Rikos ei ole siihen syyllistyneen yksityisasia

Yksityiselämän suoja kuuluu Suomen perustuslaissa kirjattuun perusoikeuteen. Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Yksityiselämää loukkaavan tiedon julkistaminen on kielletty. Yksityiselämän suoja kuuluu kaikille Suomen kansalaisille. Tekemällä rikoksen yksityiselämän suoja murtuu. Rikoksen tekijällä ei ole eikä kuulu olla nimensuojaa. Rikoksen tekijän henkilöllisyys pitää voida tuoda julkisuuteen.

Oikeusministeriön työryhmä on vuonna 2012 esittänyt että rikoksesta tuomitun henkilöllisyyden paljastaminen pitäisi olla rangaistava teko yksityiselämän suojaa loukkaava tiedon levittämisestä. Ajatusmaailma rikollisen teon kuulumisesta yksityiselämän suojan piiriin on täysi normaalille elämälle vieras. Henkilön tekemä rikos on loukkaus uhria kohtaan, mutta se on myös loukkaus yhteiskunnallista järjestystä ja lainkunnioitusta vastaan. Rikos varsinaisen teon ja tuomion jälkeen ei ole osa kenenkään yksityiselämään, joten rikoksen tekijän henkilöllisyys ei siten myöskään ole suojattu yksityiselämää suojaavan perustuslain säädösten mukaan.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) päätöksistä on selkeästi tulkittavissa, että tuomioistuin ei pidä rikosta tekona joka kuuluisi yksityiselämän suojan piiriin eikä rikoksen tekijän henkilöllisyyden paljastaminen loukkaa epäillyn tai rikoksen tekijän yksityisyyden suojaa. Saman linjauksen on ottanut myös Suomen korkein oikeus  (KKO:2005:136).

Joskus on todella ihmeteltävä mikä tarve viranomaisilla on kaikin keinoin suojella rikoksen tekijää rikoksen uhrin kustannuksella. Suomessa rikoksen uhrin asema on huomattavasti heikompi kuin rikoksen tekijän. Nykyinen käytäntö ei tue Suomen kuulumista oikeudellisesti sivistyneiden valtioiden joukkoon. Rikoksen tekijöiden suojeleminen on Suomessa ylittänyt kaikki normaalit yhteiskunnalliset normit länsimaisista sivistysvaltioista.

Blogi ehdottaakin että Suomessa kohennetaan rikoksen uhrin asemaa ja mahdollistetaan myös kansalaistietoisuus vakavien rikollisten tekijöiden nimistä ja asuinpaikoista. Vakaviin väkivaltarikoksiin, lasten hyväksikäyttöihin ja raiskauksiin syyllistyneiden henkilöiden nimet on jatkossa tallennettava kansalliseen arkistoon johon jokaisella Suomalaisella tulee olla vapaa hakuoikeus esimerkiksi internetissä julkaistavan hakupalvelun kautta.

Suomeen onkin perustettava rikoksen tekijöistä julkinen rekisteri josta kuka tahansa pystyy hakemaan tiedon oman kotiosoitteensa lähellä asuvista väkivaltarikollisesta.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Megan Kanka ja Meganin laki
Kohtuullista oikeutta
Q&A - Rikoksen tekijän tietojen julkaiseminen

Kansalaisaloite EU-kansanäänestyksestä avattu

Suomen eroamisesta Euroopan unionin jäsenyydestä toimitettava neuvoa-antava kansanäänestys. Suomen asema Euroopan unionin jäsenenä on aivan toinen kuin Suomen valtiojohdon taholta luvattiin v. 1994 ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä Euroopan unioniin liittymisestä.

Kansanäänestys Suomen eroamisesta Euroopan unionin jäsenyydestä

Suosittelemme myös tututustumaan kansalaisaloitteeseen nykyisen tekijänoikeuslain (Lex Karpela) järkeistämiseksi. Nykyisellään tekijänoikeuslain mahdollistamat viranomaistoimenpiteet eivät ole missään suhteessa itse tekoon.

Ehdotus tekijänoikeus- ja rikoslain korjaamiseksi

Osallistu!

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Tekijänoikeuksia valvotaan kiristämällä ja laittomin uhkauksin
Uusi vaihe sananvapauden alasajossa
Verkkosensuuri saavuttaa Kiinalaiset mittasuhteet Suomessa
Kuinka kiertää Pirate Bay estot

Tutustu:
Pirate Bay

Q&A – Työsuhdepuhelin – kuka määrää, mikä mättää?

”Olen töissä isossa etelä-Suomalaisessa yhtiössä. Minulla on ollut työsuhdepuhelin koko työsuhteen ajan. Nyt kuitenkin työnantaja on ruvennut nipottamaan puhelinlaskusta, vaikka se on kuukausitasolla ollut aina 50 – 100 euron välillä, sisältäen siis työpuhelut joita on suurin osa. Aina ole puhelimeen vastannut kun työnantaja soittaa, oli sitten ilta tai yö. Kaikenlisäksi työnantaja haluaa asentaa puhelimeen jonkun softan jolla puhelimen sisältöä voidaan varmistaa, siihen saadaan etäyhteys, se voidaan sulkea etänä, hävittää tietoja ja tarkkailla mitä sovelluksia puhelimeen asennetaan ja jopa paikallistaa puhelin. Miten tämä oikein menee. Minusta se että työnantaja pääsee käsiksi puhelimessa oleviin yksityisviesteihin ei voi olla laillista. Onko käsitystä ja miten tässä pitäisi edetä?”

Työsuhdepuhelin myönnetään luontaisetuna josta työsuhdepuhelimen haltija maksa verotusarvon. Työnantaja maksaa puhelimen käytöstä, myös yksityisistä puheluista syntyneet kulut työnantajan omien sääntöjen mukaisesti. Ainoa syy miksi työnantaja tarjoaa työsuhdepuhelinta luontaisetuna on halu varmistaa että henkilö on tavoitettavissa tarvittaessa myös vapaa-aikana.

