Q&A - Kesäloma

"En kuulu liittoon ja on nyt alkanut vituttaa nykyisen työnantajan kesälomaruljanssi. Ois kiva jos pystyisit neuvoo. Olen duunissa alle 30 hengen pikkufirmassa keski-Suomessa. Meillä pitää kesälomatoive antaa jo maaliskuun loppuun mennessä. Esimerkiksi viimekesänä oli pyytäny lomaa kolme viikkoa heinäkuun alusta. Vikalla viikolla oli tarkoitus lähteä pyörii Italiaan eli matka oli varattu. Työnantaja ei vahvistanut lomaa millään ja matkan loppumaksun aikakin koitti. Vähän yli viikkoa ennen loman alkua sain viimein ilmoituksen että joo, mun loma alkaa heinäkuun alusta ja on toi kolme viikkoa. Hyvä juttu kun matkakin oli jouduttu maksaa. Sitten yhtä päivää, siis päivää ennen kun piti jäädä lomalle työnantaja ilmottaa että eräs henkilö on irtisanoutunut ja mun pitääkin lopettaa loma jo viikkoa aikaisemmin. Mulla oli 4500 euron etelän matka josta ei saanut enää edes kaikkia rahoja takasin. Monen vuoden säästöt matkasta meni hukkaan eikä perhekkään oikein tykännyt. Nyt on taas uusi lomakausi tulossa. Matkaa en ole uskaltanut varata kun linja on samanlainen. Työnantaja peruu lomia ja siirtää niitä ihan miten sattuu. On kuulemma siihen oikeus. Miten on?"

Vuosilomalaki (18.3.2005/162) säätelee kesälomaan liittyviä asioita.

Pääsääntö on että työnantaja päättää vuosiloman ajankohdan. Työnantajalla on kuitenkin kuulemisvelvollisuus eli heidän on pyrittävä ottamaan työntekijöiden lomatoiveet huomioon. Vuosilomasta on 24 päivää annettava kesälomakauden aikana. Kesälomakausi alkaa toukokuun alusta ja päättyy syyskuun loppuun. Muuna ajankohtana kesäloman voi antaa vain työntekijän suostumuksella. Loman tulee olla myös yhtäjaksoinen, eli työnantaja ei voi pilkkoa kesälomaa haluamiinsa jaksoihin. Pääsääntöisesti 12 päivää ylittävä osuus voidaan antaa osissa jos työntekijä suostuu siihen tai jos se on tuotannollisten tai erityisten syiden takia äärimmäisen välttämätöntä. Vaikeus tai määrärahojen puute palkata sijaista ei ole sellainen tuotannollinen syy.

Työnantajan on ilmoitettava loman alkamisajankohta viimeistään kuukautta ennen loman alkamista. Poikkeuksellisissa tuotannollisissa tilanteissa ilmoitus voidaan antaa myöhemminkin, mutta aina viimeistään kahta viikkoa ennen loman alkamista. Loman hyväksyminen ja ilmoitus loman alkamisajankohdasta on sopimus työntekijän ja työnantajan välillä. Ilmoitus sitoo työnantajaa. Työnantaja voi tästä huolimatta muuttaa loman ajankohtaa, mutta yksipuolisella muutoksellaan on velvollinen korvaamaan työntekijälle mahdollisesti aiheutuneen taloudellisen vahingon loman ajankohdan muuttamisesta.

Tapauksessasi on rikottu useampaakin kohtaa vuosilomalaissa. Viikkoa ennen ilmoitettu loman alkamisajankohta on liian myöhään. Työnantajan on annettava sitova hyväksyminen kuukautta ennen ja vain poikkeustapauksissa kahta viikkoa ennen. Loman pilkkominen kahden viikon osaan ei voi tehdä ilman työntekijän suostumusta. Onko työantajallasi sitten ollut erityinen syy loman pilkkomiseen on tulkinnallinen kysymys. Minkälainen vaikutus toisen henkilön irtisanoutumisella on ollut työtehtävien hoitamiseen samalla kun sinä olisit ollut lomalla. On kuitenkin täysin selvää ja kiistatonta, että työnantajasi on velvollinen korvaamaan sinulle matkan peruuntumisesta aiheutuneet kulut koska on yksipuolisesti mennyt muuttamaan sovittua loman ajankohtaa.

