Ruotsinkielisyys vaikka pakolla !

Kuntarakennemuutoksen ja siihen liittyvien lainmuutosten (HE 31/2013 ) perusteella suomenkieliset kunnat pakotetaan kaksikielisiksi.

Nykyisen kielilain (6.6.2003/423 5§) mukaisesti kunta on kaksikielinen jos suomen- tai ruotsinkieliseen vähemmistöön kuuluu vähintään 8% asukkaista tai vähintään 3000 asukasta.

Hallituksen uudessa esityksessä kielilain 5§ lisättiin muutos, jos kaksikielinen kunta tulee kuntajaon muutoksen johdosta osaksi sellaista uutta kuntaa, joka lain nojalla olisi säädettävä yksikieliseksi, on uusi kunta kuitenkin kaksikielinen!

Esimerkiksi Kotkan kaupungin on selvitettävä yhdistymistä Haminan ja Pyhtään kanssa. Kotka ja Hamina ovat selkeästi yksikielisiä, suomenkielisiä kuntia. Pyhtää on puolestaan niukasti ruotsinkielinen kunta 8.4% ruotsinkielisellä vähemmistöllään. Jos Kotka, Hamina ja Pyhtää yhdistetään yhdeksi kunnaksi, tuloksena on 81 000 asukkaan uusi kunta joista noin 1% puhuu äidinkielenään ruotsia. Uuden kielilain muutoksen myötä uusi kunta on kuitenkin mitättömän pienellä ruotsinkielisellä vähemmistöllä kaksikielinen.

Muutos aiheuttaa huomattavia kustannuksia uudelle kunnalle koska kaikki viranomaisten kilvet ja opasteet on muutettava ruotsinkielisiksi, myös liikennemerkit ja muiden julkisella paikalla olevien ohjeiden tekstit on muutettava ruotsinkielisiksi. Viranomaispalvelut muuttuvat myös ruotsinkielisiksi mikä edellyttää viranhaltijoilta ruotsinkielen taitoa ja kaikki materiaali joita kuntalaisille tarjotaan viranomaisten toimesta tulee olla myös ruotsiksi.

Kaikki nämä kustannukset ja vaatimukset vain siksi että 81 000 asukkaan kunnassa on 810 ruotsinkielistä ihmistä?

Jokainen meistä ymmärtää että näissä muutoksissa ei ole järjen hiventä. Suurin syyllinen suomenkielisiin kohdistuvassa rasismissa tässä maassa on Ruotsalainen kansanpuolue, RKP. RKP:n aatteelliseksi isäksi kuvattu Axel Olof Freudenthal oli kielitutkija joka uskoi suomenkielisten rodulliseen alempiarvoisuuteen. Tämän aatteen pohjalta RKP jakaa vuosittain pitämillään puoluepäivillä Fraudenthal –mitaleja ansioituneille henkilöille ruotsinkielen aseman edistämisestä. Siltä osin täytyy tietysti nostaa hattua RKP:lle että politiikka on hyvin onnistunut. Pieni vähemmistö vie enemmistöä kuin pässiä narussa ja rasismi sekä viha suomenkielisiä kohtaan on hyväksytty normaaliksi käytännöksi.

Suomenkielisten tehtävä on savustaa RKP ulos kaikista mahdollisista päättävistä elimistä. Yhden pienen vähemmistön kukkoilu aiheuttaa yhteiskunnalle mittavat vahingot puhumattakaan muista yhteiskunnallisista ongelmista jotka syntyvät siitä että Suomessa asuu pieni vähemmistö jolla on paremmat kansalaisoikeudet kun valtaväestöllä.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Artikkeli pohjautuu arvostetun Jussi Halla-ahon artikkeliin ”Kuntarakenneuudistus eli kaksikielisyyttä saranapuolelta”

Lue myös:
Välkommen till Sjundeå / Läpikulku kielletty
Ruotsin kielen asema on purettava Suomessa
Ahvenanmaa – suomalaisuuden tuska
  

Välkommen till Sjundeå/ Läpikulku kielletty

Miltä tuntuisi asua kunnassa jossa kyltit ovat ruotsiksi, paitsi kieltokyltit jotka ovat suomeksi. Kunnassa jossa lasten kielikylpy tarkoittaa vain ja ainoastaan ruotsin pakkosyöttämistä suomenkielisille. Kunnassa jossa ruotsinkieliset lapset eivät voi toimia samassa rakennuksessa suomenkielisten kanssa. Kunnassa jossa suvaitsevaisuus on synonyymi ruotsinkielisyydelle ja kaksikielisyys on rikkaus kunhan kaikki puhuvat ruotsia.

