Q&A - Rikoksen tekijän tietojen julkaiseminen

“Kiitos tosi mahtavasta blogista. Yhteen kysymykseen en ole oikein löytänyt selventävää vastausta nestistä. Jos esimerkiksi minä tai lähiomaiseni joutuu rikoksen uhriksi, poliisi selvittää asiaa esitutkinnassa ja löytää teolle epäillyn. Onko uhrilla, tai milloin uhrilla on oikeus tietää ketä poliisi epäilee rikoksesta? Olen nimittäin kuullut että poliisi on kieltäytynyt kertomasta epäilyn nimeä ihan vain sen takia että rikoksesta epäillyn oikeusturva toteutuu. Ettei “syyllisen” nimeä mennä levittelemään netissä tai että uhri tai uhrin omainen ei ryhdy kostotoimenpiteisiin rikollista vastaan.  Entä minun oikeusturvani? Eikö Suomessa uhrilla tai uhrin omaisella ole mitää oikeusturvaa?”

“Tutkinnalliset syyt” antavat poliisille ja poliisin tiedottamiselle varsin vapaat kädet. Poliisi voi siis aikalailla itse päättää mitä milloinkin tutkittavasta asiasta kertoo.

Käytännössä asianomistajien pitäisi poliisitutkinnan aikana saada tietää yleensä kaikki asiaan liittyvä. Asianomistajat saavat tietää esim. tutkinnanjohtajan nimen jolta vireillä olevasta tutkinnasta voi tiedustella. Rikoksesta epäillyn henkilöllisyys pitäisi pystyä kertomaan asianomistajalle heti kun joku henkilö tutkinnassa asetetaan epäillyn asemaan.

Poliisin suorittaman esitutkinnan jälkeen rikoasasia etenee syyttäjälle ja lopulta tuomioistuimeen ellei syyttäjä tee syyttämättäjättämispäätöstä. Kannattaa muistaa että seuraava yhteydenotto asianomistajan kuulemisen jälkeen saattaa tulla vasta kuukausia tai jopa vuosia myöhemmin käräjäoikeudelta kun rikosasian käsittely alkaa.

Rikosasian asianomistajalla on oikeus pyytää loppulausunto esitutkinnan päätteeksi. Tällöin asianomistaja saa käyttöönsä kaiken asiassa kertyneen tutkinta-aineiston, mukaanlukien myös muiden asianosaisten, kuten epäiltyjen nimet, kertomukset ja asiasta tehdyt tutkimukset. Käytännössä viimeistään esitutkinnan päättyttyä asianomistajalla on oikeus tietää rikoksesta epäillyn nimi. Käytännössä tämä tieto on monesti käytettävissä jo esitutkinnan aikana.

Esitutkinta-aineisto tulee pääsäännön mukaan julkiseksi, kun asiassa on nostettu syyte tai tehty syyttämättäjättämispäätös. Tällöin rikoksesta epäillyn nimen voi periaatteessa julkaista. Tiedotusvälineiden toiminnan pohjalla on oma ohjeistuksensa siitä, miten vakavista rikoksista uutisoitaessa mainitaan syytettyjen tai tuomittujen nimiä. Tällainen toimintahjeistus ei kuitenkaan koske yksityishenkilöitä.

Esitutkinta-aineisto on syytteen nostamiseen asti asianosaisjulkista, jolloin epäillyn nimen paljastaminen saattaa täyttää jonkin salassapitorikoksen tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistön. Epäillyn henköllisyyden levittäminen  on johtanut käytännössä kuitenkin korkeintaan sakkorangaistuksiin.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kaikki aikaisemmat Q&A kysymykset ja niiden vastaukset

Lue:
Onko rikosilmoitus sama asia kuin tutkintapyyntö?
Saako poliisille valehdella?
Kiinniotto-oikeus ja itsepuolustus 
Kiinniotto - pidätys - kuulustelu
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa
Q&A - Poliisikuulustelu - kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Ehdollinen vankeustuomio ei ole rangaistus
Q&A - Rangaistavuus

Onko rikosilmoitus sama asia kuin tutkintapyyntö?

