Onnellista uutta vuotta 2011

Vuosi 2010 on jälleen vierähtänyt. On aika kohdistaa katse uuteen vuoteen ja toivoa siitä vähän parempaa kuin edellisestä vuodesta.

Vuosi 2010 oli suomalaisten ihmisoikeuksien kannalta entistä huonompi vuosikerta. Holhoaminen lisääntyi. Yhä useampi viranomainen luulee tietävänsä kuinka meidän tulisi elää. Korruptio on syventynyt suomalaisessa politiikassa, viranomaisten mielivalta nosti entistä useammin kasvojaan ja kansalaisten oikeuksien alasajo eteni asteittain. Suomalainen kulttuuri ja arvomaailma on myyty suvaitsevaisuuden nimissä. Suomalaisten perusoikeudet ovat kaventuneet ja päätöksenteko on keskittynyt kansainvälisille yrityksille. Rahaa kylvetään surutta maailmalle samalla kun suomalaisissa hoitolaitoksissa ja vanhainkodeissa vanhukset sidotaan sänkyihin ja kehutuissa suomalaisissa oppilaitoksissa erityistukea tarvitsevien lasten oikeudet on poljettu syvälle hankeen. Vaaralliset rikolliset päästetään tappamaan lisää ihmisiä. Uhrien oikeudet on unohdettu samalla kun rikollisia suojellaan. Oikeuslaitos toimii paremmin kuin nettikasino. Hakata, raiskata ja pahoinpidellä saa ilman pelkoa vankilatuomiosta, mutta jos kavallat rahaa häkin ovi heilahtii kiinni puoleksi vuosikymmeneksi.

Eduskuntavaalit ovat edessä huhtikuussa 2011. Valta ei ole ollut kansalla vuosikymmeniin. Demokratia on näennäistä ja ihmisoikeudet Eurooppalaisessa ja länsimaisessa mittakaavassa yhä heikommalla tasolla. Eduskuntavaalit sinänsä ovat klisee. Oman edun tavoittelu ja korporaatioiden määräysvalta suomalaisessa demokratiassa ei katoa sillä että iso osa suomalaisista äänestää jälleen valtaan samat korruptoituneet kasvot. Mikään ei myöskään takaa muutosta vaikka eduskunta kokisi täysremontin. Ilman remonttia muutoksella ei ole kuitenkaan edes mahdollisuutta.

Vanhanen, Katainen, Holmlund, Brax, Thors, Anttila, Linden, Sinnemäki, Risikko ja Vaapaavuori. Siinä vain pieni osa iskuryhmästä joka on syyllistyneet maanpetokseen toiminnallaan ja aiheuttanut välinpitämättömyydellään, omaneduntavoittelulla ja suoranaisella tyhmyydellä ennenäkemättömän suuren määrän vahinkoa suomalaisille. Miettikää ketä haluatte äänestää! Nyt on aika tehdä muutos tulevalle ja seuraaville vuosille. Vielä kun suomalaisuudesta on jotain hyvääkin jäljellä.

Vuoden 2010 kiinnostavimmat artikkelit:

Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin ?
Sikainfluenssa rokote on hengenvaarallinen
Kuolemanrangaistus vai todellinen elinkautinen?
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta?
Q&A - Pitääkö yksityinen pysäköintivalvontamaksu maksaa?
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom-jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös
Ruotsin kielen asema on purettava Suomessa

HELSINGIN OPETUSVIRASTO
Oppilaan oikeus tukiopetukseen ja erityisopetukseen
Mielivaltaa Helsingin opetusvirastossa
Koulukirjat

Onnellista uutta vuotta 2011!

Illuusio länsimaisista arvoista

En usko että viimeisten kuukausien jälkeen löytyy enää yhtään ihmistä joka uskoisi länsimaiseen käsitykseen ihmisoikeuksista, demokratiasta ja rehellisyydestä. Wikileaksin paljastusten ja ennen kaikkea hallitusten ja poliitikkojen reagointi on viimeistään nyt romahduttanut illuusion länsimaisesta sivistyksestä. Meillä pitäisi olla riippumaton ja rehellinen oikeusjärjestelmä, tunnustetut ihmisoikeudet, sananvapaus, demokratia ja länsimaisen arvomaailman takuu lainmukaisesta, rehellisestä ja ennen kaikkea sivistyneestä ihmisarvoisesta kohtelusta. Erityisesti amerikkalainen ja ruotsalainen tapa pitää länsimaisia arvoja suhteellisena käsitteenä on pöyristyttävän keskiaikainen. Samaan aikaan kun amerikkalaiset senaattorit ja poliitikot julkisesti vaativat Julian Assangen salamurhaamista ja tappamista ilman minkäänlaista oikeudellista prosessia, ruotsalaisen kansakodin kultalusikka suussa syntyneet korruptoituneet viranomaiset tekevät kaikkensa jotta tekaistuilla raiskaussyytteillä Julian Assange saataisiin Ruotsiin ja edelleen luovutettavaksi Amerikkaan.

Amerikkalaista vapautta ja ruotsalaista kansankotia on pidetty jonkinlaisena vapauden ja mallin symbolina. Amerikka luopuu tiukan paikan tulleen arvoistaan ja ruotsalaisten todellinen kansallinen ellei jopa etninen ominaispiirre epärehellisinä selkäänpuukottajina ja tekopyhinä moralisteina nostaa rumaa päätään kansankodin illuusiopeitteen alta. Jos joku täällä pitäisi salamurhata se on joukko amerikkalaisia poliitikkoja ja ruotsalaisia syyttäjiä.

Wikileaksin julkistamat paljastukset osoittavat sen mitä vähemmistö maailmakansalaisista on tiennyt jo kauan. Maailmaa hallitaan ja omia etuja tavoitellaan aivan muilla keinoin kuin arvoilla joita on pidetty itsestäänselvyytenä. Verhoa länsimaisen sivistyksen ja lähi-idän diktatuurien välillä on nyt raotettu. Joillekin on järkytys että eroa ei ole. Osa meistä on tiennyt tämän jo kauan. Oli Julia Assangen hänen taustallaan toimivan tukiryhmän motiivi sitten mikä tahansa Wikileaks on viimein onnistunut horjuttamaan jopa tyhmempien kansalaisten naivia uskoa länsimaisiin arvoihin ja julkisen median riippumattomuuteen.

Leppoisaa joulua!

Lue myös:
Uusi vaihe sananvapauden alasajossa
Sananvapaus murenee, muista suojella itseäsi
Rasismin varjolla
Poikkeusolot - kansalaisoikeuksia kavennetaan jälleen
Ruotsin kielen asema purettava Suomessa
Miten suojautua viranomaiseten urkinnalta ja mielivallalta

Q&A - Työttömällä on oikeus matkustaa

"Mä olen ollut työttömänä kolmatta vuotta. Niukasti on eletty eikä ole paljoa juhlittu. Nyt tarjoutui mahdollisuus lähteä etelän reissulle pariksi viikoksi tyttöystävän kanssa. Työkkäristä kuitenkin virkailija totesi tiukasti, että jos lähden, menetän työttömyyskorvauksen. Miten niin en saa lähteä? Vieläkö suomessa on käytössä vanhoja neuvostoperinteitä? Minun on oltava kuulemma työmarkkinoiden tavoitettavissa. Mitä ihmettä? Työtä ei ole tarjottu vuosiin, voiko tämä nyt olla viikosta kiinni? Kysyin asiaa työkkärin esimieheltä ja väitti ihan samaa. Eli se siitä matkasta, niinkö? "

Työ- ja elinkeinotoimisto ei voi estää sinua matkustamasta ulkomaille. He eivät siis voi puuttua sinun liikkumiseen. He kuitenkin pystyvät epäämään työttömyyskorvauksen sillä perusteella että heillä on oikeus arvioida onko työttömyyskorvauksen maksamiselle yleensä edellytyksiä. He ovat katsoneet että maasta poistumisen jälkeen et ole työmarkkinoiden käytettävissä ja siten sinulle ei tarvitse myöskään maksaa työttömyyskorvausta.

Perustuslain 9§ mukaisesti suomen kansalaisella on liikkumisvapaus niin kotimaassa kuin kotimaasta ulkomaillekin. Tähän oikeuteen voidaan lailla säätää välttämättömiä rajoituksia oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanon varmistamiseksi taikka maanpuolustusvelvollisuuden täyttämisen turvaamiseksi. Mitään muita rajoituksia ei ole. Kukaan ei voi estää sinua poistumasta maasta sen takia että olet työttömänä.

Työttömyysturvalain mukaan henkilöllä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen, jos hän on estynyt olemasta työmarkkinoilla ulkomaanmatkan, asevelvollisuuden, siviilipalveluksen, vapausrangaistuksen taikka sairaalassa tapahtuvan hoidon johdosta. Saman lain mukaan henkilön on kuitenkin katsottava olevan työmarkkinoiden käytettävissä jos hän on etukäteen ilmoittanut matkasta työ- ja elinkeinotoimistolle ja kyseessä on satunnainen ja lyhyt ulkomaanmatka jonka aikana hän on tavoitettavissa ja kykenee kohtuullisessa ja tavanomaisessa ajassa ottamaan vastaan työtä tai koulutusta. Yleiseksi käytännöksi on linjattu eri valitusasteissa viikon ulkomaanmatka yhden vuoden aikana joka ei johda työttömyyskorvauksen menettämiseen jos matkasta on ilmoitettu etukäteen työ- ja elinkeinotoimistolle. Internetin, sähköpostin ja kännyköiden aikakaudella tavoitettavuus ei ole edes ongelma.

Suomessa on valitettavasti käytössä paljon lainsäädäntöä joka on perustuslainvastaista. Suomi ei ole tältä osin sivistysvaltio. Suomessa perustuslaillinen valvonta tehdään etukäteen perustuslakivaliokunnassa samojen kansanedustajien toimesta jotka äänestävät ja päättävät lain voimaantulosta. Tämän seulan läpi pääsee perustuslainvastaisia lakeja niin vahingossa kuin tarkoituksellakin. Monessa sivistyneessä maassa on käytössä perustuslakituomioistuin jonka pääasiallinen tehtävä on valvoa perustuslain toteutumista.

Työttömyysturvalakia ei ole säädetty perustuslainsäätämisjärjestyksessä eikä perustuslain toteutumisen arviointia ole suoritettu. Käytännössä työttömyysturvan epääminen ulkomaanmatkan takia on pakote jolla estetään perustuslaillinen oikeus vapaaseen liikkumiseen. Työttömyysturvalaki on vastoin perustuslakia ja käytäntö jolla rajoitetaan työttömyysturvan maksamista sillä perusteella että työtön käyttää perustuslaillista liikkumisvapauttaan on perustuslainvastainen. Menettely loukkaa myös ihmisoikeuksia, mikä sinänsä ei ole poikkeuksellista Suomessa.

Valitettavasti voimassaolevan käytännön mukaisesti on elettävä. Virallisesti sinulla on siis kerran vuodessa oikeus viikon matkaan ulkomaille sillä edellytyksellä että ilmoitat matkasta työ- ja elinkeinotoimistoon etukäteen.

Perustuslainvastaisesta säädöksestä ei sinänsä kannata välittää. Kansalaistottelemattomuus on monesti paikallaan. Kiinnijäämisen riski on mitättömän pieni joten kannattaa pakata uimahousut mukaan. Hyvää matkaa.

Avain Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä, osa 2 - Totta vai tarua?

Blogi julkaisi marraskuun 2010 alussa artikkelin Avain Asumisoikeus Oy:n ja asumisoikeusasumisen ongelmista sekä osakejärjestelyistä joilla yksityinen henkilö, Avara Asunnot Oy:n entinen toimitusjohtaja Perttu Liukku, nousi Avain Asumisoikeus Oy:n suuromistajaksi ja sai määräysvallan yleishyödylliseksi tarkoitetussa asumisoikeusyhtiössä.

Marraskuun lopussa Avain Asumisoikeus Oy on lähettänyt kaikille 5300 asumisoikeuden haltijalle kirjeen (kts. kuva) jossa kumotaan Oikeus ja kohtuus - blogin esittämät negatiiviset väitteet Avain Asumisoikeus Oy:n asukkaiden asemasta ja vakuutetaan että asumisoikeuden omistaminen on edelleen turvallista. Samaisessa kirjeessä vakuutetaan yhtiön huolehtivan taloudestaan pitkäjänteisellä suunnittelulla ja kerrotaan kuinka käyttövastikkeiden määräytyminen on asuntojen sijaintiin nähden ollut varsin kohtuullista.

