Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!

tiistaina, joulukuuta 29, 2009

2010

Vuosi on jälleen vierähtänyt. On aika toivottaa kaikille lukijoille menestyksellistä ja haasteellista uutta vuotta 2010.

Kiitos jälleen lähettämistänne lukuisista artikkeliehdotuksista. Hyvien ehdotusten lisäksi blogi on saanut tänä vuonna yli 40 kysymystä liittyen yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin monilla eri osa-alueilla sekä viranomaisten toimintaan liittyvässä mielivallassa. Tämän takia olemme päättäneet kokeilla vuonna 2010 erillisiä "Q&A" –artikkeleja "Lukijan artikkelin" ja blogin omien artikkelien lisäksi. Tarkoituksena on julkaista lukijoiden lähettämiä kysymyksiä sekä omakohtaisia kokemuksia ja yrittää vastata tai kommentoida niitä siten, että artikkelista syntyvä kokonaishyöyty tavoittaisi myös muut blogin arkistoista tietoa etsivät lukijat.

Qui tacet, consentire videtur

Vuoden 2009 suosituimmat artikkelit olivat:

Nordean suuri VISA puhallus 6.1.2009
LUKIJAN ARTIKKELI: Parkkifarssi päätökseen – Kuluttajavirasto kriisissä 4.8.2009
Sikainfluenssa, osa 2 - Rokote on terveysriski 23.10.2009

Sananvapaus murenee, muista suojella itseäsi 10.9.2009
Ilmastonmuutos 5.7.2009
Ahvenanmaa - Suomalaisuuden tuska 17.6.2009
Kotirauhan suojaa rikotaan räikeästi opiskelija-asuntoloissa 14.2.2009
Lama kiristää vakuutusyhtiöiden otteita 28.9.2009

maanantaina, joulukuuta 21, 2009

Älkää maksako ennakkoon

Laman aikana yritysten konkurssit ja muut talousongelmat saattavat aiheuttaa taloudellisia menetyksiä myös kuluttajille. Erityisesti pienempien yritysten keskuudessa on yleistynyt ennakkomaksujen vaatiminen kaupanteon yhteydessä, vaikka asiakas ei tuotetta saa heti mukaansa. Yrityksen mennessä konkurssiin ennen tuotteen toimittamista, kuluttaja on hyvin heikoilla. Ennakkomaksun maksaneet kuluttajat ovat konkurssipesässä pienvelkojia ja kaikki muut velkojat, kuten muut yritykset ja pankit, ovat käytännössä aina etuasemassa konkurssipesän varallisuuden suhteen. Monesti ennakkomaksuksi saatetaan vaatia jopa koko tuotteen hinta. Kustannus voi olla merkittävä varsinkin silloin kun ostetaan huonekaluja, silmälaseja tai kallista elektroniikkaa. On selvää, että esimerkiksi internetistä tilattuja tuotteita ei saa maksamatta niitä etukäteen. Tällöin kyse on kuitenkin harvemmin satojen tai tuhansien eurojen kustannuksista ja ostokset tehdään yleensä luottokortilla.

Ennakkomaksun pyytäminen ei ole laitonta. Asiakkaan olisi kuitenkin aina vakavasti mietittävä kaupan luotettavuutta jos yritys pyytää maksamaan tilatun tuotteen kokonaisuudessaan ennen toimittamista. Miksi kuluttajan pitäisi luotottaa yritystä ja kantaa riski? Ennakkomaksun käyttö kertoo yleensä aina vakavista yrityksen taloudellisista ongelmista. Kuluttajalla ei ole mitään syytä suostua ennakkorahoitukseen. Mikäli ennakkomaksu on ainoa keinoa saada tuote, silloin kannattaa etsiä toinen toimittaja.

Pääsääntöisesti tilattu tavara kannattaa maksaa vasta toimituksen jälkeen. Silloin on myös helppo tarkistaa tuotteen laatu ja sopia korvauksista tai korjausmenettelyistä mikäli tavarassa on laatuongelmia tai se ei vastaa sitä mitä on tilattu. Maksamattoman tuotteen osalta myös myyjällä ja toimittajalla on suurempi intressi hoitaa viallinen tuote kuntoon kuin etukäteen maksetussa.

Luottokortin käyttäminen on myös hyvin suositeltavaa niin pienempien kuin isompienkin ostosten yhteydessä. Suomessa luottokortin myöntäjä vastaa myyjän tekemästä sopimusrikkomuksesta. Asiakkaan kannalta luottokortti on turvallisin maksuväline.

Lue myös
Luotonantaja vastaa epäonnistuneista ostoksista

Muuta kiinnostavaa:
Nordean suuri VISA puhallus
Nordean suuri VISA puhallus, osa 2

keskiviikkona, joulukuuta 09, 2009

Ilmaista konsultointia Verkkokauppa.com:lle

Verkkokauppa.com on menestyksen siivittämänä luisunut samaan häpeälliseen asiakaspalvelun tasoon kuin monet muutkin kaltaisensa yritykset. Asiakaspalvelu ei nimittäin pääty kuluttajan suorittamaan ostokseen tai tavaran toimittamiseen. Asiakas odottaa saavansa teknistä tukea sekä erityisesti asiallista huoltoon ja takuuasioihin liittyvää palvelua.

Verkkokauppa.com:n kokonaiskonsepti on ollut erinomainen jo alusta asti. Liikkeellä on laaja valikoima tuotteita, helppo saatavuus netin kautta, kustannustehokas myynti, hyvät yhteydet toimittajiin, kohtuulliset hinnat, Tallinnan varasto ja uusimpana Ahvenanmaan myynti. Kaikesta huolimatta Verkkokauppa.com:n johto on onnistunut unohtamaan kaupanteon tärkeimmän jälkivaiheen. Sen miten yritys hoitaa takuu- ja huoltoasiat silloin kun kuluttajalla on ongelmia ostettujen tuotteiden kanssa. Pitäisi miettiä onko nykyinen johto tarpeeksi pätevä toimimaan yrityksessä hahmottaen koko asiakaspalvelun elinkaaren kokonaisuutena? Ovatko liiketoimintaan ja hallintoon liittyvät prosessit kunnossa? Onko henkilökuntaa koulutettu tarpeeksi?

ILMAISTA KONSULTOINTIA VERKKOKAUPPA.COM:LLE

Olemme päättäneet antaa Verkkokauppa.com:n johdolle sekä erityisesti huolto- ja takuuasioista vastaaville täysin ilmaista "liikkeenjohdon konsultointia" aiheena asiakaspalvelu, takuuasiat ja huolto.

1. Asiakaspalvelu ei vastaa.

TAUSTA: Maanantaina yritin soittaa takuu- ja huoltoasioiden numeroon. Jonotin 8 minuuttia, mutta kukaan ei koskaan vastannut. Tiistaina jonotin 16 minuuttia. Kukaan ei vastannut, mutta lähetin kysymykseni sähköpostilla Verkkokauppa.com:n huollon osoitteeseen. Ajattelin, että saan vastauksen torstaihin mennessä. Olisin keskiviikon työmatkalla. Torstaiaamuna ei sähköpostissa kuitenkaan ollut vastausta. Itse asiassa vastausta ei tullut koskaan. Soitin jälleen palvelunumeroon, odotin ja odotin, sitten 12 minuutin kulutta linja meni mykäksi. Soitin uudelleen. Jonotin 9 minuuttia, ei vastausta.

ANALYYSI: Huoltohenkilökunta toimii puhelin- ja sähköpostivastaajina muun työnsä lomassa. Töitä ja tehtäviä riittää huolto- ja takuuasioiden selvittelyssä muutoinkin. Pöydällä pirisevä puhelin ei kiinnosta ketään. Kuka nyt "hankalan" asiakkaan kanssa edes haluisi keskustella. Yrityksessä ei selvästikään ole panostettu asiakaspalveluun. Prosessit asiakaspalvelun hoitamiseksi puuttuvat.

TOIMENPIDE: Palkatkaa lisää resursseja. Rakentakaa asiakaspalveluprosessi kuntoon. Järjestelkää työtehtävät siten, että henkilökuntaa on riittävästi vastaamassa asiakkaiden kysymyksiin. Ohjatkaa osa resursseista kiertävällä syklillä ainoastaan vastaamaan puheluihin ja sähköpostitiedusteluihin.

2. Viekää laite huoltoon maahantuojalle, älkää sitä tänne tuoko!

ANALYYSI: Kuluttajasuojalain mukaan asiakas voi kääntyä takuuasioissa myyjän, valmistajan tai maahantuojan puoleen. Valinta on asiakkaan. Epäystävällinen asenne ei paranna asiakaspalvelun laatua. Vaikka henkilökunta onkin hyvin nuorta, ystävällinen käyttäytyminen pitäisi olla itsestään selvää. Työntekijöiksi ei kannata palkata luonteeltaan epäystävällisiä ihmisiä.

TOIMENPIDE: Henkilökunnalle ja yrityksen johdolle lisää koulutusta kuluttajansuojalaista ja asiakaspalvelutilanteesta.

3. Laitteen takuu on loppunut 5 viikkoa sitten. Tätä ei huolleta enää takuuseen.

TAUSTA: Ostamani television takuu oli yksi vuosi. Laite hajosi muutamia viikkoja takuun umpeutumisen jälkeen. Verkkkokauppa.com huollosta hyvin tympeästi ilmoitettiin, että takuu on umpeutunut, eikä heillä ei ole tuotteen suhteen korjausvelvollisuutta. Vastaväitteisiin myyjä reagoi suorastaan kimittäen siitä kuinka heillä on kyllä tarkalleen tiedossa miten näissä asioissa menetellään.

ANALYYSI: Takuu on myyjän, maahantuojan tai valmistajan antama ylimääräinen ja vapaaehtoinen lisäturva tehdylle kaupalle. Virhevastuu säilyy takuusta huolimatta ja on säädetty kuluttajansuojalaissa. Vastuu virheellisestä tuotteesta ei katkea takuuseen eikä virhevastuulle ole määrätty takarajaa. Myyjä on vastuussa tuotteen virheestä myös takuuajan jälkeen. Tuotteessa on virhe, mikäli se ei kestävyydeltään vastaa sitä mitä kuluttajalla on perusteltua odottaa. Kuluttajariitalautakunta on linjannut television oletettavaksi kestoiäksi huomattavasti pidemmän ajan kuin yhden vuoden. Mikäli laite hajoaa ennenaikaisesti takuuajan jälkeen, myyjä on velvollinen korjaamaan virheen kuluitta. Takuuaikana tapahtuneesta laitteen hajoamisesta kuluttajan on reklamoitava kahden kuukauden sisällä myyjää. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että takuuseen liittyvä reklamointi voidaan tehdä vielä kaksi kuukautta takuun päättymisen jälkeen. Olisi myös syytä huomioida, että vaikka monesti joukossa onkin hankalia asiakkaita jotka vaatimuksineen ovat väärässä, ei tämä oikeuta kohtelemaan huonosti niitä asiakkaita jotka ovat vaatimuksissaan oikeassa.

TOIMENPIDE: Henkilökunnalla on vakavia puutteita yleisessä kuluttajansuojalain tuntemuksessa. Henkilökunnalle ja yrityksen johdolle on lisättävä kohdennettua koulutusta kuluttajasuojalaista ja asiakaspalvelutilanteesta.

4. Voimme huoltaa laitetta niin kauan kunnes se on kunnossa.

TAUSTA: Ostamassani tietokoneessa oli vika jota ei saatu millään korjattua. Koneeseen vaihdettiin neljässä eri huoltokäynnissä kortteja ja osia. Tehtiin päivityksiä ja asennuksia. Aina sama vika ilmeni uudelleen.

ANALYYSI: Myyjällä on aina oikeus korjata tuotteessa ilmenevä virhe. Asiakas ei voi vaatia heti kaupanpurkua tai tilalle uutta laitetta. Myyjällä ei kuitenkaan ole oikeutta jatkuvasti ja toistuvasti vaatia tuotteessa ilmenevän virheen korjaamista. Kuluttajariitalautakunnan suositusten mukaisesti voidaan katsoa, että kaksi huoltokertaa saman virheen osalta on riittävästi. Mikäli myyjä ei pysty korjaamaan tuotetta kahden huoltokerran aikana on asiakkaalla oikeus kaupan purkamiseen tai tuotteen vaihtamiseen virheettömään.