Tutkintapyyntö ja rikosilmoitus ovat esitutkintaprosessin vireillepanotoimia. Näiden ilmoitusten perusteella voidaan käynnistää esitutkinta, jos poliisi arvioi ilmoituksen perusteella syytä epäillä rikosta. Poliisin on aina vastaanotettava ja kirjattava tutkintapyyntö tai rikosilmoitus. Poliisi ei voi kieltäytyä ilmoituksen vastaanottamisesta.

Esitutkinta on menettely jossa poliisi pyrkii selvittämään rikokseksi epäillyn tapahtuman olosuhteet. Poliisitutkinnalla puolestaan tarkoitetaan poliisin toimittamaa muuta tutkintaa kuin rikoksen esitutkintaa. Poliisitutkinta voi olla esimerkiksi henkilön katoamisen tai kuolemansyyhyn liittyvä tutkinta. Mikäli poliisitutkinnassa ilmenee viitteitä rikoksesta, käynnistetään esitutkinta.

Yleinen harhaluulo kansalaisten keskuudessa on ollut, että tutkintapyynnön tekeminen, vaikka aiheettomasti, ei voi johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin kuten kunnianloukkaukseen. Tämän väitetään johtuvan siitä, että tutkintapyyntö on menettely selvittää onko rikosta tapahtunut. Ketään ei siis syytettäisi rikoksen tekemisestä, toisin kuin rikosilmoituksessa.

Käytännössä rikosilmoituksella ja tutkintapyynnöllä ei ole eroa. Myös aiheettomasta tutkintapyynnöstä voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tästä on esimerkkinä korkeimman oikeuden päätös KKO:2006:10 jossa henkilö oli tehnyt tutkintapyynnön poliisille toisen henkilön väitetyistä seksuaalirikoksista. Korkeimman oikeuden tuomion perusteella henkilön katsottiin syyllistyneen kunnianloukkaukseen.

Länsimaisen oikeuskäsityksen ja ihmisoikeuksiin kuuluvan keskeisen periaatteen mukaisesti jokainen rikoksesta epäilty on syytön kunnes tuomioistuin oikeudenkäynnin päätteeksi toisin päättää. Ainoastaan tuomioistuimella on valta kumota syyttömyysolettama. Poliisi ei siis käytännössä koskaan tutki "rikoksia" vaan ainoastaan epäiltyjä rikoksia. Tämä tarkoittaa sitä, että kukaan henkilö, edes poliisi tai syyttäjä ei voi todeta rikosta tapahtuneen. Rikoksen voidaan katsoa tapahtuneen ainoastaan tuomioistuimen päätöksellä. Poikkeuksena tästä on rangaistusmääräysmenettely jolloin poliisi tai syyttäjä voi todeta rikoksen tapahtuneen ja määrätä rangaistuksen. Rangaistusmääräysmenettelyssä voidaan määrätä ilman oikeudenkäyntiä päiväsakkorangaistus, jos teosta ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Tämä edellyttää myös että rikoksesta epäilty myöntää rikoksen.

Koska poliisi ei koskaan tutki rikoksia, vaan ainoastaan epäiltyjä rikoksia on poliisille jätetty rikosilmoitus aina teknisesti tutkintapyyntö jossa poliisi selvittää onko rikosta mahdollisesti tapahtunut, eli onko syytä epäillä rikosta. Jos poliisi löytää todisteita tai viitteitä rikoksesta asia etenee aikanaan syyttäjälle ja mahdollisesti myös tuomioistuimeen joka viime kädessä päättää onko rikosta tapahtunut.

Rikosilmoitusta ja tutkintapyyntöä voidaan pitää edellä mainituin perustein samana asiana.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös
Q&A - Saako poliisille valehdella
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa
Rangaistavuus
Pitääkö poliisille paljastaa kovalevyn suojauksen purkuavain
Megan Kanka ja Meganin laki

Q&A - Saako poliisille valehdella?

