LUKIJAN ARTIKKELI: Mitä tehdä koiran omistajalle joka pitää koiraansa taajamassa irti?

Mitä tehdä koiralle jota pidetään taajamassa irti? Vai pitäisikö mieluummin kysyä mitä tehdä koiran omistajalle joka pitää koiraansa taajamassa irti?

Yhä enenevissä määrin osa koiranomistajista pitää oikeutuksenaan kulkea oman lemmikkinsä kanssa kaupunki- ja taajama-alueella lemmikki kytkemättömänä. Tämä on vaarallista irti kulkevalle koiralle, se on täysin vastuutonta muita ulkona liikkuvia kohtaan ja ennen kaikkea se on järjestyslain vastaista.

Onkin syytä kysyä mikä tekee koiranomistajasta näin itsekeskeisen narsistin joka ei kykene kokemaan asioita kuin yksipuolisesti oman etunsa ja vääristyneiden ajatustensa kautta ja joka kokee oikeudekseen terrorisoida ympäristöä irti päästetyllä koiralla?

Ihan ensimmäiseksi, järjestyslaki edellyttää että koira on oltava kytkettynä taajama-alueella.

Koira on eläin. Omistajan vakuuttelut siitä että se on aina hallittavissa ja käskytettävissä on täyttä puppua. Mikä tahansa koira voi provosoitua irrallaan ollessaan. Ärsyke voi olla omistajalle entuudestaan täysin tuntematon. Omistaja ei voi olla koskaan 100% varma, että koira ei tee mitään. Puhumattakaan siitä, että iso osa ulkoiluttajista ei edes välitä mitä irti oleva koira tekee tai että heillä yleensä olisi mitään todellista kontrollia koiraan.

Osa ihmisistä, niin pieni lapsi kuin aikuinen ihminenkin saattaa pelätä koiria. Nurkan takaa ilmestyvä koira saattaa pelästyttää koirapelkoisen pahemman kerran ja tämä taas provosoida koiraa. Pienet lapset eivät aina tiedä miten käyttäytyä koiran kanssa ja jos paikalle pyrähtää irti oleva koira lapset saattavat tahtomattaan ärsyttää koiraa. Irti olevan koiran hyppääminen koirapelkoista vasten saattaa aiheuttaa pitkäaikaisia pelkotiloja. On täysin yhdentekevää onko koira kiltti vai ei. Ihmisten pelko ei häviä sillä että omistaja vakuuttelee pelokkaalle ettei koira tee mitään.

Irrallaan oleva koira aiheuttaa aina stressitilanteen kiinni kytketylle koiralle joka tilanteessa jää altavastaajan asemaan. Tämä saattaa johtaa konfliktiin varsinkin silloin kun kiinni oleva koira pitää itseään uhattuna.

Toiset koirat ovat arkoja ja saattavat pelätä muita koiria. Monilla nartuilla juoksuaikana esiintyy ylimääräistä pelkoa. Tilannetta ei todellakaan auta se että kiinnikytketyn aran tai pelokkaan koiran ympärille tai jopa suoraan päälle ryntää toinen koira. Kun pitää arkaa koira hihnassa kiinni ja yrittää totuttaa koiraa kulkemaan kävelyretkillä ja olemaan välittämättä tai pelkäämättä toisia koiria, tilannetta ei auta yhtään se että paikalle rynnistää irti oleva koira joka pyörii ja hyörii ja räksyttää ympärillä tai pahimmassa tapauksessa käy suoraan päälle. Leikillään tai ei. Se on yhdentekevää. Pelokas ja arka koira ottaa jälleen takapakkia aimo harppauksen ja on entistä pelokkaampi.

Palataan alkuperäisiin kysymyksiin.

Mitä tehdä koiralle jota pidetään taajamassa irti?
Mitä tehdä koiran omistajalle joka pitää koiraansa taajamassa irti?

Järjestyslaki kieltää koiran pitämisen irti joten poliisilla olisi mahdollisuus sakottaa näitä ihmisiä. Kokemuksesta voin sanoa että poliisilla ei ole aikaa. Sakko tulee vasta siinä yhteydessä kun jotain ikävää sattuu, toinen koira, ihminen tai omaisuutta vahingoittuu, tai pahempaa.

