Tosi kertomuksia pienestä ihmisestä korporaatioiden hallitsemassa maassa, jossa oikeus ei kohtaa yksilöä, ja missä kohtuus on viranomaisten ja yritysten määrittelemä totuudeton arvo.
Sota omien oikeuksien puolesta jatkuu ...
Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa! Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!
Sananvapaus ja oikeus vapaaseen tiedon jakamiseen?
Muistathan noudattaa myös ensi vuonna perustuslaillista oikeuttasi vapaaseen tiedonjakamiseen? Suomen oikeuslaitoksen päätöstä määrätä operaattorit estämään pääsy Pirate Bay palveluun ei tule sietää. Täältä löytyy lista käytettävistä Pirate Bay proxeista joilla pääset palveluun myös oman operaattorisi estoista huolimatta.
Yksityinen pysäköinninvalvonta?
Yksityisen pysäköinninvalvonnan uhriksi joutuneilta autoilijoita saapuu jatkuvasti postia kyseisten yritysten väärinkäytöksistä ja hyvin agressiivisesta jopa uhkailevasta lähestymistavasta. Pirkanmaalla väitetään erään valvontayhtiön "perintämiesten" käyneen kovistelemassa ajoneuvon omistajan oven takana maksamattomista laskuista. Valitettavasti osa yksityisen pysäköinninvalvonnan yrityksistä on joutunut järjestäytyneen rikollisuuden haltuun. Tämä näkyy laputtamisen ja perinnän koventuneina otteina. Viranomaiset eivät ole halunneet asiaan puuttua.
Suurin osa valvontayrityksistä käyttää uhkailujen perusteena 2010 annettua KKO:n päätöstä yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Kyseinen päätös perustuslain vastaisena ei laillistanut valvontaa eikä se kääntänyt todistustaakka sopimusrikkomuksen osoittamisesta. Kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan välisiin sopimusriitoihin sovelletaan kuluttajansuojalakia. Lain mukaisesti näyttövelvollisuutta sopimuksen syntymisestä ja väitetystä sopimusrikkomuksesta ei voi asettaa kuluttajan todistettavaksi mikäli maksun saajaa kiistää toimineensa kuljettajana. Ajoneuvon omistajalla tai haltijalla ei ole myöskään mitään lainmukaista velvoitetta selvittää valvontayhtiön sopimuskumppania eli ajoneuvoa kuljettanutta henkilöä.
Kuluttajaviranomaiset ovat viimeksi tänä vuonna todenneet yksimielisissä päätöksissään, että mikäli maksun saaja kiistää toimineensa kuljettajana, maksua ei tarvitse eikä pidä maksaa!
Olemme jälleen kerran saaneet lukea mediasta kuinka HSL:n lipuntarkastajat estivät kahden lippunsa maksanutta nuorta poistumasta junasta. Aikaisemmin olemme saaneet lukea vartijoiden ja järjestyksenvalvojien nuoriin kohdistamista pahoinpitelyistä juna-asemilla. Kaikille näille tapauksille on yhteistä viranomaisasemassa olevien henkilöiden silmitön halu näyttää ja käyttää valtaansa väärin.
Ongelma lipuntarkastajien, vartijoiden ja järjestyksenvalvojien kanssa kulminoituu moniin asioihin. Lipuntarkastajat ja järjestyksenvalvojat tietävät lakiin pohjautuvat oikeutensa, vartijat luulevat että heillä on erityisoikeuksia, mutta kaikki käyttävät oikeita tai kuviteltuja oikeuksiaan härkisti väärin pönkittääkseen mitättömyyksiin vajonnutta itsetuntoaan nöyryyttämällä nuoria ja nuoria aikuisia. Pienipalkkainen työ ei tarjoa muuta tyydytystä kuin mahdollisuuden päästä pätemään. Tilannetta ei voi tietenkään yleistää kaikkiin kyseistä työtä tekeviin henkilöhin, mutta valitettavan usein kun kyse on nimenomaan nuorista on jännä miten nämä natsit sattuvat juuri silloin paikalle. Nuoriin kohdistuneet väärinkäytökset ovat arkipäivää, vaikka nuorista suurin osa käyttäytyy moitteettomasti. Erityisen vakavaksi tilanteen tekee se, että nöyryyttäminen kohdistetaan aina yksittäistä ihmisryhmää, nuoria vastaan. Todella harvoin lipuntarkastajat puuttuvat samanlaisilla otteilla vanhemman väestön tekemisiin.
