Työsuhdepuhelin myönnetään luontaisetuna josta työsuhdepuhelimen haltija maksa verotusarvon. Työnantaja maksaa puhelimen käytöstä, myös yksityisistä puheluista syntyneet kulut työnantajan omien sääntöjen mukaisesti. Ainoa syy miksi työnantaja tarjoaa työsuhdepuhelinta luontaisetuna on halu varmistaa että henkilö on tavoitettavissa tarvittaessa myös vapaa-aikana.
Työsuhdepuhelin luo monesti illuusion työntekijälle ylimääräisestä lojaliteettivelvoitteesta. Eli kun työnantaja maksaa puhelimen käyttökustannukset, monien mielestä syntyy velvoite olla myös tavoitettavissa, soitti työnantaja sitten mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Työsuhdepuhelin ei kuitenkaan muodosta ylimääräistä velvoitetta olla tavoitettavissa. Jos tällainen yleinen velvoite on olemassa, se pitää olla kirjattuna työsopimukseen.
Työsuhdepuhelimesta voi myös luopua. Työsuhdepuhelinta ei ole pakko ottaa tai pitää. Mikäli työnantaja haluaa henkilön olevan tavoitettavissa työaikana puhelimitse, työnantaja voi tarjota tavallisen työpuhelimen jonka kustannukset työantaja maksaa. Työpuhelimella, joka ei ole luontaisetu, voi soittaa vain työpuheluita, ei yksityisiä puheluita. Tavallinen työpuhelin on myös helpompi jättää työpäivän päätteeksi työpaikalle. Tällä tavoin on myös helpompi irtaantua työnantajan vaatimuksista olla jatkuvasti tavoitettavissa.
Kannattaa myös miettiä onko työsuhdepuhelimen pitäminen muutoinkaan järkevää? Yksityisen puhelimen pitäminen rinnalla on helppo vaihtoehto. Yksityisen numero yhteystietona ei aiheuta muutoksia jos työsuhde vaihtuu. Yksityisestä puhelimesta puhelut on helppo kääntää tarvittaessa työsuhdepuhelimeen. Yksityisen puhelimen hankkiminen on monesti jopa halvempi vaihtoehto kuin maksaa 20 euron luontaisetu. Esimerkiksi Saunalahdelta saa kokonaispaketteja alle kymmenellä eurolla joka sisältää puheaikaa, tekstiviestejä ja rajattoman netin. Työsuhdepuhelin ei nykypäivänä tuo mitään taloudellista lisäarvoa käyttäjälleen, päinvastoin.
Vaikka työantaja omistaakin työsuhdepuhelimen on työsuhdepuhelin luontaisetuna tarkoitettu myös yksityiseen käyttöön ja tämä asettaa rajoituksia työnantajan määräysoikeudelle.
Työelämän tietosuojalain 3§ mukaan työnantaja saa käsitellä vain välittömästi työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja jotka liittyvät työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen tai työnantajan työntekijöille tarjoamiin etuisuuksiin taikka johtuvat työtehtävien erikoisluonteesta. Tarpeellisuusvaatimuksesta ei voida poiketa edes työntekijän suostumuksella.
Ennen kuin työnantaja ottaa käyttöön puhelimeen asennettavaa teknistä valvontaa tulee huomioida tietosuojalaissa säädetty yhteistoimintavelvoite. Sähköistä viestintää koskevien tietojen käsittely kuuluu yhteistoiminnasta yrityksissä annetussa laissa tarkoitetun yhteistoimintamenettelyn piiriin. Asiasta tulee olla sovittuna yhdessä työntekijöiden edustajien kanssa. Onkin hyvä kysyä omalta luottamusmieheltä tai pyytää nähtäväksi pöytäkirja jossa puhelimeen asennettavasta teknisestä valvonnasta on erikseen sovittu.
Työnantaja ei saa myöskään kohdistaa sellaista teknistä valvontaa työntekijöihin, joka loukkaa sähköisen viestinnän tietosuojalain 4 § ja 5 §:ssä tarkoitettua viestinnän luottamuksellisuutta. Tulkinnallinen ongelma luottamuksellisuudesta syntyy siinä, että mahdollisuus loukata luottamuksellisuutta ei ole rikos. Eli se, että työnantaja pääsee käsiksi puhelimessa oleviin yksityisiin viesteihin ei tarkoita sitä että luottamuksellisuutta olisi rikottu ellei työnantaja lue viestejä.
