Vastaus yksityiselle pysäköintivalvontayhtiölle

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta esitetään edelleen blogille jatkuvasti kysymyksiä. Yleisin kysymys on, pitääkö maksu maksaa? Vastaus on edelleen, ei missään tapauksessa! Toiseksi yleisintä on kysyä kuinka vastata yksityisen pysäköintivalvontayhtiön vaatimuksiin ja kuinka tehdä reklamaatio.

Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ei ole mikään asia muuttunut vuosiin. Yksityisen pysäköintivalvontamaksun maksaminen on edelleen täysin vapaaehtoista. Blogin vanha ohje vuodelta 2013 pätee tässä asiassa edelleen perusteluineen.

Pysäköintivalvontayhtiöiden toiminta on varsin härskiä ja kuluttajaa uhkailevaa. Kaikilla yhtiöillä toimintaprosessi on kuitenkin lähes identtinen. Jos henkilö kiistää olleensa kuljettaja, vaaditaan tietoa kuljettajasta. Vaatimusten lomassa vedotaan mitä ihmeellisimpiin lain ja ennakkopäätösten tulkintoihin. Tarkoituksena on harhauttaa kuluttaja maksamaan aiheeton maksu.

Hervottomin tapaus on ollut henkilö joka on saanut kolme valvontamaksua kolmelta eri pysäköintiyhtiöltä (Parkkipate, Q-Park, APV-Alueellinen pysäköinninvalvonta). Maksun saajalla, ajoneuvon omistajalla ei ole edes ajokorttia, joten hän ei ole voinut autoa pysäköidä. Kyseisille pysäköintiyhtiöille tämä tulee käymään oikeudessa hyvin kalliiksi, mikäli sinne asti joskus päädytään.

Yksinkertainen toimintaohje on, älä reagoi tuulilasiin kiinnitettyyn valvontamaksuun mitenkään. Jos olet ajoneuvon haltija tai omistaja, odota että valvontayhtiö selvittää tiedot ja lähettää sinulle kotia maksukehotuksen. Kun maksukehotus on saapunut, reklamoi valvontayhtiötä kirjallisesti, helpoiten esimerkiksi sähköpostilla. Älä sorru väittelemään asiasta. Yksi reklamaatio riittää, eikä asiasta tarvitse lähteä kiistelemään.

Alla on esimerkki reklamaatioviestistä. Siinä on huomioitu valmiiksi kaikki yleisimmät vastaväitteet, vaatimukset ja erikoisimmat tulkinnat joita valvontayhtiöt esittävät. Sitä saa vapaasti käyttää, kopioida tai muokata.

* * *

Esittämässänne maksuvaatimuksessa on kyse yksityisoikeudelliseen sopimukseen liittyvästä väitetystä sopimusrikkomuksesta pysäköintialueen ehtojen vastaisesta pysäköinnistä. Tämän kaltainen sopimus pysäköinnistä syntyy valvontayhtiön sekä ajoneuvon kuljettajan välillä. Kiistän toimineeni ajoneuvon kuljettajana maksuvaatimuksessa esitettynä ajankohtana mainitsemallanne pysäköintialueella. En ole tehnyt pysäköinnistä sopimusta kanssanne enkä ole väitetyn sopimuksen osapuolena. Maksuvaatimuksenne on siten aiheeton ja pyydän ystävällisesti osoittamaan maksuvaatimuksen oikealle sopimuskumppanillenne.

Maksuvaatimuksessanne ei ole kyse lakisääteisestä viranomaismaksusta, eli pysäköintivirheestä säädetystä laissa tarkoitetusta maksusta josta vastaisi myös ajoneuvon omistaja tai haltija. Totean myös, että koska väitetty sopimus on kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan välinen, sopimukseen sovelletaan kuluttajansuojalakia (Kuluttajansuojalaki 20.01.1978/38) ja näyttövastuu sopimusrikkomuksesta on sopimukseen vetoavalla osapuolella.

Korkeimman oikeuden päätöksen mukaisesti (KKO:2010:23) kiinteistön omistajalla on oikeus määrätä pysäköinnin ehdoista. Sopimus syntyy valvontayhtiön ja ajoneuvon kuljettajan välillä. Ajoneuvon kuljettaja ei välttämättä ole sama henkilö kuin ajoneuvorekisteriin merkitty haltija tai omistaja.

KKO:n päätöksen (KKO:2010:23) mukaisesti todistustaakka kuljettajasta, eli pysäköinnistä tehdyn sopimuksen toisesta osapuolesta, on aina valvontayhtiöllä. KKO, kuten ei alemmatkaan oikeusasteet, hyväksyneet käänteistä todistustaakka, kuluttajan velvollisuutta todistaa ettei hän ole tehnyt sopimusta. Valvontayhtiön vaikeus todistaa sopimuksen toista osapuolta, ajoneuvon kuljettajaa, ei muuttanut velvoitetta.

Ajoneuvon kuljettaja voidaan myös esittää todistelulla. KKO:ssa käsitellyssä tapauksessa ajoneuvo oli pysäköity useasti saman asuinkiinteistön pihaan, joten oikeus katsoi toteen näytetyksi riittävällä todennäköisyydellä ajoneuvon omistajan toimineen kuljettajana. Näyttötaakka oli myös tällöin valvontayhtiöllä.

Saman linjan on ottanut Kuluttajariitalautakunta joka on yksimielisesti vakiintuneessa ratkaisukäytännössään todennut näyttövelvollisuuden sopimuksen syntymisestä ja sopimuksen toisesta osapuolesta, kuljettajasta, olevan valvontayhtiöllä. Näitä päätöksiä on useita aina vuodelta 2010 alkaen (esim. 2041/39/2010, 1167/39/2011).

Kuluttajansuolalain perusteella, kuluttajalta ei voida edellyttää, että kuluttajan pitäisi pystyä todistamaan, ettei hän ole tehnyt sopimusta elinkeinoharjoittajan kanssa. Lautakunta on myös todennut, että valvontamaksua ei voida periä ilman, että se joka siihen vetoaa, osoittaa sopimuksen syntyneeksi kuluttajan kanssa tai kuluttaja myöntää sopimuksen syntyneen.

Kuluttajariitalautakunnan päätösten mukaisesti velkojan on näytettävä toteen saatavansa peruste ja siten näytettävä, että henkilö, jolta se vaatii suoritusta, on pysäköinyt auton ja sitoutunut väitettyyn sopimukseen. Valvontayhtiö ei voi kohdistaa maksuvaadetta pelkästään sillä perusteella, että henkilö on auton omistaja tai haltija tai sillä perusteella ettei henkilö ole ilmoittanut kuka auton on tosiasiassa pysäköinyt. Mahdollisessa oikeudenkäynnissä tuomioistuin käyttää Kuluttajariitalautakunnan suosituksia ratkaisunsa pohjana.

Ajoneuvon omistajalla tai haltijalla ei sopimuksen ulkopuolisena ole velvollisuutta selvittää ajoneuvon kuljettajaa valvontayhtiölle. Ajoneuvon omistajuus ei luo sopimussuhdetta valvontayhtiöön ja on selvää että sopimusrikkomukseen vetoavan osapuolen tulee pystyä osoittamaan kenen kanssa he ovat sopimuksen tehneet. Tämä tulkinta on selkeä sekä KKO:n ennakkopäätöksessä että myös kaikissa Kuluttajariitalautakunnan samankaltaisissa päätöksissä.

Asia on minun osaltani loppuun käsitelty.

* * *

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Mitä kuuluu yksityiselle pysäköinninvalvonnalle?

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman (22.6.2011) mukaan yksityisestä pysäköinninvalvonnasta säädetään laki. Hankkeen toimeenpanosta vastaa oikeusministeriö, joka on valmistellut ja antanut asiassa eduskunnalle hallituksen esityksen syyskuussa 2012 (HE 79/2012 vp). Esityksestä ovat antaneet lausuntonsa hallintovaliokunta (HaVL 18/2012 vp) ja perustuslakivaliokunta (PeVL 23/2013 vp). Tämän jälkeen esitys on siirtynyt eduskunnan lakivaliokuntaan, jossa se on ollut käsiteltävänä lähes kaksi vuotta. Lakihankkeen oletetusta etenemisaikataulusta tai sen viipymisen syistä ei oikeusministeriön hankkeesta vastaava lainsäädäntöjohtaja osannut kertoa tämän tarkemmin.

Yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva oikeustila on siten aivan sama kuin aikaisemminkin. Pysäköinninvalvontaa harjoittava yhtiö voi pyytää tällaista maksua, eikä valvontamaksun vaatimisessa sinänsä ole mitään lain vastaista – ainakaan silloin, jos maksuvaatimus on esitetty oikealle henkilölle eli ajoneuvon kuljettajalle. Maksuvelvollisuus voi syntyä vain kuljettajan ja valvontayhtiön välille. Näyttövelvollisuus ajoneuvon kuljettajasta on valvontayhtiöllä. Ajoneuvon ajoneuvorekisteriin merkityllä omistajalla tai haltijalla ei maksuvelvollisuutta ole, ellei valvontayhtiö pysty näyttämään tämän toimineen myös kuljettajana. Omistajalla tai haltijalla ei ole myöskään mitään velvollisuutta ryhtyä selvittämään valvontayhtiölle ajoneuvon kuljettajaa.