Suomenkielisiin kohdistuva rasismi on todellinen ja vakava ongelma monissa ruotsinkielisissä kunnissa. Rasismi piilotetaan ruotsinkielisille lainsäädännöllisesti annettujen etuoikeuksien taakse ja näitä oikeuksia käytetään häikäilemättömästi hyväksi kun ruotsinkielisiä kuntia yritetään etnisesti pitää puhtaina suomenkielen aiheuttamalta uhalta.

Siuntion kunta on valitettava ja yksi ääriesimerkki ruotsinkielisten mielivallan pesäkkeistä joissa oikeus käyttää suomenkieltä taistelee olemassaolostaan. Siuntiossa on hyvin voimakas ja vakaa RKP:n (Ruotsalainen Kansanpuolue) kannatus ja puolue kannattajineen käyttääkin kaikkia keinoja suomenkielen nujertamiseen alueella. RKP:n aatteelliseksi isäksi kuvattu Axel Olof Freudenthal oli Siuntiossa syntynyt kielitutkija joka uskoi suomenkielisten rodulliseen alempiarvoisuuteen. Tämän aatteen pohjalta RKP jakaa vuosittain pitämillään puoluepäivillä Fraudenthal –mitaleja ansioituneille henkilöille ruotsinkielen aseman edistämisestä.

Siuntion kunnassa on ollut mielenkiintoinen riita uudesta koulurakennuksesta. Kuntaan on muuttanut lapsiperheitä ja koulupaikkoja tarvitaan reippaasti lisää. Pienessä ja köyhässä kunnassa olisi tietysti järkevää rakentaa riittävän suuri koulurakennus johon kaikki lapset mahtuvat, mutta tämä on ollut liikaa Siuntion ruotsinkielisille. Suomenkieliset lapset eivät kelpaa ruotsinkielisten lasten kanssa samaan koulurakennukseen. Siksi kunnan ruotsinkieliset vaativat rakennettavaksi omaa koulua ruotsinkielisille lapsille, vaikka kunnan taloustilanne on äärimmäisen huono.

Siuntion liittyminen lähikuntiin on ollut myös pitkä prosessi jonka aikana ruotsinkielisten ylivaltainen vastemielisyys suomenkielisiä kohtaan on nostanut päätään. Kunnan kannalta taloudellisesti järkevin vaihtoehto olisi ollut liittyä suomenkieliseen Lohjaan. Tästä onkin äänestetty jo useamman kerran, mutta lopputuloksena on ollut liuta kanteluita ja toimeenpanokieltoja. Äänestyksen lopputulos on ollut useamman kerran Lohjan-liitokselle myönteinen, mutta ruotsinkielisille tämä ei ole missään tapauksessa kelvannut. Siuntion ruotsinkieliset haaveilevat liittymisestä Kirkkonummen ja Inkoon tapaisten konkurssikypsien ruotsinkielisten kuntien kanssa. Lopulta Siuntio ei kelvannut enää Lohjallekaan. Huhu kertoo että kiista kuntaliitoksesta johti hyvin pikkumaisiin tekoihin ruotsinkielisten toimesta. Siuntion perinteisissä joulumyyjäisissä kaikki suomenkieliset kyltit ja tervehdykset poistettiin.

Siuntion suurimpina puolueina hääräävät RKP, Kokoomus ja Sosiaalidemokraatit. Perussuomalaiset ovat onneksi parantaneet edellisten kunnallisvaalien jälkeen asemiaan. Vaikka edustusta löytyy pienemmistäkin puolueista, Siuntion kunnallispolitiikassa vallitsee erittäin voimakas RKP:tä nuoleskeleva linja.

Suomenkielisten sortamiseen on RKP:ssä ollut aina vahvat perinteet, ei pelkästään Siuntiossa, mutta myös muissa lähialueen kaupungeissa ja kunnissa.