Mikäli teknistä valvontaa käytetään työntekijän paikantamiseen on työantaja velvollinen käymään paikantamisen asialliset käyttötarkoitukset ja menettelytavat läpi työpaikan yhteistoimintamenettelyssä ja laatimaan kirjalliset käyttösäännöt paikantamisesta. Mikäli paikannus kohdistuu suoraan työntekijään, esim. matkapuhelimen GPS -paikannuksen avulla tulee tähän olla työntekijän suostumus sähköisen viestinnän tietosuojalain 16-18 § säännöksien mukaisesti. Työnantajan on huolehdittava siitä, että työntekijä voi kytkeä paikannuksen pois päältä, varsinkin silloin kun puhelinta voi luvallisesti käyttää myös työajan ulkopuolella.
Työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeus ei ulotu työntekijöiden työajan ulkopuoliseen vapaa-aikaan.
Mikäli työnantaja valittaa työsuhdepuhelimen laskuista, kieltäytyy maksamasta kustannuksia, haluaa valvoa liian tarkkaan puhelimen käyttöä, pääsee käsiksi puhelimessa oleviin yksityisiin tietoihin tai paikantaa puhelimen käyttäjää on helpoin tie yksinkertaisesti luopua työsuhdepuhelimesta ja hankkia yksityinen puhelin. Ilmoitat työnantajalle kirjallisesti luopuvasi työsuhdepuhelimesta seuraavan kuukauden alusta. Tämän jälkeen on työnantajan päätettävissä tarjoaako tavallista työpuhelinta tilalle. Tavallinen työpuhelin onkin sitten helppo jättää työpäivän päätteeksi pöytälaatikkoon odottamaan seuraavaa työpäivää.
Yksityisyydestä on pidettävä kiinni.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Lue myös:
Työhaastattelussa esitettävät kysymykset
Kuuluko sairauspoissaolon syy työnantajalle
Saako sairauslomasta tiedottaa työpaikalla?
Liukuva työaika
Huumausainetestit työpaikoilla
Saako poliisille valehdella?
35 kommenttia:
Joskus 20 vuotta sitten työsuhdepuhelin oli oikeasti etu. Silloin kännykkäpuhelut olivat kalliita ja jos työnantaja maksoi puhelinlasku 20 euron luontaisetua vastaan, etu saattoi olla huomattavakin. Nykypäivänä yksityisten liittymien kuukausimaksut on alkaen 0.66 eur / kk ja puhelinkulut muutoinkin on aika mitättömät.
Olen samaa mieltä että puhelin luontaisetu sinänsä ei tuo mitään taloudellista lisäarvoa työntekijälle. Vähän puhetavasta riippuen (puhuuko pitkiä vai lyhyitä puheluita) yksityinen puhelin paketilla tulee halvemmaksi kuin työsuhdepuhelin 20 euron verotusarvolla.
Mitä itse olen seurannut työsuhdekännykän puhelinlaskua niin 90% soitoista on työpuheluita jotka työnantajan on muutoinkin maksettava. Yksityisiä puheluita tulee 5-8 euron edestä kuukaudessa!
Miksi siis "maksaisin" työnantajan maksettavaksi kuuluvia puheluita käytännöss omasta pussista pulittamalla verotusarvo? Luovuin työsuhdepuhelimesta jo kaksi vuotta sitten. Suosittelen muillekin ellei sitten yksityispuhelulaskut ole satoja euroja kuukaudessa.
Samaa mieltä blogin kanssa. Työsuhdepuhelin ei nykypuheluhinnoilla normaalissa puhelukäytössä mitään lisäarvoa. Ainoa asia miksi työnantaja maksaa puhelinlaskun on tavoitettavuus.
Työsuhdepuhelin EI OLE mikään etu enää nykypäivänä. Se itseasiassa maksaa käyttäjälle enemmän kuin yksityispuhelin, joten miksi pitää sellaista? Kun vaihdoin työpaikkaa ja tarjottiin puhelinetua, sanoin ei kiitos. Herätti aikalailla hämmennystä. Harva oli tajunut että voi oikeasti olla ilman työsuhdepuhelinta ja siitä huolimatta saa työpuhelimen työnantajalta käyttöön.
