Avattu kassi on luottamuksen passi

Haiskahtaako lause yksityiselämää loukkaavalta? Kenenkään ei ole pakko avata kauppakassia, reppua tai laukkua kaupan kassalla, vaikka kuinka kaupan täti, setä, vartija tai jopa kauppias itse sitä pyytäisi.

Eräässä Helsinkiläisessä Siwassa oli todella tyly linja ja myyjä syyllistyi suoranaisiin laittomuuksiin. Varkausepäilyyn riitti, että kyseessä oli nuori henkilö. Ärhäkkä myyjä huusi useamman kerran kaupasta poistuvalle nuorelle; "Mitäs sinä otit sieltä hyllystä, näytäs tänne". Kun nuori väitti vastaan ja puolustautui, myyjä huusi; " 'Pena' tuus tänne!". Myyjä kutsui takahuoneesta kauppiaan! Siinä sitten yhteistuumin tutkitaan nuoren reppua ja taskuja ja kun mitään ei löytynyt, myyjä vielä tuhahtaa; "Jotain se kyllä varasti", ja jatkaa saman asian läpikäymistä seuraavien asiakkaiden kanssa kassajonossa.

Kauppiaan tarve myymälävarkausten estämiseksi ja asiakkaan oikeuksien suojelu ovat todennäköisesti ristiriidassa, vai ovatko? Ristiriita ei kuitenkaan tarkoita, että asiakkaan tulee luopua omista oikeuksistaan. Se että kauppiaalla on ongelma, ei tarkoita sitä, että asiakkaan pitää näiden ongelmien yhtenä ratkaisumallina luopua omistaan. Laki on asiassa samaa mieltä. Jos kauppiaan oikeuksia liiketoimintaan, elinkeinoon ja omistamisen oikeuteen loukataan, ei se tarkoita vaihtoehtoisesti kauppiaalle oikeutta rikkoa toisen ihmisen yksityisyyttä estääkseen omansa.

Nyt joku näsäviisas tietysti toteaa, "Miksi ihmeessä et voi aukaista kauppakassiasi, jos et kerran ole tehnyt mitään väärää?"

Jos en ole tehnyt mitään väärää, miksi minun pitäisi? Entä missä menisi raja yksityisyyden loukkaamiselle? Jos kauppias haluaa tutkia taskusi, suostutko siihen? Entä jos hän pyytää sinua riisumaan housusi tai takkisi, jottet vain piilottele niiden alla varastettua tavaraa. Suostutko? Entä jos hän vaatii nähdä lastenvaunuihin sisälle tai autosi säilytystiloihin. Suostutko? Entä jos naapurissa asuva kauppias haluaa päästä kotiisi tarkastamaan, että häneltä varastettua tavaraa ei löydy asunnostasi. Suostutko? Raja yksityisyyden loukkaamiselle on syytä vetää ajoissa, tarkasti ja paksulla tussilla.

Kaupan vartijoiden oikeudet rajoittuvat käytännössä jokamiehen oikeuksiin. Niihin samoihin, jotka kenellä tahansa suomen kansalaisella on. Meillä kaikilla on jo kiinniotto-oikeus, joka on tarkoitettu käytettäväksi silloin, kun varas tavataan verekseltään (pakkokeinolaki 1§). Tämä kiinniotto-oikeus koskee myös yksityisten vartiointiyhtiöiden vartijoita. Vartijoilla ei kuitenkaan ole sen suurempia oikeuksia tarkistaa taskuja, kauppakassia tai reppua. Kannattaa muistaa, että vartija ja järjestyksenvalvoja eivät ole sama asia.

Tietenkään ei ole laitonta pyytää avaamaan kauppakassia tai reppua. Pyytää saa. Tällaiset pyynnöt kannattaa kuitenkin jättää omaan arvoonsa. Mikäli kauppias tai vartija saavat varkaan kiinni verekseltään, he voivat ottaa varastetun tavaran pois ja kutsua paikalle poliisin. Kuten pitääkin. Jos näyttöä varkaudesta ei ole, vartijalla tai poliisilla uhkailu on täysin turhaa. Ongelma ei ole asiakkaan. Asiakkaalla on oikeus kieltäytyä. Poliisi tarvitaan paikalle, joka tapauksessa, jos kyse on varkaudesta ja repusta löytyy varastettua omaisuutta. Kauppiaan kuin myös vartioiden kannattaisi miettiä mihin asti ovat valmiit tuhlaamaan yhteisiä verorahoja ja juoksuttamaan kiireistä, aliresurssoitua poliisia avaamaan asiakkaan kauppakassia, vain sen takia kun kauppiaalla on oman etunsa vuoksi kauhea hinku rikkoa asiakkaidensa yksityisyyttä.

