Trafi ei luovuta suojattuja tietoja yksityisille pysäköintivalvonta yrityksille

Blogille yksityishenkilön välittämän Trafin lakimiehen kanssa käydyn kirjeenvaihdon perusteella, Trafi ei enää luovuta ajoneuvon omistajan tai haltijan tietoja yksityisille pysäköintivalvonta yrityksille silloin kuin ajoneuvon omistaja tai haltija on asettanut itselleen osoitteenluovutuskiellon Trafin palveluihin.

Julkaisimme vuonna 2007 artikkelin jossa ihmettelimme miksi AKE luovuttaa ajoneuvon omistajan tai haltijan tiedot yksityiselle pysäköintivalvontayritykselle osoitteenluovutuskiellosta huolimatta. Nykyinen lainsäädäntö on ollut voimassa vuodesta 2003 ja osoitteenluovutuskielto on ollut kirjattuna lakiin alusta asti. Aikaisemmin AKE tulkitsi lainsäädäntöä täysin virheellisesti. Nyt Trafissa lain tulkinta on ainakin tällä hetkellä oikea.

"Luonnollinen henkilö voi rajoittaa tietojensa luovuttamista ajoneuvoliikennerekisterilain 20 § mukaisilla tietojenluovutuskielloilla. Osoitteenluovutuskielto rajoittaa ajoneuvoliikennerekisterilain 20 §:n mukaan osoitetietojen luovuttamista muille kuin viranomaisen, liikennevakuutuskeskuksen, liikennevakuutusyhtiön, katsastuksen suorittajan, kuljettajatutkinnon vastaanottajan, sopimusrekisteröijän tai ajokorttilaissa; kuorma- ja linja-auton kuljettajien ammattipätevyydessä annetussa laissa, taksinkuljettajien ammattipätevyydessä annetussa laissa ja tieliikennelaissa tarkoitetun palvelun tuottajan käyttöön tai muuhun laissa säädettyyn käyttöön. Osoitteenluovutuskielollisten henkilöiden osoitetietoja ei näin ollen luovuteta yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittaville yrityksille." (sähköposti: Trafin lakimiehen vastaus yksityishenkiölle)

Tulkinnan muuttuminen selittää blogille yhä useammin raportoidut tapaukset jossa yksityisen pysäköintivirhemaksun saanut henkilö jolla on ollut osoitteenluovutuskielto ei ole enää saanut maksuvaatimuksia yksityiseltä valvontayritykseltä.

Kannattaa kuitenkin huomioida että perintätoimistoilla on oikeus saada tiedot saatavien perimiseksi. Toki tässä yhteydessä saatavien perinnästä annetun lain (513/1999) mukaan toimenpide jossa perintä käynnistetään tietämättä sopimuksen toista osapuolta (ajoneuvon kuljettajaa) ei täytä lain vaatimusta.


Trafille osoitteen luovutuskiellon voi tehdä sähköisesti täältä.

Muistakaa että ajoneuvon tuulilasiin annettuun maksuvaatimukseen ei pidä reagoida. Siitä ei pidä reklamoida ennen kuin ajoneuvon omistaja tai haltija on mahdollisesti saanut  maksumuistutuksen. Vasta tämän jälkeen on syytä kiistää olleensa ajoneuvon kuljettaja ja pysäköinnistä syntyneen sopimuksen toinen osapuoli. Näyttö vastuu kuljettajasta oikeuden päätösten perusteella on yksiselitteisesti valvontayhtiöllä. Sekä kuluttajariitalautakunnan yksimielisten päätösten että useiden oikeusasteiden päätösten perusteella kuluttaja ei ole velvollinen maksamaan yksityistä valvontamaksua mikäli kiistää olleensa ajoneuvon kuljettaja.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:

Älä rahoita, älä maksa yksityistä pysäköinninvalvonta maksua
Älä maksa yksityisiä pysäköintisakkoja
Pitääkö yksityinen pysäköintivalvontamaksu maksaa?
Vastaus yksityiselle pysäköintivalvontayhtiölle

Ja vielä kerran - älä rahoita, älä maksa yksityisiä pysäköintisakkoja

Yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden määräämiä valvontamaksuja (pysäköintisakkoja) ei tarvitse maksaa. Lue ohjeistus täältä miten sinun tulee toimia tilanteessa saatuasi yksityisen pysäköintivalvontayhtiön maksulapun. Ohjeista löytyy myös malliesimerkki valmiille vastaukselle.

Seuraavia väitteitä tai samankaltaisia tulkintoja esiintyy valvontayhtiöiden (Parkkipate, ParkNorden, APV, Q-Park jne) vastauksissa autoilijoiden reklamaatiohin:

"Korkeimman oikeuden ratkaisussa  2010:23 ja Turun hovioikeuden tuomiossa 9.5.2016 nro 458  (asia S 15/1624) on todettu, että normaalisti auton  omistaja tai haltija kuljettaa ajoneuvoa tai ainakin  tietää, kenen käytössä ajoneuvo on ollut. Mikäli  omistaja tai kuljettaja ei ole nimennyt muuta henkilöä,  joka olisi pysäköinyt ajoneuvon, on lähtökohtana että omistaja tai haltija on vastuussa valvontamaksun maksamisesta."

"Koska ette ole nimennyt toista henkilöä, joka  olisi pysäköinyt ajoneuvon valvontamaksun määräämisen  aikaan, katsomme että olette vastuussa määrätyn  valvontamaksun maksamisesta."

"Korkeimman oikeuden 2010:23 ja Turun hovioikeuden 2016 päätöksen mukaisesti ajoneuvon omistaja tai haltija on tuomittu maksamaan valvontamaksu. Siten ajoneuvon omistaja tai haltija on vastuussa määrätyn valvontamaksun suorittamisesta."

Kaikkia kolmea valvontayhtiöiden esittämää väitettä yhdistää yksi ja sama tekijä. Kaikki kolme väitettä ovat hölynpölyä!

Sekä alkuperäisessä korkeimman oikeuden 2010:23 kuten myös Turun hovioikeuden päätöksessä 9.5.2016/458 käy hyvin selkeästi ilmi  että ajoneuvon haltija tai omistaja ei ole vastuussa määrätystä valvontamaksusta. Ainoastaan ajoneuvon kuljettaja on henkilö joka on voinut tehdä väitetyn sopimuksen pysäköinnistä ja siten yksinomaan vastuussa valvontamaksusta. Maksua ei voi periä ajoneuvon omistajalta tai haltijalta silloin kun kuluttaja kiistää oleensa ajoneuvon kuljettaja.

Sekä KKO:n että uudemmassa Turun hovioikeuden päätöksessä todetaan selkeästi valvontayhtiön todistusvelvollisuus kuljettajasta. Kummassakin päätöksessä nimenomaisesti todetaan, että ajoneuvon haltija tai omistaja ei ole vastuussa maksusta joten ajoneuvon kuljettaja pitää oikeudessa pystyä osoittamaan tai todistella muilla keinoin. Kummassakin oikeudenpäätöksessä jonka valvontayhtiö on voittanut on ollut kysymys useista eri pysäköintiehtojen vastaisista sopimusrikkomuksista samalla alueella, jolloin oikeudessa on päädytty siihen tulokseen että todistelun ja esitettyjen todisteiden perusteella ajoneuvon omistaja/haltija on myös toiminut kuljettajana.


Mikäli oikeudessa ei pystytä todistelemaan ajoneuvon kuljettajaa ei maksua voi periä keneltäkään. Maksua ei siis näissä tapauksissa myöskään voi, eikä oikeuskäytännön mukaisesti tulla perimään ajoneuvon omistajalta tai haltijalta.

Kun kyse on yksittäisistä valvontamaksuista yksikään valvontayhtiö ei pysty todistamaan ajoneuvon kuljettajaa eikä kuljettajaa voida myöskään todistelulla oikeudessa osoittaa. Näitä maksuja ei määrätä maksettavaksi oikeudessa eikä niitä pidä missään tapauksessa mennä maksamaan valvontayhtiön vaatimuksesta tai uhkailusta huolimatta.

Jos kyse on suuresta määrästä valvontamaksuja samalta alueelta tai samalta ajanjaksolta on suuri todennäköisyys että oikeus katsoo "yleisen elämänkokemuksen" perusteella ajoneuvon omistajan tai haltijan toimineen kuljettajana. Silloin maksun voi joutua maksamaan.

Eli vielä kerran yhteenvetona. Ajoneuvon omistaja tai haltija ei koskaan ole vastuussa yksityisistä valvontamaksuista sanoivat valvontayhtiöt mitä tahansa. Ajoneuvon kuljettaja on vastuussa maksusta ja valvontayhtiön tehtävä on todistaa kuka kuljettajana on toiminut. Oikeudessa arvioidaan aina näyttö siitä onko ajoneuvo ollut pysäköitynä sopimusehtojen vastaisesti sekä näyttö siitä kuka on toiminut kuljettajana.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Vielä kerran - älä rahoita yksityistä pysäköinninvalvontaa!

Yllättävän paljon ja toistuvasti blogi saa edelleen sähköpostitse kyselyjä yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden määräämistä maksuista. Asiaa on käsitelty blogissa useasti ja tilanteessa ei pitäisi olla mitään epäselvää.

Yksityisten pysäköintivalvontayhtiöiden määräämiä ”pysäköintivirhemaksuja” (valvontamaksuja) ei tarvitse maksaa.

Yleisin ihmettelyn aihe viesteissä on pysäköintivalvontayhtiöiden perustelut kieltäytyä perumasta kuluttajalle määräämäänsä maksua ja erityisesti se, että perustelujen väitteet ovat täysin päinvastaiset blogin antamiin ohjeisiin nähden.

Syy on yksinkertainen. Pysäköintivalvontayhtiöt valehtelevat ja perustavat päätöksensä tietoisesti vääristeltyihin tulkintoihin. Erityisen silmiinpistävää tämä on ollut pienempien pysäköintivalvontayhtiöiden toiminnassa.

Joten vielä kerran:

Jos et ole pysäköinyt ajoneuvoa yksityiselle alueelle, mutta saat valvontamaksun koska olet ajoneuvon haltija tai omistaja

--> reklamoi valvontayhtiötä ja kiistä olleesi ajoneuvon kuljettaja, kts. ohje

Jos olet pysäköinyt ajoneuvon itse yksityiselle alueelle ja saat valvontamaksun

--> älä reagoi valvontamaksuun, odota maksumuistutusta joka tulee ajoneuvon haltijalle/omistajalle ja reklamoi vasta sitten valvontayhtiötä ja kiistä olleesi ajoneuvon kuljettaja, kts. ohje

Niin mukavaa kuin on saada postia blogin lukijoilta, emme näe tarpeelliseksi vastailla yhteenkään yksityistä pysäköintivalvontamaksun maksamiseen liittyvään kysymykseen niin kauan kuin lainsäädäntö ei asian suhteen ole muuttunut.

1. Perustuslain 124§ mukaisesti hallintotehtävä, kuten lain valvonta ja sanktiointi kuuluu vain laissa määrätyn viranomaisen toimivaltaan, ei yksityisen yrityksen. Pysäköintivirheestä ”sakottaminen” (eri asia kuin pysäköintimaksun maksamatta jättäminen) ei kuulu yksityisen yrityksen toimivaltaan eikä perustuslain määräystä voi ohittaa sopimusoikeudellisesti

2. Jos pysäköinnistä syntyy sopimus, sen oikeudelliset periaatteet perustuvat kuluttajansuojalakiin koska kyse on kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan välisestä väitetystä sopimussuhteesta

3. Väitetty sopimus pysäköinnistä voi syntyä vain ja ainoastaan ajoneuvon kuljettajan sekä valvontayhtiön välille. Ajoneuvon omistaja tai haltija ei ole sopimussuhteessa ajoneuvon omistusoikeuden perusteella.

