Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!

keskiviikkona, huhtikuuta 30, 2008

"Missä kohtuus on viranomaisten ja yritysten määrittelemä totuudeton arvo ..."

On tavattoman järkyttävää seurata kuinka Suomen kaltaisessa sivystysvaltiossa yritysten ja korporaatioiden edut ajavat yksilön oikeuksien ohi. Kansalaisten oikeusturva romutetaan vähitellen salaa piilossa julkiselta katseelta. Media on kiinnostunut enemmän pääministerin ja entisen ulkoministerin tekstiviesteistä kuin oikeista yhteiskunnallisista asioista. Asioista, joilla on pidemmän päälle suurikin merkitys sille, minkälaiseksi tämä yhteiskunta meidän lapsille ja lapsenlapsille muodostuu. Lehtien myyntiluvuista päätellen kansasta on hauska lukea poliitikkojen toilailuista. Samaan aikaan taustalla, vähällä huomiolla tai jopa tietoisesti vaieten ajetaan asioita, jotka vievät meitä entistä kauemmaksi oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta. Vähitellen monille eri osa-alueille säädetään lakeja, joiden tarkoitus on ainostaan tukea yritysten ja viranomaisten etua yksilön oikeuksien kustannuksella. Viranomaiset ja poliitikot ajavat härskisti ja monesti lain vastaisesti asioita, joiden toteuttamista vaativat suljetut intressipiirit. Viranomaiset suojelevat yrityksiä ja tekevät päätöksiä joiden tarkoituksena on vahvistaa tätä asetelmaa. Suurin osa tämän hetkisistä ministereistä ovat heikkoja, periaatteettomia ja täysin johdateltavissa eri intressejä ajavien osapuolten toimesta. Ei noin heikkoja yksilöitä voi valita päättämään valtakunnan asioista. Valta Suomessa on aivan jossain muualla kuin eduskunnassa tai hallituksessa.

Otetaan vähän ajassa taaksepäin. Ministeri Tanja Totti/Karpela/Saarelan aikana säädettiin uusi tekijänoikeuslaki jota perusteltiin mm. EU-lainsäädännön direktiivivaatimuksilla. Myöhemmin kävi ilmi kansanedustaja Henrik Laxin selvityspyynnöstä EU-komissiolle, ettei niin voimakasta kriminalisoinnin tarvetta ollut olemassa kuin ministeri antoi asiassa ymmärtää. Todellisuudessa tekijänoikeusjärjestöillä oli tarve ajaa voimakkaasti omaa etuaan ja mikäs sen parempi kuin säädättää omia intressejä ja valtapiiriä suojeleva laki. Kaikista pahinta tietysti oli, että ministeriössä kukaan ei nähnyt eturistiriitaa siinä, että tekijänoikeusjärjestö Gramexin edustaja Jukka Liedes oli valmistelemassa edustamalleen järjestölle mieleistään lakia. Asiasta kanneltiin ja eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstet antoi tuomitsevan päätöksen 7.10.2007. Tämä ei tietenkään asiaa enää muuttanut, joten nyt meillä on tekijänoikeuslaki joka on ajettu suojelemaan tekijänoikeusjärjestöjen intressejä kansalaisten perusoikeuksien kustannuksella.

Kunnan viranomaisten toimintaa ja kunnan velvollisuuksia asukkaitaan kohtaan säädetään lailla. Nämä säädökset ovat kuitenkin täysin torsoja, koska käytännössä kunnat voivat hukuttaa lain noudattamatta jättämisen oman byrokratiansa syövereihin. Päättävät toimielimet budjetoivat liian vähän rahaa ja resursseja lakisääteisten palveluiden toteuttamiseksi. Alin porras organisaatiossa ei voi asialle mitään kun toiminnan ohjaus ja määrärahat tulevat ylemmältä taholta. Päättävissä elimissä ei ole tietoa realiteeteistä ja tietoisesti tehdään ratkaisuja joiden tiedetään myöhemmässä vaiheessa johtavan lainvastaiseen tilanteeseen. Kukaan ei ole vastuussa. Kunta tai viranomainen ei saa rangaistusta lain noudattamatta jättämisestä. Kun lain rikkomisesta ei ole seurauksia, lain kirjainta voidaan toteuttaa vain näennäisesti. Jos kansalainen valittaa asiasta ja voittaa hallinto-oikeudessa, mikään ei muutu. Ehkä virhe yksittäisen valittajan kohdalla korjataan, mutta lainvastainen toiminta jatkuu kaikesta huolimatta. Rangaistuksia ei anneta, vaikka oikea osoite rangaistuksille varmasti löytyisi. Hurjimpia ovat tietysti tapaukset esimerkiksi kuuluisissa Espoon kaupungin lasten huostaanottopäätöksissä joista on uutisoitu viime vuosina. Tuomioistuin antaa päätöksen, että lapset on palautettava vanhemmille. Kaupungin virkamies ei suostu palautukseen, koska katsoo ettei tuomioistuin ole ymmärtänyt asiaa. Poliisi ei asialle voi mitään. Kuinka tämä on sivistysvaltiossa mahdollista?

Entä laki lapsipornografian suodattamisesta? Väitti kuka mitä tahansa, lapsipornografian suodattamisessa ei ole kysymys lapsien suojelemisesta tai lapsipornografian leviämisen estämisestä. Kyse on perustuslaissa turvatusta sananvapauden vakavasta rajoittamisesta ja perustuslain vastaisesta ennakkosensuurista, joka ajettiin lainvoimaiseksi lapsipornografian varjolla. Oliko kenellekään muulle kuin ministerille yllätys, että kun tie sensurointiin oli avattu niin nyt tekijänoikeusjärjestöt vaativat heidän oikeuksiaan loukkaavien sivujen sulkemista, eduskunnassa vaadittiin väkivalta-aineiston sensurointia, rahapeliforumi on vaatinut ulkomaisten nettipokeripelien asettamista sulkulistalle jne. Nyt ollaan tiellä, jossa valtio valvoo mitä kansalaiset saavat tietää. Jossain vaiheessa listalle eksyy sivustoja joissa arvostellaan valtiota tai viranomaisten toimintaa. Kun listan laatiminen ja valvonta on saman koneiston käsissä kansalaiset eivät edes tiedä mitä he eivät tiedä. Kaikista oksettavinta on huomata, kuinka vähän ministeri Suvi Linden ja tämän lain säätäjät oikeasti arvostavat lapsia. Yhteiskunta yrittää piilottaa ongelman estämällä toiminnan näkyvyyden verkossa. Katoaako pahoinpitelyt jos lehdistöä kielletään julkaisemasta aiheeseen liittyviä uutisia? Ongelmaako ei ole jos sitä ei näe? Tehottomaan ennakkosensuuriin käytetyt varat olisi oikeasti voitu käyttää kotimaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön lasten hyväksikäytön estämiseksi. Tämä laki on osoitus valtiovallan ja viranomaisten pohjattomasta halusta kontroloida ja holhota suomalaisia sekä piilotetusta tarpeesta pyrkiä tulevaisuudessa sensuroimaan kansalaisille tarjottua informaatiota. Ministeri Suvi Linden on osoittanut omilla lausunnoillaan ettei hän ole ymmärtänyt asiasta yhtään mitään. Laki asiasta kuitenkin astui hiljaisesti voimaan ilman sen suurempaa mediamylläkkää. Jälleen yksi naula kansalaisten oikeuksien arkussa.

