka on täysin mahdollista että juuri tuomarin valitsema henkilö itse asiassa valehtelee. Ihmiset ovat yllättävän huonoja tunnistamaan valehtelijan, eikä tuomarit tee tästä poikkeusta. Luotettavasti, sosiaalisesti ja luonnollisesti esiintyvä valehtelija selviää pälkähästä huomattavasti todennäköisemmin kuin totuuden kertova tilannetta jännittävä introvertti.

Onko oikein että päätös voi perustua täysin vapaaseen harkintaan ilman erityistä ohjeistusta siitä mitä yleensä voi pitää luotettavana ja miten erilainen todistelu tulee arvioida?

Usein sanotaan että ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan. Lähdetään siis ajatuksesta että syyttäjän tai vastapuolen pitää esittää todisteet syyllisyydestä. Samalla myös ajatellaan, että epäillyn ei tarvitse todistaa syyttömyyttään. Käytännössä tilanne ei kuitenkaan ole näin ihanteellinen. Tilanne jossa epäilty ei esitä mitään todisteita syyttömyyttään vastaan voi käytännössä johtaa siihen että vapaan todistusharkinnan perusteella tuomari katsoo että esitetty näyttö syyllisyydestä on totuudenmukaisempaa, koska syyttömyydestä ei ole haluttu tai pystytty esittämään todistusaineistoa. Käytännössä syyttömyyskin pitää siis pystyä todistamaan.

Oikeusjärjestelmässä pitäisi olla sisäänrakennettuna menettely ja ohjeistus jolla rajoitetaan tuomarin oikeutta vapaasti harkita näytän luotettavuutta. Laissa pitäisi määritellä ne todistukselliset keinot, menettelyt ja arvioinnit jotka ovat yleensä sallittuja. Miten arvioidaan luotettavaa henkilötodistelua, silminnäkijöiden kertomuksia suhteessa kuluneeseen aikaan, perhe- ja ystävä suhteita, todisteiden näyttöarvoa jne. Tällä hetkellä rajoituksia on olemassa esimerkiksi todistamisessa puolisoa tai lähiomaista vastaan, mutta yksi suurimmista epäkohdista on lainvastaisesti hankitun todistusaineiston hyväksyminen.

Koko oikeusjärjestelmän perustahan pitää olla siinä, että syyttömiä ihmisiä ei tuomita teoista jota he eivät ole tehneet. Kaikki säännöt ja ohjeistukset tulee olla olemassa syyttömien suojelemiseksi. Kun käytetään täyttä vapaata harkintaa ollaan tilanteessa jossa parhaimmin esiintyvä, parhaimmin asian esiintuova, taloudellisesti varakkaampi, kekseliäämpi tai röyhkeämpi osapuoli voittaa helpommin vaikka olisikin syyllinen tekoon.

Kansalaisen pitäisi pystyä olemaan varma, että tuomioistuimissa, missä päin tahansa Suomea, kenen tuomarin toimesta tahansa käytetään aina samoja menettelytapoja ja ohjeistuksia tasapuolisesti kaikkien epäilyjen ja asianomistajien esittämien väitteiden arvioinnissa.

Valitettavasti tilanne nykypäivänä on aivan toinen. Oikeuden toteutuminen tai toteutumatta jääminen riippuu täysin muista asioista kuin totuudesta. Sen takia kansan kielellä puhutaankin ”tuomioiden arpomisesta”.Eikä totuus todellakaan ole kaukana.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Q&A – Poliisikuulustelu – Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Q&A – Poliisikuulustelun saa tallentaa
Q&A – Poliisin tekemä henkilöntarkistus
Pykälä ”Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan” on vanhentunut
Rikos ei ole syyllistyneen yksityisasia
Q&A – Rangaistavuus
Oikeusturvavakuutus ei korvaa

Lue myös:
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 1/3
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 2/3
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 3/3

sunnuntaina, maaliskuuta 27, 2016

Vuokralaisen voi valita myös lain tarkoittamin syrjivin perustein

Monet yksityiset ihmiset omistavat sijoitusasuntoja joita halutaan vuokrata luotettaville ja maksukykyisille asukkaille. Luotettavan ja maksukykyisen asukkaan löytäminen on vaikeaa ja erehtyminen voi johtaa mittaviin tappioihin.

Vuokralaisesta voi tarkistaa joitakin asioita, kuten luottotiedot, tulotiedot, mahdollisen työpaikan tai opiskelupaikan. Pääsääntöisesti yksityisen vuokranantajan tekemä valinta pohjautuu yleiseen syntyneeseen käsitykseen vuokralaisesta sekä vuokranantajan omiin kokemuksiin, ajatuksiin ja vaatimuksiin.