"Olen aina miettinyt että jos kaveri on tehnyt jotain ikävää, potkinut vaikka auton kyljen sisään kännipäissään ja poliisipartio etsii häntä, niin onko mun jätettävä kaveri busted, esim. jos poliisi tulee kadulla urkkii missä sun kaveri on, näitkö sun kaveris tekevän ton, minne se meni jne, syyllistynkö johonkin jos en kerro. "

Poliisin suorittama virallinen kuulustelu on osa poliisitutkintaa tai esitutkintaa. Tämä kuulustelu tapahtuu yleisimmin poliisiasemalla. Poliisiasemalla kuulusteltavan henkilön oikeudet ja velvollisuudet pitäisi olla kirjallisessa muodossa paperilla, jotta voit tutustua niihin ennen virallisen kuulustelun aloittamista. Virallinen kuulustelukertomus on annettu vasta sitten, kun kuulusteltava allekirjoituksellaan vahvistaa kuulustelijan laatiman kuulustelupöytäkirjan.

Kenenkään ei tarvitse paljastaa mitään sellaista tietoa joka voisi johtaa hänen itsensä tuomitsemiseen rikoksesta. Kuulusteluissa todistajana olevan henkilön tulee puhua aina totta muiden tapahtumaan liittyvien asianosaisten toimista. Lähiomaisia vastaan ei tarvitse todistaa. Rikoksesta epäillyllä on vahvin itsekriminoinnin -suoja. Tämä periaate antaa käytännössä rikoksesta epäillylle myös oikeuden valehdella tutkittavassa asiassa.

Entä miten tilanne on silloin kun poliisi pysäyttää sinut kadulla ja kysyy enemmän tai vähemmän mielestäsi epämiellyttäviä tai kiusallisia kysymyksiä. Saako poliisille silloin valehdella?

Kun poliisi puhuttelee ihmisiä kadulla tai kauppakeskuksissa tai muissa vastaavissa paikoissa puhuttelun kohteella ei ole totuudessapysymisvelvollisuutta. Tähän ei ole olemassa mitään poikkeuksia. Väärän todistuksen antamisesta ei voi saada rangaistusta niin kauan, kun puhuteltavaa ei kuulla todistajan asemassa. Tämä ei sulje kuitenkaan pois sulje sitä, että tietyissä tilanteissa poliisille valehteleminen saattaa täyttää jonkin muun rikoksen tunnusmerkistön. Lähinnä kysymykseen voisivat tulla rikoslain 16 luvun 3 § :n mukainen haitanteko virkamiehelle tai 4 § :n mukainen niskoittelu poliisia vastaan.

Haitanteosta virkamiehelle voidaan tuomita se, joka ilman väkivaltaa tai sen uhkaa oikeudettomasti estää tai yrittää estää virkatoimen suorittamista tai vaikeuttaa sitä. Jos poliisille valehtelemalla siis yrittää vaikeuttaa tämän virkatoimien suorittamista, vaikkapa osoittamalla väärän suunnan, jonne epäilty on lähtenyt tai antamalla epäillystä totuudenvastaisia tuntomerkkejä, niin haitanteon virkamiehelle tunnusmerkistö voi täyttyä.

Niskoitteluun poliisia vastaan voi syyllistyä mm. vääriä tietoja antaen poliisin toimintaa vaikeuttamalla. Tämän tunnusmerkistön voisi kuvitella täyttyvän varsin helpostikin, jos "aktiivisesti" valehtelee poliisille. Tunnusmerkistö ei kuitenkaan täyttyne kovin herkästi, jos vain vaikenee tiedossaan olevista seikoista.

Käytännössä varminta on siten kiistää nähneensä, kuulleensa, havainneensa, tietävänsä mitään. Sen sijaan poliisia ei pidä mennä aktiivisesti johtamaan harhaan esimerkiksi tekaistuja tuntomerkkejä tai tapahtumia keksimällä.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös:
Kiinniotti - pidätys ja kuulustelu
Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa
Miten suojautua urkinnalta ja viranomaisten mielivallalta
Kiinniotto-oikeus ja itsepuolustus
Q&A - Poliisikuulustelu - Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen
Viranomaisrikollisuus

