LUKIJAN ARTIKKELI: Pankkiireiden pahin painajainen

Aktivistit suunnittelevat suoria keinoja keinottelijoiden hillitsemiseksi

Samalla kun Suomessa ja muualla EU:ssa käydään vilkasta keskustelua pankkien ja sijoittajien osuudesta kantaa oma vastuunsa riskien realisoitumisesta holtittoman antolainauksen seurauksena, on Pohjois-Amerikassa edetty pohdintaan siitä, miten kansalaiset omalla suoralla toiminnallaan voivat vaikuttaa tapahtumien kulkuun - osallistua velkojen ja varallisuuden uusjakoon.

Kohu alkoi, kun nauhoitus arvostetun ay-toimijan, Stephen Lernerin puheesta Pace -yliopistossa levisi julkisuuteen. Puheessaan Lerner esitti mielenkiintoisen ehdotuksen:

"Taloutemme perustuu velanottoon. Mitä tapahtuisi, jos asuntovelalliset päättäisivät ryhtyä yhdessä velkojen maksulakkoon? Jos puoli miljoonaa velallista USA:ssa organisoituu ja sopii maksulakosta, mitkä olisivat seuraukset? Talousjärjestelmä kaatuisi, pankit kaatuisivat, niihin sijoittaneet menettäisivät rahansa, bonukset jäisivät maksamatta…

Joten hyvin yksinkertainen strategia on ajankohtainen: Miten pörssi saadaan alas, miten voimme leikata pelureiden bonukset, miten puutumme heidän mahdollisuuksiin rikastua keinottelulla. Ja jos emme tee sitä, voimme ainakin eristää ne, poliittisesti ja taloudellisesti ja häiritä niitä. Niin, ja se ei ole pelkästään teoria...".

Stephen Lerner on erään USA:n suurimman ammattiliiton, palvelualojen ammattiliiton (SEIU) entinen keulahahmo, joka työskentelee nyt kampanjoimassa Euroopan ja Etelä-Amerikan ammattiyhdistysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa tavoitteenaan saada taloudelliset instituutiot ja riskisijoittajat vastaamaan toiminnastaan.

Lerner:

"Ammattiyhdysliike ja yhteiskunnan hallinto ei pysty toimimaan tavalla johon ne ovat tarkoitettu, ne ovat kuolleet. Ainoa tapa, jolla kansalaisten etu, vaurauden palauttaminen, voidaan varmistaa, on horjuttaa järjestelmää ja palauttaa keskiluokalta varastetut 17 biljoonaa dollaria.

Minusta näyttää siltä, että nyt on oikea aika ajatella jotain suurempaa. Tämä merkitsee että suoralla toiminnalla voimme murtaa yritysten nykyisen toimintatavan luomalla epävarmuutta markkinoille. Ajatus voi kuulostaa hullulta nykyisen heikon taloustilanteen keskellä. Kasinotalous on todellisuudessa uskomattoman hauras, sehän ei perustu mihinkään reaaliseen. Sen perustana on keinottelu.

Juuri sen vuoksi tarvitaan epätavallisia keinoja kuten suoraa kansalaistoimintaa horjuttaaksemme markkinoita.

Esimerkiksi 10%:lla asunnonomistajista asunnon markkina-arvo alittaa velan arvon. He maksavat asunnon arvoa suurempaa lainaa. Nämä ihmiset ovat peruskysymysten äärellä. Osa ei pysty hoitamaan lainojaan, mutta eivät voi myöskään muuttaa pois. Kuluu vähintään vuosi ennen pakkolunastusta ja häätöä.

Minä tekisin samoin, en maksaisi. Se on juuri samaa mitä yritykset tekisivät - liiketoimintapäätös ja oikein hyvä sellainen. Jos pystymme kaksinkertaistamaan näin toimivien määrän, saamme pankit selvitystilaan.

Entäpä jos opiskelijat sanovat, että emme aio maksaa? Se on miljardi dollaria opiskelijoiden velkaa.

