---- Breaking News ----
Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta aloitettu uusi oikeusprosessi saattaa olla Q-Park Oy:n järjestämä ja ennakolta sovittu näytösoikeudenkäynti jonka tarkoituksena on hankkia KKO:n vahvistus vanhojen saatavien perimiseksi ennen uuden lain voimaantuloa.
---- Breaking News ----
Yle Uutiset kertoi 27. elokuuta Q-Park Services Oy:tä (entinen ParkCom Oy) vastaan nostetusta kanteesta, jossa helsinkiläismies vaatii käräjäoikeutta hylkäämään hänelle jo vuonna 2008 määrätyn 40 euron suuruisen valvontamaksun. Kyse on ilmeisesti negatiivisesta vahvistuskanteesta, jossa kantaja vaatii tuomioistuinta vahvistamaan, että hänellä ei ole velvollisuutta maksaa häneltä vaadittua maksua.
Uutisessa annettiin ymmärtää, että edessä olisi vuosia kestävä oikeusprosessi. Uutisen julkaisemisen jälkeen julkisuuteen on kuitenkin tihkunut tietoja, joiden mukaan kanne onkin laitettu vireille jo kuukausia sitten ja pääkäsittely asiassa on ehditty jo pitää. Tuomio asiassa annettaneen lähiviikkoina. Lisäksi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan riita-asian osapuolet olisivat jo ennakolta sopineet, että käräjäoikeuden tuomiosta ei valitettaisi lainkaan hovioikeuteen, vaan asia pyrittäisiin saattamaan oikeudenkäymiskaaren 30a -luvun mukaisena ennakkopäätösvalituksena suoraan korkeimman oikeuden ratkaistavaksi. Tällöin lopullinen ratkaisu asiaan saataisiin todennäköisesti jo ensi vuoden aikana.
Oikeusministeriössä on parhaillaan valmisteltavana pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistaminen. Uuden pysäköinninvalvontaa koskevan lakiluonnoksen lausuntokierros on päättynyt ja asiassa on tarkoitus antaa hallituksen esitys eduskunnalle vielä kuluvan syksyn aikana. Jos laki hyväksytään ministeriön kaavailemassa muodossa, se tulee käytännössä lopettamaan nykymallisen yksityisen pysäköinninvalvonnan ja valtaosa alan yrityksestä poistunee markkinoilta kokonaan. Tämänhetkinen yksityistä pysäköinninvalvontaa koskeva sekava tilanne, jossa mikään viranomainen ei osaa tai halua ottaa kantaa siihen, pitääkö yksityisen yrityksen asettama pysäköinninvalvontamaksu maksaa vai ei ja jossa oikeusoppineet ovat esittäneet asiasta täysin päinvastaisia ohjeita ja näkemyksiä, tulee siis lainsäätäjän toimesta loppumaan ilmeisesti jo ensi vuoden alussa.Vaikuttaakin hyvin oudolta, miksi yksityinen kansalainen olisi tällaisessa tilanteessa halunnut lähteä oikeusteitse selvittämään sitä, onko hän velvollinen maksamaan yhden, vuonna 2008 hänelle asetetun valvontamaksun. Kyse ei ole mistään takaisinperintäoikeudenkäynnistä, vaan jutun kantaja ei siis ole vieläkään maksanut häneltä vaadittua maksua. Jos valvontayhtiö ei ole neljässä vuodessa nostanut asiassa velkomuskannetta, ei vaikuta kovin todennäköiseltä, että se tekisi sitä vastaisuudessakaan. Minkä vuoksi valvontayhtiötä vastaan kanteen nostanut henkilö ei vain kieltäydy maksamasta maksua, kuten hän on tähänkin asti tehnyt? Eihän hänen toki tarvitsisi ryhtyä selvittämään maksun laillisuutta oikeusteitse, vaan valvontayhtiön olisi nostettava häntä vastaan velkomuskanne halutessaan periä saatavansa.
Kanteen nostanut yksityishenkilö pääsisi siis haluamaansa lopputulokseen vain olemalla maksamatta häneltä vaadittua maksua. Näin ovat menetelleet tuhannet muutkin yksityisen valvontafirman laputtamat autoilijat. Oikeustilan selkeyttäminen ei edellytä uutta oikeudenkäyntiä, sillä toimintaa koskeva laki on jo tuloillaan. Yksittäisen kansalaisen kannalta vaikuttaakin täysin hullulta lähteä käräjöimään tällaisesta asiasta, koska voitettavana on ainoastaan mielenrauhaa, siis varma tieto siitä, että valvontayhtiö ei voi viedä asiaa enää oikeuteen. Monihan maksaa valvontamaksunsa juuri oikeudenkäynnin pelosta, mutta nyt kanteen nostanut yksityishenkilö ei selvästikään pelkää oikeudenkäyntiä.
Koko prosessissa taitaakin olla kyse Q-Park Oy:n masinoimasta näytösoikeudenkäynnistä, jonka tarkoituksena on saada KKO kerran vielä vahvistamaan, että yksityisillä pysäköinninvalvontayhtiöillä on oikeus periä ehtojen vastaisen pysäköinnin johdosta asettamansa valvontamaksut. Tämä tulkinta on asetettu kyseenalaiseksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan linjattua viime vuonna, että pysäköinninvalvonnassa on kyse merkittävästä julkisen vallan käytöstä, jota ei voida perustuslain mukaan antaa yksityisille.
Jos Q-Park Oy voittaa oikeudenkäynnin, se saa tuomiosta erittäin vahvan selkänojan ryhtyä perimään oikeusteitse kaikkia maksamattomia valvontamaksusaataviaan. Myös niitä useita vuosia sitten asetettuja, tietenkin sillä edellytyksellä, että maksujen vanheneminen on perintätoimenpitein katkaistu. Tällaisia maksuja lienee ”rästissä” kymmeniä tuhansia kappaleita.
Edelleen, jos yhtiö voittaa oikeudenkäynnin ja saa korkeimman oikeuden vielä kerran linjaamaan, että yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kyse sopimusoikeuden alaan kuuluvasta toiminnasta, jota julkisen vallan käyttöä koskevat säännökset eivät estä, tämä saattaisi johtaa muutoksiin oikeusministeriössä parhaillaan valmisteltavana olevaan lakiin tai jopa koko lain säätämättä jättämiseen. Laki voitaisiin nähdä tällaisessa tilanteessa tarpeettomaksi, kun toimintaan liittyvä oikeudellinen epäselvyys väistyisi oikeuskäytännön tuotua siihen riittävästi selvennystä. Tällainen skenaario ei tietenkään ole kovin todennäköinen jo siitäkään syystä, että KKO ei ehtine käsitellä asiaa ennen uuden lain suunniteltua voimaantuloa, mutta ajatus valmisteilla olevan lain muuttamisesta tai hylkäämisestä uuden tuomion myötä ei kuitenkaan ole täysin mahdoton.
Valvontayhtiötä vastaan kanteen nostaneen yksityishenkilön intressi tässä asiassa on 40 euroa sekä mahdollisesti hieman mielenrauhaa. Uhkana ovat asian intressiin suhteutettuna täysin kohtuuttomat oikeudenkäyntikulut. Valvontayhtiölle myönteinen päätös tässä asiassa saattaa sen sijaan avata sille mahdollisuuden periä satojen tuhansien eurojen maksamatta olevat valvontamaksusaatavat korkojen kera ja jos sitä oikein lykästää, voitto KKO:ssa voisi jopa kääntää oikeusministeriön pään koskien yksityisen pysäköinninvalvonnan lainsäädäntötarvetta. Valvontayhtiöllä ei ole tässä asiassa juuri hävittävää - jos KKO linjaa, että yksityinen valvoja ei saa valvontamaksuja asettaa, niin sitten vanhat saatavat jäävät perimättä, kuten ne jäisivät muutenkin. Yhtiö voi tällöin keskittyä uuden lain mukaiseen, julkista pysäköinninvalvontaa avustavaan toimintaan.
Kun hieman mietitään osapuolten motiiveja tällaiseen oikeudenkäyntiin, alkaa vahvasti näyttämään siltä, että tämän prosessin on tosiasiassa käynnistänyt Q-Park Oy. Se ei ole halunnut itse nostaa velkomuskannetta jotakuta maksuvelvollisuutensa kiistänyttä autoilijaa vastaan, koska ongelmaksi olisi muodostunut ajoneuvon pysäköineen kuljettajan toteennäyttäminen. Tästä syystä yhtiö on käyttänyt bulvaania, joka on muodollisesti nostanut negatiivisen vahvistuskanteen yhtiötä vastaan. Näin on vältetty ajoneuvon pysäköinyttä kuljettajaa koskevat todisteluongelmat. Lisäksi yhtiö välttää imagohaitan, jota suureen kansainväliseen konserniin kuuluvan yhtiön kaikkine resursseineen tekemä hyökkäys pientä ihmistä vastaan aina aiheuttaa. Operaation tarkoituksena on saada KKO pikaisesti vahvistamaan, että yksityinen pysäköinninvalvonta on edelleen täysin laillista liiketoimintaa perustuslakivaliokunnan linjauksista huolimatta, ja näin sekoittaa valvontayhtiöiden kannalta katastrofaalista lainsäädäntöhanketta sekä mahdollistaa kymmenien tuhansien maksamatta jääneiden valvontamaksujen tehokas perintä.
Edellä kuvattua käsitystä tukee voimakkaasti se tieto, että asian saattamisesta ennakkopäätösvalituksena KKO:n käsiteltäväksi hovioikeusvaihe ohittaen olisi etukäteen sovittu. Tällainen sopimus tehdään silloin, kun ennakkopäätöksen saaminen asiaan on molempien osapuolten intressissä. Jos kantajana oleva yksityishenkilö haluaa vain selvittää itselleen määrätyn valvontamaksun laillisuuden, ei hänen missään tapauksessa kannattaisi suostua ennakkopäätösvalitukseen siinä tapauksessa, että hän häviäisi alioikeudessa. Korkein oikeus nimittäin myöntää valitusluvan alle kymmeneen prosenttiin hakemuksista, eikä valitus hovioikeuteen ole enää mahdollinen, jos valituslupaa ennakkopäätösvalituksen johdosta ei myönnetä. Kantajana olevan yksityishenkilön kannattaisi siten hyväksyä ennakkopäätösvalitus ainoastaan, jos hän voittaa jutun alioikeudessa. Olisi hyvin erikoista, että aidosti omassa asiassaan prosessaava yksityishenkilö olisi etukäteen sitoutunut hyväksymään ennakkopäätösvalituksen ja luopunut siten ennakolta oikeudestaan hakea hovioikeudelta muutosta itselleen kielteiseen tuomioon. Hovioikeuteenkin tosin tarvittaneen tällaisessa asiassa jatkokäsittelylupa, mutta sellainen kuitenkin irtoaa huomattavasti korkeimman oikeuden valituslupaa helpommin.
Kaikki nämä seikat viittaavat vahvasti siihen, että uutisoitu prosessi ei ole tosiasiassa aivan sitä, miltä se näyttää. Oikeusministeriön lakiluonnos merkitsee toteutuessaan kuoliniskua koko yksityiselle pysäköinninvalvonta-alalle. Valvontayhtiöt on nyt asetettu selkä seinää vasten, mikä tekee tämänkaltaisen operaation hyvin ymmärrettäväksi.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Yksityinen pysäköinninvalvontayhtiö on haastettu oikeuteen
Lakiehdotus kieltäisi perustuslain vastaisen yksityisen pysäköinninvalvonnan
Q&A - Yksityisten pysäköintivalvontamaksujen korotukset
Suomen Parkkivartija Oy hävisi kuluttajariitalautakunnassa
Yksityinen pysäköinnivalvonta kriisissä
Parkkiyhtiö on jälleen hävinnyt pysäköintiriidan
Syyllistyvätkö parkkisakkofirmat rikokseen?
Parkkisakkofirmojen oikeudenkäynnillä uhkailu on pelkkää bluffia
Keskustelu yksityisestä pysäköinninvalvonnasta käy jälleen kuumana
Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa on kansalaistottelemattomuuden aika
Korkeimman oikeuden presidentin harkinta petti yksityissakkoasiassa
Perustuslakivaliokunta torjuu yksityisen pysäköinninvalvonnan
Korkeimman oikeuden tuomio ParkCom jutussa on kelvottomasti perusteltu
Yksityiset pysäköintivalvontamaksut ovat lainvastaisia
Oot sä vittu ajanut tän tähän ruutuun?
ParkPatrol Finland Oy - Cloaca maxima
167 kommenttia:
Siis voiko tää olla mahdollista? Ei kai oikeudenkäyntejä voi sopia?
Itseasiassa artikkelin perusteella tämä on todellakin jopa todennäköistä.
1) Yksityisellä henkilöllä jolla on ollut maksamatta 40 euron suuruinen maksu 4 vuotta ei ole mitään syytä lähteä oikeuteen kun voi kerta olla edelleen maksamatta ja antaa valvontayhtiön haastaa oikeuteen
2) Uusi valvontayhtiötä puoltava päätös mahdollistaisi kymmenien tuhansien maksujen perinnän ihmisiltä
3) Q-Parkilla ei ole menetettävää. Jos se häviää, laki astuu kuitenkin voimaan ja jos se voittaa se pistää kaikki saatavansa perintään ja ne käsiteltäisiin kuten ennen lain voimaantuloa.
4) Oikeudenkäynti on kaiken lisäksi helppo koska kanteen tehnyt on valvontayhtiön miehiä joten pysäköinnin suorittanutta kuljettajaa ei tarvitse edes osoittaa
Taidan olla samaa mieltä kuin artikkeli, tuntuu erittäin loogiselta. Onpa todella kusetusten kuninkuutta ...
Ei tämä kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa kävi miten tahansa, että Q-Parkin (tai ParkPatrolin tai PakkiPeten) tulee edelleen osoittaa kuka ajoneuvoa ajoi. Minä tulen kiistämään loppuun asti etten ole sopimusta tehnyt, haastakoon vaan oikeuteen.
Jos toi artikkeli on totta se ei edelleenkään ratkaise näyttövelvollisuutta. Meillä on kuluttajariitalautakunnan päätökset ettei maksua tarvitse maksaa jos kiistää olleensa kuljettaja koska silloin ei voi olla myöskään sopimusta tehnyt.
Mitäköhän tässä nyt pitäisi uskoa. Voiko kusetus todella olla mahdollinen?
Muistakaa myös että Q-Parkin oikeuteen haastanut ei tullut oikeudenkäyntiin itse vaan ainoastaan lakimies!!!! Saatto olla sovittu juttu jos on vaikea vastata uteleviin kysymyksiin.
Mitä käytännön todisteita on? Muita kuin blogistin "mielipide". Mikä tukee tätä ajatusta "näytösoikeudenkäynnistä"?
Kuka on tämä henkilö joka kanteen on nostanut? Eikö sitä saa selville?
Oikeus ja kohtuus on jälleen oikeassa kuten aina. Mahtava blogi!
Oikeus ja kohtuus on jälleen oikeassa kuten aina. Mahtava blogi!
ymmärtääkseni maksuja on "kierretty" kahdella tavalla , "julkisen vallan käyttö tms ja näyttövastuukysymys , missä näyttövastuukysymys selvästi "pitävämpi...jos oikein ymmärsin tässä asianomainen nosti pöydälle 4v vanhan laskun , myöntää olleensa kuljettaja eli vetoaa vain julkisen vallan käyttöön...4 v maksamatta ollut sakko , miksi miksi miksi..blogisti taitaa hyvinkin olla oikeassa
Edelleen, julkisuudessa olleiden tietojen mukaan kanteen nostanut "yksityishenkilö" ei olisi edes kiistänyt sopimuksen syntymistä. Oikeudenkäynnissä riidan kohteena olisi siten ainoastaan kysymys siitä, merkitseekö yksityinen pysäköinninvalvonta sellaista julkisen vallan käyttöä, jota perustuslain mukaan saa harjoittaa vain viranomainen.
Järjestelyllä on näin kyetty etukäteen rajaamaan riitakysymys Q-Park Oy:n kannalta myönteisesti vain tähän yhteen kysymykseen, mikä tietenkin olennaisesti parantaa Q-Parkin mahdollisuuksia voittaa. Jos Q-Park olisi vain haastanut sattumanvaraisesti jonkun maksunsa laminlyönnin, se olisi joutunut varautumaan:
a) "en ajanut" -väitteeseen
b) sopimuksen syntymisen kiistämiseen
c) julkisen vallan käyttöä koskevaan argumenttiin.
Nyt Q-Park pääsee keskittymään vain tähän viimeksimainittuun, joka onkin se ainoa asia, joka on joutunut perustuslakivaliokunnan kannanoton myötä uudelleen spekulaatioiden kohteeksi. Kohtien a) ja b) se voi katsoa olevan jo prejudisoivalla tavalla ratkaistun tuomiossa KKO:2010:23.
Jos tässä prosessaisi aidosti joku yksityishenkilö omassa asiassaan, niin hän
1) olisi tietenkin ensisijaisesti kiistänyt sopimuksen syntymisen hänen ja valvontayhtiön välille, ja toissijaisesti kiistänyt maksuvelvollisuutensa sillä perusteella, että valvontamaksussa on joka tapauksessa kyse julkisen vallan käytöstä eikä sopimus pätisi, vaikka sellainen olisi syntynytkin
2) katsoisi ensin alioikeuden tuomion lopputuloksen, ennen kuin ottaisi kantaa siihen, hyväksyykö hän ennakkopäätösvalituksen asiassa,
sekä tietenkin tärkeimpänä:
3) hän ei olisi lähtenyt itse lainkaan "hyökkäämään" asiassa, vaan hän olisi kylmän viileästi ilmoittanut valvontayhtiölle, että ei aio maksaa häneltä vaadittua maksua. Kanteen nostaminen olisi ollut Q-Parkin tehtävä.
Uudesta pysäköinninvalvontaa koskevasta laista on juuri tällä viikolla annettu hallituksen esitys eduskunnalle. Laki on suunniteltu tulevan voimaan 1.3.2013.
Lakihankkeen kannalta Q-Parkin näytösoikeudenkäynti tulee siis hivenen myöhässä.
Mitä käytännön todisteita on? Muita kuin blogistin "mielipide". Mikä tukee tätä ajatusta "näytösoikeudenkäynnistä"?
Tietenkään mitään todisteita asiasta ei ole ja oikeudenkäynnin osapuolet tulevat jyrkästi kiistämään tällaiset väitteet.
Artikkelissa on kuitenkin erittäin uskottavalla tavalla perusteltu, minkä vuoksi asia erittäin todennäköisesti on niin kuin artikkelissa esitetään.
