Tiesitkö että lain mukaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa!
Lue lisää: Älä maksa yksityistä sakkoa!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kunnianloukkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kunnianloukkaus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikkona, syyskuuta 26, 2012

Q&A - Rikoksen tekijän tietojen julkaiseminen

Kiitos tosi mahtavasta blogista. Yhteen kysymykseen en ole oikein löytänyt selventävää vastausta nestistä. Jos esimerkiksi minä tai lähiomaiseni joutuu rikoksen uhriksi, poliisi selvittää asiaa esitutkinnassa ja löytää teolle epäillyn. Onko uhrilla, tai milloin uhrilla on oikeus tietää ketä poliisi epäilee rikoksesta? Olen nimittäin kuullut että poliisi on kieltäytynyt kertomasta epäilyn nimeä ihan vain sen takia että rikoksesta epäillyn oikeusturva toteutuu. Ettei “syyllisen” nimeä mennä levittelemään netissä tai että uhri tai uhrin omainen ei ryhdy kostotoimenpiteisiin rikollista vastaan.  Entä minun oikeusturvani? Eikö Suomessa uhrilla tai uhrin omaisella ole mitää oikeusturvaa?

Tutkinnalliset syyt” antavat poliisille ja poliisin tiedottamiselle varsin vapaat kädet. Poliisi voi siis aikalailla itse päättää mitä milloinkin tutkittavasta asiasta kertoo.

Käytännössä asianomistajien pitäisi poliisitutkinnan aikana saada tietää yleensä kaikki asiaan liittyvä. Asianomistajat saavat tietää esim. tutkinnanjohtajan nimen jolta vireillä olevasta tutkinnasta voi tiedustella. Rikoksesta epäillyn henkilöllisyys pitäisi pystyä kertomaan asianomistajalle heti kun joku henkilö tutkinnassa asetetaan epäillyn asemaan.

Poliisin suorittaman esitutkinnan jälkeen rikoasasia etenee syyttäjälle ja lopulta tuomioistuimeen ellei syyttäjä tee syyttämättäjättämispäätöstä. Kannattaa muistaa että seuraava yhteydenotto asianomistajan kuulemisen jälkeen saattaa tulla vasta kuukausia tai jopa vuosia myöhemmin käräjäoikeudelta kun rikosasian käsittely alkaa.

Rikosasian asianomistajalla on oikeus pyytää loppulausunto esitutkinnan päätteeksi. Tällöin asianomistaja saa käyttöönsä kaiken asiassa kertyneen tutkinta-aineiston, mukaanlukien myös muiden asianosaisten, kuten epäiltyjen nimet, kertomukset ja asiasta tehdyt tutkimukset. Käytännössä viimeistään esitutkinnan päättyttyä asianomistajalla on oikeus tietää rikoksesta epäillyn nimi. Käytännössä tämä tieto on monesti käytettävissä jo esitutkinnan aikana.

Esitutkinta-aineisto tulee pääsäännön mukaan julkiseksi, kun asiassa on nostettu syyte tai tehty syyttämättäjättämispäätös. Tällöin rikoksesta epäillyn nimen voi periaatteessa julkaista. Tiedotusvälineiden toiminnan pohjalla on oma ohjeistuksensa siitä, miten vakavista rikoksista uutisoitaessa mainitaan syytettyjen tai tuomittujen nimiä. Tällainen toimintahjeistus ei kuitenkaan koske yksityishenkilöitä.

Esitutkinta-aineisto on syytteen nostamiseen asti asianosaisjulkista, jolloin epäillyn nimen paljastaminen saattaa täyttää jonkin salassapitorikoksen tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistön. Epäillyn henköllisyyden levittäminen  on johtanut käytännössä kuitenkin korkeintaan sakkorangaistuksiin.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kaikki aikaisemmat Q&A kysymykset ja niiden vastaukset

Lue:
Onko rikosilmoitus sama asia kuin tutkintapyyntö?
Saako poliisille valehdella?
Kiinniotto-oikeus ja itsepuolustus 
Kiinniotto - pidätys - kuulustelu
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa
Q&A - Poliisikuulustelu - kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Ehdollinen vankeustuomio ei ole rangaistus
Q&A - Rangaistavuus

keskiviikkona, elokuuta 13, 2008

Sananvapautta ja loukattua kunniaa

Suomessa sananvapaus on turvattu perustuslain (11.6.1999/731) 12 §:ssä; "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä." Sananvapaus ei kuitenkaan tarkoita vapautusta oikeudellisesta vastuusta. Sananvapaus tarkoittaa käytännössä oikeutta esittää mielipiteensä ilman että mielipiteen kertomista yritetään sensuroida tai estää etukäteen. Suomessa ei siis pitäisi olla ennakkosensuuria. Jälkeenpäin voidaan joutua selvittämään onko mielipidettä esitettäessä syyllistytty rikokseen, kuten kunnian- tai yksityisyydensuojan loukkaamiseen. Sananvapaus antaa siis periaatteessa oikeuden sanoa mitä tahansa, mutta ei välttämättä ilman seuraamuksia.