Löysin netistä juttuja, vuodelta 2005, jossa oli mainittu joitakin kauppoja, jotka ovat jossain vaiheessa ilmoittaneet, että kaikkien asiakkaiden kauppakassit tarkistetaan kassalla. Ei ole omalle kohdalle sattunut, mutta olisi kyllä mielenkiintoista nähdä kuinka he sen tekisivät? Se että tarkastuksista ilmoitetaan, ei muuta sitä tosiasiaa, että laukkua ei tarvitse heille avata. Kauppiaalla on oikeus valita asiakkaansa, mutta tuon valinnan oikeus ei anna lisäoikeutta tehdä henkilötarkastusta. Tuntuu siltä että tällaiset kaupat mieltävät kaikki asiakkaansa varkaiksi?

Palvelualojen ammattiliiton sivuilla (PAM) on juttu kauppiaasta, joka vaatii henkilökunnan laukkuja ja jopa auton tavarasäilytystilan tarkistamista. Eikä vain vaadi, mutta myös tekee niin! Tässäkin kohdin toiminta onnistuu agressiivisella pelottelulla ja oman käden oikeudella, koska ihmiset pelkäävät työpaikkojensa puolesta eivätkä uskalla vastustaa.

Lue myös uudempi artikkeli: Vartijat, valokuvaaminen ja kansalaisoikeudet

LIDL - On se ihme kauppa?

Pienenä välipalana esimerkki halpaketju Lidl:n jokseenkin erikoisesta asiakaspalautus menettelystä ja valokuvauskiellosta. Käykää ihmeessä tutustumassa artikkeliin. Jokainen voi tämän jälkeen tehdä oman arvionsa kyseisen kauppaketjun toiminnasta. Lisäksi blogin omia kommentteja Lidl:n tuotteista.

Artikkeli: http://www.sci.fi/~oh2bio/LIDL/

Asiakaspalautus

Asiakkaan palauttaessa ostamansa tuotteen, Lidl haluaa asiakkaalta tämän yhteystiedot sekä henkilötunnuksen. Näiden tietojen, paitsi henkilötunnuksen, keräämiselle ei ole estettä. Kerätty tieto muodostaa kuitenkin henkilörekisterin (Henkilötietolaki 8§) ja tietoja kerättäessä asiakkaalle on kerrottava (Henkilötietolaki 24§) mihin tarkoitukseen tietoa kerätään. Rekisteriseloste on löydyttävä ja asiakkaalla on myös oikeus pyytää ote hänestä tallennetuista tiedoista maksutta kerran vuodessa. Lidl:ltä ei löytynyt rekisteriselostetta, eivätkä myyjät osanneet kertoa tiedon keräämistarkoitusta tai minne tieto tallennetaan. Tietosuojavaltuutettu antoi asiasta huomautuksen.

Valokuvaaminen myymälässä

Henkilö oli huolestunut Lidl myymälöiden epäsiisteydestä ja jopa turvallisuudesta. Todistaakseen kantansa hän kävi ottamassa myymälässä valokuvia ja julkaisi ne artikkelissaan. Lidl vaati kuvien poistamista sillä perusteella, että Lidl liikkeissä on valokuvauskielto. Myöhemmin Lidl:n asiakaspalvelu tarkensi asian tarkoittavat toivetta olla kuvaamatta myymälöissä asiakkaiden yksityisyyden suojaamiseksi. Henkilö kävi pari kuukautta myöhemmin kokeeksi "kysymässä" kuvauslupaa liikkeeeseen. Lupaa ei myönnetty koska kuvaus on (edelleen) kielletty Lidl myymälöissä. Blogin edustaja kävi tarkistamassa tilanteen ja liikkeistä otetut valokuvat ovat tämän artikkelin lopussa.

