Mitä kuuluu yksityiselle pysäköinninvalvonnalle?

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman (22.6.2011) mukaan yksityisestä pysäköinninvalvonnasta säädetään laki. Hankkeen toimeenpanosta vastaa oikeusministeriö, joka on valmistellut ja antanut asiassa eduskunnalle hallituksen esityksen syyskuussa 2012 (HE 79/2012 vp). Esityksestä ovat antaneet lausuntonsa hallintovaliokunta (HaVL 18/2012 vp) ja perustuslakivaliokunta (PeVL 23/2013 vp). Tämän jälkeen esitys on siirtynyt eduskunnan lakivaliokuntaan, jossa se on ollut käsiteltävänä lähes kaksi vuotta. Lakihankkeen oletetusta etenemisaikataulusta tai sen viipymisen syistä ei oikeusministeriön hankkeesta vastaava lainsäädäntöjohtaja osannut kertoa tämän tarkemmin.

Yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva oikeustila on siten aivan sama kuin aikaisemminkin. Pysäköinninvalvontaa harjoittava yhtiö voi pyytää tällaista maksua, eikä valvontamaksun vaatimisessa sinänsä ole mitään lain vastaista – ainakaan silloin, jos maksuvaatimus on esitetty oikealle henkilölle eli ajoneuvon kuljettajalle. Maksuvelvollisuus voi syntyä vain kuljettajan ja valvontayhtiön välille. Näyttövelvollisuus ajoneuvon kuljettajasta on valvontayhtiöllä. Ajoneuvon ajoneuvorekisteriin merkityllä omistajalla tai haltijalla ei maksuvelvollisuutta ole, ellei valvontayhtiö pysty näyttämään tämän toimineen myös kuljettajana. Omistajalla tai haltijalla ei ole myöskään mitään velvollisuutta ryhtyä selvittämään valvontayhtiölle ajoneuvon kuljettajaa.

Edellä selostetun tulkinnan on kuluttajariitalautakunta vahvistanut lukuisissa yksimielisissä ratkaisuissaan. Asia on selkeästi myös yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittavien valvontayhtiöiden tiedossa. Ne eivät ole nostaneet tuomioistuimissa velkomuskanteita maksusta kieltäytyneitä autoilijoita vastaan, koska tällaisen kanteen lopputulos on etukäteen selvä. Hyvän esimerkin tilanteesta tarjoaa Oy ParkPatrol Finland Ab:n konkurssi alkuvuodesta 2014. Ylivelkaantunut yhtiö ei nostanut velkomuskanteita maksamatta jättäneitä autoilijoita vastaan edes viimeisenä keinonaan konkurssin välttämiseksi. Myöskään konkurssipesä ei tiettävästi ole ryhtynyt velkomustoimenpiteisiin.

Vaikka lainsäädäntöhanke on ollut pysähdyksissä, yksityisen pysäköinninvalvonnan ympärillä on kuitenkin tapahtunut kulisseissa.
 
Kerroimme pari vuotta sitten tässä blogissa oikeudenkäynnistä, jossa yksityishenkilö oli nostanut valvontayhtiötä vastaan negatiivisen vahvistuskanteen, jossa hän vaati tuomioistuinta vahvistamaan, että hänellä ei ole velvollisuutta maksaa valvontayhtiön häneltä vaatimaa maksua. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen ja velvoitti kantajan suorittamaan häneltä vaaditun pysäköinninvalvontamaksun sekä valvontayhtiön oikeudenkäyntikulut, jotka käräjäoikeus kuitenkin kohtuullisti vaaditusta 32.000 eurosta 6.000 euroon. Kantaja valitti tuomiosta ns. ennakkopäätösvalituksella suoraan korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus on nyt päättänyt olla myöntämättä valituslupaa asiassa, joten käräjäoikeuden kanteen hylkäävä tuomio jää voimaan. Lainvoiman saaneen tuomion mukaan pysäköinninvalvontamaksu oli maksettava tilanteessa, jossa ajoneuvon pysäköineestä kuljettajasta ei vallinnut epäselvyyttä ja jossa maksu oli asetettu selkeästi yksityisellä alueella.

Oikeusprosessi, jonka yksityiskohdat on perusteellisemmin selvitetty tässä, nojautui kantajan puolelta siihen uskomukseen, että korkein oikeus tulisi ilman muuta muuttamaan aikaisempaa kantaansa yksityiseen pysäköinninvalvontaan sen johdosta, että eduskunnan perustuslakivaliokunta oli aiemmin tyrmännyt yksityisen pysäköinninvalvonnan mahdollistavan lakiesityksen perustuslain vastaisena. Kantaja siis piti valtakunnan ylimmän ja ensisijaisen perustuslain tulkitsijan kannanottoa niin vahvana, että korkeimman oikeuden olisi sen perusteella pitänyt muuttaa omaa linjaansa. Kannetta nostettaessa ei kuitenkaan ollut tiedossa, että hallitus tulisi antamaan samassa asiassa uuden, perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset huomioivan lakiesityksen. Kun uusi lakiesitys on läpäissyt perustuslakivaliokunnan seulan, ei korkeimmalla oikeudella ehkä ollut enää intressiä antaa oletettavasti hyvin lyhytikäiseksi jäävää ennakkopäätöstä asiassa, joka ilmeisesti tultaneen lainsäädäntöteitse joka tapauksessa järjestämään lähitulevaisuudessa uudelleen.

Mitään muutosta asioiden tilaan ei siis tämänkään prosessin myötä tullut. Monien valvontayritysten epärehelliset ja selkeästi hyvän perintätavan kanssa ristiriidassa olevat toimintatavat eivät ole valitettavasti nekään muuttuneet mihinkään. Edelleen jotkut yritykset, varsinkin pienimmät, uhkailevat asiakkaitaan oikeudenkäynneillä ja niistä aiheutuvilla suurilla kuluilla, vaikka todellisuudessa niillä ei ole minkäänlaisia eväitä eikä aikomustakaan viedä juttuja oikeusteitse eteenpäin. Lisäksi edelleen näkee väitettävän, että tapauksen KKO:2010:23 perusteella ajoneuvon ajoneuvorekisteriin merkitty omistaja tai haltija olisi velvollinen ”ilmiantamaan” ajoneuvon kuljettajan valvontayhtiölle. Tosiasiassa näin ei kuitenkaan ole. Kyse ei ole tulkinnanvaraisesta asiasta, vaan tietoisesta valehtelusta valvontayhtiöiden taholta.

Kuluttajariitalautakunnan vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan pysäköinninvalvontamaksua ei voi periä ilman, että se joka siihen vetoaa, osoittaa sopimussuhteen syntyneeksi tai sen syntyminen myönnetään. Edellä esitetyn mukaisesti valvontayhtiön on näytettävä, että juuri se henkilö, jolta se vaatii suoritusta, on pysäköinyt auton ja sitoutunut sopimukseen. Kuljettajana toimiminen on kuitenkin syytä kiistää heti ensimmäisessä reklamaatiossa, jos tähän aikoo vedota.
 
Kuluttajariitalautakunnan ratkaisussa dnro 343/39/2013 ei lautakunta ole suosittanut valvontamaksun perinnästä luopumista tapauksessa, jossa kuluttaja ei ollut kiistänyt kuljettaneensa ehtojen vastaisesti pysäköityä ajoneuvoa reklamaatioissaan valvontayhtiölle eikä perintätoimistolle, vaan hän oli vedonnut ainoastaan pysäköinninvalvonnasta kertovan kyltityksen epäselvyyteen. Kuluttajariitalautakunta ei pitänyt vasta lautakuntakäsittelyssä tehtyä ajoneuvon kuljettajana toimimisen kiistämistä uskottavana.

