Väkivallalla eroon koulukiusaamisesta

Koulukiusaaminen voi pahimmillaan olla fyysistä pahoinpitelyä ja raskasta henkistä alistamista joka aiheuttaa pysyviä ja elinikäisiä traumoja kiusatulle. Monet kärsivät lapsuuden tapahtumista koko aikuisen ikänsä. Järkyttävimmissä tapauksissa kiusaaminen on loppunut vasta kun kiusattu on tappanut itsensä.

Pahimmat kiusaajat ovat käytännössä lapsirikollisia. Nämä lapset ovat saaneet mallinsa monesti omilta alkoholisoituneilta tai muuten häiriintyneiltä vanhemmiltaan, hyväksikäytön tai muun kaltoin kohtelun ja välinpitämättömyyden seurauksena. Oli se syy mikä tahansa, kiusaajan käytöstä ei koskaan voida perustella kiusatulle vastaavilla argumenteilla ja vaatia kiusattua kestämään tilanne kun koululla ja viranomaisilla ei vain ole keinoja jolla kiusaamisen saisi loppumaan.

Mikä on ratkaisu siinä vaiheessa kun vakavaa henkeen ja terveyteen kohdistuvaa kiusaamista ei saada kuriin koulun, opettajien, vanhempien tai viranomaisten yhteistyöllä?

Lapsi tulee kotia mustelmilla, pelästyneenä ja itkeneenä, päivä toisensa jälkeen. Vaatteet ovat rikki, kirjat ja silmälasit rikottu. Häntä hakataan, nimitellään, ja potkitaan koulumatkalla, välitunnilla ja jopa oppituntien aikana. Kiusaaminen jatkuu, arvosanat laskevat, itsetunto murenee. Kiusattu lapsi huomaa että aikuiset eivät pysty tekemään asialle mitään, kukaan ei pysty suojelemaan. Kiusaaja lupaa kerta toisensa jälkeen lopettaa, mutta kun opettajien silmä välttää, nyrkiniskuja ja tönimistä seuraa aina uudelleen.
 
Koululla ja viranomaisilla on rajalliset lain suomat keinot. Valitettavan usein näitä keinoja ei edes käytetä kustannusten ja keinojen käytön aiheuttaman byrokratian takia. Erittäin harvoin, jos koskaan, on kiusaaja erotettu koulusta tai siirretty toiseen kouluun. Käytännössä aina toimenpiteet kohdistuvat kiusattuun. On tapauksia jossa kiusattu ei saa mennä välitunnille koska kiusaaja on ulkona, vaikka tilanteen pitäisi olla täysin päinvastoin.

Koulussa voimavaroja keskitetään liiaksi kiusaajan tukemiseen ja hänen toimintansa syiden kartoittamiseen. Jokainen ymmärtää että kiusaamistilanteen ratkaisemiseen saattaa kulua aikaa kuukausia tai jopa vuosia yritettäessä keskustella vanhempien kanssa, järjestetään palavereja, annetaan jälki-istuntoa, käsitellään asioita komiteoissa, oppilashuoltoryhmissä, opetusvirastossa, viranomaisten jopa poliisien toimesta. On kuitenkin täysin kestämätöntä, että koko tämän pitkän prosessin ajan kiusaaminen jatkuu ja sen annetaan jatkua. Kiusaaminen on viimekädessä lopetettava keinolla millä tahansa! Vasta sen jälkeen voidaan etsiä ratkaisuja syihin jotka ongelman aiheuttavat.

On vaikea kuvitella miten aikuinen reagoisi jos häntä pahoinpideltäisiin jatkuvasti työpaikalla, päivä toisensa jälkeen ilman että kukaan pystyisi sitä lopettamaan? Miten voidaan edes ajatella että syyttömän pienen lapsen pitäisi sietää väkivaltaa koulussa kun yhdenkään aikuisen ei sitä tarvitse sietää samaa työpaikallaan?

Vanhaan aikaan kuriton lapsi sai kunnon selkäsaunan käyttäydyttyään huonosti. Ei ollut mitenkään poikkeuksellista että pihapiirin muutkin aikuiset oikaisivat huonoja käytöstapoja riippumatta siitä kenen lapsi oli kyseessä. Nykypäivänä ajatuskin siitä että käytettäisiin voimatoimia kurittoman lapsen ruotuun saattamiseksi on monelle tämän vuosituhannen vanhemmalle kauhistus.