Sananvapaus on perustuslaissa turvattu perusoikeus. Sananvapautta on kuitenkin lakiteitse rajoitettu joissakin tapauksissa. Esimerkiksi kuvaohjelmien ennakotarkastukset ennen julkaisua kun kohderyhmänä on alle 18 vuotiaat.

Internetin suosion nousu, blogit, sähköpostit ja keskustelupalstat ovat pelästyttäneet suomalaisen hallintokoneiston ja viranomaiset. Ensimmäisen kerran tämä nähtiin tekijänoikeuslain hyväksymisen yhteydessä, jolloin päättäjien kauhuksi asiasta nousi suuren mittaluokan mediatapahtuma kun yksittäiset kansalaiset pystyivät selvittämään ja kommunikoimaan ja kertomaan mielipiteensä asiassa, helposti ja näkyvästi internetin palvelujen kautta. Osittain tämän ilmiön pelästyttämänä Suomessa otettiin vuonna 2007 käyttöön perustuslain vastaisesti liikenne- ja viestintämisteri Susanna Huovisen ajama ennakkosensuurijärjestelmä. Ennakkosensuuria perusteltiin lapsipornografian levittämisen estämisellä, vaikka todellisuudessa oli kyse Suomen hallituksen ja viranomaisten tarpeesta ja pyrkimyksestä rajoittaa sananvapautta ja keskustelua. Salaisiin listoihin perustuva ennakkonsensuurijärjestelmä oli helppo toteuttaa ratsastamalla lapsipornografian iljettävyydellä ja tuomittavuudella. Eikä ollut yllätys että lain voimaan tulon jälkeen ennakkosensuuria vaadittiin laajennettavaksi rasismiin, väkivaltaan, tekijänoikeuteen ja uhkapeleihin. Tästä on lyhytmatka tilanteeseen jossa viranomaiset pääsevät päättämään minkälaiset mielipiteet ja kirjoitukset ovat sallittuja. Mallia otetaan suoraan Kiinasta. Sananvapaus on olemassa kunhan olet samaa mieltä kuin viranomainen.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan positiivisesti vastaan tai mielipiteitä joita pidetään vaarattomina. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.

Sanavapautta pitää vaalia ja siitä pitää keskustella. Sananvapaus on yksi tärkeimmistä perusoikeuksista jonka rajoittamiseen Suomessa on valitettavasti ryhdytty viime vuosien aikana yhä järeämmin keinoin. Sanavapautta on puolustettava nyt. Jos sananvapaus päästetään murenemaan, myöhemmin sen puolustaminen on mahdotonta.

Kunnianloukkaus

Kunnianloukkaus on ehkä yleisin rikoslaissa säädetty rikos yksityisyyden suojan lisäksi johon syyllistytään sananvapauden perusteella. Kunnianloukkaus on säädetty rikoslaissa (19.12.1889/39) 24 luku 9 § ja 10 §. Kunnianloukkaus on kyseessä silloin kun esittää toisesta valheellisen tai vihjaavan tiedon joka on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai aiheuttaa häneen kohdistuvaa halveksuntaa tai edellä tarkoitetulla tavalla halventaa toista. Kunnianloukkaus voi olla törkeä mikäli rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai loukkaus aiheuttaa erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa ja kärsimystä.

Lain 9 §:ssä on erikseen säädetty, että kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua joka kohdistuu henkilön menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä tai taiteessa tai muussa julkisessa toiminnassa ja arvostelu ei pääsääntöisesti ylitä sitä mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Oikeudesta saatujen ennakkopäätösten perusteella julkisuuden henkilön, kuten poliitikon tai yrityksen toimitusjohtajan tulee kestää huomattavasti normaalista poikkeavaa tai rajumpaa arvostelua.

Oikeushenkilöillä ei ole sellaista kunniaa jota pääsääntöisesti voitaisiin loukata. Oikeushenkilöllä tarkoitetaan henkilöiden tai pääomien yhteenliittymää. Tällaisia ovat mm. osakeyhtiöt, osuuskunnat, yhdistykset, yritykset, säätiöt ja julkisyhteisöt kuten valtiot, kunnat ja seurakunnat. Yrityksen, kunnan tai valtion kunniaa ei siis voi loukata.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut kunnianloukkaustapauksissa, että lähtökohtaisesti oikean, vaikkakin kohteen kannalta kiusallisen tai epämielyttävän tiedon esittäminen ei ole kunnianloukkaus. Tosin paikkaansa pitävänkin tiedon levittämisestä voi joutua vastuuseen yksityisyyden suojaan kuuluvan tiedon levittämisestä.