Jos julkisten alojen ammattiyhdistykset vaatisivat ehtona että hallitus toteuttaa julkisen varainhoidon moitteettomasti. Pankkien antolainaus julkiselle sektorille edustaa 30% pankkien tuotoista. On järjetöntä, että valtio osallistuu pankkiirien bonuksien maksuun. Ammattiyhdistysliikkeelle se voi olla myös syy painostustoimiin.

Ammattiyhdistysliikkeellä on miljoonia jäseniä, jotka ovat raivoissaan. Pienemmät ryhmät ja yksittäiset aktivistit voivat ottaa johtoaseman. Ammattiliitot voivat auttaa yhteiskunnan ryhmiä tai yhteisöjä toimimaan. Meidän on ajateltava, miten yhdessä olemme rakentamassa jotakin, joka todella vaikuttaa miten järjestelmä toimii.

Mitä toisella puolella pelkäävät eniten? He pelkäävät häiriöitä, he pelkäävät epävarmuutta. Jokainen uutinen Euroopasta, jossa kerrotaan mellakasta Kreikassa, laskee markkinoita. Ihmiset, jotka hallitsevat maan asioita välittävät vain miten pörssillä menee, miten joukkolainamarkkinat kehittyvät, mitkä heidän bonuksensa on.

Siis mielestäni tarvitaan hyvin yksinkertainen strategia: Miten pörssi saadaan alas, miten voimme leikata pelureiden bonukset, miten puutumme heidän mahdollisuuksiin rikastua keinottelulla. Ja jos emme tee sitä, voimme ainakin eristää ne, poliittisesti ja taloudellisesti häiritä heidän toimintaansa. Niin, se ei ole pelkästään teoria.

Joukko meitä ympäri maata on ajatellut yritystä, joka olisi hyvä kohde suoralle toiminnalle. Päätimme, että sellainen sopiva olisi JP Morgan Chase. Aiomme parin seuraavan kuukauden aikana jalkauttaa sitä vastaan kampanjan, joka oikeastaan ​​haastaa Wall Streetin vallan. "

Vaikka Lernerin ajatuksia ei ole vielä käytännössä testattu, on selvä, että näin radikaali suunnitelma herättää huolta: USA:n valtamedia on vältellyt aihetta, tuntuu että media ei tiedä mitä tehdä Lernerin vallankumoukselliselle puheenvuorolle.

Jotain huolesta kertoo se, että vapaamielinen Media Matters -julkaisu kehottaa lukijoita "valmistautumaan tarttumaan aseeseen", ja kirjoittaa, että kehotus lakkoon ja kansalaistottelemattomuuteen merkitsee "taloudellista terrorismia". Uhkakuva on, että Yhdysvaltain hallitus romahtaa, ja että "miljoonat kuolevat".

USAn ja Euroopan käytännöt poikkeavat monessa suhteessa toisistaan. EU-maiden sosiaaliturva takaa ainakin vanhoissa EU-maissa perustoimeentulon. Toisaalta, USA:ssa asuntolainan vakuutena on kiinteistö. Velallinen voi kuitata asuntolainansa yksinkertaisesti palauttamalla talon avaimet velkojalle. Mikäli kiinteistön markkina-arvo alittaa velan määrän, jää se velkojan päänsäryksi, toisin kuin useimmissa EU-maissa.

Euroopassa asuntovelkaongelma on kärjistynyt erityisesti Espanjassa. Maan työttömyys on noussut laman aikana 20 %:een. Erittäin suuri osa asuntovelallisista ei pysty hoitamaan velkojaan edes nykyisten matalien korkojen aikana kun koko perhe on joutunut työttömiksi. Pakkolunastettujen asuntojen lukumäärä on toistaiseksi ollut pieni, mutta lukumäärä tulee korkojen noustessa kasvamaan rajusti. Velkojien kannalta tilanne on yhtä huono - Espanjan kiinteistömarkkinoilla on ennestään yli miljoona myymätöntä ja keskeneräistä asuntoa ja asuntojen markkina-arvot ovat romahtaneet. Näillä markkinoilla on erittäin vaikea saada luottotappioita katetuksi.