Blogin saamien tietojen mukaan vastikkeiden kohtuullisuus väitteiden todenperäisyyttä varjostaa Avain Asumisoikeus Oy:n lähettämä toinen kirje jossa ilmoitetaan vastikkeiden korottamisesta vuodelle 2011. Korotukset seuraavalle vuodelle ovat keskimäärin 5 - 7 %. Pidemmällä aikavälillä asumisoikeusasumisen vastikkeiden nousu on ollut huimaa. Joissakin asumisoikeuskohteissa vastikkeet ovat nousseet 6-8 vuodessa jopa 30-40%. Asukkaat eivät saa mitään tietoa todellisesta kustannusrakenteesta. Rahaa on kerätty vastikkeiden muodossa peruskorjauksiin jo vuosikymmeniä. Siitä huolimatta monet vanhimmat taloyhtiöt jätetään rapistumaan ja uusia vastikekorotuksia perustellaan tulevilla peruskorjaustarpeilla. Kannattaa edelleen muistaa, että Avain Asumisoikeus Oy:n johto on jo kerran lainvastaisesti siirtänyt yleishyödyllisen yhtiönsä asukkaiden keräämiä peruskorjausrahoja 8.5 miljoonaa euron edestä vapaarahoitteisten asuntojen rakennuttamiseen. Asukkaat ovat täysin kykenemättömiä varmistamaan mihin asumisoikeusyhtiö heiltä keräämiä rahoja käyttää. Menevätkö rahat oikeasti yleishyödylliseen tarkoitukseen asukkaiden hyväksi, kuten peruskorjauksiin ja lainojen lyhennyksiin vai käyttääkö yhtiö rahoja ihan muihin tarkoituksiin?

Asumisoikeustalo on helppo muuttaa kovanrahan omistusasunnoiksi

Asuntoasioista vastaava ministeri Jan Vapaavuori on todennut seuraavaa: "Asukkaiden asema asumisoikeustaloissa on turvattu näiden yleishyödyllisyyssäännösten ja käyttö- ja luovutusrajoitusten kautta. Sääntelyn avulla on myös varmistettu, ettei vastuun kantaminen asumisoikeustaloista vaarannu. ARA valvoo, että yleishyödylliset asumisoikeusyhtiöt noudattavat toiminnassaan niille säädettyjä velvollisuuksia." (Jan Vapaavuoren sähköpostivastaus blogin lukijalle, katso kuva)

Vaasassa on ensimmäinen 23 asunnon asumisoikeustalo laitettu myyntiin. Vastikkeet nousivat vähitellen asukkaille sietämättömälle tasolle. Asuntoja tyhjentyi. Vastikerasitus kasvoi entisestään jäljelle jääneillä asukkailla jotka joutuivat kattamaan tyhjien asuntojen muodostaman vastikevajeen. Lopulta asumisoikeustalo on tyhjentynyt kokonaan ja Vaasan Asumisoikeus Oy on hakenut valvovalta viranomaiselta, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskukselta (ARA) lupaa myydä taloyhtiö. ARA on myöntänyt luvan.

Ai että laki suojelee asukkaita? Niinhän se suojelee mutta entäs jos ei ole asukkaita? Eli ei se kovin vaikeaa ole myydä asumisoikeustaloja kovanrahan asunnoiksi. Vastikkeet nostetaan keinotekoisesti niin korkealle että ihmisillä ei ole varaa asua asunnoissa. Asunnot tyhjenevät vähitellen mikä nostaa entisestään jäljelle jääneiden asukkaiden vastikkeita. Kun viimeisetkin asukkaat on saatu ulos, talo pistetään myyntiin ARA:n siunauksella. Ei tähän auta asumisoikeuslaki eikä asumisoikeusyhtiön ja Jan Vapaavuoren vakuuttelut asumisenturvasta ja kohtuullisista vastikkeista.

Asumisoikeuslaki

Asumisoikeuslakia ollaan uudistamassa. Uudistuksen tarkoituksena on kasvattaa asukkaiden tiedonsaantioikeutta, talonomistajan tiedottamisvelvollisuutta ja samalla lisätä asukkaan oikeuksia ja mahdollisuuksia valvoa asumisoikeusyhtiön rahankäyttöä. Lain muutos ei luo todellista valvontaa vieläkään. Ajatus yleishyödyllisyydestä ei toteudu. Suomeen luotu asumisoikeusjärjestelmä on alun perinkin tehty rakennuttajien ehdoilla. Alkuperäinen lakisuunnitelma asumisoikeudesta oli aivan toisenlainen. Suomalaisen perinteisen korruption ansiosta rakennuttajayhtiöiden vaatimuksesta hallitus antoi aikoinaan periksi ja muutti lakia ennen sen voimaantuloa yhtiöille mieleiseksi ja mahdollisti samalla mielivaltaiset vastikkeet ja käytännössä asukkaiden rahojen varastamisen.

Tällä hetkelläkin asumisoikeusasuntojen vastikkeiden määräytymiseen on laissa asumisoikeudesta 16.7.1990/650 4 LUKU 16§ selkeät rajoitukset. Vastiketuloilla voidaan kattaa yhteisöön kuuluvien asumisoikeusasuntojen ja niihin liittyvien tilojen rahoituksen ja ylläpidon edellyttämät, kohtuullisen taloudenhoidon mukaiset menot. Lisäksi käyttövastike ei saa olla paikkakunnalla käyttöarvoltaan samanveroisista huoneistoista yleensä perittäviä vuokria korkeampi. Tämä ei kuitenkaan toteudu. Asumisoikeusyhtiöitä ei saa lainrikkomisesta vastuuseen eikä valvovaa viranomaista voisi asia vähempää kiinnostaa.

Onko vakuutteluilla katetta?

Avain Asumisoikeus Oy:n vakuutteluilla ja asuntoasioista vastaavan ministeri Jan Vapaavuoren sähköpostilla on toki asukkaille varmasti huojentava vaikutus. Kaikkihan on hyvin? Vai onko? Juridista merkitystä lähetetyillä kirjeellä tulevaisuutta ajatellen ei ole. Se mitä kerrotaan nyt voi muuttua lähitulevaisuudessa, ellei kaikki ole sitten valetta jo ennestään. Avain Asumisoikeus Oy muuttaa strategiaansa eikä siitä tarvitse kertoa asukkaille yhtään mitään. Onhan meillä lakikin asumisoikeusasukkaiden asumisen turvasta. Se on kuitenkin helppo kiertää nostamalla vastikkeet pilviin ja ajamalla asukkaat ulos. Kun ei ole asukkaita ei kukaan tarvitse lain suojaa. Taloyhtiö on tyhjä joten sen jälkeen asumisoikeusasunnot voikin myydä. Tämä ei ole teoriaa, näin on tehty jo Vaasassa.

Totta kai jokainen toivoo että ihmisten yksityisyyttä ja luvattua kohtuullista asumisen turvaa kunnioitetaan asumisoikeusasunnoissa. Käytännön historia Suomessa, korruptoituneista päättäjistä ja viranomaista sekä ahneista omaa etua ja voittoa ajavista korporaatioista on kuitenkin osoittanut aivan jotain muuta.

Oli tilanne loppujen lopuksi mikä tahansa, 4-5 vuoden päästä asumisoikeusasuntojen kustannukset ovat lopulta karanneet niin korkealle, että ainoat ihmiset joilla on varaa asua asumisoikeusasunnoissa, ovat niitä joilla on varaa ostaa omakin asunto vapailta markkinoilta. Niille joilla ei ole varaa ostaa omaa, on vuokra-asuminen halvempi vaihtoehto. Viimeistään silloin asunnot alkavat lopulta tyhjentyä ja kierre on valmis.

Pitäisikö sitä asunnonvaihtoa sittenkin harkita?

Lue myös:
Avain Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä (osa 1)

Lisätietoa:
Avain Asumisoikeuden kaupoissa epäselvyyttä
Asumisoikeusasunto (Wiki)
Perttu Liukku osti pilkkahinnalla enemmistön asumisoikeusyhtiöstä (Rakennuslehti)
Asumisoikeusasukkaat: Porsaanreiät tukkoon keinottelulta (YLE)
Asumisoikeus.info

Kiinniotto - pidätys - kuulustelu

Ohjeet on tarkoitettu kenelle tahansa Suomessa asuvalle ihmiselle varautumiseksi sitä tilannetta varten jolloin edessä on poliisin suorittama kiinniotto, pidättäminen tai jopa tuomioistuimen päätöksellä vangitseminen. Kenenkään ei pidä syyllistyä rikoksiin. Valitettavasti Suomessa kuitenkin otetaan kiinni ja pidätetään hyvinkin mielivaltaisesti ihmisiä sekä syytetään ja tuomitaan syyttömiä. Poliisin tehtävä on ottaa kiinni ja syyttäjän tehtävä saada tuomiolle. Resurssit ovat vähissä ja aika on kortilla. Työssä on tehokkuusvaatimukset jotka sotivat monesti yksilön oikeusturvaa vastaan. Syytönkin voidaan tuomita. Siksi on hyvin tärkeää miettiä asioita etukäteen, turvata omat oikeudet ja tunnustaa reaalimaailman todellisuus siitä mistä poliisikuulustelussa on todellisuudessa kyse ja mitkä ovat poliisin suorittaman kuulustelun tavoitteet. Viranomaisten toimintaan ei voi luottaa.

Kuka saa ottaa sinut kiinni?

Kenellä tahansa on Pakkokeinolain (1§) mukaisesti oikeus ottaa kiinni henkilö joka on tavattu pakenemasta tai verekseltään tekemässä rikosta josta voi seurata vankeutta tai rikos on lievä kavallus tai -pahoinpitely, näpistys, lievä luvaton käyttö, käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai -petos. Tämä oikeus siis koskee kaikkia henkilöitä, ei pelkästään vartijoita tai järjestyksenvalvojia. Henkilön kiinniottamiseen voi käyttää tarvittavia voimakeinoja jotka kokonaisuutena voidaan katsoa puolustettaviksi. Kiinniotettu henkilö tulee luovuttaa viipymättä poliisin huostaan.

Poliisilla on laajemmat kiinniotto-oikeudet. Poliisi voi ottaa henkilön kiinni jos hänet on etsintäkuulutettu tai määrätty saapuvaksi kuulusteluun. Henkilön voidaan olettaa olevan vaaraksi itselle, muille tai yleiselle turvallisuudelle. Henkilö on syyllistynyt rikokseen tai poliisi pitää mahdollisena henkilön syyllistyvän rikokseen. Poliisi voi ottaa henkilön myös kiinni silloin kun se on henkilötietojen selvittämiseksi tarpeen jos henkilön epäillään tehneen tai liittyvän tapahtuneeseen rikokseen.

Kiinniotettaessa ei pidä pääsääntöisesti tehdä vastarintaa. Kiinniotetulla on rikoslaissa (4 luku, 4§) mainitun hätävarjelun perusteella oikeus käyttää voimakeinoja puolustaakseen itseään silloin mikäli kiinniottaja on siviili.

Kannattaa hyvin tarkkaan miettiä mitä kiinnioton yhteydessä kertoo poliisille vai kertooko mitään. Poliisin toiminnan tarkoituksena on saada asia selvitettyä. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita kiinniotetun etua, ei edes silloin vaikka sinut olisi otettu kiinni syyttömänä. Poliisi yleensä vetoa siihen, että asia olisi nyt hyvä saada selvitettyä ja yhteistyö auttaa tilanteen selkiytymistä. Kannattaa olla hyvin varovainen. Suurin osa rikoksista selviää sen takia että syytetty lopulta tunnustaa tahallisesti tai tahattomasti.

Henkilötiedot ovat ainoa asia jotka sinun on pakko kertoa poliisille. Suomen kansalaisella ei kuitenkaan ole ehdotonta velvollisuutta pitää mukanaan henkilöllisyyspapereita. Poliisilain (2 luku 10§) mukaan poliisikin voi vaatia henkilötietoja vain tehtävän suorittamiseksi, ei siis huvikseen.

Henkilötietoja ei tarvitse kertoa muille kuin poliisille.

Poliisin kuten myös vartijan on aina näytettävä virkamerkkinsä sitä pyydettäessä. Sinulla on myös oikeus saada tietää sinun kiinniottaneiden poliisien tai vartijoiden nimet.

Kuinka kauan vapauttasi voidaan rajoittaa?

Jokaisen on syytä erottaa käsitteet kiinniotettu, pidätetty ja vangittu.

Poliisi saa pitää kiinniotettuna henkilöä korkeintaan 24 tuntia. Henkilö jota ei ole päästetty vapaaksi klo 20.00 mennessä voidaan pitää kiinniotettuna klo 8.00 asti, jos siihen asunnon tai yösijan puuttumisen, mutta myös muun erityisen tarpeen takia on aihetta. Alle 18-vuotias kiinniotettu tulee viipymättä luovuttaa huoltajalle. Jos huoltajaa ei tavoiteta, lapsi voidaan luovuttaa lastensuojeluviranomaisille. Lisäksi mielenterveyslaissa ja laissa päihtyneiden käsittelyssä on poikkeuksia kiinniottoaikoihin.

Kiinnioton jälkeen henkilö on vapautettava 24 tunnin sisällä tai pidätettävä mikäli pidättämisen ehdot täyttyvät. Henkilö voidaan pidättää jos epäillystä rikoksesta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta tai jos maksimirangaistus on vähintään vuosi ja poliisi lisäksi epäilee, että henkilö vapauduttuaan voi syyllistyä uusiin rikoksiin, jatkaa rikollista toimintaa tai haitata esitutkintaa tai paeta maasta.