Taidan olla poikkeus, koska minulle työsuhdepuhelin on aidosti tuntuva etu. Nimittäin työpuheluita minun on viimeisen 5 vuoden aikana tarvinnut soittaa noin kaksi, ja tuolla parilla kympillä kuussa saan huippupuhelimen erittäin hyvällä ja käytön kannalta (edes ulkomailla matkatessa) rajoittamattomalla nettiyhteydellä ilman mitään rajoituksia tekstiviestien tai puheluiden suhteen.
Niin, jos se todella on etu, ei kai siitä kannata luopua??
Fakta vain on se että moni työnantaja luulee kun maksaa työsuhdepuhelimen laskut, että silloin on oikeus tavoitella työntekijää milloin vain. Näinhän se kuitenkaan ei ole. Moni työntekijä luulee että kun on työantantajan maksama puhelin niin on pakko vastata. Näinhän se ei kuitenkaan ole.
Kun puhelin on yksityisessä käytössä sen sisältö ei kuulu työnantajalle. Vaikka työnantaja kuinka totetaan ettei käytä mahdollisuuttaan urkkia sisältöä, en voi suostua sen kaltaiseen yksityisyyden loukkaamiseen mahdollisuuteen.
Jos työnantaja haluaa asentaa softan jolla pääsee urkimaan puhelimen sisältöä, silloin on aika todeta ettei puhelinta kannata pitää yksityisessä käytössä vaan luopua siitä. Hyvin simppeliä.
Noh, itselläni työsuhdepuhelinlasku on noin 50 euroa kuukaudessa, jossa työhön liittyvät puhelut on n. 40-45 euroa. Loput 5-10 euroa kuukaudessa tulee omista puheluista.
Käyn ulkomailla 1-2 kertaa vuodessa ja en ole niin köyhä ettei minulla olisi varaa maksaa niitä harvoja puheluita joita siltä soitan.
Olen luopunut työsuhdepuhelimesta enkä näe mitään syytä miksi pitää sitä.
Oli se ihan hyvä kunnes työnantaja muutti sääntöjä ja kertoi että yli 50 euro kuukaudessa on liikaa ja joutuu itse maksamaan loput. Tuo sisälsi työpuhelutkin, joten palautin puhelimen esimiehelle ja sanoin puhelinetusopimuksen irti.
Mukava huomata että moni muutkin on miettinyt tätä työsuhdepuhelin ongelmaa. Itse olen miettinyt kannattaako sitä oikeasti pitää?
Jos siitä on rahallista hyötyä niin tottakai se kannattaa pitää, mutta se on selvä että jos työnantaja haluaa asentaa siihen "valvonta" softaa niin silloinhan puhelinta ei voi yksityisesti enää käyttää.
Upee artikkeli, itse luovuin vuoden alusta työsuhdekännykästä ja sain tilalle työnantajan kännykän joka ei ole luontaisetu. Työnantaja maksaa laskut ja puhelin jää pöytälaatikkoon kun lähden kotia. Eipä soittele kukaan enää perään pyytelemään töihin.
Kyllä yksityisyydestä kannattaa vähän maksaakin.
Mulla on aina ollut työsuhdepuhelin ja yksityinen puhelin. Normaalisti käytän työsuhdepuhelinta ja yksityinen känny kääntyy työpuhelimeen. Jos oikein vituttaa niin suljen työkännykän ja poistan käännön yksityisestä puhelimesta. Kaikki "yksityiset" puhelut tulee muutenkin omaan kännyyn joten työpuhelimen sulkeminen ei aiheuta mitään ongelmaa, toisin kuin niillä joilla työsuhdepuhelin on ainoa puhelin.
Saunalahti,
100 min / kk puhetta,
25 tekstiviestiä
2Mbit laajakaista
hinta: 9.90 eur / kk
Riittää minulle mainiosti ja tulee halvemmaksi kuin maksaa 20 euron luontaisetu.
Aika harvalle työsuhdepuhelin on oikeasti etu. Pitää olla aikamoinen hölösuu ja käydä paljon ulkomailla lomamatkoilla.
Aika harvalle työsuhdepuhelin on oikeasti etu. Pitää olla aikamoinen hölösuu ja käydä paljon ulkomailla lomamatkoilla.
Heheh, paitsi työnantaja ilmoitti 2 vuotta sitten ettei työsuhdepuhelinlaskusta makseta yksityisellä lomamatkalla ulkomailta soitettuja puheluita.