Kiinniotto - pidätys - kuulustelu

Ohjeet on tarkoitettu kenelle tahansa Suomessa asuvalle ihmiselle varautumiseksi sitä tilannetta varten jolloin edessä on poliisin suorittama kiinniotto, pidättäminen tai jopa tuomioistuimen päätöksellä vangitseminen. Kenenkään ei pidä syyllistyä rikoksiin. Valitettavasti Suomessa kuitenkin otetaan kiinni ja pidätetään hyvinkin mielivaltaisesti ihmisiä sekä syytetään ja tuomitaan syyttömiä. Poliisin tehtävä on ottaa kiinni ja syyttäjän tehtävä saada tuomiolle. Resurssit ovat vähissä ja aika on kortilla. Työssä on tehokkuusvaatimukset jotka sotivat monesti yksilön oikeusturvaa vastaan. Syytönkin voidaan tuomita. Siksi on hyvin tärkeää miettiä asioita etukäteen, turvata omat oikeudet ja tunnustaa reaalimaailman todellisuus siitä mistä poliisikuulustelussa on todellisuudessa kyse ja mitkä ovat poliisin suorittaman kuulustelun tavoitteet. Viranomaisten toimintaan ei voi luottaa.

Kuka saa ottaa sinut kiinni?

Kenellä tahansa on Pakkokeinolain (1§) mukaisesti oikeus ottaa kiinni henkilö joka on tavattu pakenemasta tai verekseltään tekemässä rikosta josta voi seurata vankeutta tai rikos on lievä kavallus tai -pahoinpitely, näpistys, lievä luvaton käyttö, käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai -petos. Tämä oikeus siis koskee kaikkia henkilöitä, ei pelkästään vartijoita tai järjestyksenvalvojia. Henkilön kiinniottamiseen voi käyttää tarvittavia voimakeinoja jotka kokonaisuutena voidaan katsoa puolustettaviksi. Kiinniotettu henkilö tulee luovuttaa viipymättä poliisin huostaan.

Poliisilla on laajemmat kiinniotto-oikeudet. Poliisi voi ottaa henkilön kiinni jos hänet on etsintäkuulutettu tai määrätty saapuvaksi kuulusteluun. Henkilön voidaan olettaa olevan vaaraksi itselle, muille tai yleiselle turvallisuudelle. Henkilö on syyllistynyt rikokseen tai poliisi pitää mahdollisena henkilön syyllistyvän rikokseen. Poliisi voi ottaa henkilön myös kiinni silloin kun se on henkilötietojen selvittämiseksi tarpeen jos henkilön epäillään tehneen tai liittyvän tapahtuneeseen rikokseen.

Kiinniotettaessa ei pidä pääsääntöisesti tehdä vastarintaa. Kiinniotetulla on rikoslaissa (4 luku, 4§) mainitun hätävarjelun perusteella oikeus käyttää voimakeinoja puolustaakseen itseään silloin mikäli kiinniottaja on siviili.

Kannattaa hyvin tarkkaan miettiä mitä kiinnioton yhteydessä kertoo poliisille vai kertooko mitään. Poliisin toiminnan tarkoituksena on saada asia selvitettyä. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita kiinniotetun etua, ei edes silloin vaikka sinut olisi otettu kiinni syyttömänä. Poliisi yleensä vetoa siihen, että asia olisi nyt hyvä saada selvitettyä ja yhteistyö auttaa tilanteen selkiytymistä. Kannattaa olla hyvin varovainen. Suurin osa rikoksista selviää sen takia että syytetty lopulta tunnustaa tahallisesti tai tahattomasti.

Henkilötiedot ovat ainoa asia jotka sinun on pakko kertoa poliisille. Suomen kansalaisella ei kuitenkaan ole ehdotonta velvollisuutta pitää mukanaan henkilöllisyyspapereita. Poliisilain (2 luku 10§) mukaan poliisikin voi vaatia henkilötietoja vain tehtävän suorittamiseksi, ei siis huvikseen.

Henkilötietoja ei tarvitse kertoa muille kuin poliisille.

Poliisin kuten myös vartijan on aina näytettävä virkamerkkinsä sitä pyydettäessä. Sinulla on myös oikeus saada tietää sinun kiinniottaneiden poliisien tai vartijoiden nimet.