Rahoitustarkastus valvoo rahamarkkinoita ja erityisesti pankkien toimintaa. Sampo pankilla on ollut katastrofaalisia ongelmia viimeiset kuukaudet eikä ongelmille ole näkyvissä loppua. Palkat ovat jääneet maksamatta, rahavarat siirtymättä, rahoja on kadonnut, yritysasiakkaiden toiminta on vaikeutunut, verkkopankki tai kortit eivät ole toimineet, rahan nosto ei ole onnistunut, laskuja ei ole pystynyt maksamaan ja lisäksi Sampo pankki on rikkonut räikeästi pankkisalaisuutta lähettämällä avio- ja avopareille kirjeitä, joissa on paljastettu toisen puolison raha-asioita. Miten pahasti pankin pitää oikeasti mokata Suomessa, jotta valvova viranomainen tekisi jotain muuta kuin hyssyttelisi ja pyörittelisi silmiään? Miksi suuret yritykset ovat viranomaisten hiljaisessa suojeluksessa? Entä poliisin toiminta? Uutisissa mainittiin henkilöstä, joka on siirrättänyt rahansa Sammosta toiseen pankkiin maaliskuussa, mutta rahat ovat kadonneet matkalla eikä niitä ole kuukauteen löytynyt. Henkilö teki tutkintapyynnön poliisille kavalluksesta. Poliisin johtopäätös oli, että rikosta ei ole tapahtunut. Tietokonetta kun ei voi asettaa syytteeseen. Tämähän se vasta olikin oivallinen tulkinta, tarkoitushakuista tai sitten puhdasta yleissivistyksen puutetta. Sampo pankissa on täydellä varmuudella henkilö joka vastaa tietojärjestelmistä ja niiden toimivuudesta. Vähintään se on Sampo Pankin CIO. Järjestelmien toimimattomuus ei sinänsä ole rikos, mutta toisen henkilön rahojen varastaminen on, oli tekotapana tai välineenä sitten puukko tai tietokone. Ei vahingossa voi varastaa.

Yksityinen pysäköinninvalvonta ja siitä mahdollisesti säädettävä laki on jälleen kerran yksi osoitus siitä miten helppoa oikeissa piireissä on lobata omaa asiaansa. Oikeusministeriötä ei luonnollisesti kiinnosta kansalaisten oikeudet vaan yhteiskuntaa on rakennettava yritysten ja korporaatioiden ehdoilla perustuslain vastaisesti. Lopultahan kaikessa on kyse siitä miten asia voidaan tulkita ministeriön ja yritysten etujen mukaisesti. Tästä aiheesta lisää artikkelissa: Laiton laillliseksi lain vastaisesti.

Kuluttajaviraston kiinnostusten kohteet herättävät välillä vakavia arveluja tietyntyyppisen toiminnan suosimisesta ja jopa puolueettomuuden uhraamisesta. Joskus tuntuu, että kuluttajavirastoa painostetaan muiden viranomaisten ja yritysten puolesta toiminaan toisin kuin kuluttajan etu asiassa vaatisi. Toki virastossa on oikeasti toimittu myös kuluttajan etujen vaalimessa. Kuluttajavirastolta haluttiin aikoinaan vastausta DVD-videoiden standardin rikkovaan kopiosuojaukseen. Monet kopiosuojausmenetelmät rikkovat tämän standardin keinotekoisesti rakennetuilla viallisilla ja virheellisillä tietorakenteilla. Kopiosuojattu DVD-levy on siis monesti kuluttajasuojalain tarkoittaman virheen sisältävä tuote. Yksi DVD-videolevy voi sisältää monia erilaisia standardin vastaisia kopiosuojausmenetelmiä, joten levyjen toimivuus tulevaisuuden ja jopa nykyisissä DVD/BD -soittimissa on epävarmaa, vaikka laitevalmistajan tuki olisikin olemassa. Laitevalmistaja kun antaa tuen DVD/BD -standardin mukaisille levyille, ei standardin rikkoville medioille. Kuluttajavirastolta haluttiin kommenttia ja toimenpiteitä, jotta viallisten levyjen myynti kiellettäisiin. Tekijänoikeusjärjestöjen ja elokuvayhtiöiden voima oli nähtävästi liian musertava, jotta asiaan olisi saatu muuta vastausta kuin se, että tilannetta ei nyt katsottu ajankohtaiseksi. Kuluttajaviraston toimintaa yksityisen pysäköinninvalvonnan suhteen on myös ollut karmea katsoa. Toki siihenkin mahtuu positiivista oma-aloitteisuutta kun 2006 vuonna blogin artikkeliin julkaistiin kuluttajaviraston virallinen kannanotto silloiselle ParkCom Oy:n toimitusjohtajalle. Yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden uhkailevaan toimintaan ei kuitenkaan herunut järjellisiä ohjeita, apuja tai neuvoja. Viimein kuin ohjeet tulivat Vantaan käräjäoikeuden päätöksen jälkeen, ne olivat täysin puuta heinää ja valvontayhtiö myönteisiä. Jos maksu on juridisesti epäselvä, kuten yksityinen pysäköintivalvontamaksu, on normaalia odottaa tilanteen selkeytymistä oikeudessa ja tarkastella maksuvelvollisuutta uudelleen kun asiasta saadaan oikeuden ennakkopäätös. Missään tapauksessa perusteettomia maksuja ei pidä mennä maksamaan.

Hallituksen esitys sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamisesta on oikeusmurha. Lakiesitys antaisi työnantajalle oikeuden vahtia työntekijän sähköpostiliikenteen tunnistamistietoja. Työnantaja saisi suuremmat oikeudet kuin poliisilla. Poliisi tarvitsee vastaavien tietojen saamiseen tuomioistuimen päätöksen. Oikeusoppineet ovat hämmästelleet sitä, kuinka yritykselle kaavaillut oikeudet yrityssalaisuuksien turvaamiseksi on tulkittu huomattavasti suuremmalla painoarvolla kuin yksityisyyden suojaan kuuluva viestinnän luottamuksellisuus. Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen on kiteyttänyt tilanteen oivallisesti: "onko perusoikeuksiin kuuluva viestinnän luottamuksellisuus painavampaa kuin perustuslaissa mainittu yksityisen omaisuuden suoja ja elinkeinovapaus, joihin yrityssalaisuudet kytkeytyvät vain etäisesti?". Ministeri Suvi Linden on jälleen kunnostautunut puolustamalla voimakkaasti lainmuutosta toteamalla, että asiassa pitää katsoa kokonaisuutta eikä yksittäisiä irrallisia kohtia. Mitäköhän ministeri luulee tapahtuvan kun yritykset pääsevät toteuttamana uuden lain kirjainta? Silloin kyllä vedotaan niihin pieniin yksilön oikeuksia polkeviin detaljeihin. On järkyttävän naivia uskoa yritysten ja työnantajien hyvään tahtoon. Sellaista ei ole olemassakaan. Ei yrityksissä käydä työntekijöiden kanssa neuvotteluja vaan kyse on aina työnantajan sanelusta. Yritykset ovat jälleen kerran ansiokkaasti onnistuneet painostamaan poliitikkoja asiassa. Nokian ei tarvitse kuin kerran ärähtää tuotannon siirtämisestä muihin maihin niin jo ovat poliitikot ja virkamiehet polvillaan nenä ruskeana. Jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että kyse ei ole yrityssalaisuuksien suojelemisesta. Ei niin tyhmää työntekijää löydy joka lähettäisi salaista materiaali kilpailijalle yrityksen sähköpostin kautta. Keinot tietojen kavaltamiseen on aivan toiset. Yritykset haluavat lain voimaan pystyäkseen tarkemmin kontroloimaan työntekijöiden tekemisiä ja yhteyksiä. Minkä takia luulette Nokian tätä lakihanketta ajavan? Nyt meidän heikosti johdettu hallitus on painostuksen alla lupaamassa tuomioistuimen oikeuksia yrityksille, jälleen kerran kansalaisten perusoikeuksien kustannuksella.

Vastaavia tapauksia riittää kuin sieniä sateella. Teletunnistetietojen säilyttämisaikaa halutaan pidentää. Miksi? Operaattorit velvoitetaan tallentamaan kaikki tunnistetiedot, myös niiden henkilöiden joita ei epäillä rikoksesta. Eikö tämä ole ristiriidassa demokraattisen yhteiskunnan arvojen kanssa. Kaikki ovat siis epäiltyjä kunnes toisin todistetaan. Entä Suomen uudet terrorismin vastaiset lait? Epäsuorankin tuen osoittaminen terrorismille tulee olemaan lainvastaista? Onko niin että jos väitän syyskuun 11. päivän terroristi-iskujen olleen jenkkien omaa syytä, heidän politiikkansa seurausta - "sitä saivat mitä tilasivat" - niin olen rikkonut lakia esittäessäni mielipiteeni?