TOIMENPIDE: Henkilökunnalla on erittäin vakavia puutteita kuluttajansuojalain ja siihen liittyvien ratkaisukäytäntöjen tietämyksessä. Henkilökunnalle ja yrityksen johdolle lisää aiheeseen liittyvää koulutusta.

5. Emme korvaa kuluttajalle takuuhuollosta aiheutuneita kuluja

TAUSTA: Olen juoksuttanut ostamaani laitetta huollossa, mutta tuloksetta. Haluan korvauksen aiheutetuista matkakuluista ja erityisesti puhelinkuluista, kun asiakaspalvelu ei edes vastaa. Huollossa henkilö sanoi, että mitään kuluja ei korvata. Asiakas voi aina palauttaa tuotteen postitse Verkkokauppa.com:n laskuun.

ANALYYSI: Takuuseen ja virhevastuuseen liittyvät korjaustoimenpiteet tulee suorittaa kuluitta. Asiakkaalla on oikeus hyvitykseen, mikäli hänelle koituu kuluja huollosta, vaihdosta tai kaupan purkamisesta. Tällaisia kuluja voivat olla esim. puhelin-, matka- ja toimituskulut. Myös välillisistä vahingoista on oikeus saada korvaus kuten kuluttajalle virheen selvittämisestä aiheutunut tulon menetys tai käyttöhyödyn menetys liian pitkäksi venyneestä korjauksesta. Vaikka asiakas voisi palauttaa tuotteen postitse Verkkokauppa.com:n laskuun, monesti tilanne on se, että alkuperäinen pakkausta ei ole enää tallessa. Kuluttajaa ei voi velvoittaa säilyttämään laitteen alkuperäistä pakkausta styroksipehmusteineen jopa vuosia. Tuotteen toimittaminen postiin aiheuttaa joka tapauksessa kuluja uuden pakkausmateriaalin hankkimisessa. Lisäksi Verkkokauppa.com:n omissa palautusohjeissa tuotteen palautus postin kautta katsotaan olevan asiakkaan vastuulla, mikäli tuote kuljetuksen aikana rikkoutuu lisää. Vaikka asiakkaat eivät yleensä vaadi kuluja korvattavaksi, ei tämä tarkoita sitä, että kuluja ei tarvitse myöskään korvata niiden osalta jotka sitä vaativat. Takuuhuollon on tapahduttava asiakkaalle kuluitta. Piste. Verkkokauppa.com:n on korvatta puhelinkustannukset sekä kulut tuotteen jatkuvasta kuljettamisesta huoltoon.

TOIMENPIDE: Henkilökuntaa ja johtoa on syytä kouluttaa ja tehdä selväksi mikä on lainmukainen käytäntö. Lisäksi on syytä ohjeistaa kulukorvausten käsittelyyn liittyvää prosessia yrityksessä siten, että kulukorvausten käsittely on yhtenäinen ja selkeä kaikille asiakkaille.

6. Netistä tilattua, mutta myymälästä haettua tuotetta ei voi palauttaa kahden viikon sisällä.

TAUSTA: Aikanaan tilasin tuotteen Verkkokauppa.com:n nettikaupasta. Maksoin tuotteen ja ilmoitin hakevani sen Helsingin myymälästä. Vajaa viikko tuotteen ostamisen jälkeen halusin palauttaa tuotteen takaisin. Minulla on 14 päivän palautusoikeus posti-, koti ja etämyynnissä. Verkkokauppa.com:n asiakaspalvelu kieltäytyi kuitenkin vastaanottamasta tuotetta. Heidän mielestään hakiessani tuotteen myymälän noutopisteestä minulla ei ole etämyynnin laissa takaamaa 14 päivän palautusoikeutta.

ANALYYSI: Internetissä tapahtuva myynti on ns. etämyyntiä. Myynti tapahtuu etäviestintä käyttäen, eli tässä tapauksessa Verkkokauppa.com:n internetsivuston kautta. Kuluttajansuojalaki määrittelee etämyynnissä kuluttajalle täyden 14 päivän palautusoikeuden. Kuluttajansuojalain (6 luku) mukaisesti merkittävää palautusoikeuden suhteen on sopimuksen syntyminen silloin kuin etäviestintä on käytetty, eikä se mistä etäviestimen kautta tilattu tuote on noudettu. Sopimus ostoksesta syntyy Verkkokauppa.com:n nettisivustolla kun asiakas maksaa tai hyväksyy tuotteen tilatuksi. Palautusoikeuden kannalta on siis yhdentekevää mistä tuote noudetaan niin kauan kuin alkuperäinen sopimus on tehty etämyyntinä. Verkkokauppa.com:n on hyväksyttävä 14 päivän palautusoikeus internetistä tilatuille tuotteille vaikka tuote noudettaisiinkin myymälän noutopisteestä.

TOIMENPIDE: Tilanne on syytä selvittää henkilöstön kesken. Verkkokauppa.com:n sivujen toimitusehdoissa mainitaan, että myös myymälästä ostetuilla tuotteilla on "rajoitettu" palautusoikeus. Mitä se sitten tarkoittaakin? Tämä on kuitenkin myyjän vapaaehtoista toimintaa. Nettisivuilta ostetut tai tilatut tuotteet kuuluvat etämyynnin piiriin vaikka ne noudettaisiinkin myymälästä. Etämyynnissä tuotteella on aina 14 päivän palautusoikeus.

7. Takuuaikana tilalle on annettu käytetty vaihtolaite.

TAUSTA: Ostin Procasterin digiboksin Verkkokauppa.com:sta. Tuote hajosi 4 kuukauden kuluttua. Palautin tuotteen huoltoon ja he antoivat minulle tilalle käytetyn, toimivan ja korjatun tuotteen.

ANALYYSI: Pääsääntöisesti on hyvää ja arvostettua palvelua mikäli myyjää antaa heti korvaavan laitteen tilalle. Kuluttajariitalautakunnan tulkinnan mukaan tuotteen voi takuuaikana vaihtaa korjattuun ja käytössä olleeseen tuotteeseen. Tuotetta ei siis tarvitse vaihtaa uuteen. Vaihdossa saatu käytetty tuote tulee kuitenkin olla saman ikäinen. Verkkokauppa.com ei siis voi vaihtaa 4 kuukautta vanhaa hajonnutta digiboksia 12 kuukautta vanhaan korjattuun digiboksiin.

TOIMENPIDE: Henkilökuntaa tulee ohjeistaa että vaihdon yhteydessä asiakkaalle ei anneta tilalle vanhempaa tuotetta kuin asiakkaan palauttama. Tämä on myyjän vastuulla ja asiakkaalla on oikeus saada selvitys vaihtotuotteen iästä.

8. Takuukorjausta ei suoriteta ilman kuittia

TAUSTA: Halusin tuoda Verkkokauppa.com:n myymälästä ostamani kannettavan takuukorjaukseen. Huolto ei ottanut tuotetta vastaan koska minulla ei ollut kuittia.

ANALYYSI: Virhevastuun tai takuun toteamiseen ei tarvitse esittää kuittia. Myyjällä ei siis ole oikeutta kieltäytyy takuukorjauksesta sen takia, että kuluttajalla ei ole esittää ostoksesta kuittia. Todistukseksi kaupasta käy esim. tiliote, maksusuoritus tai liikkeen tarra tuotteessa tai tuotteen paketissa. Aikaisempien kuluttajariitalautakunnan päätösten perusteella, jopa tuotteen kuuluminen myymälän valikoimaan on jossain tapauksessa riittänyt todisteeksi kaupasta.

TOIMENPIDE: Henkilökuntaa ja yrityksen johtoa on koulutettava kuluttajansuojaan liittyvissä peruskysymyksissä.

9. Jos korjaus ei kuulu takuun piiriin takuuhuollostakin joutuu maksamaan.

TAUSTA: Verkkokauppa.com huollon vastaanottoa on nähtävästi informoitu kertomaan hyvin "pelottelevaan" sävyyn asiakkaalle, että jos tuotteessa ei ole takuun piiriin kuuluvaa vikaa huollosta joutuu maksamaan.

ANALYYSI: Takuuaikana myyjällä on näyttövelvollisuus virheestä. Jos tuotteessa on vika, sen korjaaminen kuuluu takuuseen tai virhevastuun piirin eikä asiakkaalta voida veloittaa huollosta mitään. Tilanne on eri, mikäli tuotetta on käytetty vastoin käyttötarkoitusta tai pidetty huonosti. Esimerkiksi kännykkä on kasteltu. Tällöinkin näyttövelvollisuus huolimattomasta käytöstä on myyjällä. Mikäli huoltoliike ei löydä tuotteesta vikaa, se ei tarkoita sitä ettei tuotteessa olisi asiakkaan tarkoittamaa ongelmaa. Monesti vika voi olla niin ajoittainen että se ei tule esiin huollon yhteydessä. Tästä ei asiakasta voida veloittaa. Kannattaa muistaa, että yhdelläkään asiakkaalla on tuskin tarvetta tuoda mitään laitetta huvikseen huollettavaksi. Takuu- tai virhevastuun alainen huolto on tehtävä aina kuluitta.

TOIMENPIDE: Huollon vastaanotossa olisi syytä tarkemmin keskustella asiakkaan kanssa virheen laadusta ja esiintymisestä. Kaikki se oleellinen tieto mitä asiakas voi kertoa, kannattaa kirjata ylös huoltolähetteeseen. Henkilökunnan koulutus ja asenteen korjaus ovat avainasemassa.

10. Huolto nyt vain kestää joskus.

TAUSTA: Tietokoneeni huollettiin ensin 1,5 viikkoa. Toisella kertaa kone oli ensin 2 viikkoa huollossa tarkastelussa ja sitten ilmoitettiin että kone on valmis vasta kuukauden kuluttua.

ANALYYSI: Erityisesti takuuaikana huolto tulee suorittaa kohtuullisessa ajassa. Kuluttajariitalautakunta on linjannut kohtuulliseksi ajaksi noin 2 viikkoa. Mikäli huolto selvästi ylittää tämän ajan on asiakkaalla oikeus vaatia kaupan purkamista. Pitkästä huollosta aiheutunut käyttöhyödyn menetys tai muut kustannukset on korvattava asiakkaalle.

TOIMENPIDE: Henkilökunnan ja yrityksen johdon koulutus ja asenteen korjaus olisi ensi arvoisen tärkeää.

Lue myös:
Kuluttajan oikeudet

torstaina, marraskuuta 26, 2009

Megan Kanka ja Meganin laki

Megan Kanka oli New Jerseyssä, Yhdysvalloissa asunut 8 -vuotias tyttö joka joutui jo aikaisemmin 5-vuotiaan ja 7-vuotiaan tytön raiskauksesta tuomitun seksuaalirikollisen, Jesse Timmendequasin uhriksi. Jesse Timmendequas asui aivan Meganin perheen läheisyydessä. Timmendequasin houkutteli Meganin asuntoonsa käyttäen pientä koiranpentua tekosyynä. Timmendequas raiskasi 8 -vuotiaan Meganin ja tappoi hänet lopuksi lyömällä metallisella työkalulla päähän ja varmisti kuoleman laittamalla tytön päähän muovipussin. Myöhemmin Timmendequas raiskasi lapsen ruumiin vielä uudelleen omassa autossaan. Timmendequas piilotti Meganin ruumiin lelulatikkoon ja vei sen puistoon. Oikeus antoi Jesse Timmendequasille kuolemantuomion vuonna 1997. Valitettavasti New Jerseyn osavaltio poisti kuolemanrangaistuksen käytöstä 10 vuotta myöhemmin ja koska rangaistusta ei keritty panna täytäntöön, Jesse Timmendequasin rangaistus muuttui elinkautiseksi vankeudeksi.

Yhdysvalloissa seksuaalirikos käynnisti prosessin, jossa vaadittiin lasten vanhemmille oikeutta tietää, mikäli heidän naapurustossaan asuu vaarallisia seksuaalirikollisia. Vaatimus löi itsensä läpi ja New Jerseyn osavaltio sääti ns. "Meganin lain" 1994. Liittovaltion lainsäädäntö seurasi perässä vuonna 1995. Meganin laki mahdollisti ja pakottavasti myös määräsi viranomaiset saattamaan seksuaalirikollisen tiedot julkisuuteen. Julkaistavat tiedot sisälsivät vähintään rikollisen nimen, kuvan, osoitteen, vangitsemispäivän sekä rikoksen luonteen. Näiden tietojen julkaisua varten perustettiin useita Internet -rekistereitä ja tietoja voidaan julkaista lisäksi esimerkiksi sanomalehdissä tai muissa medioissa.