Ammattiliittoon kuulumisella on se hyvä puoli että tässä tapauksessa saisit ilmaista neuvoa ja tukea liitosta sekä oikeudellista apua asian ratkaisemiseksi.

Suomalaiset aseissa

Suomessa on 1.6 miljoona rekisteröityä asetta. Suhteutettuna väkilukuun Suomessa on kolmanneksi eniten aseita maailmassa. Tässä eivät tietenkään ole mukana luvattomat aseet joiden määrää ei tiedä kukaan.

Suomalainen aselainsäädäntö on mielenkiintoinen. Aseiden hallussapito on luvanvaraista. Aselakia on pyritty kiristämään ja luvallisen aseen saaminen on entistä vaikeampaa. Luvattoman aseen hallussapidosta saa käytännössä sakkoja. Luvattoman aseen hankkiminen on myös äärimmäisen helppoa. Luvattomalla aseella tehty tappo on sama kuin luvallisella aseella. Yleisen oikeustajun mukaan luvattoman aseen tietoinen hankkiminen edellyttää suunnitelmallisuutta eikä pitäisi olla mitään esteitä tuomita luvattomalla aseella tehty tappoa automaattisesti murhaksi.

Aina kun tapahtuu ampuma-asetragedia, jokainen poliitikko julkisuutta hakien on vaatimassa aselainsäädännön kiristämistä. Lainsäädännön kiristäminen näyttää olevan vakiovastaus kaikkiin ongelmiin. Eikö asiaa pitäisi pohtia hieman laajemmin, myös päinvastaisesta suunnasta.

Amerikkalainen kysyi suoraan tajuammeko me Suomalaiset mitä seuraa tiukasta aselainsäädännöstä? Henkilöt joutuvat istumaan autossa ja odottamaan teloittamistaan vailla mitään kykyä puolustaa itseään tai omaisiaan. Eikö olisi parempi että asetta voisi kantaa kuka tahansa? Porvoon osaltakin uhrien määrä olisi jäänyt pienemmäksi jos edes jollain paikalla olleesta olisi ollut ase jolla puolustautua. Tiukka aselainsäädäntö estää aseiden saannin vain rehellisiltä kansalaisilta, ei rikollisilta. Rikollisilla on aina keinonsa saada ase. Hänen mielestään Suomen valtio estää tehokkaasti kansalaistensa mahdollisuuden puolustautua Suomelle tyypillistä satunnaista väkivaltaa kohtaan. Jopa pippurisumuttimelle tarvitsee suomessa aseenkantoluvan.

Ajatus on mielenkiintoinen. Kieltämättä herättää kylmiä väreitä ajatella että kaupungilla illalla kulkiessa kuka tahansa voisi kulkea aseen kanssa. Periaatteessa milloin tahansa kuka tahansa voisi ampua kenet tahansa. Paitsi että jos kaikilla on ase, "kenellä tahansa" on myös pienempi kynnys käyttää asetta.

Eräät tutkimukset väittävät että aseiden yleisyys kulkee käsi kädessä henkirikosten vähäisyyden kanssa. Mitä enemmän aseita on vapaasti saatavilla, sitä vähemmän henkirikoksia tapahtuu. Mitä tiukempi on aselainsäädäntö, sitä enemmän henkirikoksia ja ampumatapauksia. Tällä väitteellä yritetään kertoa, että todelliset syy väkivaltaan on muu kuin kriminologinen. Väkivaltarikollisuuden taustalla on monesti taloudelliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tekijät. Väkivalta ei ole estettävissä rajoittamalla yhden tyyppisen henkirikoksen tekovälineeksi soveltuvan esineen saatavuutta. Ihmisen tappamiseen voidaan käyttää myös kättä, puukkoa, autoa, vasaraa, pesäpallomailaa jne.

Vaikea sanoa mikä linja on oikein. Tärkeintä on keskustella ja katsoa oikeasti eri vaihtoehtoja eikä itsepintaisesti pyrittävä ajamaan vain yhtä asiaa, eli aselainsäädännön tiukentamista entisestään. Ihmisille on annetta mahdollisuus puolustaa itseään väkivaltaa vastaan. Suomalainen yhteiskunta jossa käännetään toinenkin poski, ei ole nykypäivää. Kun joku uhkaa aseella, itse en ainakaan halua istua paikallani kykenemättä tekemään mitään muuta kuin kylmästi odottaa kuolemaa. Se millä puolustaudun jää nähtäväksi. Itse se kuitenkin on tehtävä. Kiitos Suomen.