Ruotsinkielisten Tammisaaren  ja Karjaan terveyskeskuksista (Raasepori) on tehty useita hallintokanteluita koska yksikään palkattu lääkäri ei puhu suomen kieltä. Suomenkielinen ei siis saa terveydenhoitopalveluita lainkaan, vaikka lainsäädännöllisesti on turvattu oikeus palveluun omalla äidinkielellään. Ruotsinkielisissä kunnissa hallinto on tyypillisesti rakennettu siten, että sama laki ei koske suomenkielisiä. Tämän tarkoituksena on pyrkiä vähentämään suomenkielisten muuttohalukkuutta alueille joihin ruotsinkielinen valtaeliitti ei suomenkielisiä halua asumaan.

Ruotsinkielisten ahdasmielisyys ei rajoitu pelkästään kunnan päätöksenteon ja hallinnon alalle. Viha suomenkieltä kohtaan kohdistuu myös taitelijoihin. Tammisaaressa asuva suomenruotsalainen  muusikko Mikko Sipola julkaisi ensimmäisen suomenkielisen albuminsa ja sai lähikuntien ruotsinkielisten vihat niskaansa. Suomen kieli näyttää olevan perisyntiin verrattava pahe ruotsinkielisellä alueella. Taitelijan ravintolaesiintymisissä suomenkieltä kohtaan kohdistuikin rasistista ivahuutelua. Vihamielisyys on ollut käsin kosketeltavaa.

Julkisuudessa Alexander Stubbin ja Paavo Lipposen kaltaiset, menneisyyteen jämähtäneet yksinkertaiset poliitikot, kauhistelevat ruotsinkielen asemasta noussutta kohua ja esittävät tyrmistyksensä ruotsinkielisiin ja ruotsin kielen asemaan kohdistuneesta väitetystä vihamielisyydestä. Reaalimaailmassa todellinen kielirasismi asuu kuitenkin Suomen ruotsinkielisissä kunnissa ja kohdistuu suomenkielisiin. Yksikään viranomainen tai poliitikko ei puhu eikä varsinkaan puutu näissä kunnissa ruotsinkielisten harjoittamaan rasismiin. 

Ruotsin kielen asema Suomessa pohjautuu historiaan. Tämä pitää paikkansa. Kysymys kuuluukin miksi ruotsin kielen asemaa puolustavat poliitikot haluavat elää menneessä eivätkä uskalla katsoa eteenpäin? Ajat muuttuvat, samoin tarpeet ja arvomaailma. Miksi he haluavat ylläpitää ja olla osa vanhaa ongelmaa, kun pitäisi etsiä enemmistön kannattamia kokonaisvaltaisia ratkaisuja.

Ruotsin kielen asema Suomessa on nykypäivänä teoreettinen. Ruotsinkielisiä on 4.9% väestöstä. Kansainvälisessä ja globaalissa maailmassa ei ole sijaa kaksikielisyydelle jossa huomattavan pienelle vähemmistölle annetaan lainsäädännöllinen etuoikeus enemmistöön nähden. Kaikki toimet joilla pyritään vahvistamaan ruotsinkielen asemaa vähentävät Suomen kilpailukykyä ja pienentävät jo entisestään Suomen teoreettisen pientä mahdollisuutta tulla kuulluksi kansainvälisessä politiikassa.

Kenenkään ei pitäisi estää ihmisiä puhumasta tai opiskelemasta haluamaansa kieltä, siihen jokaisella on oikeus. Virallista asemaa Suomessa ei ansaitse muu kuin suomen kieli. Ruotsin kielen pakolliselle opiskelulle ei ole nyky-yhteiskunnassa minkäänlaisia perusteita. Historian vanhoihin painolasteihin ei ole mitään syytä tuijottaa. Tällä hetkellä 95% kansasta on pakotettu opiskelemaan pakkoruotsin muodossa vähemmistön kieltä. Kieltä joka kansainvälisessä kuten myös Suomen mittapuussa on täysin yhdentekevä.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue:
Ruotsin kielen asema on purettava
Ahvenanmaa – Suomalaisuuden tuska
 
Lue myös:
Siirtolapuutarhamökkejä ei myydä suomenkielisille, jotka eivät puhu ruotsia
Hoitoaikoja terveyskeskukseen vain ruotsinkielisille
Suomenkieliset eivät ole tervetulleita ruotsinkielisille alueille
 
