Suomen rikoslain (
1995/578)
11. luvun
10§ pykälä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan on vanhentunut. Pykälä
tulisi poistaa rikoslaista
tai sen sisällöllistä laajuutta
tulisi selkeästi tarkentaa.
Suomi on sitoutunut Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimen linjauksiin sananvapauteen liittyvissä
kysymyksissä. Nykyinen pykälä kansanryhmää vastaan
kiihottamisesta on ristiriidassa ihmisoikeustuomioistuimen linjausten
kanssa, koska pykälän perusteella oikeuskäytännöksi muodostuneet
tuomiot osoittavat, että lakia käytetään rajoittamaan tehokkaasti sananvapautta.
Mielipiteen ilmaisun on oltava kaikissa tilanteissa
vapaata, eikä pelkkä kansanryhmien haukkuminen täytä
kiihottamisen tunnusmerkistöä. Näyttää kuitenkin siltä, että pykälän
perusteella voidaan tuomita ihmisiä rangaistuksiin pelkästään
totuudenmukaisen tiedon esilletuomisesta tai sillä perusteella että
mielipiteen kohteena oleva ryhmä loukkaantuu tai arvioidaan
loukkaantuvan.
”Joka asettaa yleisön saataville
tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön
saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan,
panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin,
kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen,
seksuaalisen suuntautumisen tai vammautumisen perusteella taikka
niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava
kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen
enintään kahdeksi vuodeksi.” (rikoslaki 11. Luku 10§)
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
mukaan sananvapaus ei kata pelkästään sellaisia tietoja ja
ajatuksia, jotka otetaan positiivisesti vastaan tai mielipiteitä
joita pidetään vaarattomina. Sananvapaus kattaa myös sellaiset
viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai
häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa.
Absoluuttista ilmaisunvapautta ei ole
olemassa. Sananvapauden pitäisi taata kaikille oikeus kertoa
mielipiteensä kenenkään estämättä, se ei kuitenkaan sulje pois
sitä että sananvapauden käytöstä voi ja kuuluukin olla
seurauksia jos sillä perustellaan esimerkiksi yksityiselämään
liittyvien tietojen levittämistä, hyväksikäyttöä tai
väkivallalla uhkailua.
On selvää että ihmisiä ei voi
syrjiä, erotella, hyväksikäyttää tai muutoinkaan kohdistaa esim.
väkivaltaa minkään yksilöllisen ominaisuuden perusteella. Lain
normiston pitää suojata kaikkien yksilöiden asema tasapuolisesti.
Yksilöitä vastaan kohdistuvista teoista on jo rikoslaissa
sanktioitu, kuten uhkailu, kunnianloukkaus ja rikokseen yllyttäminen.
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on
nykylainsäädännön ja varsinkin epäonnistuneen oikeuskäytännön
valossa erittäin ongelmallinen koska sen perusteella voidaan tuomita
mistä tahansa kirjoittelusta, mielipiteestä tai vaikka kuten
Halla-ahon tapauksessa, tiedon esittämisestä, jos joku
vähemmistöryhmä siitä katsoo loukkaantuneensa tai mielipiteen
katsotaan loukkaavan.
Samalla tavoin kuin yrityksen kunniaa
ei voi loukata, on erittäin epäuskottavaa että yksittäisillä
mielipiteillä voidaan aiheuttaa haittaa lain tarkoittamille
ihmisryhmille.
Pitää siis erottaa yksilöön ja
ryhmään kohdistuva toiminta.
Suora, objektiivinen uhkailu tai
yllyttäminen rikolliseen toimintaan ihmisryhmää vastaan kuuluu
olla rangaistavaa. Mielipiteestä, oli se sitten millä tyylillä
kuinka mauttomasti, epäsivistyneesti, verbaalisesti heikosti tai
loukkaavasti formuloitu ei tietenkään saa rangaista. Mielipide ei
tarkoita että on samaa mieltä kuin muut tai allekirjoittaa
yleisesti hyväksytyt käsitteet ja väittämät.
Mielipiteen ei tarvitse olla tai edes perustua faktaan! Se että
mielipide loukkaa jotain ei voi olla rangaistuksen peruste.
Esimerkeiksi riittää syytteeseen johtaneet kirjoitukset missä
arvostellaan islamin uskonnon ja pedofilian suhdetta, epäillään
juutalaisten pyrkimystä liioitella toisen maailman sodan kärsimyksiä tai esitetään epäilevä mielipide koko holokaustin olemassaolosta,
arvostellaan katolisen kirkon lasten hyväksikäyttöä, käsketään maahanmuuttajien painua takaisin kotimaahansa tai pidetään homoja
vastenmielisinä ja luonnottomina. Oli kirjoittelu ja kirjoittelussa esitetty mielipide kuinka vastemielistä
tahansa, se on edelleen mielipide ja jos ketään ei objektiivisesti
uhkailla on mielipiteestä rankaiseminen vastoin kaikkia sananvapauden perusajatuksia.
Sananvapauden loukkaukset ovat yksi monista
tuomioperusteista joista Suomi kerää langettavia päätöksiä
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta vuosi toisensa jälkeen. Silloin kun ollaan rajoittamassa
sananvapauteen liittyvää perusoikeutta ilmaista mielipidettä
ollaan heikolla tiellä. Kun rajoittamaan lähdetään kyse on enää
siitä kuka tai mikä instanssi Suomessa määrittelee mitä
milloinkin on soveliasta sanoa. Silloin kun tätä määrittelyä esiintyy ei voida enää puhua sananvapaudesta.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue:
Tärkeää:
