Meillä kaikilla on sananvapaus ja oikeus kertoa mielipiteemme asioista ilman että kukaan yrittää mielipiteemme ilmaisua ennakolta estää. Suomi on kuitenkin hyvin vanhoillinen maa monessa asiassa ja Suomessa noudatetaan edelleen lainsäädännöllisiä periaatteita ja tulkintoja jotka ovat kaukana sen vuosituhannen periaatteista jota nykypäivänä elämme.
Työntekijällä katsotaan olevan salassapitovelvollisuuden lisäksi lolajiliteettivelvoite työnantajaansa kohtaan. Lojaliteettivelvoite tarkoittaa, että työntekijän on kaikessa toiminnassaan, myös vapaa-ajallaan tai esim. ollessaan lomautettuna, vältettävä kaikkea toimintaa, joka vakavasti horjuttaa osapuolten välistä luottamussuhdetta. Mitä korkeammassa asemassa olet yrityksessä sitä suuremmaksi lojaliteettivelvoite tulkitaan. Käytännössä lojaliteettivelvollisuuden rikkomiseksi riittää työnantajan julkinen arvosteleminen. Tällöin ei ole mitään merkitystä sillä onko arvostelun pohjana todellista tietoa vai onko kyse vain mustamaalaamisesta.
Työnantaja voi siis irtisanoa henkilön mikäli katsoo luottamuksen vaarantuneen eli lojaliteettivelvollisuuden rikotun niin vakavalla tavalla ettei työsuhteen jatkamiselle ole edellytyksiä työnantajan mielestä.
Koska kyseessä on aina työnantajan tulkinta on työntekijä hyvin heikoilla tämän tyyppisessä tilanteessa. On syytä muistaa, että Suomessa irtisanominen on aina lopullinen oli irtisanominen sitten laillinen tai laiton. Vaikka työnantaja myöhemmin todettaisiinkin rikkoneen lakia ja irtisanomiseen ei olisi ollut perusteita lojaliteettivelvollisuuden rikkomisen perusteella, irtisanominen on kuitenkin aina lopullinen. Työntekijä on menettänyt työnsä eikä uuden työ saaminen ole välttämättä helppoa jos uusi työnantaja tarkistaa työhön hakevan taustoja ja perusteita aikaisemman työsuhteen päättymiselle.
Suomessa on sosiaalisessa mediassa tapahtuneen työnantajan arvostelun perusteella sanottu irti muutamia kymmeniä ihmisiä. Käräjäoikeuteen on mennyt vaateliikkeen tapaus jossa työntekijä oli irtisanottu ja irtisanomisajalla työntekijä perusti facebookiin työnantajaansa liittyvän boikottisivuston. Boikottiin kehoittaminen rikkoi käräjäoikeuden mielestä lojaliteettivelvoitetta, vaikka oikeuden käynnin yhteydessä kävi ilmi että boikottokehoituksten pohjalla olevat väitteet olivat todenperäisiä. Työntekijä ei kuitenkaan joutunut maksamaan mitään korvauksia, koska työnantaja ei pystynyt osoittamaan että facebookiin perustetusta boikottiketjusta olisi aiheutunut vahinkoa.
Edellämainitussa tapauksessa mikäli boikottisivusto olisi perustettu vasta irtisanomisajan päätyttyä ei lojaliteettivelvollisuutta olisi ollut.
Koska tavallinen työntekijä on monesti riippuvainen työnsä muodostamasta toimeentulosta ei ole kovin järkevää arvostella työnantajaansa julkisessa internetissä tai sosiaalisessa mediassa omalla nimellään. Mikäli haluaa arvostella työnantajaansa ja tuoda esimerkiksi epäkohtia julkisuuteen, se kannattaa tehdä nimettömästi käyttäen erilaisia välineitä joilla voi turvata oman anonymiteettinsä.
oikeusjakohtuus.blogspot.com
Työehdot, pidä oikeuksistasi kiinni
Lue myös:
Q&A - Kuuluuko sairauspoissaolon syy työnantajalle
Q&A - Saako sairaslomasta tiedottaa työpaikalla
Q&A - Liukuva työaika
Q&A - Huumausainetestit työpaikoilla
Q&A - Työttömällä on oikeus matkustaa
Q&A - Sairastuminen kesälomalla
Q&A - Kesäloma
Q&A - Työsuhde ja kilpailukielto
Q&A - Isännänvastuu
14 kommenttia:
minusta on käsittämätöntä että Suomessa irtisanominen on lopullinen vaikka se olisi laiton! Ruotsin mallin mukainen käytäntö Suomeen, eli laittomasti irtisanottu on otettava takaisin töihin! Tällä estetään ennenkaikkea laskelmoitu ja tahallinen irtisanominen. Tiedän useankin tapauksen jossa henkilö on sanottu irti tietoisesti irtisanomisen laittomuudesta ja iritsanomis kustannuksiin on vain kylmästi laskettu oikeudenkäyntikulut ja korvaukset, kunhan henkilöstä pääsee eroon, makso mitä makso. Vittu tää Kokoomuksen Suomi on täysin työantajien ohjauksessa.