Suomalaista yhteiskuntaa hallitsevat yritykset ja korporaatiot. Hallitseminen tapahtuu valtaa pitävien poliitikkojen ohjaamisella ja taustalla toimivien virkamiesten ja viranomaisten suojeluksessa. Lainsäädäntö on muuttunut painopisteeltään viimeisen 10 vuoden aikana yhä enenevissä määrin etäämmäksi yksilön oikeuksista. Lainsäädäntöä muutetaan vähitellen ja vähällä huomiolla. Pienet muutokset menevät läpi helpommin kuin isommat. Median edustajia asia ei kiinnosta ja monesti jopa asioista käsketään olemaan hiljaa. Media ei ole riippumaton, se on yhä enenevissä määrin integroitumassa osaksi yllä mainittua koneistoa ja tiukasti sen ohjauksessa. Väitän että 30-40 vuoden kuluttua kun lasten lapset alkavat aikuistumaan Suomi on yhteiskuntana muuttunut täysin kontrolloiduksi orwelilaiseksi yhteisöksi, jossa kansalaisten tekemisiä valvotaan suurennuslasilla ja rangaistusoikeutta on siirretty viranomaisilta ja tuomioistumilta yrityksille ja työnantajille. Sananvapautta on rajoitettu. Mielipidevapaus on olemassa kunhan se on yleisen käsityksen mukainen. Kaikki yleisen edun vastainen toiminta on kielletty. Viranomaisten, poliitikkojen ja yritysten arvostelua on rajoitettu. Suomea ohjataan monikansallisten yritysten kabineteista, joissa Suomen hallitus pääministereineen toimii sihteerinä.

maanantaina, huhtikuuta 14, 2008

Laiton lailliseksi lain vastaisesti

Oikeusministeriö on julkaissut tiedotteen aikomuksestaan säätää laki koskien yksityistä pysäköinninvalvontaa. Helsingin Sanomat uutisoi asiasta näyttävästi, kuinka yksityinen pysäköinninvalvonta on saanut oikeusministeriöltä peräti hyväksynnän. Helsingin Sanomien mukaan toimintaa ei voida kieltää, koska yksityinen pysäköinninvalvonta on laajentunut mittavaksi liiketoiminnaksi. Suomessa lainmukaisuudesta päättää tuomioistuin, ei oikeusministeriö. Perustuslain mukaan julkinen hallintotehtävä ja julkisen vallan käyttö kuuluvat viranomaisille. Nykyisten tuomioistuimien kannanottojen perusteella yksityinen pysäköinninvalvonta on voimassaolevan lainsäädännön perusteella Suomessa laitonta.

Tarvitaanko lakia yksityisestä pysäköinninvalvonnasta?

Jos yksityinen pysäköininvalvonta olisi Suomen lain mukaista toimintaa, kuten valvontayhtiöt ovat viimeiset vuodet väittäneet ja ahkerasti lobanneet, ei asiasta edes tarvitsisi säätää lakia. Myös Vantaan käräjäoikeus olisi tuolloin ollut asiasta toistamieltä.

Lakia yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei tarvita. Meillä on olemassa yksi toimiva järjestelmä, kunnallinen pysäköinninvalvonta, jolla on valtuudet toimia myös yksityisellä alueella. Väitän että kiinteistönomistajalle, taloyhtiölle tai kauppakeskukselle on yhdentekevää kuka valvontaa suorittaa kunhan valvonta toimii. Valvonnan suorittamiseksi ei tarvita uutta järjestelmää, ainoastaan vanhan järjestelmän tehostamista. Kaikessa pahassa ei tarvitse ottaa Ruotsista esimerkkiä. Kunnallista pysäköinninvalvontaa tulisi kehittää ja lisätä resursseja kohtaamaan myös yksityisten kiinteistönomistajien tarpeet. Kunnallisen pysäköinninvalvonnan maksut ohjataan kunnan hyväksi ja siten ne hyödyttävät myös kaikkia yhteiskunnan jäseniä. Yksityinen valvonta on voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa, jossa rahat ohjaantuvat muutaman ahneen yksilön hyödyksi.

Lainvalmistelu aloitetaan aikasintaan 2009 ja se voisi astua voimaan vuosien 2010-2011 aikana. Jokaisen suomalaisen perussivityksen selkärangassa pitäisi sijaita tieto siitä, että oikeusministeriö ei lakeja aseta voimaan. Se että oikeusministeriö hyväksyy lain valmistelun aloittamisen ei suinkaan tarkoita sitä, että toiminta olisi nyt laillista tai laki koskaan edes tulisi voimaan. Lain voimaantulo edellyttää eduskunnan hyväksyntää. Jokaisella meillä on siis vielä mahdollisuus vaikuttaa asiaan oman kansanedustajamme kautta.

Olisiko mahdollisesti säädettävällä uudella lailla vaikutusta nykytilanteeseen?

Lain säätäminen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on täysin erillinen prosessi. Tällä hetkellä Vantaan käräjäoikeuden 14.12.2007 antaman tuomion 07/11275 mukaan yksityisen pysäköinninvalvontayhtiön määräämiä maksuja ei tarvitse maksaa. Mikäli toiminta laillistetaan tulevaisuudessa säätämällä laki, se ei muuta tämän hetkistä tilannetta, eikä auta nykymuodossaan olevia yksityisiä valvontayhtiöitä. Lakeja ei säädetä voimaan taannehtivasti. Mikäli hovioikeus ei muuta oleellisesti Vantaan käräjäoikeudessa toimineen kolmen ammattituomarin tulkintaa asiassa, yksityinen pysäköinninvalvonta tulee nykylainsäädännön perusteella olemaan laitonta. Hovioikeudenkaan päätös ei välttämättä jää ennakkotapaukseksi jos asiassa haetaan valituslupaa korkeimpaan oikeuteen. Tuli ennakkopäätös mistä oikeusasteesta tahansa, ennakkopäätös asiasta on tärkeä. Kaikki yksityiset pysäköintivalvontatapaukset aina valvontayritysten toiminnan alkuajoista tullaan ratkaisemaan tapahtumahetkellä voimassaolleen lainsäädännön perusteella oli uusi laki voimassa tai ei.

Pitääkö yksityinen valvontamaksu maksaa?

Vantaan käräjäoikeuden 14.12.2007 antaman päätöksen perusteella jokaisen yksityisen valvontayhtiön maksun saaneen autoilijan kannattaa jättää laittomasti määrätty maksu maksamatta. Asiasta kannattaa tehdä vapaamuotoinen reklamaatio ja perustella kieltäytyminen edellä mainittuun käräjäoikeuden päätökseen vedoten.

Nyt kannattaa odotella rauhassa Helsingin hovioikeuden päätöstä asiasta. Vaikka ParkCom Oy voittaisi hovioikeudessa se ei anna valvontayhtiölle mitään automaattista oikeutta asettaa kaikkia saataviaan ulosottoon. Voitettuaankin valvontayhtiön olisi edelleen haastettava jokainen maksamatta jättänyt autoilija erikseen oikeuteen ja se prosessi vie aikaa. Maksun kerkiää tarvittaessa maksamaan vielä ennakkopäätöksen muodostumisen jälkeenkin ilman pelkoa oikeuteen joutumisesta tai luottotietojen menettämisestä.

On kuitenkin hyvin vaikea uskoa Vantaan käräjäoikeuden päätöksen muuttuvan Helsingin hovioikeudessa. Lainmääräykset ovat asiassa selkeät. Tulevaisuudessa mahdollisesti voimaan astuvalla lailla ei ole tämän hetkisiin maksuihin, niiden perintään tai maksuvelvollisuuteen merkitystä. Uudella lailla ei voi taannehtivasti muuttaa nyt oikeudessa laittomaksi todettuja maksuja laillisiksi.

Perityt valvontamaksut takaisin ?

Koko toiminnanhan on väitetty perustuvan siihen, että kiinteistön tai tontin omistajalla on oikeus päättää pysäköinninehdoista. Valvonnan on voinut tulkinnan mukaan antaa ulkopuoliselle valvontayhtiölle. Tämä on myös oikeusministeriön tulkinta asiassa. Vantaan käräjäoikeus on kuitenkin todennut, ettei tällaista oikeutta ole kiinteistön- tai tontin omistajalla. Kyse on pysäköinninvalvonnasta (laki pysäköintivirhemaksusta, 3.4.1970/248, tieliikennalaki, 3.4.1981/267, perustuslaki, 11.6.1999/731), joka on julkisen vallan käyttöä ja siten laissa määrätty vain viranomaisen toimivaltaan myös yksityisillä alueilla (korkeimman hallinto-oikeuden päätös, 1996-A-55 ).