Kuinka kauan vapauttasi voidaan rajoittaa?

Jokaisen on syytä erottaa käsitteet kiinniotettu, pidätetty ja vangittu.

Poliisi saa pitää kiinniotettuna henkilöä korkeintaan 24 tuntia. Henkilö jota ei ole päästetty vapaaksi klo 20.00 mennessä voidaan pitää kiinniotettuna klo 8.00 asti, jos siihen asunnon tai yösijan puuttumisen, mutta myös muun erityisen tarpeen takia on aihetta. Alle 18-vuotias kiinniotettu tulee viipymättä luovuttaa huoltajalle. Jos huoltajaa ei tavoiteta, lapsi voidaan luovuttaa lastensuojeluviranomaisille. Lisäksi mielenterveyslaissa ja laissa päihtyneiden käsittelyssä on poikkeuksia kiinniottoaikoihin.

Kiinnioton jälkeen henkilö on vapautettava 24 tunnin sisällä tai pidätettävä mikäli pidättämisen ehdot täyttyvät. Henkilö voidaan pidättää jos epäillystä rikoksesta ei ole säädetty lievempää rangaistusta kuin kaksi vuotta vankeutta tai jos maksimirangaistus on vähintään vuosi ja poliisi lisäksi epäilee, että henkilö vapauduttuaan voi syyllistyä uusiin rikoksiin, jatkaa rikollista toimintaa tai haitata esitutkintaa tai paeta maasta.

On hyvä muistaa, että poliisi voi aina tarpeidensa mukaisesti säätää rikosnimikettä haluamakseen jotta henkilö voidaan tarvittaessa pidättää. Lievä pahoinpitely voidaan tulkita törkeäksi pahoinpitelyksi tai lievää vahingontekoa törkeäksi vahingonteoksi. Lopullinen syyte ja rikosnimike selviävät vasta varsinaisen esitutkinnan jälkeen.

Poliisi saa pidättää henkilön korkeintaan kolmeksi vuorokaudeksi (72 tuntia). Pidätetty on vapautettava heti kun edellytyksiä pidättämiselle ei ole. Henkilö on päästettävä vapaaksi viimeistään kolmantena päivänä klo 12.00 tai vangittava. Vangitsemisvaatimus on tuomioistuimessa käsiteltävä viimeistään neljän vuorokauden (96 tunnin) sisällä pidätyksestä. Jos henkilö pidätetään maanantaina klo 9.00 hänet, on vapautettava viimeistään torstaina klo 12.00 tai esitettävä vangitsemisvaatimus. Vangitsemisvaatimuksen käsittely on aloitettava tuomioistuimessa viimeistään perjantaina klo 09.00

Pidätysoikeus on myös syyttäjällä, tullihallituksen ja rajavartiolaitoksen virkamiehellä.

Monissa sivistyneimmissä maissa pidätysaika on maksimissaan 24 tuntia.

Pidättämisen syy on ilmoitettava heti pidätyksen jälkeen. Pidättämistäsi ei saa ilmoittaa lähiomaisille ilman suostumustasi. Alaikäisen pidättämisestä on aina ilmoitettava huoltajalle. On syytä muistaa, että sinulla ei välttämättä ole oikeutta ottaa yhteyttä lähiomaisiin tai pyytää pidätystä ilmoitettavaksi lähiomaisille jos siitä katsotaan olevan erityistä haittaa rikoksen selvittämiseksi. Lähiomaisille on asiasta kuitenkin ilmoitettava viimeistään silloin, kun vangitsemisvaatimus käsitellään tuomioistuimessa.

Amerikkalaisista elokuvista tuttua oikeutta "yhteen puhelinsoittoon" ei ole suomessa.

Tuomioistuin voi määrätä henkilön vangittavaksi tutkintavankeuteen. Tutkintavankeudella ei ole olemassa käytännön takarajaa vaan siitä päättää tuomioistuin säännöllisin väliajoin. Suomessa on mahdollista joutua olemaan tutkintavankeudessa jopa vuosia riippumatta siitä mikä lopullinen tuomio on.

Kuinka minua tulee kohdella kiinnioton, pidätyksen tai tutkintavankeuden aikana?