Edellä selostetun tulkinnan on kuluttajariitalautakunta vahvistanut lukuisissa yksimielisissä ratkaisuissaan. Asia on selkeästi myös yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittavien valvontayhtiöiden tiedossa. Ne eivät ole nostaneet tuomioistuimissa velkomuskanteita maksusta kieltäytyneitä autoilijoita vastaan, koska tällaisen kanteen lopputulos on etukäteen selvä. Hyvän esimerkin tilanteesta tarjoaa Oy ParkPatrol Finland Ab:n konkurssi alkuvuodesta 2014. Ylivelkaantunut yhtiö ei nostanut velkomuskanteita maksamatta jättäneitä autoilijoita vastaan edes viimeisenä keinonaan konkurssin välttämiseksi. Myöskään konkurssipesä ei tiettävästi ole ryhtynyt velkomustoimenpiteisiin.

Vaikka lainsäädäntöhanke on ollut pysähdyksissä, yksityisen pysäköinninvalvonnan ympärillä on kuitenkin tapahtunut kulisseissa.
 
Kerroimme pari vuotta sitten tässä blogissa oikeudenkäynnistä, jossa yksityishenkilö oli nostanut valvontayhtiötä vastaan negatiivisen vahvistuskanteen, jossa hän vaati tuomioistuinta vahvistamaan, että hänellä ei ole velvollisuutta maksaa valvontayhtiön häneltä vaatimaa maksua. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen ja velvoitti kantajan suorittamaan häneltä vaaditun pysäköinninvalvontamaksun sekä valvontayhtiön oikeudenkäyntikulut, jotka käräjäoikeus kuitenkin kohtuullisti vaaditusta 32.000 eurosta 6.000 euroon. Kantaja valitti tuomiosta ns. ennakkopäätösvalituksella suoraan korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus on nyt päättänyt olla myöntämättä valituslupaa asiassa, joten käräjäoikeuden kanteen hylkäävä tuomio jää voimaan. Lainvoiman saaneen tuomion mukaan pysäköinninvalvontamaksu oli maksettava tilanteessa, jossa ajoneuvon pysäköineestä kuljettajasta ei vallinnut epäselvyyttä ja jossa maksu oli asetettu selkeästi yksityisellä alueella.

Oikeusprosessi, jonka yksityiskohdat on perusteellisemmin selvitetty tässä, nojautui kantajan puolelta siihen uskomukseen, että korkein oikeus tulisi ilman muuta muuttamaan aikaisempaa kantaansa yksityiseen pysäköinninvalvontaan sen johdosta, että eduskunnan perustuslakivaliokunta oli aiemmin tyrmännyt yksityisen pysäköinninvalvonnan mahdollistavan lakiesityksen perustuslain vastaisena. Kantaja siis piti valtakunnan ylimmän ja ensisijaisen perustuslain tulkitsijan kannanottoa niin vahvana, että korkeimman oikeuden olisi sen perusteella pitänyt muuttaa omaa linjaansa. Kannetta nostettaessa ei kuitenkaan ollut tiedossa, että hallitus tulisi antamaan samassa asiassa uuden, perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset huomioivan lakiesityksen. Kun uusi lakiesitys on läpäissyt perustuslakivaliokunnan seulan, ei korkeimmalla oikeudella ehkä ollut enää intressiä antaa oletettavasti hyvin lyhytikäiseksi jäävää ennakkopäätöstä asiassa, joka ilmeisesti tultaneen lainsäädäntöteitse joka tapauksessa järjestämään lähitulevaisuudessa uudelleen.

Mitään muutosta asioiden tilaan ei siis tämänkään prosessin myötä tullut. Monien valvontayritysten epärehelliset ja selkeästi hyvän perintätavan kanssa ristiriidassa olevat toimintatavat eivät ole valitettavasti nekään muuttuneet mihinkään. Edelleen jotkut yritykset, varsinkin pienimmät, uhkailevat asiakkaitaan oikeudenkäynneillä ja niistä aiheutuvilla suurilla kuluilla, vaikka todellisuudessa niillä ei ole minkäänlaisia eväitä eikä aikomustakaan viedä juttuja oikeusteitse eteenpäin. Lisäksi edelleen näkee väitettävän, että tapauksen KKO:2010:23 perusteella ajoneuvon ajoneuvorekisteriin merkitty omistaja tai haltija olisi velvollinen ”ilmiantamaan” ajoneuvon kuljettajan valvontayhtiölle. Tosiasiassa näin ei kuitenkaan ole. Kyse ei ole tulkinnanvaraisesta asiasta, vaan tietoisesta valehtelusta valvontayhtiöiden taholta.

Kuluttajariitalautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan pysäköinninvalvontamaksua ei voi periä ilman, että se joka siihen vetoaa, osoittaa sopimussuhteen syntyneeksi tai sen syntyminen myönnetään. Edellä esitetyn mukaisesti valvontayhtiön on näytettävä, että juuri se henkilö, jolta se vaatii suoritusta, on pysäköinyt auton ja sitoutunut sopimukseen. Kuljettajana toimiminen on kuitenkin syytä kiistää heti ensimmäisessä reklamaatiossa, jos tähän aikoo vedota.
 
Kuluttajariitalautakunnan ratkaisussa dnro 343/39/2013 ei lautakunta ole suosittanut valvontamaksun perinnästä luopumista tapauksessa, jossa kuluttaja ei ollut kiistänyt kuljettaneensa ehtojen vastaisesti pysäköityä ajoneuvoa reklamaatioissaan valvontayhtiölle eikä perintätoimistolle, vaan hän oli vedonnut ainoastaan pysäköinninvalvonnasta kertovan kyltityksen epäselvyyteen. Kuluttajariitalautakunta ei pitänyt vasta lautakuntakäsittelyssä tehtyä ajoneuvon kuljettajana toimimisen kiistämistä uskottavana.

Tilanne, jossa yksityisiä pysäköinninvalvontamaksuja saa laillisesti pyytää, mutta niitä ei tarvitse maksaa, on tietenkin hyvin epätyydyttävä. Monet kansalaiset ovat aidosti epätietoisia siitä, mitä heidän pitäisi tehdä valvontamaksua koskevan vaatimuksen saadessaan. Käytännössä vielä jäljellä olevat valvontayhtiöt elävät pitkälti oikeuksistaan tietämättömien ja uhkailun alla taipuvien kuluttajien maksusuorituksista, siinä missä valveutuneet kuluttajat osaavat jättää perusteettomat maksuvaatimukset omaan arvoonsa.
    
Tämä ei tietenkään voi olla oikein. Asiaa ei lainkaan auta se, että kuluttajaviranomaisilta ei löydy virkamiesryhtiä antaa asiassa neuvontaa kuluttajille, vaikka viranomaisneuvonnan tarve olisi huutava valvontayhtiöiden levittäessä valheellista propagandaansa kenenkään siihen puuttumatta.

"Valvontamaksujen" määräämiseen perustuvan yksityisen pysäköinninvalvonnan kieltävän ja valvontayhtiöiden aseman julkisen pysäköinninvalvonnan alaisiksi suoritusportaan alihankkijoiksi vahvistavan lakihankkeen pikainen maaliin saattaminen olisi tässä tilanteessa selkeästi kaikkien kuluttajien sekä myös yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Emme tarvitse liiketoimintaa, joka perustuu oikeuksistaan tietämättömien ihmisten uhkailuun ja harhaanjohtamiseen. Oikeusvaltiossa lähes kaikki muu voidaan yksityistää, mutta pyrkimyksiin siirtää julkisen vallankäytön ytimeen kuuluvaa rangaistusvaltaa yksityisille tahoille on syytä suhtautua jyrkän kielteisesti.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen  pysäköinninvalvonnan
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Uuden parkkisakko-oikeudenkäynnin oudot piirteet

Historian havinaa
Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?

 

LUKIJAN ARTIKKELI: Tietosuojavaltuutettu asettui yksityisen pysäköinninvalvonta-alan puolelle – laista piittaamatta

Kirjoitin aikaisemmin tapauksesta, jossa yksityinen pysäköinninvalvontafirma –tässä tapauksessa Q-Park Oy - oli laittanut maksulapun autoon ja perustanut haltijasta henkilörekisterin AKE:n tietojen pohjalta, eikä sopimuskumppanistaan, jota he eivät pystyneet lopulta osoittamaan. Perustamalla henkilötietorekisterin ilman henkilön suostumusta, vaadittavaa sopimussuhdetta, tai muuta niihin verrattavaa suhdetta on kyseessä yksiselitteisesti henkilörekisteririkos. Tässä tulee siis huomioida, että kyseessä on tosiaan rikoslain alainen rikos (RL 38:9 1 kohta), eikä lievempi tekomuoto, eli rikkomus. Henkilörekisteririkoksesta voidaan tuomita vankeuteen enintään vuodeksi.

Tapaus tietosuojavaltuutettu

Valitin Q-Parkin tekemästä henkilörekisteririkoksesta tietosuojavaltuutetulle, ja vaadin tietosuojavaltuutettua puuttumaan alalla yleisesti käytössä olevaan henkilötietolain vastaiseen ja täten rikoslain alaiseen käytäntöön, jossa rekisteröidyn henkilöllisyyttä tai tämän suostumusta ei varmisteta ennen rekisterin perustamista.