Mikäli käräjäoikeuden päätös jää voimaan alkaa mittava takaisinperintä, joka voi johtaa valvontayhtiöiden konkurssiin. Maksuja voidaan periä takaisin myös laittoman palvelun tilanneelta toimeksiantajalta, kuten esimerkiksi taloyhtiöltä, kauppakeskuksilta tai virastoilta. Tulkinnassahan on kyse nimenomaan kiinteistön- tai tontin omistajan oikeuksista jotka on liittyvät omistusoikeuteen. Toisin sanoen, lakia on siis selvästi rikkonut toimeksiantaja delegoidessaan lainvastaisen tehtävän valvontayhtiölle. Valvontayhtiö taas on asiassa toteuttajan roolissa. Takaisinperinnän kohdistaminen myös toimeksiantajiin on siis enemmän kuin perusteltua.

Taloyhtiöiden ja muiden toimeksiantajien kannattaa kuitenkin muistaa, että jos valvontayhtiöt ajautuvat nurkkaan hävittyään hovioikeudessa ne saattavat yrittää pelastaa oman nahkansa vetäytymällä vastuusta ja kaatamalla syyn toimeksiantajien niskaan. Valvontayhtiö on saattanut toimeksiantajan kanssa tekemässä valvontasopimuksessa väittää ottavansa vastuun palvelun lainmukaisuudesta, mutta tällä sopimusehdolla ei ole merkitystä, koska valvonnanhan on katsottu perustuvan nimenomaan kiinteistön omistajan oikeuksiin, ei valvontayhtiön. Pelkästään tämä riskin takia takia esimerkiksi taloyhtiöiden tulisi purkaa sopimukset välittömästi valvontayhtiöiden kanssa välttyäkseen suuremmilta hankaluuksilta.

Takaisinperintäprosessiin toivoisi Kuluttajavirastolta apua sekä valvovan viranomaisen selkärankaa ja uskallusta puolustaa kuluttajia.

Oikeusministeriön kaavailema laki yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on perustuslain vastainen

Ensimmäiseksi kannattaa muistaa, että kukaan ei ole kieltämässä tai kiistämässä kiinteistön- tai tontin omistajan oikeutta perustaa maksullista pysäköintipalvelua alueelleen. Portit sisääntuloväylille ja maksuautomaatit käyttöön - hyvin yksinkertaista. Pysäköinninvalvonta on täysin eri asia! Nyt yksityiset yritykset kiinteistön- tai tontinomistajan toimeksiantajina valvovat pysäköintikieltomerkkien noudattamista taloyhtiöiden pihalla, kuten myös monilla julkisilla alueilla. Samat yritykset myös rankaisevat lain rikkomisesta kirjoittamalla pysäköintivirhemaksuja kerätäkseen itselleen liikevoittoa.

Oikeusministeriö on säätämässä lakia joka mahdollistaa rangaistusvaltuudet yksityiselle yrityksille ja kiinteistön omistajille. Tämä osoittaa täydellistä halveksuntaa Suomen perustuslakia kohtaan ja harvinaisen vaillinaista harkintakykyä siitä, mihin tilanne johtaa kun yksityiselle, voittoa tavoittelevalle yritykselle tai kiinteistön omistajalle annetaan viranomaisille laissa määrätty oikeus rangaista. Kansalaisten yhdenvertaisuutta ja oikeusturvaa loukataan ennennäkemättömän härskisti.

Perustuslaki ja erityisesti 124 § määrittelee selkeästi julkisen vallan käyttöä, rangaistusoikeutta ja hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomiselle.

"Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle." (perustuslaki 124 §)

Merkittävää julkisen vallan käyttöä voidaan antaa tehtäväksi vain ja ainostaan viranomaiselle. Onko pysäköintivirheestä rankaiseminen merkittävää julkisen vallan käyttöä? Väitän että on. Yksilön rankaiseminen on aina merkittävää vallan käyttöä toisin kuin pelkkien viranomaispäätösten tekeminen. Pysäköintivirhemaksu on rangaistus, ei hallinnollinen maksu. Hallinnollinen maksu määrätään palvelusta ei sääntöjen noudattamatta jättämisestä. Entä jos kyseessä ei olisi merkittävä julkisen vallan käyttö? Tällöinkin toiminta voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lain nojalla kunhan se on tarkoituksenmukaista eikä vaaranna oikeusturvaa ja hyvän hallinnon vaatimuksia.

Yksityinen pysäköinninvalvonta ei ole tarkoituksenmukaista muiden kuin valvontayritysten kannalta. Meillä on toimiva kunnallinen pysäköinninvalvonta, jota voidaan kehittää vastaamaan myös yksityisten kiinteistönomistajien tarpeita. ParkCom Oy, ParkPatrol Oy ja monet muut valvontayritykset ovat viimeisten vuosien aikana osoittaneet konkreettisilla esimerkeillä, että yksityiset valvontayritykset eivät liiketoiminnan voitontavoittelun takia pysty hyvän hallinnon vaatimuksiin tai toimimaan vaarantamatta autoilijoiden oikeuksia ja oikeusturvaa.
Usean toimintavuoden jälkeen tätä ei voida pistää enää osaamattomuuden piikkiin, vaan kyse on tavattoman härskistä tavasta yrittää kerätä liikevoittoa keinolla millä tahansa. Ovatko edellämainitut toimintatavat oikeusministeriön mielestä perustuslain tarkoittamaa sellaista hyvää hallintotapaa ja kuluttajan perusoikeuksia ja oikeusturvaa tukevia menetelmiä, jotta julkisen vallan käyttö ja mahdollisuus rangaista yksilöitä voidaan antaa oikeutena yksityiselle yritykselle tai kiinteistönomistajalle? Ei ainakaan perustuslain mukaan.

On myös turha väittää, että uusi laki voitaisiin säätää sellaiseksi, että perustuslain 124 § ehdot täyttyvät. Perustuslaki edellyttää, että toiminta on muodostunut sellaiseksi, että se täyttää perustuslain ehdot. Kaikki yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittavat yritykset ovat todistetusti osoittaneet olevansa kykenemättömiä toimimaan julkisen vallan käytön edellyttämällä tavalla.

Jos julkisen vallan käyttö rangaistusten määräämisestä laajennetaan perustuslain vastaisesti yksityisille yrityksille ja kiinteistön omistajille, silloin oikeusministeriö ei varmasti näe estettä laajentaa myös vartijoiden ja järjestyksenvalvojien oikeuksia. Ehkä vartijoilla pitäisi olla oikeus jakaa vankeusrangaistuksia ja määrätä ihmisiä tilapäisesti säilöön, vaikka kauppakeskusten kellariin sijoitettuihin selleihin. Ehkä järjestyksenvalvojalle voisi antaa oikeuden sakottaa järjestyshäiriöistä. Rahat hän saisi tietysti pitää itse.

Rankaiseminen on ja pitää olla vain ja ainoastaan viranomaisen tehtävä!

Oikeusministeriön perustelut ja valvontayhtiöiden lobbaus

Helsingin Sanomat kertoi, että ministeriön mukaan toimintaa ei voida kieltää koska yksityinen pysäköinninvalvonta on laajentunut mittavaksi liiketoiminnaksi. Tämä kuulosti aivan uskomattomalta väitteeltä. Valvontayhtiöiden vuosia kestänyt lobbaus asiassa on nähtävästi viimein mennyt läpi oikeusministeriössä. Luulisi että oikeusministeriössä jos missään, pitäisi olla mahdollisimman paljon selkärankaa jättää yksittäistä ja pientä intressiä edustavan tahon perustuslain vastaiset suunnitelmat huomioimatta. Moni muukin laittomaksi koettu asia on laajentunut mittavaksi toiminnaksi kuten moottoripyöräjengit ja huumekauppa. Pitäisikö näidenkin toiminta säätää lailliseksi?

Blogin edustaja ottikin asiasta selvää suoraan Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Aki Rasilaiselta.

