1990-luvun puolivälin päivähoitolain uudistamisen jälkeen kaikilla lapsilla on ollut subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Päivähoidon tarvetta ei ole tarvinnut perustella, ei edes silloin kun lapsen vanhemmista toinen tai molemmat ovat kotona. Lain astuessa voimaan monessa kunnassa yritettiin heti alusta vedättää lain kirjainta, vaatimalla hoitopaikkaa hakevilta vanhemmilta selvitystä hoitotarpeesta, jos vain toinenkin vanhemmista sattui olemaan kotona. Riittämättömän perusteen puuttuessa kunta katsoi, että lapsi ei tarvinnut kunnallista hoitopaikkaa. Onneksi kaikki nämä päätökset aikanaan kumottiin, jos ei sosiaalilautakunnassa niin viimeistään paikallisessa hallinto-oikeudessa.
Nykypäivänä lapset saavat hoitopaikan halutessaan. Oikeusistuimet antoivat päätöksensä asiassa ja koska lain kirjainta ei tätä kautta voinut enempää venyttää alkoi toisenlainen painostus ja syyttely niitä vanhempia kohtaan, jotka toivat lapsensa päivähoitoon, vaikka itse eivät käyneet töissä. Tämä sama mentaliteetti tarttui suurimpaan osaan lasten vanhemmista ja erityisesti niihin vanhempiin joista kummatkin olivat töissä.
Kunnat karsivat päivähoitoa, joka vuosi aina rankemmin ja rankemmin. Tällä hetkellä esimerkiksi Helsingissä päivähoito on mittavissa ongelmissa. Päiväkodit ovat täynnä. Lapsia on jonossa odottamassa päivähoitoa ja hoidosta vastaavat lupailevat hoitopaikkoja milloin mistä päin Helsinkiä, riippumatta siitä kuinka hankalaa vanhemmille lapsen vieminen toiselle puolelle kaupunkia mahtaisi olla.
Kunta osoitti syyttävää sormea kohti niitä vanhempia, jotka toivat lapsensa hoitoon vaikka itse olivat kotona. Kunta sai saman syyttävän sormen jatkoksi myös muut vanhemmat heittelemään syytöksiään. Päivähoito ajautui kriisiin kunnan omien toimenpiteiden johdosta, mutta syyttely jatkui; "Muita lapsia on jonossa ja nuo vanhemmat vain tuovat lapsensa kokopäiväksi hoitoon, vaikka toinen vanhemmista on päivät kotona". Aina kun puheenaiheeksi nousi päivähoito ja päivähoidon kurja tilanne, yleisin kommentti oli syytös muita vanhempia kohtaan!
Kuinka tyhmiä suurin osa lasten vanhemmista on? Nähtävästi, jos omilla aivoilla ei osaa ajatella ei sitä voi opettaa lapsillekaan.
Mikä on totuus?Päivähoitolaki antaa kaikille lapsille mahdollisuuden osallistua kunnalliseen päivähoitoon, riippumatta todellisesta tarpeesta. Päivähoitolaki määrää kunnan huolehtimaan, että kaikille lapsille, jotka hoitoon hakevat on myös tarjottava hoitopaikka. Siis kunnan velvollisuus on järjestää asia! Suomeksi tarkoittaa sitä, että kunnan päivähoidosta vastaavien tulee huolehtia resursseista ja tiloista siten, että päivähoitolain asetukset täyttyvät.
Se että päivähoitopaikoista on pulaa, ei todellakaan ole niiden vanhempien syy, jotka lapsen päivähoitoon tuovat kotona olemisesta riippumatta. Hyvät vanhemmat, miettikää mikä on syy-seuraus -suhde? Seuraus on tiedossa, mutta mikä on syy? Onko todella niin että 80-90% vanhemmista pitää syynä toisia vanhempia, eikä kuntaa joka on epäonnistunut lain noudattamisessa? Miksi ihmeessä kuntalaisten pitäisi tyytyä vähempään kuin mitä lainkirjan antaa kunnalle velvollisuudeksi järjestää? Jos tätä ei tajua, on jotain pahasti pielessä?