Tietosuojavaltuutettu on oikea osoite tällaiselle vaatimukselle, sillä hän valvoo Suomessa henkilötietolakiin liittyviä asioita. Henkilötietolain 40 §:n 1 mom mukaan:

tietosuojavaltuutetun on edistettävä hyvää tietojenkäsittelytapaa sekä ohjein ja neuvoin pyrittävä siihen, että lainvastaista menettelyä ei jatketa tai uusita. Tarvittaessa tietosuojavaltuutetun on saatettava asia tietosuojalautakunnan päätettäväksi taikka ilmoitettava se syytteeseen panoa varten.

Yli vuoden käsittelyn jälkeen tietosuojavaltuutettu teki asiassa kannanoton, joka saa asettaa viranomaisen puolueettomuuden yksityistä pysäköinninvalvonta-alaa kohtaan kyseenalaiseen valoon, sillä kannanotossa todetaan selvin sanoin, että henkilötietorekisteri voidaan perustaa lain kirjaimen vastaisesti kun kyseessä on yksityinen pysäköinninvalvoja. Alla tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion 4.4.2014 antama kannanotto asiassa Dnro 794/452/2013 (alkup. kannanotto on julkinen ja saatavissa tietosuojavaltuutetun toimistosta – en julkaise sitä blogissa asianomistajan yksityisyyden suojaamiseksi):

"En ryhdy mainitsemiinne toimenpiteisiin, koska en ole havainnut Q-Parkin tai Svea Perinnän [rekisterinpitäjä tapauksessa] rikkoneen lakia. Perustelut selviävät alempaa.

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään (KKO 2010:23) katsonut, että pysäköinnin valvontaa alueella harjoittavan yhtiön ja auton kuljettajan välillä syntyy opastetaulun ehtojen mukainen pysäköintiä koskeva sopimus. Tällöin kiistatta syntyy lainkohdan edellytys henkilötietojen käsittelystä. Nyt on kysymys siitä, voidaanko lainkohtaa soveltaa auton omistajaan tai haltijaan, ellei hän ole pysäköinyt autoa virheellisesti.

Katson, että Q Parkilla on ollut henkilötietolain 8 §:n 2 kohdan nojalla ollut oikeus käsitellä A:n henkilötietoja samoin kuin tietysti vastaavissa olosuhteissa muidenkin henkilötietoja.”

Henkilötietolain 8 §:n 2 kohdassa todetaan:

”Henkilötietoja saa käsitellä ainoastaan rekisteröidyn toimeksiannosta tai sellaisen sopimuksen täytäntöönpanemiseksi, jossa rekisteröity on osallisena, taikka sopimusta edeltävien toimenpiteiden toteuttamiseksi rekisteröidyn pyynnöstä. ”

Kuten kuka tahansa lukija voi huomata, tietosuojavaltuutetun kannanotto on ristiriidassa henkilötietolain selkeästi ja yksilöidyn tarkasti kirjoitetun lain kirjaimen kanssa. Suomessa lakia tulkitaan lähtökohtaisesti siten, kuin se on kirjoitettu. Jos jokin asia kielletään laissa, ei sitä voida tulkita sallittavaksi. Tietosuojavaltuutettu on kuitenkin katsonut, ettei kyseinen oikeusvaltion perusperiaate koske yksityistä pysäköinninvalvonta-alaa.

Soitin vielä tietosuojavaltuutetulle ihmetelläkseni tulkintaa ja puhelimessa asian valmistellut ylitarkastaja Juhani Ketomäki totesi, että vaatimukseni siitä, että yksityisen pysäköinninvalvojat toimisivat vaatimallani tavalla, eli noudattaisivat lakia olisi liian vaikeaa näille toimijoille, sillä hehän joutuisivat silloin varmistamaan sakottamiensa ihmisten henkilöllisyyden hankaloittaen heidän toimintaansa merkittävästi.

Puoltavampaa asennetta voisi tuskin saada edes silloin, jos Q-Park omistaisi tietosuojavaltuutetun toimiston!

Henkilörekisteririkosasiasta on tehty lisäksi poliisille rikosilmoitus, mutta maamme seuraamuslaitos on ajettu sellaiseen alennustilaan, ettei asia ole vuodessa edennyt edes esitutkintaan. Vastaava tutkija ei ole vastannut arviolta 50 tekemääni yhteydenottopyyntööni asiassa ja riskinä on, että sopivan ajan kuluttua asiasta tehdään tutkimattajättämispäätös esitutkintalain luovalla tulkitsemisella. Sillä välin poliisi tekee tärkeää työtä esim tällaisten tapausten tutkimisen parissa:

Siksipä ajattelin lisätä hieman panoksia asiassa. Mikäli jollain lukijalla on vastaava tilanne käsillä olkaa minuun yhteydessä lakiasiaintoimistoni sähköpostin kautta. Annan ohjeet ja valmiit pohjat tutkintapyynnön tekemiseksi. Kun tutkintaan tulee riittävän useita tapauksia ympäri maata, on johonkin niistä syyttäjän tartuttava. Koska kyseessä on rikosasia, ei ilmoituksen tekijän tarvitse muuta kuin vaatia rangaistusta ja syyttäjän velvollisuus on ajaa asiaa – tästä ei aiheudu kustannuksia ilmoittajalle. Asia pitää saattaa oikeuden arvioitavaksi.
  
LUKIJAN ARTIKKELI - oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kaatuuko yksityinen pysäköinninvalvonta henkilötietolain väärinkäyttöö?
Oy ParkPatrol Finland Ab konkurssiin - valvontamaksuja ei yritetty periä oikeusteitse
  
Muistathan:
Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!

Q&A - Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa

”Sain Q-Park valvontayhtiöltä maksukehotuksen joskus aikaisemmin määrätystä yksityisestä pysäköintivirhemaksusta Helsinkiläisen Itäkeskuksen (Itis) kauppakeskuksen parkkihallissa. Maksun perusteena oli kiekollisella alueella pysäköintiajan ylitys. Olen ajoneuvon omistaja, jonka takia maksumuistutus on nähtävästi lähetetty minulle. Olen kiistänyt tehneeni sopimusta Q-Parkin kanssa koska en ole autoa tuolloin kuljettanut. Meillä on perheessä kaksi autoa ja neljä henkilöä joilla on ajokortti. Q-Park uhkaili ensin vetoamalla korkeimman oikeuden päätökseen ja kuluttajariitalautakunnan päätöksiin joiden perusteella olen ajoneuvon omistajana maksuvelvollinen. Lisäksi he väittävät että olen velvollinen toimittamaan heille selvityksen kuka ajoneuvoa on kyseisenä aikana kuljettanut. Muussa tapauksessa olen heidän mielestään maksuvelvollinen. Olen blogin kaikki uudemmat artikkelit aiheesta lukenut, mutta silti epäilyttää tuo uhkaileminen. Vaikea uskoa että laillisesti toimiva yritys alkaisi valehtelemaan näistä asioista päin naamaa? Kai heillä joku lainmukainen velvollisuus on puhua totta? Joten arvoisa blogisti, käsi nyt sydämelle ja kertokaa rehellisesti pitääkö Q-Parkin valvontamaksu maksaa?”

Q-Park Oy:n tai minkään muunkaan yksityisen valvontayhtiön määräämää valvontamaksua eli yksityistä parkkisakkoa, ei tarvitse, eikä sitä missään tapauksessa pidä mennä maksamaan!

Olemme käyneet läpi Q-Park Oy:n teille lähettämät uhkauskirjeet.  Voimme todeta,  että  Q-Park Oy johtaa väitteillään tahallisesti kuluttajia harhaan. Kaiken lisäksi kun väitteitä perustellaan KKO:n  ja Kuluttajariitalautakunnan  antamiin päätöksiin vedoten, kyse ei ole enää pelkästä harhaanjohtamisesta vaan suoranaisesta valehtelusta.

Ei oteta tällä kertaa kantaa ikuisiin "juupas-eipäs" kiistakysymyksiin siitä voiko sitova sopimus syntyä ilman selkeää tahdonilmaisua, onko yksityinen pysäköinninvalvonta perustuslain mukaista ja toimivatko yksityiset valvontayritykset lain edellyttämien periaatteiden mukaisesti. Mietitään sen sijaan maksuvelvollisuutta tämän hetkisen oikeuskäytännön muodostamien faktojen perusteella.

1. Jos pysäköinnistä syntyy sopimus, sen oikeudelliset periaatteet perustuvat kuluttajansuojalakiin koska kyse on kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan välisestä sopimussuhteesta.


2. Väitetty sopimus pysäköinnistä voi syntyä vain ja ainoastaan ajoneuvon kuljettajan sekä valvontayhtiön välille.


3. Ajoneuvon haltijalla tai omistajalla, väitetyn sopimussuhteen ulkopuolisena ei ole velvollisuutta selvittää ajoneuvon kuljettajaa pysäköintiyhtiölle.

Nämä faktat perustuvat oikeudessa annettuihin päätöksiin ja Kuluttajariitalautakunnan ratkaisusuosituksiin

1. ParkCom –oikeudenkäynnissä, 2008 – 2010, käännettyä todistustaakka ei hyväksytty missään oikeusasteessa. Kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan välisessä sopimuksessa noudatetaan kuluttajansuojalakia. Sopimusrikkomukseen vetoavalla on näyttövelvollisuus. KKO:n päätöksen mukaisesti valvontayhtiön vaikeus todistaa sopimuskumppaninsa, eli ajoneuvon kuljettaja, ei siirrä todistustaakka pysäköinnistä ajoneuvon omistajalle tai haltijalle.