Meganin laki nousi mieleen Helsingin Sanomissa julkaistusta yleisönosaston kirjoituksessa jossa vaadittiin rikollisten tietojen entistä tiukempaa salaamista julkisuudelta. Vaatimuksen perusteena oli rikollisen nimen julkaisusta lähiomaisille aiheutuva tuska ja kärsimys. Todennäköisesti tällä tarkoitettiin häpeää.

Vakaviin rikoksiin syyllistyneiden henkilöiden osalta taipumus syyllistyä uusiin vastaaviin rikoksiin on erittäin korkea. Suomessa vakaviin tekoihin syyllistyneiden rikollisten oikeusturva ja yksilönsuoja ovat kestämättömän tiukkoja. Oikeuslaitoksen ja lähinnä oikeusministeriön vapaamielinen asenne johtaa Suomessa moniin vakaviin uusintarikoksiin ja turhiin elinikäisiin kärsimyksiin. Yksilönsuojaa pitää tällaisissa tapauksissa arvioida yhteiskunnan muiden jäsenten turvallisuuden kannalta. Valtiolla ja viranomaisilla pitää olla velvollisuus järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi julkaista rikollisten nimet, valokuvat ja yhteystiedot. Rikollisille on toimeenpantavan ehdottaman vankeusrangaistuksen uhalla määrättävä velvollisuus ilmoittaa asuinpaikkaansa liittyvät muutokset viranomaisille etukäteen julkaistavaksi kaikkien nähtävillä olevassa rekisterissä.

Blogi ehdottaa Suomeen säädettäväksi lakia joka pakottaa viranomaiset julkaisemaan lainvoimaisen tuomion saaneet ja vakaviin rikoksiin syyllistyneiden rikollisten nimen, syntymäajan, kotiosoitteen, paikkakunnan, tuomion pituuden, selosteen rikoksesta ja rikosnimikkeen. Julkaisua varten on perustettava julkinen rekisteri jossa tietoja voi hakea rikollisen nimellä, paikkakunnan ja katuosoitteen mukaan. Jokainen voisi hakea esimerkiksi omassa lähiympäristössään asuvien vakavien rikoksentekijöiden yhteystiedot ja kuvat. Vakaviksi rikoksiksi pitäisi laskea törkeät seksuaalirikokset, pedofilia ja lasten hyväksikäyttö, törkeät pahoinpitelyt, tapot ja murhat. Samalla lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomituille pitäisi antaa automaattisesti lähestymiskielto kouluihin, päiväkoteihin, leikkipuistoihin ja muihin lapsille suunnattuihin paikkoihin.

Lue:
Megan Nicole Kanka Foundation
Sex offender registration
New Jersey's Sex Offenders Registry

Lue myös:
Kohtuullista oikeutta

tiistaina, marraskuuta 17, 2009

Katevarauksen kirous

Katevaraus on korttitilille ostoksesta tehty ennakkovaraus. Katevaraus vähentää tilin saldoa tai luottokortin käyttövaraa ennen kuin varsinainen tapahtuma veloitetaan tililtä. Katevaraus poistuu kun varausta vastaava veloitus tehdään tilille. Myyjä voi myös purkaa katevarauksen tai mikäli katevarausta ei pureta eikä veloiteta, katevaraus purkautuu automaattisesti tietyn ajan kuluttua. Monesti tämä aika esimerkiksi luottokorteilla on laskutuskausi, eli yksi kuukausi.

Neste Oil

Neste Oil:lla on uudistettujen huoltoasemien maksuautomaateilla käytössä katevarausjärjestelmä, jossa asiakas syöttää ensin katevarauksen summan. Eli käytännössä oletuksen sille kuinka suurella summalla hän aikoo autoaan tankata. Tämä katevaraus astuu voimaan heti asiakkaan tilille. Tankkauksen päättyessä pitäisi järjestelmän automaattisesti veloittaa asiakkaan tililtä tankkauksen hinta ja purkaa aikaisemmin asetettu katevaraus. Nesteen asiakkaat ovat kuitenkin raportoineet useista tapauksista jossa asiakkaan tililtä on veloitettu tankkauksen hinta ja samalla katevaraus on jäänyt rasittamaan asiakkaan tiliä. Käytännössä esimerkiksi 120 euron katevaraus ja 90 euron tankkauksen jälkeen asiakkaan tililtä on veloitettu 90 euroa tankkauksesta ja lisäksi 120 euron katevaraus on jäänyt voimaan. Neste Oil:n asemalla suoritetun tankkauksen jälkeen asiakkaalla onkin ollut 210 euroa vähemmän käyttövaraa tilillään. Tämä on aiheuttanut monille ikävän yllätyksen ja eräissä tapauksissa jopa vakavaa haittaa.

Neste Oil:n verkkosivuilla kerrotaan että katevaraus korjataan jälkikäteen, eli se muutetaan vastaamaan varsinaista tankkausta. Helsingin Sanomien 26.9.2009 julkaisemassa uutisessa Neste Oil:in ylläpitopäällikkö Timo Hietaharju kertoo, että Neste Oil:lla on tiedossa tapauksia joissa katevaraus on jäänyt voimaan tankkauksen jälkeen. Haastattelusta saa väkisin kuva, että jos katevarauksen purku epäonnistuu, ongelma näyttää olevan enemmänkin asiakkaan. Ylläpitopäällikkö toteaa, että jos asiakkaalla on vain hyvin vähän rahaa tilillään voi olla että asiakas ei saakaan kaupassa ostettua kortillaan mitään. Vika on kuitenkin pankin järjestelmässä. Melkein samaan hengenvetoon todetaan, että silloin asiakkaan tulee ottaa yhteys pankkiin ja saada katevaraus sitä kautta purettua. Se voi kuitenkin viedä aikansa.

"Tapauksia on ollut ennen muuta S-pankin kanssa. Heidän järjestelmänsä ei täysin ymmärrä, kun me peruutamme käyttämättä jääneen osuuden. Kyse on ollut nimenomaan luottokorteista. Myös Nordean kanssa tuli aluksi muutamia ongelmatapauksia." (HS, uutinen, 26.9.2009)

"Tämä voi tarkoittaa käytännössä, että asiakas, jolla on tilillä hyvin vähän rahaa, ei saakaan ostettua kaupassa kortillaan, koska tili näyttää tyhjältä." (HS, uutinen, 26.9.2009)

"Pitää ottaa yhteys pankkiin. Sitä kautta sen saa purettua. Sielläkin on tietoisuus jo levinnyt, mutta virkailijoita on paljon ja se vie aina aikansa." (HS, uutinen, 26.9.2009)

Verkkokauppa.com

Muutama Verkkokauppa.com:n asiakas on valittanut että luottokorttiostoksesta tehty katevaraus on jäänyt rasittamaan luottokortin käyttövaraa sen jälkeen kun asiakas on perunut ostoksensa. Käytännössä asiakas on siis tilannut tuotteen esimerkiksi Tallinnan varastosta ja maksanut ostoksen luottokortilla. Tuotetta ei ole ollut heti saatavilla. Muutaman päivän jälkeen asiakas on muuttanut mielensä ja perunut tilauksen. Tässä yhteydessä Verkkokauppa.com:n tulisi perua myös tehty katevaraus, mutta näin ei ole aina käynyt. Tilauksen arvo on jäänyt rasittamaan luottokortin käyttövaraa. Esimerkiksi luottokunta peruu lunastamatta jääneet katevaraukset vasta laskutuskauden päättyessä. Eli mikäli asiakas on tilannut 850 euron arvoisen tietokoneen oman korttinsa laskutuskauden alussa, maksanut tuotteen ja lopulta kuitenkin perunut tilauksen, on mahdollista että 850 euron katevaraus jää vähentämään kortin käyttövaraa jopa 3-4 viikoksi.

Koska kyse on näissä tapauksissa luottokorttiostoksesta voi asiakas ottaa yhteyttä kortinmyöntäjään, esimerkiksi Luottokuntaan ja kertoa Verkkokauppa.com:n sopimusrikkomuksesta ja vaatia katevarauksen poistamista. Luottokunta on yleensä katevarauksen poistanut. Luottokorttikaupassa luottokortin myöntäjä vastaa myyjän sopimusrikkomuksesta. Sopimusrikkomus on kyseessä koska tilauksen peruuttamisesta huolimatta katevarausta ei ole purettu myyjän toimesta.

Yhteenveto

Palvelun tuottaja, tässä tapauksessa Neste Oil ja Verkkokauppa.com ovat vastuussa palvelunsa toimivuudesta, alusta loppuun asti. Vastuuta ei voi siirrättää kolmannelle osapuolelle. Asiakkaan kannalta on epäoleellista onko virhe palvelun tuottajan vai pankin järjestelmässä. Mikäli yhteysketju ei toimi aukottomasti tietyn pankin kortilla, silloin palvelun tuottajalla on velvollisuus estää näiden korttien käyttäminen palvelussaan. Jos virhe kuitenkin tapahtuu, asiakkaalle ei saa tulla kuluja tilanteen korjaamisesta. Mikäli palveluntuottaja ei pysty itse korjaamaan katevarausta ja asiakas joutuu korjauksen tekemään, palveluntuottaja on korvausvelvollinen aiheuttamistaan kuluista. Mikäli asiakkaalle seuraa vakavaa haittaa, esimerkiksi välttämättömät lääke- tai ruokaostokset jäävät tekemättä kaksinkertaisen veloituksen takia, on palveluntuottaja korvausvelvollinen.

Lue myös:
Luotonantaja vastaa epäonnistuneista ostoksista

sunnuntai, marraskuuta 01, 2009

Suomessa lapset arveluttaviin lääketieteellisiin tutkimuksiin ilman vanhempien lupaa

Suomessa on sosiaali- ja terveysministeriö ajamassa lakiehdotusta jolla mahdollistetaan suomalaisten lasten käyttäminen lääketieteellisiin kokeisiin salassa vanhemmilta ja ilman vanhempien lupaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jopa alle 15 -vuotiaita lapsia voidaan houkutella laillisesti lääketieteellisiin kokeisiin ilman että vanhemmille tarvitsee kertoa asiasta mitään. Taustalla on vakavasti korruptoituneen Terveyden- ja hyvinvointolaitoksen (THL) sukupuolitautirokotetutkimus jossa lainvastaisesti rokotetta testattiin nuorilla ilman lupaa kummaltakin vanhemmalta. Valitettavasti Suomessa on entisestään yleistynyt käytäntö missä viranomaisten jäädessä kiinni rikollisesta toiminnasta asia korjataan säätämällä laki jolla rikokset voidaan toteuttaa jatkossa lakipykälien suojassa.

Suunniteltu laki loukkaa perheiden itsemäärämisoikeutta, ihmisoikeuksia, YK:n lasten oikeuksien sopimusta sekä EU-lainsäädäntöä, jonka mukaan alaikäisten osallistuminen lääketieteellisiin- tai vastaavankaltaisiin testeihin tarvitaan aina huoltajien suostumus.

Luottamus Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen (THL) moraaliin, eettisiin arvoihin ja toimintatapoihin on pudonnut kansalaisten silmissä pakkaselle. Laitoksen toimintatapa osoittaa vakavaa piittaamattomuutta ihmisoikeuksiin. Kun muistaa vielä uutisen laitokseen kohdistuneesta korruptiosta eli 6 miljoonan euron tuesta lääkeyhtiöltä jonka rokotteet valittiin Suomeen ainoaksi rokotteeksi ilman kilpailua, voi rehellisesti kysyä miksi THL:n johto istuu edelleen paikallaan? Ehkä siksi, että toiminnalla on Suomen hallituksen siunaus ja rikollisten menetelmien käyttö aiotaan suojata vielä laillakin.