On hyvä muistaa, että poliisi voi aina tarpeidensa mukaisesti säätää rikosnimikettä haluamakseen jotta henkilö voidaan tarvittaessa pidättää. Lievä pahoinpitely voidaan tulkita törkeäksi pahoinpitelyksi tai lievää vahingontekoa törkeäksi vahingonteoksi. Lopullinen syyte ja rikosnimike selviävät vasta varsinaisen esitutkinnan jälkeen.

Poliisi saa pidättää henkilön korkeintaan kolmeksi vuorokaudeksi (72 tuntia). Pidätetty on vapautettava heti kun edellytyksiä pidättämiselle ei ole. Henkilö on päästettävä vapaaksi viimeistään kolmantena päivänä klo 12.00 tai vangittava. Vangitsemisvaatimus on tuomioistuimessa käsiteltävä viimeistään neljän vuorokauden (96 tunnin) sisällä pidätyksestä. Jos henkilö pidätetään maanantaina klo 9.00 hänet, on vapautettava viimeistään torstaina klo 12.00 tai esitettävä vangitsemisvaatimus. Vangitsemisvaatimuksen käsittely on aloitettava tuomioistuimessa viimeistään perjantaina klo 09.00

Pidätysoikeus on myös syyttäjällä, tullihallituksen ja rajavartiolaitoksen virkamiehellä.

Monissa sivistyneimmissä maissa pidätysaika on maksimissaan 24 tuntia.

Pidättämisen syy on ilmoitettava heti pidätyksen jälkeen. Pidättämistäsi ei saa ilmoittaa lähiomaisille ilman suostumustasi. Alaikäisen pidättämisestä on aina ilmoitettava huoltajalle. On syytä muistaa, että sinulla ei välttämättä ole oikeutta ottaa yhteyttä lähiomaisiin tai pyytää pidätystä ilmoitettavaksi lähiomaisille jos siitä katsotaan olevan erityistä haittaa rikoksen selvittämiseksi. Lähiomaisille on asiasta kuitenkin ilmoitettava viimeistään silloin, kun vangitsemisvaatimus käsitellään tuomioistuimessa.

Amerikkalaisista elokuvista tuttua oikeutta "yhteen puhelinsoittoon" ei ole suomessa.

Tuomioistuin voi määrätä henkilön vangittavaksi tutkintavankeuteen. Tutkintavankeudella ei ole olemassa käytännön takarajaa vaan siitä päättää tuomioistuin säännöllisin väliajoin. Suomessa on mahdollista joutua olemaan tutkintavankeudessa jopa vuosia riippumatta siitä mikä lopullinen tuomio on.

Kuinka minua tulee kohdella kiinnioton, pidätyksen tai tutkintavankeuden aikana?

Määräykset perustuvat sisäasianministeriön ohjeeseen joka perustuu pitkälti lakiin poliisien säilyttämien henkilöiden kohtelusta, poliisilakiin ja päihtyneiden käsittelystä annettuun lakiin. Pääsääntöisesti sinulla on oikeus seuraavaan:

• eri sukupuolta olevia ei saa sijoittaa samaan säilytystilaan
• alle 18-vuotias on pidettävä erillään muista säilytettävistä henkilöistä
• sinulla on oikeus perustarpeisiin kuten ravintoon, lepoon (klo 21.00-07.00), puhtauteen, sairauden hoitamiseen
• jos vapauden menetys kestää yli 24 tuntia sinulla on oikeus vähintään tunnin kestävään päivittäiseen ulkoiluun tai muuhun liikuntaan säilytyshuoneen ulkopuolella
• sinulla on oikeus tarpeen mukaan sairaanhoitohenkilökunnan tai psykologin tapaamiseen
• sinulle on järjestettävä lääkärin apua sekä lääkärin määräämä lääkitys
• mikäli terveyttäsi ei asianmukaisesti voida hoitaa poliisin tiloissa sinut on toimitettava sairaalahoitoon
• pääsääntöisesti saat käyttää omia vaatteita
• sinulla on oikeus puhtaisiin vuodevaatteisiin ja patjaan
• vapauden menettäneeltä talteen otettu omaisuus on kirjattava ja säilytettävä huolella erillään muiden omaisuudesta

Muista että tarvittaessa ja halutessaan poliisi voi ...

• lukea sinulle tulevat kirjeet
• kuunnella sinun puheluita
• evätä sinulta vieraan tapaamisoikeuden
• sitoa sinut kiinni

Monista näistä asioista päättää ainoastaan säilytystilan esimies. Näitä keinoja käytetään myös painostuksen apuvälineinä.

Mitä pitää muistaa kun minua kuulustellaan?

Poliisin suorittama kuulustelu on osa poliisitutkintaa tai esitutkintaa.

Rikoksesta epäiltynä sinun ei tarvitse kertoa mitään muuta kuin nimesi ja henkilötietosi. Poliisin tehtävä on selvittää rikos ja etsiä asianosaiset. Poliisien resurssit ovat tiukalla joten selvittämisen kiire ja tulostavoitteellisuus voivat ja monesti vaarantavatkin puolueettoman käsittelyn.

Kuulusteluissa todistajana olevan henkilön tulee puhua aina totta eli kertoa kyseessä olevasta asiasta ne tiedot ja faktat jotka hänellä on tiedossaan. Tämä tarkoittaa toden puhumista muiden tapahtumaan liittyvien asianosaisten toimista. Itseään ei tarvitse syyllistää edes todistajan roolissa. Lähiomaisia vastaan ei tarvitse todistaa. Rikoksesta epäillyllä kuten myös todistajalla on itsekriminointi -suoja. Tämä tarkoittaa sitä, että kenenkään ei tarvitse paljastaa mitään sellaista tietoa joka voisi johtaa hänen itsensä tuomitsemiseen rikoksesta. Tämä periaate antaa käytännössä rikoksesta epäillylle myös oikeuden valehdella tutkittavassa asiassa.

Poliisin on ilmoitettava kuulusteltavan asema esitutkinnassa. Monesti henkilöä voidaan kuulustella ensin tietyn asian todistajana, jolloin kuulusteltavalla on totuudessapysymysvelvollisuus. Henkilön asema muutetaan vasta myöhemmin rikoksesta epäillyksi. Tällä menettelyllä käytännössä yritetään kiertää itsekriminoinnin -suojaa. On syytä pitää mielessä, että myöskään todistajana kuulusteltaessa henkilön ei tarvitse kertoa sellaista mikä voisi johtaa syytteeseen häntä itseään tai lähiomaista vastaan. Itsekriminointi-suoja ajaa myös totuudessapysymisvelvollisuuden ohi. Lisätietoa artikkelista "Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa".

Kuulustelussa sinulla on aina oikeus avustajaan. Kuulusteluun voi vaatia myös paikalle todistajan. Monesti tämä todistaja saattaa olla toinen poliisi, joten todistuksen luotettavuuteen myöhemmin kannattaa suhtautua varauksella. Älä hyväksy todistajaksi toista poliisia.

Poliisin on kohdeltava rikoksesta epäiltyä kuulusteluissa syyttömänä. Poliisin on siis otettava samanarvoisesti huomioon epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat tai todisteet. Kuulostaa hienolta, mutta totuus voi olla toinen.

Tutkinnanjohtaja tai tutkija on esteellinen hoitamaan kuulusteluja asiassa jossa hän itse tai hänen lähisukulainen on asianosaisena, jos asia liittyy hänen palvelussuhteeseen tai muuhun toimeksiantoon tai jos hänen puolueettomuus voi muusta syystä olla vaarantunut.

Poliisin suorittama kuulustelu voi tapahtua monella tavalla. Pääsääntöisesti kuulusteltavaa pyydetään kertomaan omin sanoin mitä on tapahtunut. Poliisi saattaa kysyä johdattelevia kysymyksiä, esimerkiksi: "silloinko henkilö X löi henkilöä Y kasvoihin" tai "silloinko sinä sitten löit". Johdattelevat kysymykset ovat hyvin vaarallisia koska niillä pyritään ohjaamaan kuulustelua tiettyyn suuntaan, joko tahattomasti tai tarkoituksella.

Kuulusteltavan ei pidä tuudittautua siihen, että kuulustelussa vastaaminen olisi kuulusteltavan etu. Poliisi tarvitsee todisteita asian selvittämiseksi. Yli 70% rikoksista selvitetään koska asianomainen myöntää syyllisyytensä tavalla tai toisella. Asia mutkistuu poliisin kannalta huomattavasti, jos epäily systemaattisesti kieltäytyy puhumasta mistään. Tähän epäillyllä on myös oikeus. Poliisi saattaa käyttää "laillisia" painostuskeinoja, kuten jatkuvia ja pitkään kestäviä kuulemistilanteita sekä viitata asioiden monimutkaistumiseen ja tilanteen pahenemiseen epäillyn ja hänen omaistensa, esimerkiksi lasten, kannalta. Tosiasiassa, jos sinua kuulustellaan jo epäiltynä rikoksesta, tilanne on jo niin huono, että on syytä miettiä onko tilanteen pahentaminen ja todisteiden luovuttaminen vapaaehtoisesti puhumalla enää yksilön oikeusturvan kannalta tarpeellista. Kuulustelijat ovat ammattilaisia ja kuulustelussa käytettävillä tekniikoilla on tarkoitus saada asia epäilykset näytettyä toteen. Se onko lopputulos kuulusteltavan etujen mukaista, on täysin toisarvoista kuulustelun tavoitteiden suhteen, sanoivat kuulustelijat sitten mitä tahansa.

Poliisi valitettavasti käyttää kuulusteluissa monesti myös lainvastaisia menetelmiä joilla painostetaan tunnustamaan tai kertomaan tiedossa olevia seikkoja. Kuulusteltava yritetään murtaa henkisesti voimakkaalla henkisellä painostuksella. Poliisille on todellisuudessa annettu vapaus käyttää myös arveluttavia menetelmiä koska mahdollisena sanktiona lain vastaisten menetelmien käyttämiselle on käytännössä poikkeuksetta huomautus. Eli ei mitään. Tämä eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin linjaus poliisin sallituista menettelytavoista on johtanut poliisin käytännön oikeuksien lisäämiseen.

Syyllinen kunnes toisin todistetaan, vai miten se oli?

Lue myös:
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa
Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa

Avain Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä

Avara Asunnot Oy:n toimitusjohtajan paikalta ulospotkittu Perttu Liukku on runsaan 150 000 euron osakejärjestelyillä noussut Avain Asumisoikeus Oy:n suuromistajaksi ja saanut määräysvallan asumisoikeusyhtiössä. Kaupat tehtiin valvovan viranomaisen, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) siunauksella. Määräysvalta yleishyödyllisessä Avain Asumisoikeus Oy:ssä on siirtynyt nyt kokonaisuudessaan yksityiselle osakesijoittajalle.

Asumisoikeusasunto on rakennuttajayhtiön omistama asunto johon asukas ostaa asumisoikeuden. Asumisoikeusmaksu maksetaan muuton yhteydessä jonka lisäksi asukas maksaa myös kuukausittaista käyttövastiketta joilla katetaan taloyhtiön- sekä rakennuttajayhtiön kuluja. Asumisoikeusasuntojen hallintaa säätelee laki asumisoikeusasunnoista. Asumisoikeusjärjestelmän tulisi olla yleishyödyllinen ja toimia asukkaiden terveen, demokraattisen, omakustannusperiaatteisen ja taloudellisen asumisen hyväksi.

Suomalainen asumisoikeusjärjestelmä on luotu kopioimalla ruotsin vastaava järjestelmä ja toteuttamalla ruotsalaisen järjestelmän huonoimmat ominaisuudet. Suomeen aikaan saatu asumisoikeusjärjestelmä ja siitä vastaavaa laki ovat olleet fiaskoja syntymästään asti. Asukasdemokratia on vitsi. Asuminen on kallista ja käyttövastikkeet ovat nousseet inflaatiota nopeammin. Asumisoikeusasumisen kustannukset ovat monin paikoin asumisoikeuslain vastaisesti korkeampia kuin saman alueen vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa vaikka kustannusten pitäisi perustua omakustannusperiaatteeseen. Vastikkeet nousevat mielivaltaisesti samalla kun rakennuttajayhtiöt salaavat liikesalaisuuteen vedoten kiinteistökohtaiset lainoitustaseet. Lainoitustaseet ovat suurin menoerä asumisoikeusasuntojen vastikkeissa. Nyt kun ensimmäinen asumisoikeusyhtiö, Avain Asumisoikeus Oy, on siirtynyt yksityiselle osakesijoittajalle voi asukkailla olla edessä ennenäkemätön kustannusten nousu ja jopa asuntojen myyminen vapaille markkinoille.