Ihmiset, joilla ei ole mitään menetettävää ovat valmiimpia epätavallisiin toimiin. Tulemme näkemään johtaako taloustilanteen luisuminen hallitsemattomaksi myös kansalaisten suoraan toimintaan. Pankkiirien pahin painajainen toteutuu kun velalliset ottavat kollektiivisesti oikeuden omiin käsiinsä.

Lähteet:
The Business Insider
The Blaze

---

Nauhoitus arvostetun ay-toimijan, Stephen Lernerin puheesta Pace -yliopistossa

---

---

LUKIJAN ARTIKKELI: Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa

Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo on arvostellut jyrkästi perustuslakivaliokunnan yksityistä pysäköinninvalvontaa koskenutta lausuntoa. Hänen mielestään valiokunnalla on ollut paljon kiireitä ja ilmeisesti sen vuoksi lausunto ei ollut loppuun asti harkittu. Lisäksi Koskelo toivoi, että asiassa voitaisiin ottaa mallia Ruotsista ja siis säätää yksityisen pysäköinninvalvonnan salliva laki. Myöhemmissä haastatteluissa hän perusteli yksityiselle pysäköinninvalvonnalle myönteistä kantaansa sillä, että viranomaiset eivät ole pystyneet pysäköinninvalvonnasta huolehtimaan, ja tästä syystä asiassa on tarve ”käytännölliselle” ratkaisulle.

Tällaiset lausunnot ovat täysin sopimattomia maan ylimmän tuomioistuimen edustajan esittämiksi. Tuomari saa toki esittää mielipiteitään yleisellä tasolla esimerkiksi toivomalla jonkin ongelmalliseksi koetun asian selventämistä lainsäädäntöteitse tai vaikkapa moittimalla perustuslakivaliokunnan lausuntoja yleisesti ottaen heikkolaatuisiksi. Tuomarien tehtävä ei kuitenkaan ole ottaa kantaa poliittisluonteisiin kysymyksiin siitä, millä tavalla jokin asia olisi yhteiskunnassa järjestettävä. Missään tapauksessa korkeimman oikeuden presidentille ei ole sopivaa arvostella jotain yksittäistä perustuslakivaliokunnan tai eduskunnan lainsäädäntöratkaisua poliittisesti kiistanalaisessa kysymyksessä. Presidentti Koskelon lausuma perustuslakivaliokunnan huonosta harkinnasta ei osoita järin suurta kunnioitusta Suomen perustuslakia tai kansanvaltaa kohtaan.

Perustuslakivaliokunnan asiaan ottaman kannan arvosteleminen Koskelon toimesta on erityisen kyseenalaista siitäkin syystä, että korkein oikeus itse sivuutti yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeneessa ratkaisussaan perustuslain täysin. Ei uskoisi, että Koskelo kehtaa tämän kuprun jälkeen arvostella perustuslakivaliokuntaa huonosta harkinnasta! Todettakoon, että perustuslakivaliokunnan lausunto on varsin huolellisesti laadittu, siinä on esimerkiksi viitattu asianmukaisesti valiokunnan aikaisempaan tulkintakäytäntöön sekä oikeuskirjallisuuteen. Varmaankin myös perustuslakivaliokunnan lausunnoissa olisi parantamisen varaa, mutta nyt puheena oleva lausunto edustaa kuitenkin vähintään kyseisen instanssin normaalitasoa. Sen sijaan KKO ”ratkaisi” tuomiossaan saman asian vain yhdellä virkkeellä, joka ei sisältänyt minkäänlaisia todellisia sisällöllisiä perusteluita! Erityisen noloksi tilanteen tekee korkeimman oikeuden kannalta se, että molemmat alemmat oikeusasteet osasivat tulkita perustuslakia tässä asiassa KKO:ta korkeatasoisemmin päätyen asiassa samaan ratkaisuun kuin eduskunnan perustuslakivaliokunta.

