Tuomareiden vapaa todistusharkinta mahdollistaa mielivaltaiset tuomiot Suomessa

Länsimaisessa oikeusvaltiossa tuomioistuimien ratkaisut on perustuttava lakiin. Jokaisen kansalaisen pitäisi pystyä luottamaan oikeuslaitokseen ja myös luottamaan siihen että heidän oikeutensa toteutuvat juuri siten kuten ne lakiin on kirjoitettu. Kaikkien tuomioiden tulee perustua riittävään näyttöön.

Miten on sitten mahdollista että tapauksissa joissa ei ole muuta kuin kahden ihmisen sana sanaa vasten pystytään toinen osapuoli tuomitsemaan?

Tämä johtuu suomalaisen lainsäädännön vapaasta todistusharkinnasta joka mahdollistaa täysin mielivaltaiset tuomiot.

Vapaa todistusharkinta tarkoittaa käytännössä, että oikeuden tuomari voi täysin vapaasti arvioida todistusaineistoa, todistelua ja muita esille tulleita asioita ja tehdä niiden perusteella johtopäätöksiä jotka huomioivat toiset asiat tarkemmin kuin toiset. Tuomari voi käytännössä antaa eri väitteille eri painoarvon tai merkityksen kuin muille vastaaville asiaan liittyville todisteluille.

Vapaa todistusharkinta antaa tuomarille oikeuden määrittää omien käsitystensä pohjalta mikä on totuus kussakin tapauksessa. Vapaassa harkinnassa ei ole olemassa spesifisistä määrittelyä tai rajausta sille miten todistusaineisto pitää huomioida. Kun kaksi ihmistä kertoo tapahtumasta kaksi eri versiota ja muita todisteita ei ole olemassa, tuomari päättää vapaan todistusharkinnan perusteella kumpaa osapuolista uskoo ja millä perusteella.

Virheellisen tuomion todennäköisyys on ilmeinen. Käytännössä tuomari pitää toisen henkilön kertomaa totuudenmukaisempana, vaikka on täysin mahdollista että juuri tuomarin valitsema henkilö itse asiassa valehtelee. Ihmiset ovat yllättävän huonoja tunnistamaan valehtelijan, eikä tuomarit tee tästä poikkeusta. Luotettavasti, sosiaalisesti ja luonnollisesti esiintyvä valehtelija selviää pälkähästä huomattavasti todennäköisemmin kuin totuuden kertova tilannetta jännittävä introvertti.

Onko oikein että päätös voi perustua täysin vapaaseen harkintaan ilman erityistä ohjeistusta siitä mitä yleensä voi pitää luotettavana ja miten erilainen todistelu tulee arvioida?

Usein sanotaan että ihminen on syytön kunnes toisin todistetaan. Lähdetään siis ajatuksesta että syyttäjän tai vastapuolen pitää esittää todisteet syyllisyydestä. Samalla myös ajatellaan, että epäillyn ei tarvitse todistaa syyttömyyttään. Käytännössä tilanne ei kuitenkaan ole näin ihanteellinen. Tilanne jossa epäilty ei esitä mitään todisteita syyttömyyttään vastaan voi käytännössä johtaa siihen että vapaan todistusharkinnan perusteella tuomari katsoo että esitetty näyttö syyllisyydestä on totuudenmukaisempaa, koska syyttömyydestä ei ole haluttu tai pystytty esittämään todistusaineistoa. Käytännössä syyttömyyskin pitää siis pystyä todistamaan.

Oikeusjärjestelmässä pitäisi olla sisäänrakennettuna menettely ja ohjeistus jolla rajoitetaan tuomarin oikeutta vapaasti harkita näytän luotettavuutta. Laissa pitäisi määritellä ne todistukselliset keinot, menettelyt ja arvioinnit jotka ovat yleensä sallittuja. Miten arvioidaan luotettavaa henkilötodistelua, silminnäkijöiden kertomuksia suhteessa kuluneeseen aikaan, perhe- ja ystävä suhteita, todisteiden näyttöarvoa jne. Tällä hetkellä rajoituksia on olemassa esimerkiksi todistamisessa puolisoa tai lähiomaista vastaan, mutta yksi suurimmista epäkohdista on lainvastaisesti hankitun todistusaineiston hyväksyminen.

Koko oikeusjärjestelmän perustahan pitää olla siinä, että syyttömiä ihmisiä ei tuomita teoista jota he eivät ole tehneet. Kaikki säännöt ja ohjeistukset tulee olla olemassa syyttömien suojelemiseksi. Kun käytetään täyttä vapaata harkintaa ollaan tilanteessa jossa parhaimmin esiintyvä, parhaimmin asian esiintuova, taloudellisesti varakkaampi, kekseliäämpi tai röyhkeämpi osapuoli voittaa helpommin vaikka olisikin syyllinen tekoon.

Kansalaisen pitäisi pystyä olemaan varma, että tuomioistuimissa, missä päin tahansa Suomea, kenen tuomarin toimesta tahansa käytetään aina samoja menettelytapoja ja ohjeistuksia tasapuolisesti kaikkien epäilyjen ja asianomistajien esittämien väitteiden arvioinnissa.

Valitettavasti tilanne nykypäivänä on aivan toinen. Oikeuden toteutuminen tai toteutumatta jääminen riippuu täysin muista asioista kuin totuudesta. Sen takia kansan kielellä puhutaankin ”tuomioiden arpomisesta”.Eikä totuus todellakaan ole kaukana.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Q&A – Poliisikuulustelu – Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Q&A – Poliisikuulustelun saa tallentaa
Q&A – Poliisin tekemä henkilöntarkistus
Pykälä ”Kiihottamisesta kansanryhmää vastaan” on vanhentunut
Rikos ei ole syyllistyneen yksityisasia
Q&A – Rangaistavuus
Oikeusturvavakuutus ei korvaa

Lue myös:
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 1/3
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 2/3
Hedman Partners kiristyskirjeet – osa 3/3

Oikeudenmukaisuus ei toteudu työtuomioistuimissa

Laki työtuomioistuimesta (31.7.1974/646) määrittelee työtuomioistuimen toimivallan. Työtuomioistuin on erikoistuomioistuin joka ratkaisee työntekijöiden työehtosopimuksien ja virkamiesten virkaehtosopimuksien tulkintaan liittyviä riitakysymyksiä. Yksittäisillä henkilöillä ei ole oikeutta ajaa kannetta työtuomioistuimessa. Oikeus kanteeseen on työ- ja virkaehtosopimuksen solmineilla osapuolilla, kuten työntekijöiden ammattiliitoilla tai työnantajia edustamilla liitoilla.

Työtuomioistuin antaa yleensä päätöksensä varsinaisen käsittelyn jälkeen pidettävässä erillisessä neuvotteluistunnossa. Vastoin yleistä länsimaista oikeuskäsitystä työtuomioistuimen päätökset ovat aina lopullisia. Niihin ei voi hakea muutosta valittamalla. Työtuomioistuinkäsittelyn oikeusprosessista puuttuvat siis normaalille oikeuskäytännölle tyypilliset valitusportaat, kuten hovioikeus ja korkein oikeus.

Valitusmahdollisuuden uupuminen työtuomioistuimen päätöksistä vääristää oikeuskäytäntöä mikä näkyy vahvasti puolueellisina päätöksinä. Ammattiliitoissa ja juristipiireissä on yleisesti, mutta hiljaisesti tunnettu tosiasia että työtuomioistuimen päätökset kallistuvat pääsääntöisesti aina työnantajaleirin hyväksi. Työtuomioistuin toimii käytännössä työnantajien kumileimasimena. Tilanne on vastaava vakuutusoikeudessa jossa vakuutusoikeus toimii täysin vakuutusyhtiöiden alaisuudessa ja ohjauksessa.

Tuomioistuinkäsittelyssä perustuslaillinen periaate on, että tuomiosta on pystyttävä valittamaan. Suomalainen oikeuslaitos tekee nykypäivänä karmaisevan määrän virheitä joista osa voidaan oikaista valitusmenettelyn takia. Osaa virheistä ei oikaista koskaan. Edes langettavat päätökset ihmisoikeustuomioistuimesta eivät monesti saa korkeinta oikeutta muuttamaan kantaansa.

Tänä päivänä käräjäoikeudessa käsitellään työtuomioistuimen toimivaltaan kuuluvia päätöksiä. Nykykäytäntö muodostaa suuren ongelman kun täsmälleen samanlaisia riita-asioita käsitellään koko valitusprosessin läpi aina hovi- ja korkeinta oikeutta myöten. Päätökset ovat monesti täysin päinvastaisia kuin työtuomioistuimen tuomiot joista ei voi edes valittaa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

KKO:n Halla-aho tuomio on ainutlaatuisen virheellinen

KKO on jälleen polkenut suomalaisten oikeuksia sananvapauteen. Vuosi toisensa jälkeen Suomen valtio saa tuomioita sananvapauteen liittyvistä ihmisoikeusrikoksista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta ja siitä huolimatta sanan- ja mielipiteen vapautta rajoittava linja jatkuu. Näyttää siltä, että suomalaisessa yhteiskunnassa ei mikään ole muuttunut sitten 1960-luvun Hannu Salaman.

Suomessa on kaksi tabua yli kaiken joita missään tapauksessa eikä missään olosuhteissa saa arvostella: uskonto ja maahanmuutto. Halla-aho sai tuomion uskonrauhan rikkomisesta arvostellessaan islamin uskoa pedofiliuskonnoksi sekä tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan arvioidessaan islaminuskoisten maahanmuuttajien piirteitä.

Uskonnot ovat kautta ihmiskunnan historian olleet yksi pahimmista kärsimyksen aiheuttajista. Uskontojen varjolla oikeutetaan väkivaltaa, kärsimystä ja terrorismia. Kristinuskon nimissä on tapettu ihmisiä jo ristiretkien aikana. Helluntaiseurakunnassa käytetään lapsia ja nuoria hyväksi. Katolinen kirkko on syyllistynyt lasten seksuaalisiin hyväksikäyttöihin. Islamin uskontoon on puolestaan kuulunut alusta lähtien lapsimorsiamet. Profeetta Muhammadin Aisha vaimo oli 9 -vuotias. Yleisen käsityksen mukaan lapsimorsiamet silloin ja nykypäivänä ovat osoitus pedofiliasta. Islamin uskonnon yhtenä peruspilarina on pitää esikuvana profeetta Muhammadia ja hänen oppejaan ja jokaisen tehtävä on jäljitellä profeetan tapaa elää. Nyt voi tietysti ajatella, että Islamin uskonto on muuttunut ja pedofilian kauheudet ovat kadonneet vuosisatojen myötä. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Tämän osoitti Suomen Islamilaisen yhdyskunnan imaami Khodr Chehab todetessaan vuonna 2009 että 13 vuotta on sopiva ikä tytöille avioitua. Kaiken lisäksi hän yritti vielä puolustautua kritiikiltä toteamalla, että osassa islamilaisia maita lapsiin sekaantumisesta avioliiton ulkopuolella saa jopa kuolemanrangaistuksen. Tämäkö siis oikeuttaa pikkutyttöjen väkisin naittamisen vanhoille miehille raiskattavaksi? Minkälainen uskonto pakottaa leikki-ikäiset tytöt avioliittoon vanhojen miesten seksileluiksi? Kun lukee uutisia lapsimorsiamien kohtaloista arabimaissa ei voi kuin kysyä mikä voi olla vielä sairaampaa? Jos uskonto sallii pedofilian, on ainoastaan kirjoitustekninen kysymys puhutaanko uskonnosta jossa vallitsee myötämielisyys pedofiliaan vai pedofiliauskonnosta.

KKO totesi että vihapuheen kaltaiset lausumat eivät nauti sananvapauden suojaa. Ongelma tietysti on siinä että vihapuheelle ei löydy todellista määritelmää, vaan vihapuheeksi voidaan käytännössä määritellä mitä tahansa mikä pelottaa kuulijaa. Loukkaamistarkoituksen täyttyminen on toinen määritelmä uskonrauhaan liittyvässä lainsäädännössä. Voiko oikeasti enää arvostella uskontoja jos toisen osapuolen loukkaantuminen voidaan katsoa näytöksi loukkaavassa tarkoituksessa esitetystä mielipiteestä? Sama tilanne koskee kiihottamisessa kansanryhmää vastaan. Mistä lähtien mielipiteen, jopa kärkkään ja provosoivan, kertominen on ollut kiihottamista? Miksi enemmistöä saa arvostella mutta ei vähemmistöä? Kun islamilaiset uskonoppineet nimittelevät suomalaisia juopoiksi eikö se ole kiihottamista kansanryhmää vastaan? Ainakin minä loukkaannuin siitä, joten tunnusmerkistö täyttyy. Toisaalta, eikö imaami Khodr Chehabin kannanotot lapsimorsiamien, eli pedofilian puolesta, täyty rikoksentunnusmerkistön yllyttämisestä rikokseen? Ainakin se saa normaalit ihmiset oksentamaan.

Mikään ei ole täysin mustaa tai valkoista. Sananvapaus on loukkaamaton arvo josta ei pidä tinkiä, eikä varsinkaan silloin kuin mielipide eroaa omasta. Voltairen sanoi aikoinaan: "Olen eri mieltä kanssasi, mutta puolustan kuolemaani asti oikeuttasi sanoa mielipiteesi". Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa todetaan selkeästi, että sananvapaus ei koske pelkästään sellaisia tietoja tai ajatuksia, joihin suhtaudutaan myötämielisesti tai joita pidetään vaarattomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaisia, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät.

