Tämä on nykyihmisen todellisuutta ja monelle ihmiselle ajasta ja paikasta riippumatonta työn tekemistä. Tällaista toimintatapaa ihastellaan ja suositaan. Työ- ja vapaa-aika katsotaan yhtenä kokonaisuutena eikä niitä haluta pitää erillään. Pitää olla nykyaikainen.
Valitettavan moni on sulkenut silmänsä todellisuudelta ja harva enää pysty näkemään mikä tässä kuviossa on pielessä!
Työnantajan edun mukaista tietysti on että yhdellä korvauksella, joka yleensä on kuukausipalkka, työntekijä tekee työtä käytännössä 24/7. Ensin työpäivän verran työpisteellä tai etätöissä ja sen jälkeen hoitaa työtehtäviä myös muina aikoina joustavasti vapaa-ajan lomassa ja on kaiken lisäksi lomallakin vain nettiyhteyden päässä ja aina kännykällä tavoitettavissa. Tämä näyttää olevan uusi tapa toimia digitalisoituneessa yhteiskunnassa ja ennen kaikkea tehokkaampi ja joustavampi tapa tehdä töitä.
Onko kuitenkaan työntekijän edun mukaista olla työnantajan käytettävissä jatkuvasti ja onko työntekijän tai hänen perheensä edun mukaista että työhön käytetty aika on pois yhteisestä ajasta? Entä työstä maksettu korvaus?
Työajan ja vapaa-ajan yhteensovittaminen on yksi elinkeinoelämän nerokkaista salajuonista. Mainostetaan nuorille työntekijöille kuinka joustavia työpaikalla ollaan. Työtä voi tehdä silloin kun haluaa ja missä haluaa. Työnantaja tarjoaa laitteet ja yhteydet. Etätyötä voi tehdä mistä vain. Samaan aikaan työsopimuksessa maksetaan kiinteämääräistä kuukausipalkkaa tai vielä pahempaa, olet tehnyt työsopimuksen jossa puhutaan kokonaispalkasta.
Kuinka tyhmä pitää ihmisen oikeasti olla tehdäkseen, hyväksyäkseen ja toimiakseen vastoin omaa taloudellisia intressiään?
Jokainen meistä on varmasti sitä mieltä että tehdystä työstä on maksettava palkka. Kun kyse on kuukausipalkkaan perustuvasta työsopimuksesta on työsopimuksessa poikkeuksetta määritelty myös päivittäinen työaika. Tämä aika on siis normaalityöaika jonka aikana tehtyä työtä vasten maksetaan kuukausittainen palkka. Entä mikä on se aika jota työhön kulutetaan työsopimuksessa sovitun työajan ulkopuolella? Siis se aika jota käytetään sähköpostin läpikäymiseen, saavutetaan säästämällä työmatkoissa, tehdään töitä lomalla, illalla tai yöllä?
Jokaisesta tehdystä työtunnista on maksettava korvaus. Se miten korvaus maksetaan on pitkälti sovittavissa työsopimuksessa. Se että asia sovitaan on ennen kaikkea työntekijän intresseissä, mutta myös työnantajan.
Kukaan ei osta samaa pölynimuria 700 eurolla jos sen saa viereisestä kaupasta 150 eurolla. Miksi sitten työskennellään ilmaiseksi sovitun työajan ulkopuolella saamatta korvausta? Siksikö että se on helppoa ja muodikasta?
Etätyön tekeminen ei ole ongelma jos huolehtii siitä että palkkausta vastaava korvaus myös maksetaan jokaisesta tehdystä tunnista tai sitten tekee vain sopimuksen mukaisen tuntimäärän. Suurin epäkohta on siinä, että etätyön ja etäyhteyksien helppous ajaa ihmiset ilmaiseen työhön. Jos haluaa olla työnantajan käytettävissä 24/7 siitä pitää sopia työsopimuksessa ja saada asianmukainen korvaus. Yritysjohtajilla on johtajasopimukset jolloin he käytännössä ovat yrityksen käytettävissä 24/7, mutta myös työstä maksettu korvaus on ihan omaa luokkaansa, ainakin jos uskoo vuosittaisia suurituloisten nimilistoja. Miksi perusduunarin pitäisi tehdä ilmaiseksi?
Moni ei myöskään tajua että vuosia jatkunut toimintamalli jossa työntekijä peruskuukausipalkalla tekee mittavan määrän työtä varsinaisen työajan ulkopuolella ilmaiseksi voi ajan kuluessa muodostua normaaliksi toimintatavaksi jotka kumpikin osapuoli on hyväksynyt hiljaisesti ja siten osaksi työsopimuksen ehtoja. Eikä tämän jälkeen tilannetta muuteta kuin irtisanoutumalla jos yllättäen tulee järkiinsä ja haluaa työstä oikeudenmukaisen korvauksen.
Neiti A on tehnyt työsopimuksen 7.5h päivittäisestä työajasta 2800 euron kuukausipalkalla. Tuntipalkka on 17 euroa. Neiti A on muodikas nykyvirtausten edustaja. Oikea neiti tietäväinen. Todellinen nykypäivän supernainen joka on yhdistänyt työ ja vapaa-aikansa yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Aamuisin ennen työajan alkua hän käyttää puolituntia sähköpostin lukemiseen syödessään aamupalaa. Iltaisin kun lapset menevät nukkumaan hän tekee vielä töitä yhden tunnin saattaakseen kesken jääneet työt loppuun. Keskiviikkona on etätyöpäivä ja aikaa jää enemmän töihin. Lauantaina on aikaa käyttää muutama tunti töihin lasten harrastusten aikana ja sunnuntai-iltana on hyvä aloittaa muutaman tunnin rupeamalla viikon työt tai viimeistellä keskeneräisiä. Näistä muodikkaista työtunneista joista ei makseta korvauksia kertyy 12 tuntia viikossa, 48 tuntia kuukaudessa ja 528 tuntia vuodessa. Yhteensä 8 976 euroa, eikä näissä ole edes ylityökorvaukset mukana.
Se on kolmen kuukauden palkka – ilmaiseksi, mutta toisaalta, ehkä se 700 euron pölynimuri on sittenkin aika hyvä ja halpa.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Työpaikoilla puhalluskokeeseen pakottaminen on lainvastaista
Työsuhteen koeaikaa voi käyttää hyväksi myös työntekijä
Liukukuva työaika
Huumausainetestit työpaikalla