Vuokralaisen syrjiminen sukupuolen, uskonnon tai etnisen taustan perusteella on kielletty yhdenvertaisuuslaissa. Vuokrausilmoitus jossa edellytetään että vuokralainen on ”kantasuomalainen” tai esimerkiksi ”kantaväestöön kuuluva” ovat lainvastaisia syrjinnän perusteella. Käytännössä asunnon vuokraaja voi kuitenkin vapaasti valita vuokralaisen käytti hän omassa mielessään mitä perusteluita tai vaatimuksia tahansa. Hänen ei tarvitse perustella kenellekään valintapäätöstään. Ainoa ongelma on, että julkisesti hän ei voi asiasta kertoa, ei vuokrailmoituksessa eikä näytön tai sopimuksen tekemisen aikana tai jälkeen.

Olisi yhteiskunnallisesti ja yksilöiden kannalta paljon järkevämpää että vuokranantaja saisi tarkoin perustella vaatimukset asunnon vuokraamisesta, oli perusteet sitten mitkä tahansa. Vuokranantaja tietää tarkalleen ketä etsii vuokralaiseksi, joten on aivan turhaa ajanhukkaa niin vuokranantajan kuin mahdollisen vuokralaisenkin osalta hakea tai näyttää asuntoa jota ei hakijalle koskaan tulla vuokraamaan.

Se että syrjintä itsessään on kiellettyä, kuten tuleekin olla, voisi miettiä onko se kaikissa tapauksissa tarkoituksenmukaista tai edes oikeasti syrjintää. Vuokranantajalla on oikeus valita vuokralaisensa sen kokemuksen , elämänkatsomuksellisen ja muun informaation perusteella joka on käytettävissä. Jos vuokranantaja haluaa vuokralaiseksi kantasuomalaisen nuoren parin, niin miksi häntä lainsäädännöllisesti yritetään pakottaa syrjinnän uhan takia valitsemaan tilalle pakolaisperhe?

Miksi yksityisiä ihmisiä yritetään ylipäätänsä lainsäädännöllisesti pakottaa itselleen haitallisiin sopimuksiin ainoastaan sen takia että vuokranantaja ei saisi valita vuokralaista etnisin perustein?

Positiivinen syrjintä, eli menettely jossa tiettyä vähemmistöryhmää pitää suosia, johtaa käytännössä vain toisen ryhmän syrjintään. Pitäisikö asunto vuokrata vain varmuuden vuoksi sellaiselle taholle joka nauttii erityistä lainsuojaa etnisen taustansa takia ettei syyllisty rikokseen?

Vaikka vuokranantajan vuokralaisvalinta pohjautuisikin lain tarkoittamaan etniseen syrjintään on valinta kuitenkin moraalisesti ja eettisesti täysin oikein, koska se perustuu asunnon omistajan oikeuteen päättää itse omistamansa huoneiston käytöstä niiden periaatteiden mukaisesti joilla hän asunnon haluaa vuokrata.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Vuokrasopimuksen lyhyt oppimäärä
Taloyhtiöiden lunastuspykälät tekevät rasismista ja etnisestä syrjinnästä laillista
Oikeus päästä asuntooni

Kotirauhan suojaa rikotaan räikeästi opiskelija-asuntoloissa

maanantaina, maaliskuuta 07, 2016

Q&A - Ylisuuri työkuorma

Olen duunissa firmassa jonka toiminta on vinoutunut jatkuvaan säästämiskierteeseen. YT-neuvotteluja käydään jatkuvasti pienissä osissa yksikkö kerrallaan vaikka yhtiön tulos on loistava ja reippaasti voitollinen. Täystyöllistettyjä ihmisiä irtisanotaan kun halutaan etsiä säästöjä. Samaan aikaan töitä siirretään entisestään ylikuormitetuille työntekijöille. Itseni kohdalla työkuorma on helposti 150 – 160 % koska teen käytännössä useamman irtisanotun ihmisen työt. Kyllähän nämä saa tehtyä jos tekisin ylitöitä illat ja viikonloput, mutta en halua. Normaali työaika pitää riittää. Haluan pitää oman vapaa-aikani itselläni. Kun ei kerkiä tekemään, jää tekemättä tai sitten tehdään se mitä keritään ”sinne päin”, mikä ei tietysti työn lopputuloksen kannalta ole hyvä. Mitä tässä voisi oikein tehdä (muuta kuin vaihtaa duunipaikkaa), eikö nyt jotkut rajat olen työvaatimuksillakin?