Lue myös:
Siuntion Perussuomalaiset

Ruotsin kielen asema on purettava Suomessa

Ruotsi on Suomen toinen virallinen kieli. Suomessa 5,4 % kansalaisista puhuu äidinkielenään ruotsia. Maailmanlaajuisesti ainoastaan 9 miljoonaa ihmistä puhuu ruotsia. Suomenruotsi on puolestaan ruotsin kielen muunnos jota puhutaan Suomessa pääasiallisesti rannikkoalueilla. Suomen kouluissa ruotsin kielen opiskelu on pakollista joko ala-asteelta A1 tai A2 kielenä tai viimeistään B1 kielenä seitsemänneltä luokalta.

Ruotsin kielen pakko-opiskelu on tarpeetonta

Ruotsin kielen opiskelun tarpeelle ei ole olemassa perusteltuja argumentteja. Suomenkielisillä ei ole mitään tarvetta tai edes pätevää syytä opiskella ruotsia. Ennen kaikkea ruotsin kielen opiskelu pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen ja ruotsinkieli asettaa samalla tasolle muiden opiskeltavien kielten kanssa.

Pakkoruotsin opiskelu suomalaisissa kouluissa perustuu kielipoliittiseen päätöksentekoon sekä suomenruotsalaisten valta-aseman turvaamiseen. Pedagogisia perusteita ruotsin kielen pitämisenä pakollisena oppiaineena ei ole. Ruotsin kielellä on nykypäivänä oma keinotekoisesti pakotettu asemansa suomalaisessa kulttuurissa, vaikka ruotsin kielen merkitys yhteiskunnallisesti on valtaväestön näkökulmasta olematonta. Ruotsin kieltä Suomessa tarvitsee vain minimaalinen ruotsinkielinen vähemmistö. Suomalaisen enemmistön, teollisuuden, kauppa- ja kansainvälisten suhteiden sekä turismin näkökulmasta ruotsin kielellä ei ole minkäänlaista asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Myös liike-elämässä ruotsin kielen asema on nykypäivänä olematon. Suuret monikansalliset yhtiöt jotka toimivat suomessa ja ruotsissa käyttävät virallisena kielenä englantia eivät ruotsia. Ruotsia ei kielenä yksinkertaisesti tarvita mihinkään Suomessa.

Pakollinen ruotsinkieli ei edistä myöskään yhteiskunnallista vuorovaikutusta tai tasa-arvoisuutta. Pakollinen ruotsinkieli hankaloittaa merkittävästä kouluttautumista ja jatko-opiskelua koska moni globaalinen ja tulevaisuuden työtehtäviä varten tärkeämpi kieli jää opiskelematta pakollisen ruotsin takia. Kielten opiskelussa on keskityttävä oleellisiin ja tärkeisiin kansainvälisiin kieliin joilla on yksilön kannalta merkitystä, ei yhteen mitättömään pohjoismaiseen kieleen. Mikäli kielen opiskeluperusteiksi halutaan väkisin vääntää kulttuuriset arvot, olisi keskityttävä opiskelemaan samaan suomalaiseen, suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään ja kulttuuriin kuuluvia kieliä, kuten saamea tai viroa.

Ruotsin kielen nykyasema Suomessa on poliittisen ja taloudellisen korruption tulosta

Ruotsin kielen virallisella asemalla pyritään varmistamaan suomenruotsalaisen rikkaan eliitin mahdollisuus saada palveluja omalla äidinkielellään. Väestöstä 94% pakotetaan opiskelemaan täysin tarpeeton kieltä vain sen takia että ruotsinkieltä äidinkielenään puhuva väestö saisi oman palvelunsa omalla äidinkielellään. Kielellinen demokratia on kaukana. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus suomenkielisten- ja ruotsinkielisten välillä on ennenäkemätön.

