Väistämisvelvollisuus

Elämä on mielenkiintoista lakia tulkitessaan ja varsinkin lukiessaan asiantuntijoiden tekemiä tulkintoja. Tieliikennelain luulisi olevan liikennesääntöinen kohtuullisen selkeää, mutta ei tässäkään asiassa pahemmin voisi olla väärässä.

Tieliikennelaki (3.4.1981/267) pykälä 14, väistämisvelvollisuus. Pääsääntö väistämisvelvollisuudesta on kerrottu edellämainitun pykälän 1. momentissa: "Risteystä lähestyessään kuljettajan on noudatettava erityistä varovaisuutta. Hänen on väistettävä samanaikaisesti muuta tietä oikealta lähestyvää ajoneuvoa."

Oikeuskäytännön mukaan kyseistä sääntöä sovelletaan käytettäväksi myös piha-alueilla ja parkkipaikoilla. Ellei liikennemerkeillä muuta osoitetta, oikealta tulevaa ajoneuvoa pitää väistää niin risteysalueella kuin pihalla tai parkkipaikallakin.

Samaisessa tieliikennelain 14§:ssä on kuitenkin tulkinnanvaraa aiheuttava poikkeus 3:ssa momentissa: "Kuljettajan on kuitenkin aina väistettävä muuta liikennettä, jos hän on tulossa tielle pihakadulta, kävelykadulta, pihasta, pysäköintipaikalta, huoltoasemalta tai muulta vastaavalta alueelta taikka polulta, tilustieltä tai muulta vähäiseltä tieltä tai moottorikelkkailureitiltä."

Kun kolaroi autonsa parkkipaikalla voi olla varma, että syyllisyydestä saadaan helposti aikamoinen vääntö aikaiseksi. Parkkipaikalta poistuttaessa väistövelvollisuus on selkeä. Parkkipaikalta poistuva väistää muita. Tulkintaa syntyykin siitä, milloin parkkialueelta "oikeasti" poistutaan. Parkkipaikka alueen sisällä kulkevat väylät voidaan tulkita ns. eriarvoisiksi väyliksi, jolloin parkkipaikka-alueen sisällä ei pädekkään 14§ 1 mom, eli oikealta tulevien väistäminen, vaan 14§ 3 mom, parkkipaikka-alueelta poistuvan velvollisuus väistää. Katsotaan alla olevaa kuvaa.

Jos väylä, jota kuvassa ajoneuvo B ajaa katsotaan kuuluvan parkkialueeseen, silloin ajoneuvon B on väistettävä ajoneuvoa A, koska ajoneuvo A tulee oikealta. Asiaa voidaan myös tulkita siten, että ajoneuvon B:n käyttämä väylä parkkialueen sisällä on eriarvoinen ajoneuvon A:n käyttämään väylään nähden. Tällöin ajoneuvo A on poistumassa varsinaiselta pysäköintialueelta ja ajoneuvon A onkin väistettävä ajoneuvoa B.

Oleellinen kysymys tulkinnassa on, ovatko ajoneuvojen käyttämät väylät eriarvoisia. Tästä seuraa väkisinkin kaksi eri näkemystä joiden ratkaiseminen ei ole helppoa.

Liikennevahinkolautakunnan päätöksissä todetaan, että "Pysäköintialueilla väylien eriarvoisuuden harkintaan vaikuttaa ajoväylien leveys, millaisena väylien luonteen voidaan olettaa näyttäytyvän osapuolille ja mihin väylät johtavat, sekä muut väylien luonteesta asiassa esitetyt seikat".

Liikennevahinkolautakunnan päätöksiä voi lukea heidän sivuiltaan. Kannattaa käydä tutustumassa. Päätöksiä parkkialueilla tapahtuneista kolareista on tehty kummankin tulkinnan mukaan. Autoilijalle voi tulla yllätyksenä oma väistövelvollisuus, kun autoilija omasta mielestään selkeästi parkkialueella ajaneena olettaa, että häntä väistetään oikealta tulevana. Jos toisen ajoneuvon käyttämä väylä parkkialueen sisällä katsotaan kuitenkin eriarvoiseksi, voi väistämisvelvollisuus olla päinvastoin. Joskus eriarvoisuus on selkeä ja joskus eriarvoisuus on taas täysin epäselvä, jolloin väistämisvelvollisuus on täysin tulkinnanvaraista. Tulkitaanko tilanne tieliikennelain 14§ 1 mom vai 14§ 3 mom mukaan.

Onneksi meillä on vakuutukset.

Samaisessa 14§:ssä olevat muut poikkeukset koskevat polkupyöriä ja mopoilijoita, joiden ajotielle tullessaan on aina väistettävä muuta liikennettä sekä raitiovaunun etuajo-oikeutta edellisistä pykälistä poiketen.