Työsuhdepuhelin luo monesti illuusion työntekijälle ylimääräisestä lojaliteettivelvoitteesta. Eli kun työnantaja maksaa puhelimen käyttökustannukset, monien mielestä syntyy velvoite olla myös tavoitettavissa, soitti työnantaja sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Työsuhdepuhelin ei kuitenkaan muodosta ylimääräistä velvoitetta olla tavoitettavissa. Jos tällainen yleinen velvoite on olemassa, se pitää olla kirjattuna työsopimukseen.

Työsuhdepuhelimesta voi myös luopua. Työsuhdepuhelinta ei ole pakko ottaa tai pitää. Mikäli työnantaja haluaa henkilön olevan tavoitettavissa työaikana puhelimitse, työnantaja voi tarjota tavallisen työpuhelimen jonka kustannukset työantaja maksaa. Työpuhelimella, joka ei ole luontaisetu, voi soittaa vain työpuheluita, ei yksityisiä puheluita. Tavallinen työpuhelin on myös helpompi jättää työpäivän päätteeksi työpaikalle. Tällä tavoin on myös helpompi irtaantua työnantajan vaatimuksista olla jatkuvasti tavoitettavissa.

Kannattaa myös miettiä onko työsuhdepuhelimen pitäminen muutoinkaan järkevää? Yksityisen puhelimen pitäminen rinnalla on helppo vaihtoehto. Yksityisen numero yhteystietona ei aiheuta muutoksia jos työsuhde vaihtuu. Yksityisestä puhelimesta puhelut on helppo kääntää tarvittaessa työsuhdepuhelimeen. Yksityisen puhelimen hankkiminen on monesti jopa halvempi vaihtoehto kuin maksaa 20 euron luontaisetu. Esimerkiksi Saunalahdelta saa kokonaispaketteja alle kymmenellä eurolla joka sisältää puheaikaa, tekstiviestejä ja rajattoman netin. Työsuhdepuhelin ei nykypäivänä tuo mitään taloudellista lisäarvoa käyttäjälleen, päinvastoin.

Vaikka työantaja omistaakin työsuhdepuhelimen on työsuhdepuhelin luontaisetuna tarkoitettu myös yksityiseen käyttöön ja tämä asettaa rajoituksia työnantajan määräysoikeudelle.

Työelämän tietosuojalain 3§ mukaan työnantaja saa käsitellä vain välittömästi työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja jotka liittyvät työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen tai työnantajan työntekijöille tarjoamiin etuisuuksiin taikka johtuvat työtehtävien erikoisluonteesta. Tarpeellisuusvaatimuksesta ei voida poiketa edes työntekijän suostumuksella.

Ennen kuin työnantaja ottaa käyttöön puhelimeen asennettavaa teknistä valvontaa tulee huomioida tietosuojalaissa säädetty yhteistoimintavelvoite. Sähköistä viestintää koskevien tietojen käsittely kuuluu yhteistoiminnasta yrityksissä annetussa laissa tarkoitetun yhteistoimintamenettelyn piiriin. Asiasta tulee olla sovittuna yhdessä työntekijöiden edustajien kanssa. Onkin hyvä kysyä omalta luottamusmieheltä tai pyytää nähtäväksi pöytäkirja jossa puhelimeen asennettavasta teknisestä valvonnasta on erikseen sovittu.

Työnantaja ei saa myöskään kohdistaa sellaista teknistä valvontaa työntekijöihin, joka loukkaa sähköisen viestinnän tietosuojalain 4 § ja 5 §:ssä tarkoitettua viestinnän luottamuksellisuutta. Tulkinnallinen ongelma luottamuksellisuudesta syntyy siinä, että mahdollisuus loukata luottamuksellisuutta ei ole rikos. Eli se, että työnantaja pääsee käsiksi puhelimessa oleviin yksityisiin viesteihin ei tarkoita sitä että luottamuksellisuutta olisi rikottu ellei työnantaja lue viestejä.

Mikäli teknistä valvontaa käytetään työntekijän paikantamiseen on työantaja velvollinen käymään paikantamisen asialliset käyttötarkoitukset ja menettelytavat läpi työpaikan yhteistoimintamenettelyssä ja laatimaan kirjalliset käyttösäännöt paikantamisesta. Mikäli paikannus kohdistuu suoraan työntekijään, esim. matkapuhelimen GPS -paikannuksen avulla tulee tähän olla työntekijän suostumus sähköisen viestinnän tietosuojalain 16-18 § säännöksien mukaisesti. Työnantajan on huolehdittava siitä, että työntekijä voi kytkeä paikannuksen pois päältä, varsinkin silloin kun puhelinta voi luvallisesti käyttää myös työajan ulkopuolella.

Työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeus ei ulotu työntekijöiden työajan ulkopuoliseen vapaa-aikaan.

Mikäli työnantaja valittaa työsuhdepuhelimen laskuista, kieltäytyy maksamasta kustannuksia, haluaa valvoa liian tarkkaan puhelimen käyttöä, pääsee käsiksi puhelimessa oleviin yksityisiin tietoihin tai paikantaa puhelimen käyttäjää on helpoin tie yksinkertaisesti luopua työsuhdepuhelimesta ja hankkia yksityinen puhelin. Ilmoitat työnantajalle kirjallisesti luopuvasi työsuhdepuhelimesta seuraavan kuukauden alusta. Tämän jälkeen on työnantajan päätettävissä tarjoaako tavallista työpuhelinta tilalle. Tavallinen työpuhelin onkin sitten helppo jättää työpäivän päätteeksi pöytälaatikkoon odottamaan seuraavaa työpäivää.