4. Maksuvaatimuksessa ei ole kyse lakisääteisestä viranomaismaksusta, eli pysäköintivirheestä säädetystä laissa tarkoitetusta maksusta josta vastaisi myös ajoneuvon omistaja tai haltija.

5. Ajoneuvon haltijalla tai omistajalla, väitetyn sopimussuhteen ulkopuolisena ei ole velvollisuutta selvittää ajoneuvon kuljettajaa pysäköintiyhtiölle (KKO 2010).

6. ParkCom –oikeudenkäynnissä, 2008 – 2010, käännettyä todistustaakka ei hyväksytty missään oikeusasteessa. Kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan välisessä sopimuksessa noudatetaan kuluttajansuojalakia. Sopimusrikkomukseen vetoavalla valvontayhtiöllä on näyttövelvollisuus kuka ajoneuvon on pysäköinyt.

7. KKO:n päätöksen mukaisesti valvontayhtiön on osoitettava valvontamaksu sopimuskumppanilleen eli ajoneuvon kuljettajalle. Valvontayhtiön vaikeus osoittaa kuljettaja ei muuta todistustaakkaa.

8. Kuluttajansuojalain perusteella, kuluttajalta ei voida edellyttää, että kuluttajan pitäisi pystyä todistamaan, ettei hän ole tehnyt sopimusta elinkeinoharjoittajan kanssa.

9. Kuluttajariitalautakunta on vuodesta 2011 järjestäen antanut saman linjan ratkaisusuosituksia siitä, että yksityisen pysäköintivalvontayhtiön maksulappu tuulilasissa ei velvoita kuluttajaa mihinkään silloin kun kuluttaja kiistää toimineensa ajoneuvon kuljettajana. Lautakunnan päätöksen mukaisesti valvontamaksua ei voida periä ilman, että se, joka siihen vetoaa, osoittaa sopimussuhteen syntyneeksi tai kuluttaja myöntää sen. Näyttövelvollisuus kuljettajasta on yksiselitteisesti valvontayhtiöllä

10. Kiistämällä olleesi ajoneuvon kuljettaja, näyttövelvollisuus kuljettajasta on valvontayhtiöllä. Kun valvontayhtiö ei pysty osoittamaan kuljettajaa, sinun ei lain mukaan tarvitse maksaa valvontamaksua.

Antamamme ohjeet ovat hyvin selkeät, mutta jos edelleen haluat luopua rahoistasi ja rahoittaa yksityistä pysäköinninvalvontaa niin se on täysin jokaisen omaa typeryyttä.

Vihje: Kun alueella on pulaa pysäköintipaikoista, etsi yksityisen pysäköintivalvontayhtiön valvoma pysäköintialue ja pysäköi sinne. Ilmainen pysäköinti on kukkarolle aina keveämpi vaihtoehto kuin maksullinen tai kunnallisen pysäköinnin valvoma alue.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue:
Ohje reklamaatioon 
Pitääkö valvontamaksu maksaa?

Vastaus yksityiselle pysäköintivalvontayhtiölle

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta esitetään edelleen blogille jatkuvasti kysymyksiä. Yleisin kysymys on, pitääkö maksu maksaa? Vastaus on edelleen, ei missään tapauksessa! Toiseksi yleisintä on kysyä kuinka vastata yksityisen pysäköintivalvontayhtiön vaatimuksiin ja kuinka tehdä reklamaatio.

Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ei ole mikään asia muuttunut vuosiin. Yksityisen pysäköintivalvontamaksun maksaminen on edelleen täysin vapaaehtoista. Blogin vanha ohje vuodelta 2013 pätee tässä asiassa edelleen perusteluineen.

Pysäköintivalvontayhtiöiden toiminta on varsin härskiä ja kuluttajaa uhkailevaa. Kaikilla yhtiöillä toimintaprosessi on kuitenkin lähes identtinen. Jos henkilö kiistää olleensa kuljettaja, vaaditaan tietoa kuljettajasta. Vaatimusten lomassa vedotaan mitä ihmeellisimpiin lain ja ennakkopäätösten tulkintoihin. Tarkoituksena on harhauttaa kuluttaja maksamaan aiheeton maksu.

Hervottomin tapaus on ollut henkilö joka on saanut kolme valvontamaksua kolmelta eri pysäköintiyhtiöltä (Parkkipate, Q-Park, APV-Alueellinen pysäköinninvalvonta). Maksun saajalla, ajoneuvon omistajalla ei ole edes ajokorttia, joten hän ei ole voinut autoa pysäköidä. Kyseisille pysäköintiyhtiöille tämä tulee käymään oikeudessa hyvin kalliiksi, mikäli sinne asti joskus päädytään.

Yksinkertainen toimintaohje on, älä reagoi tuulilasiin kiinnitettyyn valvontamaksuun mitenkään. Jos olet ajoneuvon haltija tai omistaja, odota että valvontayhtiö selvittää tiedot ja lähettää sinulle kotia maksukehotuksen. Kun maksukehotus on saapunut, reklamoi valvontayhtiötä kirjallisesti, helpoiten esimerkiksi sähköpostilla. Älä sorru väittelemään asiasta. Yksi reklamaatio riittää, eikä asiasta tarvitse lähteä kiistelemään.

Alla on esimerkki reklamaatioviestistä. Siinä on huomioitu valmiiksi kaikki yleisimmät vastaväitteet, vaatimukset ja erikoisimmat tulkinnat joita valvontayhtiöt esittävät. Sitä saa vapaasti käyttää, kopioida tai muokata.

* * *

Esittämässänne maksuvaatimuksessa on kyse yksityisoikeudelliseen sopimukseen liittyvästä väitetystä sopimusrikkomuksesta pysäköintialueen ehtojen vastaisesta pysäköinnistä. Tämän kaltainen sopimus pysäköinnistä syntyy valvontayhtiön sekä ajoneuvon kuljettajan välillä. Kiistän toimineeni ajoneuvon kuljettajana maksuvaatimuksessa esitettynä ajankohtana mainitsemallanne pysäköintialueella. En ole tehnyt pysäköinnistä sopimusta kanssanne enkä ole väitetyn sopimuksen osapuolena. Maksuvaatimuksenne on siten aiheeton ja pyydän ystävällisesti osoittamaan maksuvaatimuksen oikealle sopimuskumppanillenne.

Maksuvaatimuksessanne ei ole kyse lakisääteisestä viranomaismaksusta, eli pysäköintivirheestä säädetystä laissa tarkoitetusta maksusta josta vastaisi myös ajoneuvon omistaja tai haltija. Totean myös, että koska väitetty sopimus on kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan välinen, sopimukseen sovelletaan kuluttajansuojalakia (Kuluttajansuojalaki 20.01.1978/38) ja näyttövastuu sopimusrikkomuksesta on sopimukseen vetoavalla osapuolella.

Korkeimman oikeuden päätöksen mukaisesti (KKO:2010:23) kiinteistön omistajalla on oikeus määrätä pysäköinnin ehdoista. Sopimus syntyy valvontayhtiön ja ajoneuvon kuljettajan välillä. Ajoneuvon kuljettaja ei välttämättä ole sama henkilö kuin ajoneuvorekisteriin merkitty haltija tai omistaja.

KKO:n päätöksen (KKO:2010:23) mukaisesti todistustaakka kuljettajasta, eli pysäköinnistä tehdyn sopimuksen toisesta osapuolesta, on aina valvontayhtiöllä. KKO, kuten ei alemmatkaan oikeusasteet, hyväksyneet käänteistä todistustaakka, kuluttajan velvollisuutta todistaa ettei hän ole tehnyt sopimusta. Valvontayhtiön vaikeus todistaa sopimuksen toista osapuolta, ajoneuvon kuljettajaa, ei muuttanut velvoitetta.

Ajoneuvon kuljettaja voidaan myös esittää todistelulla. KKO:ssa käsitellyssä tapauksessa ajoneuvo oli pysäköity useasti saman asuinkiinteistön pihaan, joten oikeus katsoi toteen näytetyksi riittävällä todennäköisyydellä ajoneuvon omistajan toimineen kuljettajana. Näyttötaakka oli myös tällöin valvontayhtiöllä.

Saman linjan on ottanut Kuluttajariitalautakunta joka on yksimielisesti vakiintuneessa ratkaisukäytännössään todennut näyttövelvollisuuden sopimuksen syntymisestä ja sopimuksen toisesta osapuolesta, kuljettajasta, olevan valvontayhtiöllä. Näitä päätöksiä on useita aina vuodelta 2010 alkaen (esim. 2041/39/2010, 1167/39/2011).

Kuluttajansuolalain perusteella, kuluttajalta ei voida edellyttää, että kuluttajan pitäisi pystyä todistamaan, ettei hän ole tehnyt sopimusta elinkeinoharjoittajan kanssa. Lautakunta on myös todennut, että valvontamaksua ei voida periä ilman, että se joka siihen vetoaa, osoittaa sopimuksen syntyneeksi kuluttajan kanssa tai kuluttaja myöntää sopimuksen syntyneen.

Kuluttajariitalautakunnan päätösten mukaisesti velkojan on näytettävä toteen saatavansa peruste ja siten näytettävä, että henkilö, jolta se vaatii suoritusta, on pysäköinyt auton ja sitoutunut väitettyyn sopimukseen. Valvontayhtiö ei voi kohdistaa maksuvaadetta pelkästään sillä perusteella, että henkilö on auton omistaja tai haltija tai sillä perusteella ettei henkilö ole ilmoittanut kuka auton on tosiasiassa pysäköinyt. Mahdollisessa oikeudenkäynnissä tuomioistuin käyttää Kuluttajariitalautakunnan suosituksia ratkaisunsa pohjana.

Ajoneuvon omistajalla tai haltijalla ei sopimuksen ulkopuolisena ole velvollisuutta selvittää ajoneuvon kuljettajaa valvontayhtiölle. Ajoneuvon omistajuus ei luo sopimussuhdetta valvontayhtiöön ja on selvää että sopimusrikkomukseen vetoavan osapuolen tulee pystyä osoittamaan kenen kanssa he ovat sopimuksen tehneet. Tämä tulkinta on selkeä sekä KKO:n ennakkopäätöksessä että myös kaikissa Kuluttajariitalautakunnan samankaltaisissa päätöksissä.

Asia on minun osaltani loppuun käsitelty.

* * *

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Mitä kuuluu yksityiselle pysäköinninvalvonnalle?

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman (22.6.2011) mukaan yksityisestä pysäköinninvalvonnasta säädetään laki. Hankkeen toimeenpanosta vastaa oikeusministeriö, joka on valmistellut ja antanut asiassa eduskunnalle hallituksen esityksen syyskuussa 2012 (HE 79/2012 vp). Esityksestä ovat antaneet lausuntonsa hallintovaliokunta (HaVL 18/2012 vp) ja perustuslakivaliokunta (PeVL 23/2013 vp). Tämän jälkeen esitys on siirtynyt eduskunnan lakivaliokuntaan, jossa se on ollut käsiteltävänä lähes kaksi vuotta. Lakihankkeen oletetusta etenemisaikataulusta tai sen viipymisen syistä ei oikeusministeriön hankkeesta vastaava lainsäädäntöjohtaja osannut kertoa tämän tarkemmin.

Yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva oikeustila on siten aivan sama kuin aikaisemminkin. Pysäköinninvalvontaa harjoittava yhtiö voi pyytää tällaista maksua, eikä valvontamaksun vaatimisessa sinänsä ole mitään lain vastaista – ainakaan silloin, jos maksuvaatimus on esitetty oikealle henkilölle eli ajoneuvon kuljettajalle. Maksuvelvollisuus voi syntyä vain kuljettajan ja valvontayhtiön välille. Näyttövelvollisuus ajoneuvon kuljettajasta on valvontayhtiöllä. Ajoneuvon ajoneuvorekisteriin merkityllä omistajalla tai haltijalla ei maksuvelvollisuutta ole, ellei valvontayhtiö pysty näyttämään tämän toimineen myös kuljettajana. Omistajalla tai haltijalla ei ole myöskään mitään velvollisuutta ryhtyä selvittämään valvontayhtiölle ajoneuvon kuljettajaa.