On myös turhauttavaa huomata että näitä ihmisiä kohtaan ei auta puhe tai huomautus. Yleensä tulee kiukkuista ja jopa haistattelevaa palautetta pitää huolta omista asioista. Mitä siis tehdä?

Viimeisten vuosien aikana olen toiminut seuraavasti ja suosittelen samaa muille.

Jos irti oleva koiraa tulee suoraan päälle, ystävällisenä tai agressiivisena potkaisen koiraa niin lujaa kuin lähtee. Ei tule toiste. Vastuu vahingoista on koiranomistajalla joka pitää koiraansa irti. Kahdesti olen myös läpsäissyt isällisellä avokämmenellä koiran ulkoiluttaa. Kunnon lintsari naamalle niin muistaa seuraavan kerran.

On muuten tehonnut!

SSS-miehet

Suomen hallitus painostaa ammattiliittoja ennennäkemättömällä ja historiallisella tavalla. Ammattiliitot vastaavat joukkomielenosoituksella, työnseisauksilla ja lakoilla. Kaikki osapuolet ymmärtävät Suomen talouden heikon aseman ja tarpeen uudistuksille. Miten tähän on tultu?

Työmarkkinoilla koko perusajatus lähtee asioiden sopimisesta. Asioiden paikallisen sopimisen kehittäminen on ollut yksi hallituksen tavoitteista. Nyt Suomen hallitus haluaa rajata käytännössä perustuslain vastaisesti vapaata sopimusoikeutta ja työntekijöiden oikeutta neuvotella itse työehdoista. Tällaista ei ole koskaan aikaisemmin sattunut yhdessäkään pohjoimaisessa yhteiskunnassa.

Jokainen ymmärtää että paras lopputulos saadaan kun yhteisistä tavoitteista neuvotellaan ja sovitaan yhdessä. Sopiminen tarkoittaa että kaksi tai useampi osapuoli yrittää etsiä yhdessä ratkaisun joka tyydyttää kaikkia osapuolia.

Viime vuosien aikana EK:n, työnantajaliittojen ja ammattiliittojen neuvottelut ovat olleet hyvin vaikeita. EK tuo neuvottelupöytään vain ja ainoastaan heikennyksiä antamatta mitään vastineeksi työntekijöille. Miksi silloin edes pitäisi neuvotella? Kyse on puhtaasta sanelupolitiikasta jossa ei ole aikomustakaan etsiä yhdessä asioille ratkaisua.

Yhteiskuntasopimus on kaatunut kahdesti käytännössä EK:n ja Suomen hallituksen sanelupolitiikkaan. Jos neuvottelupöytään tuodaan valmiiksi määritellyt vaatimukset, työkalut, ratkaisumallit ja  lopputulos, ei kyse ole neuvottelusta. Kyse on jälleen sanelupolitiikasta.

Yhteiskuntasopimusten  neuvottelujen aikana oli selvästi nähtävillä että EK:ta ei koko sopimuksen luominen kiinnostanut. Ei tietenkään, koska EK:lla oli hallituksen jatkotoimet ja hyökkäys ammattiliittojen sopimusoikeutta vastaan jo tiedossa. Ei mene veikkaus kovinkaan pieleen jos toteaa että todellista halua saavuttaa yhteiskuntasopimusta ei ollut EK:n eikä Sipilän hallituksen suunnalta. Tarkoitus oli saada ammattiyhdistysliike kieltäytymään neuvotteluista ja tämän jälkeen ajaa pakkorajoitukset lainsäädäntöön ja syyttää ammattiliittoja sovun särkymisestä.

Ruotsissa ensimmäisen sairauspäivän palkaton  järjestelmä otettiin käyttöön jo 1993. Tämä syntyi neuvottelutuloksena jossa työntekijät saivat läpi itselleen tärkeitä uudistuksia vastineeksi työnantajien haluamalle palkattomalle sairauspäivälle. Tämän tyyppisillä ratkaisuilla on Ruotsissa luotu monia työnantajia ja työntekijöitä hyödyttäviä järjestelmiä kuten työsuhteen pituuteen sidotut irtisanomispaketit joista Suomessa voi vain haaveilla. Ihmeellistä miten Ruotsissa neuvottelukulttuuri on osattu jo vuosikymmeniä sitten, kun taas Suomessa EK ei viime vuosien aikana ole halunnut suostua mihinkään vastineeseen jatkuville etujen leikkausvaatimuksilleen. Sanelupolitiikka ei ole neuvottelua. Kun ei aidosti haluta neuvotella, ei voi syntyä tuloksiakaan.