Pahinta tilanteessa on se, että kun asioita selvitetään kaikki tahot, poliisista ja syyttäjästä lähtien uskovat lipuntarkastajien, vartijoiden ja järjestyksenvalvojien sanaa. Hehän ovat melkein viranomaisasemassa toimivia henkilöitä ja tunnetusti Suomessa viranomainen ei valehtele. Tosiasia kuitenkin on, että aivan samoin kun poliitikot, kunnan tai valtion virkamiehet valehtelevat toimissaan, saman ovat oppineet myös nämä pikkusieluiset vallan kahvaan kiinni takertuneet pienvirkamiehet. Lipuntarkastajat, vartijat ja järjestyksenvalvojat ovat huomanneet, että he pääsevät neuvostosuomalaisessa järjestelmässä kuin koiraveräjästä vain sen takia, että valehtelemiseen uskotaan. Nuoria halutaankin nöyryyttää ja jos oikein hyvä tuuri käy heitä pystyy myös pahoinpitelemään ilman seurauksia.
Mitä tulee HSL:n valehteleviin lipuntarkastajiin niin en epäile hetkeäkään etteikö nuoret naiset puhuisi totta. Olen itse Helsinkiläisenä nuorisotyöntekijänä törmännyt aivan liian usein vastaavaan tilanteeseen. Lipuntarkastajat haluavat päästä näyttämään ylemmyyttään ja tietoisen tahallisesti estävät nuoria lähtemästä junasta vain aiheuttaakseen kiusaa ja vaivaa. Sillä ei ole merkitystä onko nuorella maksettu lippu tai ei. Jos nuori ei tottele, häntä vastaan on oikeus käyttää fyysistä väkivaltaa ja silloin lipuntarkastajien itsetunto kohoaa useammalla kymmenyksellä. Jos nuori vastustelee (kuten kuuluukin) täysin aiheetonta vapauden riistoa, media repii isot otsikot siitä kuinka lipuntarkastajat, vartijat tai järjestyksenvalvojat joutuivat nuorten väkivallan kohteeksi vaikka käytännössä suurimmissa osassa tapauksissa tilanne karkaa väkivaltaiseksi vain lipuntarkastajien ja vartijoiden oman agressiivisuuden ja pätemisen takia.
Älkää nuoret olko tyhmiä! Teillä on älypuhelimet joilla voitte tallentaa tapahtumat talteen. Kun vartijat, järjestyksenvalvojat tai lipuntarkastajat pysäyttävät teidät käynnistäkää älypuhelimenne videokuvaus ja kuvatkaa rauhallisesti tilanne talteen. Parhaimmassa tapauksessa saatte erinomaista Youtube "oppimateriaalia" muille nuorille ja pystytte omalta osaltanne nöyryyttämään pikkuvirkamiehiä ja saatte heidän kasvonsa julkisuuteen muille varoittavaksi esimerkiksi. Kuvaaminen julkisella paikalla kuten junassa, rautatieasemalla tai kauppakeskuksessa on täysin sallittua eikä siihen tarvitse pyytää keneltäkään lupaa. Uskon, että myös lipuntarkastajien käytös muuttuu kun kaikki tapahtumat ovat tallessa. Se antaa myös teillä nuorille paremmat eväät asian selvittelyssä jälkeenpäin, koska ilman todistusaineistoa käy kuten aina aikaisemminkin - lipuntarkastaja, vartija tai järjestyksenvalvoja valehtelee suojellakseen omaa etuaan tietoisena siitä että hänen sanansa on vahvempi kuin teidän.
Se että vartijat, lipuntarkastajat ja järjestyksenvalvojat syyllistyvät rikokseen ja tahalliseen ihmisarvon loukkaukseen jonka yhteiskunta jättää huomioimatta oikeuttaa puolustautumaan. Kun yhteiskunta suojelee virkamiehiä, sallii nöyryyttämisen ja pahoinpitelyn on agressio näissä tilanteissa enemmän kuin oikeutettua. Jos yhteiskunta antaa vapaat kädet näille "natseille", ainoa keinoa puolustautua on ottaa oikeus omiin käsiin.