Korkeimman oikeuden muutkaan viimeaikaiset ratkaisut eivät aina ole olleet erityisen laadukkaita. Käytännössä kaikki merkittävimmät KKO:n sananvapauteen liittyneet 2000-luvun ennakkopäätökset ovat johtaneet sittemmin Suomen valtion tuomitsemiseen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Korkein oikeus on joutunut purkamaan näiden tuomioiden myötä useita perusoikeuksia sivunneita ratkaisujaan. Tällaisella ”ansioluettelolla” ei ehkä hirveästi kannattaisi arvostella eduskunnan perustuslakivaliokunnan osaamista perustuslain tulkintakysymyksissä, vaikka toki myös sen läpi on päässyt perustuslain kannalta vähintäänkin hyvin kyseenalaisia lakiehdotuksia.

Tuomarien, ja varsinkin ylimpien oikeusasteiden tuomarien, tulisi noudattaa erityisen hyvää harkintaa kaikissa poliittisluontoisissa kysymyksissä. Jos tuomari olisi esimerkiksi aktiivisesti mukana puoluepolitiikassa, voisiko vastakkaista puoluekantaa edustava henkilö luottaa hänen puolueettomuuteensa ja objektiivisuuteensa? Sama koskee tuomarien osallistumista yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun. Sitä voi tuomari käydä vain hyvin yleisluontoisella tasolla. Yksittäisiin ongelmiin ja niiden ratkaisuihin puuttumisella ja yleensäkin kantojen ottamisella jonkun asian puolesta tai sitä vastaan tuomari helposti jäävää itsensä tai jopa koko edustamansa tuomioistuimen käsittelemästä vastaisuudessa samanlaista asiaa. Sen vuoksi tuomarin täytyy kaikessa esiintymisessään, niin virassa kuin yksityishenkilönäkin, pitää mielessään tuomioistuinlaitoksen uskottavuus.

Tuomarin tältä osin rajallista sananvapautta huomattavassa määrin paikkaa hänen sitäkin suurempi sananvapaus laatiessaan ratkaisujensa perusteluita. Hyvä tuomari perustelee antamansa tuomiot niin hyvin, että ei synny edes tarvetta selitellä niitä jälkeenpäin. Minkäänlaisiin arvovaltakiistoihin ei tuomarin tule sortua, kuten Pauliine Koskelolle näyttää nyt käyneen.

Suomi lienee yksi maailman harvaan asutuimpia teollisuusmaita. Meillä olisi helposti varaa toimia väljässä ympäristössä, jossa pysäköintiongelmia ei ole, jos pysäköintiin olisi varattu riittävästi tilaa. Tämä toisi mukavuusseikkojen lisäksi mukanaan myös todellista kilpailukykyä. On järjetöntä, että pysäköinnistä on ylipäänsä syntynyt Suomessa minkäänlainen ongelma. Joka tapauksessa pysäköinnin ja sen valvonnan järjestäminen on mitä suurimmassa määrin poliittinen asia. Sen hoitaminen alkaa siitä, että pidetään huoli pysäköintitilan riittävyydestä myös tulevaisuudessa. Sitten pitää tehdä poliittiset valinnat koskien sitä, minkälaiseksi rikkomukseksi pysäköintiä koskevien sääntöjen rikkominen halutaan arvottaa – tulisiko se kriminalisoida ja käsitellä asiat rikosoikeudellisessa järjestyksessä, vai olisiko tarkoituksenmukaisempaa valita hallinnollinen seuraamusmenettely? Kuinka kattava ja tehokas valvonta halutaan ja miten se pitää resursoida? Mikä on pysäköintirikkomusten hyväksyttävä esiintymistaso? Tulisiko valvonnan kustannukset kattaa pysäköintivirheistä asetettavilla maksuseuraamuksilla, verovaroista vai esimerkiksi valvonnan tilaajien suorittamilla maksuilla? Kun julkisten tilojen pysäköinninvalvontaa koskevat perusratkaisut on tehty, tulisi pohtia, ulotetaanko sama menettely myös yksityisille alueille, vai olisiko tarkoituksenmukaisempaa ottaa siellä käyttöön jokin toisenlainen menettely.

