Suomen Parkkivartija Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa

Kerroimme lokakuussa 2011 kuinka yksityinen pysäköintivalvontayhtiö oli hävinnyt kiistan pysäköintivalvontamaksusta. Kuluttajariitalautakunta totesi yksimielisesti päätöksessään että tuulilasiin jätetty yksityisen pysäköintivalvontayhtiön maksulappu ei velvoita kuluttajaa mihinkään. Päätöksen mukaisesti valvontamaksua ei voida periä ilman, että se, joka siihen vetoaa, osoittaa sopimussuhteen syntyneeksi tai kuluttaja myöntää sen.

Tällä hetkellä valvontayhtiöt vaativat määräämiään valvontamaksuja maksettavaksi yksinomaan maaliskuussa 2010 annettuun KKO:n päätökseen vedoten. Kyseinen KKO:n päätös salli yksityisen pysäköinninvalvonnan periaatteen. Päätös oli yksi Suomen oikeushistorian huonoimmin perustelluista päätöksistä ja tuomio, jossa ei edes vastata itse pääasian ratkaisun kannalta olennaisiin ja perusteltuihin kysymyksiin, ei täytä minkäänlaisia standardeja. KKO:n päätöksessä ei otettu lainkaan kantaa moniin hyvin monimuotoisiin oikeudellisiin ongelmiin, kuten perustuslainmukaisuuteen ja näyttökysymykseen ajoneuvon kuljettajasta silloin kun ajoneuvon omistaja tai haltija kiistää toimineensa kuljettajana.

Kuluttajariitalautakunta on puolueeton ja riippumaton ratkaisuelin joka ohjaa kuluttajaoikeutta ratkaisukäytännöillään. Tuomioistuimet huomioivat kuluttajariitalautakunnan asiantuntemuksen ja linjaukset tuomioissaan. Toisin kuin valvontayhtiöt valheellisesti väittävät tällä hetkellä ei ole olemassa KKO:n päätöstä joka ottaisin kantaa näyttövelvollisuuteen ajoneuvon kuljettajasta. Meillä on kuitenkin olemassa selkeä päätös kuluttajariitalautakunnalta lokakuulta 2011.

Kuluttajariitalautakunnalta toinen päätös tammikuussa 2012

Tammikuussa 2012 kuluttajariitalautakunta on antanut jälleen uuden päätöksen (dnro 1167/39/2011, katso kuva). Uusi päätös on täsmälleen lokakuussa 2011 annetun ensimmäisen päätöksen linjan mukainen. Valvontayhtiön on näytettävä toteen sopimussuhteen syntyminen, sopimuskumppaninsa ja osoitettava yksityinen pysäköintivalvontamaksu sopimuksen tehneelle ajoneuvon kuljettajalle. Mikäli ajoneuvon omistaja tai haltija kiistää toimineensa kuljettajana on näyttövelvollisuus yksiselitteisesti valvontayhtiöllä.

Kuluttajariitalautakunnan viimeisinkin päätös noudattaa tarkalleen aikaisemmin kaikissa alemmissa oikeusasteissa noudatettua linjaa käännetystä todistustaakasta. Käännettyä todistustaakkaa ei ole. Valvontayhtiön vaikeus todistaa sopimuskumppaninsa ei käännä todistustaakkaa sopimuksen velvoitteista kuluttajalle. Käännetty todistustaakka olisi täysin sopimusoikeudellisten periaatteiden vastainen, mutta ennen kaikkea periaate rikkoisi räikeästi kuluttajansuojalakia.

Suomen Parkkivartija Oy ja Flex Cash Oy

Nyt tammikuussa 2012 annetun päätöksen toisena osapuolena oli valvontayhtiö Suomen Parkkivartija Oy. Suomen Parkkivartija Oy on vuoden 2010 loppupuolella perustettu Turussa toimiva yksityinen pysäköintivalvontayhtiö.

Suomen Parkkivartija Oy on ilmoittanut kuluttajariitalautakunnan päätöksen jälkeen ettei se noudata ratkaisusuositusta eikä Suomen Parkkivartija Oy katso muutoinkaan että asian käsittely kuuluisi millään lailla Kuluttajariitalautakunnan toimivaltaan.

"Olemme käyneet asiaa läpi yhtiömme sisällä ja tulleet siihen lopputulokseen, että emme tule oudattamaan kuluttajariitalautakunnan suositusta."