2. KKO:n päätöksen mukaisesti valvontayhtiön on osoitettava valvontamaksu sopimuskumppanilleen eli ajoneuvon kuljettajalle. Maksun osoittaminen ajoneuvorekisterissä merkitylle haltijalle tai omistajalle ei ole lain mukaista eikä velvoita haltijaa tai omistajaa.


3. KKO:n päätöksen mukaisesti ajoneuvon haltija tai omistaja ei ole velvollinen selvittämään ajoneuvon kuljettajaa, eli todistustaakka siitä kuka sopimuksen on tehnyt, ei ole ajoneuvon haltijalla tai omistajalla.


4. Kuluttajariitalautakunta on vuosina 2011, 2012 ja 2013 antanut useita yksimielisiä ratkaisusuosituksia siitä, että yksityisen pysäköintivalvontayhtiön maksulappu tuulilasissa ei velvoita kuluttajaa mihinkään silloin kun kuluttaja kiistää toimineensa ajoneuvon kuljettajana. Lautakunnan päätöksen mukaisesti valvontamaksua ei voida periä ilman, että se, joka siihen vetoaa, osoittaa sopimussuhteen syntyneeksi tai kuluttaja myöntää sen. Näyttövelvollisuus kuljettajasta on yksiselitteisesti valvontayhtiöllä

Q-Park Oy:n väitteet siitä, että KKO ja Kuluttajariitalautakunta olisivat hyväksyneet periaatteet siitä, että ajoneuvon haltija tai omistaja olisi velvollinen maksamaan maksun tai selvittämään ajoneuvon kuljettajan valvontayhtiölle, ovat valehtelua. Sekä KKO:n päätös että Kuluttajariitalautakunnan päätökset ovat täysin päinvastaisia.

Kysymykseesi siitä voiko yritys valehdella? Selvästikin voi. Yksityisen pysäköinninvalvontaa harjoittavien yritysten esittämien väitteiden suhteen valehtelu näyttää olevan pikemminkin opittu toimintatapa kuin yksittäinen tapaus.

Eli vielä kerran. Jos olet saanut valvontamaksun miltä tahansa yksityiseltä valvontayhtiöltä (Q-Park Oy ,
ParkPatrol ,Uudenmaan Pysäköinninvalvonta ,Suomen Parkki Vartija ,ParkNet ,MKM Park Service ,
ParkkiPate ,Pääkaupunkiseudun Parkki Oy ,Parkkikontrolli ,Parkkipartio ,Suomen Pysäköinninvalvonta Oy jne.) maksua ei tarvitse maksaa!

Jos raha polttelee taskussa, suosittelemme mieluimmin summan lahjoittamista vaikka Lasten- ja nuorten sairaalan hyväksi tai muuhun hyväntekeväisyys kohteeseen.

KKO:n päätös vuodelta 2010
Kuluttajariitalautakunnan päätös vuodelta 2011

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Blogin artikkelit aiheesta:
Korkeimman oikeuden tuomio
Parkkiyhtiö hävisi Kuluttajariitalautakunnassa
Suomen Parkkivartija Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa

Uuden parkkisakko-oikeudenkäynnin oudot piirteet

Yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittavaa Q-Park Oy:tä vastaan kanteen nostanut yksityishenkilö, tuomarinvirkaan oikeuttavan pätevyyden hankkinut lakimies itsekin, on ottanut blogiin yhteyttä ja selvittänyt motiivejaan kanteen nostamiselle. Miehen mukaan kyse on täysin periaatteellisesta prosessista, jonka tarkoituksena on saada korkein oikeus kumoamaan aikaisempi perustuslain vastainen linjauksensa ja antamaan uusi tuomio, jossa perustuslakivaliokunnan tavoin pysäköinninvalvonnan katsottaisiin merkitsevän julkista hallintotehtävää ja kuuluvan siten viranomaisille. Edelleen kantajan tarkoituksena on ollut aiheuttaa perustuslaillinen kriisi siinä tapauksessa, että hän häviäisi korkeimmassa oikeudessa, ja näin pakottaa lainsäätäjä ryhtymään toimenpiteisiin yksityisen pysäköinninvalvonnan yksiselitteiseksi kieltämiseksi lailla.

Oikeudenkäynti Q-Park Oy:tä vastaan on laitettu vireille jo maaliskuussa 2011. Kantaja oli siis havainnut, kuten myös rikos- ja prosessioikeuden professori Veli-Pekka Viljanen muutamaa kuukautta myöhemmin Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessaan esitti, että yksityisten pysäköinninvalvontamaksujen laillisuutta koskeva asia olisi perustuslakivaliokunnan tekemän linjanvedon jälkeen perusteltua saattaa vielä uudestaan korkeimman oikeuden käsiteltäväksi. Tuolloin ei oikeusministeriön sittemmin esittämästä laista, saati sen tulevasta sisällöstä, ollut vielä mitään tietoa.

Kantaja siis nosti valvontayhtiötä vastaan negatiivisen vahvistuskanteen, jossa hän vaati tuomioistuinta vahvistamaan, että hänellä ei ole velvollisuutta maksaa Q-Park Oy:lle sen vaatimaa maksua. Q-Park kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Lisäksi Q-Park nosti asiassa kantajaa vastaan vastakanteen, jossa se vaati kantajalta valvontamaksun suorittamista korkoineen sekä korvaamaan sille peräti yli 32.000 euron suuruiset oikeudenkäyntikulut. Käräjäoikeus hylkäsi kantajan kanteen ja hyväksyi Q-Parkin vastakanteen pääasian osalta. Kanteen nostanut yksityishenkilö velvoitettiin korvaamaan Q-Parkille oikeudenkäyntikuluja kohtuulliseksi arvioidut 6.000 euroa sekä kärsimään omat oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asianosaiset olivat ilmoittaneet olevansa yksimielisiä siitä, että tuomioon tultaisiin hakemaan muutosta ns. ennakkopäätösvalituksella suoraan korkeimmalta oikeudelta. Asian ratkaisun vuoksi muutoksenhakemus jäi nyt kantajan tehtäväksi.

Tällainen oikeudenkäynti on tietenkin erittäin mielenkiintoinen tilanteessa, jossa valtakunnan ylin lainkäyttöelin ja valtakunnan ylin perustuslain tulkitsija ovat ottaneet täysin vastakkaiset kannat yksityisen pysäköinninvalvonnan laillisuuteen. Nöyrtyykö korkein oikeus tekemään asiassa 180 asteen suunnanmuutoksen vai pysyykö se tiukasti linjassaan, jolloin perustuslaillisesta kriisistä puhuminen ei olisi lainkaan liioiteltua? Oikeudenkäyntiin liittyy kuitenkin eräitä outoja piirteitä, jotka herättävät kysymyksen siitä, onko kanteen nostanut juristiparivaljakko sittenkään harkinnut asiaa aivan jokaiselta kantilta.

Yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevassa keskustelussa on jopa monien asiaan kantaa ottaneiden juristien taholta jäänyt hyvin pienelle huomiolle se seikka, että yksityiset pysäköintifirmat ovat toimineet paitsi yksityisalueilla, myös aivan tavallisilla, tieliikennelain tarkoittamilla teillä. Pysäköinninvalvonnan toimivaltaperusteen kannalta erottelulla on merkitystä.

Tiealueella ovat voimassa normaalit liikennesäännöt; kuljettajalla pitää olla ajo-oikeus, tieliikennelain väistämissäännöt pätevät ja esimerkiksi pysäköintiä koskevat ehdot tulisi ilmaista toimivaltaisen viranomaisen asettamilla liikennemerkeillä. Tiealueen ulkopuolella liikennesäännöt ja esimerkiksi ajo-oikeutta koskevat säännöt eivät päde. Tieliikennelaissa on vain viisi säännöstä, joiden kohdalla on erikseen määrätty niiden soveltamisesta myös tien ulkopuolisella alueella. Siten esimerkiksi maastossa saa kuka tahansa ajaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa ilman ajokorttia. Liikennemerkit eivät päde tiealueen ulkopuolella. Tästä esimerkkinä Vaasan hovioikeuden ratkaisu 1983/455, jonka mukaan tiealueen ulkopuolella liikennemerkkiä noudattamatta jättänyt ei syyllistynyt mihinkään – tiealueen ulkopuolella ollut Stop-merkki ei ollut juridisesti liikennemerkki.

Rajanveto sen suhteen, mikä on tietä ja mikä ei, on kaikkea muuta kuin selvää. Sillä seikalla, onko maapohja yksityisesti omistettua, ei ole arvioinnissa merkitystä. Maasto tai omakotitalojen pihat eivät ole tietä. Sen sijaan esimerkiksi huoltoaseman piha on korkeimman oikeuden päätöksellä KKO:1967-II-55 katsottu yleisesti liikenteeseen käytetyksi alueeksi, jossa tapahtuvaan liikenteeseen oli sovellettava tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä. 
 
Yksityiset pysäköinninvalvontafirmat valvovat pysäköintiä hyvin erilaisilla alueilla, kuten taloyhtiöiden, kauppakeskusten ja virastojen piha-alueilla sekä pysäköintihalleissa. Ainakin pääkaupunkiseudulla valvontafirmat valvovat pysäköintiä myös huoltoasemien piha-alueilla, jotka siis edellä mainitun korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaisesti ovat kiistattomasti yleistä tietä.