Mä mietin tota jo heti kun uutinen oikeudenkäynnistä tuli.
Kun kerran yksityiset pysäköinninvalvojat käyttävät merkittävää julkista valtaa, seuraa tästä nähdäkseni se, että laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta koskee myös heitä.
Näin ollen heiltä voisi ja pitäisi pyytää kaikenlaisia asiakirjoja!
Vastaava asia hieman lievemmässä tapauksessa: http://hukkinen.jp/blog/post/HUKKINEN/2012/04/salailulle-loppu-tekijanoikeus-tiedot-julkisia/
Uusi yritys: http://hukkinen.jp/blog/post/HUKKINEN/2012/04/salailulle-loppu-tekijanoikeus-tiedot-julkisia
Tuomioistuimella on mahdollisuus kohtuullistaa eli esimerkiksi määrätä haastajan maksamaan omat oikeudenkäyntikulut ja tuskinpa lupaa saati jätkolupaa olisi herunut pysäköinninvalvontaa suorittaneelle yritykselle. Toisin sanoen heidät olisi naurettu ulos ilman lupaa viedä asiaa oikeuteen. Tämä perustelee artikkelin kirjoittajan mielipidettä myös.
Saa nähdä mieten päätös kirjataa eli onko sillä mahdollista edes saada noita vanhoja "rästejä" maksuun, koska päätöksessä voidaan rajata tietty osa pois. Tuomioistuimet eivät myöskään katso kovin hyvällä, jos heitä yritetään käyttää hyväkseen. Ei ole täysin mahdotonta, että joku nostaisi vaateen esitutkinnan aloittamiselle kantajaa vastaan hänen motiiveistaan. Tämän ymmärtääkseni voi tehdä myös oikeusistuin, jos poliisi sitä ei koe asiakseen ja syyttäjälle se ei kuuluisi teon vähäisen rangaistuksen takia.
Mielenkiintoisia ennakkopäätöksiä nähdään.
Sanokaahan nyt olenko ymmärtänyt oikein.
Vaikka artikkelin tiedot pitäisivätkin paikkansa ja kyseessä olisi näytösoikeudenkäynti joka vahvistaisi KKO:n aikaisemman linjauksen sopimusoikeudellisesta versus julkisenvallan käytöstä, niin edelleen olemme siinä tilanteessa että näyttövastuu kuljettajasta (sopimuksen tekijästä) on valvontayhtiöllä!
Nyt kun osa laskuista on jo vuosien takaa on peräti oletettavaa että ajoneuvon omistaja tai haltija ei muista kuka ajoneuvoa kyseisenä hetkeneä ajoi.
Eli, jos Q-Park ja muut puppufirmat alkavat perimään maksuja urakalla riittää edelleen perusargumentti siitä että "en ole toiminut ajoneuvon kuljettajana" ja näyttövastuu on valvontayhtiöllä. Meillähän on tästä näyttövelvollisuudesta vuoden sisältä kaksi kuluttajariitalautakunnan päätöstä. Käännetty todistustaakka on kuluttajansuojalain vastainen eikä kyseessä ole puhtasti sopimusoikeudellinen näkökulma kute Jyrki "ParkkiMafia" Virolainen väittää.
Minusta me olemme edelleen turvassa näiltä aiheettomilta maksuilta, kävi miten kävi ...
Voiko tosta oikeusprosessista tedä poliisisille tutkintapyynnön?
Jos tuollainen näytö todella on menossa se loukkaa täydelisesti koko oikeusjärjestelmää!
Tämä uutinen pitäisi saada nyt laajaan levitykseen myös lehdistössä ja muissa medioissa.
1. Vaikka Q-Park voittaisi, näyttövastuu jää edelleen parkkifirmoille, kuten tähänkin asti.
2. Vaikka kyse olisikin "näytösoikeudenkäynnistä", ei sen lopputulos ole kuitenkaan mitenkään selvä. Osapuolet voivat rajata jutun haluamallaan tavalla ja prosessata haluamistaan kysymyksistä, mutta jutun lopputulosta ne eivät voi sentään tuomioistuimelle sanella. Oikeudenkäynnin lopputulos on siis epävarma molempien osapuolten näkökulmasta, mutta Q-Parkin kannattaa ottaa riski. Sakotetun "ykistyishenkilön" kohdalla riskin ottaminen vaikuttaa puolestaan täysin järjettömältä.
3. Vaikka kyseessä olisikin osapuolten etukäteen järjestämä näytösoikeudenkäynti, ei tässä ole mitään lain vastaista. Oikeudenkäynnin osapuolten motiivit eivät kuulu kenellekään muulle - kyllä oikeutta saa tässä maassa käydä vaikka siitä syystä, että se on niin kivaa ja rahaa on.
Parkkiyhtiön ja "yksityishenkilön" välisessä riita-asiassa on kyse asiasta, jossa sovinto on sallittu. Osapuolet voivat vapaasti sopia asian keskenään niin kuin parhaaksi näkevät, ja he voivat myös pyytää tuomioistuimelta ratkaisua vain juuri siihen riitakohtaan tai juuri niihin riitakohtiin, josta heidän mielestään heidän välisessään asiakokonaisuudessa vallitsee erimielisyys. Tuomioistuin ottaa kantaa vain siihen kysymykseen tai niihin kysymyksiin, joista siltä ratkaisua pyydetään.
4. "Rästien" periminen edellyttää edelleenkin sitä, että valvontayhtiön on nostettava velkomuskanne jokaikistä maksunsa laiminlyönyttä vastaan. Arviot siitä, tuleeko se tätä tekemään ja mitkä ovat sen edellytykset menestyä, kannattaa tehdä vasta sitten, kun nyt vireillä olevan oikeudenkäynnin lopputulos on selvillä.
Kierojahan nuo parkkisakkoyhtiöt ovat. Blogistin tulkinta tilanteesta on siis mahdollinen.
Toisaalta tilanne on kuitenkin semmoinen, että vaikka Q-park voittaisi tämän oikeudenkäynnin, tässä vahvistettaisiin KKO:n aiemmin antama päätös (Tämmöisestä asiasta voidaan sopia). Tappion osuessa kohdalle se merkitsisi täydellistä kuoliniskua alalle. Voitettavaa silti vähän, mutta hävittävää paljon.
Nykyisin yksityistä valvontaa harrastavat tuskin siirtyvät uuden lain mukaiseen toimintaan. Saattavat sen sijaan pyrkiä jatkamaan rinnakkaista järjestelmää ihan kuten nykyäänkin. Siitähän ei heidän mielestään sanota laissa mitään.
Nykyisin yksityistä valvontaa harrastavat tuskin siirtyvät uuden lain mukaiseen toimintaan. Saattavat sen sijaan pyrkiä jatkamaan rinnakkaista järjestelmää ihan kuten nykyäänkin. Siitähän ei heidän mielestään sanota laissa mitään.
Juuri näin. Ja siitä syystä uusi tuomio, jossa KKO nimenomaisesti vahvistaisi, että vielä perustuslakivaliokunnan tulkinnan jälkeenkin nykymallinen yksityinen pysäköinninvalvonta on puhtaasti sopimusoikeudellisena toimintana täysin laillista, antaisi erittäin vahvan tuen sakkofirmoille jatkaa entisenlaista toimintaansa uudesta laista huolimatta.
Ilmeisesti vapaaehtoisesti valvontamaksunsa maksavien määrä on romahtanut perustuslakivaliokunnan viimevuotisen tulkinnan ja siitä syntyneen julkisen keskustelun myötä. Valvontayhtiön on joka tapauksessa perittävä valtaosa saatavistaan velkomuskantein tuomioistuimessa, tai jätettävä ne kokonaan perimättä. Jostakin sen oli pakko aloittaa, ja uusi ennakkopäätös, jolla maksujen laillisuus kerran vielä vahvistettaisiin, olisi sille tietenkin hyvä alku jatkotoimenpiteitä varten. Ei valvontayhtiöllä ole tässä mitään riskiä tai menetettävää - jo ei se olisi nostanut tätä kannetta, ihmiset eivät olisi maksaneet. Valvontayhtiö voi konkata joko sen vuoksi, että sen toiminta todetaan lain vastaiseksi tai sen vuoksi, että se ei saa perittyä saataviaan. Velkomuskanne oli siis ennen pitkää joka tapauksessa pakko nostaa. Jos yhtiö häviää nyt, olisi se hävinnyt myöhemminkin.
Valvontayhtiön riski tässä asiassa on luonteeltaan sellainen, että se sen täytyi joka tapuaksessa ennemmin tai myöhemmin ottaa. KKO:n ennakkopäätös vuodelta 2010 kantoi aikansa ja ihmiset maksoivat valvontamaksunsa, mutta perustuslakivaliokunnan linjaus vuodelta 2011 vesitti sen ja ihmiset alkoivat taas jättää maksamatta. Siksi uusi prosessi on tarpeen.
Kun otetaan huomioon tämän uuden prosessin ajallinen yhtes uuteen, pysäköinninvalvontaa koskevaan lakihankkeeseen, ei voida päätyä kuin yhteen lopputulokseen: jäljet johtavat sylttytehtaalle, aivan kuten blogisti on ansiokkaassa kirjoituksessaan hyvin ymmärrettävästi perustellut.
Toisaalta tilanne on kuitenkin semmoinen, että vaikka Q-park voittaisi tämän oikeudenkäynnin, tässä vahvistettaisiin KKO:n aiemmin antama päätös (Tämmöisestä asiasta voidaan sopia). Tappion osuessa kohdalle se merkitsisi täydellistä kuoliniskua alalle. Voitettavaa silti vähän, mutta hävittävää paljon.
Tappion osuessa kohdalle sillä ei ole merkitystä koska toiminta loppuu joka tapauksessa uuden lain myötä. Tässä kohdin voidaan vielä voittamassa saada edes osa maksamattomista maksuista takaisin kun uuden päätöksen myötä "rimpuilevien" autoilijoiden mieli saattaa muuttua.
Totta on kuitenkin se, että edes voittamalla, sitä oleellista, näyttövelvollisuutta kuljettajasta ei voida kumota. Käännetty todistustaakka on kuluttajansuojalain vastainen.
Nykyisin yksityistä valvontaa harrastavat tuskin siirtyvät uuden lain mukaiseen toimintaan. Saattavat sen sijaan pyrkiä jatkamaan rinnakkaista järjestelmää ihan kuten nykyäänkin. Siitähän ei heidän mielestään sanota laissa mitään.
Vaikka luottamus lainsäätäjiin ja koko oikeusjärjestelmään on mennyt, minun on todella vaikea uskoa että lainsäätäjät olisivat niin TYHMIÄ että jättäisivät lakiin porsaanreiän jolla edelleen valvontayhtiöt voisivat väittää kyseen olevan sopimuksellisesta valvontamaksusta. Ei edes ministeriössä tai eduskunnassa voi olla niin idioottimaisia ihmisiä.
Käräjäoikeus: Yksityinen parkkisakko maksettava
Helsingin käräjäoikeus on antanut päätöksen, jonka mukaan yksityinen parkkisakko on maksettava. Yksittäinen kansalainen vaati oikeusjutussa hänen saamansa 40 euron maksun peruuttamista.
http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2012/09/1613483/karajaoikeus-yksityinen-parkkisakko-maksettava
Näytösoikeudenkäynti on nyt ohi ja käräjä päätti tavallaan odotetulla tyylillä.
"-- että vielä perustuslakivaliokunnan tulkinnan jälkeenkin nykymallinen yksityinen pysäköinninvalvonta on puhtaasti sopimusoikeudellisena toimintana täysin laillista, antaisi erittäin vahvan tuen sakkofirmoille jatkaa entisenlaista toimintaansa uudesta laista huolimatta."
Nay. Jos asia uudessa laissa eksplisiittisesti säädetään viranomaistoiminnaksi, ei sitä voi ohittaa yksityisoikeudellisesti sopimalla.
No niin, ensimmäinen vaihe parkkiyhtiön operaatiosta on ohi. Käräjäoikeus on tänään antanut päätöksensä asiassa. Päätöksen mukaisesti valvontamaksu piti maksaa. Epäonniselle "yksityishenkilölle" lankesivat maksettavaksi vielä 6.000 euron oikeudenkäyntikulut.
Sitten pyritään suoraan KKO:een, kuten etukäteen oli sovittu. Taaskin mennään aivan käsikirjoituksen mukaan, ei suinkaan sen mukaan, mikä "yksityishenkilön" kannalta olisi järkevintä.
Nay. Jos asia uudessa laissa eksplisiittisesti säädetään viranomaistoiminnaksi, ei sitä voi ohittaa yksityisoikeudellisesti sopimalla.
Vaan kun ei säädetä! Hallitus on antanut asiassa eduskunalle lakiesityksen, ja esitykseen ilmeisesti todellakin sisältyy pelätty porsaanreikä - lakiesitys ei eksplisiittisesti kiellä entisenmallista, sopimusoikeuteen perustuvaa yksityistä pysäköinninvalvontaa!
Yhtä asiaa en kykyne ymmärtämään tässä yksityisessä pysäköinninvalvonnassa.
- Pysäköinninvalvonta perustuu oikeusistuimien mukaan tieliikennelain 28 §:ään. Yksityisalueen omistajalla on oikeus asettaa pysäköintiehtoja.
- Nykyinen pysäköinninvalvonnasta annettu laki määrittelee pysäköintivirheen tarkoittamaan "tieliikennelain tai sen nojalla annetun ajoneuvon pysäköintiä tai pysäyttämistä taikka pysäköintikiekon käyttöä koskevan säännöksen tai määräyksen vastainen menettely[ä]"
- Laki pysäköinninvalvonnasta edelleen säätää pysäköinnistä annettujen säädösten noudattamista valvoo poliisi tai kunnan pysäköinninvalvoja
- Rikoslaki kieltää ryhtymästä toimeen, joka on säädetty viranomaisen tehtäväksi
Miksi yksityistä pysäköinninvalvontaa siis saisi harjoittaa?
Tuota itsekin ihmetellyt, että yleinen syyttäjä tai poliisi ei puutu selvästi rikolliseen touhuun.
Pysäköintivirhe on tieliikennelain mukainen rikkomus, joten ei siitä voi eikä saa yksityinen rangaista.
Kaiken lisäksi, alueen omistajalla/haltijalla on oikeus ainoastaan asettaa ehtoja pysäköinnille - ei ehtojen rikkomisesta aiheutuvista seuraamuksista!
Yhtä asiaa en kykyne ymmärtämään tässä yksityisessä pysäköinninvalvonnassa.
- Pysäköinninvalvonta perustuu oikeusistuimien mukaan tieliikennelain 28 §:ään. Yksityisalueen omistajalla on oikeus asettaa pysäköintiehtoja.
- Nykyinen pysäköinninvalvonnasta annettu laki määrittelee pysäköintivirheen tarkoittamaan "tieliikennelain tai sen nojalla annetun ajoneuvon pysäköintiä tai pysäyttämistä taikka pysäköintikiekon käyttöä koskevan säännöksen tai määräyksen vastainen menettely[ä]"
- Laki pysäköinninvalvonnasta edelleen säätää pysäköinnistä annettujen säädösten noudattamista valvoo poliisi tai kunnan pysäköinninvalvoja
- Rikoslaki kieltää ryhtymästä toimeen, joka on säädetty viranomaisen tehtäväksi
Miksi yksityistä pysäköinninvalvontaa siis saisi harjoittaa?
Lue nyt vaikka se korkin ratkaisu ihan ajatuksen kanssa. Kyse ei ole pysäköintivirhemaksusta, vaan sopimuksen ehtojen rikkomiseen perustuvasta ennalta määrätystä korvauksesta eli sopimussakosta. On aivan sama miksi sitä haluaa kutsua, kunhan sitä ei kutsu pysäköintivirhemaksuksi, joka on laissa säädetty viranomaisen toimivaltaan kuuluva hallinnollinen seuraamus.
Sopivasti tekijänoikeusmafialta kopioituun tyyliin pyysivät törkeitä korvauksia oikeudenkäyntikuluista. Voivat sitten uhkailla, että 40 e tai myöhemmin 32000/6000 e.
Minun mielestäni oikeuden päätös ei muuta mitään. Näyttövelvollisuus jää, eli parkkifirman on tiedettävä, kenen kanssa sopimus on syntynyt. Tämä oli aikaisemminkin vahvin valtti parkkifirmoja vastaan, ja se valtti ei ole heikentynyt lainkaan.
Mitä väliä sillä on, onko kyseessä näytösoikeudenkäynti - mitä väitettä pidän täysin tuulesta temmattuna - vai ei? Kuka tahansa voi nostaa samanlaisen negatiivisen vahvistuskanteen paremmilla perusteilla, jos uskoo niitä olevan.
Kuka tahansa voi myös perustaa vaikka Parkkiterroristien Tuki Ry:n, joka antaa oikeudellista neuvontaa parkkiterroristien uhreille, palkkaa juristeja, rahoittaa vastahyökkäysoikeudenkäyntejä ja lobata eduskunnassa ja kuluttajavirastossa. Missä urheat parkkiaktivistit, kun pitäisi tarttua aseisiin sortoa vastaan?
Totta kai kuka tahansa voi nostaa samanlaisen negatiiivisen vahvistuskanteen. Eri asia on vaan se, että mitä tällä saavutetaan? Jos joku ei halua maksaa yksityisen yrityksen häneltä pyytämää maksua - olkoon kyse pysäköinninvalvontamaksusta tai mistä tahansa muusta - hän vain jättää maksun maksamatta. Mitään muuta toimenpidettä asia ei velallisen tai sellaiseksi väitetyn puolelta vaadi.
Se on sitten maksua vaativan asia velkoa saatavaansa oikeusteitse, jos katsoo siihen perusteita olevan.
Ai että pidät väitettä näytösoikeudenkäynnistä tuulesta temmattuna? Sinä siis pidät täysin uskottavana ja normaalina, että joku "yksityishenkilö" tuosta vaan ottaa 6.000 euron riskin ja nostaa kanteen asiassa, jossa hänellä ei ole oikeastaan mitään voitettavaa tai hävittävää. Henkilölle oli määrätty valvontamaksu vuonna 2008, eikä hän ollut sitä vieläkään maksanut. Miksi hermot pettivät juuri nyt, kun oikeusministeriö sai valmiiksi lakiluonnoksensa, joka tulisi toteutuessaan lopettamaan yksityisen pysäköinninvalvonnan ja siten ratkaisemaan vallitsevan oikeudellisen epäselvyyden?