Toivotamme Jussi Halla-aholle voimia ja rohkeutta jatkaa valitsemallaan tiellä. Jussi Halla-aho on KKO:n päätöksen perusteella jälleen yksi oikeusmurhan uhri Suomalaisessa arvontakoneistossa. Toivottavasti Halla-aho vie asiansa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Sieltä ei ole odotettavissa mitään muuta kuin yksi ainoa lopputulos - jälleen yksi tuomio Suomen valtiolle ihmisoikeuksien perimmäisen arvon, sananvapauden loukkaamisesta.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Vihapuhetta
Sananvapautta ja loukattua kunniaa
Sananvapaus murenee, muista suojella itseäsi
Uusi vaihe sananvapauden alasajossa
Verkkosensuuri saavuttaa Kiinalaiset mittasuhteet Suomessa
Illuusio länsimaisista arvoista
Miten suojautua viranomaisten mielivallalta ja urkinnalta

Ehdollinen vankeustuomio ei ole rangaistus

Ehdollinen vankeustuomio ei ole rangaistus. Ehdollinen vankeustuomio osoittaa yhteiskunnan ja oikeuslaitoksen hyväksyntää tehdylle rikokselle. Hyväksyntää sen takia, että teko katsotaan niin vähäpätöiseksi, että rikoksesta tuomitulle ei katsota tarpeelliseksi antaa tehdystä rikoksesta käytännön seuraamuksia lainkaan. Suomessa monet raiskaajat, pahoinpitelijät ja lasten hyväksikäyttäjät selviävät ehdollisella vankeustuomiolla. Tuomiolla jolla ei ole merkitystä eikä vaikutusta rikokseen syyllistyneen elämään. Henkilö voi jatkaa elämäänsä normaalisti, käydä töissä ja tehdä kaikkia niitä asioita joita muutkin ihmiset tekevät. Ehdollinen vankeustuomio on kehotus jatkaa elämää ilman seuraamuksia rikollisista teosta. Ehdollinen vankeustuomio on loukkaus uhria kohtaan.

Tuomioistuimen määräämä vankeus tarkoittaa rikoksesta tuomitulle määrättävää vapausrangaistusta. Tuomio voi siis olla ehdollinen tai ehdoton. Ehdoton tuomio passittaa tekijän vankilaan. Vapausrangaistus nimikkeestä huolimatta ehdollinen rangaistus ei rajoita tekijän vapautta mitenkään.

Yhteiskunta on enemmän huolissaan rikollisesta kuin uhrista

Uhrin kannalta ehdollinen tuomio ilman käytännön sanktiota on kestämätön ja osoittaa yhteiskunnan käsittämätöntä tarvetta suojella rikollista ja varmistaa että rikolliselle ei synny teosta kohtuuttomia seurauksia.

"Tekoa ei saa tekemättömäksi rankaisemalla rikollista. Aina, pitäisi estää suurempi yhteiskunnallinen vahinko ja pitää huoli että kaidalta polulta eksynyttä rikollista ei ajeta rikolliseen maailmaan. Rikollisen elämää ei pidä tuhota. On osattava antaa anteeksi."

Tämänkaltainen syvälle juurtunut ajattelumalli loukkaa eniten uhrin oikeuksia ja vie uskottavuutta järjestelmän oikeudenmukaisuudelta. Rikollinen on teon tehdessään aina valinnut tekonsa tietoisesti ja hänen on kannettava teostaan vastuu. Yhteiskunnan viestin on oltava selkeä ja määrätietoinen. Rikollisesta teosta täytyy aina seurata rangaistus, jolla on vaikutusta sanktion muodossa tekijänsä elämään. Todellisella rangaistavuudella turvataan myös uhrin ja tulevien uhrien asemaa. Pelotevaikutus saadaan aikaan vain rangaistuksella jolla on seurauksia. Ilman todellista sanktiota rangaistus on nuhtelu. Sanktio saadaan aikaan lievemmissä rikoksissa vain sakolla eli taloudellisella menetyksellä ja vakavimmissa rikoksissa ehdottomalla vankeustuomiolla. Ehdolliselle tuomiolle ei ole sijaa oikeusyhteiskunnassa.

Lainsäätäjän ja tuomioistuimen yhteinen tarkoitus on vähentää ehdottomia vankilatuomioita kustannussyistä

Oikeutta ei voi jakaa sillä perusteella kuinka yhteiskunnalla on määrärahoja käytettävinä rangaistuksen toteuttamiseen. Nykypäivänä kyse on ennen kaikkea määrärahojen puutteesta. Yhteiskunnalle on huomattavasti halvempaa loukata uhrin oikeuksia ja antaa vakaviinkin rikoksiin syyllistyneet jatkaa elämäänsä normaalin yhteiskunnan rajojen sisäpuolella kuin määrätä tekijä vankilaan. Määrärahojen puute ohjaa pitkälti myös tuomioistuimien toimintaa.

Kun poliisin kirjoittamien sakkojen muuntamisesta ehdottamaksi vankeusrangaistukseksi kustannussyistä luovuttiin, kauppiaat raportoivat ennennäkemätöntä nousua näpistyksissä ja varkauksissa. Taparikolliset joilla ei ole varaa maksaa sakkoja voivat nyt rauhassa varastaa kaupoista. Härskeimmät ovat repineet poliisin kirjoittaman sakon roskikseen poliisin silmien edessä. Teosta ei ole rangaistusta. Piikki on auki eikä seurauksia ole. Kaikenlisäksi viimeaikoina oikeusministeriö on esittänyt suunnitelmia jossa kustannussyistä kaikkien vankeusrangaistusta lyhennetään automaattisesti.

Ehdollinen tuomio ei ole pelote

Ehdollisen tuomion ajatuksena on ollut toimia pelotteena ja samalla myös estää henkilöä joutumasta alttiiksi niille haittavaikutuksille joita vankila ympäristönä aiheuttaa. Ehdollisen tuomion pitäisi siis olla pelote. Tilanne on kuitenkin päinvastoin. Vakavistakin yksilön oikeuksia loukkaavista rikoksista tuomitaan pääsääntöisesti ehdolliseen. Todellista pelkoa joutua vankilaan ei ole. Ehdollista vankeutta on yleisesti kansan keskuudessa pidetty pelkkänä vitsinä. Järjestelmän uskoa horjuttaa myös käytäntö jossa yksittäisellä henkilöllä voi olla useita ehdollisia rangaistuksia samanaikaisesti ilman pelkoa joutua vankilaan, vaikka kuinka jatkaisi rikollisella tiellä.

Onhan järjestelmässä toki se hyvä puoli, että tuomioistuimen päätökseen tyytymätön voi ottaa oikeuden omiin käsiin ja käyttää järjestelmää tarvittaessa itsekin hyväksi.

Ehdollista vankeutta?

Voi kun pelottaa.

Lue myös:
Kuolemanrangaistus vai todellinen elinkautinen?
Megan Kanka ja Meganin laki
Kohtuullista oikeutta Suomalaisittain ?

Suomalaiset aseissa

Suomessa on 1.6 miljoona rekisteröityä asetta. Suhteutettuna väkilukuun Suomessa on kolmanneksi eniten aseita maailmassa. Tässä eivät tietenkään ole mukana luvattomat aseet joiden määrää ei tiedä kukaan.

Suomalainen aselainsäädäntö on mielenkiintoinen. Aseiden hallussapito on luvanvaraista. Aselakia on pyritty kiristämään ja luvallisen aseen saaminen on entistä vaikeampaa. Luvattoman aseen hallussapidosta saa käytännössä sakkoja. Luvattoman aseen hankkiminen on myös äärimmäisen helppoa. Luvattomalla aseella tehty tappo on sama kuin luvallisella aseella. Yleisen oikeustajun mukaan luvattoman aseen tietoinen hankkiminen edellyttää suunnitelmallisuutta eikä pitäisi olla mitään esteitä tuomita luvattomalla aseella tehty tappoa automaattisesti murhaksi.

Aina kun tapahtuu ampuma-asetragedia, jokainen poliitikko julkisuutta hakien on vaatimassa aselainsäädännön kiristämistä. Lainsäädännön kiristäminen näyttää olevan vakiovastaus kaikkiin ongelmiin. Eikö asiaa pitäisi pohtia hieman laajemmin, myös päinvastaisesta suunnasta.

Amerikkalainen kysyi suoraan tajuammeko me Suomalaiset mitä seuraa tiukasta aselainsäädännöstä? Henkilöt joutuvat istumaan autossa ja odottamaan teloittamistaan vailla mitään kykyä puolustaa itseään tai omaisiaan. Eikö olisi parempi että asetta voisi kantaa kuka tahansa? Porvoon osaltakin uhrien määrä olisi jäänyt pienemmäksi jos edes jollain paikalla olleesta olisi ollut ase jolla puolustautua. Tiukka aselainsäädäntö estää aseiden saannin vain rehellisiltä kansalaisilta, ei rikollisilta. Rikollisilla on aina keinonsa saada ase. Hänen mielestään Suomen valtio estää tehokkaasti kansalaistensa mahdollisuuden puolustautua Suomelle tyypillistä satunnaista väkivaltaa kohtaan. Jopa pippurisumuttimelle tarvitsee suomessa aseenkantoluvan.

Ajatus on mielenkiintoinen. Kieltämättä herättää kylmiä väreitä ajatella että kaupungilla illalla kulkiessa kuka tahansa voisi kulkea aseen kanssa. Periaatteessa milloin tahansa kuka tahansa voisi ampua kenet tahansa. Paitsi että jos kaikilla on ase, "kenellä tahansa" on myös pienempi kynnys käyttää asetta.

Eräät tutkimukset väittävät että aseiden yleisyys kulkee käsi kädessä henkirikosten vähäisyyden kanssa. Mitä enemmän aseita on vapaasti saatavilla, sitä vähemmän henkirikoksia tapahtuu. Mitä tiukempi on aselainsäädäntö, sitä enemmän henkirikoksia ja ampumatapauksia. Tällä väitteellä yritetään kertoa, että todelliset syy väkivaltaan on muu kuin kriminologinen. Väkivaltarikollisuuden taustalla on monesti taloudelliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tekijät. Väkivalta ei ole estettävissä rajoittamalla yhden tyyppisen henkirikoksen tekovälineeksi soveltuvan esineen saatavuutta. Ihmisen tappamiseen voidaan käyttää myös kättä, puukkoa, autoa, vasaraa, pesäpallomailaa jne.

Vaikea sanoa mikä linja on oikein. Tärkeintä on keskustella ja katsoa oikeasti eri vaihtoehtoja eikä itsepintaisesti pyrittävä ajamaan vain yhtä asiaa, eli aselainsäädännön tiukentamista entisestään. Ihmisille on annetta mahdollisuus puolustaa itseään väkivaltaa vastaan. Suomalainen yhteiskunta jossa käännetään toinenkin poski, ei ole nykypäivää. Kun joku uhkaa aseella, itse en ainakaan halua istua paikallani kykenemättä tekemään mitään muuta kuin kylmästi odottaa kuolemaa. Se millä puolustaudun jää nähtäväksi. Itse se kuitenkin on tehtävä. Kiitos Suomen.

Sitten asian viereen ja vähän ohikin ...

Tuija Brax / Anne Holmlund

Mitähän suomalaiset ovat tehneet ansaitakseen Tuija Braxin kaltaisen oikeusministerin ja Anne Holmlundin kaltaisen sisäministerin? Johonkin pahaan olemme varmasti syyllistyneet. Anne Holmlundin sooloilut toimessaan etsivät vertaistaan. Itku ei ole kaukana. Tuija Braxin vihreän piipittävä arvomaailma sotii vahvasti suomalaista oikeudentajua vastaan. Kumpikaan eivät ole tehtäviensä tasalla. Eivät koskaan ole olleet.

Kuin Tuija Braxilta kysyttiin lehtihaastattelussa otteiden koventamisesta väkivaltarikollisia kohtaan, hän totesi, ettei kukaan halua Suomesta uutta USA:ta tai Venäjää. Ei varmaan. Kukaan Suomalainen ei myöskään halua antaa vaarallisten rikollisten kulkea vapaana. Suomalainen haluaa turvallisen yhteiskunnan jota nykypäivän Suomi ei ole. Suomalainen yhteiskunta väkilukuun suhteutettuna on yksi väkivaltaisimmista Euroopan valtioista. Suomalainen rikoslainsäädäntö on epäonnistunut. Suomalainen viranomainen ja oikeuslaitos eivät pysty suojelemaan kansalaisia. Moninkertaiset raiskaajat, pedofiilit ja väkivaltarikolliset kulkevat vapaana ehdollisen vankeustuomion turvin. Asiantuntijat vaativat yhä vähemmän vankilatuomioita. Elinkautinen vankeus on keskimäärin 12 vuotta. Tappajille ja murhaajille annetaan mahdollisuus tappaa lisää. Henkirikoksia tapahtuu 3-4 joka viikko. Korkein oikeus arpoo käsittämättömiä ennakkopäätöksiä joissa ihmisen hakkaaminen vasaralla tai pesäpallomailalla ei ole hengenvaarallista. Suomalainen yhteiskunta on oikeasti turvaton ja jokaisen pitäisi varautua puolustamaan itseään ja perhettään. Suomalainen yhteiskunta ei sitä tee. Suomalainen yhteiskunta on huolissaan rikollisista, heidän hyvinvoinnistaan ja mahdollisuuksistaan palata normaaliin elämään - tekemään lisää rikoksia.