Lain mukaan talon omistaja ei voi irtisanoa asukasta kuin poikkeustapauksissa. Asumisoikeussopimuksen pitäisi olla elinikäinen ja siirtyä myös perintönä eteenpäin. Asumisoikeuslaissa sanotaan selvästi, että asumisoikeussopimus velvoittaa myös mahdollista uutta omistajaa. Tämä kuulostaa hienolta, mutta käytäntö on aivan toinen. Yksityiset sijoittavat eivät hanki määräysvaltaa asumisoikeusasuntoihin yleishyödyllisyyden takia vaan tehdäkseen rahaa. Perttu Liukulla on enemmistön hankintaan syy, business case, jonka tarkoitus on tahkoa rahaa omistajalleen. Mutta miten?

Nykyinen laki asumisoikeusasunnoista on monimutkainen, vaillinainen ja täynnä Perttu Liukun kaltaisten sijoittajaihmisten mentäviä porsaanreikiä. ARA on täysin kyvytön viranomaisena valvomaan ja varsinkin puuttumaa asumisoikeusrakennuttajien toimintaan. Asuntoasioista vastaava ministeri Jan Vapaavuori on rauhoitellut 5300 Avain Asumisoikeus Oy:n asukkaita toteamalla että nykyinen laki asumisoikeusasunnoista suojaa asukkaita. Rauhoittelu on kuitenkin yhtä luotettavalla pohjalla kuin tuulen suhina asumisoikeusasuntojen parvekkeilla. Suomalainen päätöksentekojärjestelmä on korruptoitunut ja täysin kovan rahan sijoittajien ja korporaatioiden ohjauksessa. Suomalainen virkamieskoneisto ja poliitikot tekevät päätökset omassa elitistisessä joukossaan rahan ja tukiaisten ohjaamina. Paljonkohan Vapaavuori on saanut vaalitukea rakennuttajayhtiöiltä tai yhtiöiden lähellä olevilta muilta tahoilta? Se siitä luottamuksesta. Korruptoitunut järjestelmä hyväveliverkostolla tarjoaa kyllä Perttu Liukun kaltaisille sijoittajille mahdollisuuden realisoida ja nakertaa itselleen mittavat voitot asumisoikeusasukkaiden taskuista.

Kannattaa muistaa että Avain Asumisoikeus Oy:n johto on jo kerran lainvastaisesti siirtänyt yleishyödyllisen yhtiönsä asukkaiden keräämiä peruskorjausrahoja 8.5 miljoonaa euron edestä vapaarahoitteisten asuntojen rakennuttamiseen. Tämän teon härskiys oli jo liikaa viranomaisillekin, joten näennäisen valvonnan illuusion ylläpitämiseksi viranomaiset määräsivät rahat palautettavaksi.

Viranomaisten ja lainsäätäjien aloitetta muuttaa asumisoikeuslakia asukkaan kannalta paremmaksi on käytännössä tuomittu epäonnistumaan. Nykyisessä laissa on enemmän reikiä kuin kalaverkossa, joten muutaman reiän tukkiminen ei tee siitä vedenpitävää. Toisaalta viranomaisilla ja poliitikoilla ei ole intressissä muuttaa lakia todellisesti koska ohjausnuorat ovat isojen rakennuttajayhtiöiden käsissä. Yhtiöt sanelevat lain ehdot kuten tekivät alunperin lakia luotaessa.

Avain Asumisoikeus Oy:n asukkaiden kannattaa aloittaa katselemaan uutta asuntoa jostain muualta tai varautua vastikkeiden hillittömään nousuun tai jopa asunnon myymiseen kovanrahan markkinoille. Ennemmin tai myöhemmin se kuitenkin on edessä. Asuntoa etsiessä kannattaa ehkä luopua koko asumisoikeusjärjestelmästä ja siirtyä vapaille vuokramarkkinoille. Siellä sentään pelisäännöt ovat huomattavasti selvemmät.

Lue:
Avain Asumisoikeus Oy:n asukkailla on vaikeat ajat edessä, osa 2 - Totta vai tarua? - Asumisoikeusasunnot on helppo muuttaa kovanrahanasunnoiksi.

Lisätietoa:
Asumisoikeusasunto
Perttu Liukku osti pilkkahinnalla enemmistön asumisoikeusyhtiöstä
Asumisoikeusasukkaat: Porsaanreiät tukkoon keinottelulta
Asumisoikeus.info
Suomi korruptiota parhaimmillaan
Pilkkahinnalla asumisoikeusasunnot
Entinen toimitusjohtaja otti määräysvallan asumisoikeusyhtiössä
Asukkailta kerätty satoja miljoonia ylimääräistä vuokraa

Älkää maksako hyvitysmaksuja - kansalaistottelemattomuutta tarvitaan!

Verkkokauppa.com on hävinnyt oikeudessa kiistan hyvitysmaksuista. Kannetta ajoi tekijänoikeusjärjestö Teosto. Helsingin käräjäoikeus määräsi Verkkokauppa.com:n virolaisen tytäryhtiön Arctecho OÜ:n vahingonkorvauksiin taannehtivasti maksamatta jääneistä hyvitysmaksuista. Verkkokauppa.com kiersi hyvitysmaksun myymällä tyhjät DVD/CD-aihiot virolaisen tytäryhtiönsä kautta yksittäisille kuluttajille. Opetusministeriön ja tullin ohjeiden mukaan yksityishenkilö saa yksityiseen käyttöön tuoda ulkomailta kerralla 100 kpl erä tyhjiä DVD/CD-aihioita ilman hyvitysmaksua.

Suomessa Teosto hallinnoi ja kerää hyvitysmaksuja ja tilittää maksut eteenpäin. Oikeus kerätä hyvitysmaksua perustuu tekijänoikeuslakiin. Hyvitysmaksut ovat piilokustannuksia, veroluonteisia maksuja joilla ei ole mitään tekemistä tekijänoikeuksien kanssa. Hyvitysmaksut kerätään kuluttajilta heidän ostaessaan Suomessa tyhjiä CD/DVD aihioita. Kuluttaja joutuu maksamaan tekijänoikeuteen liittyvän hyvitysmaksun Teostolle jokaisesta levystä, vaikka levylle tallennettavan materiaalin tekijänoikeudet olisivatkin kuluttajalla, esimerkiksi silloin kun kuluttaja tallentaa aihioihin lomamatkakuvia, lomavideoita tai käyttää levyjä tietokoneen varmuuskopiovälineinä. Hyvitysmaksut menevät tekijänoikeusjärjestöille ja korvauksen tarkoituksena on kattaa niitä kuluja jotka syntyvän laillisesta yksityisestä kopioinnista. Vuoden 2006 alussa voimaan tullut Lex Karpela, uudistettu laki tekijänoikeuksista, käytännössä mahdollistaa, että yksityistä kopiointia ei voi harrastaa rikkomatta lakia. Tehokkaasti suojatun levyn kopiosuojausta ei saa kiertää, joten sen kopiointi on kielletty. Siitä huolimatta kopioinnista, jota ei siis voi enää tehdä laillisesti peritään hyvitysmaksu jonka tarkoitus on kattaa kuluja yksityisestä laillisesta kopioinnista. Edellä kuvatun logiikan mukaisesti myös kopiopaperille pitäisi asettaa hyvitysmaksu. Saattaahan olla, että joku jossain vaiheessa jossain päin Suomea saattaa kopioida jotain kopiokoneella johon jollain on tekijänoikeus. Kannattaa myös muistaa että tekijänoikeusjärjestöt ovat itse päässeet ohjaajan paikalta rakentamaan tekijänoikeuslakia mieleisekseen silloin kun opetusministerinä oli entinen alusvaatemalli Tanja Karpela. Tämä varmasti kertoo paljon siitä miksi tekijänoikeusjärjestöt saivat uuteen tekijänoikeuslakiin kaikki esityksensä läpi. Opetusministeriä vietiin kuin pässiä narusta.

Se mikä ei ole oikeus ja kohtuus ei voi olla lakikaan. Kansalaistottelemattomuus on nyt paikallaan. Missään tapauksessa kenenkään ei pidä alistua tekijänoikeusjärjestöjen mielivaltaan. Vaikka oikeus periä hyvitysmaksua perustuukin lakiin voidaan hyvällä omallatunnolla todeta lain syntyneen arveluttavissa olosuhteissa korruption seurauksena laista oleellisesti hyötyvien tekijänoikeusjärjestöjen painostuksesta.

Kenenkään yksittäisen kansalaisen EI PIDÄ maksaa tyhjistä DVD/CD-aihioista hyvitysmaksua. Tilatkaa tyhjät DVD/CD -aihiot edelleen ulkomailta välttyäksenne valtion siunaamalta lailliselta ryöstöltä. Tanskassa toimiva Wesellcd.com toimittaa tyhjiä aihioita suomeen jopa postiennakolla - ilman hyvitysmaksua! Palvelu toimii hyvin ja suomen kielellä.

100 kpl Verbatim DVD+R aihioita Suomesta hyvitysmaksuineen: 103.90 eur
100 kpl Verbatim DVD+R aihioita ilman hyvitysmaksua: 33.00 eur

Lukijat voivat kommentteihin lisätä muita hyviä ja luotettavia ulkomaisia verkkokauppoja joista vastaavat tilaukset voi myös tehdä. Älkää lahjoittako rahojanne Teostolle!

Lisätietoa:
Jos hyvitystä ei saa, onko se vahinko? (Turre legal)
Teosto vaatii hyvitystä (Turre legal)
Hyvitysmaksut tuomittiin taannehtivasti
Teosto selätti Verkkokauppa.com:in
Välttäkää maksamasta hyvitysmaksuja
Hyvitysmaksu

Uusi vaihe sananvapauden alasajossa

Oikeusministeriössä on valmisteilla rikoslainuudistus joka tulee sisältämään merkittäviä uusia rajoituksia jo ennestään heikkoon sananvapauden tilaan Suomessa.

Suomessa on jo ennestään käytössä vuonna 2007 voimaan tullut laki internetsivustojen sensuroinnista. Lain virallisena tarkoituksena oli rajoittaa lapsipornografian näkyvyyttä. Todellisuudessa lain tarkoitus oli mahdollistaa viranomaisille sensurointikoneisto, jolla pystytään tarvittaessa estämään valtaeliitille haitallisen materiaalin ja yleisestä totuudesta poikkeavien kriittisten mielipiteiden näkyminen verkossa.

Nyt sananvapauden rajoittamisessa on alkanut seuraava vaihe.

Oikeusministeriön ajatuksena on laajentaa internetin ennakonsensuuria rajoittamalla vapaata keskustelua ja mielipiteen vaihtoa keskustelupalstoilla. Ennakkosensuuri toteutettaisiin siirtämällä rikosoikeudellista vastuuta sivuston käyttäjien kommenttien ja keskustelun sisällöstä nettipalstojen ja yksityisten blogien ylläpitäjille. Käytännössä keskustelupalstan ylläpitäjän pitäisi olla lakimies, jotta hän pystyisi edes alustavasti arvioimaan milloin yksittäisen käyttäjän esittämä mielipide voisi täyttää rikoksen tunnusmerkistön. Kaiken järjen mukaan kyseisen arvioinnin teko kuuluu viimekädessä tuomioistuimelle.

Sivuston ylläpitäjälle langetettu rikosoikeudellinen vastuu toisen ihmisen sanomisista luo itsestään toimivan ennakkosensurointijärjestelmän, joka tukahduttaa keskustelun ja lopettaa monien keskustelupalstojen ja blogien toiminnan. Pelkkä kalliin oikeusprosessin uhka on monelle yksityiselle sivuston ylläpitäjälle liikaa. Tämä on juuri se, mitä oikeusministeriö ajaa takaa. Lakimuutoksen tarkoituksena on tukahduttaa vapaan mielipiteen ilmaisu ja sammuttaa yleistä julkista totuutta ja valtaeliitin pyrkimyksiä vastaan käyty kriittinen keskustelu internetissä. Tämänkaltaisen suunnitelman olemassaolo osoittaa konkreettista pelkoa joka oikeusministeriöllä on internetin avoimuutta kohtaan ja samalla pelko heijastaa ministeriön ennestään heikentynyttä kykyä suojella valtaeliitin intressejä. Ainoa jäljellä oleva keino on rajoittaa sananvapautta.

Epäilystä rikoksesta tehdään tutkintapyyntö, poliisi tekee esitutkinnan, syyttäjä päättää syytteen nostamisesta ja viime kädessä tuomioistuin tuomitsee. Oikeusministeriö haluaa ohittaa prosessin ja määrätä vastuuseen sivustojen ylläpitäjät niin poliisin, syyttäjän kuin tuomioistuimenkin roolissa. Nykyinen rikoslainsäädäntö antaa mahdollisuuden puuttua räikeisiin kunnianloukkauksiin, yksityisen tiedon levittämiseen, rasistisiin kommentteihin ja kiihottamiseen kansanryhmää vastaan. Kaikkien oikeusturvan kannalta on oleellista, että sananvapautta kunnioitetaan ja keskustelun sisältöä arvioidaan rikosoikeudellisesti jälkikäteen eikä ennakkosensuurimaisesti etukäteen.