Ruotsinkielen nykyinen asema suomessa on poliittisen järjestelmän manipuloinnin ja korruption tulosta. Rikkailla ruotsinkielisillä suvuilla on valta-asema suomalaisessa politiikassa. Valta-asema on tulosta voimakkaasta taloudellisesta tuesta suomaiselle päätöksentekokoneistolle ruotsinkielen aseman säilyttämiseksi. Viranomaiset ja ministeriöt toimivat poliittisin perustein. Ruotsinkielen nykyinen asema on rahalla ja lahjuksilla ylläpidetty. Ruotsalaisen kansanpuolueen (RKP) ainoa olemassaolon tarkoitus on turvata suomenruotsalaisten parempi ja etuoikeutettu asema valtaväestöön nähden ja jatkaa suomenkielisen enemmistön syrjimistä omassa maassaan. RKP on "aina" hallituksessa varmistamassa ruotsinkielen ja ruotsinkielisen eliitin asemia. Hallituspaikka aukeaa, koska RKP sopeutuu mihin tahansa hallitusohjelmaan turvatakseen oman agendansa ruotsalaisuuden vahvistamisessa.

Lokakuussa 2009 Espoo suunnitteli suomen- ja ruotsinkielisten koululaisten sijoittamista samoihin tiloihin kustannussyistä. RKP:n edustajat järkyttyivät ehdotuksesta koska se olisi heidän mielestään tarkoittanut ruotsin kielen katoamista ja olisi negatiivisesti vaikuttanut ruotsalaiseen kulttuuriin. On tietysti selvä, että RKP:n edustajien mielestä suomenkielinen roskasakki ei ole tarpeeksi sivistynyttä toimiakseen edes samoissa tiloissa ruotsinkielisten kanssa. RKP edustaa ruotsalaisen eliitin ja ruotsinkielisen vähemmistön etuja viimeiseen asti. RKP:ssä suomalaisuus ja ennen kaikkea suomen kieli ovat kirosanoja ja olomuotoja joita RKP:n edustajat avoimesti halveksivat.

Poliittinen eliitti toimii vastoin enemmistön tahtoa

Suomalaisuuden liitto on tutkituttanut säännöllisesti vuoden 1990 jälkeen Taloustutkimus Oy:llä mielipidettä ruotsinkielen pakollisuudesta suomalaisissa kouluissa. Noin 70% väestöstä haluaa luopua ruotsinkielen pakollisesta opetuksesta. Viranomaiset puolestaan perustavat tarpeellisuusvaatimukset poliittisiin tarkoitusperiin ei todellisiin tarpeisiin. Vuonna 2007 Tohmajärven kunta anoi opetushallitukselta lupaa opettaa venäjää vaihtoehtona pakkoruotsille koska venäjän kielen osaamiselle Itä-Suomessa on selkeästi voimakkaampi tarve kuin ruotsille. Opetusministeriö luonnollisesti hylkäsi hakemuksen.

Nykyinen kielilainsäädäntö ei vastaa todellista tahtotilaa Suomessa. Mistä löytyy ensimmäinen puolue tai edes yksittäinen kansanedustaja jolla olisi rohkeutta nousta ruotsinkielisten etuoikeutettua asemaa ja ruotsinkielen pakollista opiskelua vastaan? Tuskin mistään. Nykyinen järjestelmä tekee tämänkaltaisista henkilöistä hyvin nopeasti poliittisia ruumiita. Uskoisin kuitenkin että suomenkielisen valtaväestön joukosta kannatus voisi olla ennennäkemätöntä.

Suomi ainoaksi viralliseksi kieleksi

Suomessa pidetään yllä kahden virallisen kielen järjestelmää koko valtakunnassa vain sen takia että 5% väestöstä ei puhu äidinkielenään suomea. Tästäkin ryhmästä suurin osa asuu rannikolla ja siitä huolimatta ruotsinkielen osaamisen vaatimus on pakollista koko valtakunnan alueella.

Ruotsinkielen virallinen asema maksaa Suomelle huikeita summia vuosittain verorahoina. Iso määrä verorahoista voitaisiin käyttää yleishyödyllisiin tarkoituksiin jos kaksikielisyys vaatimukset valtion- ja kunnan hallinnoissa purettaisiin. Kun muistaa että kaksikielisyysvaatimus on ennen kaikkea syrjintää suomenkielistä enemmistöä kohtaan on vähintäänkin oikeutettua vaatia Suomea takaisin suomenkielisille.

Suomen ainoa virallinen kieli on Suomi!

Lue:
Ahvenanmaa – suomalaisuuden tuska