Tieliikennelain 28 §:n viimeinen momentti sallii yksityisen alueen omistajalle tai haltijalle pysäköintiä koskevien ehtojen asettamisen. Koska tämä momentti koskee vain yksityistä aluetta, voidaan tieliikennelakia perustellusti tulkita siten, että yleisellä tiealueella pysäköintiä koskevia määräyksiä voidaan pätevästi antaa ainoastaan toimivaltaisen viranomaisen asettamin virallisin liikennemerkein. Tällöin siis esimerkiksi huoltoaseman omistajan tai tämän valtuutuksella toimivan yksityisen pysäköinninvalvontafirman asettamilla kylteillä ei olisi minkäänlaista juridisesti sitovaa vaikutusta. Sama tietenkin pätee kaikkiin muihinkin yksityisesti omistettuihin alueisiin, jotka ovat kuitenkin yleistä tietä.

Julkinen pysäköinninvalvonta on oikeutettu puuttumaan tiettyihin eduskunnan säätämien lakien sekä näiden nojalla annettujen, pysäköintiä sekä auton joutokäyntiä koskevien määräysten noudattamatta jättämiseen määräämällä rikkomuksesta rangaistuksenluonteinen hallinnollinen seuraamusmaksu nimeltä pysäköintivirhemaksu. Saman seuraamuksen on toimivaltainen määräämään myös poliisi. Viranomaisen toimivalta on perustettu lailla. Jotta julkinen viranomainen olisi toimivaltainen määräämään seuraamuksen, täytyy rikotun normin perustua viime kädessä lakiin. Julkinen pysäköinninvalvonta, sen enempää kuin poliisikaan, ei voi puuttua yksityisen tahon asettamien sääntöjen, määräysten tai ehtojen rikkomiseen, elleivät nämä ehdot ja määräykset ole niiden antamiseen oikeuttavan ns. valtuutussäännöksen nojalla annettuja.

Tieliikennelain 28 §:n viimeinen momentti sisältää tällaisen valtuutussäännöksen. Yksityisalueella voi alueen omistaja tai haltija siis asettaa pysäköinnille ehtoja sillä edellytyksellä, että nämä ehdot ilmaistaan ”selvästi havaittavalla tavalla”. Tässä yksityisellä alueella tarkoitettaneen siis sellaista aluetta, joka ei ole tieliikennelain tarkoittamaa yleistä tietä. Kunnallinen pysäköinninvalvonta ja poliisi ovat toimivaltaisia asettamaan seuraamuksia ja ne myös tosiasiallisesti asettavat seuraamuksia yksityisillä alueilla tieliikennelain 28 §:n viimeisen momentin valtuutussäännöksen nojalla pysäköintiä koskevien määräysten rikkomisesta.

Voitaneen kuitenkin ajatella, että yksityisellä alueella, joka ei ole yleistä tietä, voi alueen omistaja tai haltija asettaa ajoneuvojen pysäköinnille ehtoja myös omistajan hallintaoikeuden sekä yleisen sopimusvapauden perusteella, siis täysin itsenäisesti ja riippumatta tieliikennelain 28 §:n viimeisen momentin valtuutussäännöksestä. Jos pysäköinnille on asetettu ehtoja muuten kuin tieliikennelain nojalla tai ilmaisematta niitä selvästi havaittavalla tavalla, voivat nämä ehdot olla siitä huolimatta siviilioikeudellisesti täysin päteviä ja velvoittavia, mutta ne eivät silloin perustu tieliikennelakiin. Yksityisen alueen omistaja voi täysin pätevästi esimerkiksi suullisesti kieltää toista käyttämästä omistamansa aluetta pysäköintiin. Tällaisten tieliikennelakiin perustumattomien ehtojen ja määräysten rikkomiseen eivät poliisi tai kunnallinen pysäköinninvalvonta ole toimivaltaisia puuttumaan mitään seuraamuksia asettamalla, kuten ne eivät voi puuttua mihinkään muuhunkaan yksityisoikeudelliseen sopimussuhteeseen, vaan tällaiset asiat kuuluvat yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Edellä selostettu ei tietenkään estä sitä, etteikö poliisi voisi tutkia luvatonta pysäköintiä yksityisalueella rikosoikeudellisesti esimerkiksi hallinnan loukkauksena asianomistajan niin vaatiessa.

Julkinen pysäköinninvalvonta on siis toimivaltainen ainoastaan tieliikennelain tarkoittamalla tiealueella, missä pysäköintiä koskevat määräykset on osoitettu virallisilla liikennemerkeillä. Lisäksi julkisoikeudellinen seuramus pysäköintivirheestä voidaan määrätä yksityisalueella silloin, kun pysäköinnille asetettujen ehtojen voidaan katsoa perustuvan TLL 28.2 §:ään ja ne ovat sen edellyttämällä tavalla ilmaistut. Julkinen pysäköinninvalvonta tai poliisi eivät voi määrätä seuraamusta sellaisten yksityisesti annettujen ehtojen tai määräysten rikkomisesta, jotka eivät perustu tieliikennelakiin.

Q-Park Oy:tä vastaan nostettu kanne koskee pysäköintiä, joka oli tapahtunut yksityisessä pysäköintihallissa. Pysäköintihallit ovat yleensä yksityisesti omistettuja ja on täysin tavanomaista, että niissä on pysäköinnille asetettu niiden omistajan tai haltijan toimesta ehtoja. Näin oli tässäkin tapauksessa. Pysäköinnille asetetut ehdot oli ilmaistu yksityisen tahon asettamilla kylteillä, ei siis liikennemerkein. Kantaja oli havainnut kyltit ja ymmärtänyt niiden pysäköintiehtomerkityksen. Hän oli toiminut kylteissä asetettujen ehtojen mukaisesti mm. käyttämällä pysäköintikiekkoa. Voidaankin sanoa, että kantaja oli pysäköintiä koskevia ehtoja noudattamalla osoittanut hyväksyvänsä ehdot tai olleensa ainakin niistä täysin tietoinen. Tilanne ei ole kaukana pysäköimisestä puomein varustettuun, maksulliseen pysäköintitilaan, jossa ehtojen mukaisesti toimittaessa ei yksityisoikeudellisen, maksuvelvollisuuden synnyttävän sopimussuhteen syntymisestä ajoneuvon kuljettajan ja tilan haltijan välille vallitse epäselvyyttä.

Pysäköintihallin omistajalla tai parkkifirmalla ei tietenkään ole mitään sanktiovaltaa, jonka perusteella ne voisivat rangaista ilman lupaa tai ehtojen vastaisesti pysäköinyttä autoilijaa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa voidaan kuitenkin perustellusti asettaa kyseenalaiseksi, olisiko edes kunnallisella pysäköinninvalvojalla tai poliisilla ollut oikeutta määrätä seuraamusta pysäköinnille asetettujen, selkeästi yksityisten ja epävirallisten ehtojen rikkomisesta yksityisalueella. Tällainen lähtökohtatilanne ohjaa tuomioistuinta tietenkin hyvin vahvasti tulkitsemaan tilannetta pelkkänä yksityisoikeudellisena sopimusriitana. Tämä on tietenkin hivenen heikko lähtökohta kanteelle, joka perustuu siihen, että pysäköinnille asetettujen ehtojen rikkomisen johdosta asetettu seuraamusmaksu merkitsisi julkisen vallan käyttöä.

 
Tilanne, jossa kanne Q-Park Oy:tä vastaan on nostettu, on sille hyvin edullinen. Tilanne on jo intuitiivisesti mahdollisimman kaukana tavanomaisesta, julkisen viranomaisen toimivaltaan kuuluvasta ja selkeästi tieliikennelakia tai sen perusteella annettuja määräyksiä rikkovasta pysäköintivirheestä. Kaikista mahdollisista tilanteista, joissa yksityisoikeudellisia pysäköinninvalvontamaksuja on Suomessa asetettu, tuli kanteen nostaminen Q-Park Oy:tä vastaan tosiseikastoltaan juuri tällaisessa tapauksessa sille kuin taivaan lahjana – tai sitten tilauksen mukaisena.

Lähdettäessä oikeustaisteluun yksityistä pysäköinninvalvontafirmaa vastaan, olisi lähtökohtatilannetta kannattanut pyrkiä hieman optimoimaan, aivan kuten silloinen ParkCom Oy optimoi omaa kannettaan valitessaan kaikista valvontamaksunsa maksamatta jättäneistä oikeudenkäynnin kohteeksi vastaajan, joka ei uskottavasti kyennyt kiistämään pysäköineensä autoaan itse lyhyen ajan sisällä peräti yhdeksän kertaa samaan paikkaan.