Hmmm, vaikka sulla on työsuhdepuhelin, ei se tarkoita että sun pitää puheluihin vastata työajan uulkopuolella!!! Vapaa-ajalla ei ole työntekovelvoitetta eikä ole pakko vastata työnantajan puheluihin. Eli pelkästään sen takia ettei koe tarvetta vastata, ei kannata työsuhdepuhelimesta luopua.
Jos synkronoi työsähköpostinsa puhelimeen (mitä yksikään työnantaja ei taida pakottaa), on mielestäni ihan kohtuullista että työnantaja pystyy myös etätyhjentämään puhelimen tarvittaessa mikäli puhelin esimerkiksi varastetaan (tämä taitaa olla se yleisin "vakoiluohjelman" muoto).
Puhelinedun VEROTUSARVO on 20€/kk. Tarkoittaen että veroja maksetaan lisää vastaava määrä kun jos kk-palkka nousisi 20€. Tavalliselle työntekijälle joka tienaa sen 3000 €/kk, maksaa 25% ja täten hänen puhelinetunsa on tasan 5€.
Paitsi että meillä se 20 euron verotusarvo vähennetään palkasta, ei sitä siihen ole koskaan lisätty. Eikä oma firma ole ainoa joka tekee näin.
Oli laskentatapa mikä tahansa niin taloudellinen etu työsuhdepuhelimesta on minimaalinen. Vaikka maksaisit vertusarvosta ainoastan sen "5 euroa" nettona niin yksityinen puhelin 10 euroa nettona ei todellakana ole huono vaihto, varsinkin kun työnantajilla näyttää olevan yhä suurempi halua valvoa kännyköitä ja työntekijöitään.
Ihan sama mikä se verotusarvo ja nettovaikutus on silloin kun työnantaja haluaa pääsyn puhelimen tietoihin! Sellaiseen ei voi suostua, joten ei sellaista puhelinta kannata yksityisessä käytössä pitää. Työsuhdepuhelin sanotaan irti ja otetaan tilalle työnantajan tarjoama tavallinen työpuhelin jonka voi sitten vapaa-aikana jättää hyvillä mielin työpöydän laatikkoon.
Kannattaa lukea tämä:
http://www.tekniikkatalous.fi/tyo/puolet+tyontekijoista+kayttaa+kannykkaa+alle+verotusarvon/a262641
Ei kaikissa firmoissa työsuhdepuhelin tarkoita sitä että työnantaja maksaa puhelinlaskun. Omassa duunissa on vain määritelty että "kohtuullinen" puhelinlasku maksetaan. Se on osoittautunut 60 euron suuruiseksi. Mikä itsessään on täysin älytöntä joutua perustelamaan puhelinlaskua kun tosta 60 eurosta suurin osa on työpuheluita jotka työnantajan on jokatapauksessa maksettava.
Minusta tämä on aika simppeliä.
Jos sulla on yksityisten puheluiden lasku työsuhdepuhelimessa > 30 euroa kuukaudessa, niin työsuhdepuhelin antaa pientä taloudellista lisäarvoa. Pienemmillä summilla se on täysin merkityksetöntä normaalille palkansaajille.
Puhelinedun pitäminen edellyttää että siinä on muutenkin jotain järkeä kuin taloudellinen intressi, esim:
- työnantaja ei rajoita puhelin laskun suuruutta
- työnantaja ei asenna mitään valvontasoftia puhelimeen
Aivan samoin kuin työpuhelimen, niin työsuhdepuhelimen voi laittaa kiinni. Ei niihin työnantajan soittoihin tarvitse vapaa-ajalla vastata.
Olen samaa mieltä blogin kanssa. Jos olisi Q&A kysymyksen esittäjän saappaissa en suostuisi moiseen pelleilyyn. Kannattaa luopua puhelimesta. Niin suurta taloudellista merkitystä sillä ei olisi että kannattaa antaa työnantajan "urkkia" yksityistä viestintää, tai edes antaa siihen mahdollisuutta.
Niin omien laskujeni mukaan minulla kahdenkympin verotusarvosta tulee itselleni lisäkustannuksia se hieman päälle viisi euroa kuukaudessa, kun veroprosentti matalapalkkaisella on vain 26,5% ja verotusarvo lisätään palkkaan. Se mitä laskelmissa täällä ei ole otettu huomioon on puhelimen hinta. Ainakin itselläni on ihan kohtuu arvokas firman puhelin. Kertaostona tuon arvo on sitä kuudensadan euron luokkaa joka pitäisi myös ottaa mukaan siis laskelmiin.