Todella suurta näkemyksen puutetta osoittaa se presidentti Koskelon omaksuma kanta, että julkinen viranomainen ei kykenisi huolehtimaan pysäköinninvalvonnasta yksityisillä alueilla. Totta kai se kykenee, jos niin halutan ja jos se asianmukaisella tavalla resursoidaan. Pysäköinninvalvonta on niitä harvoja kunnallisia toimialoja, jotka tuottavat kuntien kassaan rahaa. Se siis yleensä pystyy kattamaan toimintamenonsa valvonnasta saaduilla tuloilla ja rahaa jää vielä ylikin, suurimmissa kaupungeissa vieläpä melko reilusti. Juuri mahdollisuus suuriin voittoihin onkin houkutellut alalle myös yksityisiä yrittäjiä. Yksityisen ja julkisen valvonnan henkilöstökulurakenne ei juuri eroa toisistaan, sen sijaan julkisella puolella taloushallinto, reklamaatioiden käsittely ja maksujen perintä on suurista volyymeistä johtuen luultavasti yksityisiä edullisemmin toteutettavissa. Markkinointiin julkisen valvonnan ei tarvitse laittaa rahaa lainkaan. On selvää, että asianmukaisesti resursoitu ja ammattimaisesti johdettu julkinen valvonta voi toimia vähintään yhtä tehokkaasti ja tuottavasti kuin yksityinenkin valvonta.

Jos niin haluttaisiin, julkisen valvonnan suurimmissa kaupungeissa tuottamalla ylijäämällä voitaisiin tukea pysäköinninvalvonnan asianmukaista järjestämistä myös sellaisilla pienemmillä paikkakunnilla, joissa pysäköinninvalvonta ei voi toimia voitollisesti sen enempää yksityisten yritysten kuin viranomaistenkaan toimesta. Tämä seikka – pysäköinninvalvonnan mahdollisimman suuri valtakunnallinen tehokkuus – puoltaisi vahvasti sitä, että pysäköinninvalvonta tulisi pitää yksinomaan viranomaisten monopolina. Miksi pitäisi sallia yksityisten yritysten kuoria kermat päältä isoissa kaupungeissa, ja sitten tyytyä heikompaan valvonnan tasoon syrjäseuduilla, kun vaihtoehtona olisi koko valtakunnan laajuinen tehokas pysäköinninvalvonta, joka silti kykenisi kattamaan omat toimintamenonsa valvonnan tuotoilla?

Pysäköinninvalvonnan kehittämiseksi oikeudenmukaisempaan ja tehokkaampaan suuntaan tulisi harkita pysäköintirikkomusten seuraamuksen määräämistä teon vakavuuden mukaan, siis eräänlaista ”rangaistusasteikkoa”. On vaikea perustella, miksi sallitun pysäköintiajan vähäisestä ylittämisestä pitäisi seurata samansuuruinen seuraamus kuin virhepysäköinnistä, joka estää tai vakavasti haittaa muiden autojen tai jalankulkijoiden liikkumista. Jos pysäköinninvalvontaa haluttaisiin kehittää tällaisella tavalla, lienee aika yksiselitteistä, että tämä edellyttäisi valvontatehtävien antamista tätä tehtävää varten perustetulle viranomaisorganisaatiolle.