Lakiehdotus on tällä hetkellä lausuntokierroksella 15.11.2009 asti. Mikäli olette sitä mieltä että teillä huoltajina on oikeus päättää lastenne terveydestä, ettekä halua antaa päätäntävaltaa viranomaisten käsiin, suosittelen allekirjoittamaan addressin "Salaa vanhemmilta - lakiesityksen vastustaminen". Asiallisia kommentteja voi lähettää myös suoraan sosiaali- ja terveysministeriöön.

Lakiehdotus
Addressi
Rokotusinfo

Lue myös:
Kadotettu oikeudenmukaisuus
Poikkeusolot - kansalaisoikeuksia kavennetaa jälleen
Sikainfluenssa, osa 2 - Rokote on terveysriski
Sikainfluenssa
Olen pahoillani että luin artikkelisi liian myöhään

perjantaina, lokakuuta 23, 2009

Sikainfluenssa, osa 2 - Rokote on terveysriski

Sikainfluenssa (H1N1) -rokotukset on aloitettu Suomessa. Suomessa käytössä olevat rokotteet ovat GlaxoSmithKlinen Pandemrix-rokotetta.

Sikainfluenssahysterian nousu on ollut kultakaivos lääkeyhtiöille. Rokotteita on kehitetty poikkeavan nopealla aikataululla samalla kun testausprosessissa on oikaistu hyvinkin radikaalisti. Lääkeyhtiöiden taloudellinen voitontavoittelu on ajanut rokotteen turvallisuuden ohi. Todellisuudessa rokotteissa käytettyjen ainesosien vaikutuksia ei ole tarpeeksi tutkittu eikä rokotteen kokonaisvaikutusta yksilön terveyteen ole arvioitu riittävästi.

Sikainfluenssarokotteen vastustus on kasvanut. Tämä on hyvä asia. Ihmiset ovat heränneet huomaamaan testaamattoman rokotteen vaarallisuuden. Tutkijat puhuvat kokonaishyödystä. Jopa arkkiatri Risto Pelkonen otti asiaan kantaa Helsingin Sanomien artikkelissa moittien hoitohenkilökunnan kieltäytymistä rokotteista. Risto Pelkosen mielestä hyöty on moninkertainen verrattuna haittoihin. Ehkä yhteiskunnan näkökulmasta, mutta ei yksilön. Yksilön kannalta turvallisuudella on kuitenkin oleellisin merkitys ja huonosti testattu rokote on vakava riski. Muutama sata tai tuhat rokotteeseen kuollutta, vahingoittunutta sikiötä tai terveytensä menettänyttä ihmistä ei merkitse kokonaisuudessa mitään, paitsi niille, joiden kohtaloksi tulee kärsiä, kuolla tai menettää terveytensä yhteiskunnan hyväksi. Risto Pelkosenkin on hyvä syyllistää ja asiattomasti painostaa hoitohenkilökuntaa hyvin tietoisena siitä, että hän ei tule olemaan henkilökohtaisesti vastuussa rokotteen aiheuttamista haitoista. Inhimillisellä kärsimyksellä ei pitäisi leikkiä, edes arkkiatrin.

Rokotteista on pääsääntöisesti hyötyä. Niiden avulla on hävitetty monia sairauksia. Sikainfluenssarokotteen osalta ja yksilön näkökulmasta huonosti testatun ja kiireellä valmistetun vajavaisen rokotteen ottaminen on henkilökohtainen terveysriski. Henkilökohtainen siksi, että Suomessa viranomaiset kuten Lääkelaitos ja THL eivät vastaa rokotteen aiheuttamista haittavaikutuksista. Kun päätös rokotusten aloittamisesta on tehty, rokotejunaa ei pysäytä enää mikään. Tämän vuoksi viranomaisten vakuuttelut rokotteen turvallisuudesta ovat sanahelinää. Lääkelaitoksen ja THL:n tutkijoilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin vakuuttaa kansalaiset rokotteen turvallisuudesta ja kiistää tai vähätellä riskien olemassaoloa. Kukaan ei tule myöntämään rokotteeseen sisältyvää terveydellistä riskiä vaikka tämä olisikin tiedossa. Totuus rokotteen turvallisuudesta ei tule julki viranomaisten vakuutteluista.

Sikainfluenssarokotteeseen ja sen haittavaikutuksiin löytyy riittävästi tietoa internetistä joten jokainen voi haarukoida tietomäärästä itsenäisesti ne väitteet joiden perusteella päättää rokotteen ottamisesta. Informaatiota kannattaa kuitenkin hakea myös muualta kuin viranomaisten kotisivuilta tai virallisista lähteistä. Kannattaa myös miettiä viranomaisten luotettavuutta ainoana oikeana tiedonlähteenä.

On hyvä muistaa että kenenkään ei tarvitse rokotetta ottaa vasten tahtoaan. Erityisesti vanhempien tulisi miettiä haluavatko he vaarantaa lastensa terveyden sallimalla lasten rokotukset. Lasten rokottamiseen tarvitaan aina vanhempien lupa. Sikainfluenssaa ei ole luokiteltu enää vaaralliseksi tartuntataudiksi eikä kesällä povattua valtaisaa epidemiaa ole lupauksista huolimatta saapunut. Pari tuhatta sairastunutta viiden miljoonan ihmisen joukosta ei ole epidemia.

Epidemiaa tai ei, on syytä miettiä kumpi aiheuttaa vahinkoa yksilölle enemmän - rokote vai sairaus? Kumpi tulee tappamaan enemmän ihmisiä - rokote vai sairaus? Aika näyttää.

Artikkelin lopuksi on kerätty muutamia asioita joita kannattaa miettiä ennen kuin ottaa peruuttamattoman pistoksen huonosti testattua rokotetta.

1. Sikainfluenssarokote altistaa Guillan-Barren-oireyhtymälle joka on äärimmäisen vakava hermostollinen sairaus. THL:n asiantuntuja Rose-Marie Ölander ei lehtiartikkelissa usko että rokotteella ja oireyhtymällä olisi yhteyttä. Kyse ei ole kuitenkaan uskosta. Asia olisi pitänyt selvittää ja tutkia ennen rokotteen käyttöönottamista. Lisäksi voisi perustellusti miettiä onko asiantuntijalla mitään muuta mahdollisuutta edes vastata kysymykseen kuin haittavaikutuksen kieltäminen.

2. WHO suosittelee että raskaana oleville tarjotaan ensisijaisesti adjuvantiton rokote, eli rokote ilman lisäaineitta, jonka haittavaikutuksia sikiölle ei ole tutkittu. Suomessa WHO:n suositusta ei noudateta vaan raskaana oleville naisille annetaan rokote jonka lisäaine voi olla vaarallinen sikiölle. THL:n tutkimusprofessori Petri Ruutu kiistää väitteen vaikka rokotteita ei ole edes koskaan testattu raskaana olevilla. Sveitsissä on käytössä sama rokote kuin Suomessa. Sveitsi puolestaan rajoittaa rokotteen käyttöä. Rokotetta ei enää anneta alle 18-vuotiaille tai yli 60-vuotiaille rokotteen vaarojen takia.

3. Rokote aiheuttaa vakavia sivuoireita tai jopa käynnistää sikainfluenssan sairautena. Suomessa THL:n asiantuntija Ilkka Julkunen kertoo että oireet voivat olla korkeintaan paikallista kipua ja turvotusta jotka häviävät muutamassa päivässä. Pohjois-Ruotsissa on kuitenkin todettu rokotusten alkamisen jälkeen että jopa 80% rokotetuista ihmisistä saavat sikainfluenssan oireita kuten voimakasta kurkkukipua, korkeaa kuumetta ja lihassärkyä. Osa ihmisistä on joutunut jäämään pois töistä rokotteen ottamisen jälkeen. Ruotsissa on käytössä sama rokote kuin Suomessa. Ruotsi jatkaa rokotuksia sairastumistapauksista huolimatta. Viimeksi Ruotsista on raportoitu jo viisi rokotteeseen kuollutta.

4. Sikainfluenssarokotteet sisältävät elohopeaa. Rokotteet sisältävät vaihtelevia määriä tiomersaalia jonka koostumuksesta n. 49% on elohopeaa, joka muuttuu kehossa etyylielohopeaksi. Tiomersaali aiheuttaa erittäin voimakkaita yliherkkyyksiä.

5. Sikainfluenssarokotteen tarpeellisuus on hyvin kyseenalaista, puhumattakaan rokotteen turvallisuudesta. Enää 12% saksalaisista haluaa ottaa rokotteen. Saksassa nousi kohu rokotteen tehosteaineen aiheuttamista haittavaikutuksista sen jälkeen kun Saksan lääkäriliiton varapuheenjohtaja oli vaatinut WHO:n suositusten mukaisesti tehosteaineetonta rokotetta lapsille ja raskaana oleville. Suomessa viranomaiset kiistävät haittavaikutukset. Saksassa kävi myös ilmi että viranomaisille ja poliitikoille tilattiin "turvallisempaa" rokotetta kuin kansalaisille.

6. Sikainfluenssarokotukset nenäsumutteella saatetaan keskeyttää USA:ssa koska terveydenhuolto henkilökunta on vaatinut tuomioistuinta keskeyttämään rokotukset sillä perusteella että rokotteen turvallisuuden testaukset on laiminlyöty.

7. Sikainfluenssa on vaarallisuudeltaan samaa luokkaa kuin vuosittain kausi-influenssa. Harvardin yliopiston lääkärin Marc Lipsitch mukaan kuolleisuus olisi vain 0,007% luokkaa. Mikäli rokote toimisi 10% ajasta, miljoonan ihmisen rokottamisella ja altistamisella huonosti testatun rokotteen haitoille säästetään yksi ihmishenki. Kuinka monta haittavaikutustapausta mahtuu tuohon miljoonaan ihmisen joukkoon tai kuinka monta ihmistä tuosta miljoonasta kuolee turvattoman rokotteen takia?

8. Painostus ihmisten rokottamiseksi on alkanut myös Suomessa. Painostus on samankaltaista kuin 80-luvun sokeripalan aikana. Kun yksilö saa vakavia haittavaikutuksia hänet jätetään yksin. Lääkelaitos ja THL tulevat kiistämään loppuun asti vastuunsa ja kaikissa sairauksissa voidaan aina väittää syyksi jotain muuta kuin rokotetta. Suomessa on KKO:n päätös jossa sokeripalasta vakavasti ja pysyvästi loppuelämäkseen sairastunut lapsi sai mitättömät korvaukset valtiolta. Viranomaiset kiistivät vastuunsa loppuun asti. Hoitohenkilökuntaan kohdistuva painostus on saanut joissakin paikoissa hyvin rumia piirteitä. Ihmisillä on vapaus päättää omasta terveydestään ja terveytensä hoitoon liittyvistä riskeistä. Blogi ottaa mielellään vastaan tietoa niistä työnantajista tai viranomaisista jotka asiattomasti kiristävät ja painostavat ihmisiä rokotteen ottamiseksi.

9. THL:n luotettavuus oikean tiedon lähteenä on pudonnut nollaan. Pekka Puskan julkiset kommentit sikainfluenssasta ja yleisestä rokotevastaisuudesta ovat todellisuudessa osoittaneet Pekka Puskan ammattitaidottomuuden ja epätoivoisen yrityksen taistella Internetin mediavirtaa vastaan vaihtoehtoisena tiedonlähteenä. Puskan pitäisi muistaa, että nykypäivänä yksipuolista propagandaa ei ole niin helppo levittää. THL:n puolueettomuutta ravistaa vahvasti myös mediasta saatu tieto, jonka mukaan THL saa 6:n miljoonan euron edestä tukea lääketehtaalta, jonka rokotteet ovat sitten yllättäen valittu suomalaisten rokotteeksi ilman kilpailua. Jos tämä pitää paikkansa, onko ihme että THL:n mielestä rokotteissa ei ole mitään vikaa? Yleensä tämänkaltaista toimintaa kutsutaan korruptioksi.

10. 30.10.2009 on raportoitu epävirallisesti ensimmäisiä rokotteeseen kuolleita ihmisiä ympäri eurooppaa. Ruotsalaisen median mukaan pelkästään Ruotsissa rokotteeseen on kuollut jo 5 henkilöä.

