Suomessa 34% raiskaustuomion saaneista
henkilöistä on ulkomaalaisia. Suomen väestöstä 4% on ulkomailla
syntyneitä. Suomen väestöstä 3% on ulkomaan kansalaisia. Suomen
vankiloissa 15% vangeista on ulkomaalaisia. Pieni 3-4% väestönryhmä
tekee yli kolmanneksen kaikista raiskauksista ja melkein viidenneksen
kaikista rikoksista.
Tämä on sitä monen ihannoimaa
monikulttuurisuutta.
Suurin osa ulkomaalaisten tekemistä
raiskauksista on Lähi-idästä ja muslimimaista tulevien nuorten
miesten tekemiä rikoksia. Näissä tilastoissa Irakilaiset miehet
ovat saaneet kyseenalaisen kunnian olla kärkipäässä. Kaikista
raiskauksista 5% on Irakilaisten tekemiä ja samaan aikaan
irakilaisia on Suomen väestöstä ainoastaan 0.1%.
Tilastot osoittavat monikulttuurisuuden
suurimman ongelman - arvomaailmoiden eron. Monikulttuurisuudella tarkoitetaan ajatusta
eri kulttuurista tulevien ominaisimpien piirteiden sulautumisesta yhteen. Todellisuudessa kulttuurit eivät koskaan sulaudu osaksi
tosiaan. Suurimmat ristiriidat näkyvät kulttuuriperimien erossa ja
arvomaailmassa, jotka voivat olla täysin toisistaan poikkeavat.
Hyvänä esimerkkinä on Euroopan-laajuisesti leviävä islamilainen
kulttuuri, jonka edustamat arvot sotivat räikeästi länsimaisen
sivistysyhteiskunnan ominaisempaa kulttuuriperimää ja perimän
muodostamaa arvomaailmaa vastaan.
Monikulttuurisuus ei ole itseisarvo tai
edes ihannoitava tavoitetila.
Monissa kulttuureissa ja maissa, kuten
islaminuskossa ja muslimimaissa naisten asema on kaukana siitä mihin
länsimaisissa yhteiskunnissa on totuttu. Monelle tämänkaltaisesta
vieraasta kulttuurista saapuvalle miehelle suomalainen nainen
lyhyessä mekossa tai kireissä farkuissa on vapaata riistaa. Näitä naisiahan sanotaan
heidän kulttuurissaan aivan toisella nimellä.
Ruotsissa televisio
paljasti toukokuussa karun todellisuuden islamilaisen yhteisön sisäisestä arvomaailmasta. Imaamit antoivat neuvoja pahoinpidellyille ja raiskatuille naisille. Olkaa hiljaa, älkää puhuko, poliisille ei saa kertoa ja mikä pahinta, väkivaltaa ja raiskausta tulisi sietää. Samat islamilaiset yhteisöt ovat sitoutuneet yhteiskunnan arvoihin. Ovatko? Virallisesti kyllä, käytännössä ei.
Pahinta tässä monikulttuurisuuden
ylitsepursuavassa ihannoinnissa on yleisen median ja viranomaisten
salailu. Ulkomaalaisten tekemien rikosten tilastoja peitellään ja
rikoksista vaietaan. Rikoksen tekijöiden taustaa ei haluta tuoda
julkisuuteen. On suorastaan paheksuttavaa korostaa rikoksen tekijän
ulkomaalaistaustaa. Herkempien syyttäjien mielestä totuuden
kertominen rikoksen tekijän ulkomaalaistaustasta saattaa täyttää tunnusmerkistön kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Huhtikuussa 2012 uutisoitiin laajasti
kahdesta Helsinkiläisen koululaisen tekemästä raiskauksesta.
Yksikään julkinen media, lehti tai uutinen ei tuonut esille sitä
tosiasiaa, että kyseessä oli kaksi Helsinkiläistä
ulkomaalaistaustaista nuorta miestä, joiden kulttuurilliseen arvomaailmaan naisten
tasa-arvo ei kuuluu. Vasta kun käräjäoikeuden päätös julkisena
asiakirjana päätyi verkkolevitykseen suurelle yleisölle selvisi
tekijöiden maahanmuuttotaustaisuus.
Miksi maahanmuuttotausta on sitten
oleellinen tieto? Siksi, että jos yhteiskunnan virallinen totuus on
monikulttuurisuuden ja suvaitsevaisuuden ihannointi, on
monikulttuurisuuden aiheuttamat rajut ristiriidat yhteiskunnassa
tuotava rehellisesti myös esiin. Täysin tuomittavasta teostaan
huolimatta norjalainen
Anders Breivik ei islamisoitumisen ja monikulttuurisuuden vaaroista ollut ihan
väärässä.
Ihmisten moninaisuus ja mielipiteiden
erilaisuus ovat hyvä asia. Yhteiskunnassa julkinen media ja
viranomaiset tekevät suuren virheen yrittäessään suojella
vähemmistöjä salaamalla ja pimittämällä tietoa
monikulttuurisuuden aiheuttamista vakavista yhteiskunnallisista
ongelmista. Kulttuurit eivät
ole keskenään tasa-arvoisia eikä kulttuureilla tule koskaan
olemaan yhteistä perusarvopohjaa.
Monikulttuurisuus itsessään voimistaa vähemmistöterrorismia ja enemmistön oikeuksia, perinteitä ja arvoja poljetaan suvaitsevaisuuden nimissä. Klisee tai ei, Suomessa on oma kulttuurinsa ja maahanmuuttajien on sopeuduttava suomalaisiin tapoihin eikä päinvastoin.
Teoriassa monikulttuurisuus voisi olla ihanteellinen tila eri arvojen yhteiselosta, mutta
käytännössä monikulttuurisuus ei ole koskaan toiminut. Mitä nopeammin myönnämme tämän asian ja ryhdymme
Suomessa toimiin monikulttuurisuuden vaikutusten pienentämiseksi,
sitä onnellisemmaksi yhteiselo suomalaisessa kulttuurissa muiden
kanssa muodostuu.
oikeusjakohtuus.blogspot.com