Asioihin on siis erilaisia ratkaisumalleja, ja näiden ratkaisuiden etsiminen kuuluu yhteiskuntapoliittisen päätöksenteon piiriin. Yksityinen pysäköinninvalvonta on vain yksi ratkaisumalli tilanteeseen, mutta kuten edellä on esitetty, tuskin paras mahdollinen. Rangaistusvallan käyttäminen ja hallinnollisten seuraamusten asettaminen ovat julkisen vallankäytön ydinaluetta, ja tällaisen vallan valumiseen yksityisille tahoille on syytä suhtautua pidättyvästi. Paitsi että yksityinen pysäköinninvalvonta on vastoin perustuslakia, toiminnalle ei ole mitään todellista tarvetta. Tässä valossa on vaikea ymmärtää, miten Pauliine Koskelo voi nähdä yksityisen pysäköinninvalvonnan ainoana mahdollisena ratkaisuna tilanteeseen. On lisäksi huomattava, että nämä väitetyt ”pysäköintiongelmat” ovat monesti vahvasti liioiteltuja. Aivan valtaosassa maata pysäköinti sujuu täysin ongelmitta siitäkin huolimatta, että minkäänlaista valvontaa ei välttämättä ole.

Pauliine Koskelon tunkeutuminen lainsäätäjän tontille on verrattavissa siihen, että lainsäädäntö- tai toimeenpanovallan edustaja alkaisi neuvomaan tuomioistuimia, miten jokin yksittäinen asia pitäisi ratkaista. Tällainen olisi täysin sopimatonta. Toivottavasti jatkossa ylimpiin tuomarinvirkoihin löytyy henkilöitä, joiden harkintakyky on heidän tehtäviensä tasolla.

Lue myös:
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
KKO:n yksityisestä pysäköinninvalvonnasta annettuun tuomioon haetaan purkua

KKO:n yksityisestä pysäköinninvalvonnasta annettuun tuomioon haetaan purkua

Korkeimman oikeuden (KKO) maaliskuussa 2010 antamaan päätökseen haetaan tuomionpurkua. Tuomionpurkua hakee mieshenkilö joka voitti kiistan valvontayhtiötä vastaan käräjä- ja hovioikeudessa, mutta hävisi KKO:ssa. Purkuhakemuksen perusteena on annetun KKO:n päätöksen perustuslain vastaisuus.

Lue:
Parkkivalvonta kiista jatkuu, mies hakee purkua KKO:n tuomioon (Helsingin Sanomat)
Parkkisakoista purkuhakemus korkeimpaan oikeuteen (YLE)

Lue myös:
Pitääkö yksityinen pysäköintivalvonta maksu maksaa?
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom-jutussa on kelvottomasti perusteltu
Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin?
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös

Älä tankkaa 95E10 -bensiiniä!

95E10 -bensiinin toimivuudesta ja soveltuvuudesta autoihin liikkuu moninaisia väitteitä. Bensiinin sisältämän etanolin on kerrottu tiivistyvän vedeksi, laimentavan öljyä ja siten lisäävän moottorin kulumista ja vaurioitumisen riskiä. 95E10 -bensiinin väitetään aiheuttavan tehon häviämistä, lisäävän polttoaineen kulutusta, vaurioittavan moottorin tiivisteistä, aiheuttavan tyhjäkäyntiongelmia ja pienentävän ajoneuvon käyttöikää. Saksassa sekä BMW että Mercedes Benz ovat julkisesti epäilleet ja kritisoineet 95E10 -bensiinin käytettävyyttä. Saksassa vastustus on ollut erittäin suurta. Seitsemän kymmenestä autoilijasta kieltäytyy tankkaamasta 95E10 -bensiiniä. Saksalainen Frankfurter Allgemeine -lehti on kehottanut välttämään suomalaisen 95E10 -bensiinin tankkaamista.

Väitteitä on paljon. Uskottavuutta ei ole kenelläkään. Viranomaiset ja poliitikot ovat sitoutuneet 95E10 -bensiinin lanseeraukseen kuvitellun ilmastonmuutoksen pohjalta. He eivä tule kantaansa asiassa muuttamaan. Viranomaisten ja poliitikkojen sanaan on siis turha uskoa.