Tämä siis jos asiaa haluaa miettiä puhtaasti taloudelliselta kannalta. Itsekin kyllä palautan puhelimen melko nopeasti jos yksityisyyttäni halutaan erityisesti urkkia. Toistaiseksi siis käytän työsuhdepuhelinta.
Mutta kieltämättä itseäni kaduttaa hieman se päätös aikoinani, että annoin työnantajalle numeroni enkä ottanut uutta työnumeroa. Nythän tilanne on se, että mikäli haluan pitää vanhan numeroni yksityispuhelimessani ja ottaa tilalle työpuhelimen, niin yksityisen puhelimeni numero kuitenkin on hyvin monella työkavereistani ja asiakkaista puhelimiinsa tallennettuna. Eli en usko, että työpuhelut yksityispuhelimeen loppuisi, vaikka se ei firman tietojärjestelmissä olisikaan. Ja puolestaan joidenkin harrastamaan numeroiden vaihtorumbaan en haluaisi mielellään lähteä.
Vaikka veroprosentti olisi 26,5 % tai 25 %, on marginaalivero korkeampi eli n. 44 %. Siis siitä 20 euron lisästä erottaja ottaa 8,8 euroa. Toki on täysin työnantajan asia antaako tuon sinulle vai pyytääkö maksamaan verotusarvon, jolloin puhelin ei verottajaa kiinnosta. Kyse on tietääkseni edusta vain, jos se tulee palkan päälle (vrt. ravintoetu)
Jos puhelimella hoidetaan työasioita, niin ymmärrän, että työnantajalla on oikeus tarvittaviin toimiin varmuuskopioinnin ja tietoturvan takia. Jos tässä käyttäjän omat tiedot potentiaalisesti vaarantuvat niin vaarantuvat. Ainakin tietoliikenteen osalta työnantajalla (tai siis asian suorittavalla työntekijällä) on vaitiolovelvollisuus vahingossa saamiinsa tietoihin.
Selkeintä tässä niin kuin sähköpostiasioissa, joista on aikaisemmin keskusteltu, ettei sotke omia ja työasioita. Työasiat hoidetaan työpuhelimella ja omat omalla. Mitään soitonsiirtoa tms. ei tarvita, kun on tarpeeksi isot taskut.
Niin ja työsuhdepuhelin ei ole mikään oikeus rajattomaan mielivaltaisien käyttöön. Jos aiheuttaa lomamatkalla tuhansien eurojen laskun videoita lataamalla ei se tee työntekijälle hyvää, vaikka asiaa ei ole erikseen kielletty.
Kotimaassa tavoittamiseen riittää ihan normaali puhelinnumero. Kyllä ihmisillä nykyään kännykät on.
Työsuhdepuhelin ei ole verrattavissa työnantajan omistamaan läppäriin tai työasemaan. Työsuhdepuhelin on trkoitettu myös yksityiseen käyttöön joten työnantajan määräysvalta puhelimen suhteen ei ole täysin yksiselitteinen. Työantaja saa toki asettaa rajoituksia käytölle esim. ulkomailla, mutta aivan samoin työntekijällä on oikeus luopua työsuhdepuhelimesta.
Itse näen että jos maksan nettona työsuhdepuhelinedusta 5-9 eur / kk ja omat puhelut yksityistä puhelinta käyttäen olisi n. 10-20 euro / kk, ei työsuhdepuhelin tuo mitään sellaista taloudellista lisäarvoa mikä oikeuttaisi riskeeraamaan yksityisyyden suojan silloin kun työnantaja haluaa puhelimeen pääsyn, esim. varmuuskopiointi, jäljittäminen jne. Se että työnantaja sanoo ettei käytä mahdollisuutta tutkia yksityisiä viestejä ja kuvia on yhdentekevää. Siihen ei voi luottaa. Mitään "rikostahan" ei tapahtu ennen kuin jää kiinni ja se että jos työnantaja tutkii puhelimesta kopioituja tietoja tai paikkatietoja ym. on epätodennäköistä että jää siitä edes koskaan kiinni.
Ajatatellaan, että jos kommunikoin jotain jonkun tahon kanssa jota en halua työnantajan saavan tietää en käytä työnantajan tarjoamaa sähköpostiosoitetta. Työsuhdepuhelimeen synkkaan kuitenkin yksityiset sähköpostiosoitteet ja jos työnantaja pääsisi näihin käsiksi en haluaisi enkä voisi synkata tietoja. Miksi siis pitäisin työsuhdepuhelimen jos en voi luottaa sen yksityisyyteen.