Uuden median pelko

Nykyaikana oikeusministeriötä, poliitikkoja ja viranomaisia kiusaa ajatus kansalaisten vapaasta mahdollisuudesta esittää eriäviä ja kriittisiä mielipiteitä. Kansalaisilla on käytössä kaikkien aikojen laajin media - internet - jossa kuka tahansa voi esittää mielipiteensä reaaliaikaisesti mistä asiasta tahansa. Yli 15 vuotta sitten viranomaisten ja poliitikkojen tekemisistä saatettiin käydä vaimeaa keskustelua lehtien keskustelupalstoilla ja joskus jopa yksittäinen media uskalsi kritisoida valtaa pitäviä. Asiat kuitenkin unohtuivat ennemmin tai myöhemmin. Viimeistään silloin kun päivän lehdet heitettiin kierrätyslaatikkoon. Nykyiselle valtaeliitille internet on äärimmäinen uhka. Käyty keskustelu, arvostelu ja eriävät mielipiteet eivät katoa menneisyyteen. Kuka tahansa kansalainen voi harrastaa tutkivaa journalismia, julkaista kiusallista tietoa ja aiheuttaa vakavaa haittaa valtaeliitin omille ja itsekeskeisille pyrkimyksille. Kansalaiset osaavat käyttää internetin luomia mahdollisuuksia ja monesta piilotetusta, pimitetystä ja vaietusta asiasta voi tulla silmänräpäyksessä pysyvästi julkinen.

Sanavapauden ydin

Sananvapaus on turvattu perustuslaissa. Sananvapaus tarkoittaa oikeutta esittää mielipiteensä ilman että mielipiteen kertomista yritetään sensuroida tai estää etukäteen. Sananvapaus antaa oikeuden sanoa mitä tahansa, mutta ei välttämättä ilman seurauksia. Sanomisen vapautta ei saa millään tavoin rajoittaa etukäteen. Epäselvissäkin tilanteissa keskustelun sisältöä pitää arvioida aina jälkikäteen. Silloinkin arviointi kuuluu viimekädessä tuomioistuimelle.

Suomi on saanut lukuisia tuomiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta kansalaisten sananvapauden loukkaamisesta. Määrä on ollut hälyttävä verrattuna muihin Euroopan maihin. Toteutettu lainsäädäntö ja uudet lainsäädännön muutokset kaventavat kansalaisten oikeuksia edelleen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan positiivisesti vastaan tai mielipiteitä joita pidetään vaarattomina. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.

Sananvapaus on yksi tärkeimmistä perusoikeuksista jonka rajoittamiseen Suomessa on ryhdytty viime vuosien aikana yhä järeämmin keinoin. Yksi tapa on piilottaa lainsäädäntöön vaatimuksia ja rajoituksia joiden ainoa tarkoitus on rajoittaa sananvapautta. Suomessa myös vallitseva oikeuskäytäntö ja lakien ahdas tulkinta rajoittavat tietoisesti kansalaisten oikeuksia esittää mielipiteensä. Kiivas keskustelu maahanmuutosta tai islaminuskonnosta loukkaa varmasti monien ihmisten tunteita. Viranomaiset ovat heti syyttämässä rasismista ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan vain sen takia että joku kokee tulleensa loukatuksi. Sananvapauden oleellinen osa on saada kertoa mielipiteensä riippumatta siitä loukkaako vai järkyttääkö se muita osapuolia. Viranomaisten herkkyys nostaa syyte laskee käytännössä kynnystä kertoa mielipiteensä. Samalla kun kynnystä lasketaan, kavennetaan myös sananvapautta.

Suomessa ollaan jo tilanteessa jossa ihmisiä vainotaan netissä esitettyjen mielipiteidensä takia. Milloin kyse on rasismista ja milloin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Suomessa vallalla oleva sananvapauden alasajo ajaa valveutuneita nettikeskustelijoita entistä enemmän suojaamaan selustansa. Anonymiteettiä vastustetaan, mutta kuka uskaltaa ilmaista mitään omalla nimellään? Viranomaiset haluavat lisää kontrollointia jonka ainoa tarkoitus on vaientaa vapaa keskustelu. Milloinkaan ei voi tietää mistä joku loukkaantuu ja minkälainen syyte milläkin keinotekoisella perusteella väännetään kasaan. Rasismi on tabu. Vähemmistön tapojen ja arvomaailman arvostelu on tabu. Uskonto on tabu. Poliitikkojen kähmintä ja oman edun tavoittelu on tabu. Viranomaisrikollisuus on tabu. Korruptio on tabu.

Suomessa ollaan yhä kauempana sananvapauden ihannetasosta jossa jokainen uskaltaa esittää oman mielipiteensä omalla nimellään joutumatta viranomaisten vainon kohteeksi.

Lue myös:
Sananvapautta ja loukattua kunniaa
Nettisensuuri isekee
Loukkaako sinun operaattori sananvapautta
Rasismin varjolla

Lisätietoa kuinka käyttää oikeuttaan sananvapauteen ja esittää mielipiteensä joutumatta viranomaisten vainon kohteeksi:

Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta

Lue:
Miten kävi valtiolle kun se rajoitti sananvapautta liikaa?

Q&A - Työuupumuksesta palkalliselle sairauslomalle?

"Luin tossa just lehden artikkelin siitä että Tampereen kaupungilla töissä olevat ei saa enää palkallista saikkua jos jäävät työuupumuksen takia pois duunista. Mä luin ton sun Kun mikään ei riitä -artikkelin aikaisemmin jossa sanoit tosi hyvin että: ' Itseasiassa, työnantajia pitäisi rangaista työntekijöidensä sairaslomista. Jos sairasloman syy on työperäinen stressi tai työssä uupuminen, työnantajat pitäisi velvoittaa maksamaan sairasloman ajalta erillistä lisäkorvausta palkan lisäksi. ' Tää oli tosi hyvä pointti, työnantajahan se on joka huonolla johtamisella tai liiallisella työmäärällä on aiheuttanu uupumuksen. Sehän on verrattavissa pahoinpitelyyn. Noh, varmaan kaiki on laillista, mutta pystyyks tohon itse vaikuttaa jotenkin, esim. että sais sen kuitenkin palkallisena? Joku kiva kiertotie oikeuden ja kohtuuden nimissä ?.. ;)"

Työntekijällä on oikeus sairauslomaan silloin kuin työntekijää hoitanut lääkäri toteaa henkilön työkyvyttömäksi. Sairausloma voi olla palkallista tai palkatonta. Työuupumusta on käsitelty työtuomioistuimessa. Työtuomioistuin on antanut useita päätöksiä, joissa työnantaja on velvoitettu maksamaan palkkaa myös työuupumukseen sairastuneelta.

Mainitsemassasi tapauksessa työnantaja perustaa työuupumuksen osalta kantansa siihen että suurimmassa osassa tapauksia KELA ei maksa kyseisestä sairaudesta sairauspäivärahaa työnantajalle. Tällöin työnantaja katsoo, että heillä ei ole velvollisuutta maksaa vastaavasta ajalta myöskään palkkaa. KELA:n ja työnantajat päätökset perustuvat lääkärin tekemään diagnoosiin joka ilmoitetaan sairauslomatodistuksessa ICD-koodina.

Käytännössä kyse on siitä, että KELA katsoo osan tautiluokituksen ICD-koodeista liittyvän diagnoosin joka ei ole sairaus vaan oire ja siten sellaisenaan ei oikeuta sairauspäivärahaan. Tämä ei sinänsä ole mikään uusi uutinen. Käytäntö on ollut jo vuosia sama monilla työpaikoilla. Sikäli on erikoista että Tampereen osalta asia päätyy otsikoihin. Julkinen media ei ole ollut tältä osin ajan tasalla pitkään aikaan.

Työuupumus kuuluu Z-alkuisiin koodeihin, eli Z73.0 Työuupumus (burn-out). Pääsääntöisesti diagnoosit jotka perustuvat Z-alkuisiin koodeihin eivät oikeuta palkalliseen sairauslomaan. Monet työnantajat ovat tiedottaneet henkilöstölle, että palkkaa ei makseta, mikäli lääkärin diagnoosi sairauslomatodistuksessa on Z-alkuinen ICD -koodi. Muita Z-alkuisia koodeja ovat esimerkiksi Z00.1 Lapsen rutiiniterveystarkastus, Z01.7 Laboratoriotutkimus, Z22.4 Sukupuolitautien kantajuus, Z29.1 Ehkäisevä immuunihoito, Z41.0 Hiustensiirto, Z55.0 Lukutaidottomuus. Tarkastelemalla Z-alkuisten koodien diagnooseja ymmärtää helposti miksi näitä ei hyväksytä palkallisen sairausloman perusteeksi. Sama tilanne on X-alkuisilla ICD koodeilla.

Miksi sitten niinkin oleellinen, käytännössä poikkeuksetta työnantajan toimista johtuva työuupumus on Z-alkuinen koodi, jää viranomaisten enemmän tai vähemmän mielivaltaisten päätösten taustalle. Työuupumus katsotaan tällä hetkellä enemmänkin oireeksi kuin sairaudeksi. Mikä siis voisi olla sairaus joka aiheuttaa työuupumusta? Masennus? Yleensä masennus on kyllä seurausta työuupumuksesta eikä päinvastoin. Reaalielämä on kuitenkin osoittanut että jatkuvasti työpaikoilla kiristyvä ilmapiiri, tulostavoitteellisuus, rajattomasti lisääntyvä työmäärä, resurssien väheneminen ja työnantajien oletus siitä että työntekijä on milloin tahansa työnantajan käytettävissä korvauksitta ja että "turboruuvia" voi kiristää loputtomiin, johtavat monen kohdalla lopulta työuupumukseen ja sen jälkeen masennukseen.

Palkattomaan sairauslomaan liittyvä ongelma on helppo kiertää.

Varmista että sinulle ei kirjoiteta lääkärintodistusta jossa työuupumus on ainoa diagnoosi tai todistuksessa on vähintään myös palkalliseen sairaslomaan oikeuttava diagnoosi. Käytännössä mennessäsi työuupumuksen takia lääkärille sinun tulee erityisesti painottaa olevasi masentunut. Masennus on puolestaan F-alkuinen koodi, kuten F32 Masennustila, F32.0 Lievä masennus, F33 Toistuva masennus, F34.1 Pitkäaikainen masennus, F32.1 Keskivaikea masennus, jotka oikeuttavat sairauspäivärahaan ja siten myös palkalliseen sairauslomaan.

Eli mieti valmiiksi miten asian esität lääkärille. Vältä puhumasta työuupumuksesta. Kerro mieluummin liiallisen työkuorman aiheuttamasta masennuksesta.

Etsi ICD-koodeja:
ICD-koodit

Lue myös:
Kun mikään ei riitä …
Työehdot - pidä oikeuksistasi kiinni
LUKIJAN ARTIKKELI: Paikallista painostusta

Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin ?

Maaliskuussa 2010 Korkein oikeus antoi ennakkopäätöksen liittyen yksityisen pysäköintivalvontayhtiö ParkCom Oy:n perimiin valvontamaksuihin. Kansanomaisesti puhutaan yksityisistä "pysäköintisakoista". Päätöksen mukaisesti valvontayhtiöllä oli oikeus valvoa taloyhtiön valtuuttamana pysäköintiä yksityisellä paikalla ja määrätä sopimusehtojen rikkomisesta pysäköintivalvontamaksu. Tämän oikeuden päätöksen jälkeen yksityinen pysäköinninvalvonta on karannut täysin hallinnasta. Alalla on nyt toiminnassa joitakin yrityksiä joiden taustalla toimii rikoksista tuomittuja henkilöitä helpon rahan toivossa. Viitteitä on myös jopa järjestäytyneestä rikollisuudesta.

Autoilijoita johdetaan tietoisesti harhaan

Yksityisiä pysäköintivalvontayhtiöitä on syntynyt KKO:n päätöksen jälkeen kuin sieniä sateella. Yhteistä näille uusille kuten myös vanhoille toimijoille on alkeellisimmankin asiakaspalvelun puuttuminen. Valvontamaksusta reklamointi on tehty tarkoituksella ja käytännössä mahdottomaksi. Moneen valvontayritykseen ei saa yhteyttä. Reklamointi yhteydenottoihin ei vastata. Vaikka autoilija jättäisi reklamaation kirjattuna kirjeenä tai suorasaanti-ilmoituksella, monet yrityksistä eivät ota näitäkään vastaan. Mikäli reklamaatioon vastataan, on vakioselitys valvontayhtiön puolelta aina sama. Vedotaan korkeimman oikeuden päätöksen, jonka mukaan valvontayhtiöllä on oikeus maksun perimiseen. Valitettavasti tämä väite sellaisenaan uppoaa tavalliselle autoilijalle kuin kuuma veitsi voihin. Onhan asiasta näyttävästi raportoitu myös julkisessa mediassa.

Korkeimman oikeuden päätös koski kuitenkin lähinnä kysymystä alueen omistajan oikeudesta päättää alueensa käytöstä, siirtää valvonta ulkopuoliselle yritykselle ja valvontayrityksen ja autoilijan välisestä sopimussuhteesta. Korkeimman oikeuden päätös ei ole rahastusautomaatti jonka perusteella voidaan vaatia valvontamaksuja aina maksettavaksi vaikka ne olisi kirjoitettu väärin perustein tai väärälle henkilölle.