On todella ymmärrettävää, miksi valvontayhtiöt hermoilevat tässä tilanteessa. Sen sijaan on täysin absurdia ajatellakin, että maksusta neljä vuotta kieltäytyneellä yksityishenkilöllä olisi alkanut puntti siinä määrin tutisemaan, että hän olisi velkomusoikeudenkäynnin pelossa (sic!) nostanut itse negatiivisen vahvistuskanteen asiassa!
"Vaikka salaliittoteorian osa osoitettaisiin vääräksi voidaan tämä tulkita olevan vieläkin monimutkaisemman salaliiton aikaansaannos, jolla on tarkoitus hämätä salaliittoteoreetikkoja. Lisäksi mikä tahansa kritiikki voidaan ohittaa perusteella, että kriitikot ovat osallisia, maksettuja tai komennettuja peitellä salaliittoa."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Salaliittoteoria
Salaliittoteorioita ei nyt kannata tähän asiaan ryhtyä sotkemaan. On täysin laillista, että kaksi osapuolta, joilla on keskenään riitaa jostain asiasta, sopivat keskenään, että riitainen asia ratkaistaan oikeusistuimessa. Näin tässäkin on tehty. Osapuolten motiiveja tällaiseen oikeudenkäyntiin voidaan toki ihmetellä, mutta mitään lakia tässäa ei ole rikottu, vaikka kyse "näytösoikeudenkäynnistä" olisikin.
Mitä taas tulee tuohon kritiikkipuoleen, tässä keskustelussa ei ole vielä esitetty yhtään perusteltua, kriittistä puheenvuoroa sen puolesta, että kyse ei olisi Q-Park Oy:n masinoimasta operaatiosta. Ainahan kaikkia väitteitä voidaan pyrkiä teilaamaan pitämällä niitä "tuulesta temmattuina" jne, mutta omaa uskottavuutta lisäisi tietenkin huomattavasti se, että kykenisi osoittamaan vastakkaisest mielipiteestä jonkun sellaisen virheen, epäjohdonmukaisuuden tai muun seikan, joka asettaisi tuon mielipiteen epäuskottavaksi.
Repesin kun luin tämän jutun ja paljastui että joku "yksityinen" olisi tehnyt kanteen.
Oikeasti; 40 eur "sopimusrike" tai maksat 6000 eur juristin kuluja.
Aidan seipäätkin nauravat.
Jännä juttu, miten valvontamaksuasioissa vedotaan usein siihen, ettei olemattoman todistaminen ole mahdollista - niin kuin ei olekaan - ja tässä sitä nyt sitten perätään perusteluita siitä,ettei kyse ole näytösoikeudenkäynnistä. Aivan sama kuin salaliitoissa - väite ei ole falsifioitavissa, joten tällaiset väitteet ovat yhtä puhtaasti uskon asioita kuin luomiskertomukset ja taruolentojen olemassaolot.
Toiseksi tässä asiassa ei päädytty sovintoon, vaan tuomioistuimen ratkaisuun, mitkä ovat prosessuaalisesti aivan eri asioita.
Voisitko blogisti tiivistää muutamaan ranskalaiseen viivaan
1) yksityisen pysäköinninvalvonnan juridiset ongelmat, ja
2) millainen tilanne olisi sinun mielestäsi toivottava? Pitäisikö yks. pys. valvonta kieltää, vai lainsäädäntöä selkiyttää vai mitä?
Ydinkohtien tietäminen helpottaisi kirjoituksiesi sisäistämistä.
Kiitos.
Artikkelissa on esitetty varsin uskottava väite koskien sitä, että uutisoitu "yksityishenkilön" käynnistämäksi väitetty riita-asia ei olisi todellisuudessa yksityishenkilön käynnistämä, vaan taustalla olisi valvontayrityksen operaatio, jolla se tavoittelisi itselleen myönteistä KKO:n ennakkopäätöstä myöhempien perintätoimiensa tueksi sekä mahdollisesti sen tueksi, että se voisi jatkaa tulevaisuudessa toimintaansa mahdollisesti säädettävästä uudesta laista huolimatta.
Tämän väitteen tueksi blogiartikkelissa on esitetty useita, hyvinkin järkeenkäypiä ja uskottavia perusteluita.
Ei keneltäkään ole vaadittu sen osoittamista, että "kyse ei olisi näytösoikeudenkäynnistä". Koko ansiokasta blogiartikkelia ja sen perusteluita ei ole kuitenkaan mahdollista falsifioida vain sillä perusteella, että joku "pitää" koko ajatustakin tuulesta temmattuna.
Pitäisi pystyä perustelemaan, millä tavalla blogiartikkelissa esitetty päättelyketju menee arvostelijan mielestä metsään. Pitäisi pystyä perustelemaan, minkä vuoksi kuitenkin on perustellumpaa uskoa, että kyseessä on vain yksittäisen, ilmeisen varakkaan henkilön riskipitoinen kokeilu.
Ei tässä keskustelussa kukaan voi esittää vedenpitäviä todisteita suuntaan tai toiseen. Tämän oikeudenkäynnin käynnistämisen motiivit ovat vain osapuolten tiedossa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei asiasta voitaisi käydä keskustelua ja ettei julkisuudessa esillä olleita, tätä prosessia koskevia tietoja voisi kyseenalaistaa.
Mielestäni blogiartikkelin perustelut ovat varsin uskottavia. Jos jonkun mielestä ne eivät ole, sitten hän voi tulla omassa uskossaan autuaaksi. Artikkelissa esitettyjen olettamien kumoaminen vaatisi kuitenkin jotain perusteluja. Pelkkä näiden "tuulesta temmattuna pitäminen" ilman minkäänlaisia perusteluja ei valitettavasti vakuuta ketään.
Ja lopuksi: tässä asiassa ei todellakaan päädytty sovintoon. Ei kukaan ole niin väittänytkään. Sen sijaan osapuolet ovat etukäteen keskenään sopineet, mikä on se riitainen kysymys, johon käräjäoikeudelta pyydetään vastausta. Lisäksi osapuolet ovat sopineet, että juttu pyritään saattamaan ennakkopäätösvalituksena KKO:n ratkaistavaksi. Näistä asioista on siis osapuolten kesken sovittu.
No, tänään 10.9.2012 se Helsingin käräjäoikeuden ratkaisu ko. asiassa tuli. Ja kun katsotaan lopputulosta, blogistin arviot tämän oikeudenkäynnin tarkoituksesta näyttävät yhä todennäköisemmiltä.
Blogiartikkelin kirjoittajalta nyt on vaan näyttänyt unohtuneen se yleinen lähtökohta, että väitteiden esittäjä on vastuussa väitteiden totuudenmukaisuudesta. Kun väitteiden tueksi ei ole tuotu yhtäkään faktaa, joka olisi perustellusti enemmän väitteen takana kuin sen vastakohdan, on kyseessä pelkkää spekulaatiota.
Pidän tällaista kirjoittelua yhtä ansiokkaana 7 päivää -lehden antia journalismille. Jos joku pitää tällaisia väitteitä uskottavina, niin siitä vaan, mutta turha uskotella samaan hengenvetoon, että niin muidenkin tulisi tehdä, koska väitteitä ei ole pystytty kumoamaan.
Tällaiset tarinat ovat toki viihdyttävää ja mielikuvitusta kehittävää luettavaa lapsille ja lapsenmielisille.
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
TÄMÄ VIESTI ON HENKILÖILLE JOILLA ON MAKSAMATTOMIA YKSITYISIÄ VALVONTAMAKSUJA.
Käräjäoikeuden päätös, samoin aikaisempi KKO päätös ei muuta asiassa mitään.
MAKSUA EI TARVITSE MAKSAA!
Lukekaa alta miksi ei!
XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX
1) Jos lähdetään siitä mihin tuomioistuimet ovat päätyneet. Valvontayhtiöllä on siis oikeus määrätä valvontamaksu virheellisestä pysäköinnistä pysäköinnin tehneelle AJONEUVON KULJETTAJALLE.
2) Käytännössä maksamaton maksu kohdistetaan kuitenkin ajoneuvon omistajalle tai haltijalle.
3) Tässä kohdin riittää kun kiistää pysäköineensä ajoneuvon ja kiistää toimineensa kuljettajana ja pyytää valvontayhtiötä osoittamaan maksun oikealle sopimuskumppanille eli ajoneuvon pysäköineelle kuljettajalle.
4) Valvontayhtiöllä on kuitenkin tässä kohdin ongelma! Ne eivät tiedä sopimuskumppaniaan eli henkilöä joka ajoneuvon on pysäköinyt.
5) Tässä kohdin valvontayhtiö lähettää maksun ajoneuvon omistajalle tai haltijalle ja väittää että tämä on velvollinen suorittamaan maksun tai kertomaan kuka ajoneuvoa kuljetti.
6) Jos ajoneuvon omistaja tai haltija ei ole ajoneuvoa pysäköinyt ei hän ole myöskään tehnyt sopimusta eikä siten velvollinen maksamaan maksua tai muutoinkaan auttaa valvontayhtiötä maksuvelvollisen henkilön selvittämisessä. Tästä on olemassa tältä vuodelta kaksi kuluttajariitalautakunnan päätöstä jotka tämäkin blogi on uutisoinut. Kiistämällä pysäköineensä auton ei maksua tarvitse maksaa.
7) Vastoin kuin Jyrki "parkkimafia" Virolainen ja valvontayhtiöt väittävät, kyse ei ole pelkästän sopimusoikeudellisesta todistelusta tai sopimusoikeudellisista velvoitteista. Se että sopimuksen ulkopuolinen haltija tai omistaja joutuisi esittämään näyttöä siitä että ei ole tehnyt sopimusta valvontayhtiön kanssa on vaatimus ns. käänteisestä todistustaakasta.
8) Käänteinen todistustaakka on selkeästi KULUTTAJASUOJALAIN VASTAISTA. Kuluttajaa ei voi vaatia todistamaan ettei ole tehnyt sopimusta, vaan sopimukseen vetoavan on todistettava että sopimus kyseisen henkilön kanssa on syntynyt.
9)Eli, kiistämällä toimineensa ajoneuvon kuljettajana, oli se sitten totta tai ei, voi hyvin jättää valvontamaksun maksamatta.
ÄLKÄÄ SORTUKO JA MAKSAKO NÄITÄ MAKSUJA, PELOITTELUN ALLA EI TARVITSE TAIPUA
Pyydän blogia julkaisemaan vielä kerran tiukan ja lyhyen tiedotteen ja kehoituksen kaikille olla maksamatta maksua!
Jokainenhan tuon tietää, tai pitäisi tietää. Tässä on ollut aina kaksi tapaa kiistää asia
1) Maksu on perustuslain vastainen
2) Kiistää ajaneensa jolloin näyttövastuu kuljettajsta on valvontayhtiöllä
Kohta 2 toimii edelleen
Nyt on niin, että mikäli tämän päiväisen käräjäoikeuden päätöksen jälkeen tämä blogisti edelleen julkaisee kehoituksia jättää maksut maksamatta blogisti haastetaan oikeuteen ja vaaditaan satojen tuhansien eurojen korvaukset tahallisesta haitanteosta lailliselle elinkeinon harjoittajalle. Yksikin poikkipuolinen sana niin oikeudessa nähdään.
Ota tämä varoituksena!
Tappakaa blogisti ja kaikki muutkin väärinpysäköijät. Vittu että aina pitää se peltilehmä saada jättää mihin tahansa. Vitun mulkut!
Eikös tässä(kin) oikeudenkäynnissä ammuttu tuo kohta 1) alas. Vai meinaatko että KKO päättää toisin kuin edellisessä tapauksessa?
Nyt on niin, että mikäli tämän päiväisen käräjäoikeuden päätöksen jälkeen tämä blogisti edelleen julkaisee kehoituksia jättää maksut maksamatta blogisti haastetaan oikeuteen ja vaaditaan satojen tuhansien eurojen korvaukset tahallisesta haitanteosta lailliselle elinkeinon harjoittajalle. Yksikin poikkipuolinen sana niin oikeudessa nähdään.
Ota tämä varoituksena!
Ja sitten saapui trullit paikalle.
Heh heh, nyt alkavat jo tunteet kuumenemaan täällä...
Nimimerkin Erkki Koskinen kirjoittama "varoitus" satojen tuhansien eurojen korvausvaatimuksineen on viihdyttävää luettavaa, joskin tietenkin täyttä puppua.
Alioikeudet eivät Suomessa anna mitään ennakkopäätöksiä. Tänään annettu tuomio pätee vain ja ainoastaan kyseisen oikeudenkäynnin osapuolten välillä. Sillä ei ole minkäänlaista prejudisoivaa vaikutusta muiden ihmisten välisiin oikeussuhteisiin. Tarkkaan ottaen tuo tuomio ei toistaiseksi sido edes osapuoliaan, koska tuomiosta on ilmoitettu tyytymättömyyttä, eikä se siten ole lainvoimainen.
Tämä blogi voi neuvoa ja kehottaa ihmisiä ihan mihin hyvänsä, kunhan ei rikokseen. Tästä ei voi blogin pitäjälle tai kenellekään muullekaan seurata minkäänlaista vahingonkorvausvelvollisuutta. Tarpeeton uhoaminen lienee siten syytä jättää hiukan vähemmälle, vaikka tuollainen tietenkin lisääkin mitä parhaalla tavalla tämän blogin viihdearvoa!
Niin tai ettei vain blogisti itse olisi "Erkki Koskinen et al." ja lisäisi aina silloin tällöin blogin "viihdearvoa". Kumoapa uskottavasti tämä täysin uskottava tulkinta.
Tiedoksi bloginpitäjälle: Itse asiassa negatiivinen vahvistuskanne on laitettu vireille tässä asiassa jo 6.3.2011, eli lähes heti perustusvaliolautakunnan lausunnon antamisen jälkeen ja ennen kuin uudesta lakiehdotuksesta on ollut tietoa.
Oletetaan, että kyseessä on periaatteellinen oikeusprosessi, jossa halutaan saada muutos Korkeimman oikeuden kestämättömään prejudikaattiin. Miksei asiaa kannattaisi viedä suoraan Korkeimpaan oikeuteen, kun laki nyt antaa tähän mahdollisuuden. Säästyyhän ainakin oikeudenkäyntikuluja, niin omia kuin mahdollisesti vastapuolelle korvattaviksi tulevia?
Oletetaan, että kyseessä on periaatteellinen oikeusprosessi, jossa halutaan saada muutos Korkeimman oikeuden kestämättömään prejudikaattiin. Miksei asiaa kannattaisi viedä suoraan Korkeimpaan oikeuteen, kun laki nyt antaa tähän mahdollisuuden. Säästyyhän ainakin oikeudenkäyntikuluja, niin omia kuin mahdollisesti vastapuolelle korvattaviksi tulevia?
Sen vuoksi, että KKO myöntää valitusluvan vain noin seitsemään prosenttiin hakemuksista. Jutun hävinnyt "yksityishenkilö" ottaisi tällöin 93 prosentin todennäköisyyden siitä, että valituslupaa ei myönnetä ja alioikeuden hänen kannaltaan kielteinen tuomio jää siten pysyväksi.
Hovioikeus, sensijaan, myöntää jatkokäsittelyluvan ehkäpä kahteen kolmasosaan hakemuksista.
Jutun alioikeudessa hävinneen "yksityishenkilön" kannattaisi siten, jos hän siis olisi oikea yksityishenkilö, tavoitella muutosta hovioikeudessa, koska asian saaminen uudelleen käsittelyyn siellä on moninkertaisesti todennäköisempää.
Hänen kannaltaan olisi täysin mahdollinen skenaario, että hovi muuttaisi tuomiota hänen edukseen, jonka jälkeen vastapuoli ei saisi enää valituslupaa KKO:een. Nyt riskinä siis on, että KKO ei ota asiaa uudelleen käsiteltäväkseen, semminkin kun se on samasta asiasta jo prejudikaatin antanut.
Kyllä, riskinä on se, että KKO ei ota asiaa käsiteltäväkseen - kuitenkin hovioikeuskäsittely lisää oikeudenkäyntikuluja, niin omia kuin vastapuolen. Kyseessä on siis tilanne , jossa pitää arvioida kannattaako lisääntynyt oikeudenkäyntikuluriski ottaa, vai pitäisikö toivoa, että KKO ymmärttää asian merkityksen ja ottaa asian käsittelyyn.
Sen vuoksi, että KKO myöntää valitusluvan vain noin seitsemään prosenttiin hakemuksista. Jutun hävinnyt "yksityishenkilö" ottaisi tällöin 93 prosentin todennäköisyyden siitä, että valituslupaa ei myönnetä ja alioikeuden hänen kannaltaan kielteinen tuomio jää siten pysyväksi.
Hovioikeus, sensijaan, myöntää jatkokäsittelyluvan ehkäpä kahteen kolmasosaan hakemuksista.
Jutun alioikeudessa hävinneen "yksityishenkilön" kannattaisi siten, jos hän siis olisi oikea yksityishenkilö, tavoitella muutosta hovioikeudessa, koska asian saaminen uudelleen käsittelyyn siellä on moninkertaisesti todennäköisempää.
Hänen kannaltaan olisi täysin mahdollinen skenaario, että hovi muuttaisi tuomiota hänen edukseen, jonka jälkeen vastapuoli ei saisi enää valituslupaa KKO:een. Nyt riskinä siis on, että KKO ei ota asiaa uudelleen käsiteltäväkseen, semminkin kun se on samasta asiasta jo prejudikaatin antanut.
Tämä olisi järkeenkäypää, jos KKO myöntäisi valitusluvan lottoamalla tai jollakin muulla Veikkauksen järjestämällä valintaprosessilla. Valitusluvan myöntöperusteet ovat arpajaisten sijaan kuitenkin tapauskohtaiset laissa edellytetyillä perusteilla.
Yhtä epätodennäköisesti hovioikeus tätä asiaa olisi ottanut käsittelyyn kuin korkein oikeuskaan ei sitä todennäköisesti tule ottamaan, ja vaikka olisikin, silti jompi kumpi osapuoli olisi joutunut hakemaan valituslupaa.
Yhtä epätodennäköisesti hovioikeus tätä asiaa olisi ottanut käsittelyyn kuin korkein oikeuskaan ei sitä todennäköisesti tule ottamaan, ja vaikka olisikin, silti jompi kumpi osapuoli olisi joutunut hakemaan valituslupaa.
Ei todellakaan näin. KKO ei todennäköisesti ota tätä asiaa käsiteltäväkseen, koska sen on antanut prejudikaatin olennaisesti samanlaisessa asiassa, ja nyt annettu tuomio oli linjassa tämän prejudikaatin kanssa.