Edellä selostetun tulkinnan on kuluttajariitalautakunta vahvistanut lukuisissa yksimielisissä ratkaisuissaan. Asia on selkeästi myös yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittavien valvontayhtiöiden tiedossa. Ne eivät ole nostaneet tuomioistuimissa velkomuskanteita maksusta kieltäytyneitä autoilijoita vastaan, koska tällaisen kanteen lopputulos on etukäteen selvä. Hyvän esimerkin tilanteesta tarjoaa Oy ParkPatrol Finland Ab:n konkurssi alkuvuodesta 2014. Ylivelkaantunut yhtiö ei nostanut velkomuskanteita maksamatta jättäneitä autoilijoita vastaan edes viimeisenä keinonaan konkurssin välttämiseksi. Myöskään konkurssipesä ei tiettävästi ole ryhtynyt velkomustoimenpiteisiin.

Vaikka lainsäädäntöhanke on ollut pysähdyksissä, yksityisen pysäköinninvalvonnan ympärillä on kuitenkin tapahtunut kulisseissa.
 
Kerroimme pari vuotta sitten tässä blogissa oikeudenkäynnistä, jossa yksityishenkilö oli nostanut valvontayhtiötä vastaan negatiivisen vahvistuskanteen, jossa hän vaati tuomioistuinta vahvistamaan, että hänellä ei ole velvollisuutta maksaa valvontayhtiön häneltä vaatimaa maksua. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen ja velvoitti kantajan suorittamaan häneltä vaaditun pysäköinninvalvontamaksun sekä valvontayhtiön oikeudenkäyntikulut, jotka käräjäoikeus kuitenkin kohtuullisti vaaditusta 32.000 eurosta 6.000 euroon. Kantaja valitti tuomiosta ns. ennakkopäätösvalituksella suoraan korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus on nyt päättänyt olla myöntämättä valituslupaa asiassa, joten käräjäoikeuden kanteen hylkäävä tuomio jää voimaan. Lainvoiman saaneen tuomion mukaan pysäköinninvalvontamaksu oli maksettava tilanteessa, jossa ajoneuvon pysäköineestä kuljettajasta ei vallinnut epäselvyyttä ja jossa maksu oli asetettu selkeästi yksityisellä alueella.

Oikeusprosessi, jonka yksityiskohdat on perusteellisemmin selvitetty tässä, nojautui kantajan puolelta siihen uskomukseen, että korkein oikeus tulisi ilman muuta muuttamaan aikaisempaa kantaansa yksityiseen pysäköinninvalvontaan sen johdosta, että eduskunnan perustuslakivaliokunta oli aiemmin tyrmännyt yksityisen pysäköinninvalvonnan mahdollistavan lakiesityksen perustuslain vastaisena. Kantaja siis piti valtakunnan ylimmän ja ensisijaisen perustuslain tulkitsijan kannanottoa niin vahvana, että korkeimman oikeuden olisi sen perusteella pitänyt muuttaa omaa linjaansa. Kannetta nostettaessa ei kuitenkaan ollut tiedossa, että hallitus tulisi antamaan samassa asiassa uuden, perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset huomioivan lakiesityksen. Kun uusi lakiesitys on läpäissyt perustuslakivaliokunnan seulan, ei korkeimmalla oikeudella ehkä ollut enää intressiä antaa oletettavasti hyvin lyhytikäiseksi jäävää ennakkopäätöstä asiassa, joka ilmeisesti tultaneen lainsäädäntöteitse joka tapauksessa järjestämään lähitulevaisuudessa uudelleen.

Mitään muutosta asioiden tilaan ei siis tämänkään prosessin myötä tullut. Monien valvontayritysten epärehelliset ja selkeästi hyvän perintätavan kanssa ristiriidassa olevat toimintatavat eivät ole valitettavasti nekään muuttuneet mihinkään. Edelleen jotkut yritykset, varsinkin pienimmät, uhkailevat asiakkaitaan oikeudenkäynneillä ja niistä aiheutuvilla suurilla kuluilla, vaikka todellisuudessa niillä ei ole minkäänlaisia eväitä eikä aikomustakaan viedä juttuja oikeusteitse eteenpäin. Lisäksi edelleen näkee väitettävän, että tapauksen KKO:2010:23 perusteella ajoneuvon ajoneuvorekisteriin merkitty omistaja tai haltija olisi velvollinen ”ilmiantamaan” ajoneuvon kuljettajan valvontayhtiölle. Tosiasiassa näin ei kuitenkaan ole. Kyse ei ole tulkinnanvaraisesta asiasta, vaan tietoisesta valehtelusta valvontayhtiöiden taholta.

Kuluttajariitalautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan pysäköinninvalvontamaksua ei voi periä ilman, että se joka siihen vetoaa, osoittaa sopimussuhteen syntyneeksi tai sen syntyminen myönnetään. Edellä esitetyn mukaisesti valvontayhtiön on näytettävä, että juuri se henkilö, jolta se vaatii suoritusta, on pysäköinyt auton ja sitoutunut sopimukseen. Kuljettajana toimiminen on kuitenkin syytä kiistää heti ensimmäisessä reklamaatiossa, jos tähän aikoo vedota.
 
Kuluttajariitalautakunnan ratkaisussa dnro 343/39/2013 ei lautakunta ole suosittanut valvontamaksun perinnästä luopumista tapauksessa, jossa kuluttaja ei ollut kiistänyt kuljettaneensa ehtojen vastaisesti pysäköityä ajoneuvoa reklamaatioissaan valvontayhtiölle eikä perintätoimistolle, vaan hän oli vedonnut ainoastaan pysäköinninvalvonnasta kertovan kyltityksen epäselvyyteen. Kuluttajariitalautakunta ei pitänyt vasta lautakuntakäsittelyssä tehtyä ajoneuvon kuljettajana toimimisen kiistämistä uskottavana.

Tilanne, jossa yksityisiä pysäköinninvalvontamaksuja saa laillisesti pyytää, mutta niitä ei tarvitse maksaa, on tietenkin hyvin epätyydyttävä. Monet kansalaiset ovat aidosti epätietoisia siitä, mitä heidän pitäisi tehdä valvontamaksua koskevan vaatimuksen saadessaan. Käytännössä vielä jäljellä olevat valvontayhtiöt elävät pitkälti oikeuksistaan tietämättömien ja uhkailun alla taipuvien kuluttajien maksusuorituksista, siinä missä valveutuneet kuluttajat osaavat jättää perusteettomat maksuvaatimukset omaan arvoonsa.
    
Tämä ei tietenkään voi olla oikein. Asiaa ei lainkaan auta se, että kuluttajaviranomaisilta ei löydy virkamiesryhtiä antaa asiassa neuvontaa kuluttajille, vaikka viranomaisneuvonnan tarve olisi huutava valvontayhtiöiden levittäessä valheellista propagandaansa kenenkään siihen puuttumatta.

"Valvontamaksujen" määräämiseen perustuvan yksityisen pysäköinninvalvonnan kieltävän ja valvontayhtiöiden aseman julkisen pysäköinninvalvonnan alaisiksi suoritusportaan alihankkijoiksi vahvistavan lakihankkeen pikainen maaliin saattaminen olisi tässä tilanteessa selkeästi kaikkien kuluttajien sekä myös yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Emme tarvitse liiketoimintaa, joka perustuu oikeuksistaan tietämättömien ihmisten uhkailuun ja harhaanjohtamiseen. Oikeusvaltiossa lähes kaikki muu voidaan yksityistää, mutta pyrkimyksiin siirtää julkisen vallankäytön ytimeen kuuluvaa rangaistusvaltaa yksityisille tahoille on syytä suhtautua jyrkän kielteisesti.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen  pysäköinninvalvonnan
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Uuden parkkisakko-oikeudenkäynnin oudot piirteet

Historian havinaa
Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?

 

LUKIJAN ARTIKKELI: Tietosuojavaltuutettu asettui yksityisen pysäköinninvalvonta-alan puolelle – laista piittaamatta

Kirjoitin aikaisemmin tapauksesta, jossa yksityinen pysäköinninvalvontafirma –tässä tapauksessa Q-Park Oy - oli laittanut maksulapun autoon ja perustanut haltijasta henkilörekisterin AKE:n tietojen pohjalta, eikä sopimuskumppanistaan, jota he eivät pystyneet lopulta osoittamaan. Perustamalla henkilötietorekisterin ilman henkilön suostumusta, vaadittavaa sopimussuhdetta, tai muuta niihin verrattavaa suhdetta on kyseessä yksiselitteisesti henkilörekisteririkos. Tässä tulee siis huomioida, että kyseessä on tosiaan rikoslain alainen rikos (RL 38:9 1 kohta), eikä lievempi tekomuoto, eli rikkomus. Henkilörekisteririkoksesta voidaan tuomita vankeuteen enintään vuodeksi.

Tapaus tietosuojavaltuutettu

Valitin Q-Parkin tekemästä henkilörekisteririkoksesta tietosuojavaltuutetulle, ja vaadin tietosuojavaltuutettua puuttumaan alalla yleisesti käytössä olevaan henkilötietolain vastaiseen ja täten rikoslain alaiseen käytäntöön, jossa rekisteröidyn henkilöllisyyttä tai tämän suostumusta ei varmisteta ennen rekisterin perustamista.

Tietosuojavaltuutettu on oikea osoite tällaiselle vaatimukselle, sillä hän valvoo Suomessa henkilötietolakiin liittyviä asioita. Henkilötietolain 40 §:n 1 mom mukaan:

tietosuojavaltuutetun on edistettävä hyvää tietojenkäsittelytapaa sekä ohjein ja neuvoin pyrittävä siihen, että lainvastaista menettelyä ei jatketa tai uusita. Tarvittaessa tietosuojavaltuutetun on saatettava asia tietosuojalautakunnan päätettäväksi taikka ilmoitettava se syytteeseen panoa varten.

Yli vuoden käsittelyn jälkeen tietosuojavaltuutettu teki asiassa kannanoton, joka saa asettaa viranomaisen puolueettomuuden yksityistä pysäköinninvalvonta-alaa kohtaan kyseenalaiseen valoon, sillä kannanotossa todetaan selvin sanoin, että henkilötietorekisteri voidaan perustaa lain kirjaimen vastaisesti kun kyseessä on yksityinen pysäköinninvalvoja. Alla tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion 4.4.2014 antama kannanotto asiassa Dnro 794/452/2013 (alkup. kannanotto on julkinen ja saatavissa tietosuojavaltuutetun toimistosta – en julkaise sitä blogissa asianomistajan yksityisyyden suojaamiseksi):

"En ryhdy mainitsemiinne toimenpiteisiin, koska en ole havainnut Q-Parkin tai Svea Perinnän [rekisterinpitäjä tapauksessa] rikkoneen lakia. Perustelut selviävät alempaa.

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessään (KKO 2010:23) katsonut, että pysäköinnin valvontaa alueella harjoittavan yhtiön ja auton kuljettajan välillä syntyy opastetaulun ehtojen mukainen pysäköintiä koskeva sopimus. Tällöin kiistatta syntyy lainkohdan edellytys henkilötietojen käsittelystä. Nyt on kysymys siitä, voidaanko lainkohtaa soveltaa auton omistajaan tai haltijaan, ellei hän ole pysäköinyt autoa virheellisesti.

Katson, että Q Parkilla on ollut henkilötietolain 8 §:n 2 kohdan nojalla ollut oikeus käsitellä A:n henkilötietoja samoin kuin tietysti vastaavissa olosuhteissa muidenkin henkilötietoja.”

