Koiravero on syytä jättää maksamatta

Koiravero on käytössä Helsingissä ja Tampereella.. Koiravero perustuu lakiin koiraverosta (29.6.1979/590).  Laki antaa kunnille mahdollisuuden itse päättää periikö alueellaan majailevista koirista veroa. Veron suuruus voi maksimissaan olla 50 euroa. Suomen yli kolmesta sadata kunnasta vain kaksi, Helsinki ja Tampere perivät enää koiraveroa.

Koiravero on valtakunnallisesti epätasa-arvoinen ja se ei kuulu tälle vuosituhannelle. Se on historiallinen jäänne nykyaikaisessa yhteiskunnassa. Valtakunnallisesti suurimman osan koiranomistajista ei tarvitse maksaa veroa lemmikistään. Käytännössä valtakunnan noin 650 000 koirasta vain 2% omistajista maksaa veroa. Helsinki kerää kassaansa alle 500 000 euroa ja Tampere vain murto-osan Helsingin osuudesta.

Helsinki ja Tampere perustelevat veron kantamista koirapuistojen ylläpidon ja koirien muilla kaupungille aiheuttamilla kustannuksilla. Kummassakaan kaupungissa kerättyä veroa ei ole kuitenkaan korvamerkitty nimenomaiseen käyttötarkoitukseen, vaan vero katoaa kaupunkien pohjattomaan kassaan.

Helsingillä riittää rahaa kalustaa sosiaalijohtajansa työhuonetta yli 70 000 euron arvosta kaupunkilaisilta nyhdettyä verorahaa. Kaupunki suunnittelee käyttävänsä rahaa Guggenheimin kaltaisen rikkaan juutalaissuvun kapitalistisen rahasammon rahoittamiseen samalla kun rahaa ei riitä terveydenhoitoon, koulutuksen tai vanhustenhoitoon. Vaikuttaa siltä että Helsinki käyttää kaikki olemassa olevat keinonsa kerätäkseen rahaa poliitikkojensa ja viranomaisten edesvastuuttomien päätöstensä rahoittamiseen.

Kaupungin osalta veron kerääminen perustuu käytännössä puhtaaseen vapaaehtoisuuteen. Kaupunki ei saa tietoja rekisteröidyistä koirista, vaan jokaisen pitäisi ilmoittaa oma koiransa rekisteriin maksun perimistä varten. Kaupungilla ei ole varaa ylläpitää valvontajärjestelmää, koska järjestelmän ylläpitokustannukset ylittäisivät verotuoton. Koiria ei valvota kaupungin toimesta eikä kaupunki saa antaa tietoja kateelliselle naapurille siitä onko joku henkilö maksanut veroa.

Kiinnijääminen koiraveron maksamatta jätättämisestä on lähinnä teoreettinen.

Koiraveron osalta suosittelemme kansalaistottelemattomuutta.

Jättäkää koiravero maksamatta. Kun saatte uuden koiran älkää ilmoittako koiraa kaupungin rekisteriin. Jos teillä on koira, ilmoittakaa kaupungille koira myydyksi tai kuolleeksi.

Koiraveron kaltaisista muinaisjäänteistä pitää päästä eroon. Kaupunki kyllä luopuu siitä kun verotuotot putoavat entisestään. Yli kolmesataa muuta kuntaan on jo siirtynyt tälle vuosituhannelle.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue:
Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen kalustehankinnat veronmaksajien rahoilla
Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen kalustehankinnat veronmaksajien rahoilla, osa 2
Helsingin sosisaalijohtaja Paavo Voutilaisen on viimein erottava

Lue myös:
Helsingin opetustoimi - osa 1 ( 3) - Oppilaan oikeus tukiopetukseen ja erityisopetukseen
Helsingin opetustoimi - osa 2 ( 3) - Mielivaltaa Helsingin opetusvirastossa
Helsingin opetustoimi - osa 3 ( 3) - Koulukirjat
Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Helsingin kaupungin opetusvirasto rikkoo hallinto-lakia käsitellessään erityisopetushakemuksia

Perusopetus on aina maksutonta!

Yhä useamman peruskoulun vanhempainyhdistyksissä sekä koulujen hallinnoissa keskustellaan mahdollisuudesta hankkia opintovälineitä vanhemmilta kerättävillä varoilla. Iltalehden julkaiseman uutisen mukaan esimerkiksi helsinkiläisessä Yhtenäiskoulu Käpylässä suunnitellaan ekaluokkaisten aapisten kustantamista vanhempien rahoilla. Monissa muissa kouluissa mietitään myös vihkojen, kumien, kynien ja oppikirjojen maksattamista vanhemmilla. Tällainen toiminta on kaikilta suunnilta katsoen ongelmallista ja tahtomattaankin tai kunnan painostuksesta vanhempainyhdistykset auttavat kuntaa kiertämään velvoittavaa lainsäädäntöä ilmaisesta perusopetuksesta.

Suomen perustuslain (731/1999, 16§) mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Kyse on oppilaan subjektiivisesta oikeudesta, ei periaatteesta. Tarkemmat säännökset perusopetuksen maksuttomuudesta löytyvät perusopetuslaista (628/1998, 31§-34§). Perusopetuslain 31§ mukaan opetus, sen edellyttämät oppikirjat ja muu oppimateriaali sekä työvälineet ja työaineet ovat oppilaalle maksuttomia.

Koko tämän lainsäädännön takana on ollut halu luoda Suomeen järjestelmä jossa jokaisella lapsella, riippumatta vanhempien taloudellisesta asemasta on yhtenevät mahdollisuudet käydä läpi peruskoulutus. Tätä mallia on toteutettu vuosikymmenien ajan ja se on luonut Suomeen tasa-arvoisuuden pohjan jolla vähennetään eriarvoisuutta ja epätasa-arvoa varakkaiden ja köyhempien välillä. Kun kaikki ovat samalla viivalla ensimmäisen luokan alkaessa, jokaisella on mahdollisuus pärjätä ja menestyminen opinnoissa on silloin kiinni jokaisesta itsestään.

Jos hyväksytään linja että vanhemmilta laskutetaan peruskoulua käyvän lapsen opintovälineistä miten huolehditaan siitä ette ne lapset joiden vanhemmilla ei ole varaa ostaa uusia koulukirjoja saavat tasapuolisen ja yhtäläisen mahdollisuuden pärjätä opinnoissa?

Kunnilla ja valtioilla on budjettiensa kanssa ongelmia. Kyse on kuitenkin puhtaasti kustannusten priorisoinnista. Rahaa näyttää riittävän moniin huomattavasti vähäpätöisempiin kohteisiin. Kohteisiin joiden agenda on kunnallisten päättäjien omalla henkilökohtaisella listalla eikä kuntalaisten hyvinvointiin tähtäävissä hankkeissa. Suomessa vallitsee harvinaisen kovat arvot.

Lain mukaan peruskoulu on ilmainen ja kunnan on huolehdittava kustannuksista. Kustannusten maksattaminen vanhemmilla suoraan tai keinotekoisesti kiertämällä on sekä moraalisesti tuomittavaa että selkeästi laitonta. Tähän ei pidä suostua eikä missään koulussa pidä osallistua keräykseen jossa puretaan perusopetuksen tasa-arvoa.