Tilanne, jossa yksityisiä pysäköinninvalvontamaksuja saa laillisesti pyytää, mutta niitä ei tarvitse maksaa, on tietenkin hyvin epätyydyttävä. Monet kansalaiset ovat aidosti epätietoisia siitä, mitä heidän pitäisi tehdä valvontamaksua koskevan vaatimuksen saadessaan. Käytännössä vielä jäljellä olevat valvontayhtiöt elävät pitkälti oikeuksistaan tietämättömien ja uhkailun alla taipuvien kuluttajien maksusuorituksista, siinä missä valveutuneet kuluttajat osaavat jättää perusteettomat maksuvaatimukset omaan arvoonsa.
    
Tämä ei tietenkään voi olla oikein. Asiaa ei lainkaan auta se, että kuluttajaviranomaisilta ei löydy virkamiesryhtiä antaa asiassa neuvontaa kuluttajille, vaikka viranomaisneuvonnan tarve olisi huutava valvontayhtiöiden levittäessä valheellista propagandaansa kenenkään siihen puuttumatta.

"Valvontamaksujen" määräämiseen perustuvan yksityisen pysäköinninvalvonnan kieltävän ja valvontayhtiöiden aseman julkisen pysäköinninvalvonnan alaisiksi suoritusportaan alihankkijoiksi vahvistavan lakihankkeen pikainen maaliin saattaminen olisi tässä tilanteessa selkeästi kaikkien kuluttajien sekä myös yhteiskunnan kokonaisedun mukaista. Emme tarvitse liiketoimintaa, joka perustuu oikeuksistaan tietämättömien ihmisten uhkailuun ja harhaanjohtamiseen. Oikeusvaltiossa lähes kaikki muu voidaan yksityistää, mutta pyrkimyksiin siirtää julkisen vallankäytön ytimeen kuuluvaa rangaistusvaltaa yksityisille tahoille on syytä suhtautua jyrkän kielteisesti.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei tarvitse maksaa
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen  pysäköinninvalvonnan
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Uuden parkkisakko-oikeudenkäynnin oudot piirteet

Historian havinaa
Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?

 

Lakien perustuslainmukaisuuden valvonta

Käytännössä kaikki modernit oikeusjärjestelmät perustuvat jonkinlaiselle normihierarkialle. Valtioelinten ja kansalaisten toimintaa ohjaillaan eritasoisilla asetuksilla ja hallinnollisilla määräyksillä, joiden antaminen perustuu laissa annettuun valtuutukseen. Normihierarkian huipulla on yleensä erityinen, hyvin pysyväksi ja pääsääntöisesti muuttumattomaksi tarkoitettu ja yleensä varsin abstrakti, lähinnä ylimpien valtioelinten valtasuhteita ja lainsäädäntömenettelyä koskeva sekä kansalaisten perustava laatua olevat oikeudet määrittelevä ”korkein laki”, jota yleensä nimitetään joko perustuslaiksi tai valtiosäännöksi. Perustuslain addressaatti – se, jonka toiminnan sääntelyyn laki on kohdistettu – on ensisijaisesti lainsäätäjä. Perustuslailla pyritään siis asettamaan eduskunnalle rajat sen suhteen, millaisia lakeja se voi säätää. Perustuslain itsensä muuttaminen on puolestaan tehty erityisen vaikeaksi ja huomattavan suurta poliittista yksimielisyyttä vaativaksi, jotta sillä olisi se asema eduskunnan lainsäädäntövallan rajoittajana, mikä sille on tarkoitettu.

Suomen perustuslain ehkäpä keskeisin lähtökohta on valtiosääntöoikeudellinen virkamieshallintoperiaate, jonka mukaan julkista valtaa käyttävät vain viranomaiset ja näiden nimissä vain laillisesti virkoihinsa nimitetyt virkamiehet. Tällä halutaan turvata julkisen vallan käyttöä koskeva lainmukaisuus, yhtenäisyys ja objektiivisuus. Toinen keskeinen periaate on se, että yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Lakia alemmanasteisilla asetuksilla tai muilla hallinnollisilla päätöksillä ei voida määrätä yksilön oikeusaseman perusteista. Myös virkamiesten oikeusaseman perusteet kuuluvat lailla säädettäviin asioihin.

Millä sitten voidaan taata, että perustuslakia tosiasiassa myös noudatetaan? Yleisesti tarkasteltuna perustuslainmukaisuuskontrolli voidaan toteuttaa ja eripuolilla maailmaa se toteutetaan lähinnä neljällä erilaisella tavalla, jotka pääpiirteittäin ovat yleinen tuomioistuinkontrolli, valtiosääntötuomioistuinkontrolli, parlamentaarinen kontrolli sekä jonkin erityiselimen suorittama muu kuin parlamentaarinen- tai tuomioistuinkontrolli. Näiden keskeiset erot liittyvät siihen, kohdistuuko valvonta lakiesitykseen ennen lain voimaantuloa vaiko jo voimassa olevan lain jälkikäteiseen valvontaan.

Suomessa lakien perustuslainmukaisuuden kontrolli on ollut vakiintuneesti eduskunnan
perustuslakivaliokunnan suorittaman ennakkovalvonnan varassa. Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Mikäli lakiehdotus havaitaan säätämisvaiheessa perustuslain vastaiseksi, ei lakia voida sellaisenaan säätää. Tällöin menettelyvaihtoehtoina ovat joko perustuslain samanaikainen muuttaminen, lakiehdotuksen hylkääminen tai sen perustuslain vastaisen osan poistaminen, lakiehdotuksen muuttaminen siten, että perustuslain vastaisuus poistuu, sekä lain säätäminen perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tällöin kyse on niin sanotusta poikkeuslaista, jolla asiallisesti ottaen muutetaan perustuslakia kuitenkaan itse perustuslain tekstiin kajoamatta.

Perustuslakivaliokunnan suorittama ennakkovalvonta on tietenkin lähtökohtaisesti hyvä asia ja siinä pystytään useimmiten karsimaan ainakin räikeimmät perustuslain vastaisuudet. Ennakkovalvonnan ongelma on siinä, että poliitikoista koostuvan valiokunnan päätöksiä ohjaavat viime kädessä poliittiset ja hallinnolliset tarkoituksenmukaisuusseikat ennemmin kuin muodollinen oikeusturva. Jos lakiesitys läpäisee perustuslakivaliokunnan seulan tai sitä ei edes alisteta valiokunnan kontrollille, kun esityksen perustuslakiristiriidan uhkaa ei havaita, ei meillä ole minkäänlaista keinoa julistaa jälkikäteen jotain lakia perustuslain vastaiseksi. Tämä on oikeusvaltiossa ilmiselvä puute.

Perustuslain vastaisia lakeja on tapana säätää yhteiskunnan häiriötilanteissa tai merkittävien yhteiskunnallisten intressien ollessa uhattuina. Poikkeusolot ja yhteiskunnalliset murrokset ovat omiaan synnyttämään tilanteita, joissa perustuslain venyttämisen vaara on erityisen suuri. Suomessa selkeästi perustuslain vastaisesti on lähihistoriassa säädetty ainakin ns. Tehy-pakkolaki sekä lex Nokia. Myös uusi aselaki on perustuslain kannalta vähintään hyvin kyseenalainen. Mutta kun perustuslakivaliokunta koostuu poliitikoista ja sen käsissä perustuslaki on tarvittaessa muovailuvahaa, tällaisia lakeja syntyy. Perustuslaista on tullut käytännön politiikan väline.

Suomeen ei ole perustettu erityistä valtiosääntö- tai perustuslakituomioistuinta, jollainen löytyy monesta muusta maasta, tosin esimerkiksi muissakaan Pohjoismaissa ei tällaista tuomioistuinta ole. Perustuslakia viimeksi uudistettaessa ei katsottu tällaiselle erityistuomioistuimelle olevan tarvetta, eikä sen nähty muutenkaan sopivan suomalaiseen järjestelmään. Monissa maissa, kuten esimerkiksi Saksassa, perustuslakituomioistuimen rooli on kuitenkin hyvin merkittävä. Yhdysvalloissa puolestaan liittovaltion korkein oikeus, jota ei alun perin tarkoitettu varsinaiseksi perustuslakituomioistuimeksi, on kuitenkin käytännössä ottanut hyvin vahvasti tällaisen roolin ja sillä on kelpoisuus julistaa lakeja perustuslain vastaisiksi. Mikään maa, jossa on perustuslakituomioistuin tai muu lakien perustuslainmukaisuuden valvontaan oikeutettu oikeusistuin, ei tiettävästi ole koskaan harkinnut tästä instituutiosta luopumista ja siirtymistä pelkkään ennakkovalvontaan.