Henkilötietolain 8 §:n 2 kohdassa todetaan:

”Henkilötietoja saa käsitellä ainoastaan rekisteröidyn toimeksiannosta tai sellaisen sopimuksen täytäntöönpanemiseksi, jossa rekisteröity on osallisena, taikka sopimusta edeltävien toimenpiteiden toteuttamiseksi rekisteröidyn pyynnöstä. ”

Kuten kuka tahansa lukija voi huomata, tietosuojavaltuutetun kannanotto on ristiriidassa henkilötietolain selkeästi ja yksilöidyn tarkasti kirjoitetun lain kirjaimen kanssa. Suomessa lakia tulkitaan lähtökohtaisesti siten, kuin se on kirjoitettu. Jos jokin asia kielletään laissa, ei sitä voida tulkita sallittavaksi. Tietosuojavaltuutettu on kuitenkin katsonut, ettei kyseinen oikeusvaltion perusperiaate koske yksityistä pysäköinninvalvonta-alaa.

Soitin vielä tietosuojavaltuutetulle ihmetelläkseni tulkintaa ja puhelimessa asian valmistellut ylitarkastaja Juhani Ketomäki totesi, että vaatimukseni siitä, että yksityisen pysäköinninvalvojat toimisivat vaatimallani tavalla, eli noudattaisivat lakia olisi liian vaikeaa näille toimijoille, sillä hehän joutuisivat silloin varmistamaan sakottamiensa ihmisten henkilöllisyyden hankaloittaen heidän toimintaansa merkittävästi.

Puoltavampaa asennetta voisi tuskin saada edes silloin, jos Q-Park omistaisi tietosuojavaltuutetun toimiston!

Henkilörekisteririkosasiasta on tehty lisäksi poliisille rikosilmoitus, mutta maamme seuraamuslaitos on ajettu sellaiseen alennustilaan, ettei asia ole vuodessa edennyt edes esitutkintaan. Vastaava tutkija ei ole vastannut arviolta 50 tekemääni yhteydenottopyyntööni asiassa ja riskinä on, että sopivan ajan kuluttua asiasta tehdään tutkimattajättämispäätös esitutkintalain luovalla tulkitsemisella. Sillä välin poliisi tekee tärkeää työtä esim tällaisten tapausten tutkimisen parissa:

Siksipä ajattelin lisätä hieman panoksia asiassa. Mikäli jollain lukijalla on vastaava tilanne käsillä olkaa minuun yhteydessä lakiasiaintoimistoni sähköpostin kautta. Annan ohjeet ja valmiit pohjat tutkintapyynnön tekemiseksi. Kun tutkintaan tulee riittävän useita tapauksia ympäri maata, on johonkin niistä syyttäjän tartuttava. Koska kyseessä on rikosasia, ei ilmoituksen tekijän tarvitse muuta kuin vaatia rangaistusta ja syyttäjän velvollisuus on ajaa asiaa – tästä ei aiheudu kustannuksia ilmoittajalle. Asia pitää saattaa oikeuden arvioitavaksi.
  
LUKIJAN ARTIKKELI - oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kaatuuko yksityinen pysäköinninvalvonta henkilötietolain väärinkäyttöö?
Oy ParkPatrol Finland Ab konkurssiin - valvontamaksuja ei yritetty periä oikeusteitse
  
Muistathan:
Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!

Oy ParkPatrol Finland Ab konkurssiin - valvontamaksuja ei yritetty periä oikeusteitse

Yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittanut Oy ParkPatrol Finland Ab on haettu konkurssiin 18.2.2014. Yhtiö oli yksi viidestä suuresta pysäköinninvalvonta-alan yrityksestä Suomessa. Yhtiö oli perustettu vuonna 2008 jatkamaan alkuvuonna 2009 konkurssiin joutuneen PP Pysäköinninvalvonta Oy:n toimintaa, jota harjoitettiin aputoiminimellä Parkpatrol.

Yhtiön kaupparekisteriin ilmoittamien tilinpäätöstietojen perusteella yhtiön toiminta on ollut kannattavaa. Taseesta käy kuitenkin ilmi, että sen loppusummasta lähes kolme neljäsosaa on erilaisia saamisia ja vain reilu neljäsosa reaalista varallisuutta. Voitollisen tuloksen realisoituminen olisi siis edellyttänyt saamisten kotiuttamista ainakin pääosin. Saamisten kirjaaminen luottotappioiksi painaa tuloksen rajusti negatiiviseksi. Yhtiö olikin tosiassa erittäin velkainen.

Konkurssiin hakeutuminen johtuu siis käytännössä siitä, että yhtiö ei kykene kotiuttamaan saataviaan eli toisin sanoen perimään määräämiään pysäköinninvalvontamaksuja. Velkomuskanteita valvontamaksunsa maksamatta jättäneitä autoilijoita vastaan ei siis lopulta nostettu edes viimeisenä keinona pakon edessä, kovasta päinvastaisesta uhkailusta huolimatta.

Pysäköinninvalvonta-alalla odotellaan nyt uutta lainsäädäntöä ja toivotaan sen mahdollistavan toiminnan jatkamisen. Nykytilassa ei millään alan toimijoista tunnu olevan intressiä lähteä testaamaan oikeudessa, miten pysäköinninvalvontamaksua koskeva velkomuskanne menestyisi. Yksityistä pysäköinninvalvontamaksua voidaankin tällä hetkellä pitää täysin vapaaehtoisena maksuna. Valvontayhtiöillä ei ole keinoja periä saataviaan, jos maksukehotuksen saanut kiistää tehneensä pysäköintiä koskevan sopimuksen maksua vaativan valvontayhtiön kanssa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue:

Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa

LUKIJAN ARTIKKELI: Kaatuuko yksityinen pysäköinninvalvonta Henkilötietolain väärinkäyttöön?

Tässä on arvioitavaksenne tapaus, jonka helsinkiläinen lakiasiaintoimisto on saattanut tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi 7.3.2013. Kantelun tarkoitus on selvittää voiko yksityinen pysäköinninvalvonta jatkua nykyisellään sen rikkoessa tosiasiallisesti useissa tapauksissa henkilötietolakia. Osallisten yritysten, sekä asianomistajan nimet on vaihdettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Tapahtumat lyhyesti

Yksityishenkilö A sai maksumuistutuksen yksityisoikeudellisen valvontamaksun maksamattajättämisestä, vaikka A ei ole kuljettanut autoa maksun määräämisajankohtana. A reklamoi B Oy:lle maksumuistutuksen vastaanottamista seuraavana päivänä todeten maksun olevan virheellinen, koska hän ei toiminut auton kuljettajana. Tähän B Oy vastasi uhkauksella jatkotoimista ja vaatimuksella osoittaa se henkilö, jonka kanssa B Oy on solminut kyseisen sopimuksen. A toisti ilmoituksensa siitä, että ei ole toiminut auton kuljettajana ja totesi B Oy:n toiminnan olevan henkilötietolain vastaista, sillä henkilörekisteriä ei voida perustaa ilman riittävää käyttötarkoitussidonnaisuutta, kuten asiakassuhdetta. A myös totesi hänestä perustetun henkilötietorekisterin virheelliseksi. B keskeytti perintätoimet A:ta kohtaan, sillä minkäänlaista yhteyttä A:n ja B Oy:n välillä ei voitu todistaa kyseisessä tapauksessa.

Henkilötietolain soveltuminen tapaukseen

C Oy ylläpitää pysäköinninvalvontaa suorittavan B Oy:n henkilötietorekisteriä. Henkilötietorekisteri perustetaan AKE:n haltija- tai omistajatietojen pohjalta, vaikka tällä ei ole mitään tekemistä ajoneuvoa kuljettaneen henkilön kanssa. Tässä kohtaa tapahtuu olennainen rikkomus, joka saattaa kaataa koko toimialan nykykäytännön ja vaikeuttaa ratkaisevasti toimialan toimintaedellytyksiä.

Henkilötietolain 5§ mukaan rekisterinpitäjän tulee käsitellä henkilötietoja laillisesti, noudattaa huolellisuutta ja hyvää tietojenkäsittelytapaa sekä toimia muutoinkin niin, ettei rekisteröidyn yksityiselämän suojaa ja muita yksityisyyden suojan turvaavia perusoikeuksia rajoiteta ilman laissa säädettyä perustetta. Tässä tapauksessa C Oy on rikkonut A:n yksityisyydensuojaa perustamalla henkilörekisterin A:sta ilman hänen yksiselitteistä suostumustaan. C Oy on myös rikkonut kolmannen osapuolen, eli autoa kuljettaneen henkilön yksityisyydensuojaa informoimalla A:ta tämän henkilön liikkeistä tiettynä ajankohtana (maksumuistutuksesta käy ilmi aika ja paikka, jolloin auto on ollut pysäköitynä). C Oy ei ole myöskään yrittänyt selvittää onko A oikea henkilö rekisteröintitarkoitukseen tai pyytää lupaa A:lta ennen virheellisen rekisterin perustamista. Henkilötietolain 8§ mukaan Henkilötietoja saa käsitellä ainoastaan mikäli seuraavat edellytykset täyttyvät (lain teksti kursivoitu selkeyden vuoksi):

1) rekisteröidyn yksiselitteisesti antamalla suostumuksella. A ei ole antanut suostumusta.

2) rekisteröidyn toimeksiannosta tai sellaisen sopimuksen täytäntöönpanemiseksi, jossa rekisteröity on osallisena, taikka sopimusta edeltävien toimenpiteiden toteuttamiseksi rekisteröidyn pyynnöstä. A ei ole antanut toimeksiantoa tai ollut osallisena mihinkään sopimukseen.

3) jos käsittely yksittäistapauksessa on tarpeen rekisteröidyn elintärkeän edun suojaamiseksi. Kyseessä ei ole edun suojaaminen A:n kannalta.

4) jos käsittelystä säädetään laissa tai jos käsittely johtuu rekisterinpitäjälle laissa säädetystä tai sen nojalla määrätystä tehtävästä tai velvoitteesta. Kyseessä ei ole rekisterinpitäjän velvoite.

5) jos rekisteröidyllä on asiakas- tai palvelussuhteen, jäsenyyden tai muun niihin verrattavan suhteen vuoksi asiallinen yhteys rekisterinpitäjän toimintaan. A:lla ei ole minkäänlaista suhdetta rekisterinpitäjään.

6) jos kysymys on konsernin tai muun taloudellisen yhteenliittymän asiakkaita tai työntekijöitä koskevista tiedoista ja näitä tietoja käsitellään kyseisen yhteenliittymän sisällä. Ei sovellu tapaukseen.

7) jos käsittely on tarpeen rekisterinpitäjän toimeksiannosta tapahtuvaa maksupalvelua, tietojenkäsittelyä tai muita niihin verrattavia tehtäviä varten. Kyseessä ei ole maksupalvelu tai muu verrattava tehtävä, vaan yksityisoikeudellinen sopimusasia, jossa sopimukseen vetoavan osapuolen tulee näyttää sopimuksen syntyneen.

8) jos kysymys on henkilön asemaa, tehtäviä ja niiden hoitoa julkisyhteisössä tai elinkeinoelämässä kuvaavista yleisesti saatavilla olevista tiedoista ja näitä tietoja käsitellään rekisterinpitäjän tai tiedot saavan sivullisen oikeuksien ja etujen turvaamiseksi. Ei sovellu tapaukseen.

9) jos tietosuojalautakunta on antanut käsittelyyn 43 §:n 1 momentissa tarkoitetun luvan. Tietosuojavaltuutettu on todennut 28.8.2007 päivätyssä lausunnossaan Dnro 1966/452/2006 millainen yksityiseen pysäköinninvalvontaan liittyvä toiminta mahdollistaa henkilörekisterin ylläpidon:

”On katsottava, että B Oy:n oikeus käsitellä henkilötietoja perustuu henkilötietolain 8§:n 1 momentin 5 kohtaan. Sen mukaan henkilötietoja saadaan käsitellä, jos rekisteröidyllä on asiakas- tai palvelussuhteen, jäsenyyden tai muuhun niihin verrattavan suhteen vuoksi asiallinen yhteys rekisterinpitäjään (yhteysvaatimus).”