Bensiinin valmistajat kertovat 95E10 -bensiinin soveltuvan niihin autoihin joihin auton valmistajat tai maahantuojat ovat 95E10 -bensiinin ilmoittaneet sopivan. Autojen valmistajat ja maahantuojat kuitenkin empivät. Soveltuvuuslista joka kertoo 95E10 -bensiinin sopivuudesta automerkkeihin ja -malleihin muuttuu jatkuvasti. Edes ajoneuvon valmistajat ja maahantuojat eivät tiedä mitä vaurioita uusi bensiini voi moottorille mahdollisesti aiheuttaa. Käyttökokemuksia ei ole, joten kyse on tällä hetkellä puhtaasta arvailusta. Bensiinin valmistajat ovat epäilemättä tehneet 95E10 -bensiinistä määräysten mukaisia, mutta se ei taas anna mitään takeita siitä, ettei 95E10 -bensiini voisi pidemmällä aikavälillä vahingoittaa autoa.

Polttoaineen valmistajat, kuten Neste Oil, kertovat omaa vastuutaan pakoillen polttoaineen mahdollisesti aiheuttamien vaurioiden olevan maahantuojien tai valmistajien vastuulla, koska he ovat ilmoittaneet polttoaineen sopivan kyseisiin automalleihin. Teoriassa kyllä, käytännössä ei. Vastuu jää kuluttajalle, samoin näyttövelvollisuus vian syntymisestä. Tavallisella ihmisellä ei ole mitään konkreettisia mahdollisuuksia osoittaa autoonsa syntyneet vauriot 95E10 -bensiinin aiheuttamiksi. Autojen maahantuojan ja valmistajan vastuu on siis nolla. Kulut maksaa aina autoilija.

Auto on monelle yksityiselle ihmisille yksi suurimmista taloudellisista hankinnoista. Suomessa valtio ja politiikot ovat pitäneet huolen että ajoneuvon hankkiminen ja ylläpitäminen on kalleinta koko läntisessä Euroopassa. Jokaisen autoilijan taloudellisessa intressissä on suojella omaisuuttaan. Auto ei ole kertakäyttötavara jonka tilalle voi milloin tahansa hankkia uuden jos auto vain sattuu hajoamaan.

Jos on pienikin epäilys, että uusi 95E10 -bensiini voi vaurioittaa autoa, ei 95E10 -bensiiniä pidä tankata, vaikka se olisi kuinka ilmoitettu autoon sopivaksi. Suojele kalliilla hankkimaa omaisuuttasi. Älä tankkaa autoosi 95E10 –bensiiniä!

Lue myös:
Kuka vastaa 95E10 -bensiinin toimivuudesta?
Katevarauksen kirous

Pitääkö yksityinen pysäköintivalvontamaksu maksaa?

Vastaus on selkeä. Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei pidä maksaa.

Yksityinen pysäköinninvalvonta on eduskunnan säätämiin lakeihin perustuvien säännösten ja niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta ja niiden rikkomisesta johtuvien seuraamusten määräämistä. Kansanomaisemmin voi todeta, että kyseessä on virheellisestä pysäköinnistä rankaiseminen. Toiminta on merkittävää julkisen vallan käyttöä ja siten perustuslain 124§ mukaisesti ainoastaan viranomaisten toimivallassa. Yksityinen yritys saa siis periaatteessa valvoa pysäköintiä, mutta virheellisestä pysäköinnistä seuraamuksen määrääminen on perustuslain vastaista.

Maaliskuussa 2010 korkein oikeus (KKO) katsoi päätöksessään tilannetta ainoastaan sopimusoikeudellisesta näkökulmasta mitä voidaan pitää harvinaisen alkeellisena ja ainutlaatuisena virheenä Suomen korkeimmalta tuomioistuimelta.

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta yritettiin säädättää lakia tilanteen selkiinnyttämiseksi. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin helmikuussa 2011 antanut yksimielisen kannanoton jolla valiokunta on todennut yksityisestä pysäköinninvalvonnasta säädettäväksi tarkoitetun lain olevan perustuslain vastainen koska merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle – ei yksityiselle pysäköintiyhtiölle.

Oikeuskirjallisuus ja suuri enemmistö asiantuntevista oikeusoppineista ovat julkisesti samaa mieltä yksityisen pysäköinninvalvonnan lainvastaisuudesta. Joitakin eriäviä mielipiteitä on tullut toisarvoisilta laintulkitsijoilta.