ParkCom Oy on aloittanut toimintansa vuonna 2004 ja tietoisesti, strategisena suunnitelmana, päättänyt, että toiminnan laillisuutta ei koetella oikeudessa ennen kuin liiketoiminta on kasvanut tarpeeksi. Ensimmäiset haasteet nähtiinkin vasta vuonna 2007, eli kolme vuotta myöhemmin. Sitä ennen ParkCom Oy:lle riitti, että riittävän moni ihminen maksoi tai saatiin "uhkailemalla" maksamaan maksunsa. Ensimmäiset oikeuden päätökset vuonna 2007 olivat yksipuolisia tuomioita. Kun ensimmäinen todellinen ottelu tuomioistuimessa käytiin, ParkCom Oy hävisi Vantaan käräjäoikeudessa 14.12.2007. Onko tosiaan niin, että jos tällä hetkellä tuomioistuimessa laittomaksi todettua toimintaa pystyy kasvattamaan riittävän laajaksi, oikeusministeriössä katsotaan, että toimintaa ei enää voi kieltää vaan toiminta pitää laillistaa säätämällä asiasta laki?

Oikeusministeriö vastasi blogin edustajalle: "Yksityisen pysäköinninvalvonnan kieltäminen ei käy päinsä siitä syystä, että toimintaa harjoitetaan yksityisillä alueilla, joilla kiinteistön- eli maanomistaja voi asettaa ehtoja alueensa käytölle. Tämän oikeus sisältyy omistusoikeuteen. Asettamiensa ehtojen valvonnanomistaja voi siirtää muulle taholle. "

Ei pidä paikkaansa. Omistusoikeus ei varmasti aja perustuslain ohi. Kiinteistön- tai tontinomistajalla on muitakin rajoituksia omistusoikeuteensa. Esimerkiksi rakennussäädökset. Tontin- tai kiinteistön omistajalla ei myöskään ole alueellaan poliisin valtuuksia. Vantaan käräjäoikeus on todennut, että omistusoikeuteen ei sisälly oikeutta "sakottaa" virheellisestä pysäköinnistä. Kyse on julkisen vallan käytöstä mihin tontin- tai kiinteistön omistajalla ei ole valtuuksia. Pysäköintivirheistä rankaiseminen ei kuulu omistusoikeuteen.

Tuomiovaltaa asiassa käyttää Suomessa tuomioistuimet ei oikeusministeriö. Jos hovioikeus säilyttää Vantaan käräjäoikeuden päätöksen, eikö silloin Oikeusministeriön kannanotto ole enemmän kuin arveluttava? Oikeusministeriön mielestä laki pitää säätää, koska kiinteistön omistajalla on oikeus asettaa ehtoja alueensa käytölle omistusoikeuden perusteella, vaikka samaan aikaan tuomioistuin toteaa, ettei tällaista oikeutta nykylainsäädännön perusteella ole. Lain tarve perustuu siis tuomioistuimessa laittomaksi todettuun toimintaan ja lain tarkoituksena on säätää laiton toiminta lailliseksi missä julkinen rankaisuvalta annetaan yksityisten käsiin perustuslain vastaisesti?

Oikeusminsteriön vastaus: "Lainvalmistelun aloittaminen ei tässäasiassa ole kytköksissä asiassa annettaviin tuomioistuinratkaisuihin. Lainvalmistelualoitetaan ratkaisujen sisällöstä riippumatta. Viime kädessä toiminnan salliminen tai kieltäminen on eduskunnan harkittava. "

Perustuslain tarkoituksena on turvata kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä ja varmistaa että julkisen vallan käyttöön liittyvä oikeus rangaista tapahtuu oikeudenmukaisesti, kansalaisten perusoikeuksia kunnioittaen ja erityisesti hyvän hallintotavan mukaisesti. Oikeusministeriön mielestä perustuslaista ei nähtävästi tältä osin tarvitse välittää.

Arviomuistio

Kun katsoo Oikeusministeriön sivuilta löytyvää arviomuistiota aiheesta ei voi kuin hämmästellä kuinka sinisilmäisiä ministeriössä ollaan. Arviomuistion ja sen sisällöstä saisi ihan oman artikkelinsakin, mutta jokainen lukekoon sen itsenäisesti ja samalla voi laskea tulokset yhteen. Huomion arvoisia asioita on kuitenkin muutama.

ParkCom Oy:n lakimies Jukka Peltonen on tehnyt aloitteen 20.8.2007 lain säätämisestä. ParkPatrol Finland Oy on toimittanut 25.10.2007 kirjoituksen, jossa vaaditaan lain säätämistä. Kumpikin yhtiö on siis tiennyt jo ennen Vantaan käräjäoikeuden päätöstä, että yhtiöiden toiminta ei ole suomen lain mukaista. Samaan aikaan autoilijoille on vuodesta 2004 väitetty hyvin agressiivisesti ja harjaanjohtavasti aivan jotain muuta.

Lisäksi muistiossa todetaan että "valvontayhtiöt eivät sen sijaan itsekään katso, että nykyisessä järjestelmässä auton kuljettajan lisäksi myös ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija olisi vastuussa valvontamaksun maksamisesta. "

Nyt tekisi mieli jo itkeä tai nauraa. Tämä se osoittaa todella hyvää hallintotapaa. Kumpikin valvontayhtiö on toimintansa alusta asti, lukemattomissa perintäuhkailuissa ja internetisivuillaan väittänyt, että heidän määräämillään maksuilla on haltijavastuu. Eli maksu voidaan periä myös ajoneuvon haltijalta tai omistajalta. Todisteena ovat ne lukuisat viestit ja perintäkirjeet joita mm. ParkCom Oy:n "reklaamatioryhmä" tai valvontayhtiöiden perintätoimistot ovat autoilijoille lähettäneet saadakseen omistajat ja haltijat maksamaan kuljettajalle määrätyn maksun. Näin se takki kääntyy kun tarkoitusperät muuttuvat.

Summa summarum

Uskaltaisin väittää että Suomessa piirit ovat pienet. Riittää kun on tarpeeksi vaikutusvaltaa ja tuntee oikeita henkilöitä niin laitonkin saadaan perusteltua lailliseksi. Oikeusministeriö ryhtyy sinisilmäisen yksipuolisesti toimeen valvontayhtiöiden lobbauksella, selvittämättä lainkaan autoilijoiden mielipidettä tai edes avaamalla lakikirjaa ja katsomalla perustuslakia.

Valvontayhtiöt ovat viime vuosien aikaisilla toimillaan osoittaneet, että ne eivät liikevoittoa tavoittelevina yrityksinä kykene pitämään huolta kuluttajien oikeusturvasta tai edes toimimaan hyvän hallintotavan mukaisesti. Perustuslaissa on tietoisesti ajateltu juuri tällaista tilannetta. Julkisen vallan käyttöä rangaistusoikeuksineen ei ikinä pidä laajentaa yksityisille yrityksille tai kiinteistön omistajille. Suomalaisen oikeuskäytännön ja oikeudenmukaisuuden rippeet pitäisi yrittää säilyttää edes näennäisesti. Yksityisen rankaiseminen ei ole tarkoituksenmukaista. Miettikää mihin ollemme menossa jos kansalaisten rankaisemista saa muodostaa yksityistä liiketoimintaa?

Väitän että esimerkiksi taloyhtiöille on yhdentekevää kuka pysäköintiä valvoo, kunhan valvonta toimii. Yksityiselle pysäköinninvalvonnalle ei tämänkään suhteen ole tarvetta koska oikea ratkaisu on kehittää lainmukaista kunnallista pysäköinninvalvontaa ja ohjata pysäköintivirhemaksuista kertyvät varat yhteiskunnan käyttöön hyödyttämään kaikkia kansalaisia.

Meillä on mahdollisuus vaikuttaa asiaan kansanedustajiemme kautta jotka lain mahdollisesta säätämisestä lopulta päättävät. Eduskunta lain hylkää tai hyväksyy. Astui laki voimaan tai ei, fakta on, että nykyiseen tilanteeseen sillä ei ole merkitystä. Hovioikeiden kannanotto on elintärkeä tulevaisuuden kannalta ja valvontayhtiöt kerkiävät kuolla konkurssiin vielä monesti ennen mahdollisen uuden lain astumista voimaan. Meidän on myös syytä muistaa toimeksiantajien vastuu. Talohallituksilla ja kiinteistönomistajilla voi tulevaisuudessa olla vielä pitkä tie kuljettavanaan varsinkin jos valvontayhtiöt eivät perittyjä maksuja vapaaehtoisesti maksa takaisin ja yrittävät pelastaa oman nahkansa vetoamalla toimeksiantajan vastuuseen, aivan kuten oikeusministeriökin on asian todennut olevan.