Sitten asian viereen ja vähän ohikin ...

Tuija Brax / Anne Holmlund

Mitähän suomalaiset ovat tehneet ansaitakseen Tuija Braxin kaltaisen oikeusministerin ja Anne Holmlundin kaltaisen sisäministerin? Johonkin pahaan olemme varmasti syyllistyneet. Anne Holmlundin sooloilut toimessaan etsivät vertaistaan. Itku ei ole kaukana. Tuija Braxin vihreän piipittävä arvomaailma sotii vahvasti suomalaista oikeudentajua vastaan. Kumpikaan eivät ole tehtäviensä tasalla. Eivät koskaan ole olleet.

Kuin Tuija Braxilta kysyttiin lehtihaastattelussa otteiden koventamisesta väkivaltarikollisia kohtaan, hän totesi, ettei kukaan halua Suomesta uutta USA:ta tai Venäjää. Ei varmaan. Kukaan Suomalainen ei myöskään halua antaa vaarallisten rikollisten kulkea vapaana. Suomalainen haluaa turvallisen yhteiskunnan jota nykypäivän Suomi ei ole. Suomalainen yhteiskunta väkilukuun suhteutettuna on yksi väkivaltaisimmista Euroopan valtioista. Suomalainen rikoslainsäädäntö on epäonnistunut. Suomalainen viranomainen ja oikeuslaitos eivät pysty suojelemaan kansalaisia. Moninkertaiset raiskaajat, pedofiilit ja väkivaltarikolliset kulkevat vapaana ehdollisen vankeustuomion turvin. Asiantuntijat vaativat yhä vähemmän vankilatuomioita. Elinkautinen vankeus on keskimäärin 12 vuotta. Tappajille ja murhaajille annetaan mahdollisuus tappaa lisää. Henkirikoksia tapahtuu 3-4 joka viikko. Korkein oikeus arpoo käsittämättömiä ennakkopäätöksiä joissa ihmisen hakkaaminen vasaralla tai pesäpallomailalla ei ole hengenvaarallista. Suomalainen yhteiskunta on oikeasti turvaton ja jokaisen pitäisi varautua puolustamaan itseään ja perhettään. Suomalainen yhteiskunta ei sitä tee. Suomalainen yhteiskunta on huolissaan rikollisista, heidän hyvinvoinnistaan ja mahdollisuuksistaan palata normaaliin elämään - tekemään lisää rikoksia.

Tuija Brax ymmärsi haastattelussa hyvin yksittäisten kansalaisten turvattomuuden tunteen. Hän vihjasi kyseessä olevan yksittäistapauksen. Aivan niin. Yksittäistapaus kuten ennenkin - Puolalanmäki, Raumanmeri, Sello, Kauhajoki, Myyrmanni, Jokela, Porvoo. Kuka näitä laskee? Ei ainakaan Tuija Brax tai Anne Holmlund.

Lue myös:
Kuolemanrangaistus vai todellinen elinkautinen?
Kohtuullista oikeutta suomalaisittain?
Megan Kanka ja Meganin laki

Kuolemanrangaistus vai todellinen elinkautinen?

Mikä on pahin rikos jonka toiselle ihmiselle voi tehdä?
Mikä on riittävä rangaistus rikoksesta?
Voiko rikosta sovittaa?
Mikä on yhteiskunnan vastuu suojella kansalaisiaan?
Onko kuolemanrangaistus epäinhimillinen?
Pitäisikö elinkautisen olla nimensä mukaisesti elinkautinen?

Pahin rikos on toisen ihmisen tietoinen hengen riistäminen. Sen pahempaa ihmisarvon loukkausta ei voi olemassa. Porvoossa kolme ihmistä kylmäverisesti tappanut poliisin tuntema väkivaltarikollinen suoritti tekonsa puolivuotta elinkautisesta vapautumisensa jälkeen. Lehtitietojen mukaan henkilöllä on vahva väkivaltatausta ja hän istui elinkautista vaimonsa murhasta. Elinkautinen tuomio annettiin 1996. Neljätoista vuotta myöhemmin hän tappoi jälleen kolme täysin sivullista ihmistä mitättömän riidan seurauksena.

Yhteiskunnan tehtävä on suojella kansalaisiaan. Yhteiskunnalle vaaralliset yksilöt on eristettävä tavalla tai toisella normaalista yhteiskunnasta. Kustannukset eivät voi olla merkityksellisiä ellei sitten tunnusteta sitä tosiasiaa että yksittäisen kansalaisen henki ja terveys eivät yhteiskunnan näkökulmasta merkitse mitään. Mikä meni pieleen? Miten tämä olisi voitu estää?

Kyseisen tappajan kohdalla elinkautinen tarkoitti 14 vuotta vankeutta. Pitäisikö elinkautinen olla elinkautinen ilman mahdollisuutta armahdukseen? Elinikä vankilassa maksaa yhteiskunnalle. Olisiko kuolemanrangaistus sitten parempi? Jos kyseinen henkilö olisi teloitettu vaimonsa murhasta vuonna 1996, nämä kolme McDonaldsin edessä tapettua henkilö olisivat edelleen elossa. Jos kyseinen henkilö olisi istunut vankilassa elinkautisen ilman mahdollisuutta vapauteen, nämä kolme McDonaldsin edessä tapettua olisivat edelleen elossa. Miksi suomalainen yhteiskunta ei varjele kansalaisiaan? Miksi rikollisen hyvinvointi on meidän muiden hyvinvointia tärkeämpi? Olemmeko halunneet tällaisen Suomen?

Ovatko suomalaiset halunneet rakentaa yhteiskunnan jossa suojellaan rikollisia? Nykyinen käytäntö kaikilla tuomiovallan alueilla osoittaa suhteetonta halua huolehtia enemmän rikollisista kuin uhreista puhumattakaan siitä että haluttaisiin estää vakavien rikosten uusiminen. Viranomaiset ovat huolissaan rikollisen terveydestä ja hyvinvoinnista. Rikollisten jotka ovat itse tietoisella toiminnallaan valinneet tiensä. Tuomiot ovat mitättömiä ja vankilaan tuomitsemista vältetään viimeiseen asti. Vakaviin henkirikoksiin syyllistyneetkin päästetään lopulta vapauteen tappamaan lisää ihmisiä. Tutkimusten mukaan suurin osa väkivaltarikoksesta tuomionsa istuneista uusivat tekonsa ennemmin tai myöhemmin. Suomalaisista selkeä enemmistö haluaa nämä ihmiset pois normaalista yhteiskunnasta - pysyvästi.

Kuolemanrangaistus on hyvä vaihtoehto

Suomalainen oikeusjärjestelmä ja lainsäädäntö eivät tunne oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon käsitettä. Ihmisarvo on perusoikeus jonka kunnioittaminen kaikilla tavoin tulisi olla itsestään selvää. Rikollinen joka tappaa toisen ihmisen ei kunnioita ihmisarvoa. Tämän takia tuomioita annettaessa pitäisi keskittyä toisen ihmisen elämää halveksuneen rikollisen ihmisarvon sijasta uhrin ja tämän omaisten ihmisarvoon. Rikolliselle teolle on suoritettava oikeudenmukainen hyvitys ja oikeuden on toteuduttava. Kuolemanrangaistuksessa on kyse kummastakin, oikeudenmukaisesta tuomiosta sekä uhrin ja omaisten ihmisarvosta. Kuolemanrangaistus on osa sivistynyttä yhteiskuntaa. Sivistynyt yhteiskunta kunnioittaa uhriksi joutuneita ja suojelee kansalaisiaan. Kuolemanrangaistus murhasta ja taposta on sivistynyt, oikeudenmukainen ja ennen kaikkea ihmisarvoa kunnioittava rangaistus. Kuolemanrangaistus lopettaa väkivaltaisen jatkumon lopullisesti. Se antaa rauhan omaisille ja muulle yhteiskunnalle. Kuolemanrangaistus säästää yhteiskunnan kustannuksia ja antaa selkeän viestin äärimmäisen teon äärimmäisestä tuomittavuudesta.

Kuolemanrangaistus on oikeus ja kohtuus.

Lue myös:
Kohtuullista oikeutta Suomalaisittain?
Megan Kanka ja Meganin laki