Yksityisyydestä on pidettävä kiinni.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Työhaastattelussa esitettävät kysymykset
Kuuluko sairauspoissaolon syy työnantajalle
Saako sairauslomasta tiedottaa työpaikalla?
Liukuva työaika
Huumausainetestit työpaikoilla
Saako poliisille valehdella?

Etsitään ihmisyyden vastaisiin tekoihin syyllistyneitä vakuutuslääkäreitä!

Ovatko vakuutuslääkärit yhteiskunnan alinta kastia? Pelkkiä itsekeskeisiä narsisteja jotka ovat päässeet suojattuun, salaiseen ja hyväpalkkaiseen työhän leikkimään jumalaa päättäessään niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin terveydestä ja tulevaisuudesta - näkemättä tai kuulematta potilasta?

Vakuutuslääkäreiden yleisin argumentti on, että on aivan yhtä haitallista, jos hakija saa väärän myönteisen päätöksen, kuin jos hän saisi väärän kielteisen päätöksen. Tämä on varmasti totta. Muunlaisia päätöksiä vakuutuslääkärit eivät osaa antaa. Asiakkaiden tekemät valitukset vakuutusyhtiöiden päätöksistä vakuutuslautakuntiin ovat huimassa kasvussa. Lautakuntientien päätöksistä valitetaan puolestaan vakuutusyhtiöiden suvereenisti hallitsemaan vakuutusoikeuteen. Vakuutusoikeuden päätöksiä kumotaan yhä enenevissä määrin korkeimman oikeuden toimesta ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin langettaa toistuvasti tuomioita Suomen valtiolle vakuutusoikeuden epärehellisistä oikeudenkäynneistä.

Vakuutuslääkärit pitävät itseään ainoana oikeana ja puolueettomana tahona arvioimaan mikä on potilaalle hyväksi. Monen vakuutuslääkärin mielestä hoitava lääkäri, oman alansa asiantuntija, on prosessissa ainoastaan neuvovassa roolissa.  Vakuutuslääkärit tekevät päätöksiä oman lääketieteellisen kokemuksensa ja mieltymyksensä perusteella eikä heidän asiantuntemuksensa useimmissa tapauksissa riitä lääketieteellisesti oikeiden ja kestävien päätösten tekoon. Vakuutuslääkärit luulevat olevansa kaikkien alojen parhaita asiantuntijoita oli kyse sitten kirurgiasta, ortopediasta, hammaslääketieteestä, infektiotaudeista, kardiologiasta, reumatologiasta, lastenkirugiasta, dermatologiasta, fysiatriasta, neurologiasta, onkologiasta, psykiatriasta jne. Vakuutuslääkäreiltä löytyy aivan varmasti mielipide jokaiseen asiaan. Potilaan kannalta on tuhoisaa, että mielipide on pääsääntöisesti aina virheellinen.

Raha on ratkaiseva tekijä. Vakuutuslääkäreiden ainoa tavoite työssään on minimoida kaikin keinoin kustannukset jotka voisivat syntyä vakuutusyhtiölle, oli kyse sitten työkyvyttömyyseläkkeistä, tapaturma- tai sairaskuluvakuutuksista. Heidän tehtävänsä on keksiä ”lääketieteellinen” syy korvauksista kieltäytymiselle. Syy joka voidaan tarvittaessa upottaa vakuutusehtojen ympäripyöreisiin lausekkeisiin hoidon tarpeellisuusvaatimuksista. Tätä toimintaa ohjaa vakuutuslääkärin henkilökohtainen tulostavoite, jossa vakuutusyhtiö maksaa vakuutuslääkärille sitä suuremman bonuksen mitä enemmän hän säästää vakuutusyhtiölle rahaa.

Vakuutuslääkäreiden mielivallan jäljiltä makaa Suomessa lukuisia ruumiita, ihmisraunioita ja terveytensä lopullisesti menettäneitä ihmisiä. Onnettomuuden ja sairauden uhrilla ei monesti ole rahaa tai edes voimia taistella vakuutusyhtiötä vastaan. Tämä onkin laskelmoitu menettelytapa, jonka mukaan aina ensimmäiseksi kun on mahdollista, annetaan kielteinen päätös ja katsotaan kuinka pitkälle asiakas jaksaa asiansa kanssa riidellä. Vakuutusyhtiöiden kannalta prosessi on täydellinen. Monesti kun riita viimein ratkeaa vasta vuosien jälkeen, on se potilaan kannalta jo myöhäistä. Vakuutusyhtiö voittaa siis hävitessäänkin.

Vuosikymmeniä jatkuneesta kritiikistä, yleisestä keskustelusta ja valtaisasta uhrien määrästä huolimatta mikään ei muutu. Vakuutusoikeus toimii edelleen vakuutusyhtiöiden käsikassarana ja jakaa vakuutusyhtiöiden toiveiden mukaisia päätöksiä jotka pohjimmiltaan ovat lähtöisin vakuutuslääkäreiden mielivaltaisista tulkinnoista. Oikeutta ei näytä Suomessa saavan kuin ainoastaan ottamalla se. Olemmeko todella tulleet siihen pisteeseen, että jäljellä on enää suora toiminta, riittävä aggressio ja paineen kohdistaminen vakuutuslääkäreitä kohtaan jotta muutos saadaan liikkeelle mädän järjestelmän alimmalta tasolta, kun kerta mikään ei ylemmältä tasolta käsin muutu?

Etsitään ihmisyyden vastaisiin tekoihin syyllistyneitä vakuutuslääkäreitä

Aloitamme vuonna 2013 uuden artikkelisarjan ”VAKUUTUSLÄÄKÄRIT” julkaisemisen. Tarkoituksena on tuoda julkisuuteen pahimmat potilaiden terveyden ja hengen vaarantaneet tai tuhonneet vakuutuslääkärit ja heidän rikoksensa ihmisyyttä vastaan.