Yksityinen pysäköinninvalvonta karkaa rikollisten käsiin ?

Valvontayritys on helppo perustaa. Vaatimuksia rehelliselle toiminnalle ei ole. Kukaan ei myöskään valvo yhtiöiden toimintaa. Kuluttajavirasto on täysin kadottanut otteensa yksityisen pysäköinninvalvonnan luomien ongelmien suhteen. Valvontamaksuja on helppo kenen tahansa kirjoittaa autoihin ja vedota maksun suhteen korkeimman oikeuden päätökseen. Helppoa rahaa -kuin tikkarin varastaisi lapselta. Huolestuttavinta tässä kehityksessä on, että helpon rahan toivossa alalle on pesiytynyt myös rikollista ainesta. Rahaa on saatava ja korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen yksityinen pysäköinninvalvonta on kuin rahasampo. Kirjoita lappu ja vetoa päätökseen. Suurin osa autoilijoista maksaa kiltisti.

Muutamat autoilijat ovat raportoineet että maksujen maksamatta jättäminen tai toistuvat reklamaatiot ovat johtanut joidenkin valvontayhtiöiden toimesta todellisiin ja konkreettisiin uhkailuihin. Valvontayhtiöt saavat ajoneuvorekisteristä haltijan ja omistajan tiedot kotiosoitteista, vaikka näiden tietojen luovutus olisikin kielletty. Muutamassa raportoiduissa tapauksissa autoilijan oven takana on käynyt tuntemattomia ihmisiä "juttelemassa" annetuista valvontamaksuista. Autoilijaa, hänen perhettään ja jopa lapsia on uhkailtu. Uhkailu on ollut niin vakavaa ja todellista, että rikosilmoitusta asiasta ei ole uskallettu tehdä, vaan maksut on lopulta maksettu. Kyse saattaa olla jopa rikollisjärjestöiksi nimettyjen moottoripyöräjengien taustatoiminnasta jotka ovat levittäytyneet helpon rahan toivossa myös yksityiseen pysäköinninvalvontaan. Rikollista uhkailua on joka tapauksessa esiintynyt.

Vastaisku

Koska yksityinen pysäköinninvalvonta ja viranomaisvallan jakaminen yksityisille valvontayrityksille on johtanut täydelliseen kaaokseen, on aika myös autoilijoiden ryhtyä vastatoimiin.

Yksi julkisuudessa esitetty vastatoimenpide on ollut kiinnittää ajoneuvon tuulilasiin erillinen ilmoitus 60 euron siivousmaksusta. Eli käytännössä kieltää ajoneuvoon kaikkien tiedotteiden, mainosten tai lappujen kiinnittäminen. Ehtojen vastaisesta kiinnittämisestä peritään siivousmaksu. Sikäli tämä perustuu täysin samaan sopimusoikeudelliseen kysymykseen sopimuksen syntymisestä kuin korkeimmassa oikeudessa on hyväksytty valvontayhtiöiden määräämien valvontamaksujen osalta. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin näyttövelvollisuus sopimusrikkomuksesta, joka siivousmaksujen osalta on autoilijalla. Autoilijan on siis jätettävä kanne käräjäoikeuteen valvontayhtiötä vastaan saadakseen siivousmaksun perityksi. Vastatoimena menettely on kuitenkin selvä kannanotto.

Helpompi ja tehokkaampi tapa toimia on edelleen vuosien takainen ohje olla välittämättä annetusta valvontamaksusta. Lopulta tullaan siihen vanhaan periaatteeseen käännetystä todistustaakasta. Tämä ei ole muuttunut, edes korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen. Sopimus pysäköinnistä syntyy vain ja ainoastaan ajoneuvon kuljettajan ja valvontayhtiön välillä. Valvontayhtiön on pystyttävä osoittamaan sopimuskumppaninsa, eli ajoneuvon pysäköinyt henkilö. Tämä on käytännössä mahdotonta. Valvontamaksun periminen kannattaa tehdä valvontayhtiölle mahdollisimman hankalaksi ja aikaa vieväksi.

Autoilijan ei pidä reagoida määrättyyn valvontamaksuun ennen kuin valvontamaksusta lähetetään muistutus tai maksuvaatimus ajoneuvorekisterissä merkitylle haltijalle tai omistajalle. Tämän jälkeen tehdään todistettavasti reklamaatio ja ilmoitetaan että maksumuistutuksen saanut ajoneuvon haltija tai omistaja ei ole toiminut kuljettajana eikä siten myöskään ole mahdollisesti syntyneen pysäköintisopimuksen toinen osapuoli. Näyttövastuu on yksinomaan valvontayhtiöllä. Aikaisemmissa oikeuspäätöksissä, kuten myös korkeimman oikeuden päätöksen tulkinnasta voidaan todeta, että valvontayhtiön haasteellinen asema todistaa sopimuskumppaninsa ei ole peruste kääntää todistustaakka ajoneuvon kuljettajasta. Eli valvontayhtiön hokema ajoneuvon omistajan tai haltijan velvollisuudesta kertoa kuljettaja korkeimman oikeuden päätökseen perustuen on puhdasta propagandaa.

Ajoneuvon omistaja ja haltija eivät ole siis millään tavoin velvollisia kertomaan ajoneuvon kuljettajaa. Pääsääntöisesti edes tuomioistuin ei voi velvoittaa tähän.

Tällaisessa tapauksessa voi yrittää vastavuoroista rahastusta ja pyrkiä tekemään sopimus valvontayhtiön kanssa. Eli maksumuistutuksen saanut ajoneuvon haltija tai omistaja lupaa selvittää ajoneuvon kuljettajan valvontayhtiölle työsuoritusta vastaan. Tästä voi hyvin periä 100 - 150 euroa alkavalta tunnilta. Kuljettaja kerrotaan valvontayhtiölle vasta kun valvontayhtiö on suorittanut maksun sovitusta työstä. Tämän jälkeen rästissä oleva valvontamaksu voidaan maksaa ja riita päättyy hyvällä voitolla. Valvontayhtiö ei tähän todennäköisesti suostu, mutta se ei ole ajoneuvon omistajan ongelma. Jos valvontayhtiö edellyttää ajoneuvon omistajalta tai haltijalta toimenpiteitä sopimuksessa johon omistaja tai haltija ei ole osallisena, on vähintäänkin kohtuullista että toimeksiannosta maksetaan erikseen sovittavan sopimuksen mukainen korvaus.

Yhteenveto

1. Älä reagoi tuulilasiin kirjoitettuun valvontamaksuun. Valvontayhtiö joutuu lähettämään maksamattoman laskun ajoneuvon haltijalle tai omistajalle. Monesti tämä maksu saattaa tulla perintäyhtiöltä. Älä pelästy. Monet valvontayhtiöt ulkoistavat laskutuksensa suoraan perintäyhtiöille. Odota ajoneuvon omistajalle tai haltijalle postitse lähetettyä maksuvaatimusta.
2. Todistettavasti reklamoi ja kiistä maksuvaatimus sillä perusteella, että et ole ollut ajoneuvonkuljettaja etkä siten myöskään heidän väittämänsä sopimuksen toinen osapuoli. Yksi reklamaatio riittää. Älä ala väittelemään.
   
3. Älä välitä uhkailuista. Jos uhkailu on konkreettista, tee asiasta rikosilmoitus.
4. Tarjoa mahdollisuutta selvittää ajoneuvon kuljettaja työsuoritusta vastaan. Tämä on sinulle täysin vapaaehtoista. Työsuorituksesta veloitat erikseen sovittavan palkkion. Palkkion maksamisen jälkeen kerrot ajoneuvon kuljettajan ja maksat valvontamaksun.
5. Mikäli tapaus siirretään perintään, älä pelästy. Yksityinen pysäköintivalvontamaksu ei ole ulosottokelpoinen ilman oikeudenpäätöstä. On tärkeää kiistä maksu todistettavasti myös perintäyhtiölle.
6. Kiistämisen jälkeen valvontayhtiön on päätettävä maksun viemisestä käräjäoikeuteen. Tämä on kuitenkin epätodennäköistä, koska valvontayhtiöllä on oikeudessa näyttövelvollisuus sopimuskumppanistaan. Sopimusriidoissa ei voi vaatimuksia kohdistaa mielivaltaisesti kenelle tahansa.
7. Yksityinen pysäköinninvalvonnan takana ei ole vielä lainsäädäntöä. Valvontayhtiöt ovat näyttökysymyksissä täysin omillaan.
8. Edellä kuvatun tapaisessa toiminnassa ei ole kyse rikoksesta, vaan sopimusoikeudellisista kysymyksistä.
   

Kuulostaako helpolta? Toiminta ei ole sen arveluttavampaa kuin yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden toiminta kokonaisuudessaan. Kaikista huolestuttavinta koko kehityksessä on, että Suomeen on luotu nyt järjestelmä korkeimman oikeuden siunauksella, joka mahdollistaa kirjaimellisesti rikollisille vapaan temmellyskentän.

Huomionarvoista on myös tunnustaa, että yksityisen valvonnan palveluiden tilaajien moraali on käytännössä sammunut kuin saunalyhty. Valvontayhtiöiltä palveluja tilaavia taloyhtiöitä, yrityksiä, jopa viranomaisia ja kauppakeskuksia valvontayhtiöiden toimintamallit ja -menetelmät eivät voisi vähempää kiinnostaa. Heidän mielestään tarkoitus pyhittää keinot. Aivan kuten rikollisessa toiminnassa kuuluukin.

Lue myös:
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös
LUKIJAN ARTIKKELI: Korkeimman oikeuden tuomio kelvottomasti perusteltu
Pitääkö yksityinen pysäköintivalvonta maksu maksaa

Lue:
Korkeimman oikeuden päätös

HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) - Koulukirjat

Perusopetuslaki säätelee peruskouluissa tapahtuvaa yleisesisivistävää koulutusta. Perusopetus on kaikille ilmaista. Ilmaisuus on kuitenkin suhteellinen käsite. Koulun tulee antaa ilmaiseksi opiskeluun tarvittavat välineet sekä opiskeluvälineiksi laskettavat koulukirjat.

Helsinki on supistanut rajusti opetustoimeen tarvittavia määrärahoja. Kouluille osoitettujen määrärahojen puute on puolestaan ajanut koulut säästämään kirjahankinnoistaan. Oppikirjojen kierrättäminen on yleistynyt ja monesti lukukauden jälkeen oppilas joutuu palauttamaan eri lukuaineiden oppikirjan takaisin kouluun. Oppikirjan palautusvelvollisuuden seurauksena oppikirjan on oltava siistissä kunnossa, jotta se voidaan antaa seuraavalle kirjan käyttäjälle. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että oppikirjoihin ei saa tehdä mitään merkintöjä.

Erityisesti lukihäiriöstä tai muista oppivaikeuksista kärsivälle oppilaalle olisi erityisen tärkeää pystyä visuaalisesti hahmottamaan lukemaansa tekstiä. Tämä tapahtuu normaalisti merkitsemällä oppikirjaan asioita muistiin ja esimerkiksi alleviivaamalla tai yliviivaamalla värikynällä tekstistä oleelliset kohdat. Muistin ohjaaminen visuaalisesti hahmottamalla ja mahdollisuus etsiä ja merkitä oppimisen kannalta tärkeät ja oleelliset kohdat luettavista kappaleista ovat monen oppilaan koulumenestyksen kannalta tärkeitä. Tämä oikeus oli itsestäänselvyys vielä 20 vuotta sitten, mutta ei nykyään.

Koulujen ohjeistama kielto oppikirjoihin merkitsemisestä asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan. Käytännössä monissa perheissä koulukirjan sivuja joudutaan kopioimaan jotta oppilaalla on mahdollisuus tehdä opiskelun ja oppimisen kannalta tarvittavat merkinnät. Joissain perheissä koulukirja ostetaan erikseen jotta oppilas saa tehdä tarvitsemansa merkinnät. Kummassakin tapauksessa oppilaan huoltajille aiheutuu kuluja. Perusopetuksen tulisi kuitenkin olla ilmaista ja se tulisi järjestää lain mukaan siten että siinä tuetaan oppilaan kehitystä. Näin ei nyt tapahdu, ainakaan Helsingissä.

Ohje huoltajille

Helsingin kaupungin ja koulujen kirjapolitiikan osalta huoltajien on vain käveltävä kylmästi tehtyjen päätösten yli ja annettava lapselleen oikeus tehdä tarvittavat merkinnät koulukirjoihin, vaikka opettajat ja koulut pistäisivätkin vastaan. Siinä vaiheessa kun koulu mahdollisesti lähettää laskua oppikirjoista joita lapsi on käyttänyt perusopetuslain mukaisesti oppimiseen oman kehityksensä kannalta oleellisella tavalla, on laskun perusteet syytä riitauttaa.