Lue myös: Oikeus valokuvata julkisella paikalla

Tuotteiden turvallisuus?

Kokemuksen perusteella voin sanoa, että Lidl:n myymät ja yleensä saksasta tuomat pesuaineet (esim. W5 Kitchen Cleaner) ovat ehkä halpoja, mutta turvallisuus voi olla hakoteillä. Eräässä tapauksessa 2 vuotias lapsi suihkautti kyseistä W5 Kitchen Cleaner ainetta silmilleen. Silmät huuhdeltiin ja lapsi vietiin silmälääkäriin. Pullossa ei ollut mitään merkintää PH-arvosta tai muusta koostumuksesta. Lääkäri tarvitsi kuitenkin tietoja hoidon aloittamiseksi ja soitti myrkytystietokeskukseen, johon valmistajat ja maahantuojat ilmoittavat kemikaalien koostumuksen ja PH-arvot. Tästä tuotteesta ei löytynyt mitään tietoa! Myöhemmin asiaa selvitettäessä kävi ilmi, että tietojen toimittaminen myrkytystietokeskukselle on vapaaehtoista, ja yleensä maahantuojat ja valmistajat ilmoittavat tiedot kiitettävästi. Lidl on poikkeus. Onko Lidl halunnut karsia ylimääräisiä kustannuksia ja vapaaehtoisten tietojen toimittaminen on jätetty kokonaan tekemättä, peräti asiakkaiden turvallisuuden kustannuksella? Ehkä kyseessä on unohdus tai vahinko? Lidl:n pesuaineet ovat kuitenkin tapauksen jälkeen jääneet kaupan hyllyyn.

Blogi kävi myös tarkistamassa muutaman Lidl myymälän siisteyden. Kuvauslupaa ei pyydetty koska lain mukaan julkisissa tiloissa kuvaaminen on sallittu.

Saako vastaanotetun kirjeen julkaista?

Tämä on todella mielenkiintoinen kysymys, eikä asiaan ole suoraa ja selkeää vastausta, ainoastaan tulkintoja. Tässä artikkelissa kirjeellä tarkoitetaan sekä sähköpostia, tekstiviestiä että normaalia paperikirjettä.

Saako vastaanotetun kirjeen julkaista?

Yksinkertaisesti voisi ajatella, että kirjeen saa julkaista lähettäjän luvalla. Entä jos lähettäjältä ei kysytä lupaa? Entä jos kirje käsittelee asioita, joita lähettäjällä itsellään ei ole oikeus julkaista tai kertoa eteenpäin? Entä jos kirje sisältää salassapidettävää aineistoa?

Ensiksi pitäisi miettiä aikooko kirjeen julkaista sellaisenaan vai ainoastaan asiasisällön. Mikäli kirjeen julkaisee sellaisenaan, voi kysymykseen tulla tekijänoikeus. Eli jos kirje muodostaa teoksen johon kirjoittajalla on tekijänoikeus, kirjettä ei voi julkaista ilman lupaa. Voisiko kirje olla sitten teos ja nauttia tekijänoikeudellista suojaa? Voisin väittää, että äärimmäisen harvoin kirje on tarkoitettu teokseksi, joka tarvitsee teoksen taiteellisen arvon suojelemista. Joissakin tapauksissa, ehkä kyllä, jos kirjeen sisältö on esimerkiksi itsetehty runo. Tavanomainen kirje, jossa kommunikoidaan yhteisestä asiasta kahden osapuolen välillä, on aika vaikea käsittää teokseksi. Kirjeen asiasisältöä julkaistessa kyse on taas kirjeen sisällöstä ei tavasta tai ilmaisumuodosta jolla asia esitetään.

Kirje voi sisältää salassapidettävää tietoa, jonka julkaiseminen voidaan katsoa rikokseksi. Tällainen tieto voisi olla esimerkiksi henkilön terveyteen liittyvä tieto, jolloin kyseeseen tulee yksityisyyden suojaa koskeva lainsäädäntö. Tämä koskee sekä kirjeen julkaisemista sellaisenaan tai kirjeen asiasisältöä.