Hienoa että pidät kiinni vapaa-ajastasi. Työajan ja vapaa-ajan paljon puhutussa yhteensovittamisessa ei ole mitään järkeä. Koko ajatushan lähtee työnantajan näkökulmasta , että työntekijä olisi jatkuvasti käytettävissä. Monet myös pelkäävät työpaikkansa puolesta ja eivät uskalla valittaa ylisuuresta työkuormasta. Työtä tehdään työajan jälkeen ja vielä pahimmassa tapauksessa kirjaamatta tunteja mihinkään. Tehdyt tunnit eivät näy missään ja työnantajan näkökulmasta tehtävät näyttävät hoituvan sujuvasti ”normityömäärällä”. Seurauksena on vain lisää työtehtäviä.

Ylitöitä ei ole pakko tehdä. Ylitöiden tekemiseen tai teettämiseen tarvitsee sekä työnantajan että työntekijän suostumuksen.Hätätyön teettäminen on säädelty tiukasti ja sitä ei voi lain mukaan käyttää ylityönkorvikkeena.

Ongelmia tulee monesti siinä vaiheessa kun työntekijä haluaa pitää kiinni oikeudestaan käyttää työtehtäviin vain työsopimuksessa sovitun työajan. Kun moni tehtävä tulee tehtyä kiireellä ja huonosti ja osa tehtävistä jää tekemättä voidaan olla pahimmassa tapauksessa tilanteessa jossa työnantaja syyttää työtehtävien laiminlyönnistä. Mikä puolestaan voi johtaa varoitukseen tai jopa työsuhteen päättämiseen. Tällaisiin tilanteisiin voi varautua.

Liiallinen työkuorma kannattaa tuoda esille todistettavasti suoraan esimiehelle esimerkiksi kehityskeskusteluissa. Jos liiallinen työkuorma on kirjattu useampina vuosina osana kehityskeskustelua on työnantajan vaikea näyttää toteen ettei ole tiennyt työkuormasta. Tilanne kannattaa myös kertoa työpaikkalääkärillä säännöllisesti jotta tilanteesta jää mustaa valkoisella myös työterveystietoihin. Jos kehityskeskusteluja ei ole, asia kannattaa ottaa esille esimiehen kanssa muutoinkin. Tästä on kuitenkin syytä jäädä kirjallinen todiste. Monissa oikeuteen menneissä tapauksissa asia kaatuu työnantajan valehteluun siitä ettei henkilön ylisuuri työkuorma ole ollut tiedossa.

Oikeudellisesti ylisuuressa työkuormassa on kyse työturvallisuudesta. Työn henkinen kuormittavuus on osa työntekijän fyysistä työturvallisuutta. Jos työntekijä uupuu työkuormansa alle ja työnantaja laiminlyö työturvallisuuslain työn henkistä kuormittavuutta koskevia säännöksiä, työnantaja voidaan saattaa asiasta vastuuseen työturvallisuuslain, työsopimuslain ja pahimmillaan jopa rikoslain nojalla.

Työsuojelulainsäädännön noudattamisen valvonta kuuluu aluehallintovirastolle (AVI). Työntekijä voi ottaa yhteyttä virastoon ja vaatia asiassa työsuojelutarkastusta. Työnantaja ei voi estää viranomaisten tekemää lakiin perustuvaa tarkastusta. Viranomainen voi tämän jälkeen antaa toimintaohjeen ja määräyksen tilanteen korjaamiseksi. Virasto myös valvoo että määräystä noudatetaan. Mikäli määräystä ei noudateta sitä voidaan tehostaa uhkasakolla. Pahimmissa tapauksissa työsuojeluviranomainen vie asian poliisille esitutkintaan epäilystä työsuojelurikoksesta.

Oleellista on dokumentoida kaikki asiat mahdollista riitauttamista varten. Kaikesta kommunikaatiosta kannattaa pitää todisteet tallessa. Viime kädessä on katsottu että liiallinen työkuorma ja työnantajan välinpitämättömyys oikeuttavat jopa työntekijää päättämään työsopimuksen työantajan sopimusrikkomuksen perusteella välittömästi. Sopimusrikkomuksesta voi aina vaatia korvauksia.

On ymmärrettävää että ongelmaan ei ole mitään oikeaa ja ainoata kaikille sopivaa ratkaisua. Monesti helpoin tie on antaa periksi ja etsiä uusi työpaikka. Tämä voi olla helpoin vaihtoehto, mutta ihmisiltä pitäisi löytyä itsetuntoa ja kunniaa pitää kiinni omista oikeuksistaan ja arvoistaan.