A:lla ei ole tai ole ollut minkäänlaista suhdetta rekisterinpitäjään C Oy:öön tai valvontamaksun kirjoittaneeseen B Oy:öön.

"Henkilötietojen luovuttaminen voi tapahtua 1 momentin 5 kohdan nojalla vain, jos henkilötiedon luovuttaminen kuuluu tavanomaisena osana kysymyksessä olevan toiminnan harjoittamiseen edellyttäen, että tarkoitus, johon tiedot luovutetaan, ei ole yhteensopimaton henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen kanssa ja että rekisteröidyn voidaan olettaa tietävän henkilötietojen tällaisesta luovuttamisesta. "

A:n ei voida olettaa tienneen henkilötietojensa luovuttamisesta ja toiminta on nimenomaisesti yhteensopimaton laissa määrätyn henkilötietojen käsittelyn tarkoituksen kanssa.

Tapaukseen ei sovellu myöskään Henkilötietolain 4. Luvun erityisiä tarkoituksia varten sallimat käyttötarkoitukset, kuten 14§ tutkimus, 15§ tilasto, 16§ viranomaisen suunnittelu- ja selvitystehtävät, 17§ henkilömatrikkeli 18§ sukututkimus, 19§ Suoramarkkinointi ja muut osoitteelliset lähetykset.

Voidaan siis kiistatta todeta, että henkilötietolain määräyksiä on yksiselitteisesti rikottu suostumuksen tai käyttötarkoitussidonnaisuuden puuttuessa.

Henkilötietolain esitöissä (HE 49/1986 s. 3) lausutaan, että yksityisyyden suojan tarkoituksena on antaa kansalaiselle oikeus yksityiselämään ilman perusteetonta ulkopuolista puuttumista ja että yksityisyyden suojaan kuuluu muun muassa oikeus vaikuttaa itseään koskevien tietojen käyttöön. A:lle ei annettu tätä mahdollisuutta, eikä sitä anneta kenellekään muullekaan, jotka joutuvat B ja C Oy:n mielivaltaisen yhteistoiminnan kohteeksi. Laittomaan henkilörekisteritietoon perustuvilla taloudellisilla seuraamuksilla uhkaaminen on lain esitöiden tarkoittamaa yksityiselämään perusteetonta ulkopuolista puuttumista.

Korkein oikeus on todennut ratkaisussaan KKO:1998:85:

"Henkilörekisterissä olevien henkilötietojen luovuttaminen vastoin rekisteröidyn suostumusta muuhun käyttötarkoitukseen kuin siihen, mihin tiedot oli rekisteröity, on tyypillisesti yksityisyyden suojan perustavoitteiden vastaista. Tällöin loukataan rekisteröidyn henkilön oikeutta tietää ja päättää itseään koskevien tietojen käytöstä. Tällainen tietojen luovuttaminen toteuttaa siten henkilörekisterilain tarkoitetun yksityisyyden suojan loukkaamisen tunnusmerkistön."

Vastaavasti henkilörekisterin perustaminen ilman henkilön suostumusta ja käyttötarkoitussidonnaisuutta soveltuu KKO:n tapaukseen ja täyttää yksityisyyden suojan loukkaamisen tunnusmerkistön.

On oletettava, että useimmat ihmiset pelästyvät jatkuvia oikeustoimilla uhkaavia kirjeitä, ja maksavat valvontamaksun, vaikka se on tullut heille virheellisesti. C Oy:n toiminta vaarantaa lain tarkoittamalla tavalla henkilön yksityisyydensuojan lisäksi heidän etuja, oikeuksiaan ja varallisuusaseman. Koska C Oy rikkoo lakia taloudellisen hyödyn tavoittelussa on toimintaan puuttuminen ja virheellisen käytännön korjaaminen ensiarvoisen tärkeää.

Asiasta on tehty 7.3.2013 tietosuojavaltuutetulle kantelu, jossa vaaditaan tietosuojavaltuutettua velvoittamaan yksityisellä pysäköintitoimialalla toimivat yritykset muuttamaan käytäntöjään niin, että he voivat varmistua rekisteröitävän henkilön henkilöllisyydestä tai vastaavasti pyytämään suostumusta rekisterin perustamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa toiminnan vaikeutumista siinä määrin, että sen jatkaminen ei ole mahdollista. Lisäksi asiassa suunnitellaan rikosilmoituksen tekemistä. Mainitussa KKO:n tapauksessa henkilörekisteririkkomuksen tehnyt yritys tuomittiin menettämään rikoshyötynä rikkomuksen seurauksena saatu tulo. Valtion kassa kilisisi mukavasti.

Mitäs lukijat ovat mieltä?

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lisätietoja saa osoitteesta http://www.nordstromlaki.fi

Yksityistä pysäköinninvalvontaa rajoittava lakihanke etenee

Hallitus on viime syksynä antanut eduskunnalle esityksen pysäköinninvalvonnassa avustamista koskevaksi lainsäädännöksi. Eduskunnassa käytiin lähetekeskustelu ja asia lähetettiin lakivaliokunnan käsiteltäväksi. Hallintovaliokunnan sekä perustuslakivaliokunnan on määrä antaa lakivaliokunnalle omat lausuntonsa asiassa. Hallintovaliokunnan lausunto on jo valmistunut ja perustuslakivaliokunnassakin asiantuntijakuuleminen on saatu päätökseen ja lausunto valmistunee lähiaikoina. Lakiesitys saataneen  eduskunnan käsittelyyn vielä kuluvan kevään aikana. Alun perin lain oli tarkoitus astua voimaan jo 1. maaliskuuta, mutta asian valiokuntakäsittely on kestänyt odotettua pitempään. Lain on ehdotettu astuvan voimaan neljän kuukauden kuluttua sen säätämisestä. Todennäköisesti laki saadaan voimaan vielä kuluvan vuoden aikana. 

Lakiesityksessä pysäköinninvalvontaa koskeva lainsäädäntö ehdotetaan järjestettäväksi niin, että pysäköinninvalvonnasta huolehtivan kunnan pysäköinninvalvoja tai poliisi voisi käyttää yksityisellä alueella apunaan sellaista yksityistä toimijaa, jolla olisi pysäköinninvalvontalupa. Yksityisten toimijoiden roolia pysäköinninvalvonnassa rajoitetaan siten, että perustuslain 124 §:stä johtuvat vaatimukset täyttyvät. Yksityisille jäisi vain viranomaisia avustava rooli ja päätökset seuraamuksista tekisi aina julkisyhteisön palveluksessa oleva virkamies. Pysäköintiä ja joutokäyntiä koskevien säädösten rikkomisesta määrättäisiin pysäköintivirhemaksu -niminen hallinnollinen maksuseuraamus, jonka saajana olisi valtio tai kunta. Pysäköinninvalvontaluvan hankkineelta yksityiseltä toimijalta palveluksia tilaava viranomainen voisi sopia palvelun tarjoajan kanssa vapaasti palvelun hinnasta, sen suuruuteen laki ei puuttuisi. Myös kiinteistönomistaja voisi maksaa pysäköinninvalvonnassa viranomaisia avustavalle yritykselle alueensa valvonnasta. Itse pysäköintivirhemaksun suuruudesta määrättäisiin Sisäasiainministeriön asetuksella, kuten nykyäänkin. Sitä ei voi poliisi tai kunta, yksityisestä toimijasta puhumattakaan, päättää.

Julkisessa keskustelussa on toisinaan esitetty sellaisia väitteitä, että ehdotettu uusi laki ei kieltäisi nykyisenkaltaista sopimusoikeuteen perustuvaa yksityistä pysäköinninvalvontaa, vaan toiminta voisi jatkua entisellään uudesta laista huolimatta ja ainoastaan muutama yksittäinen yritys saattaisi muuttaa toimintamallinsa uuteen oikeudelliseen viitekehykseen. Tällaiset väitteet ovat kuitenkin arkitodellisuudesta vieraantuneiden teoreetikkojen harhaista ja tosielämälle vierasta horinaa. Lakiesityksen perusteluista ja mm. oikeusministerin lakiesityksen lähetekeskustelussa käyttämistä puheenvuoroista ilmenee selvästi, että uuden lain nimenomaisena tarkoituksena on lopettaa nykyiseen toimintaan liittyvät oikeudelliset epäselvyydet ja tehdä pysäköinninvalvonnasta selkeästi viranomaistoimintaa, jossa yksityisillä toimijoilla voi olla vain avustava rooli, mutta ei itsenäistä "sakotusvaltaa". 

Hallintovaliokunnan lausunnossa on todettu tästä asiasta seuraavaa:

Esityksessä on lähdetty siitä, että yksityisten toiminta pysäköinninvalvonnassa tulee säännellyksi ehdotetuilla laeilla. Esityksen mukaan kunnallista pysäköinninvalvojaa tai poliisia saa pysäköinninvalvonnassa avustaa vain pysäköinninvalvontaluvan haltija ja laissa säädetyt edellytykset täyttävä henkilö. Tarkoituksena on sulkea pois muunlainen yksityisten toiminta pysäköinninvalvonnassa. Lakien voimaantulon jälkeen yksityisten toiminta pysäköinninvalvonnassa järjestyisi mainittujen lakien mukaisesti.

Jos laki siis säädetään pääpiirteittäin ehdotetun sisältöisenä, se tulee olemaan kuolinisku nykyiselle yksityiselle pysäköinninvalvontabisnekselle. Hallituksen esityksen perusteluissa on arvioitu, että valtaosa nykyisistä toimijoista tulisi uuden lain myötä lopettamaan toimintansa ja pysäköinninvalvontalupia tultaisiin hakemaan verrattain vähän. Jotkin pysäköinninvalvontayritykset sekä pysäköintialan etua valvova Suomen Pysäköintialan liitto ry ovat lakiesityksen johdosta oikeusministeriölle antamissaan lausunnoissa tosin kiinnittäneet huomiota siihen, että lakiesitys ei niiden mukaan kieltäisi nykyisen mallin mukaista sopimusperusteista valvontaa. Siitä huolimatta valvontayhtiöt ovat lausunnoissaan suhtautuneet jyrkän torjuvasti ehdotettuun lakiin ja itsekin arvioineet sen merkitsevän toiminnan lopettamista suurelle osalle alan toimijoista. Miksi näin, jos lakiesitys ei millään tavalla vaikuttaisi niiden oikeuteen harjoittaa sopimusperusteista valvontaa? Raivoisa uuden lain vastustaminen valvontayhtiöiden taholta osoittaa, että ne eivät itsekään vakavissaan usko toiminnan voivan jatkua laista huolimatta.

On sinänsä aivan totta, että kun säädetään laki, siitä kannattaisi kerralla tehdä mahdollisimman yksiselitteinen ja selkeä, jolloin väärien tulkintojen riski pienenisi. Tätä on edellyttänyt mm. Autoliitto ry, jonka lausunnon mukaan:

Uudessa laissa tulee yksiselitteisen selvästi kieltää hallituksen esityksessä selostettu reaalisopimusmalliin perustuvien valvontamaksujen määrääminen ja perintä. Tällä tavalla tulee myös estää nykyisen toimintamallin muuntautuminen muodollisesti uudenlaiseksi valvonnaksi, jota harjoitetaan vuosia ennen sen oikeudellisen perusteen varmistumista.

Koko parkkifarssi ja sen pian odotettavissa oleva päätös toimivat hyvänä muistutuksena siitä, miten vallan kolmijako-oppiin vahvasti pohjautuvissa säädösoikeudellisissa oikeusjärjestelmissä lainsäätäjä, Suomessa siis eduskunta, sanoo aina viimeisen sanan oikeudellisesti kiistanalaisissa asioissa. Anglosaksisissa maissa noudatetussa Common law -järjestelmässä tilanne on täysin päinvastainen, eli ylimmät tuomioistuimet voivat siellä kumota lainsäädäntövaltaa käyttävän elimen hyväksymän lainsäädännön, jos ne pitävät sitä perustuslain vastaisena.