Lue:
Rokotusinfo
Antti Heikkilä
Rajuja sivuvaikutuksia
Otatko sinä sikainfluessa rokotteen? (Iltasanomien galluppi)
Vaccination Dangers
Lapsille suunnattu propaganda video
Rokote halvaannutti
GlaxoSmithKline myöntää että rokote ei ole testattu asianmukaisesti
Rokotevalmistajat saivat syytesuojan USA:ssa haittavaikutuksia vastaan
65 % ranskalaisista, 30 % englantilaisista ja 15 % suomalaisista hoitajista: emme ota H1N1-rokotetta

Lue myös:
Sikainfluenssa, osa 1
Olen pahoillani että luon artikkelisi liian myöhään

lauantaina, lokakuuta 17, 2009

LUKIJAN ARTIKKELI: Valtionsyyttäjän hätiköity ratkaisu ParkCom-jutussa

Valtionsyyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen asiassa, joka koski ParkCom Oy:n toimitusjohtajan epäiltyä virkavallan anastusta. Päätös saattaa olla aivan oikea, mutta sen perustelut ja ajoitus juuri ennen korkeimman oikeuden linjausta yksityisen pysäköinninvalvonnan laillisuudesta oudoksuttavat.

Valtionsyyttäjän ratkaisu merkitsee sitä, että hänen näkemyksensä mukaan valvontayhtiö ei ole toiminnassaan syyllistynyt mihinkään rikokseen. Ratkaisu ei merkitse sitä, että valvontamaksun maksamista koskeva sopimus syntyisi valvontayhtiön väittämällä tavalla, tai että tällainen sopimus olisi lain mukainen. Syyttämättäjättämisratkaisun perusteluissa nimenomaisesti todetaan, että maksujen sitovuus ja kohtuullisuus ovat siviilioikeuteen kuuluvia asioita, eikä niiden ratkaiseminen kuulu valtionsyyttäjän toimivaltaan.

Vantaan käräjäoikeus sekä Helsingin hovioikeus ovat aikaisemmin hylänneet ParkCom Oy:n velkomuskanteen valvontamaksunsa maksamatta jättänyttä autoilijaa vastaan. Tuomioitten perustelujen mukaan valvontamaksun määräämisessä on ollut tosiasiassa kyse julkisen vallan käytöstä ja maksu on siten ollut, kuten hovioikeus asian ilmaisi, selvästi lain vastainen.

Juttu on nyt korkeimman oikeuden ratkaistavana. Valituslupapäätöksen mukaan ratkaistavana on ensinnäkin kysymys siitä, syntyikö valvontayhtiön ja autoilijan välille sopimusta. Toisaalta jutussa on ratkaistavana kysymys siitä, sitoiko valvontamaksun maksamista koskeva ilmoitus autoilijaa – toisin sanoen voidaanko sopimusta pysäköinninvalvonnasta ParkCom Oy:n harjoittamassa muodossa ylipäänsä tehdä. Korkein oikeus ei siis ratkaise pelkkää sopimuksen syntymistä koskevaa oikeuskysymystä, vaan se antaa samalla myös ennakkopäätöksen siitä, onko ParkCom Oy:n harjoittama toiminta merkinnyt tosiasiassa julkisen vallan käyttöä vai ei.

Tätä silmälläpitäen on varsin erikoista, että valtionsyyttäjä on täysin tietoisena siitä, että korkein oikeus tulee pian antamaan asiaa koskevan prejudikaatin eli ennakkopäätöksen, tehnyt oman ratkaisunsa odottamatta ylimmän oikeusasteen linjausta asiassa. Odottelu olisi ollut perusteltua jo siitä syystä, että silloin valtionsyyttäjä olisi ainakin voinut yhdenmukaistaa päätöksensä perustelut korkeimman oikeuden perustelujen kanssa. Nyt eri lainkäyttäjien asiaa koskevat ratkaisut näyttävät olevan räikeässä ristiriidassa keskenään, ja tämä on tietenkin omiaan herättämään kansalaisissa epäluottamusta lainkäytön asianmukaisuuteen ja ylimpien lainkäyttäjien ammattitaitoon.

Rikosoikeudellinen syyllisyys edellyttää kahden elementin täyttymistä, objektiivisen ja subjektiivisen. Ensinnäkin täytyy olla teko, jonka objektiivisesti havaittava seikasto täyttää jonkun rikoksen tunnusmerkistön. Oikeustieteessä puhutaan subsumptiosta – teosta on kyettävä muodostamaan sellainen paikkansa pitävä kielellinen ilmaus, joka on yhtäpitävä jonkin laissa tekohetkellä kielletyksi säädetyn teon tunnusmerkistön kanssa. Tämä ei kuitenkaan vielä riitä. Lisäksi vaaditaan myös subjektiivisen elementin täyttymistä – teon täytyy olla tahallinen tai osoittaa tekijässään vähintäänkin moitittavaa huolimattomuutta.

Esimerkiksi, jos henkilö ottaa epähuomioissa toisen henkilön omistamat käsineet naulakosta luullen niitä omikseen, tahallisuus jää puuttumaan ja tekijää ei tuomita rikoksesta. Sen sijaan jos tekijä ottaa käsineet tietoisena siitä, että ne kuuluvat jollekin toiselle, hän toisin sanoen anastaa ne, syyllistyy hän rikokseen. Vastaavasti jos henkilö ajaa polkupyörällä holtittomasti ja törmää näyteikkunaan, joka rikkoutuu, hän syyllistyy rikokseen. Jos hän puolestaan ajaa olosuhteitten vaatimaa huolellisuutta ja varovaisuutta noudattaen ja horjahtaa esimerkiksi äkillisen tuulenpuuskan johdosta tai joku tönäisee häntä väkijoukossa ja hän tästä syystä törmää näyteikkunaan, kyseessä on tapaturma, eikä pyöräilijä syyllisty rikokseen. Täysin sama objektiivinen tunnusmerkistö voi siis joko merkitä rikosta tai sitten ei, riippuen tästä subjektiivisestä elementistä eli tekijän tahallisuudesta, tarkemmin sanottuna tahallisuuden asteesta.

ParkCom Oy:n jutussa valtionsyyttäjän ratkaisussa ihmetyttää se, että aikaisemmin sekä käräjäoikeus että hovioikeus ovat nimenomaan katsoneet, että yrityksen toiminnassa on ollut kyse julkisen vallan käytöstä. Tämä kysymys on nyt korkeimman oikeuden ratkaistavana. Ratkaisu tähän kysymykseen on erittäin keskeinen syyteharkinnassa.

Syyteharkintaratkaisua tehtäessä täytyy siis ensin tutkia, onko olemassa mitään sellaista tekoa, joka voisi täyttää jonkin rikoksen tunnusmerkistön. Nyt valtionsyyttäjä on jo ”etukäteen” tehnyt päätöksen, että ei ole, vaikka tämä nimenomainen kysymys on parhaillaan korkeimman oikeuden ratkaistavana!

Jos korkeimman oikeuden vastaus on se, että toimintaa ei ole pidettävä julkisen vallan käyttönä, niin silloin syyteharkinta on helppo tehdä. Virkavallan anastus -nimisen rikoksen tunnusmerkistö edellyttää sellaisen teon tekemistä, jonka saa tehdä vain laissa toimivaltaiseksi määritelty viranomainen. Koska teon objektiivinen tunnusmerkistö ei täyty, rikosta ei ole.

Jos korkein oikeus puolestaan linjaa, että pysäköinninvalvontamaksujen asettamista on pidettävä yrityksenä käyttää julkista valtaa, niin silloin vasta voidaan ryhtyä tutkimaan tuota subjektiivista elementtiä – onko ParkCom Oy:n toimitusjohtaja kenties tahallaan esiintynyt viranomaisena vai onko hän hyvässä uskossa ja perustellusti luullut, että toiminta olisi laillista. Sitten pitäisi arvioida, voitiinko hänen edellyttää ymmärtäneen toiminnan olleen lain vastaista, vai onko kysymys ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että erehtyminen on ollut anteeksiannettavaa ja toimitusjohtaja on toiminut asiassa vilpittömästi.

Näitten kysymysten ratkaisemiseksi toimitusjohtajaa olisi pitänyt kuulustella – julkisuudessa ei ole kerrottu, mihin asioihin ParkCom Oy:tä koskevassa rikostutkinnassa on keskitytty. Jos tätä tahallisuuskysymystä ei olisi esitutkinnassa riittävällä tavalla selvitetty, olisi valtionsyyttäjä voinut määrätä asiassa lisätutkinnan, jossa tarvittavat kuulustelut olisi tehty.

Ammattimainen syyteharkinta ParkCom Oy:n toimitusjohtajan rikosasiassa olisi edennyt siis edellä kuvatulla tavalla. Voidaan vain ihmetellä, minkä takia valtionsyyttäjä on halunnut tällä tavalla ”etuilla” ja tehdä päätöksen, joka aivan ilmeisesti tulee aiheuttamaan hämmennystä ja herättämään epäluottamusta lainkäyttöä ja ylimpä lainkäyttäjiä kohtaan. Valtionsyyttäjä olisi aivan hyvin voinut odotella korkeimman oikeuden linjausta asiassa riippumatta siitä, mikä on hänen oma näkemyksensä asiasta.

Kuten sanottu, päätöksen sisältö voi hyvinkin olla täysin oikea – ParkCom Oy on uskonut liikeideansa lainmukaisuuteen ja toiminnalle, jota Suomessa ei ole säännelty, on löytynyt jonkinlaista tukea muitten pohjoismaitten oikeuskäytännöstä. ParkCom Oy:n valvojat eivät ole esiintyneet viranomaisina, vaan toiminnan yksityisoikeudellinen luonne on tuotu esille.

Kyse on siitä, että lainkäyttäjien tulisi pyrkiä yhdenmukaisuuteen samaa asiaa eri prosesseissa koskevissa ratkaisuissaan. Tämänkaltaiset irtiotot eivät lisää luottamusta lainkäyttöön. Jos korkein oikeus päättää, että toiminnassa on ollut kyse julkisen vallan käytöstä, asettaa tämä valtionsyyttäjän ratkaisun perustelut hyvin outoon valoon. Tällaisen riskin välttämiseksi valtionsyyttäjän olisi pitänyt odottaa korkeiman oikeuden linjaus asiaan. Mitään tarvetta hätiköintiin syyteharkinnassa ei ollut.

ParkCom Oy:n vilpittömyys asiassa ja siten myös syyteharkinnan lopputulos voidaan kuitenkin myös perustellusti kyseenalaistaa. Toiminta aloitettiin jo vuonna 2004, mutta ensimmäiset velkomusasiat saatettiin tuomioistuimen ratkaistavaksi vasta useita vuosia myöhemmin, vaikka vaadittuja maksuja jätettiin maksamatta aivan alusta alkaen. ParkCom Oy on myöskin toiminut kulisseissa – se on tehnyt oikeusministeriölle aloitteen yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan lain säätämisestä ”alan epäselvyyksien selventämiseksi”. Samaan aikaan asiakkaille kuitenkin väitettiin, että toiminta olisi ehdottoman lainmukaista ja perustuisi Suomen lakiin, eikä mitään epäselvyyksiä olisi.

Niin ikään valvontayhtiön kotisivuillaan esittämät yksipuoliset laintulkinnat ja sille itselleen myönteisten viranomaispäätösten ja niitten osien esittely samaan aikaan, kun samat viranomaiset olivat tehneet myös lukuisia valvontayhtiölle kielteisiä päätöksiä, kertovat karua kieltään yrityksen johdon vilpittömyyden aitoudesta. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö toimintaa olisi ollut mahdollista harjoittaa huomattavasti rehellisemminkin siten, että lainsäädännön epäselvyydet toimintaan liittyen olisi tuotu avoimesti esille. Rehellinen toimija olisi myös hankkinut toiminnalleen niinsanotusti selkänojan, eli haastanut oikeuteen heti ensimmäisen maksamatta jättäneen toimintaan liittyvien epäselvyyksien välittömäksi ratkaisemiseksi. Jos ratkaisu olisi ollut, että toiminta oli lain mukaista, olisi bisnestä ollut huomattavasti helpompi kehittää, kun sitä ei olisi tarvinnut tehdä pelkkien väitteiden varassa. Jos toiminta olisi todettu laittomaksi, rehellinen yrittäjä olisi laittanut pillit pussiin heti, eikä vasta mahdollisesti aiheutettuaan kymmenille tuhansille ihmisille aiheetonta taloudellista vahinkoa.