On tärkeää viestittää ammattiyhdistysliikkeille että periksi ei tule antaa. Koko tilanne on syntynyt  Suomen hallituksen ja EK:n yhteisestä linjauksesta pistää työntekijät ja ammattiliitot polvilleen. Suomen taloudelliset ongelmat ovat pelkkä tekosyy. Jos Suomi ajautuu yleislakkojen kierteeseen, se menee täydellisesti Sipilän ja EK:n piikkiin.

Mitä tulee vuorotyöalojen palkkojen leikkaamiseen ja ylityökorvausten pienentämiseen ja palkattomaan sairauslomaan, ei voi todeta muuta kuin että vaikka työntekijöille ei maksettaisi palkkaa yhtään, ei Suomen vienti ja kilpailukyky parane, jos ei ole mitään myytävää joka maailmalla kiinnostaisi ostajia. Suurin ongelma on Suomalaisten yritysjohtajien heikko taso ja ylemmän johdon kapeakatseiset päätökset. Kaikki liikevoitto jaetaan ylimääräisinä osinkoina ja vuosi toisensa jälkeen yrityksissä on yhtä ḱulujen karsimista ja säästöjen etsimistä. Unohdetaan jatkuvuuden tärkeimmät elementit innovatiivisestä kehittämisestä aina näiden pohjalta rakennettaviin investointeihin. Käy kuten Nokialla.

Entä SSS-miehet?

Alexander Stubilta ei kokoomuksen elinkeinoelämän huorana voi odottaa mitään muuta kuin työnantajien pussiin pelaamista. Kokoomus on ollut aina EK:n ohjauksessa. Suurin virhe tapahtui 2007 kun "Sari Sairaanhoitaja" haluasi leikkiä porvaria ja äänesti Kokoomuksen vaalivoittoon korkeiden palkankorotus toiveiden ohjaamana. Palkat nousivat reilusti ja sama tapahtui seuraavan 4 vuoden aikana kaikilla muillakin aloilla. Suomen palkkakustannukset karkasivat korkealle. Nyt Kokoomus on korjaamassa Kataisen virhettä viemällä reilusti sairaanhoitajilta joiden palkalla ei ole mitään tekemistä kilpailukyvyn kanssa.

Juha Sipilä on entinen yritysjohtaja ja IT-miljonääri. Hänen kyvyttömyytensä toimia yritysjohtajana on ollut tunnettu tosiasia pitkään  eikä hänen kykynsä tai tapansa ole parantuneet yhtään hallituksen muodostamisen jälkeen. Hänen tavoitteensa on ajaa ammattiliitot alas ja taata työnantajille täysi määräysvalta työntekijöiden työehdoista.

Timo Soinin takin käännöt on joitan mitä Suomen poliittisessa historiassa ei ole koskaan aikaisemmin nähty. Yksikään puheenjohtaja ei ole ikinä haukannut niin paljon paskaa kuin Soini. Kaikki ne tärkeät arvot ja lupaukset, EU-politiikasta, maahanmuutosta ja opiskelijoiden ja pienituloisten etujen turvaamisesta, joiden takia ihmiset ovat perussuomalaisia äänestäneet, katosivat ministeri Audin takapenkillä. Kompromisseja joutuu aina tekemään, mutta täydelliset takinkäännökset eivät ole mitään muuta kuin äänestäjien täydellistä pettämistä. Todellista vastuunkantamista on pysyä arvojensa ja lupaustensa takana. Myös vaikeina hetkinä. Vastuunkantamista on lähteä hallituksesta jos itsellä ei kerta ole mahdollisuutta vaikuttaa. Soinin mielestä lupaukset voi pettää jos tilalle jokatapauksessa tulee joku joka päätökset tekee. Eli raiskata saa jos kerta joku toinen raiskaa kuitenkin? On sinä elämänkatsomusta isolle miehelle kerrakseen. Oma äiti opetti aina että mies pitää arvoistaan ja lupauksistaan kiinni. Selkärankaa pitää löytyä! En tiedä miten Soinin äiti kasvatti poikaansa, mutta aikamoinen selkärangaton ameeba siitä syntyi.

oikeusjakohtuus.blogspot.com