Korkein oikeus unohti perustuslain kokonaan antaessaan ennakkopäätöksensä KKO 2010:23. Tästä seurasi perustuslain vastainen oikeustila, jonka korjaamiseksi piti ryhtyä muuttamaan lakia. Uuden lain myötä korkeimman oikeuden ratkaisu menettää merkityksensä ja se jää nolona esimerkkinä oikeushistoriaan yhtenä korkeimman oikeuden epäonnistuneimmista ratkaisuista.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Uuden parkkisakko-oikeudenkäynnin oudot piirteet
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen pysäköinninvalvonnan
Suomen Parkkivartija Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Yksityinen pysäköinnivalvonta kriisissä
Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan
Syyllistyvätkö parkkisakkofirmat rikokseen?
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynnillä uhkailu on pelkkää bluffia
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat lainvastaisia

Uuden parkkisakko-oikeudenkäynnin oudot piirteet

Yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittavaa Q-Park Oy:tä vastaan kanteen nostanut yksityishenkilö, tuomarinvirkaan oikeuttavan pätevyyden hankkinut lakimies itsekin, on ottanut blogiin yhteyttä ja selvittänyt motiivejaan kanteen nostamiselle. Miehen mukaan kyse on täysin periaatteellisesta prosessista, jonka tarkoituksena on saada korkein oikeus kumoamaan aikaisempi perustuslain vastainen linjauksensa ja antamaan uusi tuomio, jossa perustuslakivaliokunnan tavoin pysäköinninvalvonnan katsottaisiin merkitsevän julkista hallintotehtävää ja kuuluvan siten viranomaisille. Edelleen kantajan tarkoituksena on ollut aiheuttaa perustuslaillinen kriisi siinä tapauksessa, että hän häviäisi korkeimmassa oikeudessa, ja näin pakottaa lainsäätäjä ryhtymään toimenpiteisiin yksityisen pysäköinninvalvonnan yksiselitteiseksi kieltämiseksi lailla.

Oikeudenkäynti Q-Park Oy:tä vastaan on laitettu vireille jo maaliskuussa 2011. Kantaja oli siis havainnut, kuten myös rikos- ja prosessioikeuden professori Veli-Pekka Viljanen muutamaa kuukautta myöhemmin Helsingin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessaan esitti, että yksityisten pysäköinninvalvontamaksujen laillisuutta koskeva asia olisi perustuslakivaliokunnan tekemän linjanvedon jälkeen perusteltua saattaa vielä uudestaan korkeimman oikeuden käsiteltäväksi. Tuolloin ei oikeusministeriön sittemmin esittämästä laista, saati sen tulevasta sisällöstä, ollut vielä mitään tietoa.

Kantaja siis nosti valvontayhtiötä vastaan negatiivisen vahvistuskanteen, jossa hän vaati tuomioistuinta vahvistamaan, että hänellä ei ole velvollisuutta maksaa Q-Park Oy:lle sen vaatimaa maksua. Q-Park kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Lisäksi Q-Park nosti asiassa kantajaa vastaan vastakanteen, jossa se vaati kantajalta valvontamaksun suorittamista korkoineen sekä korvaamaan sille peräti yli 32.000 euron suuruiset oikeudenkäyntikulut. Käräjäoikeus hylkäsi kantajan kanteen ja hyväksyi Q-Parkin vastakanteen pääasian osalta. Kanteen nostanut yksityishenkilö velvoitettiin korvaamaan Q-Parkille oikeudenkäyntikuluja kohtuulliseksi arvioidut 6.000 euroa sekä kärsimään omat oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asianosaiset olivat ilmoittaneet olevansa yksimielisiä siitä, että tuomioon tultaisiin hakemaan muutosta ns. ennakkopäätösvalituksella suoraan korkeimmalta oikeudelta. Asian ratkaisun vuoksi muutoksenhakemus jäi nyt kantajan tehtäväksi.

Tällainen oikeudenkäynti on tietenkin erittäin mielenkiintoinen tilanteessa, jossa valtakunnan ylin lainkäyttöelin ja valtakunnan ylin perustuslain tulkitsija ovat ottaneet täysin vastakkaiset kannat yksityisen pysäköinninvalvonnan laillisuuteen. Nöyrtyykö korkein oikeus tekemään asiassa 180 asteen suunnanmuutoksen vai pysyykö se tiukasti linjassaan, jolloin perustuslaillisesta kriisistä puhuminen ei olisi lainkaan liioiteltua? Oikeudenkäyntiin liittyy kuitenkin eräitä outoja piirteitä, jotka herättävät kysymyksen siitä, onko kanteen nostanut juristiparivaljakko sittenkään harkinnut asiaa aivan jokaiselta kantilta.

Yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevassa keskustelussa on jopa monien asiaan kantaa ottaneiden juristien taholta jäänyt hyvin pienelle huomiolle se seikka, että yksityiset pysäköintifirmat ovat toimineet paitsi yksityisalueilla, myös aivan tavallisilla, tieliikennelain tarkoittamilla teillä. Pysäköinninvalvonnan toimivaltaperusteen kannalta erottelulla on merkitystä.

Tiealueella ovat voimassa normaalit liikennesäännöt; kuljettajalla pitää olla ajo-oikeus, tieliikennelain väistämissäännöt pätevät ja esimerkiksi pysäköintiä koskevat ehdot tulisi ilmaista toimivaltaisen viranomaisen asettamilla liikennemerkeillä. Tiealueen ulkopuolella liikennesäännöt ja esimerkiksi ajo-oikeutta koskevat säännöt eivät päde. Tieliikennelaissa on vain viisi säännöstä, joiden kohdalla on erikseen määrätty niiden soveltamisesta myös tien ulkopuolisella alueella. Siten esimerkiksi maastossa saa kuka tahansa ajaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa ilman ajokorttia. Liikennemerkit eivät päde tiealueen ulkopuolella. Tästä esimerkkinä Vaasan hovioikeuden ratkaisu 1983/455, jonka mukaan tiealueen ulkopuolella liikennemerkkiä noudattamatta jättänyt ei syyllistynyt mihinkään – tiealueen ulkopuolella ollut Stop-merkki ei ollut juridisesti liikennemerkki.

Rajanveto sen suhteen, mikä on tietä ja mikä ei, on kaikkea muuta kuin selvää. Sillä seikalla, onko maapohja yksityisesti omistettua, ei ole arvioinnissa merkitystä. Maasto tai omakotitalojen pihat eivät ole tietä. Sen sijaan esimerkiksi huoltoaseman piha on korkeimman oikeuden päätöksellä KKO:1967-II-55 katsottu yleisesti liikenteeseen käytetyksi alueeksi, jossa tapahtuvaan liikenteeseen oli sovellettava tieliikennelakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä. 
 
Yksityiset pysäköinninvalvontafirmat valvovat pysäköintiä hyvin erilaisilla alueilla, kuten taloyhtiöiden, kauppakeskusten ja virastojen piha-alueilla sekä pysäköintihalleissa. Ainakin pääkaupunkiseudulla valvontafirmat valvovat pysäköintiä myös huoltoasemien piha-alueilla, jotka siis edellä mainitun korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen mukaisesti ovat kiistattomasti yleistä tietä.

Tieliikennelain 28 §:n viimeinen momentti sallii yksityisen alueen omistajalle tai haltijalle pysäköintiä koskevien ehtojen asettamisen. Koska tämä momentti koskee vain yksityistä aluetta, voidaan tieliikennelakia perustellusti tulkita siten, että yleisellä tiealueella pysäköintiä koskevia määräyksiä voidaan pätevästi antaa ainoastaan toimivaltaisen viranomaisen asettamin virallisin liikennemerkein. Tällöin siis esimerkiksi huoltoaseman omistajan tai tämän valtuutuksella toimivan yksityisen pysäköinninvalvontafirman asettamilla kylteillä ei olisi minkäänlaista juridisesti sitovaa vaikutusta. Sama tietenkin pätee kaikkiin muihinkin yksityisesti omistettuihin alueisiin, jotka ovat kuitenkin yleistä tietä.

Julkinen pysäköinninvalvonta on oikeutettu puuttumaan tiettyihin eduskunnan säätämien lakien sekä näiden nojalla annettujen, pysäköintiä sekä auton joutokäyntiä koskevien määräysten noudattamatta jättämiseen määräämällä rikkomuksesta rangaistuksenluonteinen hallinnollinen seuraamusmaksu nimeltä pysäköintivirhemaksu. Saman seuraamuksen on toimivaltainen määräämään myös poliisi. Viranomaisen toimivalta on perustettu lailla. Jotta julkinen viranomainen olisi toimivaltainen määräämään seuraamuksen, täytyy rikotun normin perustua viime kädessä lakiin. Julkinen pysäköinninvalvonta, sen enempää kuin poliisikaan, ei voi puuttua yksityisen tahon asettamien sääntöjen, määräysten tai ehtojen rikkomiseen, elleivät nämä ehdot ja määräykset ole niiden antamiseen oikeuttavan ns. valtuutussäännöksen nojalla annettuja.

Tieliikennelain 28 §:n viimeinen momentti sisältää tällaisen valtuutussäännöksen. Yksityisalueella voi alueen omistaja tai haltija siis asettaa pysäköinnille ehtoja sillä edellytyksellä, että nämä ehdot ilmaistaan ”selvästi havaittavalla tavalla”. Tässä yksityisellä alueella tarkoitettaneen siis sellaista aluetta, joka ei ole tieliikennelain tarkoittamaa yleistä tietä. Kunnallinen pysäköinninvalvonta ja poliisi ovat toimivaltaisia asettamaan seuraamuksia ja ne myös tosiasiallisesti asettavat seuraamuksia yksityisillä alueilla tieliikennelain 28 §:n viimeisen momentin valtuutussäännöksen nojalla pysäköintiä koskevien määräysten rikkomisesta.

Voitaneen kuitenkin ajatella, että yksityisellä alueella, joka ei ole yleistä tietä, voi alueen omistaja tai haltija asettaa ajoneuvojen pysäköinnille ehtoja myös omistajan hallintaoikeuden sekä yleisen sopimusvapauden perusteella, siis täysin itsenäisesti ja riippumatta tieliikennelain 28 §:n viimeisen momentin valtuutussäännöksestä. Jos pysäköinnille on asetettu ehtoja muuten kuin tieliikennelain nojalla tai ilmaisematta niitä selvästi havaittavalla tavalla, voivat nämä ehdot olla siitä huolimatta siviilioikeudellisesti täysin päteviä ja velvoittavia, mutta ne eivät silloin perustu tieliikennelakiin. Yksityisen alueen omistaja voi täysin pätevästi esimerkiksi suullisesti kieltää toista käyttämästä omistamansa aluetta pysäköintiin. Tällaisten tieliikennelakiin perustumattomien ehtojen ja määräysten rikkomiseen eivät poliisi tai kunnallinen pysäköinninvalvonta ole toimivaltaisia puuttumaan mitään seuraamuksia asettamalla, kuten ne eivät voi puuttua mihinkään muuhunkaan yksityisoikeudelliseen sopimussuhteeseen, vaan tällaiset asiat kuuluvat yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Edellä selostettu ei tietenkään estä sitä, etteikö poliisi voisi tutkia luvatonta pysäköintiä yksityisalueella rikosoikeudellisesti esimerkiksi hallinnan loukkauksena asianomistajan niin vaatiessa.

Julkinen pysäköinninvalvonta on siis toimivaltainen ainoastaan tieliikennelain tarkoittamalla tiealueella, missä pysäköintiä koskevat määräykset on osoitettu virallisilla liikennemerkeillä. Lisäksi julkisoikeudellinen seuramus pysäköintivirheestä voidaan määrätä yksityisalueella silloin, kun pysäköinnille asetettujen ehtojen voidaan katsoa perustuvan TLL 28.2 §:ään ja ne ovat sen edellyttämällä tavalla ilmaistut. Julkinen pysäköinninvalvonta tai poliisi eivät voi määrätä seuraamusta sellaisten yksityisesti annettujen ehtojen tai määräysten rikkomisesta, jotka eivät perustu tieliikennelakiin.

Q-Park Oy:tä vastaan nostettu kanne koskee pysäköintiä, joka oli tapahtunut yksityisessä pysäköintihallissa. Pysäköintihallit ovat yleensä yksityisesti omistettuja ja on täysin tavanomaista, että niissä on pysäköinnille asetettu niiden omistajan tai haltijan toimesta ehtoja. Näin oli tässäkin tapauksessa. Pysäköinnille asetetut ehdot oli ilmaistu yksityisen tahon asettamilla kylteillä, ei siis liikennemerkein. Kantaja oli havainnut kyltit ja ymmärtänyt niiden pysäköintiehtomerkityksen. Hän oli toiminut kylteissä asetettujen ehtojen mukaisesti mm. käyttämällä pysäköintikiekkoa. Voidaankin sanoa, että kantaja oli pysäköintiä koskevia ehtoja noudattamalla osoittanut hyväksyvänsä ehdot tai olleensa ainakin niistä täysin tietoinen. Tilanne ei ole kaukana pysäköimisestä puomein varustettuun, maksulliseen pysäköintitilaan, jossa ehtojen mukaisesti toimittaessa ei yksityisoikeudellisen, maksuvelvollisuuden synnyttävän sopimussuhteen syntymisestä ajoneuvon kuljettajan ja tilan haltijan välille vallitse epäselvyyttä.

Pysäköintihallin omistajalla tai parkkifirmalla ei tietenkään ole mitään sanktiovaltaa, jonka perusteella ne voisivat rangaista ilman lupaa tai ehtojen vastaisesti pysäköinyttä autoilijaa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa voidaan kuitenkin perustellusti asettaa kyseenalaiseksi, olisiko edes kunnallisella pysäköinninvalvojalla tai poliisilla ollut oikeutta määrätä seuraamusta pysäköinnille asetettujen, selkeästi yksityisten ja epävirallisten ehtojen rikkomisesta yksityisalueella. Tällainen lähtökohtatilanne ohjaa tuomioistuinta tietenkin hyvin vahvasti tulkitsemaan tilannetta pelkkänä yksityisoikeudellisena sopimusriitana. Tämä on tietenkin hivenen heikko lähtökohta kanteelle, joka perustuu siihen, että pysäköinnille asetettujen ehtojen rikkomisen johdosta asetettu seuraamusmaksu merkitsisi julkisen vallan käyttöä.

 
Tilanne, jossa kanne Q-Park Oy:tä vastaan on nostettu, on sille hyvin edullinen. Tilanne on jo intuitiivisesti mahdollisimman kaukana tavanomaisesta, julkisen viranomaisen toimivaltaan kuuluvasta ja selkeästi tieliikennelakia tai sen perusteella annettuja määräyksiä rikkovasta pysäköintivirheestä. Kaikista mahdollisista tilanteista, joissa yksityisoikeudellisia pysäköinninvalvontamaksuja on Suomessa asetettu, tuli kanteen nostaminen Q-Park Oy:tä vastaan tosiseikastoltaan juuri tällaisessa tapauksessa sille kuin taivaan lahjana – tai sitten tilauksen mukaisena.

Lähdettäessä oikeustaisteluun yksityistä pysäköinninvalvontafirmaa vastaan, olisi lähtökohtatilannetta kannattanut pyrkiä hieman optimoimaan, aivan kuten silloinen ParkCom Oy optimoi omaa kannettaan valitessaan kaikista valvontamaksunsa maksamatta jättäneistä oikeudenkäynnin kohteeksi vastaajan, joka ei uskottavasti kyennyt kiistämään pysäköineensä autoaan itse lyhyen ajan sisällä peräti yhdeksän kertaa samaan paikkaan.

Kanne olisi pitänyt nostaa koskien pysäköintiä mieluiten juuri huoltoaseman pihalla, koska edellä mainittu korkeimman oikeuden ennakkopäätös huomioon ottaen sitä ei valvontayhtiö saisi yksityiseksi alueeksi mitenkään. Kun huoltoaseman piha on yleistä tietä ja siellä tapahtuvat pysäköinnille asetettujen ehtojen rikkomiset merkitsevät tieliikennelain rikkomista, ei vallitse pienintäkään epäselvyyttä siitä, etteikö kunnallisella pysäköinninvalvojalla tai poliisilla olisi toimivaltaa puuttua tällaisiin rikkomuksiin laissa määrätty julkisoikeudellinen seuraamus asettamalla. Yksityisoikeudellisen pysäköinninvalvontamaksun asettaminen tilanteessa, jossa julkinen pysäköinninvalvonta olisi kiistattomasti toimivaltainen määräämään hallinnollisen seuraamuksen, samastuisi jo lähtökohtaisesti paljon paremmin julkisen vallan käyttöön, joka on ydinkysymys nyt puheena olevassa oikeusprosessissa. Tällöin olisi voitu kyseenalaistaa samalla se, voidaanko yleisellä tiealueella ylipäätään asettaa pysäköinnille mitään ehtoja muulla tavoin kuin virallisin liikennemerkein. Tieliikennelain sanamuodon perusteella vaikuttaisi siltä, että ei voida. Valvontayhtiöiden kylteillä yleisellä tiealueella, kuten huoltoaseman pihalla, ei siten olisi minkäänlaista juridista merkitystä. Jos oikeus päätyisi tällaiseen tulkintaan, kantaja voittaisi automaattisesti.

Kanne olisi pitänyt nostaa koskien sellaista pysäköintiä, jossa ei ole maksettu mitään pysäköintimaksua, käytetty pysäköintikiekkoa eikä tehty mitään muutakaan sellaista elettä, jonka voitaisiin katsoa merkitsevän sitoutumista johonkin tarjottuun sopimukseen. Pysäköinnin olisi pitänyt siis olla mahdollisimman selkeästi kiellonvastainen, ja vielä parempi, jos se olisi ollut virallisella liikennemerkillä asetetun kiellon vastainen. Tällaisiakin tilanteita yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on nähty, valvontayhtiön kyltit on asetettu ikään kuin lisäkilviksi virallisiin liikennemerkkeihin. Tällöin oikeudenkäynnissä olisi kaikkein parhaat edellytykset menestyä sillä väitteellä, että kyse oli eduskunnan säätämiin lakeihin perustuvien säännösten tai niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta ja seuraamusten määräämisestä eli siis julkisesta hallintotehtävästä. Tällöin oikeudenkäynnissä olisi ollut myös kaikkein parhaat edellytykset torjua näkemys, jonka mukaisesti vaadittu maksuseuraamus perustuisi johonkin sopimukseen. Pelkällä kiellonvastaisella teolla kun ei Suomessa edelleenkään sitouduta mihinkään sopimukseen, vaan sopimuksen syntyminen edellyttää sopimustahtoa ja tämän tahdon objektiivisesti havaittavaa ilmausta.

Kun korkein oikeus jo tuomiossaan KKO:2010:23 joutui äänestämään sopimuksen syntyedellytysten täyttymisestä ja tämä äänestys päättyi täpärimmällä mahdollisella tavalla silloisen ParkCom Oy:n edustaman näkökannan hyväksi, olisi tämä sopimuksen syntymisen edellytyksiä koskeva kysymys kannattanut ehdottomasti saattaa uudestaan KKO:n ratkaistavaksi, kun sen olisi tässä yhteydessä niinsanotusti ”samalla rahalla” voinut tehdä. Korkeimman oikeuden joku toinen kokoonpano olisi nimittäin voinut aivan hyvin päätyä tässä asiassa toisenlaiseen lopputulokseen, sen verran vieras ajatus tuollainen ”automaattisopimus” kuitenkin useimmille sopimusoikeutta hyvin tuntevalle juristeille on.

Vaikuttaa siltä, että Q-Park Oy:tä vastaan hyökännyt juristikaksikko on lähtenyt hieman soitellen sotaan ja ehkä luottanut liikaa siihen, että KKO tulisi ilman muuta harkitsemaan linjaansa uudelleen perustuslakivaliokunnan asiaan ottaman tulkinnan vuoksi. Tämä voi olla tuomioistuimelle kuitenkin arvovaltasyistä vaikeaa – onhan presidentti Pauliine Koskelo jo ottanut julkisuudessa voimakkaasti kantaa KKO:n omaksuman tulkinnan puolesta ja samalla syyttänyt perustuslakivaliokuntaa huonosta harkinnasta. Joka tapauksessa oikeudenkäynnin kohteeksi on nyt valittu tosiseikastoltaan Q-Park Oy:n kannalta erittäin mieluisa juttu, valvontafirmalle on suorastaan tarjottu hopealautasella sille edullisia seikkoja, joihin tarttua. Odotusarvo kantajana olevan yksityishenkilön voitolle KKO:ssa ei siten ole kovinkaan korkea. Asia voisi kuitenkin olla toisin, jos oikeuden punnittavaksi olisi viety juttu sieltä yksityisen pysäköinninvalvonnan kyseenalaisemmalta laidalta.

Onneksi kuitenkin näyttää siltä, että lainsäätäjä viheltää pelin poikki ja yksityissakotus päättyy Suomessa 1.3.2013, päätti korkein oikeus tämän asian suhteen mitä tahansa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue:
Onko uudessa parkkisakko-oikeudenkäynnissä kyse valvontayhtiön vedätyksestä

Lue myös:
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen pysäköinninvalvonnan
Suomen Parkkivartija Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Yksityinen pysäköinnivalvonta kriisissä
Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan
Syyllistyvätkö parkkisakkofirmat rikokseen?
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynnillä uhkailu on pelkkää bluffia
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat lainvastaisia

Onko uudessa parkkisakko-oikeudenkäynnissä kyse valvontayhtiön vedätyksestä?

  

---- Breaking News ----

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta aloitettu uusi oikeusprosessi saattaa olla Q-Park Oy:n järjestämä ja ennakolta sovittu näytösoikeudenkäynti jonka tarkoituksena on hankkia KKO:n vahvistus vanhojen saatavien perimiseksi ennen uuden lain voimaantuloa.

 ---- Breaking News ----

Yle Uutiset kertoi 27. elokuuta Q-Park Services Oy:tä (entinen ParkCom Oy) vastaan nostetusta kanteesta, jossa helsinkiläismies vaatii käräjäoikeutta hylkäämään hänelle jo vuonna 2008 määrätyn 40 euron suuruisen valvontamaksun. Kyse on ilmeisesti negatiivisesta vahvistuskanteesta, jossa kantaja vaatii tuomioistuinta vahvistamaan, että hänellä ei ole velvollisuutta maksaa häneltä vaadittua maksua.

Uutisessa annettiin ymmärtää, että edessä olisi vuosia kestävä oikeusprosessi. Uutisen julkaisemisen jälkeen julkisuuteen on kuitenkin tihkunut tietoja, joiden mukaan kanne onkin laitettu vireille jo kuukausia sitten ja pääkäsittely asiassa on ehditty jo pitää. Tuomio asiassa annettaneen lähiviikkoina. Lisäksi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan riita-asian osapuolet olisivat jo ennakolta sopineet, että käräjäoikeuden tuomiosta ei valitettaisi lainkaan hovioikeuteen, vaan asia pyrittäisiin saattamaan oikeudenkäymiskaaren 30a -luvun mukaisena ennakkopäätösvalituksena suoraan korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Tällöin lopullinen ratkaisu asiaan saataisiin todennäköisesti jo ensi vuoden aikana.

