Monikulttuurisuuden todellisuus - raiskaukset

Suomessa 34% raiskaustuomion saaneista henkilöistä on ulkomaalaisia. Suomen väestöstä 4% on ulkomailla syntyneitä. Suomen väestöstä 3% on ulkomaan kansalaisia. Suomen vankiloissa 15% vangeista on ulkomaalaisia. Pieni 3-4% väestönryhmä tekee yli kolmanneksen kaikista raiskauksista ja melkein viidenneksen kaikista rikoksista.

Tämä on sitä monen ihannoimaa monikulttuurisuutta.

Suurin osa ulkomaalaisten tekemistä raiskauksista on Lähi-idästä ja muslimimaista tulevien nuorten miesten tekemiä rikoksia. Näissä tilastoissa Irakilaiset miehet ovat saaneet kyseenalaisen kunnian olla kärkipäässä. Kaikista raiskauksista 5% on Irakilaisten tekemiä ja samaan aikaan irakilaisia on Suomen väestöstä ainoastaan 0.1%.

Tilastot osoittavat monikulttuurisuuden suurimman ongelman - arvomaailmoiden eron.  Monikulttuurisuudella tarkoitetaan ajatusta eri kulttuurista tulevien ominaisimpien piirteiden sulautumisesta yhteen. Todellisuudessa kulttuurit eivät koskaan sulaudu osaksi tosiaan. Suurimmat ristiriidat näkyvät kulttuuriperimien erossa ja arvomaailmassa, jotka voivat olla täysin toisistaan poikkeavat. Hyvänä esimerkkinä on Euroopan-laajuisesti leviävä islamilainen kulttuuri, jonka edustamat arvot sotivat räikeästi länsimaisen sivistysyhteiskunnan ominaisempaa kulttuuriperimää ja perimän muodostamaa arvomaailmaa vastaan. Monikulttuurisuus ei ole itseisarvo tai edes ihannoitava tavoitetila.

Monissa kulttuureissa ja maissa, kuten islaminuskossa ja muslimimaissa naisten asema on kaukana siitä mihin länsimaisissa yhteiskunnissa on totuttu. Monelle tämänkaltaisesta vieraasta kulttuurista saapuvalle miehelle suomalainen nainen lyhyessä mekossa tai kireissä farkuissa on vapaata riistaa. Näitä naisiahan sanotaan heidän kulttuurissaan aivan toisella nimellä.

Ruotsissa televisio paljasti toukokuussa karun todellisuuden islamilaisen yhteisön sisäisestä arvomaailmasta. Imaamit antoivat neuvoja pahoinpidellyille ja raiskatuille naisille. Olkaa hiljaa,  älkää puhuko, poliisille ei saa kertoa ja mikä pahinta, väkivaltaa ja raiskausta tulisi sietää. Samat islamilaiset yhteisöt ovat sitoutuneet yhteiskunnan arvoihin. Ovatko? Virallisesti kyllä, käytännössä ei.

Pahinta tässä monikulttuurisuuden ylitsepursuavassa ihannoinnissa on yleisen median ja viranomaisten salailu. Ulkomaalaisten tekemien rikosten tilastoja peitellään ja rikoksista vaietaan. Rikoksen tekijöiden taustaa ei haluta tuoda julkisuuteen. On suorastaan paheksuttavaa korostaa rikoksen tekijän ulkomaalaistaustaa. Herkempien syyttäjien mielestä totuuden kertominen rikoksen tekijän ulkomaalaistaustasta saattaa täyttää tunnusmerkistön kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Huhtikuussa 2012 uutisoitiin laajasti kahdesta Helsinkiläisen koululaisen tekemästä raiskauksesta. Yksikään julkinen media, lehti tai uutinen ei tuonut esille sitä tosiasiaa, että kyseessä oli kaksi Helsinkiläistä ulkomaalaistaustaista nuorta miestä, joiden kulttuurilliseen arvomaailmaan naisten tasa-arvo ei kuuluu. Vasta kun käräjäoikeuden päätös julkisena asiakirjana päätyi verkkolevitykseen suurelle yleisölle selvisi tekijöiden maahanmuuttotaustaisuus.

Miksi maahanmuuttotausta on sitten oleellinen tieto? Siksi, että jos yhteiskunnan virallinen totuus on monikulttuurisuuden ja suvaitsevaisuuden ihannointi, on monikulttuurisuuden aiheuttamat rajut ristiriidat yhteiskunnassa tuotava rehellisesti myös esiin. Täysin tuomittavasta teostaan huolimatta norjalainen Anders Breivik ei islamisoitumisen ja monikulttuurisuuden vaaroista ollut ihan väärässä.

Ihmisten moninaisuus ja mielipiteiden erilaisuus ovat hyvä asia. Yhteiskunnassa julkinen media ja viranomaiset tekevät suuren virheen yrittäessään suojella vähemmistöjä salaamalla ja pimittämällä tietoa monikulttuurisuuden aiheuttamista vakavista yhteiskunnallisista ongelmista. Kulttuurit eivät ole keskenään tasa-arvoisia eikä kulttuureilla tule koskaan olemaan yhteistä perusarvopohjaa. Monikulttuurisuus itsessään voimistaa vähemmistöterrorismia ja enemmistön oikeuksia, perinteitä ja arvoja poljetaan suvaitsevaisuuden nimissä. Klisee tai ei, Suomessa on oma kulttuurinsa ja maahanmuuttajien on sopeuduttava suomalaisiin tapoihin eikä päinvastoin.

Teoriassa monikulttuurisuus voisi olla ihanteellinen tila eri arvojen yhteiselosta, mutta käytännössä monikulttuurisuus ei ole koskaan toiminut. Mitä nopeammin myönnämme tämän asian ja ryhdymme Suomessa toimiin monikulttuurisuuden vaikutusten pienentämiseksi, sitä onnellisemmaksi yhteiselo suomalaisessa kulttuurissa muiden kanssa muodostuu.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kuinka kauan vielä?

Rasismin varjolla 

Vihapuhetta