Vastaus yksityiselle pysäköintivalvontayhtiölle

Yksityisestä pysäköinninvalvonnasta esitetään edelleen blogille jatkuvasti kysymyksiä. Yleisin kysymys on, pitääkö maksu maksaa? Vastaus on edelleen, ei missään tapauksessa! Toiseksi yleisintä on kysyä kuinka vastata yksityisen pysäköintivalvontayhtiön vaatimuksiin ja kuinka tehdä reklamaatio.

Yksityisessä pysäköinninvalvonnassa ei ole mikään asia muuttunut vuosiin. Yksityisen pysäköintivalvontamaksun maksaminen on edelleen täysin vapaaehtoista. Blogin vanha ohje vuodelta 2013 pätee tässä asiassa edelleen perusteluineen.

Pysäköintivalvontayhtiöiden toiminta on varsin härskiä ja kuluttajaa uhkailevaa. Kaikilla yhtiöillä toimintaprosessi on kuitenkin lähes identtinen. Jos henkilö kiistää olleensa kuljettaja, vaaditaan tietoa kuljettajasta. Vaatimusten lomassa vedotaan mitä ihmeellisimpiin lain ja ennakkopäätösten tulkintoihin. Tarkoituksena on harhauttaa kuluttaja maksamaan aiheeton maksu.

Hervottomin tapaus on ollut henkilö joka on saanut kolme valvontamaksua kolmelta eri pysäköintiyhtiöltä (Parkkipate, Q-Park, APV-Alueellinen pysäköinninvalvonta). Maksun saajalla, ajoneuvon omistajalla ei ole edes ajokorttia, joten hän ei ole voinut autoa pysäköidä. Kyseisille pysäköintiyhtiöille tämä tulee käymään oikeudessa hyvin kalliiksi, mikäli sinne asti joskus päädytään.

Yksinkertainen toimintaohje on, älä reagoi tuulilasiin kiinnitettyyn valvontamaksuun mitenkään. Jos olet ajoneuvon haltija tai omistaja, odota että valvontayhtiö selvittää tiedot ja lähettää sinulle kotia maksukehotuksen. Kun maksukehotus on saapunut, reklamoi valvontayhtiötä kirjallisesti, helpoiten esimerkiksi sähköpostilla. Älä sorru väittelemään asiasta. Yksi reklamaatio riittää, eikä asiasta tarvitse lähteä kiistelemään.

Alla on esimerkki reklamaatioviestistä. Siinä on huomioitu valmiiksi kaikki yleisimmät vastaväitteet, vaatimukset ja erikoisimmat tulkinnat joita valvontayhtiöt esittävät. Sitä saa vapaasti käyttää, kopioida tai muokata.

* * *

Esittämässänne maksuvaatimuksessa on kyse yksityisoikeudelliseen sopimukseen liittyvästä väitetystä sopimusrikkomuksesta pysäköintialueen ehtojen vastaisesta pysäköinnistä. Tämän kaltainen sopimus pysäköinnistä syntyy valvontayhtiön sekä ajoneuvon kuljettajan välillä. Kiistän toimineeni ajoneuvon kuljettajana maksuvaatimuksessa esitettynä ajankohtana mainitsemallanne pysäköintialueella. En ole tehnyt pysäköinnistä sopimusta kanssanne enkä ole väitetyn sopimuksen osapuolena. Maksuvaatimuksenne on siten aiheeton ja pyydän ystävällisesti osoittamaan maksuvaatimuksen oikealle sopimuskumppanillenne.

Maksuvaatimuksessanne ei ole kyse lakisääteisestä viranomaismaksusta, eli pysäköintivirheestä säädetystä laissa tarkoitetusta maksusta josta vastaisi myös ajoneuvon omistaja tai haltija. Totean myös, että koska väitetty sopimus on kuluttajan ja elinkeinoharjoittajan välinen, sopimukseen sovelletaan kuluttajansuojalakia (Kuluttajansuojalaki 20.01.1978/38) ja näyttövastuu sopimusrikkomuksesta on sopimukseen vetoavalla osapuolella.