Suomessa vallitsi pitkään periaate, että lakien perustuslainmukaisuuden valvonta ei kuulunut tuomioistuimille lainkaan. Ajateltiin, että ennakkovalvonta pitää huolen siitä, että ristiriitaa perustuslain ja tavallisen eduskuntalain tai tätä alemmanasteisen säännöksen kanssa ei voinut olla. Jos tällainen ristiriita havaittiin, se piti ”selittää pois”, toisin sanoen tuomioistuimen piti tulkita lakia sellaisella tavalla, että ristiriitaa ei jää.

Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä kuitenkin edellytettiin, että tuomioistuimet ottavat huomioon myös perusoikeussäännökset tavallisen lain ohella. Eduskunnan perustuslakivaliokunta suositti ns. perusoikeusmyönteistä laintulkintaa - milloin asiassa oli useita perusteltavissa olevia ratkaisuvaihtoehtoja, tuli tuomarin valita niistä se, joka parhaiten toteuttaisi perusoikeuksien tavoitteet.

Vuoden 2000 uudessa perustuslaissa mentiin vielä askel pidemmälle säätämällä perustuslain etusijasta. Tämä tarkoittaa sitä, että tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle, jos lainsäännöksen soveltaminen olisi ”ilmeisessä ristiriidassa” perustuslain kanssa. Tuomioistuin ei voi julistaa lakia sinänsä perustuslain vastaiseksi, mutta se voi ratkaista yksittäisen tapauksen välittömästi perustuslain nojalla tavallisen lain nimenomainen sanamuoto sivuuttaen. Uusi järjestelmä ei siis tarkoita yleistä lakien perustustuslainmukaisuuden jälkikäteistä tuomioistuinkontrollia, vaan eräänlaista perustuslain ja perusoikeussäännösten merkityksen pitkälle menevää korostamista. Vaatimus ristiriidan ilmeisyydestä tosin nostaa tulkintakynnyksen melko korkealle. Korkeimmassa oikeudessa on ollut tähän mennessä ainoastaan yksi tapaus, jossa tavallinen laki on sivuutettu perustuslain etusijan perusteella (KKO:2004:26).

On selvää, että ennakkovalvonnalla ei ole mahdollista varmistaa täysin kattavasti, ettei elävässä elämässä ilmenisi tilanteita, joissa jonkin lain soveltaminen olisi ristiriidassa perustuslain kanssa. Erityisen ongelmallisia voivat olla jotkut kauan aikaa sitten säädetyt lait. Vasta aivan viime vuosina ja -vuosikymmeninä on perusoikeusajattelu alkanut saada kunnolla jalansijaa ja on alettu edellyttää, että yksilöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin puuttuminen edellyttää laintasoista sääntelyä. Vanhempi lainsäädäntö on voitu laatia yhteiskuntapoliittisesti täysin toisenlaisissa oloissa, joissa oikeusturvan takeille ja virkamieshallintoperiaatteelle ei ole asetettu niin suurta painoarvoa. Tästä syystä on ilmeistä, että moni voimassa oleva, etenkin kauan aikaa sitten säädetty laki on perustuslain vastainen.

Niin sanottu vallan kolmijako-oppi, jonka kehittäjänä on pidetty ranskalaista Montesquieu´ta, edellyttää valtiollisen vallankäytön hajauttamista eri tahoille siten, ettei valtaa kerrostu liikaa yhteen paikkaan. Kun lakien perustuslainmukaisuutta ei voida Suomessa jälkikäteen tehokkaasti kontrolloida, on eduskunta on saanut valtiollisten tehtävien jaossa kohtuuttoman suuren painoarvon, jota se on eräissä tapauksissa myös häikäilemättömästi käyttänyt.

Perustuslakituomioistuimen perustaminen poistaisi tämän ongelman ja olisi merkittävä askel kohti todellista oikeusvaltiota, jollaisena Suomea ei tällä hetkellä voida pitää.

Lue myös:
Poikkeusolot - kansalaisoikeuksia kavennetaan jälleen
Sananvapaus murenee
Uusi vaihe sananvapauden alasajossa
Sananvapautta ja loukattua kunniaa
Nettisensuuri iskee
Illuusio länsimaisista arvoista

Lue myös perustuslainvastaisesta yksityisestä pysäköinninvalvonnasta:
Pitääkö yksityinen pysäköintivalvontamaksu maksaa?
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa on kelvottomasti perusteltu
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
KKO:n yksityisestä pysäköinninvalvonnasta annettuun tuomioon haetaan purkua

Pitääkö yksityinen pysäköintivalvontamaksu maksaa?

Vastaus on selkeä. Yksityistä pysäköintivalvontamaksua ei pidä maksaa.

Yksityinen pysäköinninvalvonta on eduskunnan säätämiin lakeihin perustuvien säännösten ja niiden perusteella annettujen määräysten noudattamisen valvonnasta ja niiden rikkomisesta johtuvien seuraamusten määräämistä. Kansanomaisemmin voi todeta, että kyseessä on virheellisestä pysäköinnistä rankaiseminen. Toiminta on merkittävää julkisen vallan käyttöä ja siten perustuslain 124§ mukaisesti ainoastaan viranomaisten toimivallassa. Yksityinen yritys saa siis periaatteessa valvoa pysäköintiä, mutta virheellisestä pysäköinnistä seuraamuksen määrääminen on perustuslain vastaista.

Maaliskuussa 2010 korkein oikeus (KKO) katsoi päätöksessään tilannetta ainoastaan sopimusoikeudellisesta näkökulmasta mitä voidaan pitää harvinaisen alkeellisena ja ainutlaatuisena virheenä Suomen korkeimmalta tuomioistuimelta.

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta yritettiin säädättää lakia tilanteen selkiinnyttämiseksi. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin helmikuussa 2011 antanut yksimielisen kannanoton jolla valiokunta on todennut yksityisestä pysäköinninvalvonnasta säädettäväksi tarkoitetun lain olevan perustuslain vastainen koska merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan antaa vain viranomaiselle – ei yksityiselle pysäköintiyhtiölle.

Oikeuskirjallisuus ja suuri enemmistö asiantuntevista oikeusoppineista ovat julkisesti samaa mieltä yksityisen pysäköinninvalvonnan lainvastaisuudesta. Joitakin eriäviä mielipiteitä on tullut toisarvoisilta laintulkitsijoilta.

Koska yksityinen pysäköinninvalvonta voidaan katsoa olevan perustuslain vastaista, voidaan korkeimman oikeuden päätös jättää omaan arvoonsa. Uuden oikeustapauksen myötä päätös tulisi suurimmalla todennäköisyydellä muuttumaan. Jos Suomessa osattaisiin alkeellisimmat oikeusvaltion periaatteet, korkein oikeus tajuaisi itse purkaa tekemänsä virheellisen tuomion.

Yksityistä pysäköinninvalvontamaksua ei tarvitse, ei pidä, eikä kuulu maksaa. Kyse voi autoilijan kannalta olla vaikka kansalaistottelemattomuudesta jos muut perustelut eivät tyydytä. Valvontayhtiöt tulevat vetoamaan korkeimman oikeuden päätökseen, uhkailemaan maksamatta jättäneitä ja viemään asioita perintäyhtiöille. Suomalaisen autoilijan tehtävä on pysyä lujana ja kiistää saatavan oikeellisuus perustuslain vastaisena. Perintäyhtiö ei voi jatkaa perintää mikäli saatava on kiistetty. Ainoa keino pysäköintiyhtiölle on luopua vaatimuksesta tai viedä asia oikeuteen. Pysäköintiyhtiöt kuitenkin aristavat uutta oikeuskäsittelyä, koska nyt valvonnasta säädettäväksi tarkoitetun lain kaatuessa perustuslaillisiin kysymyksiin uusi kierros oikeudessa johtaisi todennäköisesti aivan toiseen tulokseen. Uusi oikeuskäsittely olisikin autoilijoiden kannalta erinomainen vaihtoehto. Kenestä löytyisi seuraava rohkea nuori mies tai nainen joka ajaisi autoilijoiden yhteistä asiaa lainvastaista toimintaa harrastavia roskajoukkoja vastaan?

On ollut surullista, joskin monesti hilpeää huomata että yksityistä pysäköinninvalvontaa kannattavien liittoutumassa ei ole ymmärretty oleellisinta asiaa, sitä mistä oikeasti on kysymys. Kukaan ei koskaan ole vaatinut kenelläkään autoilijalle oikeutta pysäköidä mihin tahansa ilman seuraamusta. Kyse on siitä, kuka seuraamuksen voi määrätä. Jos sopimusoikeudellisin keinoin hyväksytään rangaistusluontoisten maksujen määrääminen, voidaan hyvin kysyä tarvitseeko pysäköintivirhe olla ainoa jossa voidaan vedota puhtaasti sopimusoikeuteen? Samalla tavoin mikä tahansa yksityinen taho, kuten kauppakeskus, voi aloittaa omistamallaan alueellaan rangaistusluonteisten maksujen määräämisen, esimerkiksi näpistyksestä. Rangaistusoikeuden käyttö ei koskaan ole puhtaasti sopimusoikeudellinen kysymys. Se on perustuslaissa määrätty oikeus joka on annettu vain viranomaiselle.

Hyvät kanssa-autoilijat. Nyt on aika ryhdistäytyä ja koota rivit yhteen.

Älkää maksako ainuttakaan yksityistä pysäköintivalvontamaksua !

Lue myös:
Parkkiyhtiö on jälleen hävinyt pysäköintiriidan
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Syyllistyvätkö parkkifirmat rikokseen
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynneille uhkailu on pelkkää pluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom-jutussa on kelvottomasti perusteltu
Valuuko yksityinen pysäköinninvalvonta rikollisten käsiin?
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta KKO:n päätös
Valtionsyyttäjän hätiköity ratkaisu ParkCom-jutussa
Parkkifarssi päätökseen - Kuluttajavirasto kriisissä
Sopimuksen syntymisestä yksityisessä pysäköinninvalvonnassa
Yksityiset pysäköinninvalvontamaksut ovat lain vastaisia
ParkCom Oy hovioikeudessa - valvontayhtiössä ei tunneta pysäköintilainsäädännön perusasioita
Yksityinen rankaiseminen

ParkCom Oy hovioikeudessa 17.9.2008

Yksityisen pysäköinninvalvonnan kohtalon hetkiä ratkaistaan Helsingin hovioikeudessa 17.9.2008. Päätös asiassa lienee odotettavissa vasta lokakuussa.

Vantaan käräjäoikeus antoi yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan päätöksensä 14.12.2007 (tuomio 07/11275). Vantaan käräjäoikeuden tuomion mukaan yksityinen valvontayhtiö ParkCom Oy:llä ei ole oikeutta kirjoittaa yksityisoikeudellisia maksuja virheellisestä pysäköinnistä. Vaikka maksua nimitetäänkin valvontamaksuksi kyseessä on lain tarkoittama pysäköintivirhemaksu jolloin kyse on myös julkisen vallan käytöstä. Laki pysäköintivirhemaksusta (3.4.1970/248), tieliikennelaki (3.4.1981/267) ja korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen 1996-A-55 perusteella pysäköintivirhemaksun voi kirjoittaa vain poliisi tai kunnallinen pysäköinninvalvonta. Tämä koskee myös yksityisiä alueita. Kiinteistön- tai tontin omistajalla on oikeus päättää pysäköinninehdoista eli käytännössä siitä, veloitetaanko pysäköinnistä. Pysäköinnin maksullisuus on kuitenkin eri asia kuin esimerkiksi pysäköintikiekon käyttämättä jättämisestä määrätty rangaistusmaksu ilmaisella pysäköintialueella tai liikennesääntöjen noudattamatta jättäminen tai pelastuslain rikkominen taloyhtiön pihalla. Omistusoikeus ei sisällä oikeutta rangaista virheellisestä pysäköinnistä. ParkCom Oy valitti asiassa hovioikeuteen.

Lue lisää aiheesta artikkelissa "ParkCom Oy hävisi käräjäoikeudessa"

Perustuslainvastainen lakihanke

Oikeusministeriö on huhtikuussa 2008, voimakkaan valvontayhtiöiden harrastaman lobbauksen jälkeen, kertonut suunnitelmistaan aloittaa lain valmistelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta. Tämä laki astuisi voimaan aikaisintaan 2010-2011, mikäli se hyväksytään eduskunnassa. Asiassa säädettäväksi aiottu laki on perustuslainvastainen, koska perustuslain 124 § mukaisesti julkinen hallintotehtävä ja siihen mahdollisesti sisältyvä oikeus rangaista (kirjoittaa pysäköintivirhemaksu) on merkittävää julkisenvallan käyttöä jota ei voi perustuslain mukaan antaa tehtäväksi muille kuin laissa erikseen määrätylle viranomaiselle. Vantaan käräjäoikeus totesi jouluna 2007 että julkisen vallan käyttö ei ole osa omistusoikeutta, vaikka oikeusministeriö ja valvontayhtiöt ovat väittäneet muuta. Suomessa tuomioistuin päättää nykytilanteesta, ei oikeusministeriö. Vaikka laki aikanaan tulisikin voimaan sillä ei olisi merkitystä nykyiseen tilanteeseen.

Lue lisää aiheesta artikkelissa "Laiton lailliseksi lainvastaisesti"

Vastuu toiminnasta

ParkCom Oy:n hävitessä maksuja tuskin pystyttäisiin kokonaismääräisesti perimään takaisin valvontayhtiöltä. Korvausvastuu voi kuitenkin siirtyä myös palvelun tilaajalle, eli tässä tapauksessa taloyhtiöiden hallituksille, isännöitsijöille ja muille kiinteistönomistajille kuten kauppakeskuksille. Valvontayhtiöt ja oikeusministeriö ovat väittäneet kyseessä olevan kiinteistön omistajan omistusoikeuteen liittyvä oikeus määrätä pysäköinninehdoista. Oikeus olisi nimenomaan siis kiinteistönomistajalla, joka delegoi valvonnan valvontayhtiölle. Delegointi ei poista juridista vastuuta. Jos käräjäoikeuden päätös pitää loppuun asti, myös palvelun tilannut voi olla vastuussa laittomasti perityistä maksuista. Tämä voi jatkossa aiheuttaa harmaita hiuksia monille kauppakeskusten kiinteistöpäälliköille sekä talohallituksen jäsenille ja isännöitsijöille.

Lue lisää aiheesta artikkelissa "Taloyhtiön ja isännöitsijän vastuu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta"

Kuka voittaa ja kuka häviää?

Mikäli ParkCom Oy häviää hovioikeudessa, eikä käsittely etene korkeimpaan oikeuteen, muodostuu hovioikeuden päätöksestä käytännössä ennakkotapaus jota voidaan soveltaa kaikkiin maksuihin joita valvontayhtiöt ovat autoilijoilta perineet lainvastaisesti vuodesta 2004 asti. Häviön jälkeen valvontayhtiöiden olisi turha viedä uusia tapauksia oikeuteen toiminnan tuomitseva ennakkopäätös allaan. Päätös heijastuisi suoraan myös kaikkien muidenkin valvontayhtiöiden toimintaan kuten ParkPatrol Finland Oy:n ja jyväskyläläisen Park Service Oy:n. Toisaalta, jos ParkCom Oy voittaisi hovioikeudessa, eikä asiaa käsiteltäisi korkeimmassa oikeudessa, muodostuisi päätöksestä käytännössä valvontayhtiöiden toiminnan laillistava ennakkotapaus. Tämän jälkeenkin kaikilla maksunsa maksamatta jättäneillä pitäisi olla aikaa maksaa valvontamaksu ilman erityisiä seuraamuksia.

Valvontayhtiöiden toiminnan laillistava päätös olisi kohtalokas isku suomalaiselle oikeusturvalle. Ajatus yksityisestä sakottamisesta on harvinaisen vastemielinen enkä usko että kerran avattu ovi sulkeutuu enää koskaan uudelleen. Yksityinen "sakottaminen" sopimusoikeudellisin perustein yleistyisi myös monilla muilla aloilla.

Lue lisää lukijan artikkelissa "Kuluttajavirasto ja yksityinen pysäköinninvalvonta"

Prosessi saatettava loppuun

Kävi oikeudenkäynnissä kuinka tahansa, tärkeintä on, että asia on viimein puitu oikeusprosessissa läpi perinpohjin. On selvää että lopputulos ei miellytä kaikkia. Kuluttajaviraston hampaaton ote asiassa on ollut järkyttävän laiminlyövää ja kuluttajaviraston toiminnan periaatteiden vastaista. ParkCom Oy kerkisi toimia ja kerätä kyseenalaisia maksuja kolme vuotta ennen kuin valvontayhtiöllä oli kanttia viedä asiassa ketään oikeuteen. Menettely ei varmasti ollut sattumaa. Kolmessa vuodessa toimintaa kerkiää laajentaa, vakiinnuttaa ja aina valitettavasti löytyy ihmisiä jotka ilman minkäänlaista kyseenalaistamista maksavat laskun kuin laskun. Tarkoitus ei voi pyhittää keinoja.

Huvittavinta tilanteessa on, että valvontayhtiöillä on ollut mittava intressi saada aikaan laki toiminnasta, joka yhtiöiden mielestä on kokoajan ollut suomen lain mukaista. Oikeusoppineet ovat kohtuullisen yksimielisiä siitä, että nykyisen lainsäädännön valossa ParkCom Oy:n häviö hovissa on erittäin todennäköinen. Nähtäväksi voi tietysti jäädä minkälainen vaikutus oikeusministeriöllä ja lakihankkeella on riippumattomaan tuomioistuimeen?

Laiton lailliseksi lain vastaisesti

Oikeusministeriö on julkaissut tiedotteen aikomuksestaan säätää laki koskien yksityistä pysäköinninvalvontaa. Helsingin Sanomat uutisoi asiasta näyttävästi, kuinka yksityinen pysäköinninvalvonta on saanut oikeusministeriöltä peräti hyväksynnän. Helsingin Sanomien mukaan toimintaa ei voida kieltää, koska yksityinen pysäköinninvalvonta on laajentunut mittavaksi liiketoiminnaksi. Suomessa lainmukaisuudesta päättää tuomioistuin, ei oikeusministeriö. Perustuslain mukaan julkinen hallintotehtävä ja julkisen vallan käyttö kuuluvat viranomaisille. Nykyisten tuomioistuimien kannanottojen perusteella yksityinen pysäköinninvalvonta on voimassaolevan lainsäädännön perusteella Suomessa laitonta.

Tarvitaanko lakia yksityisestä pysäköinninvalvonnasta?

Jos yksityinen pysäköininvalvonta olisi Suomen lain mukaista toimintaa, kuten valvontayhtiöt ovat viimeiset vuodet väittäneet ja ahkerasti lobanneet, ei asiasta edes tarvitsisi säätää lakia. Myös Vantaan käräjäoikeus olisi tuolloin ollut asiasta toistamieltä.

Lakia yksityisestä pysäköinninvalvonnasta ei tarvita. Meillä on olemassa yksi toimiva järjestelmä, kunnallinen pysäköinninvalvonta, jolla on valtuudet toimia myös yksityisellä alueella. Väitän että kiinteistönomistajalle, taloyhtiölle tai kauppakeskukselle on yhdentekevää kuka valvontaa suorittaa kunhan valvonta toimii. Valvonnan suorittamiseksi ei tarvita uutta järjestelmää, ainoastaan vanhan järjestelmän tehostamista. Kaikessa pahassa ei tarvitse ottaa Ruotsista esimerkkiä. Kunnallista pysäköinninvalvontaa tulisi kehittää ja lisätä resursseja kohtaamaan myös yksityisten kiinteistönomistajien tarpeet. Kunnallisen pysäköinninvalvonnan maksut ohjataan kunnan hyväksi ja siten ne hyödyttävät myös kaikkia yhteiskunnan jäseniä. Yksityinen valvonta on voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa, jossa rahat ohjaantuvat muutaman ahneen yksilön hyödyksi.

Lainvalmistelu aloitetaan aikasintaan 2009 ja se voisi astua voimaan vuosien 2010-2011 aikana. Jokaisen suomalaisen perussivityksen selkärangassa pitäisi sijaita tieto siitä, että oikeusministeriö ei lakeja aseta voimaan. Se että oikeusministeriö hyväksyy lain valmistelun aloittamisen ei suinkaan tarkoita sitä, että toiminta olisi nyt laillista tai laki koskaan edes tulisi voimaan. Lain voimaantulo edellyttää eduskunnan hyväksyntää. Jokaisella meillä on siis vielä mahdollisuus vaikuttaa asiaan oman kansanedustajamme kautta.

Olisiko mahdollisesti säädettävällä uudella lailla vaikutusta nykytilanteeseen?

Lain säätäminen yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on täysin erillinen prosessi. Tällä hetkellä Vantaan käräjäoikeuden 14.12.2007 antaman tuomion 07/11275 mukaan yksityisen pysäköinninvalvontayhtiön määräämiä maksuja ei tarvitse maksaa. Mikäli toiminta laillistetaan tulevaisuudessa säätämällä laki, se ei muuta tämän hetkistä tilannetta, eikä auta nykymuodossaan olevia yksityisiä valvontayhtiöitä. Lakeja ei säädetä voimaan taannehtivasti. Mikäli hovioikeus ei muuta oleellisesti Vantaan käräjäoikeudessa toimineen kolmen ammattituomarin tulkintaa asiassa, yksityinen pysäköinninvalvonta tulee nykylainsäädännön perusteella olemaan laitonta. Hovioikeudenkaan päätös ei välttämättä jää ennakkotapaukseksi jos asiassa haetaan valituslupaa korkeimpaan oikeuteen. Tuli ennakkopäätös mistä oikeusasteesta tahansa, ennakkopäätös asiasta on tärkeä. Kaikki yksityiset pysäköintivalvontatapaukset aina valvontayritysten toiminnan alkuajoista tullaan ratkaisemaan tapahtumahetkellä voimassaolleen lainsäädännön perusteella oli uusi laki voimassa tai ei.

Pitääkö yksityinen valvontamaksu maksaa?

Vantaan käräjäoikeuden 14.12.2007 antaman päätöksen perusteella jokaisen yksityisen valvontayhtiön maksun saaneen autoilijan kannattaa jättää laittomasti määrätty maksu maksamatta. Asiasta kannattaa tehdä vapaamuotoinen reklamaatio ja perustella kieltäytyminen edellä mainittuun käräjäoikeuden päätökseen vedoten.

Nyt kannattaa odotella rauhassa Helsingin hovioikeuden päätöstä asiasta. Vaikka ParkCom Oy voittaisi hovioikeudessa se ei anna valvontayhtiölle mitään automaattista oikeutta asettaa kaikkia saataviaan ulosottoon. Voitettuaankin valvontayhtiön olisi edelleen haastettava jokainen maksamatta jättänyt autoilija erikseen oikeuteen ja se prosessi vie aikaa. Maksun kerkiää tarvittaessa maksamaan vielä ennakkopäätöksen muodostumisen jälkeenkin ilman pelkoa oikeuteen joutumisesta tai luottotietojen menettämisestä.