Pidemmän päälle on aina yhteiskunnallisesti ja henkilökohtaisesti parempi pitää kiinni omista oikeuksistaan kuin luopua niistä. Työnantajalla on aina mahdollisuus toimia suoraselkäisesti ja työntekijöitään kunnioittaen. Työnantaja voi siis aina valita toisin.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kaikki Q&A artikkelit


lauantaina, helmikuuta 13, 2016

Pakolaisraiskaajat – toinen epämiellyttävä totuus

Suomeen on saapunut yli 30 000 pakolaista. Näistä yli 20 000 on nuoria, monesti myös alaikäisiä miehiä. Heidän kulttuurillinen taustansa istuu vakaasti jo pienenä opituissa toimintavoissa joissa naisella ja tyttölapsella ei ole paljoa arvoa. Kaikki pakolaiset eivät toimi samalla tavalla, mutta jo muutaman prosentinkin rikollinen materiaaliaines tuottaa satoja potentiaalisia seksuaalirikollisia vapaana kaduilla. Nyt puhutaan niistä jotka ahdisteluihin syyllistyvät.

Suomalaisessa pakolaispolitiikassa on tehty karmivia virheitä, jotka ovat johtaneet vakavaan turvattomuuden lisääntymiseen ja myös vakaviin seksuaalirikoksiin joiden seurauksena monen suomalaisen naisen ja tytön loppuelämä on pirstaleina.

Monia tehtyjä virheitä ei pysty korjaamaan. Suomessa on asettunut vallalla ylisuvaitsevaisuuden kulttuuri seurauksista välittämättä. Ei ymmärretä selkeää rajaa auttamisen, suvaitsevaisuuden ja tästä aiheutuneiden riskien kesken. Niin kauan kuin virheitä yritetään peitellä loputtoman naiivilla suvaitsevaisuus vaatimuksilla ja kaikkia kriittisesti asiaan suhtautuvia rasisteiksi haukkumalla, sitä vakavammaksi tilanne kärjistyy ja sitä suurempi tarve kansalaisilla on ottaa oikeus omiin käsiin, oman ja perheenjäsentensä turvallisuuden varmistamiseksi.

Sanoi kuka mitä tahansa, turvallisuuteen meillä kaikilla on oikeus.

Seksuaalirikosten kulttuuri

Maahan saapuneiden potentiaalisten seksuaalirikollisten omassa kulttuurissa seksuaalinen ahdistelu on enemmän normaalia kuin rikollista käytöstä. Seksuaalinen ahdistelu, kopelointi, lääppiminen, raiskaukset ovat osa sitä kulttuurillista perimää joka kasvaa islaminuskoisissa maissa, joissa naisen asema on heikko. Se on osa arabialaista kulttuuria ja se on osa islamilaista uskontoa.

Kaikki eivät toimi näin eikä tekoja voi yleistää koskemaan kaikkia, mutta pohja josta kaikki kumpuaa on kulttuuri ja uskonto. Se ympäristö jossa henkilö on kasvatettu. Tavat toimia muovautuvat jo lapsesta lähtien. Sitä ei voi muuttaa kotouttamisen tehostamisella. Yhtään raiskausta ei estetä kertomalla Suomessa naisten ja tyttöjen ahdistelun olevan kiellettyä. Koko eliniän ajan muodostunutta mallia ei muuteta minkäänlaisella valistuksella.

Onko kukaan miettinyt miksi nämä ongelmat koskevat erityisesti nimenomaan arabialaista ja islamilaista taustaa olevia henkilöitä, kun vastaavaa ilmiötä ei ole olemassa monissa muissa vieraissa kulttuureissa joiden edustajat ovat sopeutuneet hyvin Suomeen ilman tarvetta tehdä seksuaalirikoksia?

Raiskaukset ja seksuaalinen ahdistelu ovat lisääntyneet

Pakolaismiesten tekemien raiskauksien määrä Suomessa on viime syksyn jälkeen räjähtänyt käsiin. Puskaraiskauksista on tullut nouseva trendi ja usean kymmenen miehen muodostamista ryhmäahdisteluista kokonaan uusi toimintatapa.