Juuri edellämainitut ParkCom Oy:n toimintaan liittyvät räikeän epärehelliset piirteet ovat aikaansaaneet kansalaisten voimakkaan vastustuksen toimintaa kohtaan, joka näyttää sinänsä tavoitteiltaan kannatettavalta.

Voidaankin siis todeta, että ParkCom Oy on paitsi ollut täysin tietoinen toimintaansa liittyvistä oikeudellisista epäselvyyksistä, se on myös aktiivisesti pyrkinyt estämään oikeudellisten riskien konkretisoitumisen ja itselleen epäedullisten seikkojen tulemisen suuren yleisön tietoon. Riskialttiiseen oikeudenkäyntiin ryhtymistä viivyteltiin useita vuosia. Kansalaisia pyrittiin hyvin valikoivalla ja yksipuolisella tiedottamisella ja uutisoinnilla tietoisesti harhauttamaan. Jossakin kulkee se raja, minkä jälkeen tämänkaltainen toiminta ei ole enää normaaliin liiketoimintaan kuuluvaa oman tuotteen kehumista, vaan lain vastaista kuluttajien harhaanjohtamista. Näillä perusteilla valtionsyyttäjä olisi voinut kyllä päätyä syyteharkinnassaan toisenlaiseenkin ratkaisuun, jos korkein oikeus katsoisi, että toiminnassa on ollut kyse julkisen vallan käytöstä.

Täytyy muistaa, että oikeusvaltiossa syytteet ovat vasta syytteitä ja tuomiot ovat tuomioita. Syytetty on syytön, kunnes toisin todistetaan. Syytteen nostaminen merkitsee vain sitä, että asia käsitellään julkisessa ja puolueettomassa oikeudenkäynnissä, jossa osapuolilla on mahdollisuus esittää oma näkemyksensä tapahtumista. ParkCom Oy:n toimitusjohtajan rikosepäilyn saattamisella tuomioistuimen ratkaistavaksi olisi hänelle annettu mahdollisuus puolustautua ja tilaisuus osoittaa rehellisyytensä ja vilpittömyytensä. Jos hän olisi sen tehnyt, niin silloin oikeus olisi arvovaltaisella ja lopullisella tavalla päättänyt, että rikosta ei ole. Toimitusjohtaja olisi voinut näin puhdistaa maineensa kaikista epäilyistä.

Valtionsyyttäjä saattoi ratkaisullaan itse asiassa tehdä asiassa karhunpalveluksen ParkCom Oy:n toimitusjohtajalle. Nyt kysymys hänen syyllisyydestään jäi vain yksittäisen virkamiehen huonosti perustellun päätöksen varaan. Perustellut epäilykset ParkCom Oy:n toimitusjohtajan vilpittömyydestä jäävät roikkumaan ilmaan, eikä asia saa sellaista arvovaltaista päätöstä, joka sen saama julkisuus ja muut seikat huomioon ottaen olisi ollut perusteltua. Epäilysten pois pyyhkiminen olisi tässä tapauksessa vaatinut jotain hieman jykevämpää kuin yksittäisen virkamiehen ratkaisun, joka vaikuttaa ennenaikaiselta ja hätiköidyltä ja jonka perustelut eivät ole omiaan herättämään luottamusta lainkäytön asianmukaisuuteen saatikka vakuuttamaan suurta yleisöä.

Lue myös:
Parkkifarssi päätökseen - Kuluttajavirasto kriisissä
Pysäköinti ei villiintynyt
Sopimuksen syntyminen yksityisessä pysäköinninvalvonnassa
Etelä-Suomen Lääninhallitus kielsi ParkCom maksujen perinnän
Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat lainvastaisia
ParkCom Oy hävisi hovioikeudessa
ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa
ParkCom hävisi kuluttajariitalautakunnassa
ParkPatrol Finland Oy - Cloaca maxima

maanantaina, lokakuuta 12, 2009

Läskit lennossa

"Matkasta tulisi helvetillinen. Vajaan kymmenen tunnin lento edessä ja viereiselle istuimelle pamahtaa sellainen läskitankki että oksat pois. Aikansa hinkattuaan itseään keskimmäiselle istuimelle tämä purilainen yritti saada takapuolensa mahtumaan tuoliin kahden käsinojan väliin. Katsoin siinä kauhuissani että ei herran jumala sentään. Kun takapuoli viimein upposi istuimelle kaikki läskit lantiosta ylöspäin valuivat käsinojien yli viereisille paikoille. Eikä sekään vielä kaikki. Kädet hyllyivät viereisten istuimien puolella ja uittotukin paksuiset jalat eivät mahtuneet istuimen ja seuraavan penkin väliin joten nekin piti levittää. Miten helvetissä minä istuisin siinä vieressä seuraavat kymmenen tuntia. Kokeilin, joo, kyllä se onnistui, sivuttain yhdellä kannikalla vinossa jalat kokonaan käytävän puolella ja silloinkin sen muijan käsivarret painoivat selkää. Ja se helvetin kone oli täysi."

Mikä on matkustajan oikeus lentokoneessa siinä tapauksessa, että vierustoveri on sairaalloisen ylipainoinen tai muutoin niin kookas ettei mahdu istumaan omalla puolellaan?

Nyt ei puhuta lievästi lihavista, ei edes lihavista, vaan sairaalloisen lihavista henkilöistä jotka yksinkertaisesti eivät mahdu lentokoneessa hänelle varatulle istuimelle. Pitäisi olla itsestään selvää että lentomatkoilla matkustajalla on käytössään koko istuin ilman että hänen tarvitsee istua vinottain, poikittain tai muutoin hankalassa asennossa. Henkilön ostaessa lentolipun lentokoneeseen, hän ostaa lentoyhtiön tarjoamana palveluna kuljetuksen paikasta A paikkaan B. Palveluun sisältyy istumapaikka lentokoneessa. Lentoturvallisuudesta annettujen ohjeiden mukaisesti henkilön on pystyttävä istumaan hänelle varatussa istuimessa siten että turvavyön saa kiinni. Lentoyhtiö antaa myös tarkistuskortin (boarding pass) lentokoneeseen nousemista varten. Tarkistuskortin saa vain maksettua lentolippua vastaan ja tarkistuskortissa on kerrottu matkustajalle hänen osoitettu istuinpaikka.

Ilmailuhallinto

Asiaa kysyttiin ilmailuhallinnolta. Ilmailuhallinto kommentoi asiaa ainoastaan lentoturvallisuuden kannalta. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilön on mahduttava istumaan istuimelle siten että turvavyön saa kiinni. Ilmailuhallinnon edustaja tosin lisäsi, että jos henkilö on erityisen lihava, niin normaalia turvavyötä voidaan jatkaa lisäosalla. Ilmailuhallinto halusi myös yllättäen painottaa, että vammaista tai muutoin liikuntarajoitteista ei saa syrjiä. Ei tietenkään. En kuitenkaan usko että sairaalloisen lihava henkilö kuuluu tähän kategoriaan edes Euroopan komission EU:n lentoliikenteeseen liittyvien matkustajien oikeuksista annetun ohjeistuksen perusteella. Ilmailuhallinto näytti olevan kuitenkin enemmän huolissaan lihavien oikeuksista kuin normaalipainoisten oikeudesta käyttää omaa istuintaan kokonaisuudessaan. Eli mikäli henkilö pääsee istuimelleen ja vyökin saadaan kiinni peräti jatko-osan kanssa, niin asia on silloin ilmailuhallinnon mielestä kunnossa.

Finnair

Finnair kommentoi asiaa ensin hyvin lyhyesti toteamalla että "matkalippu oikeuttaa koko istuinpaikkaan". Hienoa! Seuraavaksi Finnairilta tiedusteltiin vastausta siihen miten lentokoneen henkilökuntaa on ohjeistettu asiassa tai mitkä ovat toimintaohjeet silloin kuin paikkansa lunastanut henkilö ei pysty omalla paikallaan istumaan ylilihavan vierustoverin takia. Missä kulkee lentoyhtiön vastuunraja? Finnairin kannalta tilanne on tietysti kiusallinen, joten ensin vaikutti siltä että vaikeneminen ongelmasta olisi varmin ratkaisu, mutta tulihan se vastauskin lopulta: "Toimimme aina paikkatilanteen sallimissa rajoissa Finnairin lennoilla." Siis anteeksi mitä sanoitte? Jatkokysymyksiäkin seurasi mutta Finnairin päälle laskeutui syvä hiljaisuus.

Kuluttajariitalautakunta, valmismatkaehdot ja valmismatkalaki

On selvää että mikäli henkilö ostaa lentolipun ja hänelle varattu paikka ei ole kunnolla käytettävissä, silloin ostetussa palvelussa on kuluttusuojalain tarkoittama virhe. Asiasta voi valittaa Kuluttajariitalautakuntaan. Lautakunta ei ole koskaan käsitellyt vastaavanlaista tilannetta joten ratkaisusuositusta ei ole olemassa. On kuitenkin tiedossa, että lautakuntaan on tullut tähän liittyviä valituksia, mutta ne on sovittu osapuolten välillä ennen asian käsittelyä. Tämä ei liene yllätys.

Entä mitä sanovat valmismatkaehdot silloin kuin matka on ostettu esimerkiksi matkatoimistosta? Uusissa 01.07.2009 voimaan astuneissa matkaehdoissa ei oteta kantaa ongelmaan eikä myöskään valmismatkalaki anna asiaan vastausta. Käytännössä jos matka tai kuljetus ei vastaa sitä mitä voidaan katsoa kohtuudella olevan sovittu, vastuussa on matkanjärjestäjä.

Olisikin erityisen tärkeää että seuraavan kerran kun tällainen ongelma esiintyy suomesta lähtevillä lennoilla ja matkustajahenkilökunta ei pysty tilannetta korjaamaan asia viedään todella kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi virheenä ostetussa palvelussa eikä missään tapauksessa sovita asiaa hiljaisesti.

Johtopäätöksiä

Kenen ongelma asia on; ilmailuhallinnon, matkanjärjestäjän, lentoyhtiön, lihavan matkustajan vai vierustoverin? Jokainen on varmasti sitä mieltä että ei ainakaan vierustoverin. Sairaalloinen lihavuus ei tietenkään ole terveellinen olotila, mutta jokaisella on oikeus olla sellainen kuin haluaa. Pitäisikö miettiä lentoyhtiön vastuuta? Lentokoneiden istuimet ovat pieniä ja ahdettu aivan liian tiiviisti. Käytännössä ei tarvitse olla lihava kohdatakseen ongelmia. Yli 190 cm pitkillä ihmisillä eivät jalat mahdu istuinten väliin. Pitäisi olla joko lapsi tai pienikokoinen japanilainen jotta lentokoneen normaalissa matkustusluokassa istuin täyttäisi alkeellisimmankin määrityksen kohtuullisesta istuinmukavuudesta. Lentoyhtiöiden kannalta asian ratkaisee raha. Mitä enemmän on matkustajia sen parempi. Monet Finnairin järjestämät lomalennot muistuttavatkin enemmän karjankuljetuksia. Tosin sillä erolla, että karjankuljetuksissa laki säätelee eläimille riittävän oleskelutilan.

Lopputulos tällä hetkellä näyttää olevan, että jotkut lentoyhtiöt pakottavat sairaalloisen lihavan ihmisen ostamaan kaksi paikkaa. Monesti tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Silloin kärsijänä on vierustoveri. Missä vaiheessa on lainsäädäntö tai matkustajien oikeuksien määrittely mennyt pieleen? Väkisinkin tuntuu siltä että ongelmallisen lihavilla ihmisillä on oikeuksia ja heitä ei missään tapauksessa voi syrjiä, mutta viereen ahtautuva normaalipainoinen ihminen joka on ostanut yhden kokonaisen paikan saa vapaasti kärsiä. Säännösten pitäisi lähteä siitä että jokaisella paikkansa ostaneelle on oikeus yhteen kokonaiseen paikkaan. Jos henkilö ei mahdu kuljetettavaksi hänelle varatussa paikassa, silloin hänellä ei pitäisi olla oikeutta matkustaa koneessa. Pitäisikö lentoasemille varata "testituolit" jossa epäilyttävän lihava ihminen voitaisiin velvoittaa kokeilemaan mahtuuko hän istuimeen ennen lennolle lähtöä? Lentoyhtiö voisi varata koneessa halutessaan isompia istuimia kookkaimmille ihmisille. Jos tämä ei ole taloudellisesti kannattavaa, silloin ainoa vaihtoehto sairaalloisen lihaville on matkustaa jollakin muulla liikennevälineellä.