Varmasti löytyy ihmisiä joiden mielestä vanhempien pitäisi maksaa lastensa aiheuttamat kulut itse eikä maksattaa niitä verorahoista. Tässäkään mielipiteessä ei ole mitään väärää. Meitä on paljon jotka haluavat ajatella vain itseään. Juuri tästä se kova arvomaailma kumpuaa.

Jos kovaa linjaa halutaan, ongelmaan on ratkaisu. Eduskunta muuttaa sekä perustuslakia että perusopetuslakia jossa pienten lasten epätasa-arvoinen kohtelu sallitaan poistamalla perusopetuksen maksuttomuus. Silloin päätös on tehnyt demokraattisesti valitussa eduskunnassa eikä kenelläkään pitäisi olla asian kanssa ongelmaa.

Siihen asti kunnes päätös on tehty, peruskoulutus on ilmainen!

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus tukiopetukseen ja erityisopetukseen 
HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin opetusvirastossa 
HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) – Koulukirjat
Q&A - Koulukirjojen päällystäminen

HUOMIO: Helsingissä erityisopetusta lapsilleen hakevat vanhemmat. Muistattehan että hallinto-oikeuden mukaan Helsingin Opetusvirasto on rikkonut lakia erityisopetushakemusten käsittelyssä. Näyttää siltä että kaupunki ei ole tapojaan muuttanut oikeuden päätöksestä huolimatta. Olkaa tarkkoina!

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Helsingin kaupungin opetusvirasto rikkoo hallinto-lakia käsitellessään erityisopetushakemuksia

Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on viimein erottava

Kahdeksan vuotiaan Helsinkiläisen Eerika tytön kidutusmurha on saanut monet ihmiset voimaan pahoin. Mistä löytyy näin voimakasta äärimmäistä pahuutta pientä tyttöä kohtaan? On täysin selvää, että kidutusmurhaan syyllistynyt isä ja hänen avovaimonsa ansaitsevat ankarimman mahdollisen rangaistuksen mitä Suomen laki voi tarjota. Ankarimman mahdollisen rangaistuksen ansaitsevat myös Helsingin kaupungin sosiaaliviranomaiset, jotka törkeällä laiminlyönnillään ovat yhtä syyllisiä 8-vuotiaan Eerika tytön kuolemaan kuin tekijät itse.

Paavo Voutilainen vastaa lastensuojelun tekemisistä Helsingin kaupungissa. Hänen alaisuudessaan toimivat lastensuojeluviranomaiset jotka ovat jättäneet huomioimatta kaksitoista lastensuojeluilmoitusta ja toistuvasti palauttaneet tytön isänsä ja hänen avovaimonsa hallitsemaan kidutuskammioon. Kaiken lisäksi Paavo Voutilainen kehtaa ylimielisesti todeta haastattelussa, että Helsingissä on parhaat mahdolliset resurssit lastensuojeluun. Näiden parhaiden mahdollisten resurssien jäljiltä pienen Eerika tytön elämä on nyt päättynyt. Kukaan meistä ei varmasti halua nähdä miten Paavo Voutilaisen lastensuojelu toimii kun käytössä eivät ole parhaat mahdolliset resurssit.

Paavo Voutilainen vastuun kantavana sosiaalijohtajana ja hänen alaisuudessaan toimivat lastensuojeluviranomaiset kuuluu asettaa rikosoikeudelliseen vastuuseen ja tuomita ankarimpaan mahdolliseen rangaistukseen. Heidän kyvyttömyytensä, epäpätevyytensä ja ylimielisyytensä on maksanut yhden pienen tytön hengen. Toivottavasti voitte katsoa itseänne peiliin virastossa ja nauttia palkastanne ja ennen kaikkea siitä "hyvin tehdystä työstä".

Paavo Voutilaiselle haluamme antaa muutaman ohjeen. Voit lopettaa valheellisten ja tekopyhien lausuntojen antamisen. Istu Paavo hetkeksi kaupunkilaisten verorahoilla hankkimiesi 72 000 euron toimistohuonekalujesi taakse. Ottaa kalliista puusomisteisesta pöytälaatikosta valkoista paperia ja kirjoittaa eroanomuksesi. Paavo, yritä ymmärtää, kukaan ei luota sinuun, kukaan ei usko sinuun, kukaan ei arvosta sinua. Olet tyhjänpäiväinen, mitään sanomaton ihminen jolla ei edes mieheksi ole tarpeeksi munaa erota tehtävästään!

Kerro vielä Paavo, mistä on tuhansien eurojen arvoinen työtuolisi tehty? Ettei vain pienistä tytöistä? Helsinkiläiset ovat maksaneet liian kalliin hinnan sinun valtakaudestasi Helsingin sosiaaliviraston johdossa.

Sinun aikasi on nyt ohi.

Lue myös:
Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on erottava
Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on erottava, osa II

PS: Huolimatta poliisin innokkuudesta puuttua ennakolta sananvapauteen rajoittavasti huomauttamalla Wallu Valpiota hänen "kättelykehoituksistaan" Facbookissa, on kuitenkin todettava, että jokaisella meistä on oikeus mielipiteeseen. En siis pistä yhtään pahakseni jos syylliset pahoinpidellään ja tapetaan yhtä tuskallisesti kuin mihin ovat itse syyllistyneet. Olen sitä mieltä ja minulla on siihen oikeus. Olkoon tämä sitten kehotus, toivomus tai pyyntö. Ihan sama, kunhan se on oikeus ja kohtuus.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kuolemanrangaistus vai todellinen elinkautinen
Megan Kanka ja Meganin laki
Kohtuullista oikeutta Suomalaisittain
Ehdollinen vankeus ei ole rangaistus

Lue lisää Helsingin kaupungin opetusviraston laittomuuksista:
Helsingin opetustoimi - osa 1 ( 3) - Oppilaan oikeus tukiopetukseen ja erityisopetukseen
Helsingin opetustoimi - osa 2 ( 3) - Mielivaltaa Helsingin opetusvirastossa
Helsingin opetustoimi - osa 3 ( 3) - Koulukirjat

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Helsingin kaupungin opetusvirasto rikkoo hallinto-lakia käsitellessään erityisopetushakemuksia

Helsingin opetusviraston opetuspäällikkö on hallinto-oikeuden päätöksen mukaan toiminut lainvastaisesti. Blogin saamien asiakirjojen mukaan hallinto-oikeus on vahvistanut päätöksellään Helsingin kaupungin opetusviraston opetuspäällikön toimineen lainvastaisesti erityisopetuspäätösten käsittelyssä. Kyse ei ole yksittäistapauksesta vaan toistuvasta, kaikkia aikaisemmin tehtyjä päätöksiä koskevasta ja todennäköisesti edelleen jatkuvasta toimintamallista joka rikkoo hallintolakia.

Syksyllä 2010 artikkelissa ”Mielivaltaa Helsingin opetusvirastossa” blogi uutisoi Helsingin opetusviraston opetuspäällikön mielivaltaisesta ja lainvastaisesta päätöksenteosta jonka tarkoitus on tietoisesti vaikeuttaa erityisopetukseen hakevien lasten ja heidän huoltajiensa asemaa kunnallisessa päätöksenteossa. Kerroimme, että hyvän hallintotavan mukaisesti viranomaisen on perusteltava päätöksensä ja yksilöitävä ne seikat joiden perusteella viranomainen on päätynyt kielteiseen päätökseen. Ilman viranomaisen antamia yksilöiviä perusteluja asianomaisen mahdollisuus valittaa tehdystä päätöksestä vaikeutuu huomattavasti. Asianomaiselle, lapsen huoltajalle, on annettava mahdollisuus arvioida valituksessaan kielteistä päätöstä niiden seikkojen pohjalta joiden perusteella päätös on annettu kielteisenä ja tarvittaessa toimittaa lisää asiantuntijalausuntoja valituksensa tueksi.

Helsingin opetusvirasto on vuosikausien ajan kirjannut erityisopetuspäätöksissään ainoana perusteluna "Asiantuntijaryhmä katsoo asiantuntijalausunnon ja muiden selvitysten perusteella oppilaalle riittäväksi ...” -lausekkeen. Kun vanhemmat ovat kyselleet päätökseen tarkempia perusteluja, opetuspäälliköllä ei ole ollut niitä antaa, koska asiantuntijaryhmän käsittelyn jälkeen ei ole ollut olemassa papereita tai muistiinpanoja joissa tehty päätös perusteltaisiin.

On käynyt ilmi, että asiantuntijaryhmä joka käsittelee lapsen erityisopetushakemusta, ei tuota mitään kirjallista dokumenttia päätökseen vaikuttavista perusteluista, vaan päätöksenteko perustuu jälkikäteen arvioiden puhtaasti arvailuun ja mielivaltaiseen valintaan. Kun perusteluja ei päätöksille anneta, vaikeutuu valituksen tekeminen oleellisesti. Huoltajan valittaessa aluehallintovirastoon Helsingin opetusvirasto keksii jälkikäteen perustelut tekemälleen päätökselleen, sen mukaisesti, mitä opetusvirasto näkee huoltajan asiasta valittaneen. Kyseessä on räikeä ihmisoikeuksien loukkaus, joka tapahtuu valvovan viranomaisen, aluehallintoviraston siunauksella. Helsingin kaupungin opetusviraston on perustelujen puuttumisen itse myöntänyt.

Helsingin kaupungilla ei ole opetustoimintaan tarkoitettujen resurssi- ja budjettivajauksen takia mahdollisuutta järjestää lain tarkoittamaa erityisopetusta kaikille niille joille se lain mukaan kuuluu. Tämä on yksi syy miksi Helsingin opetusvirasto jättää päätökset tietoisesti perustelematta ja jonka tarkoituksena on ollut vaikeuttaa valituksen tekemistä annetuista päätöksistä.

Hallinto-oikeus on todennut että Helsingin opetusviraston opetuspäällikkö ei ole yksilöinyt niitä seikkoja joihin päätös on perustunut. Koska kysymys ei ole ollut asiasta, jossa perustelut voidaan hallintolain 45§:n 2 momentin nojalla jättää esittämättä, on Helsingin kaupungin opetusviraston opetuspäällikkö toiminut lainvastaisesti jättäessään antamansa päätöksensä perustelematta.

Olkaa tarkkana asioidessanne Helsingin kaupungin opetusviraston kanssa. Pitäkää huoli että vaaditte päätöksille asianmukaiset perustelut. Lainvastainen menettely ei näytä loppuvan hallinto-oikeuden päätökseen, se saadaan loppumaan vasta kun jokainen huoltaja pitää tiukasti oikeuksistaan kiinni.

Lue myös:
Oppilaan oikeus tukiopetukseen ja erityisopetukseen
Mielivaltaa Helsingin opetusvirastossa
Koulukirjat

Lue:
Viranomaisrikollisuus

HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) - Koulukirjat

Perusopetuslaki säätelee peruskouluissa tapahtuvaa yleisesisivistävää koulutusta. Perusopetus on kaikille ilmaista. Ilmaisuus on kuitenkin suhteellinen käsite. Koulun tulee antaa ilmaiseksi opiskeluun tarvittavat välineet sekä opiskeluvälineiksi laskettavat koulukirjat.

Helsinki on supistanut rajusti opetustoimeen tarvittavia määrärahoja. Kouluille osoitettujen määrärahojen puute on puolestaan ajanut koulut säästämään kirjahankinnoistaan. Oppikirjojen kierrättäminen on yleistynyt ja monesti lukukauden jälkeen oppilas joutuu palauttamaan eri lukuaineiden oppikirjan takaisin kouluun. Oppikirjan palautusvelvollisuuden seurauksena oppikirjan on oltava siistissä kunnossa, jotta se voidaan antaa seuraavalle kirjan käyttäjälle. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että oppikirjoihin ei saa tehdä mitään merkintöjä.

Erityisesti lukihäiriöstä tai muista oppivaikeuksista kärsivälle oppilaalle olisi erityisen tärkeää pystyä visuaalisesti hahmottamaan lukemaansa tekstiä. Tämä tapahtuu normaalisti merkitsemällä oppikirjaan asioita muistiin ja esimerkiksi alleviivaamalla tai yliviivaamalla värikynällä tekstistä oleelliset kohdat. Muistin ohjaaminen visuaalisesti hahmottamalla ja mahdollisuus etsiä ja merkitä oppimisen kannalta tärkeät ja oleelliset kohdat luettavista kappaleista ovat monen oppilaan koulumenestyksen kannalta tärkeitä. Tämä oikeus oli itsestäänselvyys vielä 20 vuotta sitten, mutta ei nykyään.

Koulujen ohjeistama kielto oppikirjoihin merkitsemisestä asettaa oppilaat eriarvoiseen asemaan. Käytännössä monissa perheissä koulukirjan sivuja joudutaan kopioimaan jotta oppilaalla on mahdollisuus tehdä opiskelun ja oppimisen kannalta tarvittavat merkinnät. Joissain perheissä koulukirja ostetaan erikseen jotta oppilas saa tehdä tarvitsemansa merkinnät. Kummassakin tapauksessa oppilaan huoltajille aiheutuu kuluja. Perusopetuksen tulisi kuitenkin olla ilmaista ja se tulisi järjestää lain mukaan siten että siinä tuetaan oppilaan kehitystä. Näin ei nyt tapahdu, ainakaan Helsingissä.

Ohje huoltajille

Helsingin kaupungin ja koulujen kirjapolitiikan osalta huoltajien on vain käveltävä kylmästi tehtyjen päätösten yli ja annettava lapselleen oikeus tehdä tarvittavat merkinnät koulukirjoihin, vaikka opettajat ja koulut pistäisivätkin vastaan. Siinä vaiheessa kun koulu mahdollisesti lähettää laskua oppikirjoista joita lapsi on käyttänyt perusopetuslain mukaisesti oppimiseen oman kehityksensä kannalta oleellisella tavalla, on laskun perusteet syytä riitauttaa.

Opettajia on ohjeistettu kertomaan alaikäisille lapsille, että he joutuvat korvaamaan kirjan mikäli tekevät siihen merkintöjä. Uhkailu tehoaa helposti lapsiin, mikä lienee tarkoituskin. Kirjoja he eivät kuitenkaan joudu korvaamaan. Helsingin kaupunki tai koulu voivat kirjojen korvaamisella uhkailla, mutta mitään automaattista veloitusta heillä ei ole käytössä. Laskun voi aina esittää, sitä ei kuitenkaan tarvitse maksaa. Korvauksen periminen kirjoista olisi käytännössä pitkä prosessi ja se sotisi vahvasti perusopetuslain määräyksiä vastaan. Kyse on enemmän pelkästä uhkailusta. Helsingin kaupunki ei saa koulukirjoista määräämiään laskuja perittäväksi ilman oikeudenpäätöstä.

Vanhempien on syytä nousta kapinaan jo pelkästään lastensa takia, muutoin Helsingin kaupungin ja koulujen hallitsemattomalle mielivallalle ei tule loppua koskaan. Kävelkää rohkeasti Helsingin kaupungin ja koulujen päätösten yli. Pitäkää huoli lastenne oikeuksista. Koulukirjoihin saa ja kuulukin merkitä oppimisen kannalta tärkeää informaatiota.

Lue myös:
Lasten oikeus päivähoitoon

Artikkeli on kolmas osa Helsingin opetustoimea käsittelevässä kokonaisuudessa.

1. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus erityisopetukseen
2. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin 0petusvirastossa
3. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) - Koulukirjat

Artikkelit perustuvat useisiin blogille toimitettuihin selvityksiin, päätösten ja lausuntojen kopioihin sekä tapauksiin oleellisesti liittyviin muihin asiakirjoihin. Aineisto on käsitelty luottamuksellisesti eikä niissä olevia yksittäisiä tietoja ja tarkempia tapauskuvauksia julkaista.

HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin opetusvirastossa

Helsingin kaupungin opetusvirastossa erityisopetuspäätösten käsittely on täysin mielivaltaista ja osittain hallintolain ja perusopetuslain vastaista. Erityisopetuspaikkoja halutaan karsia kustannusten säästämiseksi. Samalla poljetaan räikeästi oppilaiden perus- ja ihmisoikeuksia.

Silloin kun oppilaalla ei vammaisuuden, sairauden, kehityksessä viivästymisen tai tunne-elämän häiriön, tai muun niihin verrattavan syyn vuoksi ole edellytyksiä saavuttaa perusopetuksen tavoitteita, tulee oppilaalle tehdä erityisopetuspäätös. Vaikeimmissa tapauksissa erityisopetusta annetaan erityisluokalla ja lievemmissä tapauksissa oppilaan omassa yleisopetuksen ryhmässä integroituna. Jokaiselle oppilaalle, jolla on erityisopetuspäätös, laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Erityisopetushakemukseen tulee liittää lasta tutkineen lääkärin tai psykologin lausunto. Perusopetuslaki (21.8.1998/628) takaa oppilaalle oikeuden erityisopetukseen silloin kun tuen tarve on asiantuntijalausuntojen pohjalta tarpeellinen. Helsingin opetusviraston tekemän päätöksen erityisopetuksesta on siis käytännössä perustuttava lasta tutkineiden ja hoitaneiden asiantuntijoiden antamiin suosituksiin.

Päätösprosessi Helsingin kaupungin opetusvirastossa

Helsinki on jaettu koulualueisiin. Helsingin kaupungin opetusvirasto käyttää asiantuntijoina koulualueiden vastaavia erityisopettajia sekä psykologeja. Suosituksen päätökselle tekevät eri alueen kuin lapsen koulualueen vastaava erityisopettaja ja psykologi. Asiantuntijakierroksen jälkeen hakemus menee opetusviraston erityisopetuksesta vastaavalle suunnittelijalle joka opetusviraston opetuspäällikön kanssa tekee asiasta lopullisen päätöksen. Päätös toimitetaan kirjallisena huoltajille. Huoltajat voivat valittaa kielteisestä päätöksestä aluehallintovirastoon. Aluehallintoviraston tekemän päätöksen voi viedä käsiteltäväksi hallinto-oikeuteen.

Mielivaltaista toimintaa erityisopetushakemusten käsittelyssä

Helsingin kaupungin opetusvirastossa erityisopetushakemuksia käsittelevät asiantuntijat, alueelliset erityisopettajat ja psykologit, eivät perustele tekemiänsä päätöksiä mitenkään. Käytännössä asiantuntijat, oppilaaseen liittyviä lausuntoja lukiessaan, eivät kirjaa minkäänlaisia perusteluja ratkaisusuositukselleen. Eivät edes silloin kun suositus on kielteinen. Päätösten oikeudenmukaisuudesta tai laillisuudesta ei ole mitään takeita. Päätös ei muutu lailliseksi sillä, että päätöksessä on opetusviraston opetuspäällikön allekirjoitus. Opetusviraston erityisopetuksen suunnittelijan pitäisi tarkistaa opetusviraston asiantuntijoiden tekemät kielteiset päätökset ja niiden perustelut. Miten suositus tarkistetaan kun suositukselle ei ole kirjattu alunperinkään perusteluja? Opetuspäälliköllä on taas päätösten allekirjoitusoikeus jossa hän toimii puhtaasti kumileimasimen roolissa.

Hallintolain (6.6.2003/434) ja hyvän hallintotavan mukaisesti viranomaisen on perusteltava päätöksensä. Huoltajille toimitetussa opetuspäällikön allekirjoittamassa päätöksessä pitäisi nimenomaisesti käydä ilmi ne syyt miksi opetusvirasto on katsonut että oppilas ei tarvitse lasta hoitavien asiantuntijoiden lausunnoista huolimatta eritysopetustukea. Osa vanhemmista on kysellyt kielteisen päätöksen perusteluja. Opetusvirastosta ei kuitenkaan tähän ole osattu vastata, koska viraston käyttämät asiantuntijat eivät ole kirjannet asiasta mitään. Perusteluja päätökselle ei ole olemassa. Vanhemmat ovat myös vaatineet tietää lapsensa hakemuksen käsitelleiden asiantuntijaroolissa toimineiden eritysopettajien ja psykologien nimet keskustellakseen asiasta heidän kanssaan. Opetusvirasto on tästä ensin kieltäytynyt, mutta myöhemmin ainakin muutamassa tapauksessa antanut periksi ja toimittanut käyttämiensä asiantuntijoiden nimet sitä erikseen pyydettäessä.

Vielä mielenkiintoisemmaksi asia muuttuu sen jälkeen kun kielteisen päätöksen saanut huoltaja valittaa päätöksestä Etelä-Suomen aluehallintovirastoon. Valituksen perusteella aluehallintovirasto pyytää Helsingin kaupungin opetusvirastolta perusteluja tekemälleen päätökselle. Yllättäen aluehallintovirasto on perustelut aina saanut. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Helsingin kaupungin opetusvirasto keksii jälkikäteen perustelut tekemilleen päätöksille siinä tapauksessa, että huoltaja valittaa päätöksestä aluehallintovirastoon. Pitäisi olla täysin selvää että päätöksen pohjalla tulee olla perustelut joihin voidaan vedota eikä keksiä tehtyihin päätöksiin jälkikäteen tarvittavia perusteluja.

Helsingin kaupungin opetusvirasto myös vaikeuttaa toiminnallaan tehokkaasti huoltajan mahdollisuutta tehdä valitusta annetusta päätöksestä koska huoltajalle ei anneta tietoa siitä miksi viranomainen on hakemuksen hylännyt. Tällä estetään käytännössä huoltajan mahdollisuus antaa hylkäyksen perusteista lisäselvitystä tai toimittaa lasta hoitaneiden lääkäreiden asiantuntijalausuntoihin täydennyksiä.

Helsingin kaupungin opetusvirastoa valvovan Etelä-Suomen aluehallintoviraston kannanotto päätösten perustelematta jättämiseen on pöyristyttävä. Aluehallintoviraston mielestä on riittävää, että lapsen huoltaja saa Helsingin kaupungin opetusviraston päätökseen perustelut siinä vaiheessa kun aluehallintovirasto antaa oman päätöksensä opetusviraston päätöksestä tehtyyn valitukseen. Aluehallintoviraston mielestä lapsen huoltajalla ei ole tarvetta tai edes oikeutta saada päätöksen tekevältä viranomaiselta kielteiselle päätökselle perusteluja, vaikka nimen omaan asianmukaisen valituksen tekeminen tehdystä päätöksestä edellyttää päätöksen perusteluja etukäteen, ei jälkikäteen.

Edelläkuvattu menetelmä päätösten perustelematta jättämisestä ja tietojen salailemisesta valitusprosessin vaikeuttamiseksi on tuttu monista muistakin hallinnonalan prosesseista kuten hallinto-oikeudesta, KELA:n toiminnasta ja vakuutusoikeudesta. Tämän tyyppisestä toiminnasta Suomen valtio on saanut useita ihmisoikeustuomioistuimen langettavia päätöksiä. Asioista ei kuitenkaan opita. Lasten ja nuorten on hyvä pitää mielessään jo pienestä iästä lähtien, että Suomessa ei ole viranomaistoiminnassa tarpeen noudattaa ihmisoikeuksia. Suomi on yksi pahimmista ihmisoikeuksien loukkaajista euroopassa. Suomen saamat tuomiot vuosittain ylittävät reippaasti sen mitä muut pohjoismaat keräävät yhteensä. Mikään ei muutu.

Helsingin kaupungin opetusviraston mielivaltainen ja salaileva toiminta Etelä-Suomen aluehallintoviraston siunauksella on käytännössä evännyt monelta lapselta hänelle kuuluvan oikeuden erityistukeen. Erityistuen puute on johtanut vakaviin oppimisvaikeuksiin joihin ei ole saanut tukea edes tukiopetuksen muodossa, koska Helsingin kaupunki on ajanut tukitoimiin varatut määrärahat minimiin. Helsingin kaupunki ja kaupungin opetusvirasto toimivat tänä päivänä vastoin lasten perusoikeuksia välittämättä lainkaan yksilötason ihmisoikeuksista ja Suomen valtion sitoumuksista ihmisoikeuksien noudattamiseen.

Ohjeita vanhemmille

Pitäkää huoli että erityisopetushakemus on täytetty asianmukaisesti. Hakemuksessa on tarvittavat liitteet hoitavalta lääkäriltä tai/ja psykologilta. Kun palautatte hakemuksen koulun rehtorille, vaatikaa palauttamisesta kirjallinen kuittaus.

Mikäli päätös on kielteinen, ottakaa yhteys Helsingin kaupungin opetusvirastoon ja vaatikaa kopioita kaikista papereista jotka liittyvät lapsenne hakemuksen käsittelyyn. Erityisesti paperia jossa kaupungin "asiantuntijat" ovat "perustelleet" päätöksensä. Tällaista ei ole, mutta vaatimus kannattaa todistettavasti aina esittää. Tarkistakaa omasta hakemuspaperista saamanne kopio. Ennen hakemuksen lähettämistä opetusvirastolle koulun rehtori on tehnyt hakemukseen omat merkintänsä tuen järjestämisestä. Tarkistakaa rehtorin merkinnät.

Vaatikaa opetusvirastolta tietoa. Nimiä niistä kaupungin käyttämistä asiantuntijoista, erityisopettajasta ja psykologista jotka lapsenne hakemusta ovat arvioineet. Prosessin mukaisesti nämä henkilöt eivät saisi olla samalta koulualueelta. Ottakaa rohkeasti yhteyttä kyseisiin henkilöihin ja keskustelkaa asiasta ja heidän päätöstensä perusteluista. Asiantuntijoiden kanssa keskustelu on äärimmäisen tärkeää. Vaatikaa perusteluja. Kun asiantuntijoilla on tiedossa että heiltä voidaan velvoittamaan perustelemaan suositustaan lasten vanhemmille, myös kynnys tehdä todellisia, oikeita ja lainmukaisia päätöksiä nousee korkeammalle.

Edellä mainitut vaatimukset kannattaa pyytää kirjallisesti sähköpostilla. Perusteluina vaatimuksille voi käyttää lakia viranomaisten toiminnan julkisuudesta (21.5.1999/621) sekä henkilötietolakia (22.4.1999/523). Eduskunnanoikeusasiamieheltä on myös olemassa kannanotto siitä että viranomaisten käyttämien asiantuntijoiden nimet on kerrottava asianomistajalle tai hänen edustajalleen.

Kielteisestä päätöksestä on valitettava aluehallintovirastoon 14 päivän sisällä tiedoksiannosta. Postittakaa valitus aluehallintovirastoon suorasaanti-ilmoituksella. Aluehallintovirasto tekee päätöksensä täysin Helsingin kaupungin opetusviraston kannan mukaisesti. Aluehallintoviraston päätöksestä joutuu käytännössä aina valittamaan hallinto-oikeuteen. Todellista viranomaisvalvontaa Helsingin kaupungin opetusviraston toimiin ei siis ole.

Hallinto-oikeuteen valittaminen ei aiheuta kustannuksia. Hallintolainkäyttölain (26.7.1996/586) mukaisesti (13 LUKU 74§) yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja. Hallinto-oikeuden päätöksestä voi yleensä valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO) ja tietysti viimeistä kannanottoa voi hakea ihmisoikeustuomioistuimesta.

Olkaa tiukkana ja vaatikaa selityksiä. Älkää luottako viranomaisiin. Koskaan ei voi olla liian paljoa yhteydessä kaupungin opetusvirastoon ja painostaa asiantuntijoina toimivia erityisopettajia ja psykologeja, suunnittelijoita ja opetuspäällikköä toimimaan moraalisesti ja eettisesti oikein sekä noudattamaan viranomaistoiminnasta, perusopetuksesta ja erityisopetuksesta säädettyä lakia.

Vaatikaa ja vielä kerran vaatikaa. Helsingin kaupungin opetusvirasto kyllä polkee lastenne oikeudet maanrakoon ellette huoltajina itse reagoi tilanteeseen.

Lue myös:
Lasten oikeus päivähoitoon
Kadotettu oikeudenmukaisuus

Artikkeli on toinen osa Helsingin opetustoimea käsittelevässä kokonaisuudessa.

1. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus erityisopetukseen
2. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin 0petusvirastossa
3. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) - Koulukirjat

Artikkelit perustuvat useisiin blogille toimitettuihin selvityksiin, päätösten ja lausuntojen kopioihin sekä tapauksiin oleellisesti liittyviin muihin asiakirjoihin. Aineisto on käsitelty luottamuksellisesti eikä niissä olevia yksittäisiä tietoja ja tarkempia tapauskuvauksia julkaista.

HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus tukiopetukseen ja erityisopetukseen

Perusopetuslain 3§ mukaan oppilaiden opetus on järjestettävä oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti siten, että se edistää oppilaan tervettä kasvua ja kehitystä. Perusopetuslain 31§ mukaan erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut opetuspalvelut ja erityiset apuvälineet. Perusopetuslain 17§ mukaan oppilaalla jolla on lieviä oppimis- tai sopeutumisvaikeuksia on oikeus saada erityisopetusta muun opetuksen ohessa. Tällä hetkellä Helsingissä perusopetuslain määräykset eivät toteudu ja oppilaat jäävät vaille heille kuuluvaa tukea.

Vastuuta pakoillaan

90-luvun laman aikana Helsinki karsi rankalla kädellä koulujen opetukseen ja erityistukeen tarkoitettuja määrärahoja. Määrärahat supistettiin ja koulut käytännössä pakotettiin karsimaan kaikkia mahdollisia ylimääräisiä kuluja. Käytännössä pelivaraa ei ollut tuolloinkaan joten ylimääräisten kulujen lisäksi karsittiin lakisääteisiä palveluja. Laman jälkeen Helsinki ei palauttanut tilannetta ennalleen. Tiukka linja budjetoinnissa ja määrärahoissa jatkui. Uusi lama alkoi 2008. Määrärahoja supistettiin edelleen ja koulut ovat ajautuneet yhä syvemmälle kurimuksessa joka on johtanut räikeisiin oppilaiden oikeuksien loukkauksiin.

Helsingin kaupunki tekee päätökset määrärahojen kohdentamisesta kouluille. Koulut vetoavat heille kaupungin toimesta määrättyyn budjettiin. Koulut ja kaupunki kertovat virallisesti kaiken tapahtuvan perusopetuslain mukaisesti ja tavoitteisiin opetuksen sisällön ja laadun osalta on päästy kireästä budjetoinnista huolimatta. Tämä ei ole totta. Helsingin kaupungin mukaan määrärahat on mitoitetun riittäviksi. Koulut kuitenkin puolestaan vetoavat resurssipulassa määrärahojen riittämättömyyteen. Vika ei ole koulussa eikä vika ole kaupungissa, ketään ei tehdyistä päätöksistä saada vastuuseen. Väliinputoajina ovat aina oppilaat. Nykykäytäntö on osoittanut, että kouluilla ja kaupungilla on liian monta ”laillista” tapaa kiertää lainsäädäntöä. Kaupungin toimia valvovat viranomaiset ovat täysin hampaattomia. He voivat käytännössä vain nuhdella ja sama meno jatkuu edelleen.

Tukiopetus

Tukiopetuksen ja tukitoimien järjestäminen on pääsääntöisesti luokanopettajan vastuulla. Helpointa on korottaa rimaa tukiopetuksen tarpeelle. Aikaisemmin samojen ongelmien kanssa paininut oppilas on saanut tukea, mutta nyt tukea ei anneta, vaan ongelmien pitää olla syvempiä. Tämä tietysti johtaa siihen että oppilaan pienten ongelmien pitää keräytyä suuriksi. Toimintatapa on ristiriitaista ja taloudellisesti epäviivasta, koska monesti oikein kohdistettu ja oikeaan aikaan annettu pienimuotoinen tuki auttaa oppilasta eteenpäin ja vähentää laajemman ja kalliimman tuen tarvetta myöhemmin.

Rehtori voi budjetoida luokanopettajalle liian vähän tukiopetukseen tarvittavia lisätunteja määrärahojen puuttumisen takia. Kun luokanopettajalle varataan yksi tukiopetustunti viikossa, miten hänen kuuluisi tuon yhden tunnin aikana antaa kymmenelle oppilaalle tukiopetusta neljästä eri aineesta? Eräs luokanopettaja totesikin rehellisesti oppilaan olevan väliinputoaja. Oppilas tarvitsisi tukiopetusta, mutta opettaja ei sitä pysty antamaan nykyisillä tukiopetukseen varatuilla tunneilla. Opettaja ei halunnut tukiopetusta antaa myöskään omalla ajalla ilman korvausta, mikä sikäli on täysin kohtuullinen vaatimus. Myös opettajan on saatava palkka tehdystä työstä.

Joidenkin Helsinkiläisten koulujen opetussuunnitelmissa todetaan yksiselitteisesti, että tukiopetusta annetaan vain sitä eniten tarvitseville. Eli ne oppilaat jotka tarvitsevat vähän tukea päästäkseen eteenpäin eivät tukea saa ennen kuin ongelmat ovat kasaantuneet sellaisiksi että oppilas kuuluu eniten tukea tarvitsevien joukkoon. Koulujen näkökulmasta on tietysti rehellistä todeta julkisesti että tukiopetusta ei anneta kaikille. Tällainen toiminta on kuitenkin selkeästi lainvastaista.

Lukihäiriö

Lukihäiriö on monissa tapauksissa yksi syy oppimisvaikeuksiin. Koulupsykologin on suoritettava lukihäiriön testaaminen mikäli oppimisvaikeudet viittaavat kyseiseen ongelmaan. Lukihäiriön testaaminen on yksi niistä tukimuodoista jotka voidaan tulkita perusopetuslain mukaan koulun velvollisuudeksi järjestää tarvittaessa. Nykyisin tilanne on, että koulupsykologit eivät kerkiä tai heillä ei ole määrärahoja kaavoitettuna näiden ongelmien hoitamiseen ja tutkimiseen. Lähes aina vastaus on ilman testiäkin, että oppilaan koulumenestys on sen verran kohtuullista että hänellä ei voi olla lukihäiriötä. Lukihäiriö ei kuitenkaan korreloi suoraan koulumenestykseen. Vakavasti lukihäiriöinen oppilas voi saada koulussa hyviä numeroita. Tämä vaatii lukihäiriöiseltä kuitenkin paljon enemmän työtä verrattuna muihin oppilaisiin. Monesti murrosikäinen nuori tai lapsi ei kuitenkaan jaksa lukihäiriön aiheuttamaa ylimääräistä kuormaa opiskelussa ja tulos näkyy todistuksessa. Lukihäiriön selvittäminen on kuitenkin elintärkeää jotta oppilasta pystytään auttamaan ja tukemaan eikä syyllistämään huonosta koulumenestyksestä. Lukihäiriön eriasteet ovat hyvin yleisiä. Monesti testiä ei tehdä vaikka luokanopettaja sitä suosittelisi. Tilanne on Helsingissä selkeästi lainvastainen.

Päätöksistä valittaminen

Oppilaan ja oppilaan vanhempien kannalta tilanne on katastrofaalinen. Yksilön oikeuksien suhteen tilanne ei ole sellaisten ihmisoikeusmääritteiden mukainen johon Suomi on valtiona sitoutunut.

Jos oppilaalle haetaan erityisopetuksen mukaista päätöstä joko erityisopetuksesta erityisopetusluokalla tai integroituna normaalissa luokassa on kyse hallinnollisesta päätöksestä josta ensin valitetaan aluehallintovirastoon ja tämän jälkeen hallinto-oikeuteen. Aluehallintovirasto myötäilee päätöksissään kaupungin opetusviraston kantaa, kun taas hallinto-oikeudessa asian käsittely kestää niin kauan että päätöksen tullessa oppilaan ongelmat ovat todennäköisesti kasautuneet sellaisiin mittasuhteisiin että mikään tuki ei enää auta. Tie syrjäytymiseen on valmis.

Silloin kun oppilas tarvitsee erityistukea ilman erityisopetuspäätöstä, valitusteitä ei ole. Kun koulu kieltäytyy antamasta tukiopetusta tai väittää että tukiopetuksen tarvetta ei ole tai kun potentiaalisesti lukihäiriöistä oppilasta ei haluta testata lukihäiriön selvittämiseksi, kyse ei ole hallinnollisesta päätöksestä. Kun kyse ei ole hallinnollisesta päätöksestä, siitä ei voi pääsääntöisesti valittaa. Asiasta voi kannella aluehallintovirastoon tai eduskunnanoikeusasiamiehelle, mutta virastolla ja oikeusasiamiehellä ei ole valtuuksia muuttaa tehtyjä päätöksiä. Oikeuteen ei voi haastaa ja kantelu on turhaa. Helsingin päättäjät tietävät tämän ja se näkyy nykyisessä toiminnassa.

Perusopetuslain muutos

Opetusministeriö on laatimassa perusopetuslainmuutosta liittyen erityisopetukseen joka tulee voimaan jo vuoden 2011 alusta. Lainmuutoksella haetaan mm. selkeämpää linjausta sille kenen lausunnoilla olisi merkitystä kun erityisopetuspäätöksiä haetaan ja myönnetään.

Tällä hetkellä erityisopetus- tai tuentarve kartoitetaan yhdessä lasta hoitaneen tahon kanssa. Helsingissä se on yleensä Lastenlinna jossa työskentelee erittäin ammattitaitoisia lasten erikoislääkäreitä neurologeista neuropsykologeihin. He ovat erikoistuneet lasten erilaisiin kehitysongelmiin kuten kielen kehityksen häiriöihin, neurologisiin ongelmiin, dysfasiaan, dyspraksiaan jne. He ovat hoitaneet lasta yleensä vuosia ja heillä vanhempien lisäksi on paras tietämys lapsen tarvitsemasta erityistuesta.

Uudessa laissa lääketieteelliset perusteet ohitettaisiin ja painopiste siirtyisi pedagogisiin perusteisiin. Käytännössä päätökset lapsen tarvitsemista tukitoimista tekisi opetuksenjärjestäjä ja vastuu erityisopetuksesta olisi kouluilla. Samalla erityistukitoimet ryhmiteltäisiin siten, että erityistuessa lähdettäisiin aina liikkeelle tilapäisestä tukiopetuksesta ja jos tämä ei riittäisi, siirryttäisiin mahdollisesti erityisopetukseen. Erityisopetukseen ei käytännössä siirryttäisi milloinkaan koska rahaa ei ole budjetoitu edes ensisijaiseen tukiopetukseen.

Lainsäädännön tarpeelle on vain yksi tavoite. Karsia kustannuksia ja vähitellen hävittää kaikki tukitoimet oppilailta. Karsintaa on tehty jo pitkään ja lisää karsintoja ei voi tehdä kuin muuttamalla lakia. Miettikääpä hetki sitä kuinka kunnat ja koulut supistavat resursseja ja pienentävät määrärahoja. Mitä luulette että tapahtuu kun sama instanssi joka päättää määrärahoista saa lopullisen päätäntävallan myös siitä kuka erityistukea saa?

Oppilaita ja heidän huoltajiaan poljetaan oikeuksineen Helsingissä maanrakoon ja vielä toimintaa valvovan viranomaisen suojeluksessa. Järjestelmä on hyvin suomalainen, mielivaltainen ja oppilaiden ihmisoikeuksia loukkaava.

Lue myös:
Lasten oikeus päivähoitoon

Artikkeli on ensimmäinen osa Helsingin opetustoimea käsittelevässä kokonaisuudessa.

1. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 1 (3) - Oppilaan oikeus erityisopetukseen
2. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 2 (3) - Mielivaltaa Helsingin 0petusvirastossa
3. HELSINGIN OPETUSTOIMI - OSA 3 (3) - Koulukirjat

Artikkelit perustuvat useisiin blogille toimitettuihin selvityksiin, päätösten ja lausuntojen kopioihin sekä tapauksiin oleellisesti liittyviin muihin asiakirjoihin. Aineisto on käsitelty luottamuksellisesti eikä niissä olevia yksittäisiä tietoja ja tarkempia tapauskuvauksia julkaista.

Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on erottava, osa II

Huhtikuussa käytiin kiivasta keskustelua Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen ylenpalttisesta rahankäytöstä. Paavo Voutilainen oli sisustanut työtilojaan 72 000 eurolla sosiaaliviraston laskuun (kts. kalustehankintalista). Sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen toimialueella kuuluvat Helsingissä lapsiperheiden palvelut, päivähoito sekä vanhusten palvelut. Samaan aikaan kun Paavo rykäisi kerralla sisustuksensa kuntoon, Helsingin kaupunki leikkaa rajusti vanhusten ja erityisesti lapsiperheiden palveluja. Sosiaaliviraston budjetti on vuodelle 2009 täysin alimitoitettu, mikä tulee entisestään johtamaan mm. kustannusten karsimiseen, palveluiden heikkenemiseen ja päivähoitoryhmien kokojen suurentumiseen ja hoidon tason dramaattiseen laskuun.

Lukekaa toimittaja Susanna Kuparisen 02.06.2009 julkaisema kolme sivuinen artikkeli voima.fi sivustolta sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen hulvattomasta rahankäytöstä ja edesottamuksista. Näyttää siltä että sosiaalijohtaja hallitsee valtakuntaansa diktaattorin ottein. Pelolla ja kurilla.

Toimittaja Susanna Kuparinen pääsi pitkällisen ponnistuksen jälkeen tutkimaan Paavo Voutilaisen edustustilin käyttöä. Paavo Voutilainen näyttää käyttäneen sosiaaliviraston rahoja esimerkiksi ravintolassa juhlimiseen ja juomien tarjoiluun.

Artikkeli sisältää myös Paavo Voutilaisen tuskaisen haastattelun. On käynyt nimittäin ilmi että artikkelin mukaan kaupungin taloushallinto on varoittanut Voutilaista hyvissä ajoin kalustehankinnan laittomuudesta. Paavo Voutilainen on ohittanut taloushallinnon olankohautuksella. Voutilaisen mielestä hän ei ole saanut kyseistä viestiä eikä hän tunne kaupungin hankintoihin liittyvää hankintasäännöstöä ja hankintalakia. Todellisuudessa Paavo Voutilainen oli esittelijänä kun sosiaalilautakunta antoi lausunnon uudistetusta kaupungin hankintasäännöstä 4. syyskuuta 2007. Lisäksi Susanna Kuparisen artikkelin väitteiden mukaan 72 000 euron huonekaluista oli tehty tilaus ennen lautakunnan hyväksyvää käsittelyä mikä sinällään olisi jo täysin laitonta.

Tästä salailusta huolimatta sosiaalilautakunta ja apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen eivät halunneet antaa Voutilaiselle edes huomautusta toiminnastaan. Sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on erottava tai hänet on erotettava välittömästi. Hän on epäpätevä ja vastuuton hoitamaan kaupungin sosiaalijohtajan virkaa. Samalla Paula Kokkosen pätevyys toimia apulaiskaupunginjohtajana on pistettävä suurennuslasin alle. Toisiaan suojeleva kaveripiiri on karsittava ulos Helsingin kaupungin johdosta. Olkaa rohkeasti yhteydessä Helsingin kaupunkiin ja vaatikaa toimenpiteitä. Sähköpostiosoite kaupungille on muotoa etunimi.sukunimi@hel.fi. Ohjatkaa asialliset viestinne ja kommentinne oikeille henkilöille. Kertokaa mielipiteenne. He ovat virkamiehiä joiden pitäisi palvella meitä kaikkia ja käyttää veronmaksajien rahoja viisasti koko yhteisön hyväksi eikä kalliisiin kalusteisiin ja mittaviin alkoholitarjoiluihin.

Susanna Kuparisen artikkeli: Miljardin euron mies (sivu1, sivu2, sivu3)
Paavo Voutilaisen puhelinhaastattelu kokonaisuudessaan

Artikkeli: Aitiopaikalla

Lue myös:
Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on erottava

Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen on erottava!

Helsingin kaupungin sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen on sisustanut työtilojaan 72 000 eurolla. Sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen toimialueella kuuluvat Helsingissä lapsiperheiden palvelut, päivähoito sekä vanhusten palvelut. Samaan aikaan kun Paavo Voutilainen päättää käyttää veronmaksajien rahoja 72 000 euroa (430 000 mk) työtilojensa sisustamiseen, Helsingin kaupunki leikkaa rajusti lapsiperheiden ja vanhusten palveluja. Sosiaaliviraston budjetti on vuodelle 2009 täysin alimitoitettu, mikä tulee entisestään johtamaan mm. kustannusten karsimiseen, palveluiden heikkenemiseen ja päivähoitoryhmien kokojen suurentumiseen ja hoidon tason dramaattiseen laskuun. Kun kaupungin tulosvastuulliset virkamiehet yrittävät kaikin keinoin karsia kustannuksia perumalla muutamien tuhansien eurojen kustannusvastuita lasten palveluiden toimialueilla, Paavo Voutilainen pistää rehvakkaasti menemään apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkosen siunauksella, 72 000 euroa sisustukseen. Pelkästään hänen pähkinäinen ja sähköherkuilla varustetun työpöytänsä hinta oli yli 18 500 euroa. Normaalin käyttökelpoisen työtehtävien hoitamiseen soveltuvan työpöydän saa varmasti alle 1000 eurolla.

Sisustuksen hankintoja ei ole kilpailutettu vaikka hankintalain ja kaupungin hankintasäännön mukaisesti näin on meneteltävä kaikkien yli 15 000 euron hankintojen osalta. Vaikka rahat 72 000 euron sisustushankitoihin tulevatkin sosilaalitoimelle varatusta hallinnointibudjetista ei päätöstä hankinnoista voi perustella millään. Sosiaalitoimen tulee ensisijaisesti turvata palvelujen saatavuus ja karsia hallinnollisia menoja supistamalla hallintobudjettiaan eikä päinvastoin tuhlata veronmaksajien rahoja vain sen takia jos budjetissa sattuu olemaan ylimääräistä. Nähtävästi Helsingin kaupungissa ei osata budjetoida oikein jos hallintobudjetissa on rahaa vaikka poltettavaksi mutta sosiaalisiin palveluihin varatut budjetit ovat alimitoitettuja ja raha on niukassa. Voisi melkein luulla että sosiaalitoimella ei ole taloudellisia ongelmia eikä siten yksikään palveluiden supistamis- tai karsintapäätös tule olemaan kuluvana vuonna perusteltua.

Paavo Voutilaisen toiminta on selkeää yhteiskunnallisen aseman väärinkäyttöä. Henkilön käsityskyky kohtuullisuudesta on vakavasti horjunut ja hän ei ole pätevä hoitamaan sosiaalijohtana virkaansa Helsingissä. Kunnan vastuullisessa tehtävässä edellytetään kustannustietoisuutta ja selkeää maalaisjärjen käyttöä mitä Paavo Voutilaisen toiminnasta ei löydy hakemallakaan. Samalla voi kysyä minkälainen ihminen ei näe ristiriita vastuualueensa supistusten ja öykkärimäisen verovarojen tuhlaamisen välillä?

Kannattaa myös muistaa että Paavo Voutilainen valittiin sosiaalijohtajan virkaan vuonna 2006. Hänen valinnastaan kanneltiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti koska hänen pätevyyttään epäiltiin vahvasti. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan sosiaalijohtajan teologian tutkinto on aivan riittävä vastuulliseen virkaan eikä erityispätevyyttä ja sosiaalialan asiantuntemusta tarvita. Kuten huomaamme, korkein hallinto-oikeus oli jälleen kerran väärässä.

Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Paula Kokkonen on puolustanut Paavo Voutilaisen hankintoja ja kertoo täysin luottavansa johtajansa arvostelukykyyn. Tämä lausunto osoittaa Paula Kokkosen toiminnan kuuluvan täsmälleen samaan kategoriaan kuin Paavo Voutilaisen. Mikäli Paula Kokkonen ja Paavo Voutilainen eivät tajua itse erota tehtävästään heidät tulee erottaa välittömästi. Nykyisen talouslaman, perheiden ahdingon, nousevan työttymyyden ja yhteiskunallisen hädän keskellä ei voi kuin kauhistella kuinka kahden korkeassa aseman olevan hyväpalkkaisen ja suurituloisen Helsingin kaupungin virkamiehen verorahoin kustantamat kulutusjuhlat ovat karanneet valvonnasta.

Voutilaisen ja Kokkosen toiminta osoittaa täydellistä vieraantumisen merkkejä yhteiskunnan realiteeteistä. Kummatkin henkilöt ovat epäpäteviä niihin tehtäviin joihin heidät on Helsingin kaupungin organisaatiossa valittu. Kosketus tavalliseen kaupunkilaiseen ja veronmaksajaan on kadonnut.

Paavo Voutilaisen ja Paula Kokkosen on erottava välittömästi!