Media vähättelee tapahtumia rasismisyytösten pelossa. Viranomaiset ja varsinkin poliitikot pitävät kaikkea yksittäistapauksina. Todellisuudessa mediassa julkaistut tapaukset ovat vasta jäävuorenhuippu kaikissa pakolaisten tekemissä seksuaalirikoksissa. Suurin osa tapauksista ei päädy poliisin tietoon ja suurin osa tapahtumista ei koskaan päädy julkiseen mediaan. Jopa naisten oikeuksia normaalisti puolustavat tahot vähättelevät pakolaisten tekemiä seksuaalirikoksia toteamalla, että onhan Suomessa aina ollut ahdistelua. Asioiden vähättely on kuitenkin juuri se josta monet teot saavat lisää voimaa.

Raiskauksista saadut tuomiot Suomessa tukevat ja voimistavat uutta pakolaisten harrastamaa seksuaalista häirintää. Jos yleensä jää kiinni, tuomiona on poikkeuksetta ehdollista vankeutta ja päähän silittelyä. Maasta karkottaminen pitäisi olla itsestään selvyys heti ehdottoman vankeusrangaistuksen suorittamisen jälkeen riippumatta siitä mikä on turvallisuustilanne palautusmaassa. Suomen nykyinen oikeuskäytäntö on otollinen maaperä todella monimuotoiselle ja mielikuvitukselliselle seksuaaliselle ahdistelulle ilman todellisia rangaistuksia.

Lukekaa naisten julkaisemia kertomuksia siitä miten raiskaus ja seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen puuttuminen on vaikuttanut ihmisen elämään. Monissa tapauksissa raiskaus on johtanut syvälliseen turvattomuuteen, ahdistukseen ja vuosien terapiaan, kyvyttömyyteen luoda uusia ihmissuhteita ja itsemurhiin. Raiskaus on monesti pahempi rikos kuin tappaminen. Siitä huolimatta aivan liian moni suvaitsevaisuuskiimassaan kääntää katseensa ongelmalta.

Kuka oikeasti on sitä mieltä että pakolaisten auttaminen ajaa ohi kansalaisten turvallisuuden? Kuka on ensimmäinen henkilö joka sanoo pakolaisen raiskaamalle uhrille että hän on vain välttämätön hinta kohti parempaa yhteistä monikulttuurista yhteiskuntaa jossa kaikkia on autettava ja nyt vain sinä maksat hinnan?

Meillä on oikeus puolustaa itseämme

Poliisi kertoo että tilanne on hallinnassa. Todellisuudessa poliisien resurssit on ajettu alas. Poliisipiirejä karsitaan, partioita vähennetään ja välimatkat kasvavat. Poliisi ei käytännössä pysty puuttumaan tekoihin joissa isomman miesjoukon rauhoittamiseen ei riitä edes Helsingin kaikki poliisipartiot. Puhumattakaan pienemmistä kaupungeista tai alueista joilla poliisi on satojen kilometrien päässä.

Se että kansalaiset yleensä joutuvat pelkäämään tavanomaista enemmän liikkuessaan ulkona on yksinomaan meidän poliittisen johdon itsensä aiheuttama tilanne. Ihmisille ei jää muuta vaihtoehtoa kun varautua puolustamaan itseään.

Tarvitaanko katupartioita? Kyllä. Järjestyksen ylläpito kuuluu myös kansalaisille. Näin on eduskunta päättänyt säätäessään pakkokeinolain (22.7.2011/806 2 LUKU 2-3§ ) mukaisen oikeuden kaikille puuttua tämän kaltaisiin rikoksiin, vaikka voimakeinoin. Odinin sotureiden katupartiohahmojen rikostausta vikiseminen on hurskastelua. Samanlaisia rattijuoppoudesta, pahoinpitelyistä ja kuolemantuottamuksista tuomittuja rikollisia on eduskunta ja hallitus ollut aina täynnä ministereitä myöten.

Jussi Halla-aho ehdotti naisille kaasusumuttimien sallimista. Tämä tyrmättiin heti suoralta käsin, vaikka turvattomuuden lisääntyminen ja seksuaalirikoksen uhriksi joutumisen todennäköisyys on kasvanut huomattavasti erityisesti Helsingissä. Pakolaiskeskuksia on useita ja pakolaisten määrä on suuri. Suureen määrää pakolaisia mahtuu mukaan myös oma määränsä seksuaalirikoksiin syyllistyviä.

Uskaltaako joku todella sanoa että naisen on alistuttava raiskattavaksi ja naisella ei ole oikeutta puolustaa itseään väkivallanteolta kaikin käytettävissä olevin keinoin? Eikö toisen tappaminenkin ole sallittua jos vastapainona on raiskatuksi joutuminen?