Lue myös:
Kuluttajan oikeudet

maanantaina, syyskuuta 28, 2009

Lama kiristää vakuutusyhtiöiden otteita

Meneekö vakuutusyhtiöillä huonosti? Kun katsoo vakuutusyhtiöiden muuttunutta korvauskäsittelykäytäntöä, voisi sanoa että kyllä. Vakuutusyhtiöt ovat kiristäneet vakuutussopimusehtojen tulkintaa ja ennen kaikkea lisänneet omavaltaisesti täysin vakuutussopimukseen ja lakiin liittymättömien tulkintojen käyttöä välttääkseen korvausten maksamisen.

Vakuutus on kahden osapuolen välinen sopimus jossa sopimusehdot kerrotaan vakuutusasiakirjan lisäksi vakuutusehdoissa. Sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan sopimuksen toinen osapuoli ei voi yksipuolisesti muuttaa tehdyn sopimuksen ehtoja. Lisäksi vakuutussopimuksia säätelee vakuutussopimuslaki (28.6.1994/543) joka kuitenkin antaa vakuutusyhtiölle mahdollisuuden tehdä pieniä muutoksia vakuutusehtoihin.

Vakuutusyhtiöt ovat kiristäneet vakuutussopimusehtojen tulkintaa

Vakuutusyhtiö Fennia on kunnostautunut kevään jälkeen sairaskuluvakuutuksiin liittyvien korvausten käsittelyssä. Yhtiön korvauskäsittelijöiden kiristynyt linja näkyy varsin omavaltaisina tulkintoina korvauspäätöksissä. Aikaisemmin samasta sairaskuluvakuutuksesta korvattuja hoitokuluja ei enää korvata ja korvauspäätöksessä saatetaan viitata täysin asiaankuulumattomaan vakuutusehtoon. Räikeimpiä tapauksia ovat olleet moninkertaisten omavastuiden perintä samasta sairaudesta. Joissakin tapauksissa yhden sairauden erilaiset oireet on tulkittu vakuutusyhtiössä useammaksi eri sairaudeksi. Säästövimmoissaan Fennian kekseliäisyys on suorastaan kunnioitettavan nerokasta. Erään potilaan kohdalla jätettiin korvaushakemus sairaskuluista johon sisältyi kahden lääkärissäkäynnin hoitokulut. Fennia tulkitsi potilaalla kaksi eri sairautta ja vähensi kaksi omavastuuosuutta. Mutta ei siinä kaikki. Toisen lääkärissäkäynnin, siis toisen sairauden osalta ei korvausmäärä riittänyt edes omavastuuosuuden vähentämiseen, joten Fennian korvauskäsittelijä nerokkaasti yhdisti näiden kahden tulkitsemansa eri sairauden hoitokuluja yhteen siten, että sai vähennettyä omavastuun kahdesti.

Asiakkaat halusivat vakuutusyhtiön korjaavan päätöksensä oma-aloitteisesti ilman että asiaa vietäisiin vakuutuslautakunnan käsittelyyn. Lopulta vakuutusyhtiö muutti kantaansa edellämainituissa tapauksissa ja maksoi korvaukset oikein jälkikäteen. Miten käy niiden asiakkaiden jotka eivät jaksa tapella vakuutusyhtiötä vastaan? Korvaukset jäävät saamatta.

Vakuutusyhtiöt ketjuttavat vakuutusehtojen muutoksia

Vakuutusehdot määrittelevät vakuutussopimuksen sisällön. Mitä korvataan, mikä kuuluu korvausten piiriin ja mikä ei. Vakuutusyhtiöiltä kuuluu joskus väitteitä, että heidän sisäisten ohjeiden mukaan "tällaisia" kuluja ei korvata. Vakuutusyhtiön sisäisillä ohjeilla ei kuitenkaan ole merkitystä. Ainoastaan sillä mitä sanotaan vakuutusehdoissa.

Ne lukijat joilla on lapsia. Ottakaapa esille lapsen sairaskuluvakuutuksen sopimusehdot jotka olivat voimassa silloin kuin vakuutus otettiin lapselle syntymän yhteydessä. Verratkaa näitä ehtoja niihin vakuutusehtoihin joita vakuutusyhtiö soveltaa tällä hetkellä. Ero voi olla valtaisa - kuin yöllä ja päivällä. Vakuutusehdot ovat muuttuneet vakuutuksen ottamishetkestä radikaalisti. Tämä on laitonta, mutta se on onnistuttu toteuttamaan laillisesti. Kuulostaako oudolta?

Pääperiaate on että vakuutusyhtiö ei voi muuttaa vakuutusehtoja yksipuolisesti. Vakuutussopimuslain 19§ - 20§ (28.6.1994/543) mukaan vakuutusyhtiö voi kuitenkin tehdä vuosittain pieniä muutoksia, jotka eivät oleellisesti vaikuta sopimuksen keskeiseen sisältöön. Tällä perusteella vakuutusyhtiöt tekevät vuosittain "pieniä" täysin lainmukaisia muutoksia vakuutusehtoihin. Ajan mittaan nämä vuosittaiset "pienet muutokset" muodostuvat todella merkittäviksi alkuperäisiin vakuutusehtoihin nähden. Jos katsoo 16 vuotiaan pojan sairaskuluvakuutuksen ottamishetkellä voimassa olleita vakuutusehtoja vuonna 1993 ja vakuutusyhtiön nyt vuonna 2009 soveltamia ehtoja, ei voida puhua enää lain tarkoittamista vähäisistä muutoksista. Kyse ei käytännössä ole edes samoista ehdoista. Vakuutuksen ehdot ovat muuttuneet oleellisesti ja merkittävästi alkuperäisestä. Tätä ilmiötä kutsutaan vakuutusehtomuutosten ketjuttamiseksi ja se on erinomainen työkalu vakuutusyhtiöille karsia vastuitaan pienemmiksi vanhojen vakuutusten osalta.

Blogin tietojen mukaan vakuutusehtojen muutosten ketjuttamiseen liittyvistä riidoista ei ole ennakkotapausta oikeudesta. Myöskään vakuutuslautakunnalta ei ole pyydetty suositusratkaisua vakuutusehtojen ketjuttamiseen liittyvissä riidoissa. Vakuutusyhtiöillä on pyrkimyksenä sopia tämän kaltaiset riidat ennen ennakkopäätöksen muodostumista.

Sairaskertomukset

Lääkäri kirjoittaa tietojärjestelmään selvityksen potilaan käynnin syystä, oireista, diagnoosin ja annetut hoitotoimenpiteet sekä määrätyt lääkkeet. Kun potilaalle tule riitaa vakuutusyhtiön kanssa, saattaa vakuutusyhtiö pyytää potilasta toimittamaan jälkikäteen myös sairaskertomuksen vakuutusyhtiölle.

Ennen vanhaan vakuutusyhtiö pyysi tällaisessa tilanteessa potilasta hankkimaan lääkärintodistuksen. Lääkärintodistuksen kirjoittamisesta lääkäri pyysi kuitenkin palkkion ja koska vakuutusyhtiö joutui todistuksen hinnan korvaamaan, vakuutusyhtiöt alkoivat tiedustella lääkärintodistuksia itse suoraan lääkäriasemilta. Tämä taas työllisti lääkäreitä jolloin lääkäriasemat perivät maksun todistuksesta myös vakuutusyhtiöltä. Seuraavaksi vakuutusyhtiöt keksivät että pyydetään potilasta toimittamaan ote sairaskertomuksesta. Henkilötietolain mukaan potilaalla on oikeus ainakin kerran vuodessa saada nämä tiedot veloituksetta. Vakuutusyhtiöt säästivät selvää rahaa. Jos vakuutusyhtiö olisi itse pyytänyt sairaskertomusta se joutuisi siitä maksamaan.

Kannattaa kuitenkin muistaa että sairaskertomuksen hakeminen lääkäriasemalta aiheuttaa kustannuksia potilaalle matkakulujen ym. muodossa eikä potilaan tarvitse sitä itse toimittaa vakuutusyhtiölle. Potilas on korvaushakemuksen allekirjoittaessaan sitoutunut ja antanut luvan, valtakirjan, vakuutusyhtiölle pyytää sairauteen ja terveydentilaan liittyvät tiedot lääkäriasemalta. Joten vakuutusyhtiön pyytäessä toimittamaan sairaskertomuksen, voi potilas pyytää vakuutusyhtiötä hakemaan sairaskertomuksen itse lääkäriasemalta. Näin moni on menetellytkin ja silloin vakuutusyhtiöllä ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa lusikka kiltisti ahneeseen käteen.

Vakuutus- ja rahoitusneuvonta

Lue myös:
Korvausten käsittelyaika on 1 kk
Korvaus perustuu vakuutusehtoihin
Röntgen- ja magneettikuvat
Lääkäri ei voi kieltäytyä kirjoittamasta lääkärintodistusta
Asiantuntijalääkäreiden nimet ovat julkisia

perjantaina, syyskuuta 18, 2009

Takseilla ei välttämättä ole oikeutta kieltäytyä sairaan kuljettamisesta

Helsingissä on noussut esiin tapauksia joissa taksikuljettaja on kieltäytynyt kuljettamasta asiakasta epäillessään asiakkaan sairastavan sikainfluenssaa. Helsingin taksiliikenteestä vastaava tiedottaja Pia Pouttu on todennut Helsingin Sanomissa, että taksiliikennelain (2.3.2007/217), 12§ mukaan kuljettajalla on oikeus kieltäytyä kuljetuksesta työturvallisuuteen vedoten.

Oikeus kieltäytyä kuljettamasta sikainfluenssapotilasta tai yleensä sairasta potilasta ei ole täysin yksiselitteinen. Hallituksen alkuperäisessä esityksessä taksiliikennelaiksi viittaus työturvallisuuteen perustuu nimenomaan työturvallisuuslain (23.8.2002/738) pykälään 23§, siitä milloin työntekijöillä on oikeus yleensä kieltäytyä työstä. Työturvallisuuslaki ei koske ainoastaan taksikuljettajia. Se koskee myös muita työntekijöitä tai virkasuhteessa olevia. Joten jos tulkitaan, että taksikuljettajilla on oikeus työturvallisuuslain perusteella kieltäytyä toimimasta sairaan ihmisen kanssa, sama oikeus koskee myös kaikkia muitakin työntekijöitä alasta riippumatta. Oli kyse sitten kaupan kassasta, linja-auton kuljettajasta tai pankkineidistä. Lisäksi alkuperäisessä hallituksen esityksessä taksiliikennelain 12 § osalta todetaan, että työturvallisuusuhalla viitataan esimerkiksi väkivaltaisesti tai uhkaavasti käyttäytyvään asiakkaaseen. Tähän ei voida rinnastaa mahdollisesti lääkärinhoidon tarpeessa olevan potilaan kuljettamista terveyskeskukseen tai sairaalaan, varsinkin kun kyse ei sikainfluenssan osalta ole yleisvaarallisesta tartuntaudista.

Kuljetuksesta kieltäytyminen on moraalisesti täysin tuomittavaa eikä kieltäytymisen laillisuuskaan ole täysin selkeällä pohjalla. Kieltäytymistapauksista on tehtävä rikosilmoitukset ja kantelu lääninhallitukseen taksiluvan poistamiseksi. Sikainfluenssahysteria ja ihmisten syrjiminen terveydentilan perusteella on saanut yhä järkyttävämpiä piirteitä samalla kun viranomaiset valmistautuvat käytännössä testaamattomien rokotteiden levittämiseen ja julkinen media on hiljaa rokotteen vaarallisista sivuvaikutuksista .

Blogi pyytääkin kaikkia niitä ihmisiä joita taksi on kieltäytynyt kuljettamasta sikainfluenssatartunnan perusteella, toimittamaan tapahtuman päivämäärän ja paikan, taksinumeron, ajoneuvon rekisterinumeron, taksiyhtiön- sekä kuljettajan nimen blogille. Myös kännykällä otetut valokuvat voi toimittaa blogille. Blogi voi julkaista myöhemmässä vaiheessa mustan listan niistä taksikuljettajista ja yhtiöistä jotka ovat kieltäytyneet auttamasta sairaan kanssaihmisen kuljettamisessa hoitoon.