En ota kantaa siihen onko syy päivähoidon tarpeelle oikea. Syitä miksi lapsi on päivähoidossa vanhempien kotona olemisesta riippumatta on monia. Niitä on turha käydä läpi, koska ongelma ei ole vanhemmissa. Ongelma on kunnan haluttomuudesta noudattaa lakia ja vierittää syy epäonnistuneesta hoitopolitiikasta vanhemmille. Valitettavasti monet vanhemmat ovat tarttuneet tähän täkyyn, ja sitten viedään kuin pässiä narusta.
Haluan todella nähdä sen äidin tai isän joka ilmoittaa kunnalle (kelalle), että vaikka laki edellyttää tietyn korvaussumman hoitovapaasta, voin mielelläni tyytyä vähempäänkin. Kuka näin tekee? Näin kuitenkin suurin osa lasten vanhemmista menettelee kun kyse on päivähoidon järjestämisestä!
10 kommenttia:
itse ainakin teen lyhyempää työpäivää ja saan vähemmän palkkaa, vain koska haluan olla lasteni kanssa. voisin saada täyden palkan, mutta minulle riittää vähemmän. ihmettelen asennetta, että yhteiskunnan pitäisi hoitaa kaikki lapset. en halua maksaa enää enempää veroja! miksi vanhemmat eivät halua hoitaa omia lapsiaan ja viettää aikaa heidän kanssaan.
Esim. tilanne että on työtön työnhakija. Työkkäri katsoo, että ei ole vapaa ottamaan työtä vastaan, jos hoitaa lapsia kotona ja jättää päivärahat maksamatta. Siinä voi sitten ihan vapaasti miettiä, että nostaako ansiosidonnaista vai kotihoidontukea. Työttömien perheissä kun sitä rahaa yleensä on niin pilvin pimein. Enkä ole itse työtön, tämä oli vain esimerkki. Kuitenkin tällainen työtön vanhempi saa osakseen jatkuvasti narinaa siitä että tuo lapsensa päivähoitoon.
Kuinka nopealla aikataullla kunnan pitää päivähoitopaikka järjestää. Entä jos kumpikin vanhemmista on vuorotyössä ja tarvitaan hoitopaikka, johon voidaan joskus myös iltasella lapsi viedä?
Entä jos kumpikin vanhemmista on vuorotyössä ja tarvitaan hoitopaikka, johon voidaan joskus myös iltasella lapsi viedä?
Älkää unohtako nyt sitä perus pointtia. Kun laissa siis LAISSA on säädetty oikeus päivähoitoon on se käsittämätöntä että kunta katsoo oikeudekseen olla noudattamatta lakia ja painoastaa asiallisesti tai asiattomasti niitä vanhempia jotka pitävät lapsensa päivähoidossa vaikka olisivat itse kotona.
Mielipiteitä saa olla monia, mutta kunnan on toimittava lain mukaan.
Mielestäni osa-aikainen päivähoito vanhemman ollessa kotona on lapsen parhaaksi. Lapsi saa enemmän virikkeitä ja toisten lasten seuraa. Oppii sosiaalista kanssakäymistä paremmin!
perhepäivä hoito on paras paikka aloittaa hoito.
Helsingin kaupunki syyllistyy laittomuuksiin päivähoitoasioissa. Paikkaa ei saada ajoissa ja menetetään sen vuoksi työpaikkoja. Itse onnistuin pitämään työpaikkani, mutta jouduin jonottamaan yli 2 kk, ja pärjäämään lastenhoidontuella, ja sehän ei riittänyt edes asuntolainaan. Nyt on kaikki velkojat kimpussa ja yritän rauhoitella heitä ja tehdä ylitöitä, jotta saisin pidettyä katon pään päällä.
Kysynkin, mihin lähetän laskun menetetystä palkastani?
Laki ei ole aina oikeudenmukainen. Hyvä että tässä tapauksessa annettiin vähän palautetta. Tuskin kunnalta tuli mitään haukkumalappuja? Päiväkodin ohjaaja ja vanhemmat ovat oikeutettuja omaan mielipiteeseensä.