Voitte toimittaa blogille oman itse kirjoittamanne totuuden mukaisen kertomuksen ongelmistanne vakuutuslääkäreiden kanssa ja kuinka päätökset ovat vaikuttaneet elämäänne. Kertomus saa olla täysin vapaamuotoinen ja se julkaistaan tarvittaessa sellaisenaan. Kertomukseen tulee liittää julkaisua varten tieto vakuutusyhtiöstä ja erityisesti päätöksen tehneen vakuutuslääkärin nimi. Ilman vakuutuslääkärin nimeä artikkelia ei julkaista. Toimittakaa kertomuksenne blogin sähköpostiosoitteeseen oikeusjakohtuus(a)yahoo.com.

Artikkelisarjan ensimmäiseksi ihmisyyden vastaiseksi vakuutuslääkäriksi olemme valinneet Fennian vakuutuslääkäri Mikael Hedenborgin josta julkaistaan artikkelisarjan ensimmäinen osa kevään 2013 aikana.

Tehdään vakuutuslääkäreistä uhri potilaiden sijasta.  Teidän kaikkien apua tarvitaan!


oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Asiantuntijalääkäreiden nimet ovat julkisia

Lue:
"Vanhentunut" lista pahamaineisista vakuutuslääkäreistä
   

Onnellista uutta vuotta 2013

 
Blogi toivottaa hauskaa ja onnellista uutta vuotta 

2013 

kaikille lukijoilleen.

Vuoden 2012 eniten lukijoita tai eniten paheksuntaa herättäneet artikkelit

Elinkeinoelämän huorat
Onko uudessa parkkisakko oikeudenkäynnissä kyse valvontayhtiön vedätyksestä
Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on viimein erottava
Kuinka kiertää Pirate Bay estot
Avain Asumisoikeus Oy:n tähtiin kohoavat vastikkeet karkoittavat asukkaat
Suomen Parkkivartijat Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa - yksityistä valvontamaksu ei pidä maksaa


Lue myös
Q&A - artikkelit

Sananvapaus ja oikeus vapaaseen tiedon jakamiseen?

Muistathan noudattaa myös ensi vuonna perustuslaillista oikeuttasi vapaaseen tiedonjakamiseen? Suomen oikeuslaitoksen päätöstä määrätä operaattorit estämään pääsy Pirate Bay palveluun ei tule sietää. Täältä löytyy lista käytettävistä Pirate Bay proxeista joilla pääset palveluun myös oman operaattorisi estoista huolimatta.

Yksityinen pysäköinninvalvonta?

Yksityisen pysäköinninvalvonnan uhriksi joutuneilta autoilijoita saapuu jatkuvasti postia kyseisten yritysten väärinkäytöksistä ja hyvin agressiivisesta jopa uhkailevasta lähestymistavasta. Pirkanmaalla väitetään erään valvontayhtiön "perintämiesten" käyneen kovistelemassa ajoneuvon omistajan oven takana maksamattomista laskuista. Valitettavasti osa yksityisen pysäköinninvalvonnan yrityksistä on joutunut järjestäytyneen rikollisuuden haltuun.  Tämä näkyy laputtamisen ja perinnän koventuneina otteina. Viranomaiset eivät ole halunneet asiaan puuttua.

 Suurin osa valvontayrityksistä käyttää uhkailujen perusteena 2010 annettua KKO:n päätöstä yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Kyseinen päätös perustuslain vastaisena ei laillistanut valvontaa eikä se kääntänyt todistustaakka sopimusrikkomuksen osoittamisesta. Kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan välisiin sopimusriitoihin sovelletaan kuluttajansuojalakia. Lain mukaisesti näyttövelvollisuutta sopimuksen syntymisestä ja väitetystä sopimusrikkomuksesta ei voi asettaa kuluttajan todistettavaksi mikäli maksun saajaa kiistää toimineensa kuljettajana. Ajoneuvon omistajalla tai haltijalla ei ole myöskään mitään lainmukaista velvoitetta selvittää valvontayhtiön sopimuskumppania eli ajoneuvoa kuljettanutta henkilöä.

Kuluttajaviranomaiset ovat viimeksi tänä vuonna todenneet yksimielisissä päätöksissään, että mikäli maksun saaja kiistää toimineensa kuljettajana, maksua ei tarvitse eikä pidä maksaa!

Suomen Parkkivartijat Oy hävisi riidan
Parkkiyhtiö hävisi pysäköintiriidan

Kuluttajaviranomaiset: Yksityistä pysäköintivirhemaksua ei tarvitse maksaa


oikeusjakohtuus.blogspot.com

LUKIJAN ARTIKKELI: Lipuntarkastajien mielivalta oikeuttaa agressioihin

Olemme jälleen kerran saaneet lukea mediasta kuinka HSL:n lipuntarkastajat estivät kahden lippunsa maksanutta nuorta poistumasta junasta. Aikaisemmin olemme saaneet lukea vartijoiden ja järjestyksenvalvojien nuoriin kohdistamista pahoinpitelyistä juna-asemilla. Kaikille näille tapauksille on yhteistä viranomaisasemassa olevien henkilöiden silmitön halu näyttää ja käyttää valtaansa väärin.

Ongelma lipuntarkastajien, vartijoiden ja järjestyksenvalvojien kanssa kulminoituu moniin asioihin. Lipuntarkastajat ja järjestyksenvalvojat tietävät lakiin pohjautuvat oikeutensa, vartijat luulevat että heillä on erityisoikeuksia, mutta kaikki käyttävät oikeita tai kuviteltuja oikeuksiaan härkisti väärin pönkittääkseen mitättömyyksiin vajonnutta itsetuntoaan nöyryyttämällä nuoria ja nuoria aikuisia. Pienipalkkainen työ ei tarjoa muuta tyydytystä kuin mahdollisuuden päästä pätemään. Tilannetta ei voi tietenkään yleistää kaikkiin kyseistä työtä tekeviin henkilöhin, mutta valitettavan usein kun kyse on nimenomaan nuorista on jännä miten nämä natsit sattuvat juuri silloin paikalle. Nuoriin kohdistuneet väärinkäytökset ovat arkipäivää, vaikka nuorista suurin osa käyttäytyy moitteettomasti. Erityisen vakavaksi tilanteen tekee se, että nöyryyttäminen kohdistetaan aina yksittäistä ihmisryhmää, nuoria vastaan. Todella harvoin lipuntarkastajat puuttuvat samanlaisilla otteilla vanhemman väestön tekemisiin.