Määräykset perustuvat sisäasianministeriön ohjeeseen joka perustuu pitkälti lakiin poliisien säilyttämien henkilöiden kohtelusta, poliisilakiin ja päihtyneiden käsittelystä annettuun lakiin. Pääsääntöisesti sinulla on oikeus seuraavaan:

• eri sukupuolta olevia ei saa sijoittaa samaan säilytystilaan
• alle 18-vuotias on pidettävä erillään muista säilytettävistä henkilöistä
• sinulla on oikeus perustarpeisiin kuten ravintoon, lepoon (klo 21.00-07.00), puhtauteen, sairauden hoitamiseen
• jos vapauden menetys kestää yli 24 tuntia sinulla on oikeus vähintään tunnin kestävään päivittäiseen ulkoiluun tai muuhun liikuntaan säilytyshuoneen ulkopuolella
• sinulla on oikeus tarpeen mukaan sairaanhoitohenkilökunnan tai psykologin tapaamiseen
• sinulle on järjestettävä lääkärin apua sekä lääkärin määräämä lääkitys
• mikäli terveyttäsi ei asianmukaisesti voida hoitaa poliisin tiloissa sinut on toimitettava sairaalahoitoon
• pääsääntöisesti saat käyttää omia vaatteita
• sinulla on oikeus puhtaisiin vuodevaatteisiin ja patjaan
• vapauden menettäneeltä talteen otettu omaisuus on kirjattava ja säilytettävä huolella erillään muiden omaisuudesta

Muista että tarvittaessa ja halutessaan poliisi voi ...

• lukea sinulle tulevat kirjeet
• kuunnella sinun puheluita
• evätä sinulta vieraan tapaamisoikeuden
• sitoa sinut kiinni

Monista näistä asioista päättää ainoastaan säilytystilan esimies. Näitä keinoja käytetään myös painostuksen apuvälineinä.

Mitä pitää muistaa kun minua kuulustellaan?

Poliisin suorittama kuulustelu on osa poliisitutkintaa tai esitutkintaa.

Rikoksesta epäiltynä sinun ei tarvitse kertoa mitään muuta kuin nimesi ja henkilötietosi. Poliisin tehtävä on selvittää rikos ja etsiä asianosaiset. Poliisien resurssit ovat tiukalla joten selvittämisen kiire ja tulostavoitteellisuus voivat ja monesti vaarantavatkin puolueettoman käsittelyn.

Kuulusteluissa todistajana olevan henkilön tulee puhua aina totta eli kertoa kyseessä olevasta asiasta ne tiedot ja faktat jotka hänellä on tiedossaan. Tämä tarkoittaa toden puhumista muiden tapahtumaan liittyvien asianosaisten toimista. Itseään ei tarvitse syyllistää edes todistajan roolissa. Lähiomaisia vastaan ei tarvitse todistaa. Rikoksesta epäillyllä kuten myös todistajalla on itsekriminointi -suoja. Tämä tarkoittaa sitä, että kenenkään ei tarvitse paljastaa mitään sellaista tietoa joka voisi johtaa hänen itsensä tuomitsemiseen rikoksesta. Tämä periaate antaa käytännössä rikoksesta epäillylle myös oikeuden valehdella tutkittavassa asiassa.

Poliisin on ilmoitettava kuulusteltavan asema esitutkinnassa. Monesti henkilöä voidaan kuulustella ensin tietyn asian todistajana, jolloin kuulusteltavalla on totuudessapysymysvelvollisuus. Henkilön asema muutetaan vasta myöhemmin rikoksesta epäillyksi. Tällä menettelyllä käytännössä yritetään kiertää itsekriminoinnin -suojaa. On syytä pitää mielessä, että myöskään todistajana kuulusteltaessa henkilön ei tarvitse kertoa sellaista mikä voisi johtaa syytteeseen häntä itseään tai lähiomaista vastaan. Itsekriminointi-suoja ajaa myös totuudessapysymisvelvollisuuden ohi. Lisätietoa artikkelista "Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa".