Totuus on kuitenkin, että kun kaikki kohtuulliset keinot siedettävässä ajassa on käytetty eikä lapsi lopeta muiden pahoinpitelyä hänen pitää maistaa omaa lääkettään.

Koulu ja viranomaiset eivät tietenkään voi asialle tehdä mitään, mutta varmasti kiusatun lähipiiristä löytyy isä, äiti, isoveli, kaveri tai sukulainen joka ottaa kiusaajat käsittelyyn ja antaa kunnon selkäsaunan. Väkivallan käytöllä on ominaisuus saada uhri pelkäämään . Koska se onnistuu kiusatun kohdalla, se toimii myös kiusaajan kohdalla.

Tulee mieleen väkisinkin tapauksia monien vuosikymmenien takaa jossa koulun ”pahapoika” jatkuvasti kävi käsiksi toiseen oppilaaseen välituntisin ja koulumatkojen aikana. Kiusaajan vanhemmat eivät välittäneet kun heidän ”kiltti poikansahan” ei moiseen syyllistynyt ja opettajan antamat jälki-istunnot kaikuivat kuuroille korville. Kaksi viikkoa sitä tönimistä ja hakkaamista jaksoi katsoa, sen jälkeen kiusattu rohkaisi itsensä ja vetäisi koulumatkan päätteeksi kiusaajaa turpaan oikein kunnolla. Silmä turposi umpeen ja yksi hammas katkesi, mutta kiusaaminen loppui siihen, todistettavasti ja pysyvästi.

Toisessa tapauksessa samaiselta vuosikymmeneltä nuorta naapurin tyttö kiusattiin, koulukirjat levitettiin mutaan, hiuksia leikattiin saksilla, houriteltiin ja tönittiin. Tämäkin kiusaaminen loppui siinä vaiheessa, kun perheen isoveli otti kiusaajan käsittelyyn, katkoi yhden sormen ja sanoi tulevansa katkomaan seuraavankin jos pikkusiskoa ei jätetä rauhaan. Tyttö sai käydä rauhassa koulunsa loppuun.

On aika herätä todellisuuteen!

Ihminen on eläinlajina brutaali. On turha yrittää esittää sivistynyttä jos yhteiskunnassa toisen väkivaltainen kiusaaminen on mahdollista uhrin itsemurhaan asti vain sen takia että kiusaajan oikeudet ja järjenvastaiset humaanit periaatteet estävät riittävät toimenpiteet. On myös täysin naurettavaa paeta keinotekoisen sivistyneisyyden verhon taakse kommentoimaan kovaan ääneen kuinka väkivallan käyttö ei ole koskaan ratkaisu mihinkään.

Väkivalta ratkaisuna on monesti se viimeinen mutta myös ainoa malli joka oikeasti ja viime kädessä toimii.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Missä on kiusaajan oikeusturva?

Koulukiusaamista tapahtuu valitettavan usein. Yksittäinen riita tai sanaharkka ei kuitenkaan ole kiusaamista. Jos häirintä on jatkuvaa tai suunnitelmallista ja kohdistuu aina samoihin henkilöihin, voidaan puhua koulukiusaamisesta. Kenenkään ei pitäisi joutua koulukiusaamisen kohteeksi. Pitkään jatkuvan kiusaaminen aiheuttaa vakavia jopa itsetuhoisia ongelmia ja harvan lapsen itsentunto kestää niitä kolhuja joita koulukiusaaminen tuo tullessaan. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja antoisaan koulupäivään.

Vanhemmilla ja erityisesti opettajilla on tärkeä velvollisuus puuttua tapahtumiin ja estää kiusaaminen. Myös ennaltaehkäisevä työ koulussa ja kotona on erityisen tärkeää. Monissa kouluissa on erilliset suunnitelmat ja ohjelmat kiusaamistapausten ennaltaehkäisemiseen ja käsittelyyn. Kuulostaako hyvältä? Valitettavasti monin paikoin kiusaamisen selvittelyssä ja itse selvittelyprosessiin liittyvässä salailussa on menty liian pitkälle. Myös kiusaajalla tai kiusaajaksi väitetyllä on oikeuksia.