Pahinta tilanteessa on se, että kun asioita selvitetään kaikki tahot, poliisista ja syyttäjästä lähtien uskovat lipuntarkastajien, vartijoiden ja järjestyksenvalvojien sanaa. Hehän ovat melkein viranomaisasemassa toimivia henkilöitä ja tunnetusti Suomessa viranomainen ei valehtele. Tosiasia kuitenkin on, että aivan samoin kun poliitikot, kunnan tai valtion virkamiehet valehtelevat toimissaan, saman ovat oppineet myös nämä pikkusieluiset vallan kahvaan kiinni takertuneet pienvirkamiehet. Lipuntarkastajat, vartijat ja järjestyksenvalvojat ovat huomanneet, että he pääsevät neuvostosuomalaisessa järjestelmässä kuin koiraveräjästä vain sen takia, että valehtelemiseen uskotaan. Nuoria halutaankin nöyryyttää ja jos oikein hyvä tuuri käy heitä pystyy myös pahoinpitelemään ilman seurauksia.

Mitä tulee HSL:n valehteleviin lipuntarkastajiin niin en epäile hetkeäkään etteikö nuoret naiset puhuisi totta. Olen itse Helsinkiläisenä nuorisotyöntekijänä törmännyt aivan liian usein vastaavaan tilanteeseen. Lipuntarkastajat haluavat päästä näyttämään ylemmyyttään ja tietoisen tahallisesti estävät nuoria lähtemästä junasta vain aiheuttaakseen kiusaa ja vaivaa. Sillä ei ole merkitystä onko nuorella maksettu lippu tai ei. Jos nuori ei tottele, häntä vastaan on oikeus käyttää fyysistä väkivaltaa ja silloin lipuntarkastajien itsetunto kohoaa useammalla kymmenyksellä. Jos nuori vastustelee (kuten kuuluukin) täysin aiheetonta vapauden riistoa, media repii isot otsikot siitä kuinka lipuntarkastajat, vartijat tai järjestyksenvalvojat joutuivat nuorten väkivallan kohteeksi vaikka käytännössä suurimmissa osassa tapauksissa tilanne karkaa väkivaltaiseksi vain lipuntarkastajien ja vartijoiden oman agressiivisuuden ja pätemisen takia.

Älkää nuoret olko tyhmiä! Teillä on älypuhelimet joilla voitte tallentaa tapahtumat talteen. Kun vartijat, järjestyksenvalvojat tai lipuntarkastajat pysäyttävät teidät käynnistäkää älypuhelimenne videokuvaus ja kuvatkaa rauhallisesti tilanne talteen. Parhaimmassa tapauksessa saatte erinomaista Youtube "oppimateriaalia" muille nuorille ja pystytte omalta osaltanne nöyryyttämään pikkuvirkamiehiä ja saatte heidän kasvonsa julkisuuteen muille varoittavaksi esimerkiksi. Kuvaaminen julkisella paikalla kuten junassa, rautatieasemalla tai kauppakeskuksessa on täysin sallittua eikä siihen tarvitse pyytää keneltäkään lupaa. Uskon, että myös lipuntarkastajien käytös muuttuu kun kaikki tapahtumat ovat tallessa. Se antaa myös teillä nuorille paremmat eväät asian selvittelyssä jälkeenpäin, koska ilman todistusaineistoa käy kuten aina aikaisemminkin - lipuntarkastaja, vartija tai järjestyksenvalvoja valehtelee suojellakseen omaa etuaan tietoisena siitä että hänen sanansa on vahvempi kuin teidän. 

Se että vartijat, lipuntarkastajat ja järjestyksenvalvojat syyllistyvät rikokseen ja tahalliseen ihmisarvon loukkaukseen jonka yhteiskunta jättää huomioimatta oikeuttaa puolustautumaan. Kun yhteiskunta suojelee virkamiehiä, sallii nöyryyttämisen ja pahoinpitelyn on agressio näissä tilanteissa enemmän kuin oikeutettua. Jos yhteiskunta antaa vapaat kädet näille "natseille", ainoa keinoa puolustautua on ottaa oikeus omiin käsiin.

PS: Toivon että blogi julkaiseen tämän artikkelin. Kaikki muut mediat Helsingin sanomista lähtien ovat keskittyneet viranomaisuskonnon levittämiseen ja kieltäytyvät julkaisemasta mitään eriävää mielipidettä. Lipuntarkastajien ja vartijoiden harrastama väkivalta on todellisuutta. Se on jälleen yksiasia josta halutaan Suomen vaieita.