Jussi Halla-ahon ehdottomat kaasusumuttimet ovat hyvä alku, mutta blogin tiedossa on useita tapauksia joissa nuoria tyttöjä on varustettu jo teräaseilla ja muilla itsepuolustukseen sopivilla välineillä jotka mahdollistavat tehokkaan puolustautumisen. Valitettavasti Suomessa itsensä puolustaminen on kriminalisoitu oikeuskäytännössä ja ihmisten pitäisi alistua väkivaltaan kun ketään, varsinkaan hyökkääjää ei saa satuttaa. Sanoi laki kuitenkin mitä tahansa, se on sivuseikka sen rinnalla, että jokaisella on oikeus koskemattomuuteen.

Tällä hetkellä kylmä talvi rajoittaa ahdistelujen määrää, mutta kevään tullessa, lämpötilan noustessa ja naisten vaatteiden vähentyessä tilanne tulee varmasti karkaamaan käsistä. Tilanne ei ole ollut viranomaisten hallinnassa tähän mennessä, eikä se tule olemaan yhtään sen enempää kevään ja kesän lämpiminä päivinä.

Jokainen pakolaisen tekemä raiskaus olisi ollut vältettävissä ja jokainen raiskaukseen tuhoutunut ihmiselämä pelastettavissa jos näitä pakolaista ei olisi otettu maahan alunperinkään.

Meillä ei ole velvoitetta auttaa

Presidentti Niinistö kertoi Euroopan ja Suomen olevan tilanteessa, jossa kaikkia ei voi auttaa. Pitäisi keskittyä niihin jotka oikeasti tarvitsevat apua ja näyttää ovea niille jotka vain etsivät parempaa elämää. Tilanne on kuitenkin paljon radikaalimpi katsottaessa oikeasti merkittäviä asioita koko ihmiskunnan näkökulmasta. Monia vaikeita asioita ei voi viedä yksilötasolle, vaan on katsottava kokonaisuutta. Pakolaisiin liittyvät yleis- sekä Schengen ja Dublinin –sopimukset on tehty aivan toisenlaisella aikakaudella aivan toisenlaisiin tarpeisiin. Ne ovat aikansa eläneitä.

Pakolaisten vastaanottamisesta tehdyt päätökset ja päästäminen maahan tai yleensäkin vastaavanlaisten kansainvaellusten tukeminen yrittämällä auttaa, eivät huomio maailmanlaajuista ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta paljon tärkeämpää kokonaisuutta jota avattiin blogin aikaisemmassa artikkelissa ”Pakolaisongelma – epämiellyttävä totuus ihmiskunnasta”.

Euroopan lähialueella on satoja miljoonia pakolaisia. Samaan aikaan Afikan ja Aasian ylikansoittuminen on ongelmia josta kukaan ei halua puhua. Ihmisiä on liikaa, maapallolla resursseja liian vähän ja tällä vuosisadalla ihmispopulaation määrä ylittää 12 miljardia. Liikakansoittuminen johtaa varmuudella nälänhätään, laajoihin vakaviin konflikteihin ja lopulta laajamittaisiin sotiin. Liikakansoittumista ei ole kyetty hoitamaan syntyvyyden säännöstelyllä, nyt se hoituu vain kuolevaisuuden kontrolloimisella.

Jokainen valtio huolehtikoon omista kansalaisistaan ja ylikansoittuneilta alueita saapuvat pakolaisvirrat on torjuttava. Yrittämällä auttaa kaikkia vaikeutetaan vain ylikansoittumisen kasvavaa ongelmaa ja samalla luodaan uusia yhteiskunnallisia ja kulttuurillisia rakenteita jotka varmuudella tuhoavat meidän oman identiteettimme ja olemassaolomme. Jokainen ylikansoittunut alue joka harvenee luonnonmullistusten, sairauksien tai konfliktien kautta on askel oikeaa suuntaan. Se on karmaiseva totuus yksilön näkökulmasta, mutta kehitys joka tulee tapahtumaan joka tapauksessa. Kysymys on vain kuinka radikaalisti, karmivasti ja väkivaltaisesti.

Kuka oikeasti haluaa jättää lapsilleen ylikansoittuneen ja sekasortoisen maailman? Virheet on myönnettävä nyt ja ratkaisuksi on uskallettava ottaa askeleita jotka johtavat koko ihmiskunnan kannalta parempaan lopputulokseen. Uskallatko pysähtyä, miettiä ja katsoa ikävää totuutta silmiin?