Kuulustelussa sinulla on aina oikeus avustajaan. Kuulusteluun voi vaatia myös paikalle todistajan. Monesti tämä todistaja saattaa olla toinen poliisi, joten todistuksen luotettavuuteen myöhemmin kannattaa suhtautua varauksella. Älä hyväksy todistajaksi toista poliisia.

Poliisin on kohdeltava rikoksesta epäiltyä kuulusteluissa syyttömänä. Poliisin on siis otettava samanarvoisesti huomioon epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat tai todisteet. Kuulostaa hienolta, mutta totuus voi olla toinen.

Tutkinnanjohtaja tai tutkija on esteellinen hoitamaan kuulusteluja asiassa jossa hän itse tai hänen lähisukulainen on asianosaisena, jos asia liittyy hänen palvelussuhteeseen tai muuhun toimeksiantoon tai jos hänen puolueettomuus voi muusta syystä olla vaarantunut.

Poliisin suorittama kuulustelu voi tapahtua monella tavalla. Pääsääntöisesti kuulusteltavaa pyydetään kertomaan omin sanoin mitä on tapahtunut. Poliisi saattaa kysyä johdattelevia kysymyksiä, esimerkiksi: "silloinko henkilö X löi henkilöä Y kasvoihin" tai "silloinko sinä sitten löit". Johdattelevat kysymykset ovat hyvin vaarallisia koska niillä pyritään ohjaamaan kuulustelua tiettyyn suuntaan, joko tahattomasti tai tarkoituksella.

Kuulusteltavan ei pidä tuudittautua siihen, että kuulustelussa vastaaminen olisi kuulusteltavan etu. Poliisi tarvitsee todisteita asian selvittämiseksi. Yli 70% rikoksista selvitetään koska asianomainen myöntää syyllisyytensä tavalla tai toisella. Asia mutkistuu poliisin kannalta huomattavasti, jos epäily systemaattisesti kieltäytyy puhumasta mistään. Tähän epäillyllä on myös oikeus. Poliisi saattaa käyttää "laillisia" painostuskeinoja, kuten jatkuvia ja pitkään kestäviä kuulemistilanteita sekä viitata asioiden monimutkaistumiseen ja tilanteen pahenemiseen epäillyn ja hänen omaistensa, esimerkiksi lasten, kannalta. Tosiasiassa, jos sinua kuulustellaan jo epäiltynä rikoksesta, tilanne on jo niin huono, että on syytä miettiä onko tilanteen pahentaminen ja todisteiden luovuttaminen vapaaehtoisesti puhumalla enää yksilön oikeusturvan kannalta tarpeellista. Kuulustelijat ovat ammattilaisia ja kuulustelussa käytettävillä tekniikoilla on tarkoitus saada asia epäilykset näytettyä toteen. Se onko lopputulos kuulusteltavan etujen mukaista, on täysin toisarvoista kuulustelun tavoitteiden suhteen, sanoivat kuulustelijat sitten mitä tahansa.

Poliisi valitettavasti käyttää kuulusteluissa monesti myös lainvastaisia menetelmiä joilla painostetaan tunnustamaan tai kertomaan tiedossa olevia seikkoja. Kuulusteltava yritetään murtaa henkisesti voimakkaalla henkisellä painostuksella. Poliisille on todellisuudessa annettu vapaus käyttää myös arveluttavia menetelmiä koska mahdollisena sanktiona lain vastaisten menetelmien käyttämiselle on käytännössä poikkeuksetta huomautus. Eli ei mitään. Tämä eduskunnan oikeusasiamiehen ja oikeuskanslerin linjaus poliisin sallituista menettelytavoista on johtanut poliisin käytännön oikeuksien lisäämiseen.

Syyllinen kunnes toisin todistetaan, vai miten se oli?