Tuija Brax ymmärsi haastattelussa hyvin yksittäisten kansalaisten turvattomuuden tunteen. Hän vihjasi kyseessä olevan yksittäistapauksen. Aivan niin. Yksittäistapaus kuten ennenkin - Puolalanmäki, Raumanmeri, Sello, Kauhajoki, Myyrmanni, Jokela, Porvoo. Kuka näitä laskee? Ei ainakaan Tuija Brax tai Anne Holmlund.

Lue myös:
Kuolemanrangaistus vai todellinen elinkautinen?
Kohtuullista oikeutta suomalaisittain?
Megan Kanka ja Meganin laki

Kuolemanrangaistus vai todellinen elinkautinen?

Mikä on pahin rikos jonka toiselle ihmiselle voi tehdä?
Mikä on riittävä rangaistus rikoksesta?
Voiko rikosta sovittaa?
Mikä on yhteiskunnan vastuu suojella kansalaisiaan?
Onko kuolemanrangaistus epäinhimillinen?
Pitäisikö elinkautisen olla nimensä mukaisesti elinkautinen?

Pahin rikos on toisen ihmisen tietoinen hengen riistäminen. Sen pahempaa ihmisarvon loukkausta ei voi olemassa. Porvoossa kolme ihmistä kylmäverisesti tappanut poliisin tuntema väkivaltarikollinen suoritti tekonsa puolivuotta elinkautisesta vapautumisensa jälkeen. Lehtitietojen mukaan henkilöllä on vahva väkivaltatausta ja hän istui elinkautista vaimonsa murhasta. Elinkautinen tuomio annettiin 1996. Neljätoista vuotta myöhemmin hän tappoi jälleen kolme täysin sivullista ihmistä mitättömän riidan seurauksena.

Yhteiskunnan tehtävä on suojella kansalaisiaan. Yhteiskunnalle vaaralliset yksilöt on eristettävä tavalla tai toisella normaalista yhteiskunnasta. Kustannukset eivät voi olla merkityksellisiä ellei sitten tunnusteta sitä tosiasiaa että yksittäisen kansalaisen henki ja terveys eivät yhteiskunnan näkökulmasta merkitse mitään. Mikä meni pieleen? Miten tämä olisi voitu estää?

Kyseisen tappajan kohdalla elinkautinen tarkoitti 14 vuotta vankeutta. Pitäisikö elinkautinen olla elinkautinen ilman mahdollisuutta armahdukseen? Elinikä vankilassa maksaa yhteiskunnalle. Olisiko kuolemanrangaistus sitten parempi? Jos kyseinen henkilö olisi teloitettu vaimonsa murhasta vuonna 1996, nämä kolme McDonaldsin edessä tapettua henkilö olisivat edelleen elossa. Jos kyseinen henkilö olisi istunut vankilassa elinkautisen ilman mahdollisuutta vapauteen, nämä kolme McDonaldsin edessä tapettua olisivat edelleen elossa. Miksi suomalainen yhteiskunta ei varjele kansalaisiaan? Miksi rikollisen hyvinvointi on meidän muiden hyvinvointia tärkeämpi? Olemmeko halunneet tällaisen Suomen?

Ovatko suomalaiset halunneet rakentaa yhteiskunnan jossa suojellaan rikollisia? Nykyinen käytäntö kaikilla tuomiovallan alueilla osoittaa suhteetonta halua huolehtia enemmän rikollisista kuin uhreista puhumattakaan siitä että haluttaisiin estää vakavien rikosten uusiminen. Viranomaiset ovat huolissaan rikollisen terveydestä ja hyvinvoinnista. Rikollisten jotka ovat itse tietoisella toiminnallaan valinneet tiensä. Tuomiot ovat mitättömiä ja vankilaan tuomitsemista vältetään viimeiseen asti. Vakaviin henkirikoksiin syyllistyneetkin päästetään lopulta vapauteen tappamaan lisää ihmisiä. Tutkimusten mukaan suurin osa väkivaltarikoksesta tuomionsa istuneista uusivat tekonsa ennemmin tai myöhemmin. Suomalaisista selkeä enemmistö haluaa nämä ihmiset pois normaalista yhteiskunnasta - pysyvästi.

Kuolemanrangaistus on hyvä vaihtoehto

Suomalainen oikeusjärjestelmä ja lainsäädäntö eivät tunne oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon käsitettä. Ihmisarvo on perusoikeus jonka kunnioittaminen kaikilla tavoin tulisi olla itsestään selvää. Rikollinen joka tappaa toisen ihmisen ei kunnioita ihmisarvoa. Tämän takia tuomioita annettaessa pitäisi keskittyä toisen ihmisen elämää halveksuneen rikollisen ihmisarvon sijasta uhrin ja tämän omaisten ihmisarvoon. Rikolliselle teolle on suoritettava oikeudenmukainen hyvitys ja oikeuden on toteuduttava. Kuolemanrangaistuksessa on kyse kummastakin, oikeudenmukaisesta tuomiosta sekä uhrin ja omaisten ihmisarvosta. Kuolemanrangaistus on osa sivistynyttä yhteiskuntaa. Sivistynyt yhteiskunta kunnioittaa uhriksi joutuneita ja suojelee kansalaisiaan. Kuolemanrangaistus murhasta ja taposta on sivistynyt, oikeudenmukainen ja ennen kaikkea ihmisarvoa kunnioittava rangaistus. Kuolemanrangaistus lopettaa väkivaltaisen jatkumon lopullisesti. Se antaa rauhan omaisille ja muulle yhteiskunnalle. Kuolemanrangaistus säästää yhteiskunnan kustannuksia ja antaa selkeän viestin äärimmäisen teon äärimmäisestä tuomittavuudesta.

Kuolemanrangaistus on oikeus ja kohtuus.

Lue myös:
Kohtuullista oikeutta Suomalaisittain?
Megan Kanka ja Meganin laki

Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta?

Seuraava artikkeli on tarkoitettu yksityishenkilöille suojautumiseksi rikollista toimintaa, huijausta sekä viranomaisten mielivaltaa vastaan.

Yksityisyyden suojan ja sananvapauden mureneminen Suomessa on tosiasia. Niin aikaisemmat kuin tulevatkin lainsäädännön muutokset keskittävät valtaa viranomaisille ja lisäävät valvonnan mahdollisuuksia. Suomi on sananvapauden, vapaan mielipiteen ja keskustelun osalta menossa entistä enemmän kohti Lähi-idän diktatuureja. Tilanne pahenee entisestään tulevaisuudessa uusien lakimuutosten vuoksi. Yksilönoikeuksia ja sananvapautta pyritään Suomessa vakavasti rajoittamaan. Tästä ovat esimerkkeinä lähdesuojan kavennukset, internetsensuuri, Lex-Nokia, uusi valmiuslaki, rangaistusvallan yksityistäminen, teletunnistetietojen valvonta, pakolliseen GPS-paikantamiseen perustuvat suunnitelmat tiekäyttömaksuista, vaatimukset kieltää anonymiteetti ja asettaa sivustojen ylläpitäjät oikeudelliseen vastuuseen muiden ihmisten kommenteista, oikeuskäytännöt sekä yli-innokkaiden syyttäjäviranomaisten rasismin varjolla tapahtuvat ristiretket vapaata keskustelua vastaan.

Suomalaiseen oikeusjärjestelmään ei voi luottaa. Poliisin esitutkintatoimet ovat osoittautuneet monesti järjestelmälliseksi vainoamiseksi. Poliisilla on yleistynyt tapa pimittää syyttömyyttä todistavaa esitutkintamateriaalia oikeudenkäynnissä ja siten myötävaikuttaa syyttömien tuomitsemiseen. Järjestelmän nitisevä koneisto arpoo päätöksiä käytännössä täysin sattumanvaraisesti. Syytönkin voidaan tuomita ilman todellista näyttöä. Oikeusjärjestelmän, viranomaisten ja poliittisen eliitin korruptoituneisuus on käsin kosketeltavaa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin syytää liukuhihnamaisesti langettavia päätöksiä yksi toisensa jälkeen. Suomelle ihmisoikeusloukkaukset ovat arkipäivää ja EIT:n tuomiot nostavat Suomen Euroopan pahimpien ihmisoikeusloukkaajien kärkeen.

Kansalaisten on syytä oppia suojautumaan viranomaisten mielivaltaa vastaan, mutta samanaikaisesti myös toisiltaan. Naiivi ja sokean uskoinen luottamus kanssaihmisiin, yrityksiin ja erityisesti viranomaisiin koituu monelle vahingoksi. Liiallisen tiedon levittäminen itsestään kostautuu ennemmin tai viimeistään myöhemmin.

Käytä maalaisjärkeä - liiallinen tiedon levittäminen on aina pahasta

1. Varmista omien ja perheen jäsenten tietojen luovutuskielto. Aseta kielto päälle sekä väestörekisterissä että muissa osoitepalveluissa. Kiellä tietojen luovuttaminen osoitepalveluihin, suoramarkkinointiin, henkilömatrikkeleihin ja sukututkimukseen.
2. Vahvista ajoneuvorekisterikeskukseen osoitetietojen luovutuskielto.
3. Määrittele puhelinliittymät salaisiksi. Halutessasi voit aina määritellä puhelimessa numeron näkyviin myös vastaanottajalle.
4. Sairaaloissa ja terveyskeskuksissa kiellä tarpeeton terveystietojen välittäminen (keltainen tietoturvalomake). Anna lupa sairauteen liittyvien tietojen välittämiseen hoitoon lähettävälle lääkärille, mutta kiellä terveystietojesi pyytäminen ja jakaminen muiden instanssien kanssa.
5. Älä levitä omia yhteystietoja netissä. Puhelinnumeron ja katu-osoitteen leivittäminen julkisesti on typerintä mitä voit tehdä. Vältä myös mainitsemasta kaupunginosia, katuja ja läheisiä maamerkkejä.
6. Vältä sosiaalista mediaa omalla nimellä. Omalla nimellä esiintyminen Facebookissa, Blogissa, Twitterissä on suora tarjotin koko maailmalle tutustua yksityiseen elämääsi ja mielipiteisiisi.
7. Älä levitä kuvia itsestäsi tai lähiomaisistasi.
8. Älä osallistu turhaan mainoskampanjoihin ja kilpailuihin joissa joudut antamaan yhteystietosi. Mikäli osallistut, vältä antamasta puhelinnumeroa välttääkseni numeron siirtymisen suoramarkkinointiin.
9. Perusta itsellesi rinnakkainen sähköpostitunnus virtuaalisella nimellä.
10. Suojele henkilötunnustasi ja vältä kirjoittamasta tunnuksen loppuosaa.
11. Keskustele anonyymisti. Anonyymikeskustelu on perustuslaillinen oikeus eikä millään tavoin vähennä sanomasi sisältöä.
12. Silppua tärkeät paperit (sopimukset, tiliotteet, reseptit, laskut jne.) ennen niiden heittämistä paperinkeräykseen.

Tekninen suojautuminen internetissä

Virtuaalisessa maailmassa omalla käyttäytymisellä on suurin merkitys. Oman identiteetin suojelu alkaa omien tietojen suojelusta. Mieti mitä haluat kertoa itsestäsi? Miten haluat että sinut tunnistetaan? Anonymiteetti on avain avoimeen ja rehelliseen keskusteluun. Viranomaisten pyrkimykset kieltää anonymiteetti perustuvat voimakkaaseen haluun kontrolloida vapaata keskustelua ja asettaa vastuuseen henkilöt jotka eivät hyväksy yhtä ainoata virallista totuutta. Voit suojata itseäsi miettimällä tarkkaan mitä kerrot itsestäsi. Tämän jälkeen kyse on enemmän teknisestä suojautumisesta.

Tekninen suojautuminen lähtee …

• Tietoturvasta
• Tunnistettavuudesta
• Anonymiteetin varmistamisesta
• Kotiverkon ja tietoliikenneyhteyksien suojaamisesta
• Suojautumisesta epätoivotuilta META -tiedoilta
• Suojautumisesta tietokoneen operatiivisen toiminnan muodostamilta tiedoilta
• Tietokoneen ja tietokoneen sisältämän tiedon suojaamisesta
• Tietosisällöstä tehtävien varmistusten suojaamisesta
• Siirrettävien massamuistien tai muistitikkujen suojaaminen
• Tärkeiden keskustelujen jälkikäteistodentamisesta

Tietoturva

Tieturvalla tarkoitetaan tietoteknisen sekä sosiaalisen tietoturvan muodostamaa kokonaisuutta. Käyttäjän tulee suojautua tietoteknisesti riittävällä valmiudella hankkimalla tietoturvaohjelmisto. Tietoturvaohjelmiston tehtävänä on suojata käytössä oleva tietokone ajantasaisella virustorjunnalla ja palomuurilla. Huolehtia roskapostisuodatuksesta ja suojella tai ainakin varoittaa tietojenkalastelun yrityksistä sekä erilaisista vakoiluohjelmista. Kunnollinen tietoturvaohjelmisto maksaa vuosittain lisenssihankintahinnan. Se on kuitenkin sijoitus turvallisuuteen. Netistä löytyy myös ilmaisia tietoturvaohjelmistoja joiden taso vaihtelee. Ilmainenkaan ei ole huonovaihtoehto, se on aina parempi kuin ei mitään.

Sosiaalisen tietoturvan heikkous on ihmisten hyväuskoisuus. Tunnuksia ja salasanoja ei saa antaa kenellekään kysy niitä sitten kuka tahansa. Mitään henkilökohtaista tietoa ei pidä jakaa internetissä vain sen takia että joku kysyy niitä. Salasanoja ja tunnuksia ei pidä kirjoittaa ylös paperille tai muuhun vastaavaan paikkaan josta ne ovat helposti luettavissa. Salasanojen on oltava riittävän turvallisia eikä salasana saa koskaan koostua todellisesta sanakirjasta löytyvästä sanasta. Hälytyskellojen pitäisi soida aina kun puhutaan sähköpostin liitetiedostoista ja surffaamisesta arveluttavilla internetsivustoilla. Jos et tiedä varmasti mitä olet tekemässä, älä tee sitä.

Ilmainen virustorjunta ja palomuuri
Comodo Internet Security Free
FortiClient Endpoint Security

Ilmainen virustorjunta
AntiVir Personal Free Antivirus
Anti-Virus Free Edtion
Avast! Home Edition

Tunnistettavuus

Järjestelmään kirjaantumista varten annetaan tunnukset ja salasanat. Tunnuksen tulisi olla anonyymi. Siis sellainen tunnus joka ei viittaa käyttäjänsä identiteettiin. Jos tunnuksena käytetään sähköpostiosoitetta, on hyvä luoda virtuaaliset tunnukset esimerkiksi ilmaiseen sähköpostipalveluun ja käyttää näitä tunnuksia palveluun kirjaantumisessa. Älä koskaan käytä aktiivista sähköpostiosoitettasi ellei ole pakko. Ilmaisina sähköpostipalveluina kannattaa käyttää ulkomailla sijaitsevia palveluja jolloin ne eivät ole suoranaisesti Suomen lainsäädännön ulottuvissa. Saman palvelutarjoajan yksittäistä palvelua ei kannata käyttää saman palveluntarjoajan eri palveluun luomilla tunnuksilla.

Mikäli henkilö voidaan tunnistaa ja todentaa luonnolliseksi tai oikeushenkilöksi, käyttäjä menettää käytännössä mahdollisuuden kiistää toimintansa. Niin kauan kuin käytössä olevaa tunnusta ei voida identifioida yksittäiseen henkilöön riittävällä varmuudella, on käyttäjän anonymiteetin perusturva riittävä.

Ilmaisia sähköposteja
Hotmail
Yahoo
GMail

Anonymiteetin varmistaminen

Anonymiteetti tarkoittaa nimetöntä henkilöllisyyttä eli nimeltään tuntematonta. Lähtökohtaisesti henkilöä anonymiteetin takana ei pitäisi voida tunnistaa. Anonymiteettiä ei luoda internetissä kovin helposti. Sähköpostiosoite ilmaisessa sähköpostipalvelussa keksityllä nimellä ei luo anonymiteettia. Jokainen lähetetty sähköposti sisältää erinäisiä META-tietoja sähköpostin header-osiossa. Kyseisistä tiedoista löytyy myös alkuperäinen IP-osoite josta sähköpostipalvelimella olevaan sähköpostilaatikkoon on otettu yhteys. IP-osoite on puolestaan yksilöllinen tunniste jonka perusteella voidaan jäljittää alkuperäinen Internet palveluntarjoaja (ISP) eli operaattori jolta internetyhteys on ostettu. Operaattori puolestaan pystyy jäljittämään IP-osoitteen haltijan halutulla hetkellä omista palvelulokeistaan. Sama tilanne on missä tahansa internetin kautta tapahtuvassa viestinnässä. Keskustelupalstalle lähetettyyn viestiin kirjaantuu lähettäjän IP-osoite oli käyttäjätunnus kuinka keksitty tahansa.

Anonymiteetin säilyttäminen internetissä perustuu pitkälti siihen, että käyttäjän internetyhteyttä yksilöivää IP-tunnusta ei voida jäljittää tai yhdistää käyttäjään henkilönä.

Helpoin tapa on käyttää julkisessa käytössä olevia tietokoneita tai yhteyksiä avoimien WLAN-verkkojen kautta. Satunnaisesti avoimeen verkkoon kirjaantunutta henkilöä on melko mahdotonta jäljittää vaikka henkilö käyttäisikin omaa tietokonettaan. Avoimiin WLAN-verkkoihin jää jälki kytkeytyneen tietokoneen verkkokortin MAC-osoitteesta. Käyttäjän MAC-osoite näkyy verkon seuraavaan palvelimeen asti, ei kuitenkaan koko internetverkon infrastruktuurin läpi. Käytännössä tämä tarkoittaa WLAN-verkon lähintä reititintä tai tukiasemaa. MAC-osoitteen jäljittäminen on toki mahdollista, mutta hyvin hankalaa. MAC-osoitteen ensimmäiset merkit kertovat verkkokortin valmistajan. Valmistajalla voi olla tieto mihin koneeseen kortti on asennettu ja mille jälleenmyyjälle kone on toimitettu. Myyjällä puolestaan voi olla ostajan tiedot. Toisaalta MAC-osoite voidaan yrittää jäljittää myös muiden verkkojen kautta etsimällä toista verkkoa jossa kyseistä MAC-osoitteen omavaa tietokonetta on käytetty tunnistettavasta liittymästä. Esimerkiksi operaattorit voisivat etsiä omasta verkostaan tietokonetta joka kytkeytyy heidän verkkoonsa kyseisellä MAC-osoitteella. Tällöin saataisiin selville liittymä ja liittymän haltijan tiedot. Käytännössä tällä toimenpiteellä on lainsäädännöllisiä esteitä ja toisaalta kotiverkoissa käytetään omia reitittimiä ja tukiasemia NAT-palveluineen. Käytännössä tietokoneen MAC-osoite kotiverkon takaa näkyy vain omalle reitittimelle asti, ei operaattorille. MAC-osoite on myös helppo muuttaa. Internetistä löytyy ilmaisia ohjelmia joilla verkkokortin MAC-osoite voidaan vaihtaa haluamaksi.

Mikäli haluaa käyttä omaa kotiverkkoaan ja omaa tietokonettaan, täytyy anonymiteetti varmistaa kierrättämällä tietoliikenne muiden palvelimien kautta.

Helpoiten tämä onnistuu käyttämällä internetistä löytyviä anonyymiwebproxy -palveluja. Anonyymiproxy -palvelussa käyttäjä kirjoittaa hakukenttään haluamansa internet-sivuston osoitteen. Haettavan internet-sivuston META-sisältöä ja HTTP-header tietoja muutetaan siten, että sivuston tarjoava palvelu ei näe oikeaa identiteettiäsi sivustoa haettaessa tai tietoa talletettaessa kohdepalveluun. Tämän jälkeen internetsivusto lautautuu kyseisen palvelimen kautta ja sivuston sisältämät linkit korjataan viittaamaan proxy -palvelimelle. Kehittyneimmät anonyymiproxyt luovat selainistunnon palvelimelle jolloin koko sivuston hakuun liittyvä liikenne kulkee ensin anonyymiproxylla olevan istunnon kautta. Anonymiteetti syntyy siitä, että kohdesivustolla (esim. keskustelupalsta) näkyy IP-osoitteena anonyymiproxyn IP-osoite eikä käyttäjän oma IP-osoite. Anonyymiproxyt eivät ole kuitenkaan turvallisin vaihtoehto koska osa internetsivuilla olevista ohjelmallisista komponenteista saattaa kommunikoida tietokoneesi kanssa ohi proxy palvelimen. Monet sivustot eivät toimi anonyymiproxyn kanssa ja toisaalta anonyymiproxyn ylläpitäjät pääsevät helposti käsiksi istuntosi aikaisiin tietoihin. Anonyymiproxyn ylläpitäjällä on myös aina tieto alkuperäisesta IP-osoitteesta.

Tor-verkon käyttäminen vahvistaa merkittävästi todellista anonymiteettiä. Tor-palvelussa yhteytesi kohdesivustolle muodostetaan satunnaisesti valittujen ympäri maailmaa sijaitsevien useiden eri palvelimen kautta. Tietoliikenne on salattua internet selaimesta lähtien viimeiselle Tor-palvelimelle. Lokeja ei tallenneta ja yhteys muodostetaan vaiheittain palvelimelta palvelimelle. Yksikään Tor-palvelin ei näe koko tietoliikenneketjua läpi. Internetselaimesi ja ensimmäisen Tor-anonyymiverkon palvelimen välinen liikenne on salattu joten internet operaattorisikaan ei näe sivustoja joissa liikut. Tor-ohjelmasta löytyy helposti kotikoneelle asennettavat versiot jotka on valmiiksi konfiguroitu ottamaan yhteys Tor-palvelimeen. Tor-palvelu ei kuitenkaan suojaa muilta yksityisyydensuojaan liittyvältä kalastelulta kuten selailutieton liittyviltä evästeiltä (cookie). Tor-verkon käyttö on kuitenkin varmaa ja alkuperäisen IP-osoitteen jäljittäminen on käytännössä mahdotonta.

Jos haluaa päästä todellisen vainoharhaisuuden asteelle anonymiteettinsä suojelussa voi yhdistää Tor:n, anonyymiproxien käytön, julkisen avoimen WLAN-verkon sekä vaihtaa MAC-osoitteensa.

Pelkkä internet yhteyden suojaaminen ei välttämättä ole riittävää. Henkilöitä voidaan jäljittää käyttäjän aikaisempien internetissä tekemien toimenpiteiden perusteella. Käyttäjätunnuksen luonti tai tunnuksena toimivan sähköpostisoitteen luonti pitää tehdä myös anonyymisti. Eli vaikka keskustelu esimerkiksi nettipalstalla tapahtuukin Tor-verkon kautta anonyymisti, niin henkilö voi paljastua jos käyttää palveluun kirjaantuessaan tunnusta joka on alun perin tehty tai muodostettu ilman anonymiteettiä.

Tor
Tor-palvelu
Tor-clientin asennus
Kuinka Tor-toimii
Privoxy

Anonyymiproxeja
HideMyAss
Kproxy.com
The Cloak
Borat Proxy

MAC-osoitteen muuttaminen
SMAC
MACShift
AMAC

Kotiverkon ja tietoliikenneyhteyksien suojaaminen

Kotiverkon tietosuojan ydinongelma on WLAN -reititin tai WLAN -tukiasema. Käytännössä kaikki WLAN laitteet asentuvat oletusarvoisesti ilman suojausta. Tämä tarkoittaa sitä, että kenellä tahansa käyttäjän kotiverkon kuuluvuusalueella on mahdollisuus kirjautua suojaamattomaan verkkoon ja käyttää internetyhteyttä omiin tarkoituksiinsa. Kaikki mitä tunkeilija tekee, jäljitetään kotiverkon haltijan julkiseen IP -osoitteeseen. Ilman riittävää tietokonekohtaista palomuurisuojaa avonaisessa WLAN -verkossa pystyy pääsemään käsiksi myös verkkoon liitettyihin muihin tietokoneisiin.

Tutustu WLAN -laitteesi käyttöohjeisiin. Suojaa langaton kotiverkkosi vähintään WPA-PSK / TKIP salauksella. Mikäli kotona olevat laitteesi tukevat WPA-PSK / AES salausta, käytä sitä. Jälkimmäistä on nykylaitteilla käytännössä mahdoton murtaa. WPA-PSK (TKIP/AES) perustuvat yhteiseen avaimeen jolla verkkoon voi ottaa yhteyttä ja jatkuvasti vaihtuvaan salausavaimeen jolla verkon tietoliikennepaketit kryptataan. Vanhanaikainen WEP -salaus on liian helposti murrettavissa.

Tukiaseman muodostaman kotiverkon IP -avaruutta voi rajoittaa kattamaan vain kotiverkkoon liitettävät laitteet. Myös MAC -osoitteen suodatus on mahdollinen. Eli vain tietyille MAC -osoitteen omaaville verkkolaitteille annetaan oikeus kirjautua kotiverkkoon. Tosin MAC -suodatus ei ole varma tapa estää tunkeutuminen verkkoon, koska MAC -osoite on helposti muutettavissa.

Pääsääntöisesti WPA-PSK / TKIP (AES) suojattu kotiverkko on riittävä.

Tor-verkkoa käyttämällä voidaan suojautua myös internet liikenteen sisällön kuten internet sivujen URL -osoitteiden kirjautumisesta operaattorin verkon palvelimelle.

Suojautuminen epätoivotuilta META-tiedoilta

Monet tiedostoformaatit sisältävät META -tietoa. Eli tietoa tiedostoon tallennetusta tiedosta. META -tietoja ovat esimerkiksi MP3 -äänitiedostoissa levyn, albumin ja esittäjän tiedot. META -tietoa ovat myös tekstitiedostoihin tallentuvat omistaja, versio ja julkaisupäivät sekä monien yllätykseksi myös WMA / AVI / MP4 -videotiedostoihin tallentuvat tiedot käytetystä videoeditointiohjelmista tai jopa digitaalisen kameran tallentamat META -tiedot kuvauspaikan GPS -koordinaateista.

Monien ohjelmien asennuksen yhteydessä saatetaan kysyä käyttäjätietoja. Nämä ohjelman asennuksen yhteydessä annetut käyttäjätiedot voivat tallentua osaksi ohjelmalla luodun tiedoston META -tietoja. Julkaisemalla internetiin tiedoston jonka META -tietoja ei ole poistettu käyttäjä vaarantaa oman anonymiteettinsä. On tapauksia joissa hyvin suojatun tietoliikenneyhteyden takaa eri välityspalvelimen kautta julkaistu aineisto on voitu jäljittää käyttäjään tiedoston sisältämien META -tietojen perusteella.

Tietokoneen asennuksen yhteydessä ei pidä käyttää mitään itseensä viittaavaa käyttäjänimeä. Mitään ohjelmaa ei saa asentaa siten että antaa asennustietoihin itseensä tai henkilöllisyytensä viittaavia tietoja jotka voivat sitten kopioitua ohjelmalla tuotettavien tiedostojen META -tietoihin. Ennen internetiin julkaisua muista aina tyhjentää tiedostojen META -tiedot.

Suojautumisesta tietokoneen operatiivisen toiminnan muodostamilta tiedoilta

Tietokoneen käytöstä, internet selailusta, asennuksista, asetusten muutoksista ym. jää jälkiä koneen rekisteriin, tietokantoihin ja tiedostohakemistoihin. Tietokoneen kovalevyn sisällön tutkiminen kehittyneillä analysointityökaluilla kertoo paljon käyttäjänsä tekemisestä.

Paras tapa suojautua on kryptata koko tietokoneen kovalevy riittävän vahvalla menetelmällä.

Toinen ja miksei myös kryptaamisen kanssa rinnakkainen menetelmä, on käyttää virtuaalista tietokonetta. Käyttäjä voi luoda omalle tietokoneelleen virtuaalisen tietokoneen joka on eriytetty, mutta täysin toimiva ympäristö varsinaisesta fyysisestä tietokoneesta. Virtuaalinen tietokone on käytännössä yksi ainoa tiedosto fyysisen koneen kovalevyllä. Asianmukaisesti tuhoamalla virtuaalikoneen kuvatiedosto fyysiseltä koneelta tuhotaan samalla myös kaikki jäljet niistä tiedoista joita virtuaalisella koneella tehtiin.

Virtuaalitietokoneita
Microsoft Virtual PC
WMWare Player

Tietokoneen ja tietokoneen sisältämän tiedon suojaaminen

Tietokoneen kovalevy sisältää paljon tietoa käyttäjästään. Kovalevyltä poistetut tiedostot saadaan tarvittaessa uudelleen kokonaan tai osittain näkyville. Internet selailua voidaan jäljittää selaimen historiatietojen poistamisesta huolimatta. Asennetut ohjelmat jättävät rekistereihin ja tietokantoihin merkintöjä poistamisesta huolimatta.

Tietokoneen suojaaminen salasanalla (windows salasana) ei ole riittävä menetelmä. Vihamielinen taho irrottaa kovalevyn koneesta ja kytkee se luettavaksi toiseen tietokoneeseen. Ainoa tapa jolla tietokoneen kovalevyn sisällön voi suojata riittävällä varmuudella, on salata (kryptata) kovalevyn koko sisältö. Salasanaksi on asetettava vähintään 25 merkkiä pitkä erikoismerkkejä sisältävä salasana tai -lause.

TrueCrypt on ilmainen ja erittäin tehokas ohjelma jolla voi lennosta salata käynnissä olevan tietokoneen kovalevyn käyttöjärjestelmäosioineen. Salauksessa kannattaa käyttää vähintään AES algoritmia. AES on tällä hetkellä murtamaton. TrueCrypt:n käyttö on erittäin helppoa jopa aloittelijalle ja sen käyttö on pieni hinta yksityisyydestä.

Salausohjelmat
TrueCrypt

Tietosisällöstä tehtävien varmistusten suojaaminen

Salattu tietokoneen kovalevy on hyvä alku yksityisyydensuojan varmistamisessa. Kovalevyllä olevat tiedot on kuitenkin säännöllisesti varmistettava. Tällöin on muistettava suojata myös varmistusmedian sisältö.

Helpoin tapa on ostaa esimerkiksi kaksi kappaletta 500Gb USB -virralla toimia ulkoisia kovalevyjä. Nämä kovalevyt salataan (kryptataan) kokonaisuudessaan käyttäen TrueCrypt -ohjelmistoa. Kovalevy kytketään tietokoneen USB -liitäntään ja kovalevy voidaan aukaista loogiseksi asemaksi käyttäen TryeCryptin "Auto Mount Devices" -toimintoa. Varmistus tehdään kovalevylle jonka jälkeen kovalevy suljetaan TrueCryptin "Dismount" -toiminnolla. Kovalevy on mekaaninen laite, joten laitevian aiheuttaman tietojen menetyksen todennäköisyys kannattaa minimoida varmistamalla tietokoneen kovalevyn sisältö esimerkiksi vuorokertoina eri ulkoiselle kovalevylle.

DVD -levyille varmistettaessa on syytä muistaa että levylle tallennetut tiedot ovat yleensä normaalisti luettavissa ja DVD -levyn salaus on monimutkaisempaa kuin USB -kovalevyn käyttäminen.

Salausohjelmat
TrueCrypt

Siirrettävien massamuistien ja muistitikkujen suojaaminen

Ihmisten mukana liikkuvat muistitikut ovat äärimmäinen yksityisyydensuojan riski. Muistitikkujen osalta on toimittava samoin kuin varmistusten ja tietokoneen kovalevyn suojaamisen osalta. Puhelimen muistikortit voidaan lukea samaan kategoriaan. Puhelimiin on jonkin verran tarjolla salaus- ja tietoturvaohjelmia.

Salausohjelmat
TrueCrypt

Tärkeiden keskustelujen jälkikäteistodentamisesta

Asioista sopiminen on pyrittävä tekemään kirjallisesti. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Monesti viranomaisten, yritysten ja yksityisten henkilöiden kanssa keskustellaan ja asioidaan puhelimitse. Jos puhelimitse sovituista asioista syntyy erimielisyyttä on näyttökysymys hyvin ongelmallinen. Puhelut kannattaa oletusarvoisesti tallentaa. Suomessa puheluiden tallentaminen ilman vastapuolen lupaa on täysin laillista.

Erityisesti Nokian Symbian -alustalle sopivia tallennusohjelmia on useita. Yksi käyttökelpoisimmista on Killer Mobile:n Total Recall -ohjelma joka tarvittaessa tallentaa kaikki lähtevät ja tulevat puhelut automaattisesti. Total Recall estää myös Nokian puhelimissa tyypillisen "piippaus" äänen kuulumiseni puhelun nauhoituksen aikana.

Puheluiden automaattinen tallennus
Total Recall

Yhteenveto

• Käytä tietoturvaohjelmistoa
• Salaa tietokoneen kovalevy sekä varmistusmediat
• Luo ja käytä ei-identifioivia virtuaalisia tunnuksia
• Käytä Tor-verkkoa
• Käytä anonyymiproxeja
• Käytä avoimia WLAN-verkkoja
• Käytä virtuaalisia tietokoneita
• Muista suojautua META-tietojen muodostamalta uhalta
• Tallenna puhelut
• Älä levitä itsestäsi tietoa

Lue myös:
Omien puheluiden tallentaminen

Megan Kanka ja Meganin laki

Megan Kanka oli New Jerseyssä, Yhdysvalloissa asunut 8 -vuotias tyttö joka joutui jo aikaisemmin 5-vuotiaan ja 7-vuotiaan tytön raiskauksesta tuomitun seksuaalirikollisen, Jesse Timmendequasin uhriksi. Jesse Timmendequas asui aivan Meganin perheen läheisyydessä. Timmendequasin houkutteli Meganin asuntoonsa käyttäen pientä koiranpentua tekosyynä. Timmendequas raiskasi 8 -vuotiaan Meganin ja tappoi hänet lopuksi lyömällä metallisella työkalulla päähän ja varmisti kuoleman laittamalla tytön päähän muovipussin. Myöhemmin Timmendequas raiskasi lapsen ruumiin vielä uudelleen omassa autossaan. Timmendequas piilotti Meganin ruumiin lelulatikkoon ja vei sen puistoon. Oikeus antoi Jesse Timmendequasille kuolemantuomion vuonna 1997. Valitettavasti New Jerseyn osavaltio poisti kuolemanrangaistuksen käytöstä 10 vuotta myöhemmin ja koska rangaistusta ei keritty panna täytäntöön, Jesse Timmendequasin rangaistus muuttui elinkautiseksi vankeudeksi.

Yhdysvalloissa seksuaalirikos käynnisti prosessin, jossa vaadittiin lasten vanhemmille oikeutta tietää, mikäli heidän naapurustossaan asuu vaarallisia seksuaalirikollisia. Vaatimus löi itsensä läpi ja New Jerseyn osavaltio sääti ns. "Meganin lain" 1994. Liittovaltion lainsäädäntö seurasi perässä vuonna 1995. Meganin laki mahdollisti ja pakottavasti myös määräsi viranomaiset saattamaan seksuaalirikollisen tiedot julkisuuteen. Julkaistavat tiedot sisälsivät vähintään rikollisen nimen, kuvan, osoitteen, vangitsemispäivän sekä rikoksen luonteen. Näiden tietojen julkaisua varten perustettiin useita Internet -rekistereitä ja tietoja voidaan julkaista lisäksi esimerkiksi sanomalehdissä tai muissa medioissa.

Meganin laki nousi mieleen Helsingin Sanomissa julkaistusta yleisönosaston kirjoituksessa jossa vaadittiin rikollisten tietojen entistä tiukempaa salaamista julkisuudelta. Vaatimuksen perusteena oli rikollisen nimen julkaisusta lähiomaisille aiheutuva tuska ja kärsimys. Todennäköisesti tällä tarkoitettiin häpeää.

Vakaviin rikoksiin syyllistyneiden henkilöiden osalta taipumus syyllistyä uusiin vastaaviin rikoksiin on erittäin korkea. Suomessa vakaviin tekoihin syyllistyneiden rikollisten oikeusturva ja yksilönsuoja ovat kestämättömän tiukkoja. Oikeuslaitoksen ja lähinnä oikeusministeriön vapaamielinen asenne johtaa Suomessa moniin vakaviin uusintarikoksiin ja turhiin elinikäisiin kärsimyksiin. Yksilönsuojaa pitää tällaisissa tapauksissa arvioida yhteiskunnan muiden jäsenten turvallisuuden kannalta. Valtiolla ja viranomaisilla pitää olla velvollisuus järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi julkaista rikollisten nimet, valokuvat ja yhteystiedot. Rikollisille on toimeenpantavan ehdottaman vankeusrangaistuksen uhalla määrättävä velvollisuus ilmoittaa asuinpaikkaansa liittyvät muutokset viranomaisille etukäteen julkaistavaksi kaikkien nähtävillä olevassa rekisterissä.

Blogi ehdottaa Suomeen säädettäväksi lakia joka pakottaa viranomaiset julkaisemaan lainvoimaisen tuomion saaneet ja vakaviin rikoksiin syyllistyneiden rikollisten nimen, syntymäajan, kotiosoitteen, paikkakunnan, tuomion pituuden, selosteen rikoksesta ja rikosnimikkeen. Julkaisua varten on perustettava julkinen rekisteri jossa tietoja voi hakea rikollisen nimellä, paikkakunnan ja katuosoitteen mukaan. Jokainen voisi hakea esimerkiksi omassa lähiympäristössään asuvien vakavien rikoksentekijöiden yhteystiedot ja kuvat. Vakaviksi rikoksiksi pitäisi laskea törkeät seksuaalirikokset, pedofilia ja lasten hyväksikäyttö, törkeät pahoinpitelyt, tapot ja murhat. Samalla lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomituille pitäisi antaa automaattisesti lähestymiskielto kouluihin, päiväkoteihin, leikkipuistoihin ja muihin lapsille suunnattuihin paikkoihin.

Lue:
Megan Nicole Kanka Foundation
Sex offender registration
New Jersey's Sex Offenders Registry

Lue myös:
Kohtuullista oikeutta

Kadotettu oikeudenmukaisuus

Suomi on oikeusvaltiona ja kansalaisten oikeuksien kunnioittamisessa sekä tasapuolisten ja rehellisten oikeudenkäyntien suhteen kehitysmaa. Oikeusvaltion periaatteita noudatetaan jopa Venäjällä suhteellisesti paremmin kuin Suomessa. Muihin pohjoismaihin tilannetta ei kannata edes verrata. Suomessa oikeudenmukaisuus on näennäistä ja viranomaisten mielivalta silmiinpistävää. Väärinkäytöksistä vaietaan ja kansalaisten huomio kohdistetaan median sekä viranomaisten toimesta ulkomailla tapahtuneisiin ihmisoikeusloukkauksiin samalla kun kotimaassa yksilön oikeuksia loukataan räikeästi, toistuvasti ja ilman tarkoitustakaan parantaa kansalaisten oikeusturvaa.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ylikansallinen tuomioistuin joka valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista. Tuomioistuin toimii Strasbourgissa. Ihmisoikeussopimuksen mukaisesti siihen liittyneet Euroopan valtiot, kuten Suomi, ovat sitoutuneet takaamaan sopimusvaltioiden kansalaisille ja valtion alueella oleskeleville ihmisille ihmisoikeuksina oikeuden elämään, yksityisyyteen, omaisuuden suojaan, oikeudenmukaiseen ja rehelliseen oikeudenkäyntiin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin aloitti nykymuodossa toimintansa 1998. Tuomareita istuimessa on n. 45 jotka eivät edusta mitään jäsenvaltioita vaan toimivat täysin riippumattomina. Ihmisoikeustuomioistuimen päätökset ovat jäsenvaltioita sitovia ja siten jäsenvaltioiden on noudatettava tuomioistuimen päätöksiä. Tuomioistuimeen voi tehdä kantelun sopimusvaltio tai yksittäinen kansalainen. Kuitenkin vasta sitten kun kaikki kansalliset oikeusturvakeinot ja valitusmenettelyt on käyty läpi.

Suurin osa Suomen saamista langettavista tuomioista koskevat oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja oikeudenkäynnin kestoa. Heinäkuussa 2008 Suomi sai peräti neljä langettavaa tuomiota Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta yhden kuukauden sisällä. Langettavien tuomioiden määrä on noussut kohisten. Tilastoissa ihmisoikeustuomioistuimen päätökset kertovat karua kieltä Suomalaisesta oikeusvaltiosta. Esimerkiksi vuonna 2007 Tanska tuomittiin kaksi kertaa, Viro kolme kertaa ja Ruotsi seitsemän kertaa. Suomi sai tuomion peräti 26 kertaa. Tuomiot pitää myös kaikenlisäksi suhteuttaa väkilukuun. Venäjän väkiluku oli yli 30 kertainen. Tuomioita on kuitenkin tullut vuonna 2007 vain seitsemänkertainen määrä Suomeen verrattuna. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että ovatko jopa Venäjällä asiat oikeudenmukaisuuden suhteen paremmin? Pahinta on tietysti huomata että Suomen kaltaisen valtion harrastamien ihmisoikeusloukkauksien määrä vuosittain on tilastojen mukaan noussut, vaikka luulisi että annettujen tuomioiden perusteella valtiovalta ryhtyisi toimiin joilla vähennettäisiin vuosittain tapahtuvien ihmioikeusloukkausten kokonaismäärää.

Suomen oikeusjärjestelmän ja valtion hallinnon täydellisen ylimielistä asennetta kuvaa parhaiten korkeimman oikeuden päätös KKO 2008:24. Edellämainitussa tapauksessa henkilö oli Suomessa saanut rangaistuksen kunnianloukkauksesta. Kaikki oikeusasteet oli käyty läpi, korkein oikeus ei antanut valituslupaa. Henkilö valitti asiassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen jonka kanta oli, että Suomen oikeuslaitos oli selkeästi loukannut ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti henkilön oikeutta sananvapauteen. Suomen oikeuslaitoksen tuomio oli siis virheellinen. Ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen jälkeen henkilö vaati korkeinta oikeutta purkamaan tuomion. Korkein oikeus käsitteli asiaa 2,5 vuotta ja lopulta hylkäsi hakemuksen ja katsoi, että annettua tuomiota ei tarvitse purkaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksestä huolimatta. Korkeimman oikeuden mukaan lainvoimaiset päätökset ovat Suomessa pysyviä! Suomen oikeuslaitos siis vähät välitti Suomen valtion ihmisoikeussitoumuksista. Suomalaisen tai kenen muun tahansa oikeusturva Suomen maaperällä on olematon.

Heinäkuussa 2008 Suomen valtio sai tuomion liittyen vakuutusoikeudessa käydyn oikeudenkäynnin rehellisyyteen. Vakuutusoikeuteen valittaneelle asianomistajalle kieltäydyttiin toimittamasta vakuutusyhtiön hänestä vakuutusoikeudelle kirjoittamia lääkärinlausuntoja. Tällä tavoin asianomistajalta vietiin todellinen mahdollisuus oman asiansa ajamiseen oikeudessa. Suomen valtio oli katsonut vastineessaan että asianomistajan ei ollut tarpeellista saada nähtäville hänen terveydestään laadittuja lääkärinlausuntoja. Ihmisoikeustuomioistuin oli luonnollisesti erimieltä.

Poliitikot saavat tukensa yrityksiltä joiden tuki ei tietenkään ole vastikeetonta. Suomea ohjataan suuryritysten kabineteista, ei hallituksesta tai eduskunnasta. Yritysten ja korporaatioiden intressejä suojellaan keinolla millä tahansa. Edustajien ja ministereiden vaalien rahoituksesta jäänyt velka on maksettava. Erinomainen esimerkki on "Lex Nokiana" tunnettu työnantajille ja yhteisölle tarjottu urkintalaki joka merkittävästi ja perustuslain vastaisesti heikentää kansalaisten yksityisyyttä ja luottamuksellisen viestinnän suojaa. Lex Nokiassa työnantajat ja yhteisöt saavat käyttöönsä poliisia suuremmat pakkokeinot ja toimintavaltuudet käytännössä ilman minkäänlaista lupamenettelyä. Kun Nokian kaltaiset yritykset painostavat valtiota, Suomen päättäjiltä unohtuvat niin perustuslaki kuin moraaliset arvotkin. Perustuslakivaliokunta päätti aikanaan että lakiesitystä ei tarvitse säätää perustuslainsäätämisjärjestyksessä, vaikka käytännössä kaikki oikeusoppineet ovat olleet täysin eri mieltä. Valiokunnan päätös ei siis perustunutkaan lain tulkintaan vaan Nokian vaatimuksiin ja painostukseen. Valta säätä lakeja on monesti käytännössä yrityksillä. Suomessa laillisuuden ylimpänä valvojana toimiva oikeuskanslerikin on ilmaissut huolensa lain ongelmallisuudesta. Tämä ei kuitenkaan estä poliitikkoja ajamasta läpi kansalaisten oikeuksia polkevaa ja yritysten valvontaa lisääviä perustuslainvastaisia lakeja. Päättäjät, poliitikot ja ministerit lunastelevat lupauksiaan korporaatioille enemmän tai vähemmän painostuksen alaisina. Tätä voi kutsua myös valtaapitävien korruptioksi ja yritysten osalta terrorismiksi jossa valtio ja sen demokraattisesti valitut päättäjät ovat kiristyksen kohteena.

Monesti viranomaisille annettu valta ylittää kaikki kohtuulliset käsitykset oikeudenmukaisesta vallankäytöstä. Jos viranomainen jää kiinni väärinkäytöksistä hän saa huomautuksen, mutta ei todellisia sanktioita. Viranomaisia valvovat toiset viranomaiset joiden toimivalta ei anna mahdollisuuksia rangaista lainvastaisesta menettelystä. Kun esimerkiksi terveydenhoidossa menetellään lainvastaisesti ja potilas ei saa hänelle kuuluvaa lakisääteistä hoitoa asiasta voi kannella lääninhallitukseen. Lääninhallitus ei kuitenkaan voi kumota tai määrä muutoksia asiassa, ainoastaan huomauttaa. Yksilön oikeusturvaa ei ole.

Sanonta "syytön kunnes todistetaan syylliseksi" ei päde Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa. Käytäntö on monesti osoittanut, että syytettynä oleva joutuu etsimään todisteita syyttömyytensä puolesta samaan aikaan kun poliisi joka todisteita kerätessään voi halutessaan jättää esittämättä ne näytöt jotka voisivat osoittaa vastaajan syyttömyyden. Poliisit ovat alipalkattuja ja aliresurssoituja. Väärinkäytökset ovat lisääntyneet. Poliisia pitää oikeasti "pelätä" koska milloinkaan et voi olla varma minkälaisen yksilön toimenpiteiden kohteeksi joudut. Pakkokeinoja käytetään sumeilematta, vaikka laki käytännössä painottaa pakkokeinojen käytön vain poikkeustapauksiin. Poliisit suojelevat toisiaan joten vastuuseen asettaminen on melkein mahdotonta.

Tiesittekö että Suomessa saa ihmisen pitää vangittuna käytännössä määrämättömän ajan? Resurssipulan takia rikosten tutkiminen viivästyy kohtuuttomasti. Ihmisiä voidaan pitää jopa vuosia tutkintavankeudessa ilman oikeudenkäyntiä ja todeta lopulta syyttömäksi. Mitään rajaa tutkintavankeudelle ei ole. Käräjäoikeus päättää vankeuden jatkamisesta säännöllisin väliajoin ja päätös perustuu poliisin suosituksiin joihin puolestaan heijastuu riittämättömät resurssit hoitaa tutkinta kohtuullisessa ajassa. Mitättömiä korvauksia voi saada jos tuon nöyryytyksen jälkeen enää jaksaa niitä hakea. Ylipitkät oikeudenkäynnit ovat monissa tapauksissa osatekijöinä kun ihmisoikeustuomioistuin antaa langettavan tuomion.

Lasten huostaanotot ovat oivallinen keino käyttää mielivaltaa jossa kunnallisesti toimivat pikkuvirkamiehet pääsevät pätemään ja nuuhkaisemaan vallankäytön keittoa. Ainoa positiivinen muutos tällä alueella on, että huostaanottopäätökset siirrettiin aikanaan sosiaalilautakunnilta hallinto-oikeudelle. Tavallinen ihminen on viranomaisten alistama ja viranomainen oman järjestelmänsä suojelema. Nykyään hallinto-oikeudessa lasten huostaanoton käsittely saattaa kestää jopa puolivuotta. Se on pieni aika lapselle jonka huostaanotto on tehty sosiaali-ihmisten mielivallan tuloksena.

Itseäni ihmetyttää suomalaisten naivi suhtautuminen oman hallintokoneistonsa toimiin. Ylpeillään suomalaisella rehellisyydellä, korruption vähäisyydellä ja viranomaisten luotettavuudella vaikka todellisuudessa tilanne on aivan toinen. Väärinkäytökset, välinpitämättömyys, ihmisoikeusloukkaukset, epärehelliset oikeudenkäynnit, viranomaisten lakiin perustumattomat määräilyt sekä yksityisyyden suojan loukkaukset ovat eurooppalaisella tasolla kaukana ihannemallista.

Kuulutko sinä vielä siihen enemmistöön joka elää elämäänsä silmät kiinni haluamatta edes nähdä totuutta? Pää pussiin ja olen turvassa? Miten yhteiskunta kohtelee kansalaisiaan kertoo kaiken yhteiskunnan tasosta. Ehkä Suomen pitäisi rehellisyyden nimissä erota Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja sen sitovuudesta ja myöntää että oikeudenmukaisuus, yksityisyydensuoja ja oikeudenkäyntien rehellisyys Suomessa ovat kaukana tavoitearvoista. Vuosittain säädetään yhä lisää lakeja, jotka rikkovat perustulaissa turvattuja yksilön oikeuksia. Tuomioistuimissa päätökset perustuvat pitkälti sattumaan ja virheellisiin menettelyihin. Euroopan ihmisoikeustuimioistuimen tuomiot ovat käytännössä vain jäävuoren huippu koska harva ihminen koneiston muserruksen jälkeen jaksaa valittaa eteenpäin. Kannattaa herätä ja aukaista silmänsä. Sinä asut Suomessa!

Linkkejä aiheesta:
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
EIT

Lue myös:
Kohtuullista oikeutta suomalaisittain
Missä kohtuus on viranomaisten ja yritysten määrittelemä totuudeton arvo

"Missä kohtuus on viranomaisten ja yritysten määrittelemä totuudeton arvo ..."

On tavattoman järkyttävää seurata kuinka Suomen kaltaisessa sivystysvaltiossa yritysten ja korporaatioiden edut ajavat yksilön oikeuksien ohi. Kansalaisten oikeusturva romutetaan vähitellen salaa piilossa julkiselta katseelta. Media on kiinnostunut enemmän pääministerin ja entisen ulkoministerin tekstiviesteistä kuin oikeista yhteiskunnallisista asioista. Asioista, joilla on pidemmän päälle suurikin merkitys sille, minkälaiseksi tämä yhteiskunta meidän lapsille ja lapsenlapsille muodostuu. Lehtien myyntiluvuista päätellen kansasta on hauska lukea poliitikkojen toilailuista. Samaan aikaan taustalla, vähällä huomiolla tai jopa tietoisesti vaieten ajetaan asioita, jotka vievät meitä entistä kauemmaksi oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta. Vähitellen monille eri osa-alueille säädetään lakeja, joiden tarkoitus on ainostaan tukea yritysten ja viranomaisten etua yksilön oikeuksien kustannuksella. Viranomaiset ja poliitikot ajavat härskisti ja monesti lain vastaisesti asioita, joiden toteuttamista vaativat suljetut intressipiirit. Viranomaiset suojelevat yrityksiä ja tekevät päätöksiä joiden tarkoituksena on vahvistaa tätä asetelmaa. Suurin osa tämän hetkisistä ministereistä ovat heikkoja, periaatteettomia ja täysin johdateltavissa eri intressejä ajavien osapuolten toimesta. Ei noin heikkoja yksilöitä voi valita päättämään valtakunnan asioista. Valta Suomessa on aivan jossain muualla kuin eduskunnassa tai hallituksessa.

Otetaan vähän ajassa taaksepäin. Ministeri Tanja Totti/Karpela/Saarelan aikana säädettiin uusi tekijänoikeuslaki jota perusteltiin mm. EU-lainsäädännön direktiivivaatimuksilla. Myöhemmin kävi ilmi kansanedustaja Henrik Laxin selvityspyynnöstä EU-komissiolle, ettei niin voimakasta kriminalisoinnin tarvetta ollut olemassa kuin ministeri antoi asiassa ymmärtää. Todellisuudessa tekijänoikeusjärjestöillä oli tarve ajaa voimakkaasti omaa etuaan ja mikäs sen parempi kuin säädättää omia intressejä ja valtapiiriä suojeleva laki. Kaikista pahinta tietysti oli, että ministeriössä kukaan ei nähnyt eturistiriitaa siinä, että tekijänoikeusjärjestö Gramexin edustaja Jukka Liedes oli valmistelemassa edustamalleen järjestölle mieleistään lakia. Asiasta kanneltiin ja eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstet antoi tuomitsevan päätöksen 7.10.2007. Tämä ei tietenkään asiaa enää muuttanut, joten nyt meillä on tekijänoikeuslaki joka on ajettu suojelemaan tekijänoikeusjärjestöjen intressejä kansalaisten perusoikeuksien kustannuksella.

Kunnan viranomaisten toimintaa ja kunnan velvollisuuksia asukkaitaan kohtaan säädetään lailla. Nämä säädökset ovat kuitenkin täysin torsoja, koska käytännössä kunnat voivat hukuttaa lain noudattamatta jättämisen oman byrokratiansa syövereihin. Päättävät toimielimet budjetoivat liian vähän rahaa ja resursseja lakisääteisten palveluiden toteuttamiseksi. Alin porras organisaatiossa ei voi asialle mitään kun toiminnan ohjaus ja määrärahat tulevat ylemmältä taholta. Päättävissä elimissä ei ole tietoa realiteeteistä ja tietoisesti tehdään ratkaisuja joiden tiedetään myöhemmässä vaiheessa johtavan lainvastaiseen tilanteeseen. Kukaan ei ole vastuussa. Kunta tai viranomainen ei saa rangaistusta lain noudattamatta jättämisestä. Kun lain rikkomisesta ei ole seurauksia, lain kirjainta voidaan toteuttaa vain näennäisesti. Jos kansalainen valittaa asiasta ja voittaa hallinto-oikeudessa, mikään ei muutu. Ehkä virhe yksittäisen valittajan kohdalla korjataan, mutta lainvastainen toiminta jatkuu kaikesta huolimatta. Rangaistuksia ei anneta, vaikka oikea osoite rangaistuksille varmasti löytyisi. Hurjimpia ovat tietysti tapaukset esimerkiksi kuuluisissa Espoon kaupungin lasten huostaanottopäätöksissä joista on uutisoitu viime vuosina. Tuomioistuin antaa päätöksen, että lapset on palautettava vanhemmille. Kaupungin virkamies ei suostu palautukseen, koska katsoo ettei tuomioistuin ole ymmärtänyt asiaa. Poliisi ei asialle voi mitään. Kuinka tämä on sivistysvaltiossa mahdollista?

Entä laki lapsipornografian suodattamisesta? Väitti kuka mitä tahansa, lapsipornografian suodattamisessa ei ole kysymys lapsien suojelemisesta tai lapsipornografian leviämisen estämisestä. Kyse on perustuslaissa turvatusta sananvapauden vakavasta rajoittamisesta ja perustuslain vastaisesta ennakkosensuurista, joka ajettiin lainvoimaiseksi lapsipornografian varjolla. Oliko kenellekään muulle kuin ministerille yllätys, että kun tie sensurointiin oli avattu niin nyt tekijänoikeusjärjestöt vaativat heidän oikeuksiaan loukkaavien sivujen sulkemista, eduskunnassa vaadittiin väkivalta-aineiston sensurointia, rahapeliforumi on vaatinut ulkomaisten nettipokeripelien asettamista sulkulistalle jne. Nyt ollaan tiellä, jossa valtio valvoo mitä kansalaiset saavat tietää. Jossain vaiheessa listalle eksyy sivustoja joissa arvostellaan valtiota tai viranomaisten toimintaa. Kun listan laatiminen ja valvonta on saman koneiston käsissä kansalaiset eivät edes tiedä mitä he eivät tiedä. Kaikista oksettavinta on huomata, kuinka vähän ministeri Suvi Linden ja tämän lain säätäjät oikeasti arvostavat lapsia. Yhteiskunta yrittää piilottaa ongelman estämällä toiminnan näkyvyyden verkossa. Katoaako pahoinpitelyt jos lehdistöä kielletään julkaisemasta aiheeseen liittyviä uutisia? Ongelmaako ei ole jos sitä ei näe? Tehottomaan ennakkosensuuriin käytetyt varat olisi oikeasti voitu käyttää kotimaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön lasten hyväksikäytön estämiseksi. Tämä laki on osoitus valtiovallan ja viranomaisten pohjattomasta halusta kontroloida ja holhota suomalaisia sekä piilotetusta tarpeesta pyrkiä tulevaisuudessa sensuroimaan kansalaisille tarjottua informaatiota. Ministeri Suvi Linden on osoittanut omilla lausunnoillaan ettei hän ole ymmärtänyt asiasta yhtään mitään. Laki asiasta kuitenkin astui hiljaisesti voimaan ilman sen suurempaa mediamylläkkää. Jälleen yksi naula kansalaisten oikeuksien arkussa.

Rahoitustarkastus valvoo rahamarkkinoita ja erityisesti pankkien toimintaa. Sampo pankilla on ollut katastrofaalisia ongelmia viimeiset kuukaudet eikä ongelmille ole näkyvissä loppua. Palkat ovat jääneet maksamatta, rahavarat siirtymättä, rahoja on kadonnut, yritysasiakkaiden toiminta on vaikeutunut, verkkopankki tai kortit eivät ole toimineet, rahan nosto ei ole onnistunut, laskuja ei ole pystynyt maksamaan ja lisäksi Sampo pankki on rikkonut räikeästi pankkisalaisuutta lähettämällä avio- ja avopareille kirjeitä, joissa on paljastettu toisen puolison raha-asioita. Miten pahasti pankin pitää oikeasti mokata Suomessa, jotta valvova viranomainen tekisi jotain muuta kuin hyssyttelisi ja pyörittelisi silmiään? Miksi suuret yritykset ovat viranomaisten hiljaisessa suojeluksessa? Entä poliisin toiminta? Uutisissa mainittiin henkilöstä, joka on siirrättänyt rahansa Sammosta toiseen pankkiin maaliskuussa, mutta rahat ovat kadonneet matkalla eikä niitä ole kuukauteen löytynyt. Henkilö teki tutkintapyynnön poliisille kavalluksesta. Poliisin johtopäätös oli, että rikosta ei ole tapahtunut. Tietokonetta kun ei voi asettaa syytteeseen. Tämähän se vasta olikin oivallinen tulkinta, tarkoitushakuista tai sitten puhdasta yleissivistyksen puutetta. Sampo pankissa on täydellä varmuudella henkilö joka vastaa tietojärjestelmistä ja niiden toimivuudesta. Vähintään se on Sampo Pankin CIO. Järjestelmien toimimattomuus ei sinänsä ole rikos, mutta toisen henkilön rahojen varastaminen on, oli tekotapana tai välineenä sitten puukko tai tietokone. Ei vahingossa voi varastaa.

Yksityinen pysäköinninvalvonta ja siitä mahdollisesti säädettävä laki on jälleen kerran yksi osoitus siitä miten helppoa oikeissa piireissä on lobata omaa asiaansa. Oikeusministeriötä ei luonnollisesti kiinnosta kansalaisten oikeudet vaan yhteiskuntaa on rakennettava yritysten ja korporaatioiden ehdoilla perustuslain vastaisesti. Lopultahan kaikessa on kyse siitä miten asia voidaan tulkita ministeriön ja yritysten etujen mukaisesti. Tästä aiheesta lisää artikkelissa: Laiton laillliseksi lain vastaisesti.

Kuluttajaviraston kiinnostusten kohteet herättävät välillä vakavia arveluja tietyntyyppisen toiminnan suosimisesta ja jopa puolueettomuuden uhraamisesta. Joskus tuntuu, että kuluttajavirastoa painostetaan muiden viranomaisten ja yritysten puolesta toiminaan toisin kuin kuluttajan etu asiassa vaatisi. Toki virastossa on oikeasti toimittu myös kuluttajan etujen vaalimessa. Kuluttajavirastolta haluttiin aikoinaan vastausta DVD-videoiden standardin rikkovaan kopiosuojaukseen. Monet kopiosuojausmenetelmät rikkovat tämän standardin keinotekoisesti rakennetuilla viallisilla ja virheellisillä tietorakenteilla. Kopiosuojattu DVD-levy on siis monesti kuluttajasuojalain tarkoittaman virheen sisältävä tuote. Yksi DVD-videolevy voi sisältää monia erilaisia standardin vastaisia kopiosuojausmenetelmiä, joten levyjen toimivuus tulevaisuuden ja jopa nykyisissä DVD/BD -soittimissa on epävarmaa, vaikka laitevalmistajan tuki olisikin olemassa. Laitevalmistaja kun antaa tuen DVD/BD -standardin mukaisille levyille, ei standardin rikkoville medioille. Kuluttajavirastolta haluttiin kommenttia ja toimenpiteitä, jotta viallisten levyjen myynti kiellettäisiin. Tekijänoikeusjärjestöjen ja elokuvayhtiöiden voima oli nähtävästi liian musertava, jotta asiaan olisi saatu muuta vastausta kuin se, että tilannetta ei nyt katsottu ajankohtaiseksi. Kuluttajaviraston toimintaa yksityisen pysäköinninvalvonnan suhteen on myös ollut karmea katsoa. Toki siihenkin mahtuu positiivista oma-aloitteisuutta kun 2006 vuonna blogin artikkeliin julkaistiin kuluttajaviraston virallinen kannanotto silloiselle ParkCom Oy:n toimitusjohtajalle. Yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden uhkailevaan toimintaan ei kuitenkaan herunut järjellisiä ohjeita, apuja tai neuvoja. Viimein kuin ohjeet tulivat Vantaan käräjäoikeuden päätöksen jälkeen, ne olivat täysin puuta heinää ja valvontayhtiö myönteisiä. Jos maksu on juridisesti epäselvä, kuten yksityinen pysäköintivalvontamaksu, on normaalia odottaa tilanteen selkeytymistä oikeudessa ja tarkastella maksuvelvollisuutta uudelleen kun asiasta saadaan oikeuden ennakkopäätös. Missään tapauksessa perusteettomia maksuja ei pidä mennä maksamaan.

Hallituksen esitys sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamisesta on oikeusmurha. Lakiesitys antaisi työnantajalle oikeuden vahtia työntekijän sähköpostiliikenteen tunnistamistietoja. Työnantaja saisi suuremmat oikeudet kuin poliisilla. Poliisi tarvitsee vastaavien tietojen saamiseen tuomioistuimen päätöksen. Oikeusoppineet ovat hämmästelleet sitä, kuinka yritykselle kaavaillut oikeudet yrityssalaisuuksien turvaamiseksi on tulkittu huomattavasti suuremmalla painoarvolla kuin yksityisyyden suojaan kuuluva viestinnän luottamuksellisuus. Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen on kiteyttänyt tilanteen oivallisesti: "onko perusoikeuksiin kuuluva viestinnän luottamuksellisuus painavampaa kuin perustuslaissa mainittu yksityisen omaisuuden suoja ja elinkeinovapaus, joihin yrityssalaisuudet kytkeytyvät vain etäisesti?". Ministeri Suvi Linden on jälleen kunnostautunut puolustamalla voimakkaasti lainmuutosta toteamalla, että asiassa pitää katsoa kokonaisuutta eikä yksittäisiä irrallisia kohtia. Mitäköhän ministeri luulee tapahtuvan kun yritykset pääsevät toteuttamana uuden lain kirjainta? Silloin kyllä vedotaan niihin pieniin yksilön oikeuksia polkeviin detaljeihin. On järkyttävän naivia uskoa yritysten ja työnantajien hyvään tahtoon. Sellaista ei ole olemassakaan. Ei yrityksissä käydä työntekijöiden kanssa neuvotteluja vaan kyse on aina työnantajan sanelusta. Yritykset ovat jälleen kerran ansiokkaasti onnistuneet painostamaan poliitikkoja asiassa. Nokian ei tarvitse kuin kerran ärähtää tuotannon siirtämisestä muihin maihin niin jo ovat poliitikot ja virkamiehet polvillaan nenä ruskeana. Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että kyse ei ole yrityssalaisuuksien suojelemisesta. Ei niin tyhmää työntekijää löydy joka lähettäisi salaista materiaali kilpailijalle yrityksen sähköpostin kautta. Keinot tietojen kavaltamiseen on aivan toiset. Yritykset haluavat lain voimaan pystyäkseen tarkemmin kontroloimaan työntekijöiden tekemisiä ja yhteyksiä. Minkä takia luulette Nokian tätä lakihanketta ajavan? Nyt meidän heikosti johdettu hallitus on painostuksen alla lupaamassa tuomioistuimen oikeuksia yrityksille, jälleen kerran kansalaisten perusoikeuksien kustannuksella.

Vastaavia tapauksia riittää kuin sieniä sateella. Teletunnistetietojen säilyttämisaikaa halutaan pidentää. Miksi? Operaattorit velvoitetaan tallentamaan kaikki tunnistetiedot, myös niiden henkilöiden joita ei epäillä rikoksesta. Eikö tämä ole ristiriidassa demokraattisen yhteiskunnan arvojen kanssa. Kaikki ovat siis epäiltyjä kunnes toisin todistetaan. Entä Suomen uudet terrorismin vastaiset lait? Epäsuorankin tuen osoittaminen terrorismille tulee olemaan lainvastaista? Onko niin että jos väitän syyskuun 11. päivän terroristi-iskujen olleen jenkkien omaa syytä, heidän politiikkansa seurausta - "sitä saivat mitä tilasivat" - niin olen rikkonut lakia esittäessäni mielipiteeni?