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lues myös:
Pakolaisongelma – epämielyttävä totuus ihmiskunnasta
Monikulttuurisuuden todellisuus – raiskaukset
Rasismin varjolla 

sunnuntaina, tammikuuta 31, 2016

Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 3 / 3

Julkaisemme vuoden 2016 alkajaiseksi kolmiosaisen artikkelisarjan Hedman Partners Oy:n ja Adultian kiristyskirjeistä. Kaikki osat julkaistaan tammikuussa 2016.

Kirityskirje, trollausmaksu, pornokiristys, uhkauskirje ja tekijäoikeuden hyvitysmaksu ovat synonyymeja rahastukselle jonka aikaisemmin arvostettuna pidetty asianajotoimisto Hedman Partners Oy on ottanut työkaluvalikoimaansa helpon rahan toivossa. Valitettavan helpolla tuo raha näyttää myös löytävän uuden omistajan. Heikommassa asemassa olevan uhkailu on perinteisesti ollut koko nykymaailman historian ajan moottoripyöräjengien ja mafian yksi toimintaedellytys. Miksi ei myös siis suomalaisvirolaisella asianajotoimistolle.

Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 1 / 3
-Mistä on kysymys?
-Kiristyskirje
-Syyllisyys
-Tekninen todistusaineisto

Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 2 / 3
-Poliisitutkinta
-Siviilikanne markkinaoikeudessa
-Turre Legal Oy

Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 3 / 3
-Pitääkö kiristyskirjeessä vaadittu hyvitysmaksu maksaa?
-Mitä tehdä jos on saanut tekijänoikeuden valvontakirjeen?

***

Pitääkö kiristyskirjeessä vaadittu hyvitysmaksu maksaa?

Oikeastaan kysymys on totuuden ja omantunnon yhteisarvioinnista.

Mikäli olet hallinnoimasi liittymän ainoa käyttäjä ja olet teosta todella oikeudettomasti ollut jakamassa, silloin hyvitysmaksu tai sen suuruudesta neuvotteleminen voi olla yksi vaihtoehto.

Toisaalta, riippumatta onko kyseessä rikosoikeudellinen prosessi vai siviilikanne, ei kenenkään tarvitse millään tavoin edesauttaa itsensä tuomitsemisessa. Voit myös kieltäytyä maksamasta, riippumatta siitä oletko väitettyyn tekoon syyllistynyt vai et. Oikeuden omistajalla eikä heidän edustamallaan asianajotoimistolla ole käytännössä mitään mahdollisuuksia osoittaa teon todellista tekijää silloin kuin väität liittymälläsi olleen useita käyttäjiä. Ainoa asia mikä heillä on tiedossa on julkinen IP -osoite ja osoitteen haltija.

Vahva suosituksemme on ehdottomasti kieltäytyä maksamisesta. Kyse ei ole pelkästään juridisesta näkökulmasta, vaan myös yleensä asianajotoimisto Hedman Partners Oy:n toiminnan eettisestä luonteesta siltä osin, että hyvitysmaksun maksajaksi yritetään väkisin laittaa ainoa yhtälössä tunnettu henkilö, liittymän omistaja, jolla ei välttämättä ole asian kanssa mitään tekemistä.

Suomen Asianajajaliiton ohjeiden mukaan sopuun pitääkin pyrkiä ja ehdottaa sovintoa, mutta vakava ongelma tuleekin siitä, että kirjeitä lähetetään täydellä varmuudelle myös ihmisille jotka eivät ole tekoon syyllistyneet. On vaikea uskoa, että Suomen Asianajajaliiton eettiset ohjeet sallivat tämän kaltaisen säännönmukaisen kiristystoiminnan jonka kohteena ovat varmuudella syyttömät henkilöt. Ei sitä voi miksikään muuksi sanoa kuin kiristämiseksi.

Hedman Partnersin toiminnassa ei loppujen lopuksi ole kysymys piratismin kitkemisestä vaan puhtaasta rahastuksesta. Rikostutkintaan ei koskaan mennä, koska se ei tuo asianajotoimistolle rahaa. Ainoa toimiva businessmalli perustuu kiristämiseen. Kannattaa myös muistaa, että maksamisen jälkeen kiristyksellä on taipumus jatkua. Kun Hedman Partners Oy tai Adultia huomaavat että joku maksaa, voi olla aika varma, että maksuvaatimukset eivät lopu siihen. Kiristäjälle ei pidä antaa pikkusormea, muutoin voi jossain vaiheessa lähteä koko käsi.

Mitä tehdä jos on saanut tekijänoikeuden valvontakirjeen?

Käytännössä asia riippuu kirjeen vastaanottajan omastatunnosta riippumatta siitä onko kirjeen saanut internet liittymän omistaja tehnyt väitetyn teon vai ei.