En epäile etteikö lain valmistelua aloiteta sen perustuslain vastaisuudesta huolimatta. Toivoa tietysti sopii, ettei lainvalmistelusta tule samanlaista fiaskoa kuin tekijänoikeuslaista, jolloin Jukka Liedes tekijänoikeusjärjestö Gramexista oli muokkaamassa lakia mieleisekseen (tästä toiminnastahan tuli apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstetiltä tuomitseva kannanotto 7.10.2007). Oikeusministeriössä varmaan ymmärretään ja tiedostetaan, että valvontayhtiöiden edustajat eivät ole oikeita henkilöitä säätämään perustuslain vastaista lakia omasta liiketoiminnastaan?

Hovioikeuden päätöstä on mielenkiintoista odotella. Pääistunto pidetään 17.9.2008. Nyt tulemme oikesti näkemään kuinka riippumaton oikeuslaitos Suomessa on. Oikeusministeriö on lobbauksen seurauksena antanut vahvan tukensa yksityiselle pysäköinninvalvonnalle ja lain säätämiselle. Onko hovioikeudella ryhtiä unohtaa ministeriön näkökulma ja ratkaista asia oikeasti voimassa olevan lain perusteella. Väitän että hovioikeudella on suuri paine muuttaa Vantaan käräjäoikeuden päätöstä. Käräjäoikeuden päätöksessä pitäytyminen ajaa valvontayhtiöt konkurssiin ja johtaa ennennäkemättömään takaisinperintään ja oikeudenkäyntien rumbaan ennen mahdollista uutta lakia.

Laki yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on tarpeeton. Yksityinen pysäköinninvalvonta rangistusoikeuksin tulee kieltää perustuslain vastaisena. Meidän tulee kehittää kunnallista pysäköinninvalvontaa yhteiskuntamme tarpeiden, hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden säilyttämiseksi.

Lue myös:

ParkCom Oy:n hovioikeuden käsittely 17.9.2008
Taloyhtiön ja isännöitsijän vastuu ParkCom keskeytti käräjöinnin
ParkCom Oy hävisi käräjoikeudessa
ParkPatrol Oy - cloaca maxima
Poliisi jätti tutkintapyynnön
"Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?"
Helsingin hallinto-oikeus koettelee yksityisen pysäköinnin rajoja
ParkCom hävisi kuluttajariitalautakunnassa
ParkCom sakottaa perusteettomasti oman autopaikan käytöstä
ParkPatrol Oy:n asiakaspalvelu

maanantaina, huhtikuuta 07, 2008

ParkCom Oy:n hovioikeuden käsittely 17.9.2008

Blogi sai juuri tiedon avustajaltaan, että ParkCom Oy oikeudenkäynnin hovioikeuden pääistunto pidetään 17.9.2008. ParkCom Oy hävisi Vantaan käräjäoikeudessa 14.12.2007 käydyn oikeudenkäynnin yksityisestä pysäköinninvalvonnasta (tuomio 07/11275). Vantaan käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti valvontayhtiöllä ei ole oikeutta periä valvontamaksua virheellisestä pysäköinnistä. Valvontayhtiö valitti asiasta hovioikeuteen. Blogin avustaja on selvittänyt myös Oikeusministeriön päätöstä säätää yksityisestä pysäköinninvalvonnasta laki. Tällä päätöksellä ei ole merkitystä nykytilanteeseen koska lakeja ei säädetä taannehtivasti voimaan. Asiasta on myös keskusteltu Oikeusministeriön edustajan kanssa. Aihe vaatii taustatyötä ja artikkeli on vielä kesken, mutta julkaistaan ensi viikolla.

Loukkaako sinun operaattorisi sananvapautta?

Suomessa ei ennakkosensuuri ole mahdollista. Suomessa astui kuitenkin vuoden 2007 alusta voimaan laki lapsipornografian levittämisen estämisestä. Sensurointi tapahtuu poliisin ylläpitämien salaisten, lapsipornoa sisältävien nettiosoitelistojen perusteella. Lista annetaan internetoperaattoreille, joiden tehtävä on estää omien asiakkaidensa pääsy listassa mainituille sivuille. Suodatus on lain mukaan vapaaehtoista. Vapaaehtoisuus on hyvinkin kyseenalaista, koska ministeriöstä operaattoreita uhkailtiin toiminnan säätämisestä pakolliseksi lailla, mikäli operaattorit eivät tottele vapaaehtoisesti. Viimeksi helmikuussa Suvi Linden toisti uhkauksensa. Nyt kuitenkin muutama operaattori on herännyt asian todelliseen luonteeseen. Esimerkiksi TeliaSonera on asettanut laillistetun ennakkosensuurin kytkemisen laajakaistaliittymään vapaaehtoiseksi. Elisa on samoilla jäljillä, mutta päätökset vielä puuttuvat. Osalla operaattoreista lista ei ole vielä edes käytössä.

Lapsipornografian suodattamisessa ei ole kysymys lapsien suojelemisesta tai lapsipornografian leviämisen estämisestä tai lapsipornografiaa sisältävien verkkosivujen sensuroinnista. Kyse on perustuslaissa turvatusta sananvapauden rajoittamisesta ja kansalaisten yhdenvertaisuuden vakavasta vaarantamisesta valtion ennakkosensuurilla. Sananvapauden puolustaminen tässä tapauksessa ei tarkoita oikeutta lapsipornografian jakeluun. Lapsipornografia ja pedofilia ovat iljettäviä rikoksia, kukaan ei varmasti puolusta niiden näkyvyyttä verkossa. Ongelma ei kuitenkaan ratkea puuttumalla syiden sijasta seurauksiin. Nyt rikolliset saavat vapaasti levittää aineistoaan netissä ja käyttää lapsia hyväksi. Yhteiskunta yrittää piilottaa ongelman estämällä toiminnan näkyvyyden verkossa. Tämä jos mikä osoittaa kuinka vähän ministeriössä lapsia arvostetaan. Katoaako pahoinpitelyt jos lehdistöä kielletään julkaisemasta pahoinpitelyuutisia? Ihmisille voi huokua turvallinen olo saadessaan elää pää paperipussissa. Pussia tai ei, siitä huolimatta todellinen maailma odottaa ulkopuolella. Ongelmaako ei ole jos sitä ei näe?

Sensurointilista on täysin tehoton. Listan sulkeman linkin takaa löytyvän sivun saa auki alle kymmenessä sekunnissa. Eikä tämän toiminnon suorittamiseksi tarvitse olla "IT-nörtti". Tavallinen sunnuntaisurffaaja saattaa joutua estolistasta huolimatta sivuille jopa vahingossa. Ne jotka materiaalia haluavat katsoa ei poliisin suodatuslista muodosta minkäänlaista estettä, päinvastoin, se herättää vain entistä enemmän mielenkiintoa. Se on sama kuin lukitsisit kotiovesi paperinarulla tai laittaisit kielletyn kuvan päälle sinitarralla lapun "älä katso". Eikö tehottomaan sensurointiin käytetyt ja hukkaanheitetyt määrärahat olisi parempi kohdistaa rikollisten kiinniottamiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön - itse ongelmaan.

Listan tekninen toteutustapa on arveluttava. Yhden lapsipornosivun takia voidaan sulkea kokonaisia sivustoja tai jopa domaineita. Ihmisiä estetään pääsemästä täysin laillisille sivustoille. Virheitä tapahtuu ja on tapahtunut jo useita. Poliisi kertoo tallentavansa kaikki suljetut sivut myöhempää todistelua varten. Miksi? Listahan on salainen joten suljettuja sivujen sisältöä ei tarvitse perustella. Entä mikä on se prosessi jonka kautta laittomasti ja virheellisesti suljetun sivun saa jälleen auki? Minne asiasta pitää kannella? Kuka korvaa vahingot?