Jos kyseessä on viranomaisen lähettämä kirje jonka sisältö on esim. julkinen asiakirja, kuten viranomaisen päätös jossain asiassa, tällöin julkaisuestettä ei ole, koska kenellä tahansa on oikeus saada kopio asiakirjasta.

Kirjesalaisuus on terminä harhaanjohtava. Kirjesalaisuus ei sinänsä estä vastaanottajaa millään lailla julkaisemasta saamaansa kirjettä. Kysymys on kahden osapuolen välisen kommunikoinnin suojasta, mikä kieltää kolmatta osapuolta "avaamasta" kirjettä. Kirjesalaisuus koskee myös asiasisältöä, mutta tässä tapauksessa vain silloin kun kirjeen vastaanottaja ei ole se henkilö jolle kirje oli alunperin tarkoitettu. Sähköpostissa tämä voisi helposti tarkoittaa sitä, että jos saat viestin jota sinulle ei ole tarkoitettu, sinun pitäisi lopettaa viestin lukeminen ja poistaa viesti.

Eli, saako vastaanotetun kirjeen julkaista?

Jos kirje ei täytä teoksen tunnusmerkistöä, eikä se sisällä yksityisyyden suojaan liittyvää tietoa tai muuta jonkin lain perusteella salassapidettävää tietoa, kirjeen voi julkaista sellaisenaan.

Keskustelun tallentaminen

Aikaisemmin blogissa julkaistiin artikkeli oman keskustelun tai puhelun tallentamisesta. Sain sähköpostiin hyvän esimerkin tämän oikeuden käyttämisestä autokaupan yhteydessä. Koska ajoneuvoista on viime aikoina blogissa ollut useampikin artikkeli niin jatketaan vielä kertaalleen samalla linjalla.

Akuperäisessä artikkelissa kerrotaan puheluiden tallentamisesta, mutta samat säännökset koskevat minkä tahansa keskustelun, johon tallentaja itse osallistuu, nauhoittamisesta. Keskustelun tallentamiseen ei tarvitse lupaa muilta osapuolilta, eikä tallentamisesta tarvitse kertoa etukäteen. Ainoa edellytys on, että keskustelun tallentaja osallistuu keskusteluun itse.

Pekka oli ostamassa itselleen käytettyä ajoneuvoa, hintaluokkaan 5 000 - 10 000 eur. Myyjänä toimi suuri etelä-suomessa tunnettua merkkiä myyvä autoliike. Monen viikon etsinnän jälkeen oikea ajoneuvo löytyi kyseisestä liikkeestä. Koeajon ja perusteellisen tutkimisen jälkeen ostaja aloitti keskustelun myyjän kanssa ajoneuvon hinnasta. Tuulilasissa ollut hintapyyntö oli 6 800 eur. Tässä kohdin Pekka asetti mp3-sottimensa tallennustilaan ja soittimen paidan etutaskuun.

Puolituntia kestäneen neuvottelun ja auton ympärillä pyöriskelyn jälkeen hinnaksi sovittiin 6 500 eur. Lisäksi Pekka saisi ilmaiseksi ensimmäisen vastaan tulevan huollon, 100 000 km. Vaikka ajoneuvossa ei ollut liikkeen myöntämää erillistä takuuta myyjä vakuutti, että ajoneuvo on ikäistään paremmassa kunnossa. Akselisto, vaihteisto, nivelet ja jarrut ovat hyvässä kunnossa ja kestävät varmasti ilman korjausta vielä pitkään. Myyjä jopa tokaisi, että jos noissa vikaa ilmenee parin kuukauden sisällä, niin hän korjauttaa vian ilmaiseksi. Nimet kauppakirjaan ja auto baanalle.

Ensimmäinen huolto tuli vastaan jo kolmen viikon kuluttua. Huolto oli ilmainen, kuten myyjän kanssa oli sovittu. Ilmaisesta huollosta ei ollut mainintaa kauppakirjassa. Saman päivän aikana huollosta soitettiin ja kerrottiin, että ajoneuvon jarruissa on enemmänkin vikaa. Jarrusatula, jarrupalat ja jarrulevyt meinisivät huollon mielestä vaihtoon. Kustannus töineen vajaat 1 000 eur. Siis 15% ajoneuvon hinnasta.