Voit yrittää sovitella asiaa itse tai käyttää Turre –neuvottelijaa.

Suomessa on jo oikeuskäytäntöä olemassa siitä, että usean käyttäjän verkossa liittymän haltija ei voi olla vastuussa kolmannen osapuolen teosta. Verkon ei tarvitse olla avoin WLAN, myös suljetussa WLAN verkossa voi olla ja usein onkin useita eri käyttäjiä. Niin kauan kuin "oikeusjärjestelmämme suojaa syyttömiä" ja ketään ei tuomita ilman todellista näyttöä, ei mitään pelkoa pitäisi olla (?). Markkinaoikeudessa ei tammikuussa 2016 mennessä ole yhtään siviilikannetta käsitelty. Niin kauan kuin markkinaoikeus ei nimenomaisesti tulkitse lakia siten, että liittymän haltija olisi aina vastuussa, ei ole mitään syytä maksaa kyseistä maksua.

Saatat myös olla sitä mieltä, että tämänkaltaista ”laillista” kiristystoimintaa ei pidä sietää eikä tukea. Tällöin pahinta olisi suostua vaatimukseen. Mitä useampi maksaa, sitä kannattavampaa tämä on asianajotoimistolle.

Kannattaako asianajotoimiston vaatimukseen vastata tai ottaa lainkaan yhteyttä?

Hedman Partners Oy:n lähettämä kirje ei tule kirjattuna ja on käytännössä roskapostia. Sillä ei ole mitään juridista luonnetta eikä siihen vastaaminen ole mitenkään pakollista tai velvoittavaa. Kirjeeseen ei ole pakko vastata yhtään mitään. Todennäköinen seuraus on, että samasta vaatimuksesta lähetään uusia muistutuksia jossain vaiheessa.

On myös mahdollista, että vaatimusta tehostetaan antamalla se perintätoimistolle. Tätä ei kuitenkaan pidä pelästyä. Kenenkään luottotiedot eivät mene sen takia, että maksuvaatimuksen esittää perintätoimisto. Hedman Partners Oy:n esittämä vaade ei ole millään tavoin lakisääteisesti suoraan ulosottokelpoinen eikä sitä voi periä pakkokeinoin ilman oikeuden päätöstä.

Jos vaatimus tulisi jossain vaiheessa perintätoimistolta, silloin se on käytännössä pakko kiistää jotta asiaa ei etene tuomioistuimeen yksipuolisena tuomiona. Kun asian kiistää perintätoimistolle, perintä päättyy siihen ja ainoa vaihtoehto on Hedman Partners Oy:lle viedä asia oikeuteen.

Jos vaatimus on kuitenkin kiistettävä jossain vaiheessa, ei välttämättä ole haitallista kiistää sitä alunperinkin kirjeen saatuaan. Kiistämiseen riittää käytännössä seuraava viesti sähköpostilla. Sähköpostiin tulee varmasti vastausviesti johon ei tarvitse reagoida mitenkään.

Koskien asiaanne teoksen luvattomasta jakelusta.

Kiistän saattaneeni teoksia lainvastaisesti yleisön saataville omistamani internetliittymän kautta. Mikäli mainitsemanne kaltainen oikeudenloukkaus on tapahtunut, kyseisen teon on tehnyt joku muu. Kiistän sekä väitteen että hyvitysvaatimuksenne kokonaisuudessaan.

Hallinnoimallani internetliittymällä on useita eri käyttäjiä samasta julkisesta IP –osoitteesta. Julkisesti näkyvä IP –osoite ei yksilöi henkilöä. IP -osoitetta ei voi pitää henkilötietona, eikä siten yhdistää yhteen luonnolliseen henkilöön. IP -osoite on kytketty tietokoneeseen, jolla voi olla useita eri käyttäjiä kuten on hallinnoimassani internetliittymässä.

Keskeinen periaate verkossa tapahtuvassa tiedonsiirrossa on, että tiedosta vastaa aina sen lähettäjä. Vallitsevan oikeuskäytännön mukaisesti internet liittymän haltija ei vastaa muiden käyttäjien mahdollisesti tekemistä oikeudenloukkauksista. Teidän tulee kohdistaa vaatimuksenne väitteenne mukaisen teon tehneeseen henkilöön.

En näe esittämässänne asiassa tarvetta jatkotoimenpiteisiin. Katson että asia on loppuunkäsitelty.

Ystävällisin terveisin, 
omanimi


oikeusjakohtuus.blogspot.com