PS: Toivon että blogi julkaiseen tämän artikkelin. Kaikki muut mediat Helsingin sanomista lähtien ovat keskittyneet viranomaisuskonnon levittämiseen ja kieltäytyvät julkaisemasta mitään eriävää mielipidettä. Lipuntarkastajien ja vartijoiden harrastama väkivalta on todellisuutta. Se on jälleen yksiasia josta halutaan Suomen vaieita.
Irtisanomisrahalla tarkoitetaan työnantajan maksamaa erillistä korvausta irtisanotulle työntekijälle. Monissa EU maissa irtisanomisrahan suuruus riippuu työsuhteen kestosta. Suomessa irtisanomisrahaa ei ole määrätty lainsäädännössä tai työehtosopimuksissa eikä Suomessa työntekijöille makseta irtisanomisrahaa. Erillinen irtisanomiskorvaus on täysin työnantajan hyvästä tahdosta riippuvainen ja tämän tyyppiset korvaukset ovatkin yleensä sidottuja vapaaehtoisiin irtisanoutumisiin eli eropaketteihin, jotka yleensä eivät ole työntekijöiden kannalta järkeviä pidemmän päälle. Irtisanomisrahaa ei tule myöskään sotkea irtisanomisajan palkkaan joka on lakisääteinen tai laittomasta irtisanomisesta määrättyyn irtisanomiskorvaukseen.
Irtisanomisrahan osalta Suomi ja Norja muodostavat ainoan poikkeuksen EU perheen sisällä. Kaikissa muissa maissa irtisanomisraha on käytössä joko lakisääteisesti, osana työehtosopimuksia tai irtisanomisten yhteydessä laadittavaa sosiaalisuunnitelmaa.
Irtisanominen Suomessa on äärimmäisen halpaa ja irtisanomisen kynnys on muihin EU maihin nähden huomattavan alhaalla. Työnantajajärjestöjen mielestä työntekijästä on päästävä edullisesti ja mahdollisimman helposti eroon ja vain tällä menettelyllä turvataan Suomalainen kilpailukyky.
Irtisanomisraha on käytössä kuitenkin kaikissa vahvoissa EU maissa eikä irtisanomiskynnyksen nostaminen ole aiheuttanut näissä maissa merkittävää ongelmaa yritysten kilpailukyvylle. Suomessa lähtökohta koko keskustelulle on täysin ylösalaisin. Työnantajat lähtevät jatkuvasti liikkeelle siitä, että irtisanomisen kynnystä tulee laskea entisestään ja tehdä se yhä helpommaksi. Tämä näkyykin työmarkkinoiden nykysuuntauksena jossa epätyypilliset työsuhteet, määräaikaiset sopimukset ja vuokratyövoiman käyttö ovat lisääntyneet huimasti. Näistä työntekijöistä työnantaja pääsee eroon hetkessä.
Työnantajat vetoavat monesti ansiosidonnaisen työttömyysturvan kuluihin joista työnantajien osuudella katetaan 40 % kustannuksista. Tämä on työnantajien mielestä niin sanottua "kollektiivista vastuuta". Todellisuudessa tämä on normaalia yhteiskunnallista toimintaa joka on aivan vastaavasti käytössä myös muissa EU maissa joissa myös irtisanomisraha on käytössä, eikä kollektiivinen vastuu ole koskaan aikaisemminkaan estänyt yksittäistä työnantajaa irtisanomasta.
Irtisanomisen kustannukset voivat jakautua joko irtisanomishetkeen tai
pidemmällä aikavälillä työttömyysturvan kaltaisena etuna. Suomessa
työttömyysturva on keskimääräistä Eurooppalaista tasoa huomattavasti
alempana. Suomessa irtisanomisrahaa ei ole monestakaan syystä pidetty tarpeellisena koska meillä on "kohtuullinen" työttömyysturva joka jatkuu pitkään. Mutta onko meillä? Työttömyysturvan tasoa on laskettu vuosi toisensa jälkeen ja ansiosidonnainen työttömyysturva kuuluu muutoinkin vain työttömyyskassojen jäsenille jotka maksavat palkastaan omaan osuutensa. Samalla vaatimukset työttömyysturvan lyhentämisestä ovat nousseet esiin. Pitää muistaa että maissa joissa on parempi työttömyysturva kuin Suomessa on myös irtisanomisraha.