" Lautakunnan toimivaltaan ei kuulu käsitellä muita kuin sellaisia pysäköintiasioita, jotaka ovat elinkeinoharjoittajan ja kuluttajan välisiä ja liittyvät kulutushyödykkeen hankintaan. Suomen Parkkivartija Oy katsoo, että ao riita-asian pysäköimisessä ei ole ollut kysymys kulutushyödykkeen hankinnasta, sillä ajoneuvo on ollut pysäköitynä Turun seudun musiikkioppilaitoksen / Steinerkoulun pihalla. "

Suomen Parkkivartija Oy:n perintätoimia hoitaa Flex Cash Oy. Kyseinen perintäyhtiö jatkaa perintälain ja hyvän perintätavan vastaisesti perintää vaikka kuluttaja on useaan otteeseen kiistänyt saatavansa. Flex Cash Oy lähettää toistuvasti uusia perintäkirjeitä tarkoituksenaan vain ja ainoastaan kerryttää saatavalle pääomalle perittäviä kuluja. Useassa tapauksessa edes edellisen perintälaskun maksuaika ei ole kerinnyt umpeutua kun perintäyhtiö muistaa jo uudella perintälaskulla. Tässä kohdin luulisi, että hyvää perintätapaa koskevat ohjeet laatinut ja saatavien perintää valvova Kuluttajavirasto sekä ammattimaista perintätoimintaa valvova Etelä-Suomen aluehallintovirasto puuttuisivat viimein Flex Cash Oy kaltaisten perintäyhtiöiden epäammattimaiseen ja lainvastaiseen toimintaan. Kuinka on mahdollista että viranomaiset eivät saa kuriin perintäyhtiöitä jotka jatkavat saatavien perintää useasta kiistämisestä huolimatta?

Keskustelu Suomen Parkkivartija Oy:n kanssa valvontamaksuista ja niiden perusteista on ollut hyvin viihteellistä luettavaa. Huvittavinta tässä näyttää olevan se, että Suomen Parkkivartija Oy:n perustelut ja viestit ovat monelta osin suoria lainauksia professori Jyrki Virolaisen blogista. Jyrki Virolaisen oikeusopilliset tulkinnat ovat olleet aina korkeasti arvostettuja luukuunottamatta näkemyksiä yksityisestä pysäköinninvalvonnasta jonka osalta Virolainen on mennyt metsään ja vielä kunnon ryminällä. Professori Jyrki Virolaisen yltiöpositiivinen kanta yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on perustunut hyvin erikoisiin laintulkintoihin sekä valikoidulle piittaamattomuudelle suomalaisesta kuluttajalainsäädännöstä, joten ei ole yhtään ihme että myös Suomen Parkkivartija Oy:n vastukset ovat olleet vähintäänkin saman, kyseenalaisen linjan mukaisia.

Yhteenveto

Huolestuttavinta Suomen Parkkivartija Oy:n toiminnassa on piittaamattomuus kuluttajariitalautakunnan päätöksistä, piittaamattomuus ja ylimielisyys kuluttajalainsäädännön linjausten noudattamiseen, kuluttajariitalautakunnan toimivallan kiistäminen sekä jatkuva lainvastainen perinnän jatkaminen ja perintäkulujen tahallinen kasvattaminen saatavan useasta kiistämisestä ja kuluttajariitalautakunnan päätöksestä huolimatta. Tästä kertoo heidän viimeisin viestinsä:

"Pysymme edelleen kannassamme ja tulemme jatkamaan perintää"

Menettely on lain ja hyvän perintätavan vastainen. Perinnästä määritellyn lain mukaan perinnästä tulee luopua kun saatava on kiistetty tai viedä asia ratkaistavaksi tuomioistuimeen. Perintää ei saa aiheettomasti pitkittää.

Meillä on nyt kaksi kuluttajariitalautakunnan päätöstä jonka mukaan näyttövelvollisuus kuljettajasta on valvontayhtiöllä jos ajoneuvon omistaja tai haltija kiistä toimineensa kuljettajana.

Tältä osin tilanne on tällä hetkellä harvinaisen selvä.

Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse eikä pidä maksaa!






oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Q&A - Miten reklamoin yksityisestä pysäköinninvalvontamaksusta?
Yksityinen pysäköinninvalvonta kriisissä
Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneillä uhkailu on pelkkää bluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
KKO:n yksityisestä pysäköinninvalvonnasta annettuun tuomioon haetaan purkua
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin ?
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom-jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös

Ylipitkät takuut

Suomen, ja yleisemminkin pohjoismaiden, kuluttajansuojalainsäädäntö on elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen tavaran kaupan osalta kansainvälisessä vertailussa kuluttajan aseman vahvasti turvaava. Se on elinkeinonharjoittajan kannalta jopa varsin ankara ainakin siinä suhteessa, että monista muista maista poiketen laissa ei ole asetettu mitään enimmäisaikaa elinkeinonharjoittajan virhevastuulle. Tavaran valmistaja, maahantuoja ja myyjä ovat vastuussa tavaran materiaali- ja valmistusvirheistä ilman aikarajaa – vastuun pituus määräytyy kyseessä olevan tavaran oletettavan käyttöiän perusteella, ja se voi joidenkin tuoteryhmien kohdalla jatkua jopa vuosikymmeniä.

Monille tavaroille markkinointitarkoituksessa annettavat huomattavan pitkät takuut ovatkin monesti pelkkää silmänlumetta, koska ne eivät välttämättä anna tuotteen ostajalle lain edellyttämän suojan päälle käytännössä minkäänlaista lisäetua. Takuuehdoissa on lähes aina rajattu ulkoisista seikoista aiheutuvat viat takuun ulkopuolelle. Takuun piiriin jäävät tällöin ainoastaan valmistus- ja materiaalivirheet, joista elinkeinonharjoittaja muutenkin vastaa suoraan lain nojalla.

Takuun tärkein ominaisuus Suomessa ja pohjoismaissa onkin yleensä se, että oikeuskäytännössä takuun voimassaolon katsotaan kääntävän todistustaakan vian syystä elinkeinonharjoittajalle. Takuuaikana tavaraan ilmestyneen vian siis presumoidaan johtuvan valmistajan vastuulle kuuluvasta valmistus- tai materiaalivirheestä, ja vastuun välttääkseen elinkeinonharjoittajan on kyettävä osoittamaan vian johtuneen jostain muusta. Takuuajan umpeuduttua palataan normaaliin todistustaakan jakoon, jossa kuluttajan pitää pystyä näyttämään toteen valmistus- tai materiaalivirhe, jos hän tällaiseen vetoaa. Tämä voi olla monesti erittäin vaikeaa tai jopa mahdotonta. Eräissä tilanteissa takuu, siirtäessään todisteluvelvollisuuden vian syystä elinkeinonharjoittajalle, voi siis olla erittäinkin arvokas.

Kuluttajansuojalain yleisen virhesäännöksen mukaan tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Sen tulee mm. soveltua tarkoitukseen, johon sellaisia tavaroita yleensä käytetään ja kestävyydeltään ja muuten vastata sitä, mitä kuluttajalla yleensä on sellaisen tavaran kaupassa perusteltua aihetta olettaa. Käytännössä ongelmia tuottavat kysymykset siitä, miten kauan jonkun tuotteen voidaan olettaa kestävän ja toimivan normaalisti. Jos auton nivelet väljistyvät vaihtokuntoon kolmessa vuodessa, niin onko tavarassa ollut virhe vai onko tämä normaalia kulumista? Onko neljän vuoden kohdalla pimentynyt, kolmen vuoden takuulla myyty taulu-TV ollut viallinen vai onko tämä normaali käyttöikä kulutuselektroniikalle? Voisiko kolmenkymmenen vuoden ikäiseen vesijohtoon tullut vuoto olla valmistajan vastuulla? Valmistaja tai myyjä voi olla vaikea saada vastuuseen, koska selkeitä ja yleispäteviä vastauksia tällaisiin kysymyksiin ei ole.

Kokonaan oma lukunsa ovat selkeästi markkinointitarkoituksessa annetut ylipitkät takuut, joita ei ole edes tarkoitettu pidettäväksi. Konkurssikypsän yrityksen tuotteilleen myöntämään 15 vuoden takuuseen on syytä suhtautua varauksella. Yleensäkään ei ole kovin vakuuttavaa, jos yritys ilmoittaa tuotteidensa takuuajaksi pitemmän ajan, kuin mitä koko yritys on edes ollut olemassa.