Omistaja lähti saman tien käymään paikanpäällä, koska liike oli aivan työpaikan vieressä. Auton myyjä ei juuri ollut paikalla, joten hetken rupateltuaan huoltomiehen kanssa korjauksen hinnaksi saatiin 820 eur. Myyjä saapui paikalle 35 minuutin odottelun jälkeen. Ostaja muistutti mitä myyjä oli kertonut ajoneuvon kunnosta, maininnut erikseen jarrut ja luvannut, että jos jotain isompaa ilmenee myyjä korjauttaa vian. Myyjä ei moista muistanut. Kertoi vain, että ajoneuvolla ei ole takuuta eikä hän mene sellaisia asioita lupailemaan autoihin joihin ei anneta vaihtotakuuta.

Ostaja kävi hakemassa kahvia automaatilta, etsi mp3-sottimensa tiedostosta oikean kohdan. Palasi myyjän luo ja antoi mp3-soittimen myyjälle. Myyjä putosi kelkasta kuin eno veneestä. Naama punaisena hän kuunteli 3-viikkoa sitten käydyn keskustelun soittimesta ja sen jälkeen alkoi huuto. Naamapunaisena sateli mielipidettä teon laittomuudesta, kuinka hän ei ole antanut lupaa keskustelun nauhoittamiseen, kuinka hän vie asian poliisille ja ostaja saa hirvittävät sakot ja kuinka paljon ostaja joutuu maksamaan vahingonkorvauksia, jonka rinnalla 820 eur remontti on pikkurahaa. Olisko hän katsonut liikaa amerikkalaisia elokuvia?

Ostaja selosti tilanteen uudelleen. Hänellä on täysin laillinen oikeus tallentaa keskustelu johon hän itse osallistuu. Kyse ei ole salakuuntelusta tai salanauhoittamisesta. Myyjä on itse luvannut keskustelun perusteella korjauttaa vian jos jotain suurempaa mm. jarruihin tulee kahden kuukauden sisällä. Ajoneuvon akselisto, vaihteisto, nivelet ja jarrut pitivät olla myyjän mukaan hyvässä kunnossa. Koska myyjä oli luvannut huollon ilmaiseksi sekä luvannut korvata isomman remontin kahden kuukauden sisään, nämä olivat oleellisesti vaikuttaneet ostopäätökseen. Suullinen lupaus on pitävä samoin kuin kirjallinen. Suullisessa lupauksessa jälkeenpäin todistaminen on ongelma, paitsi tässä tapauksessa.

Myyjien esimies kutsuttiin paikalle. Esimies kuunteli myös tallenteen ja pudisteli päätään. Esimiehen kanssa sovittiin että ajoneuvo jää yön yli huoltoon ja hän selvittää tilannetta. Hän ottaa yhteyttä heti seuraavana aamuna.

Aamulla esimies soitti ja antoi oman ehdotuksensa. He maksavat jarrujen 820 eur korjauksen.

Vastaavanlainen esimerkki löytyy myös puheluiden tallentamisesta kertovan artikkelin lopussa olevasta kommenttiosasta, jossa henkilö on omien sanojensa mukaan ollut tietokoneostoksilla.

Mihin oikeus perustuu?

"Sellaiset puhelut, joihin itse osallistuu joko soittajana tai vastaajana, saa nauhoittaa. Oman viestinnän taltioiminen on mahdollista Suomen perustuslain mukaan, eikä sitä ole kriminalisoitu myöskään viestinnän suojaa koskevissa rikoslain säännöksissä.", Tietosuojavaltuutetun toimisto

Kyse ei siis ole salakuuntelusta:

5 § (9.6.2000/531)

«Salakuuntelu»

Joka oikeudettomasti teknisellä laitteella kuuntelee tai tallentaa

1) keskustelua, puhetta tai yksityiselämästä aiheutuvaa muuta ääntä, jota ei ole tarkoitettu hänen tietoonsa ja joka tapahtuu tai syntyy kotirauhan suojaamassa paikassa, taikka

2) muualla kuin kotirauhan suojaamassa paikassa salaa puhetta, jota ei ole tarkoitettu hänen eikä muunkaan ulkopuolisen tietoon, sellaisissa olosuhteissa, joissa puhujalla ei ole syytä olettaa ulkopuolisen kuulevan hänen puhettaan,on tuomittava salakuuntelusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava.

