Varastaako musiikki.welho.fi rahasi?

Täytyy kyllä ihmetellä miten kukaan koskaan on erehtynyt ostamaan netin musiikkikaupoista DRM -suojattuja kappeleita tai albumeja? Lähtökohtaisesti pyrkimykset rajoittaa rehellisesti hankitun tuotteen käyttöoikeutta on sama kuin vaatekaupassa sinun ostamillesi vaatteille määrättäisiin käyttöoikeus vain tietyille viikonpäiville. Tekijänoikeudesta ja sen suojausmenetelmistä riittäisi juttua kilometrin pituiseksi artikkeliksi, mutta jätetään aihe toiseen kertaan.

Henkilö osti Welhon musiikkikaupausta, musiikki.welho.fi, yhden musiikkiteoksen. Maksutavaksi henkilö valitsi Welho -laskun, eli ostoksen loppusumma lisätään Welhon laajakaista / digi-tv laskuun. Käyttäjä toimi sivuilla annettujen ohjeiden mukaisesti. Valitsi musiikkikappaleen, maksoi ostoksen ja latasi musiikin koneelleen. Laitteistovaatimukset olivat kohdallaan ja asennettuna oli Windows Media Player 10. Musiikin kuuntelu ei kuitenkaan onnistunut. Media Player otti yhteyttä musiikki.welho.fi palveluun ja varmisti käyttöoikeuslisenssin statuksen. Palvelu ilmoitti, että käyttöoikeutta ei ole. Lisäksi henkilölle aukesi automaattisesti uusi selainikkuna palveluun, jossa hänen oli mahdollista ostaa musiikkikappale uudelleen ladattavaksi!

Musiikki.Welho.Fi -sivuilta löytyy Yleisimmät kysymykset -palstalta ohje siitä mitä tehdä jos käyttöoikeustieto ei tallentunut ostoksen ja latauksen yhteydessä.

"Yrittäessäsi soittaa musiikkia mediasoitin ottaa yhteyden käyttöoikeuden antajaan. Käyttöoikeutta ei voi automaattisesti ladata uudelleen. Jos lataamasi kappaleet ovat vielä kaupassa, voit ladata uusia käyttöoikeuksia Tavarantoimitus-sivulla napsauttamalla tiedoston nimen edessä olevaa avainsymbolia. " (musiikki.welho.fi, yleisimmät kysymykset)

Ostajalla ei luonnollisesti ollut esillä "ostoskoria", joten annettu ohje oli hyödytön. Koska muita vaihtoehtoja ei ole, ohjeesta voi myös ymmärtää, että jos musiikin lautauksen yhteydessä käyttöoikeustieto ei siirry, se on asiakkaan ongelma. Tuotteen voi ostaa aina uudelleen!

Welhon musiikkikauppaan voi ottaa yhteyttä vain sähköpostilla. Henkilö lähetti ensin asiasta kaksi reklamaatiota. Vaatimuksena oli kappaleen toimittaminen siten, että se on ehtojen mukaisesti kuunneltavissa tai sitten kaupan purkaminen. Asiakaspalvelu ei vastannut. Seuraavaksi henkilö lähetti reklamaation sekä musiikkikaupan asiakaspalveluun, että Welhon omaan asiakaspalveluun. Ei mitään vastausta! Huomatkaa että Welhon asiakaspalvelu mainostaa vastaavansa 48 tunnin sisällä. Vastausta ei ole kuulunut kolmeen viikkoon ensimmäisestä reklamaatiosta.

Henkilö soitti Helsingin kaupungin kuluttajaneuvontaan joka vahvisti käsityksen reklamaation perusteista. Kuluttajasuojalain (20.1.1978/38, 12§, 1-3 mom) mukaan tuotteen tai tavaran tulee olla käytettävissä siihen tarkoitukseen johon sitä on tarkoitettu käytettäväksi. Jos näin ei ole, tuotteessa on virhe. Myyjällä on oikeus korjata virhe, antaa uusi tuote tilalle tai viimekädessä kauppa voidaan purkaa. Tässä tapauksessa musiikki.welho.fi ei ole kyennyt toimittamaan hyödykettä kuluttajasuolain mukaisesti. Musiikkikappale oli myyty ja ostettu kuunneltavaksi. Musiikkikappaletta ei kuitenkaan voinut kuunnella. Tuotteessa on virhe ja asiakkaalla on oikeus hyvitykseen.

Reklamaatio on tehty kolme kertaa ilman vastausta. Asiakas jää helposti siihen käsitykseen, että musiikki.welho.fi palvelulla ei ole mitään aikomustakaan noudattaa kuluttajansuojalakia. Raha kyllä kelpaa, mutta itse reklamaatioon ei viitsitä edes vastata. Asiakkaan kannalta tilanne on selvä. Tilaaja on ilmoittanut, että seuraavassa laskussa hän ei kyseistä ostosta tule maksamaan. Asiasta voidaan riidellä tarvittaessa pitkän kaavan mukaan. Ensin kuluttajariitalautakuntaan ja sen jälkeen oikeuteen. Naurettavaksi tilanteen tekee riidan kohteena oleva muutaman euron summa. Jonkun on kuitenkin otettava härkää sarvista. Kuluttajalle summa on mitättömän pieni, mutta paljonko musiikki.welho.fi -palvelun tuotosta tulee kaupanteosta jossa hyödykettä ei ole pystytty toimittamaan kuluttajalle?

Blogi jää seuraamaan tilannetta ihan perusmielenkiinnosta. Blogilla on kokemusta äärimmäisen huonosta asiakaspalvelusta Philipsin tapauksen yhteydessä, mutta nähtävästi suomesta löytyy vielä surkeampaakin palvelua. Philipsin kanssa sentään pystyi asiasta keskustelemaan, musiikki.welho.fi ei halua edes keskustella.

Jokainen ymmärtänee, että tällainen "ostosparatiisi" on syytä jättää väliin!

Lisäys 01.05.2007: Asia on saatu sovittua musiikki Welho palvelun kautta melkein kuukautta myöhemmin. Asiakaspalvelusta saadun ilmoituksen mukaan sähköpostipalvelussa on ollut vikaa ja yksikään kolmesta aikaisemmasta reklamaatiosta ei ole mennyt perille ??? Ostoksen hinta palautetaan takaisin ja ylimääräisenä hyvityksenä tilaaja saa viisi ilmaista latausta. Loppu hyvin kaikki hyvin ...

Potilaan oikeus saada hoitoa

Asuinkunnan tehtävä on järjestää asukkaalle riittävä terveydenhoito ja potilaalla on oikeus päästä hoitoon. Valitettavasti kunnat ovat ajaneet terveydenhuollon resurssinsa toimivuuden alarajoille, jonka seurauksena potilaat eivät saa tarvitsemaansa hoitoa tai potilas ohjataan käyttämään yksityisiä terveydenhuollon palveluja omalla kustannuksella. Mikäli kunta ei omien resurssiensa puitteissa pysty antamaan tai toimittamaan riittävää hoitoa, kunnan on järjestettävä hoito omalla kustannuksella muualta, esimerkiksi yksityiseltä sektorilta.

Potilaalla oli pysyvä sairaus, jolla oli vaikutuksia mm. näköön. Sairauden takia potilaan oli tarkastutettava näkönsä tietyin väliajoin. Kun potilas vaihtoi kuntaa tarkastuksen loppuivat ja sairauteen liittyvä säännöllinen hoito ja kuntoutus päättyivät veitsellä leikaten. Potilas pyysi päästä näön tarkastukseen, koska edellisestä kerrasta oli aikaa tuplasti mitä sairauden hoito edellyttäisi. Terveyskeskuslääkäri totesti silmälääkäriresurssien kunnassa olevan niin kortilla, että silmälääkärille ei ole pääsyä, ja kehoitti potilasta käymään yksityisellä lääkärillä, omalla kustannuksella. Kustannukset potilaalle olisivat n. 50-150 eur jokaisesta käynnistä. Asiasta väännettiin kättä sekä ylilääkärien, että kunnan teveydenhuollosta vastaavien kanssa. Neuvoa asiassa pyydettiin sekä lääninhallituksesta, että terveydenhuollonoikeusturvakeskuksesta. Lopulta kunta antoi periksi, antoi maksusitoumuksen ja ohjasi potilaan yksityiselle silmälääkärille tarkastukseen, kunnan laskuun.