Jos Q-Park olisi hävinnyt ja alioikeuden tuomio olisi ollut ristiriidassa KKO:n aikaisemman prejudikaatin kanssa, silloin KKO olisi todennäköisesti myöntänyt asiassa valitusluvan.
Tässä nykytilanteessa on "yksityishenkilön" kannalta siten erittäin riskaabelia lähteä tavoittelemaan ennakkopäätösvalituksella asian saattamista KKO:een. On sataprosenttisen varmaa, että asian saaminen uudelleenkäsiteltäväksi hovioikeuteen olisi ollut todennäköisempää.
Toki voitto hovissa olisi jälleen nostanut todennäköisyyttä sille, että vastapuoli olisi valituksellaan saanut asian KKO:n käsiteltäväksi.
Joka tapauksessa, aidosti omassa asiassaan prosessaava yksityishenkilö todennäöisesti pyrkisi tässä tilanteessa hoviin, syynä yksinkertaisesti suurempi todennäköisyys saada asiansa uudelleen käsiteltyä.
Se, että ennakkopäätösvalituksesta KKO:een on jo etukäteen osapuolten kesken sovittu, viittaa tietenkin hyvin vahvasti siihen, että kyseessä on Q-Parkin masinoima näytösoikeudenkäynti, vaikka tätä ei tietenkään aukottomasti voida todistaakaan.
Mitä oikeudenkäyntikuluihin tulee, Q-Park oli vaatinut vastapuoleltaan 32.000 euron oikeudenkäyntikuluja, jotka käräjäoikeus oli kuitenkin kohtuullistanut 6.000 euroon. Lisäksi maksettavaksi lankesi oman asianajajan palkkio. Tämän prosessin kantajalla on ollut kikkaasti tiedossaan, että riskinä ovat oikeudenkäyntikulut, jotka eivät ole missään suhteessa riidan arvoon. Siten on epätodennäköistä, että hänen päätöksiään tässä vaiheessa prosessia ohjaisi pyrkimys oikeudenkäyntikulujen minimoimiseen.
Juha Sireliusta haastateltiin juuri äsken televisiossa ja uhosi kuinka maksuja aletaan nyt periä. Noh, saahan niitä yrittää periä mutta edelleen sitä laskua on turha lähettää minulle, ajoneuvon omistajalle, lähetä se sopimuskumppanillesi, eli ajoneuvon kuljettajalle.
Oli muuten harvinaisen tyhmän ja lapsekkaan näköinen mies.
Puhumattakaan siitä sonnasta että suurin osa on maksanut maksun. Noh, näinhän se ei ole. Olen ollut ParkComilla töissä ja n. 60% maksuista jäi jo silloin maksamatta.
Minua suoraan sanoen vituttaa tällaiset blogistit jotka aiheuttavat suurta haittaa liiketoiminnalle kiistelemällä mitättömistä seikoista ja kehoittamalla ihmisiä olemaan maksamatta täysin laillisia ja sopimussuhteeseen perustuvia maksuja.
Minusta on aika katsoa kuinka paljon tällaista toimintaa tulee sietää ja missä kohdin korvausvastuu tahallisesta vahingoittamisesta on ilmeinen. Minusta johonkin pitää vetää raja ja se raja tulee siinä jos blogisti vielä kerrankin julkaisee artikkelin jossa kehoittaa jättämään maksut maksamatta.
Erkki Koskinen
talohallituksen puheenjohtaja
toimitusjohtaja
Heheh, mikä uuno. Minäkin kehotan kaikkia jättämään lainansa ja sähkölaskunsa maksamatta.
Itse taas pidän lähes aukottoman varmana ja uskottava, että kanteen nostanut "yksityishenkilö" onkin todellisuudessa idiootti, joka on hankkinut lainopilliset neuvonsa tätä blogia lukemalla.
Sovittu juttu. Jännä miten se sitten meni juuri niin kuin blogin artikkelissa kerrotaan. Blogilla on hyvät lähteet.
Tämä vain osoittaa kuinka kieroa toimintaa koko yksityinen pysäköinninvalvonta ala on. Rikollisia kaikkia tyyni.
Hui ku pelottaa!
hahahaahahahahahaahhahah
Blogilla on hyvät lähteet.
Kerrotko vielä, mitkä ne lähteet oli?
Eli tämä henkilö hävisi nyt tämän oikeudenkäynnin. Oletetaan tämä oli oikea oikeudenkäynti.
Voinko minä nyt laittaa autoni ikkunaan että "Tämän auton haltijalle osoitetut väärät pysäköintimaksuista peritään 5000€ maksu, Hyväksyt sopimuksen laittamalla sakon mikä ei haltijalle kuulu."
Ja nyt pyydän kaveriani pysäköimään auton väärin ja sakothan tulevat minulle koska olen auton haltija?
Ja vien asian käräjille ja palkkaan juristi kaverini 40,000€ hinnalla? :)
Ei todellakaan näin. KKO ei todennäköisesti ota tätä asiaa käsiteltäväkseen, koska sen on antanut prejudikaatin olennaisesti samanlaisessa asiassa, ja nyt annettu tuomio oli linjassa tämän prejudikaatin kanssa.
Jos Q-Park olisi hävinnyt ja alioikeuden tuomio olisi ollut ristiriidassa KKO:n aikaisemman prejudikaatin kanssa, silloin KKO olisi todennäköisesti myöntänyt asiassa valitusluvan.
Tässä nykytilanteessa on "yksityishenkilön" kannalta siten erittäin riskaabelia lähteä tavoittelemaan ennakkopäätösvalituksella asian saattamista KKO:een. On sataprosenttisen varmaa, että asian saaminen uudelleenkäsiteltäväksi hovioikeuteen olisi ollut todennäköisempää.
Toki voitto hovissa olisi jälleen nostanut todennäköisyyttä sille, että vastapuoli olisi valituksellaan saanut asian KKO:n käsiteltäväksi.
Joka tapauksessa, aidosti omassa asiassaan prosessaava yksityishenkilö todennäöisesti pyrkisi tässä tilanteessa hoviin, syynä yksinkertaisesti suurempi todennäköisyys saada asiansa uudelleen käsiteltyä.
Se, että ennakkopäätösvalituksesta KKO:een on jo etukäteen osapuolten kesken sovittu, viittaa tietenkin hyvin vahvasti siihen, että kyseessä on Q-Parkin masinoima näytösoikeudenkäynti, vaikka tätä ei tietenkään aukottomasti voida todistaakaan.
Mitä oikeudenkäyntikuluihin tulee, Q-Park oli vaatinut vastapuoleltaan 32.000 euron oikeudenkäyntikuluja, jotka käräjäoikeus oli kuitenkin kohtuullistanut 6.000 euroon. Lisäksi maksettavaksi lankesi oman asianajajan palkkio. Tämän prosessin kantajalla on ollut kikkaasti tiedossaan, että riskinä ovat oikeudenkäyntikulut, jotka eivät ole missään suhteessa riidan arvoon. Siten on epätodennäköistä, että hänen päätöksiään tässä vaiheessa prosessia ohjaisi pyrkimys oikeudenkäyntikulujen minimoimiseen.
Laskin edellisestä päättelyketjusta n. 6-7 kumuloituvaa todennäköisyyttä. Jos todennäköisenä pidetään vähintään 50 %:n matemaattista arvoa, saadaan päättelyketjun viimeisen johtopäätöksen todennäköisyydeksi 0,5^6-0,5^7 = 0,007-0,016 eli 0,7-1,6 %. Siis huomattavasti parempi kuin esimerkiksi lotossa!
"Sori, en oo pysäköinyt nimissäni olevaa autoa, mutta saan teiltä näitä kirjeitä missä kerjäätte kahvirahaa. Itselläni on noin 51 lähipiiriläistä enemmän kuin teillä salamannopeilla sakkotulostajilla yhteensä ja on suhteellisen vaikeata lotota kuka ystävistäni on parkkeeranut autoni teidän tupakkipaikalle."
Parkkipoliisit: "Selvittäkää kuka on ajanut autoa! PÉRKÉLÉsh!"
Ymmärtäisin tämän jeesustelun parkkiyhtiöiltä jos oikeasti olisi arvokas ja rehellinen työ tässä kyseessä, mutta nyt ei vain ole... No jotenkinha se Kallen mätitahna on saatava siihen näkkärin päälle joka kuukausi.
Terveisin
Kerran väärin pysäköinyt ja nyt Q-Park kitisee lisää Juhla Mokkaarahaa.
Näitä hommia ei millään kumulatiivisilla todennäköisyyksillä lasketa, vaan kanteen nostaneella on nyt konkreettisesti käsillään tilanne, jossa hän on hävinnyt kanteensa ja hän joutuu paitsi maksamaan oman asianajajansa palkkion, myös korvaamaan 6.000 euroa vastapuolen oikeudenkäyntikuluja.
Kun hän tässä konkreettisessa tilanteessa miettii, mitä nyt kannattaisi tehdä, ja tietää, että KKO:een "pääsemisen" todennäköisyys on noin 7 %, hovioikeuteen noin 60 %, mitä luulette, mitä hänen ihan oikeasti kannattaisi tehdä?
Koko kanteen nostamisessa ei ollut yksityishenkilön kannalta ajateltuna mitään järkeä.
Jos hän nyt "kokeilee onneaan" ja valitsee ennakkopäätösvalituksen, ei siinäkään ole yksityishenkilön kannalta ajateltuna mitään järkeä.
Se, että koko operaatio näyttää menevän tarkalleen "käsikirjoituksen mukaan" osoittaa vain sen, että kyse todellakin on Q-Parkin manööveristä.
Täytyy muistaa myös yksi pieni juridinen näkökulma, miksi tämä homma kuulostaa entistäkin oudommalta. "sakko" on annettu vuonna 2008. Kaikki yksityisyritysten laskut kuluttaja-asiakkaille vanhenevat kolmessa vuodessa, jos näitä ei ole yritetty periä. Tässä tapauksessa vaikuttaisi siltä, että laskua ei ole edes yritetty periä, eli "vanhentumista" ei ole katkaistu. Vanheneminenhan katkeaa laskun myöntämällä - esim maksamalla, tai riitauttamalla oikeudessa tjsp. Outoa, että oikeuskin on ottanut käsittelyynsä vanhentuneen saatavan? En tiedä tietysti, ottaako ne vanhentuneen saatavan käsittelyyn, jos MAKSAJA tekee kanteen. Mutta jos valvontayhtiö olisi koittanut periä saatavaa oikeudessa, oikeus ei olisi ottanut asiaa enää käsittelyyn saatavan vanhentumisen vuoksi.
Tässä tapauksessa kuitenkin nyt haiskahtaa siltä, että saatava on jokatapauksessa vanhentunut. Miksi tällaista sitten periä? Ja tehdä riski-oikeudenkäynti. Paitsi jos siis kyse on tästä nk. "salaliittoteoriasta".
Niin, tai jos kyse on periaatteellisesta asiasta.
Jatkoa...
Ja tietysti kaikkien muidenkin kannattaa muistaa, että kuluttajasaatavat, joita siis yritykset koittavat periä, vanhenevat kolmessa vuodessa. Eli jos siis saatava on ollu "uinumassa" kolme vuotta, sitä ei enää voi periä. Jos tulee lasku, niin kannattaa vertailla edeltävää laskua/muistutusta mitä asian tiimoilta on tullut. Jos se on tullut joskus ennen syyskuuta 2009, voi laittaa ystävällisen palautteen, että valitettavasti saatavanne on päässyt jo vanhenemaan, enkä sitä näin ollen enää maksa. Älkää ottako enää yhteyttä asian tiimoilta. Koskee kaikki perintätoimistoja sun muita, eikä velkomustuomiota asiasta enää voi tehdä. Näin ollen asiaa ei voi myöskään laittaa enää ulosottoon. Eikä asiasta voi tulla luottohäiriömerkintöjä jne.
Toisaalta käräjäoikeuden ratkaisun ymmärtää siinä mielessä, että asiassa on jo olemassa KKO:n ratkaisu, eikä käräjäoikeus käsittääkseni voi ratkaisuissaan ennakoida tulevaa lainsäädäntöä.
Valmisteilla olevan lainsäädännön tarkoitus ei varmaankaan ole luoda kolmea rinnakkaista järjestelmää (viranomaisvalvonta, viranomaista avustava yksityinen valvonta ja yksityisoikeudellinen valvonta), joten tämä oikeusjuttu toivottavasti viestii sekä KKO:lle että lainsäätäjälle, että lainsäädäntöhanketta yritetään tehdä tyhjäksi juridisella kikkailulla. Jos KKO ei anna asiassa uutta ratkaisua, toivottavasti lainsäätäjä huomaa sulkea lakiesityksessä olevan porsaanreiän.
Velan vanhentumislaista 10 §:
"Velan vanhentuminen katkeaa, kun: ---
3) velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai muutoin muistuttaa velallista velasta."
13 §:
"Velan vanhentumisen katkaisemisesta alkaa kulua uusi, entisen pituinen vanhentumisaika."
Että silleen.
Täytyy olla kyse salaliitosta, jossa myös KKO:n tuomarit ovat mukana. Katsokaan vain, tulevat hylkäämän tämän helsinkiläisen miespolon kanteen!
Käydääs nyt tätä vahingonkorvauspuolta vähän läpi.
Wikipediasta:
"Sopimussakko on ennalta sovittu rahallinen tai luontoissuorituksena suoritettava korvaus, jonka velallinen lupautuu suorittamaan velkojalle tekemänsä sopimusrikkomuksen seurauksena. Rahallisen korvauksen yhteydessä voidaan sopia viivästyskorosta. Luonteeltaan sopimussakko on vahingonkorvaus.
Sopimussakon oikeusvaikutukset riippuvat siitä, mitä sopimukseen on kirjattu. Yleensä velallisen suoritusvelvollisuuden edellytyksenä on sopimusrikkomuksen ilmeneminen; mitään muuta ei edellytetä, eikä velkojan tarvitse esimerkiksi osoittaa hänelle syntynyttä vahinkoa. Yleensä on sovittu niin, että sopimussakko on sekä korvauksen alaraja että yläraja, eikä velkoja voi vaatia lisäkorvausta kärsimänsä vahingon ylittäessä sopimussakon määrän. Lakiin varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (228/1929, 36 §) nojautuen tuomioistuin voinee sovitella korvausta niin ylös- kuin alaspäinkin korvauksen ja vahingon epäsuhdan perusteella."
Kertokaas voiko viivästyskorkoa "sopia" korkeammaksi kuin mitä lainmukainen viivästyskorko on:
Lain mukaanhan viivästykorko on 7% korkeampi kuin EKP:n vuosikorko. Viivästyskoron maksamisen alkamispäivä on eräpäivää seuraava päivä. Ja eräpäivä 2 viikkoa laskun lähettämisestä tai jos ei eräpäivää laskussa ole, niin 30 päivää. Lisäksi korkolaki on tahdonvaltainen oikeussäännös "joka sallii asianosaisten järjestää keskinäisellä sopimuksella oikeudellisen suhteensa säännöksen määräyksistä poiketen."
Mitä virkaa koko lailla siis ylipäänsä on jos siitä voi poiketa miten huvittaa?
Kuluttajahan on käytännössä aina heikommassa asemassa kuin palveluntarjoaja, eli käytännössähän palveluntarjoaja voi sanella millaiset ehdot tahansa ja ne on pakko hyväksyä. (vrt. ohjelmistolisenssit jotka eivät ole sitovia, vaikka niissä yritetäänkin tyrkyttää sopimusta) Kotikaupungissani (Tampereella) on muutamissa parkkipatepaavopuistopartiofirmojen kylteissä ehtona se, että on maksettava 14 vrk:n kuluessa. Jos myöhästyy niin maksu on esim 60 tai 80 euroa.
Onko tuollainen sopimusehto siis pätevä vai pätemätön / kohtuuton? Ja perusteluja kiitos. :)
Toinen kysymys liittyen koko sopimussakkoehtoon ylipäänsä. Silloin kun kyseessä on ILMAINEN pysäköinti (esim parkkikiekolla osoitettava) niin eihän pysäköintialueen omistajalle voi koitua minkäänlaista taloudellista vahinkoa väärinpysäköinnistä. Oikeinpysäköinnistä ei tule tuloja, joten väärinpysäköinti ei voi aiheuttaa tulonmenetystä.
Teoriassahan kauppakeskus voi menettää asiakkaita ja myyntiä jos autot eivät vaihdu ja uudet asiakkaat eivät saa autoaan parkkiin. Kaikissa vakiosopimuksissa on aina rajattu palveluntarjoajan vastuu korkeintaan maksun palauttamiseen. Välillisiä vahinkoja ei korvata.
Onko siis kohtuullista että heikommassa asemassa olevaa kuluttajaa velvotettaisiin korvaamaan em. välillisiä vahinkoja jos palveluntarjoajat eivät itse kuitenkaan ikinä korvaa vastaavanlaisia vahinkoja?
Eli voiko ilmaisella parkkialueella tapahtuneesta väärinpysäköinnistä ikinä aiheutua myyjälle sellaista vahinkoa jota tarvitsisi korvata? Jos ei, niin eihän koko pykälällä ole silloin mielestäni mitään virkaa ja se voidaan sivuuttaa pätemättömänä sopimusehtona. Mielipiteitä? :)
jatkuu
Maksullisen pysäköinnin ollessa kyseessä vahingonkorvaukselle onkin sinänsä olemassa perusteet ja vakiosuuruinen sopimussakko on kätevä. Ei tarvitse aina laskea erikseen aiheutunutta vahinkoa, mutta kohtuullinen sopimussakko voisi olla esim 10-20 euroa, riippuen pysäköinnin hinnasta ja keskimääräisen väärinpysäköinnin kestosta. Nykyiset parkkisakkoja myötäilevät summat ovat kohtuuttoman korkeita ja aiheuttavat tuon julkinen valta vai ei -debaatin. Näissä tapauksissa oikeus ei ole ottanut ollenkaan kantaa korvauksen suuruuteen tai kohtuullisuuteen, vaikka siihen mahdollisuus olisikin. ("Lakiin varallisuusoikeudellisista oikeustoimista (228/1929, 36 §) nojautuen tuomioistuin voinee sovitella korvausta niin ylös- kuin alaspäinkin korvauksen ja vahingon epäsuhdan perusteella.")
Tällöin ei myöskään tarvitsisi käydä kyseistä julkinen valta-keskustelua, vaan voitaisiin keskittyä ainoastaan sopimuksen syntymiseen tai syntymättömyyteen ja sopimuskumppanin osoittamiseen.