Lue myös:
Sikainfluenssa
Olen pahoillani että luin artikkelisi liian myöhään

torstaina, syyskuuta 10, 2009

Sananvapaus murenee, muista suojella itseäsi

Jussi Halla-ahon käräjäoikeudessa saaman tuomion perustelut ovat vaillinaiset ja eivät kestä älykästä tarkastelua. Halla-ahon oikeudenkäynnistä löytyy taustalta paljon kummallisuuksia jotka viittaavat selvästi viranomaisten käynnistämään ajojahtiin yhtä maahanmuuttoa tai vähemmistöryhmän arvoihin kriittisesti suhtautunutta julkisuuden henkilöä kohtaan. Halla-aho halutaan varoittavaksi esimerkiksi.

Käräjäoikeuden istunnossa käytettiin yhtä ainoaa käräjäoikeuden tuomaria ilman maallikkojäseniä. Menettely on ennenkuulumatonta varsinkin silloin kun ratkaistaan yhteiskunnallisesti merkittäviä oikeuskysymyksiä. Käräjäoikeuden istuntosali valittiin mahdollisimman pieneksi jotta kannattajat ja median edustajat eivät mahtuisi istuntosaliin. Lisäksi käräjäoikeuden käsittely kesti vain muutaman tunnin mikä viittaa siihen että asiat tässä ajojahdissa oli aika pitkälle valmiiksi mietitty. Käräjäoikeus arpoi tuomioksi sakkoa. Arvonta jatkuu hovioikeudessa.

Sananvapaus murenee

Sananvapaus sinänsä on lupaus siitä että saat sanoa mielipiteesi kenenkään estämättä tai ennakolta sensuroimatta. Tämä ei tarkoita ettei sananvapauden käyttämisestä voisi olla seurauksia. Halla-ahon saamassa ja muissa samankaltaisissa tuomiossa on kuitenkin aina kyse sananvapauden rajoittamisesta. Syyttäjäviranomaisten ja oikeuslaitoksen tarkoituksena on rajoittaa sananvapautta luomalla poikkeuksellisen matala kynnys syytteeseen joutumiselle. Uskonrauhan rikkominen, kunnianloukkaus tai kansanryhmää vastaan kiihottaminen ovat erinomaisia tekosyitä. Kun syytteeseen joutumisen kynnys on hyvin matalalla, ei monikaan ihminen enää uskalla ilmaista mielipidettään vaikeissa asioissa, varsinkin niissä, joista keskusteleminen suomessa on muuttunut tabuksi. Uskonnasta, maahanmuutosta ja pakolaisista ei saa olla eri mieltä yleisen totuuden kanssa. Oikeuslaitoksen ja syyttäjäviranomaisten toiminta on luonut sananvapauden vastaisen ennakkosensuurin, jossa matalan syytekynnyksen takia saavutetaan ennakkosensuuria vastaava lopputulos.

Suomessa vallitsee viranomaisten ja erityisesti syyttäjäviranomaisten lietsoma rasismihysteria. Vähemmistöryhmiä ei saa arvostella eikä heidän edustamansa kulttuurin tai uskonnon epäkohtia saa tuoda julkisuuteen. Käytännössä Suomeen on luotu järjestelmä, jossa vähemmistöryhmiin kuuluvat ihmiset ovat tiukemmin lain suojeluksessa kuin valtaväestö. Ei ole mikään uutinen, että Suomessa laki ei ole sama kaikille kansalaisille. Tällä on pitkät perinteet jo historiasta. Vähemmistöryhmiin tai -uskontokuntiin kohdistettu ylihuolehtiva suojelu on ajanut vähemmistöryhmiin kuuluvien ihmisten aseman suomalaisessa oikeusjärjestelmässä ohi valtaväestön. Kehitys on ollut täysin odotettavissa sillä valtaväestön syrjiminen ei ole uutta Suomessa. Sitä on harrastettu milloin suomenruotsalaisten toimesta ja milloin valtiorasismina hallituksen toimesta asettamalla enemmistö kansalaisista eriarvoiseen asemaan.

Halla-aho sai sakkotuomion viitatessaan islamin uskontoa pedofiliaan. Tällä hetkellä näyttää siltä että suomalaisen oikeusjärjestelmän mielestä uskonrauhan rikkomista on herättää keskustelua vaikeista asioista. Miksi pedofiliasta ja islamin uskonnon välisestä yhteydestä ei saa keskustella? Maallikolle riittää islamin historian ja nykytilan tutkiminen. Useista eri lähteistä voidaan lukea, että islamilaisille pyhä uskonnollinen hahmo, islamin perustaja, Muhammad yhtyi 9 vuotiaiseen vaimoonsa. Tämän katsotaan nimenomaan vahvistaneen islamilaiselle uskonnolle Muhammadin itsensä hyväksymää elämäntapaa. Ei myöskään tarvitse lukea uutisia kovin pitkälle kun huomaamme vielä nykypäivänä alle 10 vuotiaita tyttöjä naitettavan yli 60 vuotiaille miehille. Tätä ei katsota edes ongelmaksi monissa arabimaissa. Kaikissa länsimaissa kuten myös Suomessa tällaista toimintaa kutsutaan pedofiliaksi. Pedofilia on järkyttävä rikollinen teko joka aiheuttaa vakavia ja elinikäisiä kärsimyksiä lapselle. Kyse ei ole uskonrauhan rikkomisesta tai rasismista. Kukaan tuskiin väittää kaikkia islamilaista uskontoa tunnustavia pedofiileiksi. Historian, uskonnollisten faktojen ja nykypäivän tapahtumien perusteella on täysin perusteltua herättää keskustelua pedofilian ja islamin yhteydestä. Miksi tästä ei saa Suomessa keskustella?

Asiassa herää myös ajatuksia syyttäjäviraston ja oikeuslaitoksen motiiveista. Onko tarkoitus lakaista pedofiliaan liittyvät ongelmat maton alle "kieltämällä" ihmisiltä "rangaistuksen uhalla" mahdollisuus keskustella tai herättää keskustelua vaikeasta ja huolestuttavasta asiasta. Miksi muuten Suomessa annetaan lasten hyväksikäytöstä Euroopan mitättömimmät rangaistukset? Suomessa on suuri islamilainen yhteisö. Yhteisö joka on osa tätä yhteiskuntaa ja yhteiskunnan edustamia arvoja. Miksi yksi yhteisö on laissa korkeammalla kuin muut? Miksi heitä ei saa arvostella? Itse asiassa vuonna 2008 Suomessa korkein oikeus hyväksyi puolustuskyvyttömän lapsen silpomisen näyttämällä vihreää valoa uskonnollisin perustein suoritetuille ympärileikkaukselle. Kyseessä on Suomen rikoslain mukainen pahoinpitely ja ruumiinvamman tuottaminen. Korkeimman oikeuden mielestä tämä on kuitenkin sallittua uskonnollisin perustein vähemmistöryhmille.

Suojele itseäsi

Suomi on sananvapauden, vapaan mielipiteen ja keskustelun osalta menossa entistä enemmän kohti Lähi-idän diktatuureja, kiinalaista sensuuria ja viranomaisten mielivaltaa. Suomi saa väkilukuun suhteutettuna eniten Euroopassa langettavia tuomioita ihmisoikeustuomioistuimesta. Suomen valtio kuitenkin viittaa kintaallaan näille päätöksille. Tilanne pahenee entisestään tulevaisuudessa uusien lakimuutosten vuoksi. Yksilönoikeuksia ja sananvapautta pyritään Suomessa vakavasti rajoittamaan. Tästä ovat esimerkkeinä lähdesuojan kavennukset, internet sensuuri, Lex-Nokia, uusi valmiuslaki, rangaistusvallan yksityistäminen, oikeuskäytännöt sekä yli-innokkaiden syyttäjäviranomaisten ristiretket vapaata keskustelua vastaan.

Suomessa ei nykypäivänä ole turvallista keskustella vaikeista asioista omalla nimellään. Pelkästään Halla-ahon käräjäoikeudelta saama tuomio puhuu asian puolesta. Koskaan ei tiedä milloin mielipide ketäkin loukkaa ja mitkä ovat viranomaisten reaktiot. Osallistukaa asiallisesti käytyyn keskusteluun, mutta muistakaa samalla suojella itseänne viranomaisten mielivallalta. Käyttäkää oikeuttanne anonymiteettiin. Käyttäkää internetistä löytyviä palveluja joilla oman identiteetin, IP-osoitetta myöten, voi suojata. Palveluja ei pidä käyttää laittomiin tarkoituksiin, mutta niitä on hyvä käyttää itsensä suojeluun.

Internet on pullollaan web-pohjaisia anonyymiproxyja. Nämä ovat yksinkertaisin, mutta eivät välttämättä luotettavin tapa, suojata itsesi. Proxyjen käyttö sisältää myös muita riskejä joten arkaluontoisten ja henkilökohtaisten tietojen välittämistä kannattaa miettiä tarkkaan. Anonyymiproxy palvelussa kirjoitat hakukenttään haluamasi internet-sivuston osoitteen. Haettavan internet-sivuston META-sisältöä ja HTTP-header tietoja muutetaan siten, että sivuston tarjoava palvelu ei näe oikeaa identiteettiäsi sivustoa haettaessa tai tietoa talletettaessa kohdepalveluun (esimerkiksi kommenttia osallistumaasi keskusteluun). Anonyymiproxyista löytyy myös ns. "high anonymity" tai "elite" proxyja jotka poistavat HTTP-headeristä kaiken tarpeettoman tiedon jättäen ainoastaan viittauksen anomyypiroxyn identiteettiin ja IP-osoitteen.

Anonyymiproxyissa on yleensä ongelmana, että palvelimen ylläpitäjälle jää tiedot identiteetistäsi. Maksimaalisen turvan takaamiseksi kannattaa käyttää lisänä esimerkiksi Tor:n kaltaisia palveluja. Tor on anonyymiverkko joka koostuu sadoista eri palvelimista ympäri maailmaa. Palvelua käyttävät tällä hetkellä tavalliset ihmiset, armeijat, journalistit, tutkijat, aktivistit, toisinajattelijat, vainotut, bloggaajat, kommentoijat jne. Käyttäjäkuntaa löytyy erityisesti Suomen, vanhojen neuvostovaltioiden ja Lähi-idän kaltaisissa maissa joissa sananvapautta on rajoitettu merkittävästi ja sananvapauden käyttämisestä saattaa olla vakavia seurauksia.

Tor-palvelussa yhteytesi kohde sivustolle muodostetaan satunnaisesti valittujen ympäri maailmaa sijaitsevien useiden eri palvelimen kautta. Tietoliikenne on salattua internet selaimesta lähtien viimeiselle Tor-palvelimelle. Lokeja ei tallenneta ja yhteys muodostetaan vaiheittain palvelimelta palvelimelle. Yksikään Tor-palvelin ei näe koko tietoliikenneketjua läpi. Koska internetselaimesi ja ensimmäisen Tor-anonyymiverkon palvelimen välinen liikenne on salattu, ei internet operaattorisikaan näe sivustoja joissa liikut.

Tor-palvelun käyttöönotto on helppoa. Tor-projektin sivuilta voi asentaa valmiin paketin joka on integroitu Firefox -selaimeen ja yhteydet myös valmiiksi konfiguroitu.

Eräs mahdollisuus anonymiteetin hankkimiseen on myös käyttää julkisia verkkoja tai jopa yhdistää kaikki kolme tapaa. Uskaltaisin kuitenkin väittää että käyttämällä samanaikaisesti Tor-verkkoa ja luotettavaa anomyymiproxya ei mielipiteesi alkuperäistä lähettäjää ota selville edes Jumala - tai Allah.

Lisätietoa:
Tor
Tor Overview
Proxify
KProxy
The Cloak
Hide My Ass

Lue myös:
Ahvenanmaa - suomalaisuuden tuska
Kadotettu oikeudenmukaisuus
Poikkeusolot - kansalaisoikeuksia kavennetaan
Sananvapautta ja loukattua kunniaa
Eduskunnan oikeusasiamies
Loukkaako sinun operaattorisi sananvapautta?
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa