Peijaksen sairaala

Suomessa julkinen terveydenhoito on vakavassa kriisissä. Kuntien tarjoamat tai ostamat terveydenhoitopalvelut alimitoitetaan todelliseen tarpeeseen nähden. Kunnat tietoisesti budjetoivat terveydenhuoltoon liian vähän rahaa. Laman varjossa supistuksia tehdään entisestään. Raha ratkaisee, ei potilaiden oikeudet. Päättäjät eivät ole vastuussa päätöksistään. Kun rahaa ei ole, potilaan lakisääteiset oikeudet eivät toteudu, eivätkä potilaat saa hoitoa. Potilas voi valittaa saamastaan hoidosta tai sen puutteesta lääninhallitukseen. Lääninhallitus on asiassa kuitenkin ohjaajan roolissa. Lääninhallituksilta puuttuvat sanktio mahdollisuudet sekä oikeudet kumota lääkärien ja sairaaloiden tekemiä päätöksiä. Ainoastaan joistakin hoitoon liittyvistä päätöksistä jotka ovat selkeästi hallinnollisia päätöksiä voi kannella hallinto-oikeuteen. Kun lääkäri tai sairaala kieltäytyy hoitamasta, potilaan valitustiet ovat hyvin vähäiset.

HUS eli Helsingin ja uudenmaan sairaanhoitopiirin organisaatioon kuuluu useita sairaaloita ja erikoishoitoyksikköjä. Yksi pahimmista potilaan ongelmiin kintaalla viittavista HUS:n sairaaloista on Peijaksen sairaala Vantaalla. Sairaalasta on tehty vuosittain lukuisia kanteluita lääninhallitukseen. Myös potilasvakuutuskeskus on maksanut korvauksia Peijaksen sairaalan hoitovirheistä. Osa lääninhallituksen päätöksistä on edellyttänyt selkeitä toimenpiteitä sairaalalta. Sairaalan johto on kuitenkin jättänyt lääninhallituksen vaatimukset oman arvoonsa

Miten toimitaan Peijaksen sairaalassa?

Vantaalla asukkaita pyöritetään hyvin tehokkaasti terveysasemilla ja viimeiseen asti yritetään arpoa oikeanlaista hoitoa ennen kalliiseen erikoissairaanhoitoon ohjaamista. Potilaan tilanne saattaa monesti pahentua huomattavasti ennen todellista hoitoon pääsyä. Lähete erikoissairaanhoitoon Vantaalla on aikamoista arpaonnea. Huonolla onnella potilas saa arvonnassa "Ei voittoa" -lipukkeen ja hänet ohjataan pahamaineiseen Peijaksen sairaalaan. Peijaksen sairaalassa toiminnalle on tyypillistä, että potilasta juoksutetaan kerta toisensa jälkeen potilaan vaivojen vain pahetessa. Kallista erikoissairaanhoitoa ei tarjota. Joissakin tapauksissa potilas ei ole päässyt edes alalle erikoistuneen lääkärin tutkittavaksi, vaan hoidosta on päättänyt jokaisella käyntikerralla sairaalalääkäri, joka nopeasti konsultoi asiassa puhelimitse erikoislääkäriä. Monen potilaan kohdalla hoito onkin toteutunut vasta, kun potilas on itse käynyt kalliilla yksityisellä lääkäriasemalla, jossa kunnallisella puolella toimiva lääkäri yksityisvastaanotollaan on ohjannut potilaan "itselleen" johonkin muuhun hoitoyksikköön kuin Peijaksen sairaalaan. Ne potilaat joilla ei ole varaa yksityiseen lääkäriin jäävät hoidossa paitsioon.

Potilaat saattavat jonottaa Peijaksen erikoissairaanhoitoon kiireettömässä jonossa kuukausia, pahimmassa tapauksessa jopa yli puolivuotta. Aikanaan hoitovuoro myönnetään ja potilas otetaan sairaalaan tutkittavaksi. Pitkien tutkimusten jälkeen kun lääkärit eivät syystä tai toisesta osaa diagnosoida potilaan vaivaa, potilas saatetaan "heittää" kylmästi ulos sairaalasta ja passittaa takaisin terveyskeskuksen vastaanotolle. Terveyskeskuslääkärillä ei ole mahdollisuuksia järjestää vaativaa erikoissairaanhoitoa joka käytännössä voidaan toteuttaa vain kunnallisessa sairaalassa. Terveyskeskuslääkäri ei voi tällaisen potilaan kohdalla tehdä muuta kuin aikansa potilasta pyöriteltyään vastaanotolla, kirjoittaa uuden lähetteen Peijaksen erikoissairaanhoitoon. Jälleen potilas odottaa hoitojonossa kuukausia tai jopa vuosia seuraavan arvontakierroksen alkua. Tämän Peijaksessa käytetyn menettelyn taustalla onkin pyrkimys kaunistaa tilastoja ja sijoittaa vakavasti sairaat potilaat takaisin hoitojonon hännille - kerta toisensa jälkeen. Poissa silmistä, poissa mielestä!

Onkohan kukaan koskaan tutkinut paljonko potilaita kuolee hoitojonoissa siirtelyyn? Tasoittaako lääkärikunnan ja sairaalahallinnon tahallinen "kuolemantuottamus" tilastoja?

Lue myös:
Röntgen ja magneettikuvat
Potilaan oikeus saada hoitoa
Suomessa lapset arveluttaviin lääketieteellisiin tutkimuksiin ilman vanhempien lupaa
Sikainfluenssa
Sikainfluenssa, osa 2 - Rokote on terveysriski
Medikalisaatio
Lääkäri ei voi kieltäytyä kirjoittamasta lääkärintodistusta
Asiantuntijalääkäreiden nimet ovat julkisia
Kadotettu oikeudenmukaisuus

Medikalisaatio

Syntyykö uusia sairauksia vai kehitämmekö niitä itse?

Nykypäivänä moniin ihmisten normaaliin elämään kuuluviin vaiheisiin etsitään lääketieteellisiä ratkaisuja. Lääkeyhtiöt luovat sairauksia ja mielikuvia lääkehoidon tarpeellisuudesta sellaisiin vaivoihin ja poikkeavuuksiin jotka oikeasti eivät ole sairauksia. Lääkkeiden kehittäminen on voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa. Lääketehtaille on sitä parempi mitä useampi meistä todetaan sairaaksi. Jos sairaita ei ole tarpeeksi, lääkkeiden kysyntä laskee. Sairauksia voidaan luoda pelkästään edistämään joidenkin lääkäreiden ja lääkeyhtiöiden taloudellisa intressejä. Meistä tehdään väkisin sairaita ja vielä valvovien viranomaisten hiljaisella suostumuksella.

Kolestrolilääkkeiden myynti on kohonnut samaan aikaan kun hysteria omasta kokonaiskolestrolimäärästä on kasvanut. Lääketeollisuus ja osittain myös elintarviketeollisuus ovat tehneet kaikkensa takoakseen rahaa ihmisten hädällä. Markkinoilla on yhä useampia kolestrolilääkkeitä ja kolestrolia alentavia elintarvikkeita. 1980-luvulla kolestroliarvon yläraja oli vielä 7.0. Nykyään raja-arvona käytetään 5.0. Erään artikkelin mukaan keskimääräinen kokonaiskolestroliarvo suomessa on 5.6. Suurin osa suomalaisista on siis "sairaita". Tämä ei kuitenkaan riitä sillä kolestrolilääkkeiden kysyntä ei kasva riittävällä nopeudella. Lääketeollisuus on ehdottanut kolestroliraja-arvon pudottamista jopa arvoon 4.0. Tämän jälkeen yllättäen suurin osa terveistä suomalaisista olisikin sairaita.

Voiko ihminen sairastua raja-arvoa muuttamalla? Mitä oikeasti tarkoittaa sairaus? Onko se todellinen oire tai kipu, vai onko se vain lääketeollisuuden määräämän raja-arvon ylitys? Oletko siis oikeasti sairas vai saadaanko sinut tuntemaan itsesi sairaaksi?

Entä pienten lasten vanhemmat? Jokainen toivoo lapsilleen terveyttä. ADHD:stä, eli ylivilkkaudesta on puhuttu painostavasti jo vuosikymmen. Asiaa on tuotu esille yksipuolisesti sairautta korostavassa näkökulmassa. Heti kun lapsi on vilkas ja poikkeaa valtavirrasta hän on ylivilkas. Hänellä on siis ADHD ja yllätys ei ole suuri, että lääketehtaat ovat kehittäneet ADHD sairauteen lääkkeen jonka myynti moninkertaistuu vuosittain. Onko ADHD:ta edes olemassa? Onko kyse edes sairaudesta? Ihmiset ovat luonteeltaan erilaisia ja lasten pitääkin olla vilkkaita. Ei kai maailmaa voi tutkia paikallaan istuen chipsiä syöden ja televisiota tuijotten. Joidenkin tutkijoiden mukaan kyse ei ole mistään muusta kuin luonteesta. Meitä on rauhallisia ja vilkkaita. Toiset keskittyvät paremmin kuin toiset. Tuntuu siltä, että lääketeollisuus on keskimääräisestä poikkeavuudesta halunnut tehdä sairauden. Kun lapsi on vilkas hän on sairas. Sairas ihminen tarvitsee lääkettä ja kuka sitä mieluiten ostaa kuin vanhemmat jälkikasvunsa hyväksi.

En usko että on kovin aikaa siihen päivään kun vanheneminen, ryppyisyys ja kaljuuntuminen luokitellaan sairauksiksi. Melkeinhän se on sitä katsoessaan plastiikkakirurgien ja -sairaaloiden mainoksia. Kun lääketeollisuus suorittaa jatkuvia ja kalliita tutkimuksia eri aihealueisiin nähden, on tietysti lääketeollisuuden etujen mukaista että tutkimustuloksiin käytetyt rahat saadaan joskus takaisin. Siksi monissa tutkimustuloksissa normaaliin elämään kuuluvat poikkeavuudet pitää löytää. Nämä poikkeavuudet pitää määritellä sairaudeksi jotta niiden hoitoon voidaan kehittää lääkkeitä.

Lääkäreiden rooli lääkeyhtiöiden pyörittämässä liiketoiminnassa on merkittävä. Lääkäreille jaettu informaatio lääkkeistä ja niiden vaikutuksista tähtää monesti epäselvien ja mahdollisesti turhien tavoitteiden ja tarpeiden suojassa lääkemäärän myynnin lisäämiseen. Kun lääkärit kulkevat kiltisti lääketehtaiden talutusnuorassa ja tarjoavat uusia lääkkeitä uusiin vaivoihin jotka äkkisiltään onkin luokiteltu sairauksiksi, noidankehä on valmis. Raha on se joka näissäkin asioissa ratkaisee, ei moraali tai eettiset arvot. Ihmiset on saatava ahdistumaan kaikesta omaan terveyteen liittyvistä poikkevuuksista. Ahdistunut ja pelokas ihminen ei turhia mieti. Mikään ei ole ihmiselle tärkeämpää kuin oma ja lähiomaisten terveys. Sillä on hyvä rahastaa.

Lue myös:
Vapaamatkustajat
Potilaan oikeus saada hoitoa

Tapettu

Kauhajoen ampumavälikohtauksen jälkeen viranomaiset ovat taas heränneet vaatimaan yksityisyydensuojan purkamista ja lisää ennakkosensuurin perustuvaa internet valvontaa. Aselupien myöntämistä rajoitetaan ja tiukennetaan. Viranomaisille pitäisi antaa lisää valtaa valvoa ja raportoida toisilleen kansalaisten tekemisistä. Koulujen opettajille pitäisi antaa mahdollisuus saada tietoa oppilaiden terveydentilasta.

Mitä siitä seuraa kun pahoinvoivat ihmiset johtavat "hyvinvointivaltiota"?

Jälleen kerran Suomessa hoidetaan seurauksia syiden sijaan. Kahajoen ja Jokelan surmiin ovat aivan yhtä syyllisiä nykyinen hallitus pääministereineen kuten myös aikaisemmat hallitukset. Samalla tavoin kätensä vereen ovat tahrineet kuntien päättävät viranomaiset. Terveydenhuollon ja erityisesti kouluterveydenhoidon alasajon seuraukset ovat nyt nähtävillä ja konkretisoituneet. Rahaa riittää kaikkeen muuhun kuten internetin perustuslain vastaiseen ennakkosensuuriin, mutta ei terveydenhoitoon. Maallikkokin tajuaa, että jos lapsi tai aikuinen joutuu odottamaan mielenterveysongelmien takia 6-10 kk hoitoon pääsyä se on aivan liian pitkään. Siinä vaiheessa kun mielenterveysongelmista kärsinyt ihminen hakeutuu etsimään apua ovat ongelmat jo hyvin pitkällä. Nuorten ihmisten pahoinvointi on lisääntynyt huimasti samaan aikaan kun resursseja ajetaan alas. Kysymys ei loppujen lopuksi ole edes rahasta vaan priorisoinnista. Valitettavasti nykyiset päättäjät ovat vaikeasti vieraantuneet realimaailman todellisuudesta.

Surullista koko asiassa on nykyisen hallituksen tapa halventaa uhreja yrittämällä pestä omia käsiään verestä lupaamalla rahaa jälkihoitoon. Todellisuudessa resursseja ja rahaa olisi pitänyt jo kauan sitten keskittää terveydenhoidon kehittämiseen eikä alasajamiseen. Vastuusen näitä poliitikkoja ja kunnan viranomaisia ei saa. Päätöksiä tehdään sen hetkisen ja aika ajoin vaihtuvan arvomaailman mukaan välittämättä seurauksista. Kun lopulta pahin kohu laantuu Suomen hallitus jatkaa valitsemallaan linjalla samoin kuten Kauhajoen kunta. Resurseja supistetaan ja kavennetaan. Edes lain määräykset kuntien velvollisuuksista eivät auta koska kunnille on äärimmäisen harvoin mitään seuraamuksia lainvastaisista menettelyistä. Hallituksen, eduskunnan tai kunnan päättäjiä ei saa syytteeseen millään. Suru voi olla todellista, mutta muutoin kaikki on pelkkää näennäistä retoriikkaa. Kukaan ei pysty näyttämään toteen kahden koulusurman tehneen henkilön ja alasajetun terveydenhuollon välistä yhteyttä. Aina löytyy kiertelijöitä ja kaartelijoita jotka nukkuvat yönsä hyvin oli lapsia tai nuoria ammuttu kuinka paljon tahansa. Todellisuutta ei haluta nähdä, valta todellakin sokaisee. Joskus ihmeteyttää miksi ampujat valitsevat kohteeksi kouluja ja viattomia lapsia ja nuoria. Luulisi että pahaan oloon syyllinen hallinto olisi parempi kohde. Saattaisi viesti jopa mennä perille.

Yksityisyydensuojaa pitää entisestään kiristää ei lieventää. Suomalaisissa itää vielä naivi suhtautuminen viranomaisten rehellisiin ja hyviin tarkoitusperiin. Todellisuus on monesti osoittanut toista ja vähintä mitä voidaan tehdä on lainsäädännöllisin keinoin kaventaa viranomaisten valtaa saada tietoa kansalaisista. Yksityisyydensuoja on ainoa asia joka voi luoda turvallisuutta viranomaisten mielivallalta. Poliisivaltio vai kriminaalivaltio? Kysessä on sama asia. Ainoa ero on, että ensimmäisessä kriminaaleina toimivat viranomaiset.

Luitteko muuten Vantaan sanomista uutisen kuinka henkilö oli hakenut apua itsetuhoisiin ajatuksiin ja vakavaan masennukseen Peijaksen sairaalasta. Sairaala oli käännyttänyt hänet kotia. Samana päivänä henkilö tappoi itsensä jäämällä makaamaan junaradan kiskoille Korson asemalla. Nähtävästi yhteiskunnan kannalta oli toivottu tulos, että tämä potilas tappoi vain itsensä eikä vienyt mukanaan muita. Tervetuloa hyvinvointivaltioon.

Lue myös:
Kohtuullista oikeutta suomalaisittain
Missä kohtuus on viranomaisten ja yritysten määrittelemä totuudeton arvo

Haitallista melua

Ilta hämärtyy on aika käydä nukkumaan. Kaksi sekuntia kestävä vinkuva ääni ja lopuksi kuuluva terävä klonksahdus täyttävät makuuhuoneen hetkellisesti. Käännän kylkeä ja yritän nukkua. Ääni kuuluu hetken kuluttua uudelleen. Herään, en saa unta, jään vaistomaisesti odottamaan seuraava hiljaisuuden rikkovaa vingahdusta.

Terveydensuojelulain (19.8.1994/763) tarkoituksena on edistää yksilön ja yhteisön terveyttä ja ylläpitää ympäristöä, sekä ehkäistä ja vähentää sellaisia tekijöitä joista voi seurata terveyshaittoja. Alueellinen terveydensuojelu kuluu läänien alueella lääninhallituksille. Kunnan tehtävänä on omalla alueellaan edistää ja valvoa terveydensuojelua, jotta asukkailla olisi terveellinen elinympäristö. Kunnassa on siis oltava terveydensuojeluviranomaiset. Helsingissä viranomainen on ympäristölautakunta ja valvontatyötä tekevät ympäristövalvontyksikkö ja siellä ympäristötarkastajat.

Terveyshaittoja on monenlaisia. Yleisimpiä, esimerkiksi kerrostaloasunnoissa esiintyviä haittoja ovat melu, haju, savu, kosteus, pöly, epäpuhtaudet, ilmanvaihto-ongelmat ja asunnon lämpötila.

Asukkailla on oikeus elää asunnossaa altistumatta sellaisille terveyshaitoille, jotka ohjearvojen mukaisesti, ympäristöviranomaisten toimesta tulkitaa haitallisiksi. Artikkelin alussa olevassa esimerkkitapauksessa kyse on taloyhtiön hissin pysähtymisäänen kuulumisesta yläkerran asuntoon. Asukkaan ensimmäinen tehtävä on keskustella meluongelmasta isännöitsijän kanssa ja pyytää häneltä toimenpiteitä asian korjaamiseksi. Mikäli isännöitsijän kanssa neuvottelut ja toimenpiteet eivät johda toivottuun lopputulokseen asukas voi kääntyä asiassa kunnan terveysviranomaisten puoleen. Isännöitsijöillä on taipumuksena vähätellä terveyshaittoihin liittyviä ongelmia, koska ongelmien korjaaminen voi monesti olla taloyhtiöille ja sitä myöten taloyhtiöiden muille osakkaille hyvin kallista. Isännöitsijän mielipiteeseen, puolueettomuuteen ja asiantuntemukseen kannattaa siis suhtautua suurella varauksella!

Asukas voi tehdä toimenpidepyynnön kunnan terveydensuojeluviranomaisille kirjeitse ja monesti myös sähköpostilla. Kunnan ympäristötarkastajat suorittavat katselmuksen asunnossa ja selvitttävät terveyshaitan olemassaolon. Tarkastajat tekevät kohteessa mittauksia ja tutkimuksia. Tarkastukset ja mittaukset eivät ole ilmaisia. Kustannukset maksaa kuitenkin kiinteistön omistaja ei asukas. Tarkastuksen kohteena voivat olla myös selvityspyynnön tehneen asukkaan asunnon lisäksi toisen asukkaan asunto tai kiinteistön yhteiset- tai suljetut tilat. Toisen asukkaan asunto tulee kysymykseen silloin kun terveyshaitan katsotaan mahdollisesti aiheutuvan toisen asukkaan asunnosta tai toiminnasta. Tällaisia voivat olla esimerkiksi tupakansavu tai virheellisesti asennetusta parketista kuuluva melu. Viranomaisten tarkastuspäätöksestä ei voi valittaa, eikä kiinteistön omistaja tai tarkastuksen kohteena oleva toinen asukas voi estää tarkastuksen suorittamista.

Jos terveyshaitan olemassaolo todetaan, terveydenvalvontaviranomaiset, monesti siis ympäristökeskus tai ympäristölautakunta voivat antaa kiinteistön omistajalle korjausmääräyksen. Mikäli isännöitsijä tai taloyhtiö ei korjausta suorita päätöstä voidaan tehostaa uhkasakolla. Viranomaiseen tekemään korjausmääräykseen on mahdollisuus hakea muutosta hallinto-oikeudelta ja edelleen korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Räikeimmissä tapauksissa kunnan viranomaisella on myös mahdollisuus määrätä annettu päätös noudatettavaksi kiinteistön omistajan muutoksenhausta huolimatta.

Artikkelin esimerkin mukaisessa hissin aiheuttamassa meluhaitasta makuuhuoneessa, keskiäänitaso saa päiväsaikaan olla enintään 35 dB ja yöaikaan enintään 30 dB. Hissin aiheuttama ääni on kuitenkin hetkellinen melutapahtuma jolloin arvioidaan tarvittaessa myös melun kestoa ja toistuvuutta. Mitä isompi taloyhtiö sitä useammin hissi on liikkeessä.

Asukkaiden on kuitenkin hyvä tiedostaa, että isännöitsijän välinpitämättömään asenteeseen ei tarvitse tyytyä. Viranomaiset voivat mitata tilanteen ja määrätä ongelman korjattavaksi. Mikäli olet muuttanut juuri valmistuneeseen asuntoon kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti edellämainittuihin terveyshaittoihin. Monissa tapauksessa rakennusmääräykset ovat huomattavasti tiukemmat kuin terveyshaitoista annetut määräykset. Moni ongelma esimerkiksi melun suhteen voidaan korjauttaa rakennusvirheen perusteella heti asuntoon muuton jälkeen. Myöhemmin asiaa arvioitaessa käytetään terveydellisiä perusteita, jolloin korjausmääräykseen johtavat raja-arvot voivat olla huomattavastikin korkeammat.

Onnea matkaan ...

Ammattiliitto Tehy on päättänyt olla huitomatta kärpäslätkällä ja siirtynyt ampumaan tykillä. Olen samaa mieltä! Nyt on aika korjata ainakin yksi terveydenhuollon vääryys. Työn vaativuuteen, vastuuseen, raskauteen ja palkkaan liittyvät epäoikeudenmukaisuudet.

Blogi on saanut muutamalta hoitajalta huolestuneita viestejä, joissa kysytään juridisten oikeuksien perään. Mitä tehdä silloin kuin eri liitossa oleva työtoveri tai esimies uhkailee ja painostaa. Eräässä yksikössä oli kirjoittajan omien sanojen mukaan esimies vaatinut liitosta eroamista uhkailemalla. Entä mitä tehdä silloin kuin viestit ovat ristiriitaisia ammattiliiton edustajan ja työnantajan välillä. Työnantaja puhuu menetetyistä eduista ja työpaikan lopullisesta menettämisestä, ammattiliitto taas kertoo kaikkien palaavan takaisin samaan työhön. Niiden juridisten kiemuroiden tutkiminen, mikä liittyy työehtosopimukseen, sopimusneuvotteluihin, lakko-oikeuteen, ammattiliiton ja työtekijän vastuuseen ovat äärimmäisen monimutkaisia. Sitä varten työntekijän pitäisi saada apua oman liittonsa lakimiehiltä. Ongelmaksi muodostuu, jos uhkailu ja painostaminen tapahtuu oman tai naapuriliiton toimesta tai jos uhkailu kohdistuu liittoon kuulumattomiin.

On monia laillisia tapoja joilla pystyy omaa selustaansa varmistamaan oli vastapuolella sitten ammattiliitto tai työnantaja. Ammattiliiton ja työnantajan välisessä erimielisyydessä työntekijä on pelkkä pelinappula. Pelinappulanakin kannattaa ensisijaisesti miettiä omaa etua. Mihin on halunnut sitoutua? Tällä hetkellä näyttäisi esimerkiksi siltä, että nimi ammattiliiton irtisanoutumislistassa on sitova. Jos työntekijä ei ole tällaista suostumusta antanut hänen pitää ehdottomasti kirjallisesti vahvistaa työnantajan edustajalle, ettei hän ole irtisanoutumassa. Eräs kirjeen lähettäjä nimenomaan väitti, että hän tietää työtovereidensa nimiä lisätyn listaan ilman nimeomaisen henkilön suostumusta. Onko asia todella näin? Henkilön irtisanoutuminen pitää kuitenkin jollain tavalla olla vahvistettuna. Kyse on niin vakavasta menettelystä ettei arvailuille voi jättää tilaa.

Kun keskustelee työsuhteeseensa, irtisanoutumiseen tai lakkoon liittyvissä asioissa ammattiliiton- tai työnantajan edustajan kanssa on oleellista, että sovitut tai luvatut asiat tai tässä tapauksessa tapahtuneet uhkailut tai väärinkäytökset pitäisi pystyä jälkeenpäin todistamaan. Ainoa keino on tallentaa käymänsä keskustelut. Tallentamiseen voi käyttää vaikka muutaman kymmenen euron mp3-soitinta. Keskustelun tallentamiseen ei tarvitse pyytää lupaa eikä siitä tarvitse kertoa. Tallentaminen on laillista, jos kyse on keskustelusta johon tallentaja itse osallistuu. Keskustelun tallentaminen on provosoiva ja äärimmäinen toimenpide ja voi tuntua liioittelulta. Toisaalta, työnantaja ja ammattiliitto käyttävät ennenäkemättömän voimakkaita keinoja. Mikään toimenpide ei ole turha jos työntekijä haluaa turvata omat tarpeensa. Monilla lupauksilla ja vakuutteluilla on ikävä tapa unohtua kun kriisi on ohi. Se ei paljoa lohduta jos yksittäisellä ihmisellä on panoksena toimeentulo.

Julkisen terveydenhoidon suurin ongelma on järkyttävä resurssien alimitoittaminen ja jatkuvat supistukset perusterveydenhoidossa. Työnantaja käyttää törkeästi hyväkseen hoitohenkilökunnan moraalista sitoutumista potilaiden hoitamiseen. Luotetaan siihen, että potilaat hoidetaan, vaikka resurssit olisivat kuinka alimitoitettuja. Kenelläkään ei kuitenkaan ole moraalista velvoitetta työskennellä puoli-ilmaiseksi. Ei kutsumustyö tarkoita työntekoa ilmaiseksi. Hyvä esimerkki on henkilökohtainen kokemus Helsinkiläisestä sairaalasta. Sunnuntain työvuorot on mitoitettu valmiiksi siten, että yksittäiset hoitajat joutuvat työskentelemään ylipitkiä vuoroja sen takia, ettei työnantaja ole resurssoinnut riittävä määrä henkilöjä hoitamaan edes perusvuoroja. Kyseinen hoitaja näytti hyvin väsyneeltä. Kun asiasta keskustelin, hän kertoi työvuoronsa päättyneen jo kuusi tuntia sitten. Työnantaja ei ole tälle illalle resurssoinnut yhtään ylimääräistä hoitajaa. Hän on yrittänyt jo kahdesti lähteä kotia, mutta hälytetty takaisin kesken kotimatkan. Työnantaja vetoaa poikkeavaan hätäpäivystykseen, eli siihen että potilaita ei voi jättää hoitamatta työvuoron loputtua, vaan on odotettava seuraavan hoitajan saapumista vuoroon. Työnantaja kuitenkin tahallaan jättää vuorot täyttämättä ja vetoaa pieneen potilasmäärään ja hoidon vähäiseen tarpeeseen. Tilanne on kuitenkin realielämässä toinen.

Viimeistään eilen kuntatyönantaja teki itsestään naurettavan, vetoamalla lakiin jossa hoitohenkilökunnalla on auttamisvelvollisuus. Tällä perusteella kuntatyönantaja voi omasta mielestään vaatia irtisanoutuneita tai jopa täysin ulkopuolisia, ei työsuhteessa koskaan olleita, työhön hoitamaan potilaita. Käsittääkseni kysehän on lainsäädännöstä, jossa hoitohenkilökunta velvoitetaan esimerkiksi onnettomuustilanteissa osallistumaan kykynsä mukaisesti uhrien hoitoon. Kyse ei ole mistään ilmaisesta orjatyövoimalaista. Työnantajan viesti on puhdasta tulkintaa. Toisaalta, vaikka tilanne olisikin kuten työnantaja sen väittää olevan, työnantajalla ei kuitenkaan ole mitään sanktio mahdollisuutta jos yksittäinen hoitohenkilöstöön kuuluva hoitaja kieltäytyy kutsusta. Mahdollisen rikoksen ja seuraamuksen määrittely kuuluu oikeusistuimelle, ei kunnallisille sairaanhoitopiireille.

Toivotan onnea työtaisteluun. Hoitajien tekemä työ on arvokasta ja raskasta. Vastuu on muiden ihmisten terveydestä ja hengestä. Siitä työstä on maksettava kunnolla. Toivottavasti työnantaja tällä kertaa ymmärtää teidän olevan tosissanne. Toivon kuitenkin, ettei kenenkään pienen syyttömän lapsen tarvitse kuolla työnantajien, terveydenhuollon hallinnon ja päättävien poliitikkojen välinpitämättömyyden takia. Lopullinen vastuu on nyt kokonaisuudessaan työnantajalla. Halpaahan se on jos sen rahalla saa.

Lue myös: Kun mikään ei riitä
Lue myös: Potilaan oikeus saada hoitoa
Lue myös: Puhelun tallentaminen
Lue myös: Keskustelun tallentaminen

Vaapaamatkustajat

Lasten rokottaminen erilaisia tarttuvia tauteja, kuten rokkoja vastaan, on yleinen käytäntö Suomessa. Rokotteet sisältävät yleensä heikennettyä tai kuollutta taudinaiheuttajaa, joka lapsen elimistöön joutuessaan käynnistää puolustusjärjestelmän ja ajanmittaan elimistö kehittää immuunin kyseistä tautia vastaan. Laajoilla rokotuksilla on saatu aikaan taudinaiheuttajan häviäminen kokonaan tai vähintään katkaistu taudinaiheuttajan tarttuminen ihmisestä toiseen ja sitä kautta estetty epidemiaan tai jopa pandemiaan asti laajeneva sairaus.

Mitä ovat vapaamatkustajat?

Jotkut vanhemmat ovat omista arvoistaan ja muista virheellisistä käsityksistään saaneet päähänsä, että rokotukset ovat vaarallisia lapsille. Suomessa ei varsinaisesti ole laillista keinoa pakottaa ketään ottamaan rokotusta. Onneksi kuitenkin hyvin pieni osa lapsista jää vanhempiensa päätöksen seurauksena rokottamatta. Tämä pitäisikin rinnastaa lapsen pahoinpitelyyn. Lapset joita ei ole rokotettu ovat yhteiskunnan ja muiden ihmisten terveyden suhteen vapaamatkustajia. Tällaiset ihmiset elävät toisten kustannuksella.

Nämä lapset ja tulevaisuuden aikuiset selviävät rokotteilla estetyistä taudeista vain sen suojan perusteella mitä muiden rokottaminen on heille antanut. Kyse on laumasuojasta. Suurin osa kansalaisista on rokotettu, joten tauti ei pääse leviämään. Huonolla onnella rokottamaton ihminen voi saada taudin esimerkiksi matkustellessaan ulkomailla tai lapsi jopa päiväkodissa, jos päiväkodin muut lapset matkustelevat ulkomailla alueilla, jossa kyseinen tauti leviää. Tosiasia kuitenkin on, että mikään rokotettu yhteiskunta ei kestä rokottamattomia vapaamatkustajia kuin tiettyyn rajaan asti. Kun liian moni jättää itsensä ja lapsensa rokottamatta, ns. laumasuoja murtuu ja epidemia pääsee valloilleen. Ensin sairastuvat rokottamattomat. Tällöinkin ovat vaarassa myös rokotetut, taudinaiheuttajan muuttumiskyvyn ja mahdollisen mutaation takia.

Minkälaiset arvot elämään on vanhemmilla joiden mielestä heidän lapsellaan on oikeus elää muiden siivellä? Rokotusten hyödyt ovat kiistatta haittoja suuremmat ja rokotusten määrääminen pakolliseksi terveille ihmisille on perusteltua. Miksi kenelläkään pitäisi olla oikeus vailla todellista haittaa elää omassa haavemaailmassaan ja aiheuttaa tarpeettomasti vaaraa kanssaihmisille ja yhteiskunnalle?

Potilaan oikeus saada hoitoa

Asuinkunnan tehtävä on järjestää asukkaalle riittävä terveydenhoito ja potilaalla on oikeus päästä hoitoon. Valitettavasti kunnat ovat ajaneet terveydenhuollon resurssinsa toimivuuden alarajoille, jonka seurauksena potilaat eivät saa tarvitsemaansa hoitoa tai potilas ohjataan käyttämään yksityisiä terveydenhuollon palveluja omalla kustannuksella. Mikäli kunta ei omien resurssiensa puitteissa pysty antamaan tai toimittamaan riittävää hoitoa, kunnan on järjestettävä hoito omalla kustannuksella muualta, esimerkiksi yksityiseltä sektorilta.

Potilaalla oli pysyvä sairaus, jolla oli vaikutuksia mm. näköön. Sairauden takia potilaan oli tarkastutettava näkönsä tietyin väliajoin. Kun potilas vaihtoi kuntaa tarkastuksen loppuivat ja sairauteen liittyvä säännöllinen hoito ja kuntoutus päättyivät veitsellä leikaten. Potilas pyysi päästä näön tarkastukseen, koska edellisestä kerrasta oli aikaa tuplasti mitä sairauden hoito edellyttäisi. Terveyskeskuslääkäri totesti silmälääkäriresurssien kunnassa olevan niin kortilla, että silmälääkärille ei ole pääsyä, ja kehoitti potilasta käymään yksityisellä lääkärillä, omalla kustannuksella. Kustannukset potilaalle olisivat n. 50-150 eur jokaisesta käynnistä. Asiasta väännettiin kättä sekä ylilääkärien, että kunnan teveydenhuollosta vastaavien kanssa. Neuvoa asiassa pyydettiin sekä lääninhallituksesta, että terveydenhuollonoikeusturvakeskuksesta. Lopulta kunta antoi periksi, antoi maksusitoumuksen ja ohjasi potilaan yksityiselle silmälääkärille tarkastukseen, kunnan laskuun.

Kaikki siis päättyi hyvin, mutta kyseessä on hyvä esimerkki siitä, kuinka kunta yrittää sysätä itselleen kuuluvaa vastuuta muiden, yleensä potilaan maksettavaksi.

Hoidosta säädetään potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 3§:ssä, jonka mukaan jokaisella on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon. Samassa lainkohdassa viitataan myös kansanterveyslakiin ja erikoissairaanhoitolakiin, joissa myös säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää terveydenhoitopalveluja. Asiaan perehtynyt lakimies antoi seuraavan ohjeen:

"Jos kunta ei suostu antamaan maksusitoumusta yksityisellä puolella annettavaa hoitoa varten, voitte pyytää siltä kirjallisen päätöksen kieltäytymisestä ja harkita asian saattamista hallinto-oikeuden käsiteltäväksi hallintoriita-asiana. Lakimiesapua voi tiedustella esim. asuinkuntanne valtion oikeusaputoimistosta."

Oli sitten kyse hoitotakuusta tai riittävästä hoidosta, potilas on asiansa kanssa yksin. Lainsäädäntö antaa kunnille velvollisuuksia, mutta velvollisuuksien rikkomisesta ei seuraa sanktioita. Potilas voi valittaa lääninhallitukseen tai viedä asiansa hallinto-oikeuteen hallinnollisena riita-asiana, mutta sanktioita kunnalle tai kunnan terveydenhuollon asioista päättäville henkilöille ei ole tiedossa. Kunta saa aikanaan korkeintaan huomautuksen ja sama välinpitämätön meno jatkuu. Riitely kestää ja "hyvällä onnella" potilas ei enää ole hengissä asian selvittyä ja lopputulos on kunnalle edullinen.

Kunnan päättävät elimet eivät budjetoi sairaanhoidolle riittävästi varoja, päinvastoin, vuosi toisensa jälkeen varoja leikataan. Organisaation alinkerros, terveysasemat ja sairaalat, eivät pysty toimittamaan lainmukaista palvelua ja he vetoavatkin määrärahojen puutteeseen potilaan vaatiessa hoitoa. Sairaaloita ja terveysasema ei saa vastuuseen, koska heidän määrärahansa määrätään kunnan ylimissä elimissä, kuten lautakunnissa, kaupunginhallituksessa tai -valtuustossa. Kyseisissä toimielimissä vääriä päätöksiä tekeviä ihmisiä ei myöskään saa vastuuseen, koska he eivät ole varsinaista suorittavaa porrasta, hehän tekevät vain päätöksiä miettimättä päätöstensä vaikutuksia. Ainoa ratkaisu, saada nykyinen toimintamalli puretuksi ja palvelujen jatkuva karsiminen ohi laillisten vähimmäisvaatimusten, on määrätä kunnalle kustakin rikkomuksesta riittävä rahallinen sanktio. Raha on se joka sanelee ehdot.

Tervetuloa hyvinvointivaltioon, nimeltä Suomi!

Röntgen- ja magneettiikuvat

Nykypäivänä sairaaloissa tallennetaan niin magneetti- kuin röntgenkuvatkin digitaalisesti sairaalan tietojärjestelmiin. Tämä on kätevää siihen asti kunnes asiakas haluaa itselleen kopion kuvista, esimerkiksi toista lääkärilausuntoa varten. Ainakin suurimmissa kaupungeissa sairaala perii jokaisesta tulostamastaan kuvasta maksun, yleensä 3-5 EUR / kuva. Eli jos potilaasta on otettu useita röntgen- ja magneettikuvia saattaa kustannus noiden kuvien tulostamisesta olla kymmeniä, jopa lähellä satoja euroja. Yksittäisille ihmisille, elämäntilanteesta riippuen tämä saattaa olla ylivoimainen kustannus etsiä parempaa hoitoa muualta tai pyytää asiaan toisen lääkärin mielipidettä. Kela ei korvaa kuvien tulostuksesta aiheutuneita kuluja.

Tähän on kuitenkin ratkaisu jolla kuvat saa ilmaiseksi. Tämä perustuu käytännönkokemukseen, tosin tapauksen aikana sairaalayhtymän lakimiestä piti pyytää neuvomaan röntgenosastoa ja kertomaan potilaan lainmukaisista oikeuksista, ennen kuin kuvat heltisivät kustannuksitta.

Maksun periminen kuvista ei ole lainvaista, mutta kuten tietosuojavaltuutetun toimistosta sanottiin, kun heidän kanssa keskustelin: "he maksavat jotka eivät osaa pitää oikeuksistaan kiinni". Maksun siis saa periä, mutta, Henkilötietolain 523/99 26§ mukaan jokaisella on oikeus tarkistaa omat henkilötietonsa ja pyytää kopiot tiedoista itselleen. Tässä tapauksessa myös röntgen- ja magneettikuvat, aivan samoin kuin lääkärinlausunnot kuuluvat henkilötietolain tarkoittamiin henkilötietoihin, joista on pyydettäessä kerran vuodessa annettava asianomaiselle kopiot veloituksetta. Kohtuullisen korvauksen voi periä jos henkilö pyytää aineistosta kopiota useammin kuin kerran vuodessa. Pyyntö on tehtävä kirjallisesti (28§) ja kopiot on annettava viivytyksettä.

Eli, maksun pyytäminen röntgen- ja magneettikuvista ei ole laitonta, mutta, jokaisella kansalaisella on kerran vuodessa oikeus saada häntä koskevasta aineistosta kopio itselleen maksutta. Tätä oikeutta kannattaa käyttää! Kirjallinen, vapaamuotoinen vaatimus jossa on merkintä Henkilötietolaista 523/99 ja maininta pykälistä 26§ ja 28§.