Opettajia on ohjeistettu kertomaan alaikäisille lapsille, että he joutuvat korvaamaan kirjan mikäli tekevät siihen merkintöjä. Uhkailu tehoaa helposti lapsiin, mikä lienee tarkoituskin. Kirjoja he eivät kuitenkaan joudu korvaamaan. Helsingin kaupunki tai koulu voivat kirjojen korvaamisella uhkailla, mutta mitään automaattista veloitusta heillä ei ole käytössä. Laskun voi aina esittää, sitä ei kuitenkaan tarvitse maksaa. Korvauksen periminen kirjoista olisi käytännössä pitkä prosessi ja se sotisi vahvasti perusopetuslain määräyksiä vastaan. Kyse on enemmän pelkästä uhkailusta. Helsingin kaupunki ei saa koulukirjoista määräämiään laskuja perittäväksi ilman oikeudenpäätöstä.

Vanhempien on syytä nousta kapinaan jo pelkästään lastensa takia, muutoin Helsingin kaupungin ja koulujen hallitsemattomalle mielivallalle ei tule loppua koskaan. Kävelkää rohkeasti Helsingin kaupungin ja koulujen päätösten yli. Pitäkää huoli lastenne oikeuksista. Koulukirjoihin saa ja kuulukin merkitä oppimisen kannalta tärkeää informaatiota.

Lue myös:
Lasten oikeus päivähoitoon

Artikkeli on kolmas osa Helsingin opetustoimea käsittelevässä kokonaisuudessa.

1. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus erityisopetukseen
2. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin 0petusvirastossa
3. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) - Koulukirjat

Artikkelit perustuvat useisiin blogille toimitettuihin selvityksiin, päätösten ja lausuntojen kopioihin sekä tapauksiin oleellisesti liittyviin muihin asiakirjoihin. Aineisto on käsitelty luottamuksellisesti eikä niissä olevia yksittäisiä tietoja ja tarkempia tapauskuvauksia julkaista.

HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin opetusvirastossa

Helsingin kaupungin opetusvirastossa erityisopetuspäätösten käsittely on täysin mielivaltaista ja osittain hallintolain ja perusopetuslain vastaista. Erityisopetuspaikkoja halutaan karsia kustannusten säästämiseksi. Samalla poljetaan räikeästi oppilaiden perus- ja ihmisoikeuksia.

Silloin kun oppilaalla ei vammaisuuden, sairauden, kehityksessä viivästymisen tai tunne-elämän häiriön, tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi ole edellytyksiä saavuttaa perusopetuksen tavoitteita, tulee oppilaalle tehdä erityisopetuspäätös. Vaikeimmissa tapauksissa erityisopetusta annetaan erityisluokalla ja lievemmissä tapauksissa oppilaan omassa yleisopetuksen ryhmässä integroituna. Jokaiselle oppilaalle, jolla on erityisopetuspäätös, laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Erityisopetushakemukseen tulee liittää lasta tutkineen lääkärin tai psykologin lausunto. Perusopetuslaki (21.8.1998/628) takaa oppilaalle oikeuden erityisopetukseen silloin kun tuen tarve on asiantuntijalausuntojen pohjalta tarpeellinen. Helsingin opetusviraston tekemän päätöksen erityisopetuksesta on siis käytännössä perustuttava lasta tutkineiden ja hoitaneiden asiantuntijoiden antamiin suosituksiin.

Päätösprosessi Helsingin kaupungin opetusvirastossa

Helsinki on jaettu koulualueisiin. Helsingin kaupungin opetusvirasto käyttää asiantuntijoina koulualueiden vastaavia erityisopettajia sekä psykologeja. Suosituksen päätökselle tekevät eri alueen kuin lapsen koulualueen vastaava erityisopettaja ja psykologi. Asiantuntijakierroksen jälkeen hakemus menee opetusviraston erityisopetuksesta vastaavalle suunnittelijalle joka opetusviraston opetuspäällikön kanssa tekee asiasta lopullisen päätöksen. Päätös toimitetaan kirjallisena huoltajille. Huoltajat voivat valittaa kielteisestä päätöksestä aluehallintovirastoon. Aluehallintoviraston tekemän päätöksen voi viedä käsiteltäväksi hallinto-oikeuteen.

Mielivaltaista toimintaa erityisopetushakemusten käsittelyssä

Helsingin kaupungin opetusvirastossa erityisopetushakemuksia käsittelevät asiantuntijat, alueelliset erityisopettajat ja psykologit, eivät perustele tekemiänsä päätöksiä mitenkään. Käytännössä asiantuntijat, oppilaaseen liittyviä lausuntoja lukiessaan, eivät kirjaa minkäänlaisia perusteluja ratkaisusuositukselleen. Eivät edes silloin kun suositus on kielteinen. Päätösten oikeudenmukaisuudesta tai laillisuudesta ei ole mitään takeita. Päätös ei muutu lailliseksi sillä, että päätöksessä on opetusviraston opetuspäällikön allekirjoitus. Opetusviraston erityisopetuksen suunnittelijan pitäisi tarkistaa opetusviraston asiantuntijoiden tekemät kielteiset päätökset ja niiden perustelut. Miten suositus tarkistetaan kun suositukselle ei ole kirjattu alunperinkään perusteluja? Opetuspäälliköllä on taas päätösten allekirjoitusoikeus jossa hän toimii puhtaasti kumileimasimen roolissa.

Hallintolain (6.6.2003/434) ja hyvän hallintotavan mukaisesti viranomaisen on perusteltava päätöksensä. Huoltajille toimitetussa opetuspäällikön allekirjoittamassa päätöksessä pitäisi nimenomaisesti käydä ilmi ne syyt miksi opetusvirasto on katsonut että oppilas ei tarvitse lasta hoitavien asiantuntijoiden lausunnoista huolimatta eritysopetustukea. Osa vanhemmista on kysellyt kielteisen päätöksen perusteluja. Opetusvirastosta ei kuitenkaan tähän ole osattu vastata, koska viraston käyttämät asiantuntijat eivät ole kirjannet asiasta mitään. Perusteluja päätökselle ei ole olemassa. Vanhemmat ovat myös vaatineet tietää lapsensa hakemuksen käsitelleiden asiantuntijaroolissa toimineiden eritysopettajien ja psykologien nimet keskustellakseen asiasta heidän kanssaan. Opetusvirasto on tästä ensin kieltäytynyt, mutta myöhemmin ainakin muutamassa tapauksessa antanut periksi ja toimittanut käyttämiensä asiantuntijoiden nimet sitä erikseen pyydettäessä.

Vielä mielenkiintoisemmaksi asia muuttuu sen jälkeen kun kielteisen päätöksen saanut huoltaja valittaa päätöksestä Etelä-Suomen aluehallintovirastoon. Valituksen perusteella aluehallintovirasto pyytää Helsingin kaupungin opetusvirastolta perusteluja tekemälleen päätökselle. Yllättäen aluehallintovirasto on perustelut aina saanut. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Helsingin kaupungin opetusvirasto keksii jälkikäteen perustelut tekemilleen päätöksille siinä tapauksessa, että huoltaja valittaa päätöksestä aluehallintovirastoon. Pitäisi olla täysin selvää että päätöksen pohjalla tulee olla perustelut joihin voidaan vedota eikä keksiä tehtyihin päätöksiin jälkikäteen tarvittavia perusteluja.

Helsingin kaupungin opetusvirasto myös vaikeuttaa toiminnallaan tehokkaasti huoltajan mahdollisuutta tehdä valitusta annetusta päätöksestä koska huoltajalle ei anneta tietoa siitä miksi viranomainen on hakemuksen hylännyt. Tällä estetään käytännössä huoltajan mahdollisuus antaa hylkäyksen perusteista lisäselvitystä tai toimittaa lasta hoitaneiden lääkäreiden asiantuntijalausuntoihin täydennyksiä.

Helsingin kaupungin opetusvirastoa valvovan Etelä-Suomen aluehallintoviraston kannanotto päätösten perustelematta jättämiseen on pöyristyttävä. Aluehallintoviraston mielestä on riittävää, että lapsen huoltaja saa Helsingin kaupungin opetusviraston päätökseen perustelut siinä vaiheessa kun aluehallintovirasto antaa oman päätöksensä opetusviraston päätöksestä tehtyyn valitukseen. Aluehallintoviraston mielestä lapsen huoltajalla ei ole tarvetta tai edes oikeutta saada päätöksen tekevältä viranomaiselta kielteiselle päätökselle perusteluja, vaikka nimen omaan asianmukaisen valituksen tekeminen tehdystä päätöksestä edellyttää päätöksen perusteluja etukäteen, ei jälkikäteen.

Edelläkuvattu menetelmä päätösten perustelematta jättämisestä ja tietojen salailemisesta valitusprosessin vaikeuttamiseksi on tuttu monista muistakin hallinnonalan prosesseista kuten hallinto-oikeudesta, KELA:n toiminnasta ja vakuutusoikeudesta. Tämän tyyppisestä toiminnasta Suomen valtio on saanut useita ihmisoikeustuomioistuimen langettavia päätöksiä. Asioista ei kuitenkaan opita. Lasten ja nuorten on hyvä pitää mielessään jo pienestä iästä lähtien, että Suomessa ei ole viranomaistoiminnassa tarpeen noudattaa ihmisoikeuksia. Suomi on yksi pahimmista ihmisoikeuksien loukkaajista euroopassa. Suomen saamat tuomiot vuosittain ylittävät reippaasti sen mitä muut pohjoismaat keräävät yhteensä. Mikään ei muutu.

Helsingin kaupungin opetusviraston mielivaltainen ja salaileva toiminta Etelä-Suomen aluehallintoviraston siunauksella on käytännössä evännyt monelta lapselta hänelle kuuluvan oikeuden erityistukeen. Erityistuen puute on johtanut vakaviin oppimisvaikeuksiin joihin ei ole saanut tukea edes tukiopetuksen muodossa, koska Helsingin kaupunki on ajanut tukitoimiin varatut määrärahat minimiin. Helsingin kaupunki ja kaupungin opetusvirasto toimivat tänä päivänä vastoin lasten perusoikeuksia välittämättä lainkaan yksilötason ihmisoikeuksista ja Suomen valtion sitoumuksista ihmisoikeuksien noudattamiseen.

Ohjeita vanhemmille

Pitäkää huoli että erityisopetushakemus on täytetty asianmukaisesti. Hakemuksessa on tarvittavat liitteet hoitavalta lääkäriltä tai/ja psykologilta. Kun palautatte hakemuksen koulun rehtorille, vaatikaa palauttamisesta kirjallinen kuittaus.

Mikäli päätös on kielteinen, ottakaa yhteys Helsingin kaupungin opetusvirastoon ja vaatikaa kopioita kaikista papereista jotka liittyvät lapsenne hakemuksen käsittelyyn. Erityisesti paperia jossa kaupungin "asiantuntijat" ovat "perustelleet" päätöksensä. Tällaista ei ole, mutta vaatimus kannattaa todistettavasti aina esittää. Tarkistakaa omasta hakemuspaperista saamanne kopio. Ennen hakemuksen lähettämistä opetusvirastolle koulun rehtori on tehnyt hakemukseen omat merkintänsä tuen järjestämisestä. Tarkistakaa rehtorin merkinnät.

Vaatikaa opetusvirastolta tietoa. Nimiä niistä kaupungin käyttämistä asiantuntijoista, erityisopettajasta ja psykologista jotka lapsenne hakemusta ovat arvioineet. Prosessin mukaisesti nämä henkilöt eivät saisi olla samalta koulualueelta. Ottakaa rohkeasti yhteyttä kyseisiin henkilöihin ja keskustelkaa asiasta ja heidän päätöstensä perusteluista. Asiantuntijoiden kanssa keskustelu on äärimmäisen tärkeää. Vaatikaa perusteluja. Kun asiantuntijoilla on tiedossa että heiltä voidaan velvoittamaan perustelemaan suositustaan lasten vanhemmille, myös kynnys tehdä todellisia, oikeita ja lainmukaisia päätöksiä nousee korkeammalle.

Edellä mainitut vaatimukset kannattaa pyytää kirjallisesti sähköpostilla. Perusteluina vaatimuksille voi käyttää lakia viranomaisten toiminnan julkisuudesta (21.5.1999/621) sekä henkilötietolakia (22.4.1999/523). Eduskunnanoikeusasiamieheltä on myös olemassa kannanotto siitä että viranomaisten käyttämien asiantuntijoiden nimet on kerrottava asianomistajalle tai hänen edustajalleen.

Kielteisestä päätöksestä on valitettava aluehallintovirastoon 14 päivän sisällä tiedoksiannosta. Postittakaa valitus aluehallintovirastoon suorasaanti-ilmoituksella. Aluehallintovirasto tekee päätöksensä täysin Helsingin kaupungin opetusviraston kannan mukaisesti. Aluehallintoviraston päätöksestä joutuu käytännössä aina valittamaan hallinto-oikeuteen. Todellista viranomaisvalvontaa Helsingin kaupungin opetusviraston toimiin ei siis ole.