Vartijoiden väkivalta jää rankaisematta



oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Q&A - Keskustelun ja puheluiden nauhoittaminen
Keskustelun tallentaminen
Omien puheluiden tallentaminen

Lue:
Vartijat pahoinpitelevät ihmisiä Helsingin rautatieasemalla
Sairaalassa työskennellyt vartija pahoinpiteli potilasta
Alaikäisen pahoinpidellyt vartija vältti tuomion
Vartijalle ehdollista vankeutta
Lipuntarkastajat tylytti koulutyttöä
Kaasulla raitiovaunussa taltutettu vie asian oikeuteen

Irtisanomisrahalle on vahvat perusteet Suomessa

Irtisanomisrahalla tarkoitetaan työnantajan maksamaa erillistä korvausta irtisanotulle työntekijälle. Monissa EU maissa irtisanomisrahan suuruus riippuu työsuhteen kestosta. Suomessa irtisanomisrahaa ei ole määrätty lainsäädännössä tai työehtosopimuksissa eikä Suomessa työntekijöille makseta irtisanomisrahaa. Erillinen irtisanomiskorvaus on täysin työnantajan hyvästä tahdosta riippuvainen ja tämän tyyppiset korvaukset ovatkin yleensä sidottuja vapaaehtoisiin irtisanoutumisiin eli eropaketteihin, jotka yleensä eivät ole työntekijöiden kannalta järkeviä pidemmän päälle. Irtisanomisrahaa ei tule myöskään sotkea irtisanomisajan palkkaan joka on lakisääteinen tai laittomasta irtisanomisesta määrättyyn irtisanomiskorvaukseen.

Irtisanomisrahan osalta Suomi ja Norja muodostavat ainoan poikkeuksen EU perheen sisällä. Kaikissa muissa maissa irtisanomisraha on käytössä joko lakisääteisesti, osana työehtosopimuksia tai irtisanomisten yhteydessä laadittavaa sosiaalisuunnitelmaa.

Irtisanominen Suomessa on äärimmäisen halpaa ja irtisanomisen kynnys on muihin EU maihin nähden huomattavan alhaalla. Työnantajajärjestöjen mielestä työntekijästä on päästävä edullisesti ja mahdollisimman helposti eroon ja vain tällä menettelyllä turvataan Suomalainen kilpailukyky.

Irtisanomisraha on käytössä kuitenkin kaikissa vahvoissa EU maissa eikä irtisanomiskynnyksen nostaminen ole aiheuttanut näissä maissa merkittävää ongelmaa yritysten kilpailukyvylle. Suomessa lähtökohta koko keskustelulle on täysin ylösalaisin. Työnantajat lähtevät jatkuvasti liikkeelle siitä, että irtisanomisen kynnystä tulee laskea entisestään ja tehdä se yhä helpommaksi. Tämä näkyykin työmarkkinoiden nykysuuntauksena jossa epätyypilliset työsuhteet, määräaikaiset sopimukset ja vuokratyövoiman käyttö ovat lisääntyneet huimasti. Näistä työntekijöistä työnantaja pääsee eroon hetkessä.

Työnantajat vetoavat monesti ansiosidonnaisen työttömyysturvan kuluihin joista työnantajien osuudella katetaan 40 % kustannuksista. Tämä on työnantajien mielestä niin sanottua "kollektiivista vastuuta". Todellisuudessa tämä on normaalia yhteiskunnallista toimintaa joka on aivan vastaavasti käytössä myös muissa EU maissa joissa myös irtisanomisraha on käytössä, eikä kollektiivinen vastuu ole koskaan aikaisemminkaan estänyt yksittäistä työnantajaa irtisanomasta.

Irtisanomisen kustannukset voivat jakautua joko irtisanomishetkeen tai pidemmällä aikavälillä työttömyysturvan kaltaisena etuna. Suomessa työttömyysturva on keskimääräistä Eurooppalaista tasoa huomattavasti alempana. Suomessa irtisanomisrahaa ei ole monestakaan syystä pidetty tarpeellisena koska meillä on "kohtuullinen" työttömyysturva joka jatkuu pitkään. Mutta onko meillä? Työttömyysturvan tasoa on laskettu vuosi toisensa jälkeen ja ansiosidonnainen työttömyysturva kuuluu muutoinkin vain työttömyyskassojen jäsenille jotka maksavat palkastaan omaan osuutensa. Samalla vaatimukset työttömyysturvan lyhentämisestä ovat nousseet esiin.  Pitää muistaa että maissa joissa on parempi työttömyysturva kuin Suomessa on myös irtisanomisraha.

Suomalaiseen työoikeudenkäytäntöön kuuluu myös periaate jonka mukaan työntekijä ei saa "tienata" potkuistaan. Tämän syystä kaikki ylimääräiset korvaukset irtisanomisen yhteydessä lasketaan osaksi maksettua palkkaa ja jaksotetaan työttömyysjaksolle tuloksi siten että työttömyyskorvaus käytännössä evätään jaksotetulta ajalta. Tämä muinaisneuvostoperinteinen oikeuskäytäntö pitäisi purkaa ja lainsäädännöllisesti taata työntekijälle oikeus todelliseen irtisanomisrahaan ilman että työntekijä menettää vastaavan suuruisen työttömyyspäivärahan. Raha on tarkoitettu menetetystä toimeentulosta työntekijälle eikä valtiolle.

Suomessa on tultu tienhaaraan jossa "riittävällä" ja "pitkällä" työttömyysturvalla ei voida perustella irtisanomisrahan puuttumista. Irtisanomisraha onkin saatava pakolliseksi kaikilla toimialoilla eikä irtisanomisen kynnystä tule laskea. Irtisanomisen kynnys on nostettava tarpeeksi korkealle jotta työnantajat oikeasti miettivät vaihtoehtoja myös sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
LUKIJAN ARTIKKELI: Pankkiirien pahin painajainen
Q&A - Työttömällä on oikeus matkustaa
Työehdot - pidä oikeuksistasi kiinni
LUKIJAN ARTIKKELI: Paikallista painostusta

Q&A - Työhaastattelussa esitettävät kysymykset

”Huomasin Hesarin sivuilla että Elinkeinoelämän keskusliiton työlainsäädännön asiantuntija varatuomari Mikko Nyyssölä väittää että työhaastattelussa työantaja saa kysyä mitä tahansa, myös perhesuunnitelmiin, terveydentilaan, sukupuoliseen suuntautumiseen, raskauteen ym. liittyviä yksityisasioita niin kauan kuin asioita ei kirjata paperille. Kuulostaa todella oudolta. Pitääkö tämä paikkansa vai onko se puhdasta paskaa?”