Suomalaista yhteiskuntaa hallitsevat yritykset ja korporaatiot. Hallitseminen tapahtuu valtaa pitävien poliitikkojen ohjaamisella ja taustalla toimivien virkamiesten ja viranomaisten suojeluksessa. Lainsäädäntö on muuttunut painopisteeltään viimeisen 10 vuoden aikana yhä enenevissä määrin etäämmäksi yksilön oikeuksista. Lainsäädäntöä muutetaan vähitellen ja vähällä huomiolla. Pienet muutokset menevät läpi helpommin kuin isommat. Median edustajia asia ei kiinnosta ja monesti jopa asioista käsketään olemaan hiljaa. Media ei ole riippumaton, se on yhä enenevissä määrin integroitumassa osaksi yllä mainittua koneistoa ja tiukasti sen ohjauksessa. Väitän että 30-40 vuoden kuluttua kun lasten lapset alkavat aikuistumaan Suomi on yhteiskuntana muuttunut täysin kontrolloiduksi orwelilaiseksi yhteisöksi, jossa kansalaisten tekemisiä valvotaan suurennuslasilla ja rangaistusoikeutta on siirretty viranomaisilta ja tuomioistumilta yrityksille ja työnantajille. Sananvapautta on rajoitettu. Mielipidevapaus on olemassa kunhan se on yleisen käsityksen mukainen. Kaikki yleisen edun vastainen toiminta on kielletty. Viranomaisten, poliitikkojen ja yritysten arvostelua on rajoitettu. Suomea ohjataan monikansallisten yritysten kabineteista, joissa Suomen hallitus pääministereineen toimii sihteerinä.

Kohtuullista oikeutta Suomalaisittain ?

"Mun on ikävä mun broidia. Ei se ole kuollut, mutta ei se ole ollut enää olemassa sen hakkaamisen jälkeen. Broidi oli tulossa kotibileistä yksin, kävellen, kun sitä vastaan tuli kolmen nuoren ryhmä. Ne hakkas broidin, ilman mitään syytä. Kaatoivat maahan ja jatkoivat potkimista, lyömistä, sylkivät päälle ja naurovat. Lopettivat vasta kun broidi ei enää liikkunut. Jättivät siihen verissään. Broidi vietiin sairaalaan. Se oli siellä viikkoja. Ei toipunut koskaan. Osittainen aivovamma, vaurioita selkärangassa. Pyörätuoli, loppuelämäksi. Työkyvytön, tästä kuolemaan saakka. Elämä pilalla, miksi? Oikeus tuomitsi, tai pikemminkin sääli hakkaajia. Hyvistä perheistä ja ensikertalaisia. Ehdollista vankeutta, mitättömät korvaukset. Ehdollista vankeutta? Mitä se vankeutta se tarkoittaa? Hakkaajat tulee päivällä kadulla vastaan ja naureskelee broidille miksei jalat toimi, miten sä käyt kusella, kuka sun munaa pitelee? Tämäkö on sitä suomalaista oikeutta ja oikeudenmukasuutta? Arvatkaa miltä tuntuu viikottain kohdata hakkaajansa, ne ihmiset jotka ilman syytä pilasivat toisen elämän. Ei kävelyä, ei työtä, koko loppuelämä toisten hoivissa. Arvatkaa miltä tuntuu kun oikeus ei tapahdu, miksi tämän maan oikeuslaitos suojelee rikollisia, minkälainen esimerkki tämä on muille? Siitä vain, siitä vain ihmisiä hakkaamaan. Mä olen itse tosi heikko. Mun tekis mieli katsoa niiden kuolevan. Mä nauttisin siitä. Mun tekis mieli tappaa ne. Mäen pysty, en sen takia että pelkäisin vankilaa, ainoastaan koska en ole uskonut oikeuteen tappaa ketään, paitsi ehkä nyt, mun mieli on muuttunut ... Jos ihmiselämän hinta on näin halpa tässä vitun sivistysvaltiossa, ehkä meidän on syytä tehdä asioille jotain ihan itse. Ehkä minullekin kuuluu oikeus tappaa?" (lainaus blogin saamasta kirjeestä)

Miten luonnehtisit suomalaista oikeusjärjestelmää? Termi oikeusjärjestelmä on Suomessa itsessään paradoksi. Suomalaisen oikeusjärjestelmän toiminnassa ei ole mitään oikeuteen tai oikeudenmukaisuuteen viittaavaa. Tuomioiden arpominen käräjäoikeuksissa, uhrien täydellinen unohtaminen ja rikollisten käsittämätön paapominen ovat suomalaisen oikeusjärjestelmän kulmakiviä.

Aivan liian usein rikoksen uhri sivutetaan ja oikeusjärjestelmä tuomioistuimineen ja tuomareineen keskittyy miettimään miten suojella rikoksen tekijää, varsinkin ensikertalaista. Samalla oikeusjärjestelmä kuitenkin unohtaa rikoksen uhrin. Uhrin joka on hakemassa rangaistusta, hyvitystä ja mahdollista korvausta kärsimästään, suomen laissa määritellystä, häneen kohdistuneesta rikollisesta teosta.

Rikollinen on teon tehdessään valinnut tiensä ja tietoisesti hyväksynyt rikoksensa seuraukset. Hänen kuuluukin kärsiä rangaistuksensa. Rikos on tekijänsä tietoinen valinta. Rikosta tekona ei voi mitätöidä tai jättää huomioimatta tai lieventää minkään syyn perusteella - edes sairauden. Kyse on oltava uhrin oikeusturvasta eikä rikollisen.

• Viiden lapsen hyväksikäytöstä tuomittu mies sai kolme kuukautta ehdollista


• Raiskauksesta tuomitun rangaistus aleni koska mies olisi muutoin menettänyt työpaikkansa


• Syytetyn tuomio aleni - raiskaus kesti vain lyhyen aikaa


• Laajasta varastelusta syytetty terveydenhoitaja jätettiin rangaistuksetta, koska tuomio olisi vaikuttanut hänen tulevaan työn saantiin


• Hurjastelija tappoi kolmen lapsen isän, selvisi ehdollisella nuoren ikänsä takia


• Moninkertainen rattijuoppo tappoi perheen suojatiellä, vain isä jäi henkiin. Rattijuoppolle tuomittiin ehdollista


• Puukotti tuntematonta vastaantulijaa, puukottaja ensikertalaisena selvisi yhdyskuntapalvelulla


• Äiti surmasi lapsensa, jätettiin tuomitsematta


• Virkatehtävässä ollut vartija hakkasi miehen putkassa - 80 päivää ehdollista


• Lapsen pitkäaikaisesta hyväksikäytöstä 1,5 vuotta ehdollista


• 16 vuotias raiskasi kahdeksan vuotiaan lapsen kolme kertaa - ehdollista
  

Mitä sinä sanot pienelle lapselle, joka on juuri raiskattu ja hyväksikäytetty? Miten sinä kerrot hänelle, että suomalainen oikeusjärjestelmä unohti uhrin ja päästi rikollisen vapaalle. Miten kerrot lapselle ettei yhteiskunta arvosta häntä ihmisenä. Mitä sanot vaimollesi tai tyttöystävällesi, joka raiskattiin väkivaltaisesti ja oikeus katsoi teon lyhyen keston raiskausta lieventäväksi seikaksi. Entä mitä haluat sanoa teho-osastolla letkuissa makaavalle perheen isälle, jonka lapset ja vaimo on tapettu moninkertaisen rattijuopon yliajamana? Miten perustelet sitä, ettei suomalainen oikeusjärjestelmä saa eikä edes halua rikollisia vastuuseen lukkojen taakse?

Rangaistukset ovat Suomessa mitättömiä ja kertovat asenteesta jossa oikeus on enemmän huolissaan rikollisen tulevaisuudesta kuin uhrista. Kaikista pahin tilanne on silloin, kun uhri on lapsi tai nuori. Kun huomataan, että rikollinen ei joudu mihinkään järjelliseen vastuuseen, voi sanoa että viesti on todella mennyt perille. Ei voi välttyä ajatukselta, että nuorison ja nykypäivänä myös aikuisten tekemät rikolliset teot kuten pahoinpitelyt, ovat seurausta suomalaisen oikeusjärjestelmän tehottomuudesta. Yhteiskunta itse on esimerkkillään muokannut kansalaiset tähän suntaan. Jokainen tietää, ettei pahoinpitelystä mitättömine sakkoineen joudu todelliseen vastuuseen. Suomessa voi ihmisen tappaa helpoiten ajamalla hänen yli autolla, humalassa tai selvänä, rangaistus on kuitenkin vain sakkoa. Turha syyttää väkivallasta videopelejä tai väkivaltaohjelmia. Syy löytyy yhteiskunnan näyttämästä esimerkistä. Suomessa kovimmat rangaistukset saa talousrikoksista ja toisen omaisuuteen kohdistuneista teoista. Lievimmät rangaistukset määrätään väkivallasta, raiskauksista, hyväksikäytöistä ja kuolemantuottamuksista. Hakata, hyväksikäyttää ja tappaa saa mutta ei varastaa. Suomessa omaisuudella on suurempi arvo kuin ihmishengellä.

Ehdollinen vankeusrangaistus ei ole rangaistus. Millä tavoin pahoinpitelijän, raiskaajan tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitun rikollisen ehdollinen vankeus muuttaa hänen elämäänsä? Ei mitenkään. Ehdollinen vankeus pitäisi poistaa suomalaisesta oikeuskäytännöstä kokonaisuudessaan. Rangaistus on sakkoa tai vankeutta. Kuinka kukaan voi väkivaltaisesti hyväksikäytetylle uhrille kertoa että rikollinen sai rangaistuksensa - ehdollista vankeutta - kulkea täysin vapaana, aivan samoin kuin uhri? Missä on se rangaistus? Ehkä meidän tuomareita pitäisi opettaa asiassa ja ehkä heidät pitäisi pahoinpidellä, raiskata, hyväksikäyttää ja tappaa, jotta viesti menisi lopulta perille. Laki kyllä antaa mahdollisuuksia kovempiin tuomioihin.

Kuinka monella tulee mieleen ottaa oikeus omiin käsiin kun yhteiskunta ei pysty rikollisia rankaisemaan ja suojelemaan kansalaisiaan? Yhteiskunta päästää jatkuvasti, esimerkiksi lasten hyväksikäyttäjiä vapaalle jalalle toistamaan tekosiaan. Jopa törkeisiin pahoinpitelyihin ja raiskauksiin syyllistyneet kulkevat hetken päästä vapaalla. Yhteiskunnassa vallitsee laki jonka kautta muodostuvat yhteiset säännöt. Ehkä meidän on ymmärrettävä kansalaisina viimein yhteiskunnan piilotettu viesti. Vain vahvempi voittaa. Ehkä kansalaisten on vähitellen itse tehtävä jotain oman ja läheistensä turvallisuuden eteen. Elämänarvot on asetettava kohdalleen ja prioriteetti omille teoille oikealle tasolle. Ihminen vastaa lopussa elämästään ja teoistaan vain ja ainoastaan itselleen.

Pitäisikö Suomessa olla käytössä kuolemanrangaistus? Onko olemassa mitään sellaista tekoa josta voitaisiin rangaista kuolemalla? - Kyllä. Suomessa tämä ei pitäisi edes olla ongelma. Suomessa ihmishengen hinta on ennestään mitätön. Rattijuoppo saa tappaa ihmisen eikä hän joudu siitä vankilaan. Miksei siis yhteiskunta voisi rangaista rikollista kuolemalla? Itseasiassa kuolemanrangaistus pitäisi olla käytössä jokaisessa itseään sivistysvaltiona pitävässä maassa. Yhteiskunnan tehtävä on taata turvallisuus. Jos moninkertainen murhaaja päästetään tietyin välein vapaaksi ja hän murhaa jälleen tai jos pedofili saatuaan kolmen vuoden ehdollisen rangaistuksen raiskaa jo seuraavalla viikolla, missä on yhteiskunnan tarjoama turva?

Ihminen pystyy iljettäviin ja kauhistuttaviin tekoihin. Murhat ja pedofilia ovat näistä järkyttävimpiä. Kuolemanrangaistus on näissä rikoksissa ainoa oikea vaihtoehto. Samalla yhteiskunta viestittäisi näiden tekojen täydellistä hyväksymättömyyttä. Rangaistuksen pelkovaikutus on mittava vain silloin kuin rangaistus myös käytännössä toteutetaan. Kuinka moni syytön ihminen olisi hengissä ja kuinka monen syyttömän ihmisen elämä olisi vähemmän menetetty kun moninkertaiset pedofiilit, rattijuopot ja murhaajat olisi poistettu keskuudestamme silloin kun se ensimmäisen kerran olisi ollut mahdollista ja perusteltua. Pitääkö murhaajalle antaa vielä yksi mahdollisuus tappaa? Miksei meille muille anneta mahdollisuutta elää? Kaikilla ihmisillä on oikeus elämään, mutta osa meistä ei omien tekojensa takia ansaitse sitä.

Suomalainen oikeuslaitos on tiukasti valtion ohjauksessa jo pelkästään valtiovallan budjetoinnin kautta. En hämmästyisi, jos tuomareille olisi annettu epäviralliset ohjeet noudattaa mahdollisimman varovaista linjaa tuomioissa. Ihmisten tuomitseminen vankilaan lisää vain yhteiskunnan kustannuksia. Kaikesta on säästettävä, myös kansalaisten tasavertaisen kohtelun ja turvallisuuden kustannuksella.

Rikollinen on aina itse tehnyt valintansa. Kuolemanrangaistuksen pitää olla osa yhteiskuntaa. Viimeinen viesti teon tuomitsemisesta, riittävä viesti oikeudenmukaisuuteen pyrkimisestä ja ennen kaikkea äärimmäinen todiste yhteiskunnan halukkuudesta suojella kansalaisiaan. Hakkaaminen, raiskaaminen, hyväksikäyttö, tappaminen ja murhaaminen pitäisi oikeasti olla kiellettyä.

Osanottoni ja olen syvästi pahoillani veljesi puolesta. Joskus häpeän olla suomalainen.