Hallinto-oikeuteen valittaminen ei aiheuta kustannuksia. Hallintolainkäyttölain (26.7.1996/586) mukaisesti (13 LUKU 74§) yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja. Hallinto-oikeuden päätöksestä voi yleensä valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO) ja tietysti viimeistä kannanottoa voi hakea ihmisoikeustuomioistuimesta.

Olkaa tiukkana ja vaatikaa selityksiä. Älkää luottako viranomaisiin. Koskaan ei voi olla liian paljoa yhteydessä kaupungin opetusvirastoon ja painostaa asiantuntijoina toimivia erityisopettajia ja psykologeja, suunnittelijoita ja opetuspäällikköä toimimaan moraalisesti ja eettisesti oikein sekä noudattamaan viranomaistoiminnasta, perusopetuksesta ja erityisopetuksesta säädettyä lakia.

Vaatikaa ja vielä kerran vaatikaa. Helsingin kaupungin opetusvirasto kyllä polkee lastenne oikeudet maanrakoon ellette huoltajina itse reagoi tilanteeseen.

Lue myös:
Lasten oikeus päivähoitoon
Kadotettu oikeudenmukaisuus

Artikkeli on toinen osa Helsingin opetustoimea käsittelevässä kokonaisuudessa.

1. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus erityisopetukseen
2. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin 0petusvirastossa
3. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) - Koulukirjat

Artikkelit perustuvat useisiin blogille toimitettuihin selvityksiin, päätösten ja lausuntojen kopioihin sekä tapauksiin oleellisesti liittyviin muihin asiakirjoihin. Aineisto on käsitelty luottamuksellisesti eikä niissä olevia yksittäisiä tietoja ja tarkempia tapauskuvauksia julkaista.

HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus tukiopetukseen ja erityisopetukseen

Perusopetuslain 3§ mukaan oppilaiden opetus on järjestettävä oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti siten, että se edistää oppilaan tervettä kasvua ja kehitystä. Perusopetuslain 31§ mukaan erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut opetuspalvelut ja erityiset apuvälineet. Perusopetuslain 17§ mukaan oppilaalla jolla on lieviä oppimis- tai sopeutumisvaikeuksia on oikeus saada erityisopetusta muun opetuksen ohessa. Tällä hetkellä Helsingissä perusopetuslain määräykset eivät toteudu ja oppilaat jäävät vaille heille kuuluvaa tukea.

Vastuuta pakoillaan

90-luvun laman aikana Helsinki karsi rankalla kädellä koulujen opetukseen ja erityistukeen tarkoitettuja määrärahoja. Määrärahat supistettiin ja koulut käytännössä pakotettiin karsimaan kaikkia mahdollisia ylimääräisiä kuluja. Käytännössä pelivaraa ei ollut tuolloinkaan joten ylimääräisten kulujen lisäksi karsittiin lakisääteisiä palveluja. Laman jälkeen Helsinki ei palauttanut tilannetta ennalleen. Tiukka linja budjetoinnissa ja määrärahoissa jatkui. Uusi lama alkoi 2008. Määrärahoja supistettiin edelleen ja koulut ovat ajautuneet yhä syvemmälle kurimuksessa joka on johtanut räikeisiin oppilaiden oikeuksien loukkauksiin.

Helsingin kaupunki tekee päätökset määrärahojen kohdentamisesta kouluille. Koulut vetoavat heille kaupungin toimesta määrättyyn budjettiin. Koulut ja kaupunki kertovat virallisesti kaiken tapahtuvan perusopetuslain mukaisesti ja tavoitteisiin opetuksen sisällön ja laadun osalta on päästy kireästä budjetoinnista huolimatta. Tämä ei ole totta. Helsingin kaupungin mukaan määrärahat on mitoitetun riittäviksi. Koulut kuitenkin puolestaan vetoavat resurssipulassa määrärahojen riittämättömyyteen. Vika ei ole koulussa eikä vika ole kaupungissa, ketään ei tehdyistä päätöksistä saada vastuuseen. Väliinputoajina ovat aina oppilaat. Nykykäytäntö on osoittanut, että kouluilla ja kaupungilla on liian monta ”laillista” tapaa kiertää lainsäädäntöä. Kaupungin toimia valvovat viranomaiset ovat täysin hampaattomia. He voivat käytännössä vain nuhdella ja sama meno jatkuu edelleen.

Tukiopetus

Tukiopetuksen ja tukitoimien järjestäminen on pääsääntöisesti luokanopettajan vastuulla. Helpointa on korottaa rimaa tukiopetuksen tarpeelle. Aikaisemmin samojen ongelmien kanssa paininut oppilas on saanut tukea, mutta nyt tukea ei anneta, vaan ongelmien pitää olla syvempiä. Tämä tietysti johtaa siihen että oppilaan pienten ongelmien pitää keräytyä suuriksi. Toimintatapa on ristiriitaista ja taloudellisesti epäviivasta, koska monesti oikein kohdistettu ja oikeaan aikaan annettu pienimuotoinen tuki auttaa oppilasta eteenpäin ja vähentää laajemman ja kalliimman tuen tarvetta myöhemmin.

Rehtori voi budjetoida luokanopettajalle liian vähän tukiopetukseen tarvittavia lisätunteja määrärahojen puuttumisen takia. Kun luokanopettajalle varataan yksi tukiopetustunti viikossa, miten hänen kuuluisi tuon yhden tunnin aikana antaa kymmenelle oppilaalle tukiopetusta neljästä eri aineesta? Eräs luokanopettaja totesikin rehellisesti oppilaan olevan väliinputoaja. Oppilas tarvitsisi tukiopetusta, mutta opettaja ei sitä pysty antamaan nykyisillä tukiopetukseen varatuilla tunneilla. Opettaja ei halunnut tukiopetusta antaa myöskään omalla ajalla ilman korvausta, mikä sikäli on täysin kohtuullinen vaatimus. Myös opettajan on saatava palkka tehdystä työstä.

Joidenkin Helsinkiläisten koulujen opetussuunnitelmissa todetaan yksiselitteisesti, että tukiopetusta annetaan vain sitä eniten tarvitseville. Eli ne oppilaat jotka tarvitsevat vähän tukea päästäkseen eteenpäin eivät tukea saa ennen kuin ongelmat ovat kasaantuneet sellaisiksi että oppilas kuuluu eniten tukea tarvitsevien joukkoon. Koulujen näkökulmasta on tietysti rehellistä todeta julkisesti että tukiopetusta ei anneta kaikille. Tällainen toiminta on kuitenkin selkeästi lainvastaista.

Lukihäiriö

Lukihäiriö on monissa tapauksissa yksi syy oppimisvaikeuksiin. Koulupsykologin on suoritettava lukihäiriön testaaminen mikäli oppimisvaikeudet viittaavat kyseiseen ongelmaan. Lukihäiriön testaaminen on yksi niistä tukimuodoista jotka voidaan tulkita perusopetuslain mukaan koulun velvollisuudeksi järjestää tarvittaessa. Nykyisin tilanne on, että koulupsykologit eivät kerkiä tai heillä ei ole määrärahoja kaavoitettuna näiden ongelmien hoitamiseen ja tutkimiseen. Lähes aina vastaus on ilman testiäkin, että oppilaan koulumenestys on sen verran kohtuullista että hänellä ei voi olla lukihäiriötä. Lukihäiriö ei kuitenkaan korreloi suoraan koulumenestykseen. Vakavasti lukihäiriöinen oppilas voi saada koulussa hyviä numeroita. Tämä vaatii lukihäiriöiseltä kuitenkin paljon enemmän työtä verrattuna muihin oppilaisiin. Monesti murrosikäinen nuori tai lapsi ei kuitenkaan jaksa lukihäiriön aiheuttamaa ylimääräistä kuormaa opiskelussa ja tulos näkyy todistuksessa. Lukihäiriön selvittäminen on kuitenkin elintärkeää jotta oppilasta pystytään auttamaan ja tukemaan eikä syyllistämään huonosta koulumenestyksestä. Lukihäiriön eriasteet ovat hyvin yleisiä. Monesti testiä ei tehdä vaikka luokanopettaja sitä suosittelisi. Tilanne on Helsingissä selkeästi lainvastainen.

Päätöksistä valittaminen

Oppilaan ja oppilaan vanhempien kannalta tilanne on katastrofaalinen. Yksilön oikeuksien suhteen tilanne ei ole sellaisten ihmisoikeusmääritteiden mukainen johon Suomi on valtiona sitoutunut.

Jos oppilaalle haetaan erityisopetuksen mukaista päätöstä joko erityisopetuksesta erityisopetusluokalla tai integroituna normaalissa luokassa on kyse hallinnollisesta päätöksestä josta ensin valitetaan aluehallintovirastoon ja tämän jälkeen hallinto-oikeuteen. Aluehallintovirasto myötäilee päätöksissään kaupungin opetusviraston kantaa, kun taas hallinto-oikeudessa asian käsittely kestää niin kauan että päätöksen tullessa oppilaan ongelmat ovat todennäköisesti kasautuneet sellaisiin mittasuhteisiin että mikään tuki ei enää auta. Tie syrjäytymiseen on valmis.

Silloin kun oppilas tarvitsee erityistukea ilman erityisopetuspäätöstä, valitusteitä ei ole. Kun koulu kieltäytyy antamasta tukiopetusta tai väittää että tukiopetuksen tarvetta ei ole tai kun potentiaalisesti lukihäiriöistä oppilasta ei haluta testata lukihäiriön selvittämiseksi, kyse ei ole hallinnollisesta päätöksestä. Kun kyse ei ole hallinnollisesta päätöksestä, siitä ei voi pääsääntöisesti valittaa. Asiasta voi kannella aluehallintovirastoon tai eduskunnanoikeusasiamiehelle, mutta virastolla ja oikeusasiamiehellä ei ole valtuuksia muuttaa tehtyjä päätöksiä. Oikeuteen ei voi haastaa ja kantelu on turhaa. Helsingin päättäjät tietävät tämän ja se näkyy nykyisessä toiminnassa.

Perusopetuslain muutos

Opetusministeriö on laatimassa perusopetuslainmuutosta liittyen erityisopetukseen joka tulee voimaan jo vuoden 2011 alusta. Lainmuutoksella haetaan mm. selkeämpää linjausta sille kenen lausunnoilla olisi merkitystä kun erityisopetuspäätöksiä haetaan ja myönnetään.

Tällä hetkellä erityisopetus- tai tuentarve kartoitetaan yhdessä lasta hoitaneen tahon kanssa. Helsingissä se on yleensä Lastenlinna jossa työskentelee erittäin ammattitaitoisia lasten erikoislääkäreitä neurologeista neuropsykologeihin. He ovat erikoistuneet lasten erilaisiin kehitysongelmiin kuten kielen kehityksen häiriöihin, neurologisiin ongelmiin, dysfasiaan, dyspraksiaan jne. He ovat hoitaneet lasta yleensä vuosia ja heillä vanhempien lisäksi on paras tietämys lapsen tarvitsemasta erityistuesta.

Uudessa laissa lääketieteelliset perusteet ohitettaisiin ja painopiste siirtyisi pedagogisiin perusteisiin. Käytännössä päätökset lapsen tarvitsemista tukitoimista tekisi opetuksenjärjestäjä ja vastuu erityisopetuksesta olisi kouluilla. Samalla erityistukitoimet ryhmiteltäisiin siten, että erityistuessa lähdettäisiin aina liikkeelle tilapäisestä tukiopetuksesta ja jos tämä ei riittäisi, siirryttäisiin mahdollisesti erityisopetukseen. Erityisopetukseen ei käytännössä siirryttäisi milloinkaan koska rahaa ei ole budjetoitu edes ensisijaiseen tukiopetukseen.

Lainsäädännön tarpeelle on vain yksi tavoite. Karsia kustannuksia ja vähitellen hävittää kaikki tukitoimet oppilailta. Karsintaa on tehty jo pitkään ja lisää karsintoja ei voi tehdä kuin muuttamalla lakia. Miettikääpä hetki sitä kuinka kunnat ja koulut supistavat resursseja ja pienentävät määrärahoja. Mitä luulette että tapahtuu kun sama instanssi joka päättää määrärahoista saa lopullisen päätäntävallan myös siitä kuka erityistukea saa?

Oppilaita ja heidän huoltajiaan poljetaan oikeuksineen Helsingissä maanrakoon ja vielä toimintaa valvovan viranomaisen suojeluksessa. Järjestelmä on hyvin suomalainen, mielivaltainen ja oppilaiden ihmisoikeuksia loukkaava.

Lue myös:
Lasten oikeus päivähoitoon

Artikkeli on ensimmäinen osa Helsingin opetustoimea käsittelevässä kokonaisuudessa.

1. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus erityisopetukseen
2. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin 0petusvirastossa
3. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) - Koulukirjat

Artikkelit perustuvat useisiin blogille toimitettuihin selvityksiin, päätösten ja lausuntojen kopioihin sekä tapauksiin oleellisesti liittyviin muihin asiakirjoihin. Aineisto on käsitelty luottamuksellisesti eikä niissä olevia yksittäisiä tietoja ja tarkempia tapauskuvauksia julkaista.