Varatuomari Mikko Nyyssölän puheet ovat sitä itseään, yhtä leveää kuin paksuakin. Elinkeinoelämän keskusliiton tehtävähän on venyttää lakia ja sen tulkintaa työnantajien hyväksi joten sen suhteen tämä lapiollinen ei ole mikään yllätys.

Työnantaja kysyy työhaastattelussa tämän tyyppisiä asioita vain ja ainoastaan hankkiakseen lisäinformaatiota päätöksen tueksi palkataanko haastateltava töihin. Tämän tiedon hankinnan tarkoitus ei katoa sillä, että tietoa ei kirjata mihinkään. Tieto on kirjaamattomanakin työnantajan päätöksen tukena ja on kohtuullisen lapsellista todeta, että tätä tietoa ei työnantaja saa käyttää päätöksen perusteena vaikka sitä kysyykin. Työnantaja ei kysy näitä tietoja ellei tietoa ole tarkoituskin käyttää työntekijän valinnan perusteena.

Samalla tavoin Mikko Nyyssölän vapaata tulkintaa voidaan laajentaa toteamalla, ettei tämän tyyppisten kysymysten osalta myöskään haastateltavalla ei ole velvollisuutta puhua totta. Jos kyse on ”vapaamuotoisesta keskustelusta” jota ei kirjata mihinkään, eikä työnantaja saa käyttää tietoa päätöksen perusteena, ei myöskään haastateltavan valehteleminen  ole myöhemmässä vaiheessa peruste työsuhteen päättämiselle, koska edellä manituilla asioilla ei ole voinut olla alunperinkään osuutta työnantajan päätöksessä palkata henkilö.

Fakta on myös se että työntekijä, palkattu tai haastattelussa, on aina heikommassa asemassa kuin iso korporaatio. Blogi suosittelee että jokainen työhaastattelussa käyvä ihminen nauhoittaa älypuhelimellaan tai muulla laitteella haastattelutilanteen talteen, jotta myöhemmin riitatilanteessa voidaan tarkastella mistä asioista puhuttiin ja mitkä asiat ovat voineet vaikuttaa päätöksentekoon, syrjintään työtehtävään valittaessa tai myöhemmin syntyviin päätöksiin esimerkiksi työsuhteen päättämisestä tai purkamisesta.

Keskustelun tallentaminen, johon itse osallistuu, on täysin laillista eikä siitä tarvitse, eikä myöskään pidä kertoa erikseen. Vain tällä tavoin työntekijä voi turvata selustaansa niitä työnantajia vastaan jotka noudattavat varatuomari Mikko Nyyssölän kyseenalaisia ja lainvastaisia neuvoja.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Omien puheluiden tallentaminen
Keskustelun tallentaminen

Lue myös työsuhdeasioista
Q&A - Kuuluuko sairauspoissaolon syy työnantajalle?
Q&A - Saako sairauslomasta tiedottaa työpaikalla
Q&A - Liukuva työaika
Q&A - Huumausainetestit työpaikoilla
Q&A - Sairastuminen kesälomalla
Q&A - Kesäloma
Q&A - Työsuhde ja kilpailukielto
Q&A - Isännänvastuu

Allekirjoituspakko

Blogiin on tullut useita kyselyjä erilaisista tilanteista jossa on vaadittu allekirjoituksella vahvistamaan erinäisiä asioita. Työnantaja on vaatinut allekirjoittamaan työehtoja heikentäviä sopimuksia. Haastemies on tuonut haasteen ja vaatinut allekirjoitusta haasteen vastaanottamisesta. Naapuri on vaatinut allekirjoitusta paperiin jossa sitoudutaan taloyhtiön järjestyssääntöihin. Poliisi on vaatinut allekirjoitusta kuulustelupöytäkirjaan. Kolaritilanteessa on vaadittu allekirjoitusta onnettomuuskertomukseen. Esimerkkejä on lukuisia.

Allekirjoitus eli nimikirjoitus on nimen kirjoitettu asu tai muu tunnistusmerkki, jonka henkilö kirjoittaa asiakirjaan todisteeksi henkilöllisyydestä ja tahdosta. Allekirjoitus sitoo sen kirjoittajan asiakirjaan. Monissa asiakirjoissa allekirjoitus todistaa allekirjoittajan henkilöllisyyden ja antaa sen lisäksi näytön hänen aikomuksestaan sopimuksen suhteen, tiedon sen sisällöstä sekä suostumuksestaan siihen.

Monissa tapauksissa allekirjoittaminen on järkevää. Kun teet kauppasopimuksen autosta tai esimerkiksi asunnosta. Otat lainan pankista tai kuittaat luottokorttiostoksesi. Ihmisiä kuitenkin monesti painostetaan allekirjoittamaan asiakirjoja joita heidän ei ole pakko allekirjoittaa.

Työnantaja ei voi vain muuttaa työsopimusta yksipuolisesti ja vaatia sitä allekirjoitettavaksi. Työnantaja ei voi vaatia allekirjoitusta omien sisäisten ohjeidensa hyväksymiseksi. Työantaja voi tarjoita kaikenlaisia sopimuksia tai sopimuksen kaltaisia papereita allekirjoitettavaksi, mutta niitä ei koskaan ole pakko allekirjoittaa. Härskimmissä tapauksissa on vaadittu allekirjoittamaan työsopimuksen liite jossa työntekijä luopuu ylityökorvauksista koska työnantaja haluaa että ylityökorvaukset sisältyvät kuukausipalkkaan. Mitään tällaista sopimusta ei pidä eikä tarvitse allekirjoittaa. Työnantaja voi antaa työntekijälleen kirjallisen varoituksen ja vaatia allekirjoitusta varoituksen vastaanottamisesta. Tätäkään ei ole pakko, eikä edes suositeltavaa allekirjoittaa.