Kanne olisi pitänyt nostaa koskien pysäköintiä mieluiten juuri huoltoaseman pihalla, koska edellä mainittu korkeimman oikeuden ennakkopäätös huomioon ottaen sitä ei valvontayhtiö saisi yksityiseksi alueeksi mitenkään. Kun huoltoaseman piha on yleistä tietä ja siellä tapahtuvat pysäköinnille asetettujen ehtojen rikkomiset merkitsevät tieliikennelain rikkomista, ei vallitse pienintäkään epäselvyyttä siitä, etteikö kunnallisella pysäköinninvalvojalla tai poliisilla olisi toimivaltaa puuttua tällaisiin rikkomuksiin laissa määrätty julkisoikeudellinen seuraamus asettamalla. Yksityisoikeudellisen pysäköinninvalvontamaksun asettaminen tilanteessa, jossa julkinen pysäköinninvalvonta olisi kiistattomasti toimivaltainen määräämään hallinnollisen seuraamuksen, samastuisi jo lähtökohtaisesti paljon paremmin julkisen vallan käyttöön, joka on ydinkysymys nyt puheena olevassa oikeusprosessissa. Tällöin olisi voitu kyseenalaistaa samalla se, voidaanko yleisellä tiealueella ylipäätään asettaa pysäköinnille mitään ehtoja muulla tavoin kuin virallisin liikennemerkein. Tieliikennelain sanamuodon perusteella vaikuttaisi siltä, että ei voida. Valvontayhtiöiden kylteillä yleisellä tiealueella, kuten huoltoaseman pihalla, ei siten olisi minkäänlaista juridista merkitystä. Jos oikeus päätyisi tällaiseen tulkintaan, kantaja voittaisi automaattisesti.

Kanne olisi pitänyt nostaa koskien sellaista pysäköintiä, jossa ei ole maksettu mitään pysäköintimaksua, käytetty pysäköintikiekkoa eikä tehty mitään muutakaan sellaista elettä, jonka voitaisiin katsoa merkitsevän sitoutumista johonkin tarjottuun sopimukseen. Pysäköinnin olisi pitänyt siis olla mahdollisimman selkeästi kiellonvastainen, ja vielä parempi, jos se olisi ollut virallisella liikennemerkillä asetetun kiellon vastainen. Tällaisiakin tilanteita yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on nähty, valvontayhtiön kyltit on asetettu ikään kuin lisäkilviksi virallisiin liikennemerkkeihin. Tällöin oikeudenkäynnissä olisi kaikkein parhaat edellytykset menestyä sillä väitteellä, että kyse oli eduskunnan säätämiin lakeihin perustuvien säännösten tai niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta ja seuraamusten määräämisestä eli siis julkisesta hallintotehtävästä. Tällöin oikeudenkäynnissä olisi ollut myös kaikkein parhaat edellytykset torjua näkemys, jonka mukaisesti vaadittu maksuseuraamus perustuisi johonkin sopimukseen. Pelkällä kiellonvastaisella teolla kun ei Suomessa edelleenkään sitouduta mihinkään sopimukseen, vaan sopimuksen syntyminen edellyttää sopimustahtoa ja tämän tahdon objektiivisesti havaittavaa ilmausta.

Kun korkein oikeus jo tuomiossaan KKO:2010:23 joutui äänestämään sopimuksen syntyedellytysten täyttymisestä ja tämä äänestys päättyi täpärimmällä mahdollisella tavalla silloisen ParkCom Oy:n edustaman näkökannan hyväksi, olisi tämä sopimuksen syntymisen edellytyksiä koskeva kysymys kannattanut ehdottomasti saattaa uudestaan KKO:n ratkaistavaksi, kun sen olisi tässä yhteydessä niinsanotusti ”samalla rahalla” voinut tehdä. Korkeimman oikeuden joku toinen kokoonpano olisi nimittäin voinut aivan hyvin päätyä tässä asiassa toisenlaiseen lopputulokseen, sen verran vieras ajatus tuollainen ”automaattisopimus” kuitenkin useimmille sopimusoikeutta hyvin tuntevalle juristeille on.

Vaikuttaa siltä, että Q-Park Oy:tä vastaan hyökännyt juristikaksikko on lähtenyt hieman soitellen sotaan ja ehkä luottanut liikaa siihen, että KKO tulisi ilman muuta harkitsemaan linjaansa uudelleen perustuslakivaliokunnan asiaan ottaman tulkinnan vuoksi. Tämä voi olla tuomioistuimelle kuitenkin arvovaltasyistä vaikeaa – onhan presidentti Pauliine Koskelo jo ottanut julkisuudessa voimakkaasti kantaa KKO:n omaksuman tulkinnan puolesta ja samalla syyttänyt perustuslakivaliokuntaa huonosta harkinnasta. Joka tapauksessa oikeudenkäynnin kohteeksi on nyt valittu tosiseikastoltaan Q-Park Oy:n kannalta erittäin mieluisa juttu, valvontafirmalle on suorastaan tarjottu hopealautasella sille edullisia seikkoja, joihin tarttua. Odotusarvo kantajana olevan yksityishenkilön voitolle KKO:ssa ei siten ole kovinkaan korkea. Asia voisi kuitenkin olla toisin, jos oikeuden punnittavaksi olisi viety juttu sieltä yksityisen pysäköinninvalvonnan kyseenalaisemmalta laidalta.

Onneksi kuitenkin näyttää siltä, että lainsäätäjä viheltää pelin poikki ja yksityissakotus päättyy Suomessa 1.3.2013, päätti korkein oikeus tämän asian suhteen mitä tahansa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue:
Onko uudessa parkkisakko-oikeudenkäynnissä kyse valvontayhtiön vedätyksestä

Lue myös:
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen pysäköinninvalvonnan
Suomen Parkkivartija Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Yksityinen pysäköinnivalvonta kriisissä
Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan
Syyllistyvätkö parkkisakkofirmat rikokseen?
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynnillä uhkailu on pelkkää bluffia
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat lainvastaisia

Onko uudessa parkkisakko-oikeudenkäynnissä kyse valvontayhtiön vedätyksestä?

  

---- Breaking News ----

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta aloitettu uusi oikeusprosessi saattaa olla Q-Park Oy:n järjestämä ja ennakolta sovittu näytösoikeudenkäynti jonka tarkoituksena on hankkia KKO:n vahvistus vanhojen saatavien perimiseksi ennen uuden lain voimaantuloa.

 ---- Breaking News ----

Yle Uutiset kertoi 27. elokuuta Q-Park Services Oy:tä (entinen ParkCom Oy) vastaan nostetusta kanteesta, jossa helsinkiläismies vaatii käräjäoikeutta hylkäämään hänelle jo vuonna 2008 määrätyn 40 euron suuruisen valvontamaksun. Kyse on ilmeisesti negatiivisesta vahvistuskanteesta, jossa kantaja vaatii tuomioistuinta vahvistamaan, että hänellä ei ole velvollisuutta maksaa häneltä vaadittua maksua.

Uutisessa annettiin ymmärtää, että edessä olisi vuosia kestävä oikeusprosessi. Uutisen julkaisemisen jälkeen julkisuuteen on kuitenkin tihkunut tietoja, joiden mukaan kanne onkin laitettu vireille jo kuukausia sitten ja pääkäsittely asiassa on ehditty jo pitää. Tuomio asiassa annettaneen lähiviikkoina. Lisäksi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan riita-asian osapuolet olisivat jo ennakolta sopineet, että käräjäoikeuden tuomiosta ei valitettaisi lainkaan hovioikeuteen, vaan asia pyrittäisiin saattamaan oikeudenkäymiskaaren 30a -luvun mukaisena ennakkopäätösvalituksena suoraan korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Tällöin lopullinen ratkaisu asiaan saataisiin todennäköisesti jo ensi vuoden aikana.

Oikeusministeriössä on parhaillaan valmisteltavana pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistaminen. Uuden pysäköinninvalvontaa koskevan lakiluonnoksen lausuntokierros on päättynyt ja asiassa on tarkoitus antaa hallituksen esitys eduskunnalle vielä kuluvan syksyn aikana. Jos laki hyväksytään ministeriön kaavailemassa muodossa, se tulee käytännössä lopettamaan nykymallisen yksityisen pysäköinninvalvonnan ja valtaosa alan yrityksestä poistunee markkinoilta kokonaan. Tämänhetkinen yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva sekava tilanne, jossa mikään viranomainen ei osaa tai halua ottaa kantaa siihen, pitääkö yksityisen yrityksen asettama pysäköinninvalvontamaksu maksaa vai ei ja jossa oikeusoppineet ovat esittäneet asiasta täysin päinvastaisia ohjeita ja näkemyksiä, tulee siis lainsäätäjän toimesta loppumaan ilmeisesti jo ensi vuoden alussa.

Vaikuttaakin hyvin oudolta, miksi yksityinen kansalainen olisi tällaisessa tilanteessa halunnut lähteä oikeusteitse selvittämään sitä, onko hän velvollinen maksamaan yhden, vuonna 2008 hänelle asetetun valvontamaksun. Kyse ei ole mistään takaisinperintäoikeudenkäynnistä, vaan jutun kantaja ei siis ole vieläkään maksanut häneltä vaadittua maksua. Jos valvontayhtiö ei ole neljässä vuodessa nostanut asiassa velkomuskannetta, ei vaikuta kovin todennäköiseltä, että se tekisi sitä vastaisuudessakaan. Minkä vuoksi valvontayhtiötä vastaan kanteen nostanut henkilö ei vain kieltäydy maksamasta maksua, kuten hän on tähänkin asti tehnyt? Eihän hänen toki tarvitsisi ryhtyä selvittämään maksun laillisuutta oikeusteitse, vaan valvontayhtiön olisi nostettava häntä vastaan velkomuskanne halutessaan periä saatavansa.