Lue myös:
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa
Epäiltynä ja todistajana samassa kuulustelussa

Q&A - Poliisikuulustelu - Kovalevyn suojauksen purkuavaimen paljastaminen

"Minua epäiltiin rikoksesta jonka seurauksena poliisi suoritti kotietsinnän ja takavarikoi kaksi tietokonetta. Tietokoneiden kovalevyt olivat kryptattuja ja poliisin tutkinta ei saanut kryptausta purettua. Minulta vaadittiin poliisikuulustelussa kryptauksen purkavan avaimen kertomista useaan otteeseen. Kieltäydyin kertomasta koska minun ei tarvitse auttaa millään tavoin itseni tuomitsemisessa, sen minäkin sentään tiedän. Ongelmaksi muodostuikin se, että vaimoni ja poikani tiesivät kryptauksen purkuavaimen. Heidät vaadittiin kuulusteluun tapauksen todistajina. Kuulustelija painotti heille, että he eivät todistajina saa valehdella. Jos heillä on tiedossa avain, kuten kuulema oletettavaa on, heidän on kerrottava se poliisin tutkijoille jotta rikos voidaan selvittää. Poliisin mukaan jos kyseessä on näinkin vakavan rikoksen selvittäminen, kertomatta jättämisestä olisi seurauksia. Vaimoni ei purkuavainta suostunut kertomaan. Poikaani kohtaan kohdistunut painostus oli selvästi voimakkaampaa mutta hän piti pintansa. Onko tosiaan näin että vaimoani ja poikaani voidaan uhkailla jopa sakoilla tai vankeudelle elleivät he suostu kertomaan tietokoneitteni salauksen purkuavainta vain sen takia että heidät on nimetty todistajiksi rikokseen joista meikäläistä epäillään?"

Rikoksesta epäillyllä on ns. itsekriminointi -suoja. Tämä tarkoittaa sitä, että kenenkään ei tarvitse paljastaa mitään sellaista tietoa joka voisi johtaa hänen itsensä tuomitsemiseen rikoksesta. Tämä periaate antaa käytännössä rikoksesta epäillylle myös oikeuden valehdella tutkittavassa asiassa. Kuulusteluissa todistajana olevan henkilön tulee puhua aina totta eli kertoa kyseessä olevasta asiasta ne tiedot ja faktat jotka hänellä on tiedossaan. Todistajalla on aina totuudessapysymisvelvollisuus. Lähiomaisia vastaan ei kuitenkaan tarvitse todistaa. Mikäli vastaaminen kysymykseen tarkoittaisi todistamista lähiomaista vastaan, todistajalla on oikeus tällöin kieltäytyä vastaamasta. Kieltäytyminen tulee ilmoittaa selkeästi. Esimerkiksi: "Kieltäydyn todistamasta lähiomaistani vastaan" (Oikeudenkäymiskaari 17 luku 20 §).

Oikeudenkäymiskaaressa säädetään todistajan oikeudesta kieltäytyä todistamasta. Esitutkintalain mukaan mikäli todistaja olisi oikeudenkäynnissä oikeutettu kieltäytymään vastaamasta kysymykseen, hän on oikeutettu siihen myös esitutkinnassa.

Poliisi syyllistyy virkarikokseen mikäli poliisi esitutkinnassa tai muutoin tutkinnan aikana painostaa tai uhkailee todistajaa vastaamaan kysymyksiin tai paljastamaan tietoa todistajan lähiomaiseen liittyen, vaikka on selvästi ilmeistä, että todistajalla on oikeus kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin. Kuulusteluun kannattaa aina pyytää paikalle riippumaton todistaja. Kuulustelijan toiminnasta voi tehdä tutkintapyynnön poliisille. Ilman todistajaa näyttö asiattomasta painostuksesta voi olla hyvin vaikea näyttää toteen. Mikäli poikasi on alle 18 -vuotias, häntä tulee kohdella kuulusteluissa lapsena. Hänelle ei saa aiheuttaa tarpeetonta haittaa koulussa, työpaikalla tai muussa hänelle tärkeässä ympäristössä. Poliisi ei voi kuulustella lasta ilman todistajan läsnäoloa.

Kyseisessä tapauksessa vaimoasi ja poikaasi ei voida velvoittaa kertomaan kovalevyjen purkamiseen tarvittavaa avainta. Heillä on oikeus kieltäytyä todistamasta lähiomaista vastaan. Tähän ei ole olemassa mitään poikkeuksia.

Lue myös:
Rikosilmoituksia ja esitutkintaa