Lisäksi on olemassa:

Korkeimman oikeuden päätös V79/1707

Korkeimman oikeuden päätös R89/330

Pitääkö yksityinen ParkCom / ParkPatrol valvontamaksu maksaa ?

Yksityisoikeudellisia valvontamaksuja ns. "yksityisiä parkkisakkoja" jakavat mm. valvontayhtiöt ParkCom Oy ja Narmer Oy (ParkPatrol). Tässä lyhyt yhteenveto asiasta.

Pitääkö maksu maksaa?

Ei pidä. Jokainen tekee tietysti päätöksensä itse ja aikaisemmin esitettyjen analyysien mukaan 10-15 % maksun saajista jättää maksamatta. Kehoitan odottamaan oikeuden ennakkopäätöstä asiasta. Valvontayhtiöillä ei uhkailusta huolimatta näytä olevan kiirettä oikeudenpäätöksen hankkimiseksi. Ehkä prosessi nopeutuu jos maksamattomien valvontamaksujen osuus kasvaa kipurajan yli.

Oleellisin kiteytettynä

Toiminta ei perustu Suomen lakiin, koska Suomessa, toisin kuin Ruotsissa, ei ole lainsäädäntöä yksityisestä pysäköinninvalvonnasta.

Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kyse pysäköintisääntöjen noudattamisen valvonnasta. Vaikka kyse onkin yksityisestä alueesta ja tontinomistajalla on oikeus päättää pysäköinninehdoista, pysäköinninvalvonta voi kuulua vain laissa määrätylle viranomaiselle, kunnalliselle pysäköinninvalvojalle. Kyse ei myöskään ole maksullisesta pysäköinnistä, vaan rangaistusluonteisesta maksusta, mikä on seurausta pysäköintisääntöjen noudattamatta jättämisestä. Vaikka kyseessä olisikin yksityisoikeudellinen sopimus ajoneuvon kuljettajan ja valvontayhtiön välillä, millään sopimuksella ei rangaistusvaltaa voi siirtää yksityiselle yritykselle.

Maksu on yksityisoikeudellinen saatava, joka ei ole ulosottokelpoinen, eikä perintäkelpoinen siinä mielessä kuin sanan merkitys on yleisessä puhekielessä käsitettävissä. Valvonta yhtiö tarvitsee oikeudenpäätöksen ennen kuin maksun voi oikeasti periä/ulosmitata. Jos sopimus kahden osapuolen välille voi syntyä konkludenttisesti, hiljaisesti, ilman tahdonilmaisua, ajamalla ajoneuvo valvontayhtiön valvomalle alueelle, sopimus syntyy ajoneuvon kuljettajan kanssa. Autoilijalla on myös aina oikeus kieltäytyä tekemästä sopimusta. Tämän jälkeenkin pysäköinti valvotulle alueelle on korkeintaan oikeudeton, josta voidaan rangaista pysäköintivirhemaksulla. Pysäköintivirhemaksu taas perustuu lakiin ja sen voi kirjoittaa vain kunnallinen pysäköinninvalvoja. Sopimusta ei synny jos toinen osapuoli kieltää sen. Sopimus ei myöskään synny automaattisesti pysäköimällä ajoneuvo alueelle.

Kuljettaja ei kuitenkaan välttämättä ole sama henkilö kuin ajoneuvorekisteriin merkitty haltija tai omistaja, jotka käytännössä saavat maksumuistutuksen. Mikäli haltija tai omistaja kiistää olleensa ajoneuvon kuljettaja tulee valvontayhtiön osoittaa ajoneuvon kuljettaja kyseisellä hetkellä ja kohdistaa maksumuistukset hänelle. Sopimusoikeuden periaatteiden mukaan haltijan tai omistajan ei tarvitse sopimuksen ulkopuolisina kertoa tai muistaa, kuka oli ajoneuvon kuljettaja. Sopimukseen vetoavan tulee esittää näyttö asiassa. Riitatilanteessa näyttövelvollisuus on siis valvontayhtiöllä. Kansanomaisesti voisi todeta, että oikeusvaltiossa vellallisen ei tarvitse todistaa, ettei hän ole velkaa, vaan velkojan tulee esittää näyttö velan perusteista.