Jos hankin taas yksityisen puhelimen niin kahdesta puhelimestahan ei kannata maksaa, joten luovun työsuhdepuhelimesta ja työnantaja tarjoaa sitten tavallisen työpuhelimen joka ei ole yksityisessä käytössä.
Työsuhdepuhelin antaa taloudellista hyötyä vain jos yksityisten puheluiden määrä kuukaudessa on suuri ja työnantaja todella maksaa puhelinlaskun ilman rajoituksia. Ei mikään taloudellinen etu ole sellainen että kannattaisi oma yksityisyys vaarantaa.
Todellisuudessa puhelinlaskusta suurin osa on työpuheluita jotka työnantaja joutuu maksamaan vaikka puhelin ei olisi edes työsuhdepuhelin.
Todella naivia luulla etteikö työnantaja lukisi viestejä jos tarve vaatisi. Oletetaan että tulee riitaa työnantajan kanssa ja jos työnantajalla on mahdollisuus tutkia varmuuskopioilta sun yksityisiä tekstiviestejä tai sähköposteja niin nehän tutkivat.
Itselläni yksityiset puhelut kustansi työsuhdepuhelinlaskusta n. 30-40 eur / kk. Taloudellinen etu ei kuitenkaan ole niin suuri että uhraisin tai vaarantaisin yksityisyyden antamalla työnantajan asentaa puhelimeen valvontasoftaa.
Ei tulisi mieleenkään antaa työnantajan päästä työsuhdepuhelimen sisältöön käsiksi. Minulla on työsuhdekämppäkin eikä se tarkoita että työnantaja saa milloin tahansa marssia kämppään tutkimaan paikkoja. Jessus sentään!
Luontoisetu, ei luontaisetu... ihan vaan että tekstistä saisi asiantuntevamman vaikutelman.
Luovuin juuri puhelinedusta. Vaikka soittelinkin omasta mielestäni ihan kivasti omia puheluita edun aikana, niin nyt niitä voin soitella huolettomammin. Meillekin tuli jossain vaiheessa 50 euron katto. Kun tuo sisälsi vielä työpuhelut, niin joutui varomaan soittoja.
Lisäksi työliittymän veloitukset ovat kalliimmat kuin pakettitarjoukset yksityisille. Työntajana puolesta oli joku businesslittymä.
Jotta saan nykyisen pakettiliittymän määrän puheluita käytettyä per kk, niin soittoaikaa on huomattavan paljon enemmän kuin kalliilla businessliittymällä.
Ja kukaan ei kyttää puheluita, paitsi minä itse :)
Itse luovuin työsuhdepuhelimesta vuonna 2007 kun työnantaja alkoi huomauttelemaan kirjoittamieni tekstiviestien määrästä. Lisäksi työnantajan sähköpostin perusteella myös viestien kohdenumeroihin oli puututtu - mikä sinällään on jo urkintaa. Kyseessä oli aika iso suomalainen yritys, joka piti merkittävästi erilaista julkisuuskuvaa yllä kuin mitä työntekijöihin yrityksen sisäisesti kohdistuvasta kohtelusta välittyi.
Ilmoitin ykskantaan työnantajalle luopuvani työsuhdepuhelimen käytöstä, ja että minut tavoittaa vastedes työaikana sähköpostitse, tai vaihtoehtoisesti käymällä työhuoneessani. Minulle ei tuottanut ongelmia luopua työsuhdepuhelimen käytöstä, koska minulla oli myös henkilökohtainen puhelin yksityiseen yhteydenpitoon. Osa tuttavista vain soitteli työnumeroon koska sen numero löytyi luettelosta, kun taas oma numeroni oli salainen kuten on edelleenkin.
Työsuhdepuhelin voi olla luontoisetu. Ei luontaisetu. Se että sanoissa on paljon samoja kirjaimia ja ne muistuttavat toisiaan, ei tarkoita, että merkitys olisi sama
Olen juuri luopumasta puhelinedusta. Haluaisinkin kysyä onko työnantajalla oikeus olla luovuttamasta puhelinnumeroa/liittymää minulle? Aikoinaan vanha työnantaja siirsi matkapuhelinliittymän omistussuhteen nykyiselle työnantajalle.
Lähetä kommentti