Blogi on saanut viimeisen vuoden aikana useita erilaisia kysymyksiä poliisin, uhrin ja asianomistajan oikeuksista, velvollisuuksista ja menettelytavoista. Artikkeliin on kerätty muutamia perusasioita edellämainitusta aiheesta. Esitettyjen kysymysten perusteella on tulkittavissa, että ainakin kysyjille moni perusasia on turhankin epäselvä.
1. Poliisin on vastaanotettava ja kirjattava rikosilmoitus tai tutkintapyyntö aina kun ilmoituksen tekijä kokee joutuneensa rikoksen uhriksi. Poliisi ei voi käyttää asiassa harkintavaltaa ja kieltäytyä kirjaamasta ilmoitusta. Rikosilmoituksen kirjaamisen edellytykseksi riittää, että asianomistaja pitää tapahtunutta rikoksena riippumatta siitä onko oikeasti kyse rikoksesta. Tämä ehdoton oikeus on määritelty asetuksessa
esitutkinnasta ja pakkokeinosta (1§, 17.6.1988/575). Poliisi ei voi siis kieltäytyä kirjaamasta rikosilmoitusta sillä perusteella että heidän mielestään rikosta ei ole tapahtunut tai kyse on siviilikanteen tyyppisestä tapahtumasta.
2. Virallisen syytteen alaisissa rikoksissa uhrin tai asianomistajan mielipiteellä tutkinnan ja mahdollisen syytteen osalta ei ole merkitystä. Poliisi voi tutkia tällaisia rikoksia ja syyttäjä voi nostaa syytteen ja vaatia rangaistusta riippumatta asianomistajan halusta vaatia rikolliselle rangaistusta. Itseasiassa suurin osa rikoksista on virallisen syytteen alaisia rikoksia, kuten pahoinpitelyt ja raiskaukset. Pahoinpitelyjen osalta voi aiheuttaa tulkinnallista epäselvyyttä se, että lievä pahoinpitely on asianomistajarikos.
3. Asianomistajarikoksen poliisi ottaa tutkittavakseen vain jos asianomistaja vaatii rikoksentekijälle rangaistusta. Mikäli asianomistaja ei vaadi rangaistusta tai peruu ilmoituksen myöhemmässä vaiheessa, poliisi ei tutki rikosta tai joutuu keskeyttämään rikoksen tutkinnan. Asianomistajarikoksia ovat esimerkiksi kunnianloukkaus, lievä pahoinpitely tai kotirauhanrikkominen. Syyttäjällä on kuitenkin mahdollisuus joissakin tapauksissa, yleisen edun nimissä, nostaa syyte asianomistajan tahdon vastaisesti vaikka kyseessä olisikin asianomistajarikos.
4. Raiskaus on virallisen syytteen alainen rikos vaikka se tapahtuisi kotona ja vaikka tekijänä olisi lähiomainen.
5. Poliisi kysyy asianomistajalta vaatiiko hän rangaistusta rikoksen tekijälle. Tähän kannattaa aina vastata
kyllä. Mikäli rikosnimike muuttuu asianomistajarikokseksi, poliisi tutkii asiaa vain jos uhri vaatii rangaistusta. Uhri voi menettää oikeutensa nostaa syytteen tekijää vastaa myöhemmin, varsinkin jos syyttäjä päättää jättää syytteen nostamatta.
6. Jos on syytä epäillä rikosta poliisin on tehtävä asiassa esitutkinta. Esitutkintapöytäkirjan poliisi lähettää syyttäjälle. Uhrilla on oikeus kieltää poliisia merkitsemästä yhteystietojaan esitutkintapöytäkirjaan. Esitutkintapöytäkirjasta on annettava ilmainen kopio sekä uhrille että rikoksesta syytetylle.
7. Jos olet kuulustelussa tai todistajana oikeudessa sinun ei tarvitse paljastaa sellaisia asioita jotka voivat johtaa syytteen nostamiseen sinua itseäsi tai sinun lähiomaistasi vastaan. Tämä oikeus ei anna lupaa valehdella asiassa tai muuttaa totuutta. Oma kanta on ilmoitettava selkeästi. Lähiomaisena pidetään puolisoa, kihlattua, lasta, sisarusta ja sisaruksen puolisoa.
8. Jos sinua kuulustellaan rikoksesta epäiltynä sinun ei tarvitse vastata yhteenkään kysymykseen. Sinun ei myöskään tarvitse pysyä totuudessa. Kenenkään ei tarvitse edesauttaa itsensä tuomitsemista rikoksesta.
9. Kuulustelupöytäkirja pitää lukea erittäin huolellisesti läpi. Älä hyväksy, äläkä allekirjoita kuulustelupöytäkirjaa mikäli siinä on pieniäkin virheellisyyksiä. Kysymys on sinun oikeusturvasta.
10. Jos rikoksessa kuullustellaan lasta, huoltajalla on oikeus osallistua kuulusteluun ja huoltajalle on varattava tilaisuus olla läsnä kuulustelussa. Mikäli huoltajaa epäillään kyseiseen lapseen kohdistuneesta rikoksesta, silloin tätä oikeutta ei ole. Tällöin lapselle määrätään yleensä erillinen edunvalvoja. Kun lasta kuulustellaan, tapahtuma on videoitava ja äänitettävä.
11. Pakkokeinolain mukaisesti poliisi voi pitää kiinni henkilöä enintään yhden vuorokauden jonka jälkeen henkilö on päästettävä vapaaksi tai pidätettävä. Pidätetty on päästettävä vapaaksi viimeistään kolmantena päivänä jollei pidätettyä ole vaadittu vangittavaksi. Vangitsemispäätöksen tekee tuomioistuin.
12. Poliisi saa suorittaa kotietsinnän jos on syytä epäillä rikosta jonka ankarin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta. Jos kyseessä on rikos jonka maksimirangaistus on esimerkiksi kaksi kuukautta vankeutta, rikoksen selvittämiseksi ei saa suorittaa kotietsintää. Kotietsintä muun kuin rikoksesta epäillyn tiloihin voidaan tehdä jos rikollinen on otettu kiinni tai rikoksen epäillään tapahtuneen kyseisissä tiloissa tai on erityisen pätevä syy jonka perusteella etsinnän voidaan katsoa selvittävän tapahtunutta rikosta.
13. Poliisilla kuten ei myöskään vartijoilla ole oikeutta kieltää valokuvaamista julkisilla alueilla. Julkisia alueita ovat muut kuin kotirauhan- tai julkisrauhan suojaamat alueet. Julkisrauhan suojaama alue tulee olla yleisöltä suljettu. Julkisia paikkoja ovat esimerkiksi kaikki sellaiset paikat, joihin yleisöllä on vapaa pääsy. Kadut, kaupat, ravintolat, koulut, terveyskeskusten odotustilat jne. Kuvaaminen on siis sallittua myös toimistoissa, virastoissa ja vaikkapa tehtaissa, jos niihin pääsee vapaasti. Julkisrauhan suojaama alue täytyy olla yleisöltä eristetty jotta kuvaamiseen tarvitsee luvan. Poliisia saa siis kuvata työtehtävissään, samoin diplomaattiautoja ja siellä alkossakin saa vapaasti kuvata vaikka tuotehyllyjä.
Lue myös:
Puheluiden tallentaminen ja
keskustelun tallentaminenKirjeen julkaiseminenKuluttajan oikeudetVartijan oikeudet