Kunnianloukkaus ei edellytä yleisöä. Kunnianloukkaus voidaan tehdä kahden ihmisen välisessä keskustelussa joko suullisesti tai esimerkiksi kirjeen tai sähköpostin välityksellä. Solvaus ja herjaus eivät ole enää juridisesti käytössä. Ne on korvattu nykyisen rikoslain nimikkeillä kunnianloukkaus ja törkä kunnianloukkaus. Herjaus tarkoitti toisen henkilön halventamista tai syyttämistä perättömästä teosta. Solvaus puolestaan tarkoitti toisen kunnian loukkaamista yksittäisellä lauseella, nimittelyllä tai halventaen julkisesti.

Kunnianloukkaus on asianomistajarikos, joten uhrin tulee vaatia poliisilta rangaistusta tekijälle, jotta poliisi voisi tutkia asiaa. Mikäli rangaistusta ei vaadita tai ilmoitus perutaan, poliisi ei voi tutkia tapahtunutta. Poliisille tehtyjen tutkintapyyntöjen määrä kunnianloukkauksissa ovat lisääntyneet. Poliisien ammattitaito näiden rikosten selvittämisessä on puutteellinen. Turhan helposti kunnianloukkausten tutkimiseen käytetään kohtuuttomasti poliisin resursseja vaikka aihetta edes esitutkinnan aloittamiseen ei olisi. Monesti myös poliisin epävarmuus laintulkinnasta johtaa siihen että asia esitutkinnan jälkeen viedään syyttäjän pöydälle vaikka perusteita asian eteenpäin viemiseksi ei ole edes syyttäjällä. Turhat kunnianloukkaustutkimukset kuluttavat ali-resurssoidun poliisin aikaa paljon tärkeämpien rikosten selvittämisen kustannuksella.

Ovatko ihmiset sitten liian herkkänahkaisia? - "Kunniaton kunniaansa oikeudessa etsii". Voisin melkein väittää, että kun henkilö tuntee kunniaansa loukatun kovan arvostelun jälkeen on todennäköisesti arvostelu osunut suoraan maaliinsa. Ei savua ilman tulta. Blogin ylläpitäjät ovat saaneet vuosien aikana monia halventavia ja solvaavia ja uhkailevia viestejä joissa haukutaan mm. "hulluksi ja inhottavaksi paskiaiseksi sekä pahaksi ja vittumaiseksi ihmiseksi". Ei siitä oikeuteen tarvitse lähteä, diagnoosi on harvinaisen oikea.

Yhteiskunnan kehittymisen ja demokratian kannalta on äärimmäiseen tärkeää että kaikki mielipiteet saa tuoda esille. Yritysten ja viranomaisten toimintatapoja kuuluu ja niitä pitää myös saada arvostella. Mielipiteiden esittämisessä on tärkeää pysyä aiheessa. Arvostelu saa olla kovaa, kunhan se kohdistuu oikeisiin elementteihin, kuten toimintatapoihin, päätöksiin, palveluun, laillisuuteen, moraaliin, eettisiin arvoihin, hyötyyn, tarpeellisuuteen jne. Suoraan "henkilöön" kohdistuvat perättömät ja halventavat väitteet eivät kuulu demokraattiseen keskusteluun. Susanna Kurosta herjaavien viestien tuomat syytteet suomi24.fi palvelussa osoittivat, että nykyinen lainsäädäntö on riittävä valvomaan asiattomuuksien selvittelyä ilman että yhteiskunnan pitäisi puuttua sananvapauteen vielä lisää nykyisten rajoitusten lisäksi.

Yksittäisten ihmisten pitämät blogit ovat nostaneet yhteiskunnallisen keskustelun aivan uudelle tasolle. Valitettavasti näidenkin keskustelujen tyrehdyttämiseksi on viranomaisten suunnalta vaadittu toimenpiteitä kuten käyttäjien tunnistaumista, ennakko moderointia ja vastuun vierittämistä ylläpitäjille ja palvelun tarjoajille. Nämä vaatimukset tappaisivat vapaan keskustelun, mikä lienee tarkoituskin. Kuten suomi24.fi tapaus on osoittanut, palvelun tarjoaja ei ole vastuussa palvelussaan julkaistuista viesteistä. Jokainen kirjoittaja vastaa aina itse omasta kirjoituksestaan. Esimerkiksi nykyisen lainsäädännön perusteella yksittäisten kansalaisten pitämien blogien ja keskustelupalstojen ylläpitäjät eivät ole vastuussa komenttipalstoille lähetetyistä viesteistä jos viestejä ei tarkisteta etukäteen.

Sananvapaus, kunnia ja kunnian loukkaaminen sekä yksityisyyden suoja ovat asioita joiden välillä on osattava luovia. Sananvapautta on suojeltava rohkeasti ja vilpittömästi - niin kauan kuin edes rippeet vapauksista on jäljellä.

Lue myös:
Loukkaako sinun operaattorisi sananvapautta?
Nettisensuuri iskee
Rikosilmoitusta ja esitutkintaa

EFFI: Sananvapaus