Suurin ongelma on ihmisten tietämättömyys siitä mihin sananvapauden loukkaukset ja ennakkosensuuri ovat Suomessa johtamassa. Lapsipornografian ja pedofilian kauheudella on helppo ratsastaa. Ei tarvitse olla tyhmä huomatessaan kannattavansa sensurointia. Ministeriön propaganda on tavattoman härskiä. Ongelma on kuitenkin paljon syvällisempi. Valtio ja viranomaiset ovat luoneet nyt kanavan laajamittaiselle sensuroinnille. Valtiolla ja yhteiskunnalla on nyt työkalu jota pölyn ja kohun laskeuduttua voidaan vapaasti käyttää myös muunlaisten asioiden sensuroimiseen. Työkalu on salainen jota kukaan ei valvo. Kuulostaako tutulta? Vain naivit ihmiset uskovat viranomaisten hyväntahtoisuuteen ja luottavat sokeasti heidän perusteluihinsa. En usko että ministeri Suvi Lindenkään voi niin tyhmä olla ettei tajua kuinka turha ja tehoton sensuurilista todellisuudessa on? Tarkoitusperät ovatkin aivan jotain muuta. Laajamittaisen sensuroinnin taka-ajatus on harvinaisen selkeä. Nyt ollaan tiellä jossa valtio valvoo mitä kansalaiset saavat tietää. Jossain vaiheessa listalle eksyy sivustoja joissa arvostellaan valtiota tai viranomaisten toimintaa. Kun listan laatiminen ja valvonta on saman koneiston käsissä kansalaiset eivät edes tiedä mitä he eivät tiedä. Kansalla ei ole mahdollisuutta valvoa mitä heiltä piilotetaan. Se on juuri lapsipornografian varjolla luodun sensuurilistan todellinen tarkoitus.

Julkisesti on tiedossa, että mm. tekijänoikeusjärjestöt ovat esittäneet voimakasta mielenkiintoa lisätä sensuurilistalle tekijänoikeuslakia loukkaavia sivustoja. Ministeriön rahapeliforumi vaati uhkapelisivustojen asettamista sensuuriin. Nyt kun sensurointijärjestelmä on valmiina, myös eduskunnassa on alettu vaatia sensuurin laajentamista väkivaltaan. Mitä? Eikö kyse ollutkaan lapsipornografian estämisestä? Mihin katosivat ne jalot periaatteet Suvi Linden? Sensuroinnin työkalu on nyt käytössä ja Suomi on matkalla "Kiinalaiselle" tielle.

Operaattorien vastuu?

Laki määrittelee suodatuksen operaattoreille vapaaehtoiseksi. Nyt viimein osa operaattoreista kuten TeliaSonera ovat toteuttamassa lain henkeä. Kyse pitää olla samanlaisesta suodatuksesta kuin tietoturvaohjelmistojen yhteydessä, päälle tai pois päältä kytkettävät rajoitukset. Jos suodatusta on olemassa, se pitää olla käyttäjille vapaaehtoinen valinta kuten laissa on määritelty. Operaattorin tehtävä ei ole sensuroida tai päättää siitä mitä ihmiset saavat verkossa nähdä. Poliisin tehtävä ei ole olla tuomari. Tuomioistuimessa päätetään onko sivusto lainvastainen.

Pääkaupunkiseudulla toimita Welho on kysyttäessä kieltäytynyt muuttamasta suodatusta vapaaehtoiseksi. Welhon mielestä heillä on surkean asiakaspalvelun lisäksi oikeus sensuroida ja loukata kuluttajien sananvapautta. Jokainen joka ymmärtää mistä tässä oikeasti on kyse vaihtaa operaattoria välittömästi. Ei ole mitään järkeä käyttää palveluntarjoajaa, joka on ensimmäisten joukossa heittämässä kauhallista hiekkaa sananvapauden haudalle.

Lue myös:

Nettisensuuri iskee

Lue myös Effin uutiset aiheesta:

Sensuuria ei pidä parantaa, se pitää viedä saunan taakse ja lopettaa
Poliisin resurssit sensuurivirityksestä todelliseen rikostutkintaan
Uhrataan rehellinen mies
Effin kantelu nettisensuurista oikeuskanslerille
Nettisensuuria ollaan laajentamassa

"Pahaa ei pidä yrittää kätkeä katseeltaan vaan se pitää pakottaa päivänvaloon, kohdata silmästä silmään ja käydä suoraan kimppuun." (Tapani Tarvainen, Effin artikkeli)

tiistaina, huhtikuuta 01, 2008

Kohtuullista oikeutta Suomalaisittain ?

"Mun on ikävä mun broidia. Ei se ole kuollut, mutta ei se ole ollut enää olemassa sen hakkaamisen jälkeen. Broidi oli tulossa kotibileistä yksin, kävellen, kun sitä vastaan tuli kolmen nuoren ryhmä. Ne hakkas broidin, ilman mitään syytä. Kaatoivat maahan ja jatkoivat potkimista, lyömistä, sylkivät päälle ja naurovat. Lopettivat vasta kun broidi ei enää liikkunut. Jättivät siihen verissään. Broidi vietiin sairaalaan. Se oli siellä viikkoja. Ei toipunut koskaan. Osittainen aivovamma, vaurioita selkärangassa. Pyörätuoli, loppuelämäksi. Työkyvytön, tästä kuolemaan saakka. Elämä pilalla, miksi? Oikeus tuomitsi, tai pikemminkin sääli hakkaajia. Hyvistä perheistä ja ensikertalaisia. Ehdollista vankeutta, mitättömät korvaukset. Ehdollista vankeutta? Mitä se vankeutta se tarkoittaa? Hakkaajat tulee päivällä kadulla vastaan ja naureskelee broidille miksei jalat toimi, miten sä käyt kusella, kuka sun munaa pitelee? Tämäkö on sitä suomalaista oikeutta ja oikeudenmukasuutta? Arvatkaa miltä tuntuu viikottain kohdata hakkaajansa, ne ihmiset jotka ilman syytä pilasivat toisen elämän. Ei kävelyä, ei työtä, koko loppuelämä toisten hoivissa. Arvatkaa miltä tuntuu kun oikeus ei tapahdu, miksi tämän maan oikeuslaitos suojelee rikollisia, minkälainen esimerkki tämä on muille? Siitä vain, siitä vain ihmisiä hakkaamaan. Mä olen itse tosi heikko. Mun tekis mieli katsoa niiden kuolevan. Mä nauttisin siitä. Mun tekis mieli tappaa ne. Mäen pysty, en sen takia että pelkäisin vankilaa, ainoastaan koska en ole uskonut oikeuteen tappaa ketään, paitsi ehkä nyt, mun mieli on muuttunut ... Jos ihmiselämän hinta on näin halpa tässä vitun sivistysvaltiossa, ehkä meidän on syytä tehdä asioille jotain ihan itse. Ehkä minullekin kuuluu oikeus tappaa?" (lainaus blogin saamasta kirjeestä)

Miten luonnehtisit suomalaista oikeusjärjestelmää? Termi oikeusjärjestelmä on Suomessa itsessään paradoksi. Suomalaisen oikeusjärjestelmän toiminnassa ei ole mitään oikeuteen tai oikeudenmukaisuuteen viittaavaa. Tuomioiden arpominen käräjäoikeuksissa, uhrien täydellinen unohtaminen ja rikollisten käsittämätön paapominen ovat suomalaisen oikeusjärjestelmän kulmakiviä.

Aivan liian usein rikoksen uhri sivutetaan ja oikeusjärjestelmä tuomioistuimineen ja tuomareineen keskittyy miettimään miten suojella rikoksen tekijää, varsinkin ensikertalaista. Samalla oikeusjärjestelmä kuitenkin unohtaa rikoksen uhrin. Uhrin joka on hakemassa rangaistusta, hyvitystä ja mahdollista korvausta kärsimästään, suomen laissa määritellystä, häneen kohdistuneesta rikollisesta teosta.