On kuitenkin hyvin vaikea uskoa Vantaan käräjäoikeuden päätöksen muuttuvan Helsingin hovioikeudessa. Lainmääräykset ovat asiassa selkeät. Tulevaisuudessa mahdollisesti voimaan astuvalla lailla ei ole tämän hetkisiin maksuihin, niiden perintään tai maksuvelvollisuuteen merkitystä. Uudella lailla ei voi taannehtivasti muuttaa nyt oikeudessa laittomaksi todettuja maksuja laillisiksi.

Perityt valvontamaksut takaisin ?

Koko toiminnanhan on väitetty perustuvan siihen, että kiinteistön tai tontin omistajalla on oikeus päättää pysäköinninehdoista. Valvonnan on voinut tulkinnan mukaan antaa ulkopuoliselle valvontayhtiölle. Tämä on myös oikeusministeriön tulkinta asiassa. Vantaan käräjäoikeus on kuitenkin todennut, ettei tällaista oikeutta ole kiinteistön- tai tontin omistajalla. Kyse on pysäköinninvalvonnasta (laki pysäköintivirhemaksusta, 3.4.1970/248, tieliikennalaki, 3.4.1981/267, perustuslaki, 11.6.1999/731), joka on julkisen vallan käyttöä ja siten laissa määrätty vain viranomaisen toimivaltaan myös yksityisillä alueilla (korkeimman hallinto-oikeuden päätös, 1996-A-55 ).

Mikäli käräjäoikeuden päätös jää voimaan alkaa mittava takaisinperintä, joka voi johtaa valvontayhtiöiden konkurssiin. Maksuja voidaan periä takaisin myös laittoman palvelun tilanneelta toimeksiantajalta, kuten esimerkiksi taloyhtiöltä, kauppakeskuksilta tai virastoilta. Tulkinnassahan on kyse nimenomaan kiinteistön- tai tontin omistajan oikeuksista jotka on liittyvät omistusoikeuteen. Toisin sanoen, lakia on siis selvästi rikkonut toimeksiantaja delegoidessaan lainvastaisen tehtävän valvontayhtiölle. Valvontayhtiö taas on asiassa toteuttajan roolissa. Takaisinperinnän kohdistaminen myös toimeksiantajiin on siis enemmän kuin perusteltua.

Taloyhtiöiden ja muiden toimeksiantajien kannattaa kuitenkin muistaa, että jos valvontayhtiöt ajautuvat nurkkaan hävittyään hovioikeudessa ne saattavat yrittää pelastaa oman nahkansa vetäytymällä vastuusta ja kaatamalla syyn toimeksiantajien niskaan. Valvontayhtiö on saattanut toimeksiantajan kanssa tekemässä valvontasopimuksessa väittää ottavansa vastuun palvelun lainmukaisuudesta, mutta tällä sopimusehdolla ei ole merkitystä, koska valvonnanhan on katsottu perustuvan nimenomaan kiinteistön omistajan oikeuksiin, ei valvontayhtiön. Pelkästään tämä riskin takia takia esimerkiksi taloyhtiöiden tulisi purkaa sopimukset välittömästi valvontayhtiöiden kanssa välttyäkseen suuremmilta hankaluuksilta.

Takaisinperintäprosessiin toivoisi Kuluttajavirastolta apua sekä valvovan viranomaisen selkärankaa ja uskallusta puolustaa kuluttajia.

Oikeusministeriön kaavailema laki yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on perustuslain vastainen

Ensimmäiseksi kannattaa muistaa, että kukaan ei ole kieltämässä tai kiistämässä kiinteistön- tai tontin omistajan oikeutta perustaa maksullista pysäköintipalvelua alueelleen. Portit sisääntuloväylille ja maksuautomaatit käyttöön - hyvin yksinkertaista. Pysäköinninvalvonta on täysin eri asia! Nyt yksityiset yritykset kiinteistön- tai tontinomistajan toimeksiantajina valvovat pysäköintikieltomerkkien noudattamista taloyhtiöiden pihalla, kuten myös monilla julkisilla alueilla. Samat yritykset myös rankaisevat lain rikkomisesta kirjoittamalla pysäköintivirhemaksuja kerätäkseen itselleen liikevoittoa.

Oikeusministeriö on säätämässä lakia joka mahdollistaa rangaistusvaltuudet yksityiselle yrityksille ja kiinteistön omistajille. Tämä osoittaa täydellistä halveksuntaa Suomen perustuslakia kohtaan ja harvinaisen vaillinaista harkintakykyä siitä, mihin tilanne johtaa kun yksityiselle, voittoa tavoittelevalle yritykselle tai kiinteistön omistajalle annetaan viranomaisille laissa määrätty oikeus rangaista. Kansalaisten yhdenvertaisuutta ja oikeusturvaa loukataan ennennäkemättömän härskisti.

Perustuslaki ja erityisesti 124 § määrittelee selkeästi julkisen vallan käyttöä, rangaistusoikeutta ja hallintotehtävän antamista muulle kuin viranomiselle.

"Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle." (perustuslaki 124 §)

Merkittävää julkisen vallan käyttöä voidaan antaa tehtäväksi vain ja ainostaan viranomaiselle. Onko pysäköintivirheestä rankaiseminen merkittävää julkisen vallan käyttöä? Väitän että on. Yksilön rankaiseminen on aina merkittävää vallan käyttöä toisin kuin pelkkien viranomaispäätösten tekeminen. Pysäköintivirhemaksu on rangaistus, ei hallinnollinen maksu. Hallinnollinen maksu määrätään palvelusta ei sääntöjen noudattamatta jättämisestä. Entä jos kyseessä ei olisi merkittävä julkisen vallan käyttö? Tällöinkin toiminta voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lain nojalla kunhan se on tarkoituksenmukaista eikä vaaranna oikeusturvaa ja hyvän hallinnon vaatimuksia.

Yksityinen pysäköinninvalvonta ei ole tarkoituksenmukaista muiden kuin valvontayritysten kannalta. Meillä on toimiva kunnallinen pysäköinninvalvonta, jota voidaan kehittää vastaamaan myös yksityisten kiinteistönomistajien tarpeita. ParkCom Oy, ParkPatrol Oy ja monet muut valvontayritykset ovat viimeisten vuosien aikana osoittaneet konkreettisilla esimerkeillä, että yksityiset valvontayritykset eivät liiketoiminnan voitontavoittelun takia pysty hyvän hallinnon vaatimuksiin tai toimimaan vaarantamatta autoilijoiden oikeuksia ja oikeusturvaa.

• maksusaataviin liittyvät perusteettomat uhkailut ja hyvin agressiivinen perintä (esim. ParkCom uhkailut, ParkCom Oy:n hurjat lakiviittaukset, ParkCom Oy:n karhukirjeet)
• lakiin perustumattomat tulkinnat väitetään faktoina (ParkCom Oy:n kotisivut ennen viimeisimpiä muutoksia)
• vedotaan ruotsinlainsäädäntöön (ParkCom Oy:n kotisivut)
• maksujen kohdistaminen kuljettajan sijasta omistajaan ja haltijaan
• kuluttajaviraston ohjeiden ja suositusten huomioimatta jättäminen (esim. Kuluttajaviraston kannanotto)
• kuluttajan harhauttaminen (esim. ParkCom ansoittaa itäkeskuksessa)
• vetoaminen vain valvontayhtiöille sopiviin hallinto-oikeuden päätöksiin (esim. Helsingin hallinto-oikeuden päätös pysäköinninvalvonnasta)
• vetoaminen vain valvontayhtiölle sopiviin kuluttajariitalautakunnan päätöksiin ja siten kuluttajan harhauttaminen (esim. klikkaa auki viereinen kuva, viimeisin päätös ei ole 2.2.2007 vaan 8.6.2007 annettu yhtiölle kielteinen lautakunnan päätös, asiasta on huomautettu useasti yhtiön palautesivun kautta)
• riittävän neuvonnan ja asiakaspalvelun tarjoaminen (esim. ParkPatrol Oy:n on autoilijan mahdoton saada yhteyttä koska muuta kanavaa ei ole ollut kuin postilokero: ParkPatrol Oy:n asiakaspalvelu)
• kohtuuttoman hintainen maksullinen asiakaspalvelunumero, 3.50 eur / min puhtaasti rahastustarkoituksessa (esim. ParkPatrol tämän viikon vitsi)
• reklamaatioiden sivuuttaminen ja jopa kieltäytyminen vastaanottamasta reklamaatioita (esim. ParkPatrol Oy ei suostunut vastaanottamaa reklaamatiota joka lähetettiin kirjattuna kirjeenä)
• aiheeton ja harhaanjohtava vihjailu isoista perintäkuluista, oikeudenkäyntikuluista ja ulosottoon joutumisesta (katso kuva, esim. ParkCom Oy:n kotisivu)
• aiheeton uhkailu oikeustoimilla, vaikka yhtiöt nostivat ensimmäiset kanteet vasta vuonna 2007 kolme vuotta toiminnan alkamisen jälkeen
• henkilötietolain noudattamatta jättäminen (esim. Autoparkki sai huomautuksen tietosuojavaltuutetulta)
• henkilökunnan asiaton ja välinpitämätön käyttäytyminen (esim. Oi valvoja miksi piileksit, Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?)
• henkilökunnan mielivaltaisesti harrastama omankäden oikeus (esim. Tapaus Sello, Järvenpään Prisma)
• omien päätöksien perusteiden jatkuva vaihtaminen, esimerkiksi haltijavastuu
• ParkCom Oy:n reklamaatioiden pitkä käsittelyaika (yli 3 kuukautta)
• omien oikeuksien mielivaltainen käyttäminen (esim. Onko sinulla ParkCom lupa?)
• yhtiöt valvovat julkisia alueita lainvastaisesti (esim. Poliisin tekemä tutkintapyyntö)
• jne.

Usean toimintavuoden jälkeen tätä ei voida pistää enää osaamattomuuden piikkiin, vaan kyse on tavattoman härskistä tavasta yrittää kerätä liikevoittoa keinolla millä tahansa. Ovatko edellämainitut toimintatavat oikeusministeriön mielestä perustuslain tarkoittamaa sellaista hyvää hallintotapaa ja kuluttajan perusoikeuksia ja oikeusturvaa tukevia menetelmiä, jotta julkisen vallan käyttö ja mahdollisuus rangaista yksilöitä voidaan antaa oikeutena yksityiselle yritykselle tai kiinteistönomistajalle? Ei ainakaan perustuslain mukaan.

On myös turha väittää, että uusi laki voitaisiin säätää sellaiseksi, että perustuslain 124 § ehdot täyttyvät. Perustuslaki edellyttää, että toiminta on muodostunut sellaiseksi, että se täyttää perustuslain ehdot. Kaikki yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittavat yritykset ovat todistetusti osoittaneet olevansa kykenemättömiä toimimaan julkisen vallan käytön edellyttämällä tavalla.

Jos julkisen vallan käyttö rangaistusten määräämisestä laajennetaan perustuslain vastaisesti yksityisille yrityksille ja kiinteistön omistajille, silloin oikeusministeriö ei varmasti näe estettä laajentaa myös vartijoiden ja järjestyksenvalvojien oikeuksia. Ehkä vartijoilla pitäisi olla oikeus jakaa vankeusrangaistuksia ja määrätä ihmisiä tilapäisesti säilöön, vaikka kauppakeskusten kellariin sijoitettuihin selleihin. Ehkä järjestyksenvalvojalle voisi antaa oikeuden sakottaa järjestyshäiriöistä. Rahat hän saisi tietysti pitää itse.

Rankaiseminen on ja pitää olla vain ja ainoastaan viranomaisen tehtävä!

Oikeusministeriön perustelut ja valvontayhtiöiden lobbaus

Helsingin Sanomat kertoi, että ministeriön mukaan toimintaa ei voida kieltää koska yksityinen pysäköinninvalvonta on laajentunut mittavaksi liiketoiminnaksi. Tämä kuulosti aivan uskomattomalta väitteeltä. Valvontayhtiöiden vuosia kestänyt lobbaus asiassa on nähtävästi viimein mennyt läpi oikeusministeriössä. Luulisi että oikeusministeriössä jos missään, pitäisi olla mahdollisimman paljon selkärankaa jättää yksittäistä ja pientä intressiä edustavan tahon perustuslain vastaiset suunnitelmat huomioimatta. Moni muukin laittomaksi koettu asia on laajentunut mittavaksi toiminnaksi kuten moottoripyöräjengit ja huumekauppa. Pitäisikö näidenkin toiminta säätää lailliseksi?

Blogin edustaja ottikin asiasta selvää suoraan Oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Aki Rasilaiselta.

ParkCom Oy on aloittanut toimintansa vuonna 2004 ja tietoisesti, strategisena suunnitelmana, päättänyt, että toiminnan laillisuutta ei koetella oikeudessa ennen kuin liiketoiminta on kasvanut tarpeeksi. Ensimmäiset haasteet nähtiinkin vasta vuonna 2007, eli kolme vuotta myöhemmin. Sitä ennen ParkCom Oy:lle riitti, että riittävän moni ihminen maksoi tai saatiin "uhkailemalla" maksamaan maksunsa. Ensimmäiset oikeuden päätökset vuonna 2007 olivat yksipuolisia tuomioita. Kun ensimmäinen todellinen ottelu tuomioistuimessa käytiin, ParkCom Oy hävisi Vantaan käräjäoikeudessa 14.12.2007. Onko tosiaan niin, että jos tällä hetkellä tuomioistuimessa laittomaksi todettua toimintaa pystyy kasvattamaan riittävän laajaksi, oikeusministeriössä katsotaan, että toimintaa ei enää voi kieltää vaan toiminta pitää laillistaa säätämällä asiasta laki?

Oikeusministeriö vastasi blogin edustajalle: "Yksityisen pysäköinninvalvonnan kieltäminen ei käy päinsä siitä syystä, että toimintaa harjoitetaan yksityisillä alueilla, joilla kiinteistön- eli maanomistaja voi asettaa ehtoja alueensa käytölle. Tämän oikeus sisältyy omistusoikeuteen. Asettamiensa ehtojen valvonnanomistaja voi siirtää muulle taholle. "

Ei pidä paikkaansa. Omistusoikeus ei varmasti aja perustuslain ohi. Kiinteistön- tai tontinomistajalla on muitakin rajoituksia omistusoikeuteensa. Esimerkiksi rakennussäädökset. Tontin- tai kiinteistön omistajalla ei myöskään ole alueellaan poliisin valtuuksia. Vantaan käräjäoikeus on todennut, että omistusoikeuteen ei sisälly oikeutta "sakottaa" virheellisestä pysäköinnistä. Kyse on julkisen vallan käytöstä mihin tontin- tai kiinteistön omistajalla ei ole valtuuksia. Pysäköintivirheistä rankaiseminen ei kuulu omistusoikeuteen.

Tuomiovaltaa asiassa käyttää Suomessa tuomioistuimet ei oikeusministeriö. Jos hovioikeus säilyttää Vantaan käräjäoikeuden päätöksen, eikö silloin Oikeusministeriön kannanotto ole enemmän kuin arveluttava? Oikeusministeriön mielestä laki pitää säätää, koska kiinteistön omistajalla on oikeus asettaa ehtoja alueensa käytölle omistusoikeuden perusteella, vaikka samaan aikaan tuomioistuin toteaa, ettei tällaista oikeutta nykylainsäädännön perusteella ole. Lain tarve perustuu siis tuomioistuimessa laittomaksi todettuun toimintaan ja lain tarkoituksena on säätää laiton toiminta lailliseksi missä julkinen rankaisuvalta annetaan yksityisten käsiin perustuslain vastaisesti?

Oikeusminsteriön vastaus: "Lainvalmistelun aloittaminen ei tässäasiassa ole kytköksissä asiassa annettaviin tuomioistuinratkaisuihin. Lainvalmistelualoitetaan ratkaisujen sisällöstä riippumatta. Viime kädessä toiminnan salliminen tai kieltäminen on eduskunnan harkittava. "

Perustuslain tarkoituksena on turvata kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä ja varmistaa että julkisen vallan käyttöön liittyvä oikeus rangaista tapahtuu oikeudenmukaisesti, kansalaisten perusoikeuksia kunnioittaen ja erityisesti hyvän hallintotavan mukaisesti. Oikeusministeriön mielestä perustuslaista ei nähtävästi tältä osin tarvitse välittää.

Arviomuistio

Kun katsoo Oikeusministeriön sivuilta löytyvää arviomuistiota aiheesta ei voi kuin hämmästellä kuinka sinisilmäisiä ministeriössä ollaan. Arviomuistion ja sen sisällöstä saisi ihan oman artikkelinsakin, mutta jokainen lukekoon sen itsenäisesti ja samalla voi laskea tulokset yhteen. Huomion arvoisia asioita on kuitenkin muutama.

ParkCom Oy:n lakimies Jukka Peltonen on tehnyt aloitteen 20.8.2007 lain säätämisestä. ParkPatrol Finland Oy on toimittanut 25.10.2007 kirjoituksen, jossa vaaditaan lain säätämistä. Kumpikin yhtiö on siis tiennyt jo ennen Vantaan käräjäoikeuden päätöstä, että yhtiöiden toiminta ei ole suomen lain mukaista. Samaan aikaan autoilijoille on vuodesta 2004 väitetty hyvin agressiivisesti ja harjaanjohtavasti aivan jotain muuta.

Lisäksi muistiossa todetaan että "valvontayhtiöt eivät sen sijaan itsekään katso, että nykyisessä järjestelmässä auton kuljettajan lisäksi myös ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija olisi vastuussa valvontamaksun maksamisesta. "

Nyt tekisi mieli jo itkeä tai nauraa. Tämä se osoittaa todella hyvää hallintotapaa. Kumpikin valvontayhtiö on toimintansa alusta asti, lukemattomissa perintäuhkailuissa ja internetisivuillaan väittänyt, että heidän määräämillään maksuilla on haltijavastuu. Eli maksu voidaan periä myös ajoneuvon haltijalta tai omistajalta. Todisteena ovat ne lukuisat viestit ja perintäkirjeet joita mm. ParkCom Oy:n "reklaamatioryhmä" tai valvontayhtiöiden perintätoimistot ovat autoilijoille lähettäneet saadakseen omistajat ja haltijat maksamaan kuljettajalle määrätyn maksun. Näin se takki kääntyy kun tarkoitusperät muuttuvat.

Summa summarum

Uskaltaisin väittää että Suomessa piirit ovat pienet. Riittää kun on tarpeeksi vaikutusvaltaa ja tuntee oikeita henkilöitä niin laitonkin saadaan perusteltua lailliseksi. Oikeusministeriö ryhtyy sinisilmäisen yksipuolisesti toimeen valvontayhtiöiden lobbauksella, selvittämättä lainkaan autoilijoiden mielipidettä tai edes avaamalla lakikirjaa ja katsomalla perustuslakia.

Valvontayhtiöt ovat viime vuosien aikaisilla toimillaan osoittaneet, että ne eivät liikevoittoa tavoittelevina yrityksinä kykene pitämään huolta kuluttajien oikeusturvasta tai edes toimimaan hyvän hallintotavan mukaisesti. Perustuslaissa on tietoisesti ajateltu juuri tällaista tilannetta. Julkisen vallan käyttöä rangaistusoikeuksineen ei ikinä pidä laajentaa yksityisille yrityksille tai kiinteistön omistajille. Suomalaisen oikeuskäytännön ja oikeudenmukaisuuden rippeet pitäisi yrittää säilyttää edes näennäisesti. Yksityisen rankaiseminen ei ole tarkoituksenmukaista. Miettikää mihin ollemme menossa jos kansalaisten rankaisemista saa muodostaa yksityistä liiketoimintaa?

Väitän että esimerkiksi taloyhtiöille on yhdentekevää kuka pysäköintiä valvoo, kunhan valvonta toimii. Yksityiselle pysäköinninvalvonnalle ei tämänkään suhteen ole tarvetta koska oikea ratkaisu on kehittää lainmukaista kunnallista pysäköinninvalvontaa ja ohjata pysäköintivirhemaksuista kertyvät varat yhteiskunnan käyttöön hyödyttämään kaikkia kansalaisia.

Meillä on mahdollisuus vaikuttaa asiaan kansanedustajiemme kautta jotka lain mahdollisesta säätämisestä lopulta päättävät. Eduskunta lain hylkää tai hyväksyy. Astui laki voimaan tai ei, fakta on, että nykyiseen tilanteeseen sillä ei ole merkitystä. Hovioikeiden kannanotto on elintärkeä tulevaisuuden kannalta ja valvontayhtiöt kerkiävät kuolla konkurssiin vielä monesti ennen mahdollisen uuden lain astumista voimaan. Meidän on myös syytä muistaa toimeksiantajien vastuu. Talohallituksilla ja kiinteistönomistajilla voi tulevaisuudessa olla vielä pitkä tie kuljettavanaan varsinkin jos valvontayhtiöt eivät perittyjä maksuja vapaaehtoisesti maksa takaisin ja yrittävät pelastaa oman nahkansa vetoamalla toimeksiantajan vastuuseen, aivan kuten oikeusministeriökin on asian todennut olevan.

En epäile etteikö lain valmistelua aloiteta sen perustuslain vastaisuudesta huolimatta. Toivoa tietysti sopii, ettei lainvalmistelusta tule samanlaista fiaskoa kuin tekijänoikeuslaista, jolloin Jukka Liedes tekijänoikeusjärjestö Gramexista oli muokkaamassa lakia mieleisekseen (tästä toiminnastahan tuli apulaisoikeusasiamies Jukka Lindstetiltä tuomitseva kannanotto 7.10.2007). Oikeusministeriössä varmaan ymmärretään ja tiedostetaan, että valvontayhtiöiden edustajat eivät ole oikeita henkilöitä säätämään perustuslain vastaista lakia omasta liiketoiminnastaan?

Hovioikeuden päätöstä on mielenkiintoista odotella. Pääistunto pidetään 17.9.2008. Nyt tulemme oikesti näkemään kuinka riippumaton oikeuslaitos Suomessa on. Oikeusministeriö on lobbauksen seurauksena antanut vahvan tukensa yksityiselle pysäköinninvalvonnalle ja lain säätämiselle. Onko hovioikeudella ryhtiä unohtaa ministeriön näkökulma ja ratkaista asia oikeasti voimassa olevan lain perusteella. Väitän että hovioikeudella on suuri paine muuttaa Vantaan käräjäoikeuden päätöstä. Käräjäoikeuden päätöksessä pitäytyminen ajaa valvontayhtiöt konkurssiin ja johtaa ennennäkemättömään takaisinperintään ja oikeudenkäyntien rumbaan ennen mahdollista uutta lakia.

Laki yksityisestä pysäköinninvalvonnasta on tarpeeton. Yksityinen pysäköinninvalvonta rangistusoikeuksin tulee kieltää perustuslain vastaisena. Meidän tulee kehittää kunnallista pysäköinninvalvontaa yhteiskuntamme tarpeiden, hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden säilyttämiseksi.

Lue myös:

ParkCom Oy:n hovioikeuden käsittely 17.9.2008
Taloyhtiön ja isännöitsijän vastuu ParkCom keskeytti käräjöinnin
ParkCom Oy hävisi käräjoikeudessa
ParkPatrol Oy - cloaca maxima
Poliisi jätti tutkintapyynnön
"Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?"
Helsingin hallinto-oikeus koettelee yksityisen pysäköinnin rajoja
ParkCom hävisi kuluttajariitalautakunnassa
ParkCom sakottaa perusteettomasti oman autopaikan käytöstä
ParkPatrol Oy:n asiakaspalvelu