Kiinnittäisin vielä huomiota siihen, että lähdettäessä pitkälle ulkomaanmatkalle yksityinen parkkisakko tulee todennäköisesti halvemmaksi kuin lentokentän pysäköinti tai taksit lentokentälle ja takaisin! Sopimustahan voi rikkoa ainoastaan kerran ja "Yleensä on sovittu niin, että sopimussakko on sekä korvauksen alaraja että yläraja, eikä velkoja voi vaatia lisäkorvausta kärsimänsä vahingon ylittäessä sopimussakon määrän." Oikeus voi toki korottaa tuota maksua ylöspäin, mutta jos kuluttaja maksaa saamansa "valvontamaksun" niin tuskin paavot lähtevät viemään juttua oikeuteen. Montaa maksuahan ei voi yhdestä väärinpysäköinnistä määrätä. Onko oikein päätelty?
Kaipa nämä käräjäoikeuden tuomiot ovat julkisia, ja näinollen tämän henkilön nimikin on jostain oikeuskäsittely papereista haettavissa.
Pitäisi pistää jossain vaiheessa myös nimi vaikkapa yleiseen jakeluun tietäisi minkä kaltainen tyyppi on enemmän kun tyhmä ja pistää ehdointahdoin päänsä giljotiiniin. Ei ainakaan meikäläisellä ole varaa maksaa 40€ laskun tähden 6000€, mikä riski on aina olemassa kun lähtee jostain mitättömästä laskusta käymään oikeutta. Vähemmällä pääsee kun laskun jättää maksamatta ja odottelee aivan rauhassa.
Luvattomassa pysäköinnissä ei ole kyse niinkään vahingon aiheuttamisesta vaan perusteettoman edun saamisesta. Koska kyse on perusteettomasta edusta, ei sen arvon tarkka määrittäminen ole aina mahdollista eikä sitä perusteettoman edun palauttamisen kohdalla myöskään vaadita.
Perusteettoman edun palauttamisesta ei lain säännöksiä vaan se perustuu siviilioikeuden yleisiin oppeihin. Sopimussakolla on siten varallisuusoikeudellinen perusta. Kuluttajaviranomainen on linjannut, että pysäköintivirhemaksun kanssa samansuuruinen valvontamaksu ei ole kohtuuton.
Tällöin ei myöskään tarvitsisi käydä kyseistä julkinen valta-keskustelua
Ei sillä summalla ole pienintäkään merkitystä siinä, että onko toiminta julkisen vallan käyttämistä vai ei.
Eli ihan sama vaikka pyytäisivät senttiä tai tuhatta euroa, se on silti julkisen vallan käyttöä eikä sitä tule sallia millään muotoa.
Millä perusteella kyse on julkisen vallan käyttämisestä? KKO oli yksimielinen, ettei näin ole. Perustuslakivaliokunta otti ja voi vain ottaa kantaa ehdotettuun lakiin.
Tuosta vanhenemisesta todettakoon, että Q-Park on kylläkin "pitänyt yllä" vanhoja saataviaan, toisin sanoen se on lähetellyt maksumuistutuksia siten, että sen saatavat eivät ole päässeet vanhenemaan. Käräjille ei varmasti olisi kumpikaan osapuoli lähtenyt vanhentuneen saatavan vuoksi.
Q-Park on suunnitelmallisesti katkaissut saataviensa vanhenemisen, jotta se voisi aloittaa perintäoikeudenkäyntien vyöryn myöhemmin. Tämä vyörytys alkaa siitä, kun se saa "pään auki" yhdellä yksittäisellä voittamallaan tapauksella, joka saavuttaa riittävästi huomiota tiedotusvälineissä.
Juuri tämä prosessi "pään aukaisemiseksi" on nyt parhaillaan käynnissä, ja se on saanut juuri sellaista huomiota tiedotusvälineissä, kuin Q-Park on tavoitellutkin.
Q-Park on suunnitelmallisesti katkaissut saataviensa vanhenemisen, jotta se voisi aloittaa perintäoikeudenkäyntien vyöryn myöhemmin. Tämä vyörytys alkaa siitä, kun se saa "pään auki" yhdellä yksittäisellä voittamallaan tapauksella, joka saavuttaa riittävästi huomiota tiedotusvälineissä.
Juuri tämä prosessi "pään aukaisemiseksi" on nyt parhaillaan käynnissä, ja se on saanut juuri sellaista huomiota tiedotusvälineissä, kuin Q-Park on tavoitellutkin.
Edelleen Q-Parkin tulee osata lähettää perintälasku ajoneuvon pysäköineelle kuljettajalle. Minua ei ajoneuvon omistajana kiinnosta lähteä muiden maksuja maksamaan.
Eli Q-Park saa haastaa minut oikeuteen ja tulee häviämään. Käännetty todistustaakka on kuluttajansuojalain vastainen. Minun ei todellaakaan tarvitse etsiä todisteita sille että en ole sopimusta tehnyt vaan kyllä valvontayhtiön tulee näyttää että on solminut sopimuksen nimenomaan minun kanssa.
Vähän vastaava tilanne kuin viime kesällä kun postiluukusta alkoi kolahtelamaan 7-päivää jota en ollut tilannut. Laskukin tuli jota en suostunut maksamaan. Pyysin laskuttajaa osoittamaan että olen tehnyt sopimuksen heidän kanssaan. Siihen he eivät pystyneet, lehden tulo lakkasi ja samoin pyynnöt maksaa lasku. Nähtävästi joku virhe, mutta pointti on selvä.
Niin, parkkimaksun saa sitten oikeuden päätöksen määrätä ja valvontayhtiö voikin sen määrätä ajoneuvon kuljettajalle. Kunhan muistavat laskulla lähestyä vain ajoneuvon kuljettajaa. Kuljettajan tekemät sopimukset ei kuulu ajoneuvon omistajalle tai haltijalle.
Piste.
Juuri näin. Ja myös ne vanhenemisen katkaisevat maksuvaatimukset pitää osoittaa ajoneuvon pysäköineelle kuljettajalle. Pelkkä omistajan muistuttaminen ei tietenkään katkaise vanhenemista ajoneuvon kuljettajan ja valvontayhtiön välisessä (väitetyssä) sopimussuhteessa.
Eihän saatavan vanhentumisen katkaisemiseksi riitä mikään tavallisella kirjeellä lähetetty maksuvaatimus.
Vanhentuminen ei tietenkään koske väitettyä sopimusosapuolta, jos oikeus päättää, ettei kyseessä ole sopimusosapuoli. Jos taas oikeus päätyy sille kannalle, että väitetty osapuoli on ollut sopimusosapuoli, kuten tapauksessa KKO 2010:23, niin silloin myös tälle lähetetyt maksumuistutukset katkaisevat velan vanhentumisen.
Tässä käräjäoikeuden tapauksessahan ei ollut lainkaan riitaa niin velan vanhentumisesta kuin kuljettajastakaan.
Näyttökysymykset ovat oikeuskäytännön osalta edelleen ratkaisematta (KKO 2010:23:lla ei sen osalta ennakkoratkaisuarvoa).
Mitenhän tuo nyt oikeastaan menee? Kun maksu on riitautettu syystä toisesta, niin silloinhan itse "velka" on riitautettu. Tässä tapauksessa valvontayhtiö on sitä mieltä, että auton omistaja/haltija on heille velkaa kun taas omistaja/kautta haltija on sitä mieltä ettei ole. Eihän tässä ole kyse normaalista velasta ja sen vanhenemisesta.
Eikö nuo velan vanhenemisen katkaisupykälät koske riidattomia (tai tuomioistuimen vahvistamia) velkoja? Tässähän kyse on vain yhtiön väittämästä velasta mikä on riitautettu. Ei kai tollaisen väitteen voimassaoloaikaa voi joillain muistutuskirjeillä pidentää?
Ei kai tollaisen väitteen voimassaoloaikaa voi joillain muistutuskirjeillä pidentää?
Kyllä voi. Kun tekee asiassa vaatimuksen kolmen vuoden välein, väitetty saatava ei pääse vanhenemaan. Tämä pätee niin riidattomiin kuin riitaisiinkin saataviin.
Hyvä perintätapa tosin edellyttää, että jos saatava on riitautettu, velkoja kohtuullisessa ajassa lähtee joko perimään sitä oikeusteitse tai sitten luopuu vaatimuksistaan ja ilmoittaa tästä luopumisesta velalliselle.
Perintätoimisto ei siten voisi "roikuttaa" asiaa vuosikausia. Jos riidattomana vaadittu saatava riitautetaan, perintätoimisto palauttaa asian alkuperäiselle velkojalle, joka sitten joko ryhtyy toimenpiteisiin tai ei.
Yksityistä pysäköinninvalvontaa harjoittavat yhtiöt eivät valitettavasti ole hyvää perintätapaa juuri noudattaneet. Ne ilmoittavat jotain tähän tyyliin, että "perintätoimet asiassa on keskeytetty, mutta saatava pidetään edelleen voimassa". Näin asiakas ei voi tietää, onko sieltä vielä vaatimuksia tulossa vai ei. Epäselvä tilanne voi jatkua vuosikausia. Tämä ei missään tapauksessa ole hyvän perintätavan mukaista.
Velan vanhentumisen katkaiseminen vaatii velallisen velan tunnustamisen tai todisteellisesti tapahtuneen velasta muistuttamisen. Tavallinen tai edes kirjattu kirje eivät riitä. Saantitodistuskirje tai haastemiehen toimittama tiedoksianto riittävät, kuten myös tietyissä tapauksissa ilmoitus virallisessa lehdessä.
Jaa, ei kai sitten kuin keksimään mitä mielikuvituksellisimpia velkoja sukulaisille ja etanapostia perään muutaman vuoden välein...
ps. perunkirjoitustilaisuuksissa nährään!
Oikein toivon, että muistuttaisivat velasta todisteellisesti. Sen jälkeen nostaisin itse välittömästi kanteen jotta saatava todettaisiin aihettomaksi. Sitten vain oikeudessa kuski tunnustamaan. Hänen osaltaanhan saatava on jo vanhentunut.
Velan vanhentumisen katkaiseminen vaatii velallisen velan tunnustamisen tai todisteellisesti tapahtuneen velasta muistuttamisen. Tavallinen tai edes kirjattu kirje eivät riitä. Saantitodistuskirje tai haastemiehen toimittama tiedoksianto riittävät, kuten myös tietyissä tapauksissa ilmoitus virallisessa lehdessä.
Ei pidä paikkaansa. Kuluttajavirasto, Velkojen yleiset vanhentumisajat:
"Mikäli vanhentumisaika on katkaistavissa se katkeaa, kun
- velkoja vapaamuotoisesti muistuttaa velallista velasta ja tai todistaa velallisen saaneen siitä tiedon
- velkoja panee vireille velkaa koskevan ulosottoasian
- velkoja nostaa kanteen velan perimiseksi tai valvoo saatavansa velkajärjestelyssä tai konkurssissa
- velallinen tunnustaa velan olemassaolon esimerkiksi maksamalla sitä tai sopimalla maksujärjestelystä"
Tässä tapauksessa Samuel Isaksson, joka ajoi vaimonsa autoa, sai lapun 2 vuotta ja 10 kk ennen kanteen vireillelaittoa. Kantajan ainoa näyttö oli perustusvaliokunnan lausunto, jota näyttöä käräjäoikeus piti riittämättömänä. Qparkilla oli näyttöä runsaammin ja se olikin päätöksen perusteella selkeästi valmistautuneempi juridiseen argumentointiin asiassa. Päätöksen perusteella tämän blogin teksti on vieläkin uskottavampaa. Kantajaosapuoli on ihan "soitelleen sotaan" tässä asiassa. Ei kovin uskottavaa toimintaa, koska ihan nimekkään asianajotoimiston asiotoimiston asianajaja kantajalla oli. Jotain uuttakin tuomiossa oli. Valvontamaksu onkin korvaus valvonnan suorittamises4 vaan sopimussakko.
"Ei pidä paikkaansa. Kuluttajavirasto, Velkojen yleiset vanhentumisajat:
"Mikäli vanhentumisaika on katkaistavissa se katkeaa, kun
- velkoja vapaamuotoisesti muistuttaa velallista velasta ja tai todistaa velallisen saaneen siitä tiedon"
Jos velkoja laittaa muistutuskirjeen postiin tavallisena kirjeenä tai kirjattuna, ei ilman velallisen myötävaikutusta velan vanhentuminen katkea, sillä velkojalla ei mitään näyttöä siitä, että velallinen olisi vastaanottanut kirjettä.
Kuluttajavirasto on näköjään käyttänyt monitulkintaista "ja tai" ilmaisua. Hallituksen esityksessä HE 187/2002 kuitenkin tarkemmin:
"Vapaamuotoisen katkaisutoimen sisällöstä ja muodosta on nykyisessä vanhentumisasetuksessa säädetty ainoastaan, että velasta muistuttamisen on tapahduttava todisteellisesti. Ehdotetussa säännöksessä ei mainita erikseen katkaisutoimelta vaadittavaa todistettavuutta, koska katkaisun toteennäyttäminen on velkojan oman edun mukaista. Todistustaakka vanhentumisen katkaisemisesta on yleisten prosessuaalisten periaatteiden mukaan velkojalla."
Jotain näyttöä siis vaaditaan, mutta ei täyttä näyttöä eikä "saantitodistustakirjettä tai haastemiehen toimittamaa tiedoksiantoa".
Tavallinen kirje = velkojan väite, ei näyttöä
Kirjattu kirje = kirje toimitettu osoitteesta, ei näyttöä velallisen vastaanotosta.
Saantitodistuskirje = vastaanottajan noudettava postista, riittävä näyttö vastaanottamisesta.
Haastemiehen toimittama tiedoksianto = yleensä velalliset eivät nouda saantitodistuskirjeitä, joten ainoa keino toimittaa kirje todisteellisesti vastahakoiselle velalliselle.
Onko Suomessa tosiaan näin, että velkaväitteen esittäjän ei tarvitse ikinä viedä väitettään käräjille voidakseen jatkaan väittämänsä velan perimistä loputtomiin? Riittää että muistuttaa säännöllisesti "velasta". Ja ainoa tapa millä "velallinen" voi tästä randomista väitteestä vapautua on nostaa oma kanne käräjäoikeuteen?
Koska näytön riittävyydestä ei ole laissa säädetty eikä muotovaatimusta ole, sovelletaan vapaan todistusharkinnan periaatetta. Viimekädessä tuomioistuin arvio mikä on riittävä näyttö. Jos mitään todistelua ei esitetä, kanne tietenkin hylätään. Vaatimus saantitodistuksesta tai haastemiehen tiedoksiannosta on joka tapauksessa vailla oikeuskäytännön tukea.
Vaatimus saantitodistuksesta / haastetiedoksiannosta ei perustu lakiin. Tietenkin näin tiedoksiannettu vaatimus ainakin riittää, mutta kuten edellä on sanottu, muunlainenkin todistelu riittää.
Oikeuskäytännössä on hyväksytty todisteelliseksi tiedoksiannoksi se, että asianmukaiset luvat saaneella perintätoimistolla on tehty toimiston omaan tietojärjestelmään merkintä maksumuistutuksen lähettämisestä. Yksityisen ihmisen kohdalla minkäänlainen "oma merkintä" ei riittäne, vaan varminta on käyttää saantitodistuskirjettä tai haastetiedoksiantoa.
,Onko Suomessa tosiaan näin, että velkaväitteen esittäjän ei tarvitse ikinä viedä väitettään käräjille voidakseen jatkaan väittämänsä velan perimistä loputtomiin?
Periaatteessa näin. Tietenkään velkaväitteen tekijä ei saa ikinä saatavaansa, jos se tyytyy vain muistuttamaan siitä kolmen vuoden välein, mutta ei ryhdy oikeudellisiin toimiin.
Lisäksi on asiassa otettava huomioon, että tarpeettomia perintäkuluja ei saa velalliselle aiheuttaa. Saatavan voimassapito "ikuisesti" kasvattaa kyllä velkaa viivästyskoron muodossa (jos sellaisesta on sovittu tai se muusta syystä tulee kyseeseen), mutta perintäkuluja ei voi kasvattaa määrättömästi. Oikeuskäytännössä on katsottu, että 2-3 maksuvaatimusta riittää, sen jälkeen asia on vietävä oikeuteen. Jos maksuvaatimuksia lähettää useamman, ei niistä voi kuitenkaan periä korvausta.
Laki tuntee mahdollisuuden negatiiviseen vahvistuskanteeseen juuri sellaisia tilanteita varten, joissa vaaditun suorituksen peruste on epäselvä. Tämä antaa vaatimuksen kohteelle mahdollisuuden saattaa vaatimuksen oikeellisuus tuomioistuimen tutkittavaksi siinä tapauksessa, että vaatimuksen tekijä ei jostain syystä ryhdy itse asiassa toimenpiteisiin. Negatiivinen vahvistuskanne voi olla perusteltu esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa vaadittu summa on suuri ja sen lankeaminen maksettavaksi vasta vuosien päästä aiheuttaisi velalliselle suuret lisäkustannukset viivästyskoron muodossa. Korkotaso on aina silloin tällöin ollut huomattavasti kovempi, mitä se tällä hetkellä on, joten asialla voi olla suurten saatavien kohdalla todellista merkitystä.
Sen sijaan negatiivisen vahvistuskanteen nostaminen tilanteessa, jossa riidanalaisen saatavan määrä on 40 euroa ja se kasvaa viivästyskorkoa muutaman euron vuodessa, olisi pähkähullua. Tällöin pallo on selkeästi velkojalla - velallisen tai sellaiseksi väitetyn intressissä ei ole millään mittapuulla eikä minkään järkisyyn perusteella ryhtyä itse selvittämään häneltä vaaditun saatavan oikeellisuutta negatiivisella vahvistuskanteella.
Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö nyt käydyssä parkkisakko-oikeudenkäynnissä olisi kyse juuri sellaisesta valvontayhtiön masinoimasta näytösoikeudenkäynnistä, kuin blogissa on esitetty.
Mutta noin periaatteessa tällaisen yksityisoikeudellisen velkomusasian pitkittäminen esim. 20 vuodella on velkojan kannalta siis äärimmäisen tuottava sijoitus? Harvasta sijoituskohteesta saa pomminvarmasti viivästyskoron mukaisen tuoton.
Jäin pohtimaan asianajajan lojaliteettivelvollisuutta asiakastaan kohtaan. Eikö asianajajan olisi pitänyt neuvoa asiakastaan luopumaan 40 euron intressin mukaisesta negatiivisesta vahvistuskanteestaan ja mikäli asiakas olisi edelleen vaatinut näin riskipitoisen oikeudenkäynnin aloittamista, niin eikö asianajajan olisi pitänyt luopua tehtävästään?