Korkeimman oikeuden päätöksen mukaisesti (KKO:2010:23) kiinteistön omistajalla on oikeus määrätä pysäköinnin ehdoista. Sopimus syntyy valvontayhtiön ja ajoneuvon kuljettajan välillä. Ajoneuvon kuljettaja ei välttämättä ole sama henkilö kuin ajoneuvorekisteriin merkitty haltija tai omistaja.

KKO:n päätöksen (KKO:2010:23) mukaisesti todistustaakka kuljettajasta, eli pysäköinnistä tehdyn sopimuksen toisesta osapuolesta, on aina valvontayhtiöllä. KKO, kuten ei alemmatkaan oikeusasteet, hyväksyneet käänteistä todistustaakka, kuluttajan velvollisuutta todistaa ettei hän ole tehnyt sopimusta. Valvontayhtiön vaikeus todistaa sopimuksen toista osapuolta, ajoneuvon kuljettajaa, ei muuttanut velvoitetta.

Ajoneuvon kuljettaja voidaan myös esittää todistelulla. KKO:ssa käsitellyssä tapauksessa ajoneuvo oli pysäköity useasti saman asuinkiinteistön pihaan, joten oikeus katsoi toteen näytetyksi riittävällä todennäköisyydellä ajoneuvon omistajan toimineen kuljettajana. Näyttötaakka oli myös tällöin valvontayhtiöllä.

Saman linjan on ottanut Kuluttajariitalautakunta joka on yksimielisesti vakiintuneessa ratkaisukäytännössään todennut näyttövelvollisuuden sopimuksen syntymisestä ja sopimuksen toisesta osapuolesta, kuljettajasta, olevan valvontayhtiöllä. Näitä päätöksiä on useita aina vuodelta 2010 alkaen (esim. 2041/39/2010, 1167/39/2011).

Kuluttajansuolalain perusteella, kuluttajalta ei voida edellyttää, että kuluttajan pitäisi pystyä todistamaan, ettei hän ole tehnyt sopimusta elinkeinoharjoittajan kanssa. Lautakunta on myös todennut, että valvontamaksua ei voida periä ilman, että se joka siihen vetoaa, osoittaa sopimuksen syntyneeksi kuluttajan kanssa tai kuluttaja myöntää sopimuksen syntyneen.

Kuluttajariitalautakunnan päätösten mukaisesti velkojan on näytettävä toteen saatavansa peruste ja siten näytettävä, että henkilö, jolta se vaatii suoritusta, on pysäköinyt auton ja sitoutunut väitettyyn sopimukseen. Valvontayhtiö ei voi kohdistaa maksuvaadetta pelkästään sillä perusteella, että henkilö on auton omistaja tai haltija tai sillä perusteella ettei henkilö ole ilmoittanut kuka auton on tosiasiassa pysäköinyt. Mahdollisessa oikeudenkäynnissä tuomioistuin käyttää Kuluttajariitalautakunnan suosituksia ratkaisunsa pohjana.

Ajoneuvon omistajalla tai haltijalla ei sopimuksen ulkopuolisena ole velvollisuutta selvittää ajoneuvon kuljettajaa valvontayhtiölle. Ajoneuvon omistajuus ei luo sopimussuhdetta valvontayhtiöön ja on selvää että sopimusrikkomukseen vetoavan osapuolen tulee pystyä osoittamaan kenen kanssa he ovat sopimuksen tehneet. Tämä tulkinta on selkeä sekä KKO:n ennakkopäätöksessä että myös kaikissa Kuluttajariitalautakunnan samankaltaisissa päätöksissä.

Asia on minun osaltani loppuun käsitelty.

* * *

oikeusjakohtuus.blogspot.com