Oikeusministeriössä on parhaillaan valmisteltavana pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistaminen. Uuden pysäköinninvalvontaa koskevan lakiluonnoksen lausuntokierros on päättynyt ja asiassa on tarkoitus antaa hallituksen esitys eduskunnalle vielä kuluvan syksyn aikana. Jos laki hyväksytään ministeriön kaavailemassa muodossa, se tulee käytännössä lopettamaan nykymallisen yksityisen pysäköinninvalvonnan ja valtaosa alan yrityksestä poistunee markkinoilta kokonaan. Tämänhetkinen yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva sekava tilanne, jossa mikään viranomainen ei osaa tai halua ottaa kantaa siihen, pitääkö yksityisen yrityksen asettama pysäköinninvalvontamaksu maksaa vai ei ja jossa oikeusoppineet ovat esittäneet asiasta täysin päinvastaisia ohjeita ja näkemyksiä, tulee siis lainsäätäjän toimesta loppumaan ilmeisesti jo ensi vuoden alussa.

Vaikuttaakin hyvin oudolta, miksi yksityinen kansalainen olisi tällaisessa tilanteessa halunnut lähteä oikeusteitse selvittämään sitä, onko hän velvollinen maksamaan yhden, vuonna 2008 hänelle asetetun valvontamaksun. Kyse ei ole mistään takaisinperintäoikeudenkäynnistä, vaan jutun kantaja ei siis ole vieläkään maksanut häneltä vaadittua maksua. Jos valvontayhtiö ei ole neljässä vuodessa nostanut asiassa velkomuskannetta, ei vaikuta kovin todennäköiseltä, että se tekisi sitä vastaisuudessakaan. Minkä vuoksi valvontayhtiötä vastaan kanteen nostanut henkilö ei vain kieltäydy maksamasta maksua, kuten hän on tähänkin asti tehnyt? Eihän hänen toki tarvitsisi ryhtyä selvittämään maksun laillisuutta oikeusteitse, vaan valvontayhtiön olisi nostettava häntä vastaan velkomuskanne halutessaan periä saatavansa.

Kanteen nostanut yksityishenkilö pääsisi siis haluamaansa lopputulokseen vain olemalla maksamatta häneltä vaadittua maksua. Näin ovat menetelleet tuhannet muutkin yksityisen valvontafirman laputtamat autoilijat. Oikeustilan selkeyttäminen ei edellytä uutta oikeudenkäyntiä, sillä toimintaa koskeva laki on jo tuloillaan. Yksittäisen kansalaisen kannalta vaikuttaakin täysin hullulta lähteä käräjöimään tällaisesta asiasta, koska voitettavana on ainoastaan mielenrauhaa, siis varma tieto siitä, että valvontayhtiö ei voi viedä asiaa enää oikeuteen. Monihan maksaa valvontamaksunsa juuri oikeudenkäynnin pelosta, mutta nyt kanteen nostanut yksityishenkilö ei selvästikään pelkää oikeudenkäyntiä.

Koko prosessissa taitaakin olla kyse Q-Park Oy:n masinoimasta näytösoikeudenkäynnistä, jonka tarkoituksena on saada KKO kerran vielä vahvistamaan, että yksityisillä pysäköinninvalvontayhtiöillä on oikeus periä ehtojen vastaisen pysäköinnin johdosta asettamansa valvontamaksut. Tämä tulkinta on asetettu kyseenalaiseksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan linjattua viime vuonna, että pysäköinninvalvonnassa on kyse merkittävästä julkisen vallan käytöstä, jota ei voida perustuslain mukaan antaa yksityisille.

Jos Q-Park Oy voittaa oikeudenkäynnin, se saa tuomiosta erittäin vahvan selkänojan ryhtyä perimään oikeusteitse kaikkia maksamattomia valvontamaksusaataviaan. Myös niitä useita vuosia sitten asetettuja, tietenkin sillä edellytyksellä, että maksujen vanheneminen on perintätoimenpitein katkaistu. Tällaisia maksuja lienee ”rästissä” kymmeniä tuhansia kappaleita.

Edelleen, jos yhtiö voittaa oikeudenkäynnin ja saa korkeimman oikeuden vielä kerran linjaamaan, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kyse sopimusoikeuden alaan kuuluvasta toiminnasta, jota julkisen vallan käyttöä koskevat säännökset eivät estä, tämä saattaisi johtaa muutoksiin oikeusministeriössä parhaillaan valmisteltavana olevaan lakiin tai jopa koko lain säätämättä jättämiseen. Laki voitaisiin nähdä tällaisessa tilanteessa tarpeettomaksi, kun toimintaan liittyvä oikeudellinen epäselvyys väistyisi oikeuskäytännön tuotua siihen riittävästi selvennystä. Tällainen skenaario ei tietenkään ole kovin todennäköinen jo siitäkään syystä, että KKO ei ehtine käsitellä asiaa ennen uuden lain suunniteltua voimaantuloa, mutta ajatus valmisteilla olevan lain muuttamisesta tai hylkäämisestä uuden tuomion myötä ei kuitenkaan ole täysin mahdoton.

Valvontayhtiötä vastaan kanteen nostaneen yksityishenkilön intressi tässä asiassa on 40 euroa sekä mahdollisesti hieman mielenrauhaa. Uhkana ovat asian intressiin suhteutettuna täysin kohtuuttomat oikeudenkäyntikulut. Valvontayhtiölle myönteinen päätös tässä asiassa saattaa sen sijaan avata sille mahdollisuuden periä satojen tuhansien eurojen maksamatta olevat valvontamaksusaatavat korkojen kera ja jos sitä oikein lykästää, voitto KKO:ssa voisi jopa kääntää oikeusministeriön pään koskien yksityisen pysäköinninvalvonnan lainsäädäntötarvetta. Valvontayhtiöllä ei ole tässä asiassa juuri hävittävää - jos KKO linjaa, että yksityinen valvoja ei saa valvontamaksuja asettaa, niin sitten vanhat saatavat jäävät perimättä, kuten ne jäisivät muutenkin. Yhtiö voi tällöin keskittyä uuden lain mukaiseen, julkista pysäköinninvalvontaa avustavaan toimintaan.

Kun hieman mietitään osapuolten motiiveja tällaiseen oikeudenkäyntiin, alkaa vahvasti näyttämään siltä, että tämän prosessin on tosiasiassa käynnistänyt Q-Park Oy. Se ei ole halunnut itse nostaa velkomuskannetta jotakuta maksuvelvollisuutensa kiistänyttä autoilijaa vastaan, koska ongelmaksi olisi muodostunut ajoneuvon pysäköineen kuljettajan toteennäyttäminen. Tästä syystä yhtiö on käyttänyt bulvaania, joka on muodollisesti nostanut negatiivisen vahvistuskanteen yhtiötä vastaan. Näin on vältetty ajoneuvon pysäköinyttä kuljettajaa koskevat todisteluongelmat. Lisäksi yhtiö välttää imagohaitan, jota suureen kansainväliseen konserniin kuuluvan yhtiön kaikkine resursseineen tekemä hyökkäys pientä ihmistä vastaan aina aiheuttaa. Operaation tarkoituksena on saada KKO pikaisesti vahvistamaan, että yksityinen pysäköinninvalvonta on edelleen täysin laillista liiketoimintaa perustuslakivaliokunnan linjauksista huolimatta, ja näin sekoittaa valvontayhtiöiden kannalta katastrofaalista lainsäädäntöhanketta sekä mahdollistaa kymmenien tuhansien maksamatta jääneiden valvontamaksujen tehokas perintä.

Edellä kuvattua käsitystä tukee voimakkaasti se tieto, että asian saattamisesta ennakkopäätösvalituksena KKO:n käsiteltäväksi hovioikeusvaihe ohittaen olisi etukäteen sovittu. Tällainen sopimus tehdään silloin, kun ennakkopäätöksen saaminen asiaan on molempien osapuolten intressissä. Jos kantajana oleva yksityishenkilö haluaa vain selvittää itselleen määrätyn valvontamaksun laillisuuden, ei hänen missään tapauksessa kannattaisi suostua ennakkopäätösvalitukseen siinä tapauksessa, että hän häviäisi alioikeudessa. Korkein oikeus nimittäin myöntää valitusluvan alle kymmeneen prosenttiin hakemuksista, eikä valitus hovioikeuteen ole enää mahdollinen, jos valituslupaa ennakkopäätösvalituksen johdosta ei myönnetä. Kantajana olevan yksityishenkilön  kannattaisi siten hyväksyä ennakkopäätösvalitus ainoastaan, jos hän voittaa jutun alioikeudessa. Olisi hyvin erikoista, että aidosti omassa asiassaan prosessaava yksityishenkilö olisi etukäteen sitoutunut hyväksymään ennakkopäätösvalituksen ja luopunut siten ennakolta oikeudestaan hakea hovioikeudelta muutosta itselleen kielteiseen tuomioon. Hovioikeuteenkin tosin tarvittaneen tällaisessa asiassa jatkokäsittelylupa, mutta sellainen kuitenkin irtoaa huomattavasti korkeimman oikeuden valituslupaa helpommin.

Kaikki nämä seikat viittaavat vahvasti siihen, että uutisoitu prosessi ei ole tosiasiassa aivan sitä, miltä se näyttää. Oikeusministeriön lakiluonnos merkitsee toteutuessaan kuoliniskua koko yksityiselle pysäköinninvalvonta-alalle. Valvontayhtiöt on nyt asetettu selkä seinää vasten, mikä tekee tämänkaltaisen operaation hyvin ymmärrettäväksi.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Yksityinen pysäköinninvalvontayhtiö on haastettu oikeuteen
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen pysäköinninvalvonnan
Q&A - Yksityisten pysäköintivalvontamaksujen korotukset
Suomen Parkkivartija Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Yksityinen pysäköinnivalvonta kriisissä
Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan
Syyllistyvätkö parkkisakkofirmat rikokseen?
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynnillä uhkailu on pelkkää bluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat lainvastaisia
Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?
ParkPatrol Finland Oy - Cloaca maxima

Yksityinen pysäköintivalvontayhtiö Q-Park on haastettu oikeuteen

Yksityinen pysäköintivalvontayhtiö Q-Park, entinen ParkCom Oy, on haastettu käräjäoikeuteen. Helsinkiläinen mieshenkilö on haastanut valvontayhtiön oikeuteen ja vaatii käräjäoikeutta hylkäämään hänelle määrätyn 40 euron suuruisen valvontamaksun. Tapaus on ensimmäinen, jossa maksun saanut yksityishenkilö haastaa valvontayhtiön oikeuteen.

Perustuslakivaliokunta totesi yksiselitteisesti vuonna 2011, että yksityinen valvontamaksu on julkisen vallan käyttöä ja siten maksujen määrääminen rikkoo perustuslakia. Kuluttajariitalautakunta on todennut 2011 ja 2012 antamissaan yksimielisissä päätöksissä, että yksityistä valvontamaksua ei tarvitse eikä pidä maksaa. Lisäksi uusi laki pysäköinninvalvonnasta tulee lopettamaan yksityisen pysäköinninvalvonnan nykymuodossaan.

Yksikään valvontayhtiö ei ole vienyt vuonna 2010 annetun korkeimman oikeuden virheellisen päätöksen jälkeen maksamattomia valvontamaksuja oikeuden ratkaistavaksi. Valvontayhtiöt ovat ainoastaan keskittyneet uhkailemaan autoilijoita ja tyytyneet niihin maksuihin joita yhä pienenevä määrä autoilijoita on tietämättömyyttään menneet maksamaan. Uusi oikeudenkäynti asiasta on enemmän kuin tervetullut!

Asiasta uutisoi ensimmäisenä YLE. Lisää tietoa alla olevasta linkistä:

Merkittävä parkkisakko-oikeudenkäynti alkoi Helsingin käräjäoikeudessa (YLE)

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen pysäköinninvalvonnan
Q&A - Yksityisten pysäköintivalvontamaksujen korotukset
Suomen Parkkivartija Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Yksityinen pysäköinnivalvonta kriisissä
Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan
Syyllistyvätkö parkkisakkofirmat rikokseen?
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynnillä uhkailu on pelkkää bluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat lainvastaisia
Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?
ParkPatrol Finland Oy - Cloaca maxima