Mutta noin periaatteessa tällaisen yksityisoikeudellisen velkomusasian pitkittäminen esim. 20 vuodella on velkojan kannalta siis äärimmäisen tuottava sijoitus? Harvasta sijoituskohteesta saa pomminvarmasti viivästyskoron mukaisen tuoton.
Teoriassa kyllä. Tosin tuottohan ei ole mitenkään pomminvarmaa, velallinenhan voi olla tai myöhemmin joutua maksukyvyttömäksi. Lopulta velallinen kuolee, ja jos pesä on velkainen, saavat velkojat vain murusia, jos sitäkään.
Lisäksi päälle tulevat todisteluongelmat ym, joita pitkän ajan kuluminen vain kasvattaa.
Edelleen päälle tulevat kirjanpidolliset ongelmat - kuinka kauan yrityksen taseessa voidaan pitää vuosikausia vanhoja saatavia, joita ei ole onnistuttu kotiuttamaan? Kyllähän niitä teknisesti voidaan siellä pitää, mutta jossain vaiheessa hyvä kirjanpitotapa alkaa edellyttämään saatavien alaskirjausta luottotappioiksi. Tuskinpa firmalle esimerkiksi kukaan myöntää lainaa, jos sen kirjanpidon osoittama taloudellinen tila koostuu reaaliomaisuuden sijaan lähinnä useita vuosia vanhoista, edelleen kotiuttamattomista saatavista.
Edelleen päälle tulevat kirjanpidolliset ongelmat - kuinka kauan yrityksen taseessa voidaan pitää vuosikausia vanhoja saatavia, joita ei ole onnistuttu kotiuttamaan?
Miksi sä höpötät yrityksisrä ja kirjanpidosta? Eikö lait ole samat myös ykssittäisille kansalaisille? Toisekseen en olis liian huolestunut esim. Q-Parkin kirjanpidosta, eiköhän siellä ole osattu nämä "ongelmat" ennakoida...
Jäin pohtimaan asianajajan lojaliteettivelvollisuutta asiakastaan kohtaan. Eikö asianajajan olisi pitänyt neuvoa asiakastaan luopumaan 40 euron intressin mukaisesta negatiivisesta vahvistuskanteestaan ja mikäli asiakas olisi edelleen vaatinut näin riskipitoisen oikeudenkäynnin aloittamista, niin eikö asianajajan olisi pitänyt luopua tehtävästään?
Tässähän tämä koko blogiartikkelin pointti juuri kiteytyy. Ei kukaan asiajajaja lähtisi ajamaan asiakkaansa intressiltään 40 euron suuruista asiaa, jos kyse todellakin olisi vain periaatteistaan kiinni pitävästä yksityishenkilöstä. Asianajajan tulisi kieltäytyä tällaisesta toimeksiannosta. On täysin selvää, että tässä asiassa ei ole todellisuudessa kysymys mistään "yksityishenkilön" nostamasta kanteesta.
Todettakoon vielä sekin, että kanteessa oli kyse tilanteesta, jossa valvontamaksu oli määrätty yksityisessä, puomein varustetussa pysäköintihallissa. Sakotettu oli maksanut vaaditun pysäköintimaksun. Hän oli siten varmasti tullut tietoiseksi alueen maksullisuudesta sekä pysäköinnin ehdoista ja hän oli myös pysäköintiajasta maksamalla solminut sopimuksen valvontayhtiön kanssa. Hänelle oli määrätty valvontamaksu sallitun (siis maksetun) pysäköintiajan ylityksestä. Tätä hän nyt vastusti.
Juttu oli siis huolellisesti etukäteen valittu sellaiseksi, että alueen pysäköintiehtojen tietoon tulemisesta tai sopimuksen tekemisestä valvontayhtiön kanssa ei voinyt syntyä epäselvyyttä. Tuota julkisen vallan käyttöä koskevaa argumenttia koeteltiin siis tilanteessa, joka on mahdollisimman kaukana "perinteisestä" julkisen vallan toteuttamasta pysäköinninvalvonnasta.
Kaikki tämä sen varmistamiseksi, että asiassa päädyttäisiin juuri sellaiseen tuomioon, kuin siinä päädyttiinkin.
Jos yksityinen "periaatteen mies" olisi oikeasti päättänyt haastaa valvontayhtiön, niin eiköhän silloin olisi pyritty valitsemaan tapaus, jossa on ollut kyse normaalista kadunvarsipysäköinnistä, on ollut pimeää, valvontayhtiön pienikokoinen kyltti on ollut puskassa näkymättömissä jne. Periaatteen mies olisi kyllä hankkinut itselleen tällaisen lapun ihan periaatteesta, eikä lähtenyt prosessaamaan valvontayhtiön kannalta mahdollisimman edullisella keissillä.
Miten sattuikin, että kyseessä olleen tapauksen yksityiskohdat sopivatkin niin hyvin parkkiyhtiön pirtaan!
Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteikö nyt käydyssä parkkisakko-oikeudenkäynnissä olisi kyse juuri sellaisesta valvontayhtiön masinoimasta näytösoikeudenkäynnistä, kuin blogissa on esitetty.
I beg to differ.
Yksityishenkilöllä olisi ollut mahdollisuus välttää oikeudenkäyntikuluvastuun syntyminen tällaisessa asiassa sataprosenttisella varmuudella. Liikkeelle olisi tullut tällöin lähteä sellaisessa tapauksessa, jossa vaatimuksen kohde, siis ajoneuvon omistaja/haltija ei ole itse pysäköinyt autoaan, ja hän pystyy näyttämään toteen ajoneuvon pysäköineen kuljettajan. Ajoneuvon pysäköinyt kuljettaja olisi tällöin tietenkin saanut varautua joutuvansa pulittamaan sen neljäkymppiä.
Tällöin oikeudenkäynnissä olisi voitu ottaa kantaa kaikkiin julkisen vallan käyttöä yms. koskeviin kysymyksiin, mutta negatiivisen vahvistuskanteen nostanut kantaja olisi lopulta kuitenkin varmasti voittanut juttunsa sillä perusteella, että maksua on vaadittu väärältä taholta.
Tietenkin liikkeelle olisi pitänyt lähteä tällaisella keissillä - olisi saatu vastaus niihin "periaatteellisiin kysymyksiin", samalla kuitenkin varmistaen se, että ei joudu itse maksumieheksi.
Näin tämä olisi hoidettu, jos kyse olisi ollut aidosti yksityishenkilön ajamasta kanteesta.
Kun kyseessä joka tapauksessa täytyy olla "periaatteen mies", että viitsii moiseen prosessiin lähteä, ei tällaisen valvontamaksun hankkiminen juuri oikeudenkäyntiä varten olisi ollut temppu eikä mikään.
Eikö KKO 2010:23:n Mika S:lläkin ollut "hyvät mahdollisuudet" voittaa purkuhakemus perustuslakivaliokunnan lausunnon jälkeen? Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tämä kanne on jätetty saman hurmahengen aikohin. Ihan samanlaisesta "julkista valtaa" puolustavan perusoikeustaistelijan tunteen palosta tässäkin jutussa voi olla kyse.
Kaikillehan tärkeintä ei ole voitto, vaan mahdollisimman kallis ja typerä oikeusprosessi!
Mika S:n tapauksessa purkuhakemuksen tekeminen KKO:lle oli perusteltua. Purkuhakemuksen laatiminen ei paljoa maksa, joten siinä oikeudellisessa tilanteessa, missä tuolloin oltiin, monikin asianajaja olisi varmastikin suositellut asiakkaalleen tämänkin tien katsomista. Purkuhakemus tuli maksamaan korkeintaan luokkaa joitain satasia, ja hakija olisi voittaessaan saanut takaisin saman verran maksamiaan valvontamaksuja ja mahdollisesti päälle tuhansia euroja maksamiaan oikeudenkäyntikuluja.
Mika S:n tilanteessa purkuhakemus oli siis perusteltu, vaikka sen menestyminen olikin epävarma.
Sen sijaan tämä uusi prosessi ei vaikuta millään mittapuulla järkevältä tai perustellulta, edes "hurmoshenkiselle" periaatteen miehelle. Kyllä silloin vähintäänkin juttu, jolla olisi lähdetty prosessaamaan, olisi valittu siten, että se nyt ei olisi ollut ainakaan valvontayhtiön kannalta se kaikken paras mahdollinen unelmajuttu, kuten nyt.
Olisi ollut yksityishenkilölle hyvin helppoa vaikkapa tahallan "ottaa" sellainen valvontamaksu, jossa olisi ollut monia oikeudellisesti epäselviä kysymyksiä ja näin varmistella omaa voittoaan.
Mitäpä jos tämä prosessi olikin ns. kansalaistottelemattomuutta:
"Hyvät autoilijat! Kyse ei ole oikeudesta saada pysäköidä mihin tahansa, vaan periaatteesta kuka rikkeestä saa rangaista."
http://oikeusjakohtuus.blogspot.fi/2011/06/yksityisessa-pysakoinninvalvonnassa-on.html
"Lopputulos voisi hyvinkin olla se, että korkein oikeus purkaisi tuomion KKO:2010:23, jolloin yksityinen pysäköinninvalvonta muuttuisi kertalaakista lain vastaiseksi toiminnaksi."
http://oikeusjakohtuus.blogspot.fi/2011/02/lukijan-artikkeli-perustuslakivaliokunt.html
"Voisi hyvinkin olla", mutta nyt vain "epävarma". Niin se ajan pyörä pyörii.
"Asiassa on kyse vain ja ainoastaan siitä, kuka saa lain mukaan valvoa pysäköintiä koskevien sääntöjen noudattamista ja asettaa pysäköintivirheistä seuraamuksia."
http://oikeusjakohtuus.blogspot.fi/2011/02/lukijan-artikkeli-perustuslakivaliokunt.html
Mitäpä jos tämä prosessi olikin ns. kansalaistottelemattomuutta
Kaikkihan on aina mahdollista. Tuntuisi kuitenkin erittäin oudolta, minkä vuoksi
1) kantaja olisi lähtenyt prosessaamaan tapauksella, joka on hänen itsensä kannalta mahdollisimman epäedullinen ja valvontayhtiön kannalta suorastaan paras mahdollinen - miksi ei valittu oikeudellisesti epäselvempää tapausta, jossa valvontamaksun perusteen olisi voinut riitauttaa useammalla perusteella?
2) miksi kantaja pyrkii saamaan asian neljä vuotta ensin odoteltuaan suoraan korkeimman oikeuden ratkaistavaksi epävarmaa ennakkopäätösvalitusta käyttäen, kun hänen kannattaisi pyrkiä todennäköisemmin onnistuvaan muutoksenhakuun hovioikeudessa? Ajan tai rahan säästäminen tuskin ovat tämän kanteen nostajalle ne keskeisimmät motiivit.
3) miksi kantaja on lähtenyt prosessiin yksin, eikä ole esimerkiksi kerännyt muutaman kaverin kimppaa jakamaan oikeudenkäyntikuluja?
4) minkä vuoksi joku asianajaja on ylipäänsä lähtenyt ajamaan tällaista kannetta etiikkansa vastaisesti?
5) minkä vuoksi tämä hanke on saanut niinkin paljon julkisuutta, joka tukee yksinomaan valvontayhtiön perintäefortteja? Turpiinsa ottanut yksityishenkilö luultavasti haluaisi olla epäonnisesta ristiretkestään mieluummin ihan hissukseen.
6) minkä vuoksi tämän prosessin ja sen saaman julkisuuden ajoitus osuu näin nappiin yksityistä pysäköinninvalvontaa koskevan lakiesityksen ja siitä käytävän keskustelun kanssa?
7) minkä vuoksi vain yksi "ristiretkeläinen" on lähtenyt sotaan parkkifirmaa vastaan? Jos tällainen toiminta olisi jotenkin mielekästä tai järkevää, niin kaiketi vastaavia prosesseja olisi vireillä useampia.
On siis olemassa kaksi vaihtoehtoa: A) kyse on hurmoshenkisestä "periaatteen miehestä", joka osoittaa kansalaistottelemattomuutta haastamalla parkkisakkofirman oikeuteen. Kuitenkaan mikään järkisyy ei tunnu puoltavan sitä, miksi homma hoidettaisiin juuri nyt ja juuri tällä tavalla, jos tästä olisi kyse.
Sitten on olemassa vaihtoehto B) kyse on parkkifirman masinoimasta näytösoikeudenkäynnistä. Jotenkin kummasti kaikki yksityiskohdat tässä jutussa tuntuvat puoltavan tällaista käsitystä.
Jokainenhhan saa uskoa ihan mihin haluaa.
Kaikkihan muistavat vielä vuonna 2007 Vantaan käräjäoikeuden antamat yksipuoliset tuomiot kolmea valvontamaksunsa maksamatta jättänyttä henkilöä vastaan. Tapaukset uutisoitiin näyttävästi valvontayhtiöitten voittona valtakunnan päämedioissa. Näihin tapauksiin liittyi vielä ”vantaalaismies”, joka oli muka sopinut juttunsa juuri ennen oikeudenkäyntiä 1200 eurolla.
Kyseessä oli ilmiselvästi valvontayhtiön järjestämä operaatio, jonka tarkoituksena oli saada julkisuutta ja ihmiset luulemaan, että maksamatta jättäminen tulisi kalliiksi. Uutisointi jätti sen vaikutelman, että kysymys valvontamaksun laillisuudesta olisi ratkaistu oikeudessa.
Näytösoikeudenkäyntejä nämä veijarit ovat siis järjestäneet ennenkin.
1) Mitä enemmän prosessiaineista, sitä kalliimpi prosessi. Tässä keskityttiin siihen tärkeimpään eli "Kyse ei ole oikeudesta saada pysäköidä mihin tahansa, vaan periaatteesta kuka rikkeestä saa rangaista" ja "Asiassa on kyse vain ja ainoastaan siitä, kuka saa lain mukaan valvoa pysäköintiä koskevien sääntöjen noudattamista ja asettaa pysäköintivirheistä seuraamuksia".
2) Miksi ajan ja rahan säästäminen ei voisi olla keskeinen motiivi?
3) Kaverit eivät harrasta luvatonta pysäköintiä yksityisille alueille?
4) Mistä päättelet, että asianajaja olisi toiminut hyvän asianajotavan vastaisesti? Päinvastoin jutussahan on kulujen välttämiseksi minimoitu prosessi rajaamalla riita yhteen periaatteellisesti tärkeään oikeuskysymykseen.
5) Julkisuutta saatiin jo ennen ratkaisua. Ei pitäisi lähteä soitellen sotaan?
6) Olisiko joku toinen hetki ollut otollisempi? Keskusteluahan on käyty vuosikausia milloin mistäkin syystä. Ratkaisussa on kuitenkin kyse laintulkinnasta eikä oikeuspoliittisesta keskustelusta.
7) Poikkeus vahvistaa säännön? Aina joukosta löytyy yksi taliaivo, joka ei usko ennen kuin pää kajahtaa honkaan? Kuinka monta eri selitystä pitää keksiä, ennen kuin voi uskoa, etteivät ihmiset toimi aina rationaalisesti parhaalla mahdollisella tavalla?
Loppujen lopuksi yks hailee, onko kyse "näytösoikeudenkäynnistä" vai ei. Jos on, niin yhtiö on voittonsa ansainnut hyvästä taktikoinnista, ja vaikka ei olisikaan, niin aina löytyy joku paranoidi, jolle se on ainoa järkeenkäypä selitys.
Iske faktoja pöytään jos haluat saada jotain todellista keskustelua aikaan.
Näytöoikeudenkäynti on kyseessä. Mieshenkilö joka parkkiyhtiön "haasti" oikeuteen on bulvaani ja sopinut asiansa Q-Parkin kanssa.
Artikkelin päättelyketju tukee tätä vahvasti. Aina voi pyytää lisää todisteita ja todistelua, mutta todisteita joiden perusteella saataisiin 100% varmuus ei ole, ellei sitten jompikumpi osapuoli tunnusta, ja sitähän he eivät tee.
Artikkelin antamaan todisteluun ja päättelyyn uskoo ken tahtoo, minä uskon ja pidän sitä erttäin todennäköisenä.
Itse asiaa tämä ei edelleenkään muuta. Tähän astisista vastaargumentoinneista kaikista vahvin pitää edelleen. Kun kiistää toimineensa kuljettajana näyttövastuu on valvontayhtiöllä joka ei pysty edes osoittamaan sopimuskumppaniaan.
Maksua ei tarvitse maksaa jos vain jaksaa asiansa kiistää. Nyt ainoastaan heikot yksilöt lähteävät rästimaksuja maksamaan.
Nyt ei muuta kun kova kovaa vastaan. Aina kun valvontayhtiö vaatii auton omistajaa maksamaan valvontamaksun vaikka ei olisi ollut kuljettaja niin rikosilmoitus petoksesta, tai sen yrityksestä. Ja jos perintäyhtiö yrittää tälläistä maksua periä niin valitus aluehallintovirastoon. Perintäyritykset ovat lisäksi velvollisia noudattamaan hyvää perintätapaa, johon mm. kuuluu että perintä ei saa kestää yli vuotta. Jos jollain on perintätoimistolta yli vuoden vanha karhukirje niin kirje perintätoimistoon jossa ilmoittaa että joko nostatte kanteen oikeudessa tai luovutte perinnästä ja lisäksi maininta että asiasta on valitettu aluehallintovirastoon.
Henkilö, joka on valmis ottamaan tuhansien eurojen oikeudenkäyntikuluriskin vaivaisen 40 euron takia ei kuitenkaan mitä ilmeisimmin pelkää oikeudenkäyntiä tai sen kustannuksia. Jos kanne on nostettu vasta 3-4 vuotta "laputtamisen" jälkeen, ei mahdollisimman pikainen prosessikaan liene hänelle prioriteettilistalla ykkösenä.
Tämän oikeudenkäynnin rajaaminen siten, että sen ulkopuolelle jätettiin kysymys sopimuksen syntymisestä, vaikuttaa mitättömän vähän tällaisen oikeudenkäynnin kestoon tai sen hintaan. Sanotusta rajaamisesta hyötyi yksinomaan Q-Park.
Kuten sanottu, kaikkihan on aina mahdollista. Ei tässä ketään kannata kuitenkaan paranoidiksi haukkumaan; esitettyjen seikkojen valossa "näytösoikeudenkäynti" -vaihtoehto on vaan objektiivisesti arvioituna "jääräpäistä taliaivoa" huomattavasti uskottavampi selitys. Se ei siis ole "ainoa järkeenkäypä selitys", vaan ainoastaan uskottavampi vaihtoehto.