Kanteen nostanut yksityishenkilö pääsisi siis haluamaansa lopputulokseen vain olemalla maksamatta häneltä vaadittua maksua. Näin ovat menetelleet tuhannet muutkin yksityisen valvontafirman laputtamat autoilijat. Oikeustilan selkeyttäminen ei edellytä uutta oikeudenkäyntiä, sillä toimintaa koskeva laki on jo tuloillaan. Yksittäisen kansalaisen kannalta vaikuttaakin täysin hullulta lähteä käräjöimään tällaisesta asiasta, koska voitettavana on ainoastaan mielenrauhaa, siis varma tieto siitä, että valvontayhtiö ei voi viedä asiaa enää oikeuteen. Monihan maksaa valvontamaksunsa juuri oikeudenkäynnin pelosta, mutta nyt kanteen nostanut yksityishenkilö ei selvästikään pelkää oikeudenkäyntiä.

Koko prosessissa taitaakin olla kyse Q-Park Oy:n masinoimasta näytösoikeudenkäynnistä, jonka tarkoituksena on saada KKO kerran vielä vahvistamaan, että yksityisillä pysäköinninvalvontayhtiöillä on oikeus periä ehtojen vastaisen pysäköinnin johdosta asettamansa valvontamaksut. Tämä tulkinta on asetettu kyseenalaiseksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan linjattua viime vuonna, että pysäköinninvalvonnassa on kyse merkittävästä julkisen vallan käytöstä, jota ei voida perustuslain mukaan antaa yksityisille.

Jos Q-Park Oy voittaa oikeudenkäynnin, se saa tuomiosta erittäin vahvan selkänojan ryhtyä perimään oikeusteitse kaikkia maksamattomia valvontamaksusaataviaan. Myös niitä useita vuosia sitten asetettuja, tietenkin sillä edellytyksellä, että maksujen vanheneminen on perintätoimenpitein katkaistu. Tällaisia maksuja lienee ”rästissä” kymmeniä tuhansia kappaleita.

Edelleen, jos yhtiö voittaa oikeudenkäynnin ja saa korkeimman oikeuden vielä kerran linjaamaan, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kyse sopimusoikeuden alaan kuuluvasta toiminnasta, jota julkisen vallan käyttöä koskevat säännökset eivät estä, tämä saattaisi johtaa muutoksiin oikeusministeriössä parhaillaan valmisteltavana olevaan lakiin tai jopa koko lain säätämättä jättämiseen. Laki voitaisiin nähdä tällaisessa tilanteessa tarpeettomaksi, kun toimintaan liittyvä oikeudellinen epäselvyys väistyisi oikeuskäytännön tuotua siihen riittävästi selvennystä. Tällainen skenaario ei tietenkään ole kovin todennäköinen jo siitäkään syystä, että KKO ei ehtine käsitellä asiaa ennen uuden lain suunniteltua voimaantuloa, mutta ajatus valmisteilla olevan lain muuttamisesta tai hylkäämisestä uuden tuomion myötä ei kuitenkaan ole täysin mahdoton.

Valvontayhtiötä vastaan kanteen nostaneen yksityishenkilön intressi tässä asiassa on 40 euroa sekä mahdollisesti hieman mielenrauhaa. Uhkana ovat asian intressiin suhteutettuna täysin kohtuuttomat oikeudenkäyntikulut. Valvontayhtiölle myönteinen päätös tässä asiassa saattaa sen sijaan avata sille mahdollisuuden periä satojen tuhansien eurojen maksamatta olevat valvontamaksusaatavat korkojen kera ja jos sitä oikein lykästää, voitto KKO:ssa voisi jopa kääntää oikeusministeriön pään koskien yksityisen pysäköinninvalvonnan lainsäädäntötarvetta. Valvontayhtiöllä ei ole tässä asiassa juuri hävittävää - jos KKO linjaa, että yksityinen valvoja ei saa valvontamaksuja asettaa, niin sitten vanhat saatavat jäävät perimättä, kuten ne jäisivät muutenkin. Yhtiö voi tällöin keskittyä uuden lain mukaiseen, julkista pysäköinninvalvontaa avustavaan toimintaan.

Kun hieman mietitään osapuolten motiiveja tällaiseen oikeudenkäyntiin, alkaa vahvasti näyttämään siltä, että tämän prosessin on tosiasiassa käynnistänyt Q-Park Oy. Se ei ole halunnut itse nostaa velkomuskannetta jotakuta maksuvelvollisuutensa kiistänyttä autoilijaa vastaan, koska ongelmaksi olisi muodostunut ajoneuvon pysäköineen kuljettajan toteennäyttäminen. Tästä syystä yhtiö on käyttänyt bulvaania, joka on muodollisesti nostanut negatiivisen vahvistuskanteen yhtiötä vastaan. Näin on vältetty ajoneuvon pysäköinyttä kuljettajaa koskevat todisteluongelmat. Lisäksi yhtiö välttää imagohaitan, jota suureen kansainväliseen konserniin kuuluvan yhtiön kaikkine resursseineen tekemä hyökkäys pientä ihmistä vastaan aina aiheuttaa. Operaation tarkoituksena on saada KKO pikaisesti vahvistamaan, että yksityinen pysäköinninvalvonta on edelleen täysin laillista liiketoimintaa perustuslakivaliokunnan linjauksista huolimatta, ja näin sekoittaa valvontayhtiöiden kannalta katastrofaalista lainsäädäntöhanketta sekä mahdollistaa kymmenien tuhansien maksamatta jääneiden valvontamaksujen tehokas perintä.

Edellä kuvattua käsitystä tukee voimakkaasti se tieto, että asian saattamisesta ennakkopäätösvalituksena KKO:n käsiteltäväksi hovioikeusvaihe ohittaen olisi etukäteen sovittu. Tällainen sopimus tehdään silloin, kun ennakkopäätöksen saaminen asiaan on molempien osapuolten intressissä. Jos kantajana oleva yksityishenkilö haluaa vain selvittää itselleen määrätyn valvontamaksun laillisuuden, ei hänen missään tapauksessa kannattaisi suostua ennakkopäätösvalitukseen siinä tapauksessa, että hän häviäisi alioikeudessa. Korkein oikeus nimittäin myöntää valitusluvan alle kymmeneen prosenttiin hakemuksista, eikä valitus hovioikeuteen ole enää mahdollinen, jos valituslupaa ennakkopäätösvalituksen johdosta ei myönnetä. Kantajana olevan yksityishenkilön  kannattaisi siten hyväksyä ennakkopäätösvalitus ainoastaan, jos hän voittaa jutun alioikeudessa. Olisi hyvin erikoista, että aidosti omassa asiassaan prosessaava yksityishenkilö olisi etukäteen sitoutunut hyväksymään ennakkopäätösvalituksen ja luopunut siten ennakolta oikeudestaan hakea hovioikeudelta muutosta itselleen kielteiseen tuomioon. Hovioikeuteenkin tosin tarvittaneen tällaisessa asiassa jatkokäsittelylupa, mutta sellainen kuitenkin irtoaa huomattavasti korkeimman oikeuden valituslupaa helpommin.

Kaikki nämä seikat viittaavat vahvasti siihen, että uutisoitu prosessi ei ole tosiasiassa aivan sitä, miltä se näyttää. Oikeusministeriön lakiluonnos merkitsee toteutuessaan kuoliniskua koko yksityiselle pysäköinninvalvonta-alalle. Valvontayhtiöt on nyt asetettu selkä seinää vasten, mikä tekee tämänkaltaisen operaation hyvin ymmärrettäväksi.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Yksityinen pysäköinninvalvontayhtiö on haastettu oikeuteen
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen pysäköinninvalvonnan
Q&A - Yksityisten pysäköintivalvontamaksujen korotukset
Suomen Parkkivartija Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Yksityinen pysäköinnivalvonta kriisissä
Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan
Syyllistyvätkö parkkisakkofirmat rikokseen?
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynnillä uhkailu on pelkkää bluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat lainvastaisia
Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?
ParkPatrol Finland Oy - Cloaca maxima

Yksityinen pysäköintivalvontayhtiö Q-Park on haastettu oikeuteen

Yksityinen pysäköintivalvontayhtiö Q-Park, entinen ParkCom Oy, on haastettu käräjäoikeuteen. Helsinkiläinen mieshenkilö on haastanut valvontayhtiön oikeuteen ja vaatii käräjäoikeutta hylkäämään hänelle määrätyn 40 euron suuruisen valvontamaksun. Tapaus on ensimmäinen, jossa maksun saanut yksityishenkilö haastaa valvontayhtiön oikeuteen.

Perustuslakivaliokunta totesi yksiselitteisesti vuonna 2011, että yksityinen valvontamaksu on julkisen vallan käyttöä ja siten maksujen määrääminen rikkoo perustuslakia. Kuluttajariitalautakunta on todennut 2011 ja 2012 antamissaan yksimielisissä päätöksissä, että yksityistä valvontamaksua ei tarvitse eikä pidä maksaa. Lisäksi uusi laki pysäköinninvalvonnasta tulee lopettamaan yksityisen pysäköinninvalvonnan nykymuodossaan.

Yksikään valvontayhtiö ei ole vienyt vuonna 2010 annetun korkeimman oikeuden virheellisen päätöksen jälkeen maksamattomia valvontamaksuja oikeuden ratkaistavaksi. Valvontayhtiöt ovat ainoastaan keskittyneet uhkailemaan autoilijoita ja tyytyneet niihin maksuihin joita yhä pienenevä määrä autoilijoita on tietämättömyyttään menneet maksamaan. Uusi oikeudenkäynti asiasta on enemmän kuin tervetullut!