Lojaliteettivelvoite on muinaishistorian aikaista ajattelumallia. Moni tärkeä epäkohta (ympäristörikos, verorikokset, työehtosopimusten noudattamatta jättäminen, ym rikokset) jää tulematta julki ja pimentoon kun kukaan ei uskalla työpaikkansa menettäisen pelossa kertoa epäkohdista julkisuuteen. Pelottaa ihan ajatella mitä esimerkiksi ydinvoimaloissa työntekijät joutuvat salaamaan pitääkseen työpaikkansa.
Lojaliteettivelvoite on minusta pääosin ihan kohdallaan. Siitä olisi monia negatiivisia vaikutuksia, jos työnantajan bisnestä saisi hankaloittaa edes vapaa-ajalla, vaikka sinulle maksetaan siitä, että edistät bisnestä.
Työnantajan laittomuuksista kertominen pitäisi toki olla mahdollista ilman haittoja työntekijälle, mutta tällainen on vaikea järjestää. Vaikka tällaisen perusteella ei saisi/saa irtisanoa, niin tottakai molemminpuoleinen luottamus on menetetty ja vähintään työilmapiiri on pilalla.
Parempi vain käyttää anonyymeja keinoja tai etsiä ensin uusi työpaikka ja vasta sitten arvostella.
Luottamusta ei voida lailla säädellä, vaikka kuinka haluttaisiin.
Sama luottamus asiahan on tuossa laittomassa irtisanomisessa. Luottamus on mennyttä luultavasti molemmin puolin viimeistää irtisanomisen jälkeen, joten olisi tyhmää vaatia lailla, että laittomasti irtisanottu pitää ottaa takaisin töihin. Ei se palauttaisi luottamusta ja moniko edes haluaisi takaisin.
Parempi vain määrätä niin suuret korvaukset, että laittomasti irtisanotulle ei tule taloudellisia vaikeuksia. Kenties korvaukset voisivat riippua siitä kuinka nopeasti irtisanottu saa uuden työn.
Kommenttini liittyy blogin tekstissä mainittuun "anonymiteetin´suojaukseen".
Olen aina pyrkinyt olemaan varovainen henkilö- /pankkitilitietojen luovuttamisessa ja säilyttämisessä. Vaimoni on tälle paperintuhoamisvimmalleni naureskellut, mutta kuitenkin on hänkin toiminut suunnilleen samalla tavalla. No - sitten alkoi vaimon työkavereille tulla laskuja Anttilasta ja Hobby Hallista, vaikka eivät olleet mitään tilanneetkaan. He olivat säilyttäneet henkilötietojaan sisältäneitä papereita työpaikalla. Siivooja sitten iltaisin siivotessaan penkoi, löysi ja käytti löytämänsä henkilötiedot omiin hankintoihinsa. Ainoa työntekijä, joka tuolta säästyi oli vaimoni.
Lojaliteetivelvoite pitäisi olla voimassa vain työaikana. Työantajalla ei ole muutoinkaan määräysvaltaa vapaa-ajan suhteen eikä vapaa-ajasta makseta palkkaa. Työntekijällä ei ole työntekovelvoitetta työajan ulkopuolella, joten ei pitäisi olla lojaliteettivelvoitettakaan. Luottamus taas on suhteellinen käsite koska sitä vaaditaan vain käytännössä työantajan puolelta. Mielestäni irtisomisperusteena luottamuspula on lähinnä orjatyövoimaan liittyvä peruste. Työantaja voi sanoa aina luottamuksen menneen ja irtisanominen on laittomanakin lopullinen. Laittomasta irtisanomisesta pitää olla todella isot sanktiot. Työntekijä on otettava takaisin töihin, hänelle on maksettava kolmen vuoden palkka korvauksena sekä yrityksen on maksettava sakot jotka on 25% koko firman vuosittaisesta palkkaerästä. Vain tällä tavoin saadaan EK:n siunaamat laittomat irtisanomiset kuriin.
jaska
Olen samaa mieltä siitä että laittomasti irtisanotun takaisinottopakko ei ainakaan heti palauttaisi luottamusta osapuolten välille (tuskin ikinä).
Työnantajan laittomuuksien ilmiantamisesta: Case Lokapojat anyone?
http://www.hs.fi/kotimaa/a1357804840930
Klassinen sananvapaushan on vapaus valtiota vastaan, ei yksityistä työnantajaa. Tässä mielessä lojaliteettivaatimus ei ole ongelmallinen (ellei valtio ala soveltaa sitä).
Toki kohtuus tässäkin on hyväksi. Jos kyse on rivityöntekijästä, joka ei edes esiinny työtekijänä eikä käytä työssä saamiaan tietoja, ja vain arvostelee firman tuotteita ei irtisanominen olisi kohtuullinen. Joku boikottivaatimus on sitten eri asia. Tätä voi miettiä myös muiden työntekijöiden kannalta. Boikotti voisi periaatteessa johtaa firman kaatumiseen, jolloin kaikki muutkin menettävät työnsä. Ei firmalla ole mitään runsaudensarvea, josta se ottaisi palkat.