Heh.. Oikeudenkäynti tullaan ihan satavarmasti käymään lähiaikoina myös näyttötaakka kysymyksestä.
Pahoin pelkään, että tässäkin tulee nenilleen meille kuluttajille.
Luuliko joku, että Q-Park ei kerran vielä yrittäisi periä saataviaan oikeusteitse? Totta kai se sitä yrittää, ja tämä prosessi on nyt aloitettu.
Q-Park olisi siis jossain muodossa aloittanut uuden velkomusprosessin joka tapauksessa. Nyt se tehtiin hieman yllättäen tässä muodossa. Jos kyse oli oikeasti yksityishenkilön aloitteesta nostetusta kanteesta, niin sehän tuli kuin taivaan lahjana Q-Parkille! Ja mikä yllättävintä, myös riidan kohteen rajaus sattuikin sopimaan kuin nappi silmään Q-Parkin tarpeita ajatellen!
Kun KKO ei myönnä valituslupaa tai myöntää sen ja hylkää "yksityishenkilön" Q-Parkia vastaan nostaman kanteen, laittaa Q-Park kaikki rästissä olevat maksut perintään, saattepa nähdä.
Tietenkin samat kuljettajan näyttövelvollisuutta koskevat säännöt pätevät kuten tähänkin asti, mutta jälleen kerran merkittävän iso osa lampaista maksaa maksun, kun heitä taas isoilla oikeudenkäyntikuluilla uhkaillaan. Varsinaisia velkomusoikeudenkäyntejä ei tarvita taaskaan lainkaan, kun riittävän moni taas maksaa. Näin se vaan menee.
Ne, jotka johdonmukaisesti kiistävät pysäköineensä itse, välttyvät velkomuskanteilta ja parin uuden uhkailukirjeen jälkeen asia jää sillensä, kunnes saatavat aikanaan vanhenevat.
Heh.. Oikeudenkäynti tullaan ihan satavarmasti käymään lähiaikoina myös näyttötaakka kysymyksestä.
Pahoin pelkään, että tässäkin tulee nenilleen meille kuluttajille.
Erittäin epätodennäköistä. Nimittäin kuluttajariitalautakunta on todennut useammassa päätöksessä 2011 ja 2012 että näyttövastuu kuljettajasta on valvontayhtiöllä. Jos kuluttaja kiistää tehneensä sopimuksen, maksua ei tarvitse maksaa.
Muistakaa että nimenomaisissa kuluttajansuojalain kysymyksissä oikeuslaitokset pyytävät monesti kuluttajariitalautakunnalta asiantuntijalausuntoa jota oikeus pääsääntöisesti aina noudattaa.
On täysin epätodennäköistä että käänteinen todistustaakka hyväksyttäisiin vastoin kuluttajansuojalakia.
Artikkelin päättelyketju tukee tätä vahvasti. Aina voi pyytää lisää todisteita ja todistelua, mutta todisteita joiden perusteella saataisiin 100% varmuus ei ole, ellei sitten jompikumpi osapuoli tunnusta, ja sitähän he eivät tee.
Jos vaikka aloittaisi siitä, että osoittaisi edes yhden todisteen.
Taas nähtiin että Iltalehti kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012091016059197_uu.shtml
Tämä keskustelu on mennyt nyt vähän sivuraiteille - on absurdia jankata mistään todisteista tällaisessa asiassa.
Fakta on se, että käräjäoikeudessa on käistelty siviiliriita-asia, jonka kohteena on ollut yksityisen pysäköinninvalvontamaksun maksuvelvollisuus.
Kukaan muu kuin tämän oikeudenkäynnin osapuolet itse eivät voi tietää, mitkä ovat olleet osapuolten motiivit tällaiseen oikeudenkäyntiin. Jos kantaja kiistää käyneensä asiassa mitään keskusteluja Q-Parkin edustajien kanssa ja väittää toimineensa omasta aloitteestaan, niin eihän päinvastaista voida näyttää toteen ilman poliisitutkintaa, jos silloinkaan. Mitään poliisitutkintaa tästä asiasta ei tule, koska Suomessa on täysin laillista nostaa kanteita siviiliriita-asiassa.
Jos kyseessä on blogistin arvelema näytösoikeudenkäynti, sellainen on Suomessa täysin laillinen niin kauan, kun tuomioistuinta ei johdeta harhaan. Varmastikin tässä tapauksessa väärinpysäköinti on tapahtunut.
Q-Park ei varmasti palkkaisi bulvaanikseen hölösuuta, joka heti oikeudenkäynnin jälkeen ilmoittaisi, että hei, en minä tosissaan, näytösoikeudenkäyntihän tässä vaan...
Tässä blogissa on esitetty huomattavan hyvin perusteltu arvio siitä, että kyse olisi ennakolta sovitusta näytösoikeudenkäynnistä, jonka tosiasiallisesti on käynnistänyt Q-Park Oy. Arvio on joko oikea tai väärä. Siitä on turha kiistellä. Selvää joka tapauksessa on, että blogiartikkelissa väitetty tapahtumainkulku ei ole mahdoton.
Keskustelussa on väitetty, että kyse voisi olla jonkun "periaatteen miehen" aidosti omassa asiassaan (tyhmyyttään) nostamasta kanteesta. Sekin on toki mahdollista. On vain todela outoa, miksi kukaan tekisi näin, koska oikeudenkäynnin lähtökohdat ja hyvin odotettavissa ollut lopputuloskin tukevat huomattavasti enemmän valvontayhtiön intressejä, kuin kenenkään yksityishenkilön intressejä.
Kantajan motiivien arvuuttelu ei edistä tätä keskustelua, koska niitä emme voi tietää.
Oikeudenkäynti tullaan ihan satavarmasti käymään lähiaikoina myös näyttötaakka kysymyksestä.
En usko. Näyttötaakkakysymys on ratkaistu jo kahdessa kuluttajariitalautakunnan täysistuntokäsittelyssä. Se ei siitä muuksi muutu.
Valvontayhtiö ei onnistu perimään saataviaan sellaiselta ajoneuvon omistajalta tai haltijalta, jonka se ei kykene näyttämään itse pysäköineen autoaan ehtojen vastaisesti.
Iltalehti: "Maksamaton parkkisakko kävi todella kalliiksi"
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012091016059197_uu.shtml
Juuri tällaista julkisuutta Q-Park haluaa ja tavoittelee, ja Iltalehti kritiikittömästi toistaa Q-Parkin toivomaa sanomaa.
Q-Park Oy:n masinoima näytösoikeudenkäynti tuottaa nyt juuri sitä tulosta, mitä sillä tavoitellaankin. Suuri yleisö ei pian muista enää tämän oikeudenkäynnin outoja yksityiskohtia, vaan ainoa asia, mikä muistetaan on se, että "maksamaton valvontamaksu kävi todella kalliiksi".
Tämä on juuri se viesti, jota valvontayhtiöt pyrkivät levittämään. Täysin kritiikitön ja tutkivaan journalismiin kykenemättömän lehdistö antaa heille tässä huomattavaa vetoapua.
Kantajan motiivien arvuuttelu ei edistä tätä keskustelua, koska niitä emme voi tietää.
Eihän tämä blogiartikkeli perustu millekään muulle kuin arvuuttelulle ja perustelemattomalle spekulaatiolle.
Päättelyketju kulkee tiivistetysti näin: jos jotain mahdollisuutta ei voida sulkea pois, on tämä vaihtoehto todennäköisin ja uskottavin. Väitettä tukee suurella varmuudella se, että väitteen tueksi ei ole mahdollista esittää todisteita.
Täysin kritiikitön ja tutkivaan journalismiin kykenemättömän lehdistö antaa heille tässä huomattavaa vetoapua.
Mutta onneksi meillä on Oikeus ja Kohtuus, jonka tutkivan journalismin taso on suorastaan ainutlaatuinen! Syvänä kurkkuna tietenkin Olaus Petri, sillä mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan.
Eihän tämä blogiartikkeli perustu millekään muulle kuin arvuuttelulle ja perustelemattomalle spekulaatiolle.
Blogiartikkeli perustuu erittäin hyvin perustelluille näkökohdille, jotka ovat objektiivisesti arvoiden vastakohtaansa huomattavasti todennäköisempiä. Blogi ei väitä, että asia varmasti olisi näin, vaan kuten ingressissä todetaan, kyseessä saattaa olla ennakolta sovittu näytösoikeudenkäynti. Blogin päättely on kuitenkin objektiivista ja loogisesti kestävää ja se perustuu yleisen elämänkokemuksen valossa todennäköisille ja siten hyväksyttäville premisseille.
Päättelyketju kulkee tiivistetysti näin: jos jotain mahdollisuutta ei voida sulkea pois, on tämä vaihtoehto todennäköisin ja uskottavin.
Päättelyketju ei mene näin, nyt olet ymmärtänyt väärin. Todennäköisin ja uskottavin vaihtoehto on se, joka objektiivisesti arvoiden vaikuttaa järkevämmältä.
Otetaanpa esimerkki.
Prosessin käynnistäminen:
Odotettavissa oleva hyöty yksityishenkilön kannalta: olematon. Riski yksityishenkilön kannalta: täysin suhteeton asian intressiin nähden.
Odotettavissa oleva hyöty valvontayhtiön kannalta: KKO:n vahvistus sille, että valvontamaksuissa ei ole kyse julkisen vallan käytöstä, perustuslakivaliokunnan päinvastaisesta näkemyksestä huolimatta. Voiton näyttävä uutisointi joukkotiedotusvälineissä. Tuomion mukanaan tuoma kyky laittaa satojen tuhansien eurojen rästissä olevat maksut perintään. Tuomion mahdollinen kyky vaikuttaa eduskunnassa käsiteltävänä olevaan lakihankkeeseen.
Riski valvontayhtiön kannalta: rästissä olevat valvontamaksut jäävät perimättä, kuten ne jäisivät myös siinä tapauksessa, että oikeusprosessia ei olisi käynnistetty. Oikeudenkäyntikulut yrityksen taloudellisiin resursseihin sekä voiton mahdollistamaan tulovirtaan nähden hyvin maltilliset.
Kumpi vaihtoehto on puhtaan objektiivisessa harkinnassa todennäköisempi? Vaihtoehto, jonka mukaisesti tämän oikeusprosessin on tosiasiallisesti laittanut vireille Q-Park Oy, mikä muuten olisi sinänsä täysin laillista ja siten ei ole mitenkään epätodennäköinen asia muutenkaan, ei ole todennäköisempi sen vuoksi, että tätä vaihtoehtoa "ei voida sulkea pois", vaan tämä vaihtoehto on todennäköisempi sen vuoksi, että siinä on enemmän järkeä, se on ymmärrettävämpi, se ei pidä sisällään sellaista tosielämälle hyvin vierasta ajatusta, että joku ottaisi tuhansien euron riskin 40 euron takia.
On hyvin outoa ja rehellisesti sanottuna sanoinkuvaamattoman typerää ottaa tuhansien eurojen riski pelkästään periaatteen vuoksi asiassa, jossa samaan lopputulokseen pääsemiseksi ei olisi tarvinnut tehdä mitään. Tästä syystä on aivan perusteltua epäillä, onko tällaista riskiä todellisuudessa otettu. Yleisen elämänkokemuksen perusteella tällaisia prosesseja ei kovin tavanomaisesti käynnistellä, ja hyvin harvassa on sellaisia asianajajia, jotka edes suostuvat tällaista kannetta ajamaan.
Tämä vaihtoehto nyt yksinkertaisesti vain on niin epätodennäköinen, että on vain järkevää miettiä, voisiko asiaan liittyä jotain, mikä ei ole ollut julkisuudessa esillä.
Sen sijaan oli käytännössä varmaa jo muutenkin, että Q-Park Oy tulee vielä yrittämään vanhojen saataviensa perintää. Sen täytyi käynnistää uusi oikeusprosessi joka tapauksessa, koska voitettavaa on yksinkertaisesti liian paljon - satoihin tuhansiin euroihin kohoavat maksamattomat saatavat.
Olisi ollut perin outoa, jos Q-Park Oy olisi vain alaskirjannut kaikki rästisaatavansa eikä olisi edes yrittänyt niiden perimistä.
Jokainen voi tietenkin muodostaa oman mielipiteensä em. vaihtoehtojen järkevyydestä ja todennäköisyydestä.
Tässä koko tapahtumaketjussa ei ole oikeastaan mitään muuta yllättävää kuin se, että Q-Park lähti liikkeelle tällaisella manööverillä, eikä suoraan vain haastanut jotain maksusta kieltäytynyttä.
Unohtuuko tässä salaliittoteoreetikoilta se, että prossesi on riski myös Q-parkin kannalta - jos lopputulos olisi lopulta päinvastainen tulisi kaikki lainvastaisesti perityt valvontamaksut palauttaa. Edessä olisi Q-parkin (tai ainakin sen tytäryhtiön) konkurssi.
Kannattaisko Q-parkin ottaa tämä riski vain saadakseen loput maksut perittyä (kun maksuja on muutenkin ilmeisesti maksettu paljon mukisematta)?
Kuten joku professori asian ilmaisi: Jos KKO uudestaan kävelee perustuslain (ja perustuslakivaliokunnan ylitse), Suomessa on perustuslaillinen kriisi. Miksi olette niin varmoja, että KKO päätyy samaan kuin käräjäoikeus?
Salaliittoteorioista puhuminen tässä yhteydessä on täysin tarpeetonta liioittelua ja asian viemistä sivuraiteilleen. Arvio siitä, että Q-Park Oy on täysin laillisesti, joskin tietenkin moraalisesti arveluttavasti tosiasiassa tämän prosessin takana, ei nyt sentään ole mikään "salaliittoteoria", vaan ainoastaan valistunut ja perusteltu arvio siitä, että julkisuudessa olleet tiedot tästä prosessista eivät ole ehkä olleet aivan täydellisiä.
Eduskunnalle on annettu lakiesitys, jonka perusteluissa nimenomaisesti lausuttu tavoite on ollut nykymallisen yksityisen pysäköinninvalvonnan lopettaminen. Lakiesitys merkitsee valvontayhtiöille kysymystä niitten olemassaolosta. Juuri huonompaa kohtaloa nille ei olisi voinut langeta.
Tässä tilanteessa varsin pitkässä kuusessa olevat mahdolliset takaisinperintäoikeudenkäynnit ovat valvontayhtiön kannalta aika pieni murhe. KKO todennäköisesti ei tule muuttamaan linjaansa, vaan Q-Park voittaa tämän oikeudenkäynnin. Voitosta sille koituva etu on moninkertainen suhteessa häviöstä aiheutuvaan riskiin, semminkin kun häviöstä aiheutuva riski hyvin pitkälti realisoituisi muutenkin uuden lain myötä.
Se on toki selvää, että kukaan ei voi varmuudella etukäteen sanoa, mihin KKO asiassa lopulta päätyy. Täysin riskitön tämä hanke ei ole kummankaan osapuolen kannalta, oli tosiasiallisen aloitteen oikeudenkäyntiin tehnyt kumpi partti tahansa.
Tätä asiaa voidaan arvioida myös panos-tuotos-suhteen kannalta.
Jos ajatellaan, että tämän oikeudenkäynnin häviäjälle koituu prosessista kustannuksia 12.000 euroa, niin kanteen nostaneen yksityishenkilön oli järkevää käynnistää tällainen prosessi siinä tapauksessa, että hän arvioi voiton yli kolmesataa kertaa todennäköisemmäksi, kuin tappion.
Tällainen arvio ei missään tapauksessa ole realistinen, tuohan edellyttäisi käytännössä lähes varmaa tietoa siitä, että oikeudenkäynti päättyisi kantajan haluamalla tavalla.
Q-Park Oy:n kannalta katsoen voitettavana on mahdollisesti koko bisneksen tulevaisuus ja vähintäänkin hyvät lähtökohdat ryhtyä perimään rästissä olevia saatavia, joiden määrä lienee monikymmenkertainen oikeudenkäyntikuluriskiin nähden.
Q-Parkin kannatti siten aloittaa tämä prosessi siinäkin tapauksessa, että se arvioi voiton mahdollisuuden melko reilustikin heikommaksi, kuin tappion. Sen kannatti ottaa riski siinäkin tapauksessa, että voiton todennäköisyys olisi jotain 10-20 %.
Tämä juttu on melkolailla fifty-sixty, toisin sanoen kummankaan lopputulosvaihtoehdon todennäköisyys ei ole huomattavasti toista korkeampi. Valistunut arvaus voisi olla, että suhde on luokkaa 60 % Q-Parkin voitolle ja 40 % yksityishenkilön voitolle (siis KKO:ssa, alioikeuden lopputuloksenhan tiedämme jo).
Näistä lähtökohdista Q-Parkin todellakin kannatti käynnistää tämä prosessi, jopa siinä tapauksessa, että edellä kuvatut prosentit olisivat pahastikin pielessä. Marginaalit eivät olleet edes lähellä.
Sen sijaan yksityishenkilön tuskin kannatti käynnistää prosessia, koska kukaan asianajaja ei varmasti arvioi tällaisen kanteen voiton mahdollisuutta yli kolmesataakertaiseksi häviöön nähden. Siten kenenkään asianajajan ei pitäisi lähteä ajamaan tällaista kannetta, vaikka asiakas kuinka vaatisi.
Tämä ei ole mitään salaliittoteoriaa, vaan kylmää todennäköisyyslaskentaa.
"Unohtuuko tässä salaliittoteoreetikoilta se, että prossesi on riski myös Q-parkin kannalta - jos lopputulos olisi lopulta päinvastainen tulisi kaikki lainvastaisesti perityt valvontamaksut palauttaa"
Kukaan Q-parkin ulkopuolella ei tiedä kuinka moni maksun saanut on maksanut sen. Saattaa olla 10% tai 50%. Jos 10% maksun saaneista sen maksaa, ei toiminta mitenkään voi olla voitollista, joten Q-Parkin oli pakko tehdä jotain. Pelkällä autoilijan uhkailulla ei saatu enää kerättyä tarpeeksi maksuja joten oli pakko lähteä kokeilemaan kepillä jäätä. Jos päätös tulee olemaan toisenlainen varmasti näemme "parkpatrollit" ja saamme lukea kuinka Q-parkin valvontaa suorittanut tytäryhtiö olisi tehnyt konkurssin. Tyhjästä on paha nyhjästä joten ne jotka maksut ovat maksaneet joutuisivat niitä perimään takaisin konkurssipesältä, joka lienee, jos ei mahdotonta, niin ainakin hyvin vaikea tehtävä.