Joissakin kouluissa on yleistymässä toimintamalli, jossa käytännössä kuka tahansa lapsi voi syyttää anonyymisti ketä tahansa kiusaamisesta. Kiusaajaksi syytetyt lapset otetaan erityisopettajan, kuraattorin tai rehtorin kanssa keskusteluun. Lapset määrätään kirjoittamaan alle "sopimus", jossa he lupaavat olla enää kiusaamatta. Asiaa käsitellään kuin kyseiset lapset olisivat varmasti syyllisiä. Syyllisyyden arviointi perustuu monesti ainoastaan muiden kertomukseen ei näyttöön. Vanhemmille asia kerrotaan faktana. Kun vanhemmat kysyvät ketä heidän lapsensa on kiusannut, miten ja kuka asian on nähnyt tai miten asia on opettajien toimesta todennettu, seuraakin yllätys. Opettajat eivät kerro. Heidän mielestään lapsella jota on kiusattu tai lapsilla jotka ovat todistaneet kiusaamisen tapahtuneen on oikeus anonymiteettiin. Nämä tiedot eivät kuulu syytetylle lapselle tai heidän vanhemmilleen. Käytännössä menettelyllä viedään syytetyiltä lapsilta mahdollisuus puolustautua. Tilannetta voisi verrata aikuisten maailmaan jossa henkilö pidätetään ilman että hänelle kerrotaan mistä häntä syytetään, kuka syyttää ja mitä hänen väitetään tehneen. Tilanteessa on paha puolustaa itseään kun ei ole tiedossa miltä pitäisi puolustautua.

"Huomasin että tyttärellä oli jotain pielessä. Hän ei enää innokkaana lähtenyt kouluun ja itseasiassa väitti monina aamuina olemattomia vatsakipuja. Yritin keskustella asiasta, mutta en saanut tapahtumaan mitään selkoa. Viikon kuluttua kotiin tuli kirje koulun kuraattorilta. Hänen mukaansa tyttäreni luokalla esiintyi kiusaamista ja niiden lasten kanssa jotka on tunnistettu kiusaajiksi on tehty kirjallinen sopimus jossa he lupaavat olla kiusaamatta. Samalla asiasta on keskusteltu useaan otteeseen lasten kanssa, lähinnä siitä mitä kiusaaminen on ja mikä muista lapsista voi tuntua kiusaamiselta. Olin hämmästynyt, en olisi halunut uskoa tätä tyttärestäni, koska niin moneen kertaan asiasta on puhuttu kotonakin, ihan yleiselläkin tasolla. Keskustelin kuitenkin asiasta heti samana iltana lapseni kanssa. Hän kiisti itkuisena jyrkästi koskaan kiusanneensa ketään. Hän kertoi että eränä päivänä oli erityisopettaja tullut luokkaan ja ottanut hänet keskusteluun toiseen huoneeseen ja muutaman hänen kaverinsa. Erityisope oli kertonut että heidät oli nimetty mahdollisiksi kiusaajiksi ja asiasta pitäisi keskustella. Viikkoa myöhemmin lapset olivat joutuneet allekirjoittamana sopimuksen jossa lupaavat että he eivät enää kiusaa. Tyttäreni ei omien sanojensa mukaan tiennyt ketä hänen väitettiin kiusanneen. Hän kertoi ettei ole tehnyt mitään, mutta sillä ei ollut vaikutusta asiaan. Hänen oli pakko kirjoittaa sopimus jossa lupaa että ei jatka kiusaamista. Tuntui kyllä aika uskomattomalta. Soitin suoraan erityisopettajalle. Hän kertoi että tilanne oli luokassa se, että yksi lapsi on joutunut kiusaamisen kohteeksi. Sekä tämä lapsi, että kaksi hänen kaveriaan ovat kertoneet tyttäreni ja hänen kavereiden olevan kiusaajia. Kysyin erityisopettajalta, miten on mahdollista että tytärtäni syytetään kiusaamisesta, eikä hänelle edes kerrota ketä hänen väitetään kiusanneen, miten ja milloin. Erityisopettaja kertoi tämän olevan normaali menettely. Näin suojellaan kiusattua ja niitä lapsia jotka ovat olleet paikalla ja kertoneet asiasta. Kerroin että tyttäreni väittää kivenkovaan, että hän ei ole ketään kiusannut ja on kovin hämmentynyt ja ahdistunut siitä että häntä syytetään jostain mitä hän ei ole tehnyt ja pistetään allekirjoittamaan ja lupaamaan paperilla olla tekemättä sellaista mitä hän ei koskaan ole tehnyt. Kysyin erityisopettajalta suoraan, kuka tämä kiusattu lapsi on. Erityisopettaja kieltäytyi kertomasta ja sanoi vielä että asia osataan kyllä hoitaa täällä koulussa. Kerroin oman mielipiteeni. Ei ketään voi noin vain syyttää kiusaamisesta. Loppujen lopuks viikkojen kuluttua selvisikin että tyttär ei ole kiusannut ketään, hän on vain ollut paikalla kun toista lasta on kiusattu, joten samalla tullut itse sitten leimatuksi kiusaajaksi. Opettajat myönsivät asian olevan näin, mutta samaan hengenvetoon vielä totestivat että lapseni on ollut kuitenkin mukana, vaikka ei suoranaisesti ole osallistunut kiusaamiseen, koska on ollut paikalla eikä ole tehnyt mitään. Siis, ihan uskomatonta. On aika paljon vaadittu lapselta että hänen pitäisi mennä riitoihin väliin, kun eivät sitä tee aikuisetkaan." (Helsinkiläisen koululaisen vanhemman kirje)