Tavaralle myönnettävä takuu on lähtökohtaisesti osoitus valmistajan tai myyjän luottamuksesta tuotteensa laatuun. Yrityksen ottama vastuu omista tuotteistaan mitataan kuitenkin vasta sitten, jos ongelmia ilmenee. Markkinointitilanteessa on helppo antaa lupauksia. Vapaaehtoisesti annettu, kuluttajan suojaa lakisääteisestä minimistä laajentava takuu on tietenkin hyvä asia, mutta sille ei pidä erehtyä antamaan suurempaa tai muuta merkitystä, kuin sillä todellisuudessa on. Joissain muissa Euroopan maissa, missä kuluttajan asema lainsäädännössä on heikko, korostuu vapaaehtoisen takuun merkitys aivan eri tavalla kuin Suomessa.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kuluttajan oikeudet
DVD levyjen kopiosuojaus rikkoo kuluttajansuojalakiaIlmaista konsultointia Verkkokauppa.com:lle
Läskit lennossa
Luotonantaja vastaa epäonnistuneista ostoksista
Kadonnut mustaan aukkoon
Niin kauan kuin tavaraa riitää ...
Vapaaehtoinen palautusoikeus
Samsung ei ole sinun luottamuksesi arvoinen
Ilmaista konsultointia Verkkokauppa.com:lle

Samsung ei ole sinun luottamuksesi arvoinen, osa 2

Blogi kertoi joulukuussa Samsungin harrastamasta järjestelystä jossa Samsungin puhelimien vikoja yritetään siirtää kuluttajan maksettavaksi kun takuuaikana valmistajan virhevastuuseen kuuluvia puhelimien vikoja ei suostuta korjaamaan. Kuluttajan asemaa hankaloitetaan tietoisesti ohjaamalla puhelimen viralliset huoltoliikkeet määrittelemään tietyn tyyppisten puhelimien valmistusprosessin heikkoudesta johtuvat viat kuluttajan vastuulle. Huollosta kehotetaan ottamaan yhteyttä Samsungin asiakaspalveluun joka on ohjeistettu vetoamaan huollon antamaan diagnoosin. Moni kuluttaja väsyy tähän pyöritykseen.

Joulukuussa 2011 Kuluttajariitalautakunta antoi Samsungin puhelimen takuukorjaukseen liittyvän päätöksen. Kuluttajariitalautakunta totesi takuuaikana hajonneen Samsungin puhelimen piirikortin liimauksissa valmistusvirheen ja kehotti Samsungia korvaamaan puhelimen kuluttajalle. Samalla Kuluttajariitalautakunta antoi myös selkeän signaalin siitä, että puhelimen huollosta kuluttajalle aiheutuneita kustannuksia tulee korvata, kuten myös puhelimen käyttämättömyydestä aiheutunutta käyttöhyödyn menetystä.

Samsungin tapaan myös Vekkokauppa.com on ottanut kaikissa tapauksissa linjan jonka mukaan he eivät ole velvollisia korvaamaan lainmukaisia kuluttajalle syntyneitä kuluja huoltoon toimittamisesta, kuten eivät myöskään käyttöhyödyn menetystä. Nyt annetussa kuluttajariitalautakunnan päätöksessä nimenomaisesti todetaan, että kuluttajalle aiheutuneita kuluja sekä käyttöhyödyn menetystä on korvattava.

Riitelyn päätteeksi ja kuluttajariitalautakunnan päätöksen jälkeen Samsung korvasi tammikuussa 2012 puhelimen kuluttajalle sekä huoltoon toimittamisesta että käyttöhyödyn menetyksestä määrätyt korvaukset.

Jälkeenpäin herää vain kysymys olisiko 17 kuukautta kestänyt valitusprosessi ja riitely voitu välttää, jos Samsung ja Verkkokauppa.com olisivat vain rehdisti myöntäneet virheensä? Tuskin, sillä Samsungin ja Verkkokauppa.com:n tapa toimia perustuu vastuiden siirtämiseen kuluttajalle. Vastuuta omista tuotteista ja palveluista ei haluta kantaa. Kuluttajat harvemmin lähtevät vuosia kestävään riitelyyn ja siksi uskommekin että mikään ei muutu, ennen kuin kuluttajat osaavat äänestää jaloillaan.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Samsung ei ole sinun luottamuksesi arvoinen
Samsung hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Verkkokauppa.com - todennäköisesti aina kalliimpi
Ilmaista konsultointia Verkkokauppa.com:lle