Rikollinen on teon tehdessään valinnut tiensä ja tietoisesti hyväksynyt rikoksensa seuraukset. Hänen kuuluukin kärsiä rangaistuksensa. Rikos on tekijänsä tietoinen valinta. Rikosta tekona ei voi mitätöidä tai jättää huomioimatta tai lieventää minkään syyn perusteella - edes sairauden. Kyse on oltava uhrin oikeusturvasta eikä rikollisen.
  • Viiden lapsen hyväksikäytöstä tuomittu mies sai kolme kuukautta ehdollista

  • Raiskauksesta tuomitun rangaistus aleni koska mies olisi muutoin menettänyt työpaikkansa

  • Syytetyn tuomio aleni - raiskaus kesti vain lyhyen aikaa

  • Laajasta varastelusta syytetty terveydenhoitaja jätettiin rangaistuksetta, koska tuomio olisi vaikuttanut hänen tulevaan työn saantiin

  • Hurjastelija tappoi kolmen lapsen isän, selvisi ehdollisella nuoren ikänsä takia

  • Moninkertainen rattijuoppo tappoi perheen suojatiellä, vain isä jäi henkiin. Rattijuoppolle tuomittiin ehdollista

  • Puukotti tuntematonta vastaantulijaa, puukottaja ensikertalaisena selvisi yhdyskuntapalvelulla

  • Äiti surmasi lapsensa, jätettiin tuomitsematta

  • Virkatehtävässä ollut vartija hakkasi miehen putkassa - 80 päivää ehdollista

  • Lapsen pitkäaikaisesta hyväksikäytöstä 1,5 vuotta ehdollista

  • 16 vuotias raiskasi kahdeksan vuotiaan lapsen kolme kertaa - ehdollista

Mitä sinä sanot pienelle lapselle, joka on juuri raiskattu ja hyväksikäytetty? Miten sinä kerrot hänelle, että suomalainen oikeusjärjestelmä unohti uhrin ja päästi rikollisen vapaalle. Miten kerrot lapselle ettei yhteiskunta arvosta häntä ihmisenä. Mitä sanot vaimollesi tai tyttöystävällesi, joka raiskattiin väkivaltaisesti ja oikeus katsoi teon lyhyen keston raiskausta lieventäväksi seikaksi. Entä mitä haluat sanoa teho-osastolla letkuissa makaavalle perheen isälle, jonka lapset ja vaimo on tapettu moninkertaisen rattijuopon yliajamana? Miten perustelet sitä, ettei suomalainen oikeusjärjestelmä saa eikä edes halua rikollisia vastuuseen lukkojen taakse?

Rangaistukset ovat Suomessa mitättömiä ja kertovat asenteesta jossa oikeus on enemmän huolissaan rikollisen tulevaisuudesta kuin uhrista. Kaikista pahin tilanne on silloin, kun uhri on lapsi tai nuori. Kun huomataan, että rikollinen ei joudu mihinkään järjelliseen vastuuseen, voi sanoa että viesti on todella mennyt perille. Ei voi välttyä ajatukselta, että nuorison ja nykypäivänä myös aikuisten tekemät rikolliset teot kuten pahoinpitelyt, ovat seurausta suomalaisen oikeusjärjestelmän tehottomuudesta. Yhteiskunta itse on esimerkkillään muokannut kansalaiset tähän suntaan. Jokainen tietää, ettei pahoinpitelystä mitättömine sakkoineen joudu todelliseen vastuuseen. Suomessa voi ihmisen tappaa helpoiten ajamalla hänen yli autolla, humalassa tai selvänä, rangaistus on kuitenkin vain sakkoa. Turha syyttää väkivallasta videopelejä tai väkivaltaohjelmia. Syy löytyy yhteiskunnan näyttämästä esimerkistä. Suomessa kovimmat rangaistukset saa talousrikoksista ja toisen omaisuuteen kohdistuneista teoista. Lievimmät rangaistukset määrätään väkivallasta, raiskauksista, hyväksikäytöistä ja kuolemantuottamuksista. Hakata, hyväksikäyttää ja tappaa saa mutta ei varastaa. Suomessa omaisuudella on suurempi arvo kuin ihmishengellä.

Ehdollinen vankeusrangaistus ei ole rangaistus. Millä tavoin pahoinpitelijän, raiskaajan tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitun rikollisen ehdollinen vankeus muuttaa hänen elämäänsä? Ei mitenkään. Ehdollinen vankeus pitäisi poistaa suomalaisesta oikeuskäytännöstä kokonaisuudessaan. Rangaistus on sakkoa tai vankeutta. Kuinka kukaan voi väkivaltaisesti hyväksikäytetylle uhrille kertoa että rikollinen sai rangaistuksensa - ehdollista vankeutta - kulkea täysin vapaana, aivan samoin kuin uhri? Missä on se rangaistus? Ehkä meidän tuomareita pitäisi opettaa asiassa ja ehkä heidät pitäisi pahoinpidellä, raiskata, hyväksikäyttää ja tappaa, jotta viesti menisi lopulta perille. Laki kyllä antaa mahdollisuuksia kovempiin tuomioihin.

Kuinka monella tulee mieleen ottaa oikeus omiin käsiin kun yhteiskunta ei pysty rikollisia rankaisemaan ja suojelemaan kansalaisiaan? Yhteiskunta päästää jatkuvasti, esimerkiksi lasten hyväksikäyttäjiä vapaalle jalalle toistamaan tekosiaan. Jopa törkeisiin pahoinpitelyihin ja raiskauksiin syyllistyneet kulkevat hetken päästä vapaalla. Yhteiskunnassa vallitsee laki jonka kautta muodostuvat yhteiset säännöt. Ehkä meidän on ymmärrettävä kansalaisina viimein yhteiskunnan piilotettu viesti. Vain vahvempi voittaa. Ehkä kansalaisten on vähitellen itse tehtävä jotain oman ja läheistensä turvallisuuden eteen. Elämänarvot on asetettava kohdalleen ja prioriteetti omille teoille oikealle tasolle. Ihminen vastaa lopussa elämästään ja teoistaan vain ja ainoastaan itselleen.

Pitäisikö Suomessa olla käytössä kuolemanrangaistus? Onko olemassa mitään sellaista tekoa josta voitaisiin rangaista kuolemalla? - Kyllä. Suomessa tämä ei pitäisi edes olla ongelma. Suomessa ihmishengen hinta on ennestään mitätön. Rattijuoppo saa tappaa ihmisen eikä hän joudu siitä vankilaan. Miksei siis yhteiskunta voisi rangaista rikollista kuolemalla? Itseasiassa kuolemanrangaistus pitäisi olla käytössä jokaisessa itseään sivistysvaltiona pitävässä maassa. Yhteiskunnan tehtävä on taata turvallisuus. Jos moninkertainen murhaaja päästetään tietyin välein vapaaksi ja hän murhaa jälleen tai jos pedofili saatuaan kolmen vuoden ehdollisen rangaistuksen raiskaa jo seuraavalla viikolla, missä on yhteiskunnan tarjoama turva?

Ihminen pystyy iljettäviin ja kauhistuttaviin tekoihin. Murhat ja pedofilia ovat näistä järkyttävimpiä. Kuolemanrangaistus on näissä rikoksissa ainoa oikea vaihtoehto. Samalla yhteiskunta viestittäisi näiden tekojen täydellistä hyväksymättömyyttä. Rangaistuksen pelkovaikutus on mittava vain silloin kuin rangaistus myös käytännössä toteutetaan. Kuinka moni syytön ihminen olisi hengissä ja kuinka monen syyttömän ihmisen elämä olisi vähemmän menetetty kun moninkertaiset pedofiilit, rattijuopot ja murhaajat olisi poistettu keskuudestamme silloin kun se ensimmäisen kerran olisi ollut mahdollista ja perusteltua. Pitääkö murhaajalle antaa vielä yksi mahdollisuus tappaa? Miksei meille muille anneta mahdollisuutta elää? Kaikilla ihmisillä on oikeus elämään, mutta osa meistä ei omien tekojensa takia ansaitse sitä.

Suomalainen oikeuslaitos on tiukasti valtion ohjauksessa jo pelkästään valtiovallan budjetoinnin kautta. En hämmästyisi, jos tuomareille olisi annettu epäviralliset ohjeet noudattaa mahdollisimman varovaista linjaa tuomioissa. Ihmisten tuomitseminen vankilaan lisää vain yhteiskunnan kustannuksia. Kaikesta on säästettävä, myös kansalaisten tasavertaisen kohtelun ja turvallisuuden kustannuksella.

Rikollinen on aina itse tehnyt valintansa. Kuolemanrangaistuksen pitää olla osa yhteiskuntaa. Viimeinen viesti teon tuomitsemisesta, riittävä viesti oikeudenmukaisuuteen pyrkimisestä ja ennen kaikkea äärimmäinen todiste yhteiskunnan halukkuudesta suojella kansalaisiaan. Hakkaaminen, raiskaaminen, hyväksikäyttö, tappaminen ja murhaaminen pitäisi oikeasti olla kiellettyä.

Osanottoni ja olen syvästi pahoillani veljesi puolesta. Joskus häpeän olla suomalainen.