Katkerasti voi sanoa: sinulla on sananvapaus, mutta minulla ei ole velvollisuutta rahoittaa sitä (esimerkiksi työnantajan asemassa)
Laittomasti irtisanotun kohtelu sitten on toinen asia. Takaisonottovelvollisuus ei ole ideaali, mutta se on lähinnä oikeutta. Nythän osaltaan kaadetaan lasku veronmaksajien niskaan työttömyyskorvauksina
Kannattaa nyt ymmärtää että on ihan turha miettiä onko luottamusta jos irtisanottu pakotetaan ottamaan takaisin töihin (kuten ruotsissa), ei varmasti ole. Kyse on laittomasti irtisanotus oikeuksista, mutta ennen kaikkea menettely estäisi laittomia irtisanomisia silloin kun yrityksessä halutaan päästä eroon henkilöstä vaikka laittomasti irtisanomalla. Ei hyödytä tietoisesti sanoa ketään laittomasti irti kun henkilö on otettava kuitenkin takaisin töihin. Tiedän lukemattomia yrityksiä joissa on laskettu paljonko maksaa antaa kenkää hankalalle henkilölle ja sitten vain keksitty syy irtisanomiselle.
Sananvapaus ei ole sidoksissa valtioon. Sananvapaus on universaali ja koskee tilantgeita myös yrityksissä, kirkossa jne. On sitten eriasia onko oikeutta sanoa tiettyjä asioita tai paljastaa niitä rajoitettu sopimuksellisin perustein, esim. salassapitoehdot jne. Silloinkin on oikeus sanoa ne ennakolta kenenkään estämättä, mutta seuraukset ovat eriasia. Sananvapaus ei anna oikeutta sanoa mitä tahansa (ilman seuraamuksia), se antaa oikeuden sanoa mitä haluaa kenenkään sitä ennakolta estämättä. Kyllä vahva suositus on käyttää anonymitettiä jos haluaa työantajastaan paljastaa ikäviä asioita tai perustaa boikottiliikkeitä. Anonymiteetillä tarkoitan sitten todellista anonymiteettiä kuten Tor:ia.
Serkkuni sanottiin irti kun hänen vaimonsa oli perustanut miehensä työantajaa vastaisen boikottiliikkeen. Peruste oli luottamuspula, vaikka a) vaimo ei ollut firmassa töissä eikä b) serkku osallistunut mitenkään vaimonsa touhuihin. Kommenttia?
"Sananvapaus ei anna oikeutta sanoa mitä tahansa (ilman seuraamuksia), se antaa oikeuden sanoa mitä haluaa kenenkään sitä ennakolta estämättä."
Sananvapaus ei tarkoita pelkästään ennakkosensuurin puuttumista. Tottakai jälkiseurausten pelko rajoittaa myös sananvapautta. Niinhän kaikkia muitakin rikoksia ehkäistään, rangaistuksen pelolla.
Mutta niin kuin tässä jo todettiin, niin sananvapaus ei ole (eikä pidäkään olla) yksityisiä tahoja vastaan vaan valtiota.
Sananvapaus ja ihmisoikeudet yleensä ovat nimenomaan valtiota vastaan, vaikka Suomessa tätä onkin yritetty hämärtää. Yksilöiden välisiä asioita säädellään normaaleilla laeilla. Ihmisoikeudet ovat raja sille, millaisia lakeja valtio voi säätää. hyvin yleinen sananvapauden väärinkäsitys on se, että jollain lehdellä tai palstalla olisi velvollisuus julkaista jonkun kirjoituksia.
Suomen perustuslaissa ennakkosensuurin kielto otetaan selkeästi esiin esimerkkinä sananvapaudesta. Usein, kun otetaan esimerkkejä, ihmiset kuvittelevat, että se olisi täydellinen lista oikeuksista. Näin ei ole. Sananvapaus selvästikin kattaa myös sen, ettei sanomisista saa rangaista. Ei siis voida säätää lakia, joka kieltäisi vaikka hallituksen arvostelemisen.
Suomessa irtisanominen on liian helppoa ja halpaa. Otetaan nyt vaikka tämä koiviston auton juttu jossa kuljettaja irtisanottiin koska kassasta puuttui muutama sentti. Hovioikeus totesi että perusteita irtisanomiselle ei ollut ja velvoitti maksamaan noin kymppitonnin korvauksia. Kymppitonnilla pääsee siis eroon työntekijästä jonka naama ei miellytä. Jos irtisanomispäätöksen tehnyt esimies joutuisi henkilökohtaiseen rikosvastuuseen laittomasta irtisanomisesta se hillitsisi pahimpia ylilyöntejä mutta tällä hetkellä irtisanottu on käytännössä ilman oikeuksia.
Lähetä kommentti