Asiasta uutisoi ensimmäisenä YLE. Lisää tietoa alla olevasta linkistä:

Merkittävä parkkisakko-oikeudenkäynti alkoi Helsingin käräjäoikeudessa (YLE)

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen pysäköinninvalvonnan
Q&A - Yksityisten pysäköintivalvontamaksujen korotukset
Suomen Parkkivartija Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Yksityinen pysäköinnivalvonta kriisissä
Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan
Syyllistyvätkö parkkisakkofirmat rikokseen?
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynnillä uhkailu on pelkkää bluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat lainvastaisia
Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?
ParkPatrol Finland Oy - Cloaca maxima

Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneillä uhkailu on pelkkää bluffia

Turun Sanomat on selvittänyt yhdeksän pysäköinninvalvontaa harjoittavan yrityksen vireillä olevat tai käsitellyt velkomusasiat Turun, Helsingin, Tampereen ja Oulun käräjäoikeuksissa. Selvityksessä ilmeni, että tällaisia ei ollut. Pysäköinninvalvontayritykset eivät siis ole perineet maksamattomia valvontamaksusaataviaan oikeusteitse siitä huolimatta, että yritysten kotisivuilla ja maksukehotuskirjeissä maksun laiminlyöviä uhkaillaan oikeustoimilla sekä maksuhäiriömerkinnällä luottotietorekisteriin, jollainen ei ole mahdollinen ilman maksuvelvollisuuden vahvistavaa tuomioistuimen päätöstä.

Jutussa haastateltu Q-Parkin (entinen ParkCom Oy) toimitusjohtaja Juha Sirelius kiistää, että käräjiä välteltäisiin juttujen häviämisen pelossa. ”Me emme ole halunneet viedä prosessia vielä tähän vaiheeseen, koska yhteiskunta ei ole ollut vastaanottavainen”. Valvontayhtiöiden oman ilmoituksen mukaan valvontamaksuista jää maksamatta 10–20 prosenttia.

On hienoa, että Q-Park kantaa tällä tavoin yhteiskuntavastuutaan ja välttelee omaksi vahingokseen oikeudenkäyntejä sen vuoksi, että yhteiskunta ei ole tällaiseen vielä valmis! Tämähän on lähes yhtä pyyteetöntä uhrautumista yksityisen voittoa tavoittelevan yrityksen taholta kuin velkomuskanteiden laajamittaisesta nostamisesta pidättyminen vuonna 2007, joka johtui ainoastaan yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittavien yritysten halusta välttää alioikeuksien työmäärän lisääntymistä. Näin ainakin, jos kansanedustaja Sampsa Katajan kirjalliseen kysymykseen KK 339/2007 vp on uskominen. Voisikohan jossain esittää Q-Parkille jonkinlaisen tunnustuksen myöntämistä valtiovallan taholta näinkin pyyteettömästä ja uhrautuvasta yhteiskunnan kokonaisedun tavoittelusta yrityksen oman edun kustannuksella?

Vakavasti ottaen, olisi naiivia uskoa tällaisiin selityksiin. Mikään voittoa tavoitteleva yritys ei luovu vapaaehtoisesti 10-20 prosentista saataviaan, jos maksujen peruste on väitetyllä tavalla muka selvä. Lisäksi maksamatta jäävien valvontamaksujen todellinen osuus ja yritysten tämän vuoksi menettämät tulot ovat todennäköisesti huomattavasti valvontayhtiöiden omaa ilmoitusta suuremmat.

Tosiasia on se, että parkkisakkofirmat välttelevät oikeudenkäyntejä yksinkertaisesti sen vuoksi, että uuden oikeudenkäynnin lopputulos on hyvin epävarma. Ne eivät halua luopua korkeimman oikeuden viimevuotisesta päätöksestä saamastaan pelotteesta. On parempi, että edes osa maksaa, kuin ottaa uuden oikeudenkäynnin myötä riski koko toiminnan loppumisesta.

Vaikka korkein oikeus hylkäsikin kesäkuussa yksityisestä pysäköinninvalvonnasta antamansa tuomion purkamista koskeneen hakemuksen, se ei tarkoita, että uudessa oikeudenkäynnissä välttämättä päädyttäisiin samanlaiseen lopputulokseen. Kuten rikos- ja prosessioikeuden professori Pekka Viljanen toteaa Helsingin Sanomissa 28.6.2011 julkaistussa mielipidekirjoituksessaan, lainvoimaisen tuomion purkamiselle on tarkoituksellisesti säädetty korkea kynnys. ”KKO katsoi, että kysymys valvontamaksun laillisuudesta on ollut oikeudellisesti tulkinnanvarainen ja asiassa on ollut perusteltu mahdollisuus päätyä toisistaan poikkeaviin lopputuloksiin. Siten tuomio ei ole KKO:n mielestä perustunut ilmeisesti eli selvästi väärään lain soveltamiseen. Purkuhakemuksen hylkääminen tällä perusteella ei kuitenkaan tarkoita sen vahvistamista, että purettavaksi haettu tuomio on ollut ehdottomasti oikea. On täysin mahdollista, että tuomioistuimet, jopa KKO itse, päätyvät uusissa vastaavanlaisissa tapauksissa päinvastaiseen ratkaisuun kuin KKO vuonna 2010. Kysymys yksityisten pysäköinninvalvontamaksujen laillisuudesta on siten edelleen vailla lopullista ratkaisua.”

Yksityisen pysäköinninvalvontamaksun laillisuus on siis edelleenkin hyvin epäselvä. Koko pysäköinninvalvontabisnes tukeutuu toiminnassaan yhteen ainoaan, täpärimmällä mahdollisella äänestyspäätöksellä syntyneeseen korkeimman oikeuden ratkaisuun, jonka perustelut ovat erittäin alttiita kritiikille.

Tämän päätöksen jälkeen yksityistä pysäköinninvalvontaa koskenut lakiesitys on jouduttu hylkäämään eduskunnan perustuslakivaliokunnan todettua lakiesityksen perustuslain vastaiseksi. Ylen uutisissa haastateltu oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on ilmoittanut, että oikeusministeriö aloittaa uuden pysäköinninvalvontaa säätelevän lain valmistelun ja lainvalmistelussa tullaan noudattamaan perustuslakivaliokunnan kantaa. Uusi laki tulee siten todennäköisesti kaventamaan yksityisten pysäköinninvalvontayritysten oikeuksia, tai jopa poistamaan ne kokonaan. Jos uusi yksityisen pysäköinninvalvontamaksun velkomusta koskeva riita-asia vietäisiin nyt oikeuteen, ei näissä oloissa olisi siis mitenkään varmaa tai edes todennäköistä, että alioikeus tulisi seuraamaan asiassa KKO:n viimevuotista, virheelliseksi osoittautunutta ratkaisua.

Näiden seikkojen lisäksi parkkisakkofirmat ovat täysin tietoisia myös siitä, että kanteen voittaminen edellyttäisi niiltä väärin pysäköidyn ajoneuvon kuljettajan toteennäyttämistä. Mitään käännettyä todistustaakkaa ei tässä yhteydessä valvontayritysten sitkeistä väitteistä huolimatta sovelleta, eikä ajoneuvon rekisteriin merkityllä omistajalla ole minkäänlaista velvollisuutta osallistua ajoneuvon väärin pysäköineen kuljettajan selvittämiseen tai edes reagoida valvontayhtiön tätä asiaa koskeviin tiedusteluihin.

On ymmärrettävää, että näitä asioita ei sakkofirmojen taholta haluta saattaa uuden, väistämättä paljon julkisuutta saavan oikeudenkäynnin myötä yhtään laajemmalti suuren yleisön tietoisuuteen, kuin ne nyt jo ovat. Valvontayhtiöt ovat katsoneet kannattavammaksi katteettoman uhkailun (väitetään maksamattomuuden johtavan oikeustoimiin), vääristelyn (väitetään korkeimman oikeuden päätöksellä olevan sellaisia merkityksiä tai vaikutuksia, joita sillä ei oikeasti ole) sekä suoranaisen valehtelun (todistustaakan kääntyminen; velvollisuus suorittaa maksu sen riitauttamisesta huolimatta; uhkailu maksuhäiriömerkinnällä tilanteissa, joissa lain mukaan sellaista ei voi seurata). Aina löytyy niitä, joihin tällainen tehoaa.

Jokaiselle asiaa seuranneelle on tietenkin ollut jo pitkään selvää, että uusia velkomuskanteita ei ole nostettu eikä nosteta. On kuitenkin hyvä, että asiaa tuodaan tiedotusvälineiden kautta esille niillekin, jotka eivät näiden rahastusfirmojen todellista olemusta tunne ja jotka tietämättömyyttään vielä maksavat näitä maksuja.

Yksityinen pysäköinninvalvontamaksu on täysin vapaaehtoinen maksu. Sellaisen pyytäminen ei ole laitonta, mutta jos pyydetyn maksun jättää suorittamatta, mitään seuraamuksiakaan ei tule. Kunniallinen ja valveutunut kansalainen, joka ei halua tukea pääasiassa rikollisten pyörittämää perustuslain vastaista hämäräbisnestä, jolla ei ole mitään tekemistä pysäköinnin sujuvuuden tai todellisten pysäköintiongelmien kanssa, ei tällaista maksua maksa ennen kuin tuomioistuin niin määrää. Kuten Turun Sanomien selvityskin osoittaa, sellaisesta ei kuitenkaan ole pelkoa.
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneillä uhkailu on pelkkää bluffia.

Lue:
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom-jutussa on kelvottamasti perusteltu