Koska yksityinen pysäköinninvalvonta voidaan katsoa olevan perustuslain vastaista, voidaan korkeimman oikeuden päätös jättää omaan arvoonsa. Uuden oikeustapauksen myötä päätös tulisi suurimmalla todennäköisyydellä muuttumaan. Jos Suomessa osattaisiin alkeellisimmat oikeusvaltion periaatteet, korkein oikeus tajuaisi itse purkaa tekemänsä virheellisen tuomion.

Yksityistä pysäköinninvalvontamaksua ei tarvitse, ei pidä, eikä kuulu maksaa. Kyse voi autoilijan kannalta olla vaikka kansalaistottelemattomuudesta jos muut perustelut eivät tyydytä. Valvontayhtiöt tulevat vetoamaan korkeimman oikeuden päätökseen, uhkailemaan maksamatta jättäneitä ja viemään asioita perintäyhtiöille. Suomalaisen autoilijan tehtävä on pysyä lujana ja kiistää saatavan oikeellisuus perustuslain vastaisena. Perintäyhtiö ei voi jatkaa perintää mikäli saatava on kiistetty. Ainoa keino pysäköintiyhtiölle on luopua vaatimuksesta tai viedä asia oikeuteen. Pysäköintiyhtiöt kuitenkin aristavat uutta oikeuskäsittelyä, koska nyt valvonnasta säädettäväksi tarkoitetun lain kaatuessa perustuslaillisiin kysymyksiin uusi kierros oikeudessa johtaisi todennäköisesti aivan toiseen tulokseen. Uusi oikeuskäsittely olisikin autoilijoiden kannalta erinomainen vaihtoehto. Kenestä löytyisi seuraava rohkea nuori mies tai nainen joka ajaisi autoilijoiden yhteistä asiaa lainvastaista toimintaa harrastavia roskajoukkoja vastaan?

On ollut surullista, joskin monesti hilpeää huomata että yksityistä pysäköinninvalvontaa kannattavien liittoutumassa ei ole ymmärretty oleellisinta asiaa, sitä mistä oikeasti on kysymys. Kukaan ei koskaan ole vaatinut kenelläkään autoilijalle oikeutta pysäköidä mihin tahansa ilman seuraamusta. Kyse on siitä, kuka seuraamuksen voi määrätä. Jos sopimusoikeudellisin keinoin hyväksytään rangaistusluontoisten maksujen määrääminen, voidaan hyvin kysyä tarvitseeko pysäköintivirhe olla ainoa jossa voidaan vedota puhtaasti sopimusoikeuteen? Samalla tavoin mikä tahansa yksityinen taho, kuten kauppakeskus, voi aloittaa omistamallaan alueellaan rangaistusluonteisten maksujen määräämisen, esimerkiksi näpistyksestä. Rangaistusoikeuden käyttö ei koskaan ole puhtaasti sopimusoikeudellinen kysymys. Se on perustuslaissa määrätty oikeus joka on annettu vain viranomaiselle.

Hyvät kanssa-autoilijat. Nyt on aika ryhdistäytyä ja koota rivit yhteen.

Älkää maksako ainuttakaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua !

Lue myös:
Parkkiyhtiö on jälleen hävinyt pysäköintiriidan
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Syyllistyvätkö parkkifirmat rikokseen
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneille uhkailu on pelkkää pluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom-jutussa on kelvottomasti perusteltu
Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin?
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös
Valtionsyyttäjän hätiköity ratkaisu ParkCom-jutussa
Parkkifarssi päätökseen - Kuluttajavirasto kriisissä
Sopimuksen syntymisestä yksityisessä pysäköinninvalvonnassa
Yksityiset pysäköinninvalvontamaksut ovat lain vastaisia
ParkCom Oy hovioikeudessa - valvontayhtiössä ei tunneta pysäköintilainsäädännön perusasioita
Yksityinen rankaiseminen