Suomalaiseen työoikeudenkäytäntöön kuuluu myös periaate jonka mukaan työntekijä ei saa "tienata" potkuistaan. Tämän syystä kaikki ylimääräiset korvaukset irtisanomisen yhteydessä lasketaan osaksi maksettua palkkaa ja jaksotetaan työttömyysjaksolle tuloksi siten että työttömyyskorvaus käytännössä evätään jaksotetulta ajalta. Tämä muinaisneuvostoperinteinen oikeuskäytäntö pitäisi purkaa ja lainsäädännöllisesti taata työntekijälle oikeus todelliseen irtisanomisrahaan ilman että työntekijä menettää vastaavan suuruisen työttömyyspäivärahan. Raha on tarkoitettu menetetystä toimeentulosta työntekijälle eikä valtiolle.
Suomessa on tultu tienhaaraan jossa "riittävällä" ja "pitkällä" työttömyysturvalla ei voida perustella irtisanomisrahan puuttumista. Irtisanomisraha onkin saatava pakolliseksi kaikilla toimialoilla eikä irtisanomisen kynnystä tule laskea. Irtisanomisen kynnys on nostettava tarpeeksi korkealle jotta työnantajat oikeasti miettivät vaihtoehtoja myös sosiaalisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta.
AVAIN ASUMISOIKEUS OY Vastikkeet nousevat jopa 15% vuodessa. Asunnot tyhjenevät ja asukkaat kaikkoavat. Älä vaaranna tulevaisuuttasi! Varo AVAIN Asumisoikeus Oy:n asuntoja!
Mikäli Teillä on tarvetta ottaa yhteyttä blogin ylläpitäjään, käyttäkää blogin sähköpostiosoitetta oikeusjakohtuus(a)yahoo.com. Saapunut sähköposti käydään läpi muutaman kerran kuukaudessa.
Kaikkien kirjoitusten asiasisältö on pyritty tarkistamaan mahdollisimman paikkaansapitäväksi. Artikkelit ovat mielipiteitä. Blogi ei vastaa sisällön virheistä. Mikäli sivustolla on kuitenkin mielestänne selkeitä virheellisyyksiä, ottakaa yhteys perusteluineen ja korjausehdotuksineen blogin ylläpitäjään. Kaikki asialliset korjausehdotukset selvitetään.
Kommentit ovat tervetulleita. Blogin ylläpitäjät eivät vastaa artikkelien kommenttipalstoille lähetetyistä kirjoituksista. Jokainen kommentoija vastaa itse omasta kirjoittelustaan. Kommentit julkaistaan realiajassa osaksi artikkelia eikä kommentteja blogin ylläpitäjien toimesta seurata, moderoida tai editoida ennen julkaisua.
"Lukijan artikkeli" on blogin lukijan kirjoittama artikkeli, jonka aihesisältö ja ajankohtaisuus sopii blogin omaan sisältöön. Lukijan kirjoittaman artikkelin julkaisemisesta päättää blogin ylläpitäjä lukijan toivomuksesta. Artikkelin sisällöstä vastaa kirjoittaja.
"Q&A artikkeli" on blogin kirjoittama vastaus tai mielipide blogin lukijan lähettämään kysymykseen. Kysymykseen vastaamisesta päättää blogin ylläpitäjä. Vastaukset on pyritty antamaan mahdollisimman paikkaansapitäviksi. Blogi ei vastaa artikkelin tietosisällössä olevasta virheestä.
Ehdotuksia artikkeleiksi?
Erityisen kiinnostavia ovat aiheet joiden julkaisemisesta on hyötyä ja oppia myös muille lukijoille. Lähettäkää ehdotukset osoitteeseen oikeusjakohtuus(a)yahoo.com. Kaikki ehdotukset luetaan ja arvioidaan. Kaikista ehdotuksista ei välttämättä tehdä artikkelia tai ne jäävät odottamaan muita vastaavanlaisia tapauksia. Mikäli artikkeli aiheesta julkaistaan se voi tapahtua ajankohtaisuudesta riippuen muutamassa päivässä tai vasta kuukausien tai jopa puolen vuoden jälkeen.