Kaikki siis päättyi hyvin, mutta kyseessä on hyvä esimerkki siitä, kuinka kunta yrittää sysätä itselleen kuuluvaa vastuuta muiden, yleensä potilaan maksettavaksi.

Hoidosta säädetään potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 3§:ssä, jonka mukaan jokaisella on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon. Samassa lainkohdassa viitataan myös kansanterveyslakiin ja erikoissairaanhoitolakiin, joissa myös säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää terveydenhoitopalveluja. Asiaan perehtynyt lakimies antoi seuraavan ohjeen:

"Jos kunta ei suostu antamaan maksusitoumusta yksityisellä puolella annettavaa hoitoa varten, voitte pyytää siltä kirjallisen päätöksen kieltäytymisestä ja harkita asian saattamista hallinto-oikeuden käsiteltäväksi hallintoriita-asiana. Lakimiesapua voi tiedustella esim. asuinkuntanne valtion oikeusaputoimistosta."

Oli sitten kyse hoitotakuusta tai riittävästä hoidosta, potilas on asiansa kanssa yksin. Lainsäädäntö antaa kunnille velvollisuuksia, mutta velvollisuuksien rikkomisesta ei seuraa sanktioita. Potilas voi valittaa lääninhallitukseen tai viedä asiansa hallinto-oikeuteen hallinnollisena riita-asiana, mutta sanktioita kunnalle tai kunnan terveydenhuollon asioista päättäville henkilöille ei ole tiedossa. Kunta saa aikanaan korkeintaan huomautuksen ja sama välinpitämätön meno jatkuu. Riitely kestää ja "hyvällä onnella" potilas ei enää ole hengissä asian selvittyä ja lopputulos on kunnalle edullinen.

Kunnan päättävät elimet eivät budjetoi sairaanhoidolle riittävästi varoja, päinvastoin, vuosi toisensa jälkeen varoja leikataan. Organisaation alinkerros, terveysasemat ja sairaalat, eivät pysty toimittamaan lainmukaista palvelua ja he vetoavatkin määrärahojen puutteeseen potilaan vaatiessa hoitoa. Sairaaloita ja terveysasema ei saa vastuuseen, koska heidän määrärahansa määrätään kunnan ylimissä elimissä, kuten lautakunnissa, kaupunginhallituksessa tai -valtuustossa. Kyseisissä toimielimissä vääriä päätöksiä tekeviä ihmisiä ei myöskään saa vastuuseen, koska he eivät ole varsinaista suorittavaa porrasta, hehän tekevät vain päätöksiä miettimättä päätöstensä vaikutuksia. Ainoa ratkaisu, saada nykyinen toimintamalli puretuksi ja palvelujen jatkuva karsiminen ohi laillisten vähimmäisvaatimusten, on määrätä kunnalle kustakin rikkomuksesta riittävä rahallinen sanktio. Raha on se joka sanelee ehdot.

Tervetuloa hyvinvointivaltioon, nimeltä Suomi!

Oikeudenpäätöksiä odotellessa ...

Blogi julkaisi kyselyn kuukausi sitten kartoittaakseen mielipiteitä yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Ennen kuin kukaan aloittaa väittelyä siitä, oliko menetelmä tilastotieteellisten perusteiden mukainen ja mikä merkitys on kyseisellä otannalla ja kysymysten asettelulla, todettakoon, että kyselystä ei ollut tarkoitus tehdä tiedettä, ainoastaan katsoa suuntaa.

Kysymykset asetettiin siten, että ainoastaan yksi vastaus "Toiminta pitäisi kieltää lailla" merkitsi mielipidettä, jossa yksityistä pysäköinninvalvontaa ei hyväksytä lainkaan. Loput vastaukset hyväksyvät valvonnan, mutta haluavat joko säätää asiasta lailla, tai muutoin pitivät toimintaa kielteisenä. Peräti kolme vastausta antoi mahdollisuuden esittää yksityistä valvontaa tukevan mielipiteen. Kuva kuitenkin kertonee oleellisen? 53% vastaajista oli sitä mieltä että toiminta pitäisi kieltää lailla!

ParkCom Oy uhosi viimeksi tammikuussa 2007, Helsingin sanomien artikkelissa, kuinka oikeudenpäätöksiä yksityisen pysäköinninvalvonnan perusteista ja mahdollisesta haltijan tai omistajan vastuista saadaan lähiaikoina. Samanlaista uhoamista tapahtui vuoden 2005 ja 2006 aikana useamman kerran ja erityisesti kesällä 2006, jolloin yhteistyö OK-Perinnän kanssa julkaistiin. Uhoamisesta tai vakuuttelusta huolimatta oikeudenpäätöksiä ei ole saatu. Kuluttajariitalautakunta (ent. kuluttajavalituslautakunta) on antanut ratkaisusuosituksia tapauksista, joissa maksun saanut henkilö ei ole kiistänyt olleensa ajoneuvon kuljettaja. Tällöinkin päätöksissä on todettu näyttövastuun riitatapauksissa olevan valvontayhtiöllä.

Entä ParkPatrol (Narmer Oy). Tämä yhtiö ei edes ansaitse mainintaa tässä yhteydessä. Jokainen voi vetää asiasta omat johtopäätöksensä.

Pieni tiedustelukierros osoitti seuraavaa.

Kuluttajariitalautakunta on antanut kolme päätöstä asiassa ( 1357/39/2006, 660/39/2006, 1285/39/2005 ). Kaikissa tapauksissa maksun saanut henkilö ei kiistä olleensa ajoneuvon kuljettaja. Yhtään tapausta, jossa maksumuistuksen saanut haltija tai omistaja kiistää olleensa ajoneuvonkuljettaja ei ole käsitelty eikä ole saapunut käsiteltäväksi.

Helsingin käräjäoikeudessa on ollut kaksi päätöstä, jossa toisessa (06/28240) on kantajana ollut maahanmuuttajataustainen henkilö, joka on haastanut ParkCom Oy:n oikeuteen! Päätös on annettu joulukuussa. Toinen mainitsemisen arvoinen tapaus on menossa lausuntokierroksella, jossa kantajana on Narmer Oy (ParkPatrol) ja vastaajana jälleen maahanmuuttajataustainen henkilö. Äkkisiltään tilannetta tulkitsemalla näyttäisi siltä, että valvontayhtiöt keskittyvät haastamaan oikeuteen niitä joilla on vähiten mahdollisuuksia puolustautua suomalaisessa oikeusjärjestelmässä? Saatan tietysti olla väärässäkin - toivottavasti!

Entä Vantaan käräjäoikeus. Tapauksia löytyy, joissa kantajana on ollut ParkCom tai ParkPatrol (06/7951, 07/484, 07/492). Kahdessa tapauksessa päätös on annettu yksipuolisena tuomiona valvontayhtiön hyväksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vastaajana ollut haltija tai omistaja ei ole reagoinut haasteeseen mitenkään. Kolmas tapaus on sovittu ennen kuin päätös on tehty. Ajoneuvon omistaja on suostunut maksamaan maksun.

Ikävästi näyttää siltä, että "jostain" syystä oikeudenpäätöksiä, joita voisi pitää ennakkotapauksina ei ole saatu eikä ole edes näköpiirissä. Oikeus ei ole päässyt edes käsittelemään asiaa. Valvontayhtiöt voivat rauhassa mainostaa omaa tulkintaansa valvontamaksujen oikeutuksesta ja jakaa maksulappujaan. Autoilijan kannattaa toki pitää kiinni omasta tulkinnastaan.

Jos haltija ja omistajaa jaksaa perustella/riidellä asiasta maksu todennäköisesti perutaan. Mikään muu ei selitä oikeuspäätöksen puuttumista näin monen vuoden jälkeen. Valvontayhtiöt eivät yksinkertaisesti ota riskiä sellaisesta oikeudenpäätöksestä, mikä edellyttäisi valvontayhtiötä selvittämään itse sopimuskumppaninsa. Mikä sikäli pitäisi olla ilman oikeudenpäätöstäkin itsestään selvää!

Yllättävää on, että yksikään maksunmuistuksen saaja ei ole vienyt asiaa kuluttariitalautakunnan ratkaistavaksi?

Lue: Pitääkö yksityinen valvontamaksua maksaa?

Nettisensuuri iskee ...

Suomessa astui vuoden 2007 alusta voimaan erityisesti liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovisen ajama laki lapsipornografian levittämisen estämisestä. Esto perustuu poliisin ylläpitämiin salaisiin listoihin lapsipornoa sisältävistä nettiosoitteista. Lista annetaan internet operaattoreille, joiden tehtävä on estää omien asiakkaidensa pääsy listassa mainituille sivuille. Internetoperaattoreita ei siis pakotettu lainsääsädännöllä estämään pääsyä, mutta vapaaehtoisuus jäi kuitenkin kyseenalaiseksi, koska samaan hengenvetoon todettiin olevan mahdollisuus säätää asia lailla, jolleivat operaattorit tottele vapaaehtoisesti.

Niin järkyttävää, iljettävää ja tuomittavaa kuin lapsipornografia onkin, Susanna Huovisen ajamalla lainsäädännön muutoksilla ei ole mitään tekemistä lapsipornon estämisen kanssa. Suomessa haluttiin luoda perusta salaisiin viranomaisten määräämiin listoihin pohjautuvaan nettisensuurijärjestelmään. Lapsipornografia oli tehokas keino ratsastaa asialla, koska tuskin löytyy henkilöitä, jotka vastustavat ajatusta lapsipornografian levittämisen kieltämisestä. Kyseinen suodatusjärjestelmä ei käytännössä millään lailla estä niiden ihmisten toimintaa, jotka haluavat lapsipornoa nähdä. Suodatus järjestelmät on hyvin helppo kiertää ja lapsipornoa tuskin levitetään avoimilla verkkosivuillla, eikä kukaan normaali kansalainen vahingossa edes eksy lapsipornosivuille. On tärkeää, että lapsipornon hallussapito on kriminalisoitu, mutta edelleen oleellisinta olisi puuttua lapsipornon tekemiseen, tuottamiseen ja ennen kaikkea lasten hyväksikäyttöön.

Mihin estolistoja seuraavaksi käytetään ja kuinka nettisensuuria laajennetaan? Nyt kun sensuurille on luotu pohja, listoja voidaan laajentaa kansalaisten tietämättä koskemaan mitä tahansa epämielyttävää tietoa. Kun listat ovat salaisia edes tiedotusvälineet eivät pysty vahtimaan viranomaisten toimintaa ja minkälaista nettisensuuria missäkin vaiheessa harrastetaan. On täysin mahdollista, että seuraavaksi listalle ilmestyvät muut kuin lapsipornoon liittyvät sivustot. Esimerkiksi sivustot, jossa arvostellaan viranomaisia, hallitusta ja heidän toimintaansa, levitetään tekijänoikeuksien alaista materiaalia, neuvotaan rikoksiin jne. Sensuurin alettua ei suuri yleisö voi edes tietää mitä heiltä jää näkemättä. Suomi on ajanut itsensä kiinalaiselle tielle, jossa sananvapauden perusoikeudet pikkuhiljaa katoavat. Valtiollinen sensuuri on palaamassa, jos se nyt edes oli koskaan kunnolla kadoksissakaan?

Kuin todisteeksi ylläkuvatunlaisesta "salaliitto sensuurista", on helmikuussa 2007 ministerien ohjaama rahapelifoorumi vaatimassa nettipokerin pelaamisen kieltämistä. Nettipokeria voidaan pelata ulkomaisilla sivustoilla joten nämä lienee syytä lisätä salaisiin estolistoihin. Mitä seuraavaksi? Väärät poliittiset mielipideet? Ai niin, tekijänoikeusjärjestöt ovat jo esittäneet kannanottoja internet liikenteen estämiseksi P2P trackereille ja muille sivuistoille joilta voi ladata tekijänoikeudenalaista materiaalia.

Lisätietoa:
Effi (Electronic Frontier Finland)
Petteri Järvinen