Q-Park Oy:n kannalta katsoen voitettavana on mahdollisesti koko bisneksen tulevaisuus ja vähintäänkin hyvät lähtökohdat ryhtyä perimään rästissä olevia saatavia
Eihän tämä saatavien perintä muutu yhtään sen helpommaksi, sillä jokainen maksun kiistävä on haastettava oikeuteen erikseen ja näyttötaakka kuljettajasta on edelleen valvontayhtiöllä.
Ainoa hyöty voitetusta oikeudenkäynnistä on se, että useammat ihmiset reagoivat perintäuhkailuihin maksamalla vaaditun maksun sen sijaan että odottaisivat haastetta käräjille (jota ei suurella todennäköisyydellä tule).
Kukaan asianajaja ei varmasti arvioi tällaisen kanteen voiton mahdollisuutta yli kolmesataakertaiseksi häviöön nähden. Siten kenenkään asianajajan ei pitäisi lähteä ajamaan tällaista kannetta, vaikka asiakas kuinka vaatisi.
Luulen ettei stereotyyppinen asianajaja järkeile noin, ellei juttu ole niin kertakaikkisen naurettava että hän menettää täydellisesti uskottavuutensa kollegoidensa ja yleisön silmissä.
Juttu joka suurella todennäköisyydellä hävitään oikeudessa ja myös hävitään oikeudessa => asianajaja saa töitä ja tienaa rahaa
Juttu joka suurella todennäköisyydellä hävitään oikeudessa, mutta voitetaankin vastoin odotuksia => asianajaja saa töitä ja rahaa + mainetta asianajajana joka teki mahdottomasta mahdollisen.
Tässä on nyt asianajajan http://www.fredman-mansson.fi/fi/henkilosto/jussi-sarvikivi ja koko toimiston http://www.fredman-mansson.fi maine pelissä. Jos voittavat, mainetta tulee taatusti. Jos häviävät, maine menee olivatpa syyt syytteen nostamiseen ihan mitkä tahansa.
Miksi ihmeessä asianajaja kehoittaisi asiakastaan ottamaan riskin, kun todennäköisyys sille että saatavaa olisi lähdetty perimään on lähes olematon. Jos tarkoituksena on lopettaa sakkofirmojen toiminta, niin miksi valita juttu jossa ainoa kiistelynaihe on julkisen vallan käyttö?
Onko tässä asianajaja liian itsevarma vai onko tässä yhteistyö sakkofirman kanssa?
Q-Park Oy:n kannalta katsoen voitettavana on mahdollisesti koko bisneksen tulevaisuus ja vähintäänkin hyvät lähtökohdat ryhtyä perimään rästissä olevia saatavia
Tässä unohtuu nyt se, että valvontayhtiön on edelleen haastettava jokainen maksusta kieltäytyvä erikseen oikeuteen ja valvontayhtiöllä on näyttövelvollisuus kuljettajasta kuten tähänkin asti.
Ainoa etu voitetusta oikeudenkäynnistä on siinä, että aremmat ihmiset maksavat herkemmin perintätoimistolta tulevan laskun, sen sijaan että odottaisivat haastetta käräjille (jota ei todennäköisesti tule).
Kukaan asianajaja ei varmasti arvioi tällaisen kanteen voiton mahdollisuutta yli kolmesataakertaiseksi häviöön nähden. Siten kenenkään asianajajan ei pitäisi lähteä ajamaan tällaista kannetta, vaikka asiakas kuinka vaatisi.
Stereotyyppinen asianajaja tuskin järkeilee tuolla tavoin.
Jos todennäköisesti häviöön päätyvä juttu hävitään, asianajaja saa töitä ja rahaa.
Jos todennäköisesti häviöön päätyvä juttu voitetaankin vastoin odotuksia, asianajaja saa töitä ja rahaa + mainetta asianajajana joka teki mahdottomasta mahdollisen.
"Jos ajatellaan, että tämän oikeudenkäynnin häviäjälle koituu prosessista kustannuksia 12.000 euroa, niin kanteen nostaneen yksityishenkilön oli järkevää käynnistää tällainen prosessi siinä tapauksessa, että hän arvioi voiton yli kolmesataa kertaa todennäköisemmäksi, kuin tappion."
Tällä logiikalla Suomessa ei koskaan kannata aloittaa oikeusprosessia - kuitenkin niitä aloitetaan ja myös hävitään päivittäin.
Tällä logiikalla Suomessa ei koskaan kannata aloittaa oikeusprosessia - kuitenkin niitä aloitetaan ja myös hävitään päivittäin.
Ei pidä paikkaansa. Alalla jonkinlaiseksi perussäännöksi on muodostunut, että "alle kymppitonnin intressistä ei kannata lähteä käräjöimään".
10.000 euroa on myös se raja, jonka ylittävä häviöarvo automaattisesti takaa pääsyn hovioikeuteen ilman jatkokäsittelylupamenettelyä.
Siviiliriita-asioita laitetaan vireille päivittäin, mutta niistä iso osa koskee yli 10.000 euron arvoista riitaa. Tätä vähäisemmissäkin riita-asioissa kanteita nostetaan kyllä, mutta näissä tapaukssissa oikeudenkäyntiin ryhtyminen on sitten yleensä tapahtunut erittäin huolellisen harkinnan päätteeksi.
TUOMIO 12/44212
10.9.2012 L 11/9650
Kantaja
X
c/o AAtsto Fredman & Månsson /AA Sarvikivi
Porkkalankatu 13 C
00180 HELSINKI
Vastaaja
Q-Park Services Oy
1897516-4
c/o AAtsto Peltonen LMR Oy
Fabianinkatu 23
00130 HELSINKI
Asia
Riita-asia
Vireille
7.3.2011
Kumpi vaihtoehto on puhtaan objektiivisessa harkinnassa todennäköisempi? Vaihtoehto, jonka mukaisesti tämän oikeusprosessin on tosiasiallisesti laittanut vireille Q-Park Oy, mikä muuten olisi sinänsä täysin laillista ja siten ei ole mitenkään epätodennäköinen asia muutenkaan, ei ole todennäköisempi sen vuoksi, että tätä vaihtoehtoa "ei voida sulkea pois", vaan tämä vaihtoehto on todennäköisempi sen vuoksi, että siinä on enemmän järkeä, se on ymmärrettävämpi, se ei pidä sisällään sellaista tosielämälle hyvin vierasta ajatusta, että joku ottaisi tuhansien euron riskin 40 euron takia.
Todellista ruuneperia!
Jaa, ei sitten oikeuden mielestä ole riittävän merkittävä päätös että olisivat julkaisseet sen netissä. Ainakaan minä en sitä löytänyt...
Vähän kyllä ihmetyttää tuo 1,5 vuoden käsittelyaika ja mitä se mahtaa pitää sisällään!
Kumpi vaihtoehto on puhtaan objektiivisessa harkinnassa todennäköisempi? Vaihtoehto, jonka mukaisesti tämän oikeusprosessin on tosiasiallisesti laittanut vireille Q-Park Oy, mikä muuten olisi sinänsä täysin laillista ja siten ei ole mitenkään epätodennäköinen asia muutenkaan, ei ole todennäköisempi sen vuoksi, että tätä vaihtoehtoa "ei voida sulkea pois", vaan tämä vaihtoehto on todennäköisempi sen vuoksi, että siinä on enemmän järkeä, se on ymmärrettävämpi, se ei pidä sisällään sellaista tosielämälle hyvin vierasta ajatusta, että joku ottaisi tuhansien euron riskin 40 euron takia.
Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä. Joidenkin tuomareiden voitelemiseen ja uhkailuun on vain kulunut pidempi aika. Tämä olettamus sopii täysin loogisesti ja nappiin Q-Parkin rikollisen liiketoiminnan kanssa yhteen ja on päivänselvä todiste parkkivalvonnan häikäilemättömästä perustuslain ja oikeuden vastaisuudesta!
Oikea lainaus:
Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä. Joidenkin tuomareiden voitelemiseen ja uhkailuun on vain kulunut pidempi aika. Tämä olettamus sopii täysin loogisesti ja nappiin Q-Parkin rikollisen liiketoiminnan kanssa yhteen ja on päivänselvä todiste parkkivalvonnan häikäilemättömästä perustuslain ja oikeuden vastaisuudesta!
Oikea lainaus:
Vähän kyllä ihmetyttää tuo 1,5 vuoden käsittelyaika ja mitä se mahtaa pitää sisällään!
Eihän tuossa ole mitään ihmeellistä. Joidenkin tuomareiden voitelemiseen ja uhkailuun on vain kulunut pidempi aika. Tämä olettamus sopii täysin loogisesti ja nappiin Q-Parkin rikollisen liiketoiminnan kanssa yhteen ja on päivänselvä todiste parkkivalvonnan häikäilemättömästä perustuslain ja oikeuden vastaisuudesta!
"Ei pidä paikkaansa. Alalla jonkinlaiseksi perussäännöksi on muodostunut, että "alle kymppitonnin intressistä ei kannata lähteä käräjöimään".
Näin tietenkin on, kun on kyse pelkästä rahallisesta intressistä. Ja ohimennen: Toisin sanoen alle kymppitonnin valvontamaksut kannatta siis maksaa mukisematta. Tässä myöskiteytettynä sakotusbisneksen logiikka.
Aina ei kuitenkaan ole kyse pelkästä rahallisesta intressistä - uskaltaisin väittää, että suurimmalle osalle juristikuntaa myös perustuslain etusijan kunnioittamisella on oma arvonsa.
No ennenkuin asiakirjoja on saatu luettavaksi on toi spekulointi motiiveilla aika turhaa. Jos kanteen tekijä on ajanut asaa huonosti tai vähintäänkin puolivaloilla niin vaikuttimet lienee selvät. Jos taas kannetta on ajettu hyvin niin kuka tietää...
Vähän kyllä ihmetyttää tuo 1,5 vuoden käsittelyaika ja mitä se mahtaa pitää sisällään!
Helsingin käräjäoikeus lienee maan ruuhkaisin alioikeus. 1,5 vuoden käsittelyäaika kuulostaa sinänsä varsin pitkältä, mutta ei ole tuossa putiikissa kuitenkaan mitenkään erityisen poikkeuksellinen. Tämän verran noissa tuppaa menemään.
http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194767469945/artikkeli/yksityisen+parkkisakon+riitautus+voi+maksaa+tuhansia+euroja+julkista+sakkoa+enemman.html
Medialle voi näköjään syöttää mitä tahansa satuja ja nämä sitten julkaisevat nämä sadut "totuutena"...
Kumpi vaihtoehto on puhtaan objektiivisessa harkinnassa todennäköisempi? Vaihtoehto, jonka mukaisesti tämän oikeusprosessin on tosiasiallisesti laittanut vireille Q-Park Oy, mikä muuten olisi sinänsä täysin laillista ja siten ei ole mitenkään epätodennäköinen asia muutenkaan, ei ole todennäköisempi sen vuoksi, että tätä vaihtoehtoa "ei voida sulkea pois", vaan tämä vaihtoehto on todennäköisempi sen vuoksi, että siinä on enemmän järkeä, se on ymmärrettävämpi, se ei pidä sisällään sellaista tosielämälle hyvin vierasta ajatusta, että joku ottaisi tuhansien euron riskin 40 euron takia.
Ihan asiaan sinänsä liittymätön kommentti mutta ensimmäisessä virkkeessä on 7 sanaa, jälkimmäisessä 70 ;)
kommentti edelliseen...
Itseasiassa loistava huomio.
Häh? Tämän tapauksen piti olla valvontamaksun saaneen henkilön vireille panema. Toisaalta edellä linkitetyn Aamulehden jutun mukaan Q-Park Finlandin toimitusjohtaja ei ole kuullut tapakusesta, jossa autoilija olisi vienyt maksun käräjille.
Onko näitä Q-Park-firmoja Suomessa sitten useita? Vai onko Aamulehti kämmännyt jotain?
Varmaankin joku sekaannus tai väärinymmärrys. Q-Parkin tj on jo tv-uutisissa kommentoinut tätä oikeudenkäyntiä.
Tai sitten Q-parkin tj tuli vahingossa kertoneeksi totuuden. Autoilija ei tätä juttua laittanut vireille vaan Q-park :)
Kyllä nyt taas jätkiä vituttaa niin helvetisti! Taas tuli rosiksessa nokkiin 6-0!
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288500639575.html
http://www.kauppalehti.fi/auto/uutiset/rengaslukot+yleistyvat+-+helsinkiin+ensi+kevaana/201209268083
Seuraavaksi alkavat varmaan kunnallisen ohella kiinnitellä näitä millon mihinkin autoon...
Yksityisen kiinnittämä rengaslukko ei ole laillinen keino puuttua, samaan tapaan kuin toisen autoa ei saa blokata parkkeeramalla.
Eikä sen rengaslukon poistaminen omatoimisesti johda mihinkään, etenkin jos oman auton ehdoissa on mainittu tavaroiden kiinnittely ;)
Huvittavia nämä pysäköintivalvojien vastaukset reklamaatioon.
Aikaisemmin on vastaus Uudenmaan Pysäköinninvalvonnalta ollut "en ollut kuski" reklamaatioon että tapaus jää selvitystilaan.
Onkohan nyt niin että tarpeeksi moni on jättänyt maksamatta vai mikä tämän uuden kiukuttelun on mahtanut saada aikaseks? Alla uuden mallinen avautuminen.
__________________________________
Hyvä valvontamaksun saanut,
Reklamaatiossanne kiellätte tietävänne ajoneuvonne kuljettajaa. Pyydämme teitä ilmoittamaan meille kuljettajan tiedot, jotta voimme ohjata valvontamaksun hänelle.
Mikäli kieltäydytte luovuttamasta kyseisiä tietoja, pidämme teitä omistajana, joka yrittää laiminlyödä pysäköintisopimuksesta syntyneen maksuvelvoitteensa.
Tällaisessa tapauksessa käsittelemme asianne riitautettuna, jolloin asianne ratkaisee lopulta käräjäoikeus.
Ystävällisin terveisin,
Uudenmaan Pysäköinninvalvonta Oy
___________________________________
PS. Reklamaatiossa pyydetty vain ohjaamaan maksun sopimuskumppanille, ei kielletty tietävämme kuljettajaa. Ei oikein lueta reklamaatiot näköjään...
Tuossahan sanovat suoraan "käsittelemme asianne riitautettuna", eli tämän jälkeen heillä ei ole mitään asiaa lähetellä perintäkirjeitä.
Jos oikeuteen mennään, niin sehän tulee sakkofirmalle kalliiksi. Saavat vielä maksaa haastetunkin oikeudenkäyntikulut.
Sitäpaitsi jos oikeudessa menee oikein tiukille, niin aina voi ottaa mukaan kaverin joka tunnustaa pysäköineensä ja maksaa sen 40/60 euroa vaikka hänen puolestaan.
Tuon tunnustuksen jälkeen sakkofirma on hävinnyt ja saa maksaa oikeudenkäyntikulut. Parhaassa tapauksessa kaverin osalta saatava on vanhentunut. Huonoimmassakin tapauksessa vastuu rajoittuu alkuperäiseen saatavaan. Kulut jotka aiheutuvat siitä, että he perivät saatavaa täysin ulkopuoliselta ovat sakkofirman omaa hölmöyttä. Lisäksi tunnustanut kaveri voi samantien syyttää perintälain rikkomisesta kun saatoivat perinnän ulkopuolisen tietoon.
Ei siis kovin kannattavaa toimintaa sakkofirmalle.
Jos pystyt osoittamaan olleesi muualla, niin tämän kirjeen jälkeen kannattaisi nostaa negatiivinen vahvistuskanne.
Maksuhan on selkeästi lainvastainen pysköintivirhemaksu ja puheet sopimukseen perustuvasta saatavasta pelkkää silmänlumetta.
Maksua ei ole osoitettu sopimuskumppanille vaan auton omistajalle, mikä ei tulisi kyseeseen jos saatava perustuisi sopimukseen. Näin on tehty vielä sen jälkeen kun heillä on ollut tiedossa ettei omistaja ole sopimuskumppani. Siinä sivussa rikkoneet lakia saatavien perinnästä useassa kohdin. (Perintä saatettu sivullisten tietoon, valheelliset väitteet).
Jos "sakko" on saatu kiekonkäyttövirheestä ja/tai TLL mukaisella tiealueella, saat vielä lisäpontta sille että oikeasti tässä on laiton pysäköintivirhemaksu.
Samalla voit vähän vääntää kättä kuljettajan ilmiantovelvollisuudesta. Jos kyseessä olisi oikeasti sopimus, ei se velvoittaisi sinua ja lakikin antaa oikeuden kieltäytyä todistamasta erinäisiä läheisiä ihmisiä vastaan.
Mitä jos tällä kertaa ei annettaisikaan sakkofirman "valita" heille mieluisinta tapausta vaan valitaan mahdollisimman kiusallinen tapaus.
Iltalehti 28.9.:
SAKOTTAJAN VOIMANNÄYTE
yksityiset parkkivalvontafirmat ovat hiljattain lähettäneet perintään useita tuhansia maksamattomia parkkisakkoja
Aivan loistavaa! Kyllä tästä vielä hyvä tulee!
Hallituksen torsosta lakiesityksestä huolimatta parkkifirmat jatkavat toimintaansa, sillä eihän laki esityksen mukaan kiellä nykyistä parkkivalvontaa yksityisillä mailla. Ei sitä lailla voidakaan kieltää, sillä yksitystä omistusoikeutta ja sopimusvapautta suojaa perustuslaki.
Ei sitä lailla voidakaan kieltää, sillä yksitystä omistusoikeutta ja sopimusvapautta suojaa perustuslaki.
Ei sitä lailla ole sallittukaan, sillä saman perustuslain mukaan toiminta on laitonta.
Tässä nyt vain korostuu sen aikaisemman KKO päätöksen ääliömäisyys. Sehän periatteessa sallii sopimisen asiasta kuin asiasta kylttisopimuksilla.
Jaahas, UPV vastas sitten viimesen kerran... Tai sit ne oikeesti vetää käräjille. :)
___________________________________
Hyvä valvontamaksun saanut,
Olette riitauttaneet saatavamme asianumerolla XXXXXXXXXX. Tulemme siirtämään saatavamme oikeuden käsiteltäväksi saadaksemme
sille maksutuomion, jotta se voidaan periä ulosotossa.
Tänä aikana teille ei tule asianumeroa XXXXXXXXXX koskevia maksukehoituksia.
Ystävällisin terveisin,
Uudenmaan Pysäköinninvalvonta Oy
___________________________________
Tuskinpa sieltä mitään kuuluu kummiskaan...vaikka kuinka tossa luvataan viedä käräjille.
Onko kuulunut mitään?
Lähetä kommentti