Jokaisella lapsella on oikeus käydä turvallisesti koulua, siitä varmasti kaikki ovat samaa mieltä. Aina kuitenkin pitäisi muistaa että päämäärä tai tarkoitus, olivat ne kuinka jaloja tahansa, eivät voi pyhittää keinoja. Lapset näkevät monet tilanteet huomattavan eritavoin kuin aikuinen. Lähellä seissyt lapsi voi tuntua toisesta kiusaajalta pelkästään sen takia että hän on ollut paikalla. Tosaalta, lapsi voi myös pelätä kiusaajaa ja valita syylliseksi helpomman kohteen. Tilanteet pitää pyrkiä ratkaisemaan niin että "pahaa oloa" ja ahdistusta ei siirretä lisäksi myös syyttömien niskaan. Yhteistyö luokan kaikkien vanhempien kanssa on erityisen tärkeää jotta myös kotia välittyisi viesti luokan tapahtumista. Jos opettajat päättävät kohdistaa toimenpiteitä lapseen niistä on aina kerrottava viipymättä vanhemmille, jotta vältytään tilanteilta ettei kotona tiedetä mikä lapsella on hätänä. Lapsethan näistä asioista eivät yleensä puhu. Poikkeava elämäntilanne näkyy käyttäytymisessä.

Onko sivusta katsova lapsi sitten syyllinen kiusaamiseen? Ei ole. Lapsi toki saattaa myötävaikuttaa kiusaamistapahtumaan olemalla paikalla, koska monesti yleisö saattaa vain pönkittää lisää kiusaajan itsetuntoa ja pahentaa tilannetta. Syylliseksi katsojaa ei voi kuitenkaan sanoa. Sitä lapset perässä mitä aikuiset edellä. Aikuisten maailmassa harva menee puuttumaan kinasteluihin ja tappeluihin vaikka kuinka olisi nähtävissä että toinen osapuoli on alakynnessä. Aikuiselta väliinmenoa voi jo vaatia sekä edellyttää, mutta ei pieneltä lapselta.

Vaikka pienet lapset eivät olekaan oikeustoimikelpoisia, on heillä kuitenkin oikeus asioidensa rehelliseen ja avoimeen käsittelyyn. Tuntuu suorastaan kestämättömältä kiristykseltä, että yhteiskunnan heikompiosaista, joka ei pysty muutoinkaan puolustautumaan opettajan auktoriteetin edessä, voidaan syyttää tahallisesta teosta ilman että hänelle annetaan mahdollisuutta puolustautua, salaamalla asian käsittelyyn ja tekoon liittyvät oleelliset tiedot. Lapsille pitäisi pystyä osoittamaan jo pienestä pitäen oikeaa roolimallia ja arvomaailmaa aikuistumisesta ja aikuistumiseen liittyvistä vastuista ja velvollisuuksista. Uskallan väittää että monelle lapselle on kiusatuksi tulemista vastaava kokemus joutua kirjoittamaan omalla nimellään "sopimus" jossa lupaa olla kiusaamatta, siis tekemättä jotain mihin ei ole edes syyllistynyt.

Lue myös:
Lasten oikeus päivähoitoon