Tiedoksiannoista huolehtivat sekä haastemiehet että poliisi. Niinsanottussa haastetiedoksiannossa ei vaadita vastaanottajan allekirjoitusta, vaan sitä käytetään tilanteissa, joissa on todettu tai oletettavaa, että tiedoksiannon kohde ei ole halukas ottamaan haastetta tai muuta tiedoksiantoa vastaan. Haastemies tai poliisi allekirjoittaa haastetiedoksiannot, kun vastaanottaja on tavoitettu. Joskus haastemiehet esimerkiksi pitkien etäisyyksien vuoksi yrittävät tiedoksiantoa postitse ja pyytävät vastaanottajaa allekirjoittamaan tiedoksiannettavan asiakirjan vastaanotetuksi. Jos vastaanottaja kuitenkin kieltäytyy allekirjoittamasta, jää ainoaksi vaihtoehdoksi, että haastemies tai poliisi käy antamassa asiakirjan käteen.

Rikoksesta epäilty vahvistaa kuulustelukertomuksensa allekirjoituksellaan. Siihenkään ei ketään voida pakottaa. Epäillyllä on oikeus olla vastaamatta kuulustelijan kysymyksiin. Samaan lopputulokseen päästään, jos vastailee kysymyksiin lämpimikseen, mutta jättää kuulustelupöytäkirjan allekirjoittamatta. Ei siihen ketään fyysisesti pakoteta.

Lähinnä "allekirjoituspakkoa" voisi olla tilanne, jossa henkilö käsketään rikoksen esitutkinnan yhteydessä todistajana kuulusteluun. Poliisin käskystä jokaisen on saavuttava kuultavaksi ja todistajalla on totuudessapysymisvelvollisuus. Todistajalla on myös itsekriminoinninsuoja joten edes todistajana ollessaan itseään ei tarvitse kriminoida mihinkään tekoon. Kuulusteltavan on siis kerrottava tietonsa, muiden osapuolten tekemiset totuudenmukaisesti ja vastailtava kuulustelijan kysymyksiin. Todistajan kuulustelusta laaditaan pöytäkirja, jonka todistajana kuultu allekirjoittaa sen vahvistamiseksi, että kuulustelija on merkinnyt hänen lausumansa pöytäkirjaan oikein. Jos todistaja nyt kieltäytyisi allekirjoittamasta kuulemispöytäkirjaa, voisi kuuleminen todennäköisesti kestää hyvinkin pitkään. Poliisi ei tällöinkaan voi käyttää mitään fyysisiä pakkokeinoja eikä kuulustelupöytäkirjan allekirjoittamisesta kieltäytyminen ole rikos joka oikeuttaisi todistajan vangitsemiseen. Todennäköisesti kuulustelija merkitsisi pöytäkirjaan, että todistajana kuultu ei suostunut allekirjoittamaan kertomustaan.

Kenenkään ei ole pakko allekirjoittaa mitään, ellei halua. Ketään ei voida myöskään pakottaa allekirjoittamaan mitään missään tilanteessa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta? - osa 2

Yksityisyyden suojan ja sananvapauden mureneminen Suomessa on tosiasia. Niin aikaisemmat kuin tulevatkin lainsäädännön muutokset keskittävät valtaa viranomaisille ja lisäävät valvonnan mahdollisuuksia. Suomalaiseen oikeusjärjestelmään ei voi luottaa. Poliisin esitutkintatoimet ovat osoittautuneet monesti järjestelmälliseksi vainoamiseksi. Poliisilla on yleistynyt tapa pimittää syyttömyyttä todistavaa esitutkintamateriaalia oikeudenkäynnissä ja siten myötävaikuttaa syyttömien tuomitsemiseen. Järjestelmän nitisevä koneisto arpoo päätöksiä käytännössä täysin sattumanvaraisesti. Syytönkin voidaan tuomita ilman todellista näyttöä. Oikeusjärjestelmän, viranomaisten ja poliittisen eliitin korruptoituneisuus on käsin kosketeltavaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin syytää liukuhihnamaisesti langettavia päätöksiä yksi toisensa jälkeen.

Suomessa yksityisyydensuoja ja yksilön oikeudet viranomaisten toimia vastaan ovat varsin vaatimattomat. Poliisi käyttää massivisessa mitassa telekuuntelua ja himoitsee yhä lisää seuranta- ja vakoilumenetelmiä käyttöönsä. Internet-palveluntarjoajat estävät pääsyn tietyille nettisivuille ja poliisi ajaa virka-apupyynnöillään ulkomaisiakin nettisivuja alas. Ihmisten koteihin tehdään usein luvattomia kotietsintöjä joissa kerätään tietokoneilta kaikkea mahdollista materiaalia käytettäväksi ei suinkaan epäillyn puolesta vaan nimenomaan epäiltyä vastaan. Ihmisiä tuomitaan Suomessa vankilaan nettikirjoittelusta ja etenkin islamia kritisoivat saavat herkästi viranomaisten vainon niskaansa.

Jokaisen suomen kansalaisen on syytä oppia suojautumaan suomalaisten viranomaisten ja oikeuslaitoksen mielivaltaa vastaan. Näiden taitojen ja tietämyksen perusoppimäärään kartoittamisen voi aloittaa tutustumalla seuraaviin artikkeleihin:.
 
Oikeus ja kohtuus -blogi:
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta

Markus Janssonin blogi:
Suojautuminen viranomaisilta(kin)

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lisää tietoa:
Q&A - Poliisikuulustelu - Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Q&A - Saako poliisille valehdella 
Rangaistavuus
Kiinniotto, pidätys, kuulustelu
Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa
Henkilöllisyyttä ei tarvitse paljastaa 
Keskustelun ja puheluiden nauhoittaminen
Omien puheluiden tallentaminen

Lue myös
Poliisi rikkoo toistuvasti lakia kotietsinnässä