Lapset pitäisi päästää hoitoon tarpeen mukaan. Ensin pääsevät ne, joiden vanhemmat eivät ollenkaan voi olla kotona (itse en tosin keksi niin painavaa syytä, että en jäisi vauvan luo, mutta ilmeisesti sellaisia on) ja joille on pakko saada tarhapaikka.
Sitten pienituloiset (esimerkiksi työttömät), vaikka olisivat kotona niin silti ovat etuoikeutetummassa asemassa kuin rikkaiden pennut.
Nykyinen systeemi ei kavenna tuloeroja laisinkaan ja kutsuu itseään oikeudenmukaiseksi, koska käytäntö on kaikille sama. Milloin se on ollut oikeudenmukaista, että eniten apua tarvitseva ei saa sitä, mitä palavimmin tarvii vaan muut arvotaan hänen editseen, vaikka molemmat vanhemmat löhöisivät kotona evääkään liikauttamatta... Kuten ensimmäinen kysyjä, minäkään en ymmärrä, mikä hinku on tunkea lapsensa muiden hoidettavaksi ja vielä niin pieninä. Olisi ollut todella turvaton olo tarhassa 2-vuotiaana... Äiti oli kotona 5 vuotta meidän kanssa. Oli varmaan oikeutettu ties mihin, mutta ei häntä kiinnostanut. Miksi laitaa lapset tarhaan, jos voi itse olla heidän kanssaan?
Tuossa lukee, että työttömät ovat etuoikeutetussa asemassa rikkaisiin nähden. Sitä en tietenkään tarkoittanut vaan ajattelin väärin päin. Eli työttömien lapset ovat heikommassa asemassa. Joillakin lapsilla on tarhaan päsyssä heikompi asema kuin toisilla, tämä on fakta? Siitä ei kiemurrella ulos vain sanomalla menettelyä tasa-arvoiseksi, kun on kaikille sama...
Miksi ne kotona olevat edes haluaa lapsensa pois kotoa? Onhan se rankkaa, mutta ei se nyt NOIN rankkaa ole, ellei ole kasvattamassa niistä hyvää vauhtia pikkuriiviöitä ja ADHD-mäisesti käyttäytyviä, itsekkäitä huomionhakuisia lapsia.
Kunta voisi halutessaan tehdä jotain tälle laille, mutta ilmeisesti jonkun intresseihin sopi tämä eikä haluta myöntää virhettä. Mitään järkeähän tässä ei ole. Työttömät ovat ainoat, joiden kannalta on. Mutta ne joiden takia kirjattiin tuo "ei tarvitse ilmoittaa syytä" ovat juuri ne jotka sysäävät lapsen muille vaikka voisivat itse nauttia yhteisestä ajasta eikä viedä jonkun muun paikkaa.
"Päivähoitolaki antaa kaikille lapsille mahdollisuuden osallistua kunnalliseen päivähoitoon, riippumatta todellisesta tarpeesta."
Mitä järkeä tässä on? Ei mitään tukea tai palvelua saa ilmaiseksi "riippumatta todellisesta tarpeesta". Alussa mainitsemasi lakijuttu olisi sietänyt mennä läpi. Lapsi nimenomaan ei tarvinnut kunnallista hoitopaikkaa.
Me joudumme maksamaan veroistamme sellaisen lapsen päivähoidon, joka ei edes tarvi sitä. Eikä se voi olla kenenkään muun vika kuin vanhempien, jotka jäävät kotiin ja silti laittavat tarhaan (työttämien tapauksessa ymmärrän) kun "jokaisella lapsella on subjektiivinen oikeus". Se että sinun lapsesi, joka ei tarvitse päivähoitopaikkaa, vie minun lapseltani, joka tarvitsee, paikan polkee aika rankasti minun lapseni, ja kaikkien muiden oikeasti paikkaa tarvitsevien lasten subjektiivista oikeutta päivähoitoon.
Lähetä kommentti