Helsingin hovioikeus 20.11.2008

Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat laittomia. Lue artikkeli ja analyysi.

Vantaan käräjäoikeus 14.12.2007

Lue: ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa. Yksityisen valvontayhtiön kirjoittama maksu on laiton.

"Käräjäoikeus on todennut että Suomen lain mukaan vain poliisi tai kunnallinen pysäköinninvalvonta voi määrätä pysäköintivirhemaksun. Vaikka valvontayhtiö käyttääkin nimitystä "valvontamaksu" kyse on autoilijan kannalta pysäköintivirhemaksusta. "

Kuluttajavirasto

Kuluttajaviraston kirje (katso kommenttiosiosta), joka on postitettu ParkCom:n silloiselle toimitusjohtajalle. Tätä ParkCom ei ole julkaissut! Lainauksia kirjeestä:

"Poliisin tai kunnallisen pysäköinninvalvojan määräämä pysäköintivirhemaksu voidaan periä ajoneuvon omistajalta tai haltijalta. Tämä perustuu pysäköintivirhemaksusta annetun lain 8 §:ään. Sen sijaan sopimussuhteeseen perustuvaa saatavaa, jollainen kyseinen valvontamaksukin on, tulee periä sopimuskumppanilta."

"Auton pysäköinyt kuluttaja ei kuitenkaan välttämättä ole auton haltija/omistaja. Jos haltija/omistaja ei ole sopimusta pysäköinnistä kanssanne tehnyt, ei häneltä myöskään siten voida lähtökohtaisesti periä maksua sen rikkomisesta."

"Katsomme, että sopimusehtokäytäntö , jonka mukaan auton haltijan/omistajan tulee osoittaa, kuka autoa on ajanut, jos hän itse kiistää sitä ajaneensa, on sen periaatteen vastainen, että sopimukseen vetoavan osapuolen on esitettävä näyttöä asiasta. Jos auton omistaja/ haltija ei ole sopimusta tehnyt, ei hänelle voi koitua seuraamuksia sopimuksen rikkomisesta."

Valtakunnan syyttäjä

Syyttämättäjättämispäätös koski virkavallan anastusta, kysymystä siitä leikkiikö ParkCom viranomaista. Päätöksellä ei ole mitään tekemistä maksujen oikeutuksen kanssa, kuten ParkCom jossain vaiheessa perusteli.

Kuluttajavalituslautakunta

Päätös, Dnro 1285/39/2005, Dnro 660/39/2006, Dnro 1357/39/2006, Dnro 3541/39/2006. Kyse on tapauksista, jossa henkilö myöntää olleensa ajoneuvon kuljettaja. Kuluttajariitalautakunta on todennut sopimuksen syntyneen, mutta riitatilanteessa näyttövelvollisuus on valvontayhtiöllä. Toisaalta ParkCom on hävinnyt myös tapauksen jossa käsiteltiin sopimusehtojen sitovuutta.

"Riitatilanteessa sopimukseen vetoavan on kuitenkin näytettävä toteen sopimuksen syntyminen. " (Kuluttajavalituslautakunnan päätös)

Lopuksi

Mikäli joudutte asioimaan kyseisten yritysten kanssa, käyttäkää henkilötietolain mukaista oikeuttanne saada rekisteriseloste sekä ote kirjallisena kopiona teitä koskevasta tietosisällöstä. Lukekaa lisää täältä. Tämä koskee myös ajoneuvostanne otettuja valokuvia. Keskustelkaa valvontayhtiön kanssa sähköpostilla, jotta teille jää kirjallinen todistusaineisto keskustelun sisällöstä. Mikäli käytätte puhelinta, nauhoittakaa puhelut. Reklamoikaa annetuista valvontamaksuista.

Lue: ParkCom Oy hävisi hovioikeudessa
Lue: ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa
Lue: Poliisi jätti tutkintapyynnön yksityisestä pysäköinninvalvonnasta
Lue: Helsingin hallinto-oikeus koettelee yksityisen pysäköinninvalvonnan rajoja
Lue: ParkCom hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Lue: Yhteenveto ja valmiit vastaukset
Lue: Maksut OK-Perinnälle - ohjeet
Lue: ParkCom:n hurjat lakiviittaukset